FinPR92 - Job - 39

39:1  Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

39:2  Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

39:3  Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

39:4  Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

39:5  Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

39:6  Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.

39:7  Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.

39:8  Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

39:9  Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

39:10  Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

39:11  Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

39:12  Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

39:13  Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

39:14  maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

39:15  Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.

39:16  Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

39:17  Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.

39:18  Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

39:19  Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

39:20  Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

39:21  innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.

39:22  Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.

39:23  Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.

39:24  Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

39:25  Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

39:26  Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?

39:27  Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

39:28  Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

39:29  Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

39:30  Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.