FinRK - Job - 31

31:1  ”Minä olen tehnyt sopimuksen silmieni kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

31:2  Minkä osan saisin silloin ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltiaalta korkeudesta?

31:3  Tuleehan väärämielisille turmio ja väärintekijöille onnettomuus.

31:4  Eikö hän näe minun tieni ja laske kaikki askeleeni?

31:5  Vaelsinko valheessa, kiiruhtiko jalkani petokseen?

31:6  Punnitkoon Jumala minut oikealla vaa’alla, niin hän huomaa minun nuhteettomuuteni.

31:7  Jos askeleeni poikkesivat tieltä ja sydämeni seurasi silmieni mukana, jos tahra on tarttunut käsiini,

31:8  niin syököön toinen, mitä kylvän, ja vesani revittäköön juurineen.

31:9  Jos sydämeni villiintyi toisen vaimoon ja väijyin lähimmäiseni ovella,

31:10  niin jauhakoon oma vaimoni vieraan jyviä, vaipukoot toiset hänen syleilyynsä.

31:11  Sillä tekoni olisi ollut ilkityö, raskaasti rangaistava rikos,

31:12  kuin tuli, joka kuluttaisi kaiken manalaan saakka, repisi juurineen kaiken satoni.”

31:13  ”Jos olen halveksinut orjani ja orjattareni oikeutta, kun heillä oli riita-asia minun kanssani,

31:14  niin mitä tekisin, jos Jumala nousisi tuomitsemaan, mitä vastaisin, jos hän vaatisi minut tilille?

31:15  Eikö hän, joka äidin kohdussa teki minut, tehnyt heitäkin, eikö hän valmistanut meidät molemmat äidin kohdussa?

31:16  Olenko kieltänyt vähäosaisilta sen, mitä he toivoivat, ja saattanut lesken silmät sammumaan?

31:17  Olenko syönyt leipäpalani yksin niin, ettei orpokin olisi saanut siitä syödä?

31:18  Ei, nuoruudestani asti minä kasvatin häntä kuin oma isä, koko elinaikani olen pitänyt hänestä huolta.

31:19  Jos näin jonkun menehtyvän vaatteiden puutteessa, köyhän olevan vailla ruumiin verhoa,

31:20  niin eivätkö hänen jäsenensä siunanneet minua, kun hän sai lämmitellä karitsoitteni villoilla.

31:21  Puinko nyrkkiä orvolle, kun huomasin saavani kannatusta portissa?

31:22  Jos näin on, irtaantukoon olkapääni hartioistani ja murtukoon käsivarteni sijoiltaan.

31:23  Silloin minun olisi pelättävä Jumalalta tulevaa onnettomuutta, enkä kestäisi hänen majesteettiutensa edessä.”

31:24  ”Olenko pannut luottamukseni kultaan, sanonut puhtaalle kullalle: ’Sinä olet turvani’?

31:25  Iloitsinko siitä, että rikkauteni oli suuri ja käteni oli saanut paljon hankituksi?

31:26  Kun katselin loistavaa aurinkoa ja kuuta, joka vaelsi ylhäisyydessään,

31:27  antautuiko silloin sydämeni salassa vieteltäväksi, heittikö käteni niille suudelmia?

31:28  Ei, sekin olisi ollut raskaasti rangaistava rikos, sillä olisin kieltänyt Jumalan, joka on korkeuksissa.”

31:29  ”Olenko iloinnut vihamieheni tuhosta, huutanut riemusta, kun häntä kohtasi onnettomuus?

31:30  En ole sallinut suuni tehdä syntiä, kiroten vaatia hänen henkeään.

31:31  Eiköhän talonväkeni sanoisi: ’Kukin on saanut lihaa kylliksi.’

31:32  Muukalaisen ei tarvinnut viettää yötä ulkona, minä pidin oveni auki tielle päin.

31:33  Olenko Aadamin tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni syyllisyyden?

31:34  Olenko säikkynyt suurta joukkoa, pelännyt sukujen halveksuntaa ja pysynyt – ovesta ulos menemättä – hiljaa?”

31:35  ”Kunpa joku kuuntelisi minua! Tuossa on puumerkkini. Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Vastapuoleni kirjoittakoon kirjaan syytöksensä!

31:36  Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen seppeleeksi päähäni.

31:37  Tekisin hänelle selkoa jokaisesta askeleestani, astuisin hänen eteensä kuin ruhtinas.

31:38  Jos peltoni valitti minun tähteni ja kaikki sen vaot itkivät,

31:39  jos kulutin sen voiman korvauksetta ja saatoin sen oikeat omistajat huokaamaan,

31:40  niin kasvakoon se vehnän sijasta piikkipensaita ja ohran sijasta pahanhajuista ruohoa.” Tähän päättyvät Jobin puheet.