FinPR - Lamentations - 3

3:1  Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

3:2  Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3:3  Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

3:4  Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

3:5  Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

3:6  Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

3:7  Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

3:8  Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

3:9  Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

3:10  Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

3:11  Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

3:12  Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

3:13  Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

3:14  Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

3:15  Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

3:16  Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

3:17  Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

3:18  Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

3:19  Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

3:20  Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

3:21  Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

3:22  Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

3:23  se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

3:24  Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

3:25  Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

3:26  Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

3:27  Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

3:28  Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

3:29  Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

3:30  Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

3:31  Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

3:32  vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

3:33  Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

3:34  Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

3:35  kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

3:36  kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

3:37  Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

3:38  Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

3:39  Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

3:40  Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

3:41  Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

3:42  Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

3:43  olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

3:44  olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

3:45  Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

3:46  Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

3:47  Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

3:48  Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

3:49  Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

3:50  siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

3:51  Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

3:52  Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

3:53  He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

3:54  Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

3:55  Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

3:56  Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

3:57  Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

3:58  Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

3:59  Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

3:60  Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

3:61  Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

3:62  Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

3:63  Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

3:64  Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

3:65  Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

3:66  Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.