FinRK - Micah

Chapter 1

1:1  Herran sana, joka tuli mooresetilaiselle Miikalle Jootamin, Aahaksen ja Hiskian, Juudan kuninkaiden, päivinä. Tämän näyn hän näki Samariasta ja Jerusalemista.

1:2  Kuulkaa, kaikki kansat, kuuntele tarkoin maa ja kaikki, mitä sinussa on! Olkoon Herra, Herra, todistaja teitä vastaan, Herra, pyhästä temppelistään.

1:3  Katso, Herra lähtee asumuksestaan, astuu alas ja tallaa maan kukkuloita.

1:4  Vuoret sulavat hänen allaan, ja laaksot halkeavat kuin vaha tulen paahteessa. Ne ovat kuin vedet, jotka syöksyvät jyrkännettä alas.

1:5  Kaikki tämä tapahtuu Jaakobin rikoksen ja Israelin heimon syntien tähden. Mistä on peräisin Jaakobin rikos? Eikö Samariasta! Entä mistä Juudan uhrikukkulat? Eivätkö Jerusalemista!

1:6  Minä teen Samarian kiviröykkiöksi kedolle, viinitarhan istutusmaaksi. Minä syöksen laaksoon sen kivet ja paljastan sen perustukset.

1:7  Kaikki sen veistetyt kuvat särjetään, kaikki sen portonpalkat poltetaan tulessa, kaikki sen jumalankuvat minä hävitän. Portonpalkoista se on ne koonnut, ja portonpalkoiksi ne jälleen tulevat.

1:8  Sen vuoksi minä valitan ja vaikeroin, kuljen avojaloin ja alastomana, viritän valituslaulun kuin sakaalit, suruhuudon kuin strutsit.

1:9  Sillä parantumaton on Samarian haava. Se ulottuu Juudaan asti, se tulee minun kansani porttiin, aina Jerusalemiin asti.

1:10  Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää lainkaan itkekö. Kieriskele tuhkassa Beet-Leafrassa.

1:11  Lähde matkaan, Saafirin asujatar, alasti ja häväistynä! Ei lähde liikkeelle Saananin asujatar. Valitus Beet-Eeselistä: ’Teiltä riistetään asuinpaikka.’

1:12  Tuskaisesti odottaa hyvää Maarotin asujatar. Mutta Herralta tulee onnettomuus Jerusalemin portille.

1:13  Valjasta hevoset vaunujen eteen, Laakisin asujatar. Tytär Siionin synnin alku olet sinä, sillä sinussa tavattiin Israelin rikokset.

1:14  Sen tähden sinä annat eroajaislahjoja Mooreset-Gatille. Aksibin talot tuottavat pettymyksen Israelin kuninkaille.

1:15  Minä tuon vieläkin perijän sinulle, Maaresan asujatar. Adullamiin asti kulkee Israelin kunnia.

1:16  Tytär Siion, leikkaa hiuksesi ja ajele pääsi kaljuksi. Ajele pääsi laajalti kaljuksi kuin korppikotkan pää lastesi tähden, jotka olivat sinun ilosi, sillä he kulkevat luotasi pakkosiirtolaisuuteen.

Chapter 2

2:1  Voi niitä, jotka miettivät turmiota ja valmistelevat pahaa vuoteillaan! Aamun valjettua he toteuttavat sen, sillä heillä on siihen valta.

2:2  He himoitsevat peltoja ja anastavat ne, ottavat haltuunsa taloja. He ryöstävät miehen ja hänen talonsa, miehen ja hänen perintöosansa.

2:3  Sen tähden, näin sanoo Herra: ”Katso, minä mietin onnettomuutta tälle kansalle. Siitä ette saa irti kaulaanne, ettekä voi ylväästi astella, sillä se on oleva paha aika.

2:4  Sinä päivänä teistä viritetään pilkkalaulu, sepitetään valitusvirsi, jossa sanotaan: ’Meidät on perin hävitetty, hän on vaihtanut kansani perintöosan. Miksi hän on ottanut sen minulta pois ja jakanut meidän peltomme luopioille.’

2:5  Sen tähden sinulla ei ole ketään, joka heittäisi arpaa maaosuudesta Herran seurakunnassa.

2:6  ’Älkää saarnatko’, he saarnaavat, ’ei sellaisista saa saarnata, eikö jo lopu häpäiseminen?’

2:7  Onko tämä Jaakobin heimon puhetta? Onko Herra äkkipikainen? Tällaisiako ovat hänen tekonsa? Eivätkö hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka vaeltaa oikein?

2:8  Mutta aikoja sitten minun kansani on toiminut kuin vihollinen. Vaatteiden päältä te riistätte viitan niiltä, jotka kulkevat turvallisesti, niin kuin kulkevat ne, jotka ovat palanneet sodasta.

2:9  Minun kansani naiset te ajatte pois kodeistaan, jotka ovat heidän ilonsa. Heidän pieniltä lapsiltaan te riistätte minun ihanuuteni ainiaaksi.

2:10  Nouskaa ja menkää pois! Tämä ei ole lepopaikka saastutuksen tähden, joka on tuottanut turmion, kauhean turmion.

2:11  Jos tulisi mies, joka tuulta tavoitellen valehtelisi petollisuudessaan: ”Minä saarnaan sinulle viinistä ja väkijuomasta”, siinä olisi saarnaaja tälle kansalle.

2:12  Totisesti, minä kokoan Jaakobin, minä kerään tarkoin Israelin jäännöksen. Minä saatan sen yhteen kuin lampaat tarhaan, kuin lauman laitumelleen. Silloin on ihmisten kohina.

2:13  Tien aukaisija käy heidän edellään. He raivaavat tiensä, kulkevat portille ja menevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa kulkee heidän edellään, ja Herra on heidän johtajanaan.”

Chapter 3

3:1  Minä sanoin: Kuulkaa, Jaakobin päämiehet ja Israelin heimon johtajat! Eikö teidän tulisi tuntea oikeus?

3:2  Te vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa, raastatte ihmisiltä nahan päältä ja lihan luista.

3:3  He syövät minun kansani lihan ja nylkevät nahan heidän päältään, murskaavat heidän luunsa, paloittelevat heidät kuin pataan, kuin lihan kattilaan.

3:4  Sitten he huutavat Herran puoleen, mutta hän ei vastaa heille. Silloin hän kätkee heiltä kasvonsa, koska he ovat tehneet pahoja töitä.

3:5  Näin sanoo Herra profeetoista, jotka eksyttävät minun kansaani, jotka huutavat: ”Rauha teille!”, kun heidän hampaissaan on purtavaa, mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa.

3:6  Tämän vuoksi heille tulee yö vailla näkyjä, heille tulee pimeys vailla ennustelua. Näiltä profeetoilta laskee aurinko, ja päivä pimenee heiltä.

3:7  Näkijät joutuvat häpeään, ja ennustelijoiden kasvot kalpenevat. He kaikki peittävät partansa, sillä Jumalan vastausta ei tule.

3:8  Mutta minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit.

3:9  Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet ja Israelin heimon johtajat, jotka inhoatte oikeutta ja väännätte vääräksi kaiken, mikä on oikeaa,

3:10  jotka rakennatte Siionia veriteoilla ja Jerusalemia vääryydellä.

3:11  Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustavat rahasta. Kuitenkin he turvautuvat Herraan sanoen: ”Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei meille tule onnettomuutta.”

3:12  Siitä syystä, teidän tähtenne, Siion kynnetään pelloksi, Jerusalemista tulee kiviraunio ja temppelivuoresta metsäinen kukkula.

Chapter 4

4:1  Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne.

4:2  Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.”

4:3  Hän tuomitsee monien kansojen kesken, hän säätää oikeutta väkeville kansoille, kaukaisiin maihin saakka. Ne takovat miekkansa auran teriksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä ne enää opettele sotimaan.

4:4  Jokainen istuu oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla kenenkään säikyttämättä, sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.

4:5  Kaikki kansat vaeltavat kukin oman jumalansa nimessä, mutta me vaellamme Herran, Jumalamme, nimessä aina ja ikuisesti.

4:6  Sinä päivänä, sanoo Herra, minä tahdon koota ontuvat ja tuoda yhteen hajalle ajetut ja ne, joille minä olin tuottanut onnettomuuden.

4:7  Minä teen ontuvista jäljelle jäävän ja kauas viedyistä väkevän kansan. Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella nyt ja iankaikkisesti.

4:8  Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinulle tulee entinen valta, saapuu tytär Jerusalemin kuninkuus.

4:9  Ja nyt! Miksi sinä voihkit äänekkäästi? Eikö sinulla ole kuningasta, onko sinulta kadonnut neuvonantaja, kun tuska valtaa sinut kuin synnyttäjän?

4:10  Vääntelehdi ja voihki, tytär Siion, kuin synnyttäjä, sillä nyt sinun on lähdettävä kaupungista, asuttava kedolla ja mentävä Baabeliin asti. Siellä sinut pelastetaan, siellä Herra lunastaa sinut vihamiestesi käsistä.

4:11  Nyt sinua vastaan kokoontuvat monet kansat sanoen: ”Saastutettakoon se! Nauttikoot silmämme Siionin onnettomuudesta!”

4:12  Mutta he eivät tunne Herran ajatuksia eivätkä ymmärrä hänen suunnitelmaansa, sillä hän kokoaa heidät niin kuin lyhteet puimatantereelle.

4:13  Nouse ja pui, tytär Siion, sillä minä annan sinulle rautaiset sarvet ja vaskiset sorkat, ja sinä murskaat monet kansat. Minä vihin Herralle tuhon omaksi heidän väärän voittonsa, kaiken maan Herralle heidän rikkautensa.

4:14  Nyt kokoa joukkosi, sinä hyökkääjän ahdistama tytär! Meitä piiritetään, he lyövät kepillä poskelle Israelin tuomaria.

Chapter 5

5:1  Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen Juudan sukujen joukossa, sinusta tulee minulle hän, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudessa, iankaikkisissa ajoissa.

5:2  Sen tähden hän antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä synnyttää. Silloin hänen jäljelle jääneet veljensä palaavat israelilaisten luo.

5:3  Hän astuu esiin ja kaitsee heitä Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen ylhäisessä voimassa. He asuvat rauhassa, sillä hän on silloin suuri aina maan ääriin saakka.

5:4  Hän on oleva rauha. Jos Assur hyökkää maahamme, jos se tunkeutuu palatseihimme, me asetamme sitä vastaan seitsemän paimenta ja kahdeksan kansanjohtajaa.

5:5  He kaitsevat miekalla Assurin maata, Nimrodin maata sen omien porttien luona. Hän pelastaa meidät Assurin vallasta, jos se hyökkää meidän maahamme, jos se tulee meidän alueellemme.

5:6  Jaakobin jäännös monien kansojen keskellä on kuin kaste, joka tulee Herralta, kuin sadekuuro ruohikolle. Ei se odota ihmisiä eikä viivy kenenkään vuoksi.

5:7  Jaakobin jäännös kansojen joukossa, monien kansojen keskellä, on kuin leijona metsän eläinten joukossa, kuin nuori leijona lammaslaumojen keskellä. Jos se hyökkää, se tallaa maahan ja raatelee, eikä pelastajaa ole.

5:8  Kohotkoon kätesi vihollisiasi vastaan, kaikki vihamiehesi joutukoot tuhoon.

5:9  Sinä päivänä tapahtuu, sanoo Herra, että minä hävitän sinun hevosesi ja tuhoan sinun vaunusi.

5:10  Minä hävitän sinun maasi kaupungit ja hajotan maahan kaikki linnoituksesi.

5:11  Minä hävitän taikakalut käsistäsi, eikä sinulla enää ole ennustelijoita.

5:12  Minä hävitän sinun veistetyt kuvasi ja sinun patsaasi, etkä sinä enää kumarru palvomaan kättesi tekoa.

5:13  Minä revin maahan aseratarhat sinun keskeltäsi ja tuhoan kaupunkisi.

5:14  Vihassa, tulisessa vihassa, minä kostan kansoille, jotka eivät minua kuulleet.

Chapter 6

6:1  Kuulkaa, mitä Herra sanoo: Nouse ja käy oikeutta vuorten kuullen, kukkulat kuulkoot sinun äänesi.

6:2  Kuulkaa Herran oikeudenkäyntiä, te vuoret, ikiaikaiset maan perustukset. Sillä Herralla on riita-asia kansaansa vastaan, Israelin kanssa hän käy oikeutta:

6:3  Minun kansani, mitä olen sinulle tehnyt, millä olen sinut väsyttänyt? Vastaa minulle!

6:4  Minä toin sinut pois Egyptin maasta, ostin vapaaksi orjuuden pesästä. Minä lähetin Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin kulkemaan sinun edelläsi.

6:5  Muista, kansani, mitä oli mielessä Baalakilla, Mooabin kuninkaalla, ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi. Muista vaellustasi Sittimistä aina Gilgaliin asti, että käsittäisit Herran vanhurskaat teot.

6:6  Mitä otan mukaani, kun käyn Herran eteen, kumarrun korkeuden Jumalan eteen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuoden vanhoja vasikoita?

6:7  Ovatko Herralle mieleen tuhannet pässit, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoisen rikoksestani, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?

6:8  Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?

6:9  Herran ääni huutaa kaupungille. – Se, jolla on ymmärrystä, pelkää sinun nimeäsi, Herra. – Totelkaa vitsaa ja häntä, joka on sen määrännyt.

6:10  Vieläkö ovat jumalattoman talossa vääryyden aarteet ja vajaa, kirottu eefa-mitta?

6:11  Hyväksyisinkö minä miehen, jolla on väärä vaaka ja kukkarossa petolliset punnukset?

6:12  Kaupungin rikkaat ovat täynnä väkivaltaa, sen asukkaat puhuvat valhetta, puhe heidän suussaan on pelkkää petosta.

6:13  Niinpä minäkin lyön sinua sairaudella, teen sinut autioksi syntiesi tähden.

6:14  Sinä syöt, mutta et tule kylläiseksi, ja vatsassasi on tyhjyys. Mitä otat talteen, sitä et voi varjella, ja minkä varjelet, sen minä annan alttiiksi miekalle.

6:15  Sinä kylvät, mutta et leikkaa. Sinä poljet oliiveja, mutta et voitele itseäsi öljyllä, poljet viinirypäleitä, mutta et juo viiniä.

6:16  Mutta Omrin säädöksiä noudatetaan ja kaikkia Ahabin suvun tekoja jäljitellään. Heidän neuvojensa mukaan te vaellatte. Sen vuoksi minä teen sinut autioksi ja jätän asukkaasi pilkattaviksi. Te saatte kantaa minun kansani häväistyksen.

Chapter 7

7:1  Voi minua, sillä minun käy kuin hedelmänkorjuussa, kuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota sieluni kaipaa.

7:2  Poissa ovat hurskaat maasta, ei ole oikeamielistä ihmisten seassa. Kaikki väijyvät verta, pyydystävät verkolla toisiaan.

7:3  Pahantekoon he ovat kykeneviä molemmin käsin. Päämies vaatii lahjuksia, tuomari tuomitsee maksusta, ja mahtava puhuu julki sielunsa himon. Näin he yhdessä vääristävät oikeuden.

7:4  Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin okainen aita. Tähystäjiesi ilmoittama koston päivä kohtaa sinua. Silloin he joutuvat sekasortoon.

7:5  Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun. Vaimolta, joka sylissäsi lepää, vartioi suusi ovet.

7:6  Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiään vastaan, miniä anoppiaan vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen perheensä jäsenet.

7:7  Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa. Minun Jumalani kuulee minua.

7:8  Älä iloitse minusta, viholliseni! Vaikka olenkin kaatunut, minä nousen, ja vaikka istunkin pimeydessä, Herra on minun valoni.

7:9  Minä joudun kantamaan Herran vihaa, sillä olen tehnyt syntiä häntä vastaan. Mutta vielä hän ajaa minun asiani ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut ulos valoon; minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.

7:10  Viholliseni saa sen nähdä, ja häpeä peittää hänet, joka sanoi minulle: ”Missä on Herra, sinun Jumalasi?” Minun silmäni saavat katsella häntä, kun hän joutuu tallattavaksi kuin katujen loka.

7:11  Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan; sinä päivänä rajasi laajenevat.

7:12  Sinä päivänä tullaan luoksesi Assurista ja Maasorin kaupungeista, Maasorista aina Eufratvirtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen.

7:13  Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden, heidän töittensä hedelmän vuoksi.

7:14  Kaitse Herra kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka asuu erillään metsässä, keskellä Karmelia. Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa niin kuin muinaisina päivinä.

7:15  Niin kuin lähtönne päivinä Egyptin maasta minä annan teidän nähdä ihmeitä.

7:16  Sen näkevät kansat ja joutuvat häpeään kaikessa väkevyydessään. He panevat käden suulleen, heidän korvansa tulevat kuuroiksi.

7:17  He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat ulos varustuksistaan, lähestyvät kauhuissaan Herraa, meidän Jumalaamme. He pelkäävät sinua, Herra.

7:18  Kuka on Jumala, sellainen kuin sinä, joka annat anteeksi pahat teot perintösi jäännökselle ja jätät rankaisematta heidän rikoksensa? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hän haluaa olla armollinen.

7:19  Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität meren syvyyteen kaikki kansasi jäännöksen synnit.

7:20  Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Abrahamille armoa, niin kuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä alkaen.