FinRK - Song of Solomon

Chapter 1

1:1  Laulujen laulu, Salomon laulu.

1:2  Morsian: ”Suudelkoon hän minua suunsa suudelmilla – Parempaa kuin viini on sinun rakkautesi!

1:3  Ihana on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi. Sen tähden nuoret naiset rakastavat sinua.

1:4  Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on vienyt minut huoneisiinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme rakkauttasi paremmaksi kuin viini! Syystä sinua rakastetaan.

1:5  Jerusalemin tyttäret! Minä olen musta mutta ihana kuin Keedarin teltat, kuin Salomon telttakankaat.

1:6  Älkää sitä katsoko, että minä olen musta, että olen päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat minut vartioimaan viinitarhoja. Omaa viinitarhaani en vartioinut.

1:7  Kerro minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen levätä keskipäivällä. Miksi minun pitäisi joutua hunnutettuna toveriesi laumojen luo!”

1:8  Muut: ”Jos et itse sitä tiedä, sinä naisista kaunein, lähde kulkemaan lammasten jälkiä, kaitse karitsoitasi paimenten telttapaikoilla.”

1:9  Sulhanen: ”Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, minä vertaan sinua, ystäväni.

1:10  Ihanat ovat poskesi ketjuineen, kaulasi helminauhoineen.

1:11  Kultaiset ketjut me sinulle teemme ja ketjuihin hopeiset helmet.”

1:12  Morsian: ”Kuninkaan istuessa pöydässään nardukseni tuoksui kaiken aikaa.

1:13  Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka lepää rintojeni välissä.

1:14  Rakkaani on minulle Een-Gedin viinitarhojen hennaterttu.”

1:15  Sulhanen: ”Kuinka kaunis sinä oletkaan, ystäväni, sinä olet kaunis, silmäsi ovat kuin kyyhkyt!”

1:16  Morsian: ”Kuinka kaunis sinä oletkaan, rakkaani, kuinka ihana! Kuinka vehreä on vuoteemme!

1:17  Talomme hirret ovat setripuuta, kattopalkkimme sypressiä.”

Chapter 2

2:1  ”Minä olen Saaronin kukka, laaksojen lilja.”

2:2  Sulhanen: ”Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun ystäväni neitojen keskellä.”

2:3  Morsian: ”Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen varjossa haluaisin istua, sen hedelmä on suussani makea.

2:4  Hän on tuonut minut viinimajaan, rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

2:5  Vahvistakaa minua rusinakakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas.

2:6  Hänen vasen kätensä on pääni alla, ja hänen oikea kätensä syleilee minua.

2:7  Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää häiritkö, älkää herätelkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.”

2:8  ”Rakkaani ääni! Katso, hän tulee loikkien vuorilla, kirmaten kukkuloilla.

2:9  Rakkaani on kuin gaselli tai nuori peura. Juuri nyt hän seisoo seinämme takana, katselee ikkunasta, kurkistelee ristikon läpi.

2:10  Rakkaani sanoi minulle: ’Nouse, ystäväni, kaunokaiseni, ja tule!

2:11  Näethän, että talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, menneet menojaan,

2:12  ja kukkaset ovat nousseet maasta. Laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

2:13  Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnösten nuput aukeavat ja tuoksuvat. Nouse, ystäväni, kaunokaiseni, ja tule.

2:14  Kyyhkyseni, kallionkoloissa, pengermien kätköissä: näytä minulle kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä äänesi on suloinen ja kasvosi ovat ihanat.

2:15  Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka turmelevat viinitarhoja. Ovathan viiniköynnöksemme nupullaan.’

2:16  Rakkaani on minun ja minä hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

2:17  Kiertele, rakkaani, kuin gaselli tai nuori peura tuoksuvilla vuorilla, kunnes iltatuuli herää ja varjot pitenevät.”

Chapter 3

3:1  ”Öisin minä etsin vuoteellani häntä, jota sieluni rakastaa. Minä etsin häntä mutta en löytänyt.

3:2  Silloin päätin: Minäpä nousen ja kiertelen kaupunkia, sen katuja ja toreja. Etsin häntä, jota sieluni rakastaa. Minä etsin häntä, mutta en löytänyt.

3:3  Minua vastaan tulivat vartijat, jotka kiertävät kaupunkia. Oletteko nähneet häntä, jota sieluni rakastaa?

3:4  Tuskin olin kulkenut heidän ohitseen, kun löysin hänet, jota sieluni rakastaa. Minä tartuin häneen enkä päästänyt häntä, ennen kuin olin vienyt hänet äitini taloon, kantajani kammioon.

3:5  Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herättäkö, älkää herätelkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.”

3:6  Jerusalemin tyttäret: ”Mikä on tuo, joka tulee autiomaasta kuin savupatsaat? Se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta, kaikenlaisilta kauppiaiden jauheilta.

3:7  Katsokaa, Salomon kantotuoli! Sen ympärillä on kuusikymmentä urhoa, Israelin urhoja,

3:8  kaikki miekkamiehiä, sotaan harjaantuneita. Jokaisella kupeellaan miekka yön kauhujen vuoksi.

3:9  Kantotuolin teetti itselleen kuningas Salomo Libanonin puista.

3:10  Hän teetti sen pylväät hopeasta, selkänojan kullasta ja istuimen purppurasta. Sisältä sen koristeli Jerusalemin tytärten rakkaus.

3:11  Siionin tyttäret, tulkaa ja katsokaa kuningas Salomoa ja kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi hänen hääpäivänään, hänen sydämensä ilonpäivänä.”

Chapter 4

4:1  ”Kuinka kaunis oletkaan, ystäväni, kuinka kaunis oletkaan! Silmäsi ovat kuin kyyhkyt huntusi takana, hiuksesi kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta.

4:2  Sinun hampaasi ovat kuin lauma kerittyjä lampaita, jotka ovat nousseet pesulta. Kaikilla on parinsa, ei ole yhtään yksinäistä.

4:3  Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha, suloinen on sinun suusi. Kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana.

4:4  Kaulasi on kuin Daavidin torni, kerroksittain rakennettu. Siinä riippuu tuhat kilpeä, sankareiden kilpiä kaikki.

4:5  Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoset, jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.

4:6  Kunnes iltatuuli herää ja varjot pitenevät, minä käyskentelen mirhavuorella ja suitsukekukkulalla.

4:7  Kaikki sinussa on kaunista, ystäväni; sinussa ei ole yhtäkään virhettä.

4:8  Tule kanssani Libanonilta, morsiameni, tule kanssani Libanonilta. Tule pois Amanan huipulta, Senirin ja Hermonin huipulta, leijonien asuinsijoilta, pantterien vuorilta.”

4:9  ”Olet vienyt sydämeni, siskoni, morsiameni, olet vienyt sydämeni yhdellä silmäykselläsi, yhdellä kaulaketjusi helmellä.

4:10  Kuinka ihana onkaan rakkautesi, siskoni, morsiameni! Kuinka paljon viiniä suloisempi on sinun rakkautesi, suloisempi kaikkia balsameja on sinun voiteittesi tuoksu!

4:11  Hunajaa tiukkuvat sinun huulesi, morsiameni, mettä ja maitoa on sinun kielesi alla. Vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu.”

4:12  ”Olet lukittu puutarha, siskoni, morsiameni, lukittu puutarha, sinetöity lähde,

4:13  paratiisi, joka kasvaa granaattiomenia, herkullisia hedelmiä, hennaa ja nardus-lajeja,

4:14  nardusta ja sahramia, mausteruokoa ja kanelia ja kaikkia suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta sekä parasta balsamia.

4:15  Sinä olet puutarhojen lähde, Libanonilta virtaavien elävien vetten kaivo.”

4:16  Morsian: ”Herää, pohjatuuli, tule, etelätuuli, puhalla puutarhaani, niin että sen tuoksut leviävät. Rakkaani tulkoon puutarhaansa ja syököön sen ihania hedelmiä.”

Chapter 5

5:1  ”Olen tullut puutarhaani, siskoni, morsiameni. Olen poiminut mirhani ja balsamini, olen syönyt hunajaa kennostani, olen juonut viinini ja maitoni. Syökää, ystävät, juokaa ja juopukaa rakkaudesta.”

5:2  Morsian: ”Minä nukun, mutta sydämeni valvoo. Rakkaani kolkuttaa ja sanoo: ’Avaa minulle, siskoseni, ystäväiseni, kyyhkyseni, puhtoiseni! Pääni on täynnä kastetta, kiharani yön pisaroita.’

5:3  Olen riisunut ihokkaani – kuinka voisin pukea sen jälleen päälleni? Olen pessyt jalkani – kuinka voisin tahria ne taas?’

5:4  Rakkaani pisti kätensä ovenraosta, ja sisimpäni liikkui häntä kohti.

5:5  Minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja käsistäni tihkui mirhaa, sormistani sulaa mirhaa salvan kädensijaan.

5:6  Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli häipynyt, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan sieluni liikkui häntä kohti. Minä etsin häntä mutta en löytänyt, huusin häntä, mutta hän ei vastannut minulle.

5:7  Vastaani tulivat vartijat, jotka kiertävät kaupunkia. He löivät minua, haavoittivat ja riistivät hunnun kasvoiltani, nuo muurien vartijat.

5:8  Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: jos löydätte rakkaani, mitä sanotte hänelle? Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas.”

5:9  Jerusalemin tyttäret: ”Miten sinun rakkaasi on muita parempi, sinä naisista kaunein? Miten sinun rakkaasi on muita parempi, kun meitä näin vannotat?”

5:10  Morsian: ”Minun rakkaani on säteilevä ja verevä, hän erottuu kymmenientuhansien joukosta.

5:11  Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharaiset kutrinsa mustat kuin korppi.

5:12  Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen varsilla. Ne ovat kylpeneet maidossa ja istuvat runsauden ääressä.

5:13  Hänen poskensa ovat kuin balsamilavat, kuin tuoksuaineiden säiliöt. Hänen huulensa ovat liljat, joista tiukkuu sulaa mirhaa.

5:14  Hänen käsivartensa ovat kultatangot, niihin on upotettu krysoliitteja. Hänen vatsansa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty.

5:15  Hänen säärensä ovat marmoripylväät, aitokultaisille jalustoille pystytetyt. Hän on näöltään kuin Libanon, ylväs kuin setripuut.

5:16  Hänen suunsa on suloisuus, hän on aivan ihana. Sellainen on rakkaani, sellainen ystäväni, te Jerusalemin tyttäret.”

Chapter 6

6:1  ”Minne on rakkaasi mennyt, sinä naisista kaunein? Minne on rakkaasi lähtenyt, että voisimme etsiä häntä yhdessä?”

6:2  Morsian: ”Rakkaani on mennyt puutarhaansa, balsamilavojen luo, paimentamaan laumaansa puutarhoissa ja poimimaan liljoja.

6:3  Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun – hän, joka paimentaa liljojen keskellä.”

6:4  Sulhanen: ”Ystäväni, sinä olet kaunis kuin Tirsa, ihana kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukot lippuineen.

6:5  Käännä silmäsi pois minusta, sillä ne hämmentävät minua. Sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadilta.

6:6  Hampaasi ovat kuin lauma lampaita, jotka ovat nousseet pesulta. Kaikilla on parinsa, ei ole yhtään yksinäistä.

6:7  Kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana.

6:8  Kuningattaria on kuusikymmentä, sivuvaimoja kahdeksankymmentä ja neitsyitä lukematon määrä.

6:9  Yksi ainoa on minun kyyhkyseni, täydelliseni, hän on äitinsä ainokainen, synnyttäjänsä valio. Hänet nähdessään neitoset ylistävät häntä onnelliseksi, kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä:

6:10  ’Kuka on tuo, jonka katse on kuin aamunkoitto? Hän on kaunis kuin kuu, kirkas kuin aurinko, pelottava kuin sotajoukot lippuineen.’”

6:11  Morsian: ”Menin pähkinätarhaan katselemaan laakson vehreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo, joko granaattiomenapuut kukkivat.

6:12  Ennen kuin aavistinkaan, sieluni oli asettanut minut jalon kansani vaunuihin.”

Chapter 7

7:1  ”Palaa, palaa, Suulamin neito! Palaa, palaa, että voimme katsella sinua!” Morsian:”Miksi tahdotte katsella Suulamin neitoa kuin kahden sotaleirin karkeloa?”

7:2  Sulhanen:”Kuinka kauniit ovat jalkasi kenkineen, jalosukuinen neito! Lanteittesi kaarteet ovat kuin korut, taitajan kätten tekemät.

7:3  Sinun napasi on pyöreä malja – sekoitettu viini älköön siitä puuttuko. Vatsasi on vehnäkeko, liljojen ympäröimä.

7:4  Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoset.

7:5  Kaulasi on kuin norsunluinen torni, silmäsi ovat kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin luona. Nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskoon päin.

7:6  Kuin Karmel kohoaa sinun pääsi, palmikkosi ovat kuin purppuraa – niihin kutreihin kuningas on kiedottu.”

7:7  ”Kuinka kaunis oletkaan, kuinka suloinen, sinä rakkain, ihanuuksinesi!

7:8  Sinun vartalosi on kuin palmupuu, ja rintasi ovat kuin rypäletertut.

7:9  Minä ajattelin: Nousen palmupuuhun, tartun sen hedelmää kantaviin oksiin. Olkoot rintasi silloin kuin viiniköynnöksen rypäleet, hengityksesi tuoksu kuin omenien tuoksu

7:10  ja suusi kuin hyvä viini. Se valahtaa helposti rakkaaseeni ja hyväilee nukkuvan huulia.”

7:11  Morsian: ”Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa.

7:12  Tule, rakkaani, lähtekäämme kedolle, yöpykäämme kylissä.

7:13  Nouskaamme jo varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös kukkii ja nuput ovat auenneet, joko kukkivat granaattiomenapuut. Siellä minä annan sinulle rakkauteni.

7:14  Lemmenmarjat tuoksuvat, ja oviemme edessä on kaikenlaisia herkkuja, uusia ja myös vanhoja. Sinua varten, rakkaani, olen ne säästänyt.”

Chapter 8

8:1  ”Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut ulkona, suutelisin sinua, eikä kukaan halveksisi minua.

8:2  Minä kuljettaisin sinua, veisin äitini taloon, hänen, joka on minua opettanut. Minä juottaisin sinulle mausteviiniä, granaattiomenieni mehua.

8:3  Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä syleilee minua.

8:4  Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: älkää herättäkö, älkää herätelkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.”

8:5  Muut: ”Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten?” Morsian: ”Omenapuun alla minä sinut herätin. Siellä äitisi kärsi kipuja vuoksesi, siellä kärsi kipuja synnyttäjäsi.

8:6  Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, sen kiihko on tuima kuin tuonela. Sen hehku on kuin tulen hehku, Herran liekki.

8:7  Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa. Jos joku tarjoaisi talonsa ja tavaransa rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksittaisiin.”

8:8  Morsiamen veljet: ”Meillä on pieni sisko, jolla ei vielä ole rintoja. Mitä teemme siskollemme silloin, kun häntä aletaan kysellä?

8:9  Jos hän on muuri, rakennamme sille hopeisen harjan. Jos hän on ovi, vahvistamme sen setrilaudoin.”

8:10  Morsian: ”Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit. Mutta nyt olen hänen silmissään kuin antautuva kaupunki.

8:11  Salomolla oli viinitarha Baal-Haamonissa. Hän antoi viinitarhan vartijoiden huostaan. Sen hedelmistä joku antaisi tuhat sekeliä hopeaa.

8:12  Minun viinitarhani on edessäni. Ne tuhat sekeliä olkoot sinun, Salomo, ja hedelmien vartijat saakoot kaksisataa.”

8:13  Sulhanen: ”Hedelmätarhojen asujatar, ystävät kuuntelevat ääntäsi. Anna minunkin kuulla sitä.”

8:14  Morsian: ”Riennä, rakkaani, ja ole kuin gaselli tai nuori peura tuoksuvilla vuorilla.”