FinPR92 - Song of Solomon

Chapter 1

1:1  Lauluista kaunein, Salomon laulu.

1:2  Neito: Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan! Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,

1:3  ihana on voiteittesi tuoksu! Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä, siksi neidot sinua rakastavat.

1:4  Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Suotta eivät neidot sinua rakasta.

1:5  Neito: Olen kyllä iholtani tumma, kuin Kedarin teltat, kuin Salomon telttakankaat, mutta, Jerusalemin tytöt, minä olen kaunis!

1:6  Älkää siihen katsoko, että olen tumma, että olen päivän paahtama. Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.

1:7  Neito: Sinä jota rakastan, kerro, missä on laumasi laidun, minne viet lampaasi keskipäivän levolle. Muuten joudun peittämään kasvoni ja kulkemaan sinua etsimässä tovereittesi laumojen seassa.

1:8  Muut: Ellet sitä tiedä, sinä naisista kaunein, seuraa lampaitten jälkiä, ohjaa karitsasi paimenten teltoille.

1:9  Mies: Kuin faraon valjakon tamma olet silmissäni, kalleimpani.

1:10  Ihanat ovat poskesi, helminauhojen peittämät, ihana on kaulasi ketjuineen!

1:11  Muut: Kultaiset ketjut me sinulle teemme ja ketjuihin hopeiset helmet.

1:12  Neito: Kuningas lepää ateriallaan, ja nardukseni levittää tuoksuaan.

1:13  Kuin mirhakimppu rakkaani lepää rintojeni välissä,

1:14  kuin hennakimppu, En-Gedin viinitarhoista poimittu.

1:15  Mies: Miten kaunis oletkaan, kalleimpani! Miten kaunis on katseesi, kyyhkysilmä!

1:16  Neito: Miten kaunis oletkaan, rakkaani, miten ihana olet! Miten vehreä on vuoteemme!

1:17  Setripuut ovat talomme seininä, sypressit kattonamme.

Chapter 2

2:1  Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.

2:2  Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.

2:3  Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.

2:4  Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.

2:5  Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!

2:6  Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.

2:7  Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

2:8  Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!

2:9  Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.

2:10  Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

2:11  Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.

2:12  Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.

2:13  Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

2:14  Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.

2:15  Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!

2:16  Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

2:17  Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!

Chapter 3

3:1  Neito: Yöllä, kun lepäsin vuoteellani, minä kaipasin häntä, jota rakastan. Etsin häntä, mutta en löytänyt.

3:2  Silloin päätin: minä lähden ulos, kierrän kaupungin kadut ja torit, etsin sieltä häntä, jota rakastan. Minä lähdin etsimään mutta en löytänyt.

3:3  Vastaani tuli vartijoita öisellä kierroksellaan. Minä kysyin heiltä: "Oletteko nähneet häntä, jota rakastan?"

3:4  Mutta kun jatkoin kulkuani, heti löysin hänet, jota rakastan! Tartuin häneen enkä päästänyt irti, ja minä vein hänet äitini taloon, synnyttäjäni huoneeseen.

3:5  Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

3:6  Muut: Mikä tuolta tulee? Mikä saapuu autiomaasta? Se kohoaa kuin savupatsas, se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta, outojen maiden ihojauheilta.

3:7  Katsokaa! Se on Salomon kantotuoli! Sitä saattaa kuusikymmentä soturia, Israelin sotajoukon parhaimmisto,

3:8  miekkamiehiä kaikki, sotimaan tottuneita. Jokaisella on kupeellaan miekka yön kauhuja vastaan.

3:9  Libanonin puista on tehty kuningas Salomon kantotuoli.

3:10  Sen pylväät ovat hopeaa, sen selkänoja on kultaa ja patja purppuraa, sen seiniä kaunistaa rakkaus.

3:11  Tulkaa ulos, Jerusalemin tytöt! Katsokaa, Siionin tyttäret: tässä on kuningas Salomo! Hän kantaa kruunua, jonka äidiltään sai tänään, hääpäivänään, suurena ilonpäivänään!

Chapter 4

4:1  Mies: Miten kaunis oletkaan, kalleimpani, miten kaunis on katseesi! Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi, hunnun verhoamat. Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas.

4:2  Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vastakerityt lampaat, vedestä nousseet. Ne ovat kuin karitsat kaksittain, ei yksikään ole pariaan vailla.

4:3  Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha, suloinen on sinun suusi. Kauniisti, kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla.

4:4  Ylväänä kuin Daavidin torni kohoaa sinun kaulasi. Siihen on ripustettu tuhat kilpeä, monen soturin jouset ja viinet.

4:5  Sinun rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset, jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.

4:6  Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, minä nousen mirhavuorelle, suitsukekukkulalle.

4:7  Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen!

4:8  Mies: Tule, valittuni, tule vuorilta, tule luokseni Libanonilta! Jätä Amanan huiput, jätä Senirin ja Hermonin laet, leijonien lymypaikat, pantterien vuoret!

4:9  Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä.

4:10  Miten ihanaa on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni! Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini! Ihanammin kuin kaikki balsamit tuoksuvat sinun voiteesi!

4:11  Mesi helmeilee sinun huulillasi, sinun kielelläsi on maitoa ja hunajaa. Rakas, sinun vaatteissasi tuoksuu Libanon!

4:12  Mies: Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde,

4:13  paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta,

4:14  nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia.

4:15  Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat Libanonin vuorten vedet!

4:16  Neito: Nouse, pohjatuuli, tule, etelätuuli! Puhalla minun puutarhaani, niin balsamin tuoksu leviää ja armaani tulee puutarhaansa nauttimaan sen hedelmistä!

Chapter 5

5:1  Mies: Rakkaani, kihlattuni! Minä tulen puutarhaani ja poimin mirhani ja balsamini, avaan hunajakennoni ja syön hunajan, juon viinini ja maitoni. Muut: Syökää, ystävät! Juokaa ja juopukaa, rakastavaiset!

5:2  Neito: Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi. Kuulin koputusta -- rakkaani tulee! Mies: Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, pieni kyyhkyni, kaikkeni! Tukkani on kasteesta märkä, yön pisarat noruvat hiuksiltani.

5:3  Neito: Minä jo ehdin riisua vaatteeni -- miksi pukeutuisin uudelleen? Jalkanikin jo pesin -- miksi tahraisin ne taas?

5:4  Neito: Rakkaani työnsi kätensä ovenraosta, ja sydämeni hypähti.

5:5  Minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja käteni helmeilivät mirhaa, sulaa mirhaa oli minun sormissani ja oven salvassa.

5:6  Minä avasin armaalleni, mutta hän oli mennyt. Olin tuskaani kuolla -- hän oli poissa! Minä etsin häntä, mutta en löytänyt, minä kutsuin häntä, mutta hän ei vastannut.

5:7  Vastaani tuli vartijoita öisellä kierroksellaan. He löivät minut mustelmille ja repivät huivin yltäni, kaupungin vartiomiehet!

5:8  Jerusalemin tytöt, minä vannotan teitä: Jos löydätte hänet, jota rakastan, mitä sanotte hänelle? Sanokaa: olen rakkaudesta sairas!

5:9  Muut: Millä tavoin sinun rakkaasi on muita parempi, sinä naisista kaunein? Millä tavoin sinun rakkaasi eroaa muista, kun noin meitä vannotat?

5:10  Neito: Minun rakkaani on komea ja verevä, hän erottuu tuhansien joukosta!

5:11  Hänen kasvonsa hohtavat kuin kulta, hänen kiharansa ovat korpinmustat, tuuheat kuin taatelin kukinnot.

5:12  Hänen silmänsä ovat kuin kaksi kyyhkystä, jotka lepäävät puron äärellä, kuin kyyhkyt, jotka maidossa kylvettyään istuvat maljan reunalla.

5:13  Hänen poskensa tuoksuvat kuin yrttitarha, tuoksuvat kuin voiderasia, hänen huulensa ovat liljankukat, niillä helmeilee kirkas mirha.

5:14  Hänen käsivartensa ovat kultatangot, Tarsisin kivillä kirjaillut. Hänen vatsansa on norsunluinen kilpi, jota peittävät safiirit.

5:15  Hänen säärensä ovat marmoripylväät, kultajalustalle pystytetyt. Hän on näöltään kuin Libanonin vuoret, ylväs kuin setripuu.

5:16  Hänen suunsa maistuu makealta -- kaikki hänessä houkuttaa! Tällainen on minun rakkaani, tällainen on minun ystäväni, Jerusalemin tytöt!

Chapter 6

6:1  Muut: Minne on rakkaasi mennyt, sinä naisista kaunein? Minne on rakkaasi lähtenyt? Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!

6:2  Neito: Minun rakkaani on tullut puutarhaansa, yrttitarhaansa, nauttimaan puutarhan antimia ja poimimaan laitumensa liljoja.

6:3  Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

6:4  Mies: Kalleimpani! Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit, ihana kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukon viirit.

6:5  Käännä silmäsi pois, ne lumoavat minut! Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas.

6:6  Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vedestä nousevat lampaat. Ne ovat kuin karitsat kaksittain, ei yksikään ole pariaan vailla.

6:7  Kauniisti, kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla.

6:8  Mies: Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa, olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja nuoria neitoja luvuton joukko --

6:9  yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni, emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste. Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin, kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:

6:10  "Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko, hän on kaunis kuin kuu, sädehtivä kuin päivänpaiste, pelottava kuin sotajoukon viirit."

6:11  Neito: Menin pähkinätarhaan, menin ihailemaan laakson vehreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo, joko kukkii granaattiomenapuu.

6:12  Miten minun kävikään? Tunteeni saivat minussa vallan, ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!

Chapter 7

7:1  Muut: Tule takaisin, tule, Sulamin neito! Tule, anna meidän ihailla sinua! Neito: Mitä ihmeellistä minussa on, Sulamin tytössä, kahden joukon keskellä tanssivassa?

7:2  Mies: Miten kauniit ovat jalkasi, sandaalien somistamat, sinä jalosukuinen neito! Sinun lanteesi kaareutuvat kuin kaulakorut, kuin taitajan muovaamat taokset.

7:3  Sylisi on kuun tavoin kaartuva malja -- olkoon se täynnä mausteviiniä! Sinun vatsasi on vehnäkumpu, liljoilla ympäröity.

7:4  Rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset.

7:5  Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni, silmäsi ovat Hesbonin lammikot, Bat-Rabbimin portin vedet. Sinun nenäsi on ylväs kuin Libanonin torni, joka tähystää kohti Damaskosta.

7:6  Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun tukkasi aaltoilee purppuravirtana, se hukuttaa kuninkaatkin!

7:7  Mies: Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni!

7:8  Sinun vartalosi on kuin palmupuu, sinun rintasi ovat sen tertut.

7:9  Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen, sen hedelmiin minä tartun! Kuin rypäletertut ovat sinun rintasi, hengityksessäsi on omenan tuoksu,

7:10  sinun suusi maistuu jalolta viiniltä, joka kiihdyttää rakkauttani ja kostuttaa uinuvien huulet.

7:11  Neito: Minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua!

7:12  Neito: Tule, rakkaani! Tule kanssani kedolle, tule hennapensaiden keskelle yöksi!

7:13  Aamulla lähdemme viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja nuput aukenevat, joko kukkii granaattiomenapuu. Siellä annan sinulle rakkauteni.

7:14  Lemmenmarjat levittävät tuoksuaan, kaikki herkut ovat tarjolla ovellamme, uudet ja vanhat. Rakkaani, sinulle ne olen säästänyt!

Chapter 8

8:1  Neito: Olisitpa oma veljeni, äitini imettämä! Saisin suudella sinua kun kohtaamme, eikä kukaan moittisi minua.

8:2  Saisin ottaa sinut mukaani, saisin viedä sinut äitini taloon. Siellä sinä opastaisit minua ja minä antaisin juodaksesi maustettua viiniä ja granaattiomenoitteni mehua.

8:3  Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.

8:4  Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

8:5  Muut: Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta rakastettuunsa nojaten? Neito: Omenapuun alla minä herätin rakkautesi, siellä, missä sinä sait alkusi, siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.

8:6  Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki.

8:7  Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.

8:8  Muut: Meillä on pikkusisar, jolla ei vielä ole rintoja. Mitä me teemme sisarellemme, kun häntä aletaan kysellä?

8:9  Jos hän olisi muuri, hopeasakaroin sen varustaisimme! Jos hän olisi ovi, vahvistaisimme sen setrilaudoin.

8:10  Neito: Muuri minä olenkin, ja rintani ovat kuin tornit! Mutta kun rakastettuni tulee, olen antautumaan valmis.

8:11  Mies: Salomolla oli viinitarha Baal-Hamonissa. Sen hedelmistä maksaisi kuka vain tuhat sekeliä hopeaa, ja siksi kuningas pani sinne vartijat.

8:12  Minun yksin on oma viinitarhani. Pidä tuhantesi, Salomo! Vartijoillekin anna parisataa!

8:13  Mies: Rakkaani, puutarhan kukka, kaikki odottavat kutsuasi. Kutsu minut!

8:14  Neito: Tule, rakkaani! Riennä kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuville vuorille!