FinPR92 - Amos

Chapter 1

1:1  Aamoksen sanat. Aamos oli Tekoan seudun karjankasvattajia. Tämän sanoman Israelista hän sai kaksi vuotta ennen maanjäristystä. Silloin oli Juudan kuninkaana Ussia ja Israelin kuninkaana Jerobeam, Joasin poika.

1:2  Näin Aamos sanoi: -- Herra ärjyy Siionista, hänen äänensä jylisee Jerusalemista, ja paimenten laitumet kulottuvat, Karmelin harjanne kuivuu.

1:3  Näin sanoo Herra: -- Koska Damaskos on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. Sen sotaväki on murskannut Gileadin niin kuin rautainen puimareki.

1:4  Sen tähden minä sinkoan tulen Hasaelin linnaan, ja se nielee Ben-Hadadin palatsin.

1:5  Minä murran salvan Damaskoksen portista, tuhoan hallitsijan Bikat-Avenista ja vallanpitäjän Bet-Edenistä. Syyrian kansa siirretään maastaan Kiriin, sanoo Herra.

1:6  Näin sanoo Herra: -- Koska Gaza on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. Kokonaisia kyliä he ovat tyhjentäneet ja luovuttaneet niiden väen edomilaisille.

1:7  Sen tähden minä sinkoan tulen Gazan muureihin, ja se nielee kaupungin palatsin.

1:8  Minä tuhoan hallitsijan Asdodista ja vallanpitäjän Askelonista. Minä ojennan käteni Ekronia kohti, ja viimeisetkin filistealaiset hukkuvat, sanoo Herra Jumala.

1:9  Näin sanoo Herra: -- Koska Tyros on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. Kyläkunnittain he ovat luovuttaneet väkeä edomilaisille ystävyysliittoa muistamatta.

1:10  Sen tähden minä sinkoan tulen Tyroksen muureihin, ja se nielee kaupungin palatsin.

1:11  Näin sanoo Herra: -- Koska Edom on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. Se on ahdistanut veljeään miekalla, sääliä se ei ole tuntenut. Sen viha on raadellut lakkaamatta eikä sen raivo ole hellittänyt.

1:12  Sen tähden minä sinkoan tulen Temaniin, ja se nielee Bosran palatsin.

1:13  Näin sanoo Herra: -- Koska ammonilaiset ovat tehneet rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He viilsivät auki raskaana olevat naiset, kun ryntäsivät valloittamaan Gileadia.

1:14  Sen tähden minä sytytän palamaan Rabban muurit, ja tuli nielee kaupungin palatsin sotahuudon kaikuessa taistelun päivänä, pyörretuulen riehuessa myrskyn päivänä.

1:15  Heidän kuninkaansa viedään vieraaseen maahan yhdessä hallitusmiestensä kanssa, sanoo Herra.

Chapter 2

2:1  Näin sanoo Herra: -- Koska Moab on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He ovat polttaneet kalkiksi Edomin kuninkaan luut.

2:2  Sen tähden minä sinkoan tulen Moabiin, ja se nielee Kerijotin palatsin. Moab kukistuu taistelun pauhatessa, sotahuudon kaikuessa, merkkitorven soidessa.

2:3  Minä tuhoan siltä kuninkaan ja lyön hengiltä sen hallitusmiehet, sanoo Herra.

2:4  Näin sanoo Herra: -- Koska Juuda on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He ovat hylänneet minun lakini, eivät ole pitäneet minun käskyjäni. Samat valhejumalat ovat heidät eksyttäneet, joita jo heidän isänsä seurasivat.

2:5  Sen tähden minä sinkoan tulen Juudaan, ja se nielee Jerusalemin palatsin.

2:6  Näin sanoo Herra: -- Koska Israel on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He myyvät rehellisen rahasta ja köyhän kenkäparista.

2:7  He polkevat heikot maan tomuun ja ajavat vähävaraisten asiat umpikujaan. Isä ja poika käyvät saman naisen luona ja häpäisevät näin minun pyhän nimeni.

2:8  Pantiksi otetuilla vaatteilla heitä lojuu jokaisen alttarin ympärillä, he juovat pyhäkössä viiniä, jonka ovat velallisiltaan korkoina kiristäneet.

2:9  Ja kuitenkin minä hävitin teidän tieltänne amorilaiset, jotka olivat kookkaita kuin setrit ja vahvoja kuin tammet. Heidät minä tuhosin hedelmistä juuriin saakka.

2:10  Minä toin teidät pois Egyptistä, minä johdatin teitä neljäkymmentä vuotta autiomaassa, että saisitte omaksenne amorilaisten maan.

2:11  Minä herätin teidän pojistanne profeettoja ja nuorista miehistänne nasiireja. Eikö näin ole, israelilaiset? sanoo Herra.

2:12  Mutta te juotitte nasiireille viiniä ja kielsitte profeettoja julistamasta.

2:13  Sen tähden minä annan maan huojua jalkojenne alla niin kuin lyhteitä täyteen kuormatut vankkurit huojuvat.

2:14  Silloin on poikki pakotie kevytaseiselta, raskasaseista ei auta hänen voimansa eikä valiosotilaskaan selviä hengissä.

2:15  Jousimies ei pysy pystyssä, jalkamiehistä nopeinkaan ei pääse pakoon eikä vaunumies selviä hengissä.

2:16  Sotureista rohkeinkin heittää aseensa ja pakenee sinä päivänä, sanoo Herra.

Chapter 3

3:1  Kuulkaa, mitä Herra on sanonut teistä, israelilaiset, ja koko siitä kansasta, jonka hän toi Egyptistä:

3:2  -- Vain teidät minä olen ottanut omakseni kaikista maailman kansoista. Sen tähden minä vaadin teidät tilille kaikista vääryyksistänne.

3:3  Lähteekö kaksi yhdessä kulkemaan, jos eivät ole siitä sopineet?

3:4  Ärjyykö leijona pensaikossa, jos sillä ei ole raadeltavaa? Äriseekö nuori leijona piilopaikastaan, jos se ei ole saalista kaatanut?

3:5  Jääkö lintu maassa kiinni, jos ei sille ole viritetty ansaa? Ponnahtaako pyydys maasta, jos ei saalis ole siihen käynyt?

3:6  Törähtääkö merkkitorvi kaupungissa ihmisten säikähtämättä? Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?

3:7  Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille.

3:8  Leijona ärjyy, kuka ei pelkäisi? Herra Jumala puhuu, kuka ei julistaisi?

3:9  Kuuluttakaa Asdodin ja Egyptin palatseissa: -- Tulkaa kaikki Samarian vuorelle ja nähkää, mikä mellastus kaupungissa on käynnissä, millainen sorto siellä vallitsee!

3:10  Heillä ei ole tajua oikeudesta -- sanoo Herra -- vaan he kokoavat omaisuutta palatseihinsa vääryydellä ja väkivallalla.

3:11  Sen tähden -- sanoo Herra Jumala -- vihollinen tunkeutuu joka taholta sinun maahasi. Se on murtava mahtisi ja ryöstävä palatsisi.

3:12  Näin sanoo Herra: -- Niin kuin paimen saa temmatuksi leijonan kidasta vain pari koipea tai palan korvaa, niin pelastuu israelilaisista vain rippeet -- noista, jotka Samariassa istuskelevat sohvannurkissa ja damaskolaisvuoteilla.

3:13  Kuulkaa ja varoittakaa Jaakobin sukua, sanoo Herra Jumala Sebaot:

3:14  Tulee päivä, jolloin minä vaadin Israelin tilille rikoksistaan. Silloin käyn käsiksi myös Betelin alttareihin. Alttarin sarvet hakataan irti, ja ne putoavat maahan.

3:15  Minä lyön hajalle niin talviasunnot kuin kesäasunnotkin. Norsunluutalot luhistuvat, ja asuntojen paljoudesta tulee loppu, sanoo Herra.

Chapter 4

4:1  Kuulkaa tätä, te uhkeat Basanin lehmät Samarian vuorella! Te sorratte vähävaraisia ja riistätte köyhiä. Te sanotte miehillenne: "Tuo vielä juotavaa!"

4:2  Pyhyytensä kautta on Herra Jumala vannonut: -- Teille koittaa aika, jolloin teidät raahataan pois väkäpiikeillä, kalakoukuilla viimeistä myöten.

4:3  Muurinhalkeamista, suorinta tietä teidän on pakko syöksyä pakoon. Teidät heitetään kohti Hermonia. Tämä on Herran sana.

4:4  -- Tulkaa Beteliin -- tekemään syntiä! Gilgaliin -- tekemään lisää syntiä! Tuokaa aamulla teurasuhrinne ja kolmantena päivänä kymmenyksenne.

4:5  Polttakaa hapanta leipää kiitosuhriksi. Toitottakaa vapaaehtoisia lahjojanne niin että kuuluu! Tätähän te haluatte, israelilaiset. Tämä on Herran Jumalan sana.

4:6  -- Minä tein hampaat joutilaiksi kaikissa kaupungeissanne ja vein leivän kaikista asuinpaikoistanne. Silti te ette palanneet minun luokseni. Tämä on Herran sana.

4:7  "Samoin minä pidätin teiltä sateen, kun oli vielä kolme kuukautta elonkorjuuseen. Yhdelle kaupungille minä annoin sadetta, toiselle en. Yksi pelto sai sadetta, mutta toinen, joka jäi ilman, kuivui.

4:8  Silloin ihmiset hoippuivat kaupungista toiseen juomavettä hakemaan, mutta eivät saaneet janoaan sammumaan. Silti te ette palanneet minun luokseni", sanoo Herra.

4:9  "Minä turmelin teidän viljanne ruosteella ja nokitähkällä ja annoin puutarhojenne ja viinitarhojenne kuivua. Teidän viikunapuunne ja oliivipuunne söi heinäsirkka. Silti te ette palanneet minun luokseni", sanoo Herra.

4:10  -- Minä lähetin teidän keskuuteenne ruton, Egyptin ruton. Minä tapoin sotilaanne miekalla, teidän hevosenne vietiin sotasaaliiksi. Ruumiiden löyhkä nousi teidän sieraimiinne omasta leiristänne. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.

4:11  -- Minä kylvin tuhoa teidän keskuuteenne niin kuin Sodoman ja Gomorran hävityksessä, niin että te olitte pelkkä tulesta siepattu kekäle. Ja silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.

4:12  -- Sen tähden, Israel, minä teen sinulle vielä jotakin. Koska sen sinulle teen, valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel!

4:13  Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen. Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.

Chapter 5

5:1  Kuule, Israelin kansa. Minä laulan sinusta kuolinvirren!

5:2  Kaatui, ei enää nouse neitsyt Israel. Hän makaa maahan syöstynä, ei kukaan auta.

5:3  Sillä näin sanoo Herra Jumala Israelin kansalle: -- Jos kaupungista lähtee sotaan tuhat, jää eloon sata. Jos lähtee sata, jää kymmenen.

5:4  Näin sanoo Herra Israelin kansalle: -- Etsikää minua, niin saatte elää!

5:5  Älkää etsikö apua Betelistä, älkää kulkeko Gilgaliin, älkää tehkö toivioretkiä Beersebaan! Pois maastaan kulkee kaikkineen Gilgal, ja turhuuden huoneeksi tulee Jumalan huone, Betel.

5:6  Etsikää Herraa, niin saatte elää! Muuten hän tulena hyökkää Joosefin heimon keskelle ja tuhoaa sen, ja Betel palaa kenenkään sammuttamatta.

5:7  Hän on luonut Seulaset ja Orionin. Hän muuttaa pimeyden aamuksi ja päivän yöksi. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra.

5:8  Hän antaa tuhon välähtää varustuksen yllä, ja lujinkin linnoitus kukistuu.

5:9  Voi teitä, jotka teette lainkäytöstä katkeraa koiruohoa ja jätätte heitteille oikeuden!

5:10  Te vihaatte sitä, joka kaupunginportin kokouksessa vaatii oikeaa tuomiota, ja inhoatte sitä, joka kertoo totuuden.

5:11  Te poljette tilattomia ja viette maanvuokrana heidän viljansa. Sen tähden teidän käy näin: Vaikka te rakennatte taloja hakatuista kivistä, ette saa asua niissä. Vaikka te istutatte ihania viinitarhoja, ette saa nauttia niiden viiniä.

5:12  Sillä minä tiedän teidän rikostenne luvun ja syntienne määrän. Te sorratte syytöntä, te otatte lahjuksia ja syrjitte köyhiä oikeuspaikalla.

5:13  Sen takia viisas vaikenee tällaisena aikana, sillä tämä on paha aika.

5:14  Pyrkikää hyvään, älkää pahaan, jotta saisitte elää! Silloin Herra Jumala Sebaot on teidän kanssanne, niin kuin te sanotte hänen olevan.

5:15  Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää! Saattakaa kaupunginportissa oikeus voimaan. Ehkä Herra Jumala Sebaot silloin armahtaa Joosefin heimon jäännöstä.

5:16  Sen tähden Herra Jumala Sebaot sanoo näin: -- Kaikilta toreilta kuuluu valitus, kaikilta kujilta vaikerrus. Talonpoikia kutsutaan surujuhliin ja valittajaisiin itkuvirren taitajia,

5:17  ja viinitarhoistakin kuuluu valitus, kun minä kuljen teidän keskitsenne, sanoo Herra.

5:18  Voi teitä, jotka hartaasti odotatte Herran päivää! Mitä iloa teille on Herran päivästä? Se tuo pimeyden, ei valoa.

5:19  Käy kuin miehen, joka pakeni leijonaa mutta kohtasi karhun -- kun hän pääsi kotiin ja nojasi kädellä seinään, käteen puri käärme.

5:20  Eikö Herran päivä siis ole pimeä eikä valoisa, pilkkopimeä, ilman valon häivää?

5:21  -- Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.

5:22  Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan.

5:23  Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää.

5:24  Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.

5:25  "Toitteko te minulle teuraita ja ruokauhreja autiomaassa niiden neljänkymmenen vuoden aikana, te israelilaiset?

5:26  Entä kannoitteko silloin kuningastanne Sikkutia ja tähtijumalaanne Kijjunia, kuvia, jotka nyt olette itsellenne tehneet?"

5:27  -- Minä vien teidät vankeina tuolle puolen Damaskoksen, sanoo Herra. Hänen nimensä on Jumala Sebaot.

Chapter 6

6:1  Voi teitä, Siionin huolettomat ja Samarian vuoren itsevarmat asukkaat, te valitun kansan kärkijoukko! Ja teitä koko Israel seuraa!

6:2  Menkää Kalneen katsomaan, kuinka sen on käynyt, menkää sieltä suureen Hamatiin ja alas filistealaisten Gatiin! Oletteko te parempia kuin nuo valtakunnat, onko teidän alueenne suurempi kuin niiden?

6:3  Te torjutte mielestänne pahan päivän ja hyväksytte väkivallan keskuudessanne.

6:4  Te makaatte norsunluuvuoteillanne ja loikoilette leposohvillanne. Te syötte karitsoita laumasta ja juottovasikoita karsinasta.

6:5  Te näppäilette harpun kieliä ja sepitätte lauluja kuin paraskin Daavid!

6:6  Te juotte viiniä uhrimaljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta Joosefin heimon vamma ei teitä liikuta.

6:7  Sen tähden teidän käy nyt näin: Vankisaattueen kärjessä te marssitte vieraaseen maahan. Loikojien juhlat on juhlittu.

6:8  Herra Jumala on vannonut itsensä kautta, näin sanoo Herra Jumala Sebaot: -- Minä inhoan Jaakobin suvun ylpeyttä, minä vihaan sen palatsia. Minä jätän kaupungin kaikkineen tuhon omaksi.

6:9  Jos silloin johonkin taloon on jäänyt kymmenen ihmistä, niin hekin kuolevat.

6:10  Sukulainen tulee viemään ruumista poltettavaksi ja kysyy siltä, joka on talon perällä: "Onko luonasi vielä joku?" Tämä vastaa: "Ei ketään enää." Silloin toinen varoittaa: "Ole hiljaa!" -- sillä Herran nimeä ei ole hyvä mainita.

6:11  Ja nyt Herra antaa käskyn. Iso talo lyödään palasiksi ja pieni talo pirstaleiksi.

6:12  Eiväthän hevoset juokse pitkin kalliolouhikoita? Ei kai härillä kynnetä merta? Mutta te teette lainkäytöstä myrkkykeison ja oikeuden hedelmistä katkeraa koiruohoa.

6:13  Te iloitsette Lo-Dabarista, tyhjästä, ja sanotte: "Omin voimin me valloitimme vahvan Karnaimin."

6:14  Mutta nyt, israelilaiset, näin sanoo Herra Jumala Sebaot: -- Minä lähetän teidän kimppuunne kansan, joka ahdistaa teitä kaikkialla, Lebo-Hamatista aina Arabanpurolle saakka.

Chapter 7

7:1  Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: Hän loi heinäsirkkoja juuri kun niityille oli nousemassa uutta ruohoa kuninkaan niittojen jäljiltä.

7:2  Kun heinäsirkat olivat syöneet maan lähes paljaaksi, minä sanoin: "Herra, Jumala, anna anteeksi! Kuinka Jaakobin suku voi kestää tämän, sehän on niin vähälukuinen."

7:3  Silloin Herra katui ja sanoi: "Tämä ei tapahdu."

7:4  Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: Hän kutsui tulen panemaan toimeen tuomion. Tuli nieli syvyyden vedet ja uhkasi niellä myös viljelysmaan.

7:5  Silloin minä sanoin: "Herra, Jumala, lakkaa jo! Kuinka Jaakobin suku voi kestää tämän, sehän on niin vähälukuinen."

7:6  Niin Herra katui ja sanoi: "Tämäkään ei tapahdu."

7:7  Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: Hän seisoi muurin harjalla luotilanka kädessään.

7:8  Herra sanoi minulle: "Mitä näet, Aamos?" Minä vastasin: "Luotilangan." Hän sanoi: "Katso, minä tutkin luotilangalla kansani Israelin enkä enää kulje armahtaen sen ohitse."

7:9  -- Iisakin uhrikukkulat hävitetään, Israelin pyhäköt jäävät autioiksi, ja Jerobeamin sukua vastaan minä käyn miekka kädessä.

7:10  Betelin pappi Amasja lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, sanan: "Aamos lietsoo israelilaisten keskuudessa kapinaa sinua vastaan. Maa ei kestä hänen puheitaan.

7:11  Hän on jopa sanonut, että Jerobeam kuolee miekkaan ja Israelin kansa viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastaan."

7:12  Aamokselle Amasja sanoi: "Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä!

7:13  Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!"

7:14  Aamos vastasi hänelle: "En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä.

7:15  Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: 'Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!'

7:16  Kuule nyt Herran sana, sinä joka sanot: 'Älä profetoi Israelia vastaan äläkä pauhaa Iisakin suvulle!'

7:17  Herra sanoo näin: -- Vaimostasi tulee portto tässä kaupungissa, ja miekka surmaa poikasi ja tyttäresi. Sinun maasi jaetaan vieraille. Sinä itse kuolet saastaisella maalla, ja Israelin kansa viedään pois, pois omasta maastaan."

Chapter 8

8:1  Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: oli korillinen loppukesän hedelmiä.

8:2  Hän kysyi minulta: "Mitä näet, Aamos?" Minä vastasin: "Korillisen loppukesän hedelmiä." Herra sanoi minulle: "Loppu on tullut kansalleni Israelille. Enää en kulje armahtaen sen ohitse."

8:3  Herra Jumala sanoo: -- Sinä päivänä palatsin laulajattaret puhkeavat valituksiin. Paljon on ruumiita, joka paikkaan viskattuja. -- Hiljaa!

8:4  Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!

8:5  Te sanotte: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla.

8:6  Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!"

8:7  Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: -- Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!

8:8  Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?

8:9  -- Sinä päivänä -- sanoo Herra Jumala -- minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää.

8:10  Minä muutan teidän juhlanne suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä puen kaikkien ylle säkkivaatteen ja ajatan teidän päänne paljaaksi. Silloin on suru kuin ainoasta pojasta. Se päivä on katkera päivä.

8:11  -- Koittaa aika -- sanoo Herra Jumala -- jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.

8:12  Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.

8:13  Kauniit neitoset ja nuoret miehet nääntyvät niinä päivinä janoon.

8:14  Nuo, jotka vannovat Samarian epäjumalan nimeen ja sanovat: "Niin totta kuin Danin jumala elää!" tai: "Kautta Beerseban pyhän matkan!" -- he kaatuvat eivätkä enää nouse.

Chapter 9

9:1  Minä näin Herran seisovan alttarin ääressä. Hän sanoi: -- Iske pylväänpäihin, niin että portinpielet vapisevat! Lyö ne murskaksi heidän päähänsä! Viimeiset minä surmaan miekalla. Yksikään heistä ei pääse pakoon, ei kukaan selviä hengissä.

9:2  Jos he tunkeutuvat tuonelaan, sieltäkin minun käteni tavoittaa heidät. Jos he nousevat taivaisiin, sieltäkin minä noudan heidät.

9:3  Jos he kätkeytyvät Karmelin rinteille, sieltäkin minä etsin heidät käsiini. Jos he piiloutuvat minulta meren pohjaan, siellä minä käsken meripedon purra heitä.

9:4  Jos viholliset vievät heidät vankeuteen, käsken miekan tappaa heidät siellä. Minä käännän katseeni heihin onnettomuudeksi, en onneksi.

9:5  Hän on Herra Jumala Sebaot. Hän koskettaa maata, ja se vavahtelee ja kaikki sen asukkaat valittavat. Se nousee kaikkineen kuin Niilin vesi, se laskee kuin Egyptin virta.

9:6  Hän on rakentanut asumuksensa taivaisiin, perustanut holvisalinsa maan ylle. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra.

9:7  -- Oletteko te israelilaiset minulle sen kummempia kuin nubialaiset? kuuluu Herran sana. -- Enkö minä tuonut Israelin Egyptistä niin kuin toin filistealaiset Kaftorista ja syyrialaiset Kiristä?

9:8  Katso, Herra Jumala on kääntänyt katseensa tätä syntistä valtakuntaa vastaan. Minä hävitän sen maan päältä. Mutta kaikkia Jaakobin jälkeläisiä minä en hävitä, kuuluu Herran Jumalan sana.

9:9  -- Ei, vaan minä annan käskyn ravistella Israelia kaikkien kansojen keskuudessa niin kuin jauhoja ravistellaan seulassa, jota yksikään hiekkajyvä ei läpäise.

9:10  Kansani syntiset kaatuvat miekkaan, kaikki nuo, jotka sanovat: "Meille et onnettomuutta tuota, et anna sen meitä kohdata!"

9:11  -- Sinä päivänä minä rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, korjaan sen luhistumat ja saatan sen entiseen loistoonsa.

9:12  Ja niin Israel saa hallittavakseen Edomin jäännöksen ja kaikki ne kansat, jotka on julistettu minun omikseni, sanoo Herra. Hän on tämän tekevä.

9:13  -- Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään.

9:14  Minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen hävitetyt kaupunkinsa ja asettuvat niihin asumaan. He istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden viinin. He istuttavat puutarhoja ja nauttivat niiden hedelmän.

9:15  Minä istutan heidät maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.