FinRK - Amos

Chapter 1

1:1  Aamoksen, tekoalaisen lampaankasvattajan, sanat siitä, mitä hän näki näyssä Israelista Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä ja Jerobeamin, Jooaksen pojan, Israelin kuninkaan, päivinä, kaksi vuotta ennen maanjäristystä.

1:2  Aamos sanoi: Herra ärjyy Siionista, antaa äänensä kuulua Jerusalemista. Paimenten laitumet lakastuvat, ja Karmelin laki kuivuu.

1:3  Näin sanoo Herra: Damaskoksen kolmen rikoksen, neljänkin rikoksen tähden päätökseni pysyy. Koska he ovat puineet Gileadin rautaisilla puimaäkeillä,

1:4  minä lähetän tulen Hasaelin linnaan, ja se kuluttaa Benhadadin palatsit.

1:5  Minä murran Damaskoksen porttien salvat, hävitän asukkaat Bikat-Aavenista ja valtikanpitäjät Beet-Edenistä. Aramin kansa viedään pakkosiirtolaisuuteen Kiiriin, sanoo Herra.

1:6  Näin sanoo Herra: Gazan kolmen rikoksen, neljänkin rikoksen tähden päätökseni pysyy. Koska he ovat vieneet pakkosiirtolaisuuteen paljon kansaa ja luovuttaneet heidät Edomille,

1:7  minä lähetän tulen Gazan muurille, ja se kuluttaa sen palatsit.

1:8  Minä hävitän asukkaat Asdodista ja valtikanpitäjät Askelonista. Minä käännän käteni Ekronia vastaan, ja filistealaisten jäännös joutuu tuhoon, sanoo Herra, Herra.

1:9  Näin sanoo Herra: Tyyron kolmen rikoksen, neljänkin rikoksen tähden päätökseni pysyy. Koska he ovat luovuttaneet paljon kansaa pakkosiirtolaisina Edomille eivätkä ole muistaneet veljien välistä liittoa,

1:10  minä lähetän Tyyron muurille tulen, ja se kuluttaa kaupungin palatsit.

1:11  Näin sanoo Herra: Edomin kolmen rikoksen, neljänkin rikoksen tähden päätökseni pysyy. Koska se on vainonnut miekalla veljeään ja tukahduttanut kaiken säälin, raadellut vihassaan lakkaamatta ja säilyttänyt kiukkunsa ainaisesti,

1:12  minä lähetän tulen Teemaniin, ja se kuluttaa Bosran palatsit.

1:13  Näin sanoo Herra: Ammonilaisten kolmen rikoksen, neljänkin rikoksen tähden päätökseni pysyy. Koska he ovat halkaisseet Gileadin raskaana olevat vaimot laajentaessaan aluettaan,

1:14  minä sytytän tulen Rabban muurille. Tuli kuluttaa sen palatsit sotahuudon raikuessa taistelun päivänä, myrskyn pauhatessa rajuilman päivänä.

1:15  Heidän kuninkaansa kulkee pakkosiirtolaisuuteen, hän ja hänen ruhtinaansa yhdessä hänen kanssaan, sanoo Herra.

Chapter 2

2:1  Näin sanoo Herra: Mooabin kolmen rikoksen, neljänkin rikoksen tähden päätökseni pysyy. Koska se on polttanut kalkiksi Edomin kuninkaan luut,

2:2  minä lähetän tulen Mooabiin, ja se kuluttaa Kerijotin palatsit. Mooab tuhoutuu taistelun melskeessä, sotahuudon ja soofar-torven pauhatessa.

2:3  Minä hävitän sen keskeltä tuomarin, ja kaikki sen päämiehet minä tapan samalla kertaa, sanoo Herra.

2:4  Näin sanoo Herra: Juudan kolmen rikoksen, neljänkin rikoksen tähden päätökseni pysyy. He ovat hylänneet Herran opetuksen eivätkä ole noudattaneet hänen säädöksiään. Heidän valhejumalansa, joiden perässä heidän isänsäkin kulkivat, ovat eksyttäneet heidät.

2:5  Niinpä minä lähetän tulen Juudaan, ja se kuluttaa Jerusalemin palatsit.

2:6  Näin sanoo Herra: Israelin kolmen rikoksen, neljänkin rikoksen tähden päätökseni pysyy. He myyvät hurskaan rahasta ja köyhän kenkäparista,

2:7  polkevat maan tomuun vähäosaisten pään ja mutkistavat kurjien tien. Poika ja isä käyvät saman naisen luona ja häpäisevät näin minun pyhän nimeni.

2:8  He lojuvat pantiksi otettujen vaatteiden päällä jokaisen alttarin ympärillä, ja siellä jumalansa huoneessa he juovat sakotettujen viiniä.

2:9  .Kuitenkin juuri minä olin hävittänyt heidän tieltään amorilaiset, jotka olivat kookkaita kuin setrit ja vahvoja kuin tammet. Minä hävitin amorilaisten hedelmän ylhäältä ja juuret alhaalta.

2:10  Minä toin teidät pois Egyptin maasta ja kuljetin teitä autiomaassa neljäkymmentä vuotta, että saisitte omaksenne amorilaisten maan.

2:11  Minä herätin pojistanne profeettoja ja nuorukaisistanne nasiireja. Vai eikö näin ole, te israelilaiset? sanoo Herra.

2:12  Mutta te juotitte nasiireille viiniä, ja profeettoja te kielsitte: ”Älkää ennustako.”

2:13  Katso, minä rusennan teidät siihen paikkaan, niin kuin täyteen kuormattu puimajyrä rusentaa lyhteet.

2:14  Silloin nopeakaan ei onnistu pakenemaan, väkevää ei auta hänen voimansa, eikä sankari pelasta henkeään,

2:15  jousimies ei pysy pystyssä, nopeajalkainen ei pelastu eikä ratsumieskään pelasta henkeään.

2:16  Sankareista rohkeinkin pakenee alasti sinä päivänä, sanoo Herra.

Chapter 3

3:1  Kuulkaa sana, jonka Herra on puhunut teitä vastaan, te israelilaiset, koko sitä sukua vastaan, jonka minä olen johdattanut Egyptin maasta:

3:2  Ainoastaan teidät minä olen valinnut kaikista maailman kansoista. Sen vuoksi minä vaadin teidät tilille kaikista pahoista teoistanne.

3:3  Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole sopineet keskenään?

3:4  Ärjyykö leijona metsässä, ellei sillä ole raadeltavaa? Äriseekö nuori leijona luolassaan, ellei se ole saanut saalista?

3:5  Jääkö lintu ansaan maassa, ellei sille ole viritetty pyydystä? Nouseeko ansa maasta, ellei saalis ole tarttunut siihen?

3:6  Puhalletaanko soofar-torveen kaupungissa, niin ettei kansa säikähdä? Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota Herra ei olisi tuottanut?

3:7  Sillä Herra, Herra ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille.

3:8  Leijona karjuu, kuka ei pelkäisi? Herra, Herra puhuu, kuka ei ennustaisi?

3:9  Kuuluttakaa Asdodin palatseille ja Egyptin maan palatseille ja sanokaa: ”Kokoontukaa Samarian vuorille ja nähkää, miten suuria mellakoita on kaupungissa ja mikä sorto sen muurien sisällä.”

3:10  He eivät ymmärrä tehdä sitä, mikä on oikein, sanoo Herra, vaan kokoavat väkivaltaa ja sortoa palatseihinsa.

3:11  Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Vihollinen tulee maahan joka puolelta, repii maahan sinun linnoituksesi, ja sinun palatsisi ryöstetään.

3:12  Näin sanoo Herra: Niin kuin paimen pelastaa leijonan kidasta pari koipea tai palasen korvaa, niin pelastuu israelilaisiakin – niitä, jotka istuvat Samariassa sohvannurkissa ja damaskoslaisilla leposijoilla.

3:13  Kuulkaa ja todistakaa Jaakobin heimoa vastaan, sanoo Herra, Herra, sotajoukkojen Jumala:

3:14  Sinä päivänä, jona minä vaadin Israelin tilille rikoksestaan, minä vaadin tilille myös Beetelin alttarit. Alttarin sarvet hakataan irti, ja ne putoavat maahan.

3:15  Minä lyön hajalle talviasunnot ja kesäasunnot, ja norsunluutalot luhistuvat. Talojen paljoudesta tulee loppu, sanoo Herra.

Chapter 4

4:1  Kuulkaa tämä sana, te Baasanin lehmät Samarian vuorella. Te sorratte vähäosaisia ja runtelette köyhiä ja sanotte herroillenne: ”Tuokaa meille juotavaa.”

4:2  Herra, Herra on vannonut pyhyytensä kautta: Totisesti teille tulevat päivät, jolloin teidät nostetaan pois koukuilla ja viimeisetkin teistä kalaongilla.

4:3  Muurin halkeamista te lähdette ulos, kukin suorinta tietä, ja teidät heitetään kohti Harmonia, sanoo Herra.

4:4  Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä. Tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.

4:5  Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa ja julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sellaistahan te rakastatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.

4:6  Minä tein teidän hampaanne joutilaiksi kaikissa teidän kaupungeissanne ja annoin leivän puutteen kaikkiin asuinpaikkoihinne. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.

4:7  Minä pidätin teiltä sateen, kun oli vielä kolme kuukautta elonkorjuuseen. Toiselle kaupungille minä annoin sadetta, mutta toiselle en antanut. Toinen pelto sai sadetta, mutta toinen, jolle ei satanut, kuivui.

4:8  Silloin kaksi, kolme kaupunkia hoip pui yhteen kaupunkiin juomaan saamatta vettä kyllikseen. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.

4:9  Minä löin teitä nokitähkillä ja viljanruosteella. Lukuisat puutarhanne ja viinitarhanne, viikunapuunne ja öljypuunne söi kalvajasirkka. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.

4:10  Minä lähetin keskuuteenne ruton niin kuin Egyptiin. Minä tapoin miekalla teidän nuoret miehenne, ja ratsunne vietiin ryöstösaaliiksi. Minä annoin löyhkän nousta sieraimiinne omista leireistänne. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.

4:11  Minä panin toimeen hävityksen teidän keskuudessanne niin kuin silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran, ja te olitte kuin tulesta temmattu kekäle. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.

4:12  Sen tähden minä teen sinulle vielä jotakin, Israel. Koska minä sen sinulle teen, niin valmistaudu, Israel, kohtaamaan Jumalasi.

4:13  Sillä katso, hän, joka on muovannut vuoret ja luonut tuulen, hän ilmoittaa ihmiselle, mitä hänellä on mielessään. Hän tekee aamuruskon ja pimeyden, hän kulkee yli maan kukkuloiden. Herra, Jumala Sebaot, on hänen nimensä.

Chapter 5

5:1  Kuulkaa tämä sana, itkuvirsi, jonka minä viritän teistä, te Israelin heimo!

5:2  Kaatunut on neitsyt Israel eikä enää nouse. Hän makaa tomuun syöstynä omassa maassaan, eikä ole ketään, joka nostaisi hänet ylös.

5:3  Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kaupunkiin, josta lähti liikkeelle tuhat, jää jäljelle sata, ja kaupunkiin, josta lähti sata, jää jäljelle kymmenen Israelin huoneesta.

5:4  Näin sanoo Herra Israelin huoneelle: Etsikää minua, niin te saatte elää.

5:5  Älkää etsikö Beeteliä, älkää menkö Gilgaliin, älkää vaeltako Beersebaan. Sillä totisesti Gilgal viedään pakkosiirtolaisuuteen, ja Beetel joutuu tuhon omaksi.

5:6  Etsikää Herraa, niin saatte elää. Muutoin hän tunkeutuu tulena Joosefin huoneeseen ja kuluttaa sen. Silloin ei löydy sammuttajaa Beetelille

5:7  eikä niille, jotka muuttavat oikeuden koiruohoksi ja paiskaavat vanhurskauden maahan.

5:8  Hän on tehnyt Seulaset ja Kalevanmiekan, hän muuttaa pilkkopimeän aamuksi ja pimentää päivän yöksi. Hän kutsuu kokoon meren vedet ja vuodattaa ne maan pinnalle. Herra on hänen nimensä.

5:9  Hän antaa tuhon välähtää väkevän yllä, ja hävitys tulee linnoitettuun kaupunkiin.

5:10  Portissa oikeutta vaativaa vihataan ja totuuden puhujaa kammoksutaan.

5:11  Sen tähden käy näin: te rakennatte taloja hakatusta kivestä, mutta ette niissä asu. Te istutatte ihania viinitarhoja, mutta ette juo niiden viiniä, sillä te poljette vähäosaista ja vaaditte häneltä viljaveroa.

5:12  Minä tiedän, että teidän rikoksenne ovat monet ja syntinne monilukuiset. Te vainoatte vanhurskasta, otatte lahjuksia ja väännätte portissa vääräksi köyhien asiat.

5:13  Sen vuoksi viisas vaikenee tällaisena aikana, sillä tämä aika on paha.

5:14  Pyrkikää hyvään, älkää pahaan, että saisitte elää. Silloin Herra, Jumala Sebaot, on oleva teidän kanssanne, niin kuin te sanotte.

5:15  Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää, saattakaa oikeus voimaan portissa. Ehkäpä Herra, Jumala Sebaot, armahtaa Joosefin jäännöstä.

5:16  Sillä näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Herra: Kaikilta toreilta kuuluu valitus, kaikilla kaduilla sanotaan: ”Voi! Voi!” Peltomiehiä kutsutaan surujuhlaan ja itkuvirren taitajia valittajaisiin.

5:17  Kaikissa viinitarhoissa on valitus, sillä minä kuljen sinun keskitsesi, sanoo Herra.

5:18  Voi teitä, jotka kaipaatte Herran päivän tulemista. Mitä hyvää teille koituu Herran päivästä? Se päivä tulee olemaan pimeys eikä valkeus.

5:19  Käy niin kuin silloin, kun mies pakenee leijonaa ja hänet kohtaa karhu tai kun hän kotiin tullessaan nojaa kätensä seinään ja häntä pistää käärme.

5:20  Eikö Herran päivä ole pimeys eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei ole valoa?

5:21  Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielly teidän juhlakokouksiinne.

5:22  Vaikka te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, ne eivät kelpaa minulle, enkä edes katsahda yhteysuhreihinne, syöttövasikkoihin.

5:23  Vie pois minun edestäni virsiesi pauhu, en tahdo kuulla harppujesi soittoa.

5:24  Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.

5:25  Toitteko te minulle teurasuhreja ja ruokauhreja autiomaassa neljänäkymmenenä vuotena, te Israelin huone?

5:26  Ei, te olette kantaneet kuningastanne Sikkutia ja Kijjunin kuvianne, tähtijumalaanne, jonka teitte itsellenne.

5:27  Sen tähden minä vien teidät pakkosiirtolaisuuteen tuolle puolen Damaskoksen, sanoo Herra, jonka nimi on Jumala Sebaot.

Chapter 6

6:1  Voi huolettomia Siionissa, itsevarmoja Samarian vuorella, kansoista ensimmäisen ylimyksiä, joiden puoleen Israelin heimo kääntyy!

6:2  Menkää Kalneen ja katsokaa, kulkekaa sieltä Suureen Hamatiin ja alas filistealaisten Gatiin. Oletteko te parempia kuin nämä valtakunnat, onko niiden alue suurempi kuin teidän alueenne?

6:3  Voi teitä, jotka työnnätte kauas pahan päivän mutta vedätte väkivallan luoksenne, istumaan valtaistuimella!

6:4  Te makaatte norsunluusohvilla ja lojutte leposijoillanne. Te syötte karitsoita laumasta ja juottovasikoita karsinasta.

6:5  Te näppäilette harpun kieliä ja sommittelette soittimia kuin mikäkin Daavid.

6:6  Te juotte viiniä maljoista ja voitelette itseänne parhaalla öljyllä, mutta ette murehdi Joosefin sortumista.

6:7  Sen vuoksi teidän on nyt mentävä pakkosiirtolaisuuteen pakkosiirtolaisten etunenässä. Silloin lakkaavat lojujien ilohuudot.

6:8  Herra, Herra, on vannonut itsensä kautta, sanoo Herra, Jumala Sebaot: Minä inhoan Jaakobin ylpeyttä ja vihaan hänen palatsejaan. Minä jätän kaupungin kaikkineen tuhon omaksi.

6:9  Jos silloin johonkin taloon on jäänyt kymmenen miestä, niin hekin kuolevat.

6:10  Jos kuolleen omainen, polttaja, joka tulee korjaamaan ruumiin ja viemään luut pois talosta, kysyy siltä, joka on talon perimmäisessä sopessa: ”Onko luonasi vielä joku?”, ja tämä vastaa: ”Ei ole,” niin toinen sanoo: ”Hiljaa!”, sillä Herran nimeä ei pidä mainita.

6:11  Sillä katso, Herra antaa käskyn. Suuri talo lyödään palasiksi ja pieni talo pirstaleiksi.

6:12  Juoksevatko hevoset kallionseinää, kynnetäänkö sitä härillä? Mutta te muutatte oikeuden myrkyksi ja vanhurskauden hedelmän koiruohoksi,

6:13  te, jotka iloitsette Loo-daavarista ja sanotte: ”Emmekö omalla voimallamme valloittaneet Karnaimia?”

6:14  Mutta näin sanoo Herra, sotajoukkojen Jumala: Minä nostatan teitä vastaan, te Israelin heimo, kansan, joka ahdistaa teitä sieltä lähtien, mistä käännytään Hamatiin, aina Pajupurolle saakka.

Chapter 7

7:1  Tämän näytti minulle Herra, Herra: Katso, hän loi heinäsirkkoja, kun odelmaheinä alkoi nousta kuninkaan heinänkorjuun jälkeen.

7:2  Kun sirkat olivat syöneet kaikki maan kasvit, minä sanoin: ”Herra, Herra, anna anteeksi. Kuinka Jaakob voi kestää, sillä hän on vähäinen?”

7:3  Niin Herra katui. ”Näin ei tule tapahtumaan”, Herra sanoi.

7:4  Tämän näytti minulle Herra, Herra: Katso, Herra, Herra, kutsui tulen panemaan toimeen tuomiota. Se kulutti suuren syvyyden, ja se kulutti peltomaan.

7:5  Niin minä sanoin: ”Herra, Herra, lakkaa jo. Kuinka Jaakob voi kestää, sillä hän on vähäinen.”

7:6  Niin Herra katui. ”Ei tämäkään tapahdu”, sanoi Herra, Herra.

7:7  Herra näytti minulle tämän: Katso, Herra seisoi pystysuoran muurin päällä kädessään luotilanka.

7:8  Ja hän sanoi minulle: ”Mitä sinä näet, Aamos?” Minä vastasin: ”Luotilangan.” Niin Herra sanoi minulle: ”Katso, minä olen laskenut luotilangan kansani Israelin keskelle. Minä en enää säästä sitä, vaan

7:9  Iisakin uhrikukkuloista tulee autioita ja Israelin pyhäköistä raunioita. Minä nousen miekka kädessä Jerobeamin huonetta vastaan.”

7:10  Silloin Amasja, Beetelin pappi, lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, sanan: ”Aamos on tehnyt salaliiton sinua vastaan Israelin heimon keskuudessa. Maa ei kestä kaikkea, mitä hän puhuu.

7:11  Aamos on näet sanonut: ’Jerobeam kuolee miekkaan, ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastaan.’”

7:12  Sitten Amasja sanoi Aamokselle: ”Näkijä, mene tiehesi, pakene Juudan maahan, syö leipäsi siellä ja profetoi siellä.

7:13  Mutta Beetelissä et enää saa ennustaa, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli.”

7:14  Niin Aamos vastasi Amasjalle: ”En minä ole profeetta enkä profeetanoppilas vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä.

7:15  Mutta Herra otti minut pikkukarjan parista ja sanoi minulle: ’Mene ja ennusta kansaani Israelia vastaan.’

7:16  Kuule siis nyt Herran sana: Sinä sanot: ’Älä ennusta Israelia vastaan äläkä saarnaa Iisakin huonetta vastaan.’

7:17  Sen tähden näin sanoo Herra: Sinun vaimostasi tulee portto tähän kaupunkiin, sinun poikasi ja tyttäresi kaatuvat miekkaan, sinun maasi jaetaan mittanuoralla, ja sinä itse kuolet saastaisessa maassa. Totisesti, Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan.”

Chapter 8

8:1  Herra, Herra näytti minulle tämän: Katso, oli korillinen loppukesän hedelmiä.

8:2  Ja hän kysyi: ”Mitä sinä näet, Aamos?” Minä vastasin: ”Korillisen loppukesän hedelmiä.” Niin Herra sanoi minulle: ”Loppu tulee kansalleni Israelille, enää en sitä säästä.

8:3  Sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi, sanoo Herra, Herra. Ruumiita on oleva paljon, joka paikkaan heitettyinä, hiljaisuudessa.”

8:4  Kuulkaa tämä, te, jotka poljette puutteenalaisia ja tahdotte tuhota maan köyhät.

8:5  Te sanotte: ”Milloin päättyy uusikuu, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata vilja-aitan, pienentää eefa-mitan, suurentaa painon ja pettää väärällä vaa’alla?

8:6  Näin saamme ostaa vähäosaiset rahalla ja köyhän kenkäparin hinnalla ja myydä akanoita jyvinä.”

8:7  Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: Totisesti minä en unohda ikinä yhtäkään heidän teoistaan.

8:8  Eikö senkaltaisesta maa vapise ja kaikki sen asukkaat murehdi? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niili, tulvi ja alene kuin Egyptin virta?

8:9  Sinä päivänä tapahtuu, sanoo Herra, Herra, että minä annan auringon laskea sydänpäivällä ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää.

8:10  Minä muutan teidän juhlanne murheeksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä vyötän säkkipuvun kaikkien lanteille ja teen kaljuksi jokaisen pään. Minä aiheutan surun, niin kuin surraan ainoaa poikaa. Ja sen loppu on kuin katkeran päivän loppu.

8:11  Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän maahan nälän – en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.

8:12  Silloin ihmiset hoippuvat merestä mereen, harhailevat pohjoisesta itään etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä.

8:13  Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitoset ja nuorukaiset,

8:14  nuo, jotka vannovat sen nimeen, joka on saattanut Samarian syynalaiseksi. He sanovat: ”Niin totta kuin sinun jumalasi elää, Daan, ja niin totta kuin elävät Beerseban menot!” – He kaatuvat eivätkä enää nouse.

Chapter 9

9:1  Minä näin Herran seisovan alttarin ääressä, ja hän sanoi: Iske pylväänpäihin, niin että kynnykset vapisevat, lyö ne murskaksi kaikkien heidän päähänsä. Loput minä surmaan miekalla, yksikään heistä ei pääse pakoon eikä yksikään pelastu.

9:2  Jos he murtautuvat tuonelaan, sieltäkin minun käteni tempaa heidät. Jos he nousevat taivaaseen, sieltä minä syöksen heidät alas.

9:3  Jos he kätkeytyvät Karmelin laelle, sieltäkin minä heidät etsin ja tuon pois. Jos he piiloutuvat meren pohjaan silmieni edestä, minä käsken käärmeen pistää heitä siellä.

9:4  Jos he kulkevat vankeuteen vihollistensa edellä, minä käsken miekan tappaa heidät. Minä kiinnitän katseeni heihin, heidän onnettomuudekseen, en onnekseen.

9:5  Herra, Herra Sebaot, koskettaa maata, niin että se sulaa ja kaikki sen asukkaat murehtivat. Se nousee kaikkineen kuin Niili ja laskee kuin Egyptin virta.

9:6  Hän rakentaa yläsalinsa taivaisiin ja vahvistaa holvinsa maan ylle, hän kutsuu meren vedet ja vuodattaa ne maan pinnalle. Hänen nimensä on Herra.

9:7  Ettekö te, israelilaiset, ole minulle niin kuin kuusilaisetkin? sanoo Herra. Enkö minä johdattanut israelilaisia Egyptin maasta, filistealaisia Kaftorista ja aramilaisia Kiiristä?

9:8  Katso, Herran, Herran, silmät ovat syntistä valtakuntaa vastaan, ja minä hävitän sen maan pinnalta. En minä kuitenkaan kokonaan hävitä Jaakobin heimoa, sanoo Herra.

9:9  Sillä katso, minä käsken ravistella Israelin heimoa kaikkien kansojen seassa, niin kuin seulalla ravistellaan, mutta yksikään kivi ei putoa maahan.

9:10  Kaikki minun kansani syntiset kuolevat miekkaan, nuo, jotka sanovat: ”Onnettomuus ei saavuta meitä, ei se meitä kohtaa.”

9:11  Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, nostan entiselleen sen luhistumat ja rakennan sen sellaiseksi kuin se oli muinaisina päivinä.

9:12  Minun kansani saa omakseen Edomin jäännöksen ja kaikki vieraat kansat, jotka otetaan minun nimiini, sanoo Herra, joka tämän tekee.

9:13  Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kyntäjä tavoittaa leikkaajan ja rypäleitten polkija siemenen kylväjän. Silloin vuoret valuvat rypälemehua, se virtaa kaikilta kukkuloilta.

9:14  Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, hankkivat itselleen puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä.

9:15  Minä istutan heidät heidän omaan maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.