FinRK - Lamentations

Chapter 1

1:1  Kuinka istuukaan yksinään tuo runsasväkinen kaupunki! Lesken kaltaiseksi on tullut tuo ennen niin suuri kansojen joukossa. Maakuntien ruhtinatar on joutunut pakkotyöhön.

1:2  Katkerasti hän itkee yössä kyyneleet poskillaan. Ei hänelle löydy lohduttajaa kaikkien hänen rakastajiensa joukosta. Kaikki ystävät ovat hänet pettäneet, heistä on tullut hänen vihollisiaan.

1:3  Juuda on siirtynyt pakkosiirtolaisuuteen. Kurjuuden ja raskaan raadannan tähden se ei löydä lepopaikkaa asuessaan kansojen seassa. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen ahdistuksien keskellä.

1:4  Siionin tiet surevat, sillä juhlille tulijoita ei ole. Kaikki hänen porttinsa ovat autioina, hänen pappinsa huokailevat, hänen neitsyensä ovat tuskaisia. Siionilla on katkera mieli.

1:5  Siionin ahdistajista on tullut valtiaita, hänen vihollisensa menestyvät, sillä Herra on antanut Siionille murhetta hänen rikkomustensa paljouden tähden. Hänen pienet lapsensa kulkivat vankeuteen vihollisen ajamina.

1:6  Tytär Siion on menettänyt kaiken loistonsa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät löydä laidunta. He kulkevat voimattomina vainoojaa paeten.

1:7  Kurjuutensa ja kodittomuutensa päivinä Jerusalem muistelee kaikkea kallisarvoista, mitä hänellä oli muinaisina aikoina. Mutta kun hänen kansansa sortui ahdistajan käsiin, hänellä ei ollut auttajaa. Viholliset katselivat nauraen hänen tuhoaan.

1:8  Jerusalem on tehnyt raskaasti syntiä, sen tähden hänestä on tullut saastainen. Kaikki, jotka ovat häntä kunnioittaneet, halveksivat häntä, kun näkevät hänen alastomuutensa. Itsekin hän huokaa ja kääntyy pois.

1:9  Saastaisuus näkyy hänen helmoissaan. Hän ei ajatellut tulevaisuuttaan. Siksi hän sortui järkyttävällä tavalla, eikä hänellä ole lohduttajaa. Herra, katso minun kurjuuttani, sillä vihollinen ylvästelee!

1:10  Vihollinen ojensi kätensä kaikkia kaupungin kalleuksia kohti. Jerusalem näki, kuinka pakanat tunkeutuivat pyhäkköön, ne, joista sinä olit antanut käskyn, etteivät he saa tulla sinun seurakuntaasi.

1:11  Jerusalemin kansa huokaa etsiessään leipää. He ovat vaihtaneet kalleutensa ruokaan pysyäkseen elossa. Herra, katso ja näe, kuinka halveksittu minusta on tullut!

1:12  Eikö tämä liikuta teitä, kaikki te ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on pantu kannettavakseni, jolla Herra on murehduttanut minua palavan vihansa päivänä?

1:13  Korkeudesta hän lähetti tulen, joka ankarasti kuritti luitani. Hän viritti verkon jaloilleni ja pani minut perääntymään. Hän teki minusta aution, ainaisesti sairaan.

1:14  Hänen kätensä sitoi rikokseni ikeeksi: ne kiedottiin yhteen ja pantiin minun niskaani. Hän sai voimani raukeamaan. Herra antoi minut niiden käsiin, joita vastaan olen voimaton.

1:15  Herra hylkäsi kaikki uljaat urhot keskuudessani. Hän määräsi ajan minua vastaan murskatakseen valiosoturini. Herra polki neitsyen, tytär Juudan, viinikuurnan.

1:16  Kaikkea tätä minä itken, silmäni, silmäni vuotavat vettä. Kaukana minusta on lohduttaja, joka virvoittaisi sieluani. Lapseni ovat tyrmistyneet, sillä vihollinen on päässyt voitolle.

1:17  Siion levittää kätensä, mutta kukaan ei lohduta häntä. Herra on käskenyt viholliset joka taholta Jaakobia vastaan. Jerusalemista on tullut saastainen heidän keskellään.

1:18  Herra on tehnyt oikein, sillä minä olen kapinoinut hänen käskyjään vastaan. Kuulkaa, kaikki kansat, ja katsokaa minun tuskaani! Neitsyeni ja nuorukaiseni ovat joutuneet vankeuteen.

1:19  Minä kutsuin rakastajiani, mutta he pettivät minut. Pappini ja vanhimpani kuolivat kaupungissa, kun he etsivät itselleen ruokaa pysyäkseen hengissä.

1:20  Katso, Herra, minulla on ahdistus, sisimpäni kuohuu! Sydämeni kääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut hyvin kapinallinen. Ulkona miekka riisti minulta lapset, sisällä rutto.

1:21  Ihmiset ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Minulla ei ole lohduttajaa. Kaikki viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestani, ja he iloitsevat, kun sinä teit tämän. Sinä annoit tulla päivän, jonka olit ilmoittanut. Käyköön heidän samoin kuin minun!

1:22  Tulkoon heidän kaikki pahuutensa sinun eteesi, ja kohtele heitä samalla tavalla kuin olet kohdellut minua kaikkien rikosteni tähden. Minun huokaukseni ovat monet, ja sydämeni on sairas.

Chapter 2

2:1  Kuinka onkaan Herra vihassaan peittänyt pilveen tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut jalkojensa astinlautaa vihansa päivänä.

2:2  Herra hävitti säälimättä kaikki Jaakobin asuinpaikat, vihassaan hän hajotti tytär Juudan linnoitukset. Hän painoi maahan ja häpäisi valtakunnan ja sen ruhtinaat.

2:3  Palavassa vihassaan hän hakkasi poikki Israelin sarven kokonaan. Hän veti pois oikean kätensä, kun vihollinen hyökkäsi. Hän poltti Jaakobia kuin liekehtivä tuli, joka syö kaiken ympäriltään.

2:4  Hän jännitti jousensa kuin vihollinen, seisoi oikea käsi koholla kuin vihamies ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Hän vuodatti vihansa kuin tulen tytär Siionin majaan.

2:5  Herrasta on tullut kuin vihollinen. Hän hävitti Israelin: hän hävitti kaikki sen palatsit, tuhosi sen linnoitukset ja antoi tytär Juudalle paljon surua ja murhetta.

2:6  Hän runteli asumuksensa kuin puutarhamajan, hävitti juhliensa pitopaikan. Herra saattoi Siionissa unohduksiin juhla-ajat ja sapatit, vihansa vimmassa hän piti halpana kuninkaat ja papit.

2:7  Herra hylkäsi alttarinsa, jätti pyhäkkönsä ja luovutti vihollisen valtaan Siionin palatsien muurit. Viholliset nostivat huudon Herran huoneessa, riemuhuudon kuin juhlapäivänä.

2:8  Herra oli päättänyt tuhota tytär Siionin muurit. Hän jännitti mittanuoran eikä vetänyt kättään pois hävittämästä. Hän saattoi murheeseen linnoitukset ja muurit, yhdessä ne nääntyivät.

2:9  Siionin portit ovat vajonneet maahan, hän hävitti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat joutuneet kansojen sekaan, opetusta ei ole, eivätkä profeetat saa näkyjä Herralta.

2:10  Ääneti istuvat maassa tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle ja vyöttäneet säkit ylleen. Jerusalemin neitsyet ovat painaneet päänsä maahan.

2:11  Silmäni ovat riutuneet itkusta, sisimpäni kuohuu. Maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden, sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.

2:12  Äideiltään he kysyvät: ”Missä on viljaa ja viiniä?” He nääntyvät kaupungin kaduilla kuin sodassa kaatuneet ja heittävät henkensä äitiensä sylissä.

2:13  Kuinka puhuisin sinulle, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Mihin vertaisin sinua voidakseni lohduttaa sinua, neitsyt, tytär Siion, sillä suuri kuin meri on sinun sortumisesi? Kuka voi sinut parantaa?

2:14  Profeettasi ovat nähneet sinulle turhanpäiväisiä, typeriä näkyjä. Sinun syntiäsi he eivät ole paljastaneet kääntääkseen sinun kohtalosi. Ei, he ovat nähneet sinulle turhia, eksyttäviä näkyjä.

2:15  Sinun vuoksesi kaikki tien kulkijat lyövät käsiään yhteen, he viheltävät ja nyökyttävät päätään tytär Jerusalemille: ”Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin täydellisen kauniiksi, koko maan iloksi?”

2:16  Suu ammollaan sinua vastaan huutavat kaikki sinun vihollisesi, he viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: ”Me olemme sinut hävittäneet! Juuri tätä päivää odotimme, nyt olemme saaneet sen nähdä!”

2:17  Herra teki sen, minkä oli aikonut, hän toteutti sanansa, jonka hän oli ilmoittanut muinaisina päivinä. Hän hävitti säälimättä, saattoi viholliset iloitsemaan vuoksesi ja kohotti ahdistajiesi sarven.

2:18  Ihmisten sydämet huutavat Herran puoleen. Tytär Siionin muuri! Anna kyyneltesi vuotaa virtana päivät ja yöt, älä suo itsellesi lepoa, älkööt silmäsi ummistuko.

2:19  Nouse, huuda ja valita yöllä, kun vartiohetket alkavat. Vuodata sydämesi kuin vesi Herran kasvojen eteen! Kohota kätesi hänen puoleensa pienten lastesi elämän puolesta, jotka nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.

2:20  Katso, Herra, ja näe, kenelle olet tämän tehnyt! Onko vaimojen syötävä oman ruumiinsa hedelmät, hellästi hoivaamansa pienet lapset? Pitääkö pappien ja profeettojen tulla murhatuiksi Herran pyhäkössä?

2:21  Katujen loassa makaa nuorukaisia ja vanhuksia. Minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä surmasit heidät vihasi päivänä, teurastit säälimättä.

2:22  Kuin juhlan viettoon sinä kutsuit joka taholta ne, joita kammosin. Herran vihan päivänä ei jäänyt jäljelle pelastunutta, ei pakoon päässyttä. Niistä, joita olin hoitanut ja kasvattanut, viholliseni teki lopun.

Chapter 3

3:1  Minä olen mies, joka on nähnyt kurjuutta Herran vihan vitsan alla.

3:2  Hän johdatti ja kuljetti minut pimeyteen eikä valkeuteen.

3:3  Hän on kääntänyt kätensä minua vastaan kaiken päivää yhä uudelleen.

3:4  Hän riudutti lihani ja nahkani ja murskasi luuni.

3:5  Hän rakensi varustuksia minua vastaan ja piiritti minut myrkyllä ja vaivalla.

3:6  Hän pani minut asumaan pimeyteen niin kuin aikoja sitten kuolleet.

3:7  Hän sulki minut muurin sisään, enkä pääse ulos, hän pani minut raskaisiin vaskikahleisiin.

3:8  Vaikka minä huudan ja valitan, hän sulkee korvansa rukoukseltani.

3:9  Hän sulki tieni hakatuilla kivillä, teki polkuni mutkaisiksi.

3:10  Hän on minulle kuin vaaniva karhu, kuin piilossa väijyvä leijona.

3:11  Hän johdatti minut harhaan tieltäni, repi minut kappaleiksi, hän tyrmistytti minut.

3:12  Hän jännitti jousensa ja asetti minut nuoltensa maalitauluksi.

3:13  Hän ampui munuaisiini nuolensa, nuo viinensä lapset.

3:14  Minusta tuli koko kansani naurunaihe, sen ainainen pilkkalaulu.

3:15  Hän ravitsi minua katkerilla yrteillä, virvoitti koiruoholla.

3:16  Hän pani hampaani jauhamaan soraa, painoi minut tuhkaan.

3:17  Minun sieluni on hylätty ja rauhaton, olen unohtanut onnellisen elämän.

3:18  Minä sanoin: Mennyt on minun kunniani ja kaikki, mitä odotin Herralta.

3:19  Muista kurjuuttani ja kodittomuuttani, se on kuin koiruohoa ja myrkkyä.

3:20  Sinä kyllä muistat, että sieluni on painunut maahan.

3:21  Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon.

3:22  Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut.

3:23  Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

3:24  Minun sieluni sanoo: ”Herra on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.”

3:25  Herra on hyvä häntä odottaville, jokaiselle, joka häntä etsii.

3:26  Hyvä on hiljaisuudessa toivoa pelastusta Herralta.

3:27  Miehelle on hyväksi, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

3:28  Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun ies on pantu hänen osakseen.

3:29  Painakoon hän suunsa tomuun, ehkä on vielä toivoa.

3:30  Kääntäköön hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon hän yllin kyllin häväistystä.

3:31  Mutta Herra ei hylkää iäksi.

3:32  Jos hän on tehnyt murheelliseksi, suuressa uskollisuudessaan hän myös armahtaa.

3:33  Ei hän sydämensä halusta ihmistä vaivaa eikä tuota hänelle tuskaa.

3:34  Kun kaikki maan vangit poljetaan jalkojen alle,

3:35  kun vääristetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

3:36  tehdään vääryyttä ihmiselle hänen riita-asiassaan, eikö Herra sitä näkisi?

3:37  Kuka voi sanoa jotakin, niin että se toteutuu, ellei se ole Herran käsky?

3:38  Eikö Korkeimman suusta lähde paha ja hyvä!

3:39  Miksi ihminen valittaa eläessään, mies syntiensä seurauksia?

3:40  Tutkikaamme teitämme, tarkastelkaamme niitä ja palatkaamme Herran luo.

3:41  Kohottakaamme sydämemme ja kätemme taivaan Jumalan puoleen.

3:42  Me olemme luopuneet ja kapinoineet. Sinä et ole antanut anteeksi.

3:43  Sinä verhouduit vihaasi ja ajoit meitä takaa, surmasit säälimättä.

3:44  Sinä verhouduit pilveen, rukoukset eivät pääse sen läpi.

3:45  Sinä teit meistä roskatunkion, hylkytavaraa kansojen sekaan.

3:46  Kaikki vihollisemme huutavat meitä vastaan suu ammollaan.

3:47  Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, tuho ja sortuminen.

3:48  Vesipurot juoksevat silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

3:49  Silmäni vuotavat lakkaamatta, taukoamatta,

3:50  kunnes Herra katsoo ja näkee taivaasta.

3:51  Silmäni tuottavat tuskaa sielulleni kaikkien kaupunkini tyttärien tähden.

3:52  Viholliseni metsästivät minua kiihkeästi kuin lintua, ilman syytä.

3:53  He sulkivat minut elävänä kuoppaan ja heittivät päälleni kiviä.

3:54  Vedet tulvivat pääni yli, luulin olevani tuhon oma.

3:55  Kuopan syvyyksistä minä huusin sinun nimeäsi, Herra:

3:56  ”Älä peitä korvaasi avunhuudoltani, anna minun hengähtää!” Sinä kuulit huutoni,

3:57  sinä lähestyit minua, kun huusin sinua, ja sanoit: ”Älä pelkää.”

3:58  Herra, sinä ajat sieluni asian, sinä lunastat elämäni.

3:59  Sinä olet nähnyt kärsimäni sorron, Herra. Hanki minulle oikeus.

3:60  Sinä näet kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

3:61  Herra, sinä kuulet, kuinka he häpäisevät minua, tunnet heidän juonensa minua vastaan.

3:62  Vastustajieni puheet ja suunnitelmat ovat minua vastaan kaiken aikaa.

3:63  Katso, istuvatpa he tai nousevat, minä olen aina heidän laulunsa aihe.

3:64  Herra, maksa heille palkka heidän kättensä tekojen mukaan.

3:65  Pane peite heidän sydämelleen, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

3:66  Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

Chapter 4

4:1  Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hieno kulta! Pyhät kivet on viskelty kaikkien katujen kulmiin.

4:2  Siionin kalliit pojat, puhtaimman kullan arvoisiksi punnitut! Kuinka heitä nyt pidetään saviastioiden, savenvalajan kätten tekojen arvoisina!

4:3  Sakaalitkin tarjoavat nisiään ja imettävät pentujaan, mutta minun kansani tyttäristä on tullut julmia kuin autiomaan strutsit.

4:4  Imeväisen kieli tarttuu kitalakeen janon vuoksi. Pienet lapset pyytävät leipää, eikä ole ketään, joka sitä heille antaisi.

4:5  Ne, jotka ennen söivät herkkuja, nääntyvät nyt kaduilla. Jotka ennen pukeutuivat purppuraan, syleilevät nyt tunkioita.

4:6  Minun kansani syntivelka on kasvanut suuremmaksi kuin Sodoman synti. Sodoma tuhoutui hetkessä, ihmiskäden koskematta.

4:7  Siionin ruhtinaat olivat puhtaampia kuin lumi, valkoisempia kuin maito, heidän ihonsa oli rusottavampi kuin korallit, heidän hahmonsa oli kuin safiiri.

4:8  Nyt he näyttävät nokeakin mustemmilta, heitä ei voi tuntea kaduilla. Heidän nahkansa on rypyssä luiden päällä, se on kuivaa kuin puu.

4:9  Miekan kaatamien osa on parempi kuin nälän kaatamien, jotka menehtyvät kuin lävistetyt vailla pellon antimia.

4:10  Armeliaat naiset keittivät omin käsin lapsensa. Niistä tuli heille ruokaa minun kansani sortuessa.

4:11  Herra pani täytäntöön kiivautensa, vuodatti palavan vihansa. Hän sytytti Siionin tuleen, ja tuli kulutti sen perustukset.

4:12  Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei kukaan maanpiirin asukkaista, että ahdistaja ja vihollinen pääsisivät sisään Jerusalemin porteista.

4:13  Näin tapahtui Siionin profeettojen syntien tähden, sen pappien pahojen tekojen tähden. He ovat vuodattaneet siellä vanhurskaiden verta.

4:14  Nyt he harhailevat kaduilla sokeina, veren tahrimina, heidän vaatteisiinsa ei voi koskea.

4:15  Heistä huudetaan: ”Väistykää! Saastainen! Väistykää, väistykää, älkää koskeko!” He pakenevat ja harhailevat. Kansojen keskuudessa sanotaan: ”He eivät saa enää asua täällä.”

4:16  Herra itse on hajottanut heidät, hän ei enää katso heihin. Papeista ei välitetty, vanhimpia ei armahdettu.

4:17  Vieläkin, raukeavin silmin, me odotimme turhaan apua. Tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa, josta ei ollut pelastajaksi.

4:18  Askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät – loppumme oli tullut.

4:19  Vainoojamme olivat nopeampia kuin kotkat taivaalla. He ajoivat meitä takaa vuorilla, väijyivät meitä autiomaassa.

4:20  Meidän elämämme henki, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa. Hänestä me olimme sanoneet: ”Hänen suojassaan me elämme kansojen keskellä.”

4:21  Iloitse vain ja riemuitse, tytär Edom, sinä Uusin maan asujatar! Myös sinun kohdallesi tulee malja, sinä juovut ja paljastat itsesi.

4:22  Sinun syntivelkasi on poissa, tytär Siion, Herra ei enää vie sinua pakkosiirtolaisuuteen. Mutta sinua, tytär Edom, hän rankaisee syntivelkasi tähden, hän paljastaa sinun syntisi.

Chapter 5

5:1  Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut! Katso ja näe meidän häväistyksemme!

5:2  Perintöosamme on siirtynyt vieraille, talomme muukalaisille.

5:3  Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat kuin leskiä.

5:4  Juomaveden ostamme rahalla, polttopuita saamme, kun maksamme hinnan.

5:5  Vainoojat ovat niskassamme. Olemme uupuneita, mutta meille ei suoda lepoa.

5:6  Me annamme kättä Egyptille ja Assurille saadaksemme kylliksi leipää.

5:7  Isämme tekivät syntiä, eikä heitä enää ole, mutta me kannamme heidän syntivelkaansa.

5:8  Orjat hallitsevat meitä, eikä ole ketään, joka tempaisisi meidät pois heidän käsistään.

5:9  Henkemme kaupalla me noudamme leipämme meitä autiomaasta uhkaavan miekan vuoksi.

5:10  Ihomme kuumottaa kuin uuni nälän poltteiden vuoksi.

5:11  Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

5:12  Ruhtinaita hirtetään, vanhimpia ei kunnioiteta.

5:13  Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, pojat kompastelevat puutaakkojen alla.

5:14  Poissa ovat vanhukset porteilta, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

5:15  Sydämistämme on ilo kadonnut, karkelomme on kääntynyt murheeksi.

5:16  Kruunu on pudonnut päästämme. Voi meitä, sillä me olemme tehneet syntiä!

5:17  Tämän vuoksi sydämemme on sairas, näiden tähden silmämme ovat pimenneet,

5:18  Siionin vuoren tähden, joka on autiona ja jolla ketut juoksentelevat.

5:19  Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.

5:20  Miksi unohdat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikiajoiksi?

5:21  Tuo meidät takaisin luoksesi, Herra, niin me palaamme, uudista päivämme muinaiselleen.

5:22  Vai oletko meidät peräti hylännyt, vihastunut meihin ylen määrin?