FinRK - Zechariah

Chapter 1

1:1  Daarejaveksen toisena hallitusvuotena, kahdeksannessa kuussa tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana:

1:2  Herra oli totisesti vihastunut teidän isiinne.

1:3  Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: ”Palatkaa minun luokseni, sanoo Herra Sebaot, niin minäkin palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot.

1:4  Älkää olko isienne kaltaisia, joille entiset profeetat saarnasivat sanoen: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne.’ Mutta he eivät kuulleet, eivät edes kuunnelleet minua, sanoo Herra.

1:5  Missä teidän isänne nyt ovat? Entä profeetat, ovatko he eläneet ikuisesti?

1:6  Eivätkö minun sanani ja käskyni, jotka minä käskin palvelijoitteni profeettojen julistaa, kohdanneet teidän isiänne? He kääntyivät ja sanoivat: ’Niin kuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan, niin hän on meille tehnyt.’”

1:7  Kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä yhdennessätoista kuussa, joka on Sebat-kuu, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, Iddon pojanpojalle, tämä Herran sana:

1:8  Minä näin yöllä näyssä miehen, joka ratsasti punaruskealla hevosella. Hän seisahtui myrttien keskelle laaksoon, ja hänen jäljessään tuli punaruskeita, vaaleanpunaisia ja valkoisia hevosia.

1:9  Minä kysyin: ”Mitä nämä ovat, herrani?” Enkeli, joka puhui kanssani, vastasi minulle: ”Minä näytän sinulle, mitä ne ovat.”

1:10  Myrttien keskelle pysähtynyt mies sanoi: ”Nämä ovat ne, jotka Herra on lähettänyt kulkemaan pitkin maata.”

1:11  Ne sanoivat Herran enkelille, joka oli pysähtynyt myrttien keskelle: ”Me olemme kulkeneet pitkin maata, ja katso, koko maa on alallaan ja rauhassa.”

1:12  Herran enkeli sanoi: ”Herra Sebaot, kuinka kauan kestää vielä, ennen kuin armahdat Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihoissasi nämä seitsemänkymmentä vuotta?”

1:13  Niin Herra vastasi enkelille, joka puhui minun kanssani, ja lausui hänelle hyviä, lohdullisia sanoja.

1:14  Enkeli, joka puhui kanssani, sanoi minulle: ”Julista ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella.

1:15  Minä tunnen suurta vihaa huolettomia kansoja kohtaan, jotka pahensivat kansani onnettomuutta, kun minä sille vähän vihastuin.

1:16  Sen tähden, näin sanoo Herra: Minä käännyn Jerusalemin puoleen ja armahdan sitä. Minun temppelini rakennetaan sinne, sanoo Herra Sebaot, ja mittanuora jännitetään Jerusalemin yli.

1:17  Julista vielä ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulevat kaupunkini olemaan ylitsevuotavia hyvistä antimista, ja vielä Herra lohduttaa Siionia ja valitsee vielä Jerusalemin.”

Chapter 2

2:1  Minä kohotin katseeni ja näin neljä sarvea.

2:2  Minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: ”Mitä nämä ovat?” Hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne sarvet, jotka ovat hajottaneet ympäriinsä Juudan, Israelin ja Jerusalemin.”

2:3  Sitten Herra näytti minulle neljä seppää.

2:4  Minä kysyin: ”Mitä nämä ovat tulleet tekemään?” Hän vastasi näin: ”Nuo sarvet ovat ajaneet Juudan niin hajalle, ettei yksikään mies voi nostaa päätään. Mutta nämä sepät ovat tulleet saattamaan ne pelon valtaan ja paiskaamaan maahan niiden kansojen sarvet, jotka ovat puskeneet Juudan maata hajottaakseen sen.”

2:5  Sitten minä nostin katseeni ja näin miehen, jolla oli kädessään mittanuora.

2:6  Minä kysyin häneltä: ”Minne olet menossa?” Hän vastasi: ”Mittaamaan Jerusalemia nähdäkseni kuinka leveä ja kuinka pitkä se on.”

2:7  Ja katso, enkeli, joka puhui minulle, lähti liikkeelle, ja toinen enkeli tuli häntä vastaan

2:8  ja sanoi hänelle: ”Juokse sanomaan tuolle nuorelle miehelle: Jerusalem on oleva muureja vailla ihmisten ja eläinten paljouden tähden.

2:9  Mutta Minä olen tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä, sanoo Herra.

2:10  Voi, voi! Paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra! Minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra.

2:11  Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona!

2:12  Oman kunniansa vuoksi Herra Sebaot on lähettänyt minut kansojen luo, jotka ovat teitä saalistaneet, sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä.

2:13  Katso, minä kohotan käteni noita kansoja vastaan, ja he joutuvat orjiensa saaliiksi. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on minut lähettänyt.

2:14  Huuda riemusta ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra.

2:15  Sinä päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee minun kansaani. Minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksesi.

2:16  Herra ottaa Juudan perintöosakseen pyhässä maassa ja valitsee jälleen Jerusalemin.

2:17  Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Hän on lähtenyt liikkeelle pyhästä asuinsijastaan.”

Chapter 3

3:1  Herra näytti minulle ylipappi Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja Saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan häntä syyttämässä.

3:2  Niin Herran enkeli sanoi Saatanalle: ”Herra nuhdelkoon sinua, Saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä mies ole kekäle, joka on tulesta temmattu?”

3:3  Joosua oli likaisissa vaatteissa seisoessaan enkelin edessä.

3:4  Enkeli sanoi niille, jotka seisoivat hänen edessään: ”Riisukaa likaiset vaatteet hänen yltään.” Ja hän jatkoi: ”Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut puhtaisiin vaatteisiin.”

3:5  Minä sanoin: ”Pantakoon puhdas turbaani hänen päähänsä.” Niin he panivat puhtaan turbaanin hänen päähänsä ja pukivat hänet puhtaisiin vaatteisiin, Herran enkelin seisoessa vierellä.

3:6  Herran enkeli kehotti Joosuaa näillä sanoilla:

3:7  ”Näin sanoo Herra Sebaot: Jos sinä kuljet minun teitäni ja pidät huolen antamistani palvelustehtävistä, sinä saat myös tuomita minun huonettani ja vartioida esipihojani, ja minä annan sinulle pääsyn tässä seisovien joukkoon.

3:8  Kuule, ylipappi Joosua, sinä ja sinun ystäväsi, jotka istuvat edessäsi. He ovat ennusmerkin miehiä, sillä katso, minä annan tulla palvelijani Verson.

3:9  Katso, tässä on kivi, jonka minä olen asettanut Joosuan eteen. Tässä yhdessä kivessä on seitsemän silmää. Katso, minä kaiverran siihen kaiverrukset, sanoo Herra Sebaot, ja otan pois tämän maan syyllisyyden yhtenä päivänä.

3:10  Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, te kutsutte kukin ystävänne viiniköynnöksen ja viikunapuun alle.”

Chapter 4

4:1  Enkeli, joka oli puhunut kanssani, palasi ja herätti minut niin kuin joku herätetään unestaan.

4:2  Hän sanoi minulle: ”Mitä sinä näet?” Minä vastasin: ”Näen lampunjalan, joka on kokonaan kultaa, ja yläpuolella sen öljyastian. Lampunjalassa on seitsemän lamppua ja seitsemän öljyputkea, jotka johtavat yläosassa oleviin lamppuihin.

4:3  Lampunjalan vieressä on kaksi öljypuuta, toinen sen oikealla, toinen vasemmalla puolella.”

4:4  Minä kysyin enkeliltä, joka puhui minun kanssani: ”Mitä ne ovat, herrani?”

4:5  Enkeli, joka puhui kanssani, vastasi minulle: ”Etkö tiedä, mitä ne ovat?” Minä sanoin: ”En, herrani.”

4:6  Hän sanoi minulle: Tämä on Herran sana Serubbaabelille: ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.

4:7  Mikä sinä olet, sinä suuri vuori Serubbaabelin edessä? Muutu tasangoksi! Hän on asettava paikoilleen huippukiven huutojen kaikuessa: ’Suosio, suosio sille!’”

4:8  Sitten minulle tuli tämä Herran sana:

4:9  ”Serubbaabelin kädet ovat laskeneet tämän temppelin perustukset, ja hänen kätensä saattavat sen valmiiksi. Ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne.

4:10  Sillä kuka halveksii pienten alkujen päivää, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkkailevat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä.”

4:11  Minä kysyin häneltä: ”Mitä ovat nämä kaksi öljypuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella?”

4:12  Kysyin häneltä vielä: ”Mitä ovat nuo kaksi öljypuun terttua noiden kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisästään öljyn kultaa?”

4:13  Hän vastasi minulle: ”Etkö tiedä, mitä ne ovat?” Minä vastasin: ”En, herrani.”

4:14  Hän sanoi: ”Nämä ovat ne kaksi öljyllä voideltua, jotka seisovat koko maan Herran edessä.”

Chapter 5

5:1  Kun jälleen kohotin katseeni, näin lentävän kirjakäärön.

5:2  Enkeli kysyi minulta: ”Mitä sinä näet?” Minä vastasin: ”Minä näen lentävän kirjakäärön, kaksikymmentä kyynärää pitkän ja kymmenen kyynärää leveän.”

5:3  Hän sanoi minulle: ”Tämä on kirous, joka kulkee yli koko maan. Tämän kirouksen mukaisesti siitä puhdistetaan pois jokainen varas, ja myös jokainen vannoskelija puhdistetaan siitä pois.

5:4  Minä lähetän liikkeelle kirouksen, sanoo Herra Sebaot, ja se menee varkaan kotiin ja sen kotiin, joka vannoo väärin minun nimessäni. Kirous jää asumaan hänen kotiinsa ja tuhoaa sen, sekä hirret että kivet.”

5:5  Sitten enkeli, joka oli puhunut kanssani, astui esiin ja sanoi minulle: ”Nosta silmäsi ja katso! Mikä on tuo, joka on lähdössä liikkeelle?”

5:6  Minä sanoin: ”Mikä se sitten on?” Hän vastasi: ”Tämä on eefa-mitta, joka lähtee liikkeelle.” Ja hän jatkoi: ”Tätä on heidän pahuutensa kaikessa maassa.”

5:7  Silloin lyijykansi kohosi, ja eefa-mitan sisällä istui nainen.

5:8  Enkeli sanoi: ”Tämä on jumalattomuus.” Ja hän sysäsi naisen sisälle eefa-mittaan ja paiskasi lyijypainon sen suulle.

5:9  Kun kohotin katseeni, näin, kuinka kaksi naista lähti liikkeelle. Heillä oli tuulta siivissään, ja heidän siipensä olivat kuin haikaran siivet. He kantoivat eefa-mittaa taivaan ja maan välillä.

5:10  Niin minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: ”Minne he kuljettavat eefa-mittaa?”

5:11  Hän vastasi minulle: ”He menevät rakentamaan sille asumusta Sinearin maahan. Kun se on valmis, eefa-mitta lasketaan sinne paikoilleen.”

Chapter 6

6:1  Kun jälleen kohotin katseeni, näin neljät vaunut, jotka lähtivät liikkeelle kahden vuoren välistä. Ne vuoret olivat vaskivuoria.

6:2  Ensimmäisten vaunujen edessä oli punaruskeat hevoset, toisten edessä mustat hevoset,

6:3  kolmansien edessä valkoiset hevoset ja neljänsien vaunujen edessä oli täplikkäät, voimakkaat hevoset.

6:4  Minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: ”Mitä nämä ovat, herrani?”

6:5  Enkeli vastasi minulle: ”Nämä ovat neljä taivaan tuulta, jotka lähtevät liikkeelle seisottuaan koko maan Herran edessä.

6:6  Ne vaunut, joiden edessä on mustat hevoset, lähtevät pohjoiseen maahan, ja valkoiset lähtevät niiden perään. Täplikkäät lähtevät eteläiseen maahan.”

6:7  Väkevät hevoset tulivat esille ja halusivat lähteä kulkemaan pitkin maata. Enkeli sanoi: ”Menkää, kiertäkää maata!” Niin ne lähtivät kiertämään maata.

6:8  Sitten hän kutsui minut ja sanoi minulle: ”Katso, nuo jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa.”

6:9  Minulle tuli tämä Herran sana:

6:10  Ota vastaan lahja pakkosiirtolaisilta Heldailta, Tobialta ja Jedajalta. Mene vielä samana päivänä Joosian, Sefanjan pojan, taloon, jonne he ovat tulleet Baabelista.

6:11  Ota vastaan hopea ja kulta, tee kruunu ja pane se ylipappi Joosuan, Jehootsadakin pojan, päähän

6:12  ja sano hänelle: Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, mies nimeltä Vesa! Hän versoo omalta pohjaltaan, ja hän on rakentava Herran temppelin.

6:13  Hän rakentaa Herran temppelin. Hän kantaa valtasuuruutta. Hän istuu ja hallitsee valtaistuimellaan. Hän istuu myös pappina valtaistuimellaan, ja rauhaisa yhteisymmärrys vallitsee molempien tehtävien välillä.

6:14  Kruunu on oleva muistona Herran temppelissä Heelemistä, Tobiasta ja Jedajasta sekä Sefanjan pojan suosiollisuudesta.

6:15  Kaukaa tulleet rakentavat Herran temppeliä. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Näin tapahtuu, jos te todella kuuntelette Herran, teidän Jumalanne, ääntä.”

Chapter 7

7:1  Kuningas Daarejaveksen neljäntenä vuotena tuli Sakarjalle Herran sana yhdeksännen kuun, kislev-kuun, neljäntenä päivänä.

7:2  Beetel oli lähettänyt Saretserin ja Regem-Melekin miehineen rukoilemaan Herralta armoa

7:3  ja kysymään Herran Sebaotin temppelin papeilta ja profeetoilta: ”Onko meidän viidennessä kuussa itkettävä ja elettävä pidättyvästi, niin kuin olemme tehneet jo vuosikausia?”

7:4  Silloin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:

7:5  ”Sano maan koko kansalle ja papeille näin: ’Kun te olette paastonneet ja pitäneet valittajaisia viidennessä ja seitsemännessä kuussa, jo seitsemänäkymmenenä vuotena, niin oletteko paastonneet minua varten?

7:6  Ja kun olette syöneet ja juoneet, niin ettekö te olekin syöneet ja juoneet omaksi hyväksenne?

7:7  Eivätkö nämä ole ne sanat, jotka Herra julisti aikaisempien profeettojen kautta, kun Jerusalem ja sen ympärillä olevat kaupungit vielä olivat asuttuina ja turvassa, ja myös Etelämaa ja Alankomaa olivat asuttuja?’”

7:8  Sakarjalle tuli vielä tämä Herran sana:

7:9  Näin on Herra Sebaot sanonut: Tuomitkaa oikea tuomio, osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne,

7:10  leskeä ja orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa toisianne vastaan.

7:11  Mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta, käänsivät minulle kapinallisina selkänsä ja tukkivat korvansa, etteivät kuulisi.

7:12  Sydämensä he tekivät kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eivätkä niitä sanoja, jotka Herra Sebaot lähetti Henkensä voimalla aikaisempien profeettojen kautta. Sen vuoksi on tullut Herran Sebaotin suuri viha.

7:13  Niin kuin he eivät kuunnelleet, kun minä kutsuin, niin en minäkään kuunnellut, kun he huusivat apua, sanoo Herra Sebaot.

7:14  Myrskynä minä karkotin heidät kaikkien kansojen sekaan, joita he eivät tunteneet, ja maa jäi heidän jälkeensä autioksi, menijöitä ja tulijoita vaille. Ihanan maan he tekivät autioksi.”

Chapter 8

8:1  Sitten tuli tämä Herran Sebaotin sana:

8:2  ”Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla minä sen puolesta kiivailen.

8:3  Näin sanoo Herra: Minä palaan jälleen Siioniin ja asun keskellä Jerusalemia. Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi kaupungiksi ja Herran Sebaotin vuorta Pyhäksi vuoreksi.

8:4  Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä on Jerusalemin toreilla istuva vanhuksia, miehiä ja naisia, kullakin kädessään sauva päiviensä paljouden vuoksi.

8:5  Kaupungin kadut tulevat täyteen poikia ja tyttöjä, jotka leikkivät sen toreilla.

8:6  Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä onkin niinä päivinä ihmeellistä tämän kansan jäännöksen silmissä, pitäisikö sen olla ihmeellistä minunkin silmissäni, sanoo Herra Sebaot?

8:7  Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä pelastan kansani itäisestä maasta ja auringonlaskun maasta.

8:8  Minä tuon heidät asumaan keskelle Jerusalemia. He ovat minun kansani, ja Minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.

8:9  Näin sanoo Herra Sebaot: Olkoot kätenne lujat, teidän, jotka näinä aikoina olette kuulleet nämä sanat niiden profeettojen suusta, jotka profetoivat myös sinä päivänä, jona laskettiin Herran Sebaotin huoneen perustus temppelin rakentamista varten.

8:10  Ennen sitä aikaa ei saatu palkkaa ihmisen työstä eikä juhdan työstä. Ahdistaja ei antanut rauhaa menijälle eikä tulijalle, ja minä yllytin kaikki ihmiset toinen toisensa kimppuun.

8:11  Mutta nyt minä en enää ole samanlainen kuin entisinä päivinä tämän kansan jäännökselle, sanoo Herra Sebaot.

8:12  Sillä rauhan kylvö kylvetään, viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa antaa satonsa ja taivas kasteensa. Tämän kansan jäännökselle minä annan perintöosaksi kaiken tämän.

8:13  Niin kuin te olette olleet kirouksena kansojen seassa, Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te tulette olemaan siunauksena, kun minä teidät pelastan. Älkää pelätkö, olkoot kätenne lujat.

8:14  Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Minulla oli mielessä tehdä teille pahaa, kun teidän isänne vihoittivat minut, sanoo Herra Sebaot, enkä minä sitä katunut.

8:15  Näinä aikoina minulla taas on mielessä tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle. Älkää pelätkö.

8:16  Mutta tehkää te näin: Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein, tuomitkaa rauhan tuomio.

8:17  Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan, sanoo Herra.”

8:18  Sitten minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:

8:19  ”Näin sanoo Herra Sebaot: Neljännen ja viidennen kuun paasto ja seitsemännen ja kymmenennen kuun paasto on oleva Juudan heimolle iloa ja riemua ja onnellista juhlaa. Rakastakaa totuutta ja rauhaa!

8:20  Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulee kansoja, monien kaupunkien asukkaita.

8:21  Kaupungin asukkaat lähtevät toiseen kaupunkiin ja sanovat: ’Lähdetään, menkäämme lepyttämään Herraa, etsimään Herraa Sebaotia; minäkin tahdon mennä.’

8:22  Monet kansat, mahtavat kansakunnat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, saadakseen Herran mielisuosion.

8:23  Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä kymmenen miestä erikielisistä kansoista tarttuu juutalaisen miehen viitan liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’”

Chapter 9

9:1  Ennustus, Herran sana Hadrakin maata ja hänen asuinpaikkaansa, Damaskoa vastaan: ”Herran silmä tarkkaa ihmisiä, kaikkia Israelin heimoja

9:2  ja Hamatia, joka on Damaskoksen kanssa rajakkain, sekä Tyyroa ja Siidonia, sillä ne ovat sangen viisaat.

9:3  Tyyro on rakentanut itselleen linnoituksen ja kasannut kokoon hopeaa kuin tomua ja kultaa kuin katujen lokaa.

9:4  Katso, Herra valloittaa sen, syöksee mereen sen voiman, ja kaupunki palaa tulessa.

9:5  Sen näkee Askelon ja pelästyy, ja Gaza vapisee kovin. Ekronkin vapisee, sillä sen toivo joutuu häpeään. Gazasta häviää kuningas, eikä Askelonissa enää asuta.

9:6  Asdodissa asuu sekarotuisia; minä teen lopun filistealaisten ylpeydestä.

9:7  Minä poistan veret Asdodin suusta, iljetykset hänen hampaittensa välistä, ja hänestäkin jää jäännös meidän Jumalallemme. Hän on oleva kuin sukuruhtinas Juudassa, ja Ekron on kuin jebusilainen.

9:8  Minä pystytän leirini suojaamaan temppeliäni sotajoukoilta, jotka tulevat ja menevät. Sortaja ei enää kulje heidän ylitseen, sillä nyt minä itse valvon sitä.”

9:9  ”Iloitse suuresti, tytär Siion, huuda riemusta, tytär Jerusalem. Katso, kuninkaasi tulee sinun luoksesi! Hän on vanhurskas, hän pelastaa; hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.

9:10  Minä hävitän sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi särjetään, ja hän julistaa rauhaa kansoille. Hänen hallitusvaltansa ulottuu merestä mereen, Eufratvirrasta aina maan ääriin asti.

9:11  Mitä sinuun [Israel ja Juuda] tulee, liittoni veren tähden minä päästän vankisi pois vedettömästä kuopasta.

9:12  Palatkaa takaisin linnoitukseen, te vangit, joilla on toivo. Tänäkin päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle korvaan.

9:13  Minä jännitän Juudan jousekseni, asetan siihen nuoleksi Efraimin ja nostan sinun poikasi, Siion, sinun poikiasi vastaan, Jaavan. Minä teen sinut sankarin miekan kaltaiseksi.

9:14  Herra näyttäytyy heidän yläpuolellaan, hänen nuolensa lähtee lentoon kuin salama. Herra, Herra puhaltaa pasuunaan ja kulkee etelän myrskytuulissa.

9:15  Herra Sebaot on suojaava heitä. He nielevät vihollisensa ja tallaavat linkokiviä. He juovat ja meluavat kuin viinin vallassa, he ovat täynnä kuin uhrimaljat, kuin alttarin kulmat.

9:16  Sinä päivänä Herra, heidän Jumalansa pelastaa heidät, kansansa, lammaslaumansa. He ovat kruunuun kiinnitettyjä kiviä, jotka välkehtivät yli hänen maansa.

9:17  Kuinka suuri onkaan heidän ihanuutensa ja kauneutensa! Vilja saa kasvamaan nuorukaiset, rypälemehu neitoset.”

Chapter 10

10:1  ”Pyytäkää Herralta sadetta kevätsateen aikana. Herra tekee ukkospilvet ja antaa teille sadekuurot, antaa kasvit jokaisen pellolle.

10:2  Mutta kotijumalat puhuvat valhetta, tietäjät näkevät petollisia näkyjä, kertovat joutavia unia ja lohduttavat turhuuksilla. Sen vuoksi kansa harhailee kuin lammaslauma ja kärsii vaivaa, kun ei ole paimenta.

10:3  Minun vihani syttyy paimenia kohtaan, johtokauriita minä rankaisen. Herra Sebaot pitää huolen laumastaan, Juudan heimosta, ja tekee siitä majesteetillisen sotaratsun.

10:4  Siitä on lähtöisin kulmakivi, siitä kiinnityspaalu, siitä sotajousi, siitä tulevat kaikki mahtimiehet.

10:5  He ovat kuin sankarit, jotka sodassa polkevat katujen lokaa. He taistelevat, sillä Herra on heidän kanssaan; häpeään joutuvat hevosilla ratsastajat.

10:6  Minä teen väkeväksi Juudan heimon, ja Joosefin heimon minä pelastan. Minä annan heidän palata, sillä minä olen armahtanut heidät, ja he tulevat olemaan, niin kuin en olisi heitä hylännytkään. Sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa, ja minä vastaan heille.

10:7  Efraim on oleva kuin sankari, heidän sydämensä iloitsevat kuin viinistä. Heidän lapsensakin näkevät sen ja iloitsevat, heidän sydämensä riemuitsee Herrassa.

10:8  Minä vihellän heille ja kokoan heidät, sillä minä olen heidät lunastanut. Heistä tulee yhtä lukuisa kansa kuin he olivat ennen.

10:9  Vaikka minä sirottelen heidät kansojen sekaan, he muistavat minua kaukaisissa maissa. He ja heidän lapsensa saavat elää ja palata takaisin.

10:10  Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta ja kokoan heidät Assurista. Minä vien heidät Gileadin maahan ja Libanonille, eivätkä nekään riitä heille.

10:11  Kansa kulkee ahdistuksen meren läpi, mutta Herra lyö meren aaltoja, ja kaikki Niilin syvyydet kuivuvat. Assurin ylpeys painetaan alas, ja Egyptin valtikka väistyy pois.

10:12  Mutta heidät minä teen väkeviksi Herrassa. Hänen nimessään he vaeltavat, sanoo Herra.”

Chapter 11

11:1  Avaa ovesi, Libanon! Tuli syö sinun setrisi.

11:2  Valita, sypressi, sillä setri on kaatunut, nuo mahtavat on hävitetty. Valittakaa, Baasanin tammet, sillä sankka metsä on sortunut.

11:3  Kuule paimenten valitusta, kun heidän ihanat laitumensa on hävitetty. Kuule nuorten leijonien karjuntaa, kun Jordanin tiheikkö on tuhottu.

11:4  Näin sanoi Herra, minun Jumalani:

11:5  ”Paimenna teuraslampaita, joita niiden ostajat tappavat tuntematta syyllisyyttä ja joista niiden myyjät sanovat: ’Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut.’ Niiden paimenetkaan eivät niitä sääli.

11:6  Sillä minä en enää sääli maan asukkaita, sanoo Herra. Minä annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja oman kuninkaansa käsiin. He tuhoavat maan, enkä minä pelasta ketään heidän käsistään.”

11:7  Niinpä minä kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia. Minä otin itselleni kaksi sauvaa; toiselle annoin nimen Suloisuus, toiselle nimen Yhteys. Sitten minä paimensin lampaita.

11:8  Yhden kuukauden aikana minä hävitin kolme paimenta, sillä minä menetin kärsivällisyyteni lampaita kohtaan, ja nekin tympääntyivät minuun.

11:9  Niin minä sanoin: ”En minä enää teitä paimenna. Kuolkoon, joka kuolee, hävitköön, joka häviää, ja jäljelle jääneet syökööt toinen toisensa lihaa.”

11:10  Ja minä otin sauvani Suloisuuden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa.

11:11  Sinä päivänä se purkaantui, ja niin lampaista kurjimmat, jotka olivat noudattaneet tahtoani, tulivat tietämään, että tämä on Herran sana.

11:12  Sitten minä sanoin heille: ”Jos niin hyväksi näette, antakaa minulle palkkani; jos ette, niin olkaa antamatta.” Niin he punnitsivat palkakseni kolmekymmentä hopearahaa.

11:13  Herra sanoi minulle: ”Viskaa ne savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet.” Silloin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne savenvalajalle Herran huoneessa.

11:14  Minä katkaisin toisenkin sauvani, Yhteyden, purkaakseni veljeyden Juudan ja Israelin väliltä.

11:15  Sitten Herra sanoi minulle: ”Ota vielä itsellesi mielettömän paimenen varusteet.

11:16  Sillä katso, minä herätän maahan paimenen, joka ei pidä huolta nääntyvästä, ei etsi kadonnutta, ei paranna loukkaantunutta, ei ruoki pystyssä pysyvää. Mutta lihavien lihan hän syö ja halkaisee niiden sorkat.

11:17  Voi mieletöntä paimenta, joka lampaat hylkää! Miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä! Kuivettukoon hänen käsivartensa, ja sumentukoon hänen oikea silmänsä!”

Chapter 12

12:1  Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on levittänyt taivaat ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:

12:2  ”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille, kun ne piirittävät Juudaa ja Jerusalemia.

12:3  Sinä päivänä minä teen Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä. Kuitenkin kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.

12:4  Sinä päivänä, sanoo Herra, minä lyön kaikki hevoset vauhkoudella ja niiden ratsastajat hulluudella. Juudan heimoa kohti minä avaan silmäni, mutta kaikki kansojen hevoset minä lyön sokeudella.

12:5  Silloin Juudan sukuruhtinaat sanovat sydämessään: ’Minun väkevyyteni ovat Jerusalemin asukkaat Herrassa Sebaotissa, heidän Jumalassaan.’

12:6  Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikään kuin palavaksi hiiliastiaksi polttopuiden sekaan ja ikään kuin tulisoihduksi lyhteiden sekaan. He kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat ympäriinsä. Jerusalem saa yhä olla paikallaan – Jerusalemissa.

12:7  Herra on ensin vapauttava Juudan majat, etteivät Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat saisi suurempaa kunniaa kuin Juuda.

12:8  Sinä päivänä Herra suojelee Jerusalemin asukkaita. Kompastelevin heistä on sinä päivänä kuin Daavid, ja Daavidin suku on kuin jumalolento, kuin Herran enkeli heitä johtamassa.

12:9  Sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.

12:10  Mutta Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukkaiden päälle minä vuodatan armon ja rukouksen hengen, ja he katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet. He valittavat häntä niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti niin kuin murehditaan esikoista.

12:11  Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, sellaiset kuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa.

12:12  Maa pitää valittajaisia, kukin suku erikseen: Daavidin huone, hänen sukunsa, erikseen ja heidän naisensa erikseen; Naatanin huone, hänen sukunsa, erikseen ja heidän naisensa erikseen,

12:13  Leevin huone, hänen sukunsa erikseen ja heidän naisensa erikseen; simeiläisten suku erikseen ja heidän naisensa erikseen

12:14  ja kaikki muutkin suvut, kukin suku erikseen ja heidän naisensa erikseen.”

Chapter 13

13:1  ”Sinä päivänä Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.

13:2  Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalien nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. Myös profeetat ja saastaisuuden hengen minä ajan maasta pois.

13:3  Jos joku vielä profetoi, hänen isänsä ja äitinsä, hänen omat vanhempansa, sanovat hänelle: ’Sinä et voi jäädä eloon, koska olet puhunut valhetta Herran nimessä.’ Ja hänen isänsä ja äitinsä, hänen omat vanhempansa, lävistävät hänet miekalla, kun hän profetoi.

13:4  Sinä päivänä profeetat häpeävät kukin näkyään, kun he profetoivat, eivätkä he pue ylleen profeetan karvaista viittaa puhuakseen valheita.

13:5  Profeetta sanoo: ’En ole profeetta vaan maatyöläinen, sillä eräs mies osti minut orjakseen jo nuoruudessani.’

13:6  Jos häneltä kysytään: ’Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?’ hän vastaa: ’Minua lyötiin ystävieni huoneessa.’”

13:7  ”Herää, miekka, minun paimentani vastaan ja lähintä miestäni vastaan, sanoo Herra Sebaot. Lyö paimenta, ja lampaat joutukoot hajalleen. Mutta minä käännän käteni pienimpiä kohti.

13:8  Koko maassa käy näin, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle.

13:9  Sen kolmannen osan minä vien tuleen. Minä puhdistan sen niin kuin hopea puhdistetaan ja koettelen sitä niin kuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: ”Se on minun kansani.” Se sanoo: ”Herra on minun Jumalani.”

Chapter 14

14:1  Katso, Herran päivä tulee, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.

14:2  ”Minä kokoan kaikki kansat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, puolet kaupungista lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.”

14:3  Mutta Herra lähtee liikkeelle ja sotii näitä kansoja vastaan niin kuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.

14:4  Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla, idän suunnalla. Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli vuorta siirtyy pohjoiseen ja toinen etelään päin.

14:5  Te pakenette minun vuorteni väliseen laaksoon, sillä vuorten välinen laakso ulottuu Aasaliin asti. Te pakenette niin kuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät ovat sinun kanssasi.

14:6  Sinä päivänä ei ole valoa, loistavat tähdet sammuvat.

14:7  On tuleva päivä – Herralle se on tunnettu. Silloin ei vaihdu päivä ja yö; illallakin on valoisaa.

14:8  Sinä päivänä virtaavat elävät vedet Jerusalemista: puolet niistä itäistä, puolet läntistä merta kohti. Näin tapahtuu kesät ja talvet.

14:9  Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä Herra on yksi ja hänen nimensä yksi.

14:10  Koko maa Gebasta Rimmoniin asti, joka on Jerusalemin eteläpuolella, muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa. Jerusalem kohoaa korkealla omalla paikallaan. Siellä asutaan Benjaminin portilta ensimmäisen portin kohdalle asti, Kulmaportille, ja Hananelintornilta kuninkaan viinikuurnille asti.

14:11  Jerusalem on asuttu, eikä sitä enää vihitä tuhon omaksi. Jerusalem asuu turvassa.

14:12  Ja tämä on se vitsaus, jolla Herra lyö kaikkia niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää heidän lihansa, kun he vielä seisovat jaloillaan, heidän silmänsä mätänevät kuopissaan, ja heidän kielensä mätänee heidän suussaan.

14:13  Sinä päivänä tulee Herralta suuri hämminki heidän joukkoonsa. He käyvät käsiksi toinen toiseensa, nostavat kätensä toisiaan vastaan.

14:14  Myös Juuda sotii Jerusalemin puolesta. Ja kaikkien kansojen rikkaudet kootaan joka taholta: kultaa, hopeaa ja vaatteita hyvin suuret määrät.

14:15  Vitsaus kohtaa myös hevosia ja muuleja, kameleita ja aaseja ja kaikkia eläimiä, mitä noissa leireissä on. Samanlainen vitsaus kohtaa kaikkia.

14:16  Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.

14:17  Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta.

14:18  Jos egyptiläisten suku ei lähde sinne ylös, ei sadetta tule heillekään. Heitäkin kohtaa sama vitsaus, jolla Herra lyö niitä kansoja, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.

14:19  Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden kansojen synnin palkka, jotka eivät lähde sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.

14:20  Sinä päivänä hevosten kulkusissa on kirjoitus: ”Pyhitetty Herralle”. Ja padat Herran huoneessa ovat kuin vihmontamaljoja, jotka ovat alttarin edessä.

14:21  Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille, ja kaikki, jotka tulevat uhraamaan, ottavat ne ja keittävät niissä. Eikä sinä päivänä enää ole yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin huoneessa.