FinRK - Hosea

Chapter 1

1:1  Herran sana, joka tuli Hoosealle, Beerin pojalle, Juudan kuninkaiden Ussian, Jootamin, Aahaksen ja Hiskian päivinä ja Israelin kuninkaan Jerobeamin, Jooaksen pojan, päivinä.

1:2  Kun Herra alkoi puhua Hoosealle, Herra sanoi hänelle: ”Mene, hanki itsellesi haureutta harjoittava vaimo ja haureudesta syntyneet lapset, sillä maa on totisesti harjoittanut haureutta ja luopunut Herrasta.”

1:3  Niin Hoosea otti vaimokseen Goomerin, Diblaimin tyttären. Tämä tuli raskaaksi ja synnytti hänelle pojan.

1:4  Herra sanoi Hoosealle: ”Anna hänelle nimeksi Jisreel, sillä vain vähän aikaa vielä, niin minä kostan Jisreelin verityöt Jeehun suvulle ja teen lopun Israelin heimon kuningaskunnasta.

1:5  Sinä päivänä minä särjen Israelin jousen Jisreelin laaksossa.”

1:6  Vaimo tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tyttären. Nyt Herra sanoi Hoosealle: ”Anna hänelle nimeksi Loo-Ruhama, sillä tästä lähtien en enää armahda Israelin heimoa, niin että antaisin sille anteeksi.

1:7  Mutta Juudan heimoa minä armahdan, ja minä, Herra, heidän Jumalansa, pelastan heidät. En minä pelasta heitä jousella, miekalla enkä sodalla, en hevosilla enkä ratsumiehillä.”

1:8  Kun vaimo oli vieroittanut Loo-Ruhaman, hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan.

1:9  Ja Herra sanoi: ”Anna hänelle nimeksi Loo-Ammi, sillä te ette ole minun kansani enkä minä tahdo olla teidän Jumalanne.”

Chapter 2

2:1  ”Israelilaisten luku tulee olemaan kuin meren hiekka. Ei sitä voi mitata eikä laskea. Ja sen sijaan että heille sanottiin: ’Te ette ole minun kansani’, heille sanotaan: ’Te olette elävän Jumalan lapset!’

2:2  Silloin Juudan miehet kokoontuvat yhteen Israelin miesten kanssa. He asettavat itselleen yhteisen päämiehen ja lähtevät liikkeelle maasta, sillä suuri on Jumalan kylvöpäivä.

2:3  Sanokaa veljillenne: Ammi ja sisarillenne: Ruhama.

2:4  Käykää oikeutta äitiänne vastaan, käykää oikeutta, sillä ei hän ole minun vaimoni enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän haureutensa kasvoistaan ja aviorikoksensa rintojensa välistä,

2:5  etten minä riisuisi häntä alastomaksi ja asettaisi häntä esiin yhtä paljaana kuin syntymisensä päivänä, etten tekisi hänestä autiomaan kaltaista, saattaisi häntä kuin kuivaksi maaksi ja antaisi hänen kuolla janoon.

2:6  Hänen lapsiaan minä en armahda, sillä he ovat haureudesta syntyneitä lapsia.

2:7  Onhan heidän äitinsä harjoittanut haureutta, heidän synnyttäjänsä elänyt häpeällisesti ja sanonut: ’Minä kuljen rakastajieni perässä. He antavat minulle leipäni ja veteni, villani ja pellavani, öljyni ja juomani.’

2:8  Sen tähden, katso, minä tukin hänen tiensä orjantappuroilla. Minä rakennan muurin hänen eteensä, niin ettei hän löydä polkujaan.

2:9  Hän ajaa takaa rakastajiaan mutta ei saavuta heitä, etsii heitä mutta ei löydä. Silloin hän sanoo: ’Minä menen takaisin entisen mieheni luokse, sillä parempi oli minun elämäni silloin kuin nyt.’

2:10  Hän ei ole tajunnut, että minä annoin hänelle viljan, viinin ja öljyn. Olen antanut hänelle runsaasti hopeaa ja myös kultaa, jonka hän on uhrannut Baalille.

2:11  Sen tähden minä otan takaisin viljani ajallaan ja viinini määräaikanaan. Minä tempaan pois villani ja pellavani, joiden piti peittää hänen alastomuutensa.

2:12  Mutta nyt minä paljastan hänen häpynsä hänen rakastajiensa silmien edessä, eikä kukaan pelasta häntä minun kädestäni.

2:13  Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostaan, hänen juhlistaan, uuden kuun juhlistaan ja sapateistaan ja kaikista hänen juhla-ajoistaan.”

2:14  ”Minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: ’Ne ovat minun palkkani, rakastajani ovat ne minulle antaneet.’ Minä annan niiden metsittyä, ja villieläimet nakertavat niitä.

2:15  Minä vaadin hänet tilille niistä päivistä, joina hän poltti suitsutusta baaleille, koristautui renkaisiinsa ja kaulakäätyihinsä ja kulki rakastajiensa jäljessä mutta unohti minut, sanoo Herra.

2:16  Sen tähden, katso, minä suostuttelen häntä, vien hänet autiomaahan ja puhun hänen sydämelleen.

2:17  Sieltä minä annan hänelle viinitarhan ja muutan Aakorin laakson toivon portiksi. Siellä hän vastaa kutsuuni niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin sinä päivänä, jona hän lähti Egyptin maasta.

2:18  Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä kutsut minua mieheksesi etkä enää baaliksesi.

2:19  Minä poistan baalien nimet hänen suustaan, niiden nimiä ei enää mainita.

2:20  Sinä päivänä minä teen heidän hyväkseen liiton kedon eläinten, taivaan lintujen ja maan matelijoiden kanssa. Jousen, miekan ja sodan minä hävitän maasta ja annan heidän asua turvassa.

2:21  Minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja oikeudella, armolla ja laupeudella,

2:22  minä kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran.

2:23  Sinä päivänä minä vastaan, sanoo Herra, minä vastaan taivaalle, ja se vastaa maalle,

2:24  ja maa vastaa antamalla viljaa ja viiniä ja öljyä, ja ne ovat vastaus Jisreelille.

2:25  Minä kylvän hänet itseäni varten tähän maahan. Minä armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: ’Sinä olet minun kansani’, ja hän vastaa: ’Minun Jumalani’.”

Chapter 3

3:1  Sitten Herra sanoi minulle: ”Mene vielä ja rakasta naista, vaikka hänellä on rakastaja, ja hän rikkoo avion. Rakasta häntä niin kuin Herra rakastaa israelilaisia, vaikka nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja.”

3:2  Niin minä hankin hänet omakseni viidellätoista sekelillä hopeaa sekä hoomer-mitalla ja leetek-mitalla ohria.

3:3  Ja minä sanoin hänelle: ”Ole kauan aikaa minun luonani, älä harjoita haureutta äläkä ole muiden miesten kanssa. Minäkin teen samoin sinua kohtaan.”

3:4  Samoin saavat israelilaiset olla kauan aikaa ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhreja ja patsaita, ilman kasukoita ja kotijumalia.

3:5  Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttään päivien lopulla.

Chapter 4

4:1  ”Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herra käy oikeutta maan asukkaiden kanssa, koska maassa ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemista.

4:2  Vannotaan valoja, petetään ja murhataan, varastetaan ja tehdään aviorikoksia. Murtaudutaan taloihin ja veriteko seuraa veritekoa.

4:3  Sen tähden maa murehtii, ja kaikki sen asukkaat nääntyvät, niin myös kedon eläimet ja taivaan linnut. Kalatkin katoavat merestä.

4:4  Älköön vain kukaan nuhdelko, älköön kukaan ojentako ketään, vaikka sinun kansasi kyllä riitelee pappien kanssa.

4:5  Sinä kompastut päivällä, myös profeetta kompastuu kanssasi yöllä. Sinun äitisi minä tuhoan.

4:6  Minun kansani tuhoutuu, sillä se on vailla ymmärrystä. Koska olet hylännyt ymmärryksen, minäkin hylkään sinut, niin ettet enää saa olla pappinani. Koska olet unohtanut Jumalasi opetuksen, minäkin unohdan sinun lapsesi.

4:7  Niin paljon kuin heitä onkin, kaikki he ovat tehneet syntiä minua vastaan. Minä muutan heidän kunniansa häpeäksi.

4:8  Minun kansani syntiuhreista papit saavat ruokansa, kansan pahoihin tekoihin heidän sielunsa on mieltynyt.

4:9  Mutta papin käy samoin kuin kansankin. Minä vaadin hänet tilille vaelluksestaan ja kostan hänelle hänen tekonsa.

4:10  He syövät mutta eivät tule kylläisiksi, harjoittavat haureutta mutta eivät lisäänny, sillä he ovat hylänneet Herran eivätkä hänestä välitä.

4:11  Haureus ja viini, rypäleen mehu, vievät järjen.

4:12  Minun kansani kysyy neuvoa puultaan, ja puinen sauva sille vastaa. Haureuden henki on sen eksyttänyt, haureudessaan se on luopunut Jumalastaan.

4:13  Vuorten huipuilla he uhraavat, suitsuttavat kukkuloilla, tammen, poppelin ja rautatammen alla, sillä niiden varjo on suloinen. Sen tähden tyttäristänne tulee porttoja, miniöistänne avionrikkojia.

4:14  En minä rankaise tyttäriänne siitä, että he ovat porttoja, enkä miniöitänne siitä, että he ovat avionrikkojia, sillä miehet itse poikkeavat syrjään porttojen kanssa, uhraavat pyhäkköporttojen seurassa. Ymmärtämätön kansa joutuu tuhoon.

4:15  Jos sinä, Israel, harjoitatkin haureutta, älköön Juuda syyllistykö samaan. Älkää lähtekö Gilgaliin, älkää menkö ylös Beet-Aaveniin älkääkä vannoko: ”Niin totta kuin Herra elää.”

4:16  Sillä Israel on niskoitellut kuin niskuri lehmä. Nyt Herra joutuu kaitsemaan heitä kuin lammasta laajalla laitumella.

4:17  Efraim on liitossa jumalankuvien kanssa – anna hänen olla.

4:18  Juopottelunsa jälkeenkin he harjoittavat yhä törkeää haureutta. Maan johtajat rakastavat häpeällisiä asioita.

4:19  Myrskytuuli ahdistaa heitä siivillään; he saavat häpeän teurasuhreistaan.”

Chapter 5

5:1  ”Kuulkaa tämä, te papit, kuunnelkaa, Israelin heimo, kuuntele tarkoin, kuningashuone: teitä koskee tämä tuomio. Sillä te olette olleet ansa Mispalle, verkko, joka on levitetty Taaborinvuorelle.

5:2  Luopiot ovat vajonneet syvälle turmeluksen valtaan, mutta minä kuritan heitä kaikkia.

5:3  Minä tunnen Efraimin, eikä Israel voi kätkeytyä minulta. Sinä olet nyt harjoittanut haureutta, Efraim, Israel on saastuttanut itsensä.

5:4  Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässään eivätkä he tunne Herraa.

5:5  Israelin ylpeys syyttää häntä vasten silmiä, Israel ja Efraim kompastuvat syntivelkaansa. Myös Juuda kompastuu heidän kanssaan.

5:6  Lampaineen ja nautoineen he tulevat etsimään Herraa mutta eivät löydä häntä: hän on vetäytynyt pois heidän luotaan.

5:7  He ovat olleet uskottomia Herralle ja synnyttäneet vieraita lapsia. Nyt uudenkuun juhla syö heidät ja heidän tiluksensa.

5:8  Puhaltakaa soofar-torveen Gibeassa, torveen Raamassa, nostakaa sotahuuto Beet-Aavenissa. Sinua ajetaan takaa, Benjamin!

5:9  Efraimista tulee autio kurituksen päivänä. Israelin heimoja vastaan minä ilmoitan totuuden.

5:10  Juudan ruhtinaista on tullut rajan siirtäjien kaltaisia. Minä vuodatan heidän päälleen vihani kuin vedet.

5:11  Efraimia on sorrettu, hänen oikeuttaan on loukattu, sillä hän tahtoi vaeltaa ihmisten käskyjen mukaan.

5:12  Minä olen Efraimille kuin kointoukka ja Juudan heimolle kuin märkivä paise.

5:13  Kun Efraim näki sairautensa ja Juuda paiseensa, Efraim meni Assuriin, lähetti sanan sotaiselle kuninkaalle. Mutta tämä ei voinut tehdä teitä terveiksi eikä parantaa teidän paiseitanne.

5:14  Minä olen Efraimille kuin leijona, Juudan heimolle kuin nuori leijona. Minä, minä raatelen, lähden pois ja vien mennessäni, eikä pelastajaa ole.

5:15  Minä palaan asumukseeni ja odotan, kunnes he tuntevat syyllisyytensä ja etsivät minun kasvojani. Ahdistuksessaan he etsivät minua.”

Chapter 6

6:1  Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut meitä, mutta hän parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, mutta hän myös sitoo meidän haavamme.

6:2  Hän virvoittaa meidät eloon kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessään.

6:3  Tuntekaamme Herra, pyrkikäämme tuntemaan hänet. Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.

6:4  ”Mitä minun on tehtävä sinulle, Efraim, mitä minun on tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste?

6:5  Sen tähden minä olen antanut teille iskuja profeettojen kautta, olen surmannut suuni sanoilla. Sinua kohtaava tuomio nousee kuin aamun valo.

6:6  Sillä laupeutta minä tahdon enkä uhria ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja,

6:7  mutta he ovat ihmisten tavoin rikkoneet liiton. Siinä he ovat olleet minulle uskottomia.

6:8  Gilead on pahantekijöiden kaupunki, täynnä verijälkiä.

6:9  Pappien joukko on väijyvien rosvojen kaltainen. He murhaavat Sikemin tiellä, he tekevät iljettävyyksiä.

6:10  Minä olen nähnyt kauhistavia tekoja Israelin heimon keskuudessa. Sieltä löytyy Efraimin haureus, Israel on itsensä saastuttanut.

6:11  Myös sinua, Juuda, odottaa elonkorjuu, kun minä käännän kansani kohtalon.”

Chapter 7

7:1  ”Kun minä parannan Israelin, silloin tulevat julki Efraimin rikokset ja Samarian pahat teot. Petosta he harjoittavat, varas tunkeutuu sisään, ja rosvojoukko ryöstää ulkona.

7:2  He eivät ajattele sydämessään, että minä muistan kaiken heidän pahuutensa. Nyt heidän tekonsa saartavat heitä, ne ovat tulleet minun kasvojeni eteen.

7:3  Pahuudellaan he ilahduttavat kuningasta ja valheillaan ruhtinaita.

7:4  Kaikki he ovat avionrikkojia, he ovat kuin leipurin sytyttämä uuni. Hän jättää tulen kohentamatta taikinan alustamisesta sen happanemiseen asti.

7:5  Meidän kuninkaamme juhlapäivänä ruhtinaat ovat sairaina viinin hehkusta. Kuningas lyö kättä pilkkaajien kanssa.

7:6  Väijyessään he ovat saattaneet sydämensä kuumaksi kuin uuni. Koko yön heidän vihansa nukkuu, aamulla se palaa kuin liekehtivä tuli.

7:7  He ovat kaikki kuumia kuin uuni, he syövät tuomarinsa. Kaikki heidän kuninkaansa ovat sortuneet, yksikään heistä ei ole minua avuksi huutanut.

7:8  Efraim sekaantuu kansojen joukkoon. Efraimista on tullut kuin leipä, jota ei ole käännetty.

7:9  Muukalaiset syövät hänen voimansa, mutta hän ei sitä ymmärrä. Hänen hiuksensakin käyvät harmaiksi, mutta hän ei sitä huomaa.

7:10  Israelin ylpeys syyttää sitä vasten silmiä, siitä huolimatta se ei palaa Herran, Jumalansa, luo, eikä etsi häntä.

7:11  Efraimista on tullut kuin kyyhkynen, yksinkertainen ja vailla ymmärrystä. Egyptiä he huutavat avuksi, Assuriin he lähtevät.

7:12  He lähtevät matkaan, mutta minä levitän verkkoni heidän päälleen ja pudotan heidät alas kuin taivaan linnut. Minä kuritan heitä, niin kuin on ilmoitettu heidän seurakunnalleen.

7:13  Voi heitä, sillä he ovat lähteneet minua pakoon! Tuho heille, sillä he ovat luopuneet minusta! Minä tahdoin lunastaa heidät, mutta he puhuivat minulle valhetta.

7:14  Eivät he sydämestään huuda minun puoleeni vaan vaikeroivat vuoteillaan. Viljan ja viinin tähden he kokoontuvat, mutta minusta he kääntyvät pois.

7:15  Minä olen heitä ojentanut ja vahvistanut heidän käsivartensa, mutta minua vastaan he hautoivat pahaa.

7:16  He kääntyvät mutta eivät korkeutta kohti. He ovat kuin veltto jousi. Heidän ruhtinaansa kaatuvat miekkaan kielensä kiukkuisuuden tähden. Tämän vuoksi heitä pilkataan Egyptin maassa.”

Chapter 8

8:1  ”Nosta soofar-torvi huulillesi! Kotkan lailla väijyy uhka Herran temppeliä vastaan, sillä he ovat rikkoneet minun liittoni, luopuneet minun laistani.

8:2  Minun puoleeni he huutavat: ’Minun Jumalani! Me tunnemme sinut, me olemme Israel.’

8:3  Israel on torjunut hyvän. Vihollinen tulee ajamaan sitä takaa.

8:4  He ovat asettaneet itselleen kuninkaita vastoin minun tahtoani, ruhtinaita kysymättä minun mielipidettäni. Hopeastaan ja kullastaan he ovat tehneet jumalankuvia, omaksi tuhokseen.

8:5  Sinun vasikkasi on hylätty, Samaria. Minun vihani on syttynyt Samarian asukkaita vastaan. Kuinka kauan he ovat kykenemättömiä puhdistautumaan?

8:6  Vasikka on kotoisin Israelista, seppä sen on tehnyt. Ei se ole Jumala; pirstaleiksi hajoaa Samarian vasikka.

8:7  Sillä tuulta he kylvävät ja myrskyä leikkaavat. Laiho ei kasva täyteen mittaan, ei se tuota jauhoja. Ja jos vähän tuottaakin, kaiken nielevät muukalaiset.

8:8  Nielty on Israel. Se on nyt kansojen seassa kuin astia, josta kukaan ei välitä.

8:9  He ovat kulkeneet Assuriin kuin yksinään vaelteleva villiaasi. Efraim ostelee lahjoilla rakastajia.

8:10  Vaikka he käyvät kauppaa kansojen seassa, minä heidät nyt kokoan, ja he alkavat käydä vähäarvoisiksi ruhtinaitten kuninkaan taakan alla.

8:11  Koska Efraim on rakentanut paljon alttareita tehdäkseen syntiä, alttarit ovat tulleet sille synniksi.

8:12  Vaikka kirjoittaisin hänelle lakejani tuhansittain, outoina niitä pidetään.

8:13  He tuovat minulle lahjojaan, uhraavat lihaa ja syövät sen itse, mutta ei Herra niihin mielly. Hän muistaa nyt heidän rikoksensa ja rankaisee heitä heidän syntiensä tähden: Egyptiin heidän on palattava.

8:14  Israel on unohtanut tekijänsä ja rakentanut palatseja, Juuda on rakentanut paljon linnoitettuja kaupunkeja. Mutta minä lähetän tulen niihin kaupunkeihin, tuli kuluttaa nuo palatsit.”

Chapter 9

9:1  ”Älä iloitse, Israel, älä riemuitse niin kuin muut kansat, sillä sinä olet haureudessa luopunut Jumalastasi. Sinä olet rakastanut portonpalkkaa kaikilla puimatantereilla.

9:2  Puimatanner ja viinikuurna eivät heitä elätä, rypäleen mehu tuottaa heille pettymyksen.

9:3  He eivät saa asua Herran maassa. Efraimin on palattava Egyptiin, Assurissa he syövät saastaista ruokaa.

9:4  He eivät vuodata viiniä juomauhriksi Herralle, eivätkä heidän teurasuhrinsa kelpaa hänelle. Ne ovat heille kuin murheen leipää. Kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä. Leipänsä he syövät itse, ei siitä tule mitään Herran huoneeseen.

9:5  Mitä teette, kun tulee juhla-aika, Herran juhlapäivä?

9:6  Katso, he lähtevät hävitystä pakoon, mutta Egypti heidät kokoaa, Moof heidät hautaa. Nokkosten valtaan joutuvat heidän hopeakalleutensa, ohdakkeita kasvaa heidän majoissaan.

9:7  Tilinteon päivät tulevat, tulevat koston päivät, Israel saa tuntea sen. Profeetta tulee hulluksi, hengen mies mielettömäksi sinun paljojen rikostesi ja suuren vihamielisyytesi tähden.

9:8  Efraim väijyy profeettaa, joka on Jumalan asialla. Kaikilla profeetan teillä on pyydystäjän ansa ja hänen Jumalansa temppelissä vihamielisyys.

9:9  He ovat vajonneet syvälle turmelukseen niin kuin Gibean päivinä. Herra muistaa heidän rikoksensa, rankaisee heidän syntinsä.

9:10  Kuin rypäleet autiomaassa oli Israel, kun minä sen löysin. Kuin viikunapuun ensimmäiset hedelmät olivat isänne, kun minä heidät näin. Mutta kun he tulivat Baal-Peoriin, he vihkiytyivät häpeäjumalalle, ja heistä tuli iljettäviä, tuon rakastettunsa kaltaisia.

9:11  Efraimin loisto lentää pois kuin lintu: ei enää synnyttämistä, ei raskautta, ei hedelmöitystä.

9:12  Ja vaikka he saisivatkin lapsensa isoiksi, minä teen heidät lapsettomiksi, yhtäkään ei jää. Totisesti, voi heitä, kun minä käännyn heistä pois!

9:13  Olen nähnyt Efraimin Tyyron kaltaisena, laidunmaalle istutettuna. Kuitenkin Efraimin on vietävä lapsensa surmaajan käsiin.”

9:14  Anna heille, Herra – mitä antaisitkaan? Anna heille hedelmätön kohtu ja kuihtuneet rinnat!

9:15  ”Kaikki heidän pahuutensa löytyy Gilgalista, siellä minä aloin vihata heitä. Heidän tekojensa pahuuden tähden minä karkotan heidät huoneestani pois. En minä enää rakasta heitä; kaikki heidän ruhtinaansa ovat niskureita.

9:16  Efraim on hakattu maahan, sen juuri on kuivettunut, hedelmää se ei tuota. Vaikka he synnyttäisivätkin, minä surmaan heidän kohtunsa ihanimmat hedelmät.

9:17  Minun Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole totelleet häntä. He joutuvat pakolaisiksi vieraiden kansojen sekaan.”

Chapter 10

10:1  ”Israel oli rehevä viiniköynnös, joka tuotti hedelmiä. Mitä runsaammin se tuotti hedelmää, sitä enemmän se teki alttareita. Mitä vauraampi sen maa oli, sitä parempia patsaita se pystytti.

10:2  Heidän sydämensä oli jakaantunut; nyt he saavat siitä kärsiä. Herra särkee heidän alttarinsa, hävittää heidän patsaansa.

10:3  Nyt he sanovat: ’Meillä ei ole kuningasta, sillä me emme ole pelänneet Herraa. Ja mitäpä kuningas voisikaan tehdä hyväksemme!’

10:4  He pitävät puheita, vannovat väärin, tekevät liittoja, mutta tuomio versoo kuin koiruoho pellon vaosta.

10:5  Beet-Aavenin vasikoiden tähden Samarian asukkaat joutuvat pelon valtaan. Vasikan tähden vaikeroi Samarian kansa, ja sen epäjumalanpapit vapisevat, sillä Samarian kunnia viedään sieltä pois.

10:6  Kansakin viedään Assuriin lahjaksi sotaiselle kuninkaalle. Efraim saa häpeän, Israel joutuu hankkeissaan häpeään.

10:7  Hukassa on Samaria kuninkaineen. Se on kuin katkennut oksa veden pinnalla.

10:8  Aavenin uhrikukkulat hävitetään, ne ovat Israelin synti; orjantappuraa ja ohdaketta kasvaa heidän alttareillaan. He sanovat vuorille: ’Peittäkää meidät’, ja kukkuloille: ’Kaatukaa meidän päällemme.’

10:9  Gibean päivistä asti sinä, Israel, olet tehnyt syntiä, ja siihen pysähtynytkin. Eikö sota saavuttaisi vääryyden miehiä Gibeassakin?

10:10  Minä kuritan heitä tahtoni mukaan. Heitä vastaan kokoontuvat kansat, kun minä kytken heidät kiinni heidän kahteen rikokseensa.

10:11  Efraim on työhön totutettu hieho, joka pui mielellään. Kun minä kuljin sen ohi ja näin sen kauniin kaulan, minä valjastin sen; Juuda saa kyntää, Jaakob äestää.

10:12  Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte korjata laupeuden satoa; raivatkaa itsellenne uudispelto. Nyt on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa teille vanhurskauden sateen.

10:13  Mutta te olette kyntäneet jumalattomuutta, leikanneet vääryyttä ja syöneet valheen hedelmiä. Sinä olet luottanut omaan tiehesi, sankariesi paljouteen.

10:14  Sen tähden taistelun pauhu nousee sinun kansasi keskelle, ja kaikki linnoituksesi hävitetään niin kuin Salman hävitti sodan päivänä Beet-Arbelin. Silloin äiti ruhjottiin lastensa päälle.

10:15  Tämän tuottaa teille Beetel ylettömän pahuutenne tähden. Totisesti, aamunkoitossa tuhotaan Israelin kuningas.”

Chapter 11

11:1  ”Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.

11:2  Mitä enemmän profeetat kutsuivat israelilaisia, sitä kauemmas he menivät heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja veistetyille kuville.

11:3  Minä opetin Efraimin kävelemään, otin hänet käsivarsilleni. Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin.

11:4  Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä. Minä ikään kuin nostin ikeen heidän leukapieliltään, kumarruin heidän puoleensa ja syötin heitä.

11:5  Eivät he palaa Egyptin maalle, mutta Assurista tulee heidän kuninkaansa, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä.

11:6  Miekka riehuu Efraimin kaupungeissa, hävittää sen salvat ja tekee tuhoa heidän hankkeittensa vuoksi.

11:7  Minun kansallani on taipumus kääntyä minusta pois. Kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei yksikään heistä ylenny Herran puoleen.

11:8  Kuinka voisin hylätä sinut, Efraim, jättää sinut alttiiksi, Israel? Kuinka hylkäisin sinut niin kuin Adman, tekisin sinulle niin kuin Seboimille? Minun sydämeni heltyy, minun säälini herää.

11:9  En laske valloilleen vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia, sillä minä olen Jumala enkä ihminen, minä olen pyhä sinun keskelläsi; en tule vihan vimmassa.

11:10  Herran jäljessä he vaeltavat. Hän ärjyy kuin leijona – niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.

11:11  Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissaan, sanoo Herra.”

Chapter 12

12:1  ”Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juudakin on yhä uskoton Jumalalle, Pyhälle, Uskolliselle.

12:2  Efraim tavoittelee tuulta, ajaa kaiket päivät takaa itätuulta, kartuttaa valhetta ja väkivaltaa. Se tekee liiton Assurin kanssa ja vie öljyä Egyptiin.

12:3  Herra käy oikeutta Juudan kanssa. Hän rankaisee Jaakobia sen vaelluksen mukaan, hän maksaa sille sen tekojen mukaan.

12:4  Äidin kohdussa Jaakob piti kiinni veljensä kantapäästä ja miehuutensa voimassa taisteli Jumalan kanssa.

12:5  Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja anoi armoa. Beetelissä Jumala löysi hänet ja puhui siellä hänen kanssaan.

12:6  Herra on sotajoukkojen Jumala, hänet tunnetaan nimellä Herra.

12:7  Ja sinä Israel, palaa Jumalasi luo, noudata laupeutta ja oikeutta ja pane alati toivosi Jumalaasi.

12:8  Kanaanin kädessä on petoksen vaaka, vääryyden tekemistä hän rakastaa.

12:9  Efraim sanoo: ’Olenpa rikastunut, olen hankkinut itselleni omaisuuden. Missään hankkeissani ei ole havaittavissa rikkomusta, joka olisi syntiä.’

12:10  Mutta minä, Herra, olen ollut sinun Jumalasi aina Egyptin maasta lähtien. Minä saatan sinut vielä asumaan teltoissa niin kuin juhlapäivinä.

12:11  Minä olen puhunut profeetoille, olen antanut heille runsaasti näkyjä ja puhunut vertauksin heidän kauttaan.

12:12  Jos Gilead onkin ollut petosta, niin tyhjiin se myös häviää. Gilgalissa on uhrattu härkiä, niinpä heidän alttareistaan tulee kuin kiviröykkiöitä peltojen vaoille.

12:13  Jaakob pakeni Aramin kedoille, Israel palveli naisen tähden, naisen tähden hän paimensi.

12:14  Mutta profeetan johdolla Herra vei Israelin ulos Egyptistä, profeetta sitä paimensi.

12:15  Efraim on syvästi loukannut Herraa. Hänen Herransa heittää hänen verivelkansa hänen päälleen ja kääntää hänen herjauksensa häntä itseään kohti.”

Chapter 13

13:1  ”Milloin Efraim puhuikin, syntyi kauhu, korkealle hän kohosi Israelissa. Mutta hän tuli syylliseksi Baalin vuoksi ja kuoli.

13:2  Aina vain he tekevät syntiä, valmistavat itselleen valettuja kuvia, jumalankuvia hopeastaan ymmärryksensä mukaan, taitavien mestarien tekemiä kaikki tyynni. Niille he puhuvat, ihmisiä teurastavat, vasikoita suutelevat.

13:3  Sen tähden he ovat kuin aamuinen pilvi, kuin varhain haihtuva kaste, kuin akanat, joita tuuli lennättää puimatantereelta, kuin ikkunaluukusta haihtuva savu.

13:4  Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, aina Egyptin maasta lähtien. Muuta Jumalaa sinä et tunne kuin minut, eikä ole muuta pelastajaa kuin minä.

13:5  Minä tunsin sinut autiomaassa, polttavan kuumassa maassa.

13:6  Heidän laitumensa olivat lihavat, ja he tulivat kylläisiksi. Kylläisiksi tultuaan heidän sydämensä ylpistyi, ja niin he unohtivat minut.

13:7  Silloin minusta tuli heille kuin leijona, kuin tien vierellä väijyvä pantteri.

13:8  Minä käyn heidän kimppuunsa kuin karhu, jolta on riistetty pennut, revin heidän sydänkalvonsa ja syön heidät siinä paikassa kuin leijona. Metsän pedot raatelevat heidät.

13:9  Se on sinun turmiosi, Israel, että vastustat minua, auttajaasi.

13:10  Missä on nyt kuninkaasi, että hän auttaisi sinua kaikissa kaupungeissasi, ja tuomarisi, joille olet sanonut: ’Anna minulle kuningas ja ruhtinaat’?

13:11  Kuninkaan minä annoin sinulle vihassani ja otin pois suuttumuksessani.

13:12  Efraimin rikos on kääritty kokoon, hänen syntinsä on pantu talteen.

13:13  Hänelle tulevat synnyttäjän tuskat. Hän on vailla viisautta oleva lapsi, joka ei aikanaan ilmesty kohdun suulle.

13:14  Ostanko heidät vapaiksi tuonelan kädestä, lunastanko heidät kuolemasta? Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun pistimesi, tuonela? En näe aihetta sääliin.

13:15  Vaikka hän veljien joukossa kantaa hedelmää, itätuuli lähtee liikkeelle, autiomaasta nousee Herran tuuli. Efraimin kaivo kuivuu ja hänen lähteensä ehtyy. Itätuuli ryöstää hänen aarteensa, kaikki hänen kallisarvoiset esineensä.”

Chapter 14

14:1  ”Samaria kärsii syyllisyytensä vuoksi, sillä se on kapinoinut Jumalaansa vastaan. He kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa murskataan, ja heidän raskaina olevat vaimonsa viilletään halki.

14:2  Palaa Israel, Herran, sinun Jumalasi luo, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi.

14:3  Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran luo. Sanokaa hänelle: Anna anteeksi kaikki rikokset, ota meidät armoihisi, niin me uhraamme sinulle huultemme hedelmän.

14:4  Assur ei meitä pelasta, hevosilla emme tahdo ratsastaa emmekä enää sano omien kättemme teoille: ’Meidän Jumalamme!’ Sillä sinussa saa orpo armon.

14:5  Minä parannan heidän luopumuksensa, omasta halustani minä heitä rakastan, sillä minun vihani on kääntynyt heistä pois.

14:6  Minä olen Israelille kuin aamun kaste. Israel kukoistaa kuin lilja, työntää juurensa syvälle kuin Libanonin puut.

14:7  Sen versot leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin.

14:8  Sen varjossa asuvat kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin.

14:9  Efraim sanoo: ’Mitä minulla enää on tekemistä jumalankuvien kanssa?’ Minä, Herra, kuuntelen häntä, minä katson hänen puoleensa, minä, joka olen kuin viheriöivä sypressi. Minusta on sinun hedelmäsi.

14:10  Kuka on viisas ja ymmärtää nämä asiat? Kenellä on niin paljon ymmärrystä, että käsittää ne? Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat.”