FinSTLK2017 - Ecclesiastes

Chapter 1

1:1  Saarnaajan, Daavidin pojan, sanat, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.

1:2  Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!

1:3  Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivastaan, jolla hän rasittaa itseään auringon alla?

1:4  Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ainiaan.

1:5  Myös aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijalleen, josta se jälleen nousee.

1:6  Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa.

1:7  Kaikki purot laskevat mereen, mutta meri ei siitä täyty. Samaan paikkaan, johon purot ovat laskeneet, ne laskevat edelleen.

1:8  Kaikki asiat ovat vaivaa täynnä, niin ettei kukaan voi kertoa sitä. Silmä ei saa kyllikseen näkemisestä eikä korva täyty kuulemastaan.

1:9  Mitä on ollut, sitä vastakin on, ja mitä on tehty, sitä vastakin tehdään. Ei ole mitään uutta auringon alla.

1:10  Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, muinaisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.

1:11  Ei jää muistoa esi-isistä. Myöskään jälkeläisistä, jotka tulevat, ei jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

1:12  Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa

1:13  ja käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, jotta he rasittaisivat sillä itseään.

1:14  Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.

1:15  Väärä ei voi suoristua, eikä sitä, mikä puuttuu, voi laskea lukuun.

1:16  Minä puhuin sydämessäni näin: Katso, minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua hallinneet Jerusalemissa, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.

1:17  Niin käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelua.

1:18  Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua, ja se, joka lisää tietoa, lisää tuskaa.

Chapter 2

2:1  Minä sanoin sydämessäni: Tule, tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta.

2:2  Naurusta sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se toimittaa?"

2:3  Mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta ja pidättyisi tyhmyydestä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä heidän tehdäkseen sitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.

2:4  Tein suuria töitä. Rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja.

2:5  Laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkia hedelmäpuita.

2:6  Tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä lehtoja, joissa kasvoi puita.

2:7  Ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli. Minulla oli karjaa, nautoja ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.

2:8  Kokosin itselleni myös hopeaa ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita sekä hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, erilaisia nautintoja.

2:9  Tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Minussa pysyi kuitenkin viisauteni.

2:10  En pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivastani.

2:11  Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua, eikä siitä ollut hyötyä auringon alla.

2:12  Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä – sillä mitä ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, osaa muuta kuin tehdä, mitä on jo ennen tehty? –

2:13  niin minä näin, että viisaus on tyhmyyttä hyödyllisempi, samoin kuin valo on pimeyttä hyödyllisempi.

2:14  Viisaalla on silmät päässä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä. Mutta minä tulin tietämään senkin, että toisen käy niin kuin toisenkin.

2:15  Silloin minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin. Miksi sitten olen tullut niin perin viisaaksi? Sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta.

2:16  Sillä viisaasta, niin kuin ei tyhmästäkään, ei jää ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä kaikki unohdetaan, ja viisas kuolee niin kuin tyhmäkin.

2:17  Vihasin elämää, sillä minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla, koska kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

2:18  Minä vihasin kaikkea vaivannäköäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee jälkeeni.

2:19  Kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hän tulee vallitsemaan kaikkia vaivannäköni tuloksia, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.

2:20  Sydämeni vaipui epätoivoon kaikesta vaivannäöstäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla.

2:21  Sillä niin on: ihmisen, joka on vaivan nähnyt toimien viisaudella, tiedolla ja taidolla, täytyy antaa kaikki perinnöksi ihmiselle, joka ei ole siitä vaivaa nähnyt. Sekin on turhuutta ja on suuri onnettomuus.

2:22  Sillä mitä ihminen saa kaikesta vaivannäöstään ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän on vaivannut itseään auringon alla?

2:23  Ovathan kaikki hänen päivänsä olleet pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saanut lepoa. Tämäkin on turhuutta.

2:24  Ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa. Mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.

2:25  – "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?" –

2:26  Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa. Mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Chapter 3

3:1  Kaikella on määräaika, ja joka asialla on aikansa taivaan alla.

3:2  Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.

3:3  Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.

3:4  Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.

3:5  Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.

3:6  Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika heittää pois.

3:7  Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.

3:8  Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

3:9  Mitä hyötyä tekijällä on siitä, mistä hän näkee vaivaa?

3:10  Olen katsellut työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille heidän sillä itseään rasittaakseen.

3:11  Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei vain käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

3:12  Tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessään.

3:13  Mutta jokaiselle ihmiselle on Jumalan lahja sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa.

3:14  Tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on tehnyt sen niin, että häntä pelättäisiin.

3:15  Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennen; ja mitä vasta tulee olemaan, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.

3:16  Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.

3:17  Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä jokaisella asialla ja jokaisella teolla on siellä aikansa.

3:18  Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he ovat omassa olossaan eläimiä.

3:19  Sillä ihmislasten käy niin kuin eläintenkin. Sama on kumpienkin kohtalo. Niin kuin toiset kuolevat, niin kuolevat toisetkin. Yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.

3:20  Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palaa tomuun.

3:21  Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?

3:22  Tulin näkemään, ettei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistaan, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään ilokseen sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?

Chapter 4

4:1  Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä heillä ole lohduttajaa. Väkivaltaa tekee heidän sortajiensa käsi, eikä heillä ole lohduttajaa.

4:2  Ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka ovat vielä elossa,

4:3  ja näitä molempia onnellisemmaksi sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla.

4:4  Minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

4:5  Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.

4:6  Parempi on koura täynnä lepoa kuin kädet täynnä vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.

4:7  Minä näin turhuuden auringon alla:

4:8  Tuossa on yksinäinen, hänellä ei ole toista, hänellä ei ole poikaa eikä veljeäkään, mutta millään hänen vaivannäöllään ei ole loppua, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Kenen hyväksi sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.

4:9  Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstään hyvä palkka.

4:10  Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa, mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.

4:11  Myös, jos kaksi makaa yhdessä, heillä on lämmin, mutta kuinka voi yksinäisellä olla lämmin?

4:12  Yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäikeinen lanka helposti katkea.

4:13  Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen, kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa neuvoista vaarin.

4:14  Sillä vankilasta tuo lähti tullakseen kuninkaaksi, vaikka oli syntynyt köyhänä edellisen kuninkaan hallitessa.

4:15  Näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa.

4:16  Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti. Mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

4:17  Varo jalkasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmien teurasuhrin anto, sillä he ovat tietämättömiä, ja niin he tekevät pahaa.

Chapter 5

5:1  Älä ole nopea puhumaan, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Sen tähden olkoot sanasi vähäiset.

5:2  Sillä paljosta työstä tulee uni, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä.

5:3  Kun teet lupauksen Jumalalle, täytä se viivyttelemättä. Sillä hänellä ei ole mielisuosiota tyhmiin. Täytä, mitä lupaat.

5:4  On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.

5:5  Älä anna suusi saattaa ruumistasi syylliseksi, äläkä sano Jumalan enkelin edessä: "Se oli erehdys"; miksi Jumalan pitäisi vihastua puheestasi ja hävittää kättesi työt?

5:6  Sillä paljot unet ovat pelkkää turhuutta, samoin paljot puheet. Mutta pelkää Jumalaa.

5:7  Jos näet köyhää sorrettavan sekä oikeutta ja vanhurskautta poljettavan maakunnassa, älä sitä asiaa ihmettele, sillä ylhäistä vartioi vielä ylhäisempi, ja sitäkin ylhäisemmät heitä molempia.

5:8  Maalle on kaikessa hyödyksi, että viljellyllä maalla on kuningas.

5:9  Se, joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylliksi, eikä voittoa se, joka rakastaa suurta vaurautta. Sekin on turhuutta.

5:10  Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin, ja mitä muuta etua siitä on omistajalleen, kuin että silmillään sen näkee?

5:11  Työntekijän uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta yltäkylläisyys ei salli rikkaan nukkua.

5:12  On raskas vaiva, jonka näin auringon alla: rikkaus, joka on säilytetty onnettomuudeksi omistajalleen.

5:13  Se rikkaus katoaa onnettoman tapauksen kautta, ja jos hänelle on syntynyt poika, hänen käsiinsä ei jää mitään.

5:14  Niin kuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin hänen on alastomana jälleen mentävä pois, samoin kuin tulikin. Hän ei saa vaivannäöstään mitään, minkä veisi täältä kädessään.

5:15  Raskas vaiva on tämäkin: aivan niin kuin hän tuli, hänen on lähdettävä. Mitä hyötyä hänellä sitten on siitä, että on nähnyt vaivaa tuulen hyväksi?

5:16  Myös hän kuluttaa kaikki päivänsä pimeydessä, ja hänellä on paljon surua, kärsimystä ja mielipahaa.

5:17  Katso, minkä minä olen tullut näkemään: on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, jolla ihminen vaivaa itseään auringon alla elämänsä lyhyinä päivinä, jotka Jumala on hänelle antanut. Sillä se on hänen osansa.

5:18  Sekin on Jumala lahja, jos Jumala kenelle ihmiselle antaa rikkautta ja tavaraa ja sallii hänen syödä siitä ja saada osansa ja iloita vaivannäkönsä ohessa.

5:19  Sillä hän ei tule niin paljon muistelleeksi elämänsä päiviä, kun Jumala vastaa hänen sydämensä iloon.

Chapter 6

6:1  Tämäkin on paha, jonka olen nähnyt auringon alla ja joka raskaasti painaa ihmistä:

6:2  että Jumala antaa miehelle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, niin ettei hänen sielultaan puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän toivoo, mutta Jumala ei salli hänen nauttia siitä, vaan siitä nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys.

6:3  Vaikka syntyisi miehelle sata lasta ja hän eläisi monia vuosia ja hänen vuosiensa päivät olisivat paljot, mutta hän ei saisi tyydyttää omaa haluaan omaisuudellaan eikä saisi edes hautaustakaan, niin sanon, että keskenmennyt on häntä onnellisempi.

6:4  Sillä hän tuli turhaan ja meni pimeyteen, ja pimeyteen peittyi hänen nimensä.

6:5  Hän ei nähnyt aurinkoa eikä sitä tuntenut. Keskenmenneen lepo on parempi kuin hänen.

6:6  Vaikka hän eläisi kaksi kertaa tuhat vuotta, mutta ei saisi nähdä onnea – eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan?

6:7  Sillä kaikki ihmisen vaivannäkö tapahtuu hänen oman suunsa hyväksi, eikä kuitenkaan hänen halunsa täyty.

6:8  Sillä mitä etua on viisaalla tyhmään nähden, ja mitä köyhällä siitä, että hän osaa vaeltaa elävien edessä?

6:9  Parempi on silmän näkö kuin halun haihattelu. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

6:10  Mitä on olemassa, sille on pantu nimi jo muinoin, ja on ollut edeltä tunnettua, mikä ihminen on. Ei hän voi riidellä väkevämpänsä kanssa.

6:11  Sillä niin on: puheen paljous lisää turhuutta. Mitä etua ihmiselle on siitä?

6:12  Sillä kuka tietää, mikä on ihmiselle hyvä elämässä hänen elämänsä lyhyinä, turhina päivinä, jotka hän viettää kuin varjo. Ja kuka ilmaisee ihmiselle, mitä on tuleva hänen jälkeensä auringon alla?

Chapter 7

7:1  Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä.

7:2  Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä.

7:3  Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.

7:4  Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilonpidossa.

7:5  Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua,

7:6  sillä niin kuin orjantappuroiden rätinä padan alla on tyhmän nauru. Sekin on turhuutta.

7:7  Sillä väärä voitto tekee viisaan hulluksi, ja lahja turmelee sydämen.

7:8  Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin ylevämielinen.

7:9  Älköön mielesi olko nopea vihaan, sillä viha pesiytyy tyhmien poveen.

7:10  Älä sano: "Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?" Sillä sitä et viisaudesta kysy.

7:11  Viisaus on parempi kuin perintöosa ja etu niille, jotka ovat näkemässä aurinkoa.

7:12  Sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa, mutta tieto on hyödyllisempi: viisaus pitää haltijansa elossa.

7:13  Katso Jumalan tekoja, sillä kuka voi suoristaa sen, minkä hän on vääräksi tehnyt?

7:14  Hyvänä päivänä ole hyvillä mielin, ja pahana päivänä ymmärrä, että toisen niin kuin toisenkin on Jumala tehnyt, koska ihminen ei saa mitään siitä, mikä hänen jälkeensä tulee.

7:15  Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.

7:16  Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny hyvin viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?

7:17  Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

7:18  Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkäävä selviää näistä kaikista.

7:19  Viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa.

7:20  Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.

7:21  Älä myöskään pane mieleesi kaikkia puheita, mitä puhutaan, ettet kuulisi palvelijasi sinua kiroilevan.

7:22  Sillä oma sydämesikin tietää, että myös sinä olet monta kertaa kiroillut muita.

7:23  Kaiken tämän olen viisaudella koetellut. Minä sanoin: "Tahdon tulla viisaaksi", mutta se pysyi minusta kaukana.

7:24  Kaukana on kaiken olemus ja syvällä, syvällä; kuka sen löytää?

7:25  Minä ryhdyin sydämessäni oppimaan, miettimään ja etsimään viisautta ja tutkistelun tuloksia tullakseni tuntemaan jumalattomuuden typeryydeksi ja tyhmyyden mielettömyydeksi.

7:26  Minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on ansa ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu.

7:27  Katso, tämän olen löytänyt, sanoi saarnaaja, pyrkiessäni kohta kohdalta löytämään järkevän tuloksen.

7:28  Sitä, mitä sieluni on yhä etsinyt, mutta mitä en ole löytänyt, on tämä: olen löytänyt tuhannesta yhden miehen, mutta heistä kaikista en ole löytänyt yhtään naista.

7:29  Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he keksivät monia juonia.

Chapter 8

8:1  Kuka on viisaan vertainen, ja kuka osaa selittää asian? Ihmisen viisaus kirkastaa hänen kasvonsa, ja hänen kasvojensa ankaruus muuttuu.

8:2  Minä sanon: Ota vaari kuninkaan käskystä, varsinkin Jumalan kautta vannotun valan tähden.

8:3  Älä ole nopea luopumaan hänestä, äläkä asetu pahan asian puolelle, sillä hän tekee, mitä tahtoo.

8:4  Sillä kuninkaan sana on voimakas, ja kuka voi sanoa hänelle: Mitä teet?

8:5  Se, joka käskyn pitää, ei tiedä pahasta asiasta, ja viisaan sydän tietää ajan ja tuomion.

8:6  Sillä jokaisella asialla on aikansa ja tuomionsa, ihmistä näet painaa raskaasti hänen pahuutensa.

8:7  Hän ei tiedä, mitä on tuleva, sillä kuka ilmaisee hänelle, mitä on tuleva?

8:8  Ihminen ei ole tuulen valtias, että hän voisi sulkea tuulen. Kukaan ei hallitse kuolinpäivää, ei ole pääsyä sodasta, eikä jumalattomuus pelasta harjoittajaansa.

8:9  Kaiken tämän tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.

8:10  Sitten minä näin, kuinka jumalattomat haudattiin ja menivät lepoon, mutta ne, jotka olivat oikein tehneet, saivat lähteä pois pyhästä paikasta ja joutuivat unohduksiin kaupungissa, jossa olivat sitä harjoittaneet. Sekin on turhuutta.

8:11  Jos tuomio pahasta teosta ei tule pian, ihmislapset rohkaistuvat tekemään pahaa,

8:12  koska syntinen saa tehdä pahaa sata kertaa ja elää kauan. Tosin tiedän, että Jumalaa pelkääville käy hyvin, sen tähden että he häntä pelkäävät,

8:13  mutta että jumalattomalle ei käy hyvin eikä hän saa jatkaa päiviään pitkiksi kuin varjo, sen tähden ettei hän pelkää Jumalaa.

8:14  Turhuutta on sekin, mitä tapahtuu maan päällä, kun on vanhurskaita, joiden käy, kuin olisivat tehneet jumalattomien tekoja, ja on jumalattomia, joiden käy, kuin olisivat tehneet vanhurskaitten tekoja. Sanoin: sekin on turhuutta.

8:15  Niin minä ylistin iloa, koska ihmisellä ei ole auringon alla mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen. Se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla.

8:16  Kun käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä,

8:17  niin tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, ettei ihminen voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla. Sillä ihminen kyllä näkee vaivaa etsiessään, mutta hän ei käsitä. Jos viisas luuleekin tietävänsä, hän ei kuitenkaan voi käsittää.

Chapter 9

9:1  Sillä painoin mieleeni kaiken tämän ja pyrin saamaan selvän tästä kaikesta, kuinka näet vanhurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei rakkaus eikä vihakaan ole ihmisen tiedettävissä. Kaikkea hänellä voi olla edessä.

9:2  Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja sillä, joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen ja vannojan kuin valaa pelkäävänkin.

9:3  Tämä on pahaa kaikessa, mitä tapahtuu auringon alla, että kaikilla on sama kohtalo, ja myös se, että ihmislasten sydän on täynnä pahaa ja että mielettömyys on heillä sydämessä heidän elinaikansa, ja sen jälkeen he menevät vainajien luo!

9:4  Onhan sillä, joka on valittu olemaan kaikkien elävien seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.

9:5  Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heitä palkita, vaan heidän muistonsa on unohdettu.

9:6  Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa ovat jo aikoja sitten menneet, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.

9:7  Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi.

9:8  Vaatteesi olkoot aina valkoiset, ja öljyä älköön puuttuko päästäsi.

9:9  Nauti elämää vaimon kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle antanut auringon alla – kaikkina turhina päivinäsi. Sillä se on sinun osasi elämässä ja vaivannäössäsi, jolla vaivaat itseäsi auringon alla.

9:10  Tee kaikki, mitä voimallasi saat tehdyksi, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta haudassa, jonne olet menevä.

9:11  Taas minä tulin näkemään auringon alla, ettei juokseminen ole kerkiävien vallassa, ei sota sankareitten, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavien vallassa, vaan aika ja kohtalo kohtaavat kaikkia.

9:12  Sillä ihminen ei tiedä aikaansa, niin kuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat pahaan verkkoon, eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni paulaan. Niin kuin ne, niin pyydystetään ihmislapsetkin pahana aikana, joka äkkiä yllättää heidät.

9:13  Tämänkin tulin näkemään viisaudeksi auringon alla, ja se oli minusta suuri:

9:14  Oli pieni kaupunki ja siinä vähän miehiä. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan, saartoi sen ja rakensi sitä vastaan suuria vallituksia.

9:15  Mutta siellä oli köyhä, viisas mies, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut köyhää miestä.

9:16  Minä sanoin: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta halveksitaan, eikä hänen sanojaan kuulla.

9:17  Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin hallitsijoiden huuto tyhmien joukossa.

9:18  Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen hävittää paljon hyvää.

Chapter 10

10:1  Kuolleet kärpäset pilaavat voiteentekijän voiteen ja saavat sen haisemaan. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.

10:2  Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.

10:3  Tietä kävellessäkin tyhmältä puuttuu mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.

10:4  Jos hallitsijan henki nousee sinua vastaan, älä jätä paikkaasi, sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.

10:5  Se, minkä olen nähnyt auringon alla, on onnettomuus, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:

10:6  tyhmyys asetetaan ylhäiseen korkeuteen, ja rikkaat saavat istua alhaalla.

10:7  Olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.

10:8  Se, joka kuoppaa kaivaa, siihen putoaa. Sitä käärme puree, joka muuria purkaa.

10:9  Se, joka kiviä louhii, niihin loukkaantuu. Se, joka puita pilkkoo, joutuu siinä vaaraan.

10:10  Jos rauta on tylsä eikä terää tahkota, täytyy ponnistaa voimia. Mutta viisaudesta on hyötyä.

10:11  Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, lumoajalla ei ole hyötyä taidostaan.

10:12  Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.

10:13  Hänen suunsa sanojen alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.

10:14  Tyhmä puhuu paljon. Mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?

10:15  Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kulkea kaupunkiinkaan.

10:16  Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioivat!

10:17  Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat aterioivat oikeaan aikaan voimissaan ollen eikä juopotellen!

10:18  Missä laiskuus on, siinä kattovasat vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, huoneeseen tippuu vettä.

10:19  Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahduttaa elämää, mutta rahalla saa kaikkea.

10:20  Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuuhuoneessasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat äänesi ja siivelliset ilmaisevat sanasi.

Chapter 11

11:1  Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ennen pitkää löydät sen jälleen.

11:2  Anna osa seitsemälle, kahdeksallekin, sillä et tiedä, mitä onnettomuutta tulee maahan.

11:3  Jos pilvet tulevat täyteen sadetta, ne tyhjentävät sen maahan. Ja jos puu kaatuu kohden etelää tai pohjoista, niin mihin paikkaan puu kaatuikin, siihen se jää.

11:4  Se, joka tuulta tarkkailee, ei kylvä, eikä se, joka pilviä katselee, leikkaa.

11:5  Niin kuin et tiedä tuulen teitä etkä luitten rakentumista raskaana olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka tekee kaiken.

11:6  Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan. Sillä et tiedä, onnistuuko tuo vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.

11:7  Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa.

11:8  Niin, jos ihminen elää moniakin vuosia, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon. Kaikki, mikä tulee, on turhuutta.

11:9  Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, ja sydämesi ilahduttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan, mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä.

11:10  Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja elämän aamurusko ovat turhuutta.

Chapter 12

12:1  Vielä, muista Luojaasi nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:

12:2  "Nämä eivät minua miellytä" siihen asti, kunnes aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet pimenevät ja uudet pilvet tulevat sateen jälkeen.

12:3  Silloin huoneen vartijat vapisevat ja voimamiehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat vähissä, ja ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,

12:4  ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat, myllyn ääni vaimenee, noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät.

12:5  Myös pelätään mäkiä, tiellä on kauhuja, mantelipuu kukkii, heinäsirkalla on taakkansa, ja kapriisin nuppu puhkeaa. Sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla –

12:6  siihen asti, kunnes hopealanka katkeaa, kultamalja särkyy, vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.

12:7  Tomu palaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanutkin.

12:8  Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja. Kaikki on turhuutta!

12:9  Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas, hän myös opetti kansalle tietoa, punnitsi, harkitsi ja sommitteli paljon sananlaskuja.

12:10  Saarnaaja etsi löytääkseen kelvollisia sanoja, vilpittömässä mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.

12:11  Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet ja kootut lauseet kuin isketyt naulat. Ne ovat saman Paimenen antamia.

12:12  Vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.

12:13  Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.

12:14  Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon hyvää tai pahaa.