FinSTLK2017 - II Corinthians

Chapter 1

1:1  Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle sekä kaikille pyhille koko Akaiassa.

1:2  Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

1:3  Kiitetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

1:4  joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikessa ahdistuksessa ovat.

1:5  Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset tulevat osaksemme runsaina, samoin on myös lohdutuksemme runsas Kristuksen kautta.

1:6  Mutta jos olemme ahdistuksessa, se on teille lohdutukseksi ja pelastukseksi sekä vaikuttaa, että kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme, ja toivomme teistä on vahva. Jos taas saamme lohdutusta, tapahtuu sekin teille lohdutukseksi,

1:7  koska tiedämme, että niin kuin olette osallisia kärsimyksistä, olette samoin osallisia myös lohdutuksesta.

1:8  Sillä emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa olimme Aasiassa, kuinka hyvin suuret, yli voimiemme käyvät, rasituksemme olivat, niin että olimme jo epätoivoisia hengestämmekin,

1:9  ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomittuja, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.

1:10  Hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,

1:11  kun tekin autatte meitä esirukouksillanne, että monien joukosta meidän tähtemme lähtisi runsas kiitos siitä armolahjasta, joka on tullut osaksemme.

1:12  Sillä kerskauksemme on tämä: omantuntomme todistus siitä, että maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet rehellisesti ja Jumalan antamalla puhtaalla mielellä, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

1:13  Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte, ja toivon teidän loppuun asti ymmärtävän

1:14  – niin kuin olette osaksi myös oppineet meitä ymmärtämään – että olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.

1:15  Tässä luottamuksessa tahdoin ensin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin armon suosiostani,

1:16  ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja lähteä matkalle Juudeaan teidän varustamananne.

1:17  Kun minulla siis oli tämä aikomus, enhän ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että päätökseni on sekä "on, on", että "ei, ei"?

1:18  Mutta Jumala on uskollinen, niin ettei puheemme teille ole "on" ja "ei."

1:19  Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä, Silas ja Timoteus, olemme keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on."

1:20  Sillä niin monta kuin on Jumalan lupausta, ne ovat hänessä kaikki "on". Sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden "aamen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.

1:21  Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,

1:22  joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi sydämiimme.

1:23  Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon,

1:24  ei niin, että vallitsemme teidän uskoanne, vaan yhdessä edistämme teidän iloanne, sillä uskossa olette lujat.

Chapter 2

2:1  Mutta olin päättänyt mielessäni, etten taas tulisi luoksenne murhe mukanani.

2:2  Sillä jos minä teen teidät murheellisiksi, minut voi tehdä iloiseksi vain se, jonka olen murehduttanut.

2:3  Juuri sen kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.

2:4  Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te tulisitte murheellisiksi, vaan että tuntisitte sen suuren rakkauden, joka minulla on teihin.

2:5  Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, hän ei ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liioittelisi.

2:6  Semmoiselle riittää se rangaistus, jonka hän on useimmilta saanut,

2:7  niin että teidän ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi suureen murheeseen.

2:8  Sen tähden kehotan teitä, että päätätte osoittaa häntä kohtaan rakkautta,

2:9  sillä sitä varten kirjoitinkin, että saisin tietää koetellun mielenne, oletteko kaikessa kuuliaisia.

2:10  Mutta kenelle annatte jotakin anteeksi, sille minäkin. Sillä mitä minä olen anteeksi antanut – jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa – sen olen antanut anteeksi teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,

2:11  ettei saatana pääsisi meistä voitolle, sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomia.

2:12  Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle siihen ovi Herrassa,

2:13  mutta en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sen tähden hyvästelin heidät ja lähdin Makedoniaan.

2:14  Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme tuo joka paikassa ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!

2:15  Sillä olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:

2:16  näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?

2:17  Sillä me emme ole kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa, vaan puhtaasta mielestä, Jumalasta lähtevänä, Jumalan edessä, Kristuksessa puhumme.

Chapter 3

3:1  Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvitsemmeko, kuten muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?

3:2  Te itse olette kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.

3:3  Sillä on selvää, että te olette Kristuksen kirje, palvelusvirkamme aikaansaama. Sitä ei ole kirjoitettu musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

3:4  Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan,

3:5  ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,

3:6  joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan Uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

3:7  Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kaiverrettu kirjaimin kiviin, ilmeni kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset voineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka oli katoavaista,

3:8  kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!

3:9  Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljon runsaammassa määrin kirkkautta.

3:10  Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.

3:11  Jos sillä, mikä on katoavaa, oli kirkkautta, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyvää, oleva kirkkautta.

3:12  Koska meillä on siis tällainen toivo, olemme aivan rohkeat

3:13  emmekä tee kuten Mooses, joka pani peitteen kasvoilleen, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaa.

3:14  Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, Vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, pysyy paikallaan, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.

3:15  Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä,

3:16  mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran luo, otetaan peite pois.

3:17  Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

3:18  Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Chapter 4

4:1  Sen tähden, kun meillä on tämä virka saamamme laupeuden mukaan, emme lannistu,

4:2  vaan olemme hylänneet häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tuomalla julki totuuden suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

4:3  Mutta jos meidän evankeliumimme on peitettynä, niin se on peitettynä kadotukseen menevissä,

4:4  niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valo Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

4:5  Sillä emme saarnaa itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra, mutta me itse olemme teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden.

4:6  Sillä Jumala, joka käski valon loistaa pimeydestä, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan.

4:7  Mutta tämä aarre meillä on saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä olisi lähtöisin meistä.

4:8  Olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia,

4:9  vainottuja, mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä, mutta emme tuhottuja.

4:10  Kannamme aina Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi ruumiissamme näkyviin.

4:11  Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi ilmi kuolevaisessa lihassamme.

4:12  Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.

4:13  Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niin kuin kirjoitettu on: "Uskon, sen tähden puhun", niin mekin uskomme, ja sen tähden myös puhumme,

4:14  tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.

4:15  Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

4:16  Sen tähden emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

4:17  Sillä tämä hetken kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,

4:18  meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä, sillä näkyvät ovat ohimeneviä, mutta näkymättömät iankaikkisia.

Chapter 5

5:1  Sillä tiedämme, että vaikka tämä maallinen majamme tuhotaankin, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

5:2  Sen tähden huokaamme ja ikävöimme pukeutua taivaalliseen majaamme,

5:3  sillä kun olemme siihen pukeutuneet, meitä ei havaita alastomiksi.

5:4  Sillä me, jotka olemme tässä telttamajassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

5:5  Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.

5:6  Sen tähden olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa kotoa Herran luota,

5:7  sillä vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

5:8  Mutta olemme turvallisella mielellä ja haluamme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja tulla kotiin Herran luo.

5:9  Sen tähden olimmepa kotona tai poissa, ahkeroimme olla hänelle mieliksi.

5:10  Sillä kaikkien meidän pitää ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

5:11  Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee, ja toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

5:12  Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille tilaisuuden kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskuvat siitä, mikä näkyy silmään, eivätkä siitä, mikä on sydämessä.

5:13  Sillä jos olemme olleet suunniltamme, olemme olleet Jumalan tähden. Jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne.

5:14  Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen, että yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet,

5:15  ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

5:16  Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.

5:17  Siis, jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, kaikki on uudeksi tullut.

5:18  Mutta kaikki on Jumalasta, joka sovitti meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antoi meille sovituksen viran.

5:19  Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomisiaan, ja hän asetti keskuuteemme sovituksen sanan.

5:20  Kristuksen puolesta olemme siis lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: ottakaa vastaan tämä sovinto Jumalan kanssa.

5:21  Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Chapter 6

6:1  Hänen työtovereinaan myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.

6:2  Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

6:3  Missään kohden emme aiheuta pahennusta, ettei palvelusvirkaa moitittaisi,

6:4  vaan kaikessa suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina: suuressa kärsivällisyydessä, ahdistuksissa, hädissä, ahdingoissa,

6:5  ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa,

6:6  puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,

6:7  totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden aseet oikeassa ja vasemmassa kädessä,

6:8  kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, eksyttäjinä ja kuitenkin totta puhuvina,

6:9  tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina, kuolemaisillamme, ja katso, [me] elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,

6:10  murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.

6:11  Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut.

6:12  Teillä ei ole ahdasta meidän sydämessämme, vaan ahdasta on teidän omassa sydämessänne.

6:13  Maksakaa samalla mitalla – puhun kuin lapsille – avartukaa tekin.

6:14  Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä epäuskoisten kanssa, sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä?

6:15  Miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä yhteistä osaa uskovalla on epäuskoisen kanssa?

6:16  Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä te olette elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "[Minä] olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."

6:17  Sen tähden: "Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä koskeko saastaiseen, niin minä otan teidät omikseni

6:18  ja olen teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias."

Chapter 7

7:1  Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta vieden pyhityksemme päätökseen Jumalan pelossa.

7:2  Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi emmekä ole tuottaneet kenellekään vahinkoa.

7:3  En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo aikaisemmin sanonut, että olette meidän sydämessämme yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme.

7:4  Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskattavaa teistä. Olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.

7:5  Sillä Makedoniaan tultuammekaan lihamme ei saanut mitään lepoa, vaan olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluita, sisältäpäin pelkoa.

7:6  Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla,

7:7  eikä ainoastaan hänen tulollaan, vaan myös sillä lohdutuksella, jonka hän oli saanut teistä, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöinnistänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että iloitsin vielä enemmän.

7:8  Sillä vaikka murehdutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin – kun näen, että tuo kirje, vaikka vain vähäksi aikaa, on murehduttanut teitä –

7:9  nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille mielenmuutokseksi. Sillä tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.

7:10  Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan mielenmuutoksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu, mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

7:11  Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöintiä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaita tässä asiassa.

7:12  Vaikka siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sen tähden, että intonne hyväksemme tulisi julki keskuudessanne Jumalan edessä.

7:13  Sen tähden olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme lisäksi on meitä vielä paljoa enemmän ilahduttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.

7:14  Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niin kuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi.

7:15  Hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka pelolla ja vavisten otitte hänet vastaan.

7:16  Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.

Chapter 8

8:1  Mutta saatamme tietoonne, veljet, sen Jumalan armon, jonka hän on suonut Makedonian seurakunnissa:

8:2  että, vaikka he olivat monessa ahdistuksen koetuksessa ja syvässä köyhyydessä, heidän ilonsa ylenpalttisuus vaikutti, että he antoivat alttiisti runsaita lahjoja.

8:3  Sillä voimiensa mukaan, sen todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustaan,

8:4  paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että heidät otettaisiin mukaan pyhien avustamiseen,

8:5  eivätkä he vain tehneet, kuten olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ensiksi Herralle ja sitten meille Jumalan tahdosta,

8:6  niin että me kehotimme Tiitusta, niin kuin hän oli jo alkanut, saattamaan keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön.

8:7  Mutta niin kuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä.

8:8  En sano tätä käskynä, vaan viittaamalla muiden intoon koettelen teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä.

8:9  Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.

8:10  Annan vain neuvon tässä asiassa, sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa.

8:11  Saattakaa nyt siis tekonne päätökseen, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sitä halunneet, myös veisitte sen loppuun asti varojenne mukaan.

8:12  Sillä jos on alttiutta, se on otollista sen mukaan, kuin on varoja, ei sen mukaan, kuin niitä ei ole.

8:13  Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi,

8:14  että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, että syntyisi tasaus,

8:15  kuten on kirjoitettu: "Sille, jolla oli paljon, ei jäänyt liikaa, ja siltä, jolla oli vähän, ei puuttunut mitään."

8:16  Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa Tiituksen sydämeen saman innon teidän hyväksenne!

8:17  Sillä hän otti vastaan kehotukseni innostuen lähtemään omasta halustaan luoksenne.

8:18  Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota kiitetään evankeliumista kaikissa seurakunnissa

8:19  ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi ovat myös valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, joka on meidän toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja teidän alttiutenne osoitukseksi.

8:20  Näin vältämme, ettei kukaan pääse moittimaan meitä mistään, mikä koskee tätä runsasta avustusta, joka on meillä toimitettavana.

8:21  Sillä ahkeroimme sitä, mikä on hyvää, ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä.

8:22  Näiden kanssa lähetämme vielä erään veljemme, jonka intoa usein ja monessa asiassa olemme koetelleet ja joka nyt on entistä paljon innokkaampi, koska hänellä on suuri luottamus teihin.

8:23  Jos siis on puhe Tiituksesta, niin hän on minun toverini ja työkumppanini teidän hyväksenne. Veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä ja Kristuksen kunnia.

8:24  Osoittakaa siis heille myös seurakuntien edessä todistus rakkaudestanne ja kerskauksestamme teihin nähden.

Chapter 9

9:1  Pyhien avustamisesta minun on tosin tarpeetonta kirjoittaa teille.

9:2  Tunnenhan alttiutenne, ja siitä kehun teitä makedonialaisille, että näet Akaia on ollut valmiina viime vuodesta saakka, ja teidän intonne on saanut monia innostumaan.

9:3  Lähetän nyt kuitenkin nämä veljet, ettei kerskaamisemme teistä tässä kohden näyttäisi olevan turhaa, vaan olisitte valmiita, kuten olen sanonut teidän olevan.

9:4  Muuten, jos makedonialaisia tulee kanssani ja he havaitsevat teidän olevan valmistautumattomia, me – ettemme sanoisi te – joutuisimme häpeään tässä luottamuksessa, kun teistä kerskaamme.

9:5  Olen siis katsonut välttämättömäksi kehottaa veljiä lähtemään edeltä luoksenne ja toimittamaan valmiiksi ennen lupaamanne kiitoslahjan, että se olisi valmis runsaana eikä kitsaana.

9:6  Mutta se, joka niukasti kylvää, myös niukasti niittää, ja se, joka runsaasti kylvää, myös runsaasti niittää.

9:7  Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

9:8  Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkea hyvää,

9:9  niin kuin on kirjoitettu: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti."

9:10  Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on enentävä kylvönne ja kasvattava vanhurskautenne hedelmät,

9:11  niin että kaikessa rikastuisitte kaikella vilpittömyydellä, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.

9:12  Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan tulee vieläkin runsaammaksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta.

9:13  Tämä teidän koeteltu mielenne ja palveluksenne osoittaa teidän ylistävän Jumalaa, kun alistuvasti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja olette vilpittömästi ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.

9:14  Hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä hyvin runsaan Jumalan armon tähden teidän keskuudessanne.

9:15  Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!

Chapter 10

10:1  Minä, Paavali, itse kehotan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen kuulemma nöyrä kasvokkain kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,

10:2  ja pyydän, ettei minun ollessani luonanne tarvitsisi turvautua siihen lujaan rohkeuteen, jolla aion vastustaa eräitä, jotka ajattelevat meidän vaeltavan lihan mukaan.

10:3  Vaikka vaellammekin lihassa, emme lihan mukaan sodi.

10:4  Sillä sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimakkaita Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.

10:5  Hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen korkean rakennelman, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle

10:6  ja olemme valmiita rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, sitten kun teidän kuuliaisuutenne on tullut täydelliseksi.

10:7  Katseletteko asioita henkilön mukaan? Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.

10:8  Ja vaikka jonkin verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut meille rakentaaksemme teitä eikä kukistaaksemme, en häpeään joudu

10:9  – ettei näyttäisi siltä, kuin pelottelisin teitä kirjeilläni.

10:10  Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä ankaria ja voimakkaita, mutta ruumiillisesti läsnä ollessaan hän on heikko, ja hänen puheensa on arvotonta.

10:11  Sellainen tietäköön, että samaa, mitä poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa olemme läsnä olevina teoissa.

10:12  Sillä emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka suosittelevat itseään, mutta ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itseään omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.

10:13  Me taas emme kerskaa rajattomasti, vaan ainoastaan sen vaikutusalan mitan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi ulottuaksemme teihinkin asti.

10:14  Sillä emme kurota itseämme liiaksi, ikään kuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumilla teihinkin asti.

10:15  Emme kerskaa yli määrän muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi,

10:16  että saamme viedä evankeliumin myös tuolla puolen teitä oleviin seutuihin – tahtomatta kerskata siitä, mikä on valmista toisten vaikutusalalla.

10:17  Mutta joka kerskaa, kerskatkoon Herrassa.

10:18  Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.

Chapter 11

11:1  Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja niinhän te minua kärsittekin.

11:2  Sillä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella. Olenhan kihlannut teidät yhdelle miehelle asettaakseni Kristuksen eteen pyhän neitsyen.

11:3  Mutta pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, samoin teidän mielenne turmeltuu pois vilpittömyydestä, joka teillä on Kristusta kohtaan.

11:4  Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta, jota emme ole saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, jota ette ole saaneet, tai toisen evankeliumin, jota ette ole vastaanottaneet, sitä te hyvin siedätte.

11:5  Mutta en pidä itseäni missään kohden noita hyvin korkeita apostoleja huonompana.

11:6  Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa. Olenhan tuonut sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.

11:7  Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että – alentaessani itseni, jotta te ylenisitte – olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia?

11:8  Muita seurakuntia riistin, kun otin heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään.

11:9  Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta, ja kaikessa pidätyin teitä rasittamasta, ja pidätyn vastakin.

11:10  Koska Kristuksen totuus on minussa, tätä kerskausta ei riistetä minulta Akaian maakunnassa.

11:11  Minkä tähden? Senkö tähden, etten rakasta teitä? Jumala tietää.

11:12  Mutta mitä teen, sen teen vastakin, poistaakseni aiheen niiltä, jotka etsivät aihetta, että heidät siinä, missä kerskuvat, havaittaisiin sellaisiksi kuin mekin.

11:13  Sillä sellaiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

11:14  Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

11:15  Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi. Heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

11:16  Taas sanon: älköön kukaan ajatelko, että olen mieltä vailla, mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieltä vailla olevanakin vastaan, että minäkin hiukan kerskaisin.

11:17  Sitä, mitä nyt puhun, en puhu Herran mielen mukaan, vaan kuin mieltä vailla, kun tässä luottamuksessa kerskaan.

11:18  Koska monet kerskaavat lihan mukaan, kerskaan minäkin.

11:19  Te siedätte mielellänne mieltä vailla olevia, kun itse olette viisaita.

11:20  Tehän suvaitsette, jos joku teitä orjuuttaa, jos joku teitä ryöstää, jos joku saa teidät pauloihinsa, jos joku itsensä korottaa, ja jos joku lyö teitä kasvoihin.

11:21  Häpeäkseni sanon: tähän kyllä olemme olleet heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa – puhun mieltä vailla – sen uskallan minäkin.

11:22  He ovat heprealaisia, minä myös. He ovat israelilaisia, minä myös. He ovat Aabrahamin siementä, minä myös.

11:23  He ovat Kristuksen palvelijoita – puhun mieltä vailla – minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, minua on ruoskittu ylenmäärin, olen ollut useammin vankiloissa, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.

11:24  Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille,

11:25  kolme kertaa olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolme kertaa olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut,

11:26  olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanoiden puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä,

11:27  ollut työssä ja vaivannäössä, paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt kylmää ja vaatteiden puutetta.

11:28  Kaiken muun lisäksi [minulla on ollut] jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.

11:29  Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?

11:30  Jos minun täytyy kerskata, kerskaan heikkoudestani.

11:31  Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valehtele.

11:32  Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia haluten ottaa minut kiinni,

11:33  ja minut laskettiin ikkunasta korissa maahan, ja pääsin hänen käsistään.

Chapter 12

12:1  Minun täytyy kerskata. Se tosin ei ole hyödyllistä, mutta siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.

12:2  Tunnen miehen Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen – oliko hän ruumiissa, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää.

12:3  Tiedän, että tämä mies – oliko hän ruumiissa vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää –

12:4  temmattiin paratiisiin ja kuuli lausumattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.

12:5  Tästä miehestä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.

12:6  Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi vailla mieltä, sillä puhuisin totta. Mutta pidätyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.

12:7  Etten ylenpalttisten ilmestysten tähden ylpeilisi, minulle on annettu pistin lihaan, saatanan enkeli, lyömään minua, etten ylpeilisi.

12:8  Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se jättäisi minut.

12:9  Hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

12:10  Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouksiin, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen vahva.

12:11  Olen kerskannut mieltä vailla. Te olette pakottaneet minut siihen. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole ollut missään noita hyvin korkeita apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.

12:12  Onhan apostolin tunnusteot keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä, ihmeillä ja voimateoilla.

12:13  Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten minä itse rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys.

12:14  Katso, kolmannen kerran olen valmis tulemaan luoksenne, enkä ole oleva teille rasitukseksi, sillä en etsi teidän omaanne, vaan teitä. Eiväthän lapset ole velvollisia kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

12:15  Minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi, siitä huolimatta, että vaikka rakastan teitä ylenpalttisesti, saan teiltä vähemmän rakkautta.

12:16  Olkoon niin, etten minä ole rasittanut teitä, mutta entä jos olen ollut viekas ja olen kavaluudella saanut teidät omikseni!

12:17  Olenkohan kenenkään kautta, joita olen lähettänyt luoksenne, pyrkinyt hyötymään teistä?

12:18  Kehotin Tiitusta menemään ja lähetin veljen hänen kanssaan. Eihän Tiitus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä?

12:19  Ajatteletteko taas, että teidän edessänne puolustaudumme? Jumalan edessä, Kristuksessa puhumme, mutta kaikki teille rakennukseksi, rakkaani.

12:20  Sillä pelkään, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina, kuin tahdon, ja että tapaatte minut sellaisena, kuin ette tahdo. Keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä ja eriseuroja.

12:21  Pelkään, että kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua luonanne, ja että tulen suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole kääntyneet pois siitä saastaisuudesta, haureudesta ja irstaudesta, jota ovat harjoittaneet.

Chapter 13

13:1  Tämä on kolmas kerta kun tulen luoksenne. Kahden tai kolmen todistajan suulla on jokainen asia vahvistettava.

13:2  Olen edeltäpäin sanonut ja sanon etukäteen niin kuin toisella kerralla läsnä ollessani ja kirjoitan nyt poissa ollessani niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille, että kun taas tulen, en ole heitä säästävä,

13:3  koska etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimakas.

13:4  Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, hän elää kuitenkin Jumalan voimasta. Olemmehan mekin hänessä heikot, mutta elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä varten.

13:5  Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa, tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellette, ette kestä koetusta.

13:6  Toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät kestä koetusta.

13:7  Mutta rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikään kuin ne, jotka eivät koetusta kestä.

13:8  Sillä emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.

13:9  Sillä iloitsemme, kun me olemme heikkoja, mutta te olette vahvoja. Sitä rukoilemmekin, että tulisitte täydellisiksi.

13:10  Sen tähden kirjoitan tämän poissa ollessani, ettei minun läsnä ollessani tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan mukaan, minkä Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi.

13:11  Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, ja rakkauden ja rauhan Jumala on oleva kanssanne.

13:12  Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki pyhät tervehtivät teitä.

13:13  Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa.