FinSTLK2017 - Daniel

Chapter 1

1:1  Joojakimin, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Nebukadnessar, Baabelin kuningas, Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä.

1:2  Herra antoi hänen käsiinsä Joojakimin, Juudan kuninkaan, sekä loput Jumalan huoneen astioista, ja hän vei ne Sinearin maahan jumalansa huoneeseen. Hän vei astiat jumalansa aarrekammioon.

1:3  Kuningas käski ylimmäisen hoviherransa Aspenaan tuoda israelilaisia poikia, jotka olivat kuninkaallista sukua tai ylimysperheistä,

1:4  nuorukaisia, joissa ei ollut mitään virhettä ja jotka olivat muodoltaan kauniita, jotka kykenivät käsittämään kaikkea viisautta, olivat terävä-älyisiä ja hyväoppisia ja jotka olisivat kelvollisia palvelemaan kuninkaan hovissa. Heille hänen tuli opettaa kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä.

1:5  Kuningas määräsi heille jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi. Niin heitä oli kasvatettava kolme vuotta, ja niiden kuluttua heidän tuli astua kuninkaan palvelukseen.

1:6  Heidän joukossaan olivat juutalaiset pojat Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja.

1:7  Hoviherrojen päällikkö antoi heille nimet: Danielille hän antoi nimen Beltsassar, Hananjalle nimen Sadrak, Miisaelille nimen Meesak ja Asarjalle nimen Abednego.

1:8  Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi, ja anoi hoviherrojen päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi saastuttaa itseään.

1:9  Jumala salli Danielin saada suosion ja armon hoviherrojen päällikön edessä.

1:10  Hoviherrojen päällikkö sanoi Danielille: "Minä pelkään, että jos herrani, kuningas, joka on määrännyt ruokanne ja juomanne, huomaa kasvonne laihemmiksi kuin muiden ikäistenne nuorukaisten, te saatatte minun pääni vaaraan kuninkaan edessä."

1:11  Silloin Daniel sanoi katsastajalle, jonka hoviherrojen päällikkö oli määrännyt pitämään silmällä Danielia, Hananjaa, Miisaelia ja Asarjaa:

1:12  "Koettele palvelijoitasi kymmenen päivää, ja annettakoon meille vihannesruokaa syödäksemme ja vettä juodaksemme.

1:13  Sitten tarkastettakoon edessäsi, miltä näytämme ja miltä näyttävät ne nuorukaiset, jotka syövät kuninkaan pöydän ruokaa. Tee sitten palvelijoillesi sen mukaan, mitä silloin havaitset."

1:14  Hän kuuli heitä tässä asiassa ja koetteli heitä kymmenen päivää.

1:15  Mutta kymmenen päivän kuluttua havaittiin heidät muodoltaan kauniimmiksi ja ruumiiltaan lihavammiksi kuin yksikään niistä nuorukaisista, jotka söivät kuninkaan pöydän ruokaa.

1:16  Katsastaja jätti pois heille määrätyn ruuan ja heidän juotavansa viinin ja antoi heille vihannesruokaa.

1:17  Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikki näyt ja unet.

1:18  Kun ne päivät olivat kuluneet, joiden jälkeen kuningas oli käskenyt tuoda heidät esiin, niin hoviherrojen päällikkö toi heidät Nebukadnessarin eteen.

1:19  Kun nyt kuningas keskusteli heidän kanssaan, heidän joukossaan ei ollut yhtään Danielin, Hananjan, Miisaelin ja Asarjan veroista. Niin he tulivat kuninkaan palvelijoiksi.

1:20  Kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä kyseli, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja noidat, mitä oli koko hänen valtakunnassaan.

1:21  Daniel oli siellä kuningas Kooreksen ensimmäiseen vuoteen asti.

Chapter 2

2:1  Nebukadnessarin toisena hallitusvuotena Nebukadnessar näki unia, ja hänen mielensä oli levoton eikä hän saanut enää unta.

2:2  Kuningas käski kutsua tietäjät ja noidat, velhot ja kaldealaiset ilmoittamaan kuninkaalle hänen unensa. He tulivat ja astuivat kuninkaan eteen.

2:3  Kuningas sanoi heille: "Olen nähnyt unen, ja mieleni on levoton ja haluan tietää unen merkityksen.

2:4  Kaldealaiset puhuivat kuninkaalle arameaksi: "Eläköön kuningas iankaikkisesti! Kerro uni palvelijoillesi, niin ilmoitamme sen selityksen."

2:5  Kuningas vastasi ja sanoi kaldealaisille: "Tämä sanani on luja: Ellette ilmoita minulle unta ja sen selitystä, teidät hakataan kappaleiksi ja teidän talonne tehdään soraläjiksi.

2:6  Mutta jos ilmoitatte minulle unen ja sen selityksen, saatte minulta lahjoja ja antimia ja suuren kunnian. Sen tähden ilmoittakaa minulle uni ja sen selitys."

2:7  He vastasivat toistamiseen ja sanoivat: "Kuningas sanokoon unen palvelijoilleen, niin ilmoitamme sen selityksen."

2:8  Kuningas vastasi ja sanoi: "Minä huomaan selvästi, että te vain koetatte voittaa aikaa, koska näette, että tämä sanani on luja,

2:9  että ellette ilmoita minulle unta, teillä on edessä vain yksi tuomio. Sillä te olette sopineet keskenänne, että puhutte edessäni valheellista ja turmiollista puhetta toivoen, että aika muuttuu. Sen tähden sanokaa minulle uni. Silloin tiedän, että osaatte ilmoittaa minulle siihen selityksen."

2:10  Kaldealaiset vastasivat kuninkaan edessä ja sanoivat: "Ei ole maan päällä ihmistä, joka kykenisi selittämään sen, mitä kuningas sanoi. Eikä yksikään suuri ja voimallinen kuningas ole koskaan vaatinut tällaista asiaa keneltäkään tietäjältä, noidalta tai kaldealaiselta.

2:11  Sillä asia, jota kuningas vaatii, on vaikea, eikä ole ketään, joka voisi sen kuninkaalle selittää, paitsi jumalat, joiden asuinsija ei ole ihmisten luona."

2:12  Tästä kuningas suuttui ja vihastui kovin ja käski tappaa kaikki Baabelin viisaat.

2:13  Kun tästä oli käsky annettu, että viisaat piti tappaa, etsittiin Danielia ja hänen tovereitaan tapettaviksi.

2:14  Daniel antoi viisaan ja taitavan vastauksen Arjokille, kuninkaan henkivartioston päällikölle, joka oli lähtenyt tappamaan Baabelin viisaita.

2:15  Hän vastasi ja sanoi Arjokille, kuninkaan päällikölle: "Miksi kuningas on antanut niin ankaran käskyn?" Arjok kertoi Danielille asian.

2:16  Daniel meni palatsiin ja pyysi kuningasta antamaan hänelle aikaa, että hän ilmoittaisi kuninkaalle selityksen.

2:17  Daniel meni kotiinsa ja kertoi asian tovereilleen Hananjalle, Miisaelille ja Asarjalle

2:18  kehottaen heitä rukoilemaan armoa taivaan Jumalalta tämän salaisuuden tähden, ettei Danielia ja hänen tovereitaan tapettaisi muiden Baabelin viisaiden kanssa.

2:19  Salaisuus ilmoitettiin Danielille yöllisessä näyssä, ja Daniel kiitti taivaan Jumalaa.

2:20  Daniel lausui ja sanoi: "Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima.

2:21  Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen.

2:22  Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen luonaan.

2:23  Sinua, minun isieni Jumala, minä kiitän ja ylistän siitä, että olet antanut minulle viisauden ja voiman ja että nyt annoit minun tietää, mitä sinulta rukoilimme. Sillä annoit meidän tietää kuninkaan asian."

2:24  Daniel meni Arjokin tykö, jolla oli kuninkaan määräys tappaa Baabelin viisaat. Hän meni ja sanoi hänelle näin: "Älä tapa Baabelin viisaita. Vie minut kuninkaan eteen, niin ilmoitan kuninkaalle selityksen."

2:25  Silloin Arjok vei kiireesti Danielin kuninkaan eteen ja sanoi tälle näin: "Olen löytänyt juutalaisten karkotettujen joukosta miehen, joka ilmoittaa kuninkaalle selityksen."

2:26  Kuningas vastasi ja sanoi Danielille, jonka nimenä oli Beltsassar: "Voitko ilmoittaa minulle unen, jonka näin, ja sen selityksen?"

2:27  Daniel vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Salaisuutta, jonka kuningas tahtoo tietää, eivät viisaat, noidat, tietäjät eivätkä tähtienselittäjät voi ilmoittaa kuninkaalle.

2:28  Mutta taivaassa on Jumala. Hän paljastaa salaisuudet ja ilmoittaa kuningas Nebukadnessarille, mitä tapahtuu aikojen lopulla. Tämä on sinun unesi, sinun pääsi näky, joka sinulla oli vuoteessasi.

2:29  Kun sinä, kuningas, olit vuoteessasi, nousi mieleesi ajatus, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Hän, joka paljastaa salaisuudet, ilmoitti sinulle, mitä on tapahtuva.

2:30  Mutta tätä salaisuutta ei ole paljastettu minulle oman viisauteni voimasta, ikään kuin minulla olisi sitä enemmän kuin kellään toisella ihmisellä, vaan sen tähden että selitys ilmoitettaisiin kuninkaalle ja saisit selville sydämesi ajatukset.

2:31  Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä.

2:32  Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeaa, ja sen vatsa ja lanteet vaskea.

2:33  Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea.

2:34  Sitä katsellessasi irtautui kivilohkare – ei kuitenkaan käsien irrottamana – ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne.

2:35  Silloin musertuivat yhdellä kertaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanoiden kesäisillä puimatantereilla. Tuuli vei ne, eikä niistä löytynyt jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.

2:36  Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen.

2:37  Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian

2:38  ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi. Sinä olet se kultainen pää.

2:39  Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee koko maata.

2:40  Myös neljäs valtakunta on luja kuin rauta. Niin kuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niin kuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki.

2:41  Mutta se, että näit jalkojen ja varpaiden olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta. Kuitenkin siinä on oleva raudan lujuutta, niin kuin näit rautaa olevan saven seassa.

2:42  Se taas, että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, merkitsee, että osa valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras.

2:43  Että näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että ne sekaantuvat toisiinsa ihmisen siemenen kautta, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niin kuin ei rautakaan sekaannu saveen.

2:44  Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti,

2:45  niin kuin näit, että kivilohkare irtautui vuoresta – ei kuitenkaan käsien irrottamana – ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Uni on tosi ja sen selitys luotettava."

2:46  Kuningas Nebukadnessar lankesi kasvoilleen ja kumartui maahan Danielin edessä ja käski uhrata hänelle ruokauhria ja suitsutusta.

2:47  Kuningas vastasi Danielille ja sanoi: "Totisesti teidän Jumalanne on jumalien Jumala ja kuningasten herra ja se, joka paljastaa salaisuudet. Olethan voinut paljastaa tämän salaisuuden."

2:48  Kuningas korotti Danielin ja antoi hänelle paljon suuria lahjoja ja asetti hänet koko Baabelin maakunnan herraksi ja kaikkien Baabelin viisaitten ylimmäksi päämieheksi.

2:49  Sitten Danielin anomuksesta kuningas antoi Sadrakin, Meesakin ja Abednegon hoitoon Baabelin maakunnan hallinnon. Mutta Daniel jäi kuninkaan hoviin.

Chapter 3

3:1  Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan, jonka korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää. Hän pystytti sen Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan.

3:2  Kuningas Nebukadnessar lähetti kokoamaan satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntien virkamiehet, että he tulisivat sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt.

3:3  Silloin kokoontuivat satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntien virkamiehet sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt, ja asettuivat sen kuvapatsaan eteen, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt.

3:4  Kuuluttaja huusi kovalla äänellä: "Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan:

3:5  heti kun kuulette torvien, huilujen, sitrojen, harppujen, luuttujen, säkkipillien ja kaikenlaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt.

3:6  Mutta se, joka ei lankea maahan ja kumarra, heitetään heti tuliseen pätsiin."

3:7  Sen tähden, heti kun kaikki kansat kuulivat torvien, huilujen, sitrojen, harppujen, luuttujen, säkkipillien ja kaikenlaisten muiden soittimien äänen, lankesivat kaikki kansat, sukukunnat ja kielet maahan ja kumartaen rukoilivat kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt.

3:8  Silloin astui heti kaldealaisia miehiä esiin syyttämään juutalaisia.

3:9  He lausuivat ja sanoivat kuningas Nebukadnessarille: "Kuningas eläköön iankaikkisesti!

3:10  Sinä, kuningas, olet antanut käskyn, että jokainen, joka kuulee torvien, huilujen, sitrojen, harppujen, luuttujen, säkkipillien ja kaikenlaisten muiden soittimien äänen, langetkoon maahan ja kumartaen rukoilkoon kultaista kuvapatsasta,

3:11  ja että joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään tuliseen pätsiin.

3:12  On juutalaisia miehiä, joiden hoitoon sinä olet antanut Baabelin maakunnan hallinnon, Sadrak, Meesak ja Abednego: nämä miehet eivät välitä käskystäsi, kuningas. He eivät palvele jumaliasi eivätkä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt."

3:13  Silloin Nebukadnessar vihan vimmassa käski tuoda Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. Kun nämä miehet oli tuotu kuninkaan eteen,

3:14  Nebukadnessar lausui ja sanoi heille: "Aivanko tahallanne te, Sadrak, Meesak ja Abednego, ette tahdo palvella minun jumalaani ettekä kumartaen rukoilla kultaista kuvapatsasta, jonka olen pystyttänyt?

3:15  Nyt, jos siinä silmänräpäyksessä, kun kuulette torvien, huilujen, sitrojen, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikenlaisten muiden soittimien äänen, olette valmiit lankeamaan maahan ja kumartaen rukoilemaan kuvapatsasta, jonka olen teettänyt, niin hyvä! Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin, ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät kädestäni?"

3:16  Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan.

3:17  Jos niin käy, voi Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas.

3:18  Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt."

3:19  Nebukadnessar tuli kiukkua täyteen Sadrakia, Meesakia ja Abednegoa kohtaan ja hänen hahmonsa muuttui. Hän käski ja sanoi, että pätsi oli kuumennettava seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti.

3:20  Hän käski sotajoukkonsa väkevimpien miesten sitoa Sadrakin, Meesakin ja Abednegon ja heittää heidät tuliseen pätsiin.

3:21  Nämä sidottiin viittoineen, takkeineen, päähineineen ja muine vaatteineen ja heitettiin tuliseen pätsiin.

3:22  Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin kuumennettu, tulen liekki tappoi ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon.

3:23  Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat sidottuina tuliseen pätsiin.

3:24  Kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiireesti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: "Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?" He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Totisesti, kuningas!"

3:25  Hän vastasi ja sanoi: "Katso, minä näen neljän miehen kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltään kuin Jumalan Poika."

3:26  Nebukadnessar meni tulisen pätsin aukolle, lausui ja sanoi: "Sadrak, Meesak ja Abednego, te korkeimman Jumalan palvelijat, astukaa ulos ja tulkaa tänne." Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat ulos tulesta.

3:27  Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan hallitusmiehet kokoontuivat ja näkivät, ettei tuli ollut voinut mitään näiden miesten ruumiille, etteivät heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vioittuneet, eikä heissä tuntunut tulen käryä.

3:28  Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: "Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa.

3:29  Minä annan käskyn: jokainen, olkoon mitä kansaa, kansakuntaa ja kieltä tahansa, joka puhuu pilkaten Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumalasta, hakattakoon kappaleiksi ja hänen talonsa tehtäköön soraläjäksi, sillä ei ole muuta jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä."

3:30  Kuningas asetti Sadrakin, Meesakin ja Abednegon suureen valtaan Baabelin maakunnassa.

3:31  "Kuningas Nebukadnessar kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, jotka asuvat kaiken maan päällä! Suuri olkoon rauhanne!

3:32  Olen nähnyt hyväksi ilmoittaa ne tunnusteot ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle tehnyt.

3:33  Kuinka suuret ovat hänen tunnustekonsa ja kuinka voimalliset hänen ihmeensä! Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta ja hänen valtansa pysyy polvesta polveen."

Chapter 4

4:1  "Minä Nebukadnessar elin rauhassa huoneessani ja onnellisena palatsissani.

4:2  Näin unen, ja se pelästytti minut. Unikuvat, joita minulla oli vuoteellani, pääni näyt, kauhistuttivat minua.

4:3  Minä annoin käskyn tuoda eteeni kaikki Baabelin viisaat, että he ilmoittaisivat minulle unen selityksen.

4:4  Sitten tietäjät, noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät tulivat, ja minä kerroin heille unen, mutta he eivät voineet ilmoittaa minulle sen selitystä.

4:5  Mutta viimein tuli eteeni Daniel, jonka nimi on jumalani nimen mukaan Beltsassar ja jossa on pyhien jumalien henki, ja kerroin hänelle unen:

4:6  'Beltsassar, sinä tietäjien päämies, jossa minä tiedän olevan pyhien jumalien hengen ja jolle mikään salaisuus ei ole liian vaikea! Sano, mitä olivat ne näyt, jotka unessani näin, ja mikä on selitys.

4:7  Nämä olivat pääni näyt, jotka minulla oli vuoteessani. Minä näin: Katso, oli puu keskellä maata, ja sen korkeus oli suuri.

4:8  Puu kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaiken maan ääriin.

4:9  Sen lehvät olivat kauniit ja sen hedelmät suuret, ja siinä oli ravintoa kaikille. Sen alla etsivät varjoa kedon eläimet, ja sen oksilla asuivat taivaan linnut, ja kaikki liha sai siitä ravintonsa.

4:10  Näin pääni näyissä, joita minulla oli vuoteessani: Katso, pyhä olento astui alas taivaasta.

4:11  Hän huusi voimallisesti ja sanoi näin: 'Hakatkaa puu poikki ja karsikaa sen oksat, riipikää sen lehvät ja hajottakaa sen hedelmät. Paetkoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta.

4:12  Mutta kanto juurineen jättäkää maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon. Taivaan kasteesta se kastukoon, ja niin kuin eläinten olkoon osanaan maan ruoho.

4:13  Hänen sydämensä muutetaan, niin ettei se ole ihmisen sydän, ja hänelle annetaan eläimen sydän. Niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa.

4:14  Tämä on säädetty vartioivien enkelien päätöksellä, ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet, että elossa olevat tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman.'

4:15  Tämän unen näin minä, kuningas Nebukadnessar. Mutta sinä, Beltsassar, sano sen selitys, koska ei yksikään valtakuntani viisaista voi minulle ilmoittaa sen selitystä. Mutta sinä sen voit, sillä sinussa on pyhien jumalien henki."

4:16  Silloin Daniel, jonka nimenä oli Beltsassar, hämmästyi hetkeksi, ja hänen ajatuksensa pelästyttivät häntä. Kuningas lausui ja sanoi: "Beltsassar, älköön uni ja sen selitys sinua pelästyttäkö." Beltsassar vastasi ja sanoi: "Herrani, koskekoon uni vihollisiasi ja sen selitys vastustajiasi.

4:17  Puu, jonka näit ja joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaikkeen maahan,

4:18  jonka lehvät olivat kauniit ja hedelmät suuret ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla kedon eläimet asuivat ja jonka oksilla taivaan linnut oleskelivat,

4:19  – se puu olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut. Sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja valtasi maan ääriin.

4:20  Mutta se, että kuningas näki vartioivan ja pyhän olennon astuvan alas taivaasta ja sanovan: 'Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon. Taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niin kuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa',

4:21  sen selitys, oi kuningas, ja ylimmäisen päätös, joka on kohdannut herraani, kuningasta, on tämä:

4:22  Sinut ajetaan pois ihmisten parista, ja asuinpaikkasi on oleva kedon eläinten. Joudut syömään ruohoa kuin naudat, ja olet kastuva taivaan kasteesta. Sitten sinulta kuluu seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle tahtoo.

4:23  Mutta se, että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, tietää, että valtakuntasi säilytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan.

4:24  Sen tähden, kuningas, kelvatkoon sinulle neuvoni. Kirvoita synnit itsestäsi vanhurskaudella ja pahat tekosi vaivaisia armahtamalla. Ehkäpä silloin onnesi jatkuu."

4:25  Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria.

4:26  Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa,

4:27  hän puhkesi puhumaan sanoen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!"

4:28  Vielä oli sana kuninkaan suussa, kun taivaasta tuli ääni: "Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois.

4:29  Sinut ajetaan pois ihmisten parista, ja kedon eläinten joukossa on oleva asuinpaikkasi. Joudut syömään ruohoa kuin naudat, ja sinulta kuluu seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle tahtoo."

4:30  Sillä hetkellä sana toteutui Nebukadnessarissa. Hänet ajettiin pois ihmisten parista, ja hän söi ruohoa kuin naudat, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet.

4:31  "Mutta sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi. Niin minä kiitin Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy polvesta polveen.

4:32  Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroisia, ja hän tekee, niin kuin tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: 'Mitä teet?'

4:33  Siihen aikaan palasi järkeni, ja palasi valtasuuruuteni ja loistoni, valtakuntani kunniaksi. Hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut, ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani, ja valtani kasvoi vielä lisää.

4:34  Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta. Sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat, ja hän voi nöyryyttää ne, jotka vaeltavat ylpeydessä."

Chapter 5

5:1  Kuningas Belsassar laittoi suuret pidot tuhannelle ylimykselleen, ja hän joi viiniä näiden tuhannen edessä.

5:2  Belsassar käski viiniä maistellessaan tuoda ne kulta- ja hopea-astiat, jotka hänen isänsä Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemin temppelistä, että kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa joisivat niistä.

5:3  Silloin tuotiin ne kulta-astiat, jotka oli otettu temppelistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista, ja niistä joivat kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa.

5:4  He joivat viiniä ja ylistivät kultaisia ja hopeisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia.

5:5  Sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet ja kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkitulle seinälle, vastapäätä lampunjalkaa, ja kuningas näki käden, joka kirjoitti.

5:6  Silloin kuninkaan kasvot kalpenivat, ja hänen ajatuksensa pelästyttivät hänet. Hänen lanteittensa nivelet herposivat, ja hänen polvensa tutisivat.

5:7  Kuningas huusi kovalla äänellä ja käski tuoda noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät. Kuningas lausui ja sanoi Baabelin tietäjille: "Kuka ikinä voi lukea tämän kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, hänet puetaan purppuraan, ja hänen kaulaansa pannaan kultakäädyt, ja hän on oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä."

5:8  Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat, mutta he eivät voineet lukea kirjoitusta eivätkä ilmoittaa kuninkaalle sen selitystä.

5:9  Kuningas Belsassar pelästyi silloin suuresti, ja hänen kasvonsa kalpenivat, ja hänen ylimyksensä kauhistuivat.

5:10  Kuninkaan äiti tuli kuninkaan ja hänen ylimystensä puheen tähden pitohuoneeseen. Kuninkaan äiti lausui ja sanoi: "Eläköön kuningas iankaikkisesti! Älkööt ajatuksesi pelästyttäkö sinua, älköötkä kasvosi kalvetko.

5:11  Sinun valtakunnassasi on mies, jossa on pyhien jumalien henki ja jolla isäsi päivinä havaittiin olevan valistus ja ymmärrys sekä viisaus, samanlainen kuin jumalien. Hänet isäsi, kuningas Nebukadnessar, asetti tietäjien, noitien, kaldealaisten ja tähtienselittäjien päämieheksi – isäsi, kuningas –

5:12  sen tähden, että erinomainen henki ja tieto sekä myös taito selittää unia, arvata arvoituksia ja ratkaista ongelmia havaittiin juuri hänessä, Danielissa, jolle kuningas oli antanut nimen Beltsassar. Kutsuttakoon nyt Daniel, niin hän ilmoittaa selityksen."

5:13  Silloin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Oletko sinä Daniel, joka on niitä juutalaisia karkotettuja, jotka isäni, kuningas, on tuonut Juudasta?

5:14  Olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu valistus, taito ja erinomainen viisaus.

5:15  Nyt tuotiin eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan minulle sen selitys, mutta he eivät voineet ilmoittaa sen selitystä.

5:16  Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis, jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, sinut puetaan purppuraan, ja kultakäädyt pannaan kaulaasi, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä."

5:17  Silloin Daniel vastasi ja sanoi kuninkaalle: "Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle. Mutta kirjoituksen luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen.

5:18  Sinä kuningas! Korkein Jumala antoi isällesi Nebukadnessarille kuninkuuden, voiman, kunnian ja valtasuuruuden.

5:19  Sen voiman tähden, jonka hän oli hänelle antanut, vapisivat kaikki kansat, kansakunnat ja kielet ja pelkäsivät hänen edessään. Hän tappoi, kenet tahtoi, hän jätti henkiin, kenet tahtoi, hän ylensi, kenet tahtoi, ja hän alensi, kenet tahtoi.

5:20  Mutta kun hänen sydämensä paisui ja hänen henkensä kävi korskeaksi ja ylpeäksi, syöstiin hänet kuninkaalliselta valtaistuimeltaan, ja hänen kunniansa otettiin häneltä pois.

5:21  Hänet ajettiin pois ihmisten parista, ja hänen sydämensä tuli eläinten sydämen kaltaiseksi. Hänen asuntonsa oli villiaasien joukossa, ja hän joutui syömään ruohoa kuin naudat. Hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hän tuli tuntemaan, että korkein Jumala hallitsee ihmisten valtakuntaa ja asettaa päämieheksi sen, kenet tahtoo.

5:22  Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän kaiken tiesit;

5:23  vaan olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan. Hänen huoneensa astiat on tuotu eteesi, ja sinä ja ylimyksesi, puolisosi ja sivuvaimosi olette juoneet niistä viiniä, ja sinä olet ylistänyt hopeisia ja kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe, eivät kuule eivätkä tiedä mitään. Mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä on henkesi ja kaikki tiesi, sinä et ole kunnioittanut.

5:24  Sen tähden tämä käsi on lähetetty hänen luotaan ja tämä kirjoitus kirjoitettu.

5:25  Tämä on kirjoitus, joka on tuonne kirjoitettu: 'Mene, mene, tekel, ufarsin.'

5:26  Tämä on sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun.

5:27  Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu.

5:28  Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille."

5:29  Silloin Belsassar antoi käskyn, että Daniel oli puettava purppuraan ja kultakäädyt pantava hänen kaulaansa ja julistettava, että hän oli yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä.

5:30  Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas,

Chapter 6

6:1  ja Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan ollessaan noin kuudenkymmenen kahden vuoden ikäinen.

6:2  Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa sata kaksikymmentä satraappia, että heitä olisi kaikkialla valtakunnassa.

6:3  Heidän yläpuolellaan oli kolme valtaherraa, joista Daniel oli yksi. Heille tuli satraappien tehdä tili, ettei kuningas kärsisi vahinkoa.

6:4  Mutta Daniel oli etevämpi muita valtaherroja sekä satraappeja, sillä hänessä oli erinomainen henki. Kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan päämieheksi.

6:5  Silloin toiset valtaherrat sekä satraapit etsivät Danielia vastaan syytä valtakunnan hallinnossa. Mutta he eivät voineet löytää mitään syytä eivätkä rikosta, sillä hän oli uskollinen, eikä hänestä löydetty laiminlyöntiä eikä rikosta.

6:6  Silloin nämä miehet sanoivat: "Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä – ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan."

6:7  Sen jälkeen nämä valtaherrat ja satraapit riensivät kiireesti kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle näin: "Kuningas Daarejaves eläköön iankaikkisesti!

6:8  Kaikki kuninkaalliset valtaherrat, maaherrat, satraapit, hallitusmiehet ja käskynhaltijat ovat keskenään neuvotelleet, että olisi annettava kuninkaallinen julistus ja vahvistettava kielto, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön leijonien luolaan.

6:9  Nyt, kuningas! Säädä kielto ja kirjoita kirjoitus, jota meedialaisten ja persialaisten lain mukaan ei voida muuttaa."

6:10  Kuningas Daarejaves kirjoitti kirjoituksen ja kiellon.

6:11  Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, hän meni taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvilleen, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan kuten hän ennenkin oli tehnyt.

6:12  Silloin nuo miehet riensivät kiireesti sinne ja tapasivat Danielin rukoilemasta ja huutamasta avuksi Jumalaansa.

6:13  Sitten he astuivat kuninkaan eteen ja muistuttivat kuninkaan kiellosta: "Etkö ole kirjoittanut kieltoa, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön leijonien luolaan?" Kuningas vastasi ja sanoi: "Kielto on luja, meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan."

6:14  Silloin he vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Daniel, joka on karkotettuja juutalaisia, ei välitä sinusta, kuningas, eikä kiellosta, jonka olet kirjoittanut, vaan hän toimittaa rukouksensa kolmena hetkenä päivässä."

6:15  Mutta kun kuningas sen kuuli, hän tuli sangen murheelliseksi ja mietti, miten voisi pelastaa Danielin. Auringon laskuun asti hän vaivasi itseään vapauttaakseen hänet.

6:16  Silloin ne miehet riensivät kiireesti kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: "Tiedä, kuningas, meedialaisten ja persialaisten laki on, ettei mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai julistusta peruuteta."

6:17  Silloin kuningas käski tuoda Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Sitten kuningas puhui Danielille ja sanoi: "Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut." Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle,

6:18  ja kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensä sineteillä, ettei Danielin asiassa muutosta tapahtuisi.

6:19  Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten eikä sallinut tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä.

6:20  Aamun sarastaessa kuningas sitten nousi ja meni kiireesti leijonien luolalle.

6:21  Mutta lähestyessään luolaa hän huusi Danielille murheellisella äänellä, ja kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija, onko Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut leijonilta?"

6:22  Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: "Kuningas eläköön iankaikkisesti!

6:23  Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut leijonien kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet, sillä minut on havaittu nuhteettomaksi hänen edessään, enkä minä ole sinuakaan vastaan, kuningas, rikosta tehnyt."

6:24  Silloin kuningas ilahtui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Kun Daniel oli otettu ylös luolasta, hänessä ei havaittu mitään vammaa, sillä hän oli turvannut Jumalaansa.

6:25  Mutta kuningas käski tuoda ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen leijonien luolaan. He eivät ehtineet luolan pohjaan, ennen kuin leijonat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa.

6:26  Sitten kuningas Daarejaves kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, mitä koko maan päällä asuu: "Suuri olkoon rauhanne!

6:27  Minä olen antanut käskyn, että valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja pelättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen valtansa lopu.

6:28  Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä."

6:29  Sitten tämä Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kooreksen valtakunnassa.

Chapter 7

7:1  Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessaan. Sitten hän kirjoitti tämän unen.

7:2  Kertomuksen alku on tämä: Daniel lausui ja sanoi: Näin yöllä näyssäni, ja katso, taivaan neljä tuulta kuohutti suurta merta.

7:3  Merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen.

7:4  Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet. Sitä katsellessani reväistiin siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niin kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.

7:5  Katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljelleen, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta hammasten välissä. Sitten sille sanottiin näin: "Nouse ja syö paljon lihaa."

7:6  Tämän jälkeen näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta.

7:7  Sen jälkeen näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi, murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea.

7:8  Tarkkailin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Katso, sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka puhui herjaten.

7:9  Sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Ikivanha istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.

7:10  Tulivirta virtasi ja kävi ulos hänen edestään. Tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessään. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.

7:11  Katselin, ja silloin niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, sitä katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.

7:12  Muiltakin pedoilta otettiin valta pois. Niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.

7:13  Näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikivanhan luo, ja hänet saatettiin tämän eteen.

7:14  Hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

7:15  Minä, Daniel, tunsin henkeni tulevan murheelliseksi ruumiissani, ja näkemäni näyt pelästyttivät minut.

7:16  Lähestyin yhtä siellä seisovista ja pyysin häneltä varmaa tietoa kaikista näistä asioista. Hän vastasi minulle ja ilmoitti minulle niiden selityksen:

7:17  "Nuo suuret pedot, joita on neljä, on neljä kuningasta, jotka nousevat maasta.

7:18  Mutta Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti – iankaikkisesta iankaikkiseen."

7:19  Sen jälkeen halusin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja hyvin kauhea, jolla oli rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet, joka söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa;

7:20  sekä pedon pään kymmenestä sarvesta sekä siitä sarvesta, joka puhkesi ja jonka edestä kolme putosi, jolla sarvella oli silmät ja herjauksia puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin ne muut;

7:21  se sarvi, jonka näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät,

7:22  siihen asti kunnes Ikivanha tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omakseen valtakunnan.

7:23  Hän vastasi näin: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen.

7:24  Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta.

7:25  Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.

7:26  Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan lopullisesti.

7:27  Valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaisia."

7:28  Tähän loppuu kertomus. Minua, Danielia, pelästyttivät ajatukseni suuresti, ja kasvoni kalpenivat, ja kätkin asian sydämeeni.

Chapter 8

8:1  Kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena minä, Daniel, näin näyn, sen jälkeen kun minulla jo ennen oli ollut näky.

8:2  Kun minä näyssä katselin, havaitsin olevani Suusanin linnassa, Eelamin maakunnassa; ja kun näyssä katselin, minä olin Uulai-joen rannalla.

8:3  Nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, pässi seisoi joen rannalla, ja sillä oli kaksi sarvea. Sarvet olivat korkeat, ja toinen oli toista korkeampi, ja korkeampi puhkesi esiin myöhemmin.

8:4  Näin pässin puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään päin, eikä yksikään eläin kestänyt sen edessä, eikä kukaan voinut pelastaa sen vallasta. Se teki, mitä tahtoi, ja tuli suureksi.

8:5  Sitten minä havaitsin, ja katso: pukki tuli päivän laskun puolelta, meni koko maan yli eikä koskettanut maata, ja pukilla oli silmien välissä iso sarvi.

8:6  Sitten se tuli aivan kaksisarvisen pässin luo, jonka olin nähnyt seisovan joen rannalla, ja syöksyi sen kimppuun vihansa voimalla.

8:7  Sitten näin sen käyvän kiinni pässiin ja kiukuissaan puskevan pässiä ja murskaavan sen molemmat sarvet. Pässillä ei ollut voimaa kestää sen edessä, vaan pukki heitti sen maahan ja tallasi sitä, eikä ollut ketään, joka olisi voinut pelastaa pässin sen vallasta.

8:8  Niin pukki tuli hyvin suureksi. Mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä suurta sarvea taivaan neljään tuuleen.

8:9  Sitten yhdestä niistä puhkesi esiin yksi vähäpätöinen sarvi. Se kasvoi suuresti etelään, itään ja Ihanaan maahan päin.

8:10  Se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä.

8:11  Hän ylpeili sotajoukon Ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä perustuksesta luovuttiin.

8:12  Jokapäiväisen uhrin lisäksi sotajoukkokin annettiin rikollisesti alttiiksi tuholle. Se sarvi heitti totuuden maahan, ja mitä se teki, siinä se menestyi.

8:13  Sitten kuulin yhden pyhän puhuvan, ja toinen pyhä sanoi sille, joka puhui: "Kuinka pitkää aikaa tarkoittaa näky jokapäiväisestä uhrista ja kauhistavasta rikoksesta: pyhäkön ja sotajoukon alttiiksi antamisesta tallattavaksi?"

8:14  Niin hän sanoi minulle: "Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua. Sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa."

8:15  Kun minä, Daniel, olin nähnyt tämän näyn ja koetin sitä ymmärtää, niin katso, edessäni seisoi miehen näköinen olento.

8:16  Sitten kuulin ihmisen äänen Uulain keskeltä, ja se huusi ja sanoi: "Gabriel, selitä tälle näky!"

8:17  Silloin hän tuli aivan lähelle sitä paikkaa, jossa seisoin; ja hänen tullessaan minut valtasi pelko, ja lankesin kasvoilleni. Hän sanoi minulle: "Ymmärrä, ihmislapsi, että näky tarkoittaa lopun aikaa."

8:18  Kun hän puhui minulle, olin horroksissa kasvot maata vasten, mutta hän tarttui minuun ja nosti minut seisomaan.

8:19  Sitten hän sanoi: "Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä tapahtuu viimeisenä vihan aikana, sillä se tarkoittaa määrättyä lopun aikaa.

8:20  Kaksisarvinen pässi, jonka näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat.

8:21  Mutta vuohipukki on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas.

8:22  Se, että se särkyi ja neljä nousi sen sijaan, on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.

8:23  Heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava.

8:24  Väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä. Hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle.

8:25  Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten Ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan.

8:26  Näky illoista ja aamuista, josta oli puhe, on tosi. Mutta lukitse sinä näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa."

8:27  Sitten minä, Daniel, olin raukea ja sairastin jonkin aikaa. Sitten nousin ja toimitin palvelusta kuninkaan luona. Olin hämmästynyt näyn tähden enkä sitä ymmärtänyt.

Chapter 9

9:1  Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi –

9:2  hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, huomasin Kirjoituksista vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.

9:3  Käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen etsiäkseni häntä rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhkassa.

9:4  Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja pelottava Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät käskysi.

9:5  Me olemme tehneet syntiä, olemme tehneet väärin, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset, olemme poikenneet pois käskyistäsi ja oikeuksistasi

9:6  emmekä ole kuulleet palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.

9:7  Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niin kuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkottanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.

9:8  Herra, meidän on häpeä, kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska olemme tehneet syntiä sinua vastaan.

9:9  Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä häntä kohtaan me olemme olleet uppiniskaisia.

9:10  Emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissaan, jonka hän asetti eteemme palvelijoidensa, profeettojen, kautta.

9:11  Vaan koko Israel rikkoi lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut ääntäsi, ja niin vuodatettiin päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa, sillä me olimme tehneet syntiä Jumalaa vastaan.

9:12  Hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi tulla päällemme niin suuren onnettomuuden, ettei sellaista, mitä Jerusalemissa tapahtui, ole tapahtunut koko taivaan alla.

9:13  Niin kuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin kaikki tämä onnettomuus tuli päällemme. Mutta emme koettaneet lepyttää Herraa, Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin totuudestasi.

9:14  Sen tähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla päällemme, sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissään, jotka hän tekee, mutta emme ole kuulleet hänen ääntään.

9:15  Mutta nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on:

9:16  Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön vihasi ja kiivautesi pois kaupungistasi Jerusalemista, pyhästä vuorestasi. Sillä meidän syntiemme tähden ja isiemme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka ympärillämme ovat.

9:17  Mutta nyt, Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi yli, joka on autiona, Herran tähden.

9:18  Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu nimiisi, sillä me annamme rukoustemme langeta eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.

9:19  Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, Jumalani, sillä kaupunkisi ja kansasi ovat otetut nimiisi."

9:20  Vielä minä puhuin, rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen Jumalani pyhän vuoren puolesta.

9:21  Mutta kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka olin nähnyt ennen näyssä, nopeasti lentäen luokseni ja kosketti minua iltauhrin aikana.

9:22  Hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.

9:23  Kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan, sillä sinä olet rakas. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

9:24  Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

9:25  Niin tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, Voideltuun, Ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreineen ja vallihautoineen, mutta keskellä ahtaita aikoja.

9:26  Sitten kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan Voideltu, mutta ei hänen itsensä tähden. Kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, ja sen loppu on kuin tulvassa. Sodan loppuun asti on säädetty hävitys.

9:27  Hän vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Silloin hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli."

Chapter 10

10:1  Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi, ja tämä sana on tosi ja merkitsee suurta sodankäyntiä. Niin hän ymmärsi sanan, ja näky oli hänelle ymmärrettävä.

10:2  Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolmen viikon päivät.

10:3  Herkullista ruokaa en syönyt, liha ja viini eivät tulleet suuhuni, enkä voidellut itseäni öljyllä, ennen kuin kolmen viikon päivät olivat kuluneet.

10:4  Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Hiddekelin, rannalla.

10:5  Nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja lanteet vyötettyinä Uufaan kullalla.

10:6  Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat näöltään kuin salama, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin välkehtivä vaski, ja hänen sanojensa ääni oli kuin kansanjoukon pauhina.

10:7  Niin minä, Daniel, yksin näin näyn, mutta miehet, jotka olivat kanssani, eivät näkyä nähneet. Kuitenkin heidät valtasi suuri pelko, ja he pakenivat ja piiloutuivat.

10:8  Silloin minä jäin yksin ja katselin tätä suurta näkyä, mutta minussa ei ollut enää voimaa. Kasvojeni loiste hävisi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään.

10:9  Kuulin hänen sanojensa äänen ja kuullessani hänen sanojensa äänen vaivuin horroksiin kasvoilleni, kasvot maata vasten.

10:10  Katso, käsi kosketti minua ja asetti minut polvieni ja kämmenteni varaan.

10:11  Sitten hän sanoi minulle: "Daniel, sinä rakastettu mies, ymmärrä sanat, jotka sinulle puhun, ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty luoksesi." Kun hän oli puhunut minulle tämän sanan, nousin vavisten.

10:12  Mutta hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sanasi tulleet kuulluiksi, ja sanojesi tähden minä olen tullut.

10:13  Persian valtakunnan ruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli avukseni. Minä olin näet jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten luo.

10:14  Mutta tulin opettamaan sinulle, mitä tapahtuu kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä."

10:15  Niin hänen näitä minulle puhuessaan käänsin kasvoni maahan päin ja olin vaiti.

10:16  Katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti huuliani. Silloin avasin suuni ja puhuin ja sanoin edessäni seisovalle: "Herrani, nähdessäni näyn valtasi minut tuska eikä minussa ollut enää voimaa.

10:17  Kuinka herrani palvelija, tällainen kuin minä, voi puhutella sellaista, kuin herrani on? Sillä siitä asti minussa ei ole voimaa, ja hengitykseni on salpautunut."

10:18  Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua.

10:19  Hän sanoi: "Älä pelkää, sinä rakastettu mies, rauha sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Niin hänen puhuessaan minulle vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut."

10:20  Sitten hän sanoi: "Tiedätkö, mitä varten olen tullut luoksesi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian ruhtinasta vastaan, ja kun poistun, niin katso: tulee Jaavanin ruhtinas.

10:21  Mutta totisesti ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi ruhtinaanne Miikael.

Chapter 11

11:1  Minä seisoin meedialaisen Daarejaveksen ensimmäisenä hallitusvuotena vahvistamassa ja suojelemassa häntä.

11:2  Ja nyt ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, hän panee kaiken liikkeelle Jaavanin valtakuntaa vastaan.

11:3  Sitten nousee sankarikuningas. Hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo.

11:4  Mutta juuri kun hän on noussut, hänen valtakuntansa hajoaa ja jakaantuu neljään taivaan tuuleen. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.

11:5  Sitten Etelän kuningas on voimistuva sekä yksi hänen ruhtinaistaan. Tämä on voimistuva vielä enemmän kuin hän, ja hänen valtansa on oleva suuri valta.

11:6  Ja vuosien kuluttua he tekevät keskenään liiton, ja Etelän kuninkaan tytär menee Pohjoisen kuninkaan luo saadakseen aikaan sopimuksen. Mutta häneltä menee hänen käsivartensa voima, eikä Pohjoisen kuningas ja hänen käsivartensa pysy. Mutta tytär itse annetaan alttiiksi ja ne, jotka olivat hänet tuoneet, ja hänen siittäjänsä ja se, joka auttoi häntä noina aikoina.

11:7  Sitten hänen juurtensa vesoista eräs nousee hänen sijaansa ja tulee sotajoukon mukana, tulee Pohjoisen kuninkaan linnoitukseen ja toimii heitä vastaan ja voimistuu.

11:8  Myös heidän jumalansa ja valetut kuvansa ja kallisarvoiset astiansa, hopeat ja kullat hän vie saaliinaan Egyptiin. Sitten hän kestää muutaman vuoden Pohjoisen kuninkaan edessä.

11:9  Tämä hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan, mutta palaa takaisin maahansa.

11:10  Sitten hänen poikansa varustautuvat ja kokoavat suuret sotavoimat, ja yksi heistä hyökkää tulvana, tulee toistamiseen ja tunkeutuu hänen turvapaikkaansa asti.

11:11  Silloin Etelän kuningas julmistuu ja lähtee sotimaan häntä, Pohjoisen kuningasta vastaan. Tämä nostattaa suuren joukon, mutta joukko joutuu hänen valtaansa.

11:12  Kun hän on sitten raivannut pois tuon joukon, hänen sydämensä paisuu. Hän kaataa kymmeniä tuhansia, mutta ei vahvistu.

11:13  Pohjoisen kuningas palaa ja tuo sotajoukon, ensimmäistä suuremman, ja muutaman ajan, muutaman vuoden kuluttua tulee suurella sotavoimalla ja runsaasti varustettuna.

11:14  Niinä aikoina monet nousevat Etelän kuningasta vastaan, ja omasta kansastasi nousee väkivallan miehiä, että näky kävisi toteen, mutta he itse lankeavat.

11:15  Silloin Pohjoisen kuningas tulee, luo vallin ja valloittaa linnoitetun kaupungin. Sitä eivät kestä Etelän käsivarret, ei sen valioväki, eikä sillä ole voimaa seistä sitä vastaan.

11:16  Mutta se, joka hyökkää sitä vastaan, tekee, mitä tahtoo, eikä kukaan kestä hänen edessään. Hän asettuu Ihanaan maahan, ja hävitys tulee hänen kätensä kautta.

11:17  Ja hän aikoo hyökätä valtakuntansa koko voimalla ja oikeamieliset hänen kanssaan, ja toteuttaa sen. Hän antaa hänelle tyttärensä vaimoksi tuhotakseen sen. Mutta se ei onnistu eikä siitä ole hänelle etua.

11:18  Sitten hän kääntyy rantamaita vastaan ja ottaa valtaansa monet. Mutta eräs sotapäällikkö tekee hänen herjauksistaan lopun ja kostaa hänelle hänen herjauksensa.

11:19  Silloin hän kääntyy oman maansa linnoituksiin, mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole.

11:20  Mutta hänen sijaansa nousee eräs, joka antaa veronkantajan käydä läpi valtakunnan ihanimman maan. Mutta muutamien päivien kuluttua hänet tuhotaan, ei kuitenkaan vihalla eikä sodalla.

11:21  Sitten hänen sijaansa nousee kelvoton, joka ei ollut saava kuninkaallista arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja anastaa juonilla kuninkuuden.

11:22  Mutta sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestään ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas.

11:23  Siitä lähtien kun liittoudutaan hänen kanssaan, hän harjoittaa petosta. Hän lähtee liikkeelle ja saa ylivallan vähällä väellä.

11:24  Hän tulee maakunnan rauhallisiin ja hedelmällisiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee, ja linnoituksia vastaan hän punoo juoniaan säädettyyn aikaan asti.

11:25  Sitten hän panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan hyökäten suurella sotajoukolla. Mutta Etelän kuningas varustautuu sotaan suurella ja erittäin väkevällä sotajoukolla. Hän ei kuitenkaan kestä, sillä häntä vastaan juonitellaan.

11:26  Ne, jotka syövät hänen ruokaansa, tuhoavat hänet, ja hänen sotajoukkonsa huuhdotaan pois, ja monet kaatuvat surmattuina.

11:27  Kumpikin kuningas punoo juonia toinen toistaan vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta. Mutta se ei onnistu, sillä määräaika ei ole vielä lopussa.

11:28  Hän palaa maahansa paljoine tavaroineen ja miettii juonia pyhää liittoa vastaan. Hän toteuttaa ne ja palaa maahansa.

11:29  Määräaikana hän palaa ja tulee Etelämaahan, mutta tällä viimeisellä retkellä ei käy kuin ensimmäisellä.

11:30  Häntä vastaan hyökkäävät kittiläisten laivat, ja hän menettää rohkeutensa, kääntyy takaisin ja purkaa kiukkuaan pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton.

11:31  Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häpäisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.

11:32  Liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niiden joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä.

11:33  Taidolliset kansan seassa opettavat monia, mutta heitä ahdistetaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä jonkin aikaa.

11:34  Mutta keskellä sortoa heille suodaan vähäksi aikaa menestystä, ja monet liittyvät heihin teeskennellen.

11:35  Taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, kirkastettaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennen kuin määräaika on.

11:36  Kuningas tekee, mitä tahtoo, ja korottaa itsensä ja ylpeilee jokaista jumalaa vastaan ja itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu outoja. Hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa. Sillä se, mitä on säädetty, tapahtuu.

11:37  Hän ei välitä isiensä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän ylvästelee niitä kaikkia vastaan.

11:38  Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla.

11:39  Tätä hän tekee vahvoille linnoituksille – hän vieraan jumalansa kanssa. Niille, jotka hän tuntee omikseen, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.

11:40  Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssaan. Pohjoisen kuningas käy tuulispäänä tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa tulvana leviten niiden yli.

11:41  Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestään pelastuvat Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa.

11:42  Hän ojentaa kätensä maita kohti. Egyptin maa ei ole säästyvä.

11:43  Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja libyalaiset ja kuusilaiset liittyvät häntä seuraamaan.

11:44  Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät hänet, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi.

11:45  Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä kukaan auta häntä.

Chapter 12

12:1  Siihen aikaan nousee Miikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi lasten suojana. Se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä asti, kuin kansoja on ollut, siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan kansasi, kaikki, jotka ovat kirjaan kirjoitetut.

12:2  Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun.

12:3  Taidolliset loistavat, niin kuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

12:4  Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja tieto lisääntyy.

12:5  Minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla.

12:6  Toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: "Kuinka kauan on vielä näiden ihmeellisten asioiden loppuun?"

12:7  Kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa, ja kun pyhän kansan hajaannus on päättynyt, silloin nämä kaikki täyttyvät."

12:8  Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja sanoin: "Herrani, mikä on oleva näiden loppu?"

12:9  Hän sanoi: "Mene, Daniel, sillä nämä sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.

12:10  Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.

12:11  Mutta siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.

12:12  Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentäviisi päivää.

12:13  Mutta sinä, mene, siihen asti kunnes loppu tulee, ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa."