FinBiblia - Judith

Chapter 1

1:1  Arphaksad, Median kuningas, oli saanut allensa monta maakuntaa ja kansaa; ja hän rakensi jalon ja Suuren kaupungin, jonka hän kutsui Ekbatanaksi.

1:2  Sen muurit teki hän vuojonkivistä, seitsemänkymmentä kyynärää korkiaksi ja kolmekymmentä kyynärää paksuksi.

1:3  Hän teki sen tornit sata kyynärää korkiaksi ja kaksikymmentä kyynärää paksuksi, nelikulmaiseksi; ja kaupungin portit teki hän niin korkiaksi kuin tornitkin.

1:4  Ja luotti suureen sotaväkeensä ja voimaansa.

1:5  Mutta Nebukadnetsar, Assyrian kuningas, hallitsi suuressa kaupungissa Ninivessä; ja toisena vuotena toistakymmentä hänen hallituksensa ajalla soti hän Arphaksania vastaan, ja voitti hänen Euphratin, Tygrin ja Hydaspen virran tykönä, sillä suurella Ragauin kedolla, joka muinen Ariokin Elassarin kuninkaan oli ollut.

1:6  Silloit tuli Nebukadnetsarin valtakunta voimalliseksi, ja hänen sydämensä ylpiäksi; ja hän lähetti sanan kaikille niille, jotka asuivat Kilikiassa, Damaskuksessa, Libanonissa.

1:7  Karmelissa ja Kedarissa, ja niille Galileassa ja nilla suurella Esdrelomin kedolla.

1:8  Ja kaikille niille, jotka olivat Samariassa ja toisella puolella Jordania, hamaan Jerusalemiin asti ja koko Gesemin maalle, hamaan Etiopian rajoihin asti.

1:9  Kaikkein niiden tykö lähetti Nebukadnetsar, Assyrin kuningas sanansaattajat.

1:10  Mutta he katsoivat ne kaikkia ylön, ja antoivat sanansaattajat häpiällä kotia palata.

1:11  Silloin vihastui kuningas Nebukadnetsar sangen kovia kaikkein maakuntain päälle, ja vannoi kuninkaallisen istuimensa ja valtakuntansa kautta, että hän kaikille näille maakunnille tahtoi kostaa.

Chapter 2

2:1  Kolmantenatoistakymmenentenä kuningas Nebukadnetsarin vuotena, toisena päivänä kolmattakymmentä ensimmäisellä kuulla tuli päätetyksi Nebukadnetsarin, Assyrian kuninkaan huoneessa, että hänen piti kostaman.

2:2  Ja hän kutsutti tykönsä kaikki neuvonantajansa, ruhtinaansa ja päämiehensä, ja piti neuvoa salaisesti heidän kanssansa,

2:3  Ja ilmoitti heille, kuinka hän oli aikonut kaikki nämät maakunnat saattaa valtakuntansa alle.

2:4  Koska se heille kaikille niin kelpasi, kutsui kuningas Nebukadnetsar sotapäämiehensä Holoferneksen.

2:5  Ja sanoi hänelle: mene kaikkia valtakuntia vastaan, jotka lännessä ovat; ja erinomattain niitä vastaan, jotka ovat katsoneet ylön minun sanani.

2:6  Ei sinun pidä yhtään valtakuntaa säästämän; mutta kaikki vahvat kaupungit pitää sinun minulle alamaiseksi tekemän.

2:7  Niin Holofernes kutsui kokoon sodanpäämiehet ja Assyrian sotaväen ruhtinaat, ja valmisti väkeä sotaan, niin kuin kuningas hänelle käskenyt oli, sata ja kaksitoistakymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksitoistakymmentä tuhatta ampuvaista hevosmiestä.

2:8  Ja antoi kaiken sotaväen mennä edellänsä, epälukuiset kamelit, äärettömän viljan, härjät ja lampaat, kansallensa.

2:9  Ja antoi tuoda kaikesta Syriasta jyviä leiriinsä.

2:10  Mutta kultaa ja rahaa otti hän sangen paljo myötänsä kuninkaan huoneesta.

2:11  Ja meni matkaan koko sotajoukon kanssa, vaunuin, ratsasmiesten ja ampujain kanssa, jotka peittivät maan niin kuin heinäsirkat.

2:12  Sittekuin hän oli vaeltanut Assyrian maan äären ylitse, tuli hän Angen vuorten tykö, vasemmalle puolen Kilikiata, ja voitti kaikki heidän kylänsä ja vahvat kaupunkinsa,

2:13  Ja kukisti kuuluisan Melotin kaupungin ja ryösti kaiken väen Tarsiksessa ja Ismaelin lapset, jotka korvessa asuivat lounaan päin Kelonin maata.

2:14  Ja hän vaelsi Phratin virran ylitse ja tuli Mesopotamiaan ja kukisti kaikki korkiat kaupungit, jotka hän löysi, Mamren ojasta hamaan mereen asti.

2:15  Ja voitti siellä Kilikian rajat Joppen rajoihin asti, jotka lounaasta päin ovat.

2:16  Ja vei myös kaikki Madianin lapset pois, ja ryösti kaikki heidän tavaransa; ja tappoi kaikki ne, jotka olivat häntä vastaan, miekan terällä.

2:17  Sitte meni hän alas Damaskun maalle elonaikana, ja poltti kaiken heidän elonsa, ja antoi hakata maahan kaikki heidän puunsa ja viinapuunsa. Ja koko maakunta pelkäsi häntä.

Chapter 3

3:1  Silloin lähettivät kuninkaat ja ruhtinaat Syriasta, Mesopotamiasta, Syrian Sobalista, Lybiasta ja Kilikiasta sanansaattajansa kaikista kaupungeista ja maakunnista, jotka tulivat Holoferneksen tykö ja sanoivat:

3:2  Käännä vihas pois meidän päältämme; sillä se on parempi, että me elämme ja palvelemme suurten kuningasta Nebukadnetsaria, ja olemme sinulle alamaiset, kuin että hukumme, ja emme kuitenkaan mitään voita.

3:3  kaikki kaupunkimme, tavaramme, vuoremme, kukkulamme, peltomme, härkämme, lampaamme, vuohemme, hevosemme ja kamelimme, ja kaikki mitä meillä on.

3:4  Niin myös meidän perheemme, ovat sinun; tee niiden kanssa, mitäs tahdot.

3:5  Me myös ja meidän lapsemme olemme sinun palvelias.

3:6  Tule meidän tykömme ja ole meidän armollinen herramme; pidä meitä palvelianas, niin kuin sinä tahdot.

3:7  Niin läksi Holofernes alas vuorelta kaiken sotaväkensä kanssa, ja voitti vahvat kaupungit ja kaikki maan asuvaiset,

3:8  Ja otti kaikista kaupungeista väkevät miehet palvelukseensa, valitut sotaan.

3:9  Josta kaikki maakunnat suuresti hämmästyivät, niin että ruhtinaat ja ylimmäiset kaikista kaupungeista ynnä kansan kanssa tulivat häntä vastaan.

3:10  Ja ottivat hänen vastaan seppeleillä, hypyllä, rummuilla ja huiluilla. Ja ei kuitenkaan taitaneet niinkään armoa löytää: Sillä hän kukisti heidän kaupunkinsa, ja hakkasi maahan heidän metsistönsä. Sillä Nebukadnetsar oli hänen käskenyt hävittää kaikki jumalat maakunnista, että kaikki kansa, jotka Holefernes oli vaativa allensa, pitäis hänen ainoana jumalana. Kuin hän oli Syrian Sobalin, ja kaiken Aramean ja Mesopotamian lävitse vaeltanut, tuli hän Edomilaisten tykö Gabaan maalle. Ja voitti heidän kaupunkinsa, ja oli sillä kolmekymmentä päivää; sillä välillä antoi hän kaikki sotaväkensä tulla kokoon.

Chapter 4

4:1  Kuin Israelin lapset, jotka Juudan maalla asuivat, sen kuulivat, pelkäsivät he häntä suuresti.

4:2  Ja vavistus ja hämmästys oli heidän päällensä tullut; sillä he pelkäsivät hänen niin tekevän Jerusalemille ja Herran templille, kuin hän muillekin epäjumalansa huoneille oli tehnyt.

4:3  Sentähden lähettivät he koko Samarian hamaan Jerichoon asti, ja vahvistivat kaikki linnat vuorilla.

4:4  Ja tekivät muurit kyläinsä ympärille, ja toimittivat itsellensä viljaa sodan varaksi.

4:5  Ja ylimmäinen pappi Jojakim kirjoitti kaikkein tykö, jotka asuivat Esdrelomia päin&, se on sen suuren kedon tykönä Dotaimissa ja kaikkein niiden tykönä, joiden kautta vihollinen oli tulla.

4:6  Että he varjelisivat kukkulat vuorilla, Jerusalemiin päin.

4:7  Ja Israelin lapset tekivät niin kuin Jojakim, Herran pappi, heille oli käskenyt.

4:8  Ja kaikki kansa huusi hartaasti Herran tykö, ja nöyryyttivät heitänsä, he ja heidän vaimonsa, paastolla ja rukouksella.

4:9  Mutta papit pukivat säkit yllensä, ja lapset makasivat Herran templin edessä; ja he peittivät Herran alttarin säkillä,

4:10  Ja huusivat Herran Israelin Jumalan tykö yksimielisesti, ettei heidän lapsensa ja vaimonsa vietäisi pois saaliiksi jaettaviksi ja ettei heidän kaupunkinsa hävitettäisi ja heidän pyhänsä saastutettaisi, ja ettei he pakanoilta häväistyksi tulisi.

4:11  Ja Jojakim, Herran ylimmäinen pappi kävi ympäri, neuvoi koko Israelin kansaa.

4:12  Ja sanoi: teidän pitää tietämän, että Herra on teidän rukouksenne kuuleva, jos ette lakkaa paastoomasta ja rukoilemasta Herran edessä.

4:13  Ajatelkaat Moosesta Herran palveliaa, joka ei miekalla, vaan pyhällä rukouksella löi Amalekin, joka luotti voimaansa ja väkeensä ja sotajoukkoonsa, kilpeensä, vaunuihinsa ja ratsasmiehiinsä.

4:14  Niin se myös pitää tapahtuman kaikille Israelin vihollisille, jos te niin itsenne parantaa tahdotte, kuin te nyt ruvenneet olette.

4:15  Tämän neuvon jälkeen rukoilivat he Herraa, ja jäivät Herran eteen: niin että papit kävivät säkissä, ja pitivät tuhkaa päänsä päällä , ja tekivät Herralle polttouhria; Ja rukoilivat kaikki Herraa kaikesta sydämestänsä, että hän tahtoi etsiä kansaansa Israelia.

Chapter 5

5:1  Ja Holofernekselle, Assyrian sotapäämiehelle sanottiin, että Israelin lapset varustivat itsensä, ja tahtoivat itsensä varjella, ja kuinka he olivat ottaneet vaarin kukkuloista mäillä.

5:2  Silloin julmistui Holofernes, ja kutsui kaikki Moabilaisten ja Ammonilaisten ylimmäiset ja päämiehet,

5:3  Ja sanoi heille: sanokaat minulle, mikä kansa se on, joka vuorilla asuu? Kutka heidän suuret kaupunkinsa ovat, mitä he voivat, ja mitkä heidän sotaväkensä ovat, ja kuka heidän kuninkaansa on?

5:4  Että he ainoasti kaikista muista itäisellä maalla katsovat meitä ylön, ja ei ole tulleet meitä vastaan, ottamaan meitä vastaan rauhalla.

5:5  Silloin vastasi Akior, kaikkien Ammonin lasten päämies , ja sanoi: minun herrani, jos sinä tahdot mielelläs kuulla, niin minä sanon sinulle totuuden tästä kansasta, joka vuorilla asuu; ja en minä tahdo valhetella sinun edessäs.

5:6  Tämä kansa on Kaldeasta tullut; ja on ensisti asunut Mesopotamiassa; ettei he tahtoneet seurata isäinsä jumalia Kaldeassa.

5:7  Sentähden hylkäsivät he isäinsä säädyt, joilla paljon jumalia oli.

5:8  Ja palvelivat yhtä ainoaa taivaan Jumalaa, joka heidän käski mennä sieltä pois, ja asua Haranissa. Kuin kaikissa niissä maakunnissa kallis aika oli. vaelsivat he alas Egyptin maalle ; siellä ovat he paljoksi tulleet neljässä sadassa ajastajassa , ettei heidän joukkoansa taidettu lukea.

5:9  Mutta kuin Egyptin kuningas vaivasi heitä saven kantamisella ja tiilien teolla, rakentaa hänen kaupunkiansa. huusivat he Herransa tykö , joka löi koko Egyptin moninaisilla vitsauksilla

5:10  Kuin Egyptiläiset olivat ajaneet pois heidät tyköänsä, ja vaiva lakkasi heistä, ja tahtoivat heitä taas käsittää , ja viedä orjuuteen jälleen,

5:11  Avasi taivaan Jumala meren, niin että vedet kahden puolen seisoivat, niin kuin muurit; ja he kävivät kuivin jaloin meren pohjaa myöten, ja pääsivät pois.

5:12  Mutta kuin Egyptiläiset kiiruhtivat heidän peräänsä koko joukkonsa kanssa, tulivat he kaikki upotetuksi mereen, niin ettei yksikään jäänyt, joka sen muille olis ilmoittanut.

5:13  Ja kuin tämä kansa tuli Punaisesta merestä, sioittivat he itsensä Sinain vuorten korpeen, jossa ei yksikään ihminen ennen asua eli elää taitanut.

5:14  Siellä tuli halkia vesi makiaksi, niin he saivat juoda, ja he saivat leipää taivaasta neljäkymmentä ajastaikaa

5:15  Ja kuhunka he menivät ilman jousia ja nuolia, ilman kilpeä ja miekkaa, siellä soti heidän Jumalansa heidän edestänsä, ja he saivat voiton.

5:16  Ja ei yksikään taitanut tätä vahingoittaa, mutta ainoastaan silloin, kun he luopuivat Herran Jumalansa käskyistä.

5:17  Sillä niin usein kuin he rukoilivat muita paitsi Jumalaansa, niin heidät lyötiin ja vietiin pois häpiällä.

5:18  Mutta niin usein kuin he katuivat, että heidän Jumalansa käskyistä poikenneet olivat, antoi taivaan Jumala heille taas voiton vihollisiansa vastaan.

5:19  Sentähden hävittivät he Kanaanealaisten kuninkaat, Jebusilaiset, Phereläiset, Hetiläiset, Heviläiset, Amorilaiset, ja kaikki voimalliset Hesbonissa, ja ottivat heidän maansa ja kaupunkinsa.

5:20  Ja he menestyivät niin kauan kuin ei he syntiä tehneet Jumalaansa vastaan; sillä heidän Jumalansa vihaa vääryyttä.

5:21  He ovat myös usein ennen tätä aikaa olleet ajetut pois monelta kansalta, ja viedyt pois vieraalle maalle, että he olivat poikenneet siitä käskystä, jonka Jumala heille oli antanut, että heidän piti siinä vaeltaman.

5:22  Mutta he ovat äsken tulleet siitä viheliäisyydestä, jossa he olleet olivat, sittekuin he olivat kääntyneet Herran Jumalansa tykö, ja niin ovat asettaneet itsensä tälle vuorelle: ja asuvat Jerusalemissa, jossa heidän pyhänsä on.

5:23  Sentähden, minun herrani, anna kysellä, jos tämä kansa on syntiä tehnyt Jumalaansa vastaan, niin me menemme sinne ylös, ja heidän Jumalansa antaa totisesti heitä sinun käsiis; niin että sinä heitä saat vaatia sinua vainos ikeen alle.

5:24  Mutta jos ei he ole syntiä tehneet Jumalaansa vastaan, niin emme voi mitään heitä vastaan; sillä heidän Jumalansa varjelee heidät, ja me tulemme häpiään kaikessa maassa. Kuin Akior näitä sanonut oli, tulivat kaikki Holoferneksen päämiehet vihaisiksi, ja ajattelivat häntä tappaa, ja sanoivat toinen toisellensa: Kuka tämä on, joka sitä sanoa tohtii, että Israelin lapset taitavat varjella itsensä kuningas Nebukadnetsaria ja hänen sotajoukkoansa vastaan? Eikö he kaikki ole aseettomat, ja ei yksikään ole sotamies. Mutta että Akior näkis itsensä valhetelleeksi, niin käykäämme sinne ylös; ja kuin me heidän parhaan väkensä käsitämme, niin me annamme pistää Akiorin lävitse ynnä heidän kanssansa. Että kaikki kansa ymmärtäis Nebukadnetsarin olevan jumalan maan päällä, ja ei yhdenkään muun.

Chapter 6

6:1  Silloin julmistui Holofernes Akiorin päälle, ja sanoi:

6:2  Kuinka sinä rohkeat ennustaa, että Israelin kansalla on varjelus Jumalaltansa? Kuin me nyt lyömme heidät, niinkuin yhden miehen, pitää sinun näkemän, ettei yhtään muuta Jumalaa ole paitsi Nebukadnetsaria.

6:3  Ja päälliseksi pitää sinäkin Assyrian miekalla pistettämän lävitse; ja koko Israelin pitää sinun kanssas hukkuman

6:4  Niin sinä saat ymmärtää, että Nebukadnetsar kaiken maailman herra on, kuin sinä minun sotaväkeni miekalla pistetään lävitse, ja makaat Israelin lyötyin kanssa kuolleena, ja sinun täytyy kuolla ja hukkua.

6:5  Mutta jos sinä luulet, että sinun ennustukses on tosi, niin ei sinun tarvitse hämmästyä eli vaalistua.

6:6  Niinkuin heille käy, niin pitää myös sinulle käymän; sillä minä lähetän nyt sinun heille, että minä rankaisisin sinua ynnä heidän kanssansa.

6:7  Niin käski Holofernes palveliainsa ottaa Akiorin kiinni, ja viedä Betuliaan Israelin lasten käsiin.

6:8  Ja Holoferneksen palveliat ottivat hänen kiinni. Ja kuin he tulivat kedon ylitse vuorten tykö, menivät ampuja heitä vastaan.

6:9  Silloin poikkesivat he vuoren sivulle, ja sitoivat Akiorin käsistä ja jaloista puuhun, sysäsivät maahan, ja jättivät riippumaan, ja menivät herransa tykö jälleen.

6:10  Mutta Israelin lapset tulivat alas Betuliasta hänen tykönsä ja, ja päästivät hänen vallallensa, ja veivät Betuliaan, ja asettivat hänen kansansa keskelle, ja kyselivät häneltä, kuinka hänen kanssansa menty oli, ja minkätähden Assyrialaiset olivat hänen hirttäneet?

6:11  Silloin olivat siellä kaupungin päämiehet, Otsia Miikan poika, Simeonin suvusta, ja Karmi, joka myös Otonieliksi kutsuttiin.

6:12  Akior sanoi vanhinten ja kaiken kansan edessä kaikki, mitä Holofernes häneltä kysynyt, ja hän hänelle vastannut oli, ja kuinka Holoferneksen väki siitä vastauksesta tahtoivat hänen tappaa;

6:13  Ja kuinka Holofernes oli vihastunut ja käskenyt hänen antaa Israelin lasten käsiin, että kuin hän Israelin lapset sais lyödyksi, rankaisis ja surmais hän myös Akiorin, etä hän oli sanonut: taivaan Jumala on heidän varjeluksensa.

6:14  Kuin Akior kaikkia näitä puhunut oli, lankesi kaikki kansa kasvoillensa, rukoilivat Herraa ja itkivät yhteen suuhun, ja rukoilivat yksimielisesti Herraa.

6:15  ja sanoivat: Herra taivaan ja maan Jumala, katso heidän ylpeyttänsä ja meidän nöyryyttämme, ja katso armollisesti sinun pyhiäs, ja osoita, ettet niitä hylkää, jotka toivovat sinun päälles; ja ettäs kukistat ne maahan, jotka itseensä ja väkeensä luottavat.

6:16  Ja niin he itkivät ja rukoilivat kaiken sen päivän, ja lohduttivat Akioria.

6:17  Ja sanoivat: meidän isäimme Jumala, jonka voiman sinä ylistänyt olet, on sinulle niin kostava, ettei he saa iloita sinusta; mutta sinä saat nähdä, kuinka he lyödyksi ja maahan kaadetuksi tulevat.

6:18  Ja kuin Herra meidän Jumalamme pelastaa meidät, niin olkoon Jumala sinun kanssasi meidän seassamme. Ja jos sinä tahdot, niin sinä saat kaikkein sinun omaistes kanssa asua meidän seassamme.

6:19  Kuin nyt kansa toinen toisestansa erkanivat, otti Otsi hänen huoneeseensa kanssansa ja valmisti suuren ehtoollisen,

6:20  Ja kutsui tykönsä kaikki vanhimmat, ja virvoitti itsiänsä, että he kauvan olivat ennen paastonneet.

6:21  Niin kansa taas kutsuttiin kokoon; ja rukoilivat apua Israelin Jumalalta kokouksissansa kaiken yön.

Chapter 7

7:1  Toisena päivänä käski Holofernes sotaväkensä olla valmiina Betuliaa vastaan.

7:2  Ja hänellä oli sata ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksitoistakymmentä tuhatta hevosmiestä, paitsi sitä joukkoa, jonka hän oli ottanut kaikista nuorukaisista joka kaupungista, kussa hän jonkun maakunnan saanut oli.

7:3  Tämä sotajoukko valmisti itsensä Israelin lapsia vastaan, ja sioitti itsensä vuorille, Dotaimin kohdalle, aina Belmasta hamaan Kelmoniin asti, joka oli Esdrelomin kohdalla.

7:4  Kuin Israelin lapset näkivät Assyrian kansan paljouden, lankesivat he maahan, ja priiskottivat tuhkaa päänsä päälle, ja rukoilivat kaikki yksimielisesti, että Israelin Jumala tahtois näyttää laupiutensa kansallensa.

7:5  ja he varustivat itsensä sota-aseinensa, ja pitivät vaarin vuortensa kukkuloista, ja varjelivat niitä yöt ja päivät.

7:6  Mutta kuin Holofernes vaelsi siinä ympäriinsä, ymmärsi hän, että ulkoisella puolella kaupunkia oli kaivo, joka torvilla kaupunkiin johdatettu oli; nämät torvet antoi hän poikki hakata.

7:7  Ja vaikka vähät kaivot ei olleet kaukana muurista, joista he salaa vettä toivat; niin niissä oli kuitenkin tuskin niin paljon, että he itsensä virvoittaa taisivat.

7:8  Sentähden tulivat Ammonilaiset ja Moabilaiset Holoferneksen tykö, ja sanoivat: ei Israelin lapset tohdi varjella itsiänsä meitä vastaan keihäillä ja nuolilla; mutta vuorilla ja kukkuloilla, joissa he rauhassa ovat.

7:9  Sentähden anna varjella kaivot, ettei he saisi vettä; niin täytyy heidän kuolla ilman miekkaa, eli hätä vaatii heidät antamaan kaupungin, jonka he luulevat voittamattoman olevan, että se on vuorilla.

7:10  Tämä neuvo kelpasi Holofernekselle ja hänen sotaväellensä; ja hän asetti miestä joka kaivon tykö.

7:11  Kuin he kaksikymmentä päivää olivat kaivoja vartioineet, ja Betulisaas ei ollut enää vettä, ei kaivoissa eikä muualla, niin ettei he yhtään päivää enään itsiänsä taitaneet virvoittaa, ja heidän täytyi joka päivä antaa mitalla vettä kansalle.

7:12  Silloin tulivat kaikki miehet ja vaimot, nuoret ja vanhat Otsian tykö, vanhimmat ja lapset, valittivat kaikki yhteen suuhun.

7:13  Ja sanoivat: Jumala olkoon teidän ja meidän vaiheellamme tuomari, että te saatatte meidät senkaltaiseen hätään, ettette anna meidän tehdä rauhaa Assyrialaisten kanssa.

7:14  Ja sentähden Jumala on meidät myynyt heidän käsiinsä, ja ei meillä ole yhtään apua, mutta meidän täytyy nääntyä janoon heidän silmiensä edessä, ja hukkua surkiasti.

7:15  Sentähden kutsukaat kokoon kaikki, jotka kaupungissa ovat, että me antaisimme itsemme Holoferneksen haltuun;

7:16  Sillä on parempi, että me annamme itsemme ja pääsemme henkiin, kunnioittain Jumalaa, kun että me hukumme, ja tulemme kaikelle maailmalle häpiäksi, kuin meidän täytyy nähdä, että meidän vaimomme ja lapsemme surkiasti meidän silmäimme edessä kuoleman pitää.

7:17  Me todistamme tänäpänä taivaan ja maan ja meidän isäimme Jumalan edessä, joka meitä rankaisee meidän syntiemme tähden, että me olemme rukoilleet teitä antamaan Holofernekselle kaupunkia, ettemme äkisti kuolisi miekalla, ja ettemme kaikki nääntyisi janosta.

7:18  Silloin oli suuri itku ja valitus kaikella kansalla; muutamat seisoivat kauvan ja huusivat Jumalaa tykö ja sanoivat:

7:19  Me olemme syntiä tehneet ynnä meidän isäimme kanssa, me olemme väärin tehneet ja olleet jumalattomat.

7:20  Mutta sinä olet laupias, sentähden ole meille armollinen ja rankaise itse meitä: ja että me sinun tunnustamme, niin älä meitä hylkää pakanain käsiin, jotka eivät sinua tunne;

7:21  Ettei he kerskaisi, sanoen, kussa on nyt heidän Jumalansa?

7:22  Kuin he jo kauvan huutaneet ja itkeneet olivat ja jo jotakin jälleen vaikenivat,

7:23  Nousi Otsia, itki ja sanoi, hyvät veljet, olkaat kuitenkin kärsivälliset, ja odottakaamme vielä viisi päivää Jumalan apua:

7:24  Jos hän tahtoo meille armon osoittaa, ja nimensä kuuluisaksi tehdä.

7:25  Jos ei meitä näinä viitenä päivänä auteta, niin me teemme, niinkuin te anoneet olette.

Chapter 8

8:1  Tämä tuli Juditin eteen, joka leski oli, Meratin tytär, Utsin pojan, Josephin pojan, Otsian pojan, Jamnorin pojan, Gedeonin pojan, Raphaimin pojan, Akitobin pojan, Malkian pojan, Enanin pojan, Natanian pojan, Sealtielin pojan, Simeonin pojan.

8:2  Ja hänen miehensä oli Manasse, joka elonaikana kuollut oli.

8:3  Sillä, kuin hän ooli kedolla työväen tykönä, tuli hän helteessä sairaaksi, ja kuoli Betuliassa omassa kaupungissansa, ja haudattiin isäinsä kanssa.

8:4  Hän jätti Juditin jälkeensä, joka kolme ajastaikaa oli leskenä ollut ja neljä kuukautta.

8:5  Ja oli tehnyt huoneensa päälle salaisen makaushuoneen, jossa hän piikoineen oleskeli.

8:6  Ja oli puettu säkkiin, ja paastosi joka päivä, paitsi sabbatia, uutta kuuta ja muita Israelin huoneen juhlia.

8:7  Ja hän oli aivan ihana ja rikas, ja hänellä oli paljon palkollisia, ja tarhat täynnä härkiä ja lampaita.

8:8  Ja hänestä puhui jokainen hyvin, että hän pelkäsi Jumalaa; ja ei yksikään tiennyt hänestä mitään pahuutta sanoa.

8:9  Kuin tämä Judit kuuli, että Otsia oli luvannut antaa kaupungin viiden päivän perästä Assyrialaisille, lähetti hän vanhinten Kambrin ja Kamrin perään.

8:10  Ja kuin he tulivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: mikä se pitää oleman, että Otsia on luvannut antaa kaupungin Assyrialaisille, jos ei meitä viidessä päivässä auteta?

8:11  Mitkä te olette, että kiusaatte Jumalaa?

8:12  Ei niin sovi armoa kerjätä, mutta pikemmin vihaa ja vainoa.

8:13  Tahdotteko te asettaa Herralle ajan ja päivän tiedän mielenne jälkeen, kuin hänen pitäisi auttaa?

8:14  Kuitenkin on Herra kärsivällinen; sentähden pitää meidän katuman, ja etsiä armoa kyynelillä.

8:15  Sillä ei Jumala vihastu niinkuin joku ihminen, ettei hän itsiänsä anna lepyttää.

8:16  Sentähden pitää meidän nöyryyttämän itsiämme sydämestä ja nöyryydessä häntä palveleman.

8:17  Ja meidän pitää itkien häntä rukoileman, että hän suosionsa perästä tahtois osoitta meille laupiuden: ja niinkuin meidän nyt täytyy murehtia heidän ylpeytensä tähden, että me tämän surun jälkeen taas iloitsisimme.

8:18  Ettemme meidän isiäimme syntiä ole seuranneet, joka Jumalansa hylkäsivät, ja palvelivat vieraita jumalia.

8:19  Jonka tähden he vihollisillensa annettiin, lyötiin, vangittiin ja häväistiin; mutta emme tunne muuta jumalaa, kuin hänen ainoan.

8:20  Ja tahdomme nöyryydellä toivoa häneltä apua ja lohdutusta; niin Herra meidän Jumalamme vapahtaa meidän veremme meidän vihollisiltamme, ja sortaa ja häpiään saattaa kaikki pakanat, jotka meitä vainoovat.

8:21  Ja te, rakkaat veljet, jotka vanhimmat Jumalan kansan seassa olette, lohduttakaat kansaa puheillanne ajattelemaan, kuinka meidän isämme myös kiusattiin, että heitä koeteltaisiin, jos he olisivat palvelleet Jumalaa sydämestänsä.

8:22  Muistuttakaat heille, kuinka meidän isämme Abraham monella tavalla koeteltiin, ja tuli Jumalan ystäväksi , sittekuin hän moninaisella ahdistuksella koeteltu oli.

8:23  Niin myös Isaak, Jakob , Moses ja kaikki, jotka Jumalalle ovat otolliset olleet, ovat monta vaivaa voittaneet ja pysyneet vahvana.

8:24  Mutta muut, jotka ei tahtoneet ottaa murheita vastaan Jumalan pelvossa, vaan ovat kärsimättömyydestä nurisseet Jumalaa vastaan ja pilkanneet,

8:25  Ne kadotettiin turmelialta ja kärmeiltä.

8:26  Älkäämme sentähden olko kärsimättömät tässä vaivassa.

8:27  Mutta tunnustakaamme, että tämä rangaistus on Jumalalta paljon vähempi kuin meidän syntimme ovat, ja uskokaamme, että meitä kuritetaan, niinkuin hänen palvelioitansa parannukseen, ja ei kadotukseen.

8:28  Siihen vastasi Otsia ja vanhimmat: se on kaikki toisi, minkä sinä sanonut olet, ja sinun sanoissas ei ole mitään vilppiä.

8:29  Rukoile sentähden meidän edestämme Herraa; silla sinä olet pyhä ja jumalinen vaimo.

8:30  Ja Judit sanoi heille: että te luulette sen olevan Jumalalta, jonka minä sanonut olen.

8:31  Niin koetelkaat nyt, onko se, jota minä olen aikonut tehdä Jumalalta: ja rukoilkaat, että Jumala antais sen menestyä.

8:32  Olkaat tämä yö portin tykönä, kuin minä menen siitä ulos piikoineni, ja rukoilkaat, että Herra näinä viitenä päivänä, joissa te sanoneet olette, tahtois lohduttaa kansaansa Israelia.

8:33  Mutta mitä minä aikonut olen, ei teidän pidä sitä tutkiman; vaan rukoilkaat ainoasti minun edestäni Herraa Jumalaamme, siihenasti kuin minä ilmoitan teille, mitä teidän pitää tekemän.

8:34  Ja Otsia, Juudan päämies, sanoi hänelle: mene rauhaan, Herra olkoon sinun kanssas, ja kostakoon meidän tähtemme vihollisille! ja niin he läksivät pois hänen tyköänsä.

Chapter 9

9:1  Sitte meni Judit kammioonsa, ja puetti itsensä säkkiin, ja priiskotti tuhkaa päänsä päälle, ja lankesi Herran eteen, huusi häntä ja sanoi:

9:2  Herra, minun isäni Simeonin Jumala, joka annoit hänelle miekan, rangaista pakanoita, jotka neitseitä häpäisivät ja häpiään saattivat,

9:3  Ja annoit vangita heidän vaimonsa ja tyttärensä, ja ryöstätit heitä sinun palvelias kautta, joka sinun kiivaudessas palavat olivat: auta minua köyhää leskeä, Herra, minun Jumalani.

9:4  Sillä kaikki apu, joka muinen ja sitte joskus on tapahtunut, On sinulta tullut; ja mitä sinä tahdot, sen pitää tapahtuman.

9:5  Sillä kaikki sinun ties ovat valmistetut, ja sinun tuomios olet sinä pannut sinun edeskatsomisees.

9:6  Katso nyt Assyrialaisten sotajoukkoa, niinkuin sinä muinen Egyptiläisten sotajoukkoa katsoit, kuin he sinun palvelioitas ajoivat takaa suurella joukolla, ja luottivat vaunuihinsa, ratsasmiehiinsä ja paljoon väkeensä.

9:7  Mutta kuin sinä katsoit heidän päällensä, niin pimeys peljästytti heidät,

9:8  Ja syvyys kiiruhti heidän ylitsensä, ja vedet upottivat heidät.

9:9  Niin myös nyt näillekin tapahtukoon, Herra, jotka luottavat omaan väkeensä, vaunuihinsa, keihäisiinsä ja joutsiinsa,

9:10  Ja ei tunne sinua, että sinä Herra meidän Jumalamme olet se, joka sodat asetat alusta, ja sinun nimes on Herra.

9:11  Ojenna käsivartes niinkuin entisinä aikoina, ja lyö vihollisia sinun voimallas, että he sinun vihassas hukkuisivat, jotka kehuvat, että he tahtovat sinun pyhäs kukistaa, ja lupaavat miekalla lyödä maahan sinun alttaris.

9:12  Rankaise heidän ylpeytensä heidän omalla miekallansa.

9:13  Että hän omain silmäinsä kautta käsitettäisiin, kun hän katsoo minun päälleni; ja niin minun suloisten sanaini kautta vietellyksi tulis.

9:14  Anna minulle rohkeus, etten minä häntä eli hänen väkeänsä hämmästyisi, mutta että hänet kukistaisin. Sillä se on sinun nimelles kunniaksi, että vaimo on kaatanut hänet maahan. Silla sinä, Herra, taidat ilman väen paljoutta antaa voiton, ja ei ole sinulla halua hevosten väkevyyteen; et myös ylpiät ole koskaan sinulle otolliset olleet, mutta sinulle ovat aina otolliset siviäin ja nöyräin rukoukset . O Herra taivaan Jumala, vetten Luoja ja kaikkein luotuin Herra! kuule minun köyhän rukoukseni, joka ainoasti sinun laupeuteesi luotan. Muista sinun liittoas, Herra, ja anna minun suuhuni sanat; mitä minun pitää puhuman ja ajatteleman pitää, anna minulle siihen onni, Että sinun huonees pyhänä pysyis, ja kaikki pakanat ymmärtäisivät, että sinä olet Jumala, ja ei yhtäkään muuta, paitsi sinua.

Chapter 10

10:1  Kuin hän rukoilemasta lakannut oli, nousi hän ja kutsui piikansa.

10:2  ja meni huoneeseen alas, ja riisui säkin, ja pani pois leskenvaatteensa,

10:3  Ja pesi itsensä, ja voiteli kalliilla vesillä, ja palmikoitsi hiuksensa, ja pani pääliinan päähänsä, ja otti kauniit vaatteet yllensä, ja kaunisti itsensä otsarihmoilla ja seppeleillä, ja puki yllensä kaikki kaunistuksensa.

10:4  ja Herra antoi hänelle armon, että hän oli sangen ihana nähdä; sillä hän ei kaunistanut itseänsä hekumasta, mutta Jumalan kunniaksi.

10:5  Ja hän antoi piiallensa viinaleilin ja öljyastian, ja fikunia, jauhoja ja leipiä, ja hän meni matkaan.

10:6  ja hän löysi portin tyköä Otsian ja vanhimmat, jotka häntä odottivat, niinkuin määrätty oli.

10:7  Ja kuin hänen näkivät, ihmettelivät he suuresti hänen kauneuttansa.

10:8  Mutta ei he kysyneet, mitä hän aikonut oli, vaan päästivät hänen ulos, ja sanoivat: meidän isäimme Jumala antakoon sinulle armon, ja sinun aikomises menestyä! että Israel iloitsis sinusta, ja sinun nimes tulis luetuksi pyhäin hurskaiden sekaan

10:9  ja kaikki, jotka siinä olivat, sanoivat: Amen, amen!

10:10  Mutta Judit rukoili Herraa, ja meni matkaansa piikansa kanssa.

10:11  ja kuin hän varhain aamulla meni alas vuorelta, kohtasivat häntä Assyrialaisten vartiat, ja karkasivat hänen tykönsä, ja kysyivät häneltä, kusta hän oli tullut, ja kuhunka hän tahtoi mennä.

10:12  Hän vastasi: minä olen Hebrealainen vaimo, ja olen heidän tyköänsä paennut; sillä minä tiedän heidät tulevan teidän käsiinne, että he ovat katsoneet teitä ylön, ja ei tahdo armoa etsiä, ja itsiänsä mielellänsä antaa.

10:13  Sentähden olen minä aikonut tulla päämiehen Holoferneksen eteen, että minä ilmoittaisin hänelle heidän salautensä, ja sanoisin hänelle, kuinka huokiasti hän heidät taitais voittaa, niin ettei hän yhtään miestä tarvitse siinä hukata.

10:14  Kuin ne miehet kuulivat hänen sanansa, katsoivat he hänen päällensä, ja ihmettelivät sangen suuresti, että hän oli niin ihana.

10:15  ja sanoivat hänelle: se sinua kyllä auttava on, ettäs sen neuvon löytänyt olet, tullakses meidän herramme tykö.

10:16  Sillä kuin sinä tulet hänen eteensä, niin on hän sinulle armollinen, ja sinä olet sangen sydämestä hänelle otollinen.

10:17  ja he veivät hänen Holoferneksen majaan, ja sanoivat hänestä hänelle. Ja kuinka hän tuli hänen eteensä, syttyi hän häneen.

10:18  Ja hänen palveliansa sanoivat toinen toisillensa: Hebrean kansa ei ole suinkaan ylönkatsottava, jossa niin ihanat vaimot ovat; emmekö me senkaltaisten ihanaisten vaimoin tähden sotisi?

10:19  Kuin Judit näki Holoferneksen istuvan telttansa alla, joka kauniisti kudottu oli, purpurasta ja kullasta, smaragdilla ja monella kalliilla kivillä kaunistettu.

10:20  Lankesi hän hänen eteensä maahan, ja kumarsi häntä. Ja Holofernes käski hänen nousta.

Chapter 11

11:1  Ja Holofernes sanoi hänelle: ole hyvässä turvassa, ja älä pelkää, sillä en minä ikänä ole kellenkään vahinkoa tehnyt, joka itsensä kuningas Nebukadnetsarin alle mielellänsä antanut on.

11:2  Ja jos ei sinun kansas olisi katsonut minua ylön, niin en minä koskaan yhtäkään asetta heitä vastaan ylentänyt olisi.

11:3  Sano siis, minkätähden sinä ole heidän tyköänsä paennut, ja tullut meidän tykömme?

11:4  Judit vastasi ja sanoi: kuule sinun piikaas armollisesti; jos sinä niin tehdä tahdot, kuin sinun piikasi sinulle sanova on, niin Herra antaa sinulle onnen ja voiton.

11:5  Jumala antakoon Nebukadnetsarille onnea ja terveyttä, koko maan kuninkaalle, joka on sinun lähettänyt kaikkia uppiniskaisia rankaiseman; sillä sinä taidat hänelle alamaiseksi tehdä, ei ainoasti kansaa, mutta myös kaikki pedot kedolla.

11:6  Sinun toimes ja viisautes on kuuluisa koko maailmassa, ja joka mies tietää sinun olevan jaloimman ruhtinaan koko valtakunnassa, ja sinun hyvä hallitukses ylistetään kaikkien ylitse.

11:7  Me tiedämme myös, mitä Akior sanonut on, ja kuinka sinä sitä vastaan hänelle tehnyt olet

11:8  Sillä meidän Jumalamme on niin vihainen meidän synteimme tähden, että hän on prophetain kautta antanut ilmoittaa tahtovansa rangaista kansaa heidän synteinsä tähden.

11:9  Että nyt Israelin lapset tietävät vihoittaneensa Jumalansa, niin he ovat sinua hämmästyneet.

11:10  Kärsivät myös päälliseksi suurta nälkää, ja heidän täytyy janon tähden nääntyä.

11:11  He ovat nyt aikoneet teurastaa karjansa, juodaksensa niiden verta.

11:12  Ja syödäksensä sitä pyhää uhria jyvistä, viinasta ja öljystä, josta Jumala heitä kieltänyt on, ettei heidän siihen pitäisi ryhtymän. Sentähden on se tosi, että meidän pitää hukkuman, jotka senkaltaista tekevät.

11:13  Ja että minä, sinun piikas, sen tiedän, olen minä heiltä paennut; ja Herra on minun lähettänyt sinun tykös näitä sinulle sanoman.

11:14  Sillä vaikka minä olen tullut sinun tykös, niin en minä ole kuitenkaan sentähden Jumalasta luopunut, mutta tahdon vielä nyt minun jumalaani palvella sinun tykönäs; ja sinun piikas tahtoo mennä ulos Jumalaa rukoilemaan;

11:15  Joka minulle ilmoittaa, koska hän tahtoo heitä rangaista heidän synteinsä tähden; niin minä tulen ja teen sinulle tiettäväksi ja vien sinun keskelle Jerusalemia, niin sinä saat haltuus kaiken Israelin kansan, niinkuin lampaat, joilla ei paimenta ole, ja ei koirakaan tohdi haukkua sinua.

11:16  Sillä Jumala on minulle nämät ilmoittanut.

11:17  Että hän on heille vihainen, ja niiin on minun tänne lähettänyt sinulle sanomaan.

11:18  Tämä puhe kelpasi Holofernekselle ja hänen palvelioillensa; ja he ihmettelivät hänen viisauttansa, ja sanoivat keskenänsä.

11:19  Ei ole tämän vaimon kaltaista maan päällä kauneudessa ja viisaudessa.

11:20  Ja Holofernes sanoi hänelle: sen on Jumala niin laittanut, ja lähettänyt sinun tänne, ennenkuin kansa minun käsiini tulee.

11:21  Jos sinun Jumalas tämän niin tekee kuin sinä sanot, niin hänen pitää myös oleman minun Jumalani; ja sinä olet suureksi tuleva Nebukadnetsarin tykönä, ja sinun nimes tulee kuuluisaksi koko valtakunnassa

Chapter 12

12:1  Silloin käski hän hänen mennä tavaramajaansa olemaan, ja käski ruokkia häntä omalta pöydältänsä.

12:2  Mutta Judit vastasi ja sanoi: en minä vielä tohdi syödä sinun ruoastas etten minä syntiä tekisi; mutta minulla on itselläni vähä myötäni, josta minä tahdon syödä.

12:3  Holofernes sanoi hänelle: koskas sen syöt, kuin sinun myötäs on, kusta me sitte enempää saamme sinulle?

12:4  Judit vastasi: niin totta kuin sielus elää, minun herrani, ennen kuin sinun piikas sen kaiken on syönyt, niin Jumala on minun kauttani toimittava, mitä hänen mielessänsä on, Ja palveliat veivät hänen majaan, niinkuin käsketty oli.

12:5  Ja hän rukoili, että he sallisivat hänen mennä ulos ehtoolla ja aamulla, rukoilemaan Herraa.

12:6  Niin Holofernes käski kamaripalvelijoittensa sallia hänen kolme päivää vapaasti käydä ulos ja sisälle, rukoilemaan Jumalaansa.

12:7  Ja hän läksi ehtoona ulos laaksoon Betunian eteen, ja pesi itsensä vedessä.

12:8  Sitte rukoili hän Herraa Israelin Jumalaa, että hän tahtois antaa hänen tiensä menestyä, vapahtamaan hänen kansaansa.

12:9  Ja meni jälleen majaan, ja piti itsensä puhtaana, eikä syönyt mitään ennen ehtoota.

12:10  Ja neljäntenä päivänä teki Holofernes ainoastaan palvelioillensa ehtoollisen, ja sanon Bagoalle, kamaripalveliallensa: mene ja puhu sille Hebrean vaimolle, ettei hän estele tullaksensa minun tyköni;

12:11  Sillä se olis suuri häpeä Assyrialaisille, että senkaltainen vaimo pääsis makaamatta meidän tyköämme, ja niin viettelis miehen.

12:12  Niin tuli Bagoa Juditin tykö, ja sanoi: oi ihanainen vaimo, älä estele tulla minun herrani tykö kunniaksi, syömään, ja juomaan ja iloitsemaan hänen kanssansa.

12:13  Silloin sanoi Judit: kuinka minä tohdin sen kieltää minun herraltani?

12:14  Kaikki, mitä hänelle otollinen on, tahdon minä mielelläni tehdä kaikkena minun elinaikanani.

12:15  ja hän nousi ja kaunisti itsensä, meni hänen eteensä, ja seisoi hänen edessänsä.

12:16  Silloin liikkui Holoferneksen sydän; sillä hän syttyi himoon hänen tykönsä.

12:17  Ja hän sanoi hänelle: istu, juo ja ole iloinen; sillä sinä olet löytänyt armon minun tykönäni.

12:18  Judit vastasi: jopa herra, minä tahdon olla iloinen; sillä minä ole ollut minun elinaikanani niin korkiasti kunnioitettu.

12:19  Ja hän söi ja joi hänen edessänsä, mitä hänen piikansa hänelle valmistanut oli.

12:20  Ja Holofernes oli iloinen hänen tähtensä, ja joi ylen paljon viinaa, ettei hän ikänä niin paljon juonut ollut.

Chapter 13

13:1  Ehtoona hiljaan menivät palveliansa majoihinsa ja olivat kaikki juopuneet.

13:2  Ja Bagoa lukitsi Holoferneksen majan, ja meni matkaansa.

13:3  Ja Judit jäi yksinänsä hänen tykönsä majaan.

13:4  Kuin Holofernes makasi vuoteessa, ja oli kovin juovuksissa nukkunut.

13:5  Sanoi Judit piiallensa, että hän seisois oven edessä ja vartioitsis.

13:6  Ja Judit seisoi vuoteen edessä, ja rukoili salaisesti kyyneleillä.

13:7  Ja sanoi: Herra Israelin Jumala, vahvista minua ja auta nyt minua armollisesti täyttämään sitä työtä, jota minä, sinuun luottain, olen aikonut tehdä; ettäs korottaisit kaupunkis Jerusalemin, niinkuin sinä luvannut olet.

13:8  Sen rukouksen jälkeen meni hän pään puoleen vuodetta ja otti miekan, joka siinä riippui, ja veti sen ulos.

13:9  Ja tarttui hänen hiuksiinsa ja sanoi taas: Oi Herra Jumala, vahvista minua tällä hetkellä.

13:10  Ja hän hakkasi häntä kahdesti kurkkuun kaikella voimalla; sitte leikkasi hän pois hänen päänsä, ja vieritti ruumiin vuoteesta ulos, ja otti peitteen myötänsä.

13:11  Sitte meni hän ulos ja antoi piiallensa Holoferneksen pään, ja pani sen evässäkkiinsä.

13:12  Ja he menivät ynnä ulos niinkuin heidän tapansa oli mennä rukoilemaan; ja menivät läpi leirin, ja kävivät ympäri sen laakson, että he olisivat salaisesti tulleet kaupungin portin tykö.

13:13  Ja Judit huusi vartioita: avatkaat portti; sillä Jumala on meidän kanssamme, joka on antanut Israelille voiton.

13:14  Kuin vartiat kuulivat hänen äänensä, kutsuivat he kohta sinne kaupungin vanhimmat,

13:15  Jotka kaikki tulivat hänen tykönsä; sillä he epäilivät jo, ettei hänen pitänyt palajaman.

13:16  Ja he virittivät tulisoittoja, ja kävivät häntä ympäri niinkauvan kuin hän lakialle tuli.

13:17  Ja hän käski heidän olla vaiti ja kuulla, ja sanoi näin: kiittäkäät Herraa meidän Jumalaamme, joka ei niitä hylkää, jotka hänen päällensä uskovat.

13:18  Hän on osoittanut laupiuden minun, hänen piikansa kautta, niinkuin hän Israelin huoneelle on luvannut, ja on tänä yönä maahan lyönyt vihollisen minun kätteni kautta.

13:19  Ja hän veti ulos säkistä Holoferneksen pään, osoitti heille sen, ja sanoi: katsokaat, tämä on Holoferneksen, Assyrialaisten sodanpäämiehen pää: ja katsokaat, ja katsokaat, tässä on vaate, jossa Herra meidän Jumalamme vaimon käden kautta on hänen surmannut.

13:20  Niin totta kuin Herra elää, niin on hän minua enkelinsä kautta varjellut, etten minä ole saastutetuksi tullut, niinkauvan kuin minä olen ulkona ollut; ja on antanut minun tänne ilman syntiä jälleen palata suurella voitolla ja ilolla. Sentähden kiittäkäät häntä kaikki; sillä hän on hyvä, ja auttaa aina. Ja he kaikki kiittivät Herraa, ja sanoivat hänelle: kiitetty olkoon Herra, joka tänäpänä on sinut kauttas saattanut meidän vihollisemme häpiään! Ja Otsia, Israelin kansan päämies sanoi hänelle: siunattu ole sinä tytär Herralta, kaikkein ylimmäiseltä Jumalalta, ylitse kaikkia vaimoja maan päällä. Ja kiitetty olkoon Herra, joka taivaan ja maan luonut on, joka sinulle onnen on antanut tappaa meidän vihollisemme päämiestä; Ja on tehnyt sinun nimes kuuluisaksi, ylistettää kaikilta, jotka Herran töitä tutkivat, ettei ole säästänyt henkeäs sinun kansas murheessa ja hädässä, mutta olet sen vapahtanut Herran meidän Jumalamme edessä. ja kaikki kansa sanoi: Amen, amen! Sitte toivat he Akiorin edes, jolle Judit sanoi: Israelin Jumala, jota sinä kunnioitit, että hän sinun vihollisilles kostaa taitaa, hän on tänä yönä jumalattoman pään särkenyt minun kätteni kautta. Ja että sinä sen näkisit, silla on tässä Holoferneksen pää, joka Israelin Jumalaa ylpeydessä häpäisi, ja sinua kuolemalla uhkasi, sanoen: kuin Israelin kansa käsitetään, niin tahdon minä myös sinun antaa pistää lävitse. 5:28 ja kuin Akior näki Holoferneksen pään, hämmästyi hän sangen suuresti. Mutta kuin hän jälleen toipui, lankesi hän hänen jalkainsa juureen, sanoi: Siunattu olet sinä sinun Jumalaltas kaikissa Jakobin majoissa; sillä Israelin Jumala tulee sinun kauttas ylistetyksi kaikkein kansain seassa, jotka sinusta kuulla saavat.

Chapter 14

14:1  Sitte sanoi Judit kansalle: rakkaat veljet, kuulkaat minua, ripustakaat tämä pää ulos muurin päälle.

14:2  Ja niin pian kuin päivä tulee, niin ottakaat teidän sota-aseenne, ja karatkaat kaikki ulos yhdessä joukossa suurella huudolla;

14:3  Niin vartiat pakenevat herättämään herransa sotimaan.

14:4  Ja kuin päämiehet tulevat Holoferneksen majaan ja saavat nähdä ruumiin makaavan veressänsä, niin he peljästyvät.

14:5  Ja kuin te ymmärrätte, että he ovat epäilyksessä, ja pakenevat, niin seuratkaat vahvasti perässä; sillä Herra on antanut heitä teidän jalkainne alle.

14:6  Kuin Akior näki sen voiman, jonka Israelin Jumala tehnyt oli, hylkäsi hän pakanallisen menon, ja uskoi Jumalan päälle, ja antoi itsensä ympärileikata, ja tuli Israelin joukkoon luetuksi, hän ja kaikki hänen jälkeentulevaisensa, hamaan tähän päivään asti.

14:7  Ja kuin päivä koitti, ripustivat he Holoferneksen pään muurin päälle, ja ottivat kukin sota-aseensa ja karkasivat ulos yhdessä joukossa suurelle riekunalla.

14:8  Kuin vartiat sen näkivät, juoksivät he Holoferneksen majan tykö.

14:9  Ja ne, jotka siellä olivat, nostivat kapinan hänen majansa edessä, josta hänen piti heräämän.

14:10  Sillä ei he tohtineet kolkuttaa, eikä mennä sisälle Assyrian päämiehen majaan.

14:11  Mutta kuin ne muut Assyrian päämiehet tulivat, sanoivat he majan vartialle:

14:12  Menkäät sisälle ja herättäkäät häntä, sillä hiiret ovat juosseet ulos lävistänsä, ja ovat niin rohkiaksi tulleet, että he uskaltavat meitä härsytellä.

14:13  Niin Bagoa meni sisälle, ja astui vaatteen tykö, ja kolkutti kädellänsä; sillä hän luuli hänen makaavan Juditin tykönä.

14:14  Ja hän kuunteli, jos hän liikkuis; koska ei hän sitä kuullut, niin hän nosti vaatetta; ja kuin hän näki Holoferneksen ruumiin päätöinnä veressä makaavan maan päällä, huusi hän suurella äänellä, itki ja repäisi vaatteensa rikki.

14:15  Ja katsoi Juditin majaan, ja kuin ei hän löytänyt häntä, juoksi hän ulos sotaväen tykö ja sanoi:

14:16  Yksinäinen Hebrean vaimo on kuningas Nebukadnetsarin huoneen häväissyt, ja saattanut nauruksi koko maailman edessä; sillä Holofernes makaa siellä kuolleena maassa, ja hänen päänsä on häneltä hakattu pois.

14:17  Kuin Assyrian sodanpäämiehet sen kuulivat, repäisivät he rikki vaatteensa, ja hämmästyivät sangen suuresti; ja heidän seassansa oli sangen suuri huuto.

Chapter 15

15:1  Kun sotaväki sen kuuli, että Holoferneksen pää oli pois, hämmästyivät he, ja tyhmistyivät , ja ei tietäneet, mitä heidän piti tekemän, ja niin katosi heidän rohkeutensa.

15:2  Ja pakenivat, että he itsensä pelastaisivat Hebrealaisilta, jotka he näkivät tulevan vastaansa.

15:3  Ja kuin Israelin lapset näkivät vihollisensa pakenevan, kiiruhtivat he heidän perässänsä suurella huudolla ja vaskitorvien soittamisella.

15:4  Mutta että Assyrialaisten joukko hajoitettu oli, ja Israelin lapset heidän joukkoonsa tulivat, löivät he kaikki, jotka he käsittivät.

15:5  Ja Otsia, lähetti kaikkiin Israelin kaupunkeihin ja maakuntiin;

15:6  Että heidän piti valmiit oleman jokaisessa kaupungissa, vihollisia ajamaan takaa maakunnasta ulos.

15:7  Mutta se väki, joka jäi Betuliaan, tuli Assyrian leiriin, ryöstivät ja veivät pois, mitä Assyrialaiset siihen jättäneet olivat, ja saivat siitä paljon kalua.

15:8  Mutta kuin ne toiset palasivat Betuliaan, toivat he myötänsä kaikki, mitä ne olivat kanssansa vieneet eläimistä ja muista kaluista. Ja koko maakunta tuli rikkaaksi heidän saaliistansa.

15:9  Sitte tuli Jojakim, ylimmäinen pappi, Jerusalemista Betuliaan, kaikkein pappein kanssa, katsomaan Juditia.

15:10  Ja hän meni heidän tykönsa. niin kaikki ylistivät häntä ja sanoivat:

15:11  Sinä olet Jerusalemin kruunu, Israelin ilo, sinä olet meidän kansan kunnia, joka niin jalon työn tehnyt olet, ja niin suuren hyvän työn Israelille osoittanut, että Jumala on taas heitä lunastanut. Siunattu olet sinä Jumalan edessä ijankaikkisesti.

15:12  Ja kaikki kansa sanoi: Amen, amen!

15:13  ja kun he kolmekymmentä päivää saaliista jakaneet olivat.

15:14  Antoivat he Juditille kalliit kappaleet, jotka Holoferneksellä olivat, kullasta, hopiasta, vaatteista ja kalliista kivistä. Ja jokainen oli iloinen, veisasivat ja hyppäsivät, sekä nuoret että vanhat.

Chapter 16

16:1  Niin veisasi Judit Herralle tämän veisun, ja sanoi:

16:2  Soittakaat Herralle kantelella, ja helistäkäät hänelle symbaleilla; veisatkaat hänelle uusi virsi; olkaat iloiset ja avuksenne huutakaat hänen nimeänsä.

16:3  Herra on se, joka sodat asettaa taitaa, Herra on hänen nimensä.

16:4  Hän soti kansansa edestä, että hän meitä vapahtais kaikilta meidän vihollisiltamme.

16:5  Assur tuli siltä vuorelta pohjasta, suurella väellä; hänen paljoutensa peitti vedet, ja hänen hevosensa peittivät maan.

16:6  Hän uhkasi polttaa minun maani ja tappaa minun nuoret mieheni, lapset ja neitseet viedä pois.

16:7  Mutta Herra kaikkivaltias Jumala on hänen rangaissut, ja antoi hänen vaimon käsiin.

16:8  Sillä ei yksikään mies eikä sankari ole häntä lyönyt maahan, ja ei yksikään uljas ole häneen ruvennut; mutta Judit Merarin tytär on kauneudellansa hänen lyönyt maahan.

16:9  Sillä hän riisui pois lesken vaatteet, ja otti yllensä ilovaatteet, Israelin lasten iloksi.

16:10  Hän pesi itsensä kalliilla voiteella, palmikoitsi hiuksensa, pettämään häntä.

16:11  Hänen kauniit kenkänsä tekivät hänen sokiaksi, hänen ihana muotonsa käänsi hänen sydämensä; mutta hän hakkasi miekalla pois hänen päänsä.

16:12  Niin että Persialaiset ja Mediläiset hämmästyivät senkaltaista miehuullista työtä.

16:13  Ja Assyrialaisten sotajoukko murehti, kuin minun viheliäiseni tulivat edes, jotka janosta nääntyneet olivat.

16:14  Nuoret poikaiset pistivät heitä lävitse, ja löivät heitä pakoon niinkuin lapsia. He ovat lyödyt maahan sodassa, Herran minun Jumalani sotajoukolta.

16:15  Veisatkaamme uutta virttä Herralle, meidän Jumalallemme.

16:16  Herra Jumala, sinä olet voimallinen Jumala, joka teet suuria töitä, ja ei yksikään taida olla sinua vastaan.

16:17  kaikki luontokappaleet pitää sinua palveleman, ja mitä sinä sanot, sen pitää tapahtuman, Kuin sinä annat jollekulle rohkeuden, sen täytyy käytä edes, ja ei yksikään taida olla sinun sanaas vastaan.

16:18  Vuorten täytyy väristä, ja kivet sulavat sinun edessäs niinkuin meden vaha.

16:19  Mutta jotka sinua pelkäävät, niille sinä tahdot osoittaa suuren armon; sillä kaikki uhri ja lihavuus on ylen huono sinun edessäs; mutta Herran pelko on sangen suuri.

16:20  Voi pakanoita, jotka minun kansaani vainoovat! Sillä kaikkivaltias Herra kostaa heille, ja etsii heitä kostopäivänä.

16:21  Hän on kostava heidän ruumiissansa tulella ja madoilla, ja heidän pitää palaman ja kituman ijankaikkisesti

16:22  Sen voiton jälkeen meni kaikki kansa Betuliasta Jerusalemiin rukoilemaan Herraa, ja puhdistivat itsensä, ja uhrasivat polttouhria, ja mitä he luvanneet olivat.

16:23  Ja Judit ripusti kaikki Holoferneksen sota-aseet templiin, ja sen vaatteen, jonka hän hänen vuoteestaan ottanut oli, että sen piti oleman annettu Herralle alttiiksi ijankaikkisesti.

16:24  Ja kansa oli iloinen Jerusalemissa, Juditin kanssa, pyhän tykönä, kolme kuukautta, ja pitivät juhlaa voitosta.

16:25  Sitte meni kukin kotiansa jälleen. Ja Judit tuli myös kotiansa jälleen Betuliaan, ja tuli suuresti kunnioitetuksi koko Israelin maalla. Ja hän ei ottanut miestä ensimmäisen miehensä Manassen kuoleman jälkeen. Ja hän tuli sangen vanhaksi, ja oli miehensä huoneessa, siihenasti hän tuli sadan ja viiden ajastajan vanhaksi. Ja hän teki piikansa vapaaksi. Sitte kuoli hän Betuliassa, ja haudattiin miehensä Manassen viereen. Ja kansalla oli murhe ja valitus hänestä seitsemän päivää. Ja hän jakoi kaikki kalunsa miehensä Manassen lähimmäisille sukulaisille, niin myös omille lähimmäisille sukulaisillensa. Ja niin kauvan kuin hän eli, ja vielä kauvan sen jälkeen, ei kenkään rohjennut mennä Israelia vastaan. Ja he pitivät sen voittopäivän Hebrealaisten seassa suurena juhlana ja pyhänä ijankaikkisesti.