FinPR - Wisdom

Chapter 1

1:1  Rakastakaa vanhurskautta, te, jotka maata hallitsette, ajatelkaa Herraa vilpittömällä mielellä ja etsikää häntä sydämen yksinkertaisuudessa.

1:2  Sillä hänet löytävät ne, jotka eivät häntä kiusaa, ja hän ilmestyy niille, jotka eivät häntä epäile.

1:3  Sillä nurjat ajatukset erottavat Jumalasta, ja hänen valtansa epäileminen tulee kuritukseksi ymmärtämättömille.

1:4  Sillä viisaus ei astu sisälle pahanilkiseen sieluun eikä ota asuntoansa ruumiiseen, joka on synnin vallassa.

1:5  Sillä kurituksen pyhä henki pakenee vilppiä ja pysyy erillänsä tyhmistä ajatuksista; se väistyy pois, kun vääryys lähestyy.

1:6  Sillä viisaus on ihmisiä rakastava henki, eikä se jätä rankaisematta pilkkaajaa hänen huultensa sanoista, sillä Jumala on hänen sisimpänsä todistaja ja hänen sydämensä totinen vartija ja hänen kielensä puheitten kuulija.

1:7  Sillä Herran Henki täyttää maanpiirin, ja hän, joka pitää kaiken koossa, tietää, mitä puhutaan.

1:8  Sentähden ei pysy salassa kukaan, joka vääryyttä puhuu, eikä rankaiseva oikeus mene hänen ohitsensa.

1:9  Sillä jumalattoman hankkeet joutuvat tutkittaviksi; tieto hänen sanoistansa tulee Herran tykö, että hänen rikkomuksensa rangaistaisiin.

1:10  Sillä kiivauden korva kuulee kaiken, eikä napisevaisten nurina pysy salassa.

1:11  Varokaa siis hyödytöntä napinaa; ja pidättäkää kielenne panettelemasta. Sillä salainen kuiskauskaan ei raukea tyhjään, ja valheellinen suu murhaa sielun.

1:12  Älkää elämänne eksytyksissä niin kiihkeästi tavoitelko kuolemaa, älkääkä vetäkö päällenne turmiota kättenne teoilla.

1:13  Sillä ei Jumala ole tehnyt kuolemaa, eikä hän iloitse elävien perikadosta.

1:14  Sillä hän on luonut kaiken, että se olisi, ja mitä maailmaan on luotu, se palvelee elämää; ei ole siinä turmion myrkkyä, eikä tuonelalla ole valtaa maan päällä.

1:15  Sillä vanhurskaus on kuolematon. Mutta jumalattomat kutsuvat kuoleman tykönsä teoillaan ja sanoillaan, pitävät sitä ystävänänsä ja ikävöitsevät sitä. He ovat tehneet liiton sen kanssa, koska ansaitsevat joutua sen omiksi.

Chapter 2

2:1  Sillä he sanovat sydämessään, päätellen nurjasti: Lyhyt ja surkea on meidän elämämme; eikä ole parannuskeinoa ihmisen kuolemaa vastaan, ei tunneta sitä, joka tuonelasta päästää.

2:2  Sillä sattumasta me olemme syntyneet, ja tämän elämän jälkeen me olemme niinkuin meitä ei olisi ollutkaan. Sillä savua on henkäys meidän sieraimissamme, ja ajatus on kipinä meidän sydämemme sykinnässä.

2:3  Kun se on sammunut, raukeaa ruumis tuhaksi, ja henki haihtuu niinkuin kevyt ilma.

2:4  Ja meidän nimemme unhottuu aikaa myöten, eikä kukaan muista meidän tekojamme; meidän elämämme katoaa niinkuin pilven jäljet, se hälvenee niinkuin sumu, jonka auringon säteet karkoittavat ja joka vaipuu maahan sen lämmöstä.

2:5  Sillä meidän elämämme on varjo, joka menee ohitse, ja kun loppumme on tullut ei palautusta enää ole; sillä siihen on painettu sinetti, eikä kukaan sitä muuta.

2:6  Tulkaa siis ja nauttikaamme sitä hyvää, mikä saatavissa on, käyttäkäämme kiiruusti hyväksemme maailmaa niinkuin nuoruuden päivinä.

2:7  Täyttäkäämme itsemme jalolla viinillä ja voiteilla, älköönkä kevään kukka menkö ohitsemme.

2:8  Seppelöikäämme itsemme ruusujen umpuilla, ennenkuin ne kuihtuvat.

2:9  Älköön kukaan meistä olko osaton vallattomasta ilostamme; kaikkialle jättäkäämme riemumme merkit, sillä tämä on meidän osamme ja arpamme.

2:10  Tehkäämme väkivaltaa vanhurskaalle köyhälle, älkäämme säälikö leskeä, vanhuksen iästä harmaantuneita hapsia älkäämme kavahtako;

2:11  meidän voimamme määrätköön, mikä oikeata on; sillä se, mikä on heikkoa, osoittaa itsensä kelvottomaksi.

2:12  Mutta väijykäämme vanhurskasta, sillä hän on meille kiusallinen, hän asettuu meidän tekojamme vastaan ja soimaa meitä lainrikkomuksistamme ja muistuttaa meille rikoksistamme kuria vastaan.

2:13  Hän kehuu tuntevansa Jumalan ja kutsuu itseänsä Herran palvelijaksi.

2:14  Hän on tullut meille ajatustemme nuhteeksi, hän on meille vastenmielinen jo katsellakin,

2:15  koska hänen elämänsä on toisenlainen kuin muiden, ja hänen polkunsa ovat eriskummaiset.

2:16  Hän pitää meitä väärän rahan veroisina, ja meidän teitämme hän karttaa kuin saastaisuutta. Hän ylistää autuaaksi vanhurskasten loppua ja kerskaten sanoo Jumalaa isäksensä.

2:17  Katsokaamme, ovatko hänen sanansa todet, ja tutkistelkaamme, millainen hänen loppunsa on oleva.

2:18  Sillä jos vanhurskas on Jumalan poika, niin Jumala pitää hänestä huolen ja vapahtaa hänet vastustajien kädestä.

2:19  Koetelkaamme häntä häväistyksellä ja pahoinpitelyllä, että oppisimme tuntemaan hänen kärsivällisyytensä ja tutkisimme hänen pitkämielisyytensä.

2:20  Tuomitkaamme hänet häpeälliseen kuolemaan, hänellähän on varjelus, niinkuin hän itse sanoo.

2:21  Näin he ajattelevat, mutta he erehtyvät, sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.

2:22  He eivät tunne Jumalan salaisuuksia, eivät toivo vanhurskauden palkkaa, eivätkä minäkään pidä nuhteettomien sielujen kunnialahjaa.

2:23  Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.

2:24  Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan, ja ne, jotka hänen omansa ovat, saavat sen kokea.

Chapter 3

3:1  Mutta vanhurskasten sielut ovat Jumalan kädessä, eikä vaiva saavuta heitä.

3:2  Tyhmien silmissä he tosin näyttävät kuolleilta, ja heidän eroansa täältä pidetään onnettomuutena,

3:3  heidän lähtöänsä meidän tyköämme perikatona; mutta he ovat rauhassa.

3:4  Sillä vaikka heitä kuritetaankin ihmisten mielestä niin heidän toivonsa on täynnä kuolemattomuutta,

3:5  ja kärsittyänsä vähän kuritusta he saavat osaksensa paljon hyvyyttä; sillä Jumala koetteli heitä ja havaitsi heidät itselleen arvollisiksi.

3:6  Niinkuin kultaa sulatusuunissa hän heitä koetteli, ja niinkuin uhrilahjan hän otti heidät vastaan.

3:7  Sinä aikana, jolloin heitä etsiskellään, he loistavat kirkkaasti, ja niinkuin kipinät oljissa he nopeasti rientävät.

3:8  He tuomitsevat pakanoita ja hallitsevat kansoja, ja Herra on oleva heidän kuninkaansa iankaikkisesti.

3:9  Ne, jotka häneen turvaavat, käsittävät totuuden, ja uskovaiset pysyvät hänen tykönänsä rakkaudessa; sillä hänen valittujensa osaksi tulee armo ja laupeus.

3:10  Mutta jumalattomat saavat sen rangaistuksen, jonka heidän ajatuksensa ansaitsevat, he, jotka halveksivat vanhurskasta ja ovat luopuneet Herrasta.

3:11  Sillä onneton se, joka halveksii viisautta ja kuria! Turha on heidän toivonsa ja hyödytön heidän vaivannäkönsä, kelvottomat myös heidän tekonsa.

3:12  Heidän vaimonsa ovat tyhmiä ja heidän lapsensa pahoja - kirottu on heidän sikiönsä.

3:13  Sillä autuas on se hedelmätön, joka ei ole saastutettu, jolle synnillinen vuode on tuntematon; hän saa hedelmän silloin, kun sieluja etsiskellään.

3:14  Autuas on myöskin kuohilas, joka ei ole teoillaan lakia rikkonut eikä ajatellut pahaa Herraa vastaan. Sillä hänelle annetaan uskon valittu armopalkka ja ihana osa Herran temppelissä.

3:15  Sillä kunniakas on hyvän kilvoittelun hedelmä, ja horjumaton on viisauden juuri.

3:16  Mutta avionrikkojain lapset eivät pääse täyteen ikään, ja laittomasta vuoteesta syntyneet hävitetään.

3:17  Vaikka he kauankin eläisivät, ei heitä minkään arvoisina pidetä, ja kunniaton on lopulta heidän vanhuutensa.

3:18  Jos he varhain kuolevat, ei heillä ole toivoa eikä lohdutusta ratkaisun päivänä.

3:19  Sillä väärän sukukunnan loppu on raskas.

Chapter 4

4:1  Parempi on olla lapseton, mutta hyväavuinen; sillä hyveen muisto on kuolematon, koska se on tunnettu sekä Jumalalle että ihmisille.

4:2  Silloin kun se on läsnä, sitä seurataan, ja kun se on mennyt pois, sitä ikävöidään. Ja iankaikkisuudessa se kulkee riemusaatossa, seppelettä kantaen, saatuaan voiton saastattomassa kilpataistelussa.

4:3  Mutta ei mitään hyödytä jumalattomain suuri jälkeläisjoukko; lähteneenä äpärävesoista se ei syvälle juurru eikä lujalle pohjalle pääse.

4:4  Sillä vaikka se hetkiseksi työntää reheviä oksia, niin tuuli huojuttaa sitä, koska se on epävakaaksi kasvanut, ja tuulten voima repii sen juurinensa irti.

4:5  Hennot oksat taittuvat joka puolelta, ja niiden hedelmät ovat kelvottomat, raa'at syötäviksi, eikä niitä voi käyttää mihinkään.

4:6  Sillä lapset, jotka syntyvät laittomasta vuoteesta, ovat vanhempiensa pahuuden todistajia näitä vastaan, kun heitä kerran tutkitaan.

4:7  Mutta vanhurskas pääsee lepoon, vaikka hän varhainkin kuolee.

4:8  Sillä kunnioitettu vanhuus ei ole sama kuin pitkä ikä, eikä sitä mitata vuosien luvulla,

4:9  vaan ymmärtäväisyys on ihmisen oikea harmaapäisyys, ja nuhteeton elämä oikea vanhuus.

4:10  Jumala rakasti häntä, koska hän oli hänelle otollinen, ja hänet otettiin pois, koska hän eli syntisten joukossa.

4:11  Hänet temmattiin täältä, ettei pahuus eksyttäisi hänen ymmärrystänsä, eikä vilppi johtaisi harhaan hänen sieluansa.

4:12  Sillä pahuuden lumous saa unhottamaan hyvän, ja himon temmellys muuttaa viattoman mielen.

4:13  Hän kypsyi varhain ja saavutti siten pitkän iän.

4:14  Sillä hänen sielunsa oli Herralle otollinen, sentähden se riensi pois pahuuden keskeltä. Ihmiset näkevät sen, mutta eivät ymmärrä, eivät myöskään ajattele sitä,

4:15  että armo ja laupeus on hänen valittujensa osa, ja että hänen hurskaistansa pidetään huoli.

4:16  Mutta kuoltuaankin vanhurskas tuomitsee elossa olevat jumalattomat, ja nuoruus, joka pian valmiiksi kypsyi, väärämielisten korkean iän.

4:17  Sillä he saavat nähdä viisaan lopun, mutta eivät käsitä, mitä Herra on hänestä päättänyt ja miksi hän on saattanut hänet turvaan.

4:18  He saavat sen nähdä eivätkä sitä minäkään pidä, mutta Herra nauraa heitä.

4:19  Ja sitten he tulevat inhotuksi raadoksi ja pilkaksi kuolleitten joukossa iankaikkisesti. Sillä hän syöksee heidät alas päistikkaa, ennenkuin he ehtivät suutansa avata; ja ravistaa heidät pois perustuksiltansa. Ja heidät tuhotaan loppuun asti, heidän osaksensa tulee vaiva, ja heidän muistonsa häviää.

4:20  Vapisten he tulevat, kun heidän syntinsä lasketaan yhteen, ja heidän rikkomuksensa nousevat syyttäjinä heitä vastaa.

Chapter 5

5:1  Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa.

5:2  Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät hänen odottamattomasta pelastuksestaan.

5:3  Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa: Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut.

5:4  Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa häpeällisenä.

5:5  Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on saanut osansa pyhien parissa?

5:6  Me olemme siis eksyneet totuuden tieltä, eikä vanhurskauden valo ole loistanut meille eikä aurinko ole meille noussut.

5:7  Me olimme täynnä laittomuutta ja turmion poluilla, me vaelsimme tiettömiä erämaita, mutta Herran tietä me emme tunteneet.

5:8  Mitä hyödytti meitä ylpeytemme, mitä auttoi meitä rikkaus ja korskeus?

5:9  Ne kaikki ovat haihtuneet niinkuin varjo ja niinkuin sanoma, joka kiitää edelleen,

5:10  niinkuin laiva, joka kulkee halki aaltoilevan meren: ei jälkeäkään sen vanasta voida löytää, eikä tietä, jonka sen pohja teki aaltoihin;

5:11  tai niinkuin ei havaita merkkiäkään ilman halki lentävän linnun tiestä vain siipisulkien iskut pieksivät kevyttä ilmaa, joka jakaantui liikkuvien siipien viuhinan voimasta, kun lintu kiiti sen halki; sen jälkeen ei siinä havaittu merkkiäkään lennosta;

5:12  taikka niinkuin ilma, jonka maaliin ammuttu nuoli halkaisi, heti taas virtaa yhteen, niin ettei nuolen tietä enää tunneta -

5:13  niin mekin kohta synnyttyämme jälleen erosimme elämästä, eikä ollut meillä näyttää mitään merkkiä kunnostamme, vaan pahuudessamme me olemme loppuun kuluneet.

5:14  Sillä jumalattomien toivo on niinkuin akanat, joita tuuli kuljettaa, niinkuin kevyt vaahto, jota myrsky ajaa, niinkuin savu, jonka tuuli hajottaa, niinkuin yhden päivän viipyneen vieraan pian häipyvä muisto.

5:15  Mutta vanhurskaat elävät iankaikkisesti, ja Herrassa on heidän palkkansa, ja huolenpito heistä on Korkeimman huomassa.

5:16  Sentähden he saavat osaksensa ihanuuden valtakunnan ja kauniin kruunun Herran kädestä, sillä hän suojelee heitä oikealla kädellänsä, ja hänen käsivartensa on heidän kilpensä.

5:17  Hän ottaa kiivautensa sota-asukseen ja luomakunnan hän aseistaa kostoksi vihollisille.

5:18  Hän pukee vanhurskauden haarniskaksensa ja kypäräksi päähänsä hän panee lahjomattoman tuomion.

5:19  Hän ottaa pyhyyden voittamattomaksi kilveksensä

5:20  ja teroittaa miekaksensa ankaran vihan, ja maailma sotii yhdessä hänen kanssaan mielettömiä vastaan.

5:21  Salamain sattuvat nuolet kiitävät, lentävät pilvistä, niinkuin jännitetystä jousesta, kohti maaliansa.

5:22  Ja vihaa uhkuvat rakeet viskautuvat niinkuin kivilingosta; meren vesi raivoaa heitä vastaan, ja tulvavirrat upottavat heidät äkisti.

5:23  Voiman henki nousee heitä vastaan ja viskaa heidät pois niinkuin myrskytuuli. Niin saattaa vääryys koko maan autioksi, ja rikollisuus kukistaa hallitsijain valtaistuimet.

Chapter 6

6:1  Kuulkaa siis, te kuninkaat, ja ymmärtäkää, oppikaa, te maan äärten tuomarit,

6:2  ottakaa korviinne, te joukkojen hallitsijat, te, jotka ylpeilitte kansojen paljoudesta.

6:3  Sillä Herran antama on teidän hallituksenne, ja Korkeimmalta on teidän kuningasvaltanne; hän myös koettelee teidän tekonne ja tutkii teidän aivoituksenne.

6:4  Sillä vaikka te olette hänen valtakuntansa palvelijoita, niin te ette ole oikein tuominneet ettekä noudattaneet lakia, ette vaeltaneet Jumalan tahdon mukaan.

6:5  Hirmuisena ja äkisti hän nousee teitä vastaan, sillä ankara tuomio kohtaa päällysmiehiä.

6:6  Sillä halpa-arvoinen saa armosta anteeksi, mutta voimallisia koetellaan voimallisesti.

6:7  Sillä kaikkien hallitsija ei väistä ketään eikä suuruutta kavahda. Sillä hän itse on tehnyt pienen ja suuren, ja yhtäläisesti hän pitää huolen kaikista.

6:8  Mutta mahtavien osaksi tulee ankara tutkimus.

6:9  Teille siis, oi hallitsijat, minä osoitan sanani, että oppisitte viisautta ettekä lankeaisi.

6:10  Sillä jotka pyhinä pitävät pyhät asiat, ne pyhinä pidetään, ja jotka ovat saaneet opetusta niissä, ne löytävät puolustuksen.

6:11  Halatkaa siis minun sanojani, janotkaa niitä, niin te tulette opetetuiksi.

6:12  Loistava ja kuihtumaton on viisaus, ja jotka sitä rakastavat, ne sen helposti havaitsevat;

6:13  ennenkuin sitä halajavaiset sitä hakea ehtivät, se jo tekee itsensä heille tunnetuksi.

6:14  Joka sitä varhain etsii, sen ei tarvitse vaivaa nähdä, sillä hän löytää sen istumassa ovellansa.

6:15  Sen mietiskeleminen on ymmärryksen huippu, ja joka sen tähden valvoo, se pääsee pian huolista.

6:16  Sillä se itse kulkee ympäri ja etsii niitä, jotka ovat arvolliset sen saamaan, ja mielellään se ilmestyy heille heidän poluillansa ja tulee heitä vastaan jokaisessa heidän ajatuksessaan.

6:17  Sillä sen alku on oppimisen totinen kaipuu;

6:18  mutta oppimisen harrastus on rakkautta siihen, rakkaus taas on sen käskyjen noudattamista, ja käskyjen pitäminen takaa katoamattomuuden,

6:19  mutta katoamattomuus vaikuttaa Jumalan läheisyydessä olemisen;

6:20  niin siis viisauden kaipuu vie ylös kuninkuuteen.

6:21  Jos te siis iloitsette valtaistuimista ja valtikoista, te kansojen hallitsijat, niin kunnioittakaa viisautta, että saisitte hallita iankaikkisesti.

6:22  Mutta mitä viisaus on, ja mitenkä se on syntynyt, sen minä tahdon ilmoittaa enkä salaa teiltä sen salaisuuksia, vaan tutkin sitä sen syntymästä alkaen ja saatan julki tiedon siitä. Minä en mitenkään kulje totuuden ohitse

6:23  enkä tee matkaa kalvavan kateuden seurassa, sillä se ei sovi viisauden kanssa yhteen.

6:24  Viisaitten paljous on maailman pelastus, ja ymmärtäväinen kuningas on kansan menestys.

6:25  Ottakaa siis oppia minun sanoistani, ja te saatte hyötyä siitä.

Chapter 7

7:1  Minäkin olen kuolevainen, niinkuin kaikki muut, ja sen jälkeläinen, joka ensimmäiseksi maasta tehtiin. Äidin kohdussa minä sain ruumiillisen muodon

7:2  kymmenen kuukauden kuluessa. Se kehkesi veressä miehen siemenestä, sekä yhtymisen hekumasta.

7:3  Ja synnyttyäni minä vedin sisääni yhteistä ilmaa, minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.

7:4  Minua hoidettiin kapalossa ja suurella huolella.

7:5  Sillä ei yhdenkään kuninkaan elämä ole alkanut muulla tavalla;

7:6  yhtäläinen on kaikkien tulo elämään, samankaltainen myös lähtö siitä.

7:7  Sentähden minä rukoilin, että minulle annettiin ymmärrystä; minä huusin avuksi Jumalaa, ja viisauden henki tuli minulle.

7:8  Minä pidin sitä arvokkaampana kuin valtikoita ja valtaistuimia, rikkautta en arvioinut miksikään sen rinnalla,

7:9  enkä sen veroiseksi lukenut kallisarvoisinta jalokiveä. Sillä kaikki kulta on sen rinnalla kuin rahtunen hiekkaa ja hopea on siihen verrattuna luettava saven arvoiseksi.

7:10  Minä rakastin sitä enemmän kuin terveyttä ja kauneutta ja valitsin sen valkeudekseni, sillä se valo, joka siitä lähtee, ei koskaan sammu.

7:11  Kaikki hyvä tuli minulle sen mukana, ja mittaamaton rikkaus oli sen käsissä.

7:12  Minä iloitsin kaikista näistä, koska viisaus niitä hallitsee, mutta minä en tietänyt, että se on myös niiden alku.

7:13  Ilman vilppiä minä otin vastaan sen opetukset, ilman kateutta minä jaan ne muille, minä en salaa sen rikkautta.

7:14  Sillä se on loputon aarre ihmisille, ja ne jotka sitä käyttävät, hankkivat itsellensä Jumalan ystävyyden, koska he ovat hänelle otollisia niiden lahjojen tähden, joita opetus antaa.

7:15  Mutta minulle antakoon Jumala taidon puhua niin, kuin haluni on, ja mietiskellä niin, kuin hänen lahjojensa arvo vaatii; sillä hän on viisaudenkin johtaja ja viisasten ojentaja.

7:16  Sillä hänen kädessänsä olemme sekä me että meidän sanamme, on kaikki ymmärrys ja taito töissä ja toimissa.

7:17  Sillä hän antoi minulle pettämättömän tiedon kaikesta, mikä on, niin että minä tunnen maailmanrakenteen ja alkuaineitten voiman,

7:18  aikojen alun, lopun ja keskivälin, päivänseisaukset ja vuodenaikain vaihteet,

7:19  vuosien kierron ja tähtien asennot,

7:20  eläinten ominaisuudet ja petojen rajut vaistot, henkien vallan ja ihmisten ajatukset, kasvien erilaisuudet ja juurten voimat.

7:21  Mikä on salattua ja mikä julkista, sen minä tiedän.

7:22  Sillä viisaus, kaiken mestari, on sen minulle opettanut. Sillä siinä on henki, joka on järjellinen, pyhä, ainutlaatuinen, moninainen, hieno, liikkuva, läpinäkyvä, saastumaton, kirkas, loukkaamaton, hyvän ystävä, terävä, esteet voittava, hyvää harjoittava,

7:23  ihmisiä rakastava, luja, horjumaton, huolista vapaa, kaikkivoipa, kaikesta huolen pitävä ja läpi kaikkien henkien käypä, niiden, jotka ovat järjellisiä, puhtaita ja täydellisesti hienoja.

7:24  Viisaus on liikkuvampi kuin mikään, mikä liikkuu; se tunkee ja mahtuu kaiken lävitse puhtautensa vuoksi.

7:25  Sillä se on Jumalan voiman henkäys ja Kaikkivaltiaan ihanuuden kirkas ulosvirtaaminen; sentähden ei mitään saastaista siihen tule.

7:26  Se on iankaikkisen valkeuden heijastus ja Jumalan voimavaikutuksen tahraton kuvastin ja hänen hyvyytensä kuva.

7:27  Vaikka se on yksi, se kuitenkin voi kaiken, ja vaikka se itse pysyy muuttumatonna, se kuitenkin uudistaa kaiken. Sukukunnasta sukukuntaan se siirtyy hurskaisiin sieluihin ja tekee niistä Jumalan ystäviä ja profeettoja.

7:28  Sillä sitä yksin Jumala rakastaa, joka asuu yhdessä viisauden kanssa.

7:29  Sillä se on ihanampi kuin aurinko, ylempi kuin yksikään tähtisikermä, Jos sitä valoon verrataan, havaitaan se jalommaksi.

7:30  Sillä tätä seuraa yö, mutta viisautta vastaan pahuus on voimaton.

Chapter 8

8:1  Se ulottuu voimallisesti maailman äärestä toiseen, ja kaiken se ohjaa hyvin.

8:2  Sitä minä olen rakastanut ja etsinyt nuoruudestani saakka; minä halusin viedä sen morsiamena kotiini, ja minun rakkauteni syttyi sen kauneuteen.

8:3  Se kerskaa jalosta suvustansa, koska se elää Jumalan yhteydessä, ja kaiken Hallitsija rakastaa sitä.

8:4  Sillä se on vihitty Jumalan tiedon salaisuuteen ja se valitsee hänen tekonsa.

8:5  Mutta jos rikkauden omistaminen on elämässä tavoittelemisen arvoista. niin mikä on suurempi rikkaus kuin viisaus, joka saa aikaan kaiken?

8:6  Mutta jos ymmärrys saa sen aikaan, niin kuka on koko maailmassa suurempi mestari kuin se?

8:7  Ja jos joku rakastaa vanhurskautta, niin sen vaivannäöt ovat hyveitä. Sillä se opettaa ihmisille maltillisuuden ja ymmärryksen, vanhurskauden ja miehuuden, jotka ovat elämässä ihmisille hyödyllisemmät kuin mikään muu.

8:8  Mutta jos joku myös halajaa päästä perille monenkaltaisista, niin viisaus taitaa selvittää entiset ja tulevaiset, se tuntee taidokkaat sanojen käänteet ja arvoitusten selitykset, tietää edeltäkäsin merkit ja ihmeet ja mitä ajanjaksot ja ajat myötänsä tuovat.

8:9  Niinpä minä päätin viedä sen kotiini elääkseni sen kanssa yhdessä, koska tiesin, että se neuvoo minua hyvään ja lohduttaa huolissa ja murheissa.

8:10  Sen ansiosta minä saan mainetta ihmisten keskuudessa ja kunniaa vanhojen parissa, vaikka olen nuori.

8:11  Minut havaitaan teräväksi tuomiossa, ja hallitsijain edessä minua ihmetellään.

8:12  Kun minä vaikenen, he odottavat minua, ja kun minä korotan ääneni, he tarkkaavat, ja kun minä puhun pitkään, niin he panevat käden suullensa.

8:13  Sen ansiosta minä saavutan kuolemattomuuden ja jätän jälkeentulevilleni iankaikkisen muiston.

8:14  Minä hallitsen kansoja, ja pakanat alistetaan minun valtani alle.

8:15  Julmat hallitsijat pelkäävät saadessaan minusta kuulla; kansan parissa minä osoittaudun hyväksi ja sodassa miehuulliseksi.

8:16  Kun astun sisälle huoneeseeni, etsin minä virvoitusta sen tykönä; sillä seurustelussa sen kanssa ei ole mitään katkeruutta eikä tuskaa sen kanssa elettäessä, vaan iloa ja riemua.

8:17  Kun minä tätä mielessäni ajattelin ja sydämessäni mietin, että viisauden yhteydessä on kuolemattomuus,

8:18  ja sen ystävyydessä suloinen nautinto, ja sen kätten vaivannäössä loppumaton rikkaus ja ahkerassa seuranpidossa sen kanssa järkevyys ja sen sanojen omistamisessa hyvä maine, niin minä kuljin ympäri ja etsin, kuinka voisin sen itselleni saada.

8:19  Minä olin lahjakas nuorukainen ja olin saanut osalleni hyvän sielun;

8:20  taikka päinvastoin: koska olin hyvä, olin tullut saastattomaan ruumiiseen.

8:21  Mutta koska ymmärsin, etten voisi saada sitä haltuuni muuten, kuin että Jumala sen minulle antaisi - ja jo se, että tietää, kenen lahja se on, vaati ymmärrystä - niin minä käännyin Herran puoleen ja rukoilin häntä ja sanoin kaikesta sydämestäni:

Chapter 9

9:1  Isien Jumala ja laupeuden Herra, sinä, joka olet tehnyt kaiken sanallasi

9:2  ja joka viisaudellasi olet valmistanut ihmisen, että hän hallitsisi luotuja, jotka sinä olet luonut,

9:3  ja ohjaisi maailmaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa ja langettaisi tuomionsa sielun vilpittömyydessä!

9:4  Anna minulle viisaus, joka istuu sinun valtaistuimesi vieressä, äläkä hylkää minua lastesi joukosta.

9:5  Sillä minä olen sinun palvelijasi ja sinun palvelijattaresi poika, heikko ja lyhytikäinen ihminen, liian vähäinen ymmärtämään oikeutta ja lakeja.

9:6  Ja vaikka joku olisi täydellinenkin ihmislasten joukossa, ei hän kuitenkaan ole minkään arvoinen, jos sinun viisautesi häneltä puuttuu.

9:7  Sinä itse olet valinnut minut kansasi kuninkaaksi ja poikiesi ja tyttäriesi tuomariksi.

9:8  Sinä käskit rakentamaan temppelin pyhälle vuorellesi ja alttarin siihen kaupunkiin, jossa sinun asumuksesi on, sen pyhän majan kaltaisen, jonka sinä alussa valmistit.

9:9  Ja sinun tykönäsi on viisaus, joka tuntee sinun tekosi ja joka oli läsnä silloin, kun sinä maailman teit, joka tietää, mikä on otollista sinun silmissäsi ja mikä on oikeata sinun käskyjesi mukaan.

9:10  Anna sen tulla pyhästä taivaastasi ja lähetä se kunniasi valtaistuimen tyköä, että se minun kanssani työtä tekisi, ja että minä tietäisin, mikä on otollista sinun edessäsi.

9:11  Sillä se tietää ja ymmärtää kaikki ja johdattaa minua taitavasti teoissani ja suojaa minua kirkkaudellansa.

9:12  Silloin minun työni ovat otolliset ja minä hallitsen vanhurskaasti sinun kansaasi ja olen arvollinen istumaan isäni valtaistuimella.

9:13  Sillä kuka ihminen tuntee Jumalan aivoitukset taikka kuka voi tutkia, mitä Herra tahtoo?

9:14  Sillä kuolevaisten ajatukset ovat tyhjän arvoiset ja meidän aikomuksemme kestämättömät.

9:15  Sillä katoavainen ruumis raskauttaa sielun, ja mainen maja on painona monimietteiselle hengelle.

9:16  Vaivoin me käsitämme nämä maalliset ja työläästi löydämme sen, mikä käden ulottuvilla on; kuka siis voi tutkia taivaalliset?

9:17  Kuka tuntee sinun aivoituksesi, ellet sinä anna viisautta ja lähetä pyhää Henkeäsi korkeudesta?

9:18  Ainoastaan täten tulevat maan asukasten polut oikeaan ohjatuiksi ja ihmiset oppivat sen, mikä sinulle on otollista ja viisaus on tullut heille pelastukseksi.

Chapter 10

10:1  Se suojeli maailman isää, joka ensiksi tehtiin, joka luotiin yksinänsä, ja pelasti hänet hänen lankeemuksestansa

10:2  sekä antoi hänelle voiman vallita kaikkea.

10:3  Mutta kun sitten väärämielinen mies vihassansa siitä luopui, joutui hän perikatoon veljenmurhavimmansa tähden.

10:4  Kun maa hänen tähtensä joutui vedenpaisumuksen valtaan, pelasti sen jälleen viisaus ohjaten vanhurskasta hauraan puun varassa.

10:5  Se myöskin, senjälkeen kuin kansat sekoitettiin, koska ne olivat yksimieliset pahuudessa, otti hurskaan huostaansa ja säilytti nuhteetonna Jumalan edessä, piti hänet lujana sitä rakkauttakin vastaan, jota hän poikaansa kohtaan tunsi.

10:6  Jumalattomien tuhoutuessa se pelasti vanhurskaan, joka pakeni viiden kaupungin päälle langennutta tulta,

10:7  joitten pahuudesta todistuksena vieläkin on savuava erämaa, kasvit, jotka kantavat hedelmiä ajattomalla ajalla, ja suolapatsas, joka kohoaa epäuskoisen sielun muistomerkkinä.

10:8  Sillä kun he menivät viisauden ohitse, eivät he ainoastaan itse kadottaneet totuudentuntoansa, vaan jättivät myös jälkeeneläville muistomerkin hulluudestaan, etteivät he erhetyksinensä edes voisi pysyä salassa.

10:9  Viisaus pelasti myös ahdingosta ne, jotka sitä palvelivat.

10:10  Se johti tasaisille poluille vanhurskaan, joka pakeni veljiensä vihaa. Se näytti hänelle Jumalan valtakunnan ja antoi hänelle tiedon pyhistä asioista; se soi hänelle menestystä hänen raskaassa työssänsä ja palkitsi runsaasti hänen vaivannäkönsä.

10:11  Se oli hänen apunaan sortajien ahneutta vastaan ja teki hänet rikkaaksi.

10:12  Se suojeli häntä vihamiehiltä ja vei hänet turvaan väijyjiltä. Se antoi hänelle voiton ankarassa taistelussa, että hän tulisi tuntemaan jumalanpelon väkevämmäksi kaikkea muuta.

10:13  Se ei hyljännyt vanhurskasta, joka oli myyty, vaan pelasti hänet synnistä.

10:14  Se seurasi häntä vankiluolaan eikä jättänyt häntä, kun hän kahleissa oli, kunnes oli tuonut hänelle kuninkuuden valtikan ja voiman vallita sortajiansa. Se osoitti myös hänen panettelijansa valhettelijoiksi ja antoi hänelle ikuisen kunnian.

10:15  Se pelasti hurskaan kansan ja nuhteettoman sukukunnan sortajakansan käsistä.

10:16  Se meni Herran palvelijan sieluun ja nousi peljättäviä kuninkaita vastaan ihmeillä ja merkeillä.

10:17  Se antoi hurskaille heidän vaivojensa palkan, johdatti heitä ihmeellistä tietä, oli heille suojana päivällä ja tähtien valona yöllä.

10:18  Se kuljetti heidät Punaisen meren poikki ja vei heidät paljojen vetten lävitse.

10:19  Mutta heidän vihollisensa se upotti. ja pohjattomasta syvyydestä se jälleen heitti heidät ylös.

10:20  Sentähden vanhurskaat riistivät jumalattomilta aseet ja ylistivät, oi Herra, sinun pyhää nimeäsi ja kiittivät yhteen ääneen sinun suojelevaa kättäsi.

10:21  Sillä viisaus avasi mykkien suun ja sai lapsukaisten kielet heleästi laulamaan.

Chapter 11

11:1  Se antoi heidän tekojensa menestyä pyhän profeetan käden kautta.

11:2  He kulkivat halki aution erämaan ja pystyttivät telttoja tiettömiin seutuihin.

11:3  He tekivät vastarintaa vihollisille ja löivät vihamiehensä pakoon.

11:4  He kärsivät janoa ja huusivat sinua avuksensa, ja heille annettiin vettä kovasta kalliosta ja janoon lääkitystä kovasta kivestä.

11:5  Sillä se, millä kuritettiin heidän vihamiehiänsä, koitui heille hyväksi, kun he olivat hädässä.

11:6  Noilta toisilta samensi murhaveri ehtymättömästä lähteestä tulevan virran

11:7  rangaistukseksi käskystä murhata lapset, näille sinä annoit odottamatta runsaasti vettä,

11:8  osoitettuasi sillä janolla, jota he silloin tunsivat, kuinka sinä olit rangaissut heidän vastustajiansa.

11:9  Sillä kun heitä näin koeteltiin, vaikka vain lempeästi kurittamalla, käsittivät he, kuinka kidutettiin jumalattomia, vihassa tuomittuja.

11:10  Sillä heitä itseänsä sinä koettelit neuvoen kuin isä, mutta noita toisia sinä rankaisit tuomiten kuin ankara kuningas.

11:11  Ja olivatpa he poissa tai läsnä, heitä vaivattiin yhtäläisesti.

11:12  Sillä kaksinkertainen murhe valtasi heidät, ja tuska heidän muistellessaan menneitä.

11:13  Sillä kun he kuulivat, että heidän kärsimänsä kuritukset koituivat noille toisille hyväksi, niin he havaitsivat siinä Herran.

11:14  Sillä häntä, jonka he kerran olivat panneet heitteille ja viskanneet pois, jonka he pilkaten olivat hyljänneet, häntä he ihmettelivät, nähdessään miten lopulta kävi, kun saivat kärsiä janoa aivan toisella tapaa kuin vanhurskaat.

11:15  Rangaistukseksi heidän vääryytensä mielettömistä ajatuksista, joiden eksyttäminä he palvelivat järjettömiä matelijoita ja ilkeitä kuoriaisia, sinä lähetit heidän kimppuunsa suuren joukon järjettömiä eläimiä,

11:16  että he oppisivat huomaamaan, että jokaista rangaistaan juuri sillä, millä hän syntiä tekee.

11:17  Sillä sinun kaikkivoivalle kädellesi, joka loi maailman muodottomasta aineesta, olisi ollut helppo lähettää heidän päällensä suuri joukko karhuja tai rohkeita leijonia,

11:18  taikka vartavasten luotuja raivoisia, ennen tuntemattomia petoja, jotka olisivat joko syösseet tulta puuskuvaa hengitystä, tai levittäneet sähisevää savua taikka salamoineet silmistänsä hirmuisia kipinöitä,

11:19  petoja, jotka eivät ainoastaan raatelemalla olisi voineet perinjuurin murskata heitä, vaan jotka jo peljättävällä näöllänsä olisivat voineet heidät tuhota.

11:20  Ja ilman näitäkin he olisivat voineet kaatua yhdestä ainoasta tuulenhenkäyksestä vanhurskaan koston takaa-ajamina ja sinun voimasi hengen hajottamina. Mutta sinä olet järjestänyt kaikki mitan ja luvun ja painon mukaan.

11:21  Sillä suuri väkevyys on aina sinun tykönäsi; ja kuka voi vastustaa sinun käsivartesi voimaa?

11:22  Sillä niinkuin tomuhiukkanen vaakakupissa on koko maailma sinun edessäsi, ja niinkuin kastepisara, joka aamulla lankeaa maan päälle.

11:23  Mutta sinä olet armollinen kaikille, koska sinä voit kaiken; ja sinä katsot ihmisten syntien ohitse, että he tekisivät parannuksen.

11:24  Sillä sinä rakastat kaikkia olevaisia, etkä inhoa ainoatakaan niistä, jotka olet tehnyt: et sinä myöskään ole luonut mitään, mitä vihaisit.

11:25  Ja kuinka voisi mikään pysyä ilman sinun tahtoasi, taikka kuinka voisi säilyä se, jota et sinä ole kutsunut eloon?

11:26  Mutta sinä säälit kaikkia, koska ne ovat sinun, oi Herra, joka rakastat eläviä.

Chapter 12

12:1  Sillä sinun katoamaton henkesi on kaikissa.

12:2  Sentähden sinä lankeavia rankaiset lempeästi ja varoitat heitä muistuttamalla heille heidän syntejään, että he luopuisivat pahuudestaan ja uskoisivat sinuun, oi Herra.

12:3  Sillä pyhän maasi entisiä asukkaita sinä vihasit,

12:4  koska he harjoittivat mitä inhottavimpia noituuden tekoja ja mitä saastaisimpia jumalanpalvelusmenoja;

12:5  noita säälimättömiä lastensa surmaajia, noiden sisälmystensyöjäin uhriateriaa, jossa syötiin ihmislihaa ja verta, noita salamenoisia heidän remuavan uhrijuhlansa keskellä.

12:6  Ja vanhemmat, jotka surmasivat avuttomat lapsensa, sinä tahdoit hävittää meidän isäimme kätten kautta,

12:7  että maa, joka oli kaikista kallein sinun silmissäsi, saisi Jumalan lapsista arvollisen väestön.

12:8  Mutta näitäkin sinä säälit, koska he olivat ihmisiä; sinä lähetit herhiläisiä sotajoukkosi edelläjuoksijoiksi, että ne vähitellen tuhoaisivat heidät.

12:9  Ei siksi, ettet sinä olisi voinut avotaistelussa antaa jumalattomia vanhurskaitten käsiin, tai hirmuisten petojen kautta taikka ankaran sanan voimalla yht'äkkiä tuhota heitä;

12:10  vaan tuomitessasi vähitellen sinä annoit tilaisuutta parannukseen, vaikka hyvin tiesit, että heidän alkujuurensa oli paha ja heidän pahuutensa syntyperäinen, ja ettei heidän ajatuksensa ikinä muuttuisi.

12:11  Sillä se oli alusta saakka kirottu sukukunta. Sinä et myöskään siitä syystä, että olisit jotakuta peljännyt, jättänyt heitä rankaisematta heidän synneistänsä.

12:12  Sillä kuka uskaltaa sanoa: Mitä sinä olet tehnyt? Tai kuka voi asettua sinun tuomiotasi vastaan? Ja kuka uskaltaa syyttää sinua hävitetyistä kansoista, jotka sinä itse olet tehnyt? Taikka kuka voi nousta sinua vastaan puolustamaan väärämielisiä ihmisiä?

12:13  Sillä ei ole muuta Jumalaa paitsi sinä, joka pitää huolen kaikista, niin että sinun täytyisi osoittaa, ettet ole tuominnut väärin;

12:14  ei voi myöskään yksikään kuningas tai hallitsija nousta sinun silmäisi edessä puolustamaan niitä, joita sinä olet rangaissut.

12:15  Koska sinä olet vanhurskas, niin sinä myöskin hallitset kaikkea vanhurskaasti ja katsot olevan valtaasi soveltumatonta tuomita sitä, joka ei ole rangaistusta ansainnut.

12:16  Sillä sinun väkevyytesi on vanhurskauden alku; ja se, että sinä hallitset kaikkia, saa aikaan, että sinä kaikkia armahdat.

12:17  Sillä sinä osoitat väkevyytesi, kun ei uskota sinun voimasi täydellisyyteen, ja rankaiset niiden röyhkeyttä, jotka sitä eivät tunnusta.

12:18  Ja vaikka sinä olet väkevyyden valtias niin sinä tuomitset lempeydellä, ja hallitset meitä suurella sääliväisyydellä. Sillä kun sinä tahdot, niin sinä voit.

12:19  Tämänkaltaisilla teoilla sinä olet opettanut kansallesi, että hurskaan tulee olla ihmisystävällinen: ja sinä olet antanut lapsillesi hyvän toivon, että suot heille tilaisuutta parannukseen, kun he syntiä tekevät.

12:20  Jos sinä siis rangaistessasi lastesi vihollisia, vaikka he ansaitsivat kuoleman, noudatit niin suurta harkintaa ja kärsivällisyyttä, että annoit heille aikaa ja tilaisuutta luopua pahuudestansa,

12:21  millä huolella tuomitsitkaan lapsiasi, joiden isille sinä valoilla ja liitoilla olit antanut niin ihanat lupaukset?

12:22  Kasvattaessasi meitä kurituksella sinä ruoskit meidän vihollisiamme kymmentuhatkertaisesti, että me itse tuomitessamme ajattelisimme sinun hyvyyttäsi, ja kun meitä tuomitaan, saisimme odottaa armoa.

12:23  Sentähden sinä myös vaivasit niitä väärämielisiä, jotka elivät elämänsä mielettömyydessä, heidän omilla kauhistuksillansa.

12:24  Sillä he olivat eksyneet ylen kauas eksytyksen teillä, ottaen jumalikseen eläimiä, viheliäisempiä kuin vihatuimmatkin niistä ja tulleet petetyiksi kuin älyttömät lapset.

12:25  Siitä syystä sinä lähetit heille, niinkuin ymmärtämättömille lapsille, rangaistuksen, teit heidät pilkan alaisiksi.

12:26  Mutta jotka eivät ota ojennusta pilkkarangaistuksista, ne saavat Jumalalta ansaitun tuomion.

12:27  Sillä juuri niiden kautta, joita vastaan he kärsiessään napisivat, juuri niiden kautta, joita pitivät jumalinansa, he saivat kurituksensa ja oppivat omin silmin tuntemaan totiseksi Jumalaksi hänet, jonka he ennen olivat kieltäneet tuntevansa. Sentähden kohtasikin heitä tuomioista ankarin.

Chapter 13

13:1  Turhia olivat luonnostaan kaikki ihmiset, joilta puuttui Jumalan tuntemus, ja jotka eivät voineet siitä hyvästä, mikä näkyy, tuntea häntä, joka on, eivätkä tekoja katselemalla havainneet tekijää,

13:2  vaan pitivät maailmaa hallitsevina jumalina joko tulta tai tuulta tai nopeata ilmaa tai tähtien rataa tai väkeviä vesiä tai taivaan valoja.

13:3  Jos he olivat niin ihastuneita näiden kauneuteen, että luulivat niiden olevan jumalia, olisi heidän tullut tietää, kuinka paljon parempi näitä on niiden hallitsija; sillä hän, joka on kauneuden alkusyy, on ne luonut.

13:4  Jos taas heitä hämmästytti niiden voima ja vaikutus, olisi heidän niistä pitänyt ymmärtää, kuinka paljoa väkevämpi on hän, joka ne on valmistanut.

13:5  Sillä luotujen suuruudesta ja kauneudesta voidaan vertailemalla havaita, millainen on niiden aikaansaaja.

13:6  Kuitenkaan ei heitä voi paljon moittia, sillä hekin varmaan etsivät Jumalaa ja tahtovat hänet löytää, vaikka eksyvätkin.

13:7  Sillä vaeltaessaan hänen tekojensa keskellä he niitä tarkoin tutkivat, ja niitten katseleminen valtaa heidät, koska se, mitä he näkevät, on kaunista.

13:8  Mutta toisaalta he eivät ole myöskään syyttömiä.

13:9  Sillä jos he voivat tajuta niin paljon, että saattoivat tarkoin tutkia maailman, kuinka he eivät pikemmin löytäneet häntä, joka on niitten hallitsija?

13:10  Surkuteltavia ovat ja kuolleisiin esineihin panevat toivonsa kaikki ne, jotka nimittävät jumaliksi ihmiskätten tekoja, kultaa ja hopeaa, taiteellisesti muovailtua, eläinten kuvia tai arvotonta kiveä, muinaisajan käden työtä.

13:11  Tai entä puuseppä? Hän sahaa puusta kappaleen, helpon liikutella, kuorii sen tottuneesti yliyltään, käsittelee sitä taitavasti ja valmistaa siitä hyödyllisen astian jokapäiväisen elämän tarpeisiin.

13:12  Ja sitä tehtäessä jääneet tähteet hän käyttää valmistaakseen ruokansa ja tulee ravituksi.

13:13  Mutta sen jätteen, joka ei kelpaa mihinkään hyödylliseen, väärän ja oksaisen puunkappaleen, hän ottaa ja veistää taiten joutohetkinänsä, muotoilee sen mielijohteensa mukaan ja tekee siitä ihmisen kuvan

13:14  tai valmistaa sen jonkin mitättömän eläimen kaltaiseksi, sivelee sen mönjällä, punaa sen pinnan ihomaalilla ja sivelee peittoon kaikki sen tahrat.

13:15  Sitten hän valmistaa sille asunnon, sen arvolle sopivan, ja kiinnittää sen raudalla lujasti seinään.

13:16  Sillä hän pitää jo ennakolta huolta, ettei se putoaisi, koska hän tietää, ettei se itse voi itseänsä auttaa; sillä sehän on vain kuva ja tarvitsee apua.

13:17  Ja hän rukoilee sitä tavarainsa, vaimojensa ja lastensa puolesta, eikä häpeä puhutella hengetöntä esinettä. Hän anoo terveyttä voimattomalta,

13:18  rukoilee elämää kuolleelta, pyytää apua neuvottomimmalta, johdatusta matkalle siltä, joka ei voi astua askeltakaan;

13:19  ja menestystä hankkeissa, toiminnassa ja kätten töissä hän rukoilee siltä, jonka käsissä ei ole voiman hiventäkään.

Chapter 14

14:1  Kun taas joku hankitsee merimatkaa, ja aikoo kulkea halki rajujen aaltojen, niin hän huutaa avuksensa puuta, joka on hauraampi kuin se laiva, joka häntä kuljettaa.

14:2  Sillä laivan on suunnitellut ansaitsemisen halu, ja mestari Viisaus on sen rakentanut.

14:3  Ja sinun huolenpitosi, oi Isä, ohjaa sen kulkua, sillä sinä olet valmistanut mereenkin tien ja aaltoihin varman polun

14:4  osoittaaksesi, että sinä voit pelastaa kaikesta, vaikka joku purjehdustaidotonkin astuisi laivaan.

14:5  Ja sinä tahdot, etteivät viisautesi teot olisi tehottomia. Siksi ihmiset uskaltavatkin henkensä mitättömän puun varaan ja kulkevat vauriotta meren aallokon halki pienellä aluksella.

14:6  Sillä kun ylpeät jättiläiset muinoin hukkuivat, niin hän, joka oli maailman toivo, pelastui haahdessa ja jätti maailmalle uuden sukukunnan siemenen, kun sinun kätesi ohjasi hänen kulkunsa.

14:7  Sillä siunattu on se puu, jonka kautta vanhurskaus tulee.

14:8  Mutta käsillä tehty olkoon kirottu, niin hyvin se itse kuin sen tekijä; jälkimmäinen, koska hän on sen tehnyt, edellinen, koska sitä kutsutaan jumalaksi, vaikka se on katoavainen kappale.

14:9  Sillä Jumala vihaa yhtäläisesti jumalatonta kuin hänen jumalattomuuttansakin;

14:10  myös saa teko rangaistuksen yhdessä tekijäin kanssa.

14:11  Sentähden tulee kosto myös pakanain epäjumalille, koska ne ovat tulleet kauhistukseksi Jumalan luomakunnassa ja langetukseksi ihmisten sieluille ja paulaksi ymmärtämättömien jaloille.

14:12  Sillä ajatus hahmotella kuvia on luopumuksen alku, ja niiden keksiminen on elämän turmio.

14:13  Sillä ei niitä alusta alkaen ollut, eikä niitä ole oleva ainaisesti,

14:14  vaan ihmisten turhasta kuvittelusta ne ovat tulleet maailmaan; sentähden on myös niille säädetty äkillinen loppu.

14:15  Sillä liian aikaisen surun kalvamana teetti isä kuvan äkisti poistemmatusta lapsestansa ja alkoi nyt jumalana kunnioittaa kuollutta ihmistä, ja sääti niille, jotka olivat hänen alaisiansa, salaisia menoja ja vihkimyksiä.

14:16  Sitten tuo jumalaton tapa aikaa myöten yhä vahvistui ja sitä alettiin noudattaa lakina. Myös hallitsijain käskystä ruvettiin palvelemaan veistettyjä kuvia.

14:17  Sillä kun ihmiset eivät voineet kasvojen edessä osoittaa kunnioitustaan kaukana asuville, niin he kuvasivat tuon kaukana asuvan ulkomuodon ja tekivät näkyvän kuvan kunnioittamastaan kuninkaasta imarrellaksensa harrastuksellaan tuota poissa olevaa, ikäänkuin hän olisi läsnä.

14:18  Ja taiteilijan kunnianhimo yllytti yhä innokkaampaan palvelemiseen niitäkin, jotka eivät tunteneet kuvattua itseänsä.

14:19  Joku ehkä tahtoi päästä hallitsijan suosioon ja ponnisti taitoaan saadakseen aikaan kaunistellun yhdennäköisyyden.

14:20  Mutta rahvas, jota veistoksen kauneus viehätti, alkoi nyt pitää jumaloitavana häntä, jota vielä äsken kunnioitettiin pelkkänä ihmisenä.

14:21  Ja tästä tuli paula elämälle, sillä joko onnettomuuden tai julman hallituksen pakottamina ihmiset tällöin antoivat kivelle ja puulle nimen, joka niille ei kuulu.

14:22  Mutta ei riittänyt heille se, että eksyivät pois Jumalan tuntemisesta, vaan vieläpä he, vaikka heidän elämänsä on suurta sotaa, heidän ymmärtämättömyytensä tähden, nimittävät tällaista pahaa rauhaksi.

14:23  Sillä viettäessään uhrijuhlia, joissa lapsia surmataan, taikka muita kätkettyjä salamenoja tai hillittömiä juominkejaan eriskummaisine tapoineen

14:24  he eivät enää välitä hengestä eivätkä avioliiton puhtaudesta, vaan toinen raivaa toisen tieltänsä salakavalasti ja tuottaa hänelle kärsimystä viettelemällä hänen vaimonsa.

14:25  Kaikkialla vallitsee sekaisin verenvuodatus ja murha, varkaus ja petos, turmelus ja uskottomuus, metelit, valapattoisuus, hyvien ahdistaminen,

14:26  kiittämättömyys, sielujen saastutus, luonnoton sukupuoliyhteys, avioliittojen sekasorto, haureus ja irstaus.

14:27  Sillä noiden epäjumalain palvelu, joita ei sovi edes nimeltä mainita, on kaiken pahan alku, syy ja täyttymys.

14:28  He näet joko riehuvat ilon hurmiossa tai profetoivat valhetta tai elävät väärämielisesti tai kerkeästi vannovat väärin.

14:29  Sillä kun he luottavat hengettömiin epäjumalankuviin, eivät he odota joutuvansa kärsimään mitään pahaa, vaikka ovatkin vannoneet väärin.

14:30  Mutta molemmista tulee heille kosto: niinhyvin siitä, että ovat ajatelleet pahaa Jumalasta pitäytymällä epäjumalankuviin, kuin siitäkin, että vilpillisesti ovat vannoneet väärin, pitäen halpana sen, mikä pyhää on.

14:31  Sillä ei niitten voima, joiden nimeen vannotaan, vaan synnintekijälle tuleva kosto kohtaa aina väärämielisten rikkomusta.

Chapter 15

15:1  Mutta sinä, meidän Jumalamme, olet hyvä ja totinen; sinä olet pitkämielinen ja hallitset kaikkea laupeudella.

15:2  Sillä vaikka me teemmekin syntiä, olemme kuitenkin sinun, koska me tunnemme sinun voimasi. Mutta me emme tahdo syntiä tehdä, koska tiedämme, että meidät luetaan sinun omiksesi.

15:3  Sillä sinun tuntemuksesi on täydellinen vanhurskaus, ja sinun voimasi tuntemus on kuolemattomuuden juuri.

15:4  Sillä meitä ei ole eksyttänyt se, mitä ihmiset ovat keksineet pahanilkisyydessään, ei myöskään maalarien hedelmätön vaiva: kuva, tuhrittu eri väreillä,

15:5  joiden näkeminen koituu häpeäksi ymmärtämättömälle, sillä hänessä herää halu kuolleen kuvan hengettömään muotoon.

15:6  Pahaa rakastavia ja omiansa tuonkaltaisia toivomaan ovat niinhyvin kuvan valmistajat kuin ne, jotka sitä halajavat, ynnä myös sen palvelijat.

15:7  Savenvalaja näet vatkaa suurella vaivalla pehmeää maata ja muodostaa kaikkea meidän tarpeeksemme. Mutta samasta savesta hän muovaa niin hyvin ne astiat, jotka palvelevat puhtaita toimia, kuin nekin, joita käytetään päinvastoin, kaikki samalla tapaa. Mutta minkä käytön mikin niistä saa, sen määrää savityöntekijä.

15:8  Ja niin hän, huonosti käyttäen vaivannäkönsä, muodostaa samasta savesta voimattoman jumalan, hän, joka itse vastikään syntyi maasta ja pian taas menee sinne, mistä hänet on otettu, kun lainaksi annettu sielu vaaditaan häneltä takaisin.

15:9  Mutta se ei tuota hänellä huolta, että hän on vaipuva kuolemaan, eikä se, että hänen elämänsä on lyhyt; vaan hän kilpailee kultatyöntekijäin ja hopeaseppien kanssa ja jäljittelee vaskenvalajia ja pitää kunnianansa valhekuvien valmistamista.

15:10  Tuhkaa on hänen sydämensä, ja hänen toivonsa on vähemmän arvoinen kuin multa, ja hänen elämänsä on savea arvottomampi,

15:11  koska hän ei tunne sitä, joka on hänet valmistanut ja puhaltanut häneen toimivan sielun ja vuodattanut häneen elävän hengen,

15:12  vaan pitää elämäämme leikkinä ja elinaikaamme voittoa tuottavina markkinoina; sillä - niin hän sanoo - täytyy hankkia voittoa mistä vain, vaikka pahastakin.

15:13  Hän tietää itse paremmin kuin muut, että hän tekee syntiä tehdessään samasta maisesta aineesta hauraita astioita ja jumalankuvia.

15:14  Mutta he ovat kaikki ylen järjettömiä ja viheliäisempiä kuin älytön lapsi, nuo sinun kansasi viholliset, jotka sitä ovat sortaneet.

15:15  Sillä he ovat pitäneet jumalina kaikkia pakanain epäjumalankuvia, joilla kuitenkaan ei ole silmiä, joilla voisi nähdä, ei nenää, jolla voisi hengittää ilmaa, ei korvia kuulemista varten, ei käsissä sormia koskettamista varten; eivätkä niiden jalat kykene käymään.

15:16  Sillä ihminen on ne tehnyt ja lainaksi annettu henki ne valmistanut. Mutta ei yksikään ihminen voi valmistaa Jumalasta kuvaa, joka olisi hänen näköisensä.

15:17  Koska ihminen on kuolevainen, niin on kuollutta se, mitä hän syntisillä käsillään tekee. Sillä hän on itse parempi kuin ne, joita hän palvelee, koska hän itse elää, mutta nämä eivät.

15:18  Sitten vielä he palvelevat eläimistä pahimpia. Sillä muihin verraten ne ovat järjettömyydessä vielä viheliäisempiä.

15:19  Eivät ne myöskään ole kauniita, niin että niihin voisi mieltyä, niinkuin muihin eläimiin niitä katseltaessa. Päinvastoin, ne eivät ole saaneet kiitosta eikä siunausta Jumalalta.

Chapter 16

16:1  Sentähden oli oikein, että he saivat rangaistuksekseen samankaltaisia kimppuunsa ja vaivakseen syöpäläisten paljouden.

16:2  Tämän rangaistuksen sijasta sinä teit omalle kansallesi hyvää ja valmistit harvinaista ruokaa heidän halunsa tyydytykseksi, annoit heille viiriäisiä syötäväksi,

16:3  että nuo edelliset ravintoa himoitessaan menettäisivät kiihkeänkin ruokahalun heille lähetettyjen eläinten iljettävyyden tähden, mutta he itse, oltuansa vain vähän aikaa puutteessa, saisivat jopa aivan harvinaista ruokaa.

16:4  Sillä noiden toisten, sortajien, täytyi joutua puutteeseen, joka ei ollut poistettavissa, mutta näille oli vain näytettävä, kuinka heidän vihollisiansa vaivattiin.

16:5  Eikä silloinkaan, kun petojen kauhea raivo kohtasi heitä ja he olivat tuhoutumaisillaan kiemurtelevien käärmeiden pistoista, sinun vihasi kestänyt loppuun saakka,

16:6  vaan varoitukseksi heitä pidettiin vähän aikaa kauhun vallassa, ja he saivat pelastuksen merkin, joka oli muistuttava heille sinun lakisi käskyä.

16:7  Sillä jokainen pelastui, joka kääntyi sitä kohti, ei näkemänsä vuoksi, vaan sinun tähtesi, sinä kaikkien pelastaja.

16:8  Ja tällä sinä osoitit meidän vihollisillemme, että sinä olet se, joka päästät kaikesta pahasta.

16:9  Sillä he saivat surmansa heinäsirkkojen ja kärpästen pistoista, eikä löytynyt mitään parannuskeinoa, joka olisi voinut pelastaa heidän henkensä, koska he ansaitsivat rangaistuksen, jonka senkaltaiset eläimet tuottivat;

16:10  mutta sinun lapsiasi eivät voittaneet edes myrkkyäsyöksevien lohikäärmeiden hampaat, sillä sinun laupeutesi tuli väliin ja paransi heidät.

16:11  Sillä sitävarten heitä pistettiin ja heidät taas pian parannettiin, että sinun käskysanasi painuisivat heidän muistiinsa, niin etteivät he lankeaisi syvään unhottamiseen, vaan tarkoin pitäisivät mielessään sinun hyvät tekosi.

16:12  Sillä ei heitä parantanut mikään yrtti eikä voide, vaan, oi Herra, sinun sanasi, joka kaikki parantaa.

16:13  Sillä sinulla on elämän ja kuoleman valta; sinä viet alas kuoleman porteille ja jälleen ylös sieltä.

16:14  Ihminen tosin surmaa toisen pahuudessansa, mutta kun henki on lähtenyt, ei hän voi sitä palauttaa takaisin eikä vapauttaa sielua, jonka kuolema on ottanut valtaansa.

16:15  On mahdotonta päästä sinun kättäsi pakoon.

16:16  Sillä jumalattomat, jotka kielsivät sinut tunteneensa, saivat osaksensa sinun voimallisen käsivartesi kurituksen, kun tavattomat sateet, raekuurot ja rajuilmat, joita pakoon he eivät voineet päästä, heitä ahdistivat, ja kun tuli heidät kulutti.

16:17  Ihmeellisintä oli, että tuli vedessä, kaiken sammuttajassa, sai vielä suuremman voiman; sillä koko maailma taistelee vanhurskasten puolesta.

16:18  Toisinaan tuli lauhtui, ettei se polttaisi eläimiä, jotka oli lähetetty jumalattomia vastaan, vaan että nämä ymmärtäisivät sen nähdessään, että heitä vainosi Jumalan tuomio.

16:19  Toisinaan taas liekki paloi keskellä vettäkin tavallista tulta voimakkaammin, että se tuhoaisi vääryyden täyttämän maan tuotteet.

16:20  Sen sijaan sinä ravitsit kansasi enkelien ruualla ja ilman heidän omaa vaivannäköänsä lähetit heille taivaasta valmista leipää, joka voi antaa kaikenlaista nautintoa ja oli itsekunkin maun mukaista.

16:21  Tämä sinun tekosi osoitti, kuinka armias sinä olet lapsillesi: sillä leipä muuttui sellaiseksi, kuin kukin tahtoi, noudattaen sitä nauttivan halua.

16:22  Mutta lumi ja jää kestivät tulta eivätkä sulaneet. Näin heidän piti havaita, että tuli, joka paloi rakeiden keskellä ja leimusi rankkasateessa, hävitti vihollisten sadon,

16:23  mutta että se toisaalta oli unhottanut luontaisenkin voimansa, että vanhurskaat ravittaisiin.

16:24  Sillä luonto palvelee sinua, tekijäänsä: se lisää voimaansa väärämielisiä vastaan kurittaaksensa heitä, ja tyyntyy jälleen tehdäksensä hyvää niille, jotka sinuun turvaavat.

16:25  Sentähden se silloinkin, muuttuen kaikeksi, palveli sinun kaikkearavitsevaa lahjaasi, sen mukaan kuin tarvitsevaiset halusivat,

16:26  että sinun lapsesi, joita sinä rakastit, oi Herra, oppisivat, ettei ihmistä elätä hedelmien moninaisuus, vaan että sinun sanasi ylläpitää ne, jotka sinuun uskovat.

16:27  Sillä se, mitä tuli ei kuluttanut, suli ilman muuta, kun sitä lämmitti auringon pian haihtuva säde,

16:28  jotta tulisi tunnetuksi, että sinua on kiitettävä ennen auringon nousua ja aamun sarastaessa sinua rukoiltava.

16:29  Sillä kiittämättömän toivo sulaa niinkuin talvinen huurre, ja se kaadetaan pois niinkuin kelvoton vesi.

Chapter 17

17:1  Suuret ja tutkimattomat ovat sinun tuomiosi: sentähden joutuivat harhaan ymmärtämättömät sielut.

17:2  Nuo, joilla ei lakia ole, luulivat voivansa sortaa pyhää kansaa. Mutta pimeyden kahleissa ja pitkän yön vankeina, he jäivät virumaan majoihinsa suljettuina, iankaikkista kaitselmusta paossa.

17:3  Kun he salaisine synteineen luulivat olevansa piilossa unhotuksen pimeän verhon alla, niin he hirmuisen pelon valtaamina ja harhanäkyjen säikyttäminä joutuivat hajalleen toisistansa.

17:4  Sillä ei edes se etäinen nurkka, joka heidät kätki, voinut suojella heitä pelolta, vaan heidän ympärillään kuului kauhistavaa pauhua ja näkyi synkkiä kummituksia, joilla oli inhottavat kasvot.

17:5  Eikä minkään tulen voima kyennyt antamaan valoa, eivätkä tähtien kirkkaat liekit voineet valaista tuota synkkää yötä,

17:6  vaan heille näkyi ainoastaan itsestänsä syttynyt tuli, täynnä kauhua. Ja tyrmistyneinä tuosta ennennäkemättömästä näystä, he pitivät näkemäänsä kahta kamalampana.

17:7  Taikakeinojen ilveily oli nyt lyöty maahan, ja viisaudesta kerskaaminen joutui surkeasti häpeään.

17:8  Sillä ne, jotka olivat luvanneet karkoittaa pelon ja säikähdyksen sairaasta sielusta, sairastivat itse naurettavaa arkamielisyyttä.

17:9  Silloinkin, kun ei ollut mitään kauhistavaa heitä peljättämässä, he kovin säikkyivät syöpäläisten liikettä ja käärmeiden sihinää.

17:10  He olivat menehtyä pelosta eivätkä tahtoneet edes katsella ilmaa, jota pakoon ei missään voida päästä.

17:11  Sillä pahuus todistaa olevansa luonnostaan pelkuri, silloin kun se saa rangaistuksensa, ja omantunnon vaivaamana se aina tekee vaikeat vielä vaikeammiksi.

17:12  Sillä pelko ei ole mitään muuta kuin harkinnan tarjoamien apukeinojen hylkäämistä.

17:13  Ja kun sisäinen luottamus on liian heikko, on neuvottomuutta pidettävä pahempana kuin sitä syytä, joka kärsimyksen aiheuttaa.

17:14  Niin nämä tuona sinänsä voimattomana yönä, joka oli tullut heille voimattoman tuonelan perukoilta, makasivat samaan uneen vaipuneina,

17:15  milloin outojen kummitusnäkyjen ahdistamina, milloin epätoivon lamauttamina. Sillä äkillinen ja odottamaton pelko oli heidät vallannut.

17:16  Sitten jokainen, joka siellä näin vaipui maahan, oli suljettu kahleettomaan vankityrmään, jossa häntä pidettiin vartioituna.

17:17  Olipa hän peltomies tai paimen tai päiväläinen, joka teki työtä kedolla - jokaisen, jonka pelko yllätti, täytyi alistua tuohon välttämättömään pakkoon.

17:18  Sillä kaikki sidottiin samalla pimeyden kahleella. Tuulen suhina tai lintujen sulosointuinen laulu tuuheissa lehvistöissä tai voimakkaasti virtaavan veden tasainen kohina

17:19  tai alassyöksyvien kallionlohkareiden hirmuinen ryske tai hyppivien eläinten näkymätön juoksu tai kiljuvain villipetojen ääni tai kaiku, joka vastaa vuorten onkaloista - kaikki sai heidät kauhusta lamaantumaan.

17:20  Sillä koko muu maailma oli kirkkaan valon valaisema ja puuhasi esteettömästi askareissaan.

17:21  Ainoastaan näiden ylle oli levitettynä raskas yö, sen pimeyden kuva, joka oli ottava heidät valtaansa; mutta itse he olivat itsellensä pimeyttäkin raskaampana taakkana.

Chapter 18

18:1  Mutta sinun pyhilläsi oli mitä kirkkain valo. Kun nuo toiset kuulivat heidän äänensä, mutta eivät nähneet heidän muotoansa, ylistivät he näitä onnellisiksi, kun näiden ei tarvinnut sellaista kärsiä.

18:2  Ja he kiittivät heitä siitä, etteivät he tehneet heille vahinkoa, vaikka aikaisemmin olivat saaneet itse kärsiä vääryyttä, ja pyysivät anteeksi vihamielisyyttänsä.

18:3  Sensijaan sinä annoit näille loimuavan tulenpatsaan johdattajaksi tuntemattomalla matkalla ja auringoksi, joka ei polttanut, heidän kunniakkaalla vaelluksellaan kautta vieraiden seutujen.

18:4  Sillä nuo toiset ansaitsivat sen, että heiltä riistettiin valo ja että heidät pidettiin pimeydessä vangittuina, koska he olivat pitäneet vankeudessa sinun lapsiasi, joiden kautta maailmalle piti annettaman lain katoamaton valkeus.

18:5  Kun nuo olivat päättäneet surmata pyhien pienet lapset, joista yksi oli pantu heitteille, mutta tullut pelastetuksi, niin sinä rangaistukseksi riistit heiltä paljon heidän omia lapsiaan ja hukutit heidät kaikki valtaiseen veteen.

18:6  Siitä yöstä annettiin edeltäpäin tieto meidän isillemme, että he varmasti tietäisivät, minkälaiset ne valat olivat, joihin he uskoivat, ja niin olisivat rohkealla mielellä.

18:7  Niin odotti sinun kansasi vanhurskasten pelastusta, mutta vihollisen tuhoa.

18:8  Juuri sillä, jolla sinä rankaisit meidän vastustajiamme, sinä kutsuit meitä tykösi ja saatoit meidät kunniaan.

18:9  Sillä hyvien pyhät lapset uhrasivat salaisuudessa ja sitoutuivat yksimielisesti noudattamaan sitä jumalallista lakia, että pyhät jakaisivat keskenään yhtäläisesti niinhyvin samat edut kuin vaaratkin; ja samalla he jo silloin veisasivat isien ylistysvirsiä.

18:10  Niitä vastaan kaikui vihollisten epäsointuinen huuto, ja niiden sekaan kantautui valitus, kun he itkivät lapsiansa.

18:11  Sillä samanlainen rangaistus kohtasi palvelijaa ja herraa, alamainen sai kärsiä samaa kuin kuningas.

18:12  Yhtäläisesti oli kaikilla lukemattomia kuolleita, samanlaisen kuoleman surmaamia. Sillä eläviä ei ollut riittävästi edes niitä hautaamaan, koska heidän jaloimmat vesansa oli tuhottu yhdessä silmänräpäyksessä.

18:13  Vaikka he noitatemppujensa tähden olivat siihen asti pysyneet epäuskoisina, niin he silloin, kun esikoiset surmattiin, tunnustivat, että tämä kansa oli Jumalan poika.

18:14  Sillä kun syvä hiljaisuus ympäröitsi kaiken ja yö nopeassa kulussaan oli ehtinyt puoliväliin,

18:15  silloin riensi sinun kaikkivaltias sanasi taivaasta, niinkuin hurja soturi, kuninkaallisen valtaistuimen tyköä keskelle tuhon omaksi vihittyä maata.

18:16  Terävänä miekkanaan se kantoi sinun peruuttamatonta käskyäsi, ja sinne asettuen se täytti kaikki kuolemalla; se kosketti taivasta, vaikka oli astunut maan päälle.

18:17  Silloin uninäyt yhtäkkiä peljästyttivät heitä hirmuisesti, ja aavistamattomat kauhukuvat tulivat heidän päällensä.

18:18  Ja he heittäytyivät mikä minnekin puolikuolleina ilmaisten samalla, minkä syyn takia he kuolivat.

18:19  Sillä ne unet, jotka olivat heitä peljästyttäneet, olivat sen ennakolta ilmoittaneet, etteivät he tuhoutuisi tietämättä, minkä syyn tähden saivat kärsiä.

18:20  Tosin vanhurskaatkin saivat kokea kuolemaa ja erämaassa sortui suuri joukko; mutta viha ei kestänyt kauan.

18:21  Sillä nuhteeton mies ryhtyi nopeasti taistelemaan kansan puolesta; hän tarttui oman virkansa aseisiin, rukoukseen ja sovitukseen, minkä suitsutus tuo. Hän asettui vihaa vastaan ja teki lopun onnettomuudesta osoittaen siten olevansa sinun palvelijasi.

18:22  Hän voitti tyytymättömyyden, ei ruumiin voimalla eikä aseiden väellä, vaan sanalla hän lannisti kurittajan, muistuttamalla isille vannotuista valoista ja liitoista.

18:23  Sillä kun kuolleita jo makasi joukoittain kaatuneina toinen toisensa päälle, asettui hän väliin ja löi vihan takaisin ja katkaisi siltä tien elävien luokse.

18:24  Sillä hänen pitkälle viitallensa oli koko maailma kuvattu, ja isien kunnia kaiverrettujen kivien neljälle riville ja sinun valtasuuruutesi otsalehdelle, joka oli hänen päässään.

18:25  Näitä väisti tuhooja, ja näitä se pelkäsi. Sillä se riitti, että he vain hiukan saivat kokea vihaa.

Chapter 19

19:1  Mutta jumalattomia ahdisti säälitön viha loppuun asti. Sillä Jumala tiesi edeltäkäsin heidän vastaisetkin tekonsa,

19:2  nimittäin että he, ensin pakotettuaan israelilaiset lähtemään pois ja kiirehdittyänsä heitä lähtemään matkalle, sitten sitä katuisivat ja ryhtyisivät ajamaan heitä takaa.

19:3  Sillä kun he vielä olivat murheen vallassa ja valittivat kuolleitten haudoilla, niin he ryhtyivät toiseen mielettömään hankkeeseen ja rupesivat ajamaan takaa, ikäänkuin karkureita, niitä, jotka he rukoilemalla rukoillen olivat karkoittaneet.

19:4  Sillä hyvin ansaittu kohtalon pakko veti heitä tähän loppumäärään ja sai heidät unhottamaan, mitä oli tapahtunut, että he saisivat täyteen sen rangaistuksen mitan, mikä vielä puuttui heidän kärsimyksistään,

19:5  ja että sinun kansasi saisi kokea ihmeellisen vaelluksen, mutta nuo toiset kohtaisivat oudon kuoleman.

19:6  Sillä koko luomakunta muodostettiin taas uudestaan ominaisuuksiltansa, ja se palveli aivan erikoisia määräyksiä, että sinun lapsesi säilyisivät vauriotta.

19:7  Nähtiin pilven varjoavan leiriä ja kuivan maan nousevan siitä, missä ennen oli vesi: selvä tie aukeni Punaisesta merestä ja ruohoa kasvava keto väkevästä aallokosta.

19:8  Sen kautta kulkivat yhtenä joukkona kaikki ne, joita sinun kätesi suojasi, ja saivat nähdä ihmeellisiä merkkejä.

19:9  Sillä niinkuin hevoset heidät vietiin laitumelle, ja niinkuin karitsat he hyppelivät ja ylistivät sinua, Herra, joka heidät olit pelastanut.

19:10  Sillä he muistivat vielä, mitä heille oli tapahtunut muukalaisuuden maassa, kuinka maa tuotti sääskiä sen sijaan, että se olisi synnyttänyt nelijalkaisia eläimiä ja kuinka virta kalojen asemesta oksensi itsestään suuren paljouden sammakoita.

19:11  Sittemmin he saivat myös nähdä lintuja syntyvän uudella tavalla, kun he himonsa ajamina pyysivät itsellensä herkkuruokia.

19:12  Sillä heidän virkistyksekseen nousi heille mereltä viiriäisiä.

19:13  Myöskään synnintekijöitä eivät rangaistukset kohdanneet ilman väkevissä salamanleimauksissa heille annettuja merkkejä. Sillä oikeudenmukaisesti he saivat kärsiä omien pahain tekojensa tähden. He olivat näet osoittaneet ylen katkeraa muukalaisvihaa.

19:14  Sillä toiset saattoivat olla ottamatta tykönsä tuntemattomia jotka olivat heidän luoksensa saapuneet, mutta nämä tekivät orjiksensa vieraat, jotka olivat osoittaneet heille hyvyyttä.

19:15  Eikä siinä kaikki - mutta rangaistus oli heitä kohtaava: kun toiset vastaanottivat muukalaiset vihamielisesti,

19:16  niin nämä ottivat heidät tykönsä juhlallisuuksilla, mutta sitten, kun nuo muukalaiset jo olivat saaneet samat oikeudet, vaivasivat heitä raskailla töillä.

19:17  Mutta heidät lyötiinkin sokeudella, niinkuin lyötiin nuo toiset hurskaan miehen ovella, silloin kun he kukin etsivät synkeän pimeyden ympäröiminä pääsyä sisälle hänen ovistaan.

19:18  Sillä niinkuin kielisoittimessa sävelten tahti vaihtelee, vaikka sointi pysyy samana, samoin alkuaineiden keskinäinen suhde on vaihtelevainen, mikä on selvästi havaittavissa, kun katsellaan silloin tapahtuneita asioita.

19:19  Sillä maaeläimet muuttuivat vesieläimiksi ja uivat siirtyivät maalle.

19:20  Tuli kiihtyi vedessä itseäänkin väkevämmäksi, ja vesi unohti sammuttavan voimansa.

19:21  Toisaalta liekit eivät kuluttaneet niissä liikkuvien, muuten helposti tuhoutuvien eläinten lihaa, eikä sulanut taivaallinen ruoka, vaikka se laadultaan oli helposti sulavaa, jään näköistä.

19:22  Sillä sinä, Herra, olet tehnyt kansasi suureksi ja kunniakkaaksi kaikessa etkä ole sitä halveksinut, vaan olet aina ja joka paikassa seisonut sen rinnalla.