FinSTLK2017 - II Chronicles

Chapter 1

1:1  Salomo, Daavidin poika, vahvistui kuninkuudessaan, ja Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan ja teki hänet erittäin suureksi.

1:2  Salomo antoi kutsun kaikelle Israelille, tuhannen- ja sadanpäämiehille, tuomareille ja kaikille ruhtinaille koko Israelissa ja perhekuntien päämiehille.

1:3  Salomo ja koko seurakunta hänen kanssaan menivät uhrikukkulalle, joka oli Gibeonissa, sillä siellä oli Jumalan ilmestysmaja, jonka Herran palvelija Mooses oli tehnyt erämaassa.

1:4  Mutta Jumalan arkin Daavid oli tuonut Kirjat-Jearimista siihen paikkaan, jonka Daavid oli sille valmistanut. Hän oli näet pystyttänyt sille teltan Jerusalemiin.

1:5  Vaskialttari, jonka Besalel, Uurin poika, Huurin pojanpoika, oli rakentanut, oli siellä Herran asumuksen edessä. Salomo ja seurakunta etsivät häntä siellä.

1:6  Salomo uhrasi siellä Herran edessä ilmestysmajan vaskialttarilla. Hän uhrasi sen päällä tuhat polttouhria.

1:7  Sinä yönä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: "Ano, mitä tahdot minun sinulle antavan."

1:8  Salomo vastasi Jumalalle: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden isälleni Daavidille ja tehnyt minut kuninkaaksi hänen jälkeensä.

1:9  Niin toteutukoon nyt, Herra Jumala, sinun isälleni Daavidille antamasi sana. Olethan pannut minut hallitsemaan kansaa, jota on paljon kuin tomua maassa.

1:10  Anna siis minulle viisautta ja taitoa lähteä ja tulla tämän kansan edellä, sillä kuka voi muuten jakaa oikeutta tälle suurelle kansallesi?"

1:11  Jumala sanoi Salomolle: "Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta, tavaraa ja kunniaa, et vihamiestesi henkeä, etkä myöskään anonut pitkää ikää, vaan anoit itsellesi viisautta ja taitoa jakaaksesi oikeutta kansalleni, jonka kuninkaaksi olen sinut tehnyt,

1:12  niin sinulle annetaan viisautta ja taitoa. Lisäksi annan sinulle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, niin ettei sitä ole ollut niin paljon kellään kuninkaalla ennen sinua eikä tule olemaan jälkeesi."

1:13  Käytyään uhrikukkulalla, joka oli Gibeonissa, Salomo palasi ilmestysmajalta Jerusalemiin ja hallitsi Israelia.

1:14  Salomo kokosi sotavaunuja ja ratsumiehiä, niin että hänellä oli tuhat neljäsataa sotavaunua ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä. Hän sijoitti ne vaunukaupunkeihin ja kuninkaan luo Jerusalemiin.

1:15  Kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeaa ja kultaa kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita Alankomaassa.

1:16  Hevoset, joita Salomolla oli, tuotiin Egyptistä ja Kuvesta. Kuninkaan kauppiaat noutivat niitä Kuvesta maksua vastaan.

1:17  Egyptistä tuodut vaunut maksoivat kuusisataa hopeasekeliä ja hevonen sata viisikymmentä. Samoin tuotiin niitä heidän välityksellään kaikille heettiläisten ja aramilaisten kuninkaille.

1:18  Salomo käski ryhtyä rakentamaan temppeliä Herran nimelle ja kuninkaallista linnaa itselleen.

Chapter 2

2:1  Salomo määräsi seitsemänkymmentä tuhatta miestä taakankantajiksi ja kahdeksankymmentä tuhatta miestä kivenhakkaajiksi vuoristoon ja niille kolmetuhatta kuusisataa työnjohtajaa.

2:2  Salomo lähetti Huuramille, Tyyron kuninkaalle, sanan: "Tee minulle sama, minkä teit isälleni Daavidille, jolle lähetit setripuita, että hän rakentaisi itselleen linnan siinä asuakseen.

2:3  Katso, minä rakennan temppelin Herran, Jumalani, nimelle, pyhittääkseni sen hänelle, että siinä poltettaisiin hyvänhajuista suitsutusta hänen edessään, pidettäisiin aina esillä näkyleipiä ja uhrattaisiin polttouhreja aamuin ja illoin, sapatteina, uudenkuun päivinä ja Herran, meidän Jumalamme, juhlina. Tämä on Israelin ikiaikainen velvollisuus.

2:4  Temppeli, jonka minä rakennan, on oleva suuri, sillä meidän Jumalamme on suurin kaikista jumalista.

2:5  Kuka kykenisi rakentamaan hänelle huoneen? Taivaisiin ja taivasten taivaisiin hän ei mahdu. Mikä siis olen minä rakentamaan hänelle temppeliä muuta varten kuin uhratakseni hänen edessään?

2:6  Niin lähetä nyt minulle mies, joka on taitava tekemään kulta-, hopea-, vaski- ja rautatöitä, niin myös töitä purppuranpunaisista, helakanpunaisista ja sinipunaisista langoista, ja joka osaa veistää veistoksia, työskentelemään yhdessä niiden taitajien kanssa, joita minulla on Juudassa ja Jerusalemissa ja jotka isäni Daavid on hankkinut.

2:7  Lähetä minulle setripuita, sypressipuita ja santelipuita Libanonilta, sillä minä tiedän, että palvelijasi osaavat hakata Libanonin puita. Katso, palvelijani olkoot palvelijoidesi kanssa.

2:8  Minulle on hankittava paljon puuta, sillä temppeli, jonka minä rakennan, on oleva suuri ja ihmeellinen.

2:9  Katso, minä annan kirvesmiehille, jotka puita hakkaavat, kaksikymmentä tuhatta koor-mittaa vehnää, palvelijoittesi ravinnoksi, ja kaksikymmentä tuhatta koor-mittaa ohria, kaksikymmentä tuhatta bat-mittaa viiniä ja kaksikymmentä tuhatta bat-mittaa öljyä."

2:10  Huuram, Tyyron kuningas, vastasi kirjeellä, jonka hän lähetti Salomolle: "Sen tähden, että Herra rakastaa kansaansa, hän on asettanut sinut heidän kuninkaakseen."

2:11  Huuram sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan, siitä että hän on antanut kuningas Daavidille viisaan pojan, jolla on älyä ja ymmärrystä rakentaa temppeli Herralle ja kuninkaallinen linna itselleen.

2:12  Nyt lähetän taitavan, ymmärtäväisen miehen, Huuram-Aabin,

2:13  joka on daanilaisen vaimon poika ja jonka isä on tyyrolainen. Hän osaa tehdä kulta- ja hopea-, vaski- ja rauta-, kivi- ja puutöitä, niin myös töitä purppuranpunaisista ja sinipunaisista langoista, valkoisista pellavalangoista ja helakanpunaisista langoista. Hän osaa veistää veistoksia ja sommitella kaikkia taideteoksia, joita hänen tehtäväkseen annetaan, yhdessä taitajiesi ja herrani, isäsi Daavidin, taitajien kanssa.

2:14  Lähettäköön siis herrani palvelijoilleen vehnää, ohria, öljyä ja viiniä, niin kuin hän on sanonut,

2:15  ja me hakkaamme puita Libanonilta niin paljon, kuin tarvitset, ja kuljetamme ne lautoissa meritse sinulle Jaafoon. Toimita sinä ne sitten ylös Jerusalemiin."

2:16  Salomo toimitti kaikkien muukalaisten miesten väestönlaskun Israelin maassa, sen jälkeen kun hänen isänsä Daavid oli sen heistä toimittanut. Heitä huomattiin olevan sata viisikymmentäkolme tuhatta kuusisataa.

2:17  Näistä hän teki seitsemänkymmentä tuhatta taakankantajiksi, kahdeksankymmentä tuhatta kivenhakkaajiksi vuoristoon ja kolmetuhatta kuusisataa työnjohtajiksi, joiden oli pidettävä väki työssä.

Chapter 3

3:1  Salomo alkoi rakentaa Herran temppeliä Jerusalemiin, Moorian vuorelle, jossa Herra oli ilmestynyt hänen isälleen Daavidille, siihen paikkaan, jonka Daavid oli valmistanut, jebusilaisen Ornanin puimatantereelle.

3:2  Hän alkoi rakentamisen toisen kuun toisena päivänä, neljäntenä hallitusvuotenaan.

3:3  Tällaisen perustuksen Salomo laski rakennettavalle Jumalan temppelille: pituus oli vanhan mitan mukaan, kuusikymmentä kyynärää, leveys kaksikymmentä kyynärää.

3:4  Eteinen, temppelin itäpäässä, oli yhtä pitkä kuin temppeli leveä, kaksikymmentä kyynärää, ja sen korkeus oli kaksikymmentä kyynärää. Hän päällysti sen sisältä puhtaalla kullalla.

3:5  Suuren huoneen hän laudoitti sisältä sypressipuulla, jonka hän päällysti parhaalla kullalla ja johon hän laittoi palmuja ja ketjuja.

3:6  Hän koristi huoneen kalliilla kivillä. Kulta oli Parvaimin kultaa.

3:7  Hän päällysti huoneen, palkit, kynnykset, seinät ja ovet, kullalla ja kaiverrutti kerubeja seiniin.

3:8  Hän teki kaikkeinpyhimmän huoneen. Se oli yhtä pitkä kuin temppeli leveä, kaksikymmentä kyynärää, ja myös kaksikymmentä kyynärää leveä. Hän päällysti sen parhaalla kullalla, joka painoi kuusisataa talenttia.

3:9  Kultanaulojen paino oli viisikymmentä sekeliä. Myös yläsalit hän päällysti kullalla.

3:10  Kaikkein pyhimpään huoneeseen hän teki kaksi kerubia, taitavasti tehtyä, ja päällysti ne kullalla.

3:11  Kerubien siipien pituus oli yhteensä kaksikymmentä kyynärää. Toisen kerubin toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja kosketti huoneen toista seinää, ja sen toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja ulottui toisen kerubin siipeen.

3:12  Toisen kerubin toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja ulottui huoneen toiseen seinään, ja sen toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja oli kiinni toisen kerubin siivessä.

3:13  Nämä kerubit levittivät siipensä kaksikymmentä kyynärää leveälle, ja ne seisoivat jaloillaan, kasvot käännettyinä huoneeseen päin.

3:14  Hän teki esiripun sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja valkoisista pellavalangoista ja laittoi siihen kerubeja.

3:15  Hän teki temppelin eteen kaksi pylvästä, kolmenkymmenen viiden kyynärän korkuista. Pylväänpää, joka oli niiden päässä, oli viisi kyynärää korkea.

3:16  Hän teki ketjuja kaikkeinpyhimpään, ja hän pani niitä pylväiden päähän. Hän teki sata granaattiomenaa ja asetti ne ketjuihin.

3:17  Hän pystytti pylväät temppelin eteen, toisen oikealle puolelle ja toisen vasemmalle puolelle: oikeanpuoliselle hän antoi nimen Jaakin ja vasemmanpuoliselle nimen Booas.

Chapter 4

4:1  Hän teki alttarin vaskesta, kaksikymmentä kyynärää pitkän, kaksikymmentä kyynärää leveän ja kymmenen kyynärää korkean.

4:2  Hän teki myös meren, valetun, kymmenen kyynärää leveän reunasta reunaan, ympäriinsä pyöreän, ja viisi kyynärää korkean. Kolmekymmentä kyynärää pitkä mittanuora ulottui sen ympäri.

4:3  Sen alaosassa oli yltympäri häränkuvia, jotka kulkivat sen ympäri. Ne ympäröivät merta joka puolelta. Niitä oli kymmenen kullakin kyynärällä. Härkiä oli kahdessa rivissä, meren kanssa yhteen valettuina.

4:4  Se seisoi kahdentoista härän varassa, joista kolme oli käännettynä pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään päin. Meri oli niiden yläpuolella, niiden varassa, ja kaikkien niiden takamukset olivat sisäänpäin.

4:5  Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen. Siihen mahtui paljon, se veti kolmetuhatta bat-mittaa.

4:6  Hän teki myös kymmenen allasta ja asetti viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle pesemistä varten. Sillä niissä huuhdottiin se, mikä kuului polttouhriin. Mutta meri oli pappien peseytymistä varten.

4:7  Hän teki myös kymmenen kultaista lampunjalkaa, niin kuin niistä oli säädetty, ja pani ne temppelisaliin, viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle.

4:8  Hän teki myös kymmenen pöytää ja asetti ne temppelisaliin, viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle. Hän teki myös sata kultamaljaa.

4:9  Hän teki pappien esipihan ja suuren esikartanon sekä esikartanon ovet. Ovet hän päällysti vaskella.

4:10  Meren hän asetti oikealle sivulle, kaakkoa kohti.

4:11  Huuram teki myös kattilat, lapiot ja maljat. Huuram sai suoritetuksi työn, mikä hänen oli tehtävä kuningas Salomolle Jumalan temppeliin:

4:12  kaksi pylvästä ja kaksi palloa, pylväänpäätä, pylväiden päähän, ja kaksi ristikkokoristetta peittämään kahta pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväitten päässä,

4:13  ja neljäsataa granaattiomenaa kahteen ristikkokoristeeseen, kaksi riviä granaattiomenia kumpaankin ristikkokoristeeseen, peittämään kahta pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväitten päällä.

4:14  Hän teki telineet ja rakensi altaat telineitten päälle,

4:15  ja yhden meren ja kaksitoista härkää sen alle.

4:16  Kattilat, lapiot ja haarukat sekä kaikki niihin kuuluvat esineet Huuram-Aabiv teki kuningas Salomolle Herran temppeliin kiillotetusta vaskesta.

4:17  Kuningas valatti ne savimuotteihin Jordanin lakeudella Sukkotin ja Seredan välillä.

4:18  Salomo teetti kaikkia näitä esineitä erittäin paljon, sillä vasken painoa ei määrätty.

4:19  Salomo teetti myös kaikki esineet, joita tuli olla Herran temppelissä: kulta-alttarin, pöydät, joilla näkyleivät olivat,

4:20  lampunjalat lamppuineen, jotka oli sytytettävä säädetyllä tavalla kaikkeinpyhimmän eteen, puhtaasta kullasta,

4:21  kultaisine kukkalehtineen, lamppuineen ja lamppusaksineen – puhtainta kultaa;

4:22  veitset, maljat, kupit ja hiilipannut puhtaasta kullasta; ja temppelin oviaukkojen sisemmät ovet, jotka veivät kaikkeinpyhimpään, sekä ne temppelin ovet, jotka veivät temppelisaliin, kullasta.

Chapter 5

5:1  Kun kaikki työ, minkä Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, Salomo vei sinne isänsä Daavidin pyhät lahjat. Hopean, kullan ja kaikki esineet hän pani Jumalan temppelin aarrekammioihin.

5:2  Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekuntien päämiehet, Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkin Daavidin kaupungista, se on Siionista.

5:3  Kuninkaan luo kokoontuivat kaikki Israelin miehet juhlapäivänä, joka on seitsemännessä kuussa.

5:4  Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat leeviläiset arkin

5:5  ja veivät arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli teltassa. Leeviläiset papit veivät ne sinne.

5:6  Kuningas Salomo seisoi arkin edessä sekä koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luokseen, ja he uhrasivat lampaita ja nautoja niin paljon, että niitä ei voitu luetella eikä laskea.

5:7  Papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

5:8  Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli. Siten kerubit peittivät ylhäältä päin arkin ja sen korennot.

5:9  Korennot olivat niin pitkiä, että niiden arkista ulkonevat päät saattoi nähdä kaikkeinpyhimmän edustalta, mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ne jäivät sinne tähän päivään asti.

5:10  Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra oli tehnyt liiton israelilaisten kanssa heidän lähdettyään Egyptistä

5:11  Papit lähtivät pyhäköstä. Kaikki siellä olevat papit olivat pyhittäytyneet osastoihin katsomatta.

5:12  Kaikki leeviläiset veisaajat, Aasaf, Heeman ja Jedutun poikineen ja veljineen, seisoivat hienoihin pellavavaatteisiin puettuina symbaaleineen, harppuineen ja lyyroineen itään päin alttarista. Heidän kanssaan oli 120 pappia, jotka puhalsivat torviin.

5:13  Puhaltajien ja veisaajien oli yhdyttävä yhtaikaa ja yhteen ääneen ylistämään ja kiittämään Herraa. Torvien, symbaalien ja muiden soittimien soidessa viritettiin Herran ylistys: "Hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti." Silloin pilvi täytti Herran temppelin.

5:14  Papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden, koska Herran kirkkaus täytti Jumalan temppelin.

Chapter 6

6:1  Salomo sanoi: "Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.

6:2  Mutta minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä ikiajat."

6:3  Kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan, ja koko Israelin seurakunta seisoi.

6:4  Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on täyttänyt kädellään sen, mitä hän puhui suullaan isälleni Daavidille, sanoen:

6:5  'Siitä päivästä saakka, jona vein kansani Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä nimeni asuisi, enkä myöskään ole valinnut ketään olemaan kansani Israelin ruhtinaana.

6:6  Mutta Jerusalemin olen valinnut nimeni asuinsijaksi, ja Daavidin olen valinnut kansani Israelin ylle.'

6:7  Isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

6:8  Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: 'Kun aiot rakentaa temppelin nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot.

6:9  Kuitenkaan sinä et ole rakentava temppeliä, vaan poikasi, joka lähtee kupeistasi, hän on rakentava temppelin nimelleni.'

6:10  Herra on täyttänyt sanansa, minkä hän puhui: olen noussut isäni Daavidin sijaan ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra puhui, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

6:11  Olen sijoittanut siihen arkin, jossa on se Herran liitto, jonka hän teki israelilaisten kanssa."

6:12  Sitten hän astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden ja ojensi kätensä.

6:13  Salomo oli näet teettänyt lavan vaskesta, viisi kyynärää pitkän, viisi kyynärää leveän ja kolme kyynärää korkean, ja asettanut sen esikartanon keskelle. Sille hän nousi, polvistui koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti

6:14  ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi Jumalaa, ei taivaassa eikä maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat edessäsi kaikesta sydämestään.

6:15  Sinä olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni. Minkä suullasi puhuit, sen kädelläsi täytit, niin kuin nyt on tapahtunut.

6:16  Pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni, sanoen: 'Aina on mies suvustasi oleva edessäni, istumassa Israelin valtaistuimella, jos vain poikasi pitävät vaarin teistään, niin että he vaeltavat lakini mukaan, niin kuin olet vaeltanut edessäni.'

6:17  Toteutukoon nyt, Herra, Israelin Jumala, sanasi, jonka puhuit palvelijallesi Daavidille.

6:18  Mutta asuuko Jumala todella maan päällä ihmisten keskellä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu, kuinka sitten tähän temppeliin, jonka olen rakentanut!

6:19  Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi edessäsi rukoilee,

6:20  ja että silmäsi ovat päivät ja yöt avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, johon sinä olet sanonut asettavasi nimesi, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

6:21  Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukoukset, jotka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä, kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

6:22  Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo alttarisi edessä tässä temppelissä,

6:23  kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa. Tee niin, että kostat syylliselle ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

6:24  Jos vihollinen voittaa kansasi Israelin, sen tähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he kääntyvät ja kiittävät nimeäsi, rukoilevat ja anovat armoa kasvojesi edessä tässä temppelissä,

6:25  kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heille ja heidän isilleen.

6:26  Kun taivas pidättää sateen, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta kun he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin ja ylistävät nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska olet nöyryyttänyt heitä,

6:27  kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti – sillä osoitat heille hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa – ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

6:28  Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,

6:29  ja jos joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko kansasi Israel, rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksen ja tuskan, joka on kohdannut heitä, ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

6:30  kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja anna jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä – sillä sinä yksin tunnet ihmislasten sydämet,

6:31  että he pelkäisivät sinua ja vaeltaisivat teitäsi, niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka olet isillemme antanut.

6:32  Myös jos joku muukalainen, joka ei ole kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,

6:33  kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka olen rakentanut.

6:34  Jos kansasi lähtee sotaan vihollisiaan vastaan sitä tietä, jota heidät lähetät, ja he rukoilevat sinua kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka olen sinun nimellesi rakentanut,

6:35  kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

6:36  Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi kaukaiseen tai läheiseen maahan,

6:37  mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vankeutensa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',

6:38  ja palaavat luoksesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vankeutensa maassa, johon heidät on viety vangeiksi, ja rukoilevat kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet heidän isilleen antanut, tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka olen nimellesi rakentanut,

6:39  kuule taivaasta, asuinpaikastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan.

6:40  Olkoot siis, Jumalani, silmäsi avoinna, ja tarkatkoot korvasi rukouksia tässä paikassa.

6:41  Ja nyt, nouse, Herra Jumala, tule leposijaasi, sinä ja sinun voimasi arkki. Pappisi, Herra Jumala, olkoot puetut autuuteen, ja pyhäsi riemuitkoot siitä, mikä hyvä on.

6:42  Herra Jumala, älä hylkää voideltuasi. Muista armolupauksiasi, jotka annoit Daavidille, palvelijallesi."

Chapter 7

7:1  Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta tuli ja kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin,

7:2  niin että papit eivät voineet mennä Herran temppeliin, sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

7:3  Kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät temppelin päällä Herran kirkkauden, he polvistuivat kivillä päällystetylle pihalle kasvoilleen maahan ja rukoilivat ja kiittivät Herraa siitä, että hän on hyvä ja että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

7:4  Kuningas ja kaikki kansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä.

7:5  Kuningas Salomo uhrasi teurasuhrina kaksikymmentäkaksi tuhatta nautaa ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. Näin he, kuningas ja koko kansa, vihkivät Herran temppelin.

7:6  Papit olivat seisaallaan kukin virkatoimessaan. Leeviläiset käsissään Herran soittimet, jotka kuningas Daavid oli teettänyt, seisoivat kiittämässä Herraa Daavidin ylistysvirsillä siitä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Heitä vastapäätä papit soittivat torvia koko Israelin seistessä.

7:7  Salomo pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli uhrattava siellä polttouhri ja rauhanuhrin rasvat, koska polttouhri, ruokauhri ja rasvat eivät mahtuneet vaskialttarille, jonka Salomo oli teettänyt.

7:8  Salomo vietti siihen aikaan juhlaa seitsemän päivää, ja koko Israel hänen kanssaan. Se oli sangen suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä saakka, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti.

7:9  Kahdeksantena päivänä heillä oli juhlakokous. Sillä he viettivät alttarin vihkimistä seitsemän päivää ja juhlaa seitsemän päivää.

7:10  Mutta seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä hän päästi kansan menemään teltoilleen. He iloitsivat ja olivat hyvillä mielin siitä hyvästä, minkä Herra oli tehnyt Daavidille ja Salomolle ja kansalleen Israelille.

7:11  Kun Salomo oli saanut valmiiksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja menestynyt kaikessa, mitä oli ajatellut tehdä Herran temppelissä ja omassa linnassaan,

7:12  Herra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: "Minä olen kuullut rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni.

7:13  Katso, jos suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, katso, jos käsken heinäsirkkojen syödä maan tai jos lähetän ruton kansaani,

7:14  mutta kansani, joka on otettu nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät kasvojani ja palaavat pahoilta teiltään, minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.

7:15  Nyt silmäni ovat avoinna, ja korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa.

7:16  Nyt olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että nimeni olisi siinä iäti. Niin silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siinä.

7:17  Jos sinä vaellat edessäni, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, ja teet kaiken, mitä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat käskyjäni ja oikeuksiani,

7:18  pidän pystyssä kuninkaallisen valtaistuimesi, niin kuin minä lupasin isällesi Daavidille sanoen: 'Aina on mies suvustasi hallitseva Israelia.'

7:19  Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte käskyni ja säädökseni, jotka olen teille antanut, ja menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä,

7:20  kiskaisen sellaiset irti maastani, jonka olen heille antanut, ja heitän pois kasvojeni edestä tämän temppelin, jonka olen nimelleni pyhittänyt, ja teen sen sananparreksi ja ivapuheeksi kaikille kansoille.

7:21  Tämän temppelin tähden, joka ennen oli korkein, jokainen ohikulkija kauhistuu. Kun hän kysyy: 'Miksi Herra on näin tehnyt tälle maalle ja tälle temppelille?',

7:22  niin vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin jumaliin, kumarsivat niitä ja palvelivat niitä. Sen takia hän on antanut kaiken tämän pahan kohdata heitä.'"

Chapter 8

8:1  Niiden kahdenkymmenen vuoden kuluttua, joina Salomo rakensi Herran temppelin ja oman linnansa,

8:2  Salomo linnoitti ne kaupungit, jotka Huuram oli hänelle antanut, ja hän asetti israelilaisia niihin asumaan.

8:3  Salomo meni Hamat-Soobaan ja valloitti sen.

8:4  Hän linnoitti myös Tadmorin erämaassa ja kaikki varastokaupungit, jotka hän oli rakentanut Hamatiin.

8:5  Vielä hän linnoitti Ylä-Beet-Hooronin ja Ala-Beet-Hooronin muureilla, porteilla ja salvoilla varustetuiksi kaupungeiksi,

8:6  samoin Baalatin ja kaikki varastokaupungit, jotka hänellä oli, ja kaikki vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit ja kaikki muut paikat, mitkä hän tahtoi linnoittaa Jerusalemissa ja Libanonilla ja kaikessa hallitsemassaan maassa.

8:7  Kaiken kansan, mitä oli jäänyt jäljelle heettiläisistä, amorilaisista, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, kaikki, jotka eivät olleet israelilaisia,

8:8  ne niiden jälkeläiset, jotka vielä olivat jäljellä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet tuhonneet, Salomo saattoi työveron alaisiksi aina tähän päivään asti.

8:9  Mutta israelilaisista Salomo ei tehnyt ketään työorjakseen, vaan heitä oli sotilaina, hänen vaunusoturiensa päälliköinä ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päälliköinä.

8:10  Maaherrojen virkamiehiä oli Salomolla kaksisataa viisikymmentä, jotka vallitsivat väkeä.

8:11  Salomo toi faraon tyttären Daavidin kaupungista linnaan, jonka hän oli tälle rakentanut, sillä hän sanoi: "Älköön nainen asuko Daavidin, Israelin kuninkaan, linnassa. Se on näet pyhäkkö, koska Herran arkki oli tullut sinne."

8:12  Siihen aikaan Salomo uhrasi polttouhreja Herralle Herran alttarilla, jonka hän oli rakentanut eteisen edustalle.

8:13  Hän uhrasi kunakin päivänä sen päivän uhrit Mooseksen käskyn mukaan, sapatteina ja uudenkuun päivinä sekä juhlina kolme kertaa vuodessa: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana.

8:14  Hän oli asettanut, niin kuin hänen isänsä Daavid oli säätänyt, pappien osastot toimittamaan virkaansa ja leeviläiset suorittamaan tehtäviään, veisaamaan ylistysvirsiä ja palvelemaan pappeja, kunakin päivänä sen päivän tehtävissä, sekä ovenvartijat osastoittain joka ovelle, sillä niin oli Jumalan mies Daavid käskenyt.

8:15  Eikä missään ollut poikettu kuninkaan käskyistä, mitä tuli pappeihin, leeviläisiin ja aarrekammioihin.

8:16  Salomon kaikki työt Herran temppelin perustamispäivästä Herran temppelin täydelliseen valmistumiseen olivat saatetut päätökseen.

8:17  Siihen aikaan Salomo meni Esjon-Geberiin ja Eilatiin, joka on meren rannalla Edomin maassa.

8:18  Huuram lähetti palvelijansa tuomaan hänelle laivoja. Palvelijat olivat meritaitoisia ja menivät yhdessä Salomon palvelijoiden kanssa Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa viisikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle.

Chapter 9

9:1  Kun Saban kuningatar kuuli Salomon maineen, hän tuli Jerusalemiin koettelemaan Salomoa arvoituksilla. Hän tuli sangen suuren seurueen kanssa mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa hyvin paljon ja kalliita kiviä. Kun hän tuli Salomon luo, hän puhui tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessä.

9:2  Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä. Mikään ei jäänyt Salomolle ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt.

9:3  Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut,

9:4  ruuat hänen pöydällään, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja kun hän näki hänen juomanlaskijansa ja kuinka he olivat puetut, ja hänen yläsalinsa, josta hän nousi Herran temppeliin, hän meni lähes hengettömäksi.

9:5  Sitten hän sanoi kuninkaalle: "Totta oli puhe, jonka kuulin kotimaahani sinusta ja viisaudestasi.

9:6  En uskonut, mitä sanottiin, ennen kuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä. Katso, puoltakaan suuresta viisaudestasi ei ollut minulle kerrottu. Olet paljon suurempi, kuin olin kuullut huhuttavan.

9:7  Onnellisia ovat miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka saavat aina olla edessäsi ja kuulla viisauttasi.

9:8  Kiitetty olkoon Herra, Jumalasi, joka sinuun on niin mieltynyt, että on asettanut sinut valtaistuimelleen olemaan kuninkaana Herran, Jumalasi, kunniaksi. Sen tähden, että Jumalasi rakastaa Israelia ja tahtoo pitää sen ainiaan pystyssä, hän on antanut sinut heille kuninkaaksi tekemään sitä, mikä on oikeus ja vanhurskaus."

9:9  Hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, sangen paljon hajuaineita ja kalliita kiviä. Milloinkaan ei ole ollut sellaisia hajuaineita kuin ne, jotka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle.

9:10  Huuramin palvelijat ja Salomon palvelijat, jotka toivat kultaa Oofirista, toivat myös santelipuuta ja kalliita kiviä.

9:11  Kuningas teetti santelipuusta portaat Herran temppeliin ja kuninkaan palatsiin ja lyyroja ja harppuja laulajille. Sellaisia ei ollut ennen nähty Juudan maassa.

9:12  Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaikki, mitä tämä halusi ja pyysi, antoipa vielä enemmän, kuin mitä tämä oli tuonut kuninkaalle. Sitten hän lähti paluumatkalle ja meni palvelijoineen omaan maahansa.

9:13  Kullan paino, mikä yhtenä vuotena tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa,

9:14  paitsi mitä kauppamiehet ja kaupustelijat toivat. Sen lisäksi kaikki Arabian kuninkaat ja maan käskynhaltijat toivat Salomolle kultaa ja hopeaa.

9:15  Kuningas Salomo teetti kaksisataa suurta kilpeä pakotetusta kullasta ja käytti jokaiseen kilpeen kuusisataa sekeliä pakotettua kultaa,

9:16  samoin kolmesataa pienempää kilpeä pakotetusta kullasta, ja käytti jokaiseen kilpeen kolmesataa sekeliä kultaa. Kuningas asetti ne Libanonin metsän puista rakennettuun taloon.

9:17  Vielä kuningas teetti suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen puhtaalla kullalla.

9:18  Valtaistuimessa oli kuusi porrasta ja astinlauta, kullalla kiinnitettyinä valtaistuimeen. Istuimen kummallakin puolella oli käsinoja, ja kaksi leijonaa seisoi käsinojan vieressä.

9:19  Kaksitoista leijonaa seisoi siinä kuudella portaalla, kummallakin puolella. Sellaista ei ole tehty missään muussa valtakunnassa.

9:20  Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja kaikki Libanonin metsän puista rakennetun talon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeaa ei Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena.

9:21  Kuninkaalla oli näet laivoja, jotka kulkivat Tarsiiseen Huuramin palvelijoiden kanssa. Kerran kolmessa vuodessa Tarsiin laivat tulivat ja toivat kultaa ja hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja.

9:22  Kuningas Salomo oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa.

9:23  Kaikki maan kuninkaat pyrkivät näkemään Salomoa kuullakseen hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä.

9:24  He toivat kukin lahjansa: hopea- ja kultaesineitä, vaatteita, aseita, hajuaineita, hevosia ja muuleja, joka vuosi vuoden tarpeen.

9:25  Salomolla oli neljätuhatta hevosvaljakkoa vaunuineen ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä. Ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja kuninkaan luo Jerusalemiin.

9:26  Hän vallitsi kaikkia kuninkaita Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti.

9:27  Kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeaa kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita Alankomaassa.

9:28  Hevosia tuotiin Salomolle Egyptistä ja kaikista muista maista.

9:29  Mitä muuta Salomosta on kerrottavaa, hänen sekä aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, se on kirjoitettuna profeetta Naatanin historiassa, siilolaisen Ahian ennustuksessa ja näkijä Jeddon näyssä Jerobeamista, Nebatin pojasta.

9:30  Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia neljäkymmentä vuotta.

9:31  Salomo meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 10

10:1  Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi.

10:2  Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen – hän oli Egyptissä, jonne oli paennut kuningas Salomoa – Jerobeam palasi Egyptistä.

10:3  He lähettivät kutsumaan hänet. Jerobeam ja koko Israel tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen:

10:4  "Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani niskaamme, niin palvelemme sinua."

10:5  Hän vastasi heille: "Odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin luokseni." Ja kansa meni.

10:6  Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhojen kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: "Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?"

10:7  He vastasivat hänelle ja sanoivat: "Jos sinä olet hyvä tätä kansaa kohtaan, olet armollinen heille ja puhut heille hyviä sanoja, he ovat palvelijoitasi koko elinaikasi."

10:8  Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä.

10:9  Hän kysyi heiltä: "Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna ies, jonka isäsi on pannut niskaamme'?"

10:10  Nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: "Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä se meiltä' – sano heille näin: 'Pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio.

10:11  Jos siis isäni on sälyttänyt selkäänne raskaan ikeen, minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'"

10:12  Jerobeam ja koko kansa tuli Rehabeamin luo kolmantena päivänä, niin kuin kuningas oli käskenyt, sanoen: "Tulkaa takaisin luokseni kolmantena päivänä."

10:13  Silloin kuningas antoi heille kovan vastauksen. Sillä kuningas Rehabeam hylkäsi vanhojen neuvon

10:14  ja puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan, sanoen: "Jos isäni on tehnyt ikeenne raskaaksi, minä teen sen vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla."

10:15  Kuningas ei siis kuullut kansaa, sillä Jumala salli sen niin täyttääkseen sanansa, jonka hän oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta.

10:16  Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, kansa vastasi kuninkaalle näin: "Mitä osaa meillä on Daavidiin? Meillä ei ole perintöosaa Iisain poikaan. Teltoillesi, Israel, joka mies! Valvo nyt huonettasi, Daavid!" Ja koko Israel meni teltoilleen.

10:17  Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

10:18  Kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Hadoramin, israelilaiset kivittivät tämän kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin.

10:19  Näin Israel luopui Daavidin suvusta, aina tähän päivään asti.

Chapter 11

11:1  Kun Rehabeam tuli Jerusalemiin, hän kokosi Juudan ja Benjaminin heimot, sata kahdeksankymmentä tuhatta sotakuntoista valiomiestä sotimaan Israelia vastaan ja palauttamaan kuninkuuden Rehabeamille.

11:2  Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Herran sana:

11:3  "Sano Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja koko Israelille Juudassa ja Benjaminissa näin:

11:4  'Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä tämä asia on minulta.'" He kuulivat Herran sanoja, kääntyivät takaisin eivätkä menneet Jerobeamia vastaan.

11:5  Rehabeam asui Jerusalemissa ja linnoitti lujasti Juudan kaupunkeja.

11:6  Hän linnoitti Beetlehemin, Eetanin, Tekoan,

11:7  Beet-Suurin, Sookon, Adullamin,

11:8  Gatin, Maaresan, Siifin,

11:9  Adoraimin, Laakiin, Asekan,

11:10  Soran, Aijalonin ja Hebronin, jotka ovat Juudassa ja Benjaminissa. Hän linnoitti ne lujiksi kaupungeiksi.

11:11  Hän varusti linnoitukset ja sijoitti niihin päämiehiä sekä muonavarastoja, öljyä ja viiniä

11:12  ja jokaiseen kaupunkiin kilpiä ja keihäitä. Hän varusti ne hyvin lujasti. Juuda ja Benjamin olivat hänen.

11:13  Papit ja leeviläiset, mitä koko Israelissa oli, tulivat kaikilta alueiltaan ja asettuivat palvelemaan häntä.

11:14  Sillä leeviläiset jättivät laidunmaansa ja perintömaansa ja lähtivät Juudaan ja Jerusalemiin, koska Jerobeam ja hänen poikansa olivat hylänneet heidät, niin etteivät he saaneet palvella pappeina Herraa,

11:15  Jerobeam kun oli asettanut itselleen pappeja uhrikukkuloita varten sekä pukkeja ja vasikoita varten, jotka hän oli tehnyt.

11:16  Heitä seurasivat kaikista Israelin sukukunnista Jerusalemiin ne, jotka panivat sydämensä etsimään Herraa, Israelin Jumalaa, uhratakseen Herralle, isiensä Jumalalle.

11:17  Näin he vahvistivat Juudan valtakuntaa ja tukivat Rehabeamia, Salomon poikaa, kolme vuotta, sillä he vaelsivat Daavidin ja Salomon teitä kolme vuotta.

11:18  Rehabeam otti vaimokseen Mahlatin, joka oli Daavidin pojan Jerimotin ja Iisain pojan Eliabin tyttären Abihailin tytär.

11:19  Tämä synnytti hänelle pojat Jeuksen, Semarjan ja Saahamin.

11:20  Hänen jälkeensä hän nai Maakan, Absalomin tyttären, joka synnytti hänelle Abian, Attain, Siisan ja Selomitin.

11:21  Rehabeam rakasti Maakaa, Absalomin tytärtä, enemmän kuin kaikkia muita vaimojaan ja sivuvaimojaan. Sillä hän oli ottanut kahdeksantoista vaimoa ja kuusikymmentä sivuvaimoa, ja hänelle syntyi kaksikymmentä kahdeksan poikaa ja kuusikymmentä tytärtä.

11:22  Rehabeam asetti Abian, Maakan pojan, päämieheksi, ruhtinaaksi hänen veljiensä joukkoon, sillä hän aikoi tehdä hänet kuninkaaksi.

11:23  Viisaasti hän jakoi kaikki Juudan ja Benjaminin maakunnat ja kaikki varustetut kaupungit kaikkien poikiensa kesken ja antoi heille runsaasti elintarpeita ja hankki heille paljon vaimoja.

Chapter 12

12:1  Kun Rehabeamin kuninkuus oli vahvistunut ja hän oli voimistunut, hän hylkäsi Herran lain, hän ja koko Israel hänen kanssaan.

12:2  Mutta kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena hyökkäsi Siisak, Egyptin kuningas, Jerusalemin kimppuun, sillä he olivat tulleet uskottomiksi Herraa kohtaan.

12:3  Hänellä oli mukanaan sotavaunuja tuhat kaksisataa ja ratsumiehiä kuusikymmentä tuhatta, ja lukematon oli se väki, joka tuli hänen kanssaan Egyptistä: libyalaisia, sukkilaisia ja kuusilaisia.

12:4  Hän valloitti Juudan varustetut kaupungit ja tuli aina Jerusalemiin asti.

12:5  Profeetta Semaja tuli Rehabeamin ja Juudan päämiesten luo, jotka olivat kokoontuneet Jerusalemiin Siisakia pakoon, ja sanoi heille: "Näin sanoo Herra: Te olette hylänneet minut, sen tähden minäkin olen hylännyt teidät Siisakin käsiin."

12:6  Israelin päämiehet ja kuningas nöyrtyivät ja sanoivat: "Herra on vanhurskas."

12:7  Kun Herra näki heidän nöyrtyvän, Semajalle tuli tämä Herran sana: "He ovat nöyrtyneet. En tuhoa heitä, vaan annan heidän vähäksi aikaa pelastua, eikä vihaani vuodateta Jerusalemin päälle Siisakin käden kautta.

12:8  Kuitenkin heidän on tultava hänen palvelijoikseen, että he tulisivat tietämään, mitä on palvella minua ja mitä on palvella vieraiden maiden valtakuntia."

12:9  Siisak, Egyptin kuningas, hyökkäsi Jerusalemin kimppuun ja otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan linnan aarteet, hän otti ne kaikki tyynni. Hän otti myös kaikki kultakilvet, jotka Salomo oli teettänyt.

12:10  Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan vaskikilvet ja jätti ne henkivartijoiden päälliköiden haltuun, jotka vartioivat kuninkaan linnan ovella.

12:11  Niin usein kuin kuningas meni Herran temppeliin, menivät henkivartijatkin ja kantoivat niitä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijoiden huoneeseen.

12:12  Sen tähden, että Rehabeam nöyrtyi, Herran viha kääntyi hänestä pois, niin ettei tullut täydellistä tuhoa, ja olivathan asiat Juudassa vielä hyvin.

12:13  Kuningas Rehabeam vahvistui Jerusalemissa ja hallitsi edelleen. Sillä Rehabeam oli neljänkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikista Israelin sukukunnista sijoittaakseen nimensä siihen. Hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen.

12:14  Hän teki sitä, mikä on pahaa, sillä hän ei kiinnittänyt sydäntään etsimään Herraa.

12:15  Rehabeamin vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, ovat kirjoitetut profeetta Semajan ja näkijä Iddon historiaan, sukuluettelojen tapaan. Mutta Rehabeamin ja Jerobeamin väliset taistelut jatkuivat kaiken aikaa.

12:16  Rehabeam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Abia tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 13

13:1  Kuningas Jerobeamin kahdeksantenatoista hallitusvuotena tuli Abia Juudan kuninkaaksi.

13:2  Hän hallitsi kolme vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä nimi oli Mikaja, Uurielin tytär, Gibeasta. Abia ja Jerobeam olivat sodassa keskenään.

13:3  Abia aloitti sodan urhoollisella sotajoukolla, neljälläsadalla tuhannella sankarilla, mutta Jerobeam asettui sotarintaan häntä vastaan kahdeksallasadalla tuhannella valiomiehellä, sotasankarilla.

13:4  Abia nousi Semaraimin vuoren laelle Efraimin vuoristossa ja sanoi: "Kuulkaa minua, Jerobeam ja koko Israel!

13:5  Täytyyhän teidän tietää, että Herra, Israelin Jumala, on antanut Daavidille ja hänen pojilleen ikiajoiksi Israelin kuninkuuden, lujan kuin suolaliitto.

13:6  Mutta Jerobeam, Nebatin poika, Daavidin pojan Salomon palvelija, nousi ja kapinoi herraansa vastaan.

13:7  Hänen luokseen kokoontui tyhjäntoimittajia, kelvottomia miehiä, ja he pääsivät voitolle Rehabeamista, Salomon pojasta, sillä Rehabeam oli nuori ja arka eikä voinut heitä vastustaa.

13:8  Nyt te luulette voivanne vastustaa Herran kuninkuutta, joka on Daavidin poikien käsissä, koska teitä on suuri joukko ja teillä on kultavasikat, jotka Jerobeam on teettänyt teille jumaliksi.

13:9  Ettekö te ole karkottaneet Herran pappeja, Aaronin poikia, ja leeviläisiä, ja itse tehneet itsellenne pappeja, niin kuin muiden maiden kansat tekevät? Kuka tahansa tuli papinvirkaan vihittäväksi, mukanaan mulli ja seitsemän pässiä, hänestä tuli epäjumalan pappi.

13:10  Mutta meidän Jumalamme on Herra, ja häntä me emme ole hylänneet. Pappeina palvelevat Herraa Aaronin pojat, ja leeviläiset toimittavat palvelustehtäviä.

13:11  He polttavat Herralle polttouhreja joka aamu ja joka ilta ja hyvänhajuista suitsutusta, ja he latovat leivät päälletysten aitokultaiselle pöydälle ja sytyttävät joka ilta kultaisen seitsenhaaraisen lampun lamppuineen. Sillä me hoidamme Herran, meidän Jumalamme, meille antamat tehtävät, mutta te olette hänet hylänneet.

13:12  Katso, meidän kanssamme, edellämme on Jumala ja hänen pappinsa ja hälytystorvet ovat toitottamassa teitä vastaan. Te israelilaiset, älkää sotiko Herraa, isienne Jumalaa, vastaan, sillä se ei teille onnistu."

13:13  Mutta Jerobeam oli pannut väkeä kiertämään heidän taakseen väijyksiin, niin että toiset olivat Juudan miesten edessä ja toiset väijyksissä heidän takanaan.

13:14  Kun Juudan miehet kääntyivät, niin, katso, heillä oli sota edessä ja takana. Silloin he huusivat Herraa, ja papit puhalsivat torviin.

13:15  Ja Juudan miehet nostivat sotahuudon. Kun Juudan miehet nostivat sotahuudon, antoi Jumala Abian ja Juudan voittaa Jerobeamin ja koko Israelin.

13:16  Israelilaiset kääntyivät Juudan miehiä pakoon, ja Jumala antoi heidät näiden käsiin.

13:17  Abia väkineen tuotti heille suuren tappion, niin että israelilaisia kaatui viisisataa tuhatta valiomiestä.

13:18  Näin israelilaisia nöyryytettiin siihen aikaan, mutta Juudan miehet voimistuivat, sillä he turvautuivat Herraan, isiensä Jumalaan.

13:19  Abia ajoi Jerobeamia takaa ja valloitti häneltä muutamia kaupunkeja: Beetelin ja sen tytärkaupungit, Jesanan ja sen tytärkaupungit ja Efronin ja sen tytärkaupungit.

13:20  Jerobeam ei enää tullut voimiinsa Abian elinpäivinä, vaan Herra löi häntä, niin että hän kuoli.

13:21  Mutta Abia vahvistui. Hän otti itselleen neljätoista vaimoa, ja hänelle syntyi kaksikymmentä kaksi poikaa ja kuusitoista tytärtä.

13:22  Mitä muuta on kerrottavaa Abiasta, hänen vaelluksestaan ja hänen puheistaan, se on kirjoitettuna profeetta Iddon selityskirjassa.

13:23  Abia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Aasa tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Hänen aikanaan oli maassa rauha kymmenen vuotta.

Chapter 14

14:1  Aasa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä.

14:2  Hän poisti vieraat alttarit ja uhrikukkulat, murskasi patsaat ja hakkasi maahan aserapaalut.

14:3  Hän kehotti Juudaa etsimään Herraa, heidän isiensä Jumalaa, ja noudattamaan lakia ja käskyjä.

14:4  Kaikista Juudan kaupungeista hän poisti uhrikukkulat ja auringonpatsaat, ja valtakunnassa oli rauha hänen aikanaan.

14:5  Hän rakensi varustettuja kaupunkeja Juudaan, koska maassa oli rauha eikä hänellä näinä vuosina ollut mitään sotaa, sillä Herra oli suonut hänen päästä rauhaan

14:6  Hän sanoi Juudalle: "Linnoittakaamme nämä kaupungit, ympäröikäämme ne muureilla ja torneilla, ovilla ja salvoilla. Vielä on maa vallassamme, sen tähden että olemme etsineet Herraa, Jumalaamme. Me olemme etsineet häntä, ja hän on suonut meidän päästä rauhaan joka taholla." He rakensivat, ja se onnistui heille.

14:7  Aasalla oli sotajoukko, joka oli varustettu kilvillä ja keihäillä: Juudasta oli kolmesataa tuhatta miestä ja Benjaminista kaksisataa kahdeksankymmentä tuhatta, jotka kantoivat kilpeä ja jännittivät jousta. Kaikki nämä olivat väkeviä sankareita.

14:8  Mutta kuusilainen Sera lähti heitä vastaan sotajoukolla, jossa oli miehiä tuhannen tuhatta ja sotavaunuja kolmesataa, ja hän tuli Maaresaan saakka.

14:9  Aasa lähti häntä vastaan, ja he asettuivat rintamaan Sefatan laaksoon, Maaresaan.

14:10  Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: "Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimakkaan ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet Jumalamme. Älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta."

14:11  Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa kuusilaiset, ja kuusilaiset pakenivat.

14:12  Aasa ja väki, joka oli hänen kanssaan, ajoivat heitä takaa Gerariin saakka. Kuusilaisia kaatui niin paljon, ettei heistä jäänyt ketään henkiin, sillä Herra ja hänen sotajoukkonsa tuhosivat heidät. Nämä ottivat paljon saalista,

14:13  valloittivat kaikki kaupungit Gerarin ympäriltä, sillä Herran kauhu oli vallannut nämä, ja ryöstivät kaikki kaupungit, sillä niissä oli paljon ryöstettävää.

14:14  Jopa karjojen teltatkin he valtasivat. He veivät pois saaliinaan paljon lampaita ja kameleja ja palasivat Jerusalemiin.

Chapter 15

15:1  Jumalan Henki tuli Asarjaan, Oodedin poikaan.

15:2  Hän meni Aasaa vastaan ja sanoi hänelle: "Kuulkaa minua, Aasa ja koko Juuda ja Benjamin. Herra on kanssanne, kun olette hänen kanssaan. Jos etsitte häntä, löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät.

15:3  Kauan aikaa Israel oli ilman oikeaa Jumalaa, ilman opetusta antavaa pappia ja ilman lakia.

15:4  Mutta kun he ahdistuksessaan palasivat Herran, Israelin Jumalan, luo ja etsivät häntä, niin he löysivät hänet.

15:5  Niinä aikoina ei ollut rauhaa niillä, jotka lähtivät ja tulivat, vaan suuri sekasorto vallitsi kaikkien maakuntien asukasten keskuudessa.

15:6  Kansa törmäsi kansaa vastaan ja kaupunki kaupunkia vastaan, sillä Jumala oli saattanut heidät sekasortoon lähettäen kaikkia ahdistuksia.

15:7  Mutta te olkaa lujat älkääkä antako kättenne vaipua, sillä työllänne on palkkansa."

15:8  Kun Aasa kuuli nämä profeetta Oodedin sanat ja ennustuksen, hän rohkaisi mielensä ja toimitti pois iljetykset koko Juudan ja Benjaminin maasta ja niistä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta, ja uudisti Herran alttarin, joka oli Herran eteisen edessä.

15:9  Hän kokosi koko Juudan ja Benjaminin ja myös heidän luonaan asuvat muukalaiset, jotka olivat tulleet Efraimista, Manassesta ja Simeonista, sillä monet olivat siirtyneet Israelista hänen luokseen nähtyään, että Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan.

15:10  He kokoontuivat Jerusalemiin Aasan viidennentoista hallitusvuoden kolmannessa kuussa

15:11  ja uhrasivat sinä päivänä Herralle saaliista, minkä he olivat tuoneet, seitsemänsataa nautaa ja seitsemäntuhatta lammasta

15:12  He tekivät liiton, että etsisivät Herraa, isiensä Jumalaa, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan,

15:13  ja että jokainen, joka ei etsinyt Herraa, Israelin Jumalaa, oli surmattava, olipa hän pieni tai suuri, mies tai nainen.

15:14  He vannoivat valan Herralle suurella äänellä riemun raikuessa ja trumpettien ja torvien pauhatessa.

15:15  Koko Juuda iloitsi siitä valasta, sillä he olivat vannoneet sen kaikesta sydämestään, ja he etsivät Herraa kaikesta mielestään ja löysivät hänet. Herra soi heidän päästä rauhaan joka taholla.

15:16  Kuningas Aasa erotti Maakankin, äitinsä, kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt inhotuksen Aseralle. Aasa kukisti inhotuksen, rouhensi ja poltti sen Kidronin laaksossa.

15:17  Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet Israelista. Kuitenkin Aasan sydän oli vilpitön, niin kauan kuin hän eli.

15:18  Hän vei Jumalan temppeliin isänsä pyhät lahjat ja omat pyhät lahjansa: hopeaa, kultaa ja kalustoa.

15:19  Eikä ollut sotaa Aasan kolmanteenkymmenenteen viidenteen hallitusvuoteen asti.

Chapter 16

16:1  Aasan kolmantenakymmenentenä kuudentena hallitusvuotena lähti Baesa, Israelin kuningas, Juudaa vastaan ja linnoitti Raaman estääkseen ketään pääsemästä Aasan, Juudan kuninkaan luota tai hänen luokseen.

16:2  Aasa toi hopeaa ja kultaa Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarrekammioista ja lähetti sen Benhadadille, Aramin kuninkaalle, joka asui Damaskossa, ja käski sanoa:

16:3  "Onhan liitto välillämme, minun ja sinun, niin kuin oli minun isäni ja sinun isäsi välillä. Katso, minä lähetän sinulle hopeaa ja kultaa. Mene ja riko liittosi Baesan, Israelin kuninkaan, kanssa, että hän lähtisi pois kimpustani."

16:4  Benhadad kuuli kuningas Aasaa ja lähetti sotajoukkojensa päälliköt Israelin kaupunkeja vastaan, ja he valtasivat Iijonin, Daanin ja Aabel-Maimin sekä kaikki Naftalin kaupunkien varastohuoneet.

16:5  Kun Baesa kuuli sen, hän lakkasi linnoittamasta Raamaa ja keskeytti työnsä.

16:6  Kuningas Aasa otti työhön koko Juudan, ja he veivät pois Raamasta kivet ja puut, joilla Baesa oli sitä linnoittanut. Niillä hän linnoitti Geban ja Mispan.

16:7  Siihen aikaan tuli näkijä Hanani Aasan, Juudan kuninkaan, luo ja sanoi hänelle: "Koska turvauduit Aramin kuninkaaseen etkä turvautunut Herraan, Jumalaasi, sen tähden on Aramin kuninkaan sotajoukko päässyt käsistäsi.

16:8  Eikö kuusilaisia ja libyalaisia ollut suuri sotajoukko, eikö heillä ollut hyvin paljon sotavaunuja ja ratsumiehiä? Mutta turvautuessasi Herraan hän antoi heidät käsiisi.

16:9  Sillä Herran silmät katsovat tarkasti kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, joiden sydän on eheä häntä kohtaan. Tässä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien sinulla on oleva sotia."

16:10  Mutta Aasa vihastui näkijään ja pani hänet vankilaan, sillä niin vihoissaan hän oli hänelle tästä. Myös muutamille muille kansasta Aasa teki siihen aikaan väkivaltaa.

16:11  Aasan vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, katso, ne ovat kirjoitettuina Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.

16:12  Kolmantenakymmenentenä yhdeksäntenä hallitusvuotenaan Aasa sairastui jaloistaan, ja hänen tautinsa yltyi hyvin kovaksi. Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä.

16:13  Sitten Aasa meni lepoon isiensä luo ja kuoli neljäntenäkymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotenaan.

16:14  Hänet haudattiin omaan hautaansa, jonka hän oli hakkauttanut itselleen Daavidin kaupunkiin. Hänet laskettiin vuoteelle, joka oli täytetty hajuaineilla ja erilaisilla voideseoksilla, ja hänen kunniakseen poltettiin hyvin runsas kuolinsuitsutus.

Chapter 17

17:1  Hänen poikansa Joosafat tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. Hän voimistui Israelia vastaan.

17:2  Hän sijoitti sotaväkeä kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin ja asetti maaherroja Juudan maahan ja Efraimin kaupunkeihin, jotka hänen isänsä Aasa oli valloittanut.

17:3  Herra oli Joosafatin kanssa, sillä hän vaelsi isänsä Daavidin aikaisempia teitä eikä etsinyt baaleja,

17:4  vaan hän etsi isänsä Jumalaa ja vaelsi hänen käskyjensä mukaan eikä tehnyt, niin kuin Israel teki.

17:5  Herra vahvisti kuninkuuden hänen käsissään, ja koko Juuda antoi lahjoja Joosafatille, niin että hänelle tuli paljon rikkautta ja kunniaa.

17:6  Kun hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, hän poisti vielä uhrikukkulatkin ja aserapaalut Juudasta.

17:7  Kolmantena hallitusvuotenaan hän lähetti ylimmät virkamiehensä Benhailin, Obadjan, Sakarjan, Netanelin ja Miikajan Juudan kaupunkeihin antamaan opetusta,

17:8  ja heidän kanssaan leeviläiset Semajan, Netanjan, Sebadjan, Asahelin, Semiramotin, Joonatanin, Adonian, Tobian ja Toob-Adonian, leeviläiset. Näillä oli mukanaan papit Elisama ja Jooram.

17:9  Nämä opettivat Juudassa, ja heillä oli mukanaan Herran lain kirja. He kiertelivät kaikissa Juudan kaupungeissa ja opettivat kansaa.

17:10  Herran kauhu valtasi kaikki Juudaa ympäröivien maiden valtakunnat, niin etteivät ne sotineet Joosafatia vastaan.

17:11  Osa filistealaisia toi Joosafatille lahjoja ja hopeaa veroksi. Arabialaisetkin toivat hänelle lampaita ja vuohia: seitsemäntuhatta seitsemänsataa pässiä ja seitsemäntuhatta seitsemänsataa pukkia.

17:12  Joosafat tuli yhä mahtavammaksi, jopa hyvin mahtavaksi, ja hän rakensi Juudaan linnoja ja varastokaupunkeja.

17:13  Hänellä oli suuria varastoja Juudan kaupungeissa ja sotilaita, väkeviä sankareita, Jerusalemissa.

17:14  Tämä oli heidän palvelusvuoronsa heidän perhekuntiensa mukaan: Juudan tuhannenpäämiehet olivat: päämies Adna ja hänen kanssaan kolmesataa tuhatta väkevää sankaria.

17:15  Hänen rinnallaan oli päämies Joohanan ja hänen kanssaan kaksisataa kahdeksankymmentä tuhatta.

17:16  Hänen rinnallaan oli Amasja, Sikrin poika, Herran vapaaehtoinen, ja hänen kanssaan kaksisataa tuhatta väkevää sankaria.

17:17  Benjaminista: Eljada, väkevä sankari, ja hänen kanssaan kaksisataa tuhatta jousella ja kilvellä aseistettua.

17:18  Hänen rinnallaan oli Joosabad ja hänen kanssaan sata kahdeksankymmentä tuhatta sotaan varustettua.

17:19  Nämä palvelivat kuningasta, ja lisäksi ne, jotka kuningas oli sijoittanut varustettuihin kaupunkeihin koko Juudaan.

Chapter 18

18:1  Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa.

18:2  Muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen mukanaan, paljon lampaita ja nautoja. Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan.

18:3  Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Joosafatille: "Lähdetkö kanssani Gileadin Raamotiin?" Hän vastasi hänelle: "Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi. Tulen kanssasi sotaan."

18:4  Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo."

18:5  Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde, Jumala antaa sen kuninkaan käsiin."

18:6  Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"

18:7  Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko."

18:8  Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Nouda kiireen kaupalla Miika, Jimlan poika."

18:9  Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa. He istuivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään.

18:10  Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun."

18:11  Kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla sanoen: "Mene Gileadin Raamotiin, saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin."

18:12  Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää."

18:13  Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Jumalani sanoo."

18:14  Kun hän tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin, vai onko minun oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Menkää, saatte voiton. Heidät annetaan käsiinne."

18:15  Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"

18:16  Hän sanoi: "Näin koko Israelin hajallaan vuorilla, niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon heistä jokainen rauhassa kotiinsa.'"

18:17  Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"

18:18  Mutta hän sanoi: "Kuulkaa Herran sana: Näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

18:19  Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.

18:20  Silloin tuli eräs henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet.' Herra kysyi häneltä: 'Miten?'

18:21  Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt. Mene ja tee niin.'

18:22  Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden profeettojesi suuhun, sillä Herra on päättänyt osaksesi onnettomuuden."

18:23  Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen kanssasi?"

18:24  Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi."

18:25  Israelin kuningas sanoi: "Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo.

18:26  Sanokaa: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin.'"

18:27  Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, Herra ei ole puhunut kauttani." Vielä hän sanoi: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat."

18:28  Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät ylös Gileadin Raamotiin.

18:29  Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi." Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun.

18:30  Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujensa päälliköitä sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa."

18:31  Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he ajattelivat: "Tuo on Israelin kuningas", ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä.

18:32  Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, he vetäytyivät hänestä pois.

18:33  Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois rintamalta, sillä olen haavoittunut."

18:34  Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, Israelin kuningas jäi seisomaan iltaan asti vaunuihinsa niiden ollessa kohti aramilaisia. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.

Chapter 19

19:1  Joosafat, Juudan kuningas, palasi onnellisesti takaisin kotiinsa Jerusalemiin.

19:2  Jeehu, Hananin poika, näkijä, meni kuningas Joosafatia vastaan ja sanoi hänelle: "Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko niitä, jotka vihaavat Herraa? Sen tähden päälläsi on Herran viha.

19:3  Kuitenkin sinusta on löydetty myös hyvää, sillä sinä olet polttanut aserat maasta ja kiinnittänyt sydämesi Jumalan etsimiseen."

19:4  Joosafat palasi Jerusalemiin. Hän meni jälleen kansan keskuuteen Beersebasta lähtien aina Efraimin vuoristoon saakka, ja palautti heidät takaisin Herran, heidän isiensä Jumalan, luo.

19:5  Hän asetti tuomareita maahan kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin, kaupunki kaupungilta.

19:6  Hän sanoi tuomareille: "Katsokaa, mitä te teette, sillä ette ole tekemässä ihmisten tuomioita, vaan Herran tuomioita, ja hän on kanssanne antaessanne tuomion.

19:7  Hallitkoon nyt teitä Herran pelko. Ottakaa vaari siitä, mitä teette, sillä Herrassa, Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia."

19:8  Myös Joosafat asetti Jerusalemiin leeviläisiä, pappeja ja Israelin perhekuntien päämiehiä jakamaan Herran oikeutta ja ratkaisemaan riita-asioita. He palasivat Jerusalemiin.

19:9  Hän käski heitä sanoen: "Tehkää Herraa peläten uskollisesti ja ehyellä sydämellä näin:

19:10  Jokaisessa riita-asiassa, minkä veljenne, jotka asuvat kaupungeissaan, tuovat eteenne, koskipa se murhaa tai lakia, käskyä, säädöksiä tai oikeuksia, varoittakaa heitä, niin etteivät saattaisi itseään vikapäiksi Herran edessä ja ettei viha kohtaisi teitä ja veljiänne. Näin tehkää, ettette tulisi syynalaisiksi.

19:11  Katso, ylipappi Amarja olkoon teillä esimiehenä kaikissa Herran asioissa ja Sebadja, Ismaelin poika, Juudan heimoruhtinas, kaikissa kuninkaan asioissa, ja olkoot leeviläiset teillä virkamiehinä. Olkaa lujat ja ryhtykää työhön. Herra olkoon sen kanssa, joka on hyvä."

Chapter 20

20:1  Sen jälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan myös muita kuin ammonilaisia, sotimaan Joosafatia vastaan.

20:2  Tästä tultiin ilmoittamaan Joosafatille: "Suuri joukko tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta, Aramista, ja katso, he ovat jo Hasason-Taamarissa". Se on Een-Gedissä.

20:3  Joosafat pelästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan.

20:4  Juuda kokoontui etsimään apua Herralta. Myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa.

20:5  Joosafat astui esiin Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa Herran temppelissä uuden esipihan edessä

20:6  ja sanoi: "Herra, meidän isiemme Jumala, sinä olet Jumala taivaassa, ja sinä hallitset kaikkia pakanakansojen valtakuntia. Kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä edessäsi.

20:7  Sinä, meidän Jumalamme, karkotit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikiajoiksi.

20:8  He asettuivat tänne ja rakensivat täällä sinulle, nimellesi, pyhäkön sanoen:

20:9  'Jos meitä kohtaa jokin onnettomuus, miekka, rangaistustuomio, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä nimesi on tässä temppelissä, ja huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat.'

20:10  Katso, siinä ovat nyt ammonilaiset ja mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaisten kulkea, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan nämä kääntyivät heistä pois eivätkä tuhonneet heitä.

20:11  Katso, nyt he kostavat sen meille: he tulevat karkottamaan meitä maasta, joka on sinun omasi ja jonka olet antanut omaksemme.

20:12  Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Sillä meillä ei ole voimaa tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan silmämme katsovat sinuun."

20:13  Kaikki Juudan miehet seisoivat siinä Herran edessä pikkulapsineen, vaimoineen ja poikineen.

20:14  Herran Henki tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin, Sakarjan poikaan, joka oli Benajan poika, joka Jegielin poika, joka Mattanjan poika, leeviläisen, joka oli Aasafin jälkeläisiä,

20:15  ja hän sanoi: "Kuunnelkaa, kaikki te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat ja sinä kuningas Joosafat. Näin sanoo teille Herra: Älkää pelätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan.

20:16  Menkää huomenna heitä vastaan. Katso, he nousevat Siisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät laakson päässä, itään Jeruelin erämaasta.

20:17  Mutta silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem. Älkää pelätkö älkääkä arkailko. Menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on oleva kanssanne."

20:18  Joosafat kumartui kasvoilleen maahan, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Herran eteen rukoilemaan Herraa.

20:19  Ne leeviläiset, jotka olivat Kehatin ja Koorahin jälkeläisiä, nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, hyvin korkealla äänellä.

20:20  Mutta varhain seuraavana aamuna he menivät Tekoan erämaahan. Heidän lähtiessään Joosafat astui esiin ja sanoi: "Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojaan, niin menestytte."

20:21  Neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti veisaajat veisaamaan Herralle ylistysvirsiä pyhässä kaunistuksessa ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: "Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti."

20:22  Juuri kun he aloittivat riemuhuudon ja ylistysvirren, Herra antoi väijyjiä tulla ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun, ja heidät voitettiin.

20:23  Sillä ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään heitä, ja kun he olivat tehneet lopun Seirin asukkaista, he auttoivat toisiaan toistensa tuhoamisessa.

20:24  Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta voi tähystää erämaahan, ja kääntyivät joukkoa kohden, katso, ruumiita makasi maassa, eikä kukaan ollut pelastunut.

20:25  Joosafat väkineen tuli ryöstämään heiltä saalista, ja he löysivät heidän seastaan paljon sekä tavaraa että ruumiita ja kalliita esineitä. He ottivat itselleen enemmän kuin saivat kannetuksi. He ryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli paljon.

20:26  Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Beraka-laaksoon, sillä siellä he kiittivät Herraa. Siitä on sen paikan nimenä Beraka-laakso vielä tänäkin päivänä.

20:27  Sen jälkeen kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet, ja Joosafat heidän etunenässään, kääntyivät iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistaan.

20:28  He tulivat soittaen harpuilla, lyyroilla ja torvilla Jerusalemiin, Herran temppeliin.

20:29  Jumalan kauhu valtasi kaikkien maiden valtakunnat, kun he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.

20:30  Ja Joosafatin valtakunnalla oli rauha. Hänen Jumalansa soi hänen päästä rauhaan joka taholla.

20:31  Joosafat hallitsi Juudaa. Hän oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä viisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.

20:32  Hän vaelsi isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.

20:33  Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, eikä kansa vielä ollut kiinnittänyt sydäntään isiensä Jumalaan.

20:34  Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, sekä hänen aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, katso, se on kirjoitettuna Jeehun, Hananin pojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuningasten kirjaan.

20:35  Sen jälkeen Joosafat, Juudan kuningas, liittoutui Ahasjan, Israelin kuninkaan, kanssa, joka oli jumalaton menoissaan.

20:36  Hän liittoutui tämän kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen, ja niin he rakensivat laivoja Esjon-Geberissä.

20:37  Mutta Elieser, Doodavahun poika, Maaresasta, ennusti Joosafatia vastaan sanoen: "Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, Herra on särkevä työsi." Laivat rikkoutuivat eivätkä kyenneet menemään Tarsiiseen.

Chapter 21

21:1  Sitten Joosafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

21:2  Hänellä oli veljiä: Joosafatin pojat Asarja, Jehiel, Sakarja, Asarjahu, Miikael ja Sefatja. Nämä kaikki olivat Joosafatin, Israelin kuninkaan, poikia.

21:3  Heidän isänsä oli antanut heille suuria lahjoja, hopeaa, kultaa ja kalleuksia, sekä varustettuja kaupunkeja Juudassa. Kuninkuuden hän oli antanut Jooramille, sillä tämä oli esikoinen.

21:4  Kun Jooram nousi isänsä valtaistuimelle ja vahvistui, hän tappoi miekalla kaikki veljensä, myös muutamia Israelin päämiehiä.

21:5  Jooram oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.

21:6  Hän vaelsi Israelin kuningasten tietä, kuten Ahabin suku oli tehnyt, sillä hänellä oli puolisona Ahabin tytär. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.

21:7  Mutta Herra ei tahtonut tuhota Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänen pojilleen lampun ainiaaksi.

21:8  Hänen aikanaan edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta ja asettivat itselleen kuninkaan.

21:9  Jooram lähti sinne päällikköineen ja kaikkine sotavaunuineen. Hän nousi yöllä ja voitti edomilaiset, jotka olivat saartaneet hänet, ja sotavaunujen päälliköt.

21:10  Niin edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta vapaiksi aina tähän päivään asti. Siihen aikaan luopui hänen vallanalaisuudestaan myös Libna, koska hän oli hylännyt Herran, isiensä Jumalan.

21:11  Hänkin teetti uhrikukkuloita Juudan vuoristoon ja saattoi Jerusalemin asukkaat haureuteen ja vietteli Juudan.

21:12  Profeetta Elialta tuli hänelle tällainen kirjoitus: "Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: Koska et ole vaeltanut isäsi Joosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä,

21:13  vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä ja saattanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen, niin kuin Ahabin suku saattoi heidät haureuteen, ja koska olet myös tappanut veljesi, jotka olivat sinun isäsi perhekuntaa ja sinua parempia,

21:14  katso, sen vuoksi Herra rankaisee kovalla vitsauksella kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja kaikkea, mitä sinulla on,

21:15  ja sinä olet sairastava vaikeaa tautia, sisusvaivaa, kunnes vuoden, parin kuluttua sisuksesi taudin voimasta tunkeutuvat ulos."

21:16  Niin Herra herätti Jooramia vastaan filistealaisten hengen ja niiden arabialaisten hengen, jotka asuivat kuusilaisten naapureina,

21:17  ja he menivät Juudaa vastaan, valloittivat sen ja veivät saaliinaan kaiken tavaran, mitä oli kuninkaan linnassa, myös hänen poikansa ja vaimonsa, niin ettei hänelle jäänyt muuta poikaa kuin Jooahas, hänen nuorin poikansa.

21:18  Kaiken tämän jälkeen Herra rankaisi häntä parantumattomalla sisusvaivalla.

21:19  Parin vuoden kuluttua, toisen vuoden lopulla, hänen sisuksensa taudin voimasta tunkeutuivat ulos, ja hän kuoli koviin tuskiin. Mutta hänen kansansa ei polttanut hänen kunniakseen kuolinsuitsutusta, niin kuin oli poltettu hänen isiensä kunniaksi.

21:20  Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautoihin.

Chapter 22

22:1  Jerusalemin asukkaat tekivät Ahasjan, hänen nuorimman poikansa, kuninkaaksi hänen jälkeensä. Sillä kaikki häntä vanhemmat oli tappanut se rosvojoukko, joka arabialaisten kanssa oli tullut leiriin. Niin tuli Ahasja, Jooramin poika, Juudan kuninkaaksi.

22:2  Ahasja oli kahdenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa vuoden. Hänen äitinsä oli nimeltään Atalja, Omrin tytär.

22:3  Hänkin vaelsi Ahabin suvun teitä, sillä hänen äitinsä oli häntä neuvomassa jumalattomuuteen.

22:4  Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoin kuin Ahabin suku. Sillä he olivat hänen isänsä kuoleman jälkeen hänen neuvonantajiaan hänen turmiokseen.

22:5  Heidän neuvostaan hän myös lähti Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, kanssa taistelemaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan Gileadin Raamotiin, mutta aramilaiset haavoittivat Jooramia.

22:6  Hän tuli takaisin Jisreeliin parantuakseen, sillä hänessä oli haavoja, jotka häneen oli isketty Raamassa hänen taistellessaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Juudan kuningas Ahasja, Jooramin poika, tuli Jisreeliin katsomaan Jooramia, Ahabin poikaa, koska tämä oli sairaana.

22:7  Jumalalta tuli Ahasjan tuhoksi se, että hän meni Jooramin luo. Sillä sinne tultuaan hän meni Jooramin kanssa Jeehua, Nimsin poikaa, vastaan, jonka Herra oli voidellut hävittämään Ahabin sukua.

22:8  Kun Jeehu oli toimeenpanemassa Ahabin suvun tuomiota, hän tapasi Juudan ruhtinaat ja Ahasjan veljenpojat, jotka palvelivat Ahasjaa, ja surmasi heidät.

22:9  Hän etsi Ahasjaa, ja tämä saatiin kiinni Samariassa, jossa hän piileskeli. Hänet vietiin Jeehun eteen ja surmattiin. He hautasivat hänet, sillä he sanoivat: "Hän on Joosafatin poika, hänen, joka kaikesta sydämestään etsi Herraa." Eikä Ahasjan perheessä ollut ketään, joka olisi kyennyt hallitsemaan.

22:10  Kun Atalja, Ahasjan äiti, näki, että hänen poikansa oli kuollut, hän nousi ja tuhosi koko Juudan heimon kuningassuvun.

22:11  Mutta kuninkaan tytär Joosabat otti surmattavien kuninkaan poikien joukosta salaa Ahasjan pojan Jooaan ja pani hänet imettäjineen makuuhuoneeseen. Näin pappi Joojadan vaimo Joosabat, joka oli kuningas Jooramin tytär ja Ahasjan sisar, sai hänet kätketyksi Ataljalta, niin ettei tämä voinut häntä surmata.

22:12  Poika oli heidän luonaan Jumalan temppeliin piilotettuna kuusi vuotta, Ataljan hallitessa maata.

Chapter 23

23:1  Seitsemäntenä vuotena Joojada rohkaisi mielensä ja liittoutui sadanpäämiesten Asarjan, Jerohamin pojan, Ismaelin, Joohananin pojan, Asarjan, Oobedin pojan, Maasejan, Adajan pojan, ja Elisafatin, Sikrin pojan, kanssa.

23:2  Nämä kiertelivät Juudassa ja kokosivat leeviläiset kaikista Juudan kaupungeista sekä Israelin perhekuntien päämiehet ja tulivat Jerusalemiin.

23:3  Koko seurakunta teki Jumalan temppelissä liiton kuninkaan kanssa. Joojada sanoi heille: "Katso, kuninkaan poika on tuleva kuninkaaksi, niin kuin Herra on puhunut Daavidin pojista.

23:4  Tehkää näin: Kolmas osa teistä, papeista ja leeviläisistä, joiden on mentävä vartioon sapattina, olkoon ovenvartijoina kynnyksillä,

23:5  kolmas osa miehittäköön kuninkaan linnan ja kolmas osa Jesod-portin, ja koko kansa Herran temppelin esikartanot.

23:6  Älköön kukaan muu kuin papit ja palvelusta tekevät leeviläiset menkö Herran temppeliin. He saavat mennä sisään, sillä he ovat pyhät, mutta kaikki muu kansa noudattakoon Herran määräystä.

23:7  Leeviläiset asettukoot kuninkaan ympärille, kullakin ase kädessä, ja joka tunkeutuu temppeliin, se surmattakoon. Näin olkaa kuninkaan luona, menköön hän ulos tai sisään."

23:8  Leeviläiset ja koko Juuda tekivät kaiken, mitä pappi Joojada oli käskenyt heidän tehdä. Kukin heistä otti miehensä, sekä ne, joiden oli mentävä vartioon sapattina, että ne, jotka sapattina pääsivät vartiosta, sillä pappi Joojada ei ollut vapauttanut osastoja palveluksesta.

23:9  Pappi Joojada antoi sadanpäämiehille keihäät, kilvet ja varustukset, jotka olivat olleet kuningas Daavidin omat ja olivat Jumalan temppelissä.

23:10  Hän asetti koko kansan, kullakin peitsi kädessä, temppelin eteläsivulta aina sen pohjoissivulle saakka, päin alttaria ja temppeliä kuninkaan ympärille.

23:11  Sitten he toivat kuninkaan pojan esille, panivat hänen päähänsä kruunun ja antoivat hänelle lain kirjan ja tekivät hänet kuninkaaksi. Joojada ja hänen poikansa voitelivat hänet ja huusivat: "Eläköön kuningas!"

23:12  Kun Atalja kuuli kansan huudon sen juostessa ja huutaessa riemuhuutoja kuninkaalle, hän meni kansan luo Herran temppeliin.

23:13  Hän näki kuninkaan seisovan korkealla paikallaan sisäänkäynnin luona, ja päälliköt ja torvensoittajat kuninkaan luona, ja kaiken maan kansan, joka riemuitsi ja puhalsi torviin, ja veisaajat, jotka soittimillaan johtivat ylistyslaulua. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: "Kapina, kapina!"

23:14  Mutta pappi Joojada antoi sadanpäämiesten, sotajoukon johtajien, astua esiin ja sanoi heille: "Viekää hänet pois rivien välitse, ja se, joka yrittää seurata häntä, surmattakoon miekalla." Sillä pappi oli sanonut: "Älkää surmatko häntä Herran temppelissä."

23:15  He kävivät häneen käsiksi, ja kun hän oli tullut kuninkaan linnan Hevosportin sisäänkäynnin luo, he surmasivat hänet siinä.

23:16  Sitten Joojada teki liiton itsensä, koko kansan ja kuninkaan kesken, että he olisivat Herran kansa.

23:17  Kaikki kansa meni Baalin temppeliin, ja he hävittivät sen. Sen alttarit ja kuvat he murskasivat, ja he tappoivat Mattanin, Baalin papin alttarien edessä.

23:18  Joojada asetti päällysmiehiä Herran temppeliin, leeviläisiä pappeja, jotka Daavid oli määrännyt Herran temppeliin, uhraamaan Herran polttouhreja, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, riemuhuudoin ja lauluin, Daavidin järjestelyn mukaan.

23:19  Hän asetti ovenvartijat Herran temppelin porteille, ettei kukaan, joka oli jollakin tavalla saastainen, pääsisi sisään.

23:20  Hän otti mukaansa sadanpäämiehet, ylimykset ja kansan hallitusmiehet sekä kaiken maan kansan ja vei kuninkaan Herran temppelistä, ja he tulivat Yläportin kautta kuninkaan linnaan ja asettivat kuninkaan kuninkaalliselle valtaistuimelle.

23:21  Kaikki maan kansa iloitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena. Mutta Ataljan he olivat surmanneet miekalla.

Chapter 24

24:1  Jooas oli seitsemän vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa neljäkymmentä vuotta. Hänen äitinsä nimi oli Sibja, Beersebasta.

24:2  Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kauan kuin pappi Joojada eli.

24:3  Joojada otti hänelle kaksi vaimoa, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

24:4  Sen jälkeen Jooas aikoi uudistaa Herran temppelin.

24:5  Hän kutsui kokoon papit ja leeviläiset ja sanoi heille: "Menkää Juudan kaupunkeihin ja kootkaa kaikesta Israelista rahaa Jumalanne temppelin korjaamiseksi, vuodesta vuoteen, ja jouduttakaa tätä asiaa." Mutta leeviläiset eivät jouduttaneet sitä.

24:6  Silloin kuningas kutsui luokseen ylimmäisen papin Joojadan ja sanoi hänelle: "Miksi et ole pitänyt huolta siitä, että leeviläiset toisivat Juudasta ja Jerusalemista Herran palvelijan Mooseksen määräämän Israelin seurakunnan veron todistuksen telttamajaa varten?

24:7  Sillä jumalaton Atalja ja hänen poikansa ovat murtautuneet Jumalan temppeliin. He ovat myös käyttäneet baaleja varten kaikki Herran temppelin pyhät lahjat."

24:8  Kuninkaan käskystä tehtiin arkku, ja se asetettiin Herran temppelin portin ulkopuolelle.

24:9  Juudassa ja Jerusalemissa kuulutettiin, että vero, jonka Jumalan palvelija Mooses oli erämaassa määrännyt Israelille, oli tuotava Herralle

24:10  Kaikki päämiehet ja kaikki kansa toivat iloiten rahaa ja heittivät arkkuun, kunnes se täyttyi.

24:11  Aina kun leeviläiset toivat arkun kuninkaan asettamien tarkastusmiesten luo huomattuaan, että siinä oli paljon rahaa, kuninkaan kirjuri ja ylimmäisen papin käskyläinen tulivat tyhjentämään arkun. Sitten he kantoivat sen takaisin paikoilleen. Niin he tekivät päivä päivältä ja kokosivat paljon rahaa.

24:12  Sitten kuningas ja Joojada antoivat sen niille, jotka teettivät työt Herran temppelissä, ja nämä palkkasivat kivenhakkaajia ja puuseppiä uudistamaan Herran temppeliä, niin myös rauta- ja vaskiseppiä korjaamaan Herran temppeliä.

24:13  Työnteettäjät toimivat niin, että työ edistyi heidän käsissään, ja he asettivat Jumalan temppelin entiselleen sen määrämittojen mukaan ja panivat sen kuntoon.

24:14  Kun he olivat päättäneet työnsä, he veivät loput rahat kuninkaalle ja Joojadalle, ja niillä teetettiin kalustoa Herran temppeliin, jumalanpalvelus- ja uhraamiskalustoa, kuppeja sekä kulta- ja hopeaesineitä. Herran temppelissä uhrattiin vakituisesti polttouhreja, niin kauan kuin Joojada eli.

24:15  Mutta Joojada kävi vanhaksi ja sai elämästä kyllikseen, ja hän kuoli. Hän oli kuollessaan sadan kolmenkymmenen vuoden vanha.

24:16  Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin kuningasten joukkoon, sillä hän oli tehnyt sitä, mikä oli hyvää Israelille ja Jumalalle ja hänen temppelilleen.

24:17  Mutta Joojadan kuoleman jälkeen tulivat Juudan päämiehet ja kumarsivat kuningasta, ja kuningas kuuli heitä.

24:18  He hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, temppelin ja palvelivat aseroita ja jumalankuvia. Viha kohtasi Juudaa ja Jerusalemia tämän heidän rikoksensa tähden.

24:19  Hän lähetti heidän keskuuteensa profeettoja palauttamaan heidät Herran luo, ja nämä varoittivat heitä, mutta he eivät kuulleet.

24:20  Jumalan Henki täytti Sakarjan, pappi Joojadan pojan, ja hän astui kansan eteen ja sanoi heille: "Näin sanoo Jumala: Miksi te rikotte Herran käskyt omaksi onnettomuudeksenne? Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät."

24:21  Mutta he tekivät salaliiton häntä vastaan ja kivittivät hänet kuoliaaksi kuninkaan käskystä Herran temppelin esipihalla.

24:22  Sillä kuningas Jooas ei muistanut rakkautta, jota hänen isänsä Joojada oli hänelle osoittanut, vaan tappoi Joojadan pojan. Tämä sanoi kuollessaan: "Herra nähköön ja kostakoon."

24:23  Vuoden vaihteessa kävi aramilaisten sotajoukko Jooaan kimppuun, ja he tunkeutuivat Juudaan ja Jerusalemiin asti ja tuhosivat kansasta kaikki kansan päämiehet. Kaiken saaliinsa he lähettivät Damaskon kuninkaalle.

24:24  Sillä vaikka aramilaisten sotajoukko tuli vähälukuisena, Herra antoi näiden käsiin hyvin suuren sotajoukon, koska he olivat hylänneet Herran, isiensä Jumalan. Nämä panivat toimeen rangaistustuomion Jooaalle.

24:25  Kun he lähtivät häntä ahdistamasta – hän jäi heidän lähtiessään hyvin sairaaksi – hänen palvelijansa tekivät salaliiton häntä vastaan pappi Joojadan pojan murhan tähden ja tappoivat hänet hänen vuoteeseensa, ja hän kuoli. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Häntä ei kuitenkaan haudattu kuningasten hautoihin.

24:26  Ne, jotka tekivät salaliiton häntä vastaan, olivat Saabad, ammonilaisen vaimon Simeatin poika, ja Joosabad, mooabilaisen vaimon Simritin poika.

24:27  Hänen pojistaan, monista häntä vastaan lausutuista ennustuksista ja Jumalan temppelin jälleen rakentamisesta, katso, niistä on kirjoitettu Kuningasten kirjan selityskirjaan. Hänen poikansa Amasja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 25

25:1  Amasja oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jooaddan, Jerusalemista.

25:2  Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ei kuitenkaan ehyellä sydämellä.

25:3  Kun hänen kuninkuutensa oli vahvistunut, hän tappoi ne palvelijansa, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä.

25:4  Mutta heidän lapsensa hän jätti surmaamatta: hän teki, niin kuin on kirjoitettu laissa, Mooseksen kirjassa, jossa Herra on käskenyt sanoen: "Älkööt isät kuolko lasten tähden älköötkä lapset isien tähden. Kukin kuolkoon oman syntinsä tähden."

25:5  Sitten Amasja kokosi Juudan miehet ja asetti heidät perhekunnittain, tuhannen- ja sadanpäämiesten mukaan, koko Juudan ja Benjaminin. Hän piti katselmuksen heistä, kaksikymmenvuotiaista ja sitä vanhemmista, ja huomasi heitä olevan kolmesataa tuhatta sotakelpoista, keihästä ja kilpeä käyttävää valiomiestä.

25:6  Lisäksi hän palkkasi Israelista sadalla hopeatalentilla satatuhatta valiosotilasta.

25:7  Mutta Jumalan mies tuli hänen luokseen ja sanoi: "Kuningas! Älköön Israelin sotajoukko lähtekö kanssasi, sillä Herra ei ole Israelin, kaikkien näiden efraimilaisten, kanssa.

25:8  Vaan lähde sinä yksin, käy rohkeasti taisteluun, muuten Jumala kaataa sinut vihollistesi eteen, sillä Jumalalla on valta auttaa ja kaataa." Amasja sanoi Jumalan miehelle:

25:9  "Mutta mitä on tehtävä niille sadalle talentille, jotka olen antanut Israelin joukolle?" Jumalan mies vastasi: "Herra voi antaa sinulle paljon enemmän, kuin se on."

25:10  Amasja erotti sen joukon, joka oli tullut hänen luokseen Efraimista, palaamaan kotiinsa. Siitä he vihastuivat kovin Juudaan ja menivät kotiinsa vihasta hehkuen.

25:11  Amasja rohkaisi mielensä, lähti ja vei väkensä Suolalaaksoon ja surmasi seiriläisiä kymmenen tuhatta.

25:12  Toiset kymmenen tuhatta Juudan miehet ottivat elävinä vangeiksi. Nämä he veivät kallion laelle ja syöksivät heidät kallion laelta alas, niin että he kaikki ruhjoutuivat.

25:13  Ne, jotka kuuluivat Amasjan palauttamaan joukkoon ja jotka eivät olleet päässeet hänen kanssaan sotaan, hyökkäsivät Juudan kaupunkeihin, Samariaan ja aina Beet-Hooroniin saakka. He surmasivat asukkaista kolmetuhatta ja ottivat paljon saalista.

25:14  Kun Amasja voitettuaan edomilaiset tuli takaisin, hän toi mukanaan seiriläisten jumalat ja asetti ne itselleen jumaliksi, ja hän kumarsi niitä ja poltti niille uhreja.

25:15  Herran viha syttyi Amasjaa kohtaan, ja hän lähetti hänen luokseen profeetan. Tämä sanoi hänelle: "Miksi etsit tuon kansan jumalia, jotka eivät voineet pelastaa omaa kansaansa käsistäsi?"

25:16  Hänen näin hänelle puhuessaan Amasja sanoi hänelle: "Olemmeko asettaneet sinut kuninkaan neuvonantajaksi? Lopeta jo, muutoin sinut surmataan." Profeetta lopetti ja sanoi: "Minä tiedän, että Jumala on päättänyt tuhota sinut, koska teet näin etkä kuule neuvoani."

25:17  Amasja, Juudan kuningas, lähetti neuvoteltuaan asiasta Jooaalle, Jooahaan pojalle, Jeehun pojanpojalle, Israelin kuninkaalle, tämän sanan: "Tule, otelkaamme keskenämme."

25:18  Mutta Jooas, Israelin kuningas, lähetti Amasjalle, Juudan kuninkaalle tämän sanan: "Libanonilla kasvava ohdake lähetti setripuulle, joka kasvoi Libanonilla, tämän sanan: 'Anna tyttäresi vaimoksi pojalleni.' Mutta metsän eläimet Libanonilla kulkivat ohdakkeen yli ja tallasivat sen maahan.

25:19  Sinä sanot: 'Katso, olen voittanut Edomin', ja olet käynyt ylpeäksi saatuasi kunniaa. Mutta pysy kotonasi. Minkä tähden tahdot tuottaa onnettomuuden: sinä kukistut ja Juuda kanssasi?"

25:20  Mutta Amasja ei totellut, sillä tämä tuli Jumalalta. Hän tahtoi antaa heidät alttiiksi, koska he olivat etsineet Edomin jumalia.

25:21  Jooas, Israelin kuningas, lähti liikkeelle, ja he ottelivat keskenään, hän ja Amasja, Juudan kuningas, Beet-Semeksessä, joka on Juudan aluetta.

25:22  Niin israelilaiset voittivat Juudan miehet, ja nämä pakenivat kukin teltalleen.

25:23  Jooas, Israelin kuningas, otti Juudan kuninkaan Amasjan, Jooaan pojan, Jooahaan pojanpojan, Beet-Semeksessä vangiksi ja toi hänet Jerusalemiin. Hän revitti Jerusalemin muuria Efraimin portista Kulmaporttiin saakka neljäsataa kyynärää.

25:24  Hän otti kaiken kullan ja hopean sekä esineistön, mitä Jumalan temppelissä, Oobed-Edomin huostassa oli, ja kuninkaan linnan aarteet sekä panttivankeja ja palasi Samariaan.

25:25  Mutta Amasja, Jooaan poika, Juudan kuningas, eli Jooaan, Jooahaan pojan, Israelin kuninkaan, kuoleman jälkeen viisitoista vuotta.

25:26  Mitä muuta on kerrottavaa Amasjan aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheista, se on kirjoitettuna Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.

25:27  Siitä ajasta alkaen, jolloin Amasja luopui Herrasta, punottiin Jerusalemissa salaliittoa häntä vastaan. Hän pakeni Laakiiseen, mutta Laakiiseen lähetettiin miehiä hänen jälkeensä, ja he surmasivat hänet siellä.

25:28  Hänet nostettiin hevosten selkään ja haudattiin isiensä viereen Juudan kaupunkiin.

Chapter 26

26:1  Mutta koko Juudan kansa otti Ussian, joka oli kuudentoista vuoden vanha, ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä Amasjan sijaan.

26:2  Hän linnoitti Eilatin ja palautti sen Juudalle sitten, kun kuningas oli mennyt lepoon isiensä luo.

26:3  Ussia oli kuudentoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä kaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jekolja Jerusalemista.

26:4  Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt.

26:5  Hän etsi Jumalaa, niin kauan kuin Sakarja eli, joka ymmärsi Jumalan näkyjä. Niin kauan kuin hän etsi Herraa, Jumala antoi hänen menestyä.

26:6  Hän lähti sotimaan filistealaisia vastaan ja revitti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit ja rakennutti kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan.

26:7  Jumala auttoi häntä filistealaisia vastaan ja niitä arabialaisia vastaan, jotka asuivat Guur-Baalissa, sekä meunilaisia vastaan.

26:8  Ammonilaiset maksoivat veroa Ussialle, ja hänen maineensa levisi aina Egyptiin saakka, sillä hän tuli erittäin mahtavaksi.

26:9  Ussia rakennutti Jerusalemiin tornit Kulmaportin ja Laaksoportin päälle ja Kulmauksen päälle ja varusti ne.

26:10  Hän rakennutti torneja myös erämaahan ja hakkautti paljon vesisäiliöitä, sillä hänellä oli paljon karjaa sekä Alankomaassa että ylätasangolla. Peltomiehiä ja viinitarhureita hänellä oli vuoristossa ja puutarhamailla, sillä hän harjoitti maanviljelyä.

26:11  Ussialla oli sotajoukko, joka teki sotapalvelusta ja lähti sotaan osastoittain sen lukumäärän mukaan, mikä heitä oli katselmuksessa, jonka kirjuri Jegiel ja päällysmies Maaseja olivat toimittaneet Hananjan, kuninkaallisen päällikön, johdolla.

26:12  Perhekuntapäämiesten, sotasankareitten, koko lukumäärä oli kaksituhatta kuusisataa.

26:13  Heidän johdossaan oli kolmensadan seitsemän tuhannen viidensadan miehen suuruinen sotajoukko, joka teki väellä ja voimalla sotapalvelusta auttaakseen kuningasta vihollista vastaan.

26:14  Ussia varusti heidät, koko sotajoukon, kilvillä, keihäillä, kypärillä, rintahaarniskoilla, jousilla ja linkokivillä.

26:15  Hän teetti Jerusalemiin taidokkaasti sommiteltuja sotakoneita, jotka asetettiin torneihin ja muurien kulmiin ja joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Niin hänen maineensa levisi kauas, sillä hän sai ihmeteltävästi apua, kunnes hän tuli mahtavaksi.

26:16  Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon, hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa, kohtaan ja meni Herran temppeliin, suitsutusalttarille, suitsuttamaan.

26:17  Pappi Asarja meni hänen jälkeensä sinne, mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä.

26:18  Nämä astuivat kuningas Ussiaa vastaan ja sanoivat hänelle: "Ei ole sinun asiasi, Ussia, suitsuttaa Herralle, vaan pappien, Aaronin poikien, jotka ovat pyhitetyt suitsuttamaan. Mene ulos pyhäköstä, sillä sinä olet ollut uskoton, eikä siitä tule sinulle kunniaa Herralta Jumalalta."

26:19  Ussia vihastui, ja hän piti juuri suitsutusastiaa kädessään suitsuttaakseen. Mutta kun hän vihastui pappeihin, puhkesi hänen otsaansa spitaali pappien läsnä ollessa Herran temppelissä suitsutusalttarin ääressä.

26:20  Kun ylipappi Asarja ja kaikki muut papit kääntyivät hänen puoleensa, katso, hänellä oli spitaali otsassa. Silloin he karkottivat äkkiä hänet sieltä, ja itsekin hän lähti pois kiireen vilkkaa, kun Herra oli häntä lyönyt.

26:21  Kuningas Ussia tuli spitaaliseksi kuolinpäiväänsä saakka ja asui spitaalisena eri talossa, sillä hänet oli eristetty Herran temppelistä. Hänen poikansa Jootam hallitsi kuninkaan linnaa ja jakoi oikeutta maan kansalle.

26:22  Mitä muuta on kerrottavaa Ussiasta, hänen aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheistaan, sen on profeetta Jesaja, Aamosin poika, pannut kirjaan.

26:23  Ussia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen vainiolle syrjään kuningasten haudoista. Sanottiin näet: "Hän on spitaalinen." Hänen poikansa Jootam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 27

27:1  Jootam oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hänen äitinsä nimi oli Jerusa, Saadokin tytär.

27:2  Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, kuten hänen isänsä Ussia oli tehnyt, paitsi ettei hän tunkeutunut Herran temppeliin. Mutta kansa vaelsi yhä kelvottomasti.

27:3  Hän rakennutti Yläportin Herran temppeliin ja rakennutti paljon Oofelin muuria.

27:4  Hän rakennutti myös kaupunkeja Juudan vuoristoon, ja metsiin hän rakennutti linnoja ja torneja.

27:5  Hän kävi sotaa ammonilaisten kuningasta vastaan ja voitti heidät. Ammonilaiset antoivat hänelle sinä vuonna sata talenttia hopeaa, kymmenentuhatta koor-mittaa vehnää ja kymmenentuhatta koor-mittaa ohria. Tämän ammonilaiset suorittivat hänelle myös toisena ja kolmantena vuotena.

27:6  Jootam tuli yhä mahtavammaksi, koska hän vaelsi vakaasti Herran, Jumalansa, edessä.

27:7  Mitä muuta on kerrottavaa Jootamista ja kaikista hänen sodistaan ja hänen vaelluksestaan, katso, se on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa.

27:8  Hän oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta.

27:9  Jootam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Aahas tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 28

28:1  Aahas oli kahdenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Daavid,

28:2  vaan vaelsi Israelin kuningasten teitä. Hän jopa teki valettuja kuvia baaleille.

28:3  Hän poltti uhreja Ben-Hinnomin laaksossa ja poltti poikansa tulessa, niiden kansojen kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä.

28:4  Hän teurasti ja poltti uhreja uhrikukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen vihreän puun alla.

28:5  Sen tähden Herra, hänen Jumalansa, antoi hänet Aramin kuninkaan käsiin. He voittivat hänet ja ottivat hänen väestään suuren joukon vangiksi ja veivät Damaskoon. Hänet annettiin myös Israelin kuninkaan käsiin, ja tämä tuotti hänelle suuren tappion.

28:6  Pekah, Remaljan poika, surmasi Juudasta satakaksikymmentä tuhatta yhtenä päivänä, kaikki sotakuntoisia miehiä, koska he olivat hylänneet Herran, isiensä Jumalan.

28:7  Sikri, efraimilainen soturi, tappoi kuninkaan pojan Maasejan, linnan esimiehen Asrikamin ja kuninkaan lähimmän miehen, Elkanan.

28:8  Israelilaiset veivät veljiltään vangeiksi vaimoja, poikia ja tyttäriä kaksisataa tuhatta, ryöstivät heiltä myös paljon saalista ja veivät saaliin Samariaan.

28:9  Siellä oli Herran profeetta nimeltä Ooded. Tämä meni sotajoukkoa vastaan, kun se oli tulossa Samariaan, ja sanoi heille: "Katso, Herra, isienne Jumala, on vihastunut Juudaan ja antanut heidät käsiinne, ja olette tappaneet heitä raivossa, joka ulottuu taivaaseen asti.

28:10  Mutta nyt te ajattelette pakottaa tämän Juudan väen ja Jerusalemin orjiksenne ja orjattariksenne. Eikö teillä jo ole tunnollanne kyllin rikoksia Herraa, Jumalaanne, vastaan?

28:11  Kuulkaa nyt minua ja palauttakaa vangit, jotka olette ottaneet veljienne joukosta, sillä Herran vihan hehku on päällänne."

28:12  Muutamat efraimilaisten päämiehistä, Asarja, Joohananin poika, Berekia, Mesillemotin poika, Hiskia, Sallumin poika, ja Amasa, Hadlain poika, nousivat sotaretkeltä tulevia vastaan

28:13  ja sanoivat heille: "Älkää tuoko tänne noita vankeja, sillä te saatatte meidät syyllisiksi Herran edessä, kun aiotte lisätä syntejämme ja syyllisyyttämme. Onhan syyllisyytemme jo suuri, ja vihan hehku on Israelin päällä."

28:14  Aseväki luopui vangeista ja saaliista päämiesten ja koko seurakunnan edessä.

28:15  Nimeltä mainitut miehet nousivat ja ottivat huostaansa vangit ja antoivat saaliista vaatteita kaikille niille heidän joukossaan, jotka olivat alasti. He antoivat näille vaatteita ja sandaaleja, ruokaa ja juomaa, voitelivat heitä ja toimittivat heille, kaikille uupuneille, aasit ja veivät heidät Jerikoon, Palmukaupunkiin, lähelle heidän veljiään. Sitten he palasivat Samariaan.

28:16  Siihen aikaan kuningas Aahas lähetti sanansaattajat Assurin kuningasten luo saadakseen apua.

28:17  Sillä vielä edomilaisetkin olivat tulleet ja voittaneet Juudan ja ottaneet vankeja.

28:18  Filistealaiset olivat tehneet ryöstöretken Alankomaan ja Juudan Negevin kaupunkeihin ja valloittaneet Beet-Semeksen, Aijalonin ja Gederotin, myös Sookon ja sen tytärkaupungit, Timran ja sen tytärkaupungit ja Gimson ja sen tytärkaupungit, ja he olivat asettuneet niihin.

28:19  Sillä Herra nöyryytti Juudaa Aahaan, Israelin kuninkaan, tähden, koska tämä oli harjoittanut kurittomuutta Juudassa ja ollut uskoton Herraa kohtaan.

28:20  Tillegat-Pilneser, Assurin kuningas, lähti häntä vastaan ja ahdisti häntä eikä tukenut häntä.

28:21  Sillä vaikka Aahas ryösti Herran temppeliä ja kuninkaan ja päämiesten linnoja ja antoi kaiken Assurin kuninkaalle, hänelle ei ollut siitä apua.

28:22  Silloinkin kun häntä ahdistettiin, hän, kuningas Aahas, oli edelleen uskoton Herraa kohtaan.

28:23  Sillä hän uhrasi Damaskon jumalille, jotka olivat voittaneet hänet. Hän ajatteli: "Koska Aramin kuningasten jumalat ovat auttaneet heitä, uhraan minäkin niille, että ne minuakin auttaisivat." Mutta ne tulivatkin hänelle ja koko Israelille lankeemukseksi.

28:24  Aahas kokosi Jumalan temppelin kaluston ja hakkasi Jumalan temppelin kaluston kappaleiksi. Hän sulki Herran temppelin ovet ja teetti itselleen alttareita Jerusalemin joka kolkkaan.

28:25  Jokaiseen Juudan kaupunkiin hän teetti uhrikukkuloita polttaakseen uhreja muille jumalille, ja niin hän vihoitti Herran, isiensä Jumalan.

28:26  Mitä muuta on kerrottavaa hänestä ja kaikesta hänen vaelluksestaan, sekä aikaisemmasta että myöhemmästä, katso, se on kirjoitettuna Juudan ja Israelin kuningasten aikakirjassa.

28:27  Aahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin kaupunkiin, Jerusalemiin. Sillä häntä ei viety Israelin kuningasten hautoihin. Hänen poikansa Hiskia tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 29

29:1  Hiskia tuli kuninkaaksi kahdenkymmenen viiden vuoden ikäisenä ja hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abia, Sakarjan tytär.

29:2  Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.

29:3  Ensimmäisenä hallitusvuotenaan sen ensimmäisessä kuussa hän avasi Herran temppelin ovet ja korjasi ne.

29:4  Sitten hän toi papit ja leeviläiset ja kokosi heidät itään olevalle aukiolle.

29:5  Hän sanoi heille: "Kuulkaa minua, te leeviläiset! Pyhittäytykää nyt ja pyhittäkää Herran, isienne Jumalan, temppeli ja toimittakaa saastaisuus pois pyhäköstä.

29:6  Sillä isämme ovat olleet uskottomia ja tehneet sitä, mikä on pahaa Herran, Jumalamme, silmissä, ja hylänneet hänet. He käänsivät kasvonsa pois Herran asumuksesta ja käänsivät selkänsä sille.

29:7  He sulkivat myös eteisen ovet, sammuttivat lamput, eivät polttaneet suitsuketta eivätkä uhranneet polttouhreja pyhäkössä Israelin Jumalalle.

29:8  Sen tähden Herran viha on kohdannut Juudaa ja Jerusalemia, ja hän on tehnyt heidät kauhuksi, hämmästykseksi ja pilkaksi, niin kuin te omin silmin näette.

29:9  Katso, isämme ovat kaatuneet miekkaan, ja poikamme, tyttäremme ja vaimomme ovat joutuneet vankeuteen tästä syystä.

29:10  Nyt aion tehdä liiton Herran, Israelin Jumalan, kanssa, että hänen vihansa hehku kääntyisi meistä pois.

29:11  Älkää siis, lapseni, olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen edessään ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijansa ja suitsuttamaan hänelle."

29:12  Silloin nousivat leeviläiset: Mahat, Amasain poika, ja Jooel, Asarjan poika, Kehatin jälkeläisistä; Merarin jälkeläisistä Kiis, Abdin poika, ja Asarja, Jehallelelin poika; geersonilaisista Jooah, Simman poika, ja Eeden, Jooahin poika;

29:13  Elisafanin jälkeläisistä Simri ja Jegiel; Aasafin jälkeläisistä Sakarja ja Mattanja;

29:14  Heemanin jälkeläisistä Jehiel ja Siimei; ja Jedutunin jälkeläisistä Semaja ja Ussiel.

29:15  Nämä kokosivat veljensä, pyhittäytyivät ja menivät, kuten kuningas oli Herran sanan mukaan käskenyt, puhdistamaan Herran temppeliä.

29:16  Papit menivät sisälle Herran temppeliin puhdistamaan sitä, ja kaiken saastaisuuden, minkä löysivät Herran temppelistä, he veivät Herran temppelin esipihalle. Sieltä leeviläiset ottivat sen ja veivät sen ulos Kidronin laaksoon.

29:17  He alkoivat pyhittämisen ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä, ja kuukauden kahdeksantena päivänä he olivat ehtineet Herran eteiseen, ja he pyhittivät Herran temppeliä kahdeksan päivää. Ensimmäisen kuun kuudentenatoista päivänä he lopettivat työnsä.

29:18  He menivät sisälle kuningas Hiskian luo ja sanoivat: "Olemme puhdistaneet koko Herran temppelin, polttouhrialttarin ja koko sen kaluston ja näkyleipäpöydän ja koko sen kaluston.

29:19  Koko kaluston, jonka kuningas Aahas hallitusaikanaan uskottomuudessaan saastutti, olemme panneet kuntoon ja pyhittäneet, ja katso, ne ovat Herran alttarin edessä."

29:20  Kuningas Hiskia kokosi varhain aamulla kaupungin päämiehet ja meni Herran temppeliin.

29:21  He toivat seitsemän härkää, seitsemän pässiä ja seitsemän karitsaa sekä seitsemän vuohipukkia syntiuhriksi valtakunnan puolesta, pyhäkön puolesta ja Juudan puolesta. Hän käski pappi Aaronin poikien, pappien, uhrata ne Herran alttarilla.

29:22  He teurastivat naudat, ja papit ottivat veren ja vihmoivat sen alttarille. He teurastivat myös pässit ja vihmoivat veren alttarille. He teurastivat karitsat ja vihmoivat veren alttarille.

29:23  Sen jälkeen he toivat syntiuhripukit kuninkaan ja seurakunnan eteen, ja nämä laskivat kätensä niiden päälle.

29:24  Papit teurastivat ne ja uhrasivat niiden veren syntiuhrina alttarilla toimittaen koko Israelille sovituksen. Sillä kuningas oli käskenyt uhrata polttouhrin ja syntiuhrin koko Israelin puolesta.

29:25  Hän asetti leeviläiset Herran temppeliin, symbaalit, harput ja lyyrat käsissä, niin kuin Daavid ja kuninkaan näkijä Gaad ja profeetta Naatan olivat käskeneet. Käsky oli nimittäin Herran antama hänen profeettojensa kautta.

29:26  Niin leeviläiset seisoivat siinä Daavidin soittimet käsissä, ja papit torvet käsissä.

29:27  Hiskia käski uhrata alttarilla polttouhrin. Kun uhraaminen alkoi, alkoi myös Herran veisuu ja torvien soitto Daavidin, Israelin kuninkaan, soittimien johtaessa.

29:28  Koko seurakunta kumartaen rukoili, veisuu kaikui, ja torvet soivat – kaikkea tätä kesti, kunnes polttouhri oli uhrattu.

29:29  Kun uhraaminen oli päättynyt, kuningas ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan saapuvilla, polvistuivat kumartaen rukoilemaan.

29:30  Kuningas Hiskia ja päämiehet käskivät leeviläisten ylistää Herraa Daavidin ja näkijä Aasafin sanoilla. Nämä ylistivät häntä iloiten, polvistuivat ja kumartaen rukoilivat.

29:31  Sitten Hiskia lausui ja sanoi: "Nyt te olette tuoneet täysin käsin lahjoja Herralle. Astukaa esiin ja tuokaa teurasuhreja ja kiitosuhreja Herran temppeliin." Silloin seurakunta toi teurasuhreja ja kiitosuhreja, ja jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, myös polttouhreja.

29:32  Seurakunnan tuomien polttouhrien lukumäärä oli seitsemänkymmentä nautaa, sata pässiä ja kaksisataa karitsaa, nämä kaikki polttouhriksi Herralle.

29:33  Pyhiä lahjoja oli kuusisataa nautaa ja kolmetuhatta lammasta.

29:34  Mutta pappeja oli niin vähän, etteivät he voineet nylkeä kaikkia polttouhriteuraita. Sen tähden heidän veljensä leeviläiset auttoivat heitä, kunnes tämä työ oli suoritettu ja kunnes papit olivat pyhittäytyneet, sillä leeviläiset pyrkivät vilpittömämmin kuin papit pyhittäytymään.

29:35  Myös polttouhreja oli paljon sekä rauhanuhrirasvoja ja polttouhriin kuuluvia juomauhreja.

29:36  Näin järjestettiin palvelus Herran temppelissä. Hiskia ja kaikki kansa iloitsivat siitä, mitä Jumala oli kansalle valmistanut, sillä se oli tapahtunut nopeasti.

Chapter 30

30:1  Hiskia lähetti sanansaattajat koko Israeliin ja Juudaan ja kirjoitti myös kirjeet Efraimiin ja Manasseen, että he tulisivat Herran temppeliin Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi.

30:2  Kuningas, hänen päämiehensä ja koko Jerusalemin seurakunta päättivät viettää pääsiäistä toisessa kuussa,

30:3  sillä he eivät voineet viettää sitä silloin heti, koska pappeja ei ollut pyhittäytynyt riittävää määrää eikä kansa ollut kokoontunut Jerusalemiin.

30:4  Tämä kelpasi kuninkaalle ja koko seurakunnalle,

30:5  ja niin he päättivät kuuluttaa koko Israelissa Beersebasta Daaniin saakka, että oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Sillä sitä ei ollut vietetty joukolla, niin kuin kirjoitettu oli.

30:6  Juoksijat kulkivat, mukanaan kuninkaan ja hänen päämiestensä kirjeet, halki koko Israelin ja Juudan ja julistivat kuninkaan käskystä: "Te israelilaiset, palatkaa Herran, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, luo, että hän palaisi niiden luo, jotka teistä ovat säilyneet ja pelastuneet Assurin kuninkaiden käsistä.

30:7  Älkää olko niin kuin isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomat Herralle, isiensä Jumalalle, niin että hän antoi teidät häviön omiksi, niin kuin te näette.

30:8  Älkää siis olko niskureita niin kuin teidän isänne. Ojentakaa kätenne Herralle ja tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikiajoiksi, ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne, että hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois.

30:9  Sillä jos te palaatte Herran luo, veljenne ja poikanne saavat osakseen laupeuden voittajiltaan ja voivat palata takaisin tähän maahan. Sillä Herra, teidän Jumalanne, on armollinen ja laupias, eikä hän käännä kasvojaan pois teistä, jos palaatte hänen luokseen."

30:10  Juoksijat kulkivat kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen maassa ja aina Sebuloniin saakka. Mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin.

30:11  Kuitenkin Asserista, Manassesta ja Sebulonista muutamat nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin.

30:12  Myös Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän antoi heille yksimielisen sydämen tekemään, mitä kuningas ja päämiehet olivat Herran sanan mukaan käskeneet.

30:13  Niin kokoontui paljon kansaa Jerusalemiin viettämään happamattoman leivän juhlaa toisessa kuussa. Se oli hyvin suuri kokous.

30:14  He nousivat ja poistivat alttarit Jerusalemista. Myös kaikki suitsutusalttarit he poistivat ja heittivät Kidronin laaksoon.

30:15  He teurastivat pääsiäislampaan toisen kuun neljäntenätoista päivänä. Papit ja leeviläiset häpesivät ja pyhittäytyivät ja toivat polttouhreja Herran temppeliin.

30:16  He asettuivat paikoilleen, niin kuin heidän velvollisuutensa oli Jumalan miehen Mooseksen lain mukaan. Papit vihmoivat veren, otettuaan sen leeviläisten käsistä.

30:17  Sillä seurakunnassa oli monta, jotka eivät olleet pyhittäytyneet. Niin leeviläiset huolehtivat pääsiäislammasten teurastamisesta kaikille, jotka eivät olleet puhtaita, ja niiden pyhittämisestä Herralle.

30:18  Sillä suurin osa kansasta, monet Efraimista ja Manassesta, Isaskarista ja Sebulonista, eivät olleet puhdistautuneet, vaan söivät pääsiäislampaan toisin, kuin oli kirjoitettu. Hiskia oli näet rukoillut heidän puolestaan sanoen: "Herra, joka on hyvä, antakoon anteeksi

30:19  jokaiselle, joka on kiinnittänyt sydämensä Jumalan, Herran, isiensä Jumalan, etsimiseen, vaikka onkin vailla pyhäkköpuhtautta."

30:20  Herra kuuli Hiskiaa ja säästi kansaa.

30:21  Israelilaiset, jotka olivat Jerusalemissa, viettivät seitsemän päivää happamattoman leivän juhlaa iloiten suuresti. Leeviläiset ja papit ylistivät joka päivä Herraa voimakkailla soittimilla, Herran kunniaksi.

30:22  Hiskia puhutteli ystävällisesti kaikkia leeviläisiä, jotka taitavasti suorittivat tehtävänsä Herran kunniaksi. He söivät seitsemän päivää juhlauhreja ja uhrasivat rauhanuhreja ja ylistivät Herraa, isiensä Jumalaa.

30:23  Koko seurakunta päätti viettää juhlaa vielä toiset seitsemän päivää, ja niin vietettiin ilojuhlaa vielä seitsemän päivää.

30:24  Sillä Hiskia, Juudan kuningas, oli antanut seurakunnalle anniksi tuhat härkää ja seitsemän tuhatta lammasta, ja päämiehet olivat antaneet seurakunnalle anniksi tuhat härkää ja kymmenen tuhatta lammasta. Paljon pappeja pyhittäytyi.

30:25  Koko Juudan seurakunta iloitsi ja samoin papit ja leeviläiset ja koko Israelista tullut seurakunta, myös muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maasta tai asuivat Juudassa.

30:26  Jerusalemissa oli ilo suuri, sillä Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, ajoista asti ei sellaista ollut tapahtunut Jerusalemissa.

30:27  Leeviläiset papit nousivat ja siunasivat kansan. Heidän äänensä tuli kuulluksi, ja heidän rukouksensa tuli Herran pyhään asumukseen, taivaaseen.

Chapter 31

31:1  Kun kaikki tämä oli päättynyt, kaikki saapuvilla olevat israelilaiset lähtivät Juudan kaupunkeihin ja murskasivat patsaat, hakkasivat maahan aserapaalut ja kukistivat uhrikukkulat ja alttarit perin pohjin koko Juudassa, Benjaminissa, Efraimissa ja Manassessa. Sitten kaikki israelilaiset palasivat kukin perintömaalleen, kaupunkeihinsa.

31:2  Hiskia asetti pappien ja leeviläisten osastot, heidän osastojensa mukaan, kunkin hänen papillisen tai leeviläisen palvelustehtävänsä mukaan, polttouhreja ja rauhanuhreja toimitettaessa palvelemaan, kiittämään ja ylistämään Herran leirin porteissa.

31:3  Minkä kuningas antoi omaisuudestaan, se käytettiin polttouhreiksi, aamu- ja ehtoopolttouhreiksi sekä sapatteina, uudenkuun päivinä ja juhlina uhrattaviksi polttouhreiksi, niin kuin on kirjoitettuna Herran laissa.

31:4  Hän käski kansan, Jerusalemin asukkaiden, antaa papeille ja leeviläisille heidän osuutensa, että nämä pitäisivät kiinni Herran laista.

31:5  Kun sana levisi, israelilaiset antoivat runsaan määrän ensisatoa jyvistä, viinistä, öljystä ja hunajasta ja kaikesta pellon sadosta. He toivat runsaat kymmenykset kaikesta.

31:6  Myös ne israelilaiset ja Juudan miehet, jotka asuivat Juudan kaupungeissa, toivat kymmenykset naudoista, lampaista ja vuohista sekä kymmenykset Herralle, Jumalalleen, pyhitetyistä pyhistä lahjoista, ja panivat ne eri kasoihin.

31:7  Kolmannessa kuussa he alkoivat panna niitä kasoihin, ja seitsemännessä kuussa he sen lopettivat.

31:8  Kun Hiskia ja päämiehet tulivat ja näkivät kasat, he kiittivät Herraa ja hänen kansaansa Israelia.

31:9  Kun Hiskia kysyi papeilta ja leeviläisiltä näistä kasoista,

31:10  vastasi hänelle ylipappi Asarja, joka oli Saadokin sukua, ja sanoi: "Siitä alkaen, kun ruvettiin tuomaan antia Herran temppeliin, olemme syöneet ja tulleet ravituiksi, ja kuitenkin on jäänyt paljon tähteeksi. Herra on nimittäin siunannut kansaansa, ja tämä paljous on jäänyt tähteeksi."

31:11  Hiskia käski laittaa kammioita Herran temppeliin. Kun ne oli laitettu,

31:12  tuotiin niihin tunnollisesti anti, kymmenys ja pyhät lahjat. Niiden esimiehenä oli leeviläinen Koonanja, ja hänen veljensä Siimei oli häntä lähinnä.

31:13  Jehiel, Asasja, Nahat, Asael, Jerimot, Joosabat, Eliel, Jismakja, Mahat ja Benaja olivat Koonanjan ja hänen veljensä Siimein käskyläisinä kuningas Hiskian ja Asarjan, Jumalan temppelin esimiehen, määräyksestä.

31:14  Leeviläinen Koore, Jimnan poika, joka oli ovenvartijana idän puolella, hoiti Jumalalle annetut vapaaehtoiset lahjat ja Herralle tulevan annin ja korkeasti pyhien lahjojen suorituksen.

31:15  Hänen johdossaan olivat Eedem, Minjamin, Jeesua, Semaja, Amarja ja Sekanja, joiden oli pappiskaupungeissa tunnollisesti suoritettava osuudet veljilleen, niin pienille kuin suurille, osastoittain,

31:16  paitsi sukuluetteloihin merkityille miespuolisille, kolmivuotiaille ja sitä vanhemmille, kaikille, jotka menivät Herran temppeliin tekemään palvelusta, kunakin päivänä sen päivän palveluksen, hoitamaan tehtäviään, osastoittain.

31:17  Papit merkittiin sukuluetteloihin perhekunnittain ja leeviläisistä kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, palvelustehtäviensä mukaan, osastoittain,

31:18  nimittäin niin, että sukuluetteloihin merkittiin kaikki heidän pienet lapsensa, vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, koko heidän joukkonsa, sillä he hoitivat tunnollisesti sitä, mikä oli pyhää.

31:19  Aaronin pojilla, papeilla, jotka asuivat kaupunkiensa laidunmailla, oli joka kaupungissa nimeltä mainitut miehet, joiden oli suoritettava osuudet kaikille miespuolisille pappien joukossa ja kaikille sukuluetteloihin merkityille leeviläisille.

31:20  Näin Hiskia teki koko Juudassa. Hän teki sitä, mikä oli hyvää, oikeaa ja totta Herran, hänen Jumalansa, edessä.

31:21  Kaiken, mihin hän ryhtyi etsiessään Jumalaansa, koskipa se palvelusta Jumalan temppelissä tai lakia ja käskyjä, hän teki kaikesta sydämestään ja menestyi.

Chapter 32

32:1  Näiden tapausten ja Hiskian vakaan vaelluksen jälkeen tuli Sanherib, Assurin kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen varustettuja kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itselleen.

32:2  Kun Hiskia näki Sanheribin tulevan ja olevan aikeessa sotia Jerusalemia vastaan,

32:3  hän neuvotteli päämiestensä ja soturiensa kanssa tukkiakseen vesilähteet, jotka olivat kaupungin ulkopuolella, ja he kannattivat häntä siinä.

32:4  Kokoontui paljon kansaa, ja he tukkivat kaikki lähteet ja puron, joka juoksee sen seudun läpi, sillä he sanoivat: "Miksi Assurin kuninkaat tultuaan löytäisivät runsaasti vettä?"

32:5  Hän rohkaisi mielensä, rakensi koko revityn osan muuria ja korotti torneja ja teki sen ulkopuolelle toisen muurin, varusti Millon Daavidin kaupungissa ja teetti paljon heittoaseita ja kilpiä.

32:6  Hän asetti sotapäälliköitä kansalle ja kokosi heidät luokseen aukealle kaupungin portin eteen ja puhui ystävällisesti heille ja sanoi:

32:7  "Olkaa lujat ja rohkeat, älkää pelätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssaan, sillä se, joka on kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssaan.

32:8  Hänen kanssaan on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, Jumalamme, meitä auttamassa ja sotiamme sotimassa." Kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.

32:9  Tämän jälkeen Sanherib, Assurin kuningas, ollessaan itse koko sotavoimansa kanssa Laakiin edustalla, lähetti palvelijoitaan Jerusalemiin Hiskian, Juudan kuninkaan, luo ja kaikkien Jerusalemissa olevien Juudan miesten luo ja käski sanoa:

32:10  "Näin sanoo Sanherib, Assurin kuningas: Mihin te luotatte, kun jäätte Jerusalemiin saarroksiin?

32:11  Eikö Hiskia viettele teitä ja saata teitä kuolemaan nälkään ja janoon, kun hän sanoo: Herra, meidän Jumalamme, pelastaa meidät Assurin kuninkaan käsistä?

32:12  Eikö tämä sama Hiskia ole poistanut hänen uhrikukkuloitaan ja alttareitaan ja sanonut Juudalle ja Jerusalemille näin: 'Yhden ainoan alttarin edessä teidän on kumartaen rukoiltava ja sillä poltettava uhreja'?

32:13  Ettekö tiedä, mitä minä ja isäni olemme tehneet muiden maiden kaikille kansoille? Ovatko näiden maiden kansojen jumalat voineet pelastaa maatansa käsistäni?

32:14  Onko kukaan isieni tuhoamien kansojen kaikista jumalista voinut pelastaa kansaansa käsistäni? Kuinka sitten Jumalanne voisi pelastaa teidät minun käsistäni?

32:15  Älkää siis antako Hiskian näin pettää ja vietellä itseänne älkääkä uskoko häntä, sillä ei minkään kansan eikä minkään valtakunnan jumala ole voinut pelastaa kansaansa käsistäni tai isieni käsistä, saati sitten teidän Jumalanne: ei hän pelasta teitä minun käsistäni."

32:16  Hänen palvelijansa puhuivat vielä enemmän Herraa Jumalaa ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan.

32:17  Hän kirjoitti myös kirjeen herjatakseen Herraa, Israelin Jumalaa, ja puhuakseen häntä vastaan. Siinä sanottiin näin: "Niin kuin muiden maiden kansojen jumalat eivät ole pelastaneet kansojansa minun käsistäni, niin ei Hiskiankaan Jumala ole pelastava kansaansa minun käsistäni."

32:18  Jerusalemin kansalle, jota oli muurilla, he huusivat kovalla äänellä juudan kielellä nostaakseen heissä pelon ja kauhun, että saisivat kaupungin valloitetuksi.

32:19  He puhuivat Jerusalemin Jumalasta kuin muiden maiden kansojen jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.

32:20  Mutta kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamosin poika, rukoilivat tämän tähden ja huusivat taivaan puoleen.

32:21  Herra lähetti enkelin, joka tuhosi kaikki soturit, ruhtinaat ja päälliköt Assurin kuninkaan leirissä, niin että hän häpeä kasvoillaan palasi takaisin maahansa. Kun hän kerran meni jumalansa temppeliin, kaatoivat hänet siellä miekalla ne, jotka olivat lähteneet hänen omasta ruumiistaan.

32:22  Näin Herra vapahti Hiskian ja Jerusalemin asukkaat Sanheribin, Assurin kuninkaan, käsistä ja kaikkien käsistä, ja hän johdatti heitä joka taholla.

32:23  Monet toivat Herralle lahjoja Jerusalemiin ja Hiskialle, Juudan kuninkaalle, kalleuksia, ja hän kohosi sen jälkeen kaikkien kansojen silmissä.

32:24  Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Niin hän rukoili Herraa, ja hän vastasi hänelle ja antoi tapahtua hänelle ihmeen.

32:25  Mutta Hiskia ei palkinnut hyvää hyvällä, vaan hänen sydämensä ylpistyi. Sen vuoksi hänen ja Juudan ja Jerusalemin osaksi tuli viha.

32:26  Mutta kun Hiskia nöyrtyi sydämensä ylpeydestä, hän ja Jerusalemin asukkaat, Herran viha ei kohdannut heitä Hiskian päivinä.

32:27  Hiskialle tuli hyvin paljon rikkautta ja kunniaa. Hän hankki itselleen aarrekammioita hopeaa, kultaa, kalliita kiviä, hajuaineita, kilpiä ja kaikkia kallisarvoisia esineitä varten,

32:28  varastohuoneita jyvä-, viini- ja öljysatoa varten ja talleja kaikille juhdille ja karjalaumoja tarhoihin.

32:29  Hän rakennutti itselleen myös kaupunkeja ja hankki suuret laumat lampaita ja vuohia ja nautakarjaa, sillä Jumala oli antanut hänelle hyvin suuren omaisuuden.

32:30  Hiskia myös tukki Giihonin veden yläjuoksun ja johti veden alas, länteen päin, Daavidin kaupunkiin. Hiskia menestyi kaikessa, mitä hän teki.

32:31  Niinpä Jumala ainoastaan koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli, jätti hänet Baabelin ruhtinasten lähettiläiden valtaan, jotka olivat lähetetyt hänen luokseen tiedustelemaan ihmettä, joka oli tapahtunut maassa.

32:32  Mitä muuta on kerrottavaa Hiskiasta ja hänen hurskaista teoistaan, katso, se on kirjoitettuna profeetta Jesajan, Aamosin pojan, näyssä, Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.

32:33  Hiskia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin siihen, mistä noustaan Daavidin jälkeläisten haudoille. Koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle kunniaa, kun hän kuoli. Hänen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 33

33:1  Manasse oli kahdentoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä viisi vuotta.

33:2  Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niiden kansojen kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä.

33:3  Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli kukistanut, pystytti alttareita baaleille, teki aseroja ja kumarsi ja palveli kaikkea taivaan joukkoa.

33:4  Hän rakensi alttareita myös Herran temppeliin, josta Herra oli sanonut: "Jerusalemissa on minun nimeni oleva ikuisesti."

33:5  Hän rakensi alttareita kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin esipihoihin.

33:6  Hän myös pani poikansa kulkemaan tulen läpi Ben-Hinnomin laaksossa, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta ja velhoutta ja hankki itselleen vainaja- ja tietäjähenkien manaajia. Hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet.

33:7  Teettämänsä veistetyn kuvapatsaan hän asetti Jumalan temppeliin, josta Jumala oli sanonut Daavidille ja hänen pojalleen Salomolle: "Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista, asetan nimeni ikiajoiksi.

33:8  Enkä enää kuljeta Israelin jalkoja pois siitä maasta, jonka olen määrännyt isillenne, jos Israel vain tarkasti noudattaa kaikkea, mitä olen käskenyt heidän noudattaa, koko lakia ja käskyjä ja oikeuksia, jotka ovat Mooseksen kautta annetut."

33:9  Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään enemmän pahaa, kuin olivat tehneet ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.

33:10  Herra puhui Manasselle ja hänen kansalleen, mutta he eivät kuunnelleet.

33:11  Herra toi Assurin kuninkaan sotapäälliköt heidän kimppuunsa. He ottivat Manassen kiinni koukuilla, kytkivät hänet vaskikahleisiin ja veivät hänet Baabeliin.

33:12  Mutta ahdingossa ollessaan hän etsi Herran, Jumalansa, mielisuosiota ja nöyrtyi syvästi isiensä Jumalan edessä.

33:13  Kun hän näin rukoili ja itki hänen edessään, Jumala kuuli hänen rukouksensa ja toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa. Silloin Manasse tuli tietämään, että Herra on Jumala.

33:14  Sen jälkeen hän rakennutti Daavidin kaupungin ulomman muurin, länteen päin Giihonista, laaksoon, aina Kalaporttiin saakka, niin että se ympäröi Oofelin, ja hän teki siitä hyvin korkean. Hän asetti sotapäälliköitä kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin.

33:15  Hän poisti vieraat jumalat ja kuvapatsaan Herran temppelistä sekä kaikki alttarit, jotka hän oli rakennuttanut Herran temppelin vuorelle ja Jerusalemiin, ja heitätti ne kaupungin ulkopuolelle.

33:16  Hän kunnosti Herran alttarin ja uhrasi sillä rauhan- ja kiitosuhreja ja kehotti Juudaa palvelemaan Herraa, Israelin Jumalaa.

33:17  Mutta kansa uhrasi edelleen uhrikukkuloilla, kuitenkin ainoastaan Herralle, Jumalalleen.

33:18  Mitä muuta on kerrottavaa Manassesta, ja kuinka hän rukoili Jumalaansa, ja näkijöiden puheista, jotka puhuivat hänelle Herran, Israelin Jumalan, nimessä, katso, se on Israelin kuningasten aikakirjassa.

33:19  Hänen rukouksestaan ja kuinka hän tuli kuulluksi, ja kaikista hänen synneistään ja uskottomuudestaan ja niistä paikoista, joihin hän rakennutti uhrikukkuloita ja pystytti aserapaaluja ja jumalankuvia, ennen kuin hän nöyrtyi, katso, niistä on kirjoitettu Hoosain aikakirjaan.

33:20  Manasse meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin linnaansa. Hänen poikansa Aamon tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

33:21  Aamon oli kahdenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta.

33:22  Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli tehnyt. Aamon uhrasi kaikille niille jumalankuville, jotka hänen isänsä Manasse oli teettänyt, ja palveli niitä.

33:23  Mutta hän ei nöyrtynyt Herran edessä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli nöyrtynyt, vaan hän, Aamon, sälytti päälleen suuren syntivelan.

33:24  Hänen palvelijansa tekivät salaliiton häntä vastaan ja tappoivat hänet hänen linnassaan.

33:25  Mutta maan kansa surmasi kaikki ne, jotka olivat tehneet salaliiton kuningas Aamonia vastaan. Maan kansa teki hänen poikansa Joosian kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 34

34:1  Joosia oli kahdeksan vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentä yksi vuotta.

34:2  Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.

34:3  Kahdeksantena hallitusvuotenaan ollessaan vielä nuorukainen hän alkoi etsiä isänsä Daavidin Jumalaa ja kahdentenatoista vuotena hän alkoi puhdistaa Juudaa ja Jerusalemia uhrikukkuloista ja aserapaaluista sekä veistetyistä ja valetuista jumalankuvista.

34:4  Baalin alttarit kukistettiin hänen läsnä ollessaan, ja niiden yli kohoavat auringonpatsaat hän hakkasi maahan, ja aserapaalut sekä veistetyt ja valetut jumalankuvat hän murskasi ja rouhensi ja sirotteli niiden haudoille, jotka olivat niille uhranneet.

34:5  Pappien luut hän poltti heidän alttareillaan. Niin hän puhdisti Juudan ja Jerusalemin.

34:6  Manassen, Efraimin ja Simeonin kaupungeissa aina Naftaliin asti kaikkialla hän heidän miekoillaan

34:7  kukisti alttarit, löi palasiksi ja rouhensi aserapaalut ja jumalankuvat, ja hakkasi maahan kaikki auringonpatsaat koko Israelin maasta. Sitten hän palasi Jerusalemiin.

34:8  Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan puhdistaessaan maata ja temppeliä hän lähetti Saafanin, Asaljan pojan, kaupungin päällikön Maasejan ja kirjaaja Jooahin, Jooahaan pojan, korjaamaan Herran, hänen Jumalansa, temppeliä.

34:9  He tulivat ylimmäisen papin Hilkian luo ja jättivät Jumalan temppeliin tuodut rahat, joita leeviläiset, ovenvartijat, olivat koonneet Manassesta, Efraimista ja koko muusta Israelista ja koko Juudasta, Benjaminista ja Jerusalemin asukkailta.

34:10  He antoivat ne työnteettäjille, jotka oli pantu valvomaan töitä Herran temppelissä, ja nämä maksoivat niillä työmiehet, jotka työskentelivät Herran temppelissä ja laittoivat ja korjasivat temppeliä.

34:11  Niistä annettiin myös puusepille ja rakentajille, että nämä ostaisivat hakattuja kiviä ja puutavaraa kiinnitysparruiksi ja kattohirsiksi niihin rakennuksiin, jotka Juudan kuninkaat olivat turmelleet.

34:12  Nämä miehet toimivat työssään luottamusmiehinä. Leeviläiset Jahat ja Obadja, Merarin jälkeläiset, ja Sakarja ja Mesullam, Kehatin jälkeläiset, oli pantu valvomaan ja johtamaan heitä, myös kaikki leeviläiset, jotka ymmärsivät soittimista.

34:13  He myös valvoivat taakankantajia ja johtivat kaikkia työmiehiä eri töissä. Leeviläisiä oli kirjureina, virkamiehinä ja ovenvartijoina.

34:14  Kun he olivat viemässä ulos Herran temppeliin tuotuja rahoja, pappi Hilkia löysi Herran lain kirjan, joka oli annettu Mooseksen kautta.

34:15  Hilkia lausui ja sanoi kirjuri Saafanille: "Minä löysin Herran temppelistä lain kirjan." Hilkia antoi kirjan Saafanille.

34:16  Saafan vei kirjan kuninkaalle ja teki lisäksi kuninkaalle selon asiasta, sanoen: "Kaikki, mitä annettiin palvelijoillesi tehtäväksi, he ovat tehneet:

34:17  he ovat ottaneet esille rahat, jotka olivat Herran temppelissä, ja antaneet ne työnvalvojille ja työnteettäjille."

34:18  Kirjuri Saafan kertoi kuninkaalle sanoen: "Pappi Hilkia antoi minulle erään kirjan." Saafan luki sen kuuluvasti kuninkaalle.

34:19  Kun kuningas kuuli lain sanat, hän repäisi vaatteensa.

34:20  Kuningas käski Hilkiaa, Ahikamia, Saafanin poikaa, Abdonia, Miikan poikaa, kirjuri Saafania ja Asajaa, kuninkaan palvelijaa, sanoen:

34:21  "Menkää ja kysykää puolestani ja niiden puolesta, joita on jäljellä Israelista ja Juudasta, neuvoa Herralta tästä löydetystä kirjasta. Sillä suuri on Herran viha, joka on vuodatettu ylitsemme, sen tähden että isämme eivät ole noudattaneet Herran sanaa eivätkä tehneet mitään kaikesta siitä, mikä on kirjoitettuna tässä kirjassa."

34:22  Hilkia sekä ne muut, jotka kuningas määräsi, menivät naisprofeetta Huldan luo, joka oli vaatevarastonhoitajan Sallumin, Tokhatin pojan, Hasran pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. He puhuivat hänelle, niin kuin edellä mainittiin.

34:23  Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa sille miehelle, joka lähetti teidät luokseni:

34:24  'Näin sanoo Herra: Katso, minä annan onnettomuuden kohdata tätä paikkaa ja sen asukkaita, kaikkien kirousten, jotka on kirjoitettu siihen kirjaan, joka on luettu Juudan kuninkaalle,

34:25  koska he ovat hylänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet minut kaikilla kättensä teoilla. Sillä vihani on vuodatettu tämän paikan yli eikä ole sammuva.

34:26  Mutta Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät kysymään neuvoa Herralta, sanokaa näin: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka olet kuullut:

34:27  Koska sydämesi on pehmennyt ja sinä olet nöyrtynyt Jumalan edessä kuullessasi, mitä hän on puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, koska sinä olet nöyrtynyt edessäni ja reväissyt vaatteesi ja itkenyt edessäni, minäkin olen kuullut sinua, sanoo Herra.

34:28  Katso, korjaan sinut isiesi luo, ja saat rauhassa siirtyä hautaasi, ja silmäsi pääsevät näkemästä kaikkea onnettomuutta, minkä minä tuotan tälle paikalle ja sen asukkaille.'" He toivat kuninkaalle tämän vastauksen.

34:29  Kuningas lähetti kokoamaan luokseen kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat.

34:30  Kuningas meni Herran temppeliin, hän ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, myös papit ja leeviläiset, kaikki kansa suurimmasta pienimpään asti, ja hän luki heidän kuultensa kaikki Herran temppelistä löydetyn liitonkirjan sanat.

34:31  Kuningas asettui paikalleen ja teki Herran edessä liiton, että heidän tuli seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjään, todistuksiaan ja säädöksiään kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ja täyttää liiton sanat, jotka ovat kirjoitetut siihen kirjaan.

34:32  Hän otti siihen liittoon kaikki, jotka olivat Jerusalemissa ja Benjaminissa. Jerusalemin asukkaat tekivät, niin kuin Jumalan, heidän isiensä Jumalan, liitto vaati.

34:33  Joosia poisti kaikki kauhistukset israelilaisten kaikista maakunnista ja vaati jokaista, joka Israelissa oli, palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Niin kauan kuin hän eli, he eivät luopuneet Herrasta, isiensä Jumalasta.

Chapter 35

35:1  Joosia vietti Jerusalemissa pääsiäistä Herran kunniaksi. Pääsiäislammas teurastettiin ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä.

35:2  Hän asetti papit heidän palvelustehtäviinsä ja rohkaisi heitä palvelemaan Herran temppelissä.

35:3  Hän sanoi leeviläisille, jotka opettivat kaikkea Israelia ja jotka olivat pyhitetyt Herralle: "Pankaa pyhä arkki temppeliin, jonka Salomo, Daavidin poika, Israelin kuningas, on rakentanut. Teidän ei enää tarvitse kantaa sitä olallanne. Palvelkaa nyt Herraa, Jumalaanne, ja hänen kansaansa Israelia.

35:4  Valmistautukaa perhekunnittain osastojenne mukaan Daavidin, Israelin kuninkaan, määräyksen ja hänen poikansa Salomon käskykirjan mukaan,

35:5  ja asettukaa pyhäkköön veljienne, kansan, perhekuntaryhmien mukaan, niin että jokaista ryhmää kohden on yksi leeviläisten perhekuntaosasto.

35:6  Teurastakaa pääsiäislammas ja pyhittäytykää ja valmistakaa se veljillenne tehdäksenne Herran sanan mukaan, joka on puhuttu Mooseksen kautta."

35:7  Joosia antoi kansalle anniksi lampaita ja vuohia, karitsoja ja kilejä, kolmekymmentä tuhatta luvultaan, kaikki pääsiäisuhreiksi kaikille saapuvilla oleville, ja kolmetuhatta nautaa, kaikki nämä kuninkaan omaisuutta.

35:8  Hänen päämiehensä antoivat vapaaehtoisesti annin kansalle, papeille ja leeviläisille. Hilkia, Sakarja ja Jehiel, Jumalan temppelin esimiehet, antoivat papeille pääsiäisuhreiksi kaksituhatta kuusisataa karitsaa, sekä myös kolmesataa nautaa.

35:9  Koonanja, Semaja ja hänen veljensä Netanel, sekä Hasabja, Jegiel ja Joosabad, leeviläisten päämiehet, antoivat antina leeviläisille pääsiäisuhreiksi viisituhatta karitsaa ja viisisataa nautaa.

35:10  Näin järjestettiin jumalanpalvelus. Papit asettuivat paikoilleen ja samoin leeviläiset osastoittain, kuten kuningas oli käskenyt.

35:11  Teurastettiin pääsiäislammas, ja papit vihmoivat veren, jonka olivat ottaneet leeviläisten käsistä, ja leeviläiset nylkivät nahan.

35:12  Mutta he panivat syrjään polttouhrikappaleet, antaakseen ne rahvaalle perhekuntaryhmittäin uhrattaviksi Herralle, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen kirjassa, samoin he tekivät myös naudoille.

35:13  He paistoivat tulella pääsiäislampaan säädetyllä tavalla, mutta pyhät lahjat he keittivät padoissa, ruukuissa ja vadeissa ja veivät ne kiirettä pitäen kansalle.

35:14  Sitten he valmistivat ne itselleen ja papeille, sillä papit, Aaronin pojat, olivat yöhön saakka uhraamassa polttouhria ja rasvoja, – sen tähden leeviläiset valmistivat [ne] itselleen ja papeille, Aaronin pojille.

35:15  Veisaajat, Aasafin pojat, olivat paikoillaan, niin kuin Daavid, Aasaf, Heeman ja Jedutun, kuninkaan näkijä, olivat määränneet, niin myös ovenvartijat jokaisella portilla. Heidän ei ollut lupa lähteä palveluksestaan, vaan heidän leeviläiset veljensä valmistivat heille [aterian].

35:16  Näin järjestettiin kaikki Herran palvelus sinä päivänä, pääsiäisen vietto ja polttouhrien uhraaminen Herran alttarilla, kuten kuningas Joosia oli käskenyt.

35:17  Näin viettivät saapuvilla olevat israelilaiset sinä aikana pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää.

35:18  Sellaista pääsiäistä ei ollut vietetty Israelissa profeetta Samuelin päivistä. Sillä ei kukaan Israelin kuninkaista ollut viettänyt sellaista pääsiäistä, kuin nyt viettivät Joosia, papit ja leeviläiset, koko Juuda ja saapuvilla olevat israelilaiset sekä Jerusalemin asukkaat.

35:19  Joosian kahdeksantenatoista hallitusvuotena vietettiin tämä pääsiäinen.

35:20  Kaiken tämän jälkeen, sitten kun Joosia oli pannut kuntoon temppelin, lähti Neko, Egyptin kuningas, sotimaan Karkemista vastaan, joka on Eufratin varrella, ja Joosia meni häntä vastaan.

35:21  Neko lähetti sanansaattajat hänen luokseen ja käski sanoa: "Mitä sinulla on tekemistä minun kanssani, Juudan kuningas? Enhän minä nyt tule sinua vastaan, vaan sitä sukua vastaan, joka on sodassa minun kanssani, ja Jumala on käskenyt minua kiiruhtamaan. Jätä rauhaan Jumala, joka on kanssani, ettei hän tuhoaisi sinua."

35:22  Mutta Joosia ei väistänyt häntä, vaan pukeutui tuntemattomaksi taistellakseen häntä vastaan, eikä kuullut Nekon sanoja, jotka kuitenkin tulivat Jumalan suusta. Hän meni taistelemaan Megiddon tasangolle.

35:23  Mutta ampujat ampuivat kuningas Joosiaa. Kuningas sanoi palvelijoilleen: "Viekää minut pois, sillä olen pahasti haavoittunut."

35:24  Hänen palvelijansa siirsivät hänet sotavaunuista ja panivat hänet hänen toisiin vaunuihinsa ja kuljettivat hänet Jerusalemiin. Hän kuoli, ja hänet haudattiin isiensä hautoihin. Koko Juuda ja Jerusalem surivat Joosiaa.

35:25  Jeremia sepitti itkuvirren Joosiasta. Kaikki laulajat ja laulajattaret ovat itkuvirsissään puhuneet Joosiasta aina tähän päivään asti, ja nämä ovat tulleet yleisiksi Israelissa. Katso, ne ovat kirjoitettuina Itkuvirsissä.

35:26  Mitä muuta on kerrottavaa Joosiasta ja hänen hurskaista teoistaan, joita hän teki sen mukaan, kuin on kirjoitettuna Herran laissa,

35:27  hänen sekä aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, katso, se on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa.

Chapter 36

36:1  Maan kansa otti Joosian pojan Jooahaan ja teki hänet kuninkaaksi Jerusalemiin hänen isänsä jälkeen.

36:2  Jooahas oli kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta.

36:3  Mutta Egyptin kuningas pani hänet viralta Jerusalemissa ja otti maasta pakkoverona sata talenttia hopeaa ja yhden talentin kultaa.

36:4  Egyptin kuningas teki hänen veljensä Eljakimin Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Mutta hänen veljensä Jooahaan Neko otti ja vei Egyptiin.

36:5  Joojakim oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä.

36:6  Nebukadnessar, Baabelin kuningas, lähti häntä vastaan ja kytki hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin.

36:7  Nebukadnessar vei Herran temppelin kalustoa Baabeliin ja pani ne temppeliinsä Baabelissa.

36:8  Mitä muuta on kerrottavaa Joojakimista ja niistä kauhistuksista, joita hän teki, ja mitä hänessä havaittiin, katso, se on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa. Hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

36:9  Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.

36:10  Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet Baabeliin, hänet sekä Herran temppelin kallisarvoiset esineet. Hän teki hänen veljensä Sidkian Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi.

36:11  Sidkia oli kahdenkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta.

36:12  Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Hän ei nöyrtynyt profeetta Jeremian edessä, jonka sana tuli Herran suusta.

36:13  Myös hän kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, joka kuitenkin oli vannottanut hänet Jumalan kautta. Hän oli niskuri ja paadutti sydämensä, niin ettei hän kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen.

36:14  Myös kaikki pappien päämiehet ja kansa harjoittivat paljon uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia pakanoiden kauhistuksia ja saastuttivat Herran temppelin, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa.

36:15  Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustaan.

36:16  Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojaan, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei ollut enää apua.

36:17  Hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössään eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä. Kaikki hän antoi tämän käsiin.

36:18  Kaikki Jumalan temppelin esineet, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin.

36:19  Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin.

36:20  Ne, jotka olivat säilyneet miekalta, vietiin karkotukseen Baabeliin. He olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan.

36:21  Niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan – niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi – kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.

36:22  Mutta Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassaan kuulutti ja julisti myös käskykirjalla näin:

36:23  "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon Herra, hänen Jumalansa, ja hän menköön sinne."