FinRK - Joshua

Chapter 1

1:1  Kun Herran palvelija Mooses oli kuollut, Herra sanoi Joosualle, Nuunin pojalle, Mooseksen palvelijalle:

1:2  ”Minun palvelijani Mooses on kuollut. Nouse siis nyt ja mene tämän Jordanvirran yli yhdessä koko tämän kansan kanssa siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille.

1:3  Jokaisen paikan, jota jalkanne tallaa, minä annan teille, niin kuin olen Moosekselle puhunut.

1:4  Maa autiomaasta ja Libanonista suureen virtaan, Eufratvirtaan sekä koko heettiläisten maa auringonlaskun puolella olevaan Suureenmereen asti, on oleva teidän aluettanne.

1:5  Kukaan ei kestä sinun edessäsi koko sinun elinaikanasi. Niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, niin Minä olen sinunkin kanssasi. Minä en jätä enkä hylkää sinua.

1:6  Ole luja ja aivan rohkea, sillä sinä jaat tälle kansalle perinnöksi sen maan, jonka minä heidän isilleen vannomallani valalla olen luvannut antaa heille.

1:7  Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata kaikessa toiminnassasi tarkoin sitä opetusta, jonka palvelijani Mooses on sinulle antanut. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, jotta menestyisit, missä ikinä kuljetkin.

1:8  Älköön tämä lain kirja väistykö sinun suustasi, vaan mietiskele sitä päivin ja öin, että noudattaisit tarkasti kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut ja menestyt tielläsi.

1:9  Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.”

1:10  Niin Joosua käski kansan johtomiehiä:

1:11  ”Kulkekaa leirin halki ja antakaa kansalle tämä käsky: ’Valmistakaa itsellenne evästä, sillä kolmen päivän kuluttua te kuljette tämän Jordanin yli mennäksenne ottamaan omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille perinnöksi.’”

1:12  Mutta ruubenilaisille, gaadilaisille ja puolelle Manassen heimoa Joosua sanoi:

1:13  ”Muistakaa se käsky, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille sanoessaan: ’Herra, teidän Jumalanne, suo teidän päästä rauhaan ja antaa teille tämän maan.’

1:14  Vaimonne, lapsenne ja karjanne jääkööt siihen maahan, jonka Mooses antoi teille Jordanin tältä puolen. Mutta teidän, kaikkien sotakuntoisten, on mentävä taisteluvalmiina virran yli veljienne edellä ja autettava heitä,

1:15  kunnes Herra suo veljienne päästä rauhaan niin kuin teidänkin ja hekin ottavat omakseen sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa heille. Sitten te voitte palata takaisin perintömaallenne ja ottaa omaksenne sen alueen, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille Jordanin tältä puolelta, auringonnousun puolelta.”

1:16  Niin he vastasivat Joosualle: ”Kaiken, minkä olet käskenyt meidän tehdä, me teemme, ja mihin meidät lähetätkin, sinne me menemme.

1:17  Niin kuin me olemme kaikessa totelleet Moosesta, niin me tottelemme sinuakin. Olkoon vain Herra, sinun Jumalasi, sinun kanssasi, kuten hän oli Mooseksen kanssa.

1:18  Jokainen, joka niskoittelee sinun käskyjäsi vastaan eikä tottele sanojasi kaikessa, mitä käsket hänen tehdä, surmattakoon. Ole vain luja ja rohkea.”

Chapter 2

2:1  Sitten Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoilijaa ja sanoi: ”Menkää ottamaan selvää maasta ja Jerikosta.” He lähtivät matkaan ja tulivat Raahab-nimisen porton taloon ja kävivät siellä levolle.

2:2  Jerikon kuninkaalle ilmoitettiin: ”Tänne on yöllä tullut israelilaisia miehiä tutkimaan maata.”

2:3  Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: ”Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi ja ovat talossasi, sillä he ovat tulleet vakoilemaan koko tätä maata.”

2:4  Mutta nainen oli ottanut molemmat miehet ja piilottanut heidät. Hän sanoi: ”On totta, että miehet tulivat luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat.

2:5  Kun kaupungin portteja pimeän tullessa suljettiin, miehet lähtivät ulos, enkä tiedä, minne he menivät. Ajakaa nopeasti heitä takaa, niin saavutatte heidät.”

2:6  Mutta hän oli vienyt vakoojat katolle ja piilottanut heidät pellavanvarsien alle, jotka hän oli sinne asettanut.

2:7  Niin Jerikon miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä ylityspaikoille saakka. Ja portti suljettiin heti, kun takaa-ajajat olivat lähteneet heidän peräänsä.

2:8  Mutta ennen kuin vakoojat olivat käyneet levolle, Raahab nousi katolle heidän luokseen

2:9  ja sanoi heille: ”Minä tiedän, että Herra on antanut teille tämän maan. Kauhu teitä kohtaan on vallannut meidät, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon teidän edessänne.

2:10  Me olemme kuulleet, miten Herra kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Tiedämme myös, mitä te teitte Jordanin toisella puolella niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi.

2:11  Kun me sen kuulimme, sydämemme raukesi pelosta, eikä kenelläkään ole enää rohkeutta käydä teitä vastustamaan, sillä Herra, teidän Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä.

2:12  Vannokaa nyt minulle Herran kautta, että osoitatte laupeutta isäni perheelle, koska minä olen osoittanut laupeutta teille. Antakaa minulle varma merkki siitä,

2:13  että jätätte henkiin minun isäni, äitini, veljeni, sisareni ja koko heidän väkensä ja pelastatte meidät kuolemasta.”

2:14  Niin miehet sanoivat hänelle: ”Me vastaamme hengellämme teidän hengestänne, kunhan vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, me osoitamme sinulle laupeutta ja uskollisuutta.”

2:15  Sitten Raahab laski heidät köydellä alas ikkunasta. Hän näet asui talossa, joka oli kiinni kaupungin muurissa.

2:16  Hän sanoi heille: ”Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajat kohtaisi teitä. Olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet. Sitten voitte jatkaa matkaanne.”

2:17  Miehet sanoivat hänelle: ”Me olemme vapaat siitä valasta, jonka meillä vannotit,

2:18  jollet sinä, kun me tulemme tähän maahan, sido tätä punaista nauhaa siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa isääsi, äitiäsi, veljiäsi ja isäsi koko perhettä luoksesi taloon.

2:19  Jos joku lähtee talosi ovesta ulos, hänen verensä tulkoon hänen itsensä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat. Jos taas meistä jonkun käsi sattuu keneen tahansa, joka on sinun kanssasi talossa, hänen verensä tulkoon meidän itsemme päälle.

2:20  Mutta jos sinä ilmaiset tämän asiamme, me olemme vapaat valasta, jonka meillä vannotit.”

2:21  Raahab sanoi: ”Olkoon niin kuin sanotte”, ja päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Sitten Raahab sitoi punaisen nauhan ikkunaan.

2:22  Niin miehet lähtivät, tulivat vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Nämä olivat etsineet heitä kaikkialta tien varrelta, mutta eivät olleet löytäneet.

2:23  Sitten nuo kaksi miestä kääntyivät paluumatkalle. He laskeutuivat alas vuorilta, menivät virran yli ja tulivat Joosuan, Nuunin pojan, luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut,

2:24  ja sanoivat Joosualle: ”Herra on todella antanut koko maan meidän käsiimme, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon edessämme.”

Chapter 3

3:1  Joosua ja kaikki israelilaiset nousivat ylös varhain aamulla, lähtivät liikkeelle Sittimistä ja tulivat Jordanille. Siellä he yöpyivät ennen kuin menivät virran yli.

3:2  Kolmen päivän kuluttua johtomiehet kulkivat leirin halki

3:3  ja antoivat kansalle käskyn sanoen: ”Kun näette Herran, teidän Jumalanne, liitonarkun ja leeviläiset papit sitä kantamassa, niin lähtekää tekin paikoiltanne liikkeelle ja kulkekaa sen jäljessä.

3:4  Mutta olkoon teidän ja arkun välillä noin kahdentuhannen kyynärän välimatka. Älkää menkö arkun lähelle, että tietäisitte tien, jota teidän on kuljettava, sillä te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä.”

3:5  Joosua sanoi kansalle: ”Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra tekee ihmeitä teidän keskuudessanne.”

3:6  Papeille hän sanoi: ”Ottakaa liitonarkku ja kulkekaa kansan edellä.” Niin he ottivat liitonarkun ja kulkivat kansan edellä.

3:7  Sitten Herra sanoi Joosualle: ”Tästä päivästä alkaen minä teen sinut suureksi koko Israelin silmissä, jotta he tietäisivät, että Minä olen sinun kanssasi niin kuin minä olin Mooseksen kanssa.

3:8  Sinun on annettava liitonarkkua kantaville papeille tämä käsky: ’Kun tulette Jordanin veden ääreen, pysähtykää siihen seisomaan.’”

3:9  Joosua sanoi israelilaisille: ”Tulkaa tänne ja kuulkaa Herran, teidän Jumalanne, sanat.”

3:10  Joosua sanoi vielä: ”Tästä te tiedätte, että elävä Jumala on teidän keskellänne: hän karkottaa varmasti teidän tieltänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset.

3:11  Katsokaa, kaiken maan Herran liitonarkku kulkee teidän edellänne Jordaniin.

3:12  Valitkaa nyt kaksitoista miestä Israelin heimoista, kustakin heimosta yksi mies.

3:13  Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, liitonarkkua, laskevat jalkansa Jordanin veteen, katkeaa joen ylhäältäpäin tulevan veden virtaus ja vesi pysähtyy yhtenäiseksi muuriksi.”

3:14  Sitten kansa lähti liikkeelle teltoistaan mennäkseen Jordanin poikki, ja liitonarkkua kantavat papit kulkivat kansan edellä.

3:15  Kun liitonarkun kantajat tulivat Jordanille ja arkkua kantavien pappien jalat painuivat rantaveteen, niin – vaikka Jordan koko elonleikkuuajan tulvii yli kaikkien äyräittensä –

3:16  ylhäältäpäin virtaava vesi pysähtyi. Se seisoi yhtenäisenä muurina hyvin kaukana Aadamin luona, sen kaupungin, joka on Saaretanin vieressä. Vesi, joka virtasi alaspäin Aromereen, Suolamereen, hävisi näkyvistä, ja kansa kulki virran yli Jerikon kohdalta.

3:17  Koko Israel kulki kuivaa myöten, ja Herran liitonarkkua kantavat papit seisoivat alallaan kuivalla pohjalla keskellä Jordania, kunnes koko kansa oli ehtinyt kulkea Jordanin yli.

Chapter 4

4:1  Kun koko kansa oli kulkenut Jordanin yli, Herra sanoi Joosualle:

4:2  ”Ottakaa kansan keskuudesta kaksitoista miestä, yksi mies kustakin heimosta,

4:3  ja antakaa heille tämä käsky: ’Ottakaa kukin keskeltä Jordania, aivan pappien jalkojen juuresta, kaksitoista kiveä. Viekää ne mukananne ja asettakaa ne siihen paikkaan, johon jäätte ensi yöksi.’”

4:4  Niin Joosua kutsui ne kaksitoista miestä, jotka hän oli israelilaisista määrännyt tähän tehtävään, yhden miehen kustakin heimosta.

4:5  Hän sanoi heille: ”Menkää Herran, Jumalanne, liitonarkun eteen keskelle Jordania, ja nostakoon kukin teistä olalleen kiven, israelilaisten heimojen lukumäärän mukaan,

4:6  jotta niistä tulisi muistomerkki teidän keskellenne. Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät, mitä nämä kivet teille merkitsevät,

4:7  vastatkaa heille: ’Sitä, että Jordanin vesien virtaus katkesi Herran liitonarkun edessä, kun se kulki virran poikki. Jordanin vesien virtaus katkesi, ja siitä nämä kivet ovat israelilaisille ikuisena muistona.”

4:8  Israelilaiset tekivät juuri niin kuin Joosua oli käskenyt. He ottivat israelilaisten heimojen lukumäärän mukaan kaksitoista kiveä keskeltä Jordania, kuten Herra oli puhunut Joosualle, veivät ne mukanaan yöpymispaikkaan ja asettivat ne sinne.

4:9  Joosua pystytti kaksitoista kiveä myös keskelle Jordania sille kohdalle, jossa liitonarkkua kantavat papit seisoivat. Ne kivet ovat siellä vielä tänäkin päivänä.

4:10  Arkkua kantavat papit seisoivat keskellä Jordania, kunnes kaikki, mitä Herra oli käskenyt Joosuan puhua kansalle, oli tehty, aivan niin kuin Mooses oli Joosuaa käskenyt. Sitten kansa kiirehti virran yli.

4:11  Kun koko kansa oli kulkenut virran yli, Herran liitonarkku ja papit siirtyivät kansan eteen.

4:12  Ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa kulkivat taisteluvalmiina israelilaisten etujoukkona, niin kuin Mooses oli heille puhunut.

4:13  Noin nelikymmentuhantinen sotaan varustettu joukko kulki Herran kasvojen edessä taisteluun Jerikon arolle.

4:14  Sinä päivänä Herra teki Joosuan suureksi kaikkien israelilaisten silmissä, ja he kunnioittivat häntä koko hänen elinaikansa kuten olivat kunnioittaneet Moosesta.

4:15  Herra puhui Joosualle:

4:16  ”Käske todistuksen arkkua kantavia pappeja nousemaan Jordanista.”

4:17  Niin Joosua käski pappeja: ”Nouskaa ylös Jordanista.”

4:18  Tuskin Herran liitonarkkua kantavat papit olivat nousseet ylös Jordanista ja heidän jalkansa astuneet kuivalle maalle, kun Jordanin vesi palasi paikoilleen ja virtasi niin kuin ennenkin yli kaikkien äyräitten.

4:19  Kansa nousi ylös Jordanista ensimmäisen kuun kymmenentenä päivänä ja leiriytyi Gilgaliin, Jerikon alueen itälaidalle.

4:20  Ne kaksitoista kiveä, jotka oli otettu Jordanista, Joosua pystytti Gilgaliin.

4:21  Hän sanoi israelilaisille: ”Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät isiltään, mitä nämä kivet ovat,

4:22  niin kertokaa heille: ’Israel kulki tästä Jordanin poikki kuivaa myöten,

4:23  kun Herra, teidän Jumalanne, kuivasi Jordanin vedet teidän tieltänne, kunnes olitte kulkeneet virran poikki. Samoin Herra, teidän Jumalanne, oli tehnyt Kaislamerelle, jonka hän kuivasi meidän edeltämme, kunnes olimme kulkeneet sen yli.

4:24  Näin hän teki, jotta kaikki maan kansat tulisivat tietämään, kuinka väkevä on Herran käsi, ja jotta te aina pelkäisitte Herraa, teidän Jumalaanne.’”

Chapter 5

5:1  Kaikki amorilaisten kuninkaat, jotka asuivat Jordanin länsipuolella, ja kaikki meren rannikon kanaanilaisten kuninkaat kuulivat, kuinka Herra oli kuivannut Jordanin vedet israelilaisten tieltä, kunnes nämä olivat kulkeneet yli. Silloin kuninkaiden sydämet raukesivat pelosta eikä heillä enää ollut rohkeutta vastustaa israelilaisia.

5:2  Siihen aikaan Herra sanoi Joosualle: ”Tee itsellesi kiviveitsiä ja ympärileikkaa jälleen israelilaiset.”

5:3  Niin Joosua teki itselleen kiviveitsiä ja ympärileikkasi israelilaiset Esinahkakukkulan luona.

5:4  Syy siihen, miksi Joosua ympärileikkasi heidät, oli tämä: Kaikki Egyptistä lähteneen kansan miespuoliset jäsenet, kaikki sotakuntoiset miehet, jotka olivat olleet ympärileikattuja, olivat kuolleet matkalla autiomaassa Egyptistä lähdön jälkeen.

5:5  Mutta sitä kansaa, joka oli syntynyt matkalla autiomaassa Egyptistä lähdön jälkeen, ei ollut ympärileikattu.

5:6  Israelilaiset olivat näet vaeltaneet autiomaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes oli hävinnyt koko se kansa, kaikki sotakuntoiset miehet, jotka olivat lähteneet Egyptistä. He eivät olleet totelleet Herran ääntä. Siksi Herra oli vannonut heille, ettei hän antaisi heidän nähdä sitä maata, jonka hän heidän isilleen vannomallaan valalla oli luvannut antaa heille, maata, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.

5:7  Mutta Herra nosti heidän tilalleen heidän poikansa, jotka Joosua ympärileikkasi. He näet olivat ympärileikkaamattomia, sillä heitä ei ollut matkalla ympärileikattu.

5:8  Kun koko kansa oli saatu ympärileikatuksi, he pysyivät paikallaan leirissä, kunnes olivat toipuneet.

5:9  Sitten Herra sanoi Joosualle: ”Tänä päivänä minä olen vierittänyt teidän päältänne Egyptin häpeän.” Sen vuoksi sitä paikkaa kutsutaan vielä nytkin Gilgaliksi.

5:10  Kun israelilaiset olivat leiriytyneet Gilgaliin, he viettivät pääsiäistä sen kuukauden neljännentoista päivän iltana Jerikon arolla.

5:11  Pääsiäisen jälkeisenä päivänä, juuri sinä päivänä, he söivät Luvatun maan tuotteita, happamatonta leipää ja paahdettuja jyviä.

5:12  Seuraavana päivänä loppui mannan tulo, koska he söivät sen maan tuotteita. Israelilaiset eivät enää saaneet mannaa vaan söivät sinä vuonna Kanaaninmaan satoa.

5:13  Joosuan ollessa Jerikon luona tapahtui, että kun hän kohotti katseensa, hän näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessään. Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?”

5:14  Mies sanoi: ”En. Minä olen Herran sotajoukon ylipäällikkö ja olen juuri nyt tullut.” Silloin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, osoitti hänelle kunnioitusta ja sanoi: ”Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?”

5:15  Herran sotajoukon ylipäällikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.

Chapter 6

6:1  Jeriko piti porttinsa tiukasti suljettuina israelilaisten vuoksi. Kukaan ei päässyt ulos eikä sisälle.

6:2  Niin Herra sanoi Joosualle: ”Katso, minä annan sinun käsiisi Jerikon kuninkaineen ja sotaurhoineen.

6:3  Kulkekaa kaupungin ympäri, kaikki sotakuntoiset miehet. Kiertäkää kaupunki kerran ja tehkää niin kuutena päivänä.

6:4  Seitsemän pappia kantakoon seitsemää oinaansarvista pasuunaa liitonarkun edellä. Seitsemäntenä päivänä kulkekaa kaupungin ympäri seitsemän kertaa, ja papit puhaltakoot pasuunoihin.

6:5  Kun oinaansarviin puhalletaan pitkään ja te kuulette pasuunan äänen, huutakoon koko kansa suureen ääneen. Silloin kaupungin muuri sortuu siihen paikkaan ja kansa voi nousta sen yli, kukin kohdaltaan.”

6:6  Joosua, Nuunin poika, kutsui papit ja sanoi heille: ”Kantakaa liitonarkkua, ja seitsemän pappia kantakoon seitsemää oinaansarvista pasuunaa Herran liitonarkun edellä.”

6:7  Kansalle hän sanoi: ”Lähtekää liikkeelle ja kulkekaa kaupungin ympäri. Aseellinen etujoukko kulkekoon Herran liitonarkun edellä.”

6:8  Ja tapahtui niin kuin Joosua oli kansalle sanonut. Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää oinaansarvista pasuunaa Herran edessä, lähtivät ja puhalsivat pasuunoihin, ja Herran liitonarkku tuli heidän jäljessään.

6:9  Etujoukko kulki pasuunaa puhaltavien pappien edellä, ja jälkijoukko kulki arkun jäljessä, samalla kun pasuunoihin puhallettiin taukoamatta.

6:10  Joosua oli antanut kansalle tämän käskyn: ”Älkää huutako, älkääkä antako äänenne kuulua. Älkää päästäkö sanaakaan suustanne ennen sitä päivää, jona sanon teille: ’Nostakaa sotahuuto!’ Silloin huutakaa.”

6:11  Näin hän käski kuljettaa Herran liitonarkkua yhden kierroksen kaupungin ympäri. Sitten kansa palasi leiriin ja jäi sinne yöksi.

6:12  Varhain seuraavana aamuna Joosua nousi ja papit lähtivät kantamaan Herran liitonarkkua,

6:13  ja ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää oinaansarvista pasuunaa Herran liitonarkun edellä, puhalsivat pasuunoihin kulkiessaan. Etujoukko kulki heidän edellään, ja jälkijoukko Herran liitonarkun jäljessä, samalla kun pasuunoihin puhallettiin taukoamatta.

6:14  Myös toisena päivänä he kiersivät kerran kaupungin ympäri ja palasivat sitten leiriin. Näin he tekivät kuutena päivänä.

6:15  Mutta seitsemäntenä päivänä he nousivat varhain aamun sarastaessa ja kulkivat samalla tavoin kaupungin ympäri, mutta nyt seitsemän kertaa. Ainoastaan sinä päivänä he kulkivat seitsemän kertaa kaupungin ympäri.

6:16  Kun papit seitsemännellä kerralla puhalsivat pasuunoihin, Joosua sanoi kansalle: ”Kohottakaa sotahuuto, sillä Herra on antanut teille tämän kaupungin.

6:17  Olkoon kaupunki ja kaikki, mitä siinä on, vihitty tuhon omaksi Herran kunniaksi. Ainoastaan portto Raahab jääköön henkiin, hän ja kaikki, jotka ovat hänen kanssaan samassa talossa, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka olimme lähettäneet.

6:18  Mutta pysykää te erossa tuhon omaksi vihitystä, ettette itse joudu tuhon omiksi ottamalla tuhon omaksi vihittyä ja siten saata Israelin leiriä tuhon omaksi ja syökse sitä onnettomuuteen.

6:19  Kaikki hopea ja kulta sekä kupari- ja rautaesineet ovat Herralle pyhitettyjä. Ne on pantava Herran aarteistoon.”

6:20  Kun soofar-torviin puhallettiin, kansa nosti sotahuudon. Kun siis kansa kuuli pasuunan äänen, se kohotti kovan sotahuudon. Silloin muuri sortui siihen paikkaansa, ja kansa ryntäsi ylös kaupunkiin, kukin suoraan eteensä. Niin he valloittivat kaupungin

6:21  ja vihkivät miekalla tuhon omaksi kaiken, mitä kaupungissa oli: miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat ja aasit.

6:22  Joosua sanoi niille kahdelle miehelle, jotka olivat olleet vakoilemassa maata: ”Menkää sen porttonaisen taloon ja tuokaa nainen ja kaikki hänen omaisensa sieltä ulos, niin kuin olette hänelle vannoneet.”

6:23  Silloin ne nuoret miehet, jotka olivat olleet vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Raahabin sekä hänen isänsä, äitinsä, veljensä ja kaiken, mitä hänellä oli. He toivat ulos kaikki hänen sukulaisensa ja jättivät heidät Israelin leirin ulkopuolelle.

6:24  Mutta kaupungin ja kaiken, mitä siellä oli, he polttivat tulella. Ainoastaan hopean ja kullan sekä kupari- ja rautaesineet he antoivat Herran huoneen aarteistoon.

6:25  Portto Raahabin sekä hänen isänsä perheen ja kaikki hänen omaisensa Joosua jätti kuitenkin henkiin. Raahab asuu israelilaisten keskuudessa vielä tänäkin päivänä, koska hän oli piilottanut ne tiedustelijat, jotka Joosua oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa.

6:26  Siihen aikaan Joosua vannotti tämän valan: ”Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa.”

6:27  Ja Herra oli Joosuan kanssa, ja Joosuan maine levisi kautta maan.

Chapter 7

7:1  Israelilaiset menettelivät kuitenkin uskottomasti tuhon omaksi vihityn suhteen. Aakan, jonka isä oli Karmi Serahin pojan Sabdin poika Juudan heimosta, otti itselleen tuhon omaksi vihittyä. Silloin Herran viha syttyi israelilaisia kohtaan.

7:2  Joosua lähetti miehiä Jerikosta Aihin, joka on lähellä Beet-Aavenia, Beetelin itäpuolella. Hän sanoi heille: ”Menkää vakoilemaan maata.” Niin miehet menivät ja vakoilivat Aita.

7:3  Palattuaan Joosuan luo he sanoivat hänelle: ”Älköön koko kansa lähtekö sinne ylös. Menköön kaksi- tai kolmetuhatta miestä. He kyllä kukistavat Ain. Älä vaivaa sinne koko kansaa, sillä ailaisia on vähän.”

7:4  Niin kansasta lähti sinne noin kolmetuhatta miestä, mutta he joutuivat pakenemaan Ain miehiä.

7:5  Ain miehet löivät heitä kuoliaaksi noin kolmekymmentäkuusi miestä. He ajoivat israelilaisia takaa kaupungin portilta Sebarimiin asti ja löivät heidät rinteessä. Silloin kansan sydän raukesi pelosta ja muuttui kuin vedeksi.

7:6  Joosua repäisi vaatteensa ja heittäytyi kasvoilleen maahan Herran liitonarkun eteen. Hän ja Israelin vanhimmat olivat siinä iltaan saakka ja heittivät tomua päänsä päälle.

7:7  Joosua sanoi: ”Voi, Herra, Herra, miksi ollenkaan toit tämän kansan Jordanin yli antaaksesi meidät amorilaisten käsiin ja tuhotaksesi meidät? Voi, jospa olisimme päättäneet jäädä Jordanin toiselle puolelle!

7:8  Voi, Herra, mitä voin enää sanoa, kun Israel on kääntynyt pakoon vihollistensa edessä!

7:9  Kun kanaanilaiset ja kaikki muut maan asukkaat sen kuulevat, he saartavat meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä. Mitä sinä teet suuren nimesi puolesta?”

7:10  Herra sanoi Joosualle: ”Nouse siitä! Miksi makaat kasvoillasi?

7:11  Israel on tehnyt syntiä. He ovat rikkoneet minun liittoni, jonka olen heille säätänyt, ja ovat ottaneet tuhon omaksi vihittyä. He ovat varastaneet ja valehdelleet ja panneet varastamansa tavarat omien tavaroittensa joukkoon.

7:12  Sen vuoksi israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä. He joutuvat pakenemaan vihollisiaan, sillä heistä itsestään on tullut tuhon omaksi vihittyjä. Minä en ole enää teidän kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhon omaksi vihittyä.

7:13  Nouse, pyhitä kansa ja sano heille: Pyhittäytykää huomiseksi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinun keskelläsi, Israel, on tuhon omaksi vihittyä. Sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennen kuin olet poistanut keskuudestasi sen, mikä on tuhon omaksi vihittyä.

7:14  Astukaa siis huomenaamuna esiin heimoittain. Se heimo, jonka Herra osoittaa, astukoon esiin suvuittain. Se suku, jonka Herra osoittaa, astukoon esiin perhekunnittain, ja se perhekunta, jonka Herra osoittaa, astukoon esiin mies mieheltä.

7:15  Tehtäköön näin: Se, joka jää kiinni tuhon omaksi vihityn ottamisesta, poltettakoon tulessa, hänet ja kaikki hänelle kuuluva, sillä hän on rikkonut Herran liiton ja tehnyt häpeällisen teon Israelissa.”

7:16  Varhain seuraavana aamuna Joosua käski Israelin astua esiin heimoittain ja kiinni jäi Juudan heimo.

7:17  Hän käski Juudan heimon astua esiin, ja kiinni jäi serahilaisten suku. Sitten hän käski serahilaisten suvun astua esiin mies mieheltä, ja kiinni jäi Sabdi.

7:18  Joosua käski Sabdin perhekunnan astua esiin mies mieheltä. Kiinni jäi Aakan, Karmin poika Juudan heimosta. Karmi oli serahilaisen Sabdin poika.

7:19  Joosua sanoi Aakanille: ”Poikani, anna nyt kunnia Herralle, Israelin Jumalalle, ja tunnusta hänelle tekosi. Ilmoita minulle, mitä olet tehnyt, äläkä salaa minulta mitään.”

7:20  Aakan vastasi Joosualle: ”Minä olen todella tehnyt syntiä Herraa, Israelin Jumalaa, vastaan. Näin minä tein:

7:21  Kun huomasin saaliin joukossa yhden kauniin sinearilaisen viitan, kaksisataa sekeliä hopeaa ja kultapalan, jonka paino oli viisikymmentä sekeliä, aloin himoita niitä ja otin ne. Ne on kätketty maahan minun telttaani, hopea alimmaisena.”

7:22  Niin Joosua käski lähettien mennä teltalle. He juoksivat sinne, ja todellakin kätkö oli teltassa, hopea alimpana.

7:23  He ottivat tavarat teltasta, veivät ne Joosuan ja kaikkien israelilaisten luo ja asettivat ne Herran eteen.

7:24  Silloin Joosua yhdessä koko Israelin kanssa otti mukaansa serahilaisen Aakanin ja kaiken, mikä oli hänelle kuuluvaa – hopean, viitan ja kultapalan, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa, lampaansa ja vuohensa sekä telttansa – ja vei ne Aakorinlaaksoon.

7:25  Joosua sanoi: ”Miksi olet syössyt meidät onnettomuuteen? Herra syöksee sinut tänä päivänä onnettomuuteen.” Sitten koko Israel kivitti kuoliaaksi Aakanin ja hänen perheensä ja poltti heidät tulessa.

7:26  Kansa kasasi hänen päälleen suuren kiviröykkiön, joka on olemassa vielä tänäkin päivänä. Silloin Herra leppyi vihansa hehkusta. Näiden tapahtumien vuoksi sitä paikkaa alettiin nimittää Aakorinlaaksoksi, ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.

Chapter 8

8:1  Sitten Herra sanoi Joosualle: ”Älä pelkää äläkä kauhistu. Ota mukaasi koko sotaväki ja mene Aihin. Katso, minä olen antanut sinun käsiisi Ain kuninkaan ja hänen kansansa, hänen kaupunkinsa ja maansa.

8:2  Tee Aille ja sen kuninkaalle, niin kuin teit Jerikolle ja sen kuninkaalle. Saatte kuitenkin ryöstää itsellenne sieltä saalista ja karjaa. Aseta väijytys kaupungin taakse.”

8:3  Niin Joosua ja koko sotaväki lähtivät liikkeelle mennäkseen Aihin. Joosua valitsi kolmekymmentätuhatta valiosoturia ja lähetti heidät matkaan yöllä.

8:4  Hän antoi heille tämän käskyn: ”Kuunnelkaa tarkoin! Te asetutte väijyksiin kaupungin taakse. Älkää menkö kovin kauas kaupungista, että olisitte kaikki valmiina.

8:5  Minä ja koko se väki, joka on kanssani, lähestymme kaupunkia. Kun he sitten lähtevät ulos meitä vastaan kuten ensimmäiselläkin kerralla, me käännymme pakoon heidän edestään.

8:6  He lähtevät seuraamaan meitä, kunnes olemme saaneet heidät pois kaupungista, sillä he luulevat meidän pakenevan niin kuin edelliselläkin kerralla. Kun me näin pakenemme heidän edellään,

8:7  silloin te nousette väijyksistä ja otatte kaupungin haltuunne. Herra, teidän Jumalanne, antaa sen teidän käsiinne.

8:8  Kun olette saaneet kaupungin vallatuksi, sytyttäkää se palamaan, niin kuin Herra on käskenyt. Huomatkaa: minä olen antanut siitä teille käskyn.”

8:9  Joosua lähetti heidät, ja he menivät ja asettuivat väijyksiin Beetelin ja Ain välille, länteen päin Aista. Joosua vietti sen yön kansan parissa.

8:10  Varhain seuraavana aamuna Joosua tarkasti väen ja lähti Israelin vanhinten kanssa väen edellä nousemaan Aihin.

8:11  Koko sotaväki, joka oli hänen kanssaan, lähti etenemään ja saapui kaupungin edustalle. He leiriytyivät Ain pohjoispuolelle, niin että heidän ja Ain väliin jäi laakso.

8:12  Joosua oli ottanut noin viisituhatta miestä ja asettanut heidät väijyksiin Beetelin ja Ain välille, kaupungin länsipuolelle.

8:13  Näin asetettiin asemiinsa kaupungin pohjoispuolella oleva pääleiri ja kaupungin länsipuolella oleva jälkijoukko. Joosua itse meni siksi yöksi keskelle laaksoa.

8:14  Kun Ain kuningas näki sen, niin kaupungin miehet, hän ja koko hänen joukkonsa, kiiruhtivat varhain aamulla taisteluun Israelia vastaan määrättyyn paikkaan, joka oli aromaan suunnalla. Hän ei näet tiennyt, että kaupungin taakse oli järjestetty häntä vastaan väijytys.

8:15  Niin Joosua ja koko Israel olivat joutuvinaan tappiolle ja pakenivat autiomaan suuntaan.

8:16  Silloin kaupungin koko väki kutsuttiin ajamaan heitä takaa. He ajoivat Joosuaa takaa ja joutuivat eristyksiin kaupungista.

8:17  Aihin ja Beeteliin ei jäänyt ainoatakaan miestä, vaan kaikki lähtivät israelilaisten perään. He jättivät kaupungin avoimeksi ja ajoivat Israelia takaa.

8:18  Herra sanoi Joosualle: ”Ojenna kädessäsi oleva keihäs Aita kohti, sillä minä annan sen sinun käsiisi.” Niin Joosua ojensi kädessään olevan keihään kaupunkia kohti.

8:19  Kun Joosua oli ojentanut kätensä, väijyksissä olevat nousivat nopeasti paikaltaan ja lähtivät juoksemaan. He menivät kaupunkiin, valloittivat sen ja sytyttivät sen heti palamaan.

8:20  Ain miehet kääntyivät katsomaan taakseen ja näkivät savun nousevan kaupungista taivasta kohti. He eivät kyenneet pakenemaan minnekään, sillä se väki, joka oli paennut autiomaahan päin, kääntyi takaa-ajajiaan kohti.

8:21  Kun Joosua ja koko Israel näkivät, että väijyksissä ollut joukko oli valloittanut kaupungin ja että kaupungista nousi savu, he kääntyivät takaisin ja löivät Ain miehet.

8:22  Myös kaupungin valtaajat lähtivät ailaisia vastaan, joten nämä joutuivat israelilaisten väliin edestä ja takaa. Israelilaiset löivät heidät jättämättä jäljelle ainoatakaan; yksikään ei pelastunut eikä päässyt pakoon.

8:23  Mutta Ain kuninkaan he ottivat kiinni elävänä ja toivat hänet Joosuan eteen.

8:24  Kun israelilaiset olivat surmanneet kedolla, autiomaassa kaikki Ain asukkaat, jotka olivat ajaneet heitä takaa, ja kun nämä kaikki viimeiseen mieheen olivat kaatuneet miekkaan, kaikki israelilaiset palasivat Aihin ja tappoivat sinne jääneet miekalla.

8:25  Niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat, miehiä ja naisia, oli kaikkiaan kaksitoistatuhatta, kaikki Ain asukkaat.

8:26  Joosua ei vetänyt takaisin kättään, jossa hänellä oli keihäs ojennettuna, ennen kuin oli vihkinyt tuhon omaksi kaikki Ain asukkaat.

8:27  Ainoastaan karjan ja kaupungissa olevan saaliin Israel ryösti itselleen sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Joosualle antanut.

8:28  Joosua poltti Ain ja teki siitä ikiajoiksi aution rauniokummun, jollainen se on vielä tänäkin päivänä.

8:29  Ain kuninkaan hän hirtti puuhun, ja siinä tämä riippui iltaan asti. Auringon laskiessa Joosua käski ottaa ruumiin alas puusta ja heittää kaupungin portin edustalle. Ruumiin päälle kasattiin suuri kiviröykkiö, joka on siellä vielä tänäkin päivänä.

8:30  Sitten Joosua rakensi Eebalin-vuorelle alttarin Herralle, Israelin Jumalalle,

8:31  niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt israelilaisten tehdä. Alttari oli tehtävä kokonaisista kivistä, joihin ei ollut koskettu rauta-aseella, kuten on kirjoitettu Mooseksen lain kirjassa. Sen päällä he uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja Herralle.

8:32  Siellä, israelilaisten edessä, Joosua kirjoitti kiviin Mooseksen lain jäljennöksen.

8:33  Koko Israel, niin muukalaiset kuin syntyperäisetkin, vanhimpineen, johtomiehineen ja tuomareineen, seisoi vastapäätä Herran liitonarkkua kantavia leeviläisiä pappeja, liitonarkun molemmin puolin. Puolet kansasta oli kääntyneenä Garissiminvuorta kohti, puolet Eebalinvuorta kohti, niin kuin Herran palvelija Mooses oli alkujaan käskenyt tehdä Israelin kansaa siunattaessa.

8:34  Sen jälkeen Joosua luki kaikki lain sanat, sekä siunauksen että kirouksen, aivan sen mukaan kuin lain kirjaan on kirjoitettu.

8:35  Hän ei jättänyt lukematta sanaakaan siitä, mitä Mooses oli käskenyt, vaan luki kaiken koko Israelin seurakunnan edessä, myös naisten, lasten ja kansan keskuudessa kulkevien muukalaisten ollessa läsnä.

Chapter 9

9:1  Kun kaikki heettiläisten, amorilaisten, kanaanilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten kuninkaat, jotka asuivat Jordanin tällä puolella, vuoristossa, alankomaalla ja pitkin Suurenmeren koko rannikkoa Libanoniin päin, kuulivat, mitä oli tapahtunut,

9:2  he kokoontuivat yhteen sotiakseen yksissä tuumin Joosuaa ja Israelia vastaan.

9:3  Mutta kun Gibeonin asukkaat kuulivat, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille,

9:4  hekin menettelivät viekkaasti. He tekeytyivät lähettiläiksi ja ottivat aasiensa selkään kuluneita säkkejä sekä kuluneita, repeytyneitä ja paikattuja viinileilejä,

9:5  panivat jalkaansa kuluneet, paikatut kengät ja ylleen kuluneet vaatteet. Ja kaikki heidän eväsleipänsä olivat kuivia ja murentuneita.

9:6  Sitten he menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin ja sanoivat hänelle ja Israelin miehille: ”Me olemme tulleet kaukaisesta maasta. Tehkää nyt liitto meidän kanssamme.”

9:7  Mutta Israelin miehet vastasivat hivviläisille: ”Kenties te asuttekin täällä keskellämme. Kuinka me voisimme tehdä liiton teidän kanssanne?”

9:8  He sanoivat Joosualle: ”Me olemme sinun palvelijoitasi.” Joosua sanoi heille: ”Keitä te olette ja mistä tulette?”

9:9  He vastasivat hänelle: ”Palvelijasi tulevat hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, nimen tähden. Me olemme kuulleet hänestä ja kaikesta, mitä hän teki Egyptissä,

9:10  ja kaikesta, mitä hän teki niille kahdelle Jordanin tuolla puolen asuneelle amorilaisten kuninkaalle, Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa.

9:11  Sen tähden meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat sanoivat meille: ’Ottakaa evästä mukaan matkalle, menkää israelilaisia vastaan ja sanokaa heille: Me olemme teidän palvelijoitanne. Tehkää nyt liitto meidän kanssamme.’

9:12  Tämä leipämme oli vielä lämmintä, kun lähdimme kotoa matkalle teidän luoksenne ja otimme sen evääksi. Mutta katsokaa, nyt se on kuivaa ja murentunutta.

9:13  Nämä viinileilit, jotka uusina täytimme, ovat nyt repaleisia. Myös nämä vaatteemme ja kenkämme ovat kuluneet tällä sangen pitkällä matkalla.”

9:14  Israelin miehet maistoivat heidän eväitään, mutta eivät kysyneet neuvoa Herralta.

9:15  Niin Joosua teki rauhan ja solmi heidän kanssaan liiton luvaten jättää heidät henkiin. Ja seurakunnan päämiehet vannoivat heille valan.

9:16  Mutta kolmen päivän kuluttua siitä, kun liitto gibeonilaisten kanssa oli tehty, saatiin kuulla, että he olivatkin lähiseudulta ja asuivat israelilaisten keskellä.

9:17  Silloin israelilaiset lähtivät liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim.

9:18  Israelilaiset eivät kuitenkaan surmanneet heitä, sillä seurakunnan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta. Mutta koko seurakunta napisi päämiehiä vastaan.

9:19  Silloin kaikki päämiehet sanoivat seurakunnalle: ”Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta. Sen tähden emme voi koskea heihin,

9:20  vaan me teemme heille näin: me jätämme heidät henkiin, ettei viha kohtaisi meitä valan tähden, jonka olemme heille vannoneet.”

9:21  Päämiehet sanoivat heistä: ”Jääkööt henkiin, niin kuin olemme heistä sanoneet, mutta tulkoon heistä halonhakkaajia ja vedenkantajia koko seurakunnalle.”

9:22  Silloin Joosua kutsui gibeonilaiset ja puhui heille: ”Miksi olette pettäneet meidät sanomalla: ’Me asumme hyvin kaukana teistä’? Tehän asutte meidän keskuudessamme!

9:23  Sen tähden te olette kirottuja! Teidän joukostanne eivät tule koskaan loppumaan orjat, jotka toimivat minun Jumalani huoneen halonhakkaajina ja vedenkantajina.”

9:24  Gibeonilaiset vastasivat Joosualle: ”Sinun palvelijoillesi on vakuuttavasti kerrottu, että Herra, sinun Jumalasi, oli käskenyt palvelijaansa Moosesta antamaan teille koko tämän maan ja hävittämään kaikki maan asukkaat teidän tieltänne. Sen tähden me pelkäsimme teitä henkemme puolesta ja teimme tämän.

9:25  Tässä me nyt olemme sinun käsissäsi. Tee meille, mikä mielestäsi on hyvin ja oikein.”

9:26  Niin Joosua teki heille kuten oli sanonut. Hän pelasti heidät israelilaisten käsistä, eivätkä nämä surmanneet heitä,

9:27  mutta hän määräsi heidät sinä päivänä vedenkantajiksi ja halonhakkaajiksi seurakuntaa ja Herran alttaria varten siinä paikassa, jonka Herra tulisi valitsemaan. Sitä työtä he tekevät vielä tänäkin päivänä.

Chapter 10

10:1  Jerusalemin kuningas Adonisedek kuuli, että Joosua oli valloittanut Ain, vihkinyt sen tuhon omaksi ja tehnyt Aille ja sen kuninkaalle saman kuin oli tehnyt Jerikolle ja sen kuninkaalle ja että Gibeonin asukkaat olivat tehneet rauhan Israelin kanssa ja jääneet heidän keskuuteensa.

10:2  Silloin hän ja hänen kansansa pelästyivät kovin. Olihan Gibeon suuri kaupunki, aivan kuin jokin kuninkaankaupunki, suurempi kuin Ai, ja kaikki sen miehet olivat sotaurhoja.

10:3  Niin Jerusalemin kuningas Adonisedek lähetti Hebronin kuninkaalle Hoohamille, Jarmutin kuninkaalle Piramille, Laakisin kuninkaalle Jaafialle ja Eglonin kuninkaalle Debirille sanan:

10:4  ”Tulkaa minun luokseni ja auttakaa minua. Kukistakaamme Gibeon, koska se on tehnyt rauhan Joosuan ja israelilaisten kanssa.”

10:5  Silloin nuo viisi amorilaisten kuningasta, Jerusalemin, Hebronin, Jarmutin, Laakisin ja Eglonin kuninkaat, kokoontuivat ja lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen. He leiriytyivät Gibeonin edustalle ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan.

10:6  Mutta Gibeonin miehet lähettivät sanan Joosualle Gilgalin leiriin: ”Älä vedä kättäsi pois auttamasta palvelijoitasi. Tule nopeasti luoksemme, pelasta meidät ja auta meitä, sillä kaikki vuoristossa asuvien amorilaisten kuninkaat ovat kokoontuneet meitä vastaan.”

10:7  Niin Joosua lähti Gilgalista, hän ja koko sotaväki sekä kaikki valiosoturit hänen kanssaan.

10:8  Silloin Herra sanoi Joosualle: ”Älä pelkää heitä, sillä minä olen antanut heidät sinun käsiisi. Ei kukaan heistä kestä sinun edessäsi.”

10:9  Ja kuljettuaan kaiken yötä Gilgalista Joosua kävi yllättäen amorilaisten kimppuun.

10:10  Herra saattoi heidät hämminkiin Israelin edessä, ja Joosua tuotti heille suuren tappion Gibeonissa, ajoi heitä takaa pitkin Beet-Hooroniin nousevaa tietä ja surmasi heitä Asekaan ja Makkedaan asti.

10:11  Kun he olivat pakenemassa Israelia Beet-Hooronin rinteessä, Herra heitti taivaasta heidän päälleen isoja kiviä koko matkan aina Asekaan asti. Niitä, jotka kuolivat raekiviin, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla.

10:12  Sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, Joosua puhui Herralle ja sanoi Israelin kansan edessä: ”Aurinko, pysy aloillasi Gibeonissa ja kuu Aijalonin laaksossa!”

10:13  Niin aurinko pysyi aloillaan ja kuu oli liikkumatta, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Eikö näin olekin kirjoitettuna Oikeamielisen kirjassa? Niin seisoi siis aurinko paikoillaan keskitaivaalla koko päivän kiirehtimättä laskemaan.

10:14  Eikä ole ollut sen vertaista päivää, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra olisi näin kuullut ihmisen ääntä. Herra soti silloin Israelin puolesta.

10:15  Sen jälkeen Joosua palasi Gilgalin leiriin koko Israel mukanaan.

10:16  Mutta nuo viisi kuningasta pakenivat ja piiloutuivat Makkedan luolaan.

10:17  Joosualle ilmoitettiin: ”Ne viisi kuningasta on löydetty. He ovat piiloutuneet Makkedan luolaan.”

10:18  Silloin Joosua sanoi: ”Vierittäkää isoja kiviä luolan suulle ja asettakaa sen eteen miehiä vartioimaan heitä,

10:19  mutta älkää te muut pysähtykö, vaan ajakaa takaa vihollisianne ja käykää heidän jälkijoukkonsa kimppuun. Älkää päästäkö heitä menemään kaupunkeihinsa, sillä Herra, teidän Jumalanne, on antanut heidät teidän käsiinne.”

10:20  Kun Joosua ja israelilaiset olivat tuottaneet amorilaisille hyvin suuren tappion ja lyöneet heidät perusteellisesti, ne harvat amorilaiset, jotka olivat pelastuneet, palasivat varustettuihin kaupunkeihinsa.

10:21  Sitten koko kansa palasi rauhassa takaisin leiriin Joosuan luo Makkedaan, eikä kukaan uskaltanut enää hiiskua sanaakaan ketään israelilaista vastaan.

10:22  Silloin Joosua sanoi: ”Avatkaa luolan suu ja tuokaa ne viisi kuningasta luokseni.”

10:23  He tekivät niin ja toivat luolasta hänen luokseen ne viisi kuningasta: Jerusalemin, Hebronin, Jarmutin, Laakisin ja Eglonin kuninkaat.

10:24  Kun he olivat tuoneet kuninkaat Joosuan eteen, hän kutsui kaikki Israelin miehet ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat seuranneet häntä: ”Tulkaa tänne ja pankaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle.” Niin he tulivat ja panivat jalkansa näiden niskan päälle.

10:25  Joosua sanoi päälliköille: ”Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko, vaan olkaa lujat ja rohkeat, sillä näin Herra tekee kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te joudutte sotimaan.”

10:26  Sen jälkeen Joosua löi kuninkaat kuoliaaksi ja ripusti ruumiit viiteen puuhun, joissa ne riippuivat iltaan asti.

10:27  Mutta auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa kuninkaiden ruumiit alas puista ja heittää ne luolaan, jossa kuninkaat olivat piileskelleet. Sitten luolan suulle pantiin isoja kiviä, ja siinä ne ovat vielä tänäkin päivänä.

10:28  Samana päivänä Joosua valloitti Makkedan ja hävitti sen miekalla. Hän vihki tuhon omaksi sen kuninkaan ja jokaisen, joka siellä oli, jättämättä jäljelle ainoatakaan. Hän teki Makkedan kuninkaalle niin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.

10:29  Sitten Joosua meni Makkedasta Libnaan koko Israel mukanaan ja ryhtyi taisteluun Libnaa vastaan.

10:30  Herra antoi myös Libnan ja sen kuninkaan Israelin käsiin. Kansa löi miekalla Libnan ja kaikki sen asukkaat eikä jättänyt jäljelle ainoatakaan. Näin Israel teki sen kuninkaalle niin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.

10:31  Sitten Joosua meni koko Israel mukanaan Libnasta Laakisiin, leiriytyi sen edustalle ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan.

10:32  Herra antoi Laakisin Israelin käsiin. He valloittivat sen toisena päivänä ja löivät miekalla sen ja kaikki sen asukkaat, aivan samoin kuin he olivat tehneet Libnalle.

10:33  Silloin Hooram, Geserin kuningas, tuli auttamaan Laakisia, mutta Joosua löi hänet ja hänen kansansa eikä jättänyt heistä jäljelle ainoatakaan.

10:34  Laakisista Joosua ja koko Israel hänen kanssaan menivät Egloniin, leiriytyivät sen edustalle ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan.

10:35  He valloittivat Eglonin samana päivänä ja löivät miekalla kaupungin ja kaikki sen asukkaat. Joosua vihki sinä päivänä tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli, aivan samoin kuin hän oli tehnyt Laakisille.

10:36  Sen jälkeen Joosua ja koko Israel hänen kanssaan nousivat Eglonista Hebroniin ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan.

10:37  He valloittivat kaupungin, hävittivät sen miekalla ja surmasivat sen kuninkaan ja jokaisen, joka siellä oli. Myös kaikki Hebronin ympäristökaupungit ja jokaisen, joka niissä oli, he hävittivät jättämättä jäljelle ainoatakaan. Joosua teki Hebronille samoin kuin oli tehnyt Eglonille: hän vihki tuhon omaksi kaupungin ja jokaisen, joka siellä oli.

10:38  Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan kääntyivät kohti Debiriä ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan.

10:39  He valtasivat Debirin ja sen ympäristökaupungit ja vangitsivat sen kuninkaan. He hävittivät ne miekalla ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka niissä oli, jättämättä jäljelle ainoatakaan. Joosua teki Debirille ja sen kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Hebronille ja Libnalle ja niiden kuninkaille.

10:40  Joosua alisti valtaansa koko maan: vuoriston, Negevin, alankomaan ja rinnemaat. Hän surmasi kaikki näiden alueiden kuninkaat jättämättä jäljelle ainoatakaan ja vihki tuhon omaksi jokaisen elävän olennon, kuten Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt.

10:41  Joosua alisti valtaansa alueet Kaades-Barneasta Gazaan saakka ja koko Goosenin maan Gibeoniin asti.

10:42  Kaikki nämä kuninkaat ja heidän maansa Joosua sai valtaansa yhdellä kertaa, sillä Herra, Israelin Jumala, soti Israelin puolesta.

10:43  Sitten Joosua palasi Gilgalin leiriin koko Israel mukanaan.

Chapter 11

11:1  Kun Jaabin, Haasorin kuningas, kuuli näistä tapahtumista, hän lähetti sanan Maadonin kuninkaalle Joobabille, Simronin kuninkaalle ja Aksafin kuninkaalle,

11:2  samoin niille kuninkaille, joiden alueet olivat pohjoisessa vuoristossa, Kinneretin eteläpuolisella tasangolla, alankomaalla ja Doorin harjanteilla lännessä.

11:3  Sanan saivat myös kanaanilaiset idässä ja lännessä, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset ja jebusilaiset vuoristossa sekä hivviläiset Hermonin juurella Mispan maassa.

11:4  Nämä lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen. Väkeä oli paljon, kuin hiekkaa meren rannalla. Myös hevosia ja sotavaunuja oli hyvin paljon.

11:5  Kaikki nämä kuninkaat liittyivät yhteen, tulivat ja leiriytyivät yhdessä Meeromin vesien rannalle sotiakseen Israelia vastaan.

11:6  Silloin Herra sanoi Joosualle: ”Älä pelkää heitä, sillä huomenna tähän aikaan minä annan heidän kaikkien kaatua kuolleina Israelin eteen. Heidän hevostensa vuohisjänteet sinä katkot, ja heidän sotavaununsa sinä poltat tulessa.”

11:7  Niin Joosua, koko sotaväki mukanaan, yllätti kuninkaat tulemalla heitä vastaan Meeromin vesien rannalla ja hyökkäsi heidän kimppuunsa.

11:8  Herra antoi heidät Israelin käsiin, ja israelilaiset voittivat heidät ja ajoivat heitä takaa aina suureen Siidoniin, Misrefot-Majimiin ja idässä Mispenlaaksoon asti. Israelilaiset surmasivat heitä, kunnes heistä ei ollut elossa ainoatakaan.

11:9  Joosua teki heille niin kuin Herra oli hänelle sanonut: hän katkoi heidän ratsujensa vuohisjänteet ja poltti heidän sotavaununsa tulessa.

11:10  Sitten Joosua kääntyi takaisin ja valloitti Haasorin ja surmasi miekalla sen kuninkaan. Haasor oli nimittäin entisinä aikoina kaikkien näiden kuningaskuntien pääkaupunki.

11:11  Israelilaiset surmasivat miekalla ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli. Ketään ei jätetty henkiin, ja Haasorin Joosua poltti tulella.

11:12  Kaikki nämä kuninkaat ja heidän kaupunkinsa Joosua sai valtaansa. Hän surmasi miekalla niiden asukkaat ja vihki heidät tuhon omiksi, niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt.

11:13  Niistä kaupungeista, jotka sijaitsivat kukkuloilla, Israel ei polttanut ainoatakaan. Ainoastaan Haasorin Joosua poltti.

11:14  Kaiken näistä kaupungeista saatavan saaliin ja eläimet israelilaiset ryöstivät itselleen, mutta kaikki ihmiset he surmasivat miekalla ja löivät heidät jättämättä ainoatakaan henkiin.

11:15  Niin kuin Herra oli antanut käskyn palvelijalleen Moosekselle, niin oli Mooses antanut käskyn Joosualle, ja sen mukaan Joosua toimi. Hän ei jättänyt tekemättä mitään kaikesta siitä, mistä Herra oli antanut Moosekselle käskyn.

11:16  Niin Joosua valloitti koko tämän maan: vuoriston, koko Negevin ja koko Goosenin maan, alankomaan ja aromaan, Israelin vuoriston ja sen alankomaan,

11:17  Seiriin päin kohoavasta Sileästävuoresta aina Baal-Gaadiin saakka, joka on Libanoninlaaksossa Hermonvuoren juurella. Kaikkien näiden alueiden kuninkaat hän otti vangiksi ja surmasi heidät.

11:18  Joosua kävi pitkän aikaa sotaa kaikkia näitä kuninkaita vastaan.

11:19  Ei ollut yhtään kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan israelilaisten kanssa, paitsi Gibeon, jonka asukkaat olivat hivviläisiä. Kaikki muut kaupungit valloitettiin sotimalla,

11:20  sillä Herra kovetti niiden asukkaiden sydämet, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan, jotta heidät vihittäisiin tuhon omiksi eikä heille annettaisi armoa, vaan heidät hävitettäisiin sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

11:21  Samoihin aikoihin Joosua meni ja hävitti anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä ja Anabista, koko Juudan vuoristosta ja koko Israelin vuoristosta. Joosua vihki heidät ja heidän kaupunkinsa tuhon omiksi.

11:22  Israelilaisten maahan ei jäänyt anakilaisia; heitä jäi ainoastaan Gazaan, Gatiin ja Asdodiin.

11:23  Näin Joosua valloitti koko maan, aivan niin kuin Herra oli Moosekselle puhunut. Joosua antoi sen perinnöksi Israelille, sen heimoille, niiden osastojen mukaan. Ja maa pääsi rauhaan sodasta.

Chapter 12

12:1  Nämä olivat ne kuninkaat, jotka israelilaiset voittivat ja joiden maan he ottivat omakseen Jordanin toiselta, itäiseltä puolelta, maan Arnonjoesta Hermonvuoreen saakka ja koko itäisen Jordaninlaakson.

12:2  Siihon, amorilaisten kuningas, asui Hesbonissa. Hän hallitsi maata Arnonjoen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaakson keskikohdalta alkaen sekä puolta Gileadia aina Ammonin rajana olevaan Jabbok-jokeen saakka.

12:3  Hän hallitsi myös aromaata Kinneretinjärven itärantaan saakka ja aromaan meren, Suolameren, itärantaan saakka, Beet-Jesimotin tienoille, ja etelään päin Pisgan rinteiden juurelle asti.

12:4  Myös Oogin, Baasanin kuninkaan, alueen israelilaiset valloittivat. Hän oli viimeisiä refalaisia, jotka asuivat Astarotissa ja Edreissä.

12:5  Hän hallitsi Hermonvuorta, Salkaa ja koko Baasania gesurilaisten ja maakatilaisten alueeseen saakka sekä toista puolta Gileadia Hesbonin kuninkaan Siihonin alueeseen asti.

12:6  Herran palvelija Mooses ja israelilaiset olivat voittaneet heidät, ja Herran palvelija Mooses oli antanut maan omaksi ruubenilaisille, gaadilaisille ja toiselle puolelle Manassen heimoa.

12:7  Nämä olivat ne Kanaaninmaan kuninkaat, jotka Joosua ja israelilaiset voittivat Jordanin länsipuolella, Libanoninlaaksossa olevasta Baal-Gaadista Seirin suunnalla kohoavaan Sileäänvuoreen saakka. Heidän maansa Joosua antoi Israelin heimojen omaksi sen mukaan, mikä kunkin osa oli,

12:8  niin vuoristossa kuin alankomaalla, aromaassa, rinnemailla, autiomaassa ja Negevissä, maan, joka kuului heettiläisille, amorilaisille, kanaanilaisille, perissiläisille, hivviläisille ja jebusilaisille:

12:9  Jerikon kuningas oli niistä yksi, Beetelin vieressä olevan Ain kuningas yksi,

12:10  Jerusalemin kuningas yksi, Hebronin kuningas yksi,

12:11  Jarmutin kuningas yksi, Laakisin kuningas yksi,

12:12  Eglonin kuningas yksi, Geserin kuningas yksi,

12:13  Debirin kuningas yksi, Gederin kuningas yksi,

12:14  Horman kuningas yksi, Aradin kuningas yksi,

12:15  Libnan kuningas yksi, Adullamin kuningas yksi,

12:16  Makkedan kuningas yksi, Beetelin kuningas yksi,

12:17  Tappuahin kuningas yksi, Heeferin kuningas yksi,

12:18  Afekin kuningas yksi, Saaronin kuningas yksi,

12:19  Maadonin kuningas yksi, Haasorin kuningas yksi,

12:20  Simron-Meronin kuningas yksi, Aksafin kuningas yksi,

12:21  Taanakin kuningas yksi, Megiddon kuningas yksi,

12:22  Kedeksen kuningas yksi, Karmelin juurella olevan Jokneamin kuningas yksi,

12:23  Doorin kukkuloilla olevan Doorin kuningas yksi, Gilgalin seudun Goojimin kuningas yksi ja

12:24  Tirsan kuningas yksi. Kuninkaita oli kaikkiaan kolmekymmentäyksi.

Chapter 13

13:1  Kun Joosua oli tullut vanhaksi ja iäkkääksi, Herra sanoi hänelle: ”Sinä olet tullut vanhaksi ja iäkkääksi, mutta maata on vielä jäänyt hyvin paljon valloittamatta.

13:2  Tämä on se jäljellä oleva maa: kaikki filistealaisten alueet ja koko gesurilaisten maa,

13:3  joka alkaa Siihorista, Egyptistä itään päin, ja ulottuu pohjoisessa aina Ekronin alueeseen asti – se luetaan kanaanilaisten alueeseen – samoin viiden filistealaisen ruhtinaan alueet, nimittäin Gaza, Asdod, Askelon, Gat ja Ekron ja avvilaiset,

13:4  etelässä koko kanaanilaisten maa ja siidonilaisille kuuluva Meara, aina amorilaisten rajalla olevaan Afekiin asti,

13:5  samoin givliläisten maa ja koko Libanon idässä Hermonvuoren juurella olevasta Baal-Gaadista siihen saakka, mistä mennään Hamatiin.

13:6  Minä karkotan israelilaisten tieltä kaikki vuoriston asukkaat Libanonista Misrefot-Majimiin saakka, kaikki siidonilaiset. Jaa siis arpomalla maa Israelille perintöosiksi niin kuin minä olen sinua käskenyt.

13:7  Jaa nyt tämä maa perintöosiksi yhdeksälle heimolle ja puolelle Manassen heimoa.”

13:8  Manassen toinen puoli oli ruubenilaisten ja gaadilaisten kanssa jo saanut perintöosansa, jonka Mooses oli antanut heille Jordanin toiselta, eli itäiseltä puolelta. Herran palvelija Mooses oli antanut sen heille

13:9  Arnonjoen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaakson keskikohdalla olevasta kaupungista alkaen ja koko Meedeban tasangon Diiboniin saakka

13:10  ja kaikki Siihonin, Hesbonissa hallinneen amorilaisten kuninkaan, kaupungit aina ammonilaisten rajalle asti.

13:11  Alueeseen kuuluivat myös Gileadin, gesurilaisten ja maakatilaisten alueet sekä koko Hermonvuori ja koko Baasan Salkaan saakka,

13:12  koko Oogin valtakunta Baasanissa, hänen, joka hallitsi Astarotissa ja Edreissä ja oli viimeisiä refalaisia. Nämä Mooses voitti ja karkotti.

13:13  Mutta israelilaiset eivät karkottaneet gesurilaisia ja maakatilaisia, vaan gesurilaiset ja maakatilaiset asuvat Israelin keskuudessa vielä tänäkin päivänä.

13:14  Ainoastaan Leevin heimolle Mooses ei antanut perintöosaa. Herran, Israelin Jumalan, uhrit ovat sen perintöosa niin kuin hän on sille puhunut.

13:15  Mooses antoi ruubenilaisten heimolle heidän sukujensa mukaisen perintöosan.

13:16  Heidän osakseen tuli alue Arnonjoen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaaksossa olevasta kaupungista pohjoiseen, koko tasanko Meedeban luona,

13:17  Hesbon sekä kaikki sen alaiset kaupungit, jotka ovat tasangolla: Diibon, Baamot-Baal, Beet-Baal-Meon,

13:18  Jahats, Kedemot, Meefaat,

13:19  Kirjataim, Sivma, Seret-Sahar Laaksovuorella,

13:20  Beet-Peor ja Pisgan rinteet sekä Beet-Jesimot.

13:21  He saivat kaikki tasangon kaupungit ja Hesbonissa hallinneen amorilaisten kuninkaan Siihonin koko valtakunnan. Mooses voitti hänet sekä Siihonin alaiset Midianin ruhtinaat Evin, Rekemin, Suurin, Huurin ja Reban, jotka asuivat siinä maassa.

13:22  Muiden surmaamiensa lisäksi israelilaiset surmasivat miekalla myös Bileamin, Beorin pojan, joka oli ennustaja.

13:23  Ruubenilaisten rajaksi tuli Jordan.Tämä on ruubenilaisten sukujen perintöosa, sen kaupungit kylineen.

13:24  Mooses antoi Gaadin heimolle, gaadilaisille, heidän sukujensa mukaisen perintöosan.

13:25  Heidän alueekseen tulivat Jaeser ja kaikki Gileadin kaupungit sekä puolet ammonilaisten maasta Aroeriin asti, joka on Rabban itäpuolella,

13:26  Hesbonista Raamat-Mispeen ja Betonimiin saakka ja Mahanaimista Debirin rajaan saakka.

13:27  Laaksossa alueeseen kuuluivat Beet-Raam, Beet-Nimra, Sukkot ja Saafon, loput Hesbonin kuninkaan Siihonin valtakunnasta, rajana Jordan Kinneretinjärven rantaan saakka, Jordanin toisella eli itäisellä puolella.

13:28  Tämä on gaadilaisten sukujen perintöosa, heidän kaupunkinsa ja kylänsä.

13:29  Mooses antoi perintöosan puolelle Manassen heimoa, Manassen heimon toisen puoliskon suvuille.

13:30  Heidän alueekseen tuli Mahanaimista alkaen koko Baasan, Baasanin kuninkaan Oogin koko valtakunta, kaikki Jaairin leirikylät Baasanissa, kuusikymmentä kaupunkia.

13:31  Puolet Gileadista sekä Astarot ja Edrei, Oogin valtakunnan pääkaupungit Baasanissa, annettiin Manassen pojan Maakirin jälkeläisten toisen puoliskon suvuille.

13:32  Nämä ovat ne alueet, jotka Mooses jakoi perintöosiksi Mooabin arolla, Jordanin toisella eli itäisellä puolella Jerikon kohdalla.

13:33  Leevin heimolle Mooses ei antanut perintöosaa. Herra, Israelin Jumala, on heidän perintöosansa, kuten hän oli heille puhunut.

Chapter 14

14:1  Nämä ovat ne alueet, jotka israelilaiset saivat perinnökseen Kanaaninmaassa ja jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika, ja israelilaisten heimojen perhekuntapäämiehet jakoivat heille perintöosiksi.

14:2  Heidän perintöosansa määrättiin arvalla, niin kuin Herra oli Mooseksen kautta antanut käskyn yhdeksästä ja puolesta heimosta.

14:3  Kahdelle ja puolelle heimolle Mooses oli antanut perintöosat Jordanin toiselta puolelta, mutta leeviläisille hän ei antanut perintöosaa israelilaisten keskuudesta.

14:4  Joosefilaisia oli kaksi heimoa, Manasse ja Efraim. Leeviläisille ei annettu osuutta maahan, vaan he saivat ainoastaan kaupunkeja asuttavikseen sekä niiden laidunmaat karjaansa ja omaisuuttaan varten.

14:5  Israelilaiset tekivät sen käskyn mukaan, jonka Herra oli antanut Moosekselle, ja jakoivat maan.

14:6  Juudan heimolaiset tulivat Joosuan luo Gilgalissa, ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: ”Sinä tunnet sen sanan, jonka Herra puhui Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta Kaades-Barneassa.

14:7  Minä olin neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta vakoilemaan maata, ja minä toin hänelle sydämeni mukaisen sanoman.

14:8  Vaikka veljeni, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, minä seurasin täydestä sydämestäni Herraa, Jumalaani.

14:9  Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: ’Totisesti, maa, jota jalkasi on tallannut, on oleva sinun ja lastesi perintöosa ikiaikoihin asti, koska olet kokosydämisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani.’

14:10  Ja nyt, katso! Herra on antanut minun elää niin kuin hän sanoi. Siitä on neljäkymmentäviisi vuotta, kun Herra puhui Moosekselle tämän sanan Israelin vaeltaessa autiomaassa. Ja tässä minä nyt olen, kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäisenä.

14:11  Minä olen vielä tänäänkin yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Voimani on yhtä suuri kuin silloin. Kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan.

14:12  Anna siis minulle tämä vuorimaa, josta Herra puhui sinä päivänä. Sinähän kuulit silloin, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että saan heidät karkotetuksi, kuten Herra on puhunut.”

14:13  Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin.

14:14  Niin Hebronista tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosa aina tähän päivään asti, koska hän oli koko sydämestään seurannut Herraa, Israelin Jumalaa.

14:15  Hebronin nimi oli aikaisemmin Kirjat-Arba. Arba oli mahtavin mies anakilaisten joukossa. Sodan jälkeen maa rauhoittui.

Chapter 15

15:1  Juudan jälkeläisten heimolle arpa määräsi heidän sukujensa mukaan alueen, joka ulottui etelässä Edomin rajalle ja Tsiinin autiomaahan, etäisintä etelää myöten.

15:2  Heidän eteläinen rajansa alkaa Suolameren päästä, sen eteläisimmästä pohjukasta.

15:3  Se kulkee Skorpionisolan eteläpuolitse ja sieltä edelleen Siiniin, nousee Kaades-Barnean eteläpuolitse Hesroniin, nousee Addariin ja kääntyy Karkaan päin.

15:4  Sitten raja kulkee Atsmoniin, jatkuu Egyptinpuroon ja sitä myöten mereen. Tämä olkoon teidän eteläinen rajanne.

15:5  Itäisenä rajana on Suolameri Jordanin suulle saakka. Pohjoinen raja alkaa meren pohjukasta, Jordanin suulta.

15:6  Sieltä raja nousee Beet-Hoglaan ja kulkee edelleen Beet-Araban pohjoispuolitse ja nousee Boohanin, Ruubenin pojan, kiveen.

15:7  Sitten raja nousee Aakorinlaaksosta Debiriin ja kääntyy pohjoiseen kohti Gilgalia, joka on vastapäätä joenuoman eteläpuolella olevaa Adummimin rinnettä. Sieltä raja kulkee Een-Semeksen veteen ja jatkuu Roogelin lähteelle.

15:8  Raja nousee edelleen Ben-Hinnomin laaksoon jebusilaisharjanteen eli Jerusalemin eteläpuolitse. Sitten raja nousee sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hinnominlaaksoa, lännen suunnalla, Refaiminlaakson pohjoisessa laidassa.

15:9  Tämän vuoren laelta raja kaartuu Neftoahinveden lähteelle ja jatkuu Efronin vuoriston kaupunkeihin. Sieltä raja kaartuu Baalaan eli Kirjat-Jearimiin.

15:10  Baalasta raja kääntyy länteen kohti Seirinvuorta, kulkee Jearimin vuorenharjanteen eli Kesalonin pohjoispuolitse, laskeutuu Beet-Semekseen ja kulkee sieltä Timnaan.

15:11  Raja jatkuu pohjoiseen Ekronin harjanteelle ja kaartuu Sikkeroniin, kulkee Baalanvuoreen ja jatkuu sieltä Jabneeliin. Sitten raja päättyy mereen.

15:12  Länsirajana on Suurimeri. Tämä on Juudan jälkeläisten, heidän sukujensa, aluetta ympäröivä raja.

15:13  Kaalebille, Jefunnen pojalle, Joosua antoi Herralta saamansa käskyn mukaisesti osuuden Juudan jälkeläisten keskuudessa: Kirjat-Arban, anakilaisten kantaisän Arban kaupungin eli Hebronin.

15:14  Kaaleb karkotti sieltä kolme anakilaista, Anakin jälkeläiset Seesain, Ahimanin ja Talmain,

15:15  ja lähti sieltä Debirin asukkaita vastaan. Debirin nimi oli aikaisemmin Kirjat-Seefer.

15:16  Kaaleb sanoi: ”Sille, joka kukistaa Kirjat-Seeferin ja valloittaa sen, minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi.”

15:17  Otniel, Kaalebin veljen Kenasin poika, valloitti kaupungin, ja Kaaleb antoi tyttärensä Aksan hänelle vaimoksi.

15:18  Kun Aksa tuli, hän yllytti miestään, että tämä pyytäisi hänen isältään peltomaata. Aksa pudottautui aasin selästä, ja Kaaleb kysyi häneltä: ”Mikä sinun on?”

15:19  Hän vastasi: ”Anna minulle jäähyväislahja, sillä sinä olet naittanut minut kuivaan maahan. Anna minulle myös vesilähteitä.” Silloin Kaaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet.

15:20  Tämä on Juudan jälkeläisten heimon, heidän sukujensa, perintöosa.

15:21  Juudan jälkeläisten heimon etäisimmät kaupungit Edomin rajalla Negevissä ovat Kapseel, Eeder, Jaagur,

15:22  Kiina, Diimona, Adada,

15:23  Kedes, Haasor, Jitnan,

15:24  Siif, Telem, Bealot,

15:25  Haasor-Hadatta, Kerijot-Hesron eli Haasor,

15:26  Amam, Sema, Moolada,

15:27  Hasar-Gadda, Hesmon, Beet-Pelet,

15:28  Hasar-Suual, Beerseba, Bisjotja,

15:29  Baala, Ijjim, Etsem,

15:30  Eltolad, Kesil, Horma,

15:31  Siklag, Madmanna, Sansanna,

15:32  Lebaot, Silhim, Ain ja Rimmon – kaikkiaan kaksikymmentäyhdeksän kaupunkia kylineen.

15:33  Alankomaalla ovat Estaol, Sora, Asna,

15:34  Saanoah, Een-Gannim, Tappuah, Eenam,

15:35  Jarmut, Adullam, Sooko, Aseka,

15:36  Saaraim, Aditaim, Gedera ja Gederotaim – neljätoista kaupunkia kylineen;

15:37  Senan, Hadasa, Migdal-Gaad,

15:38  Dilan, Mispe, Jokteel,

15:39  Laakis, Boskat, Eglon,

15:40  Kabbon, Lahmas, Kitlis,

15:41  Gederot, Beet-Daagon, Naema ja Makkeda – kuusitoista kaupunkia kylineen;

15:42  Libna, Eter, Aasan,

15:43  Jiftah, Asna, Nesib,

15:44  Kegila, Aksib ja Maaresa – yhdeksän kaupunkia kylineen;

15:45  Ekron ympäristökaupunkeineen ja kylineen,

15:46  Ekronista länteen koko Asdodin lähellä oleva alue kylineen,

15:47  Asdod ympäristökaupunkeineen ja kylineen, Gaza ympäristökaupunkeineen ja kylineen Egyptinpuroon asti, rajana Suurimeri.

15:48  Vuoristossa ovat Saamir, Jattir, Sooko,

15:49  Danna, Kirjat-Sanna eli Debir,

15:50  Anab, Estemo, Aanim,

15:51  Goosen, Hoolon ja Giilo – yksitoista kaupunkia kylineen;

15:52  Arab, Ruuma, Esan,

15:53  Jaanum, Beet-Tappuah, Afeka,

15:54  Humta, Kirjat-Arba eli Hebron ja Siior – yhdeksän kaupunkia kylineen;

15:55  Maaon, Karmel, Siif, Jutta,

15:56  Jisreel, Jokdeam ja Saanoah,

15:57  Kain, Gibea ja Timna – kymmenen kaupunkia kylineen;

15:58  Halhul, Beet-Suur, Gedor,

15:59  Maarat, Beet-Anot ja Eltekon – kuusi kaupunkia kylineen;

15:60  Kirjat-Baal eli Kirjat-Jearim ja Rabba – kaksi kaupunkia kylineen.

15:61  Autiomaassa ovat Beet-Araba, Middin, Sekaka,

15:62  Nibsan, Iir-Melah ja Een-Gedi – kuusi kaupunkia kylineen.

15:63  Juudan jälkeläiset eivät kyenneet karkottamaan Jerusalemissa asuvia jebusilaisia, ja niin jebusilaisia asuu Jerusalemissa Juudan jälkeläisten kanssa vielä tänäkin päivänä.

Chapter 16

16:1  Joosefilaisille arpa määräsi rajan kulkemaan idässä Jordanista Jerikon kohdalta Jerikon lähteille ja sieltä autiomaahan, joka kohoaa Jerikosta vuoristoon Beeteliä kohti.

16:2  Beetelistä raja jatkuu Luusiin ja kulkee arkilaisten alueelle Atarotiin.

16:3  Sitten se laskeutuu länteen päin jafletilaisten alueelle, Ala-Beet-Hooronin rajalle ja Geseriin asti ja päättyy mereen.

16:4  Näin Manasse ja Efraim, Joosefin pojat, saivat perintöosansa.

16:5  Efraimilaisille tuli seuraava heidän sukujensa mukainen alue: Heidän perintöosansa itäinen raja kulkee Aterot-Addarista Ylä-Beet-Hooroniin.

16:6  Sitten raja päättyy mereen. Pohjoisena rajana on Mikmetat, josta raja kääntyy itään Taanat-Siiloon ja menee sen itäpuolitse Janohaan.

16:7  Janohasta se laskeutuu Atarotiin ja Naaraan, sivuaa Jerikoa ja päättyy Jordaniin.

16:8  Tappuahista raja kulkee länteen Kaanajoen uomaan ja päättyy mereen. Tämä on efraimilaisten heimon perintöosa heidän sukujensa mukaan.

16:9  Lisäksi efraimilaisille erotettiin kaupunkeja manasselaisten perintöosasta, kaikki kaupungit kylineen.

16:10  Mutta he eivät karkottaneet kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä. Niinpä kanaanilaisia asuu Efraimin keskuudessa vielä tänäkin päivänä, mutta he joutuvat tekemään pakkotyötä.

Chapter 17

17:1  Manassen heimo sai myös arpaosansa, sillä Manasse oli Joosefin esikoinen. Manassen esikoinen Maakir, Gileadin isä, sai Gileadin ja Baasanin, sillä hän oli soturi.

17:2  Myös muut manasselaiset saivat osuutensa suvuittain: Abieserin, Heelekin, Asrielin, Sekemin, Heeferin ja Semidan jälkeläiset, jotka ovat Joosefin pojan Manassen miespuoliset jälkeläiset suvuittain.

17:3  Mutta Selofhadilla, Heeferin pojalla, joka oli Gileadin poika, tämä Maakirin ja tämä Manassen poika, ei ollut poikia vaan ainoastaan tyttäriä. Hänen tyttäriensä nimet olivat Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa.

17:4  He tulivat pappi Eleasarin ja Joosuan, Nuunin pojan, ja päämiesten eteen ja sanoivat: ”Herra käski Mooseksen antaa meille perintöosan veljiemme keskuudesta.” Silloin Joosua antoi heille perintöosan heidän isänsä veljien keskuudesta Herran käskyn mukaisesti.

17:5  Manassen heimon osuudeksi arvottiin kymmenen osaa sen lisäksi, mitä he olivat saaneet Jordanin tuolta puolelta Gileadin ja Baasanin maasta.

17:6  Manassen tyttäret saivat perintöosan hänen poikiensa keskuudesta, mutta Gileadin maa joutui Manassen muille jälkeläisille.

17:7  Manassen alueen raja kulkee Asserista Mikmetatiin, joka on Sikemin itäpuolella. Sitten raja menee etelään Een-Tappuahin asukkaiden seudulle.

17:8  Tappuahin maa joutui Manasselle, mutta Manassen rajalla sijaitseva Tappuah efraimilaisille.

17:9  Sitten raja laskeutuu Kaanajoen uomaan. Jokiuoman eteläpuolella Manassen kaupunkien lomassa olevat kaupungit kuuluvat Efraimille. Sen jälkeen Manassen raja kulkee jokiuoman pohjoispuolitse ja päättyy mereen.

17:10  Eteläpuolinen maa tuli Efraimille ja pohjoispuolinen Manasselle, lännessä rajana on meri. Pohjoisessa Manassen alue rajoittuu Asseriin ja idässä Isaskariin.

17:11  Isaskarista ja Asserista Manasselle tulivat Beet-Sean ja sen ympäristökaupungit, Jibleam ja sen ympäristökaupungit, Doorin asukkaat ja sen ympäristökaupungit, edelleen Een-Doorin asukkaat ja sen ympäristökaupungit, Taanakin asukkaat ja sen ympäristökaupungit, Megiddon asukkaat ja sen ympäristökaupungit, kolme kukkulaa.

17:12  Manasselaiset eivät kyenneet ottamaan haltuunsa näitä kaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan tälle alueelle.

17:13  Kun israelilaiset voimistuivat, he määräsivät kanaanilaiset työveron alaisiksi eivätkä lainkaan karkottaneet heitä.

17:14  Joosefilaiset sanoivat Joosualle: ”Miksi olet antanut meille perintöosaksi vain yhden arpaosan ja yhden alueen? Mehän olemme suuri kansa, sillä Herra on siunannut meitä aina tähän asti.”

17:15  Joosua sanoi heille: ”Kun te kerran olette niin suuri kansa, niin menkää metsiin ja raivatkaa itsellenne paikka perissiläisten ja refalaisten maasta, jos Efraimin vuoristo on teille ahdas.”

17:16  Mutta joosefilaiset vastasivat: ”Vuoristo ei riitä meille. Sitä paitsi kaikilla alatasangolla asuvilla kanaanilaisilla on raudoitettuja sotavaunuja, sekä niillä, jotka asuvat Beet-Seanissa ja sen ympäristökaupungeissa, että niillä, jotka asuvat Jisreelinlaaksossa.”

17:17  Silloin Joosua sanoi Joosefin heimolle, Efraimille ja Manasselle: ”Sinä olet lukuisa kansa, ja sinun voimasi on suuri. Ei sinua jätetä yhdelle ainoalle arpaosalle,

17:18  vaan myös vuoristo tulee sinun omaksesi. Koska se on metsäistä seutua, sinun on raivattava se. Se tulee sinun omaksesi reuna-alueitaan myöten, kun karkotat kanaanilaiset, vaikka heillä on raudoitettuja sotavaunuja ja vaikka he ovat voimakkaita.”

Chapter 18

18:1  Valloitettuaan maan koko israelilaisten seurakunta kokoontui Siiloon ja pystytti sinne ilmestysmajan.

18:2  Mutta vielä oli israelilaisista jäljellä seitsemän heimoa, joiden perintöosa oli jakamatta.

18:3  Silloin Joosua sanoi israelilaisille: ”Kuinka kauan te velttoilette ettekä mene ottamaan omaksenne maata, jonka Herra, teidän isienne Jumala, on teille antanut?

18:4  Nimetkää jokaisesta heimosta kolme miestä, niin minä lähetän heidät kulkemaan kaikkialla maassa ja merkitsemään sen muistiin perintöosien mukaan. Sitten he tulkoot takaisin minun luokseni.

18:5  Jakakoot he maan seitsemään osaan. Juuda pysyköön alueellaan etelässä, ja Joosefin heimo pysyköön alueellaan pohjoisessa.

18:6  Ja te merkitkää muistiin maa, ne seitsemän osaa, ja tuokaa selvitys tänne minulle, niin minä heitän teidän puolestanne arpaa täällä Herran, meidän Jumalamme, edessä.

18:7  Mutta leeviläisillä ei ole maaosuutta teidän keskuudessanne, vaan Herran pappeus on heidän perintöosansa. Gaad ja Ruuben ja toinen puoli Manassen heimoa ovat saaneet Jordanin toiselta eli itäiseltä puolelta perintöosansa, jonka Herran palvelija Mooses heille antoi.”

18:8  Miesten noustessa lähtemään Joosua käski heidän merkitä maa-alueet muistiin. Hän sanoi: ”Menkää ja kierrelkää maata ja merkitkää se muistiin. Palatkaa sitten minun luokseni, niin minä heitän teidän puolestanne arpaa Herran edessä täällä Siilossa.”

18:9  Niin miehet lähtivät ja kulkivat ympäri maata. He merkitsivät sen kaupunkeineen seitsemänä osana kirjaan ja tulivat takaisin Joosuan luo Siilon leiriin.

18:10  Joosua heitti heidän puolestaan arpaa Siilossa Herran edessä ja jakoi siellä maan israelilaisille heidän osastojensa mukaan.

18:11  Ensimmäinen arpa nousi benjaminilaisten heimon suvuille. Heidän arvalla saamansa alue oli Juudan jälkeläisten ja joosefilaisten alueiden välissä.

18:12  Heidän pohjoisen puoleinen rajansa lähtee Jordanista, nousee Jerikon pohjoispuolella olevalle harjanteelle ja edelleen lännen puolella olevaan vuoristoon ja päättyy Beet-Aavenin autiomaahan.

18:13  Sieltä raja kulkee Luusiin, Luusin eli Beetelin eteläpuolella olevaan harjanteeseen. Sitten raja laskeutuu Aterot-Addariin lähellä vuorta, joka on Ala-Beet-Hooronin eteläpuolella.

18:14  Raja kaartuu ja kääntyy lännen puolella etelään päin vuoresta, joka on vastapäätä Beet-Hooronia, sen eteläpuolella, ja päättyy Kirjat-Baaliin eli Kirjat-Jearimiin, Juudan jälkeläisten kaupunkiin. Tämä on länsiraja.

18:15  Eteläraja lähtee Kirjat-Jearimin laidasta kohti merta ja jatkuu Neftoahinveden lähteelle.

18:16  Sitten raja laskeutuu sen vuoren rinteeseen, joka on vastapäätä Ben-Hinnomin laaksoa Refaiminlaakson pohjoisessa laidassa. Sieltä se laskeutuu Hinnominlaaksoon Jebusilaisharjanteen eteläpuolitse ja edelleen Roogelin lähteelle.

18:17  Pohjoisessa raja kaartuu ja jatkuu Een-Semekseen ja edelleen Gelilotiin, joka on vastapäätä Adummimin solaa, ja laskeutuu Ruubenin pojan, Boohanin, kiveen.

18:18  Sieltä se kulkee Arabaa vastapäätä olevan harjanteen pohjoispuolitse ja laskeutuu aromaahan.

18:19  Raja kulkee edelleen Beet-Hoglan harjanteen pohjoispuolitse ja päättyy Suolameren pohjoiseen pohjukkaan, Jordanin eteläpäähän. Tämä on eteläraja.

18:20  Itärajana on Jordan. Tämä on benjaminilaisten sukujen perintöosa, ja nämä ovat sen ympärillä kulkevat rajat.

18:21  Benjaminin heimon sukujen kaupungit ovat Jeriko, Beet-Hogla, Eemek-Kesis,

18:22  Beet-Arava, Semaraim, Beetel,

18:23  Avvim, Paara, Ofra,

18:24  Kefar-Ammoni, Ofni ja Geba – kaksitoista kaupunkia kylineen;

18:25  Gibeon, Raama, Beerot,

18:26  Mispe, Kefira, Moosa,

18:27  Rekem, Jirpeel, Tarala,

18:28  Seela, Elef, Jebus eli Jerusalem, Gibeat ja Kirjat – neljätoista kaupunkia kylineen. Tämä on benjaminilaisten sukujen perintöosa.

Chapter 19

19:1  Toinen arpa osui Simeonille, simeonilaisten heimon suvuille. Heidän perintöosansa oli Juudan jälkeläisten perintöosan keskellä.

19:2  Heidän perintöosakseen tulivat Beerseba, Seba, Moolada,

19:3  Hasar-Suual, Baala, Etsem,

19:4  Eltolad, Betul, Horma,

19:5  Siklag, Beet-Markabot, Hasar-Suusa,

19:6  Beet-Lebaot ja Saaruhen – kolmetoista kaupunkia kylineen;

19:7  Ain, Rimmon, Eeter ja Aasan – neljä kaupunkia kylineen;

19:8  lisäksi kaikki ne kylät, jotka ovat näiden kaupunkien ympärillä aina Baalat-Beeriin, Negevin Raamaan, saakka. Tämä on simeonilaisten heimon, heidän sukujensa, perintöosa.

19:9  Simeonilaiset saivat perintöosansa Juudan jälkeläisten osuudesta, sillä Juudan jälkeläisten osuus oli heille itselleen liian suuri, joten simeonilaiset saivat perintöosan heidän perintöosansa alueelta.

19:10  Kolmas arpa nousi sebulonilaisten suvuille. Heidän perintöosansa alue ulottui Saaridiin saakka.

19:11  Heidän rajansa nousee länteen päin Maralaan, sivuaa Dabbesetia ja Jokneamin itäpuolella olevaa jokiuomaa.

19:12  Raja lähtee Saaridista itään, auringonnousuun päin, Kislot-Taaborin alueelle, jatkuu Daaveratiin ja nousee Jaafiaan.

19:13  Sieltä se kulkee edelleen itään, auringonnousuun päin, Gat-Heeferiin ja Eet-Katsiniin, jatkuu Rimmoniin ja kääntyy Neegaan.

19:14  Sitten raja kiertää Neegan pohjoispuolitse Hannatoniin ja päättyy Jiftah-Eelin laaksoon.

19:15  Alueeseen kuuluvat lisäksi Kattat, Nahalal, Simron, Jidala ja Beetlehem. Kaupunkeja kylineen oli kaksitoista.

19:16  Tämä on Sebulonin sukujen perintöosa, nämä kaupungit kylineen.

19:17  Neljäs arpa osui Isaskarin heimon suvuille.

19:18  Heidän alueellaan olivat Jisreel, Kesullot, Suunem,

19:19  Hafaraim, Siion, Anaharat,

19:20  Rabbit, Kisjon, Ebes,

19:21  Remet, Een-Gannim, Een-Hadda ja Beet-Passes.

19:22  Raja sivuaa Taaboria, Sahasimia, Beet-Semestä, ja sitten raja päättyy Jordaniin. Kaupunkeja kylineen oli kuusitoista.

19:23  Tämä on Isaskarin heimon sukujen perintöosa, kaupungit kylineen.

19:24  Viides arpa osui Asserin heimon suvuille.

19:25  Heidän alueellaan olivat Helkat, Hali, Beten ja Aksaf,

19:26  Alammelek, Amad ja Misal. Lännessä raja sivuaa Karmelia ja Siihor-Libnatia,

19:27  kääntyy sitten auringonnousuun päin Beet-Daagoniin. Raja sivuaa Sebulonia ja Jiftah-Eelin laaksoa pohjoisessa sekä Beet-Eemekiä ja Negieliä ja jatkuu Kaabulin pohjoispuolitse

19:28  Ebroniin, Rehobiin, Hammoniin ja Kaanaan, aina suureen Siidoniin saakka.

19:29  Sitten raja kääntyy Raamaan ja kulkee Tyroksen linnoitettuun kaupunkiin saakka. Sieltä raja kääntyy Hoosaan ja päättyy mereen Aksibin seudulla.

19:30  Alueeseen kuuluvat lisäksi Umma, Afek ja Rehob. Kaupunkeja kylineen oli kaksikymmentäkaksi.

19:31  Tämä on Asserin heimon sukujen perintöosa, nämä kaupungit kylineen.

19:32  Kuudes arpa osui Naftalin heimon suvuille.

19:33  Heidän rajansa kulkee Heelefistä, Saanannimin tammesta, Adami-Nekebin ja Jabneelin kautta Lakkumiin asti ja päättyy Jordaniin.

19:34  Raja kääntyy länteen Asnot-Taaboriin, jatkuu sieltä Hukkokiin ja sivuaa etelässä Sebulonia, lännessä Asseria ja idässä Jordania.

19:35  Linnoitettuja kaupunkeja ovat Siddim, Seer, Hammat, Rakkat, Kinneret,

19:36  Adama, Raama, Haasor,

19:37  Kedes, Edrei, Een-Haasor,

19:38  Jireon, Migdal-Eel, Horem, Beet-Anat ja Beet-Semes, yhdeksäntoista kaupunkia kylineen.

19:39  Tämä on naftalilaisten heimon sukujen perintöosa, kaupungit kylineen.

19:40  Seitsemäs arpa osui Daanin heimon suvuille.

19:41  Heidän perintöosansa alueella olivat Sora, Estaol, Iir-Semes,

19:42  Saalabbin, Aijalon, Jitla,

19:43  Eelon, Timna, Ekron,

19:44  Elteke, Gibbeton, Baalat,

19:45  Jehud, Bene-Berak, Gat-Rimmon,

19:46  Mee-Jarkon ja Rakkon sekä Jaafoon päin oleva alue.

19:47  Daanilaiset kuitenkin menettivät alueensa. Siksi he lähtivät taistelemaan Lesemiä vastaan ja valloittivat sen. He surmasivat miekalla sen asukkaat, ottivat kaupungin omakseen ja asettuivat sinne asumaan. Kantaisänsä Daanin mukaan he antoivat Lesemille nimen Daan.

19:48  Tämä on daanilaisten heimon sukujen perintöosa, nämä kaupungit kylineen.

19:49  Kun israelilaiset olivat saaneet maan jaetuksi perintöosiin rajojen mukaan, he antoivat Joosualle, Nuunin pojalle, perintöosan keskuudestaan.

19:50  Herran käskyn mukaisesti he antoivat hänelle kaupungin, jota hän pyysi, Timnat-Serahin Efraimin vuoristossa. Hän rakensi kaupunkia ja asettui sinne asumaan.

19:51  Nämä ovat ne perintöosat, jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika, sekä israelilaisten heimojen perhekuntapäämiehet jakoivat arvalla Herran edessä ilmestysmajan ovella Siilossa. Näin he veivät päätökseen maan jakamisen.

Chapter 20

20:1  Sitten Herra puhui Joosualle:

20:2  ”Sano israelilaisille: Määrätkää itsellenne turvakaupungit, joista minä olen puhunut teille Mooseksen kautta.

20:3  Niihin voisi paeta tappaja, joka vahingossa, tahtomattaan, on surmannut jonkun. Olkoot ne teillä turvapaikkoina verenkostajalta.

20:4  Kun joku pakenee johonkin näistä kaupungeista, hänen tulee pysähtyä kaupungin portille ja puhua asiansa kaupungin vanhimmille. Heidän on otettava hänet luokseen kaupunkiin ja annettava hänelle paikka, jossa hän saa asua heidän luonaan.

20:5  Jos verenkostaja ajaa häntä takaa, älkööt he luovuttako tappajaa tämän käsiin, koska hän tahtomattaan tappoi lähimmäisensä, tätä ennestään vihaamatta.

20:6  Asukoon hän siinä kaupungissa, kunnes on ollut tuomiolla seurakunnan edessä ja aina silloisen virassa olevan ylipapin kuolemaan saakka. Sitten tappaja saa palata omaan kaupunkiinsa ja kotiinsa, siihen kaupunkiin, josta oli paennut.”

20:7  Niin israelilaiset pyhittivät Kedeksen Galileasta, Naftalin vuoristosta, Sikemin Efraimin vuoristosta ja Kirjat-Arban eli Hebronin Juudan vuoristosta.

20:8  Jordanin toiselta puolelta, itään päin Jerikosta, he määräsivät turvakaupungeiksi Beserin Ruubenin heimon alueelta, autiomaan tasangolta, Raamotin Gaadin heimon alueelta Gileadista ja Goolanin Manassen heimon alueelta Baasanista.

20:9  Nämä ovat ne turvakaupungit, jotka oli tarkoitettu pakopaikaksi jokaiselle israelilaiselle ja heidän keskuudessaan asuvalle muukalaiselle. Niihin voi paeta jokainen, joka vahingossa oli surmannut jonkun, ettei hän joutuisi kuolemaan verenkostajan käden kautta, ennen kuin olisi ollut tuomiolla seurakunnan edessä.

Chapter 21

21:1  Leeviläisten perhekuntapäämiehet tulivat pappi Eleasarin ja Joosuan, Nuunin pojan, sekä israelilaisten heimojen perhekuntapäämiesten eteen

21:2  Siilossa, Kanaaninmaassa, ja sanoivat heille: ”Herra käski Mooseksen kautta antaa meille kaupunkeja asuaksemme niissä ja niiden laidunmaat karjaamme varten.”

21:3  Niin israelilaiset antoivat leeviläisille perintöosastaan Herran käskyn mukaan seuraavat kaupungit laidunmaineen:

21:4  Ensimmäinen arpa osui kehatilaisten suvuille, niin että leeviläisistä pappi Aaronin jälkeläiset saivat Juudan heimolta, Simeonin heimolta ja Benjaminin heimolta kolmetoista kaupunkia.

21:5  Muut kehatilaiset saivat arvalla Efraimin heimon suvuilta, Daanin heimolta ja puolelta Manassen heimoa kymmenen kaupunkia.

21:6  Geersonilaiset saivat arvalla kolmetoista kaupunkia Isaskarin heimon suvuilta, Asserin heimolta ja Naftalin heimolta sekä Manassen heimon toiselta puoliskolta Baasanista.

21:7  Merarilaisten suku sai Ruubenin heimolta, Gaadin heimolta ja Sebulonin heimolta kaksitoista kaupunkia.

21:8  Nämä kaupungit laidunmaineen israelilaiset antoivat arvalla leeviläisille, niin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskenyt.

21:9  Juudan jälkeläisten heimon ja simeonilaisten heimon alueelta annettiin seuraavat nimeltä mainitut kaupungit:

21:10  Kehatilaisten sukuihin kuuluville leeviläisille, Aaronin jälkeläisille – koska arpa tuli heille ensin –

21:11  annettiin Kirjat-Arba, anakilaisten kantaisän Arban kaupunki eli Hebron Juudan vuoristosta, ja sen ympärillä olevat laidunmaat.

21:12  Mutta kaupungin peltomaat kylineen annettiin Kaalebin, Jefunnen pojan, omaisuudeksi.

21:13  Pappi Aaronin jälkeläisille annettiin tappajan turvakaupunki Hebron laidunmaineen, Libna laidunmaineen,

21:14  Jattir laidunmaineen, Estemoa laidunmaineen,

21:15  Hoolon laidunmaineen, Debir laidunmaineen,

21:16  Ain laidunmaineen, Jutta laidunmaineen ja Beet-Semes laidunmaineen – yhdeksän kaupunkia näiltä kahdelta heimolta.

21:17  Benjaminin heimon alueelta heille annettiin Gibeon laidunmaineen, Geba laidunmaineen,

21:18  Anatot laidunmaineen ja Almon laidunmaineen – neljä kaupunkia.

21:19  Pappien, Aaronin jälkeläisten, kaupunkeja oli kaikkiaan kolmetoista ja niiden laidunmaat.

21:20  Muut kehatilaiset, leeviläisiin kuuluvat kehatilaissuvut, saivat arvalla kaupunkeja Efraimin heimolta.

21:21  Heille annettiin tappajan turvakaupunki Sikem laidunmaineen Efraimin vuoristosta, Geser laidunmaineen,

21:22  Kibsaim laidunmaineen ja Beet-Hooron laidunmaineen – neljä kaupunkia,

21:23  Daanin heimon alueelta Elteke laidunmaineen, Gibbeton laidunmaineen,

21:24  Aijalon laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen – neljä kaupunkia,

21:25  Manassen heimon toisen puolen alueelta Taanak laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen – kaksi kaupunkia.

21:26  Kaikki nämä kymmenen kaupunkia laidunmaineen annettiin lopuille kehatilaissuvuille.

21:27  Leeviläisten sukuihin kuuluvat geersonilaiset saivat toiselta puolelta Manassen heimoa tappajan turvakaupungin Goolanin laidunmaineen Baasanista ja Beesteran laidunmaineen – kaksi kaupunkia,

21:28  Isaskarin heimolta Kisjonin laidunmaineen, Daaveratin laidunmaineen,

21:29  Jarmutin laidunmaineen ja Een-Gannimin laidunmaineen – neljä kaupunkia,

21:30  Asserin heimolta Misalin laidunmaineen, Abdonin laidunmaineen,

21:31  Helkatin laidunmaineen ja Rehobin laidunmaineen – neljä kaupunkia,

21:32  Naftalin heimolta tappajan turvakaupungin Kedeksen laidunmaineen Galileasta, Hammot-Doorin laidunmaineen ja Kartanin laidunmaineen – kolme kaupunkia.

21:33  Geersonilaisten sukujen kaupunkeja oli kaikkiaan kolmetoista kaupunkia laidunmaineen.

21:34  Merarilaisten suvut, jotka myös kuuluivat leeviläisiin, saivat Sebulonin heimolta Jokneamin laidunmaineen, Kartan laidunmaineen,

21:35  Dimnan laidunmaineen ja Nahalalin laidunmaineen – neljä kaupunkia;

21:36  [Ruubenin heimon alueelta Beserin laidunmaineen, Jahatsin laidunmaineen,

21:37  Kedemotin laidunmaineen ja Meefaatin laidunmaineen – neljä kaupunkia;]

21:38  Gaadin heimolta tappajan turvakaupungin Raamotin laidunmaineen Gileadista, Mahanaimin laidunmaineen,

21:39  Hesbonin laidunmaineen ja Jaeserin laidunmaineen – yhteensä neljä kaupunkia.

21:40  Näitä kaupunkeja, jotka arvottiin jäljellä oleville merarilaisten sukuun kuuluville leeviläisille, oli kaikkiaan kaksitoista kaupunkia.

21:41  Kaikkiaan leeviläisten kaupunkeja oli israelilaisten hallussa olevalla alueella neljäkymmentäkahdeksan kaupunkia laidunmaineen.

21:42  Näihin kaupunkeihin kuuluivat itse kaupunki ja sen ympärillä olevat laidunmaat. Sellaisia olivat kaikki nämä kaupungit.

21:43  Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen. He ottivat sen omakseen ja asettuivat siihen asumaan.

21:44  Herra antoi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niin kuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isilleen. Yksikään heidän vihollisistaan ei kestänyt heidän edessään, vaan Herra antoi kaikki heidän vihollisensa heidän käsiinsä.

21:45  Eikä yksikään niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin kansalle, jäänyt täyttymättä, vaan ne kaikki toteutuivat.

Chapter 22

22:1  Sitten Joosua kutsui koolle ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen heimoa

22:2  ja sanoi heille: ”Te olette noudattaneet kaikkea, mitä Herran palvelija Mooses on käskenyt teidän noudattaa, ja olette totelleet minua kaikessa, mitä olen käskenyt teidän tehdä.

22:3  Te ette ole jättäneet veljiänne koko tänä pitkänä aikana tähän päivään asti vaan olette noudattaneet Herran, teidän Jumalanne, käskyä.

22:4  Nyt Herra, teidän Jumalanne, on suonut veljienne päästä rauhaan, niin kuin hän heille puhui. Palatkaa nyt ja menkää teltoillenne, perintömaahanne, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille Jordanin toiselta puolelta.

22:5  Pitäkää vain hyvin tarkasti huoli siitä, että noudatatte Herran palvelijan Mooseksen teille antamaa käskyä ja opetusta: Rakastakaa Herraa, teidän Jumalaanne, vaeltakaa kaikessa hänen teitään, noudattakaa hänen käskyjään, riippukaa hänessä kiinni ja palvelkaa häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.”

22:6  Sitten Joosua siunasi heidät ja päästi heidät menemään, ja he menivät teltoilleen.

22:7  Toiselle puolelle Manassen heimoa Mooses oli antanut maata Baasanista ja toiselle puolelle Joosua antoi maata Jordanin länsipuolelta, samoin kuin heidän veljilleen. Ennen kuin Joosua päästi heidät menemään teltoilleen, hän siunasi heidät

22:8  ja sanoi heille: ”Palatkaa teltoillenne ja viekää mukananne suuret rikkaudet ja suuret määrät karjaa, hopeaa, kultaa, kuparia, rautaa ja vaatteita ja jakakaa veljienne kanssa vihollisilta saamanne saalis.”

22:9  Ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa lähtivät paluumatkalle israelilaisten luota Siilosta, joka on Kanaaninmaassa, mennäkseen Gileadin maahan, perintömaahan, jonka he olivat saaneet omakseen Herran Moosekselle antaman käskyn mukaan.

22:10  Kun ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa tulivat Jordanin Gelilotiin, joka on Kanaaninmaassa, he rakensivat sinne Jordanin rannalle alttarin, suuren alttarin, joka näkyi kauas.

22:11  Israelilaiset kuulivat puhuttavan, että ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa olivat rakentaneet alttarin Kanaaninmaan rajalle israelilaisten puolelle Jordanin Gelilotiin.

22:12  Sen kuultuaan koko israelilaisten seurakunta kokoontui Siiloon lähteäkseen sotaan näitä heimoja vastaan.

22:13  Israelilaiset lähettivät pappi Piinehasin, Eleasarin pojan, ruubenilaisten ja gaadilaisten ja Manassen heimon toisen puolen luo Gileadin maahan.

22:14  Hänen kanssaan lähti kymmenen ruhtinasta, yksi ruhtinas kustakin sukukunnasta, kaikista Israelin heimoista. Kukin heistä oli perhekuntapäämies Israelin tuhansien joukossa.

22:15  Nämä tulivat ruubenilaisten, gaadilaisten ja Manassen heimon toisen puolen luo Gileadin maahan ja sanoivat heille:

22:16  ”Näin sanoo koko Herran seurakunta: Mitä onkaan tämä uskottomuus, jota te harjoitatte Israelin Jumalaa kohtaan, kun te tänä päivänä käännytte pois Herrasta rakentamalla itsellenne alttarin kapinoidaksenne Herraa vastaan.

22:17  Oliko meille liian vähäinen Peorin rikos, josta emme ole puhdistautuneet vielä tänäkään päivänä ja jonka vuoksi rangaistus kohtasi Herran seurakuntaa?

22:18  Siitä huolimatta te nyt käännytte pois Herrasta! Ja kun te tänään kapinoitte Herraa vastaan, niin huomenna hän vihastuu koko Israelin seurakuntaan.

22:19  Mutta jos teidän perintömaanne on saastainen, tulkaa Herran perintömaahan, jossa on Herran asumus, ja ottakaa itsellenne perintömaa meidän keskuudestamme. Älkää kapinoiko Herraa vastaan älkääkä meitä vastaan rakentamalla itsellenne alttarin Herran, meidän Jumalamme, alttarin lisäksi.

22:20  Eikö silloin, kun Aakan, Serahin poika, oli uskoton ja anasti tuhon omaksi vihittyä, viha kohdannut koko Israelin seurakuntaa, vaikka Aakan oli vain yksi mies? Eikö hän tuhoutunut oman rikoksensa tähden!”

22:21  Silloin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa vastasivat Israelin heimojen päämiehille:

22:22  ”Jumala, Herra Jumala, Jumala, Herra Jumala, hän tietää, ja myös Israel itse tietäköön! Älköön Herra pelastako meitä tänä päivänä, jos kapinamielessä tai uskottomuudesta Herraa kohtaan

22:23  olemme rakentaneet tämän alttarin kääntyäksemme pois Herrasta, uhrataksemme sen päällä polttouhreja ja ruokauhreja tai toimittaaksemme sen päällä yhteysuhreja. Herra itse vaatikoon meidät siitä tilille.

22:24  Me olemme tehneet tämän, koska olimme huolissamme siitä, että teidän lapsenne vastaisuudessa voisivat sanoa meidän lapsillemme: ’Mitä teillä on tekemistä Herran, Israelin Jumalan, kanssa?

22:25  Herra on pannut Jordanin rajaksi meidän välillemme, te ruubenilaiset ja gaadilaiset. Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.’ Ja niin teidän lapsenne voisivat saada meidän lapsemme luopumaan Herran pelosta.

22:26  Siksi me sanoimme: Rakentakaamme alttari, ei polttouhria eikä teurasuhria varten,

22:27  vaan olemaan todistajana meidän ja teidän sekä myös meidän jälkipolviemme välillä siitä, että me palvelemme Herraa hänen edessään polttouhreillamme, teurasuhreillamme ja yhteysuhreillamme. Silloin teidän lapsenne vastaisuudessa eivät voisi sanoa meidän lapsillemme: ’Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.’

22:28  Sen tähden me sanoimme: ’Jos he vastaisuudessa sanovat näin meille ja meidän jälkipolvillemme, me vastaamme: Katsokaa Herran alttarin mallia, jonka meidän esi-isämme ovat tehneet, ei polttouhria eikä teurasuhria varten, vaan olemaan todistajana meidän ja teidän välillä.’

22:29  Pois se meistä, että kapinoisimme Herraa vastaan ja kääntyisimme tänä päivänä pois Herrasta rakentamalla jonkin muun alttarin polttouhria, ruokauhria ja teurasuhria varten kuin Herran, meidän Jumalamme, alttarin, joka on hänen asumuksensa edessä!”

22:30  Kun pappi Piinehas ja hänen kanssaan olevat kansan ruhtinaat, Israelin heimojen päämiehet, kuulivat, mitä ruubenilaiset, gaadilaiset ja manasselaiset puhuivat, se oli heille mieleen.

22:31  Pappi Piinehas, Eleasarin poika, sanoi ruubenilaisille, gaadilaisille ja manasselaisille: ”Nyt me tiedämme, että Herra on meidän keskellämme, koska te ette ole menetelleet uskottomasti Herraa kohtaan. Näin te olette pelastaneet israelilaiset Herran vihalta.”

22:32  Sen jälkeen pappi Piinehas, Eleasarin poika, ja ruhtinaat palasivat Gileadin maasta, ruubenilaisten ja gaadilaisten luota, takaisin Kanaaninmaahan israelilaisten luo ja toivat heille tämän tiedon.

22:33  Se oli israelilaisille mieleen, ja he ylistivät Jumalaa eivätkä he enää sanoneet lähtevänsä sotaan veljiään vastaan hävittämään sitä maata, jossa ruubenilaiset ja gaadilaiset asuivat.

22:34  Ruubenilaiset ja gaadilaiset antoivat alttarille nimen ”Todistaja meidän välillämme, että Herra on Jumala”.

Chapter 23

23:1  Pitkän ajan kuluttua, kun Herra oli suonut Israelille rauhan kaikilta sen ympärillä asuvilta vihollisilta ja kun Joosua oli jo vanha ja ikääntynyt,

23:2  hän kutsui koko Israelin, sen vanhimmat, päämiehet, tuomarit ja johtomiehet, ja sanoi heille: ”Minä olen tullut vanhaksi ja iäkkääksi.

23:3  Te olette itse nähneet kaiken, mitä Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt kaikille noille kansoille teidän tähtenne, sillä Herra, teidän Jumalanne, on itse sotinut teidän puolestanne.

23:4  Katsokaa, minä olen arponut teille perintöosaksi kansat, jotka vielä ovat jääneet jäljelle teidän heimojenne alueelle, ja kaikki kansat, jotka hävitin Jordanista läntiseen Suureenmereen asti.

23:5  Herra, teidän Jumalanne, työntää itse ne pois teidän edestänne ja karkottaa ne teidän tieltänne, niin että te saatte omaksenne heidän maansa, kuten Herra, teidän Jumalanne, on teille puhunut.

23:6  Olkaa siis aivan lujat ja noudattakaa tarkoin kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu, poikkeamatta siitä oikealle tai vasemmalle,

23:7  niin ettette sekaannu noihin teidän keskuuteenne jääneisiin kansoihin. Älkää mainitko heidän jumaliensa nimiä, älkää vannoko niiden nimeen, älkää palvelko älkääkä palvoko niitä,

23:8  vaan riippukaa kiinni Herrassa, Jumalassanne, kuten olette tehneet aina tähän päivään asti.

23:9  Herra on karkottanut teidän tieltänne suuret ja mahtavat kansat, eikä kukaan ole kestänyt teidän edessänne tähän päivään asti.

23:10  Yksi ainoa mies teistä ajaa pakoon tuhat, sillä Herra, teidän Jumalanne, sotii itse teidän puolestanne, niin kuin hän on teille puhunut.

23:11  Pitäkää siis tarkoin huoli itsestänne, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne.

23:12  Jos te kuitenkin käännytte hänestä pois ja liitytte noihin kansoihin, jotka ovat jääneet jäljelle teidän keskuuteenne, avioidutte heidän kanssaan ja sekaannutte heihin ja he teihin,

23:13  niin saatte olla varmat, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää karkota näitä kansoja teidän tieltänne. Ne koituvat teille paulaksi ja ansaksi, kylkienne ruoskaksi ja okaiksi silmiinne, kunnes te häviätte tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut.

23:14  Minä lähden nyt kaiken maailman tietä, mutta tietäkää koko sydämellänne ja koko sielullanne, ettei ainoakaan teitä koskevista hyvistä asioista, joista Herra, teidän Jumalanne, on puhunut, ole jäänyt täyttymättä. Kaikki ne ovat toteutuneet, eikä ainoakaan niistä ole jäänyt täyttymättä.

23:15  Mutta samoin kuin kaikki hyvä, josta Herra, teidän Jumalanne, on teille puhunut, on toteutunut, samoin Herra antaa toteutua myös kaiken pahan, kunnes hän on hävittänyt teidät tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut.

23:16  Jos te rikotte Herran, teidän Jumalanne, liiton, jonka hän on teille säätänyt, ja menette palvelemaan muita jumalia ja kumarratte niitä, niin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja te häviätte nopeasti siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.”

Chapter 24

24:1  Sitten Joosua kokosi kaikki Israelin heimot Sikemiin ja kutsui Israelin vanhimmat, sen päälliköt, tuomarit ja johtomiehet koolle, ja he asettuivat Jumalan eteen.

24:2  Joosua sanoi koko kansalle: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Ikimuistoisista ajoista teidän isänne – myös Terah, Abrahamin ja Naahorin isä – asuivat Eufratvirran tuolla puolella ja palvelivat muita jumalia.

24:3  Mutta minä otin teidän isänne Abrahamin virran tuolta puolelta ja kuljetin häntä kaikkialla Kanaaninmaassa ja tein hänen jälkeläistensä määrän suureksi. Minä annoin hänelle Iisakin,

24:4  ja Iisakille minä annoin Jaakobin ja Eesaun. Eesaulle minä annoin omaksi Seirin vuoriston, mutta Jaakob ja hänen poikansa menivät Egyptiin.

24:5  Minä lähetin Mooseksen ja Aaronin ja löin Egyptiä rangaistuksilla, jotka panin toimeen sen keskellä, ja sen jälkeen toin teidät sieltä pois.

24:6  Kun minä toin teidän isänne Egyptistä ja te tulitte meren rantaan, egyptiläiset ajoivat vaunuineen ja ratsumiehineen teidän isiänne takaa Kaislamerelle saakka.

24:7  Silloin isänne huusivat Herraa, ja hän asetti pimeyden teidän ja egyptiläisten välille ja antoi meren tulla egyptiläisten ylitse, ja se peitti heidät. Te näitte omin silmin, mitä minä tein egyptiläisille. Kun te sitten olitte asuneet autiomaassa kauan aikaa,

24:8  minä toin teidät niiden amorilaisten maahan, jotka asuivat Jordanin tuolla puolella, ja he taistelivat teitä vastaan. Mutta minä annoin heidät teidän käsiinne, ja te otitte omaksenne heidän maansa, ja minä tuhosin heidät teidän tieltänne.

24:9  Silloin Mooabin kuningas Baalak, Sipporin poika, nousi ja taisteli Israelia vastaan. Hän lähetti myös kutsumaan Bileamin, Beorin pojan, että tämä kiroaisi teidät.

24:10  Mutta minä en tahtonut kuulla Bileamia, ja niin hän joutui siunaamaan teidät, ja minä pelastin teidät Baalakin käsistä.

24:11  Kun te olitte kulkeneet Jordanin yli ja tulleet Jerikoon, teitä vastaan taistelivat jerikolaiset sekä amorilaiset, perissiläiset, kanaanilaiset, heettiläiset, girgasilaiset, hivviläiset ja jebusilaiset, mutta minä annoin heidät teidän käsiinne.

24:12  Minä lähetin herhiläiset teidän edellänne, ja ne karkottivat teidän tieltänne kaksi amorilaisten kuningasta; sinä et sitä miekallasi ja jousellasi tehnyt.

24:13  Minä annoin teille maan, josta ette ole vaivaa nähneet, ja kaupunkeja, joita ette ole rakentaneet, ja niihin te asetuitte asumaan. Te saatte syödä hedelmiä viinitarhoista ja öljypuista, joita ette ole istuttaneet.’

24:14  Pelätkää nyt Herraa, palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti ja poistakaa ne jumalat, joita isänne palvelivat virran tuolla puolella ja Egyptissä, ja palvelkaa te Herraa!

24:15  Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella: niitä jumaliako, joita teidän isänne palvelivat virran tuolla puolella, vai amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”

24:16  Silloin kansa vastasi: ”Pois se, että me hylkäisimme Herran ja palvelisimme muita jumalia!

24:17  Herra on meidän Jumalamme, hän, joka johdatti meidät ja meidän isämme pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Hän teki meidän silmiemme edessä suuret tunnusteot ja varjeli meitä aina tiellä, jota me vaelsimme, ja kaikkien niiden kansojen keskellä, joiden alueiden kautta me kuljimme.

24:18  Herra karkotti meidän tieltämme kaikki ne kansat, amorilaisetkin, jotka asuivat tässä maassa. Myös me palvelemme Herraa, sillä hän on meidän Jumalamme.”

24:19  Mutta Joosua sanoi kansalle: ”Ette te pysty palvelemaan Herraa, sillä hän on pyhä Jumala. Hän on kiivas Jumala. Hän ei voi sietää teidän rikoksianne ja syntejänne.

24:20  Jos te hylkäätte Herran ja palvelette vieraita jumalia, hän kääntyy pois, tuottaa teille onnettomuutta ja tekee teistä lopun sen sijaan, että hän on ennen tehnyt teille hyvää.”

24:21  Kansa vastasi Joosualle: ”Ei niin, vaan me palvelemme Herraa.”

24:22  Silloin Joosua sanoi kansalle: ”Te olette itse todistajia itseänne vastaan, että olette valinneet Herran palvellaksenne häntä.” He vastasivat: ”Me olemme sen todistajia.”

24:23  Hän sanoi: ”Ja nyt, poistakaa vieraat jumalat, joita on teidän keskuudessanne, ja taivuttakaa sydämenne Herran, Israelin Jumalan, puoleen.”

24:24  Kansa vastasi Joosualle: ”Herraa, meidän Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen äänelleen me olemme kuuliaisia.”

24:25  Niin Joosua teki sinä päivänä liiton kansan puolesta ja antoi heille Sikemissä lait ja säädökset.

24:26  Joosua kirjoitti nämä sanat Jumalan lain kirjaan. Sitten hän otti suuren kiven ja pystytti sen Herran pyhäkön alueella kasvavan tammen juurelle.

24:27  Hän sanoi kaikelle kansalle: ”Katsokaa! Tämä kivi on oleva todistajana meitä vastaan, sillä se on kuullut kaikki Herran sanat, jotka hän on meille puhunut. Se on todistajana teille, ettette kieltäisi Jumalaanne.”

24:28  Tämän jälkeen Joosua päästi kansan lähtemään kunkin perintöosalleen.

24:29  Näiden tapahtumien jälkeen Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä.

24:30  Israelilaiset hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle, Gaasvuoren pohjoispuolelle Timnat-Serahiin, joka on Efraimin vuoristossa.

24:31  Israel palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä Joosuan jälkeen ja tunsivat kaikki ne teot, jotka Herra oli tehnyt Israelin hyväksi.

24:32  Joosefin luut, jotka israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, haudattiin Sikemiin sille maa-alueelle, jonka Jaakob oli ostanut Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla. Se kuului joosefilaisten perintöosaan.

24:33  Sitten kuoli Eleasar, Aaronin poika, ja israelilaiset hautasivat hänet Gibeaan, hänen poikansa Piinehasin kaupunkiin, jonka tämä oli saanut Efraimin vuoristosta.