FinSTLK2017 - I Kings

Chapter 1

1:1  Kun kuningas Daavid oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, hän ei voinut enää pysyä lämpimänä, vaikka häntä peiteltiin peitteillä.

1:2  Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Etsittäköön herralleni kuninkaalle tyttö, neitsyt, palvelemaan kuningasta ja olemaan hänen hoitajattarenaan. Jos hän makaa sylissäsi, herrani kuningas pysyy lämpimänä."

1:3  He etsivät koko Israelin alueelta kaunista tyttöä ja löysivät suunemilaisen Abisagin ja veivät hänet kuninkaan luo.

1:4  Hän oli hyvin kaunis tyttö ja tuli kuninkaan hoitajattareksi ja palveli häntä. Kuningas ei kuitenkaan yhtynyt häneen.

1:5  Adonia, Haggitin poika, korotti itsensä ja sanoi: "Minä tahdon tulla kuninkaaksi." Hän oli hankkinut itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä ja viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään.

1:6  Hänen isänsä ei koskaan elämässään ollut pahoittanut hänen mieltään sanomalla: "Miten sinä noin teet?" Hän oli myös hyvin kaunis mies, ja äiti oli synnyttänyt hänet Absalomin jälkeen.

1:7  Hän neuvotteli Jooabin, Serujan pojan, ja pappi Ebjatarin kanssa, ja he kannattivat Adonian puoluetta.

1:8  Mutta pappi Saadok ja Benaja, Joojadan poika, sekä profeetta Naatan, Siimei, Rei ja Daavidin sotasankarit eivät olleet Adonian puolella.

1:9  Adonia teurasti lampaita, nautoja ja juottovasikoita Soohelet-kiven luona, joka on Roogelin lähteen vieressä. Hän kutsui kaikki veljensä, kuninkaan pojat, ja kaikki Juudan miehet, kuninkaan palvelijat,

1:10  mutta hän jätti kutsumatta profeetta Naatanin, Benajan, sotasankarit ja veljensä Salomon.

1:11  Naatan sanoi Batseballe, Salomon äidille, näin: "Etkö ole kuullut, että Adonia, Haggitin poika, on tullut kuninkaaksi, herramme Daavidin siitä mitään tietämättä?

1:12  Niin tule nyt, annan sinulle neuvon, että pelastat oman henkesi ja poikasi Salomon hengen.

1:13  Mene kuningas Daavidin luo ja sano hänelle: Herrani, kuningas, etkö sinä itse ole vannonut palvelijattarellesi ja sanonut: Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi jälkeeni ja hän on istuva valtaistuimellani? Miksi siis Adoniasta on tullut kuningas?

1:14  Katso, kun sinä vielä puhuttelet siellä kuningasta, tulen jälkeesi sisään ja vahvistan sanasi."

1:15  Batseba meni kuninkaan luo makuuhuoneeseen. Kuningas oli hyvin vanha, ja suunemilainen Abisag palveli kuningasta.

1:16  Batseba kumarsi ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta. Kuningas sanoi: "Mikä sinun on?"

1:17  Hän vastasi hänelle: "Herrani, sinä olet itse vannonut palvelijattarellesi Herran, Jumalasi, kautta: 'Poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi jälkeeni ja hän on istuva valtaistuimellani.'

1:18  Mutta katso, nyt on Adonia tullut kuninkaaksi, ja sinä, herrani, kuningas, et tiedä siitä mitään.

1:19  Hän on teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, pappi Ebjatarin ja sotapäällikkö Jooabin, mutta palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta.

1:20  Sinua kohti, herrani kuningas, ovat nyt koko Israelin silmät tähdätyt, että ilmoittaisit heille, kuka on istuva herrani kuninkaan valtaistuimella hänen jälkeensä.

1:21  Muuten käy niin, että kun herrani kuningas on mennyt lepoon isiensä luo, minua ja poikaani Salomoa pidetään rikollisina."

1:22  Katso, hänen vielä puhutellessaan kuningasta tuli profeetta Naatan.

1:23  Kuninkaalle ilmoitettiin: "Katso, profeetta Naatan on täällä." Tämä tuli kuninkaan eteen ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen.

1:24  Naatan sanoi: "Herrani kuningas, sinäkö olet sanonut: 'Adonia on tuleva kuninkaaksi jälkeeni. Hän on istuva valtaistuimellani'?

1:25  Sillä hän on tänä päivänä mennyt ja teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, sotapäälliköt ja pappi Ebjatarin. Katso, he syövät ja juovat hänen edessään, ja he huutavat: 'Eläköön kuningas Adonia!'

1:26  Mutta minut, palvelijasi, pappi Saadokin, Benajan, Joojadan pojan, ja palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta.

1:27  Onko tämä lähtenyt herrastani kuninkaasta ilman, että olisit antanut palvelijasi tietää, kuka on istuva herrani kuninkaan valtaistuimella hänen jälkeensä?"

1:28  Kuningas Daavid vastasi ja sanoi: "Kutsukaa luokseni Batseba." Kun hän tuli kuninkaan eteen ja seisoi kuninkaan edessä,

1:29  vannoi kuningas ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, joka on pelastanut minut kaikesta hädästä,

1:30  niin kuin minä vannoin sinulle Herran, Israelin Jumalan, kautta ja sanoin: 'Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi jälkeeni, hän on istuva valtaistuimellani sijassani', niin minä tänä päivänä teen."

1:31  Silloin Batseba kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta ja sanoi: "Herrani, kuningas Daavid, eläköön iankaikkisesti!"

1:32  Sitten kuningas Daavid sanoi: "Kutsukaa luokseni pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika." He tulivat kuninkaan eteen.

1:33  Kuningas sanoi heille: "Ottakaa mukaanne herranne palvelijat ja pankaa poikani Salomo oman muulini selkään ja viekää hänet alas Giihonille.

1:34  Siellä pappi Saadok ja profeetta Naatan voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Puhaltakaa torveen ja huutakaa: 'Eläköön kuningas Salomo!'

1:35  Seuratkaa häntä tänne, että hän tulisi ja istuisi valtaistuimelleni ja olisi kuninkaana sijassani. Sillä hänet olen määrännyt Israelin ja Juudan ruhtinaaksi."

1:36  Silloin Benaja, Joojadan poika, vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Aamen! Niin sanokoon Herra, herrani kuninkaan Jumala.

1:37  Niin kuin Herra on ollut herrani kuninkaan, kanssa, niin olkoon hän Salomon kanssa ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on herrani kuningas Daavidin valtaistuin."

1:38  Niin pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika, sekä kreetit ja pleetit menivät sinne. He panivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja saattoivat hänet Giihonille.

1:39  Pappi Saadok otti öljysarven telttamajasta ja voiteli Salomon. He puhalsivat torveen, ja kaikki kansa huusi: "Eläköön kuningas Salomo!"

1:40  Kaikki kansa seurasi häntä, ja kansa soitti huiluilla ja ratkesi niin suureen riemuun, että maa oli haljeta heidän huudostaan.

1:41  Silloin Adonia ja kaikki kutsuvieraat, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat sen, juuri kun he olivat lopettaneet syömisen. Kun Jooab kuuli torven äänen, hän sanoi: "Mitä tuo huuto ja pauhu kaupungissa tietää?"

1:42  Hänen vielä puhuessaan tuli Joonatan, pappi Ebjatarin poika. Adonia sanoi: "Tule tänne, sillä sinä olet kunnon mies ja tuot hyviä sanomia."

1:43  Joonatan vastasi ja sanoi Adonialle: "Päinvastoin! Herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomon kuninkaaksi.

1:44  Kuningas lähetti hänen kanssaan pappi Saadokin, profeetta Naatanin ja Benajan, Joojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he panivat hänet kuninkaan muulin selkään.

1:45  Pappi Saadok ja profeetta Naatan voitelivat hänet Giihonilla kuninkaaksi, ja he tulivat sieltä riemuiten, ja koko kaupunki joutui liikkeelle. Sitä oli se huuto, jonka kuulitte.

1:46  Onpa Salomo jo istunut kuninkaan valtaistuimellakin,

1:47  ja kuninkaan palvelijat ovat tulleet onnittelemaan herraamme kuningas Daavidia ja sanoneet: 'Antakoon Jumalasi Salomon nimen tulla vielä maineikkaammaksi kuin sinun nimesi ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on sinun valtaistuimesi.' Kuningas on rukoillut vuoteessaan.

1:48  Vielä on kuningas puhunut näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä on asettanut jälkeläisen istumaan valtaistuimellani, niin että olen sen omin silmin nähnyt.'"

1:49  Silloin kaikki Adonian kutsuvieraat joutuivat kauhun valtaan, nousivat ja menivät kukin tiehensä.

1:50  Mutta Adonia pelkäsi Salomoa, nousi, meni ja tarttui alttarin sarviin.

1:51  Salomolle ilmoitettiin: "Katso, Adonia on peläten kuningas Salomoa tarttunut alttarin sarviin ja sanonut: 'Kuningas Salomo vannokoon minulle tänä päivänä, ettei hän miekalla surmaa palvelijaansa.'"

1:52  Salomo sanoi: "Jos hän osoittautuu kunnon mieheksi, hiuskarvaakaan hänen päästään ei putoa maahan. Mutta jos hänessä huomataan jotakin pahaa, hänen on kuoltava."

1:53  Kuningas Salomo lähetti tuomaan hänet pois alttarilta. Hän tuli ja kumarsi kuningas Salomoa, ja Salomo sanoi hänelle: "Mene kotiisi."

Chapter 2

2:1  Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, hän käski poikaansa Salomoa sanoen:

2:2  "Minä menen koko maailman tietä. Ole luja ja ole mies.

2:3  Noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitään ja noudatat hänen säädöksiään, käskyjään, oikeuksiaan ja todistuksiaan, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt.

2:4  [Noudata niitä,] että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän on puhunut minusta: 'Jos poikasi pitävät vaarin teistään, niin että vaeltavat edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan, niin on mies suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella.'

2:5  Sinä tiedät myös, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle – tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja sandaalinsa, jotka hänellä oli jalassaan.

2:6  Tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas hautaan.

2:7  Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät pöydästäsi, sillä hekin tulivat avukseni, kun pakenin veljeäsi Absalomia.

2:8  Katso, vielä on luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla.'

2:9  Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas hautaan."

2:10  Sitten Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.

2:11  Aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta.

2:12  Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.

2:13  Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: "Rauhaako tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa."

2:14  Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle." Batseba sanoi: "Puhu."

2:15  Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.

2:16  Yhtä minä nyt sinulta pyydän. Älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle: "Puhu."

2:17  Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle – sillä sinulta hän ei sitä kiellä – että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi."

2:18  Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle puolestasi."

2:19  Silloin Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan hänelle Adonian puolesta. Kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolelleen.

2:20  Hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä." Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä."

2:21  Hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi."

2:22  Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidilleen: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle – hänhän on vanhin veljeni – hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle."

2:23  Kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.

2:24  Nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut sukuni: Adoniaa on tänä päivänä kuolemalla rangaistava."

2:25  Kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli.

2:26  Mutta pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En surmaa sinua tänään, koska olet kantanut Herran Jumalan arkkia isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt."

2:27  Salomo karkotti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.

2:28  Kun sanoma tästä tuli Jooabille – sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin – pakeni Jooab Herran telttamajaan ja tarttui alttarin sarviin.

2:29  Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran telttamajaan ja on alttarin luona", Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi."

2:30  Benaja meni Herran telttamajaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos.'" Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen." Silloin Benaja palasi kertomaan sen kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle."

2:31  Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niin kuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut.

2:32  Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön.

2:33  Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, ikuisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullaan ja hänen valtaistuimellaan olkoon rauha Herralta iankaikkisesti."

2:34  Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.

2:35  Kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi, ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijaan.

2:36  Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä menemättä sieltä sinne tai tänne.

2:37  Sillä sinä päivänä, jona lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun – tiedä se – kuolemalla kuoltava. Sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle."

2:38  Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on, niin kuin herrani kuningas on puhunut, niin on palvelijasi tekevä." Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa.

2:39  Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Siimeille ilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa."

2:40  Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan, ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista.

2:41  Kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin,

2:42  kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ollut vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Sinä päivänä, jona sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun – tiedä se – kuolemalla kuoltava'? Niin sinä sanoit minulle: 'Hyvä on, minä olen kuullut.'

2:43  Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka sinulle annoin?"

2:44  Sitten kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, sydämessäsi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille. Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi.

2:45  Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä."

2:46  Sitten kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa, ja tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.

Chapter 3

3:1  Salomo tuli faraon, Egyptin kuninkaan, vävyksi: hän otti faraon tyttären vaimokseen. Hän vei hänet Daavidin kaupunkiin, kunnes oli saanut rakennetuksi oman linnansa, Herran temppelin ja Jerusalemin ympärysmuurin.

3:2  Mutta kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska niihin aikoihin ei vielä ollut rakennettu temppeliä Herran nimelle.

3:3  Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan. Kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla.

3:4  Kuningas meni Gibeoniin uhraamaan siellä, sillä se oli suurin uhrikukkula. Tuhat polttouhria Salomo uhrasi sillä alttarilla.

3:5  Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: "Ano, mitä tahdot, että sinulle antaisin."

3:6  Salomo vastasi: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden palvelijallesi, isälleni Daavidille, koska hän vaelsi edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa sekä eheällä sydämellä sinua kohtaan. Olet säilyttänyt hänelle tämän suuren laupeuden ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellaan, kuten on tänä päivänä.

3:7  Nyt, Herra, Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi isäni Daavidin sijaan. Mutta minä olen kuin pieni poika: en osaa lähteä enkä tulla.

3:8  Palvelijasi on keskellä kansaasi, jonka olet valinnut, niin monilukuista kansaa, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljouden tähden.

3:9  Anna sen tähden palvelijallesi kuuleva sydän jakaakseni oikeutta kansallesi ja erottaakseni hyvän pahasta, sillä kuka voi muuten jakaa oikeutta tälle suurelle kansallesi?"

3:10  Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi.

3:11  Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä on oikein,

3:12  katso, teen, kuten sanot: katso, annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule jälkeesi.

3:13  Lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi.

3:14  Jos vaellat teitäni noudattaen säädöksiäni ja käskyjäni, kuten isäsi Daavid vaelsi, niin teen sinusta pitkäikäisen."

3:15  Siihen Salomo heräsi, ja katso, se oli unta. Kun hän tuli Jerusalemiin, hän astui Herran liitonarkin eteen, uhrasi polttouhreja ja toimitti rauhanuhrin ja laittoi pidot kaikille palvelijoilleen.

3:16  Siihen aikaan tuli kaksi porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat hänen eteensä.

3:17  Toinen nainen sanoi: "Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa huoneessa. Synnytin hänen luonaan siinä huoneessa.

3:18  Kolmantena päivänä sen jälkeen, kun olin synnyttänyt, synnytti myös tämä nainen. Me olimme yhdessä. Ketään vierasta ei ollut kanssamme huoneessa. Vain me kahdestaan olimme huoneessa.

3:19  Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen [kuoliaaksi].

3:20  Hän nousi keskellä yötä ja otti minun poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povelleen, mutta oman kuolleen poikansa hän pani minun povelleni.

3:21  Kun aamulla nousin imettämään poikaani, niin, katso, se oli kuollut. Mutta kun katsoin sitä tarkasti aamulla, niin, katso, se ei ollutkaan minun poikani, jonka olin synnyttänyt."

3:22  Toinen nainen sanoi: "Ei ole niin, vaan tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi." Mutta edellinen vastasi: "Ei ole niin, tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun poikani." Ja he riitelivät kuninkaan edessä.

3:23  Kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi.' Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin, vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani.'"

3:24  Kuningas sanoi: "Antakaa minulle miekka." Kuninkaan eteen tuotiin miekka.

3:25  Kuningas sanoi: "Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle."

3:26  Mutta se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sanoi silloin kuninkaalle – hän näet liikuttui sydämessään poikansa tähden – hän sanoi: "Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi, älkää surmatko sitä." Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle, viiltäkää!"

3:27  Kuningas vastasi ja sanoi: "Antakaa tälle elossa oleva lapsi. Älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti."

3:28  Koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta. Sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen.

Chapter 4

4:1  Kuningas Salomosta oli tullut koko Israelin kuningas.

4:2  Nämä olivat hänen ylimmät virkamiehensä: Asarja, Saadokin poika, oli ylimmäisenä pappina.

4:3  Elihoref ja Ahia, Siisan pojat, olivat kirjureina. Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina.

4:4  Benaja, Joojadan poika, oli sotaväen ylipäällikkönä. Saadok ja Ebjatar olivat pappeina.

4:5  Asarja, Naatanin poika, oli ylimaaherrana. Saabud, Naatanin poika, pappi, oli kuninkaan ystävänä.

4:6  Ahisar oli linnanpäällikkönä. Adoniram, Abdan poika, oli verotöiden valvojana.

4:7  Salomolla oli kaksitoista maaherraa, koko Israelin alueella, joiden oli hankittava kuninkaan ja hänen hovinsa elintarpeet. Kunkin oli hankittava elintarpeet yhtenä kuukautena.

4:8  Nämä olivat heidän nimensä: Huurin poika Efraimin vuoristossa;

4:9  Dekerin poika Maakaassa, Saalbimissa, Beet-Semeksessä, Eelonissa ja Beet-Haananissa;

4:10  Hesedin poika Arubbotissa; hänellä oli Sooko ja koko Heeferin maa;

4:11  Abinadabin poika koko Doorin kukkula-alueella. Hänellä oli vaimona Taafat, Salomon tytär;

4:12  Baana, Ahiludin poika, Taanakissa ja Megiddossa ja koko Beet-Seanissa, joka on Saaretanin sivulla Jisreelin alapuolella, Beet-Seanista Aabel-Meholaan asti, tuolle puolelle Jokmeamin;

4:13  Geberin poika Gileadin Raamotissa; hänellä oli Jaairin, Manassen pojan, leirikylät, jotka ovat Gileadissa; hänellä oli siis Argobin seutu, joka on Baasanissa, kuusikymmentä suurta, muureilla ja vaskisalvoilla varustettua kaupunkia;

4:14  Ahinadab, Iddon poika, Mahanaimissa;

4:15  Ahimaas Naftalissa; hänkin oli ottanut vaimokseen Salomon tyttären, Baasematin;

4:16  Baana, Huusain poika, Asserissa ja Bealotissa;

4:17  Joosafat, Paaruahin poika, Isaskarissa;

4:18  Siimei, Eelan poika, Benjaminissa;

4:19  Geber, Uurin poika, Gileadin maassa, Siihonin, amorilaisten kuninkaan, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maassa, sillä siinä maassa oli yksi maaherra.

4:20  Juudaa ja Israelia oli paljon, niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. He söivät ja joivat ja olivat iloisia.

Chapter 5

5:1  Salomo hallitsi kaikkia valtakuntia Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti. He toivat lahjoja ja palvelivat Salomoa, niin kauan kuin hän eli.

5:2  Salomon jokapäiväinen muona oli: kolmekymmentä koor-mittaa ydinjauhoja ja kuusikymmentä koor-mittaa muita jauhoja,

5:3  kymmenen syöttönautaa, kaksikymmentä laitumella käyvää nautaa ja sata lammasta. Näiden lisäksi peuroja, gaselleja, metsäkauriita ja syöttöhanhia.

5:4  Sillä hän vallitsi kaikkea Eufrat-virran senpuoleista maata, Tifsahista aina Gassaan saakka, kaikkia Eufrat-virran senpuoleisia kuninkaita. Hänellä oli rauha joka puolelta ympäriinsä,

5:5  niin että Juuda ja Israel asuivat turvallisesti, itse kukin viinipuunsa ja viikunapuunsa alla, Daanista Beersebaan asti, niin kauan kuin Salomo eli.

5:6  Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta hevosvaljakkoa vaunujaan varten ja kaksitoista tuhatta ratsuhevosta.

5:7  Maaherrat hankkivat kukin kuukautenaan elintarpeet kuningas Salomolle ja kaikille, joilla oli pääsy kuningas Salomon pöytään, antamatta minkään puuttua.

5:8  He toivat kukin vuorollaan myös ohrat ja oljet hevosille ja juoksijoille siihen paikkaan, missä hän oleskeli.

5:9  Jumala antoi Salomolle viisautta ja ymmärrystä hyvin runsaasti ja sydämen laajakatseisuutta niin paljon, kuin on hiekkaa meren rannalla,

5:10  niin että Salomon viisaus oli suurempi kuin kaikkien Idän miesten ja kaikkien egyptiläisten viisaus.

5:11  Hän oli viisaampi kaikkia ihmisiä, viisaampi kuin esrahilainen Eetan ja Heeman, Kalkol ja Darda, Maaholin pojat. Hänen nimensä tuli kuuluisaksi kaikkien ympärillä olevien kansojen keskuudessa.

5:12  Salomo lausui kolmetuhatta sananlaskua, ja hänen laulujaan oli tuhatviisi.

5:13  Hän puhui puista, Libanonin setripuusta alkaen iisoppiin asti, joka kasvaa seinän vieressä. Hän puhui myös karjaeläimistä, linnuista, matelijoista ja kaloista.

5:14  Salomon viisautta tultiin kuulemaan kaikista kansoista, kaikkien maan kuninkaiden luota, jotka olivat kuulleet hänen viisaudestaan.

5:15  Hiiram, Tyyron kuningas, lähetti palvelijoitaan Salomon luo kuultuaan, että hänet oli voideltu kuninkaaksi isänsä jälkeen. Hiiram oli näet aina ollut Daavidin läheinen ystävä.

5:16  Salomo lähetti Hiiramille tämän sanan:

5:17  "Sinä tiedät, ettei isäni Daavid voinut rakentaa temppeliä Herran, Jumalansa, nimelle niiden sotien tähden, joilla häntä joka puolelta ahdistettiin, kunnes Herra oli laskenut viholliset hänen jalkojensa alle.

5:18  Mutta nyt Herra, minun Jumalani, on suonut minun päästä rauhaan joka taholla. Ei ole vastustajaa eikä vaaran uhkaa.

5:19  Sen tähden aion rakentaa temppelin Herran, Jumalani, nimelle, niin kuin Herra puhui isälleni Daavidille, sanoen: 'Sinun poikasi, jonka asetan valtaistuimellesi sijaasi, on rakentava nimelleni temppelin.'

5:20  Käske nyt hakata minulle setripuita Libanonilta. Minun palvelijani olkoot sinun palvelijoittesi kanssa. Annan sinulle palvelijoittesi palkan, aivan niin kuin sinä määräät. Sillä sinä tiedät, ettei meillä ole ketään, joka osaisi niin hakata puita kuin siidonilaiset."

5:21  Kun Hiiram kuuli Salomon sanat, hän tuli hyvin iloiseksi ja sanoi: "Kiitetty olkoon tänä päivänä Herra, joka on antanut Daavidille viisaan pojan hallitsemaan tuota monilukuista kansaa."

5:22  Hiiram lähetti Salomolle tämän sanan: "Olen kuullut sanan, jonka minulle lähetit. Olen täyttävä kaikessa toivomuksesi, mitä tulee setripuihin ja sypressipuihin.

5:23  Minun palvelijani vetäkööt ne Libanonilta alas mereen, ja minä käsken panna ne meressä lauttoihin kuljetettaviksi paikkaan, minkä sinä minulle määräät, ja hajotan ne siellä. Sinä saat noutaa ne sieltä. Mutta täytä sinä minun toivomukseni ja anna minun hovilleni muonaa."

5:24  Niin Hiiram antoi Salomolle setripuita ja sypressipuita niin paljon, kuin tämä toivoi.

5:25  Mutta Salomo antoi Hiiramille kaksikymmentä tuhatta koor-mittaa vehnää ravinnoksi hänen hovilleen ja kaksikymmentä koor-mittaa survomalla saatua öljyä. Tämän Salomo antoi Hiiramille joka vuosi.

5:26  Herra oli antanut Salomolle viisautta, kuten hän oli hänelle luvannut. Rauha vallitsi Hiiramin ja Salomon välillä, ja he tekivät liiton keskenään.

5:27  Kuningas Salomo otti verotyöläisiä koko Israelista, ja verotyöläisiä oli kolmekymmentä tuhatta miestä.

5:28  Nämä hän lähetti Libanonille vuorotellen, kymmenentuhatta kunakin kuukautena, niin että he olivat yhden kuukauden Libanonilla ja kaksi kuukautta kotonaan. Verotöiden valvojana oli Adoniram.

5:29  Salomolla oli seitsemänkymmentä tuhatta taakankantajaa ja kahdeksankymmentä tuhatta kivenhakkaajaa vuoristossa.

5:30  Sen lisäksi Salomon maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat töitä, oli kolmetuhatta kolmesataa miestä, johtamassa väkeä, joka teki työtä.

5:31  Kuningas käski louhia suuria kiviä, kallisarvoisia kiviä, laskeakseen temppelin perustuksen hakatuista kivistä.

5:32  Salomon ja Hiiramin rakentajat ja gebalilaiset hakkasivat niitä ja valmistivat puut ja kivet temppelin rakentamiseksi.

Chapter 6

6:1  Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, hän alkoi siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle.

6:2  Temppeli, jonka kuningas Salomo Herralle rakensi, oli kuusikymmentä kyynärää pitkä, kaksikymmentä kyynärää leveä ja kolmekymmentä kyynärää korkea.

6:3  Temppelisalin eteinen, joka oli temppelin itäpäässä, oli kaksikymmentä kyynärää pitkä, ja sen leveys temppelin itäsuuntaan oli kymmenen kyynärää.

6:4  Hän teki temppeliin sisäänpäin avartuvat ikkuna-aukot.

6:5  Hän rakensi temppelin seiniin kiinni kylkirakennuksen. Se kiersi temppelin seinien, sekä temppelisalin että kaikkeinpyhimmän, ympäri. Hän teki siihen kaikkialle sivuhuoneita.

6:6  Kylkirakennuksen alin kerros oli viisi kyynärää leveä, keskimmäinen kuusi kyynärää leveä ja kolmas seitsemän kyynärää leveä. Hän näet teki temppelin muurille ympäriinsä ulkoneman, ettei tukirakennelmia tarvittu temppelin seiniin.

6:7  Kun temppeli rakennettiin, tehtiin se kivistä, jotka tulivat valmiina louhimolta, niin ettei kuulunut vasaran, ei minkään rauta-aseen kalketta temppeliä rakennettaessa.

6:8  Alimman kerroksen ovi oli temppelin eteläsivussa. Portaita myöten noustiin keskimmäiseen kerrokseen ja keskimmäisestä kolmanteen.

6:9  Rakennettuaan temppelin valmiiksi hän laudoitti sen sisältä setripuisilla parruilla ja laudoilla.

6:10  Hän rakensi kauttaaltaan kiinni temppeliin kylkirakennuksen, jonka kerrokset olivat viiden kyynärän korkuiset ja joka oli kiinnitetty temppeliin setripalkeilla.

6:11  Salomolle tuli tämä Herran sana:

6:12  "Tälle temppelille, jota rakennat, käy näin: jos vaellat säädöksieni mukaan ja noudatat oikeuksiani, otat vaarin kaikista käskyistäni vaeltaaksesi niissä, niin täytän sinulle sanani, jonka olen puhunut isällesi Daavidille,

6:13  ja asun israelilaisten keskellä enkä hylkää kansaani Israelia."

6:14  Salomo rakensi temppelin valmiiksi.

6:15  Hän laudoitti temppelin seinät sisäpuolelta setrilaudoilla. Temppelin lattiasta kattopalkkeihin asti hän päällysti puulla sisäpuolelta. Temppelin lattian hän päällysti sypressilaudoilla.

6:16  Temppelin peräosan, kaksikymmentä kyynärää, hän laudoitti erilleen setrilaudoilla lattiasta kattopalkkeihin asti. Hän rakensi siihen sisälle kuorin, kaikkeinpyhimmän.

6:17  Temppeli, se on temppelisali kaikkeinpyhimmän edessä, oli neljäkymmentä kyynärää pitkä.

6:18  Temppeli oli sisäpuolelta setripuuta, koristettu metsäkurpitsa- ja kukkakiehkura-leikkauksin. Kaikki oli setripuuta, kiveä ei näkynyt.

6:19  Temppelin sisään hän laittoi kaikkeinpyhimmän pannakseen sinne Herran liitonarkin.

6:20  Kaikkeinpyhin oli kaksikymmentä kyynärää pitkä, kaksikymmentä kyynärää leveä ja kaksikymmentä kyynärää korkea. Hän päällysti sen sisältä puhtaalla kullalla, ja hän teki alttarin setripuusta.

6:21  Salomo päällysti temppelin sisäpuolelta puhtaalla kullalla. Hän sulki kultaketjuilla kaikkeinpyhimmän, jonka oli päällystänyt kullalla.

6:22  Koko temppelin hän päällysti sisältä kullalla, koko temppelin joka kohdasta. Myös koko sen alttarin, joka oli kaikkeinpyhimmän edessä, hän päällysti kullalla.

6:23  Hän teki kaikkeinpyhimpään kaksi kerubia öljypuusta, kymmenen kyynärän korkuisia.

6:24  Kerubin toinen siipi oli viisi kyynärää, ja kerubin toinen siipi oli myös viisi kyynärää, niin että toisen siiven kärjestä toisen kärkeen oli kymmenen kyynärää.

6:25  Toinen kerubi oli myös kymmenen kyynärää. Molemmat kerubit olivat yhtä suuret ja yhdenmuotoiset:

6:26  toinen kerubi oli kymmenen kyynärää korkea ja samoin toinenkin kerubi.

6:27  Hän asetti kerubit temppelin sisimpään osaan. Kerubit levittivät siipensä niin, että toisen siipi kosketti toista seinää ja toisen kerubin siipi kosketti toista seinää. Temppelin keskikohdalla koskettivat niiden toiset siivet toisiaan.

6:28  Hän päällysti kerubit kullalla.

6:29  Kaikkiin temppelin seiniin ympäriinsä hän leikkautti veistoksia, kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita sekä perä- että etuosaan.

6:30  Temppelin lattian hän päällysti kullalla, sekä perä- että etuosan lattian.

6:31  Kaikkeinpyhimmän oviaukkoon hän teki ovet öljypuusta. Kamana ja pielet muodostivat viisikulmion.

6:32  Molempiin öljypuusta tehtyihin oviin hän leikkautti kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita, ja päällysti ne kullalla. Hän levitti kultaa kerubien ja palmujen päälle.

6:33  Hän teki myös temppelisalin oviaukkoon öljypuusta pielet, neliön muotoiset,

6:34  ja sypressipuusta kaksi ovea. Toisen oven molemmat laudat olivat kääntyviä, ja toisen oven molemmat laudat olivat kääntyviä.

6:35  Hän leikkautti niihin kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita ja päällysti ne kullalla, joka levitettiin veistosten päälle.

6:36  Hän rakensi sisemmän esipihan muurin, jossa oli aina rinnakkain kolme kivikertaa hakattuja kiviä ja yksi hirsikerta veistettyjä setrihirsiä.

6:37  Neljäntenä vuotena, siiv-kuussa, laskettiin Herran temppelin perustus.

6:38  Yhdentenätoista vuotena, buul-kuussa, joka on kahdeksas kuukausi, temppeli oli kokonaan ja kaikkineen valmis. Hän rakensi sitä seitsemän vuotta.

Chapter 7

7:1  Mutta omaa linnaansa Salomo rakensi kolmetoista vuotta, kunnes sai koko linnansa valmiiksi.

7:2  Hän rakensi talon Libanonin metsästä [tuoduista puista], sata kyynärää pitkän, viisikymmentä kyynärää leveän ja kolmekymmentä kyynärää korkean, kolmen setripylväsrivin varaan, ja pylväiden päällä oli veistetyt setriset ansaat.

7:3  Siinä oli setripuukatto sivukammioiden päällä, jotka olivat pylväiden varassa. Pylväitä oli yhteensä neljäkymmentä viisi, viisitoista kussakin rivissä.

7:4  Ikkunoita oli siinä kolmessa rivissä, ja valoaukot olivat vastakkain, aina kolme ja kolme.

7:5  Kaikki oviaukot ja valoaukot olivat nelikulmaiset. Oviaukot olivat vastakkain, aina kolme ja kolme.

7:6  Hän rakensi myös pylvässalin, viisikymmentä kyynärää pitkän ja kolmekymmentä kyynärää leveän, ja sen eteen eteisen pylväineen sekä pylväiden eteen porraskatoksen.

7:7  Sitten hän teki valtaistuinsalin, jossa hän jakoi oikeutta, oikeussalin. Se oli laudoitettu sisältä setripuulla lattiasta kattoon asti.

7:8  Hänen linnansa, jossa hän itse asui, oli toisella esipihalla, salin takana, ja oli rakennettu samalla tavalla. Salomo teki myös faraon tyttärelle, jonka hän oli nainut, palatsin, samanlaisen kuin sali.

7:9  Kaikki nämä olivat rakennetut kallisarvoisista, mitan mukaan hakatuista ja sisältä ja ulkoa sahalla sahatuista kivistä perustuksesta räystäisiin asti, samoin ulkopuolella suureen esipihaan saakka.

7:10  Perustus oli laskettu kallisarvoisista kivistä, suurista kivistä, kymmenkyynäräisistä ja kahdeksankyynäräisistä kivistä.

7:11  Sen päällä oli kallisarvoisia, mitan mukaan hakattuja kiviä sekä setripuuta.

7:12  Suuren esipihan muurissa oli ympäriinsä aina rinnakkain kolme kivikertaa hakattuja kiviä ja yksi hirsikerta veistettyjä setrihirsiä. Samoin oli rakennettu Herran temppelin sisemmän esipihan muuri ja myös palatsin eteisen esipihan muuri.

7:13  Kuningas Salomo lähetti noutamaan Hiiramin Tyyrosta.

7:14  Hän oli leskivaimon poika Naftalin sukukunnasta, ja hänen isänsä oli ollut tyyrolainen vaskiseppä. Hän oli täynnä taitoa, ymmärrystä ja tietoa, niin että hän kykeni valmistamaan kaikenlaisia vaskitöitä. Hän saapui kuningas Salomon luo ja valmisti kaikki hänen työnsä.

7:15  Hän teki vaskesta kaksi pylvästä. Toinen pylväs oli kahdeksantoista kyynärää korkea, ja kaksitoista kyynärää pitkä nauha ulottui toisen pylvään ympäri.

7:16  Hän teki myös kaksi pylväänpäätä, vaskesta valettua, pylväiden päähän pantavaksi. Kummankin pylväänpään korkeus oli viisi kyynärää.

7:17  Verkon kaltaisia ristikkokoristeita, ketjun kaltaisia riippukoristeita, oli pylväänpäissä, jotka olivat pylväiden päässä, seitsemän kummassakin pylväänpäässä.

7:18  Hän teki granaattiomenia kahteen riviin toisen ristikkokoristeen päälle ympäriinsä peittämään pylväänpäät, jotka olivat pylväiden päässä, ja samoin hän teki niitä toiseen pylväänpäähän.

7:19  Pylväänpäät, jotka olivat pylväiden päässä eteisessä, olivat liljan muotoiset, nelikyynäräiset.

7:20  Pylväänpäissä, ylhäällä kahden pylvään päässä, olivat kuperat alaosat, joihin ristikkokoriste ei ulottunut. Granaattiomenia oli kaksisataa, riveittäin yltympäri toisen pylväänpään päällä.

7:21  Hän pystytti pylväät temppelin eteisen eteen. Pylväälle, jonka hän pystytti oikealle puolelle, hän antoi nimen Jaakin, ja pylväälle, jonka hän pystytti vasemmalle puolelle, hän antoi nimen Booas.

7:22  Ylinnä pylväiden päällä oli liljan muotoinen sommitelma. Niin päättyi pylväiden valmistus.

7:23  Hän teki myös meren, valetun, kymmenen kyynärää leveän reunasta reunaan, ympäriinsä pyöreän ja viisi kyynärää korkean. Kolmekymmentä kyynärää pitkä mittanuora ulottui sen ympäri.

7:24  Sen reunan alla oli metsäkurpitsakoristeita, jotka kulkivat sen ympäri. Ne ympäröivät merta ympäriinsä, kymmenen joka kyynärällä. Metsäkurpitsakoristeet olivat kahdessa rivissä, valettuina meren kanssa yhteen.

7:25  Se seisoi kahdentoista naudan varassa, joista kolme oli käännettynä pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään päin. Meri oli niiden yläpuolella, niiden varassa, ja kaikkien niiden pakarat olivat sisäänpäin.

7:26  Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen. Se veti kaksituhatta bat-mittaa.

7:27  Hän teki myös kymmenen telinettä vaskesta. Kukin teline oli neljä kyynärää pitkä, neljä kyynärää leveä ja kolme kyynärää korkea.

7:28  Telineet olivat rakenteeltaan tällaiset: niissä oli kehäpienat, ja myös poikkitankojen välissä oli kehäpienat.

7:29  Kehäpienojen päällä, jotka olivat poikkitankojen välissä, oli leijonia, nautoja ja kerubeja, ja samoin poikkitankojen päällä, sekä ylhäällä että alhaalla. Leijonissa ja naudoissa oli takomalla tehtyjä punoskoristeita.

7:30  Kussakin telineessä oli neljä vaskipyörää ja vaskiakselit, ja niiden neljässä jalkapylväässä oli olkapää. Olkapäät olivat valetut altaan alle. Kunkin ulkopuolella oli punoskoristeita.

7:31  Telineen aukko oli olkapäiden sisäpuolella, ja sen reuna oli kyynärän korkuinen. Aukko oli pyöreä, jalustan tapaan tehty, puolitoistakyynäräinen. Myös aukon reunassa oli leikkauksia. Kehäpienat olivat nelikulmaiset eivätkä pyöreät.

7:32  Neljä pyörää oli kehäpienojen alla, ja pyörien pitimet olivat telineessä kiinni. Kukin pyörä oli puolitoista kyynärää korkea.

7:33  Pyörät olivat tehdyt kuin vaununpyörät, ja niiden pitimet, kehät, puolat ja navat olivat kaikki valetut.

7:34  Neljä olkapäätä oli kussakin telineessä, sen neljässä kulmassa. Olkapäät olivat yhtä telineen kanssa.

7:35  Ylinnä telineen päällä oli puolen kyynärän korkuinen laite, ympäriinsä pyöreä. Telineen pitimet ja kehäpienat olivat yhtä sen kanssa.

7:36  Sen kehäpienojen pintoihin hän kaiversi kerubeja, leijonia ja palmuja, niin paljon kuin kussakin oli tilaa, sekä punonnaiskoristeita yltympäri.

7:37  Hän teki kymmenen telinettä. Ne olivat kaikki valetut samalla tavalla, yhtä suuret ja yhdenmuotoiset.

7:38  Hän teki myös kymmenen vaskiallasta. Kukin allas veti neljäkymmentä bat-mittaa, ja kukin allas oli neljä kyynärää läpimitaltaan. Kullakin kymmenellä telineellä oli altaansa.

7:39  Hän asetti viisi telinettä temppelin oikealle sivulle ja viisi temppelin vasemmalle sivulle. Meren hän asetti temppelin oikealle sivulle kohti kaakkoa.

7:40  Hiiram teki myös kattilat, lapiot ja maljat. Sitten Hiiram sai suoritetuksi kaiken työn, mikä hänen oli tehtävä kuningas Salomolle Herran temppeliin:

7:41  kaksi pylvästä ja kaksi pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväiden päässä, ja kaksi ristikkokoristetta peittämään kahta pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväiden päässä;

7:42  ja neljäsataa granaattiomenaa kahteen ristikkokoristeeseen, kaksi riviä granaattiomenia kumpaankin ristikkokoristeeseen peittämään kahta pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväiden päässä;

7:43  kymmenen telinettä ja kymmenen allasta telineiden päälle;

7:44  ja meri, ja kaksitoista nautaa meren alle, lisäksi kattilat, lapiot ja maljat.

7:45  Kaikki nämä esineet, jotka Hiiram teki kuningas Salomolle Herran temppeliin, olivat kiillotetusta vaskesta.

7:46  Jordanin lakeudella kuningas valoi ne savimuotteihin, Sukkotin ja Saaretanin välillä.

7:47  Salomo jätti kaikki esineet punnitsematta, koska niitä oli hyvin paljon, vasken painoa ei määritelty.

7:48  Salomo teetti myös kaikki muut esineet, mitä Herran temppelissä on: kulta-alttarin, kultaisen pöydän, jolla näkyleivät ovat,

7:49  lampunjalat, viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle kaikkeinpyhimmän eteen, puhtaasta kullasta, kultaisine kukkalehtineen, lamppuineen ja lamppusaksineen,

7:50  vadit, veitset, maljat, kupit ja hiilipannut, puhtaasta kullasta, sekä kultasaranat niihin temppelin sisäosan oviin, jotka vievät kaikkeinpyhimpään, ja niihin temppelin oviin, jotka vievät temppelisaliin.

7:51  Kun kaikki työ, minkä kuningas Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, Salomo vei sinne isänsä Daavidin pyhät lahjat. Hän pani hopean, kullan ja esineet Herran temppelin aarrekammioihin.

Chapter 8

8:1  Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekuntapäämiehet, kuningas Salomon luo Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista.

8:2  Kuningas Salomon luo kokoontuivat kaikki Israelin miehet juhlapäivänä eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi.

8:3  Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat papit arkin

8:4  ja veivät Herran arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli telttamajassa. Papit ja leeviläiset veivät ne sinne.

8:5  Kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luokseen. He uhrasivat lampaita ja nautoja niin paljon, ettei niitä voitu lukea eikä laskea.

8:6  Papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

8:7  Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja.

8:8  Korennot olivat niin pitkät, että niiden päät saattoi nähdä kaikkeinpyhimmästä kuorin edestä, mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ne jäivät sinne tähän päivään asti.

8:9  Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyään Egyptin maasta

8:10  Kun papit lähtivät pyhäköstä, pilvi täytti Herran temppelin,

8:11  niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden, sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

8:12  Salomo sanoi: "Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.

8:13  Minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinpaikan, asuaksesi siinä iäti."

8:14  Kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan, ja koko Israelin seurakunta seisoi.

8:15  Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellään on täyttänyt sen, mitä hän suullaan puhui isälleni Daavidille, sanoen:

8:16  'Siitä päivästä saakka, jona vein kansani Israelin pois Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, jossa nimeni asuisi. Mutta olen valinnut Daavidin hallitsemaan kansaani Israelia.'

8:17  Isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

8:18  Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: 'Kun aiot rakentaa temppelin nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot.

8:19  Kuitenkaan sinä et ole temppeliä rakentava, vaan poikasi, joka lähtee kupeistasi. Hän on rakentava temppelin nimelleni.'

8:20  Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: olen noussut isäni Daavidin sijaan ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra puhui, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

8:21  Olen valmistanut siihen paikan arkille, jossa on Herran liitto, minkä hän teki isiemme kanssa viedessään heidät pois Egyptin maasta."

8:22  Salomo astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti

8:23  ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, ei ole vertaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat edessäsi kaikesta sydämestään,

8:24  sinun, joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, kuten nyt on tapahtunut.

8:25  Nyt, Herra, Israelin Jumala, pidä, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni, sanoen: 'Aina on mies suvustasi istuva edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain poikasi pitävät vaarin tiestään, että he vaeltavat edessäni, niin kuin sinä olet edessäni vaeltanut.'

8:26  Toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sanasi, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni.

8:27  Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu, kuinka sitten tähän temppeliin, jonka olen rakentanut!

8:28  Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee edessäsi,

8:29  ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta olet sanonut: 'Nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

8:30  Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä, kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

8:31  Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo alttarisi edessä tässä temppelissä,

8:32  kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa. Tee niin, että tuomitset syyllisen syylliseksi ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

8:33  Jos vihollinen voittaa kansasi Israelin, sen tähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he palaavat luoksesi, kiittävät nimeäsi, rukoilevat sinua ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä,

8:34  kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heidän isilleen.

8:35  Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, ja kiittävät nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska kuulet heitä,

8:36  niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijoidesi ja kansasi Israelin synti – sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa – ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

8:37  Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,

8:38  ja jos joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

8:39  kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä – sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet –

8:40  jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka olet isillemme antanut.

8:41  Myös jos joku muukalainen, joka ei ole kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta nimesi tähden –

8:42  sillä sielläkin kuullaan suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,

8:43  niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka olen rakentanut.

8:44  Jos kansasi lähtee sotaan vihollistaan vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka olen nimellesi rakentanut,

8:45  niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

8:46  Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen,

8:47  mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijoittensa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',

8:48  ja palaavat luoksesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet antanut heidän isilleen, tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen nimellesi rakentanut,

8:49  kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus

8:50  ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, ja kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat tehneet sinua vastaan, ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä.

8:51  Sillä ovathan he kansasi ja perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä.

8:52  Olkoot siis silmäsi avoinna palvelijasi ja kansasi Israelin anomisen puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat.

8:53  Sillä sinä olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niin kuin puhuit palvelijasi Mooseksen kautta viedessäsi isämme pois Egyptistä, Herra, Herra."

8:54  Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, hän nousi Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti,

8:55  astui esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella äänellä sanoen:

8:56  "Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansalleen Israelille, aivan niin kuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta.

8:57  Olkoon Herra, Jumalamme, kanssamme, niin kuin hän on ollut isiemme kanssa. Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hylätkö,

8:58  vaan kääntäköön sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitään ja noudatamme hänen käskyjään, säädöksiään ja oikeuksiaan, jotka hän on antanut isillemme.

8:59  Olkoot nämä sanani, joilla olen anonut armoa Herran edessä, päivät ja yöt Herraa, meidän Jumalaamme lähellä, että hän hankkisi oikeuden palvelijalleen ja kansalleen Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan,

8:60  niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole.

8:61  Olkoon sydämenne eheästi Herran, Jumalanne kanssa, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjään samoin kuin nytkin."

8:62  Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssaan uhrasivat teurasuhrin Herran edessä.

8:63  Salomo uhrasi rauhanuhrina, jonka hän Herralle uhrasi, kaksikymmentäkaksi tuhatta nautaa ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. He, kuningas ja kaikki israelilaiset, vihkivät Herran temppelin.

8:64  Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli uhrattava siellä polttouhri, ruokauhri ja rauhanuhrin rasvat. Vaskialttari, joka oli Herran edessä, oli näet liian pieni, jotta polttouhri, ruokauhri ja rauhanuhrin rasvat olisivat siihen mahtuneet.

8:65  Salomo vietti siihen aikaan juhlaa, ja koko Israel hänen kanssaan, Herran, Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti

8:66  Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät teltoilleen iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille.

Chapter 9

9:1  Kun Salomo oli saanut rakennetuksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaiken, mitä Salomo oli halunnut tehdä,

9:2  Herra ilmestyi Salomolle toisen kerran,

9:3  niin kuin hän oli ilmestynyt hänelle Gibeonissa. Herra sanoi hänelle: "Olen kuullut rukouksesi ja anomisesi, kun anoit armoa edessäni. Olen pyhittänyt tämän temppelin, jonka olet rakentanut sitä varten, että sijoittaisin nimeni siihen ainiaaksi. Silmäni ja sydämeni tulevat olemaan alati siellä.

9:4  Jos vaellat edessäni, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, eheällä sydämellä ja oikeamielisesti, niin että teet kaiken, mitä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat käskyjäni ja oikeuksiani,

9:5  niin pidän pystyssä kuninkaallisen valtaistuimesi Israelissa ikuisesti, niin kuin puhuin isällesi Daavidille sanoen: 'Aina on mies suvustasi oleva Israelin valtaistuimella.'

9:6  Mutta jos te käännytte minusta pois, te ja teidän lapsenne, ettekä noudata käskyjäni ja säädöksiäni, jotka olen teille antanut, vaan menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä,

9:7  niin hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille, ja heitän pois kasvojeni edestä temppelin, jonka olen pyhittänyt nimelleni, ja Israel tulee sananparreksi ja ivapuheeksi kaikille kansoille.

9:8  Vaikka tämä temppeli on kaikkein korkein, kuitenkin jokainen, joka kulkee siitä ohi, on tyrmistyvä ja viheltävä, ja kun kysytään: 'Miksi on Herra tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?'

9:9  niin vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, joka oli vienyt heidän isänsä pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin jumaliin ja kumarsivat niitä ja palvelivat niitä. Sen tähden Herra on antanut kaiken tämän pahan kohdata heitä.'"

9:10  Kun ne kaksikymmentä vuotta olivat loppuun kuluneet, joiden kuluessa Salomo oli rakentanut nuo kaksi rakennusta, Herran temppelin ja kuninkaan linnan,

9:11  Hiiramin, Tyyron kuninkaan, avustaessa Salomoa setripuilla, sypressipuilla ja kullalla, niin paljolla kuin tämä halusi, silloin kuningas Salomo antoi Hiiramille kaksikymmentä kaupunkia Galilean maakunnasta.

9:12  Hiiram lähti Tyyrosta katsomaan kaupunkeja, jotka Salomo oli antanut hänelle, mutta ne eivät miellyttäneet häntä.

9:13  Hän sanoi: "Mitä kaupunkeja nämä ovat, jotka olet antanut minulle, veljeni!" Niitä kutsutaan Kaabulin maaksi vielä tänäkin päivänä.

9:14  Mutta Hiiram lähetti kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa.

9:15  Näin on sen työveron laita, jota kuningas Salomo otti rakentaakseen Herran temppeliä, omaa linnaansa, Milloa ja Jerusalemin muuria sekä Haasoria, Megiddoa ja Geseriä.

9:16  Farao, Egyptin kuningas, oli näet tullut ja valloittanut Geserin, polttanut sen tulella ja surmannut kanaanilaiset, jotka asuivat kaupungissa, ja antanut sen myötäjäisiksi tyttärelleen, Salomon puolisolle.

9:17  Salomo linnoitti Geserin, alemman Beet-Hooronin,

9:18  Baalatin ja Taamarin sen maan erämaassa

9:19  ja kaikki varastokaupungit, jotka hänellä oli, ja kaikki vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit ja mitä muuta Salomo oli tahtonut linnoittaa Jerusalemissa ja Libanonilla ja koko hallitsemassaan maassa.

9:20  Kaiken kansan, mitä oli jäänyt jäljelle amorilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, kaikki, jotka eivät olleet israelilaisia,

9:21  ne niiden jälkeläiset, jotka vielä olivat jäljellä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet kyenneet vihkimään tuhon omiksi, ne Salomo saattoi työveron alaisiksi aina tähän päivään asti.

9:22  Mutta israelilaisista Salomo ei tehnyt ketään orjaksi, vaan heitä oli sotilaina, hänen palvelijoinaan, päällikköinään, vaunusotureinaan ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päälliköinä.

9:23  Maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat Salomon töitä, oli viisisataa viisikymmentä miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä.

9:24  Heti kun faraon tytär oli muuttanut Daavidin kaupungista omaan linnaansa, jonka Salomo oli hänelle rakentanut, tämä rakensi Millon.

9:25  Salomo uhrasi kolme kertaa vuodessa polttouhreja ja rauhanuhreja alttarilla, jonka hän oli rakentanut Herralle, ja suitsutti alttarin ääressä, joka oli Herran edessä. Hän oli saanut temppelin valmiiksi.

9:26  Kuningas Salomo rakensi myös laivaston Esjon-Geberissä, joka on lähellä Eilatia Kaislameren rannalla Edomin maassa.

9:27  Tähän laivastoon Hiiram lähetti palvelijoitaan, meritaitoisia laivamiehiä Salomon palvelijoiden mukaan.

9:28  He menivät Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa kaksikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle.

Chapter 10

10:1  Kun Saban kuningatar kuuli, mitä Salomosta kerrottiin Herran nimen kunniaksi, hän tuli koettelemaan häntä arvoituksilla.

10:2  Hän tuli Jerusalemiin sangen suuren seurueen kanssa mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa hyvin paljon ja kalliita kiviä. Kun hän tuli Salomon luo, hän puhui tälle kaikki, mitä hänellä oli sydämellään.

10:3  Mutta Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä. Kuninkaalle ei jäänyt mikään ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt.

10:4  Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut,

10:5  ruuat hänen pöydällään, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja hänen polttouhrinsa, jotka hän uhrasi Herran temppelissä, hän meni melkein hengettömäksi.

10:6  Sitten hän sanoi kuninkaalle: "Totta oli puhe, jonka olin kuullut kotimaahani sinusta ja viisaudestasi.

10:7  En uskonut, mitä sanottiin, ennen kuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä, ja katso, puoltakaan ei ollut minulle kerrottu. Sinulla on paljon enemmän viisautta ja rikkautta, kuin olin kuullut huhuttavan.

10:8  Onnellisia ovat miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla edessäsi ja kuulla viisauttasi.

10:9  Kiitetty olkoon Herra, Jumalasi, joka on sinuun niin mieltynyt, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Sen tähden, että Herra rakastaa Israelia ainiaan, hän on pannut sinut kuninkaaksi tekemään sitä, mikä on oikeus ja vanhurskaus."

10:10  Hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, hyvin paljon hajuaineita ja kalliita kiviä. Niin suurta määrää hajuaineita, kuin mitä Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei ole sinne sen jälkeen tullut.

10:11  Myös Hiiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Oofirista, toivat Oofirista hyvin paljon santelipuuta ja kalliita kiviä.

10:12  Kuningas teetti santelipuusta kalustoa Herran temppeliin ja kuninkaan linnaan sekä lyyroja ja harppuja laulajille. Sellaista santelipuumäärää ei ole tuotu eikä nähty tähän päivään asti.

10:13  Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi hän antoi muutakin kuninkaallisella anteliaisuudella. Tämä lähti ja meni palvelijoineen omaan maahansa.

10:14  Kullan paino, mikä yhtenä vuotena tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa,

10:15  paitsi mitä tuli kauppamiehiltä ja kaupustelijoiden kaupanteosta ja kaikilta Arabian kuninkailta ja maan käskynhaltijoilta.

10:16  Kuningas Salomo teetti pakotetusta kullasta kaksisataa suurta kilpeä ja käytti jokaiseen kilpeen kuusisataa sekeliä kultaa,

10:17  ja pakotetusta kullasta kolmesataa pienempää kilpeä. Hän käytti jokaiseen kilpeen kolme miinaa kultaa. Kuningas asetti ne Libanonin metsän puista rakennettuun taloon.

10:18  Kuningas teetti suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen puhdistetulla kullalla.

10:19  Valtaistuimessa oli kuusi porrasta, ja valtaistuimen selusta oli ylhäältä kaareva. Istuimen kummallakin puolella oli käsinoja, ja kaksi leijonaa seisoi käsinojien vieressä.

10:20  Kaksitoista leijonaa seisoi siinä kuudella portaalla, kummallakin puolella. Sellaista ei ole tehty missään muussa valtakunnassa.

10:21  Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa. Myös kaikki Libanonin metsän puista rakennetun talon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeaa ei siellä ollut, eikä sitä Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena.

10:22  Kuninkaalla oli Tarsiin laivasto merellä Hiiramin laivaston kanssa. Kerran kolmessa vuodessa Tarsiin laivasto tuli ja toi kultaa ja hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja.

10:23  Kuningas Salomo oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa.

10:24  Koko maa pyrki näkemään Salomon kuullakseen hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä.

10:25  He toivat kukin lahjansa: hopea- ja kultaesineitä, vaatteita, aseita, hajuaineita, hevosia ja muuleja joka vuosi vuoden tarpeen.

10:26  Salomo kokosi sotavaunuja ja ratsumiehiä, niin että hänellä oli tuhat neljäsataa sotavaunua ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä. Ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja Jerusalemiin kuninkaan luo.

10:27  Kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeaa kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita Alankomaassa.

10:28  Hevoset, joita Salomolla oli, tuotiin Egyptistä ja Kuvesta. Kuninkaan kauppiaat noutivat niitä Kuvesta maksua vastaan.

10:29  Egyptistä tuodut vaunut maksoivat kuusisataa hopeasekeliä ja hevonen sata viisikymmentä. Samoin tuotiin niitä heidän välityksellään kaikille heettiläisten ja aramilaisten kuninkaille.

Chapter 11

11:1  Kuningas Salomolla oli faraon tyttären lisäksi monta muuta muukalaista vaimoa, joita hän rakasti: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, siidonilaisia ja heettiläisiä,

11:2  niiden kansojen naisia, joista Herra oli sanonut israelilaisille: "Älkää yhtykö heihin, älköötkä hekään yhtykö teihin. He varmasti taivuttavat sydämenne seuraamaan heidän jumaliaan." Näihin Salomo kiintyi rakkaudella.

11:3  Hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista puolisoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä.

11:4  Kun Salomo vanheni, hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hänen sydämensä ollut eheä Herraa, hänen Jumalaansa kohtaan, kuten hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut.

11:5  Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilaisten iljetystä.

11:6  Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa kuten hänen isänsä Daavid.

11:7  Salomo rakensi Kemokselle, mooabilaisten iljetykselle, uhrikukkulan sille vuorelle, joka on itään Jerusalemista, ja samoin Moolokille, ammonilaisten iljetykselle.

11:8  Näin hän teki kaikkien muukalaisten vaimojensa mieliksi, jotka suitsuttivat ja uhrasivat jumalilleen.

11:9  Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta, joka kahdesti oli ilmestynyt hänelle

11:10  ja nimenomaan kieltänyt häntä seuraamasta muita jumalia, ja koska hän ei ollut noudattanut Herran kieltoa.

11:11  Sen tähden Herra sanoi Salomolle: "Koska sinun on käynyt näin, ja koska et ole pitänyt liittoani etkä noudattanut käskyjäni, jotka sinulle annoin, minä repäisen valtakunnan sinulta ja annan sen palvelijallesi.

11:12  Mutta isäsi Daavidin tähden minä en tee sitä sinun päivinäsi. Poikasi kädestä minä sen repäisen.

11:13  Kuitenkaan minä en repäise koko valtakuntaa: yhden sukukunnan annan pojallesi palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin tähden, jonka olen valinnut."

11:14  Herra nostatti Salomolle vastustajaksi edomilaisen Hadadin. Tämä oli edomilaista kuningassukua.

11:15  Kun Daavid oli ollut sodassa Edomin kanssa ja sotapäällikkö Jooab oli mennyt hautaamaan kaatuneita ja surmannut kaikki miehenpuolet Edomissa –

11:16  sillä Jooab ja koko Israel viipyi siellä kuusi kuukautta, kunnes he olivat hävittäneet kaikki miehenpuolet Edomista –

11:17  Hadad ja hänen kanssaan muutamat edomilaiset miehet, hänen isänsä palvelijat, olivat paenneet Egyptiin päin. Silloin Hadad oli ollut vielä pieni poika.

11:18  He olivat lähteneet liikkeelle Midianista ja tulleet Paaraniin. He olivat ottaneet mukaansa miehiä Paaranista ja tulleet Egyptiin faraon, Egyptin kuninkaan, luo. Tämä oli antanut hänelle talon ja määrännyt hänelle elatuksen ja antanut hänelle myös maata.

11:19  Hadad oli päässyt faraon suureen suosioon, niin että hän antoi hänelle vaimoksi kälynsä, kuningatar Tahpeneen sisaren.

11:20  Tahpeneen sisar synnytti hänelle hänen poikansa Genubatin, ja Tahpenes vieroitti hänet faraon palatsissa. Niin Genubat jäi faraon palatsiin faraon lasten joukkoon.

11:21  Kun Hadad kuuli Egyptissä, että Daavid oli mennyt lepoon isiensä luo ja että sotapäällikkö Jooab oli kuollut, Hadad sanoi faraolle: "Päästä minut menemään omaan maahani."

11:22  Mutta farao sanoi hänelle: "Mitä sinulta puuttuu luonani, koska haluat mennä omaan maahasi?" Hän vastasi: "Ei mitään, mutta päästä minut."

11:23  Jumala nostatti Salomolle vastustajaksi Resonin, Eljadan pojan, joka oli paennut herransa Hadadeserin, Sooban kuninkaan, luota.

11:24  Tämä kokosi miehiä ympärilleen ja oli ollut partiojoukon päällikkönä silloin, kun Daavid surmasi heitä. He olivat menneet sitten Damaskoon, asettuneet sinne ja hallitsivat Damaskossa.

11:25  Hän oli Israelin vastustaja, niin kauan kuin Salomo eli, ja teki sille pahaa samoin kuin Hadadkin. Hän inhosi Israelia, ja hänestä tuli Aramin kuningas.

11:26  Salomon palvelija Jerobeam, Nebatin poika, efraimilainen Seredasta, jonka äiti oli nimeltään Serua ja oli leskivaimo, kohotti kätensä kuningasta vastaan.

11:27  Hän joutui kohottamaan kätensä kuningasta vastaan seuraavalla tavalla. Salomo rakensi Milloa ja sulki siten aukon isänsä Daavidin kaupungissa.

11:28  Jerobeam oli kelpo mies. Kun Salomo näki, kuinka tämä nuori mies teki työtä, hän asetti hänet kaiken sen pakkotyön valvojaksi, mikä oli Joosefin heimon osalla.

11:29  Siihen aikaan tapahtui, kun Jerobeam kerran oli lähtenyt Jerusalemista, että siilolainen Ahia, profeetta, kohtasi hänet tiellä. Tämä oli puettuna uuteen viittaan, ja he olivat kahden kesken kedolla.

11:30  Ahia tarttui uuteen viittaan, joka hänellä oli yllään, ja repäisi sen kahdeksitoista kappaleeksi

11:31  ja sanoi Jerobeamille: "Ota itsellesi kymmenen kappaletta, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä ja annan kymmenen sukukuntaa sinulle.

11:32  Yksi sukukunta jääköön hänelle palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin kaupungin tähden, jonka olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista.

11:33  Näin on tapahtuva, koska he ovat hylänneet minut ja kumartaneet Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Kemosta, Mooabin jumalaa, ja Milkomia, ammonilaisten jumalaa, eivätkä ole vaeltaneet teitäni eivätkä tehneet sitä, mikä on oikein silmissäni, eivätkä noudattaneet käskyjäni ja oikeuksiani niin kuin Salomon isä Daavid.

11:34  Kuitenkaan en ota hänen kädestään koko valtakuntaa, vaan annan hänen olla ruhtinaana koko elinaikansa palvelijani Daavidin tähden, jonka valitsin, koska hän noudatti käskyjäni ja säädöksiäni.

11:35  Mutta hänen poikansa kädestä otan kuninkuuden ja annan sen sinulle, nimittäin ne kymmenen sukukuntaa,

11:36  ja hänen pojalleen annan yhden sukukunnan, että palvelijallani Daavidilla olisi aina lamppu palamassa edessäni Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka olen itselleni valinnut asettaakseni nimeni siihen.

11:37  Mutta sinut otan, ja tulet hallitsemaan kaikkia, joita haluat. Sinusta tulee Israelin kuningas.

11:38  Jos olet kuuliainen kaikessa, mitä käsken sinun tehdä, ja vaellat tietäni ja teet sitä, mikä on oikein silmissäni, ja noudatat säädöksiäni ja käskyjäni, niin kuin palvelijani Daavid teki, niin olen kanssasi ja rakennan sinulle pysyvän huoneen, niin kuin rakensin Daavidille, ja annan sinulle Israelin.

11:39  Nöyryytän Daavidin jälkeläiset, en kuitenkaan ainiaaksi."

11:40  Salomo yritti saada surmatuksi Jerobeamin, mutta Jerobeam lähti ja pakeni Egyptiin, Suusakin, Egyptin kuninkaan, luo. Hän oli Egyptissä Salomon kuolemaan asti.

11:41  Mitä muuta Salomosta on kerrottavaa, kaikesta, mitä hän teki, ja hänen viisaudestaan, se on kirjoitettuna Salomon historiassa.

11:42  Aika, minkä Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia, oli neljäkymmentä vuotta.

11:43  Salomo meni lepoon isiensä luo ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 12

12:1  Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään hänet kuninkaaksi.

12:2  Kun Jerobeam, Nebatin poika, sen kuuli – hän oli vielä Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa, ja Jerobeam asui Egyptissä,

12:3  mutta he lähettivät kutsumaan hänet – niin Jerobeam ja koko Israelin seurakunta tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen:

12:4  "Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani niskaamme, niin palvelemme sinua."

12:5  Hän vastasi heille: "Menkää ja odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin luokseni." Niin kansa meni.

12:6  Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhojen kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: "Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?"

12:7  He vastasivat hänelle ja sanoivat: "Jos tänä päivänä rupeat tämän kansan palvelijaksi ja palvelet heitä, jos kuulet heitä ja puhut heille hyviä sanoja, he ovat palvelijoitasi koko elinaikasi."

12:8  Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä.

12:9  Hän kysyi heiltä: "Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna ies, jonka isäsi on pannut niskaamme'?"

12:10  Nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: "Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä sitä meiltä' – puhu heille näin: 'Pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio.

12:11  Jos siis isäni on sälyttänyt selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'"

12:12  Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin luo kolmantena päivänä, niin kuin kuningas oli käskenyt sanoen: "Tulkaa takaisin luokseni kolmantena päivänä."

12:13  Kuningas antoi kansalle kovan vastauksen hyläten sen neuvon, jonka vanhat olivat hänelle antaneet.

12:14  Hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan sanoen: "Jos isäni on tehnyt ikeenne raskaaksi, minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla."

12:15  Kuningas ei siis kuullut kansaa. Sillä Herra salli sen niin täyttääkseen sanansa, jonka Herra oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta.

12:16  Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, kansa vastasi kuninkaalle näin: "Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Teltoillesi, Israel! Valvo nyt huonettasi, Daavid!" Israel meni teltoilleen.

12:17  Niin Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

12:18  Kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Adoramin, koko Israel kivitti tämän kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin.

12:19  Israel luopui Daavidin suvusta aina tähän päivään asti.

12:20  Kun koko Israel kuuli, että Jerobeam oli tullut takaisin, he lähettivät kutsumaan hänet kansankokoukseen ja tekivät hänet koko Israelin kuninkaaksi. Daavidin sukua ei seurannut kukaan muu kuin yksin Juudan sukukunta.

12:21  Kun Rehabeam tuli Jerusalemiin, hän kokosi koko Juudan heimon ja Benjaminin sukukunnan, satakahdeksankymmentä tuhatta sotakuntoista valiomiestä, sotimaan Israelin heimoa vastaan ja palauttamaan kuninkuutta Rehabeamille, Salomon pojalle.

12:22  Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Jumalan sana:

12:23  "Sano Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja koko Juudan ja Benjaminin heimoille sekä muulle kansalle näin:

12:24  'Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne, israelilaisia, vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä minä olen sallinut tämän tapahtua.'" He kuulivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaan.

12:25  Mutta Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin.

12:26  Jerobeam ajatteli sydämessään: "Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle.

12:27  Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle, ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo."

12:28  Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: "Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta."

12:29  Hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin.

12:30  Tämä koitui synniksi. Kansa kulki toisen kuvan luo Daaniin saakka.

12:31  Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenlaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä.

12:32  Jerobeam järjesti juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille. Niin hän teki Beetelissä ja uhrasi niille vasikoille, jotka hän oli teettänyt. Tekemiään uhrikukkulapappeja hän asetti virkaan Beeteliin.

12:33  Hän nousi sille alttarille, jonka oli teettänyt Beeteliin, viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt. Hän laittoi silloin juhlan israelilaisille ja nousi alttarille polttamaan uhreja.

Chapter 13

13:1  Katso, Juudasta Beeteliin tuli Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin vierellä polttamassa uhreja.

13:2  Hän huusi alttaria kohti Herran käskystä ja sanoi: "Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä poika, nimeltä Joosia. Hän on teurastava päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat uhreja päälläsi, ja päälläsi tullaan polttamaan ihmisten luita."

13:3  Hän antoi sinä päivänä ennusmerkin, sanoen: "Ennusmerkki siitä, että Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa, ja tuhka, joka on sen päällä, hajoaa."

13:4  Kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanan, jonka hän huusi alttaria kohti Beetelissä, hän ojensi kätensä alttarilta ja sanoi: "Ottakaa hänet kiinni." Hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut häntä vastaan, kuivettui, eikä hän enää voinut vetää sitä takaisin.

13:5  Alttari halkesi ja tuhka hajosi alttarilta, niin kuin Jumalan mies Herran käskystä oli antanut ennusmerkin.

13:6  Silloin kuningas puhkesi puhumaan ja sanoi Jumalan miehelle: "Lepytä Herraa, Jumalaasi, ja rukoile puolestani, että voisin vetää käteni takaisin." Silloin Jumalan mies lepytti Herran, niin että kuningas saattoi vetää kätensä takaisin, ja se tuli entiselleen.

13:7  Kuningas puhui Jumalan miehelle: "Tule kotiini kanssani virkistämään itseäsi, niin annan sinulle lahjan."

13:8  Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: "Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi, en tulisi kanssasi. Tässä paikassa en syö leipää enkä juo vettä.

13:9  Sillä niin käski minua Herra sanallaan sanoen: Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota olet tullut."

13:10  Sitten hän meni toista tietä eikä palannut samaa tietä, jota oli tullut Beeteliin.

13:11  Mutta Beetelissä asui vanha profeetta, ja hänen poikansa tuli ja kertoi hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli tehnyt Beetelissä ja mitä hän oli puhunut kuninkaalle. Kun he olivat kertoneet sen isälleen,

13:12  heidän isänsä kysyi heiltä, mitä tietä hän oli mennyt. Hänen poikansa olivat nähneet, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli lähtenyt.

13:13  Hän sanoi pojilleen: "Satuloikaa minulle aasi." Kun he olivat satuloineet hänelle aasin, hän istui sen selkään

13:14  ja lähti Jumalan miehen perään ja tapasi hänet istumassa tammen alla. Hän kysyi häneltä: "Sinäkö olet se Juudasta tullut Jumalan mies?" Hän vastasi: "Minä."

13:15  Hän sanoi hänelle: "Tule kanssani kotiini syömään."

13:16  Hän vastasi: "En voi palata enkä tulla kanssasi, en voi syödä leipää enkä juoda vettä kanssasi tässä paikassa,

13:17  sillä minulle on tullut sana, Herran sana: 'Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä, älä myöskään tule takaisin samaa tietä, jota olet mennyt.'"

13:18  Hän sanoi hänelle: "Minäkin olen profeetta niin kuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: 'Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä.'" Mutta sen hän valehteli hänelle.

13:19  Niin tämä palasi hänen kanssaan ja söi leipää ja joi vettä hänen kodissaan.

13:20  Mutta heidän istuessaan pöydässä tuli Herran sana profeetalle, joka oli tuonut hänet takaisin.

13:21  Hän huusi Juudasta tulleelle Jumalan miehelle, sanoen: "Näin sanoo Herra: Koska sinä olet niskoitellut Herran käskyä vastaan etkä ole noudattanut sitä määräystä, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antoi,

13:22  vaan olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle oli sanottu: 'Älä siellä syö leipää äläkä juo vettä', niin älköön ruumiisi tulko isiesi hautaan."

13:23  Kun hän oli syönyt leipää ja juonut, hän satuloi aasin profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin.

13:24  Kun tämä oli lähtenyt, hänet kohtasi leijona tiellä ja tappoi hänet. Hänen ruumiinsa oli pitkin pituuttaan tiellä, ja aasi seisoi hänen vieressään, ja leijona seisoi ruumiin luona.

13:25  Katso, siitä kulki ohi miehiä, ja he näkivät ruumiin heitettynä tielle ja leijonan seisomassa ruumiin vieressä. He menivät ja puhuivat siitä kaupungissa, jossa vanha profeetta asui.

13:26  Kun profeetta, joka oli palauttanut hänet tieltä, sen kuuli, hän sanoi: "Se on se Jumalan mies, joka niskoitteli Herran käskyä vastaan. Sen tähden Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on ruhjonut ja tappanut hänet sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli hänelle puhunut."

13:27  Hän puhui pojilleen sanoen: "Satuloikaa minulle aasi." Niin he satuloivat.

13:28  Hän lähti ja löysi hänen ruumiinsa, joka oli heitetty tielle, ja aasin ja leijonan seisomasta ruumiin luona. Leijona ei ollut syönyt ruumista eikä myöskään ruhjonut aasia.

13:29  Profeetta otti Jumalan miehen ruumiin, pani sen aasin selkään ja vei sen takaisin, ja vanha profeetta tuli kaupunkiin pitämään valittajaisia ja hautaamaan häntä.

13:30  Hän pani ruumiin omaan hautaansa, ja he pitivät valittajaiset hänelle ja huusivat: "Voi, veljeni!"

13:31  Kun hän oli haudannut hänet, hän sanoi pojilleen näin: "Kun minä kuolen, haudatkaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu, ja pankaa minun luuni hänen luittensa viereen.

13:32  Sillä toteutuva on sana, jonka hän Herran käskystä huusi Beetelissä olevaa alttaria vastaan ja kaikkia Samarian kaupungeissa olevia uhrikukkulatemppeleitä vastaan."

13:33  Tämänkään jälkeen Jerobeam ei kääntynyt pahalta tieltään, vaan teki taas uhrikukkulapapeiksi kaikenlaisia miehiä kansan keskuudesta. Kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan, ja niin hänestä tuli uhrikukkulapappi.

13:34  Tällä tavalla tämä tuli synniksi Jerobeamin suvulle ja syyksi siihen, että se hävitettiin ja hukutettiin maan päältä.

Chapter 14

14:1  Siihen aikaan sairastui Abia, Jerobeamin poika.

14:2  Jerobeam sanoi vaimolleen: "Nouse ja pukeudu niin, ettei sinua tunneta Jerobeamin vaimoksi, ja mene Siiloon. Katso, siellä on profeetta Ahia, joka ilmoitti, että minusta on tuleva tämän kansan kuningas.

14:3  Ota mukaasi kymmenen leipää sekä pieniä leivoksia ja ruukullinen hunajaa ja mene hänen luokseen. Hän ilmaisee sinulle, kuinka pojan käy."

14:4  Jerobeamin vaimo teki niin: hän nousi ja meni Siiloon ja tuli Ahian taloon. Mutta Ahia ei voinut nähdä, sillä hänellä oli vanhuuttaan kaihi silmissä.

14:5  Mutta Herra oli sanonut Ahialle: "Katso, Jerobeamin vaimo tulee kysymään sinulta pojastaan, sillä hän on sairaana. Niin ja niin on sinun puhuttava hänelle." Kun hän tuli tekeytyen tuntemattomaksi,

14:6  ja kun Ahia kuuli hänen askeleensa hänen tullessaan ovesta, hän sanoi: "Tule sisään, Jerobeamin vaimo. Miksi tekeydyt tuntemattomaksi? Minä olen saanut kovan sanoman ilmoittaakseni sen sinulle.

14:7  Mene ja sano Jerobeamille: 'Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Korotin sinut kansan seasta ja asetin sinut kansani Israelin ruhtinaaksi

14:8  ja repäisin valtakunnan Daavidin suvulta ja annoin sen sinulle. Mutta et ole ollut kuin palvelijani Daavid, joka noudatti käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestään, niin että hän teki ainoastaan sitä, mikä oli oikeaa silmissäni,

14:9  vaan sinä olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki edeltäjäsi. Sinä olet mennyt ja tehnyt itsellesi muita jumalia, valettuja kuvia, ja olet vihoittanut minut ja heittänyt minut selkäsi taa.

14:10  Katso, sen tähden minä annan onnettomuuden kohdata Jerobeamin sukua ja hävitän Israelista Jerobeamin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni, ja lakaisen pois Jerobeamin suvun, niin kuin saasta lakaistaan, kunnes siitä on tullut loppu.

14:11  Joka Jerobeamin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut. Sillä Herra on puhunut.'

14:12  Nouse nyt ja mene kotiisi. Kun jalkasi astuu kaupunkiin, kuolee lapsi.

14:13  Koko Israel on pitävä valittajaiset hänelle, ja hänet haudataan. Sillä Jerobeamin jälkeläisistä hän yksin on tuleva hautaan, koska Jerobeamin suvussa on vain hänessä havaittu jotakin Herralle, Israelin Jumalalle, otollista.

14:14  Mutta Herra on herättävä itselleen Israeliin kuninkaan, joka hävittää Jerobeamin suvun. Se on se päivä, – ja mitä sitten?

14:15  Herra on lyövä Israelia, niin että se tulee ruo'on kaltaiseksi, joka häilyy vedessä. Hän kiskaisee Israelin irti tästä hyvästä maasta, jonka hän on antanut heidän isilleen, ja hajottaa heidät tuolle puolelle Eufrat-virran, koska he ovat tehneet itselleen aserapaaluja ja siten vihoittaneet Herran.

14:16  Hän antaa alttiiksi Israelin niiden syntien tähden, jotka Jerobeam on tehnyt ja joilla hän on saattanut Israelin tekemään syntiä."

14:17  Jerobeamin vaimo nousi, lähti matkaansa ja tuli Tirsaan. Juuri kun hän tuli talon kynnykselle, kuoli poika.

14:18  Hänet haudattiin, ja koko Israel piti valittajaiset hänelle, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut palvelijansa, profeetta Ahian, kautta.

14:19  Mitä muuta on kerrottavaa Jerobeamista, kuinka hän soti ja kuinka hän hallitsi, katso, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

14:20  Aika, minkä Jerobeam hallitsi, oli kaksikymmentä kaksi vuotta. Sitten hän meni lepoon isiensä luo. Hänen poikansa Naadab tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

14:21  Mutta Rehabeam, Salomon poika, tuli Juudan kuninkaaksi. Rehabeam oli neljäkymmentä yksi vuotta vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikista Israelin sukukunnista asettaakseen siihen nimensä. Hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen.

14:22  Juuda teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Synneillään, joita he tekivät, he vihoittivat Herraa paljon enemmän, kuin heidän isänsä olivat tehneet.

14:23  Hekin tekivät itselleen uhrikukkuloita, patsaita ja aserapaaluja kaikille korkeille kukkuloille ja jokaisen vihreän puun alle.

14:24  Maassa oli myös mieshuoria. He jäljittelivät niiden kansojen kaikkia kauhistavia tekoja, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä.

14:25  Mutta kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena hyökkäsi Suusak, Egyptin kuningas, Jerusalemin kimppuun.

14:26  Hän otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan palatsin aarteet. Hän vei mukanaan ne kaikki tyynni. Hän otti myös kaikki kultakilvet, jotka Salomo oli teettänyt.

14:27  Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan vaskikilvet ja jätti ne henkivartijoiden päälliköiden haltuun, jotka vartioivat kuninkaan linnan ovella.

14:28  Niin usein kuin kuningas meni Herran temppeliin, henkivartijat kantoivat niitä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijoiden huoneeseen.

14:29  Mitä muuta on kerrottavaa Rehabeamista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.

14:30  Rehabeam ja Jerobeam olivat kaiken aikaa sodassa keskenään.

14:31  Rehabeam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen. Hänen poikansa Abijam tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Chapter 15

15:1  Kuningas Jerobeamin, Nebatin pojan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena tuli Abijam Juudan kuninkaaksi.

15:2  Hän hallitsi kolme vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Maaka, Abisalomin tytär.

15:3  Hän vaelsi kaikissa isänsä synneissä, joita tämä oli tehnyt ennen häntä, eikä hän ollut sydämeltään eheä Herraa, hänen Jumalaansa kohtaan, niin kuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut.

15:4  Mutta Daavidin tähden Herra, hänen Jumalansa, antoi hänelle lampun Jerusalemissa, ja salli hänen poikansa nousta hänen jälkeensä ja salli Jerusalemin pysyä pystyssä –

15:5  koska Daavid oli tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, eikä koko elinaikanaan ollut poikennut mistään, mitä hän oli käskenyt, paitsi heettiläisen Uurian asiassa.

15:6  Abijam oli koko elinaikansa sodassa Jerobeamin kanssa.

15:7  Mitä muuta kerrottavaa on Abijamista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Mutta Abijam ja Jerobeam olivat sodassa keskenään.

15:8  Abijam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Aasa, hänen poikansa, tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

15:9  Israelin kuninkaan Jerobeamin kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena tuli Aasa Juudan kuninkaaksi.

15:10  Hän hallitsi neljäkymmentä yksi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Maaka, Abisalomin tytär.

15:11  Aasa teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Daavid.

15:12  Hän toimitti pyhäkköhuorat pois maasta ja hävitti kaikki epäjumalat, jotka hänen isänsä olivat tehneet.

15:13  Hän jopa erotti äitinsä Maakan kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt inhotuksen Aseralle. Aasa kukisti inhotuksen ja poltti sen Kidronin laaksossa.

15:14  Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet. Kuitenkin oli Aasan sydän eheä Herralle, niin kauan kuin hän eli.

15:15  Hän vei Herran temppeliin isänsä pyhät lahjat ja omat pyhät lahjansa: hopeaa, kultaa ja esineistöä.

15:16  Mutta Aasa ja Israelin kuningas Baesa olivat kaiken aikansa sodassa keskenään.

15:17  Baesa, Israelin kuningas, lähti Juudaa vastaan ja linnoitti Raaman estääkseen ketään pääsemästä Aasan, Juudan kuninkaan, luota tai hänen luokseen.

15:18  Aasa otti kaiken hopean ja kullan, mikä vielä oli jäljellä Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarrekammioissa, ja antoi sen palvelijoidensa haltuun. Kuningas Aasa lähetti heidät Benhadadin, Tabrimmonin pojan, Hesjonin pojanpojan, Aramin kuninkaan, luo, joka asui Damaskossa, ja käski sanoa hänelle:

15:19  "Onhan liitto meidän välillämme, minun ja sinun, niin kuin oli minun isäni ja sinun isäsi välillä. Katso, minä lähetän sinulle hopeaa ja kultaa lahjaksi. Mene ja riko Baesan, Israelin kuninkaan, kanssa tekemäsi liitto, että hän lähtisi pois kimpustani."

15:20  Niin Benhadad kuuli kuningas Aasaa ja lähetti sotajoukkojensa päälliköt Israelin kaupunkeja vastaan ja valtasi Iijonin, Daanin, Aabel-Beet-Maakan ja koko Kinnerotin sekä koko Naftalin maan.

15:21  Kun Baesa kuuli sen, hän lakkasi linnoittamasta Raamaa ja jäi Tirsaan.

15:22  Kuningas Aasa kutsui kokoon koko Juudan vapauttamatta ketään. He veivät pois kivet ja puut, joilla Baesa oli linnoittanut Raamaa. Niillä kuningas Aasa linnoitti Geban, joka on Benjaminissa, ja Mispan.

15:23  Mitä kaikkea muuta on kerrottavaa Aasasta, kaikista hänen urotöistään, kaikesta, mitä hän teki, ja kaupungeista, jotka hän rakensi, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Mutta vanhuutensa päivinä hän oli sairas jaloistaan.

15:24  Sitten Aasa meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Joosafat tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

15:25  Sitten Naadab, Jerobeamin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Aasan, Juudan kuninkaan, toisena hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.

15:26  Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä teitä ja hänen synnissään, jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

15:27  Mutta Baesa, Ahian poika, Isaskarin sukua, teki salaliiton häntä vastaan, ja Baesa surmasi hänet Gibbetonin luona, joka oli filistealaisilla, sillä Naadab ja koko Israel piirittivät Gibbetonia.

15:28  Baesa tappoi hänet Juudan kuninkaan Aasan kolmantena hallitusvuotena ja tuli kuninkaaksi Naadabin jälkeen.

15:29  Kuninkaaksi tultuaan hän surmasi koko Jerobeamin suvun jättämättä Jerobeamin jälkeläisistä eloon ainoatakaan henkeä: hän hävitti heidät Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut palvelijansa, siilolaisen Ahian, kautta –

15:30  niiden syntien tähden, jotka Jerobeam oli tehnyt ja joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, siten vihoittaen Herran, Israelin Jumalan.

15:31  Mitä muuta on kerrottavaa Naadabista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

15:32  Mutta Aasa ja Israelin kuningas Baesa olivat kaiken aikansa sodassa keskenään.

15:33  Aasan, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Baesa, Ahian poika, koko Israelin kuninkaaksi Tirsassa, ja hän hallitsi kaksikymmentä neljä vuotta.

15:34  Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi Jerobeamin teitä ja hänen synneissään, joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

Chapter 16

16:1  Jeehulle, Hananin pojalle, tuli tämä Herran sana Baesaa vastaan:

16:2  "Sen tähden, että sinä, vaikka minä olen korottanut sinut tomusta ja pannut sinut kansani Israelin ruhtinaaksi, olet vaeltanut Jerobeamin teitä ja saattanut kansani Israelin tekemään syntiä, niin että he ovat vihoittaneet minut synneillään,

16:3  katso, minä lakaisen pois Baesan ja hänen sukunsa. Minä teen suvullesi, kuten tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle.

16:4  Joka Baesan jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolla, sen syövät taivaan linnut."

16:5  Mitä muuta on kerrottavaa Baesasta, siitä, mitä hän teki, ja hänen urotöistään, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

16:6  Baesa meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Tirsaan. Sitten hänen poikansa Eela tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

16:7  Mutta profeetta Jeehun, Hananin pojan, kautta oli tullut Herran sana Baesaa ja hänen sukuaan vastaan kaiken sen tähden, mitä hän oli tehnyt ja mikä oli paha Herran silmissä, hänen kättensä tekojen tähden, joilla hän oli vihoittanut Herran, niin että hänen kävi niin kuin Jerobeamin suvun, sekä myös sen tähden, että hän oli surmannut tämän suvun.

16:8  Aasan, Juudan kuninkaan, kahdentenakymmenentenä kuudentena hallitusvuotena tuli Eela, Baesan poika, Israelin kuninkaaksi Tirsassa, ja hän hallitsi kaksi vuotta.

16:9  Mutta hänen palvelijansa Simri, jolla oli johdossaan puolet sotavaunuista, teki salaliiton häntä vastaan. Kun hän Tirsassa oli kerran juonut itsensä juovuksiin Arsan talossa, joka oli päällikkönä Tirsassa,

16:10  Simri tuli sinne, löi hänet kuoliaaksi Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena ja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

16:11  Kun hän oli tullut kuninkaaksi ja istunut valtaistuimelleen, hän surmasi koko Baesan suvun eikä jättänyt hänen jälkeläisistään eloon ainoatakaan miespuolista, ei sukulunastajaa eikä ystävää.

16:12  Niin Simri tuhosi koko Baesan suvun Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut Baesaa vastaan profeetta Jeehun kautta,

16:13  kaikkien Baesan ja hänen poikansa Eelan syntien tähden, jotka nämä olivat tehneet ja joilla he olivat saattaneet Israelin tekemään syntiä. He olivat vihoittaneet Herran, Israelin Jumalan, turhilla jumalilla, joita he palvelivat.

16:14  Mitä muuta on kerrottavaa Eelasta ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

16:15  Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Simri kuninkaaksi, ja hän hallitsi Tirsassa seitsemän päivää. Väki oli silloin asettuneena leiriin Gibbetonin edustalle, joka oli filistealaisilla.

16:16  Kun leiriin asettunut väki kuuli sanottavan: "Simri on tehnyt salaliiton ja on myös surmannut kuninkaan", koko Israel teki sinä päivänä kuninkaaksi leirissä Omrin, Israelin sotapäällikön.

16:17  Omri ja koko Israel hänen kanssaan lähti Gibbetonista, ja he saarsivat Tirsan.

16:18  Kun Simri näki, että kaupunki oli vallattu, hän meni kuninkaan linnan palatsiin ja poltti kuninkaan linnan päänsä päältä tulella ja kuoli

16:19  syntiensä tähden, jotka hän oli tehnyt, kun oli tehnyt sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, vaeltamalla Jerobeamin teitä ja hänen synnissään, jota tämä oli tehnyt ja jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

16:20  Mitä muuta on kerrottavaa Simristä ja salaliitosta, jonka hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

16:21  Silloin Israelin kansa jakaantui kahtia. Toinen puoli kansaa seurasi Tibniä, Giinatin poikaa, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, toinen puoli seurasi Omria.

16:22  Mutta se osa kansaa, joka seurasi Omria, sai voiton siitä osasta kansaa, joka seurasi Tibniä, Giinatin poikaa. Tibni kuoli, ja Omri tuli kuninkaaksi.

16:23  Juudan kuninkaan Aasan kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotena tuli Omri Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta. Tirsassa hän hallitsi kuusi vuotta.

16:24  Hän osti Samarian vuoren Semeriltä kahdella talentilla hopeaa ja rakensi vuorelle kaupungin ja kutsui rakentamansa kaupungin Samariaksi Semerin, vuoren omistajan, nimen mukaan.

16:25  Omri teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän teki enemmän pahaa kuin kaikki hänen edeltäjänsä.

16:26  Hän vaelsi kaikessa Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä ja hänen synneissään, joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, niin että he vihoittivat Herran, Israelin Jumalan, turhilla jumalillaan.

16:27  Mitä muuta on kerrottavaa Omrista, siitä, mitä hän teki, ja hänen tekemistään urotöistä, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

16:28  Omri meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan. Hänen poikansa Ahab tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

16:29  Ahab, Omrin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Aasan, Juudan kuninkaan, kolmantenakymmenentenä kahdeksantena hallitusvuotena. Sitten Ahab, Omrin poika, hallitsi Israelia Samariassa kaksikymmentä kaksi vuotta.

16:30  Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä.

16:31  Ei ollut siinä kylliksi, että hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin, siidonilaisten kuninkaan Etbaalin tyttären, ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä.

16:32  Hän pystytti alttarin Baalille Baalin temppeliin, jonka hän oli rakentanut Samariaan.

16:33  Ahab teki myös aseran. Ahab teki vielä paljon muutakin ja vihoitti Herraa, Israelin Jumalaa, enemmän kuin kukaan niistä Israelin kuninkaista, jotka olivat olleet ennen häntä.

16:34  Hänen aikanaan beeteliläinen Hiiel rakensi uudelleen Jerikon. Sen perustuksen laskemisesta hän menetti esikoisensa Abiramin, ja sen ovien pystyttämisestä hän menetti nuorimpansa Segubin, Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut Joosuan, Nuunin pojan, kautta.

Chapter 17

17:1  Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta."

17:2  Hänelle tuli tämä Herran sana:

17:3  "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.

17:4  Sinä saat juoda purosta, ja olen käskenyt korppien elättää sinua siellä."

17:5  Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.

17:6  Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.

17:7  Mutta jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut.

17:8  Hänelle tuli tämä Herran sana:

17:9  "Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä."

17:10  Hän nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, katso, siellä oli leskivaimo keräämässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni."

17:11  Kun hän lähti hakemaan, hän huusi hänelle ja sanoi: "Tuo minulle myös leipäpala kädessäsi."

17:12  Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra, Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Katso, kerättyäni pari puuta menen leipomaan itselleni ja pojalleni syödäksemme ja sitten kuollaksemme."

17:13  Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää, mene ja tee, kuten olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni leipäkakku ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi.

17:14  Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä puutu astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle."

17:15  Hän meni ja teki, kuten Elia oli sanonut. Hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa.

17:16  Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.

17:17  Sen jälkeen naisen, talon emännän, poika sairastui. Hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä.

17:18  Nainen sanoi Elialle: "Mitä minulla on tekemistä kanssasi, Jumalan mies? Olet tullut luokseni saattamaan pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman pojalleni."

17:19  Mutta hän sanoi hänelle: "Anna poikasi minulle." Hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet ullakkohuoneeseen, jossa hän asui, ja pani hänet vuoteelleen.

17:20  Sitten hän huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana olen, että olet surmannut hänen poikansa?"

17:21  Hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin."

17:22  Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.

17:23  Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidilleen. Elia sanoi: "Katso, poikasi elää."

17:24  Nainen sanoi Elialle: "Nyt tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana suussasi on tosi."

Chapter 18

18:1  Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle."

18:2  Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä.

18:3  Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Obadja taas oli hyvin Herraa pelkäävä mies.

18:4  Niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeettoja, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä.

18:5  Ahab sanoi Obadjalle: "Kierrä maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää eläimiä."

18:6  He jakoivat keskenään maan, joka heidän oli kuljettava. Ahab kulki toista tietä yksin, ja Obadja kulki toista tietä yksin.

18:7  Kun nyt Obadja oli matkalla, katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoilleen ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?"

18:8  Tämä vastasi hänelle: "Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä.'"

18:9  Hän sanoi: "Mitä olen rikkonut, koska sinä annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen?

18:10  Niin totta kuin Herra, Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', hän on vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty.

18:11  Mutta nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä.'

18:12  Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin palvelijasi on pelännyt Herraa nuoruudestaan asti.

18:13  Eikö herralleni ole kerrottu, mitä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeettoja: kuinka piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä?

18:14  Nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut."

18:15  Mutta Elia sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä seison, näyttäydyn tänä päivänä hänelle."

18:16  Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan.

18:17  Nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?"

18:18  Tämä vastasi: "En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska seuraat baaleja.

18:19  Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä."

18:20  Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle.

18:21  Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään.

18:22  Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä.

18:23  Antakaa meille kaksi mullia, ja valitkoot he itselleen toisen mullin, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta. Minä valmistan toisen mullin ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta.

18:24  Sitten huutakaa jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä."

18:25  Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mulli ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta."

18:26  Niin he ottivat mullin, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! He hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty.

18:27  Puolenpäivän aikaan Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin. Hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tai hän on poistunut johonkin, tai on matkalla. Kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää."

18:28  He huusivat vielä kovemmin ja viileskelivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta.

18:29  Kun puolipäivä oli kulunut, he joutuivat hurmoksiin aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!

18:30  Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa luokseni." Kaikki kansa astui hänen luokseen. Hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu.

18:31  Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva nimesi."

18:32  Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä.

18:33  Hän latoi puut, paloitteli mullin ja pani kappaleet puiden päälle.

18:34  Hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle." Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta." He tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta." Ja he tekivät niin kolmannen kerran.

18:35  Vesi juoksi ympäri alttarin. Ojankin hän täytti vedellä.

18:36  Kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja että minä olen käskystäsi tehnyt kaiken tämän.

18:37  Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin."

18:38  Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.

18:39  Kun kaikki kansa näki tämän, he lankesivat kasvoilleen ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!"

18:40  Mutta Elia sanoi heille: "Ottakaa Baalin profeetat kiinni. Älköön yksikään heistä pääskö pakoon." Niin he ottivat heidät kiinni. Sitten Elia vei heidät Kiisonin purolle ja tappoi heidät siellä.

18:41  Elia sanoi Ahabille: "Nouse, syö ja juo, sillä sateen kohina kuuluu."

18:42  Ahab nousi syömään ja juomaan. Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.

18:43  Hän sanoi palvelijalleen: "Nouse ja katso merelle päin." Tämä nousi, katsoi ja sanoi: "Ei näy mitään." Hän sanoi: "Mene takaisin." Näin seitsemän kertaa.

18:44  Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä." Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi.'"

18:45  Tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin.

18:46  Herran käsi tuli Elian päälle, ja hän vyötti lanteensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.

Chapter 19

19:1  Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki profeetat,

19:2  Iisebel lähetti sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: "Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty."

19:3  Kun Elia sen näki, hän nousi ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä ja tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta.

19:4  Hän jätti sinne palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivämatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juurelle. Hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Jo riittää, Herra, ota henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi."

19:5  Hän paneutui makuulle ja nukahti kinsteripensaan juurelle. Mutta katso, enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Nouse ja syö."

19:6  Kun hän katsahti, niin, katso, hänen päänsä takana oli kuumennetuilla kivillä paistettu leipäkakku ja vesiastia. Niin hän söi, joi ja pani jälleen maata.

19:7  Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: "Nouse ja syö, sillä muuten käy matka sinulle liian pitkäksi."

19:8  Hän nousi, söi ja joi. Hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille, asti.

19:9  Siellä hän meni luolaan ja yöpyi siinä. Mutta katso, Herran sana [tuli] hänelle: hän kysyi häneltä: "Mitä sinä teet täällä, Elia?"

19:10  Hän vastasi: "Olen totisesti kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hylänneet liittosi, hajottaneet alttarisi ja tappaneet miekalla profeettasi. Minä olen yksin jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät ottaakseen sen."

19:11  Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen." Katso, Herra kulki ohi, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä, mutta Herra ei ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä.

19:12  Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta, mutta Herra ei ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.

19:13  Kun Elia sen kuuli, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja asettui luolan suulle. Katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä teet täällä, Elia?"

19:14  Hän vastasi: "Olen totisesti kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hylänneet liittosi, hajottaneet alttarisi ja tappaneet miekalla profeettasi. Minä olen yksin jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät ottaakseen sen."

19:15  Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi.

19:16  Voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta.

19:17  On tapahtuva näin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa.

19:18  Mutta jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole suudelleet häntä."

19:19  Hän lähti sieltä ja kohtasi Elisan, Saafatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Kaksitoista härkäparia kulki hänen edellään, ja hän ajoi itse kahdettatoista. Kulkiessaan hänen ohitseen Elia heitti viittansa hänen päälleen.

19:20  Hän jätti härät, riensi Elian jälkeen ja sanoi: "Salli minun ensin suudella isääni ja äitiäni, sitten seuraan sinua." Elia sanoi hänelle: "Mene, mutta tule takaisin. Tiedäthän, mitä olen sinulle tehnyt."

19:21  Hän palasi hänen luotaan takaisin, otti härkäparinsa ja teurasti sen, ja härkien ikeellä hän keitti lihat. Ne hän antoi väelle, ja he söivät. Sitten hän nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä.

Chapter 20

20:1  Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa. Hänellä oli mukanaan kolmekymmentä kaksi kuningasta sekä hevosia ja sotavaunuja. Hän meni ja piiritti Samariaa ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan.

20:2  Hän lähetti sanansaattajat kaupunkiin Ahabin, Israelin kuninkaan, luo

20:3  ja käski sanoa hänelle: "Näin sanoo Benhadad: 'Hopeasi ja kultasi ovat minun, ja kauneimmat vaimosi ja lapsesi ovat myös minun.'"

20:4  Israelin kuningas vastasi ja sanoi: "Niin kuin sinä olet sanonut, herrani, kuningas, minä olen sinun, minä ja kaikki, mitä minulla on."

20:5  Sanansaattajat tulivat takaisin ja sanoivat: "Näin sanoo Benhadad: 'Minä olen lähettänyt sinulle tämän sanan: Anna minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja lapsesi.

20:6  Totisesti minä lähetän huomenna tähän aikaan palvelijani luoksesi tutkimaan talosi ja palvelijaisi talot. Kaiken, mikä on silmiesi ihastus, he ottavat haltuunsa ja vievät.'"

20:7  Silloin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: "Ymmärtäkää ja nähkää, että hän hankkii meille onnettomuutta, sillä kun hän lähetti vaatimaan minulta vaimojani ja lapsiani, hopeaani ja kultaani, en minä niitä häneltä kieltänyt."

20:8  Kaikki vanhimmat ja kaikki kansa sanoivat hänelle: "Älä kuule häntä äläkä suostu."

20:9  Hän sanoi Benhadadin sanansaattajille: "Sanokaa herralleni, kuninkaalle: 'Kaiken, mitä sinä ensi kerralla käskit palvelijasi tehdä, teen, mutta tätä en voi tehdä.'" Sanansaattajat menivät ja veivät tämän vastauksen hänelle.

20:10  Mutta Benhadad lähetti hänelle sanan: "Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jos Samarian tomu riittää täyttämään kaiken sen väen kourat, joka minua seuraa."

20:11  Mutta Israelin kuningas vastasi ja sanoi: "Sanokaa hänelle: 'Älköön se, joka vyöttäytyy miekkaan, kerskatko niin kuin se, joka sen riisuu.'"

20:12  Kun hän, juodessaan kuninkaitten kanssa lehtimajoissa, kuuli tämän vastauksen, hän sanoi palvelijoilleen: "Piiritys käyntiin!" Ja he panivat piirityksen käyntiin kaupunkia vastaan.

20:13  Katso, eräs profeetta astui Ahabin, Israelin kuninkaan, eteen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näetkö kaiken tuon suuren lauman? Katso, minä annan sen tänä päivänä käsiisi, että tulisit tietämään, että minä olen Herra."

20:14  Ahab kysyi: "Kenen avulla?" Hän vastasi: "Näin sanoo Herra: Maaherrojen palvelijoiden avulla." Ahab kysyi vielä: "Kuka aloittaa taistelun?" Hän vastasi: "Sinä."

20:15  Hän katsasti herrojen palvelijat, ja niitä oli kaksisataa kolmekymmentä kaksi. Niitten jälkeen hän katsasti kaiken väen, kaikki israelilaiset, joita oli seitsemäntuhatta.

20:16  He tekivät hyökkäyksen puolenpäivän aikana, kun Benhadad oli juovuksissa ja joi lehtimajoissa, hän ja ne kolmekymmentä kaksi kuningasta, jotka olivat tulleet hänen avukseen.

20:17  Maaherrojen palvelijat hyökkäsivät ensimmäisinä. Silloin Benhadad lähetti tiedustelemaan, ja hänelle ilmoitettiin: "Miehiä on lähtenyt liikkeelle Samariasta."

20:18  Hän sanoi: "Jos he ovat lähteneet liikkeelle rauha mielessä, ottakaa heidät kiinni elävinä. Mutta jos he ovat lähteneet taistellakseen, ottakaa heidät silloinkin kiinni elävinä."

20:19  Mutta kun maaherrojen palvelijat ja sotajoukko, joka seurasi heitä, olivat hyökänneet kaupungista,

20:20  he surmasivat kukin miehen. Aramilaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä takaa. Benhadad, Aramin kuningas, pääsi muutamien ratsumiesten kanssa pakoon hevosen selässä.

20:21  Mutta Israelin kuningas lähti liikkeelle ja valtasi hevoset ja sotavaunut. Hän tuotti aramilaisille suuren tappion.

20:22  Profeetta astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi hänelle: "Vahvista itsesi, ymmärrä ja katso, mitä sinun on tehtävä, sillä vuoden vaihteessa hyökkää Aramin kuningas kimppuusi."

20:23  Aramin kuninkaan palvelijat sanoivat tälle: "Heidän jumalansa on vuorijumala. Sen tähden he saivat meistä voiton. Mutta taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, silloin varmasti saamme heistä voiton.

20:24  Tee näin: Pane pois kuninkaat, kukin paikaltaan, ja aseta käskynhaltijat heidän sijaansa.

20:25  Hanki itsellesi sotajoukko, yhtä suuri kuin menettämäsi oli, yhtä monta hevosta ja yhtä monet sotavaunut, ja taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, niin varmasti saamme heistä voiton." Hän kuuli heitä ja teki niin.

20:26  Vuoden vaihteessa Benhadad katsasti aramilaiset ja lähti Afekiin taistelemaan Israelia vastaan.

20:27  Israelilaiset katsastettiin ja muonitettiin, ja he lähtivät heitä vastaan. Israelilaiset leiriytyivät heidän eteensä niin kuin kaksi pientä vuohilaumaa, mutta aramilaiset täyttivät maan.

20:28  Silloin Jumalan mies astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Sen tähden, että aramilaiset ovat sanoneet: 'Herra on vuorijumala eikä laaksojumala', minä annan koko tämän suuren lauman käsiisi tullaksenne tietämään, että minä olen Herra."

20:29  He olivat leiriytyneinä vastakkain seitsemän päivää. Seitsemäntenä päivänä syntyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat aramilaisia satatuhatta jalkamiestä yhtenä päivänä.

20:30  Jäljellejääneet pakenivat Afekiin, kaupunkiin. Muuri kaatui kahdenkymmenen seitsemän tuhannen jäljellejääneen miehen päälle. Mutta Benhadad pakeni, tuli kaupunkiin ja juoksi huoneesta huoneeseen.

20:31  Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Katso, olemme kuulleet, että Israelin heimon kuninkaat ovat laupiaita kuninkaita. Pankaamme säkit lanteillemme ja nuorat päämme ympärille ja antautukaamme Israelin kuninkaalle. Ehkäpä hän jättää sinut henkiin."

20:32  He käärivät säkit lanteilleen ja panivat nuorat päänsä ympärille ja tulivat Israelin kuninkaan luo ja sanoivat: "Palvelijasi Benhadad sanoo: 'Salli minun elää.'" Hän sanoi: "Vieläkö hän elää? Hän on minun veljeni."

20:33  Niin miehet katsoivat sen hyväksi enteeksi, tarttuivat kiireen vilkkaa hänen sanaansa ja sanoivat: "Benhadad on veljesi." Hän sanoi: "Menkää ja noutakaa hänet." Silloin Benhadad antautui hänelle, ja hän antoi hänen nousta vaunuihinsa.

20:34  Benhadad sanoi hänelle: "Kaupungit, jotka minun isäni otti isältäsi, minä annan takaisin. Laita itsellesi katumyymälöitä Damaskoon, niin kuin isäni laittoi Samariaan." Ahab vastasi: "Minä päästän sinut menemään sillä välipuheella." Hän teki liiton hänen kanssaan ja päästi hänet menemään.

20:35  Silloin eräs profeetanoppilaista sanoi Herran käskystä toverilleen: "Lyö minua." Mutta mies ei tahtonut lyödä häntä.

20:36  Hän sanoi tälle: "Koska et kuullut Herran ääntä, niin, katso, leijona surmaa sinut, kun lähdet luotani." Kun hän lähti hänen luotaan, kohtasi leijona hänet ja surmasi hänet.

20:37  Sitten hän tapasi toisen miehen ja sanoi: "Lyö minua." Mies löi hänet haavoille.

20:38  Profeetta meni ja asettui tielle, jota kuninkaan oli kuljettava, ja teki itsensä tuntemattomaksi panemalla siteen silmilleen.

20:39  Kun kuningas kulki ohi, hän huusi kuninkaalle ja sanoi: "Palvelijasi oli lähtenyt keskelle taistelua, ja katso, sieltä tuli mies ja toi toisen miehen luokseni ja sanoi: 'Vartioi tätä miestä. Jos hän katoaa, henkesi menee hänen hengestään, tai sinä maksat talentin hopeaa.'

20:40  Palvelijallasi oli tehtävää siellä ja täällä, ja sitten miestä ei enää ollut." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Tuomiosi on siis se. Olet sen itse julistanut."

20:41  Hän poisti nopeasti siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet, että hän oli profeettoja.

20:42  Tämä sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Koska sinä päästit käsistäsi menemään minulle tuhon omaksi vihityn miehen, menee henkesi hänen hengestään ja kansasi hänen kansastaan."

20:43  Israelin kuningas meni kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena ja tuli Samariaan.

Chapter 21

21:1  Näiden tapausten jälkeen tapahtui tämä. Jisreeliläisellä Naabotilla oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä.

21:2  Ahab puhui Naabotille sanoen: "Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on niin lähellä linnaani. Annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan, tai, jos niin tahdot, annan sinulle sen hinnan rahana."

21:3  Mutta Naabot vastasi Ahabille: "Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa."

21:4  Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: "En anna sinulle isieni perintöosaa." Hän pani maata vuoteelleen, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään.

21:5  Hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: "Miksi olet niin pahoilla mielin ja miksi et syö mitään?"

21:6  Ahab vastasi hänelle: "Siksi, että puhuttelin jisreeliläistä Naabotia ja sanoin hänelle: 'Anna minulle viinitarhasi rahasta, tai jos haluat, annan sinulle toisen viinitarhan sen sijaan', mutta hän vastasi: 'En minä anna sinulle viinitarhaani.'"

21:7  Niin hänen vaimonsa Iisebel sanoi hänelle: "Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen. Minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan."

21:8  Hän kirjoitti kirjeen Ahabin nimessä, sinetöi sen hänen sinetillään ja lähetti kirjeen vanhimmille ja ylimyksille, jotka olivat Naabotin kaupungissa ja asuivat siellä hänen kanssaan.

21:9  Kirjeessä hän kirjoitti näin: "Kuuluttakaa paasto ja asettakaa Naabot istumaan etummaiseksi kansan joukkoon.

21:10  Asettakaa kaksi kelvotonta miestä istumaan häntä vastapäätä, että he todistaisivat hänestä näin: 'Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.' Viekää hänet sitten ulos ja kivittäkää hänet kuoliaaksi."

21:11  Kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, jotka asuivat hänen kaupungissaan, tekivät, kuten Iisebel oli käskenyt heitä ja niin kuin oli kirjoitettu kirjeessä, jonka hän oli heille lähettänyt.

21:12  He kuuluttivat paaston ja asettivat Naabotin istumaan etummaiseksi kansan joukkoon.

21:13  Kaksi kelvotonta miestä tuli ja istui häntä vastapäätä, ja kelvottomat miehet todistivat Naabotista kansan edessä sanoen: "Naabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta." Ja he veivät hänet kaupungin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi.

21:14  He lähettivät Iisebelille tämän sanan: "Naabot on kivitetty kuoliaaksi."

21:15  Kun Iisebel kuuli, että Naabot oli kivitetty kuoliaaksi, Iisebel sanoi Ahabille: "Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin viinitarha, jota hän ei tahtonut antaa sinulle rahasta. Sillä Naabot ei ole enää elossa, vaan on kuollut."

21:16  Kun Ahab kuuli, että Naabot oli kuollut, hän nousi ja lähti jisreeliläisen Naabotin viinitarhalle ottamaan sen haltuunsa.

21:17  Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:

21:18  "Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, Israelin kuningasta, joka asuu Samariassa. Katso, hän on Naabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt ottamaan haltuunsa.

21:19  Puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä tappanut että anastanut perinnön?' Puhu sitten hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Naabotin veren, koirat nuoleskelevat sinunkin veresi.'"

21:20  Ahab sanoi Elialle: "Joko löysit minut, sinä vihamieheni?" Hän vastasi: "Jo löysin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä,

21:21  niin, katso, minä annan onnettomuuden kohdata sinua ja lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni.

21:22  Minä teen suvullesi niin kuin Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja niin kuin Baesan, Ahian pojan, suvulle, koska olet vihoittanut minut ja saattanut Israelin tekemään syntiä.

21:23  Myös Iisebelistä Herra on puhunut sanoen: Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona.

21:24  Joka Ahabin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut."

21:25  Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli hänet.

21:26  Hän teki hyvin kauhistavasti, kun lähti seuraamaan epäjumalia, aivan kuten amorilaiset tekivät, jotka Herra karkotti israelilaisten tieltä.

21:27  Kun Ahab kuuli nämä sanat, hän repäisi vaatteensa, pani paljaalle iholleen säkin ja paastosi. Hän makasi säkki yllään ja liikkui hiljaa.

21:28  Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:

21:29  "Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt edessäni? Koska hän on nöyrtynyt edessäni, en anna onnettomuuden tulla hänen aikanaan: hänen poikansa aikana annan onnettomuuden kohdata hänen sukuaan."

Chapter 22

22:1  He olivat alallaan kolme vuotta: ei ollut sotaa Aramin ja Israelin välillä.

22:2  Mutta kolmantena vuotena tuli Joosafat, Juudan kuningas, Israelin kuninkaan luo.

22:3  Israelin kuningas sanoi palvelijoilleen: "Tiedättehän, että Gileadin Raamot on meidän. Kuitenkin olemme toimettomia emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä."

22:4  Hän sanoi Joosafatille: "Lähdetkö kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?" Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi, minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi!"

22:5  Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo."

22:6  Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde, Herra antaa sen kuninkaan käsiin."

22:7  Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"

22:8  Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa, se on Miika, Jimlan poika." Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko."

22:9  Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Nouda kiireen vilkkaa Miika, Jimlan poika."

22:10  Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa puimatantereella Samarian portin ovella. Kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään.

22:11  Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun."

22:12  Kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla sanoen: "Mene ylös Gileadin Raamotiin, saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin."

22:13  Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää."

22:14  Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen puhun, minkä Herra minulle sanoo."

22:15  Kun hän tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin."

22:16  Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"

22:17  Silloin hän sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.'"

22:18  Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"

22:19  Mutta hän sanoi: "Kuule siis Herran sana: Näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

22:20  Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.

22:21  Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet.' Herra kysyi häneltä: 'Miten?'

22:22  Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt, mene ja tee niin.'

22:23  Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun, sillä Herra on päättänyt osaksesi onnettomuuden."

22:24  Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen kanssasi?"

22:25  Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi."

22:26  Mutta Israelin kuningas sanoi: "Ota Miika ja vie hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo,

22:27  ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä kovassa nälässä vedellä ja leivällä, kunnes palaan rauhassa takaisin.'"

22:28  Miika vastasi: "Jos palaat rauhassa takaisin, Herra ei ole puhunut kauttani." Hän sanoi vielä: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat."

22:29  Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin.

22:30  Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi." Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun.

22:31  Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä, joita hänellä oli kolmekymmentä kaksi, sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa."

22:32  Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he ajattelivat: "Tuo on varmaankin Israelin kuningas", ja kääntyivät hyökkäämään häntä vastaan. Silloin Joosafat huusi.

22:33  Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, he vetäytyivät hänestä pois.

22:34  Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois rintamalta, sillä olen haavoittunut."

22:35  Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, kuningas jäi seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia. Illalla hän kuoli, ja verta oli vuotanut haavasta vaunun pohjalle.

22:36  Auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: "Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies maahansa!"

22:37  Näin kuoli kuningas, ja hänet vietiin Samariaan, ja kuningas haudattiin Samariaan.

22:38  Kun vaunut huuhdottiin Samarian lammikolla, nuoleskelivat koirat hänen vertaan, ja portot peseytyivät siinä, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut.

22:39  Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitä norsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän linnoitti, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

22:40  Niin Ahab meni lepoon isiensä luo. Hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

22:41  Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelin kuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena.

22:42  Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.

22:43  Hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä.

22:44  Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla.

22:45  Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.

22:46  Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänen sodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.

22:47  Hän hävitti maasta viimeiset niistä haureellisista pyhäkköpojista, jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta.

22:48  Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta. Maaherra oli kuninkaana.

22:49  Joosafat oli teettänyt Tarsiin laivoja, joiden oli määrä kulkea Oofiriin kultaa noutamaan. Mutta laivat eivät päässeet lähtemään, sillä ne särkyivät Esjon-Geberissä.

22:50  Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: "Anna palvelijoitteni kulkea palvelijoittesi kanssa laivoissa." Mutta Joosafat ei tahtonut.

22:51  Joosafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

22:52  Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena ja hallitsi Israelia kaksi vuotta.

22:53  Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä ja äitinsä tietä ja Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

22:54  Hän palveli Baalia ja kumarsi häntä ja vihoitti Herran, Israelin Jumalan, samoin kuin hänen isänsä oli tehnyt.