FinRK - Mark

Chapter 1

1:1  Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku.

1:2  Profeetta Jesajan kirjassa on kirjoitettu: ”Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi; hän valmistaa sinulle tien.

1:3  Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi!’”

1:4  Niin Johannes Kastaja tuli ja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksi saamiseksi.

1:5  Koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset tulivat hänen luokseen, ja hän kastoi heidät Jordanvirrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

1:6  Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hän söi heinäsirkkoja ja luonnonhunajaa.

1:7  Hän julisti: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengännauhaakaan minä en kelpaa maahan kumartuneena avaamaan.

1:8  Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä.”

1:9  Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa.

1:10  Heti vedestä noustessaan Jeesus näki taivasten aukeavan ja Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen.

1:11  Ja taivaista kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”

1:12  Heti sen jälkeen Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan.

1:13  Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän oli villieläinten parissa, ja enkelit palvelivat häntä.

1:14  Sen jälkeen kun Johannes oli vangittu, Jeesus tuli Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia.

1:15  Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi.”

1:16  Kulkiessaan Galileanjärven rantaa Jeesus näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen järvellä kalastamassa heittoverkolla, sillä he olivat kalastajia.

1:17  Jeesus sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”

1:18  He jättivät heti verkot ja lähtivät seuraamaan häntä.

1:19  Kun he olivat menneet vähän matkaa eteenpäin, Jeesus näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja hänen veljensä Johanneksen veneessä kunnostamassa verkkoja.

1:20  Jeesus kutsui heti heidätkin. He jättivät isänsä Sebedeuksen ja tämän palkkalaiset veneeseen ja lähtivät hänen mukaansa.

1:21  He tulivat Kapernaumiin. Heti sapattina Jeesus meni synagogaan ja opetti.

1:22  Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet.

1:23  Heidän synagogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki. Se huusi:

1:24  ”Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Tulitko tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!”

1:25  Mutta Jeesus nuhteli sitä sanoen: ”Vaikene ja lähde ulos hänestä!”

1:26  Silloin saastainen henki kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovalla äänellä.

1:27  Kaikki hämmästyivät ja kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat häntä.”

1:28  Ja hänen maineensa levisi pian kaikkialle, ympäri koko Galilean.

1:29  Synagogasta poistuttuaan he menivät heti Simonin ja Andreaksen taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa.

1:30  Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja heti he kertoivat hänestä Jeesukselle.

1:31  Jeesus meni hänen luokseen, tarttui häntä kädestä ja nosti hänet ylös. Kuume lähti hänestä, ja hän palveli heitä.

1:32  Illan tultua, kun aurinko oli laskenut, Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja riivatut.

1:33  Koko kaupunki oli koolla oven edustalla,

1:34  ja hän paransi monia sairaita, joilla oli monenlaisia tauteja. Hän ajoi ulos monta riivaajaa eikä antanut niiden puhua, koska ne tunsivat hänet.

1:35  Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti autioon paikkaan rukoilemaan.

1:36  Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, kiirehtivät Jeesuksen perään,

1:37  ja löydettyään hänet he sanoivat: ”Kaikki etsivät sinua.”

1:38  Jeesus sanoi heille: ”Menkäämme muualle lähikyliin, jotta voisin julistaa sielläkin, sillä sitä varten minä olen tullut.”

1:39  Niin hän lähti ja saarnasi kaikkialla Galilean synagogissa ja ajoi ulos riivaajat.

1:40  Jeesuksen luo tuli spitaalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: ”Jos tahdot, niin sinä voit puhdistaa minut.”

1:41  Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä tahdon, puhdistu.”

1:42  Spitaali lähti miehestä heti, ja hän puhdistui.

1:43  Jeesus lähetti hänet pois ja varoitti häntä ankarasti

1:44  sanoen: ”Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään, vaan mene näyttämään itsesi papille ja uhraa se, minkä Mooses on säätänyt, todisteeksi puhdistumisestasi.”

1:45  Mutta lähdettyään mies rupesi laajalti julistamaan ja levittämään asiasta tietoa, niin ettei Jeesus voinut enää julkisesti mennä mihinkään kaupunkiin. Hän oleskeli kaupunkien ulkopuolella autioissa paikoissa, ja kaikkialta tultiin hänen luokseen.

Chapter 2

2:1  Muutamia päiviä myöhemmin Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun hänen kuultiin olevan kotona,

2:2  väkeä kokoontui niin paljon, etteivät ihmiset mahtuneet edes oven edustalle. Ja hän puhui heille sanaa.

2:3  Samaan aikaan Jeesuksen luo oli tulossa neljä miestä, jotka kantoivat halvaantunutta.

2:4  Kun he eivät väentungoksen takia voineet päästä Jeesuksen luo, he purkivat katon siltä kohdalta, missä hän oli. Aukon tehtyään he laskivat alas vuoteen, jolla halvaantunut makasi.

2:5  Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

2:6  Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:

2:7  ”Kuinka tämä näin puhuu? Hänhän pilkkaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala yksin voi antaa syntejä anteeksi?”

2:8  Jeesus tiesi heti hengessään, mitä he mielessään ajattelivat, ja sanoi heille: ”Miksi te sellaista ajattelette sydämessänne?

2:9  Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’?

2:10  Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle –

2:11  ”minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”

2:12  Mies nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden. Kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

2:13  Sitten Jeesus lähti taas järven rantaan. Hänen luokseen tuli paljon ihmisiä, ja hän opetti heitä.

2:14  Kulkiessaan tulliaseman ohi hän näki siellä istumassa Leevin, Alfeuksen pojan, ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Niin tämä nousi ja lähti seuraamaan häntä.

2:15  Kun Jeesus oli aterialla hänen kodissaan, myös monta publikaania ja syntistä aterioi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Heitä oli näet paljon hänen seuraajiensa joukossa.

2:16  Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Kuinka hän syö ja juo publikaanien ja syntisten kanssa!”

2:17  Tämän kuultuaan Jeesus sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.”

2:18  Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi Johanneksen ja fariseusten opetuslapset paastoavat, mutta sinun opetuslapsesi eivät paastoa?”

2:19  Jeesus vastasi heille: ”Eivät häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen on heidän kanssaan. Niin kauan kuin heillä on sulhanen seurassaan, he eivät voi paastota.

2:20  Mutta päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin, sinä päivänä, he paastoavat.

2:21  Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan, sillä uusi tilkku repii palan vanhasta viitasta ja reikä tulee pahemmaksi.

2:22  Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin nahkaleileihin, sillä uusi viini särkee leilit, viini valuu hukkaan ja leilit menevät pilalle. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.”

2:23  Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan tähkäpäitä.

2:24  Niin fariseukset kysyivät häneltä: ”Katso! Miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?”

2:25  Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa kärsivät puutetta ja heille tuli nälkä?

2:26  Hän meni ylipappi Abjatarin aikana Jumalan huoneeseen ja söi Herran eteen asetettua leipää, jota ainoastaan pappien oli lupa syödä, ja antoi myös niille, jotka olivat hänen kanssaan.”

2:27  Jeesus sanoi heille vielä: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.

2:28  Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

Chapter 3

3:1  Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut.

3:2  Fariseukset pitivät Jeesusta silmällä voidakseen syyttää häntä, jos hän parantaisi miehen sapattina.

3:3  Niin Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: ”Nouse ja astu esiin.”

3:4  Fariseuksille hän sanoi: ”Onko sapattina lupa tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa henki vai tappaa?” Mutta he olivat vaiti.

3:5  Hän katsahti heihin vihaisena, murheissaan heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se tuli terveeksi.

3:6  Silloin fariseukset lähtivät ulos ja alkoivat heti punoa juonia herodilaisten kanssa surmatakseen hänet.

3:7  Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko ihmisiä Galileasta. Myös Juudeasta,

3:8  Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Siidonin ympäristöstä tuli hänen luokseen paljon ihmisiä, kun he kuulivat hänen suurista teoistaan.

3:9  Jeesus käski opetuslastensa pitää venettä valmiina siltä varalta, että väki tungeksisi hänen päälleen.

3:10  Hän oli näet parantanut monia, ja siksi kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen luokseen koskettaakseen häntä.

3:11  Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät maahan hänen eteensä ja huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika!”

3:12  Mutta hän varoitti niitä ankarasti saattamasta häntä julki.

3:13  Jeesus nousi vuorelle ja kutsui luokseen ne, jotka hän tahtoi, ja he menivät hänen luokseen.

3:14  Hän valitsi kaksitoista opetuslasta olemaan kanssaan, jotta hän lähettäisi heidät saarnaamaan

3:15  ja antaisi heille vallan ajaa ulos riivaajia.

3:16  Nämä ovat ne kaksitoista, jotka hän valitsi: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari,

3:17  Jaakob, Sebedeuksen poika, ja hänen veljensä Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges, mikä merkitsee ’ukkosenjylinän pojat’,

3:18  sekä Andreas, Filippos ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob, Alfeuksen poika, Taddeus ja Simon Kananeus

3:19  sekä Juudas Iskariot, joka kavalsi hänet.

3:20  Sitten Jeesus meni kotiin. Kansaa kokoontui taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset ehtineet edes syödä.

3:21  Kun hänen omaisensa sen kuulivat, he lähtivät ottamaan häntä huostaansa, sillä he sanoivat, että hän oli järjiltään.

3:22  Kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: ”Hänessä on Beelsebul” ja ”Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia.”

3:23  Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: ”Kuinka Saatana voi ajaa ulos Saatanan?

3:24  Jos valtakunta riitaantuu itsensä kanssa, se ei voi kestää,

3:25  ja jos perhe riitaantuu itsensä kanssa, se ei voi kestää.

3:26  Jos Saatana nousee itseään vastaan ja riitaantuu itsensä kanssa, hän ei voi kestää, vaan hänen loppunsa on tullut.

3:27  Ei kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei hän ensin sido sitä väkevää. Vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa.

3:28  Totisesti minä sanon teille: Ihmisten lapsille annetaan anteeksi kaikki synnit, kaikki pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkkaavatkin.

3:29  Mutta se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.”

3:30  He näet sanoivat: ”Hänessä on saastainen henki.”

3:31  Silloin Jeesuksen äiti ja veljet saapuivat paikalle. He jäivät itse ulos ja lähettivät jonkun kutsumaan Jeesusta.

3:32  Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja he sanoivat hänelle: ”Äitisi ja veljesi ovat ulkona ja kysyvät sinua.”

3:33  Hän vastasi heille: ”Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljiäni?”

3:34  Ja katsellen ympärillään istuvia Jeesus sanoi: ”Tässä ovat äitini ja veljeni!

3:35  Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”

Chapter 4

4:1  Jeesus rupesi taas opettamaan järven rannalla. Hänen luokseen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän astui veneeseen ja istui siinä järvellä. Kansanjoukko jäi järven rantaan.

4:2  Hän opetti heille vertauksin monia asioita. Opettaessaan hän sanoi:

4:3  ”Kuulkaa! Kylväjä lähti kylvämään.

4:4  Hänen kylväessään osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.

4:5  Osa taas putosi kallioperälle, jossa siemenillä ei ollut paljon maata. Ne nousivat pian oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.

4:6  Auringon noustua oraat kuitenkin paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juurta, ne kuivettuivat.

4:7  Osa putosi orjantappuroiden sekaan. Orjantappurat kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä se antanut satoa.

4:8  Mutta osa putosi hyvään maahan, nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen- ja mikä satakertaisen.”

4:9  Sitten Jeesus sanoi heille: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!”

4:10  Kun Jeesus oli jäänyt yksin, ne kaksitoista ja muut hänen ympärillään olevat kysyivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat.

4:11  Hän sanoi heille: ”Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksin,

4:12  että he näkevinä näkisivät eivätkä käsittäisi ja kuulevina kuulisivat eivätkä ymmärtäisi, etteivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi.”

4:13  Vielä Jeesus sanoi heille: ”Ettekö käsitä tätä vertausta? Kuinka sitten voisitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?

4:14  Kylväjä kylvää sanan.

4:15  Tien oheen kylvetty kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana tulee heti ottamaan pois heihin kylvetyn sanan.

4:16  Kallioperälle kylvetty kuvaa taas niitä, jotka kuullessaan sanan ottavat sen heti iloiten vastaan,

4:17  mutta koska heillä ei ole juurta itsessään, he kestävät vain hetken. Kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, he luopuvat heti.

4:18  Orjantappuroiden sekaan kylvetty kuvaa niitä, jotka kuulevat sanan,

4:19  mutta tämän maailman huolet, rikkauden petollinen viettelys ja muut himot pääsevät heissä tukahduttamaan sanan, niin että se jää hedelmättömäksi.

4:20  Mutta hyvään maahan kylvetty kuvaa niitä, jotka kuulevat sanan, ottavat sen vastaan ja tuottavat sadon, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen.”

4:21  Sitten Jeesus sanoi heille: ”Eihän lamppua oteta esiin siksi, että se pantaisiin vakan tai vuoteen alle. Eikö siksi, että se pantaisiin lampunjalkaan?

4:22  Eihän mikään ole salattuna muuta varten kuin tullakseen ilmi eikä kätkettynä muuta varten kuin tullakseen julki.

4:23  Jos jollakulla on korvat kuulla, se kuulkoon.”

4:24  Vielä hän sanoi heille: ”Tarkatkaa sitä, mitä kuulette. Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, ja vielä lisätäänkin.

4:25  Jolla on, sille annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.”

4:26  Jeesus sanoi: ”Tämän kaltainen on Jumalan valtakunta: Mies kylvää siemenen maahan.

4:27  Nukkuipa hän tai valvoi, öin ja päivin, siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten.

4:28  Maa tuottaa sadon aivan itsestään: ensin korren, sitten tähkän ja viimein täyden jyvän tähkään.

4:29  Heti kun sato on kypsä, hän lähettää sirpin, sillä sadonkorjuun aika on tullut.”

4:30  Sitten Jeesus sanoi: ”Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa, mitä vertausta siitä käyttäisimme?

4:31  Se on kuin sinapinsiemen, joka maahan kylvettäessä on pienin kaikista siemenistä maan päällä.

4:32  Mutta maahan kylvettynä se kasvaa, ja siitä tulee suurin kaikista vihanneskasveista. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon.”

4:33  Monin tällaisin vertauksin Jeesus puhui ihmisille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan.

4:34  Ilman vertausta hän ei puhunut heille, mutta opetuslapsilleen hän selitti kaiken, kun he olivat keskenään.

4:35  Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Lähtekäämme toiselle rannalle.”

4:36  He lähettivät kansan luotaan ja lähtivät Jeesuksen kanssa veneellä, jossa hän jo oli. Myös muita veneitä oli hänen matkassaan.

4:37  Pian nousi kova myrsky ja aallot syöksyivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään.

4:38  Jeesus nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?”

4:39  Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: ”Vaikene, ole hiljaa!” Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.

4:40  Hän sanoi heille: ”Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?”

4:41  Heidät valtasi suuri pelko, ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka tämä oikein on, kun tuuli ja merikin tottelevat häntä?”

Chapter 5

5:1  He tulivat järven toiselle puolelle, gerasalaisten alueelle.

5:2  Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki.

5:3  Mies asusti haudoissa, eikä kukaan voinut enää kahleillakaan sitoa häntä.

5:4  Monta kertaa hänet oli kytketty jalkakahleisiin ja ketjuihin, mutta hän oli katkonut ketjut ja rikkonut kahleet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä.

5:5  Hän oli aina, yötä päivää, hautaluolissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä.

5:6  Kun hän jo kaukaa huomasi Jeesuksen, hän tuli juosten, kumartui hänen eteensä

5:7  ja huusi kovalla äänellä: ”Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä piinaa minua!”

5:8  Jeesus oli juuri sanomassa hengelle: ”Lähde ulos miehestä, saastainen henki!”

5:9  Hän kysyi siltä: ”Mikä on nimesi?” Se vastasi: ”Legioona on minun nimeni, sillä meitä on monta.”

5:10  Ja se pyysi pyytämällä, ettei hän ajaisi niitä pois siltä seudulta.

5:11  Läheisellä vuorenrinteellä oli suuri sikalauma laitumella.

5:12  Riivaajat pyysivät Jeesukselta: ”Lähetä meidät sikoihin, niin menemme niihin.”

5:13  Hän salli sen. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.

5:14  Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat tästä kaupungissa ja maaseudulla. Ihmiset tulivat katsomaan, mitä oli tapahtunut.

5:15  Kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa oli ollut legioona riivaajia, istumassa pukeutuneena ja täydessä ymmärryksessä, he pelästyivät.

5:16  Silminnäkijät kertoivat heille, mitä riivatulle oli tapahtunut ja miten sikojen oli käynyt.

5:17  Niin he alkoivat pyytää Jeesusta poistumaan heidän alueeltaan.

5:18  Kun hän oli nousemassa veneeseen, riivattuna ollut mies pyysi saada olla hänen kanssaan.

5:19  Mutta Jeesus ei sitä sallinut vaan sanoi hänelle: ”Mene kotiin omaistesi luo ja kerro heille, mitä Herra on sinulle tehnyt ja miten hän on armahtanut sinua.”

5:20  Hän lähti ja alkoi julistaa Dekapoliin alueella, miten suuria tekoja Jeesus oli tehnyt hänelle, ja kaikki olivat ihmeissään.

5:21  Kun Jeesus oli tullut takaisin veneellä järven toiselle puolelle, hänen luokseen kokoontui paljon kansaa. Hän oli järven rannalla,

5:22  ja sinne tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos. Nähtyään Jeesuksen hän heittäytyi hänen jalkojensa juureen

5:23  ja pyysi hartaasti: ”Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan. Tule ja pane kätesi hänen päälleen, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon.”

5:24  Jeesus lähti hänen mukaansa, ja häntä seurasi suuri kansanjoukko tungeksien hänen ympärillään.

5:25  Siellä oli myös nainen, joka oli kaksitoista vuotta sairastanut verenvuotoa.

5:26  Hän oli kärsinyt paljon monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin hän oli tullut huonommaksi.

5:27  Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän tuli väkijoukossa hänen taakseen ja kosketti hänen viittaansa.

5:28  Nainen näet sanoi: ”Kunhan vain saan koskettaa hänen vaatteitaan, tulen terveeksi.”

5:29  Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi, ja hän tunsi ruumiissaan, että oli parantunut vaivastaan.

5:30  Heti kun Jeesus tunsi, että hänestä oli lähtenyt voimaa, hän kääntyi väkijoukossa ja kysyi: ”Kuka koski minun vaatteisiini?”

5:31  Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Sinä näet väen tungeksivan ympärilläsi ja kysyt, kuka sinuun koski!”

5:32  Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen, kuka sen oli tehnyt.

5:33  Nainen oli peloissaan ja vapisi, sillä hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tuli esiin, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja kertoi hänelle koko totuuden.

5:34  Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi.”

5:35  Hänen vielä puhuessaan tultiin synagogan esimiehen kotoa sanomaan: ”Tyttäresi kuoli. Miksi enää vaivaat opettajaa?”

5:36  Jeesus kuuli tämän ja sanoi synagogan esimiehelle: ”Älä pelkää, usko ainoastaan!”

5:37  Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin, Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen.

5:38  He tulivat synagogan esimiehen taloon, ja Jeesus näki hälisevän joukon ihmisiä, jotka itkivät ja valittivat suureen ääneen.

5:39  Mentyään sisään hän sanoi: ”Mitä te hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut vaan nukkuu.”

5:40  Niin he nauroivat hänelle. Mutta hän ajoi kaikki ulos, otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli.

5:41  Hän tarttui lasta kädestä ja sanoi: ”Talita kuumi!” Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse!

5:42  Tyttö, iältään kaksitoistavuotias, nousi heti kävelemään. He olivat kovin hämmästyksissään,

5:43  mutta Jeesus kielsi heitä ankarasti kertomasta tästä kenellekään. Tytölle hän käski antaa syötävää.

Chapter 6

6:1  Jeesus lähti sieltä ja tuli kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

6:2  Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa. Monet kuulijoista sanoivat hämmästyneinä: ”Mistä tuo mies on saanut kaiken tämän? Mikä on se viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat ne voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?

6:3  Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin, Jooseksen, Juudaksen ja Simonin veli? Eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän keskuudessamme?” Ja he loukkaantuivat häneen.

6:4  Mutta Jeesus sanoi heille: ”Ei profeetta ole halveksittu missään muualla kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.”

6:5  Eikä hän voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa, paitsi että paransi muutamia sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.

6:6  Ja hän hämmästeli heidän epäuskoaan. Sitten hän vaelsi Nasaretin ympäristössä kylästä kylään ja opetti.

6:7  Jeesus kutsui luokseen ne kaksitoista. Hän alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.

6:8  Hän kielsi heitä ottamasta matkalle mitään muuta kuin sauvan: ei leipää, ei laukkua eikä rahaa vyöhön.

6:9  Sandaalit he saivat ottaa jalkaansa mutta eivät pukea ylleen kahta paitaa.

6:10  Vielä hän sanoi heille: ”Mihin taloon tulettekin, siihen jääkää, kunnes lähdette siltä seudulta.

6:11  Missä teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa tomu jaloistanne todistukseksi heille.”

6:12  Niin he lähtivät ja saarnasivat, että ihmisten oli käännyttävä.

6:13  He ajoivat ulos monta riivaajaa, voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

6:14  Kuningas Herodes kuuli Jeesuksesta, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi. Ihmiset sanoivat: ”Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sen tähden nämä voimat vaikuttavat hänessä.”

6:15  Mutta toiset sanoivat: ”Hän on Elia”, toiset taas sanoivat: ”Hän on profeetta, muiden profeettojen kaltainen.”

6:16  Sen kuultuaan Herodes sanoi: ”Hän on Johannes, jonka minä mestautin. Hän on noussut kuolleista.”

6:17  Herodes oli näet käskenyt ottaa Johanneksen kiinni ja kahlita hänet vankilaan veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Herodes oli nainut hänet,

6:18  mutta Johannes oli sanonut Herodekselle: ”Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa.”

6:19  Herodias kantoi hänelle kaunaa ja olisi halunnut tappaa hänet mutta ei voinut,

6:20  koska Herodes pelkäsi Johannesta tietäessään hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä. Kun hän kuunteli Johannesta, hän tuli monesta asiasta epäröivälle mielelle. Silti Herodes kuunteli häntä mielellään.

6:21  Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes piti syntymäpäivänään pidot ylimyksille, sotapäälliköille ja Galilean johtomiehille.

6:22  Silloin Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Kuningas sanoi tytölle: ”Pyydä minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sen sinulle.”

6:23  Ja hän vannoi: ”Mitä ikinä pyydät minulta, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani.”

6:24  Tyttö meni ulos ja kysyi äidiltään: ”Mitä minä pyydän?” Äiti vastasi: ”Johannes Kastajan päätä.”

6:25  Tyttö kiiruhti heti kuninkaan luo ja sanoi: ”Minä tahdon, että nyt heti annat minulle vadilla Johannes Kastajan pään.”

6:26  Kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävieraiden tähden hän ei tahtonut torjua tytön pyyntöä.

6:27  Hän lähetti heti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. Tämä meni vankilaan, löi Johannekselta pään poikki

6:28  ja toi sen vadilla tytölle, ja tyttö antoi sen äidilleen.

6:29  Kun Johanneksen opetuslapset kuulivat tästä, he tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.

6:30  Apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaiken, mitä olivat tehneet ja opettaneet.

6:31  Silloin hän sanoi heille: ”Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.” Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eivätkä he ehtineet edes syödä.

6:32  Niin he lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.

6:33  Mutta heidän lähtönsä huomattiin. Monet tunsivat heidät ja riensivät sinne jalan kaikista kaupungeista ja ehtivät perille ennen heitä.

6:34  Astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa. Hänen tuli ihmisiä sääli, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille monia asioita.

6:35  Kun päivä oli jo pitkälle kulunut, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tämä paikka on autio, ja on jo myöhä.

6:36  Päästä heidät luotasi, että he menisivät ympärillä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää.”

6:37  Hän vastasi opetuslapsille: ”Antakaa te heille syötävää.” He sanoivat hänelle: ”Pitäisikö meidän mennä ostamaan leipää kahdellasadalla denaarilla antaaksemme heille syötävää?”

6:38  Mutta hän sanoi heille: ”Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan.” Saatuaan sen selville he sanoivat: ”Viisi, ja kaksi kalaa.”

6:39  Jeesus käski heidän järjestää kaikki ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.

6:40  Väki asettui aterioimaan ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.

6:41  Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Sitten hän mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen, jotta he jakaisivat ne kansalle. Samoin hän jakoi kaikille ne kaksi kalaa.

6:42  Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi.

6:43  Sitten he keräsivät leiväntähteet, kaksitoista täyttä korillista, ja myös tähteet kaloista.

6:44  Näitä leipiä oli syömässä viisituhatta miestä.

6:45  Heti tämän jälkeen Jeesus käski opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edeltä toiselle rannalle Beetsaidaan sillä aikaa kun hän lähettäisi kansan luotaan.

6:46  Hyvästeltyään väen hän lähti vuorelle rukoilemaan.

6:47  Illan tultua vene oli keskellä järveä ja Jeesus oli maissa yksin.

6:48  Hän näki soutajien olevan vaikeuksissa, sillä tuuli oli heille vastainen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli heidän luokseen kävellen veden päällä ja aikoi mennä heidän ohitseen.

6:49  Mutta kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän veden päällä, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan.

6:50  He kaikki näkivät hänet ja pelästyivät. Mutta heti hän puhui heille ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä. Minä se olen. Älkää pelätkö!”

6:51  Hän astui veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. He olivat hämmästyksestä suunniltaan,

6:52  sillä ei edes se, mitä oli tapahtunut leiville, ollut avannut heidän ymmärrystään. Niin paatunut heidän sydämensä oli.

6:53  Ylitettyään järven he tulivat Gennesaretiin ja laskivat siellä maihin.

6:54  Heidän noustessaan veneestä ihmiset tunsivat heti Jeesuksen.

6:55  He kiersivät juosten koko seudun ja alkoivat kantaa vuoteilla sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.

6:56  Minne tahansa hän menikin, kyliin, kaupunkeihin tai maaseudulle, he asettivat sairaat toreille ja pyysivät häneltä, että nämä saisivat koskettaa edes hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, paranivat.

Chapter 7

7:1  Fariseuksia ja muutamia Jerusalemista tulleita kirjanoppineita kokoontui Jeesuksen luo.

7:2  He näkivät, että jotkut hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtain, toisin sanoen pesemättömin, käsin.

7:3  Fariseukset kuten muutkaan juutalaiset eivät näet syö, ennen kuin ovat tarkoin pesseet kätensä noudattaen vanhinten perinnäissääntöä.

7:4  Torilta tultuaan he eivät syö, elleivät ensin puhdistaudu. Paljon muitakin sääntöjä he ovat ottaneet noudattaakseen, kuten maljojen, kiviastioiden ja kupariastioiden pesemisiä.

7:5  Niinpä fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät Jeesukselta: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan vaan aterioivat epäpuhtain käsin?”

7:6  Hän vastasi heille: ”Oikein on Jesaja ennustanut teistä, te tekopyhät! Onhan kirjoitettu: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.

7:7  Turhaan he palvelevat minua opettaen oppejaan, ihmisten käskyjä.’

7:8  Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.”

7:9  Vielä hän sanoi: ”Hyvinpä te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.

7:10  Mooses on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ ja ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla.’

7:11  Mutta te opetatte, että jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: ’Se, mitä sinun piti saada minulta, on korban’, uhrilahja,

7:12  niin te ette salli hänen tehdä enää mitään isänsä tai äitinsä hyväksi.

7:13  Näin te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jota te opetatte. Ja paljon muutakin samanlaista te teette.”

7:14  Jeesus kutsui taas kansan luokseen ja sanoi: ”Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää.

7:15  Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisältään ulos.

7:16  [Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon.]”

7:17  Kun Jeesus tuli kansan luota kotiin, hänen opetuslapsensa alkoivat kysellä häneltä tuosta vertauksesta.

7:18  Hän sanoi heille: ”Näinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä tulee ihmiseen ulkoapäin, voi häntä saastuttaa?

7:19  Eihän se mene hänen sydämeensä vaan vatsaan, ja se ulostetaan.” Näin hän julisti kaikki ruuat puhtaiksi.

7:20  Ja hän jatkoi: ”Ihmisen saastuttaa se, mikä tulee hänestä ulos.

7:21  Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,

7:22  aviorikokset, ahnehtimiset, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys.

7:23  Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen.”

7:24  Sitten Jeesus lähti sieltä Tyroksen alueelle ja meni erääseen taloon. Hän ei halunnut kenenkään tietävän siitä, mutta hän ei voinut pysyä salassa.

7:25  Muuan nainen, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, sai kuulla Jeesuksesta. Hän tuli heti ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen.

7:26  Nainen oli kreikkalainen, syntyään Syyrian foinikialainen. Hän pyysi Jeesusta ajamaan riivaajan ulos hänen tyttärestään,

7:27  mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna ensin lasten tulla ravituiksi, sillä ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää koiranpenikoille.”

7:28  Nainen vastasi: ”Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lapsilta pudonneita muruja.”

7:29  Silloin Jeesus sanoi naiselle: ”Tämän sanasi tähden, mene, riivaaja on lähtenyt tyttärestäsi.”

7:30  Tultuaan kotiinsa nainen näki lapsen makaavan vuoteella. Riivaaja oli lähtenyt hänestä.

7:31  Jeesus lähti jälleen Tyroksen alueelta. Hän kulki Siidonin kautta ja tuli Galileanjärvelle Dekapoliin alueelle.

7:32  Hänen luokseen tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja Jeesusta pyydettiin panemaan kätensä hänen päälleen.

7:33  Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään.

7:34  Sitten hän katsoi ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi miehelle: ”Effata”, mikä merkitsee: aukene.

7:35  Heti hänen korvansa aukenivat ja hänen kielensä side irtosi, ja hän puhui selvästi.

7:36  Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään. Mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he siitä puhuivat.

7:37  Kaikki olivat aivan ihmeissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

Chapter 8

8:1  Niinä päivinä oli jälleen koolla paljon ihmisiä. Kun heillä ei ollut mitään syötävää, Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille:

8:2  ”Minun käy sääliksi kansaa. Nämä ihmiset ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää.

8:3  Jos minä päästän heidät nälissään kotiin, he nääntyvät matkalla, ovathan jotkut heistä tulleet kaukaa.”

8:4  Opetuslapset vastasivat hänelle: ”Mistä kukaan täällä erämaassa voi saada riittävästi leipää näiden ravinnoksi?”

8:5  Hän kysyi heiltä: ”Montako leipää teillä on?” He vastasivat: ”Seitsemän.”

8:6  Jeesus käski kansan asettua maahan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää, lausui kiitoksen, mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi. Ja he jakoivat ne kansalle.

8:7  Heillä oli myös muutama pikkukala, ja hän siunasi ne ja käski tarjota nekin.

8:8  Niin kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi, ja tähteeksi jääneitä palasia kerättiin seitsemän korillista.

8:9  Heitä oli noin neljätuhatta. Jeesus päästi heidät luotaan

8:10  ja astui heti opetuslapsineen veneeseen ja meni Dalmanutan alueelle.

8:11  Fariseukset tulivat väittelemään Jeesuksen kanssa. Kiusaten häntä he vaativat häneltä merkkiä taivaasta.

8:12  Jeesus huokasi hengessään ja sanoi: ”Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei merkkiä anneta.”

8:13  Ja hän jätti heidät, astui jälleen veneeseen ja lähti järven toiselle puolelle.

8:14  Opetuslapset olivat unohtaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut veneessä enempää kuin yksi leipä.

8:15  Jeesus käski heitä sanoen: ”Olkaa varuillanne ja karttakaa niin fariseusten kuin Herodeksenkin hapatusta.”

8:16  Mutta he puhelivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää.

8:17  Jeesus huomasi sen ja sanoi heille: ”Miksi puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vieläkään käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne kovettunut?

8:18  Onhan teillä silmät, ettekö näe? Teillä on korvat, ettekö kuule? Vai ettekö muista?

8:19  Kun mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta korillista palasia te keräsitte?” He vastasivat hänelle: ”Kaksitoista.”

8:20  ”Entä, kun mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta korillista palasia te keräsitte?” ”Seitsemän”, he vastasivat.

8:21  Hän sanoi heille: ”Ettekö vieläkään käsitä?”

8:22  He tulivat Beetsaidaan. Siellä Jeesuksen luo tuotiin sokea mies ja häntä pyydettiin koskettamaan tätä.

8:23  Hän tarttui sokeaa kädestä ja talutti hänet kylän ulkopuolelle. Sitten hän sylkäisi miehen silmiin, pani kätensä hänen päälleen ja kysyi: ”Näetkö mitään?”

8:24  Mies katsoi ylös ja sanoi: ”Näen ihmisiä, näen ikään kuin käveleviä puita.”

8:25  Sitten Jeesus pani uudestaan kätensä hänen silmilleen, ja nyt mies näki tarkasti. Hän oli parantunut ja näki kaiken aivan selvästi.

8:26  Ja Jeesus lähetti hänet kotiin sanoen: ”Älä edes poikkea kylään.”

8:27  Sitten Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean kyliin. Matkalla hän kysyi heiltä: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?”

8:28  He vastasivat hänelle: ”Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas jonkun profeetoista.”

8:29  ”Entä te?” Jeesus kysyi heiltä. ”Kenen te sanotte minun olevan?” Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus.”

8:30  Jeesus varoitti heitä puhumasta hänestä kenellekään.

8:31  Jeesus alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Vanhimmat, kirjanoppineet ja ylipapit hylkäävät hänet. Hänet tapetaan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee ylös.

8:32  Tämän hän puhui avoimesti. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä.

8:33  Mutta Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmisten.”

8:34  Sitten Jeesus kutsui luokseen väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

8:35  Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, pelastaa sen.

8:36  Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon?

8:37  Sillä mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?

8:38  Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä syntisessä ja avion rikkovassa sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”

Chapter 9

9:1  Jeesus sanoi vielä: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan.”

9:2  Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Hän vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, erilleen muista. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä

9:3  ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaiseksi valkaista.

9:4  Heille ilmestyi Elia yhdessä Mooseksen kanssa, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa.

9:5  Pietari rupesi puhumaan Jeesukselle: ”Opettaja, meidän on hyvä olla täällä. Tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi, Moosekselle yksi ja Elialle yksi.”

9:6  Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat peloissaan.

9:7  Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”

9:8  Ja yhtäkkiä, kun he katsoivat ympärilleen, he eivät nähneet enää ketään muuta kanssaan kuin Jeesuksen yksin.

9:9  Kun he olivat tulossa vuorelta alas, hän kielsi opetuslapsia kertomasta näkemäänsä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista.

9:10  He pitivät mielessään nämä sanat ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen tarkoitti.

9:11  Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Miksi kirjanoppineet sanovat, että Elian pitää tulla ensin?”

9:12  Hän vastasi heille: ”Elia todellakin tulee ensin ja asettaa kaiken kohdalleen. Mutta miksi sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, että hän joutuu paljon kärsimään ja häntä halveksitaan?

9:13  Mutta minä sanon teille: Elia on jo tullut, ja ihmiset tekivät hänelle mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu.”

9:14  Kun he tulivat muiden opetuslasten luo, he näkivät paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan.

9:15  Heti nähdessään Jeesuksen väkijoukko hämmästyi. Ihmiset riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä.

9:16  Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te kiistelette heidän kanssaan?”

9:17  Silloin joku kansanjoukosta vastasi hänelle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki.

9:18  Missä tahansa se käykin hänen kimppuunsa, se riuhtoo häntä, ja hänen suustaan tulee vaahtoa. Hän kiristelee hampaitaan ja jäykistyy. Minä pyysin opetuslapsiasi ajamaan hengen ulos, mutta he eivät kyenneet.”

9:19  Jeesus vastasi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan minun pitää kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun luokseni.”

9:20  He toivat pojan Jeesuksen luo. Nähdessään Jeesuksen henki kouristi heti poikaa. Tämä kaatui, kieriskeli maassa, ja hänen suustaan tuli vaahtoa.

9:21  Jeesus kysyi isältä: ”Kuinka kauan tätä on hänellä ollut?” ”Lapsesta asti”, hän vastasi.

9:22  ”Henki on monesti heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä voit jotakin, niin auta ja armahda meitä!”

9:23  Jeesus sanoi hänelle: ”Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.”

9:24  Heti lapsen isä huusi: ”Minä uskon! Auta minua voittamaan epäuskoni!”

9:25  Kun Jeesus näki, että väkeä kokoontui, hän nuhteli saastaista henkeä sanoen: ”Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää mene häneen!”

9:26  Silloin henki huusi, ja kouristaen poikaa rajusti se lähti hänestä ulos. Poika meni aivan elottoman näköiseksi, ja monet sanoivatkin, että hän kuoli.

9:27  Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös, ja hän nousi.

9:28  Kun Jeesus oli mennyt sisälle, opetuslapset kysyivät häneltä heidän ollessaan keskenään: ”Miksi me emme pystyneet ajamaan henkeä ulos?”

9:29  Hän vastasi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”

9:30  He lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean halki. Jeesus ei tahtonut kenenkään tietävän sitä,

9:31  sillä hän opetti opetuslapsiaan. Hän sanoi heille: ”Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet. Kun hänet on tapettu, hän nousee kolmantena päivänä ylös kuolleista.”

9:32  Mutta he eivät ymmärtäneet tätä puhetta ja pelkäsivät kysyä häneltä.

9:33  He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: ”Mistä te keskustelitte matkalla?”

9:34  He olivat vaiti, sillä he olivat matkalla väitelleet keskenään siitä, kuka oli suurin.

9:35  Hän istuutui, kutsui luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen tulee olla kaikkein viimeisin ja kaikkien palvelija.”

9:36  Sitten hän otti lapsen ja asetti hänet heidän keskelleen. Nostettuaan hänet syliinsä hän sanoi heille:

9:37  ”Joka ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa luokseen minut, ei ota luokseen minua vaan hänet, joka on minut lähettänyt.”

9:38  Johannes sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan ulos riivaajia sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa meitä.”

9:39  Mutta Jeesus sanoi: ”Älkää estäkö häntä. Ei kukaan, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti sen jälkeen puhua minusta pahaa.

9:40  Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.

9:41  Joka antaa teille maljallisen vettä juotavaksi siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia – totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.”

9:42  ”Kuka ikinä viettelee yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen.

9:43  Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Sinulle on parempi, että käsipuolena menet sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen,

9:44  [missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu].

9:45  Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Sinulle on parempi, että jalkapuolena menet sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin, sammumattomaan tuleen,

9:46  [missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu].

9:47  Jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Sinulle on parempi, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin,

9:48  missä heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

9:49  Jokainen ihminen suolataan tulella.

9:50  Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teissä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne.”

Chapter 10

10:1  Jeesus lähti sieltä ja tuli Juudean alueelle Jordanin toista puolta. Hänen luokseen kokoontui jälleen paljon ihmisiä, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä.

10:2  Hänen luokseen tuli fariseuksia, jotka koetellakseen häntä kysyivät, onko miehen lupa hylätä vaimonsa.

10:3  Hän vastasi: ”Mitä Mooses on teille säätänyt?”

10:4  He sanoivat: ”Mooses antoi luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon.”

10:5  Niin Jeesus sanoi heille: ”Teidän kovasydämisyytenne tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.

10:6  Mutta jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

10:7  Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa,

10:8  ja niistä kahdesta tulee yksi liha. Niin heitä ei enää ole kaksi, vaan he ovat yksi liha.

10:9  Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

10:10  Majapaikassa opetuslapset kysyivät uudelleen häneltä tätä samaa asiaa.

10:11  Hän sanoi heille: ”Joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen vaimoaan kohtaan.

10:12  Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen.”

10:13  Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskettaisi heitä, mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.

10:14  Kun Jeesus näki sen, hän närkästyi ja sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.

10:15  Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”

10:16  Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

10:17  Jeesuksen lähtiessä jatkamaan matkaa muuan mies juoksi hänen luokseen, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä, että perisin iankaikkisen elämän?”

10:18  Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

10:19  Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä anna väärää todistusta, älä riistä, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”

10:20  Mies sanoi hänelle: ”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoruudestani asti.”

10:21  Niin Jeesus katsoi häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.”

10:22  Mutta mies synkistyi siitä puheesta ja lähti pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

10:23  Silloin Jeesus katsahti ympärilleen ja sanoi opetuslapsilleen: ”Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on paljon omaisuutta, päästä Jumalan valtakuntaan!”

10:24  Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: ”Lapset, kuinka vaikeaa onkaan päästä Jumalan valtakuntaan!

10:25  Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

10:26  He hämmästyivät vielä enemmän ja sanoivat toisilleen: ”Kuka sitten voi pelastua?”

10:27  Jeesus katsahti heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.”

10:28  Silloin Pietari sanoi Jeesukselle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua.”

10:29  Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan

10:30  mutta ei saisi satakertaisesti taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja nyt, tässä ajassa vainojen keskellä, ja tulevassa ajassa iankaikkista elämää.

10:31  Mutta monet ensimmäisistä tulevat viimeisiksi ja monet viimeisistä ensimmäisiksi.”

10:32  He olivat matkalla ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään. Opetuslapset olivat hämmentyneitä, ja ne, jotka tulivat heidän perässään, olivat peloissaan. Silloin hän otti jälleen erilleen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva:

10:33  ”Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille.

10:34  Nämä pilkkaavat häntä ja sylkevät hänen päälleen, ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös kuolleista.”

10:35  Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tahdomme, että teet meille sen, mitä sinulta pyydämme.”

10:36  Hän kysyi heiltä: ”Mitä tahdotte minun tekevän teille?”

10:37  He vastasivat: ”Anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella, sinun kirkkaudessasi.”

10:38  Mutta Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä, mitä pyydätte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, ja tulla kastetuksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?”

10:39  He vastasivat hänelle: ”Voimme.” Niin Jeesus sanoi: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, teidätkin kastetaan.

10:40  Mutta istuminen minun oikealla tai vasemmalla puolellani ei ole minun annettavissani. Se annetaan niille, joille se on valmistettu.”

10:41  Sen kuultuaan muut kymmenen opetuslasta närkästyivät Jaakobiin ja Johannekseen.

10:42  Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, joiden katsotaan olevan kansojen ruhtinaita, herroina hallitsevat kansoja, ja mahtavat pitävät niitä vallassaan.

10:43  Näin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne,

10:44  ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.

10:45  Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.”

10:46  Sitten he tulivat Jerikoon. Kun Jeesus lähti sieltä opetuslastensa ja suuren väkijoukon kanssa, tien vieressä istui sokea kerjäläinen, Bartimaios, Timaioksen poika.

10:47  Kun hän kuuli, että tulija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!”

10:48  Monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!”

10:49  Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet.” He sanoivat sokealle: ”Ole turvallisella mielellä. Nouse, hän kutsuu sinua.”

10:50  Mies heitti viittansa yltään, hypähti pystyyn ja tuli Jeesuksen luo.

10:51  Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä tahdot minun tekevän sinulle?” Sokea vastasi: ”Rabbuuni, että saisin näköni jälleen.”

10:52  Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, uskosi on parantanut sinut.” Hän sai heti näkönsä ja seurasi Jeesusta tiellä.

Chapter 11

11:1  Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan

11:2  ja sanoi heille: ”Menkää edessänne olevaan kylään. Heti kun tulette sinne, te löydätte kiinni sidotun varsan, jonka selässä yksikään ihminen ei ole vielä istunut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne.

11:3  Jos joku kysyy teiltä, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”

11:4  He menivät ja löysivät varsan, joka oli kujalla sidottuna oven eteen, ja alkoivat päästää sitä irti.

11:5  Jotkut paikalla olevista sanoivat heille: ”Mitä te teette, miksi päästätte varsan?”

11:6  Opetuslapset vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä.

11:7  He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen päälle, ja hän istuutui sen selkään.

11:8  Monet levittivät tielle vaatteitaan, toiset taas lehviä, joita he katkoivat kedolta.

11:9  Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja jäljessään, huusivat: ”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

11:10  Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee! Hoosianna korkeuksissa!”

11:11  Niin Jeesus saapui Jerusalemiin ja meni temppeliin. Katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, koska oli jo myöhä.

11:12  Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä.

11:13  Hän näki kaukaa viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja meni katsomaan, löytäisikö hän siitä ehkä jotakin. Mutta tultuaan puun luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika.

11:14  Niin hän sanoi sille: ”Älköön kukaan enää ikinä syökö sinusta hedelmää.” Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

11:15  He tulivat Jerusalemiin. Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet

11:16  eikä sallinut kenenkään kantaa tavaraa temppelialueen kautta.

11:17  Hän myös opetti heitä sanoen: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikkien kansojen rukoushuone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”

11:18  Ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, miten saisivat Jeesuksen surmatuksi. He näet pelkäsivät häntä, koska koko kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestaan.

11:19  Illan tultua Jeesus lähti opetuslapsineen kaupungin ulkopuolelle.

11:20  Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten.

11:21  Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: ”Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut.”

11:22  Jeesus vastasi: ”Pitäkää usko Jumalaan.

11:23  Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ’Nouse ja heittäydy mereen’, eikä epäilisi sydämessään vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.

11:24  Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille.

11:25  Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, niin että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.

11:26  [Mutta jos te ette anna anteeksi, ei myöskään teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.]”

11:27  He tulivat taas Jerusalemiin. Jeesuksen kävellessä temppelissä tulivat ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luokseen

11:28  ja kysyivät: ”Millä vallalla sinä tätä kaikkea teet? Ja kuka on antanut sinulle valtuudet tehdä tätä?”

11:29  Mutta Jeesus sanoi heille: ”Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Vastatkaa minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä tätä teen.

11:30  Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle.”

11:31  Niin he pohtivat keskenään: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi ette sitten uskoneet häntä?’

11:32  Vai sanoisimmeko: ’Ihmisistä’?” Mutta he pelkäsivät kansaa, sillä kaikkien mielestä Johannes todellakin oli profeetta.

11:33  Niin he vastasivat Jeesukselle: ”Emme tiedä.” Silloin Jeesus sanoi heille: ”Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä tätä kaikkea teen.”

Chapter 12

12:1  Jeesus alkoi puhua heille vertauksin: ”Mies istutti viinitarhan ja ympäröi sen aidalla, koversi kallioon viinikuurnan ja rakensi tornin. Sitten hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille.

12:2  Aikanaan hän lähetti palvelijan viljelijöiden luo perimään heiltä viinitarhan hedelmiä.

12:3  Mutta he ottivat palvelijan kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois.

12:4  Isäntä lähetti heidän luokseen toisen palvelijan. Tätä he löivät päähän ja häpäisivät.

12:5  Hän lähetti taas yhden, ja hänet he tappoivat. Vielä hän lähetti paljon muita; toiset heistä piestiin, toiset tapettiin.

12:6  Jäljellä oli vielä yksi, hänen rakas poikansa. Tämän hän lähetti viimeiseksi heidän luokseen sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat.’

12:7  Mutta viljelijät puhuivat keskenään: ’Tämä on perillinen. Tulkaa, tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’

12:8  He ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät ulos viinitarhasta.

12:9  Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja tuhoaa viljelijät ja antaa viinitarhan muille.

12:10  Ettekö ole lukeneet tätä raamatunkohtaa: ’Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut huippukivi.

12:11  Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?”

12:12  Silloin he olisivat halunneet ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Mutta koska he pelkäsivät kansaa, he jättivät hänet ja lähtivät pois.

12:13  Sitten he lähettivät Jeesuksen luo muutamia fariseuksia ja herodilaisia saadakseen hänet sanoistaan kiinni.

12:14  Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudellinen etkä välitä siitä, mitä ihmiset sanovat. Sinä et katso henkilöön vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei? Onko meidän maksettava vai ei?”

12:15  Hän tiesi heidän teeskentelynsä ja sanoi: ”Miksi kiusaatte minua? Tuokaa minulle denaari nähtäväksi.”

12:16  He toivat, ja hän kysyi: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?” He vastasivat: ”Keisarin.”

12:17  Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” Ja he ihmettelivät häntä suuresti.

12:18  Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole. He esittivät hänelle kysymyksen:

12:19  ”Opettaja, Mooses on säätänyt meille: ’Jos mieheltä kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon mutta ei lasta, niin mies ottakoon hänen vaimonsa ja hankkikoon jälkeläisen veljelleen.’

12:20  Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon mutta kuoli jättämättä jälkeläistä.

12:21  Silloin toinen otti hänet, mutta hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä. Samoin myös kolmas.

12:22  Kaikki seitsemän ottivat hänet vaimokseen, eikä yksikään heistä jättänyt jälkeläistä. Viimeisenä kaikista kuoli myös vaimo.

12:23  Kuka heistä siis saa hänet vaimokseen, kun he nousevat ylösnousemuksessa? Onhan hän ollut kaikkien seitsemän vaimona.”

12:24  Jeesus sanoi heille: ”Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?

12:25  Kun ihmiset nousevat kuolleista, he eivät ota vaimoa eivätkä mene vaimoksi vaan ovat kuin enkelit taivaissa.

12:26  Mutta mitä tulee kuolleiden ylösnousemiseen, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta kertomusta orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui Moosekselle sanoen: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’?

12:27  Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien. Te olette suuresti eksyksissä.”

12:28  Muuan kirjanoppinut oli kuullut heidän väittelynsä ja havainnut Jeesuksen vastanneen hyvin. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi häneltä: ”Mikä on tärkein kaikista käskyistä?”

12:29  Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.

12:30  Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi ja kaikella voimallasi.’

12:31  Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole näitä suurempaa käskyä.”

12:32  Kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja, sinä sanoit totuuden, että Jumala on yksi ja ettei ole ketään muuta kuin hän.

12:33  Ja se, että rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja teurasuhrit.”

12:34  Nähdessään hänen vastaavan viisaasti Jeesus sanoi: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” Eikä kukaan enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään.

12:35  Opettaessaan temppelissä Jeesus sanoi: ”Kuinka kirjanoppineet voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika?

12:36  Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi alle.’

12:37  Daavid siis itse sanoo Kristusta Herraksi. Kuinka Kristus sitten voi olla hänen poikansa?” Ja suuri kansanjoukko kuunteli Jeesusta mielellään.

12:38  Opettaessaan Jeesus sanoi: ”Varokaa kirjanoppineita! He kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja haluavat, että heitä tervehditään toreilla.

12:39  He haluavat etumaiset istuimet synagogissa ja kunniapaikat pidoissa.

12:40  He syövät leskien talot ja näön vuoksi rukoilevat pitkään. Sitä kovemman tuomion he saavat.”

12:41  Jeesus istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani uhriarkkuun rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon.

12:42  Sitten tuli köyhä leski ja pani siihen kaksi pientä lanttia, yhteensä assin neljänneksen.

12:43  Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pudotti uhriarkkuun enemmän kuin kaikki muut.

12:44  Kaikki nuo antoivat liiastaan, mutta tämä antoi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko omaisuutensa.”

Chapter 13

13:1  Jeesuksen tullessa ulos temppelistä eräs hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!”

13:2  Jeesus vastasi: ”Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan.”

13:3  Kun Jeesus istui Öljymäellä temppeliä vastapäätä, kysyivät Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas häneltä heidän ollessaan keskenään:

13:4  ”Sano meille, milloin se tapahtuu. Mikä on merkkinä siitä, että kaikki tämä alkaa toteutua?”

13:5  Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: ”Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä.

13:6  Monet tulevat minun nimessäni ja sanovat: ’Minä se olen’, ja he eksyttävät monia.

13:7  Kun kuulette sodan ääniä ja sanomia sodista, älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu.

13:8  Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Monin paikoin tulee maanjäristyksiä ja on nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.

13:9  Olkaa varuillanne. Teidät luovutetaan oikeuden eteen ja teitä piestään synagogissa. Teidät viedään maaherrojen ja kuninkaiden eteen minun takiani, todistukseksi heille.

13:10  Mutta ensin on evankeliumi julistettava kaikille kansoille.

13:11  Kun teitä viedään luovutettaviksi oikeuden eteen, älkää edeltäpäin huolehtiko, mitä puhuisitte. Puhukaa, mitä teille sinä hetkenä annetaan, sillä ette te itse puhu vaan Pyhä Henki.

13:12  Veli luovuttaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman.

13:13  Te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.”

13:14  ”Kun te näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä sen ei pitäisi olla” – lukija huomatkoon tämän – ”silloin Juudeassa olevat paetkoot vuorille.

13:15  Joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö noutamaan mitään talostaan,

13:16  ja joka on pellolla, älköön palatko noutamaan viittaansa.

13:17  Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!

13:18  Rukoilkaa, ettei tämä tapahtuisi talvella,

13:19  sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut siitä lähtien, kun Jumala loi luomakunnan, tähän päivään asti, eikä tule olemaan.

13:20  Ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, yksikään ihminen ei pelastuisi. Mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.

13:21  Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’ tai ’Katso, tuolla’, älkää uskoko,

13:22  sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee. He tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin.

13:23  Olkaa siis varuillanne! Minä olen ennalta ilmoittanut teille kaiken.”

13:24  ”Mutta niinä päivinä, tuon ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan,

13:25  tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät.

13:26  Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella,

13:27  ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmansuunnalta maan äärestä taivaan ääreen.

13:28  Oppikaa viikunapuusta tämä vertaus: kun sen oksa virkoaa ja lehdet puhkeavat, te tiedätte, että kesä on lähellä.

13:29  Samoin nähdessänne tämän tapahtuvan tietäkää, että se aika on lähellä, oven edessä.

13:30  Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin tämä kaikki tapahtuu.

13:31  Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.

13:32  Mutta sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä Poika vaan Isä yksin.”

13:33  ”Olkaa varuillanne ja valvokaa, sillä te ette tiedä, milloin se aika tulee.

13:34  Kun vieraille maille matkustava mies jättää talonsa ja antaa palvelijoilleen hallintavallan, kullekin oman tehtävänsä, hän käskee myös ovenvartijan valvoa.

13:35  Samoin valvokaa tekin, sillä te ette tiedä, milloin talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun sarastaessa,

13:36  ettei hän yhtäkkiä tullessaan tapaisi teitä nukkumasta.

13:37  Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”

Chapter 14

14:1  Kahden päivän päästä oli pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla. Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, miten he juonen avulla ottaisivat Jeesuksen kiinni tappaakseen hänet.

14:2  He näet sanoivat: ”Ei juhlan aikana, ettei kansassa syntyisi meteliä.”

14:3  Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla Simon Spitaalisen talossa, sinne tuli nainen mukanaan alabasteripullo täynnä aitoa, kallista nardusöljyä. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän.

14:4  Jotkut paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen: ”Miksi tämä haaskaus?

14:5  Olisihan tämän öljyn voinut myydä yli kolmellasadalla denaarilla ja antaa rahat köyhille.” Ja he moittivat häntä.

14:6  Mutta Jeesus sanoi: ”Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon.

14:7  Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole.

14:8  Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.

14:9  Totisesti minä sanon teille: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumia julistetaan, tullaan myös se, mitä hän teki, mainitsemaan hänen muistokseen.”

14:10  Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen Jeesuksen heille.

14:11  Kun he sen kuulivat, he ilahtuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Niin hän etsi sopivaa tilaisuutta voidakseen kavaltaa Jeesuksen.

14:12  Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, jolloin pääsiäislammas oli tapana teurastaa, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Missä tahdot syödä pääsiäisaterian? Minne menemme valmistamaan sen?”

14:13  Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää kaupunkiin. Teitä vastaan tulee mies kantaen vesiruukkua. Seuratkaa häntä,

14:14  ja minne hän meneekin, sanokaa sen talon isännälle: ’Opettaja kysyy: Missä on minua varten vierashuone, jossa voin syödä pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa?’

14:15  Hän näyttää teille yläkerrasta suuren, valmiiksi varustetun huoneen. Valmistakaa sinne meille ateria.”

14:16  Opetuslapset lähtivät matkaan. Kun he tulivat kaupunkiin, he havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut, ja he valmistivat pääsiäisaterian.

14:17  Illan tultua Jeesus saapui niiden kahdentoista kanssa.

14:18  Heidän ollessaan aterialla Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut – hän syö minun kanssani.”

14:19  Opetuslapset tulivat murheellisiksi ja kysyivät häneltä toinen toisensa jälkeen: ”En kai minä?”

14:20  Hän sanoi heille: ”Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa leipäpalansa vatiin minun kanssani.

14:21  Ihmisen Poika tosin menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ettei hän olisi syntynytkään.”

14:22  Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsille ja sanoi: ”Ottakaa, tämä on minun ruumiini.”

14:23  Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä.

14:24  Hän sanoi heille: ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monien edestä.

14:25  Totisesti minä sanon teille: minä en enää juo viinipuun antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.”

14:26  Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

14:27  Jeesus sanoi heille: ”Te kaikki loukkaannutte minuun, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenta, ja lampaat joutuvat hajalle.’

14:28  Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.”

14:29  Niin Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, en kuitenkaan minä.”

14:30  Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.”

14:31  Mutta Pietari vakuutti vielä lujemmin: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, minä en ikinä kiellä sinua.” Samoin sanoivat kaikki muutkin.

14:32  He tulivat paikkaan, jota kutsuttiin Getsemaneksi. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun minä rukoilen.”

14:33  Hän otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja hän alkoi tuntea kauhua ja tuskaa.

14:34  Niin hän sanoi heille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti. Jääkää tähän ja valvokaa.”

14:35  Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi maahan ja rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohi.

14:36  Hän sanoi: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!”

14:37  Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta ja sanoi Pietarille: ”Simon, nukutko sinä? Etkö jaksanut edes yhtä hetkeä valvoa?

14:38  Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.”

14:39  Taas hän meni pois ja rukoili samoin sanoin.

14:40  Palattuaan hän tapasi heidät taas nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi. Eivätkä he tienneet, mitä vastaisivat hänelle.

14:41  Tullessaan kolmannen kerran hän sanoi heille: ”Te nukutte vielä ja lepäätte! Jo riittää! Hetki on koittanut. Katsokaa, Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.

14:42  Nouskaa, lähtekäämme! Se, joka minut kavaltaa, on lähellä.”

14:43  Heti, Jeesuksen vielä puhuessa, saapui paikalle Juudas, yksi niistä kahdestatoista. Hänen mukanaan oli miekoin ja seipäin varustautunut joukko, joka tuli ylipappien, kirjanoppineiden ja vanhinten luota.

14:44  Jeesuksen kavaltaja oli sopinut heidän kanssaan merkistä sanoen: ”Hän on se, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois.”

14:45  Tultuaan sinne Juudas astui heti hänen luokseen ja sanoi: ”Rabbi!”, ja suuteli häntä.

14:46  Silloin he kävivät Jeesukseen käsiksi ja vangitsivat hänet.

14:47  Yksi lähellä seisovista veti miekan esiin ja iski ylipapin palvelijaa sivaltaen häneltä korvan irti.

14:48  Mutta Jeesus puhui heille sanoen: ”Oletteko te lähteneet vangitsemaan minua kuin rosvoa miekat ja seipäät mukananne?

14:49  Joka päivä minä olen ollut teidän luonanne ja opettanut temppelissä, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. Mutta Kirjoitusten oli käytävä toteen.”

14:50  Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.

14:51  Jeesusta seurasi muuan nuorukainen, jolla oli liinavaate kietaistuna paljaalle iholle. Hänet otettiin kiinni,

14:52  mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastomana.

14:53  Jeesus vietiin ylipapin luo. Sinne kokoontuivat kaikki ylipapit sekä vanhimmat ja kirjanoppineet.

14:54  Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä ylipapin palatsin sisäpihaan asti. Hän istuutui palvelijoiden joukkoon ja lämmitteli tulen ääressä.

14:55  Ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaakseen hänet, mutta he eivät löytäneet.

14:56  Monet kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä.

14:57  Muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan sanoen:

14:58  ”Me olemme kuulleet hänen sanovan: ’Minä hajotan tämän käsin tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsin tehty.’”

14:59  Mutta ei edes näin heidän todistuksensa ollut yhtäpitävä.

14:60  Silloin ylipappi Kaifas nousi, astui esiin ja kysyi Jeesukselta: ”Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?”

14:61  Mutta Jeesus oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylipappi kysyi häneltä: ”Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?”

14:62  Jeesus vastasi: ”Minä olen. Ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.”

14:63  Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mihin me tässä enää todistajia tarvitsemme!

14:64  Te kuulitte tuon herjauksen. Mitä mieltä olette?” Niin he kaikki tuomitsivat Jeesuksen syyllisenä kuolemaan.

14:65  Muutamat alkoivat sylkeä hänen päälleen, peittivät hänen kasvonsa, löivät häntä nyrkillä ja sanoivat: ”Profetoi!” Vartijatkin löivät häntä kasvoihin.

14:66  Kun Pietari oli alhaalla sisäpihassa, sinne tuli yksi ylipapin palvelustytöistä.

14:67  Nähdessään Pietarin lämmittelemässä hän katsoi tätä ja sanoi: ”Sinäkin olit tuon nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa.”

14:68  Mutta Pietari kielsi sanoen: ”En tiedä enkä käsitä, mitä sanot”, ja hän meni ulkopihalle.

14:69  Kun palvelustyttö näki Pietarin siellä, hän rupesi jälleen puhumaan lähellä seisoville: ”Tuo on yksi heistä.”

14:70  Mutta taas hän kielsi. Hetken päästä lähellä seisovat sanoivat Pietarille: ”Varmasti sinä olet yksi heistä. Olethan sinäkin galilealainen.”

14:71  Mutta hän rupesi sadattelemaan ja vannomaan: ”En tunne sitä miestä, josta te puhutte!”

14:72  Samassa kukko lauloi toisen kerran. Silloin Pietari muisti sanat, jotka Jeesus oli hänelle sanonut: ”Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Ja hän puhkesi itkuun.

Chapter 15

15:1  Heti aamulla ylipapit pitivät neuvottelun vanhimpien, kirjanoppineiden ja koko neuvoston kanssa. Jeesus sidottiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatuksen käsiin.

15:2  Pilatus kysyi Jeesukselta: ”Sinä siis olet juutalaisten kuningas?” Hän vastasi: ”Sinäpä sen sanot.”

15:3  Ja ylipapit esittivät monta syytöstä häntä vastaan.

15:4  Pilatus kysyi taas häneltä: ”Etkö vastaa mitään? Näethän, kuinka paljon syytöksiä he esittävät sinua vastaan.”

15:5  Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään, niin että Pilatus ihmetteli.

15:6  Juhlan aikana Pilatuksella oli tapana vapauttaa yksi vanki, se, jota kansa pyysi.

15:7  Eräs mies nimeltään Barabbas oli vangittuna muiden kapinoitsijoiden kanssa, jotka olivat kapinan yhteydessä tehneet murhan.

15:8  Niin väkijoukko meni Pilatuksen luo ja alkoi pyytää, että hän tekisi niin kuin hänen tapansa oli.

15:9  Pilatus vastasi: ”Tahdotteko, että vapautan teille juutalaisten kuninkaan?”

15:10  Hän näet ymmärsi, että ylipapit olivat pelkästä kateudesta luovuttaneet hänet.

15:11  Mutta ylipapit kiihottivat kansaa pyytämään, että hän pikemminkin vapauttaisi Barabbaksen.

15:12  Pilatus kysyi taas: ”Mitä sitten tahdotte minun tekevän hänelle, jota te kutsutte juutalaisten kuninkaaksi?”

15:13  Kansa huusi toistamiseen: ”Ristiinnaulitse hänet!”

15:14  Pilatus kysyi: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?” Mutta kansa huusi vielä kovemmin: ”Ristiinnaulitse hänet!”

15:15  Kun Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi, hän vapautti Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.

15:16  Sotilaat veivät Jeesuksen maaherran palatsin sisäpihaan ja kutsuivat koolle koko sotilasosaston.

15:17  He pukivat hänet purppuraviittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä.

15:18  Sitten he alkoivat pilkallisesti tervehtiä häntä: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!”

15:19  He löivät häntä ruokokepillä päähän, sylkivät hänen päälleen ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä.

15:20  Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi.

15:21  Sotilaat pakottivat erään ohikulkijan, joka oli tulossa pellolta, kantamaan Jeesuksen ristiä. Mies oli kyreneläinen Simon, Aleksandroksen ja Rufuksen isä.

15:22  He veivät Jeesuksen paikkaan, jonka nimi on Golgata, käännettynä pääkallonpaikka.

15:23  He antoivat hänelle juotavaksi mirhalla sekoitettua viiniä, mutta hän ei ottanut sitä.

15:24  Sitten he ristiinnaulitsivat hänet ja jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa, mitä kukin saisi.

15:25  Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet.

15:26  Hänen yläpuolelleen oli kirjoitettu hänen tuomionsa syy: ”Juutalaisten kuningas”.

15:27  Hänen lisäkseen he ristiinnaulitsivat kaksi rosvoa, toisen hänen oikealle, toisen vasemmalle puolelleen.

15:28  [Näin toteutui kirjoitus, joka sanoo: ”Hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon.”]

15:29  Ohikulkijat pilkkasivat häntä ja sanoivat päätään nyökyttäen: ”Voi sinua, joka hajotat temppelin ja kolmessa päivässä rakennat sen uudestaan.

15:30  Pelasta itsesi ja astu alas ristiltä.”

15:31  Samoin ylipapit ja kirjanoppineet puhuivat toisilleen häntä pilkaten: ”Muita hän on auttanut, itseään hän ei voi auttaa.

15:32  Astukoon nyt, Kristus, Israelin kuningas, alas ristiltä, että me sen näkisimme ja uskoisimme.” Myös ne, jotka oli ristiinnaulittu hänen kanssaan, herjasivat häntä.

15:33  Kuudennella tunnilla tuli pimeys yli koko maan. Sitä kesti yhdeksänteen tuntiin asti.

15:34  Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Elohi, Elohi, lema sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

15:35  Sen kuullessaan muutamat lähellä seisovista sanoivat: ”Kuulkaa, hän huutaa Eliaa.”

15:36  Joku juoksi täyttämään sienen hapanviinillä, pani sen ruokosauvan päähän, antoi hänen juoda ja sanoi: ”Saapa nähdä, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.”

15:37  Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä.

15:38  Silloin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.

15:39  Sadanpäällikkö, joka seisoi häntä vastapäätä ja näki, miten hän antoi henkensä, sanoi: ”Tämä mies oli todellakin Jumalan Poika!”

15:40  Jonkin matkan päässä oli myös naisia katselemassa. Heidän joukossaan oli Magdalan Maria ja toinen Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseksen äiti, ja Salome.

15:41  He olivat seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä hänen ollessaan Galileassa. Paikalla oli myös useita muita naisia, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin.

15:42  Ilta oli jo tullut, ja oli valmistuspäivä eli sapatin aatto.

15:43  Paikalle saapui arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.

15:44  Pilatus ihmetteli, oliko Jeesus jo kuollut. Hän kutsui luokseen sadanpäällikön ja kysyi tältä, oliko Jeesus todella jo kuollut.

15:45  Saatuaan tiedon sadanpäälliköltä hän luovutti ruumiin Joosefille.

15:46  Tämä osti liinavaatteen, otti Jeesuksen alas ja kääri hänet liinavaatteeseen ja pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon. Hautakammion suulle hän vieritti kiven.

15:47  Magdalan Maria ja Jooseksen äiti Maria näkivät, minne hänet pantiin.

Chapter 16

16:1  Sapatin mentyä Magdalan Maria ja Maria, Jaakobin äiti, sekä Salome ostivat hyvänhajuisia yrttivoiteita mennäkseen voitelemaan Jeesuksen.

16:2  Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä he tulivat haudalle varhain auringon noustessa.

16:3  He puhuivat keskenään: ”Kuka meille vierittää kiven hautakammion suulta?”

16:4  Kohotettuaan katseensa he näkivät, että kivi, joka oli hyvin suuri, oli vieritetty pois.

16:5  Naiset menivät hautakammioon ja näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen yllään pitkä, valkoinen vaate, ja he pelästyivät.

16:6  Mutta hän sanoi heille: ”Älkää olko peloissanne. Te etsitte Jeesusta, nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös, ei hän ole täällä. Tässä on paikka, johon hänet pantiin.

16:7  Mutta menkää sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän teille sanoi.’”

16:8  Naiset tulivat ulos ja pakenivat haudalta vavisten ja hämmästyneinä eivätkä sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.

16:9  [Kun Jeesus oli varhain viikon ensimmäisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.

16:10  Tämä lähti ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja nyt murehtivat ja itkivät.

16:11  Mutta kun he kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet, he eivät uskoneet.

16:12  Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi toisessa hahmossa kahdelle heistä, kun he olivat kävellen matkalla maaseudulle.

16:13  Myös nämä lähtivät viemään sanaa toisille, mutta heitäkään ei uskottu.

16:14  Myöhemmin Jeesus ilmestyi yhdelletoista opetuslapselle heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseena.

16:15  Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille.

16:16  Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

16:17  Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,

16:18  nostavat käsin käärmeitä. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi.”

16:19  Kun Herra Jeesus oli puhunut heille, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.

16:20  Opetuslapset lähtivät ja saarnasivat kaikkialla. Ja Herra toimi yhdessä heidän kanssaan vahvistaen sanan sitä seuraavien merkkien kautta.]