FinRK - I Samuel

Chapter 1

1:1  Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, asui eräs efraimilainen mies nimeltään Elkana. Hänen isänsä oli Jeroham, Elihun poika, Toohun pojanpoika, Suufin pojanpojanpoika.

1:2  Elkanalla oli kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Hanna ja toisen Peninna. Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.

1:3  Elkana lähti joka vuosi kotikaupungistaan Siiloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli Herran pappeina kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas.

1:4  Kun tuli päivä, jona Elkana uhrasi, hän antoi vaimolleen Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille heidän osuutensa uhrilihasta.

1:5  Hannalle hän kuitenkin antoi kaksinkertaisen osuuden, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut Hannan kohdun.

1:6  Koska Herra oli sulkenut Hannan kohdun, Peninna ärsytti ja kiusasi häntä jatkuvasti saadakseen hänet raivostumaan.

1:7  Näin tapahtui joka vuosi. Aina kun Hanna meni Herran huoneeseen, Peninna kiusasi häntä, ja Hanna itki eikä syönyt mitään.

1:8  Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: ”Hanna, miksi itket etkä syö mitään? Miksi olet noin pahoillasi? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?”

1:9  Kerran, kun he olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran huoneen ovenpielessä, Hanna nousi

1:10  ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itkien katkerasti.

1:11  Hän teki lupauksen ja sanoi: ”Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta ja muistat minua etkä unohda palvelijatartasi, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajakseen, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätään.”

1:12  Kun Hanna rukoili kauan Herran edessä, Eeli tarkkaili hänen suutaan.

1:13  Hanna näet puhui sydämessään; vain hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Eeli luuli hänen olevan juovuksissa

1:14  ja sanoi hänelle: ”Kuinka kauan sinä olet siinä juovuksissa? Haihduta humalasi.”

1:15  Hanna vastasi: ”Ei, herrani, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa. Minä olen murheen raskauttama nainen ja olen vuodattanut sieluni Herran eteen.

1:16  Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä minä olen puhunut näin kauan huoleni ja suruni suuruuden tähden.”

1:17  Eeli vastasi: ”Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt.”

1:18  Hanna sanoi: ”Salli palvelijattaresi saada suosio sinun silmissäsi.” Sitten hän meni pois ja söi, eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet murheellisilta.

1:19  Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja rukoilivat Herraa kumartuen maahan hänen edessään. Sen jälkeen he palasivat kotiinsa Raamaan. Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti Hannaa.

1:20  Jonkin ajan kuluttua Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän antoi pojalle nimen Samuel sanoen: ”Herralta minä häntä pyysin.”

1:21  Kun Elkana ja hänen perheensä lähtivät jälleen uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja omaa lupausuhriaan,

1:22  Hanna ei lähtenyt vaan sanoi miehelleen: ”Kun poika on vieroitettu, minä vien hänet pyhäkköön. Hän saa tulla Herran kasvojen eteen ja jäädä sinne ainiaaksi.”

1:23  Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: ”Tee niin kuin hyväksi näet. Pysy kotona, kunnes olet vieroittanut hänet. Antakoon Herra sanansa toteutua.” Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes vieroitti hänet.

1:24  Vieroitettuaan Samuelin Hanna otti mukaansa hänet sekä kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja viinileilin ja vei pojan Herran huoneeseen Siiloon, vaikka tämä oli vielä pieni.

1:25  Sitten he teurastivat härän ja toivat pojan Eelin luo,

1:26  ja Hanna sanoi: ”Oi herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se nainen, joka seisoi tässä sinun luonasi rukoillen Herraa.

1:27  Tätä poikaa minä rukoilin, ja Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.

1:28  Sen tähden minä luovutan hänet Herralle koko hänen eliniäkseen. Olkoon hän Herralle annettu.” Ja Samuel rukoili siellä Herraa.

Chapter 2

2:1  Hanna rukoili ja sanoi: ”Minun sydämeni riemuitsee Herrassa, minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avautunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun valmistamastasi pelastuksesta.

2:2  Ei kukaan ole pyhä niin kuin Herra, ei ole ketään muuta kuin sinä, eikä ole kalliota, meidän Jumalamme vertaista.

2:3  Älkää enää puhuko niin ylpeästi, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja, sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessään punnitaan teot.

2:4  Sankarien jouset on särjetty, kompastuneet vyöttäytyvät voimalla.

2:5  Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkalla, ja nälkäiset lakkaavat näkemästä nälkää. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, mutta se, jolla on monta lasta, kuihtuu.

2:6  Herra lähettää kuoleman ja herättää eloon, hän vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä ylös.

2:7  Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.

2:8  Hän nostaa tomusta alhaisen, korottaa loasta köyhän asettaakseen heidät ylhäisten rinnalle. Hän antaa heidän periä kunniaistuimen. Maan pylväät ovat Herran, ja hän on asettanut maanpiirin niiden päälle.

2:9  Hän varjelee hurskaittensa jalat, mutta jumalattomat vaiennetaan pimeyteen, sillä kukaan ei voita omalla voimallaan.

2:10  Ne, jotka riitelevät Herraa vastaan, murskaantuvat. Herra jylisee taivaasta heidän ylitseen, hän tuomitsee maan ääret. Hän antaa kuninkaalleen voiman ja korottaa korkealle voideltunsa sarven.”

2:11  Sitten Elkana meni kotiinsa Raamaan, mutta poika jäi palvelemaan Herraa pappi Eelin johdolla.

2:12  Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta

2:13  eivätkä siitä, mitä papeilla oli oikeus kansalta saada. Aina kun joku uhrasi teurasuhria, papin palvelija tuli kolmihaarainen haarukka kädessään lihan vielä kiehuessa

2:14  ja iski haarukan kattilaan, ruukkuun, pannuun tai pataan. Kaiken, minkä haarukka toi mukanaan, pappi otti itselleen. Näin he tekivät kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siiloon.

2:15  Papin palvelija tuli jopa ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi miehelle, joka uhrasi: ”Anna liha papille paistettavaksi, sillä hän ei ota sinulta keitettyä lihaa vaan raakaa.”

2:16  Jos mies sanoi hänelle: ”Rasvahan täytyy polttaa ensin, sitten saat ottaa itsellesi, mitä haluat”, palvelija vastasi: ”Ei, vaan anna se nyt heti. Ellet anna, minä otan väkisin.”

2:17  Nuorten miesten synti oli Herran edessä hyvin suuri, koska he halveksivat Herran uhrilahjoja.

2:18  Mutta Samuel palveli Herran edessä pellavakasukkaan puettuna, vaikka oli pieni poika.

2:19  Hänen äitinsä teki joka vuosi pienen viitan ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa uhraamaan vuotuista teurasuhria.

2:20  Eeli siunasi joka kerta Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen: ”Herra antakoon sinulle jälkeläisen tästä vaimosta sen lapsen tilalle, jonka hän on luovuttanut Herralle.” Sitten he menivät kotiinsa.

2:21  Herra piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta Samuel-poika kasvoi Herran edessä.

2:22  Eeli oli jo hyvin vanha ja hän sai kuulla kaikesta siitä, mitä hänen poikansa tekivät israelilaisille. Hän kuuli myös sen, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella.

2:23  Silloin hän sanoi pojilleen: ”Miksi te tuollaista teette? Minä saan kuulla teidän pahoista teoistanne kaikelta kansalta.

2:24  Älkää, poikani! Ei ole hyvä se huhu, jota kuulen Herran kansan levittävän.

2:25  Jos ihminen tekee syntiä ihmistä vastaan, voi Jumala olla hänen välittäjänään, mutta jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, kuka voi rukoilla hänen puolestaan?” Pojat eivät kuitenkaan totelleet isäänsä, sillä Herra tahtoi surmata heidät.

2:26  Mutta Samuel-poika kasvoi ja oli sekä Herralle että ihmisille mieluinen.

2:27  Eelin luo tuli Jumalan mies, joka sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmestynyt sinun isäsi suvulle, kun se oli Egyptissä faraon vallassa?

2:28  Minä valitsin heidät kaikista Israelin heimoista olemaan pappeinani, nousemaan alttarilleni, polttamaan suitsuketta ja kantamaan kasukkaa minun edessäni. Minä annoin sinun isäsi suvulle kaikki israelilaisten tuliuhrit.

2:29  Miksi tallaatte jalkoihinne minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka minä olen säätänyt asumukseeni? Miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta kansani Israelin uhrilahjasta?

2:30  Sen tähden sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen tosin sanonut, että sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat aina vaeltaa minun edessäni. Mutta nyt Herra sanoo: Se ei toteudu, sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat halveksituiksi.

2:31  Katso, tulee aika, jolloin minä murran sinun voimasi ja sinun isäsi suvun voiman, niin ettei kukaan sinun suvussasi elä vanhaksi.

2:32  Sinä saat nähdä minun asumukseni olevan ahdingossa, huolimatta kaikesta siitä hyvästä, mikä tulee Israelille, eikä kukaan sinun suvussasi koskaan elä vanhaksi.

2:33  En minä kuitenkaan hävitä kaikkia jälkeläisiäsi alttarini luota, niin että sammuttaisin silmäsi ja näännyttäisin sielusi, mutta useimmat suvustasi kuolevat miehiksi tultuaan.

2:34  Ja merkkinä tästä sinulle tulee olemaan se, mitä tapahtuu kahdelle pojallesi, Hofnille ja Piinehaalle: he kuolevat molemmat samana päivänä.

2:35  Mutta minä nostan itselleni uskollisen papin, joka toimii minun sydämeni ja mieleni mukaan. Hänelle minä rakennan pysyvän huoneen, ja hän vaeltaa minun voideltuni edessä koko elinaikansa.

2:36  Jokainen suvustasi jäljelle jäänyt tulee kumartamaan häntä hopearahan ja leivän tähden ja sanomaan: ’Salli minun päästä johonkin papintehtävään, että saisin edes palan leipää syödäkseni.’”

Chapter 3

3:1  Samuel-poika palveli Herraa Eelin johdolla. Herran sana oli siihen aikaan harvinainen, eivätkä näyt olleet tavallisia.

3:2  Kerran tuohon aikaan Eeli makasi vuoteellaan. Hänen silmänsä olivat alkaneet hämärtyä, eikä hän nähnyt kunnolla.

3:3  Jumalan lamppu ei ollut vielä sammunut, ja Samuel makasi vuoteellaan Herran huoneessa, jossa Jumalan liitonarkku oli.

3:4  Silloin Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: ”Tässä olen.”

3:5  Samuel juoksi Eelin luo ja sanoi: ”Tässä olen. Sinä kutsuit minua.” Mutta Eeli vastasi: ”En ole kutsunut, mene takaisin nukkumaan.” Samuel meni vuoteelleen.

3:6  Herra kutsui Samuelia uudelleen. Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Tässä olen, sinähän kutsuit minua.” Mutta Eeli vastasi: ”En kutsunut, poikani, mene takaisin nukkumaan.”

3:7  Samuel ei vielä silloin tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle.

3:8  Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran. Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Tässä olen. Sinä kutsuit minua.” Silloin Eeli ymmärsi, että Herra oli kutsunut poikaa.

3:9  Hän sanoi Samuelille: ”Mene nukkumaan, ja jos sinua vielä kutsutaan, sano: ’Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.’” Ja Samuel meni vuoteelleen.

3:10  Sitten Herra tuli, seisahtui ja kutsui häntä kuten edellisilläkin kerroilla: ”Samuel, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu, palvelijasi kuulee.”

3:11  Herra sanoi Samuelille: ”Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka siitä kuulee, sen molemmat korvat soivat.

3:12  Sinä päivänä minä annan toteutua Eelille alusta loppuun asti kaiken, mitä olen hänen suvustaan puhunut.

3:13  Minä olen ilmoittanut hänelle, että minä tuomitsen ikuisiksi ajoiksi hänen sukunsa sen rikoksen tähden, ettei hän nuhdellut poikiaan, vaikka tiesi heidän häpäisevän Jumalaa.

3:14  Sen tähden minä olen vannonut Eelin suvulle, ettei sen rikosta koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla.”

3:15  Samuel makasi aamuun asti ja avasi sitten Herran huoneen ovet. Hän pelkäsi kertoa saamaansa näkyä Eelille.

3:16  Mutta Eeli kutsui Samuelia ja sanoi: ”Poikani Samuel!” Hän vastasi: ”Tässä olen.”

3:17  Eeli sanoi: ”Mistä asiasta hän sinulle puhui? Älä vain salaa sitä minulta. Jumala rangaiskoon sinua nyt ja vastakin, jos salaat minulta mitään siitä, mitä hän sinulle puhui.”

3:18  Niin Samuel kertoi hänelle kaiken salaamatta häneltä mitään. Eeli sanoi: ”Hän on Herra. Hän tekee, mitä hyväksi näkee.”

3:19  Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssaan eikä antanut yhdenkään hänen sanoistaan jäädä toteutumatta.

3:20  Näin koko Israel Daanista Beersebaan asti tiesi, että Samuelille oli uskottu Herran profeetan tehtävä.

3:21  Herra ilmestyi yhä uudestaan Siilossa ja ilmaisi siellä itsensä Samuelille sanansa kautta.

Chapter 4

4:1  Ja Samuelin sana tuli koko Israelille.

4:2  Sitten Israel lähti sotaan filistealaisia vastaan ja leiriytyi Eben-Eserin luo. Filistealaiset taas olivat leiriytyneet Afekiin, ja he järjestivät joukkonsa Israelia vastaan. Taistelu levisi laajalle, ja filistealaiset löivät Israelin ja surmasivat taistelukentällä noin neljätuhatta miestä.

4:3  Kun väki palasi leiriin, Israelin vanhimmat sanoivat: ”Miksi Herra on tänä päivänä lyönyt meidät filistealaisten edessä? Hakekaamme Herran liitonarkku Siilosta luoksemme. Tulkoon se keskellemme ja pelastakoon meidät vihollistemme käsistä.”

4:4  Niin kansa lähetti miehiä Siiloon tuomaan sieltä Herran Sebaotin liitonarkkua, hänen, joka istuu kerubien keskellä. Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, seurasivat Jumalan liitonarkun mukana.

4:5  Kun Herran liitonarkku saapui leiriin, koko Israel nosti suuren riemuhuudon, niin että maa raikui.

4:6  Filistealaiset kuulivat riemuhuudon ja sanoivat: ”Mitä tuo suuri riemuhuuto heprealaisten leirissä merkitsee?” Saatuaan tietää, että Herran liitonarkku oli tullut leiriin,

4:7  filistealaiset pelästyivät, sillä he ajattelivat: ”Jumala on tullut leiriin!” He sanoivat: ”Voi meitä! Tällaista ei ole milloinkaan ennen tapahtunut.

4:8  Voi meitä! Kuka pelastaa meidät näiden mahtavien jumalien kädestä? Nämähän ovat juuri niitä jumalia, jotka löivät egyptiläisiä kaikenlaisilla vitsauksilla autiomaassa.

4:9  Rohkaiskaa itsenne ja olkaa miehiä, filistealaiset, ettette joutuisi heprealaisten orjiksi, niin kuin he ovat olleet teidän orjianne. Olkaa miehiä ja taistelkaa.”

4:10  Filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja israelilaiset kärsivät tappion ja pakenivat kukin kotiinsa. Tappio oli hyvin suuri: Israelista kaatui kolmekymmentätuhatta jalkamiestä.

4:11  Myös Jumalan liitonarkku ryöstettiin, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, saivat surmansa.

4:12  Eräs benjaminilainen mies lähti juosten taistelukentältä ja tuli samana päivänä Siiloon, vaatteet reväistyinä ja multaa päänsä päällä.

4:13  Tultuaan perille hän näki Eelin istuvan portin pielessä istuimellaan tähystellen ympärilleen, sillä hänen sydämensä oli levoton Jumalan liitonarkun tähden. Kun mies meni kaupunkiin ja kertoi, mitä oli tapahtunut, koko kaupunki huusi hädissään.

4:14  Kuultuaan hätähuudon Eeli kysyi: ”Mitä tämä meteli on?” Niin mies riensi kertomaan asian Eelille.

4:15  Eeli oli jo yhdeksänkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen. Hänen silmänsä olivat hämärtyneet, eikä hän enää voinut nähdä.

4:16  Mies sanoi Eelille: ”Minä tulen taistelukentältä, olen tänään paennut sieltä.” Eeli kysyi: ”Miten asiat ovat, poikani?”

4:17  Sanansaattaja vastasi: ”Israel on paennut filistealaisia, ja kansa on kärsinyt suuret tappiot. Myös sinun molemmat poikasi, Hofni ja Piinehas, ovat saaneet surmansa, ja Jumalan liitonarkku on ryöstetty.”

4:18  Kun mies mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui istuimeltaan taaksepäin portinpieleen. Hänen niskansa taittui, ja hän kuoli, sillä hän oli vanha ja painava mies. Eeli oli jakanut Israelille oikeutta neljäkymmentä vuotta.

4:19  Eelin miniä, Piinehaan vaimo, oli viimeisillään raskaana. Kun hän kuuli sanoman Jumalan liitonarkun ryöstöstä ja appensa ja miehensä kuolemasta, hän lyyhistyi maahan. Poltot yllättivät hänet, ja hän synnytti.

4:20  Kun hän oli kuolemaisillaan, hänen luonaan olevat naiset sanoivat: ”Älä pelkää, sillä sinä olet synnyttänyt pojan!” Mutta hän ei vastannut eikä kiinnittänyt puheisiin mitään huomiota

4:21  vaan sanoi: ”Israelilta on mennyt kunnia.” Ja hän nimitti pojan Iikabodiksi, koska Jumalan liitonarkku oli ryöstetty ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet.

4:22  Hän sanoi: ”Israelilta on mennyt kunnia”, koska Jumalan liitonarkku oli ryöstetty.

Chapter 5

5:1  Kun filistealaiset olivat ottaneet Jumalan liitonarkun, he veivät sen Eben-Eseristä Asdodiin.

5:2  Sitten he veivät sen Daagonin temppeliin ja asettivat sen Daagonin patsaan rinnalle.

5:3  Kun asdodilaiset nousivat varhain seuraavana aamuna, he näkivät, että Daagon oli kaatunut kasvoilleen maahan Herran liitonarkun eteen. He ottivat Daagonin ja asettivat sen takaisin paikalleen.

5:4  Mutta kun he nousivat varhain seuraavana aamuna, he näkivät, että Daagon oli jälleen kaatunut kasvoilleen maahan Herran liitonarkun eteen. Daagonin pää ja molemmat kädet olivat katkenneina kynnyksellä, ja huoneessa oli jäljellä pelkkä vartalo.

5:5  Tämän vuoksi Daagonin papit eikä kukaan, joka menee Daagonin temppeliin, vielä tänäkään päivänä astu sen kynnykselle Asdodissa.

5:6  Mutta Herran käsi painoi raskaasti asdodilaisia. Hän saattoi heidät kauhun valtaan ja löi paiseita sekä Asdodin että sen ympäristön asukkaisiin.

5:7  Kun Asdodin miehet näkivät, miten asiat olivat, he sanoivat: ”Israelin Jumalan liitonarkku ei saa enää jäädä meidän luoksemme, sillä hänen kätensä on ankara meitä ja meidän jumalaamme Daagonia kohtaan.”

5:8  Niin he kutsuivat koolle kaikki filistealaisten ruhtinaat ja kysyivät: ”Mitä me teemme Israelin Jumalan liitonarkulle?” Nämä vastasivat: ”Israelin Jumalan arkku on siirrettävä Gatiin.” Niin he siirsivät Israelin Jumalan liitonarkun sinne.

5:9  Mutta kun he olivat siirtäneet sen Gatiin, Herran käsi sai aikaan kaupungissa hyvin suuren hämmingin. Hän löi kaupungin asukkaita sekä ylhäisiä että alhaisia, niin että heihin puhkesi paiseita.

5:10  Silloin Jumalan liitonarkku lähetettiin Ekroniin. Mutta kun Jumalan arkku tuli Ekroniin, ekronilaiset huusivat: ”He ovat siirtäneet Israelin Jumalan arkun meidän luoksemme surmaamaan meidät ja koko kansamme.”

5:11  Niin he kutsuivat koolle kaikki filistealaisten ruhtinaat ja sanoivat: ”Lähettäkää Israelin Jumalan arkku pois! Palatkoon se omaan paikkaansa, ettei se enää surmaisi meitä ja kansaamme.” Koko kaupungissa oli näet kuolemankauhu, koska Jumalan käsi painoi sitä hyvin raskaasti.

5:12  Ne ihmiset, jotka eivät olleet kuolleet, olivat paiseiden runtelemia, ja kaupungista nousi huuto ylös taivaaseen.

Chapter 6

6:1  Kun Herran liitonarkku oli ollut filistealaisten maassa seitsemän kuukautta,

6:2  filistealaiset kutsuivat papit ja tietäjät ja kysyivät heiltä: ”Mitä me teemme Herran arkulle? Ilmoittakaa meille, millä tavoin me lähetämme sen omaan paikkaansa.”

6:3  Nämä vastasivat: ”Jos lähetätte Israelin Jumalan arkun, älkää lähettäkö pelkästään sitä, vaan lähettäkää Jumalalle myös vikauhri. Silloin te paranette ja saatte tietää, miksi hänen kätensä ei käänny pois teistä.”

6:4  Filistealaiset kysyivät: ”Mikä on se vikauhri, joka meidän on annettava hänelle?” Heille vastattiin: ”Viisi kultapaisetta ja viisi kultahiirtä filistealaisten ruhtinaiden luvun mukaan, sillä sama vitsaus on kohdannut kaikkia, myös teidän ruhtinaitanne.

6:5  Tehkää siis kuvat paiseistanne, samoin hiiristä, jotka hävittävät maata, ja antakaa kunnia Israelin Jumalalle. Kenties hän silloin ottaa kätensä pois teidän päältänne sekä teidän jumalienne ja maanne päältä.

6:6  Miksi paadutatte sydämenne, niin kuin egyptiläiset ja farao tekivät? Eivätkö he, sen jälkeen kun Herra oli nöyryyttänyt heitä, päästäneet israelilaiset menemään?

6:7  Tehkää siis uudet vaunut ja ottakaa kaksi imettävää lehmää, joiden niskassa ei ole ollut iestä. Valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta jättäkää niiden vasikat kotiin.

6:8  Ottakaa sitten Herran liitonarkku ja asettakaa se vaunuihin. Pankaa sen viereen lippaaseen kultaesineet, jotka annatte hänelle vikauhrina, ja lähettäkää se menemään.

6:9  Katsokaa sitten arkkua: Jos se menee omaa aluettaan kohti, ylös Beet-Semekseen, niin Herra on tuottanut meille tämän suuren onnettomuuden. Mutta jos ei, niin siitä me tiedämme, ettei hänen kätensä ole koskenut meihin, vaan tämä on tapahtunut meille sattumalta.”

6:10  Miehet tekivät niin. He ottivat kaksi imettävää lehmää ja valjastivat ne vaunujen eteen, mutta niiden vasikat he sulkivat sisälle.

6:11  He panivat vaunuihin Herran liitonarkun sekä lippaan, jossa olivat kultahiiret ja paiseitten kuvat.

6:12  Lehmät oikaisivat suoraan Beet-Semekseen johtavalle tielle. Ne kulkivat koko ajan samaa tietä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle ammuen lakkaamatta, ja filistealaisten ruhtinaat seurasivat niitä Beet-Semeksen rajalle asti.

6:13  Beet-Semeksen asukkaat olivat korjaamassa vehnää laaksossa. Kun he kohottivat katseensa, he näkivät arkun ja ilahtuivat nähdessään sen.

6:14  Vaunut tulivat beet-semesläisen Joosuan pellolle ja pysähtyivät sinne suuren kiven luo. Beet-Semeksen asukkaat hakkasivat vaunut polttopuiksi ja uhrasivat lehmät polttouhriksi Herralle.

6:15  Leeviläiset olivat ottaneet alas vaunuista Herran liitonarkun ja sen vieressä olevan lippaan, jossa kultaesineet olivat, ja panneet ne sille suurelle kivelle. Sinä päivänä Beet-Semeksen miehet uhrasivat Herralle polttouhreja ja teurasuhreja.

6:16  Kun ne viisi filistealaisten ruhtinasta olivat nähneet kaiken tämän, he palasivat samana päivänä Ekroniin.

6:17  Kultapaiseet, jotka filistealaiset antoivat Herralle vikauhriksi, olivat yksi Asdodin puolesta, yksi Gazan, yksi Askelonin, yksi Gatin ja yksi Ekronin puolesta.

6:18  Kultahiiriä oli yhtä monta kuin oli näiden viiden filistealaisruhtinaan hallitsemia kaupunkeja, varustetuista kaupungeista muurittomiin kyliin. Alue ulottui siihen suureen Aabel-kiveen asti, jolle Herran liitonarkku laskettiin. Kivi on vielä tänäkin päivänä beet-semesläisen Joosuan pellolla.

6:19  Mutta Herra löi Beet-Semeksen miehiä sen tähden, että he olivat katsoneet Herran liitonarkkuun. Hän surmasi kansasta seitsemänkymmentä miestä. Kansa suri sitä, että Herra oli lyönyt kansaa niin raskaasti.

6:20  Silloin Beet-Semeksen miehet sanoivat: ”Kuka voi kestää Herran, tämän pyhän Jumalan, edessä? Kenen luo arkku voitaisiin viedä meidän luotamme?”

6:21  He lähettivät sanansaattajia Kirjat-Jearimin asukkaiden luo sanomaan: ”Filistealaiset ovat tuoneet Herran liitonarkun takaisin. Tulkaa ja hakekaa se luoksenne.”

Chapter 7

7:1  Niin Kirjat-Jearimin miehet tulivat, hakivat Herran liitonarkun, panivat sen mäelle Abinadabin taloon ja pyhittivät hänen poikansa Eleasarin pitämään huolta Herran arkusta.

7:2  Siitä päivästä, jona arkku tuotiin Kirjat-Jearimiin, oli kulunut pitkä aika, kaksikymmentä vuotta, ja koko Israelin kansa huokaili Herran puoleen.

7:3  Niin Samuel sanoi koko Israelin kansalle: ”Jos te kaikesta sydämestänne käännytte Herran puoleen, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja astartet. Valmistakaa sydämenne Herralle ja palvelkaa ainoastaan häntä, niin hän vapauttaa teidät filistealaisten käsistä.”

7:4  Silloin israelilaiset poistivat baalit ja astartet ja alkoivat palvella ainoastaan Herraa.

7:5  Samuel sanoi: ”Kootkaa koko Israel Mispaan, niin minä rukoilen teidän puolestanne Herraa.”

7:6  Israelilaiset kokoontuivat Mispaan. Siellä he ammensivat vettä, vuodattivat sitä Herran edessä ja paastosivat sen päivän ja sanoivat: ”Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan.” Ja Samuel jakoi israelilaisille oikeutta Mispassa.

7:7  Kun filistealaiset kuulivat, että israelilaiset olivat kokoontuneet Mispaan, heidän ruhtinaansa lähtivät Israelia vastaan. Sen kuultuaan israelilaiset alkoivat pelätä filistealaisia

7:8  ja sanoivat Samuelille: ”Älä lakkaa huutamasta meidän puolestamme avuksi Herraa, meidän Jumalaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä.”

7:9  Niin Samuel otti imevän karitsan ja uhrasi sen kokonaisena polttouhrina Herralle. Samuel huusi Herraa avuksi Israelin puolesta, ja Herra vastasi hänelle.

7:10  Samuelin uhratessa polttouhria filistealaiset lähestyivät israelilaisia käydäkseen taisteluun heitä vastaan. Mutta Herra nostatti sinä päivänä kovan ukkosenjylinän filistealaisia vastaan ja saattoi heidät hämminkiin, niin että Israel voitti heidät.

7:11  Israelin miehet lähtivät Mispasta ja ajoivat filistealaisia takaa surmaten heitä Beet-Kaarin alapuolelle asti.

7:12  Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Seenin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut.”

7:13  Näin filistealaiset lannistettiin, eivätkä he enää tulleet Israelin alueelle. Herran käsi oli filistealaisia vastaan Samuelin koko elinajan.

7:14  Kaupungit, jotka filistealaiset olivat ottaneet Israelilta, palautettiin takaisin Israelille, Ekronista Gatiin saakka, ja niiden ympärillä olevat alueetkin Israel vapautti filistealaisten vallasta. Myös amorilaisten ja Israelin välillä vallitsi rauha.

7:15  Samuel toimi tuomarina Israelissa koko elämänsä ajan.

7:16  Hän teki joka vuosi kiertomatkan Beeteliin, Gilgaliin ja Mispaan ja jakoi Israelille oikeutta kaikissa näissä paikoissa.

7:17  Sitten hän palasi jälleen Raamaan, sillä hänen kotinsa oli siellä ja sielläkin hän jakoi oikeutta Israelille. Sinne hän myös rakensi alttarin Herralle.

Chapter 8

8:1  Kun Samuel oli tullut vanhaksi, hän asetti poikansa Israelin tuomareiksi.

8:2  Hänen esikoispoikansa nimi oli Jooel ja hänen toisen poikansa nimi Abia. He toimivat tuomareina Beersebassa.

8:3  Samuelin pojat eivät kuitenkaan vaeltaneet isänsä teitä vaan taipuivat hankkimaan väärää voittoa, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta.

8:4  Sen tähden kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin luo Raamaan

8:5  ja sanoivat hänelle: ”Sinä olet tullut vanhaksi, eivätkä poikasi vaella sinun teitäsi. Aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, niin kuin kaikilla muillakin kansoilla on.”

8:6  Mutta Samuel piti pahana sitä, että he sanoivat: ”Anna meille kuningas jakamaan oikeutta.” Samuel rukoili Herraa,

8:7  ja Herra sanoi Samuelille: ”Kuule kansaa kaikessa, mitä he sinulle sanovat, sillä eivät he ole sinua halveksineet, vaan minut he ovat hylänneet olemasta heidän kuninkaansa.

8:8  He tekevät nyt sinulle samoin kuin he ovat tehneet minulle siitä päivästä lähtien, jona minä johdatin heidät pois Egyptistä, aina tähän päivään asti: he ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia.

8:9  Kuule heitä, mutta varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, millaiset oikeudet on kuninkaalla, joka hallitsee heitä.”

8:10  Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka oli pyytänyt häneltä kuningasta.

8:11  Hän sanoi: ”Nämä oikeudet ovat kuninkaalla, joka tulee hallitsemaan teitä: Hän ottaa poikanne ja tekee heistä vaunu- ja ratsumiehiään ja vaunujensa edellä juoksijoita.

8:12  Hän tekee heistä tuhannen ja viidenkymmenen päälliköitä, kyntömiehiä ja viljanleikkaajia sekä sotatarvikkeiden ja vaunukaluston valmistajia.

8:13  Hän ottaa teidän tyttärenne voiteenvalmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.

8:14  Hän ottaa parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljypuunne ja antaa ne palvelijoilleen.

8:15  Hän kerää kymmenykset siemenviljastanne sekä viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja palvelijoilleen.

8:16  Hän ottaa myös teidän parhaat palvelijanne, palvelijattarenne ja nuoret miehenne sekä aasinne ja teettää niillä työnsä.

8:17  Hän ottaa kymmenykset lampaistanne. Teistä tulee hänen orjiaan.

8:18  Silloin te huudatte Herraa kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta hän ei enää vastaa teille.”

8:19  Mutta kansa kieltäytyi kuuntelemasta Samuelia ja sanoi: ”Ei, kuningas meillä pitää olla!

8:20  Me tahdomme olla kaikkien muiden kansojen kaltaisia, niin että kuningas jakaa meille oikeutta, kulkee edellämme ja johtaa sotiamme.”

8:21  Kun Samuel oli kuullut kaiken, mitä kansa oli puhunut, hän ilmoitti sen Herralle.

8:22  Herra vastasi Samuelille: ”Kuule heitä ja aseta heille kuningas.” Silloin Samuel sanoi Israelin miehille: ”Menkää kukin kaupunkiinne.”

Chapter 9

9:1  Benjaminin heimossa oli mahtava mies nimeltään Kiis. Hänen isänsä oli Abiel, benjaminilaisen Serorin poika, Bekoratin pojanpoika, Afiahin pojanpojanpoika.

9:2  Kiisillä oli poika nimeltä Saul. Hän oli nuori ja komea, eikä israelilaisten joukossa ollut häntä komeampaa miestä. Hän oli päätään pitempi muuta kansaa.

9:3  Kerran Saulin isältä Kiisiltä katosi aasintammoja. Hän sanoi pojalleen Saulille: ”Ota yksi palvelijoista mukaasi ja lähde etsimään aasintammoja.”

9:4  Niin Saul kulki palvelijansa kanssa Efraimin vuoriston ja Salisan maan halki, mutta he eivät löytäneet aaseja. He kulkivat Saalimin maan halki, mutta niitä ei ollut sielläkään. He jatkoivat kulkuaan benjaminilaisten maan halki löytämättä niitä sieltäkään.

9:5  Kun he tulivat Suufiin, Saul sanoi mukanaan olevalle palvelijalle: ”Tule, palataan kotiin. Muuten isäni huolestuu meidän tähtemme ja jättää mielestään aasintammat.”

9:6  Mutta palvelija sanoi hänelle: ”Kuule, tuossa kaupungissa on kunnioitettu Jumalan mies. Kaikki, mitä hän sanoo, toteutuu varmasti. Mennään sinne, kenties hän ilmoittaa meille jotakin matkastamme.”

9:7  Saul sanoi palvelijalleen: ”Jos menemme sinne, mitä viemme sille miehelle, sillä leipä on loppunut repuistamme, eikä meillä ole lahjaa vietäväksi Jumalan miehelle. Vai onko meillä mitään?”

9:8  Palvelija vastasi vielä Saulille: ”Minulla on neljännessekeli hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, että hän ilmoittaisi meille jotakin matkastamme.”

9:9  (Muinoin Israelissa sanottiin, kun mentiin kysymään neuvoa Jumalalta: ”Tulkaa, menkäämme näkijän luo.” Sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi.)

9:10  Saul sanoi palvelijalleen: ”Hyvä, puhut oikein. Tule, mennään.” Ja he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies oli.

9:11  Noustessaan rinnettä ylös kaupunkiin he kohtasivat tyttöjä, jotka olivat menossa ammentamaan vettä. He kysyivät näiltä: ”Onko näkijä täällä?”

9:12  Tytöt vastasivat heille: ”Kyllä hän on, tuolla edessäpäin. Pitäkää kiirettä, sillä hän on tänään tullut kaupunkiin, koska kansa viettää teurasuhrijuhlaa uhrikukkulalla.

9:13  Kun menette kaupunkiin, voitte tavata hänet ennen kuin hän lähtee uhrikukkulalle aterioimaan. Kansa ei näet aterioi ennen kuin hän tulee ja siunaa uhrin. Vasta sen jälkeen kutsuvieraat aterioivat. Menkää siis sinne, sillä nyt te löydätte hänet.”

9:14  He lähtivät ylös kaupunkiin. Kun he olivat saapumassa sinne, Samuel tuli heitä vastaan, sillä hän oli menossa uhrikukkulalle.

9:15  Mutta jo päivää aikaisemmin Herra oli ilmoittanut Samuelille Saulin tulon ja sanonut:

9:16  ”Huomenna tähän aikaan minä lähetän luoksesi miehen Benjaminin maasta. Voitele hänet kansani Israelin ruhtinaaksi. Hän pelastaa kansani filistealaisten vallasta, sillä minä olen katsonut kansani puoleen, koska sen huuto on tullut eteeni.”

9:17  Kun Samuel näki Saulin, Herra ilmoitti hänelle: ”Katso, tässä on mies, josta minä puhuin sinulle. Hän on hallitseva minun kansaani.”

9:18  Saul lähestyi Samuelia porttiholvissa ja sanoi: ”Voisitko sanoa minulle, missä on näkijän talo?”

9:19  Samuel vastasi Saulille: ”Minä olen näkijä. Mene edelläni uhrikukkulalle, niin saatte syödä tänään minun kanssani. Aamulla minä päästän sinut lähtemään ja ilmoitan sinulle vastauksen kaikkeen, mitä sinulla on sydämelläsi.

9:20  Älä enää ole huolissasi aasintammoista, jotka ovat olleet sinulta kateissa kolme päivää, sillä ne ovat löytyneet. Sitä paitsi kenelle kuuluu kaikki, mikä on kallisarvoisinta Israelissa, ellei sinulle ja isäsi koko perheelle?”

9:21  Mutta Saul vastasi: ”Minähän olen benjaminilainen, tulen heimosta, joka on Israelin pienimpiä. Ja eikö minun sukuni ole vähäisin kaikista Benjaminin heimon suvuista? Miksi siis puhut minulle näin?”

9:22  Samuel otti mukaansa Saulin ja hänen palvelijansa, vei heidät ruokailuhuoneeseen ja antoi heille kunniapaikan kutsuvieraiden joukossa, joita oli noin kolmekymmentä miestä.

9:23  Sitten Samuel sanoi keittäjälle: ”Tuo tänne se lihapala, jonka minä annoin sinulle ja jonka pyysin panemaan syrjään.”

9:24  Niin keittäjä otti reiden ja kaiken, mitä siihen kuului, ja pani ne Saulin eteen. Samuel sanoi: ”Katso, tässä on se, mikä on varattu sinua varten. Ota se ja syö, sillä se säästettiin sinulle juuri tähän juhlaan, johon olen kutsunut kansan.” Niin Saul aterioi Samuelin kanssa sinä päivänä.

9:25  Kun he palasivat uhrikukkulalta alas kaupunkiin, Samuel keskusteli Saulin kanssa kattotasanteella.

9:26  He nousivat varhain, ja aamun sarastaessa Samuel kutsui Saulia alas katolta sanoen: ”Nouse, minä lähden saattamaan sinua.” Niin Saul nousi, ja hän ja Samuel menivät yhdessä ulos.

9:27  Kun he tulivat alas kaupungin laitaan, Samuel sanoi Saulille: ”Sano palvelijalle, että hän menee meidän edellämme.” Palvelijan mentyä Samuel sanoi Saulille: ”Pysähdy sinä hetkeksi tähän, niin minä ilmoitan sinulle Jumalan sanan.”

Chapter 10

10:1  Samuel otti öljyastian, vuodatti Saulin päähän öljyä, suuteli häntä ja sanoi: ”Herra on voidellut sinut perintöosansa ruhtinaaksi!

10:2  Kun nyt lähdet luotani, kohtaat kaksi miestä Raakelin haudan luona Selsahissa, Benjaminin rajalla. He sanovat sinulle: ’Aasintammat, joita olet lähtenyt etsimään, ovat löytyneet, ja isäsi on jo heittänyt ne mielestään, mutta hän on huolissaan teidän tähtenne ja kyselee: Mitä voisin tehdä poikani hyväksi?’

10:3  Kun menet siitä eteenpäin ja tulet Taaborin tammelle, sinua vastaan tulee kolme miestä, jotka ovat menossa Jumalan eteen Beeteliin. Yksi kantaa kolmea kiliä, toinen kolmea leipää ja kolmas viinileiliä.

10:4  He tervehtivät sinua ja antavat sinulle kaksi leipää. Ota ne vastaan.

10:5  Sen jälkeen tulet Jumalan Gebaan, jossa on filistealaisten vartiosto. Tullessasi kaupunkiin kohtaat joukon profeettoja, jotka tulevat alas uhrikukkulalta. Heidän edellään soitetaan harppua, rumpua, huilua ja lyyraa, ja he profetoivat.

10:6  Herran Henki tulee sinun yllesi, ja sinä muutut toiseksi mieheksi ja profetoit heidän kanssaan.

10:7  Kun nämä merkit käyvät kohdallasi toteen, niin tee, mitä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on sinun kanssasi.

10:8  Mene sitten minun edelläni alas Gilgaliin. Minä tulen sinne luoksesi uhraamaan polttouhreja ja yhteysuhreja. Odota seitsemän päivää, kunnes tulen luoksesi ja ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä.”

10:9  Kun Saul kääntyi lähteäkseen Samuelin luota, Jumala muutti hänen sydämensä, ja kaikki nämä merkit kävivät sinä päivänä toteen.

10:10  Kun he saapuivat kukkulalle, he näkivät joukon profeettoja tulevan heitä vastaan. Silloin Jumalan Henki tuli Saulin ylle, ja hän profetoi heidän keskellään.

10:11  Kun kaikki, jotka tunsivat hänet ennestään, näkivät hänen profetoivan profeettojen joukossa, he sanoivat toisilleen: ”Mikä Kiisin pojalle on tullut? Onko Saulkin profeettojen joukossa?”

10:12  Eräs heistä sanoi vielä: ”Entä kuka on heidän isänsä?” Näin sai alkunsa sananlasku: ”Onko Saulkin yksi profeetoista?”

10:13  Lakattuaan profetoimasta Saul meni uhrikukkulalle.

10:14  Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltaan: ”Missä olette kuljeskelleet?” Hän vastasi: ”Aasintammoja etsimässä, mutta kun emme nähneet niitä missään, menimme Samuelin luo.”

10:15  Saulin setä sanoi: ”Kerrohan minulle, mitä Samuel teille sanoi.”

10:16  Saul vastasi sedälleen: ”Hän vain ilmoitti meille aasintammojen löytyneen.” Mutta mitä Samuel oli sanonut kuninkuudesta, sitä hän ei sedälleen kertonut.

10:17  Sitten Samuel kutsui kansan koolle Herran eteen Mispaan

10:18  ja sanoi israelilaisille: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä johdatin Israelin Egyptistä ja vapautin teidät egyptiläisten vallasta sekä kaikkien niiden valtakuntien vallasta, jotka teitä sortivat.’

10:19  Nyt te olette kuitenkin pitäneet halpana Jumalaanne, joka on auttanut teidät kaikista onnettomuuksista ja ahdingoista, ja olette sanoneet hänelle: ’Aseta meille kuningas.’ Tulkaa siis Herran eteen heimoittain ja suvuittain.”

10:20  Samuel antoi kaikkien Israelin heimojen astua esiin, ja arpa osui Benjaminin heimolle.

10:21  Sitten hän antoi Benjaminin heimon astua esiin suvuittain, ja arpa osui Matrin suvulle. Sen jälkeen arpa osui Sauliin, Kiisin poikaan. Mutta kun häntä etsittiin, ei häntä löydetty.

10:22  Israelilaiset kysyivät vielä Herralta: ”Onko se mies tullut tänne?” Herra vastasi: ”Hän on piiloutunut kuormastoon.”

10:23  He juoksivat hakemaan hänet sieltä, ja kun hän asettui seisomaan kansan keskelle, hän oli päätään pitempi kaikkia muita.

10:24  Samuel sanoi kansalle: ”Oletteko nähneet, kenet Herra on valinnut? Hänen vertaistaan ei ole koko kansan joukossa.” Silloin kaikki kansa huusi riemuiten: ”Eläköön kuningas!”

10:25  Sitten Samuel puhui kansalle kuninkuutta koskevista säädöksistä, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen. Sen jälkeen Samuel päästi koko kansan menemään, jokaisen kotiinsa.

10:26  Myös Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen kanssaan lähtivät ne soturit, joiden sydämiä Jumala oli koskettanut.

10:27  Mutta kelvottomat miehet sanoivat: ”Miten tämä muka pelastaisi meidät?” He halveksivat Saulia eivätkä tuoneet hänelle lahjoja, mutta Saul ei välittänyt heistä vähääkään.

Chapter 11

11:1  Ammonilainen Naahas lähti piirittämään Gileadin Jaabesta. Silloin kaikki Jaabeksen miehet sanoivat Naahakselle: ”Tee liitto meidän kanssamme, niin me palvelemme sinua.”

11:2  Ammonilainen Naahas vastasi heille: ”Minä teen liiton teidän kanssanne sillä ehdolla, että saan puhkaista jokaiselta teistä oikean silmän ja siten häväistä koko Israelin.”

11:3  Jaabeksen vanhimmat sanoivat hänelle: ”Jätä meidät rauhaan seitsemäksi päiväksi, niin lähetämme sanansaattajia kaikkialle Israelin alueelle. Ellei kukaan auta meitä, me antaudumme sinulle.”

11:4  Kun sanansaattajat tulivat Saulin Gibeaan ja puhuivat asiasta kansalle, kaikki puhkesivat äänekkääseen itkuun.

11:5  Juuri silloin Saul tuli pellolta härkien jäljessä ja kysyi: ”Mikä kansalla on, kun kaikki itkevät?” Hänelle kerrottiin Jaabeksen miesten asiasta.

11:6  Kun Saul kuuli tämän, Jumalan Henki tuli hänen päälleen ja hänessä syttyi viha.

11:7  Hän otti härkäparin, paloitteli härät ja lähetti kappaleet kaikkialle Israelin alueelle sanansaattajien mukana ja käski sanoa: ”Näin tehdään jokaisen härille, joka ei lähde seuraamaan Saulia ja Samuelia.” Silloin Herran pelko valtasi kansan, ja kaikki lähtivät liikkeelle yhtenä miehenä.

11:8  Kun hän katsasti heidät Besekissä, oli israelilaisia kolmesataatuhatta ja Juudan miehiä kolmekymmentätuhatta.

11:9  He sanoivat sinne tulleille sanansaattajille: ”Ilmoittakaa tämä Gileadin Jaabeksen miehille: ’Teille tulee pelastus huomenna, kun aurinko on polttavimmillaan’.” Kun sanansaattajat menivät ja kertoivat tämän Jaabeksen miehille, nämä ilahtuivat.

11:10  Jaabeksen miehet sanoivat ammonilaisille: ”Huomenna me tulemme luoksenne, ja te saatte tehdä meille, mitä hyväksi näette.”

11:11  Seuraavana päivänä Saul jakoi kansan kolmeen joukkoon. He tunkeutuivat ammonilaisten leiriin aamuvartion aikaan ja surmasivat heitä, kunnes päivä oli kuumimmillaan. Jäljelle jääneet ammonilaiset hajaantuivat, niin ettei heistä edes kahta jäänyt yhteen.

11:12  Silloin kansa sanoi Samuelille: ”Keitä olivat ne, jotka sanoivat: ’Saulistako tulisi meidän kuninkaamme?’ Luovuttakaa ne miehet, niin surmaamme heidät.”

11:13  Mutta Saul sanoi: ”Tänä päivänä ei surmata ketään, sillä Herra on tänään antanut pelastuksen Israelille.”

11:14  Samuel sanoi kansalle: ”Tulkaa, menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus.”

11:15  Niin koko kansa meni Gilgaliin ja teki siellä Herran edessä Saulista kuninkaan. He uhrasivat yhteysuhreja Herran edessä, ja Saul ja kaikki Israelin miehet iloitsivat siellä suuresti.

Chapter 12

12:1  Samuel sanoi koko Israelille: ”Katsokaa, minä olen kuunnellut teitä kaikessa, mitä olette minulle puhuneet, ja olen asettanut teille kuninkaan.

12:2  Tässä on nyt kuningas, joka kulkee teidän edellänne, kun minä olen tullut vanhaksi ja harmaaksi – ovathan minun poikanikin jo teidän joukossanne. Minä olen johtanut teitä nuoruudestani alkaen tähän päivään asti.

12:3  Tässä minä olen. Vastatkaa minulle Herran ja hänen voideltunsa edessä: Kenen härän tai aasin olen ottanut, kenelle olen tehnyt vääryyttä tai ketä olen sortanut? Keneltä olen ottanut lahjuksia ummistaakseni silmäni hänen hyväkseen? Minä korvaan sen teille.”

12:4  He vastasivat: ”Et ole tehnyt meille vääryyttä, et sortanut etkä ole keneltäkään ottanut mitään.”

12:5  Silloin hän sanoi heille: ”Herra todistaa teitä vastaan, ja hänen voideltunsa todistaa tänä päivänä, että minun kädestäni ette ole löytäneet vääryydellä hankittua.” Kansa vastasi: ”Herra on todistajana.”

12:6  Samuel sanoi kansalle: ”Todistajana on Herra, joka asetti tehtävään Mooseksen ja Aaronin ja johdatti teidän isänne Egyptin maasta.

12:7  Astukaa nyt esiin, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne Herran edessä kaikkien Herran vanhurskaiden tekojen tähden, jotka hän on tehnyt teille ja teidän isillenne.

12:8  Kun Jaakobin suku oli mennyt Egyptiin ja teidän isänne huusivat Herraa avukseen, Herra lähetti Mooseksen ja Aaronin. He toivat isänne pois Egyptistä ja asuttivat heidät tähän paikkaan.

12:9  Mutta kun isänne unohtivat Herran, Jumalansa, hän luovutti heidät Haasorin sotapäällikön Siiseran käsiin, filistealaisten käsiin ja Mooabin kuninkaan käsiin, ja nämä sotivat heitä vastaan.

12:10  Silloin he huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: ’Me olemme tehneet syntiä, kun hylkäsimme Herran ja palvelimme baaleja ja astarteja. Mutta vapauta nyt meidät vihollistemme vallasta, niin me palvelemme sinua.’

12:11  Silloin Herra lähetti Jerubbaalin, Bedanin, Jeftan ja Samuelin ja vapautti teidät ympärillä asuvien vihollistenne vallasta, ja te asuitte jälleen turvassa.

12:12  Mutta kun te näitte Naahaksen, ammonilaisten kuninkaan, hyökkäävän teitä vastaan, te sanoitte minulle: ’Ei, kuningas hallitkoon meitä’, vaikka Herra, teidän Jumalanne, on kuninkaanne.

12:13  Tässä on nyt kuningas, jonka te valitsitte ja jota anoitte. Katsokaa, Herra on antanut teille kuninkaan.

12:14  Jos te pelkäätte Herraa, palvelette häntä, kuuntelette hänen ääntään ettekä kapinoi hänen käskyjään vastaan, te olette Herran, Jumalanne, seuraajia, sekä te että kuningas, joka teitä hallitsee.

12:15  Mutta jollette kuuntele Herran ääntä, vaan kapinoitte Herran käskyjä vastaan, Herran käsi on oleva teitä vastaan, niin kuin se oli teidän isiänne vastaan.

12:16  Seisokaa vielä aloillanne ja katsokaa tätä ihmeellistä asiaa, jonka Herra tekee teidän nähtenne.

12:17  Eikö nyt ole vehnänkorjuun aika? Kuitenkin, kun minä huudan Herraa, hän antaa tulla ukkosenjylinän ja sateen, että tietäisitte ja näkisitte, kuinka suuri on teidän pahuutenne Herran silmissä, kun anoitte itsellenne kuningasta.”

12:18  Sitten Samuel huusi Herraa, ja Herra antoi sinä päivänä tulla ukkosenjylinän ja sateen. Silloin koko kansa pelkäsi suuresti Herraa ja Samuelia,

12:19  ja he sanoivat Samuelille: ”Rukoile palvelijoittesi puolesta Herraa, Jumalaasi, ettemme kuolisi, sillä me olemme tehneet kaikkien syntiemme lisäksi senkin pahan teon, että anoimme itsellemme kuningasta.”

12:20  Samuel sanoi kansalle: ”Älkää pelätkö. Te tosin olette tehneet kaiken tämän pahan, mutta älkää kuitenkaan kääntykö pois seuraamasta Herraa vaan palvelkaa Herraa kaikesta sydämestänne.

12:21  Älkää siis kääntykö seuraamaan turhia jumalia, joista ei ole hyötyä ja jotka eivät pelasta, sillä ne ovat tyhjänpäiväisiä.

12:22  Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, sillä Herra on tahtonut tehdä teistä oman kansansa.

12:23  Pois se minusta, että tekisin syntiä Herraa vastaan ja lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeaa tietä.

12:24  Pelätkää vain Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti koko sydämestänne. Näettehän, kuinka suuria tekoja hän on teille tehnyt.

12:25  Mutta jos teette pahaa, te tuhoudutte, sekä te itse että teidän kuninkaanne.”

Chapter 13

13:1  Saul oli ollut vuoden kuninkaana. Toisena hallitusvuotenaan

13:2  hän valitsi itselleen Israelista kolmetuhatta miestä. Näistä kaksituhatta oli Saulin kanssa Mikmaassa ja Beetelin vuoristossa ja tuhat Joonatanin kanssa Benjaminin Gibeassa. Muun väen Saul lähetti koteihinsa.

13:3  Joonatan löi Gebassa olevan filistealaisten vartioston, ja filistealaiset saivat kuulla siitä. Silloin Saul puhallutti soofar-torveen kaikkialla maassa ja käski sanoa: ”Kuulkoot heprealaiset tämän!”

13:4  Koko Israel kuuli sanoman siitä, että Saul oli lyönyt filistealaisten vartioston ja että Israel oli joutunut filistealaisten vihoihin. Niin kansa kutsuttiin koolle Gilgaliin seuraamaan Saulia.

13:5  Filistealaiset kokoontuivat sotimaan Israelia vastaan. Heillä oli kolmekymmentätuhatta sotavaunua, kuusituhatta ratsumiestä sekä jalkaväkeä niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. Nämä tulivat ja leiriytyivät Mikmaaseen, vastapäätä Beet-Aavenia.

13:6  Kun Israelin miehet näkivät joutuneensa hätään ja kansaa ahdistettiin, he piiloutuivat luoliin, tiheikköihin, kallionrotkoihin, hautaluoliin ja kuoppiin.

13:7  Heprealaisia meni myös Jordanin yli Gaadiin ja Gileadin maahan. Mutta Saul oli vielä Gilgalissa, ja koko sotaväki seurasi häntä peloissaan.

13:8  Kun Saul oli odottanut Samuelin määräämän ajan, seitsemän päivää, eikä Samuel tullutkaan Gilgaliin, kansa alkoi hajaantua hänen luotaan.

13:9  Silloin Saul sanoi: ”Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhri.” Niin hän uhrasi polttouhrin.

13:10  Mutta juuri kun hän oli saanut polttouhrin uhratuksi, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä,

13:11  mutta Samuel kysyi: ”Mitä olet tehnyt?” Saul vastasi: ”Kun näin, että kansa alkoi hajaantua luotani etkä sinä tullut määräaikana, vaikka filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmaaseen,

13:12  minä ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole etsinyt Herran kasvoja. Silloin minä rohkaistuin uhraamaan polttouhrin.”

13:13  Samuel sanoi Saulille: ”Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle. Muuten Herra olisi vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi.

13:14  Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet Herra on määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, jonka Herra sinulle antoi.”

13:15  Sitten Samuel lähti Gilgalista ja meni Benjaminin Gibeaan. Saul tarkasti luonaan olevan väen, ja sitä oli noin kuusisataa miestä.

13:16  Saul, hänen poikansa Joonatan sekä väki, joka oli heidän kanssaan, olivat Benjaminin Gebassa. Filistealaiset taas olivat leiriytyneinä Mikmaassa.

13:17  Filistealaisten leiristä lähti kolme joukkoa ryöstöretkelle. Yksi joukko kääntyi Ofran tielle Suualin maahan päin,

13:18  yksi kääntyi Beet-Hooronin tielle ja yksi tielle, joka vie autiomaahan päin, Seboimin laakson yli kohoavalle alueelle.

13:19  Koko Israelin maassa ei ollut yhtään seppää, sillä filistealaiset pelkäsivät, että heprealaiset tekisivät miekkoja tai keihäitä.

13:20  Siksi israelilaisten oli mentävä alas filistealaisten luo teroituttamaan auransa terää, lapiotaan, kirvestään ja kuokkaansa.

13:21  Auranterän, lapion, kolmipiikkisen hangon ja kirveen teroittaminen sekä häränpistimen oikaiseminen maksoi kaksi kolmannessekeliä.

13:22  Niinpä taistelupäivänä ei kellään muulla siitä väestä, joka oli Saulin ja Joonatanin kanssa, ollut kädessään miekkaa eikä keihästä. Ainoastaan Saulilla ja hänen pojallaan Joonatanilla oli.

13:23  Filistealaisten vartiosto lähti Mikmaasin solaan.

Chapter 14

14:1  Eräänä päivänä Saulin poika Joonatan sanoi nuorukaiselle, joka kantoi hänen aseitaan: ”Tule, mennään filistealaisten vartioston luo, joka on tuolla vastapäätä.” Mutta isälleen hän ei kertonut asiasta mitään.

14:2  Saul istui silloin granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean laitamilla, ja hänen kanssaan oli väkeä noin kuusisataa miestä.

14:3  Kasukankantajana oli Ahia, Iikabodin veljen Ahitubin poika. Ahitub oli Piinehaan, Eelin pojan, poika – Eelin, joka oli ollut Herran pappina Siilossa. Mutta kansa ei tiennyt, että Joonatan oli lähtenyt.

14:4  Kummallakin puolella solatietä, jota pitkin Joonatan koetti lähestyä filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke; toisen nimi oli Booses ja toisen Sennee.

14:5  Toinen kallionkieleke kohosi kuin pylväs pohjoisen puolella Mikmaaseen päin, toinen etelän puolella Gebaan päin.

14:6  Joonatan sanoi nuorukaiselle, joka kantoi hänen aseitaan: ”Tule, mennään noiden ympärileikkaamattomien vartioston luo. Ehkä Herra tekee jotakin meidän puolestamme, sillä mikään ei estä Herraa antamasta voittoa yhtä hyvin harvojen kuin monien kautta.”

14:7  Aseenkantaja vastasi hänelle: ”Tee kaikki, mitä mielessäsi on. Lähde, minä olen kanssasi, mitä teetkin.”

14:8  Joonatan sanoi: ”Katso noita miehiä! Me menemme heidän lähelleen ja näyttäydymme heille.

14:9  Jos he sanovat meille: ’Olkaa aloillanne, kunnes tulemme luoksenne’, niin me seisomme paikallamme emmekä nouse heidän luokseen.

14:10  Mutta jos he sanovat: ’Nouskaa tänne luoksemme’, silloin me nousemme, sillä se on meille merkki siitä, että Herra on antanut heidät meidän käsiimme.”

14:11  Sitten he molemmat näyttäytyivät filistealaisten vartiostolle, ja filistealaiset sanoivat: ”Katsokaa, heprealaiset tulevat esiin koloistaan, joihin ovat piiloutuneet.”

14:12  Vartioston miehet kutsuivat Joonatania ja hänen aseenkantajaansa ja sanoivat: ”Nouskaa tänne meidän luoksemme, niin me kerromme teille jotakin.” Silloin Joonatan sanoi aseenkantajalleen: ”Nouse perässäni, sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin.”

14:13  Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin aseenkantaja perässään. Filistealaiset kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja, joka tuli hänen jäljessään, surmasi heidät.

14:14  Tässä ensimmäisessä iskussaan Joonatan ja hänen aseenkantajansa surmasivat parisenkymmentä miestä noin puolen auranalan suuruisella maa-alueella.

14:15  Silloin syntyi kauhu filistealaisten leirissä ja sen ulkopuolella, koko sotaväessä. Myös vartiosto ja ryöstelemässä olevat osastot joutuivat kauhun valtaan. Maa järisi, ja syntyi Jumalan lähettämä kauhu.

14:16  Saulin tähystäjät Benjaminin Gebassa huomasivat väkijoukon hajaantuvan ja menevän sinne tänne.

14:17  Silloin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: ”Pitäkää tarkastus ja katsokaa, kuka on poistunut joukostamme.” Kun tarkastus pidettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa olleet läsnä.

14:18  Saul sanoi Ahialle: ”Tuo tänne Jumalan arkku.” Jumalan liitonarkku oli näet silloin israelilaisten hallussa.

14:19  Mutta kun meteli filistealaisten leirissä kävi yhä kovemmaksi Saulin vielä puhuessa papille, Saul sanoi hänelle: ”Jätä se sikseen.”

14:20  Sitten Saul ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, kokoontuivat ja lähtivät taistelutantereelle. He näkivät, että vihollisten miekat olivat toinen toistaan vastaan ja että vallitsi mitä suurin hämminki.

14:21  Myös ne heprealaiset, jotka vanhastaan olivat eläneet filistealaisten parissa ja jotka olivat tulleet heidän kanssaan leiriin sen ympäristöstä, menivät Saulin ja Joonatanin mukana olevien israelilaisten puolelle.

14:22  Kuultuaan filistealaisten pakenemisesta lähtivät myös Efraimin vuoristoon piiloutuneet Israelin miehet mukaan taisteluun ja filistealaisten takaa-ajoon.

14:23  Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin, ja taistelu laajeni ohi Beet-Aavenin.

14:24  Israelin miehet olivat sinä päivänä hyvin uupuneita, sillä Saul oli vannottanut kansaa ja sanonut: ”Kirottu olkoon se mies, joka syö mitään ennen iltaa, ennen kuin minä olen kostanut vihollisilleni.” Eivätkä he syöneet mitään.

14:25  Sitten he tulivat metsään, ja maassa oli hunajaa.

14:26  Kun kansa tuli hunajakennojen luo, se näki, että niistä valui hunajaa, mutta kukaan ei vienyt sitä kädellään suuhunsa, sillä kansa pelkäsi valaa.

14:27  Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansaa. Niinpä hän ojensi kädessään olevan sauvan, pisti sen kärjen hunajakennoon ja pani hunajaa kädellään suuhunsa. Silloin hänen silmänsä kirkastuivat.

14:28  Eräs mies kansasta sanoi: ”Sinun isäsi vannotti väkeä ja sanoi: ’Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö mitään.’ Sen vuoksi väki on näännyksissä.”

14:29  Joonatan vastasi: ”Isäni on saattanut maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka minun silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajaa.

14:30  Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisilta ottamaansa saalista, niin eikö filistealaisten tappio olisi ollut paljon suurempi?”

14:31  Israelilaiset löivät sinä päivänä filistealaiset Mikmaan ja Aijalonin välillä. Väki oli kovin näännyksissä

14:32  ja syöksyi sen vuoksi saaliin kimppuun. Se otti lampaita, nautoja ja vasikoita, teurasti niitä maassa ja söi lihaa, jossa oli vielä veri.

14:33  Mutta Saulille kerrottiin: ”Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun se syö lihaa, jossa on vielä veri.” Saul sanoi: ”Te olette menetelleet uskottomasti. Vierittäkää nyt tänne minun eteeni suuri kivi.”

14:34  Saul sanoi vielä: ”Hajaantukaa kansan sekaan ja sanokaa heille: ’Tuokaa kukin härkänne ja lampaanne tänne, teurastakaa ne täällä ja sitten syökää. Älkää tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä verta.’” Niin jokainen toi itse härkänsä yöllä ja teurasti sen siellä.

14:35  Sitten Saul rakensi alttarin Herralle. Se oli ensimmäinen alttari, jonka hän Herralle rakensi.

14:36  Saul sanoi: ”Ajakaamme filistealaisia takaa yöllä ja ryöstäkäämme heitä aamun valkenemiseen asti. Älkäämme jättäkö heistä jäljelle ainoaakaan.” He vastasivat: ”Tee kaikki, mitä hyväksi näet.” Mutta pappi sanoi: ”Ensin meidän tulee lähestyä tässä paikassa Jumalaa.”

14:37  Niin Saul kysyi Jumalalta: ”Ajanko minä filistealaisia takaa? Annatko sinä heidät Israelin käsiin?” Mutta Jumala ei vastannut Saulille sinä päivänä.

14:38  Silloin Saul sanoi: ”Kaikki kansan päämiehet, tulkaa tänne, että saatte tietää ja nähdä, mikä synti on tähän syynä.

14:39  Niin totta kuin Herra, Israelin pelastaja, elää: vaikka syy olisi poikani Joonatanin, on hänen kuoltava.” Mutta kukaan kansasta ei vastannut hänelle.

14:40  Hän sanoi koko Israelille: ”Olkaa te toisella puolella, minä ja poikani Joonatan olemme toisella puolella.” Kansa vastasi Saulille: ”Tee kuten hyväksi näet.”

14:41  Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: ”Anna oikea arpa.” Niin arpa osui Joonataniin ja Sauliin, ja kansa pääsi vapaaksi.

14:42  Saul sanoi: ”Heittäkää arpaa minun ja poikani Joonatanin välillä.” Niin arpa osui Joonataniin.

14:43  Silloin Saul sanoi Joonatanille: ”Sano minulle, mitä olet tehnyt.” Joonatan sanoi hänelle: ”Minä maistoin vähän hunajaa kädessäni olevan sauvan kärjellä. Minä olen valmis kuolemaan.”

14:44  Saul sanoi: ”Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, ellet sinä nyt kuole, Joonatan.”

14:45  Mutta kansa sanoi Saulille: ”Pitäisikö Joonatanin kuolla, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei missään tapauksessa! Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvakaan saa pudota maahan hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt.” Näin kansa pelasti Joonatanin, eikä hänen tarvinnut kuolla.

14:46  Saul luopui ajamasta filistealaisia takaa, ja filistealaiset menivät omalle alueelleen.

14:47  Otettuaan haltuunsa Israelin kuninkuuden Saul soti kaikkia ympärillä asuvia vihollisiaan vastaan: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, Sooban kuninkaita ja filistealaisia vastaan. Hän oli voittoisa, minne tahansa hän kääntyikin.

14:48  Hän teki väkeviä tekoja, voitti amalekilaiset ja vapautti Israelin sen ryöstäjien käsistä.

14:49  Saulin pojat olivat Joonatan, Jisvi ja Malkisua. Hänellä oli myös kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Meerab ja nuoremman Miikal.

14:50  Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaasin tytär. Saulin sotapäällikön nimi oli Abner. Hän oli Neerin, Saulin sedän, poika.

14:51  Kiis, Saulin isä, ja Neer, Abnerin isä, olivat Abielin poikia.

14:52  Filistealaisia vastaan käytiin kiivasta sotaa Saulin koko elinajan, ja Saul kokosi kaikki näkemänsä urhoolliset ja sotakuntoiset miehet luokseen.

Chapter 15

15:1  Samuel sanoi Saulille: ”Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis nyt sana Herralta.

15:2  Näin sanoo Herra Sebaot: ’Minä panen Amalekin tilille siitä, mitä se teki Israelille asettuessaan sitä vastaan, kun se tuli Egyptistä.

15:3  Mene nyt, lyö amalekilaiset ja vihi tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on, äläkä säästä heitä. Surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, naudat ja lampaat, kamelit ja aasit.’”

15:4  Silloin Saul kutsui väen kokoon ja tarkasti sen Telaimissa. Väkeä oli kaksisataatuhatta jalkamiestä ja lisäksi kymmenentuhatta Juudan miestä.

15:5  Kun Saul tuli lähelle amalekilaisten kaupunkia, hän asettui väijyksiin joenuomaan.

15:6  Saul käski sanoa keeniläisille: ”Tulkaa, väistykää syrjään ja lähtekää pois amalekilaisten joukosta, etten minä hävittäisi teitä heidän kanssaan, sillä te olitte ystävällisiä kaikille israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä.” Niin keeniläiset lähtivät pois amalekilaisten joukosta.

15:7  Sitten Saul löi amalekilaiset alueella, joka ulottuu Havilasta lähelle Suuria, Egyptistä itään.

15:8  Hän otti elävänä vangiksi Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kansan hän vihki miekalla tuhon omaksi.

15:9  Saul ja väki kuitenkin säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat naudat ja karitsat sekä kaiken, mikä oli hyvää. Niitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi, mutta kaiken halvan ja arvottoman he vihkivät tuhon omaksi.

15:10  Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana:

15:11  ”Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois seuraamasta minua eikä ole toteuttanut minun sanojani.” Samuel vihastui, ja hän huusi Herraa avuksi koko sen yön.

15:12  Varhain aamulla Samuel lähti tapaamaan Saulia, mutta Samuelille kerrottiin: ”Saul lähti Karmeliin ja pystytti sinne itselleen muistomerkin. Sieltä palattuaan hän meni alas Gilgaliin.”

15:13  Kun Samuel tuli Saulin luo, Saul sanoi hänelle: ”Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn.”

15:14  Mutta Samuel sanoi: ”Mitä sitten on tämä lammasten määkiminen ja nautojen ammuminen, jonka kuulen korvillani?”

15:15  Saul vastasi: ”Ne on tuotu amalekilaisilta, koska kansa säästi parhaat lampaat ja naudat uhratakseen ne Herralle, sinun Jumalallesi. Loput me olemme vihkineet tuhon omiksi.”

15:16  Silloin Samuel sanoi Saulille: ”Lopeta! Minä kerron sinulle, mitä Herra puhui minulle viime yönä.” Saul sanoi hänelle: ”Puhu.”

15:17  Samuel sanoi: ”Eikö sinusta tullut Israelin heimojen päämies ja eikö Herra voidellut sinut Israelin kuninkaaksi, vaikka olitkin vähäinen omissa silmissäsi?

15:18  Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: ’Mene ja vihi tuhon omiksi nuo syntiset amalekilaiset ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun.’

15:19  Miksi et siis kuunnellut Herran ääntä vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sellaista, mikä on pahaa Herran silmissä?”

15:20  Saul vastasi Samuelille: ”Minähän olen kuunnellut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut Agagin, Amalekin kuninkaan, ja vihkinyt Amalekin tuhon omaksi,

15:21  mutta väki otti parhaan osan tuhon omaksi vihitystä saaliista, lampaista ja naudoista, uhratakseen ne Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi.”

15:22  Silloin Samuel sanoi: ”Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus hänen äänelleen? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva,

15:23  sillä kapinointi on taikuuden syntiä ja niskoittelu kotijumalien palvelusta. Koska sinä olet hylännyt Herran sanan, myös hän on hylännyt sinun kuninkuutesi.”

15:24  Saul sanoi Samuelille: ”Minä olen tehnyt syntiä. Minä rikoin Herran käskyä ja sinun sanaasi vastaan, sillä minä pelkäsin kansaa ja kuuntelin sen ääntä.

15:25  Mutta anna nyt syntini anteeksi ja palaa minun kanssani, niin minä rukoilen Herraa maahan kumartuen?”

15:26  Samuel sanoi Saulille: ”Minä en palaa sinun kanssasi, koska sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi myös Herra on hylännyt sinut, niin ettet sinä saa olla Israelin kuninkaana.”

15:27  Kun Samuel kääntyi lähteäkseen pois, Saul tarttui hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi.

15:28  Samuel sanoi hänelle: ”Herra on tänä päivänä repäissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi.

15:29  Hän, joka on Israelin kunnia, ei valehtele eikä kadu, sillä ei hän ole ihminen, että hän katuisi.”

15:30  Saul sanoi: ”Minä olen tehnyt syntiä, mutta suo minulle kuitenkin se kunnia kansani vanhimpien ja Israelin edessä, että palaat kanssani, niin minä rukoilen Herraa, sinun Jumalaasi, maahan kumartuen.”

15:31  Silloin Samuel palasi Saulin jäljessä, ja Saul rukoili Herraa maahan kumartuen.

15:32  Samuel sanoi: ”Tuokaa minun luokseni Agag, Amalekin kuningas.” Agag tuli iloisena hänen luokseen ja sanoi: ”Totisesti, katkera kuolema on väistynyt.”

15:33  Samuel sanoi: ”Niin kuin sinun miekkasi on tehnyt naisia lapsettomiksi, niin sinunkin äitisi naisten joukossa tulee lapsettomaksi.” Sitten Samuel hakkasi Agagin kappaleiksi Herran edessä Gilgalissa.

15:34  Sen jälkeen Samuel lähti Raamaan, mutta Saul meni kotiinsa Saulin Gibeaan.

15:35  Eikä Samuel enää mennyt tapaamaan Saulia koko elinaikanaan, sillä hän murehti Saulin vuoksi. Ja Herra katui sitä, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi.

Chapter 16

16:1  Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hylännyt hänet, niin ettei hän saa olla Israelin kuninkaana. Täytä öljysarvesi ja mene. Minä lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta minä olen katsonut itselleni kuninkaan.”

16:2  Mutta Samuel sanoi: ”Kuinka minä voisin mennä sinne? Jos Saul saa kuulla siitä, hän tappaa minut.” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano: ’Minä tulin uhraamaan Herralle.’

16:3  Kutsu sitten Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä. Voitele minulle se, jonka minä sinulle osoitan.”

16:4  Samuel teki niin kuin Herra oli puhunut. Kun hän saapui Beetlehemiin, kaupungin vanhimmat tulivat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: ”Tietääkö tulosi rauhaa?”

16:5  Hän vastasi: ”Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa minun kanssani uhriaterialle.” Hän pyhitti Iisain ja tämän pojat ja kutsui heidät uhriaterialle.

16:6  Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Varmaan Herran edessä on nyt hänen voideltunsa.”

16:7  Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen ulkonäköään äläkä kookasta vartaloaan, sillä minä olen hänet hylännyt. Ihminen ei näe niin kuin Herra näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.”

16:8  Sitten Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.”

16:9  Iisai toi nähtäväksi vielä Samman, mutta Samuel sanoi: ”Myöskään tätä Herra ei ole valinnut.”

16:10  Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi hänelle: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”

16:11  Silloin Samuel sanoi Iisaille: ”Tässäkö ovat kaikki nuorukaiset?” Iisai vastasi: ”Vielä on jäljellä nuorin, mutta hän on paimentamassa lampaita.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet. Me emme käy aterialle, ennen kuin hän tulee tänne.”

16:12  Iisai lähetti hakemaan hänet. Hän oli verevä, kauniskasvoinen ja hyvännäköinen. Herra sanoi: ”Nouse ja voitele hänet, sillä hän se on.”

16:13  Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Silloin Herran Henki tuli Daavidiin ja vaikutti hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan.

16:14  Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki ahdisti häntä.

16:15  Saulin palvelijat sanoivat hänelle: ”Huomaathan, että Jumalan lähettämä paha henki ahdistaa sinua.

16:16  Antakoon siis herramme käskyn palvelijoilleen, jotka ovat sinun edessäsi, että he etsivät miehen, joka osaa soittaa lyyraa. Kun Jumalan lähettämä paha henki tulee päällesi, mies soittaa lyyraa, ja niin sinulle tulee parempi olo.”

16:17  Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: ”Etsikää vain minulle mies, joka osaa soittaa hyvin, ja tuokaa hänet minun luokseni.”

16:18  Eräs palvelijoista vastasi: ”Minä olen nähnyt beetlehemiläisellä Iisailla pojan, joka osaa soittaa. Hän on urhea mies ja sotilas, ymmärtäväinen puheissaan ja komeannäköinen, ja Herra on hänen kanssaan.”

16:19  Saul lähetti sanansaattajat sanomaan Iisaille: ”Lähetä luokseni poikasi Daavid, joka paimentaa lampaita.”

16:20  Silloin Iisai otti aasin ja leipää, viinileilin sekä kilin ja lähetti ne poikansa Daavidin mukana Saulille.

16:21  Niin Daavid tuli Saulin luo ja jäi hänen palvelukseensa. Saul kiintyi suuresti Daavidiin, ja Daavidista tuli hänen aseenkantajansa.

16:22  Saul lähetti Iisaille tämän sanan: ”Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän miellyttää minua.”

16:23  Aina kun Jumalan lähettämä paha henki tuli Saulin päälle, Daavid otti lyyran ja soitti sitä. Silloin Saulille tuli helpompi ja parempi olo, ja paha henki jätti hänet.

Chapter 17

17:1  Filistealaiset kokosivat taas joukkonsa sotaan. He kokoontuivat Juudalle kuuluvan Sookon lähelle ja leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin.

17:2  Myös Saul ja Israelin miehet kokoontuivat. He leiriytyivät Eelanlaaksoon ja asettuivat rintamaan sotiakseen filistealaisia vastaan.

17:3  Filistealaisten ja israelilaisten välillä oli laakso. Filistealaiset seisoivat vuorella laakson toisella puolella ja israelilaiset toisella puolella olevalla vuorella.

17:4  Filistealaisten joukoista tuli esiin Gatista kotoisin oleva kaksintaistelija nimeltään Goljat. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.

17:5  Hänellä oli päässään vaskikypärä ja yllään vaskinen suomushaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä.

17:6  Jalkojensa suojana hänellä oli vaskiset säärystimet ja selässään vaskinen heittokeihäs.

17:7  Hänen peitsensä varsi oli kuin kangastukki, ja sen rautakärki painoi kuusisataa sekeliä. Hänen edellään kulki kilvenkantaja.

17:8  Goljat seisahtui ja huusi Israelin taisteluriveille: ”Miksi te kaikki lähtisitte taistelemaan? Enkö minä ole filistealainen ja te Saulin palvelijoita? Valitkaa mies tulemaan puolestanne alas minun luokseni.

17:9  Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, meistä tulee teidän orjianne. Jos taas minä voitan ja surmaan hänet, teistä tulee meidän orjiamme ja te palvelette meitä.”

17:10  Filistealainen sanoi vielä: ”Minä olen tänään häpäissyt Israelin taistelurivit. Antakaa minulle mies, niin että voimme taistella!”

17:11  Kun Saul ja koko Israel kuulivat nämä filistealaisen sanat, he kauhistuivat ja joutuivat pelon valtaan.

17:12  Daavid oli Juudan Beetlehemistä kotoisin olevan Iisai-nimisen efratalaisen miehen poika. Iisailla oli kahdeksan poikaa, ja hän oli Saulin aikana jo vanha mies, iäkkäimpiä miesten joukossa.

17:13  Iisain kolme vanhinta poikaa olivat seuranneet Saulia sotaan. Kolmesta sotaan lähteneestä pojasta vanhin oli nimeltään Eliab, toinen Abinadab ja kolmas Samma.

17:14  Daavid oli nuorin. Kolme vanhinta olivat siis seuranneet Saulia,

17:15  mutta Daavid lähti silloin tällöin Saulin luota Beetlehemiin paimentamaan isänsä lampaita.

17:16  Filistealainen astui esiin joka aamu ja ilta neljänkymmenen päivän ajan.

17:17  Eräänä päivänä Iisai sanoi pojalleen Daavidille: ”Ota veljiäsi varten tämä eefa-mitallinen paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää ja vie ne juosten veljillesi leiriin.

17:18  Ja vie tuhannenpäämiehelle nämä kymmenen juustoa. Tiedustele veljiesi vointia ja tuo heiltä varmistus siitä, että lähetys on saapunut perille.

17:19  He ovat Saulin ja kaikkien Israelin miesten kanssa Eelanlaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan.”

17:20  Varhain aamulla Daavid nousi, jätti lampaat vartijan haltuun, nosti viemiset selkäänsä ja lähti, niin kuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, sotaväki lähti taisteluasemiin ja nosti sotahuudon.

17:21  Israel ja filistealaiset asettuivat rintamaan toisiaan vastaan.

17:22  Daavid heitti kantamuksen selästään kuormaston vartijalle ja riensi taistelukentälle. Sinne tultuaan hän tervehti veljiään.

17:23  Daavidin puhuessa heidän kanssaan filistealaisten taisteluriveistä tuli Goljat-niminen filistealainen kaksintaistelija, joka oli kotoisin Gatista. Tämä puhui niin kuin ennenkin, ja Daavid kuuli sen.

17:24  Nähdessään tuon miehen kaikki Israelin miehet pakenivat kauhuissaan

17:25  ja puhuivat keskenään: ”Näettekö miehen, joka tuolta tulee? Taas hän tulee häpäisemään Israelia. Sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi, antaa hänelle tyttärensä ja vapauttaa hänen perhekuntansa veroista Israelissa.”

17:26  Daavid kysyi miehiltä, jotka seisoivat hänen luonaan: ”Mitä tehdään sen miehen hyväksi, joka surmaa tuon filistealaisen ja poistaa häpeän Israelin päältä? Mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?”

17:27  Väki kertoi hänelle saman, minkä ennenkin: ”Niin ja niin tehdään sen hyväksi, joka surmaa hänet.”

17:28  Kun Eliab, Daavidin vanhin veli, kuuli hänen puhuvan miesten kanssa hän vihastui Daavidille ja sanoi hänelle: ”Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä autiomaassa? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja sydämesi pahuuden. Sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa.”

17:29  Daavid vastasi: ”Mitä väärää minä olen tehnyt? Eikö edes tuon vertaa saa kysyä?”

17:30  Hän kääntyi Eliabin luota toisten puoleen ja kysyi samaa asiaa. Väki vastasi hänelle samoin kuin aikaisemminkin.

17:31  Kun se, mitä Daavid oli puhunut, kuultiin ja kerrottiin Saulille, niin Saul lähetti hakemaan Daavidin.

17:32  Daavid sanoi Saulille: ”Kenenkään ei pidä masentua tuon filistealaisen vuoksi. Palvelijasi käy taistelemaan häntä vastaan.”

17:33  Mutta Saul sanoi Daavidille: ”Et sinä voi mennä taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vain nuorukainen, mutta hän on mies, joka on sotinut nuoruudestaan saakka.”

17:34  Daavid vastasi Saulille: ”Palvelijasi on paimentanut isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta,

17:35  minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta. Jos se hyökkäsi kimppuuni, minä tartuin sitä parrasta, löin sen maahan ja tapoin sen.

17:36  Palvelijasi on siis lyönyt kuoliaaksi sekä leijonan että karhun. Tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle tulee käymään samoin kuin niille, sillä hän on häpäissyt elävän Jumalan taistelurivejä.”

17:37  Daavid sanoi vielä: ”Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene sitten, Herra olkoon sinun kanssasi.”

17:38  Saul puki omat varusteensa Daavidin ylle, pani vaskikypärän hänen päähänsä ja haarniskan hänen ylleen.

17:39  Daavid vyötti Saulin miekan haarniskan päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan kokeillut sellaisia. Daavid sanoi Saulille: ”En minä voi kävellä näissä, koska en ole tottunut tällaisiin.” Niinpä hän riisui ne yltään.

17:40  Sitten hän otti käteen sauvansa, valitsi purosta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, otti lingon käteensä ja lähestyi filistealaista.

17:41  Tämä puolestaan tuli yhä lähemmäksi Daavidia kilvenkantaja edellään.

17:42  Kun filistealainen katseli ympärilleen ja näki Daavidin, hän halveksi tätä, koska Daavid oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään.

17:43  Filistealainen sanoi Daavidille: ”Olenko minä koira, kun tulet keppi kädessä minua vastaan?” Ja hän kirosi Daavidia jumaliensa kautta.

17:44  Sitten hän sanoi Daavidille: ”Tule tänne, niin minä annan lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille.”

17:45  Mutta Daavid vastasi filistealaiselle: ”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään kanssa, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan, nimessä, jota sinä olet häpäissyt.

17:46  Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini ja minä surmaan sinut, irrotan sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänään taivaan linnuille ja metsän pedoille. Silloin koko maailma tulee tietämään, että Israelilla on Jumala.

17:47  Koko tämä joukko tulee tietämään, ettei Herra pelasta miekan eikä keihään avulla, sillä sota on Herran ja hän antaa teidät meidän valtaamme.”

17:48  Kun filistealainen lähti liikkeelle ja tuli lähemmäksi Daavidia, tämä juoksi nopeasti asemiin häntä vastaan.

17:49  Daavid pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven, linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi upposi otsaan, ja filistealainen kaatui maahan kasvoilleen.

17:50  Näin Daavid voitti filistealaisen vain linko ja kivi apunaan. Daavid löi filistealaisen maahan, vaikka hänellä ei ollut miekkaa kädessään.

17:51  Daavid juoksi ja seisahtui filistealaisen viereen, otti hänen miekkansa, veti sen tupesta, tappoi hänet sillä ja löi häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, he pakenivat.

17:52  Silloin Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka, ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä Gatiin ja Ekroniin asti.

17:53  Sen jälkeen israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä.

17:54  Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen varusteensa Daavid pani telttaansa.

17:55  Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän kysyi sotapäälliköltään Abnerilta: ”Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?” Abner vastasi: ”Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en tiedä.”

17:56  Niin kuningas sanoi: ”Ota sinä selvää, kenen poika tuo nuori mies on.”

17:57  Kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet mukaansa ja vei Saulin eteen. Daavidilla oli kädessään filistealaisen Goljatin pää.

17:58  Saul kysyi Daavidilta: ”Kenen poika sinä olet, nuorukainen?” Hän vastasi: ”Olen palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika.”

Chapter 18

18:1  Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Joonatan kiintyi Daavidiin koko sielustaan ja rakasti häntä kuin omaa sieluaan.

18:2  Tuona päivänä Saul otti Daavidin luokseen eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin.

18:3  Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti tätä kuin omaa sieluaan.

18:4  Hän riisui viitan yltään ja antoi sen Daavidille, samoin haarniskansa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä.

18:5  Daavid meni kaikkialle, minne Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niinpä Saul asetti hänet sotaväen päälliköksi, ja se miellytti koko kansaa ja myös Saulin palvelijoita.

18:6  Kun Daavid sotureineen oli palaamassa voitettuaan filistealaiset, menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen ja karkeloiden. He löivät riemuiten rumpuja ja soittivat kolmikielisiä soittimia.

18:7  Riemuitsevat naiset lauloivat vuoroin toisilleen: ”Saul voitti tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.”

18:8  Silloin Saul vihastui kovin. Hän pani asian pahakseen ja sanoi: ”Daavidille he antavat kymmeniätuhansia mutta minulle vain tuhansia. Enää häneltä puuttuu vain kuninkuus.”

18:9  Siitä päivästä alkaen Saul katsoi Daavidia karsain silmin.

18:10  Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki tuli Sauliin, ja hän raivosi kotonaan. Daavid soitti lyyraa, kuten hän teki joka päivä, mutta Saulin kädessä oli keihäs.

18:11  Saul heitti keihään ajatellen: ”Minä keihästän Daavidin seinään.” Mutta Daavid väisti häntä kaksi kertaa.

18:12  Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli Daavidin kanssa mutta oli poistunut hänestä.

18:13  Siksi Saul toimitti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannenpäällikön. Hän johti tätä joukkoa

18:14  ja toimi viisaasti menestyen kaikilla teillään, sillä Herra oli hänen kanssaan.

18:15  Kun Saul näki Daavidin menestyvän ja toimivan hyvin viisaasti, hän tunsi alemmuutta hänen edessään.

18:16  Mutta koko Israelin ja Juudan kansa rakasti Daavidia, koska hän sekä lähti että tuli heidän edellään.

18:17  Saul sanoi Daavidille: ”Minä annan sinulle vaimoksi vanhemman tyttäreni Meeravin. Ole vain urhoollinen, poikani, ja käy Herran sotia.” Saul näet ajatteli: ”Älköön minun käteni sattuko häneen, vaan surmatkoon hänet filistealaisen käsi.”

18:18  Daavid vastasi Saulille: ”Mikä minä olen tai mitä minun isäni suvun elämä merkitsee Israelissa, että minusta tulisi kuninkaan vävy?”

18:19  Kun sitten tuli aika, jolloin Saulin tytär Meerav piti antaa Daavidille, hänet annettiinkin vaimoksi meholalaiselle Adrielille.

18:20  Mutta Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia, ja kun se kerrottiin Saulille, se oli hänelle mieleen.

18:21  Saul näet ajatteli: ”Minä annan hänet Daavidille, että hänestä tulisi tälle ansa ja filistealaiset tappaisivat Daavidin.” Daavidille Saul sanoi: ”Nyt sinulla on toinen mahdollisuus tulla minun vävykseni.”

18:22  Saul käski palvelijoitaan: ”Kertokaa tämä Daavidille salaisuutena: ’Kuule, kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua. Tule nyt kuninkaan vävyksi.’”

18:23  Saulin palvelijat kuiskivat näin Daavidin korvaan, mutta Daavid sanoi: ”Onko teidän mielestänne pikkuasia tulla kuninkaan vävyksi? Minähän olen köyhä ja mitätön mies.”

18:24  Palvelijat kertoivat asiasta Saulille ja sanoivat: ”Näin on Daavid puhunut.”

18:25  Saul sanoi: ”Sanokaa Daavidille: ’Kuningas ei halua muuta morsiamenhintaa kuin sata filistealaisten esinahkaa, jotta kuninkaan vihollisille kostettaisiin.’” Saul näet ajatteli kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta.

18:26  Hänen palvelijansa kertoivat tämän Daavidille, ja Daavidia miellytti tulla kuninkaan vävyksi. Jo ennen määräajan kulumista umpeen

18:27  Daavid nousi, lähti miehineen ja kaatoi filistealaisia kaksisataa miestä. Daavid toi näiden esinahat täysimääräisenä kuninkaalle päästäkseen hänen vävykseen, ja Saul antoi hänelle tyttärensä Miikalin vaimoksi.

18:28  Kun Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa ja että Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia,

18:29  Saul pelkäsi Daavidia vielä enemmän, ja hänestä tuli Daavidin ainainen vihollinen.

18:30  Filistealaisten ruhtinaat lähtivät sotaan, mutta aina kun he lähtivät, Daavid toimi viisaammin ja menestyi paremmin kuin kaikki muut Saulin palvelijat, ja hänen nimensä tuli hyvin kuuluisaksi.

Chapter 19

19:1  Saul puhui pojalleen Joonatanille ja kaikille palvelijoilleen, että Daavid olisi surmattava. Saulin poika Joonatan oli kuitenkin hyvin kiintynyt Daavidiin

19:2  ja kertoi hänelle: ”Isäni Saul aikoo surmata sinut. Ole siis varuillasi huomenaamuna, kätkeydy ja pysy piilossa.

19:3  Minä tulen kedolle, jossa sinä olet, seison isäni vieressä ja puhun sinusta hänelle. Jos huomaan jotakin, kerron sen sinulle.”

19:4  Joonatan puhui Daavidista hyvää isälleen Saulille ja sanoi hänelle: ”Älköön kuningas tehkö syntiä palvelijaansa Daavidia kohtaan, koska hän ei ole rikkonut sinua vastaan, vaan hänen tekonsa ovat olleet sinulle suureksi hyödyksi.

19:5  Hän pani jopa henkensä vaaralle alttiiksi ja surmasi sen filistealaisen, ja Herra antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä olet itse nähnyt sen ja iloinnut. Miksi siis tekisit syntiä vuodattamalla viatonta verta ja surmaamalla Daavidin syyttömästi?”

19:6  Saul kuunteli Joonatania ja vannoi: ”Niin totta kuin Herra elää, häntä ei surmata.”

19:7  Sitten Joonatan kutsui Daavidin ja kertoi hänelle kaiken tämän. Joonatan vei Daavidin Saulin luo, ja Daavid palveli Saulia niin kuin ennenkin.

19:8  Kun sota alkoi uudestaan, Daavid lähti taistelemaan filistealaisia vastaan ja tuotti heille suuren tappion, niin että he pakenivat häntä.

19:9  Mutta Herran lähettämä paha henki tuli taas Sauliin. Kun Saul istui kotonaan keihäs kädessä, ja Daavid soitti lyyraa,

19:10  Saul yritti jälleen keihästää Daavidin seinään, mutta Daavid väistyi Saulin edestä, ja keihäs iskeytyi seinään. Niin Daavid pääsi pakoon ja pelastui sinä yönä.

19:11  Saul lähetti miehiä Daavidin taloon pitämään häntä silmällä ja surmaamaan hänet aamulla. Mutta Daavidin vaimo Miikal kertoi siitä miehelleen ja sanoi: ”Jollet tänä yönä pakene henkesi edestä, niin huomenna sinut surmataan.”

19:12  Miikal laski Daavidin alas ikkunasta, ja tämä pakeni ja pelastui.

19:13  Sitten Miikal otti kotijumalan ja asetti sen vuoteeseen, pani vuohenkarvoista tehdyn tyynyn pääpuoleen ja peitti ne vaatteella.

19:14  Saul lähetti miehiä hakemaan Daavidia, mutta Miikal sanoi: ”Hän on sairas.”

19:15  Mutta Saul lähetti miehet uudelleen katsomaan Daavidia ja sanoi: ”Tuokaa hänet vuoteessa luokseni, niin että voin surmata hänet.”

19:16  Kun miehet saapuivat, he näkivät, että vuoteessa olikin kotijumala ja vuohenkarvoista tehty tyyny pääpuolessa.

19:17  Silloin Saul sanoi Miikalille: ”Miksi petit minua näin ja päästit viholliseni pakenemaan?” Miikal vastasi Saulille: ”Hän sanoi minulle: ’Päästä minut lähtemään! Miksi surmaisin sinut?’”

19:18  Daavidin päästyä pakoon hän meni Samuelin luo Raamaan ja kertoi hänelle kaiken, mitä Saul oli tehnyt hänelle. Sitten hän ja Samuel menivät Naajotiin ja oleskelivat siellä.

19:19  Kun Saulille kerrottiin, että Daavid on Raaman Naajotissa,

19:20  hän lähetti miehiä hakemaan Daavidia. Mutta kun miehet näkivät joukon hurmostilassa olevia profeettoja ja Samuelin seisovan heitä johtamassa, Jumalan Henki tuli heidänkin päälleen, ja hekin joutuivat hurmoksiin.

19:21  Kun tästä kerrottiin Saulille, hän lähetti toiset lähettiläät, mutta hekin joutuivat hurmoksiin. Saul lähetti vielä kolmannet lähettiläät, mutta nämäkin joutuivat hurmoksiin.

19:22  Lopulta hän lähti itsekin Raamaan. Hän tuli Seekussa olevan suuren vesisäiliön luo ja kysyi: ”Missä ovat Samuel ja Daavid?” Hänelle vastattiin: ”He ovat Raaman Naajotissa.”

19:23  Hän lähti Raaman Naajotiin, ja Jumalan Henki tuli myös hänen päälleen, ja hän kulki hurmoksissa, kunnes tuli perille Raaman Naajotiin.

19:24  Siellä hänkin riisui vaatteensa ja joutui hurmoksiin Samuelin edessä. Hän kaatui maahan ja makasi alastomana koko sen päivän ja yön. Siksi on tapana sanoa: ”Onko Saulkin profeettojen joukossa?”

Chapter 20

20:1  Daavid pakeni Raaman Naajotista. Hän meni Joonatanin luo ja sanoi: ”Mitä minä olen tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä minä olen tehnyt isääsi vastaan, kun hän tavoittelee henkeäni?”

20:2  Joonatan vastasi hänelle: ”Ei sellaista saa tapahtua! Et sinä kuole. Isäni ei varmasti tee mitään, ei suurta eikä pientä, paljastamatta sitä minulle. Miksi sitten isäni salaisi minulta tämän asian? Ei niin voi tapahtua.”

20:3  Mutta Daavid vakuutti vielä ja sanoi: ”Isäsi tietää hyvin, että sinä pidät minusta, ja siksi hän ajattelee: ’Joonatan ei saa tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi.’ Mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä.”

20:4  Niin Joonatan sanoi Daavidille: ”Minä teen hyväksesi kaiken, mitä vain toivot.”

20:5  Daavid sanoi Joonatanille: ”Huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa. Salli minun kuitenkin jäädä pois, niin kätkeydyn kedolle ylihuomisiltaan asti.

20:6  Jos isäsi kuitenkin kaipaa minua, sano: ’Daavid pyytämällä pyysi minulta, että saisi mennä kiireesti kaupunkiinsa Beetlehemiin, sillä koko suvulla on siellä vuotuinen uhrijuhla.’

20:7  Jos hän sanoo: ’Hyvä on’, voi palvelijasi olla rauhassa, mutta jos hän vihastuu kovin, niin tiedä, että hän on päättänyt tehdä minulle pahaa.

20:8  Osoita siis ystävyyttä palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, surmaa sinä minut. Miksi veisit minut isäsi eteen?”

20:9  Joonatan sanoi: ”Sellaista ei sinulle tapahdu! Mutta jos saan tietää, että isäni on päättänyt tehdä sinulle pahaa, minä ilmoitan sen sinulle.”

20:10  Daavid sanoi Joonatanille: ”Kuka tuo minulle tiedon, jos isäsi antaa sinulle tylyn vastauksen?”

20:11  Joonatan vastasi: ”Tule, mennään kedolle.” He menivät molemmat kedolle.

20:12  Joonatan sanoi Daavidille: ”Herra, Israelin Jumala olkoon todistajani, että huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan minä otan selvän isästäni. Jos Daavidin asiat ovat hyvin, niin enkö lähettäisi siitä tietoa ja paljastaisi sitä sinulle?

20:13  Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jos isäni mielii tehdä sinulle pahaa enkä minä paljasta sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon sinun kanssasi, niin kuin hän on ollut minun isäni kanssa.

20:14  Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, osoita minulle laupeutta Herran tähden, ettei minun tarvitse kuolla?

20:15  Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää kaikki Daavidin viholliset maan päältä?”

20:16  Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: ”Herra vaatikoon tilille Daavidin vihamiehet.”

20:17  Joonatan pyysi vielä Daavidia vannomaan, koska hän rakasti tätä niin kuin omaa sieluaan.

20:18  Sitten Joonatan sanoi hänelle: ”Huomenna on uusikuu, ja jos paikkasi on tyhjä, sinua kaivataan.

20:19  Mene ylihuomenna nopeasti siihen paikkaan, johon kätkeydyit silloin, kun tuo teko tapahtui, ja jää Esel-kiven viereen.

20:20  Minä ammun kolme nuolta sen kylkeä kohti, niin kuin ampuisin maaliin.

20:21  Sitten lähetän palvelijan ja sanon: ’Mene ja hae nuolet.’ Jos minä silloin sanon palvelijalle: ’Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne’, niin tule esiin. Silloin voit olla rauhassa, eikä ole mitään hätää, niin totta kuin Herra elää.

20:22  Mutta jos sanon nuorukaiselle: ’Katso, nuolet ovat edessäsi, tuonnempana’, niin mene, sillä Herra lähettää sinut pois.

20:23  Herra on ikuisesti välillämme sen todistajana, mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet.”

20:24  Sitten Daavid kätkeytyi kedolle. Kun uudenkuun päivä tuli, kuningas istuutui aterialle.

20:25  Kuningas istui, kuten tavallista, omalla paikallaan, seinän vieressä olevalla istuimella. Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen, mutta Daavidin paikka oli tyhjä.

20:26  Saul ei kuitenkaan puhunut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: ”Jotain hänelle on tapahtunut. Hän ei liene puhdas. Varmaankaan hän ei ole puhdas.”

20:27  Tuli seuraava päivä, uudenkuun toinen päivä, mutta Daavidin paikka oli edelleen tyhjä. Silloin Saul kysyi pojaltaan Joonatanilta: ”Miksi Iisain poika ei ole tullut aterialle, ei eilen eikä tänään?”

20:28  Joonatan vastasi Saulille: ”Daavid pyytämällä pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin.

20:29  Hän sanoi: ’Sallithan minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhrit siinä kaupungissa, ja veljeni itse on käskenyt minua. Jos minä siis olen saanut armon sinun silmissäsi, päästä minut katsomaan veljiäni.’ Tämän vuoksi hän ei ole tullut kuninkaan pöytään.”

20:30  Silloin Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: ”Sinä kieroutuneen ja kapinallisen naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä valitset ystäväksesi Iisain pojan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.

20:31  Niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma!”

20:32  Joonatan vastasi isälleen Saulille: ”Miksi hänet olisi surmattava? Mitä hän on tehnyt?”

20:33  Silloin Saul heitti keihään Joonatania kohti surmatakseen hänet. Siitä Joonatan tiesi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.

20:34  Joonatan nousi pöydästä vihasta hehkuen eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä. Hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häpäissyt tätä.

20:35  Aamulla Joonatan lähti kedolle paikkaan, josta oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni palveluspoika.

20:36  Hän sanoi palveluspojalleen: ”Juokse noutamaan nuolet, jotka minä ammun.” Pojan juostessa Joonatan ampui nuolen hänen ylitseen.

20:37  Kun poika oli tulossa paikkaan, johon Joonatan oli ampunut nuolen, Joonatan huusi pojan perään: ”Nuoli on edessäsi, tuonnempana.”

20:38  Joonatan huusi vielä pojan perään: ”Riennä nopeasti, älä seisahtele!” Niin Joonatanin palveluspoika keräsi nuolet ja tuli herransa luo.

20:39  Poika ei tiennyt asiasta mitään, vain Joonatan ja Daavid tiesivät.

20:40  Sitten Joonatan antoi aseensa palveluspojalleen ja sanoi hänelle: ”Mene ja vie nämä kaupunkiin.”

20:41  Kun poika oli mennyt, Daavid nousi ylös etelän puolelta. Sitten hän heittäytyi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa osoittaakseen kunnioitusta Joonatanille. He suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä, Daavid vielä enemmän kuin Joonatan.

20:42  Sitten Joonatan sanoi Daavidille: ”Mene rauhassa. Olkoon Herra aina todistajana meidän välillämme, minun ja sinun, minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä, siitä mitä olemme molemmat vannoneet Herran nimessä.”

Chapter 21

21:1  Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin.

21:2  Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Ahimelek tuli vapisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: ”Miksi tulet yksin eikä ketään ole kanssasi?”

21:3  Daavid vastasi pappi Ahimelekille: ”Kuningas käski minut asialle ja sanoi minulle: ’Kukaan ei saa tietää mitään asiasta, jolle minä sinut lähetän, tai käskystä, jonka olen sinulle antanut.’ Palvelijat minä olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan.

21:4  Anna nyt minulle, mitä sinulla on – viisi leipää tai mitä sitten löytyykin.”

21:5  Pappi vastasi Daavidille: ”Tavallista leipää minulla ei ole, on vain pyhää leipää. Kai palvelijat ovat karttaneet naisia?”

21:6  Daavid vastasi papille: ”Varmasti ovat, sillä naiset ovat olleet meistä erossa niin kuin aina ennenkin lähtiessämme matkalle. Ovatpa palvelijoiden laukutkin olleet aina pyhät, vaikka matka olisi ollut aivan tavallinen. Eikö sitten nyt leipä laukuissa pysyisi pyhänä.”

21:7  Silloin pappi antoi hänelle pyhää leipää, sillä siellä ei ollut muuta kuin pyhiä leipiä. Ne oli siirretty pois Herran edestä, jotta sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät.

21:8  Mutta siellä oli tuona päivänä eräs mies, Saulin palvelija nimeltä Dooeg, edomilainen, joka halusi viipyä Herran edessä. Hän oli Saulin paimenten päämies.

21:9  Daavid kysyi vielä Ahimelekiltä: ”Eikö sinulla ole täällä yhtään keihästä tai miekkaa? Minä en näet ottanut mukaani miekkaa enkä muita aseita, koska kuninkaan asia oli kiireellinen.”

21:10  Pappi vastasi: ”On, Goljatin miekka, filistealaisen, jonka sinä surmasit Eelanlaaksossa. Se on viittaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa sen itsellesi, niin ota, sillä täällä ei ole muuta kuin se.” Daavid sanoi: ”Ei ole sen vertaista. Anna se minulle.”

21:11  Daavid lähti sinä päivänä Saulia pakoon ja tuli Gatin kuninkaan Aakiksen luo.

21:12  Mutta Aakiksen palvelijat sanoivat herralleen: ”Eikö tämä ole Daavid, tuon maan kuningas? Eivätkö naiset karkeloiden laulaneet hänelle näillä sanoilla: ’Saul voitti tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia’?”

21:13  Daavid pani mieleensä nämä sanat ja alkoi pelätä kovin Aakista, Gatin kuningasta.

21:14  Hän tekeytyi mielipuoleksi heidän edessään ja riehui heidän käsissään, raapusti portin oviin ja valutti sylkeä partaansa.

21:15  Silloin Aakis sanoi palvelijoilleen: ”Katsokaa nyt! Näettehän, että mies on hullu. Miksi toitte hänet minun luokseni?

21:16  Puuttuuko minulta hulluja, kun toitte tämän hulluttelemaan minun eteeni? Tämäkö saisi tulla minun hoviini?”

Chapter 22

22:1  Daavid lähti sieltä ja pakeni Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, he tulivat sinne hänen luokseen.

22:2  Hänen luokseen kokoontui myös kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hänestä tuli heidän päämiehensä. Näin hänen kanssaan oli noin neljäsataa miestä.

22:3  Sieltä Daavid meni Mooabin Mispeen ja sanoi Mooabin kuninkaalle: ”Sallithan isäni ja äitini tulla asumaan teidän luoksenne, kunnes saan tietää, mitä Jumala aikoo minulle tehdä.”

22:4  Hän vei heidät Mooabin kuninkaan eteen, ja he jäivät tämän luo koko siksi ajaksi, jonka Daavid oli vuorilinnassa.

22:5  Mutta profeetta Gaad sanoi Daavidille: ”Älä jää vuorilinnaan, vaan lähde täältä ja mene Juudan maahan.” Niin Daavid lähti sieltä ja saapui Heretin metsään.

22:6  Saul kuuli, että Daavid ja miehet, jotka olivat hänen kanssaan, oli havaittu. Tuolloin Saul istui keihäs kädessään tamariskipuun alla Gibeassa olevalla kummulla, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat hänen luonaan.

22:7  Saul sanoi heille: ”Kuulkaa, benjaminilaiset! Antaako Iisain poika kaikille teille pellot ja viinitarhat, ja tekeekö hän teistä kaikista tuhannen- ja sadanpäälliköitä?

22:8  Tehän olette kaikki salaliitossa minua vastaan, eikä kukaan ole ilmaissut minulle, että poikani on tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Ei kukaan teistä välitä minusta sen vertaa, että olisi ilmaissut minulle, että poikani on yllyttänyt palvelijani väijymään minua, niin kuin nyt tapahtuu.”

22:9  Silloin edomilainen Dooeg, joka oli asetettu Saulin palvelijoiden johtoon, vastasi: ”Minä näin Iisain pojan tulevan Noobiin, Ahimelekin, Ahitubin pojan, luo.

22:10  Ahimelek kysyi Herralta neuvoa Daavidia varten ja antoi hänelle evästä sekä filistealaisen Goljatin miekan.”

22:11  Silloin kuningas lähetti kutsumaan pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun, Noobin papit, ja he kaikki tulivat kuninkaan luo.

22:12  Saul sanoi: ”Kuule, Ahitubin poika!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, herrani.”

22:13  Saul sanoi hänelle: ”Miksi te olette salaliitossa minua vastaan, sinä ja Iisain poika? Sinähän olet antanut hänelle leipää ja miekan sekä kysynyt häntä varten Jumalalta neuvoa, jotta hän nousisi minua vastaan ja väijyisi minua, niin kuin nyt tapahtuu?”

22:14  Ahimelek vastasi kuninkaalle: ”Kuka kaikista palvelijoistasi on niin uskollinen kuin Daavid? Onhan hän kuninkaan vävy, henkivartiostosi päällikkö ja kunnioitettu sinun hovissasi.

22:15  Vastako tuona päivänä aloin kysellä häntä varten Jumalalta neuvoa? En suinkaan! Älköön kuningas lukeko viaksi mitään minulle, palvelijalleen, tai koko isäni suvulle, sillä palvelijasi ei ole tiennyt kaikesta tästä yhtään mitään.”

22:16  Mutta kuningas sanoi: ”Sinun on totisesti kuoltava, Ahimelek, sinun ja koko isäsi suvun.”

22:17  Sitten kuningas sanoi henkivartijoille, jotka seisoivat hänen luonaan: ”Menkää ja surmatkaa Herran papit, sillä hekin pitävät Daavidin puolta. Vaikka he tiesivät hänen paenneen, he eivät ilmoittaneet sitä minulle.” Mutta kuninkaan palvelijat eivät tahtoneet ojentaa kättään ja satuttaa Herran pappeja.

22:18  Silloin kuningas sanoi Dooegille: ”Astu sinä esiin ja lyö papit kuoliaaksi.” Niin edomilainen Dooeg astui esiin ja löi papit kuoliaaksi. Hän tappoi sinä päivänä kahdeksankymmentäviisi miestä, jotka käyttivät pellavakasukkaa.

22:19  Myös pappiskaupungin Noobin asukkaat hän surmasi miekalla, sekä miehet että naiset, lapset ja imeväiset. Hän tappoi miekalla myös härät, aasit ja lampaat.

22:20  Ainoastaan yksi Ahitubin pojan Ahimelekin poika, nimeltään Ebjatar, pelastui ja pakeni Daavidin luo.

22:21  Ebjatar kertoi Daavidille, että Saul oli tappanut Herran papit.

22:22  Silloin Daavid sanoi Ebjatarille: ”Minä tiesin jo silloin, kun edomilainen Dooeg oli siellä, että hän varmasti kertoisi kaiken Saulille. Minä olen aiheuttanut jokaisen sinun isäsi suvun jäsenen kuoleman.

22:23  Jää minun luokseni, älä pelkää, sillä joka tavoittelee sinun henkeäsi, se tavoittelee myös minun henkeäni. Minun luonani sinä olet turvassa.”

Chapter 23

23:1  Daavidille kerrottiin: ”Tiedätkö, että filistealaiset ovat taistelemassa Keilaa vastaan ja ryöstävät puimatantereita?”

23:2  Silloin Daavid kysyi Herralta: ”Menenkö minä lyömään nämä filistealaiset?” Herra vastasi Daavidille: ”Mene, lyö filistealaiset ja pelasta Keila.”

23:3  Mutta Daavidin miehet sanoivat hänelle: ”Näethän, että saamme pelätä jo täällä Juudassa, saati sitten, jos menemme Keilaan filistealaisten taistelurivejä vastaan!”

23:4  Daavid kysyi vielä uudestaan Herralta, ja Herra vastasi hänelle: ”Nouse ja mene alas Keilaan, sillä minä annan filistealaiset sinun käsiisi.”

23:5  Niin Daavid meni miehineen Keilaan, ryhtyi taisteluun filistealaisia vastaan, vei heidän karjansa ja aiheutti heille suuren tappion. Näin Daavid pelasti Keilan asukkaat.

23:6  Kun Ebjatar, Ahimelekin poika, oli paennut Daavidin luo Keilaan, hän oli tuonut mukanaan kasukan.

23:7  Saulille kerrottiin, että Daavid oli mennyt Keilaan. Silloin Saul sanoi: ”Jumala on luovuttanut hänet minun käsiini. Hän on sulkenut itsensä sisälle mentyään kaupunkiin, jossa on kaksoisportit ja salvat.”

23:8  Sitten Saul kuulutti koko väkensä lähtemään sotaan Keilaa vastaan, piirittämään Daavidia ja hänen miehiään.

23:9  Mutta kun Daavid sai tietää, että Saulilla oli paha mielessä häntä vastaan, hän sanoi pappi Ebjatarille: ”Tuo tänne kasukka.”

23:10  Ja Daavid sanoi: ”Herra, Israelin Jumala! Sinun palvelijasi on saanut varman tiedon, että Saul aikoo tulla Keilaan hävittämään kaupungin minun vuokseni.

23:11  Luovuttavatko Keilan johtomiehet minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul, niin kuin palvelijasi on kuullut? Herra, Israelin Jumala, ilmoita se palvelijallesi.” Herra sanoi: ”Tulee.”

23:12  Daavid kysyi vielä: ”Luovuttavatko Keilan johtomiehet minut ja mieheni Saulin käsiin?” Herra vastasi: ”Luovuttavat.”

23:13  Silloin Daavid nousi miehineen, joita oli noin kuusisataa, ja he lähtivät Keilasta ja kuljeskelivat paikasta toiseen. Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli päässyt pakoon Keilasta, hän luopui retkestä.

23:14  Daavid oleskeli autiomaassa kalliokukkuloilla ja pysyi Siifin autiomaan vuoristossa. Saul etsi häntä kaiken aikaa, mutta Jumala ei antanut häntä Saulin käsiin.

23:15  Kun Daavid huomasi, että Saul oli lähtenyt väijymään hänen henkeään, hän pysytteli Hooresassa, Siifin autiomaassa.

23:16  Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hooresaan ja vahvisti häntä Jumalassa.

23:17  Joonatan sanoi hänelle: ”Älä pelkää, sillä minun isäni Saul ei saa sinua käsiinsä, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minusta tulee sinun lähin miehesi. Jopa isäni Saul tietää sen.”

23:18  Sitten he tekivät keskenään liiton Herran edessä. Daavid jäi edelleen Hooresaan, mutta Joonatan palasi kotiinsa.

23:19  Saulin luo Gibeaan tuli siifiläisiä, ja he sanoivat: ”Daavid piileksii meidän luonamme, kallioiden huipuilla Hooresassa, Gibeat-Hakilassa, Jesimonista etelään.

23:20  Sinä, kuningas, voit tulla sinne, milloin vain haluat. Meidän velvollisuutemme on luovuttaa hänet kuninkaan käsiin.”

23:21  Saul sanoi: ”Herra siunatkoon teitä, kun säälitte minua.

23:22  Menkää vielä, tiedustelkaa tarkemmin ja ottakaa selvää, missä päin hän liikkuu ja kuka hänet on siellä nähnyt, sillä minulle on kerrottu, että hän toimii hyvin ovelasti.

23:23  Tutkikaa ja tiedustelkaa kaikki piilopaikat, joihin hän voisi kätkeytyä. Palatkaa minun luokseni, kun teillä on varma tieto, niin minä lähden teidän kanssanne. Jos hän on siinä maassa, minä etsin hänet kaikkien Juudan tuhansien joukosta.”

23:24  He lähtivät Saulin edellä Siifiin; Daavid taas oli miehineen Maaonin autiomaassa, aromaassa, Jesimonista etelään.

23:25  Saul miehineen lähti etsimään Daavidia, mutta Daavid sai siitä tiedon ja meni eräälle kalliolle ja jäi Maaonin autiomaahan. Sen kuultuaan Saul lähti ajamaan Daavidia takaa Maaonin autiomaahan.

23:26  Saul kulki vuoren toista puolta Daavidin kiirehtiessä miehineen vuoren toista puolta, päästäkseen Saulia pakoon. Mutta kun Saul miehineen oli saartamassa Daavidia ja hänen miehiään ottaakseen heidät kiinni

23:27  tuli Saulin luo sanansaattaja, joka sanoi: ”Tule kiireesti, sillä filistealaiset ovat hyökänneet maahan.”

23:28  Saul lopetti Daavidin takaa-ajon ja lähti filistealaisia vastaan. Tämän tapauksen vuoksi tuo paikka sai nimekseen Sela-Hammahlekot.

Chapter 24

24:1  Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin kallioiden huipuilla.

24:2  Kun Saul palasi ajamasta filistealaisia takaa, hänelle kerrottiin, että Daavid oli Een-Gedin autiomaassa.

24:3  Silloin Saul otti kolmetuhatta valiomiestä koko Israelista ja lähti etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden lähistöltä.

24:4  Hän tuli tien varrella olevien lammasaitausten luo. Siellä oli luola, ja Saul meni sinne tarpeilleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä.

24:5  Daavidin miehet sanoivat hänelle: ”Nyt, tämä on se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: ’Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi, ja sinä saat tehdä hänelle, mitä hyväksi näet.’” Silloin Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä.

24:6  Mutta sen jälkeen Daavidin sydän soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä.

24:7  Hän sanoi miehilleen: ”Herra varjelkoon minua tekemästä herralleni, Herran voidellulle, sitä, että ojentaisin käteni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu.”

24:8  Näillä sanoilla Daavid hillitsi miehensä eikä antanut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Saul nousi luolasta ja jatkoi matkaansa.

24:9  Sen jälkeen myös Daavid nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: ”Herrani, kuningas!” Saul katsoi taakseen, ja Daavid kumartui kasvoilleen maahan osoittaen kunnioitusta.

24:10  Daavid sanoi Saulille: ”Miksi sinä uskot niiden puheita, jotka sanovat: ’Daavid haluaa sinulle pahaa’?

24:11  Näethän nyt omin silmin, kuinka Herra antoi sinut tänään minun käsiini luolassa. Minua neuvottiin tappamaan sinut, mutta minä säästin henkesi ja sanoin: ’Minä en ojenna kättäni herraani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’

24:12  Katso, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta minun kädessäni. Siitä, että minä leikkasin sen viittasi liepeestä enkä tappanut sinua, voit nähdä ja ymmärtää, ettei käsiäni tahraa mikään paha teko tai rikos. En minä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka sinä metsästät minua riistääksesi minulta hengen.

24:13  Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun koske.

24:14  Niin kuin vanha sananlasku sanoo: ’Jumalattomuus tulee jumalattomista’, mutta minun käteni ei sinuun koske.

24:15  Kenen perään Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua!

24:16  Herra olkoon tuomari, hän tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun! Hän nähköön ja ajakoon asiani ja auttakoon minut oikeuteeni sinun käsistäsi.”

24:17  Kun Daavid oli puhunut nämä sanat Saulille, tämä sanoi: ”Onko se sinun äänesi, poikani Daavid?” Ja Saul purskahti äänekkääseen itkuun.

24:18  Hän sanoi Daavidille: ”Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä vaikka minä olen palkinnut sinut pahalla, sinä olet maksanut minulle takaisin hyvällä.

24:19  Sinä olet tänään osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan. Sinä et tappanut minua, vaikka Herra oli luovuttanut minut sinun käsiisi.

24:20  Kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän tämän menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle hyvällä sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle.

24:21  Nyt minä todella tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy sinun käsissäsi.

24:22  Vanno nyt minulle Herran nimessä, ettet tuhoa jälkeläisiäni etkä hävitä minun nimeäni isäni suvusta.”

24:23  Niin Daavid vannoi tämän Saulille. Sitten Saul meni kotiinsa, mutta Daavid ja hänen miehensä nousivat vuorilinnaan.

Chapter 25

25:1  Tämän jälkeen Samuel kuoli. Koko Israel kokoontui pitämään hänen valittajaisiaan, ja hänet haudattiin kotipaikkaansa Raamaan. Sitten Daavid lähti Paaranin autiomaahan.

25:2  Maaonissa oli hyvin mahtava mies, jolla oli laumoja Karmelissa, kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Hän oli taas kerran keritsemässä lampaitaan Karmelissa.

25:3  Miehen nimi oli Naabal, ja hän oli kaalebilainen. Hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli hyvin ymmärtäväinen ja kaunis, mies sen sijaan oli tyly ja pahantapainen.

25:4  Kun Daavid kuuli autiomaassa, että Naabal keritsi lampaitaan,

25:5  hän lähetti matkaan kymmenen nuorta miestä ja sanoi heille: ”Menkää Karmeliin, ja kun tulette Naabalin luo, tervehtikää häntä minun nimissäni.

25:6  Sanokaa näin: ’Tervehdys! Rauhaa sinulle, rauhaa myös perheellesi ja rauhaa kaikelle, mitä sinulla on.

25:7  Olen juuri kuullut, että sinulla on lampaiden keritsiäiset. Paimenesi ovat viime aikoina olleet meidän seurassamme. Me emme ole loukanneet heitä, eikä heiltä ole hävinnyt mitään koko sinä aikana, jonka he ovat olleet Karmelissa.

25:8  Kysy vaikka omilta palvelijoiltasi, niin he kertovat sen sinulle. Ole siis suosiollinen näille miehille, olemmehan tulleet luoksesi juhlapäivänä. Anna pojallesi Daavidille ja palvelijoillesi, mitä sinulta löytyy.’”

25:9  Kun Daavidin miehet tulivat, he puhuivat Daavidin nimissä Naabalille kaiken tämän ja jäivät odottamaan.

25:10  Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille: ”Kuka on Daavid, ja kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntiensä luota.

25:11  Ottaisinko minä ruokani, juomani ja teuraani, jotka olen teurastanut keritsijöitäni varten, ja antaisin ne miehille, joista en tiedä, mistä he ovat?”

25:12  Niin Daavidin miehet kääntyivät ja menivät pois. Tultuaan takaisin Daavidin luo he kertoivat hänelle kaiken.

25:13  Silloin Daavid sanoi miehilleen: ”Sitokoon jokainen miekkansa vyölle.” Ja jokainen sitoi miekkansa vyölleen, niin myös Daavid, ja hänen jäljessään lähti liikkeelle noin neljäsataa miestä, mutta kaksisataa jäi kuormaston luo.

25:14  Mutta eräs Naabalin palvelijoista kertoi Abigailille, Naabalin vaimolle: ”Daavid lähetti sanansaattajia autiomaasta tervehtimään isäntäämme, mutta hän vain solvasi heitä.

25:15  Nämä miehet ovat kuitenkin olleet meille erittäin hyviä. Meitä ei ole loukattu, eikä meiltä ole hävinnyt mitään koko sinä aikana, jonka kuljeskelimme heidän läheisyydessään ollessamme kedolla.

25:16  Yötä päivää he olivat muurina ympärillämme koko sen ajan, jonka paimensimme lampaita heidän läheisyydessään.

25:17  Ajattele siis ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa isäntäämme ja koko hänen talouttaan. Hän itse on niin kelvoton mies, ettei hänelle kannata puhua.”

25:18  Silloin Abigail otti kiireesti kaksisataa leipää, kaksi leiliä viiniä, viisi paistettua lammasta, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata rusinakakkua sekä kaksisataa viikunakakkua ja pani ne aasien selkään.

25:19  Hän sanoi palvelijoilleen: ”Menkää edelläni, minä tulen jäljessänne”, mutta miehelleen Naabalille hän ei kertonut mitään.

25:20  Kun Abigail sitten ratsasti aasilla rinnettä alas vuoren suojassa, Daavid miehineen tuli yllättäen häntä vastaan, ja hän kohtasi heidät.

25:21  Daavid oli sanonut miehilleen: ”Aivan turhaan olen suojellut kaikkea, mitä tällä miehellä on autiomaassa. Kaikesta siitä, mitä hänellä on, ei ole hävinnyt mitään, mutta hän on palkinnut minulle hyvän pahalla.

25:22  Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vasta. Totisesti, huomisaamuksi minä en jätä koko hänen väestään, noista koirista henkiin yhtäkään.”

25:23  Kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui nopeasti aasin selästä, heittäytyi kunnioitusta osoittaen kasvoilleen maahan hänen eteensä.

25:24  Hän heittäytyi Daavidin jalkojen juureen ja sanoi: ”Minun on syy, herrani. Salli kuitenkin palvelijattaresi puhua sinulle ja kuule, mitä palvelijattaresi sanoo.

25:25  Minä pyydän, älköön herrani välittäkö tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista, sillä hän on nimensä mukainen. Naabal on hänen nimensä, ja houkka hän on. Minä, palvelijattaresi, en kuitenkaan nähnyt herrani lähettämiä palvelijoita.

25:26  Ja nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät, Herra on estänyt sinua joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi. Käyköön vihamiehillesi ja niille, jotka tahtovat pahaa herralleni, samoin kuin Naabalille.

25:27  Annettakoon tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi on herralleni tuonut, niille miehille, jotka seuraavat herraani.

25:28  Minä pyydän, anna anteeksi palvelijattaresi rikkomus. Herra totisesti rakentaa herrani kuningashuoneen pysyväksi, koska sinä, herrani, käyt Herran sotia, eikä sinusta löydetä mitään pahaa koko elinaikanasi.

25:29  Jos joku nousee vainoamaan sinua ja tavoittelee henkeäsi, on herrani henki tallella elävien kukkarossa Herran, sinun Jumalasi luona, mutta vihollistesi hengen hän lingolla linkoaa pois.

25:30  Kun Herra sitten tekee minun herralleni kaikkea hyvää, josta hän on sinulle puhunut, ja asettaa sinut Israelin ruhtinaaksi,

25:31  niin ei sinua saata kompastumaan eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit vuodattanut verta aiheettomasti ja että olisit itse koettanut auttaa itseäsi. Kun Herra siis tekee hyvää herralleni, niin muista palvelijatartasi.”

25:32  Daavid sanoi Abigailille: ”Siunattu olkoon Herra, Israelin Jumala, joka lähetti sinut tänään minua vastaan.

25:33  Siunattu olkoon ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka olet tänään estänyt minua joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäni omalla kädelläni.

25:34  Mutta niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, joka on estänyt minua tekemästä sinulle pahaa: jollet sinä olisi tullut nopeasti minua vastaan, ei Naabalin väestä totisesti olisi huomenna aamun valjetessa ollut jäljellä yhtäkään miestä.

25:35  Sitten Daavid otti Abigaililta, mitä tämä oli hänelle tuonut, ja sanoi: ”Mene rauhassa kotiisi. Niin kuin näet, minä olen kuullut sinua ja tehnyt sinulle mieliksi.”

25:36  Kun Abigail tuli Naabalin luo, tällä oli talossaan juomingit, kuin kuninkaan juomingit. Naabal oli hyvillä mielin ja kovin juovuksissa. Siksi Abigail ei kertonut Naabalille mitään, ennen kuin aamu valkeni.

25:37  Mutta seuraavana aamuna, kun Naabalin humala oli haihtunut, hänen vaimonsa kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut. Silloin Naabalin sydän kuoleutui hänen rinnassaan, ja hän muuttui ikään kuin kiveksi.

25:38  Noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, ja tämä kuoli.

25:39  Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, hän sanoi: ”Siunattu olkoon Herra, joka on vetänyt Naabalin tilille minun häpäisemisestäni! Hän on estänyt palvelijaansa tekemästä pahaa ja kääntänyt Naabalin pahuuden takaisin hänen itsensä päälle.” Sen jälkeen Daavid lähetti sanomaan Abigailille, että hän halusi tämän vaimokseen.

25:40  Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin ja sanoivat hänelle näin: ”Daavid lähetti meidät sinun luoksesi ottamaan sinut hänelle vaimoksi.”

25:41  Silloin Abigail nousi, kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: ”Katso, palvelijattaresi on valmis ryhtymään orjattareksi ja pesemään herrani palvelijoiden jalat.”

25:42  Sitten Abigail nousi kiireesti ja istuutui aasin selkään. Hän otti mukaansa myös viisi palvelijatartaan, jotka seurasivat häntä. Abigail seurasi Daavidin sanansaattajien jäljessä, ja hänestä tuli Daavidin vaimo.

25:43  Daavid oli ottanut vaimokseen myös jisreeliläisen Ahinoamin, ja niin he molemmat olivat hänen vaimojaan.

25:44  Mutta Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon, Laiksen pojalle Paltille, joka oli kotoisin Gallimista.

Chapter 26

26:1  Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja sanoivat: ”Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, Jesimonin lähellä.”

26:2  Silloin Saul lähti Siifin autiomaahan mukanaan kolmetuhatta Israelin valiomiestä, ja he etsivät sieltä Daavidia.

26:3  Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on tien varrella Jesimonin lähellä, mutta Daavid oleskeli autiomaassa. Kun Daavid ymmärsi, että Saul oli tullut hänen perässään autiomaahan,

26:4  hän lähetti vakoojia ja sai varmuuden siitä, että Saul oli todellakin tullut.

26:5  Silloin Daavid nousi ja meni paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt. Hän näki paikan, jossa Saul ja hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin poika, makasivat. Saul makasi keskellä, ja väki oli asettunut kehäksi hänen ympärilleen.

26:6  Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja kysyi: ”Kuka lähtee minun kanssani Saulin luo leiriin?” Abisai vastasi: ”Minä lähden sinun kanssasi.”

26:7  Daavid ja Abisai menivät yöllä Saulin väen luo ja näkivät, että Saul makasi piirin keskellä ja nukkui. Hänen keihäänsä oli iskettynä maahan hänen päänsä viereen, ja Abner ja väki makasivat hänen ympärillään.

26:8  Abisai sanoi Daavidille: ”Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi sinun käsiisi. Salli minun nyt keihästää hänet maahan yhdellä iskulla, toista ei tarvita.”

26:9  Mutta Daavid vastasi Abisaille: ”Älä surmaa häntä, sillä kuka on rankaisematta ojentanut kätensä Herran voideltua vastaan?”

26:10  Daavid sanoi vielä: ”Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö häntä, tai hänen kuolinpäivänsä tulee, tai hän menee sotaan ja kohtaa loppunsa siellä.

26:11  Herra varjelkoon minua ojentamasta kättäni Herran voideltua vastaan! Ota nyt kuitenkin keihäs ja vesiastia hänen päänsä vierestä, ja sitten lähdetään.”

26:12  Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin pään vierestä, ja he menivät pois. Kukaan ei nähnyt eikä huomannut mitään, eikä kukaan herännyt. He kaikki nukkuivat, sillä Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.

26:13  Kun Daavid oli päässyt laakson toiselle puolelle, hän asettui kauas vuoren laelle, pitkän välimatkan päähän leiristä.

26:14  Daavid huusi Saulin väelle ja Abnerille, Neerin pojalle: ”Etkö vastaa, Abner?” Abner vastasi: ”Kuka sinä olet, joka huudat kuninkaalle?”

26:15  Daavid sanoi Abnerille: ”Etkö sinä ole mies, jonka vertaista ei ole Israelissa? Miksi siis et vartioinut herraasi, kuningasta? Joku kansasta olisi voinut surmata kuninkaan, sinun herrasi.

26:16  Et ole hoitanut tehtävääsi hyvin. Niin totta kuin Herra elää, teidän pitää kuolla, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katso nyt! Missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänsä vieressä?”

26:17  Saul tunsi Daavidin äänen ja huusi: ”Onko se sinun äänesi, poikani Daavid?” Daavid vastasi: ”Minun ääneni, herrani kuningas.”

26:18  Hän jatkoi: ”Miksi herrani ajaa takaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt tai mitä pahaa minä muka suunnittelen?

26:19  Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo! Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, saakoon hän tuntea ruokauhrin tuoksun. Mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirotut Herran edessä. Nyt he karkottavat minut pois Herran perintöosasta ja sanovat: ’Mene ja palvele muita jumalia.’

26:20  Älköön vereni kuitenkaan vuotako maahan kaukana Herran kasvoista. Totisesti, Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua, niin kuin ajetaan peltopyytä vuorilla.”

26:21  Silloin Saul huusi: ”Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid, sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska henkeni on tänään ollut kallis sinun silmissäsi. Minä huomaan, että olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt hyvin pahasti.”

26:22  Daavid vastasi: ”Tässä on kuninkaan keihäs. Tulkoon joku nuorista miehistä tänne hakemaan sen.

26:23  Herra palkitsee jokaisen hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa mukaan. Vaikka Herra antoi sinut tänään käsiini, minä en tahtonut ojentaa kättäni Herran voideltua vastaan.

26:24  Katso, niin kuin sinun henkesi on tänään ollut suuriarvoinen minun silmissäni, niin on myös minun henkeni suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän vapauttaa minut kaikesta ahdistuksesta.”

26:25  Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Sinä olet siunattu, poikani Daavid! Sinä onnistut siinä, mihin ryhdyt.” Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa.

Chapter 27

27:1  Daavid ajatteli mielessään: ”Varmaan jonakin päivänä Saulin käsi surmaa minut. Minulla ei ole muuta keinoa kuin paeta henkeni edestä filistealaisten maahan. Silloin Saul huomaa, että minua on turha etsiä mistään Israelin alueelta, ja niin minä pelastun hänen käsistään.”

27:2  Sitten Daavid ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, lähtivät Gatin kuninkaan Aakiksen, Maaokin pojan, luo.

27:3  Daavid asettui miehineen asumaan Aakiksen luo Gatiin. Jokaisella oli perheensä mukanaan, Daavidilla molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, Naabalin leski.

27:4  Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli paennut Gatiin, Saul ei enää etsinyt häntä.

27:5  Daavid sanoi Aakikselle: ”Jos olen saanut armon sinun silmissäsi, annettakoon minulle paikka jossakin maaseutukaupungissa, että voisin asua siellä. Miksi palvelijasi asuisi sinun luonasi kuninkaankaupungissa?”

27:6  Niin Aakis antoi hänelle sinä päivänä Siklagin. Sen tähden Siklag kuuluu Juudan kuninkaille vielä nykyäänkin.

27:7  Aika, jonka Daavid asui filistealaisten maassa, oli vuosi ja neljä kuukautta.

27:8  Sieltä Daavid kävi miehineen ryöstöretkillä gesurilaisten, geseriläisten ja amalekilaisten maassa. Näitä kansoja nimittäin asui vanhastaan alueella, joka ulottuu Suuriin ja Egyptin maahan asti.

27:9  Ryöstäessään maata Daavid ei jättänyt henkiin yhtään miestä eikä naista. Hän otti lampaat, naudat, aasit, kamelit sekä vaatteet ja palasi sitten takaisin Aakiksen luo.

27:10  Aakis kysyi: ”Mihin olette tänään tehneet ryöstöretken?” Daavid vastasi: ”Juudan Etelämaahan” tai ”jerahmeelilaisten Etelämaahan” tai ”keeniläisten Etelämaahan”.

27:11  Daavid ei jättänyt henkiin yhtään miestä eikä naista vietäväksi Gatiin, sillä hän ajatteli: ”He voisivat kertoa meistä ja sanoa: ’Näin on Daavid tehnyt.’” Tämä oli hänen tapanaan koko sen ajan, jonka hän asui filistealaisten maassa.

27:12  Aakis luotti Daavidiin ja ajatteli: ”Hän on saattanut itsensä niin pahoin kansansa Israelin vihoihin, että hän tulee aina olemaan minun palvelijani.”

Chapter 28

28:1  Siihen aikaan filistealaiset kokosivat joukkonsa sotiakseen Israelia vastaan, ja Aakis sanoi Daavidille: ”Tiedäthän, että sinun on miehinesi lähdettävä minun kanssani sotajoukon mukaan.”

28:2  Daavid vastasi: ”Jos näin on, tulet näkemään, mihin palvelijasi pystyy.” Aakis sanoi Daavidille: ”Niinpä minä asetan sinut vakinaiseksi henkivartijakseni.”

28:3  Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset, ja hänet oli haudattu kotikaupunkiinsa Raamaan. Ja Saul oli poistanut maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat.

28:4  Filistealaisten koottua joukkonsa he tulivat Suunemiin ja leiriytyivät sinne. Saul puolestaan kutsui koolle koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan.

28:5  Kun Saul näki filistealaisten leirin, hän pelästyi, ja hänen sydämensä vapisi kovin.

28:6  Saul kysyi neuvoa Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle – ei unissa, ei uurimin eikä profeettojen kautta.

28:7  Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: ”Etsikää minulle nainen, jolla on vallassaan vainajahenget, niin menen hänen luokseen ja tiedustelen häneltä.” Palvelijat vastasivat hänelle: ”Een-Doorissa on nainen, jolla on vainajahenget vallassaan.”

28:8  Saul tekeytyi tuntemattomaksi pukeutuen toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle mukanaan kaksi miestä. He tulivat yöllä naisen luo, ja Saul sanoi: ”Ota puolestani yhteys vainajahenkiin ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon.”

28:9  Mutta nainen vastasi hänelle: ”Kyllä sinä tiedät, mitä Saul on tehnyt. Hänhän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tappaaksesi minut?”

28:10  Silloin Saul vannoi hänelle Herran nimeen ja sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää, tästä asiasta sinua ei syytetä.”

28:11  Nainen kysyi: ”Kenet minä nostatan sinulle?” Saul vastasi: ”Kutsu Samuel.”

28:12  Kun nainen näki Samuelin, hän huusi kovalla äänellä. Sitten nainen sanoi Saulille: ”Miksi olet pettänyt minua? Sinähän olet Saul.”

28:13  Kuningas sanoi hänelle: ”Älä pelkää vaan sano, mitä näet.” Nainen vastasi Saulille: ”Minä näen jumalolennon nousevan maasta.”

28:14  Saul kysyi naiselta: ”Minkä näköinen hän on?” Nainen vastasi: ”Vanha mies nousee ylös viittaan verhoutuneena.” Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.

28:15  Samuel sanoi Saulille: ”Miksi olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?” Saul vastasi: ”Minä olen suuressa hädässä. Filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut luotani eikä enää vastaa minulle, ei profeettojen kautta eikä unissa. Minä pyysin kutsumaan sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä.”

28:16  Mutta Samuel vastasi: ”Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut luotasi ja hänestä on tullut vihamiehesi?

28:17  Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut. Herra on repäissyt valtakunnan sinun kädestäsi ja antanut sen toiselle miehelle, Daavidille.

28:18  Koska et kuunnellut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä Herran hehkuva viha vaati, Herra on tehnyt tämän sinulle tänään.

28:19  Herra antaa sekä Israelin että sinut filistealaisten käsiin, ja huomenna sinä poikinesi olet minun luonani. Myös Israelin joukot Herra antaa filistealaisten käsiin.”

28:20  Silloin Saul kaatui pitkin pituuttaan maahan, sillä hän pelästyi kovin Samuelin puheesta. Hänen voimansa olivat lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään.

28:21  Silloin nainen meni Saulin luo ja näki, että tämä oli kauhun vallassa. Nainen sanoi hänelle: ”Sinä näit, että palvelijattaresi totteli sinua. Minä panin henkeni alttiiksi ja suostuin tekemään sen, mitä käskit.

28:22  Kuule siis sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa eteesi palanen leipää. Syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle.”

28:23  Saul kuitenkin kieltäytyi ja sanoi: ”Minä en syö.” Mutta kun hänen palvelijansa ja nainen pyytämällä pyysivät häntä, hän suostui, nousi maasta ja istuutui vuoteelle.

28:24  Naisella oli kotonaan juottovasikka, ja hän teurasti sen kiireesti. Sitten hän otti jauhoja, alusti taikinan ja leipoi siitä happamattomia leipiä.

28:25  Hän pani ruuan tarjolle Saulin ja hänen palvelijoidensa eteen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät pois vielä samana yönä.

Chapter 29

29:1  Filistealaiset kokosivat kaikki joukkonsa Afekiin, ja israelilaiset olivat leiriytyneinä Jisreelissä sijaitsevalle lähteelle.

29:2  Filistealaisten ruhtinaat tulivat satoine ja tuhansine miehineen, ja Daavid ja hänen miehensä tulivat Aakiksen kanssa viimeisinä.

29:3  Silloin filistealaisten päälliköt sanoivat: ”Keitä nuo heprealaiset ovat?” Aakis vastasi filistealaisten päälliköille: ”Tämähän on Daavid, Israelin kuninkaan Saulin palvelija, joka on ollut minun luonani vuoden tai pari. Minä en ole havainnut hänessä mitään epäilyttävää tähän päivään mennessä siitä päivästä lähtien, jona hän siirtyi luokseni.”

29:4  Filistealaisten päälliköt vihastuivat häneen ja sanoivat: ”Lähetä takaisin tuo mies! Hänen on palattava siihen paikkaan, jonka sinä olet hänelle määrännyt. Hän ei saa tulla meidän kanssamme taisteluun, ettei hän sodassa siirtyisi vastustajan puolelle. Miten hän voisi paremmin hankkia itselleen herransa suosion kuin näiden miesten päillä?

29:5  Eikö tämä ole se Daavid, jolle karkeloiden laulettiin näin: ’Saul voitti tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia’?”

29:6  Silloin Aakis kutsui Daavidin ja sanoi hänelle: ”Niin totta kuin Herra elää, sinä olet rehellinen, ja minulle olisi mieleen, että lähtisit ja tulisit minun sotaväkeni mukana, sillä siitä päivästä lähtien, jona tulit luokseni, tähän päivään asti, minä en ole havainnut sinussa mitään pahaa. Mutta ruhtinaita sinä et miellytä.

29:7  Lähde nyt takaisin ja mene rauhassa, ettet tekisi mitään, mikä ei miellytä filistealaisten ruhtinaita.”

29:8  Daavid sanoi Aakikselle: ”Mitä minä olen tehnyt? Mitä pahaa olet havainnut palvelijassasi tähän päivään mennessä siitä päivästä lähtien, jona tulin eteesi, kun en saa tulla taistelemaan herrani, kuninkaan, vihollisia vastaan?”

29:9  Aakis vastasi Daavidille: ”Minä tiedän, että sinä olet minulle mieluinen kuin Jumalan enkeli, mutta filistealaisten päälliköt sanovat: ’Hän ei saa lähteä meidän kanssamme taisteluun.’

29:10  Nouse siis varhain aamulla, sinä ja sinun herrasi palvelijat, jotka ovat tulleet kanssasi. Lähtekää varhain aamulla, kun päivä valkenee.”

29:11  Niin Daavid nousi miehineen aamuvarhaisella ja lähti paluumatkalle filistealaisten maahan, mutta filistealaiset menivät Jisreeliin.

Chapter 30

30:1  Kun Daavid miehineen tuli kolmantena päivänä Siklagiin, amalekilaiset olivat tehneet ryöstöretken Negeviin ja Siklagiin. He olivat hävittäneet Siklagin ja polttaneet sen tulella.

30:2  Siellä olevat naiset pienimmästä suurimpaan he olivat ottaneet vangiksi. He eivät olleet surmanneet ketään vaan olivat vieneet nämä pois ja menneet matkoihinsa.

30:3  Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, he näkivät, että se oli poltettu ja että heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä olivat joutuneet vangeiksi.

30:4  Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes heillä ei ollut enää voimaa itkeäkään.

30:5  Myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin leski, olivat joutuneet vangeiksi.

30:6  Daavid joutui suureen ahdinkoon, sillä kaikki olivat niin katkeroituneita poikiensa ja tyttäriensä tähden, että uhkasivat kivittää hänet. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassaan.

30:7  Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: ”Tuo minulle kasukka.” Ebjatar toi kasukan Daavidille,

30:8  ja Daavid kysyi Herralta: ”Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?” Herra vastasi hänelle: ”Aja, sillä sinä saavutat sen ja vapautat kaikki vangit.”

30:9  Silloin Daavid lähti niiden kuudensadan miehen kanssa, ja he tulivat Besorin purolle. Sinne pysähtyivät ne, jotka olivat jääneet muista jälkeen.

30:10  Niitä, jotka pysähtyivät väsyneinä eivätkä menneet Besorin puron poikki, oli kaksisataa miestä. Mutta Daavid jatkoi takaa-ajoa neljänsadan miehen kanssa.

30:11  Nämä löysivät kedolta egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat miehelle leipää syötäväksi ja vettä juotavaksi,

30:12  antoivatpa hänelle myös palan viikunakakkua ja kaksi rusinakakkua. Kun hän söi, hänen henkensä elpyi; hän ei näet ollut syönyt eikä juonut kolmeen vuorokauteen.

30:13  Daavid kysyi häneltä: ”Kenen miehiä olet ja mistä tulet?” Hän vastasi: ”Minä olen egyptiläinen nuorukainen, erään amalekilaisen miehen orja. Minun herrani jätti minut, koska sairastuin kolme päivää sitten.

30:14  Me teimme ryöstöretken kreettien Negeviin sekä Juudan heimon ja Kaalebin suvun eteläisille asuinalueille ja poltimme Siklagin tulella.”

30:15  Daavid kysyi häneltä: ”Vietkö minut sen rosvojoukon luo?” Hän vastasi: ”Vanno minulle Jumalan nimessä, ettet surmaa minua etkä luovuta minua herrani käsiin, niin minä vien sinut sen rosvojoukon luo.”

30:16  Mies vei hänet sinne, ja he näkivät amalekilaisten istuvan hajallaan kaikkialla maassa syöden, juoden ja juhlien kaiken sen suuren saaliin tähden, jonka he olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudan maasta.

30:17  Daavid hyökkäsi heidän kimppuunsa ja surmasi heitä aamuhämäristä seuraavan päivän iltaan asti, eikä heistä pelastunut kuin neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.

30:18  Daavid pelasti kaiken, minkä amalekilaiset olivat ottaneet, myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti.

30:19  Keneltäkään ei jäänyt puuttumaan mitään, ei pientä eikä suurta, ei poikaa eikä tytärtä, ei saalista eikä mitään muutakaan, mitä amalekilaiset olivat ottaneet itselleen. Kaiken Daavid toi takaisin.

30:20  Hän otti myös kaikki lampaat ja naudat. Niitä ajettiin muun karjan edellä ja sanottiin: ”Tämä on Daavidin saalis!”

30:21  Kun Daavid oli tulossa niiden kahdensadan miehen luo, jotka olivat olleet liian väsyneitä seuratakseen häntä ja jotka oli jätetty Besorin purolle, nämä lähtivät Daavidia ja hänen mukanaan olevaa joukkoa vastaan. Lähestyessään joukkoa Daavid tervehti heitä.

30:22  Silloin kaikki pahat ja kelvottomat miehet niiden joukosta, jotka olivat kulkeneet Daavidin mukana, sanoivat: ”Koska nämä eivät tulleet meidän mukanamme, me emme anna heille mitään saaliista, jonka saimme takaisin, paitsi kunkin vaimon ja lapset. Viekööt ne ja menkööt matkoihinsa.”

30:23  Daavid vastasi: ”Veljeni, näin ei tule menetellä sen kanssa, minkä Herra on meille antanut! Herra varjeli meidät ja antoi käsiimme rosvojoukon, joka oli hyökännyt kimppuumme.

30:24  Kukapa teitä kuuntelisi tässä asiassa? Taisteluun osallistuneen ja kuormaston luo jääneen osuus olkoon yhtä suuri; saalis on jaettava yhdessä.”

30:25  Näin asia on ollut siitä päivästä alkaen tähän päivään asti, sillä Daavid teki siitä säädöksen ja lain Israelissa.

30:26  Sitten Daavid tuli Siklagiin ja lähetti osan saaliista niille Juudan vanhimmille, jotka olivat hänen ystäviään, ja käski sanoa: ”Tässä on teille lahja saaliista, joka on saatu Herran vihollisilta.”

30:27  Näin hän lähetti lahjan niille, jotka asuivat Beetelissä, Negevin Raamotissa, Jattirissa,

30:28  Aroerissa, Sifmotissa, Estemoassa,

30:29  Raakalissa, jerahmeelilaisten kaupungeissa, keeniläisten kaupungeissa,

30:30  Hormassa, Boor-Aasanissa, Atakissa,

30:31  Hebronissa ja kaikilla muilla paikkakunnilla, joissa hän miehineen oli kulkenut.

Chapter 31

31:1  Mutta filistealaiset taistelivat Israelia vastaan. Israelin miehet pakenivat filistealaisia, ja heitä kaatui surmattuina Gilboanvuorella.

31:2  Filistealaiset seurasivat Saulin ja hänen poikiensa kintereillä ja surmasivat Joonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat.

31:3  Taistelu Saulia vastaan kiihtyi ankaraksi, ja kun jousimiehet havaitsivat hänet, hän haavoittui vaikeasti heidän nuolistaan.

31:4  Silloin Saul sanoi aseenkantajalleen: ”Vedä miekkasi tupesta ja lävistä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan.” Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut tehdä sitä, sillä hän pelkäsi kovin. Niin Saul otti itse miekkansa ja heittäytyi siihen.

31:5  Kun aseenkantaja näki, että Saul oli kuollut, heittäytyi hänkin miekkaansa ja kuoli yhdessä Saulin kanssa.

31:6  Niin kuolivat tuona samana päivänä Saul, hänen kolme poikaansa, hänen aseenkantajansa ja kaikki hänen miehensä.

31:7  Kun israelilaiset, jotka asuivat laakson toisella puolella ja Jordanin toisella puolella, näkivät, että Israelin miehet olivat paenneet ja että Saul poikineen oli kuollut, he jättivät kaupunkinsa ja pakenivat. Filistealaiset tulivat ja asettuivat niihin asumaan.

31:8  Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboanvuorella.

31:9  He löivät Saulilta pään poikki, ryöstivät hänen aseensa ja kuljettivat niitä ympäri filistealaisten maata julistaakseen ilosanomaansa epäjumaliensa temppeleissä ja kansan keskuudessa.

31:10  Sitten he veivät hänen aseensa Astarotin temppeliin, mutta hänen ruumiinsa he kiinnittivät Beet-Seanin muurille.

31:11  Kun Gileadin Jaabeksen asukkaat kuulivat, mitä filistealaiset olivat tehneet Saulille,

31:12  lähtivät kaikki sotakuntoiset miehet liikkeelle. He kulkivat kaiken yötä Beet-Seaniin ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas muurilta, toivat ne Jaabekseen ja polttivat ne siellä.

31:13  Sitten he ottivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jaabekseen ja paastosivat seitsemän päivää.