FinPR92 - I Samuel

Chapter 1

1:1  Sufin maan Ramataimissa, Efraimin vuoristossa, asui mies, jonka nimi oli Elkana. Hän kuului Efraimin heimoon, ja hänen isänsä oli Jeroham, Elihun poika. Elihun isä oli Tohu ja tämän isä Sufi.

1:2  Elkanalla oli kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Hanna, toisen Peninna. Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.

1:3  Elkanalla oli tapana kerran vuodessa lähteä kotikaupungistaan Siloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli Herran pappeina kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Pinehas.

1:4  Uhrattuaan Elkana antoi aina vaimolleen Peninnalle sekä hänen pojilleen ja tyttärilleen kullekin osansa uhrilihasta.

1:5  Hannallekin hän antoi yhden osan, sillä Hannaa hän rakasti, vaikka Herra ei ollut suonut tälle lapsia.

1:6  Mutta toinen vaimo, Peninna, tahtoi nöyryyttää Hannaa ja kiusasi häntä yhtenään siitä, että Herra oli jättänyt hänet lapsettomaksi.

1:7  Sama toistui vuodesta vuoteen: kun Hanna tuli pyhäkköön, Peninna aina kiusasi häntä niin että hän itki eikä voinut syödä.

1:8  Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Miksi itket, Hanna, etkä syö? Mikä sinua vaivaa? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?"

1:9  Kerran, kun he olivat lopettaneet uhriateriansa Silossa, Hanna nousi ja astui Herran eteen. Pappi Eeli istui tuolillaan pyhäkön ovenpielessä.

1:10  Murheessaan Hanna rukoili Herraa, itki katkerasti

1:11  ja teki tämän lupauksen: "Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan."

1:12  Kun Hanna rukoili pitkään Herraa, Eeli seurasi hänen suunsa liikkeitä.

1:13  Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen, huulet vain liikkuivat mutta ääntä ei kuulunut. Siksi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa

1:14  ja sanoi hänelle: "Kuinka kauan aiot viipyä täällä juopuneena? Mene selviämään humalastasi!"

1:15  Mutta Hanna vastasi: "Ei, herra, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa. Minä olen onneton nainen ja vuodatin sydämeni Jumalalle.

1:16  Älä pidä palvelijaasi kelvottomana naisena, vain suuren suruni ja huoleni takia minä rukoilin näin kauan."

1:17  Silloin Eeli sanoi hänelle: "Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä häneltä pyysit."

1:18  Hanna vastasi: "Minä kiitän sinua suopeudestasi!" Sitten hän meni pois, söi eikä ollut enää surullinen.

1:19  Varhain seuraavana aamuna he nousivat rukoilemaan Herraa. Sitten he palasivat kotiinsa Ramaan. Kun Elkana oli maannut vaimonsa Hannan kanssa, Herra vastasi Hannan rukoukseen.

1:20  Hanna tuli raskaaksi ja synnytti aikanaan pojan. Hän antoi pojalleen nimen Samuel sanoen: "Herralta minä häntä pyysin."

1:21  Kun Elkana oli seuraavana vuonna lähdössä koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle ja toimittamaan lupausuhriaan,

1:22  ei Hanna tahtonut seurata mukana, vaan sanoi miehelleen: "Sitten kun en enää imetä poikaa, vien hänet Herran kasvojen eteen, ja sinne hän saa jäädä koko elämänsä ajaksi."

1:23  Elkana vastasi hänelle: "Tee niin kuin parhaaksi näet. Pysy kotona niin kauan kuin poikaa pitää imettää. Antakoon Herra lupauksesi toteutua." Hanna jäi Ramaan ja imetti poikaansa, kunnes oli aika vieroittaa hänet.

1:24  Kun poika oli vieroitettu, Hanna otti mukaansa hänet sekä kolmivuotiaan sonnin, säkillisen jauhoja ja viinileilin, ja he menivät Silon pyhäkköön. Poika oli vielä pieni.

1:25  Siellä he teurastivat sonnin uhriksi ja veivät sitten pojan Eelin luo.

1:26  Hanna sanoi hänelle: "Herrani, niin totta kuin elät, minä olen se nainen, joka viipyi pitkään luonasi rukoilemassa Jumalaa.

1:27  Tätä poikaa minä rukoilin itselleni, ja Herra antoi minulle mitä pyysin.

1:28  Nyt minä luovutan hänet Herralle. Olkoon hän Herran oma koko elämänsä ajan." Sitten he kumartuivat rukoilemaan Herraa.

Chapter 2

2:1  Hanna rukoili sanoen: -- Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen.

2:2  Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio.

2:3  Jättäkää suuret sananne, luopukaa röyhkeistä puheistanne, sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken, hän punnitsee teot.

2:4  Soturien jouset ovat poikki, mutta maassa makaaviin palaa voima.

2:5  Jotka kerran elivät yltäkylläisyydessä, saavat niukan leipänsä toisen työssä, mutta niiltä, jotka näkivät nälkää, ei lopu ruoka. Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin.

2:6  Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.

2:7  Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa.

2:8  Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan. Maan perustukset ovat Herran, niiden varaan hän on laskenut maan.

2:9  Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen. Omin voimin ei yksikään menesty.

2:10  Ne, jotka Herraa vastustavat, joutuvat kauhun valtaan, kun Korkein jylisee taivaasta. Herra tuomitsee koko maanpiirin. Hän antakoon voimaa kuninkaalleen, hän kohottakoon pystyyn voideltunsa pään!

2:11  Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan, ja poika jäi pappi Eelin luo palvelemaan Herraa.

2:12  Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta.

2:13  Pappeina heillä oli kansaan nähden tällainen oikeus: Aina kun joku oli teurastanut uhrinsa ja oli keittämässä uhrilihaa, saapui paikalle papin palvelija mukanaan kolmipiikkinen haarukka.

2:14  Hän pisti sillä keittoastiaan, pataan, kattilaan tai ruukkuun, ja kaiken, mikä nousi haarukan mukana, pappi sai ottaa itselleen. Näin oli tehty kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siloon.

2:15  Mutta nyt papin palvelija saapui jo ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi sille, joka oli uhraamassa: "Anna papille lihaa paistiksi. Hän ei halua keitettyä lihaa, vaan raakaa."

2:16  Jos mies vastasi: "Ensin täytyy polttaa rasva, ota sitten mitä mielesi tekee", palvelija sanoi hänelle: "Ei, sinun on annettava heti, tai minä otan väkisin."

2:17  Eelin poikien rikkomus oli Herran silmissä hyvin paha, sillä he häpäisivät Herralle kuuluvan uhrin.

2:18  Mutta nuori Samuel palveli Herraa. Hänellä oli yllään pellavainen kasukka.

2:19  Joka vuosi hänen äitinsä teki häntä varten pienen viitan ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa toimittamaan vuotuista uhriaan.

2:20  Eeli siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen näin: "Herra antakoon sinulle tästä vaimosta pojan sen tilalle, joka on luovutettu Herralle!" Sen jälkeen he menivät taas kotiinsa.

2:21  Herra piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta nuori Samuel kasvoi Herran luona.

2:22  Kun Eeli oli jo hyvin vanha, hänen korviinsa kantautui, mitä hänen poikansa tekivät kaikille israelilaisille. Hän kuuli myös, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkköteltan ovella.

2:23  Silloin hän sanoi heille: "Kuinka te tällaista teette? Minä saan kuulla kaiken kansan puhuvan teidän pahoista teoistanne.

2:24  Älkää enää tehkö pahaa, poikani, sillä minä kuulen Herran kansan levittävän teistä ikäviä puheita!

2:25  Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, Jumala voi olla sovintotuomarina, mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka voi puhua hänen puolestaan?" Pojat eivät kuitenkaan totelleet isäänsä, sillä Herra oli päättänyt, että heidän piti kuolla.

2:26  Mutta nuori Samuel kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille.

2:27  Sitten tuli Eelin luo Jumalan mies ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmoittanut itseni juuri sinun esi-isillesi, kun he olivat Egyptissä faraon orjina?

2:28  Minä valitsin sinun sukusi Israelin heimojen joukosta papeikseni, suorittamaan alttaripalvelusta, polttamaan uhreja ja kantamaan efodia edessäni. Minä annoin suvullesi oikeuden kaikkiin uhreihin, joita israelilaiset tuovat.

2:29  Miksi te nyt poljette jalkoihinne ne uhrit ja lahjat, jotka olen määrännyt pyhäkköni omiksi? Miksi ajattelet poikiasi enemmän kuin minua? Miksi te lihotatte itseänne kansani Israelin uhrien parhailla paloilla?

2:30  "Sen tähden Herran, Israelin Jumalan, sana kuuluu näin: Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte aina palvella minua. Mutta nyt Herra sanoo: Näin ei tule käymään! Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään.

2:31  Tulee aika, jolloin minä murran sinun sukusi voiman, niin ettei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi.

2:32  Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä, ja vaikka minä osoitan hyvyyttäni Israelille, ei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi.

2:33  Kaikkia perheesi jäseniä minä en alttarini äärestä tuhoa, jotten sokaisisi silmiäsi ja riuduttaisi voimiasi, mutta enimmät heistä kaatuvat miekkaan.

2:34  Poikiesi Hofnin ja Pinehasin kohtalo on sinulle merkkinä: he kuolevat molemmat samana päivänä.

2:35  "Mutta minä asetan itselleni papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja mieleni mukaisesti. Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka saa aina toimittaa virkaa minun voideltuni edessä.

2:36  Ne, jotka ovat jäljellä sinun suvustasi, tulevat nöyrästi pyytämään häneltä kolikkoa ja leipää sanoen: 'Anna minun avustaa jossakin papin tehtävässä, jotta saisin edes leipäpalan ruoakseni.'"

Chapter 3

3:1  Nuori Samuel palveli Herraa Eelin luona. Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä usein nähty.

3:2  Eräänä iltana Eeli oli jo mennyt nukkumaan. Hänen silmänsä olivat hämärtyneet niin että hän tuskin näki.

3:3  Jumalan lamppu paloi vielä, ja Samuel oli asettunut nukkumaan pyhäkköön, jossa Jumalan liitonarkku oli.

3:4  Silloin Herra kutsui Samuelia nimeltä. Hän vastasi: "Täällä minä olen",

3:5  juoksi Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Mutta Eeli vastasi: "En minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan." Samuel palasi vuoteelleen.

3:6  Herra huusi uudelleen: "Samuel!" Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Mutta Eeli vastasi: "Ei, poikani, en minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan."

3:7  Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle.

3:8  Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa,

3:9  ja hän sanoi: "Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee." Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen.

3:10  Silloin Herra tuli, seisahtui ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!" Samuel vastasi: "Puhu, palvelijasi kuulee."

3:11  Herra sanoi Samuelille: "Pian minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka siitä kuulee, sen molemmat korvat soivat.

3:12  Sinä päivänä toteutan sen, mitä olen puhunut Eelille ja hänen suvulleen, alusta loppuun saakka.

3:13  Olen sanonut hänelle, että ikuinen tuomioni kohtaa hänen sukuaan, koska hän tiesi poikiensa halventavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa.

3:14  Sen tähden minä vannon Eelin suvulle: eivät uhrit eivätkä lahjat koskaan sovita Eelin suvun rikosta."

3:15  Samuel makasi paikallaan aamuun saakka ja avasi sitten pyhäkön ovet. Hän ei uskaltanut kertoa näkyään Eelille,

3:16  mutta Eeli kutsui häntä: "Samuel, poikani!" Hän vastasi: "Täällä minä olen."

3:17  Eeli kysyi: "Mitä hän puhui sinulle? Älä salaa sitä minulta. Kohdatkoon sinua Jumalan viha nyt ja aina, jos salaat minulta sanankin siitä, mitä hän sinulle puhui."

3:18  Silloin Samuel kertoi hänelle kaiken mitään salaamatta, ja Eeli sanoi: "Hän on Herra. Hän tekee niin kuin hyväksi näkee."

3:19  Kun Samuel varttui, Herra oli hänen kanssaan eikä sallinut yhdenkään hänen sanansa osua harhaan.

3:20  Näin koko Israel Danista Beersebaan saakka oppi tietämään, että Herra oli uskonut Samuelille profeetan tehtävän.

3:21  Siitä alkaen Herra ilmestyi jatkuvasti Silossa ja ilmoitti siellä Samuelille tahtonsa.

Chapter 4

4:1  Ja koko Israel alkoi kuunnella Samuelia. Sitten israelilaiset lähtivät sotaretkelle filistealaisia vastaan ja pystyttivät leirinsä Eben- Eserin tienoille. Vihollisen sotajoukko oli leiriytynyt Afekiin.

4:2  Kun filistealaiset olivat järjestäneet joukkonsa israelilaisia vastaan, puhkesi kiivas taistelu. Filistealaiset löivät israelilaiset, ja näitä kaatui taistelukentälle noin neljätuhatta.

4:3  Kun sotaväki oli palannut leiriinsä, Israelin johtajat sanoivat: "Miksi Herra antoi tänään filistealaisten voittaa meidät? Meidän täytyy noutaa Silosta Herran liitonarkku. Kun se on mukanamme, se pelastaa meidät vihollistemme vallasta."

4:4  Niin he lähettivät miehiä Siloon, ja nämä toivat sieltä Herran Sebaotin liitonarkun, hänen, jonka istuinta kerubit kannattavat. Jumalan liitonarkun mukana seurasivat Eelin pojat Hofni ja Pinehas.

4:5  Kun Herran liitonarkku saapui leiriin, israelilaiset kohottivat sellaisen riemuhuudon, että maa järisi.

4:6  Filistealaisetkin kuulivat huudon ja sanoivat: "Mikä valtava riemuhuuto heprealaisten leiristä kuuluu?" Saatuaan tietää, että Herran arkku oli tullut leiriin,

4:7  filistealaiset pelästyivät, sillä he uskoivat, että leiriin oli tullut jumalia. He huusivat: "Voi meitä! Tällaista ei ole ikinä ennen sattunut.

4:8  Voi meitä! Kuka pelastaa meidät noiden mahtavien jumalien käsistä? Nehän ovat samoja jumalia, jotka löivät egyptiläisiä autiomaassa niin monilla onnettomuuksilla!

4:9  Filistealaiset, pysykää nyt lujina ja olkaa miehiä! Muuten te saatte palvella orjina heprealaisia samoin kuin he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa!"

4:10  Sitten filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja israelilaiset jäivät häviölle ja pakenivat teltoilleen. Tappio oli hyvin raskas, kolmekymmentätuhatta israelilaista sotilasta kaatui.

4:11  Jumalan arkku jäi vihollisen haltuun, ja Eelin pojat Hofni ja Pinehas saivat surmansa.

4:12  Eräs Benjaminin heimon mies juoksi vielä samana päivänä taistelukentältä Siloon saakka. Hän oli repäissyt pukunsa rikki ja sirotellut multaa hiuksiinsa.

4:13  Hänen tullessaan Eeli istui tuolilla portin pielessä odottamassa tietoja, sillä hänen sydämensä vapisi Jumalan arkun takia. Kun mies kertoi uutisensa kaupungissa, siellä nousi suuri hätähuuto.

4:14  Sen kuultuaan Eeli kysyi: "Miksi kansa huutaa?" Silloin mies riensi Eelin luo kertomaan sanomansa hänelle.

4:15  Eeli oli jo yhdeksänkymmenenkahdeksan, ja hänen silmänsä olivat himmenneet, niin ettei hän enää nähnyt.

4:16  Mies sanoi Eelille: "Minä tulen taistelukentältä, lähdin tänään sieltä pakoon." Eeli kysyi: "Poikani, mitä on tapahtunut?"

4:17  Sanantuoja vastasi: "Israelin joukot pakenivat filistealaisten tieltä, ja tappiot ovat suuret. Myös molemmat poikasi, Hofni ja Pinehas, saivat surmansa, ja Jumalan arkku jäi vihollisen käsiin."

4:18  Kun hän mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui tuoliltaan taaksepäin portin pieleen, niin että hänen niskansa murtui ja hän kuoli; hän oli näet vanha ja painava. Neljänkymmenen vuoden ajan hän oli johtanut tuomarina Israelia.

4:19  Eelin miniä, Pinehasin vaimo, odotti lasta ja oli viimeisillään. Kun hän sai kuulla, että Jumalan arkku oli jäänyt vihollisen saaliiksi ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet, hän lyyhistyi maahan ankarissa synnytystuskissa.

4:20  Kun hän oli jo kuolemaisillaan, paikalla olevat naiset sanoivat: "Ei hätää, olet saanut pojan." Mutta hän ei vastannut eikä välittänyt heidän puheistaan.

4:21  Pojalle hän antoi nimen Ikabod sanoen: "Mennyttä on Israelin kunnia" -- tällä hän tarkoitti sekä Jumalan arkun että appensa ja miehensä menetystä.

4:22  Siksi hän sanoi: "Mennyttä on Israelin kunnia, sillä Jumalan arkku on viety."

Chapter 5

5:1  Filistealaiset ottivat haltuunsa Jumalan arkun ja veivät sen Eben-Eseristä Asdodiin.

5:2  Siellä he panivat sen Dagonin temppeliin Dagonin patsaan viereen.

5:3  Varhain seuraavana aamuna asdodilaiset huomasivat, että Dagon oli kaatunut kasvoilleen Herran liitonarkun eteen. He nostivat Dagonin takaisin paikoilleen.

5:4  Mutta kun he seuraavana aamuna nousivat, Dagon makasi jälleen kasvoillaan Jumalan arkun edessä. Patsaan pää ja kädet olivat katkenneina kynnyksen vierellä, ja vain vartalo oli enää huoneessa.

5:5  Tämän vuoksi eivät Dagonin papit eivätkä hänen temppelissään kävijät vieläkään saa Asdodissa astua Dagonin huoneen kynnykselle.

5:6  Herran käsi painoi raskaana asdodilaisia, ja hän saattoi heidät kauhun valtaan iskemällä paiseita sekä heihin että ympäristön asukkaisiin.

5:7  Kun asdodilaiset näkivät, mitä tapahtui, he sanoivat: "Israelin Jumalan arkku ei saa jäädä tänne luoksemme, sillä hänen kätensä ahdistaa meitä ja jumalaamme Dagonia."

5:8  He kutsuivat koolle kaikki filistealaisten päämiehet ja kysyivät heiltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä Israelin Jumalan arkulle?" He vastasivat: "Siirrettäköön Israelin Jumalan arkku Gatiin." Niin Israelin Jumalan arkku vietiin sinne.

5:9  Mutta silloin Herran käsi saattoi Gatin kauhun ja sekasorron valtaan. Hän iski märkiviä paiseita kaikkiin kaupungin asukkaisiin, niin ylhäisiin kuin alhaisiin.

5:10  Silloin he lähettivät Jumalan arkun Ekroniin, mutta kun Jumalan arkku saapui sinne, ekronilaiset huusivat hädissään: "Nyt ne ovat tuoneet Israelin Jumalan arkun meidän luoksemme! Aikovatko ne tappaa koko tämän kaupungin väen?"

5:11  He kutsuivat koolle kaikki filistealaisten päämiehet ja sanoivat: "Lähettäkää Israelin Jumalan arkku takaisin sinne, minne se kuuluu! Muuten se tappaa meidät kaikki." Koko kaupungissa vallitsi kuolemankauhu, sillä Herran käsi lepäsi raskaana sen päällä.

5:12  Ne, jotka olivat vielä hengissä, olivat täynnä paiseita, ja heidän hätähuutonsa kuului taivaaseen saakka.

Chapter 6

6:1  Kun Herran arkku oli ollut filistealaisten maassa seitsemän kuukautta,

6:2  filistealaiset kysyivät papeilta ja ennustajilta: "Mitä meidän pitäisi tehdä Herran arkulle? Sanokaa meille, millä tavalla voisimme lähettää sen takaisin oikeaan paikkaansa."

6:3  Nämä vastasivat: "Jos nyt lähetätte pois Israelin Jumalan arkun, älkää lähettäkö vain sitä, vaan pankaa sen mukaan hänelle hyvityslahja. Silloin te voitte hyvinkin parantua ja näette, miksi Jumalan käsi ei ole lakannut ahdistamasta teitä."

6:4  Filistealaiset kysyivät: "Mitä meidän on pantava mukaan hyvitykseksi?" He vastasivat: "Filistealaisten päämiesten lukumäärän mukaan viisi kultaista paiseen kuvaa ja viisi kultaista rotan kuvaa, sillä sama vitsaus on kohdannut niin päämiehiänne kuin teitä kaikkia.

6:5  Tehkää kuvat paiseistanne ja rotista, jotka hävittävät maatanne, ja antakaa ne Israelin Jumalalle osoittaaksenne, että taivutte hänen tahtoonsa. Ehkä hän sitten nostaa raskaan kätensä teidän päältänne ja jumalienne ja maanne päältä.

6:6  Miksi olisitte yhtä itsepäisiä kuin egyptiläiset ja farao? Joutuivathan hekin päästämään israelilaiset pois maastaan sen jälkeen kun Herra oli kurittanut heitä.

6:7  Tehkää siis nyt uudet vaunut ja ottakaa kaksi äsken poikinutta lehmää, jotka eivät vielä koskaan ole kantaneet iestä niskassaan. Valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta viekää niiden vasikat tarhaan pois emäinsä luota.

6:8  Asettakaa Herran arkku vaunuihin, pankaa sen viereen lippaaseen kultaesineet, jotka annatte mukaan hyvitykseksi, ja lähettäkää sitten arkku matkaan.

6:9  Pitäkää Herran arkkua silmällä: jos se lähtee kotiseutuaan kohti, Bet-Semesiin päin, silloin tämä suuri onnettomuus on Herran aiheuttama, mutta jos käy toisin, me tiedämme, ettei hänen kätensä ole lyönyt meitä, vaan kaikki on ollut pelkkää sattumaa."

6:10  Filistealaiset tekivät niin. He ottivat kaksi äsken poikinutta lehmää, valjastivat ne vaunujen eteen ja sulkivat niiden vasikat tarhaan.

6:11  Vaunuihin he kuormasivat Herran arkun sekä lippaan, jossa olivat kultarotat ja heidän paiseittensa kuvat.

6:12  Lehmät lähtivät suoraa päätä liikkeelle pitkin Bet-Semesin tietä ja kulkivat, koko ajan ammuen, suoraan eteenpäin, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Filistealaisten päämiehet seurasivat perässä Bet-Semesin seudulle saakka.

6:13  Bet-Semesin asukkaat olivat laaksossa korjaamassa vehnäsatoaan. Äkkiä he näkivät arkun ja riemastuivat.

6:14  Vaunut saapuivat bet-semesiläisen Joosuan pellolle ja pysähtyivät sinne suuren kiven luo. Siellä kylän asukkaat pilkkoivat vaunujen laudat polttopuiksi ja teurastivat lehmät polttouhriksi Herralle.

6:15  Mutta leeviläiset nostivat vaunuista Herran arkun ja sen mukana tulleen lippaan, jossa kultaesineet olivat, ja asettivat ne suurelle kivelle. Sinä päivänä Bet- Semesin asukkaat uhrasivat sekä poltto- että teurasuhreja Herralle.

6:16  Kun filistealaisten viisi päämiestä olivat nähneet kaiken tämän, he palasivat vielä samana päivänä Ekroniin.

6:17  Niistä kultapaiseista, jotka filistealaiset lähettivät Herralle, oli yksi hyvityksenä Asdodin puolesta, yksi Gazan, yksi Askelonin, yksi Gatin ja yksi Ekronin puolesta.

6:18  Kultarottia oli viisi: yhtä monta kuin oli filistealaisten päämiehiä ja heidän linnoitettuja, kylien ympäröimiä kaupunkejaan. Se suuri kivi, jolle Herran arkku asetettiin, on vielä nykyäänkin bet-semesiläisen Joosuan pellolla.

6:19  Bet-Semesin asukkaista vain Jekonjan suku ei iloinnut nähdessään Herran arkun. Herra iski siitä kuoliaaksi seitsemänkymmentä miestä, ja kaupungissa oli suru, koska hän oli lyönyt heitä niin pahoin.

6:20  Bet-Semesin asukkaat sanoivat: "Ei kukaan voi kestää Herran, tämän pyhän Jumalan, edessä. Mihin hänen arkkunsa voitaisiin viedä täältä?"

6:21  He lähettivät sananviejät Kirjat-Jearimin asukkaiden luo sanomaan: "Filistealaiset ovat palauttaneet Herran arkun. Tulkaa hakemaan se täältä!"

Chapter 7

7:1  Kirjat-Jearimin miehet tulivat ja ottivat Herran arkun mukaansa. He veivät sen kukkulalle Abinadabin taloon ja vihkivät hänen poikansa Eleasarin sen vartijaksi.

7:2  Oli kulunut jo pitkä aika, kaksikymmentä vuotta, siitä kun liitonarkku oli päätynyt Kirjat-Jearimiin. Silloin koko Israel kääntyi Herran puoleen.

7:3  Samuel sanoi israelilaisille: "Jos te koko sydämestänne haluatte palata Herran luo, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja jumalattaret, noudattakaa aina Herran tahtoa ja palvelkaa ainoastaan häntä! Silloin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä."

7:4  Israelilaiset hävittivätkin baalit ja astartet ja palvelivat ainoastaan Herraa.

7:5  Sitten Samuel sanoi: "Kootkaa israelilaiset Mispaan, niin minä rukoilen teidän puolestanne Herraa."

7:6  Mispassa Samuel näet jakoi oikeutta israelilaisille. He kokoontuivat sinne, ammensivat vettä, kaatoivat sen maahan Herran edessä, paastosivat sen päivän ja lausuivat: "Me olemme rikkoneet Herraa vastaan."

7:7  Kun filistealaiset kuulivat israelilaisten kokoontuneen Mispaan, he lähtivät päämiestensä johtamina marssimaan heitä vastaan. Sen kuullessaan israelilaiset pelästyivät

7:8  ja sanoivat Samuelille: "Huuda kaikin voimin avuksi Herraa, meidän Jumalaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä!"

7:9  Silloin Samuel otti karitsan ja uhrasi sen kokonaan polttouhrina Herralle. Hän huusi Herraa israelilaisten puolesta, ja Herra vastasi hänen rukoukseensa.

7:10  Samuelin uhratessa filistealaiset kävivät hyökkäykseen israelilaisia vastaan, mutta silloin Herra jylisi ukkosen pauhuna filistealaisten yllä ja saattoi heidät sekasortoon, niin että israelilaiset löivät heidät.

7:11  Sitten Israelin miehet lähtivät Mispasta ajamaan takaa filistealaisia ja tappoivat heitä vielä Bet-Karin länsipuolella.

7:12  Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: "Tähän asti Herra on auttanut meitä."

7:13  Näin kukistettiin filistealaiset, eivätkä he enää tulleet Israelin alueille, vaan Herran käsi piti heidät aloillaan niin kauan kuin Samuel eli.

7:14  Filistealaisten valtaamat kaupungit palautuivat Israelin haltuun Ekronista Gatiin saakka, ja israelilaiset vapauttivat myös niiden ympäristön filistealaisten vallasta. Rauha säilyi myös Israelin ja amorilaisten välillä.

7:15  Samuel toimi israelilaisten tuomarina koko elämänsä ajan.

7:16  Joka vuosi hän kiersi Betelissä, Gilgalissa ja Mispassa ja jakoi näissä paikoissa oikeutta israelilaisille.

7:17  Sitten hän aina palasi Ramaan, sillä hänen kotinsa oli siellä ja sieltä käsin hän johti tuomarina Israelia. Sinne hän oli myös rakentanut Herran alttarin.

Chapter 8

8:1  Kun Samuel tuli vanhaksi, hän asetti kaksi poikaansa israelilaisten tuomareiksi.

8:2  Vanhemman pojan nimi oli Joel ja nuoremman Abia; he toimivat tuomareina Beersebassa.

8:3  Samuelin pojat eivät kuitenkaan seuranneet isänsä jälkiä, vaan tahtoivat käyttää asemaansa hyödykseen, ottivat vastaan lahjuksia ja antoivat vääriä tuomioita.

8:4  Siksi Israelin vanhimmat kokoontuivat ja menivät Samuelin luo Ramaan.

8:5  He sanoivat hänelle: "Sinusta on tullut vanha, eivätkä poikasi ole seuranneet sinun jälkiäsi. Anna meille kuningas meitä johtamaan, niinhän muillakin kansoilla on."

8:6  Samuel pahastui kovin siitä, että he pyysivät häneltä kuningasta johtajakseen. Hän rukoili Herraa,

8:7  mutta Herra vastasi hänelle: "Tee niin kuin he pyytävät. Eivät he ole hylänneet sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan.

8:8  He tekevät nyt sinulle saman, mitä ovat tehneet minulle siitä alkaen kun toin heidät pois Egyptistä: kerran toisensa jälkeen he ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia.

8:9  Mutta suostu heidän pyyntöönsä. Varoita kuitenkin heitä vakavasti ja muistuta heitä siitä, millaiset oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka heitä hallitsee."

8:10  Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta.

8:11  Näin hän sanoi: "Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä

8:12  ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita.

8:13  Myös tyttärenne hän ottaa teiltä hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.

8:14  Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen.

8:15  Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen.

8:16  Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään.

8:17  Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen.

8:18  Silloin te nostatte hätähuudon kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta sinä päivänä Herra ei vastaa valitukseenne."

8:19  Kansa ei kuitenkaan välittänyt Samuelin puheesta vaan sanoi: "Ei, kuningas meidän täytyy saada!

8:20  Vasta silloin me olemme muiden kansojen veroisia, kun oma kuninkaamme hallitsee meitä, käy edellämme ja johtaa sotiamme."

8:21  Samuel kuunteli, mitä kansalla oli sanottavana, ja kertoi sen Herralle.

8:22  Herra vastasi Samuelille: "Tee niin kuin he tahtovat. Anna heille kuningas." Silloin Samuel sanoi Israelin miehille: "Palatkaa kukin kaupunkiinne!"

Chapter 9

9:1  Benjaminin heimossa oli rikas ja mahtava mies, jonka nimi oli Kis. Hänen isänsä oli Abiel, Serorin poika. Serorin isä oli Bekorat ja tämän isä benjaminilainen Afiah.

9:2  Hänellä oli nuori ja komea poika, jonka nimi oli Saul. Koko Israelissa ei ollut komeampaa miestä kuin Saul, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita.

9:3  Kerran Saulin isän aasintammat lähtivät karkuteille. Kis sanoi pojalleen Saulille: "Ota mukaasi palvelija ja mene etsimään aaseja."

9:4  Niin he kulkivat Efraimin vuoriston ja Salisan alueen halki, mutta eivät löytäneet aaseja. Sitten he kulkivat Saalimin alueen halki, mutta niitä ei ollut sielläkään. He jatkoivat kulkuaan koko Benjaminin maan halki eivätkä vieläkään löytäneet niitä.

9:5  Kun he tulivat Sufin alueelle, Saul sanoi palvelijalle: "Käännytään jo takaisin kotiin, muuten isä alkaa hätäillä meidän vuoksemme ja unohtaa aasit."

9:6  Mutta palvelija sanoi: "Kuule, tuossa kaupungissa asuu kuuluisa Jumalan mies. Kaikki, mitä hän sanoo, käy toteen. Poiketaan vielä siellä. Ehkä hän pystyy neuvomaan, minnepäin meidän pitäisi mennä."

9:7  Saul vastasi: "Entä mitä meillä on antaa hänelle, jos poikkeamme siellä? Leipäkin on jo loppunut pusseistamme, eikä meillä ole muutakaan, mikä kelpaisi lahjaksi Jumalan miehelle. Mitäpä meillä voisi olla?"

9:8  Mutta palvelija sanoi Saulille: "Minulla on neljännessekeli hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, niin hän neuvoo, minnepäin meidän pitää mennä."

9:9  Saul vastasi hänelle: "Hyvä on, lähdetään sitten." Ja he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies asui.

9:10  Kun he nousivat rinnettä ylös kaupunkiin, heitä vastaan tuli tyttöjä, jotka olivat menossa hakemaan vettä, ja he kysyivät näiltä: "Onkohan näkijä kotona?" --

9:11  Muinoin israelilaisilla oli näet tapana sanoa: "Mennään näkijän luo", kun he lähtivät kysymään neuvoa Jumalalta. Siihen aikaan profeettaa sanottiin näkijäksi. --

9:12  Tytöt vastasivat: "On, menkää vain suoraan eteenpäin. Mutta pitäkää kiirettä! Hän on tullut tänään kaupunkiin, sillä tänä päivänä kansa viettää juhlaa uhrikukkulalla.

9:13  Kun tulette kaupunkiin, voitte tavata hänet ennen kuin hän lähtee uhriaterialle. Kansahan ei voi ruveta syömään ennen kuin hän tulee siunaamaan uhrin. Vasta sitten kutsuvieraat saavat ruveta syömään. Menkää nyt kaupunkiin, niin tapaatte hänet heti."

9:14  He lähtivät kaupunkiin, mutta kun he olivat ehtineet portille, Samuel oli jo menossa uhrikukkulalle ja tuli heitä vastaan.

9:15  Päivää ennen Saulin tuloa Herra oli ilmoittanut Samuelille näin:

9:16  "Huomenna tähän aikaan lähetän luoksesi erään benjaminilaisen miehen, ja sinun tulee voidella hänet kansani Israelin hallitsijaksi. Hän pelastaa kansani filistealaisten käsistä, sillä minä olen nähnyt kansani hädän ja kuullut sen avunhuudot."

9:17  Kun Samuel nyt näki Saulin, Herra ilmoitti hänelle: "Tuossa on se mies, josta sinulle puhuin. Hän saa johtaa kansaani."

9:18  Saul meni porttikäytävässä Samuelin luo ja kysyi häneltä: "Voitko sanoa minulle, missä näkijä asuu?"

9:19  Samuel vastasi: "Minä olen se näkijä. Mene edelläni uhrikukkulalle, niin te saatte syödä tänään minun kanssani. Aamulla saat jatkaa matkaasi, ja silloin myös vastaan kysymyksiin, jotka askarruttavat mieltäsi.

9:20  Älä ole enää huolissasi aasiesi takia, jotka ovat olleet kolme päivää kateissa, sillä ne ovat löytyneet. Kenellepä Israelissa kuuluisi kaikkein paras, ellei sinulle ja sinun suvullesi!"

9:21  Mutta Saul sanoi: "Minähän olen benjaminilainen. Kuulun Israelin pienimpään heimoon, ja sukuni on mitättömin Benjaminin heimon suvuista. Miksi sinä minulle tällaista puhut?"

9:22  Samuel vei Saulin ja hänen palvelijansa uhrikukkulan majaan ja asetti heidät istumaan parhaille paikoille kutsuvieraiden joukkoon, joita oli noin kolmekymmentä.

9:23  Sitten Samuel sanoi keittäjälle: "Tuo nyt se uhrilihan pala, jonka annoin sinulle ja käskin panna erilleen."

9:24  Keittäjä otti esille reisipalan ja rasvahännän ja pani ne Saulin eteen. Samuel sanoi: "Siinä on nyt edessäsi se pala, jota on pidetty erillään. Syö! Se on varattu sinulle tässä juhlassa, johon olen kutsunut kansan." Niin Saul söi sinä päivänä Samuelin kanssa.

9:25  Sitten he palasivat uhrikukkulalta kaupunkiin. Saulille tehtiin vuode kattotasanteelle, ja hän nukkui siellä.

9:26  Aamunkoitteessa Samuel huusi Saulille ylös katolle: "Nouse! Minä lähden saattamaan sinua." Saul nousi, ja he menivät yhdessä ulos.

9:27  Kun he olivat tulleet kaupungin laidalle, Samuel sanoi Saulille: "Käske palvelijasi mennä edeltä." Palvelijan mentyä Samuel jatkoi: "Pysähdy hetkeksi, niin minä ilmoitan sinulle Jumalan sanan."

Chapter 10

10:1  Samuel otti esille öljypullon, kaatoi siitä öljyä Saulin päähän, suuteli häntä ja sanoi: "Nyt Herra on voidellut sinut oman kansansa hallitsijaksi. Sinä saat johtaa Herran kansaa, ja sinä pelastat kansan kaikkien sen vihollisten vallasta. Herra antaa sinulle myös merkin siitä, että hän on voidellut sinut kansansa hallitsijaksi.

10:2  Kun lähdet luotani, tapaat kaksi miestä Raakelin haudan lähellä Selsahissa, Benjaminin alueen rajalla. He sanovat sinulle: 'Ne aasit, joita lähdit etsimään, ovat löytyneet, mutta isäsi ei niitä enää muistakaan. Nyt hän on huolissaan teistä ja miettii, mitä voisi tehdä poikansa hyväksi.'

10:3  Kun sitten jatkat matkaasi ja saavut Taborin tammen kohdalle, sinua vastaan tulee kolme miestä, jotka ovat menossa Jumalan luo Beteliin. Yhdellä heistä on mukanaan kolme karitsaa, toisella kolme uhrileipää ja kolmannella viiniruukku.

10:4  He tervehtivät sinua ystävällisesti ja antavat sinulle kaksi leipää, ja sinun pitää ottaa ne vastaan.

10:5  Sen jälkeen tulet Jumalan kukkulalle Gebaan, missä on filistealaisten vartiosto. Saapuessasi kaupunkiin tapaat joukon profeettoja, jotka ovat tulossa uhrikukkulalta. Heidän edellään soivat harput ja rummut, huilut ja lyyrat, ja he ovat hurmoksissa.

10:6  Silloin Herran henki valtaa sinut ja sinäkin joudut hurmoksiin ja muutut toiseksi ihmiseksi.

10:7  Kun nämä ennusmerkit toteutuvat, tee, mitä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on sinun kanssasi.

10:8  Mene sen jälkeen edelläni Gilgaliin. Minä tulen sinne luoksesi uhraamaan poltto- ja yhteysuhreja. Odota seitsemän päivää, niin tulen sinne ja ilmoitan, mitä sinun pitää tehdä."

10:9  Samalla hetkellä kun Saul kääntyi lähteäkseen pois Samuelin luota, Jumala antoi hänelle uuden sydämen, ja kaikki nämä ennusmerkit toteutuivat samana päivänä.

10:10  Saulin saapuessa Gebaan profeettajoukko tuli häntä vastaan ja Jumalan henki valtasi hänet, niin että hänkin joutui hurmoksiin ja liittyi heihin.

10:11  Kun ne, jotka vanhastaan tunsivat Saulin, näkivät hänet hurmostilassa profeettojen joukossa, he sanoivat toisilleen: "Mitä Kisin pojalle on tapahtunut? Onko Saulistakin tullut profeetta?"

10:12  Eräs heistä lisäsi vielä: "Kenenkäs poikia nämä ovat?" Näin syntyi sananparsi "Onko Saulkin profeetta?".

10:13  Hurmostilan mentyä ohi Saul nousi uhrikukkulalle.

10:14  Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltaan: "Missä te olette olleet?" Saul vastasi: "Aaseja etsimässä, ja kun niitä ei näkynyt missään, menimme Samuelin luo."

10:15  Saulin setä sanoi: "Kerrohan, mitä hän sanoi teille."

10:16  Mutta Saul vastasi vain: "Hän kertoi meille, että aasit ovat löytyneet", eikä maininnut sedälleen sanaakaan kuninkuudesta, josta Samuel oli puhunut.

10:17  Samuel kutsui kansan Herran luo Mispaan

10:18  ja sanoi siellä israelilaisille: "Herra, Israelin Jumala, on sanonut näin: 'Minä toin Israelin pois Egyptistä ja vapautin teidät niin Egyptin kuin muidenkin teitä sortaneiden valtakuntien alaisuudesta.'

10:19  Mutta nyt te olette hylänneet Jumalanne, joka on pelastanut teidät kaikista onnettomuuksista ja vaaroista. Te olette sanoneet: 'Ei, anna meille kuningas!' Asettukaa siis nyt Herran eteen heimoittain ja suvuittain."

10:20  Samuel toi kunkin Israelin heimon vuorollaan Herran eteen ja toimitti arvonnan, ja arpa osui Benjaminin heimoon.

10:21  Sitten hän toi esiin vuorollaan kunkin Benjaminin heimon suvun, ja arpa osui Matrin sukuun ja siinä Sauliin, Kisin poikaan. He etsivät Saulia mutta eivät löytäneet.

10:22  Silloin he vielä kysyivät Herralta: "Onko se mies jo tullut tänne?" Herra vastasi: "Tuolla hän on, piilossa varusteiden seassa."

10:23  He juoksivat sinne ja toivat Saulin esiin, ja kun hän seisoi kansan keskellä, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita.

10:24  Samuel sanoi kansalle: "Näettekö, millaisen miehen Herra on valinnut? Koko Israelissa ei ole hänen veroistaan!" Silloin kansa kohotti riemunhuudon: "Eläköön kuningas!"

10:25  Sitten Samuel luetteli kansalle oikeudet, jotka kuuluivat kuninkaalle, kirjoitti ne kirjaan ja talletti sen pyhäkköön Herran eteen. Sen jälkeen Samuel päästi kaikki lähtemään kotiin.

10:26  Myös Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen mukanaan lähtivät ne soturit, joiden sydäntä Jumala oli koskettanut.

10:27  Mutta oli myös kelvottomia miehiä, jotka sanoivat: "Mitä hyötyä meille hänestä on?" He eivät antaneet Saulille arvoa eivätkä tuoneet hänelle lahjoja.

Chapter 11

11:1  ryhtyi ammonilainen Nahas piirittämään Gileadin Jabesia. Silloin Jabesin miehet sanoivat Nahasille: "Solmi kanssamme liitto, niin me rupeamme sinun alamaisiksesi."

11:2  Mutta ammonilainen Nahas vastasi heille: "Solmin kyllä kanssanne liiton, mutta sillä ehdolla, että saan repiä jokaiselta teistä oikean silmän ja häväistä siten koko Israelin."

11:3  Jabesin vanhimmat sanoivat hänelle: "Anna meille aikaa seitsemän päivää, niin me lähetämme sananviejän kaikkialle Israeliin. Jos kukaan ei auta meitä, antaudumme sinulle."

11:4  Kun sananviejät saapuivat Saulin kaupunkiin Gibeaan ja kertoivat kansalle asiansa, kaikki puhkesivat itkuun.

11:5  Saul tuli juuri silloin kyntöhärkineen pellolta ja kysyi: "Mikä kansalla on hätänä, kun kaikki itkevät?" Hänelle kerrottiin, mitä Jabesin miehet olivat sanoneet.

11:6  Kun Saul sen kuuli, Herran henki valtasi hänet ja hänessä syttyi viha.

11:7  Hän hakkasi härkäparin kappaleiksi, lähetti ne sananviejien mukana eri puolille Israelia ja käski sanoa: "Näin käy sen karjalle, joka ei lähde Saulin ja Samuelin mukaan sotaan!" Silloin Herra saattoi koko kansan pyhän pelon valtaan, ja kaikki lähtivät yhtenä miehenä liikkeelle.

11:8  Kun Saul piti katselmuksen Besekissä, heitä oli kolmesataatuhatta miestä Israelista ja Juudasta kolmekymmentätuhatta.

11:9  Saul sanoi sananviejille, jotka olivat tulleet sinne: "Ilmoittakaa tämä Gileadin Jabesin kansalle: Huomenna, kun aurinko hehkuu kuumimmillaan, teille tulee pelastus." Kun sananviejät palasivat ja kertoivat sen Jabesin asukkaille, nämä riemastuivat.

11:10  Mutta Nahasille Jabesin miehet sanoivat: "Huomenna lähdemme kaupungista teitä vastaan, ja te saatte tehdä meille mitä hyväksi näette!"

11:11  Seuraavana aamuna Saul jakoi joukkonsa kolmeen osastoon. Ne tunkeutuivat viimeisen yövartion aikaan ammonilaisten leiriin, ja kun päivä oli kuumimmillaan, ammonilaiset oli lyöty. Henkiin jääneet syöksyivät pakoon ja hajaantuivat kuka minnekin.

11:12  Silloin kansa sanoi Samuelille: "Ketkä ne olivat, jotka sanoivat: 'Saulko muka olisi kuninkaamme'? Tuokaa ne miehet tänne, niin me tapamme heidät!"

11:13  Mutta Saul vastasi: "Tänä päivänä ei tapeta enää ketään, sillä tänään Herra on pelastanut Israelin."

11:14  Ja Samuel sanoi kansalle: "Menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus."

11:15  He menivät kaikki Gilgaliin ja julistivat siellä Herran edessä Saulin kuninkaaksi. He teurastivat siellä myös yhteysuhreja Herralle, ja Saul ja kaikki israelilaiset viettivät ilojuhlaa.

Chapter 12

12:1  Samuel sanoi koko Israelille: "Minä olen totellut teitä ja tehnyt niin kuin pyysitte. Olen asettanut teille kuninkaan.

12:2  Nyt kuninkaanne johtaa teitä, mutta minä olen jo vanha ja harmaa, ja poikani seisovat joukossanne. Minä olen kuitenkin johtanut teitä nuoruudestani alkaen tähän päivään saakka

12:3  ja seison nyt tässä. Esittäkää siis valituksenne minua vastaan tässä Herran ja hänen voideltunsa edessä. Keneltä olen riistänyt härän tai aasin? Kenelle olen tehnyt vääryyttä? Ketä olen sortanut? Kenen rikoksia olen katsonut sormieni läpi lahjusten tähden? Sanokaa, niin olen valmis hyvittämään kaiken!"

12:4  He vastasivat: "Et ole sortanut meitä etkä ole tehnyt meille vääryyttä. Et ole riistänyt keneltäkään mitään."

12:5  Samuel sanoi heille: "Herra on yhdessä voideltunsa kanssa tänään todistajana siitä, että käteni ovat puhtaat." Ja kansa vastasi: "Hän on todistajana."

12:6  Sitten Samuel sanoi kansalle: "Herra on todistajana, hän, joka antoi teille Mooseksen ja Aaronin ja toi isänne pois Egyptistä.

12:7  Odottakaa, niin minä tutkin vielä kanssanne Herran edessä kaikki ne pelastusteot, jotka hän on tehnyt teille ja isillenne.

12:8  "Kun Jaakobin suku oli mennyt Egyptiin ja kun teidän isänne siellä huusivat Herraa avukseen, hän lähetti Mooseksen ja Aaronin, ja he johtivat isänne pois Egyptistä ja toivat heidät asumaan tänne.

12:9  Mutta kun isänne unohtivat Herran, Jumalansa, hän luovutti heidät Siseralle, Hasorin sotaväen päällikölle, ja filistealaisille ja Moabin kuninkaalle, ja he kaikki kävivät isienne kimppuun.

12:10  Silloin isänne huusivat taas avukseen Herraa ja sanoivat: 'Olemme tehneet syntiä, sillä olemme hylänneet Herran ja palvelleet baaleja ja astarteja. Pelasta nyt meidät vihollistemme käsistä, niin me palvelemme ainoastaan sinua.'

12:11  Herra lähetti silloin Jerubbaalin, Barakin, Jeftan ja Samuelin ja pelasti teidät kaikkialla vihollistenne käsistä, niin että saatoitte jälleen asua turvassa.

12:12  "Mutta kun näitte ammonilaisten kuninkaan Nahasin hyökkäävän kimppuunne, te sanoitte minulle: 'Ei, kuningas hallitkoon meitä!' Kuitenkin oikea kuninkaanne on Herra, teidän Jumalanne.

12:13  Tässä teillä nyt on valitsemanne kuningas, jota itsellenne pyysitte. Herra on antanut teille kuninkaan.

12:14  Jos te aina kunnioitatte, palvelette ja tottelette Herraa, Jumalaanne, ettekä kapinoi hänen käskyjään vastaan, silloin Herra on teidän ja teidän kuninkaanne kanssa.

12:15  Mutta jos ette tottele Herraa vaan kapinoitte hänen käskyjään vastaan, Herran käsi sattuu teihin ja kuninkaaseenne.

12:16  "Pysykää vielä paikoillanne ja katselkaa ihmettä, jonka Herra tekee teidän nähtenne.

12:17  Nyt on vehnänkorjuun aika. Mutta kun kutsun Herraa, hän lähettää ukkosen ja sateen. Siitä tiedätte, että pyytäessänne itsellenne kuningasta olette pahasti rikkoneet Herraa vastaan."

12:18  Samuel kutsui Herraa, ja vielä sinä päivänä Herra lähetti ukkosen ja sateen. Kaikissa heräsi suuri pelko Herraa ja Samuelia kohtaan.

12:19  Kansa sanoi Samuelille: "Rukoile palvelijoittesi puolesta Herraa, Jumalaasi, jottei meidän tarvitsisi kuolla, vaikka kaikkien syntiemme lisäksi teimme senkin rikkomuksen, että pyysimme itsellemme kuningasta."

12:20  Samuel vastasi kansalle: "Älkää pelätkö. Te teitte kyllä tämän rikkomuksen, mutta älkää enää kääntykö pois seuraamasta Herraa. Palvelkaa aina Herraa kaikesta sydämestänne.

12:21  Älkää eksykö seuraamaan olemattomia jumalia. Ne eivät pysty auttamaan eivätkä pelastamaan, sillä olemattomia ne ovat.

12:22  Suuren nimensä kunnian tähden Herra ei tahdo hylätä teitä, kun hän kerran on nähnyt hyväksi ottaa teidät omaksi kansakseen.

12:23  Enkä minäkään voi tehdä sellaista syntiä Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta puolestanne. Minä opetan teille sen, mikä on hyvää ja oikein.

12:24  Kunnioittakaa ainoastaan Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti kaikesta sydämestänne! Muistakaa suuria tekoja, jotka hän on tehnyt hyväksenne!

12:25  Mutta jos jatkatte pahoja tekojanne, teidät ja kuninkaanne pyyhkäistään pois."

Chapter 13

13:1  Tullessaan kuninkaaksi Saul oli kolmikymmenvuotias, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.

13:2  Saul valitsi israelilaisista kolmetuhatta miestä ja piti heistä kaksituhatta luonaan Mikmasissa ja Betelin vuorilla. Tuhat miestä jäi Jonatanin luo Benjaminin Gebaan, mutta muun väen Saul päästi kotiin.

13:3  Sitten Jonatan tuhosi Gebassa filistealaisten vartioston, ja filistealaiset saivat kuulla, että heprealaiset olivat nousseet kapinaan. Saul käski puhaltaa hälytystorvea kaikkialla Israelissa,

13:4  ja koko Israel kuuli tämän viestin: "Saul on tuhonnut filistealaisten vartioston, ja nyt he hautovat kostoa." Kutsua noudattaen kansa kokoontui Saulin luo Gilgaliin.

13:5  Filistealaiset kokosivat joukkonsa ryhtyäkseen sotaan Israelia vastaan. Heillä oli kolmekymmentätuhatta sotavaunua, kuusituhatta ratsumiestä sekä jalkaväkeä yhtä paljon kuin on hiekkaa meren rannalla. He marssivat Israelin alueelle ja leiriytyivät Mikmasiin, Bet-Avenista itään.

13:6  Kun israelilaiset huomasivat joutuneensa ahtaalle filistealaisten painostaessa, he piiloutuivat luoliin, kallionkoloihin ja vuorille, kuoppiin ja vesisäiliöihin.

13:7  Jotkut menivät jopa Jordanin yli Gadin heimon alueelle ja Gileadiin. Saul pysytteli kuitenkin Gilgalissa, ja väki kokoontui peloissaan hänen luokseen.

13:8  Hän odotti Samuelin määräämän ajan, seitsemän päivää, mutta Samuel ei tullutkaan Gilgaliin, ja kansa alkoi hajaantua Saulin luota.

13:9  Silloin Saul sanoi: "Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhrit!" Hän uhrasi polttouhrin,

13:10  mutta juuri kun uhritoimitus oli päättymässä, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä,

13:11  mutta Samuel sanoi: "Mitä sinä olet tehnyt?" Saul vastasi: "Näin kansan hajaantuvan luotani, etkä sinäkään tullut määräaikaan mennessä. Filistealaiset olivat jo koolla Mikmasissa,

13:12  ja minä ajattelin: 'Nyt he hyökkäävät tänne Gilgaliin, enkä minä ole voinut pyytää Herralta apua.' Siksi rohkenin uhrata polttouhrin."

13:13  Samuel vastasi: "Olet tehnyt tyhmästi! Jos olisit noudattanut Herran, Jumalasi, sinulle antamaa käskyä, hän olisi nyt vahvistanut kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi.

13:14  Mutta nyt kuninkuutesi ei enää pysy, vaan Herra etsii mielensä mukaisen miehen ja määrää hänet kansansa hallitsijaksi, koska et noudattanut Herran käskyä."

13:15  Sen sanottuaan Samuel lähti Gilgalista. Jäljelle jäänyt väki lähti Saulin mukana Gilgalista sotajoukon luo Benjaminin Gebaan. Siellä Saul tarkasti luonaan pysyneet joukot, ja niitä oli noin kuusisataa miestä.

13:16  Saul, hänen poikansa Jonatan ja heidän mukanaan olevat miehet jäivät Benjaminin Gebaan. Filistealaisten leiri oli Mikmasissa.

13:17  Leiristä lähti kolme joukkoa ryöstöretkille. Yksi niistä meni Ofraan päin Sualin alueelle,

13:18  toinen Bet-Horoniin päin ja kolmas kohti autiomaata, seudulle, joka on Seboimin laakson yläpuolella.

13:19  Koko Israelissa ei siihen aikaan ollut ainoatakaan seppää, koska filistealaiset pelkäsivät israelilaisten tekevän itselleen miekkoja ja keihäitä.

13:20  Israelilaisten oli pakko mennä filistealaisten luo saadakseen aurojensa terät, kuokkansa, kirveensä ja sirppinsä teroitetuiksi;

13:21  aurojen ja kuokkien teroitus maksoi kaksi kolmannessekeliä, kirveiden teroitus ja piikin kiinnittäminen sauvaan yhden kolmannessekelin.

13:22  Niinpä ei sodan syttyessä koko Saulin ja Jonatanin väestä kellään muulla ollut miekkaa eikä keihästä kuin Saulilla itsellään ja Jonatanilla.

13:23  Filistealaisten etuvartio asettui Mikmasin solaan. kimppuun

Chapter 14

14:1  Eräänä päivänä Saulin poika Jonatan sanoi aseenkantajalleen: "Tule, mennään solan poikki filistealaisten etuvartion luo." Isälleen hän ei maininnut mitään.

14:2  Saulilla oli telttansa Migronin granaattiomenapuun alla Geban lähistöllä, ja hänellä oli mukanaan noin kuusisataa miestä.

14:3  Efodia kantoi Ahia, Ikabodin veljen Ahitubin poika, jonka isänisä oli Pinehas, Silossa Herran pappina toimineen Eelin poika. Kukaan miehistä ei tiennyt Jonatanin lähdöstä.

14:4  Solassa, jonka poikki Jonatan aikoi mennä filistealaisten etuvartion luo, on molemmilla puolilla jyrkkä kallioseinämä. Toisen nimi on Boses ja toisen Senne,

14:5  toinen niistä kohoaa pohjoisessa Mikmasin puolella ja toinen etelässä Geban puolella.

14:6  Jonatan sanoi aseenkantajalleen: "Mennään tuonne noiden ympärileikkaamattomien etuvartion kohdalle. Ehkäpä Herra auttaa meitä. Herra voi kyllä antaa voiton yhtä hyvin pienen kuin suurenkin joukon voimin."

14:7  Aseenkantaja vastasi hänelle: "Tee kuten hyväksi näet. Jatka vain eteenpäin, minä seuraan sinua, minne menetkin."

14:8  Jonatan sanoi: "Hyvä! Mennään noiden miesten luo ja näyttäydytään heille.

14:9  Jos he sanovat meille: 'Pysykää paikoillanne, kunnes me tulemme sinne', niin seisomme aloillamme emmekä kiipeä heidän luokseen.

14:10  Mutta jos he sanovat: 'Kiivetkää tänne', silloin kiipeämme. Se on merkki siitä, että Herra antaa heidät meidän käsiimme."

14:11  Kun he astuivat filistealaisten vartion näkyviin, filistealaiset sanoivat: "Kas! Heprealaiset alkavat ryömiä ulos koloista, joissa ovat piileskelleet."

14:12  Ja vartioston miehet huutelivat Jonatanille ja hänen aseenkantajalleen: "Kiivetkää tänne, niin näytämme teille jotakin!" Silloin Jonatan sanoi aseenkantajalleen: "Kiipeä perässäni! Nyt Herra on antanut filistealaiset Israelin käsiin."

14:13  Jonatan kiipesi jyrkännettä käsin ja jaloin, ja aseenkantaja seurasi perässä. Jonatanin edetessä filistealaiset kaatuivat maahan, ja hänen jäljessään tuleva aseenkantaja pisti heidät kuoliaaksi.

14:14  Tässä ensimmäisessä kahakassa Jonatan ja hänen aseenkantajansa tappoivat puolen kyntövaon pituisella matkalla parikymmentä miestä.

14:15  Silloin pakokauhu valtasi koko filistealaisten sotajoukon niin ylhäällä leirissä kuin etuvartiossakin, ja myös ryöstelemässä olevat osastot joutuivat pelon valtaan. Maa vavahteli, ja kaikkialla syntyi valtava kauhu.

14:16  Saulin tähystäjät Benjaminin Gebassa huomasivat vihollisjoukkojen ryntäilevän sinne tänne.

14:17  Silloin Saul sanoi väelleen: "Tarkastakaa joukot ja ottakaa selvää, onko joku poissa leiristämme." Joukot tarkastettiin, ja silloin huomattiin, että Jonatan ja hänen aseenkantajansa olivat poissa.

14:18  Saul sanoi Ahialle: "Tuo tänne efodi!" Ahia näet kantoi silloin efodia israelilaisten edellä.

14:19  Mutta kun Saulin puhuessa papille sekasorto filistealaisten leirissä kävi yhä pahemmaksi, Saul sanoi: "Ei, anna sen olla!"

14:20  Saul ja hänen joukkonsa kohottivat sotahuudon ja lähtivät taisteluun. Filistealaiset olivat jo nostaneet miekkansa toisiaan vastaan, ja sekasorto oli täydellinen.

14:21  Ne heprealaiset, jotka aikaisemmin olivat joutuneet filistealaisten palvelukseen ja lähteneet heidän mukanaan sotaankin, siirtyivät Saulin ja Jonatanin johtamien israelilaisten puolelle.

14:22  Kun Efraimin vuoristossa piileskelleet israelilaiset kuulivat filistealaisten lähteneen pakoon, hekin yhtyivät taisteluun ja takaa-ajoon.

14:23  Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin. Taistelu jatkui Bet-Avenin länsipuolelle saakka,

14:24  ja israelilaiset olivat lopen väsyneitä. Saul oli vannottanut joukkojaan sanoen: "Kirottu se mies, joka syö jotakin ennen iltaa, ennen kuin olen kostanut vihollisilleni." Sen vuoksi he eivät olleet maistaneetkaan ruokaa.

14:25  Tuolla seudulla oli joka puolella mehiläispesiä, jopa maassakin oli hunajaa.

14:26  Kun sotilaat tulivat pesien luo, he näkivät hunajan valuvan niistä, mutta kukaan ei ottanut sitä suuhunsa, koska kaikki muistivat valansa ja pelkäsivät.

14:27  Mutta Jonatan ei ollut kuullut isänsä vannottavan väkeään. Niinpä hän kastoi sauvansa kärjen hunajakennoon, pisti hunajaa suuhunsa ja virkistyi niin että hänen silmänsä kirkastuivat.

14:28  Silloin yksi miehistä sanoi hänelle: "Sinun isäsi vannotti meitä kovasti ja sanoi: 'Kirottu se mies, joka syö tänään jotakin!' Sen takia kaikki ovat väsyksissä."

14:29  Jonatan vastasi: "Isäni on tuottanut tälle maalle onnettomuuden. Näettehän, miten silmäni kirkastuivat, kun vain vähän maistoin tätä hunajaa.

14:30  Jos sotilaatkin saisivat syödä ruokaa, joka on jäänyt vihollisilta saaliiksi, millaisen tappion me nyt tuottaisimmekaan filistealaisille!"

14:31  Israelilaiset löivät sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmasista Aijaloniin saakka.

14:32  Lopen uupuneina ja nälissään miehet syöksyivät saaliin kimppuun, ottivat lampaita, härkiä ja vasikoita, teurastivat ne paljaalla maalla ja söivät veristä lihaa.

14:33  Mutta jotkut menivät kertomaan Saulille: "Miehet rikkovat Herran käskyä. He syövät veristä lihaa." Saul vastasi: "Te olette tehneet pahan rikkomuksen. Vierittäkää nyt tänne suuri kivi!"

14:34  Sen jälkeen hän sanoi heille: "Menkää joka puolelle miesten luo ja käskekää heitä tuomaan sonninsa ja lampaansa tänne ja teurastamaan ja syömään ne täällä. Silloin he eivät syö veristä lihaa eivätkä riko Herran käskyä." Kaikki miehet toivat sinä iltana sonninsa Saulin luo, ja he teurastivat ne siellä.

14:35  Näin Saul rakensi Herralle alttarin. Se oli ensimmäinen alttari, jonka hän rakensi Herralle.

14:36  Saul sanoi: "Meidän pitää vielä tänä yönä hyökätä filistealaisten kimppuun ja ahdistaa heitä aamunkoittoon saakka. Silloin voimme tuhota heidät viimeiseen mieheen." Sotilaat vastasivat: "Tee niin kuin parhaaksi näet." Mutta pappi sanoi: "Meidän täytyy ensin kysyä neuvoa Jumalalta."

14:37  Saul kysyi Jumalalta: "Lähdenkö ajamaan takaa filistealaisia? Annatko heidät israelilaisten käsiin?" Mutta tällä kertaa Herra ei vastannut.

14:38  Silloin Saul sanoi: "Kaikki päälliköt, tulkaa tänne, että saamme selville, mistä synnistä tämä johtuu!

14:39  Niin totta kuin Herra, Israelin pelastaja, elää: vaikka minun poikani Jonatan olisi tähän syypää, hänenkin olisi nyt kuoltava!" Mutta sotilaat olivat vaiti.

14:40  Saul sanoi israelilaisille: "Asettukaa te toiselle puolelle, niin minä ja poikani Jonatan asetumme toiselle." Sotilaat vastasivat Saulille: "Tee niin kuin parhaaksi näet."

14:41  Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: "Miksi et vastannut tänään palvelijallesi? Jos minä tai poikani Jonatan olemme syyllistyneet rikokseen, anna silloin, Herra, Israelin Jumala, vastaukseksi urim, mutta jos kansasi Israel on syyllinen, anna tummim." Arpa osui Jonataniin ja Sauliin, ja muut pääsivät vastuusta.

14:42  Sitten Saul käski: "Heittäkää arpaa minun ja poikani Jonatanin välillä!" Ja arpa osui Jonataniin.

14:43  Saul sanoi Jonatanille: "Kerro minulle, mitä olet tehnyt." Jonatan vastasi: "Olen maistellut sauvani kärjellä hiukan hunajaa. Minä olen valmis kuolemaan."

14:44  Saul sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha, jollet sinä nyt kuole, Jonatan!"

14:45  Mutta sotilaat huusivat Saulille: "Pitäisikö Jonatanin kuolla, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei ikinä! Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius saa pudota hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on tänään tekonsa tehnyt." Ja sotilaat lunastivat Jonatanin vapaaksi kuolemasta.

14:46  Saul ei ajanut filistealaisia takaa pitemmälle, vaan palasi takaisin, ja niin filistealaiset pääsivät menemään omalle alueelleen.

14:47  Lujitettuaan asemansa Israelin kuninkaana Saul taisteli kaikkialla vihollisiaan vastaan. Näitä olivat Moab, Ammon, Edom, Soban kuninkaat ja filistealaiset. Hän oli voittoisa kaikkialla, minne kääntyikin.

14:48  Hän osoitti voimansa lyömällä myös amalekilaiset ja lopettamalla ryöstäjien retket Israelin alueille.

14:49  Saulin pojat olivat Jonatan, Jisvi ja Malkisua. Hänellä oli myös kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Merab ja nuoremman Mikal.

14:50  Saulin vaimo oli Ahinoam, Ahimaasin tytär. Sotaväen päällikkönä oli Abner, joka oli Saulin sedän Nerin poika.

14:51  Saulin isä Kis ja Abnerin isä Ner olivat molemmat Abielin poikia.

14:52  Kiivas sota filistealaisia vastaan jatkui koko Saulin elinajan, ja siksi Saul otti joukkoihinsa jokaisen rohkean ja voimakkaan miehen, jonka vain sattui näkemään.

Chapter 15

15:1  Samuel sanoi Saulille: "Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis, mitä Herra käskee.

15:2  Näin on Herra Sebaot puhunut: 'Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä.

15:3  Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.'"

15:4  Saul kutsui kokoon sotaväen ja tarkasti sen Telaimissa. Väkeä oli kaksisataatuhatta jalkamiestä sekä lisäksi kymmenentuhatta miestä Juudasta.

15:5  Saul tuli amalekilaisten kaupungin tienoille ja asettui väijyksiin kuivillaan olevaan joenuomaan.

15:6  Keniläisille Saul lähetti viestin: "Luopukaa amalekilaisista ja siirtykää muualle, etten joutuisi tuhoamaan teitä yhdessä amalekilaisten kanssa. Tehän osoititte ystävyyttä israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä." Ja keniläiset siirtyivät pois amalekilaisten joukosta.

15:7  Sitten Saul löi amalekilaiset koko alueella Havilasta aina Suriin, Egyptin rajoille asti.

15:8  Hän otti elävänä vangiksi Amalekin kuninkaan Agagin, mutta kaikki muut hän julisti Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hakkasi miekalla maahan.

15:9  Paitsi Agagia Saul ja hänen miehensä säästivät myös parhaat lampaat ja vuohet, härät ja lehmät, vohlat ja karitsat ja kaiken muun arvokkaan omaisuuden. Niitä he eivät halunneet tuhota, mutta kaiken arvottoman ja turhan he hävittivät.

15:10  Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana:

15:11  "Minä kadun, että tein Saulista kuninkaan, sillä hän on luopunut minusta eikä ole täyttänyt käskyäni." Samuel kauhistui ja huusi Herraa avuksi koko yön.

15:12  Seuraavana aamuna Samuel meni tapaamaan Saulia, mutta hänelle kerrottiin: "Saul lähti Karmeliin pystyttämään muistokiveä voittonsa kunniaksi. Sieltä hän on mennyt edelleen Gilgaliin."

15:13  Samuel meni Gilgaliin Saulin luo, ja Saul tervehti häntä sanoen: "Herra siunatkoon sinua! Olen täyttänyt Herran käskyn."

15:14  Mutta Samuel sanoi: "Mitä tämä lampaiden määkinä sitten on? Entä lehmien ammuminen, joka tuolta kuuluu?"

15:15  Saul vastasi: "Ne on otettu amalekilaisilta. Miehet säästivät parhaat lampaat, sonnit ja lehmät uhriksi Herralle, sinun Jumalallesi. Kaiken muun olemme tuhonneet."

15:16  Samuel sanoi Saulille: "Ole vaiti! Minä kerron sinulle, mitä Herra puhui minulle viime yönä." Saul sanoi: "Kerro!"

15:17  Samuel sanoi: "Vaikka olit omasta mielestäsi mitätön, Herra voiteli sinut Israelin kuninkaaksi, ja sinä olet Israelin heimojen päämies.

15:18  Herra lähetti sinut toteuttamaan tätä käskyä: 'Julista Herralle kuuluvaksi uhriksi pahantekijät, nuo amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet hävittänyt viimeisenkin heistä.'

15:19  Miksi et totellut Herraa, vaan syöksyit ryöstämään saalista ja rikoit Herran tahtoa vastaan?"

15:20  Saul vastasi Samuelille: "Minähän tottelin Herraa ja lähdin minne hän minut lähetti. Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kaiken muun tuhosin.

15:21  Saaliista miehet ottivat lampaita ja muuta karjaa, parhaan osan siitä, mikä piti tuhota. Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi."

15:22  Silloin Samuel sanoi: -- Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva.

15:23  Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.

15:24  Saul vastasi Samuelille: "Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa.

15:25  Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen."

15:26  Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas."

15:27  Kun Samuel kääntyi lähteäkseen pois, Saul tarttui hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi.

15:28  Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi.

15:29  Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu."

15:30  Saul sanoi: "Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!"

15:31  Niin Samuel palasi Saulin kanssa, ja Saul meni rukoilemaan Herraa.

15:32  Sitten Samuel käski: "Tuokaa tänne Agag, Amalekin kuningas!" Agag tuli hänen luokseen kahlehdittuna ja sanoi: "Kuinka katkeraa onkaan kuolla!"

15:33  Samuel sanoi: -- Koska sinun miekkasi on vienyt äideiltä lapset, sinun äitisi, jos kukaan, on jäävä lastaan vaille. Ja Samuel iski Agagin kappaleiksi Herran pyhäkössä Gilgalissa.

15:34  Sitten Samuel lähti Ramaan, ja Saul palasi kotiinsa Saulin Gibeaan.

15:35  Eikä Samuel enää eläessään nähnyt Saulia. Herra katui, että oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan, ja Samuel suri Saulia kuin kuollutta.

Chapter 16

16:1  Herra sanoi Samuelille: "Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan."

16:2  Samuel kysyi: "Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!" Herra vastasi: "Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle.

16:3  Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan."

16:4  Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: "Onko kaikki hyvin, näkijä?"

16:5  Hän vastasi: "Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle." Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.

16:6  Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: "Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa."

16:7  Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen."

16:8  Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: "Tätäkään Herra ei ole valinnut."

16:9  Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: "Tätäkään Herra ei ole valinnut."

16:10  Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: "Herra ei ole valinnut ketään näistä."

16:11  Sitten Samuel kysyi Iisailta: "Tässäkö ovat kaikki poikasi?" Iisai vastasi: "Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa." Samuel sanoi Iisaille: "Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla."

16:12  Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: "Tämä se on, voitele hänet!"

16:13  Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel palasi Ramaan.

16:14  Herran henki siirtyi pois Saulista, ja Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa häntä.

16:15  Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Huomaathan, että Jumalan lähettämä paha henki ahdistaa sinua.

16:16  Antakoon siis kuninkaamme käskyn, niin palvelijasi hakevat miehen, joka osaa soittaa harppua. Jos paha henki taas yllättää sinut, hän soittaa harppuaan ja sinun tulee hyvä olla."

16:17  Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää taitava soittaja ja tuokaa hänet luokseni."

16:18  Eräs hänen sotilaansa sanoi silloin: "Minä tunnen betlehemiläisen Iisain pojan, joka osaa soittaa hyvin. Hän on urhea ja hyvä soturi, viisas puheissaan ja komeannäköinen, ja Herra on hänen kanssaan."

16:19  Saul lähetti sananviejien mukana Iisaille käskyn: "Toimita luokseni poikasi Daavid, lammaspaimen."

16:20  Iisai kuormasi aasin selkään leipiä ja lähetti ne sekä karitsan ja viinileilin poikansa Daavidin mukana Saulille.

16:21  Niin Daavid tuli Saulin luo ja jäi hänen palvelukseensa. Saul mieltyi häneen suuresti ja teki hänestä aseenkantajansa.

16:22  Iisaille Saul lähetti viestin: "Poikasi Daavid saa pysyä palveluksessani, sillä pidän hänestä kovin."

16:23  Aina kun Jumalan lähettämä paha henki yllätti Saulin, Daavid tarttui harppuunsa ja soitti. Silloin Saulin ahdistus helpotti, hänen tuli parempi olla ja paha henki jätti hänet rauhaan.

Chapter 17

17:1  Filistealaiset kokosivat taas joukkonsa ryhtyäkseen sotaan. He kerääntyivät Juudan Sokoon ja pystyttivät leirinsä Sokon ja Asekan välimaastoon Efes-Dammimiin.

17:2  Myös israelilaiset kokoontuivat Saulin johdolla yhteen, pystyttivät leirinsä Elanlaaksoon ja järjestäytyivät taisteluun filistealaisia vastaan.

17:3  Filistealaiset pysyttelivät vuorella, israelilaiset olivat toisella vuorella heitä vastapäätä, ja heidän välissään oli laakso.

17:4  Filistealaisten leiristä astui esiin kaksintaistelija. Hän oli nimeltään Goljat, kotoisin Gatista, ja hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan mittainen.

17:5  Päässään hänellä oli pronssikypärä ja yllään pronssinen suomuhaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä.

17:6  Jalkojensa suojana hänellä oli pronssiset säärykset ja olallaan tappara.

17:7  Hänen keihäänsä varsi oli kuin kangaspuiden tukki, ja sen rautakärki painoi kuusisataa sekeliä. Hänen edellään kulki kilvenkantaja.

17:8  Goljat seisahtui ja huusi israelilaisten riveihin päin: "Miksi te kaikki ryhtyisitte taisteluun? Tässä teillä on filistealainen! Te olette Saulin miehiä, valitkaa siis joukostanne yksi, joka tulee tänne minua vastaan.

17:9  Jos hän voittaa minut taistelussa ja tappaa minut, meistä tulee teidän orjianne, mutta jos minä voitan ja tapan hänet, teistä tulee meidän orjiamme ja te joudutte palvelemaan meitä."

17:10  Sitten filistealainen sanoi: "Minä olen nyt häpäissyt Israelin joukot. Lähettäkää jo mies tänne, niin että pääsemme taistelemaan!"

17:11  Kun Saul ja israelilaiset kuulivat filistealaisen sanat, he säikähtivät ja joutuivat pelon valtaan.

17:12  Daavid oli Juudan Betlehemissä asuvan efratilaisen miehen poika. Miehen nimi oli Iisai, ja hänellä oli kahdeksan poikaa. Saulin aikana Iisai oli jo hyvin iäkäs.

17:13  Iisain kolme vanhinta poikaa olivat lähteneet Saulin kanssa sotaan. Sotaretkelle lähteneistä pojista vanhin oli nimeltään Eliab, toinen Abinadab ja kolmas Samma.

17:14  Daavid oli pojista nuorin. Kolme vanhinta olivat lähteneet Saulin mukaan,

17:15  mutta Daavid palasi aina välillä Saulin luota Betlehemiin paimentamaan isänsä lampaita.

17:16  Filistealainen astui samalla tavoin esiin joka aamu ja ilta neljänkymmenen päivän ajan.

17:17  Kerran Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota tästä säkillinen paahdettuja jyviä ja kymmenen leipää ja vie ne kiireesti veljillesi leiriin.

17:18  Vie myös heidän päällikölleen nämä kymmenen juustoa. Ota selville, miten veljesi voivat, ja tuo heiltä jokin merkki käynnistäsi.

17:19  He ovat Saulin ja koko Israelin sotaväen kanssa Elanlaaksossa taistelemassa filistealaisia vastaan."

17:20  Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat toisten huostaan ja lähti matkaan, kuten Iisai oli käskenyt.

17:21  Kun hän saapui leirin keskelle, israelilaiset ja filistealaiset järjestäytyivät taisteluun toisiaan vastaan ja sotilaat riensivät sotahuutoa huutaen taistelurintamaan.

17:22  Daavid jätti kantamuksensa kuormaston vartijan haltuun, juoksi rivistöjen luo ja meni tervehtimään veljiään.

17:23  Hänen puhellessaan heidän kanssaan astui filistealaisten riveistä esille gatilainen kaksintaistelija, joka tunnettiin nimellä Goljat Filistealainen. Goljat lausui samat sanat kuin aikaisemminkin, ja Daavid kuuli mitä hän sanoi.

17:24  Kun israelilaiset näkivät taistelijan, he vetäytyivät kauhuissaan taaksepäin

17:25  ja sanoivat toisilleen: "Katsokaa, nyt se mies tulee! Taas hän astuu esiin pilkkaamaan israelilaisia. Jos joku pystyy tappamaan tuon miehen, kuningas tekee hänestä upporikkaan, antaa hänelle tyttärensä ja nostaa koko hänen sukunsakin Israelin etuoikeutettujen joukkoon."

17:26  Daavid sanoi silloin lähellä seisoville miehille: "Mitä se siis saa, joka tappaa tuon filistealaisen ja pelastaa Israelin häpeästä? Mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen oikein on, kun hän uskaltaa pilkata elävän Jumalan taistelurivejä?"

17:27  Sotilaat kertoivat hänelle samaan tapaan kuin aikaisemminkin, mitä se mies saisi, joka tappaisi Goljatin.

17:28  Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: "Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut."

17:29  Daavid sanoi: "Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö täällä saa edes puhua?"

17:30  Sitten hän kääntyi erään toisen miehen puoleen ja teki saman kysymyksen, ja sotilaat vastasivat hänelle samoin kuin aikaisemminkin.

17:31  Mutta Daavidin puheet pantiin merkille ja ne kerrottiin Saulille, ja Saul lähetti hakemaan hänet luokseen.

17:32  Daavid sanoi Saulille: "Kuninkaan ei pidä menettää rohkeuttaan! Minä, sinun palvelijasi, menen taistelemaan tuon filistealaisen kanssa."

17:33  Saul sanoi Daavidille: "Ei sinusta ole taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vasta poikanen, ja hän on ollut soturi nuoruudestaan asti."

17:34  Mutta Daavid vastasi: "Minä, sinun palvelijasi, olen paimentanut isäni lampaita. Kun leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumastani,

17:35  minä lähdin sen perään ja löin sitä ja tempasin lampaan sen kidasta. Kun se hyökkäsi kimppuuni, minä tartuin sitä parrasta ja hakkasin sen hengiltä.

17:36  Minä olen tappanut sekä leijonan että karhun. Tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen käy samoin, koska hän on pilkannut elävän Jumalan taistelurivejä."

17:37  Daavid sanoi vielä: "Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!"

17:38  Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan.

17:39  Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja Daavid riisui ne yltään.

17:40  Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista.

17:41  Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja.

17:42  Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi.

17:43  Hän huusi Daavidille: "Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?" Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen

17:44  ja sanoi: "Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!"

17:45  Mutta Daavid vastasi: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.

17:46  Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. Minä katkaisen kaulasi ja syötän sinut ja koko filistealaisten sotajoukon raadot taivaan linnuille ja villipedoille. Silloin koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala,

17:47  ja koko tämä joukko tajuaa, että Herra voi auttaa ilman miekkaa ja keihästä. Sota on Herran vallassa, ja hän antaa teidät meidän käsiimme."

17:48  Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan,

17:49  pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan.

17:50  Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.

17:51  Daavid juoksi filistealaisen luo, tarttui hänen miekkaansa ja veti sen tupesta, iski hänet kuoliaaksi ja hakkasi häneltä miekalla pään poikki. Nähdessään sankarinsa kuolleen filistealaiset lähtivät pakoon.

17:52  Silloin Israelin ja Juudan miehet kohottivat riemuhuudon ja lähtivät takaa- ajoon. He seurasivat filistealaisia aina Gatiin ja Ekronin porteille asti, ja ruumiita virui pitkin Saaraimin tietä Gatiin ja Ekroniin saakka.

17:53  Sitten israelilaiset lopettivat rajun takaa- ajonsa ja palasivat ryöstämään filistealaisten leiriä.

17:54  Daavid otti Goljatin pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta Goljatin varusteet hän jätti telttaansa.

17:55  Kun Saul oli nähnyt Daavidin lähtevän filistealaista vastaan, hän kysyi Abnerilta, sotaväen päälliköltä: "Abner, kenen poika tuo nuori mies on?" Abner vastasi: "En totta tosiaan tiedä."

17:56  Kuningas sanoi: "Mene sitten kysymään, kenen poika tuo reipas nuorukainen on!"

17:57  Kun Daavid tuli takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet mukaansa ja vei Saulin eteen; kädessään Daavidilla oli filistealaisen pää.

17:58  Saul kysyi häneltä: "Nuori mies, kenen poika sinä olet?" Daavid vastasi: "Olen palvelijasi Iisain poika Betlehemistä."

Chapter 18

18:1  Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Jonatan kiintyi Daavidiin ja rakasti häntä tästä lähtien kuin omaa henkeään.

18:2  Saul otti tuona päivänä Daavidin luokseen eikä päästänyt häntä enää palaamaan isänsä luo.

18:3  Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään.

18:4  Hän riisui viittansa ja antoi sen Daavidille, samoin sotapaitansa, miekkansa, jousensa ja vyönsäkin.

18:5  Kaikkialla, minne Saul Daavidin lähetti, Daavid menestyi niin hyvin, että Saul asetti hänet sotureittensa päälliköksi. Hän oli sekä kansan että Saulin miesten suosiossa.

18:6  Kun sotajoukko palasi takaisin Daavidin surmattua filistealaisen, naiset lähtivät kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen, tanssien ja iloiten, rumpuja ja symbaaleja lyöden.

18:7  Riemuitsevat naiset lauloivat kertosäettä: -- Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin.

18:8  Mutta Saul pani tämän pahakseen ja sanoi suuttuneena: "Daavidin nimiin he panivat kymmeniätuhansia, minun nimiini vain tuhansia. Kuninkuus häneltä enää puuttuu!"

18:9  Siitä hetkestä alkaen Saul katseli karsaasti Daavidia.

18:10  Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, ja hän riehui hurmoksissa kotonaan. Daavid soitti tapansa mukaan harppua, mutta Saul puristeli keihästään.

18:11  Saul ajatteli: "Minäpä naulitsen Daavidin seinään." Kahdesti hän kohotti keihäänsä, mutta Daavid väistyi sivuun.

18:12  Silloin Saul alkoi pelätä Daavidia, koska Herra oli Daavidin kanssa mutta oli hylännyt hänet itsensä.

18:13  Saul lähetti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannen miehen päällikön. Daavid johti miehiään taisteluissa

18:14  ja menestyi kaikessa, sillä Herra oli hänen kanssaan.

18:15  Saul näki Daavidin menestyksen ja pelkäsi häntä yhä enemmän.

18:16  Mutta Israelin ja Juudan miehet ihailivat Daavidia, joka johti heitä sotaretkillä.

18:17  Saul sanoi Daavidille: "Minä annan sinulle vaimoksi vanhemman tyttäreni Merabin. Pysy sinä minun soturinani ja käy Herran sotia." Saul näet ajatteli: "Itse en voi koskea Daavidiin, kaatakoon hänet filistealaisen käsi."

18:18  Daavid vastasi: "Mikä minä olen, mikä arvo on minun suvullani ja isäni perheellä Israelissa? Kuinka minä voin kelvata kuninkaan vävyksi?"

18:19  Mutta kun tuli aika, jolloin Daavidin piti saada vaimokseen Saulin tytär Merab, tämä olikin jo annettu meholalaiselle Adrielille.

18:20  Saulin tytär Mikal rakastui Daavidiin. Tieto tästä miellytti Saulia,

18:21  ja hän ajatteli: "Hänet minä annan Daavidille. Tulkoon hänestä ansa, joka saattaa Daavidin filistealaisten käsiin." Niinpä Saul sanoi toistamiseen Daavidille: "Nyt sinusta tulee minun vävyni."

18:22  Omille miehilleen hän antoi käskyn: "Puhukaa vaivihkaa Daavidille tähän tapaan: 'Kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen miehensäkin pitävät sinusta. Nyt sinusta voisi tulla kuninkaan vävy!'"

18:23  Saulin miehet kuiskuttelivat tällaisia puheita Daavidin korvaan, mutta Daavid sanoi: "Onpa teidän mielestänne helppoa päästä kuninkaan vävyksi! Minähän olen vain köyhä ja vähäpätöinen mies."

18:24  Saulin miehet kertoivat kuninkaalle, mitä Daavid oli vastannut,

18:25  ja Saul neuvoi heitä sanomaan Daavidille: "Kuningas haluaa morsiamenhintana ainoastaan sata filistealaisten esinahkaa kostoksi vihollisilleen." Itse asiassa Saul pyrki vain siihen, että Daavid sortuisi filistealaisten käsiin.

18:26  Saulin miehet kertoivat Daavidille nämä sanat. Daavidista oli mieluisaa päästä tällä tavalla kuninkaan vävyksi, ja määräaikaa odottelematta

18:27  hän lähti miehineen liikkeelle ja tappoi kaksisataa filistealaista. Daavid toi mukanaan heidän esinahkansa ja laski ne kaikki kuninkaan eteen päästäkseen kuninkaan vävyksi. Ja Saul antoi hänelle tyttärensä Mikalin vaimoksi.

18:28  Saul ymmärsi nyt, että Herra oli Daavidin kanssa. Mikal, Saulin tytär, rakasti Daavidia,

18:29  mutta Saul alkoi pelätä Daavidia yhä enemmän ja piti lopun ikäänsä häntä vihollisenaan.

18:30  Filistealaisten päälliköt jatkoivat edelleen hyökkäyksiään. Jokaisessa taistelussa Daavid menestyi paremmin kuin muut Saulin miehet, ja näin hän hankki itselleen suuren maineen.

Chapter 19

19:1  Saul puhui pojalleen Jonatanille ja kaikille miehilleen Daavidin surmaamisesta. Mutta Saulin poika Jonatan oli kovin kiintynyt Daavidiin

19:2  ja sanoi hänelle: "Isäni Saul aikoo surmata sinut. Pidä varasi huomisaamuna, kätkeydy ja pysy piilossa.

19:3  Minä lähden yhdessä isäni kanssa ulos kaupungista sinnepäin, missä sinä olet, ja puhun siellä hänelle sinusta. Jos saan jotakin selville, kerron sen sinulle."

19:4  Jonatan puhui hyvää Daavidista isälleen Saulille ja sanoi: "Älköön kuninkaani tehkö vääryyttä palvelijalleen Daavidille, sillä hänkään ei ole tehnyt vääryyttä sinulle, vaan kaikki hänen tekonsa ovat koituneet sinun parhaaksesi.

19:5  Oman henkensä uhalla hän tappoi tuon filistealaisen, ja Herra antoi silloin suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen itsekin ja iloitsit siitä. Miksi nyt vuodattaisit viatonta verta ja syyttä riistäisit Daavidilta hengen?"

19:6  Saul myöntyi Jonatanin puheisiin ja vannoi: "Niin totta kuin Herra elää, häntä ei surmata!"

19:7  Jonatan kutsui sitten Daavidin luokseen ja kertoi hänelle, mitä Saul oli sanonut. Hän toi Daavidin takaisin Saulin luo, ja Daavid palveli Saulia kuten ennenkin.

19:8  Kun sota syttyi, Daavid lähti jälleen taistelemaan filistealaisia vastaan ja tuotti heille niin suuren tappion, että he hajaantuivat pakoon hänen tieltään.

19:9  Herran lähettämä paha henki yllätti taas Saulin. Saul istui kotonaan keihäs kädessä, ja Daavid soitti harppua.

19:10  Saul yritti naulita Daavidin seinään keihäällään, mutta Daavid väisti ja keihäs iskeytyi seinään. Daavid juoksi ulos ja pääsi pakoon. Samana yönä

19:11  Saul lähetti miehiä vartioimaan Daavidin taloa aikoen surmata hänet aamulla. Mutta Daavidin vaimo Mikal sanoi miehelleen: "Jos et hankkiudu turvaan tänä yönä, olet huomenna vainaja!"

19:12  Mikal laski Daavidin alas ikkunasta, ja hän pakeni ja pelastui.

19:13  Mikal pani vuoteeseen jumalankuvan, asetti pääpuoleen vuohenkarvatyynyn ja peitti ne vaatteella.

19:14  Kun Saul lähetti miehiä hakemaan Daavidia, Mikal sanoi: "Hän on sairaana."

19:15  Silloin Saul lähetti miehensä katsomaan Daavidia ja sanoi heille: "Kantakaa hänet vaikka vuoteineen tänne, niin että voimme tappaa hänet."

19:16  Miehet menivät, mutta vuoteessa olikin vain jumalankuva ja pääpuolessa vuohenkarvatyyny.

19:17  Saul sanoi Mikalille: "Miksi petit minua näin? Miksi autoit vihamieheni pakenemaan?" Mikal vastasi Saulille: "Hän sanoi minulle: 'Auta minut pakoon tai minä tapan sinut.'"

19:18  Näin Daavid pääsi pakenemaan. Hän meni Samuelin luo Ramaan ja kertoi, mitä Saul oli tehnyt hänelle. Sitten hän ja Samuel menivät Najotiin ja jäivät sinne.

19:19  Kun Saul sai tietää Daavidin olevan Raman Najotissa,

19:20  hän lähetti miehiä vangitsemaan hänet. Mutta kun Saulin miehet näkivät hurmostilassa olevan profeettajoukon ja Samuelin sitä johtamassa, Jumalan henki yllätti heidät ja hekin joutuivat hurmoksiin.

19:21  Saatuaan tästä tiedon Saul lähetti toiset miehet, mutta hekin joutuivat hurmoksiin. Saul lähetti vielä kolmannet, mutta myös he joutuivat hurmoksiin.

19:22  Silloin Saul lähti itse Ramaan. Tultuaan Sekun suuren vesisäiliön kohdalle hän kysyi: "Missä Samuel ja Daavid ovat?" Hänelle vastattiin: "Tuolla Raman Najotissa."

19:23  Kun hän lähti kulkemaan sinnepäin, Jumalan henki yllätti myös hänet, niin että hän vaelsi hurmostilassa koko matkan Raman Najotiin saakka.

19:24  Hänkin riisui vaatteensa ja riehui hurmoksissa Samuelin edessä kunnes kaatui maahan, ja siinä hän makasi alastomana koko sen päivän ja yön. Näin syntyi sananparsi "Onko Saulkin profeetta?".

Chapter 20

20:1  Daavid pakeni Raman Najotista. Hän meni Jonatanin luo ja sanoi: "Mitä minä olen tehnyt? Minkä rikoksen tai vääryyden olen tehnyt isääsi vastaan, kun hän tavoittelee minun henkeäni?"

20:2  Jonatan vastasi: "Jumala varjelkoon! Ei sinun henkesi ole vaarassa. Isäni ei tee koskaan mitään kertomatta siitä minulle. Miksi hän nyt salaisi minulta tämän asian? Se ei voi olla totta."

20:3  Mutta Daavid väitti: "Isäsi tietää hyvin, että sinä olet kiintynyt minuun, ja hän ajattelee: 'Tämä ei saa tulla Jonatanin tietoon, muuten hän pahoittaa mielensä.' Mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä elät, vain askel on minun ja kuoleman välillä!"

20:4  Jonatan sanoi Daavidille: "Minä teen puolestasi kaiken, mitä vain tahdot."

20:5  Silloin Daavid sanoi: "Huomenna on uudenkuun päivä, ja minun on määrä aterioida kuninkaan kanssa. Auta minua piiloutumaan kaupungin ulkopuolelle. Minä pysyn siellä ylihuomisiltaan saakka.

20:6  Jos isäsi kyselee minua, sano hänelle: 'Daavid pyysi minulta luvan käväistä kaupungissaan Betlehemissä, koska hänen sukunsa viettää siellä uhrijuhlaa.'

20:7  Jos isäsi tyytyy siihen vastaukseen, minä voin olla rauhassa, mutta jos hän raivostuu, tiedät sinäkin, että hänellä on paha mielessä.

20:8  Näytä, että olet todella ystäväni! Olethan tehnyt kanssani liiton Herran nimessä. Mutta jos sittenkin olen syyllistynyt johonkin rikokseen, tapa sinä minut -- älä jätä minua isäsi käsiin!"

20:9  Jonatan sanoi: "Älä tuollaista puhu! Jos vähänkin huomaan, että isäni hautoo jotakin pahaa sinua vastaan, kerron siitä varmasti sinulle."

20:10  Daavid kysyi: "Miten saan tiedon, jos isäsi vastaa sinulle vihaisesti?"

20:11  Jonatan sanoi silloin Daavidille: "Tule, mennään ulos kaupungista." He lähtivät yhdessä.

20:12  Ja Jonatan sanoi: "Kautta Herran, Israelin Jumalan: tähän aikaan huomenna tai ylihuomenna otan selvää isäni aikeista. Varmaan asiasi ovat hyvin, mutta jos niin ei ole, minä toimitan siitä tiedon sinulle.

20:13  Jos isäni aikoo tehdä sinulle jotakin pahaa, saa Herra tehdä minulle vielä pahemmin, ellen ilmaise hänen aikeitaan sinulle ja toimita sinua turvallisesti pois täältä. Olkoon Herra sinun kanssasi, kuten hän on ollut isäni kanssa!

20:14  Niin kauan kuin minä elän, tulee myös sinun osoittaa minua kohtaan sitä ystävyyttä, jota Herra vaatii, niin että saan pitää henkeni.

20:15  Älä liioin milloinkaan kiellä ystävyyttäsi minun suvultani, älä edes silloin, kun Herra hävittää maan päältä vihollisesi viimeistä myöten."

20:16  Niin Jonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: "Herra kostakoon Daavidin vihollisille!"

20:17  Ja Jonatan pyysi vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään.

20:18  Sitten Jonatan sanoi: "Huomenna on uudenkuun päivä, ja sinua kysellään, kun paikkasi on tyhjä.

20:19  Ylihuomenna sinua kysellään vielä varmemmin. Tule silloin tänne samaan paikkaan, jossa olit piilossa aikaisemminkin, ja istu tuon kivikasan luona.

20:20  Minä ammun kolme nuolta sinnepäin niin kuin ampuisin maaliin.

20:21  Sitten lähetän pojan etsimään nuolia. Jos huudan pojalle: 'Nuoli on tännempänä, ota se siitä', voit tulla esille, sillä kaikki on hyvin, ja niin totta kuin Herra elää, sinulla ei ole mitään hätää.

20:22  Mutta jos huudan pojalle: 'Nuoli on kauempana', lähde silloin pakoon, Herra lähettää sinut matkaan.

20:23  Mistä nyt olemme keskenämme sopineet, siitä Herra on ikuisena todistajana."

20:24  Daavid piiloutui kaupungin ulkopuolelle. Uudenkuun päivänä kuningas istui aterialle.

20:25  Hän istui tavallisella paikallaan seinän vieressä, Jonatan istui häntä vastapäätä ja Abner Saulin vieressä, mutta Daavidin paikka oli tyhjä.

20:26  Saul ei kuitenkaan vielä sinä päivänä sanonut mitään, sillä hän ajatteli: "Hänelle on varmaan sattunut jotakin, ehkäpä hän on epäpuhdas."

20:27  Seuraavana päivänä oli uudenkuun juhlan toinen päivä, ja Daavidin paikka oli edelleen tyhjä. Nyt Saul kysyi pojaltaan Jonatanilta: "Minkä takia Iisain poika ei ole tullut aterialle, ei eilen eikä tänäänkään?"

20:28  Jonatan vastasi: "Daavid pyysi minulta lupaa mennä Betlehemiin

20:29  ja sanoi: 'Anna minun lähteä. Meillä on suvun uhrijuhla Betlehemissä, ja veljeni on käskenyt minun tulla sinne. Jos minusta vähänkin välität, niin päästät minut katsomaan veljiäni.' Sen takia hän ei ole tullut kuninkaan pöytään."

20:30  Silloin Saul raivostui Jonatanille ja huusi hänelle: "Sinä petollisen nartun pentu! Tiedän kyllä, että sinä pidät yhtä tuon Iisain pojan kanssa häpeäksi itsellesi ja kirotulle äidillesi!

20:31  Mutta niin kauan kuin Iisain poika on hengissä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä miehet hakemaan hänet heti tänne. Nyt hän on kuoleman oma!"

20:32  Jonatan vastasi isälleen Saulille: "Miksi hänen täytyy kuolla? Mitä hän on tehnyt?"

20:33  Silloin Saul kohotti keihäänsä häntä kohti uhaten tappaa hänet, ja Jonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt surmata Daavidin.

20:34  Jonatan lähti kiivastuneena pöydästä. Hän ei syönyt palaakaan koko uudenkuun juhlan toisena päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin puolesta ja isänsä loukkaavien sanojen tähden.

20:35  Aamulla Jonatan lähti kaupungin ulkopuolelle tapaamaan Daavidia, niin kuin he olivat sopineet, ja otti mukaansa pienen palveluspojan.

20:36  Perille päästyään Jonatan sanoi pojalle: "Juokse etsimään nuolia, jotka minä ammun!" Poika lähti juoksemaan, ja Jonatan ampui nuolen hänen ylitseen.

20:37  Kun poika oli tulossa Jonatanin nuolen luo, Jonatan huusi hänelle: "Nuoli on vielä kauempana!"

20:38  Sitten hän vielä huusi pojalle: "Pidä kiirettä! Nopeasti, älä viivyttele siellä!" Jonatanin palvelija otti nuolen maasta ja palasi isäntänsä luo.

20:39  Poika ei osannut epäillä mitään, sillä vain Jonatan ja Daavid tiesivät, mitä sanat tarkoittivat.

20:40  Jonatan antoi sitten varusteensa palvelijalle ja sanoi hänelle: "Vie nämä kaupunkiin."

20:41  Palvelijan mentyä Daavid nousi kivikasan takaa ja kumarsi kolmesti maahan asti. Sitten he suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä, Daavid vielä Jonataniakin enemmän.

20:42  Jonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa! Me olemme vannoneet toisillemme ystävyyttä Herran nimessä. Niin kuin silloin lausuimme, Herra on oleva liiton ikuisena todistajana sekä meidän että meidän jälkeläistemme välillä."

Chapter 21

21:1  Sitten Daavid lähti, ja Jonatan palasi kaupunkiin. Daavid meni Nobiin pappi Ahimelekin luo. Ahimelek tuli säikähtyneenä häntä vastaan ja kysyi: "Miksi olet yksin? Miksi sinulla ei ole ketään mukanasi?"

21:2  Daavid vastasi pappi Ahimelekille: "Kuningas on antanut minulle tehtävän. Mutta hän sanoi: 'Kukaan ei saa tietää mitään siitä tehtävästä, jota suorittamaan sinut lähetän ja jonka olen sinulle määrännyt.' Palvelijoiden olen käskenyt tulla erääseen toiseen paikkaan.

21:3  Onko sinulla täällä mitään ruokaa? Anna minulle viisi leipää tai mitä sinulla sattuu olemaan."

21:4  Pappi vastasi Daavidille: "Minulla ei ole täällä tavallista leipää, mutta pyhää leipää on, jos vain palvelijasi ovat pysyneet erossa naisista."

21:5  Daavid sanoi papille: "Varmasti ovat. Aina kun lähdemme sotaan, on naisiin koskeminen meiltä kielletty, jotta mieheni pysyisivät pyhinä ja puhtaina. Vaikka tämä ei olekaan sotaretki, he ovat tänäänkin täysin puhtaat."

21:6  Silloin pappi antoi hänelle pyhiä leipiä. Siellä ei näet ollut muuta leipää kuin uhrileipiä, jotka oli otettu pois Herran edestä silloin kun niiden tilalle oli pantu tuoreet leivät.

21:7  Siellä oli silloin pyhittäytymässä Herran edessä yksi Saulin miehistä, edomilainen Doeg, joka oli hänen paimentensa päällysmies.

21:8  Daavid sanoi Ahimelekille: "Sattuuko sinulla olemaan täällä keihästä tai miekkaa? En ehtinyt ottaa mukaani miekkaa enkä muitakaan aseitani, kun kuninkaan antama tehtävä oli niin kiireellinen."

21:9  Pappi vastasi: "Täällä on Goljat Filistealaisen miekka, sen miehen, jonka sinä tapoit Elanlaaksossa. Se on tuolla efodin takana vaatteeseen käärittynä. Ota se, jos haluat. Muuta täällä ei ole." Daavid sanoi: "Ei sen parempaa olekaan! Anna se minulle."

21:10  Samana päivänä Daavid jatkoi matkaansa paetakseen Saulin ulottuvilta ja tuli Gatin kuninkaan Akisin luo.

21:11  Mutta Akisin miehet sanoivat kuninkaalleen: "Eikö se ole Daavid, tuon maan kuningas? Hänestähän naiset tanssiessaan lauloivat: -- Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin."

21:12  Daavid pani heidän puheensa merkille ja alkoi pelätä Gatin kuningasta Akisia.

21:13  Siksi hän tekeytyi mielipuoleksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen.

21:14  Akis sanoi miehilleen: "Näette kai tekin, että mies on järjiltään. Miksi teidän piti tuoda hänet minun luokseni?

21:15  Eikö täällä ole tarpeeksi hulluja muutenkin, miksi toitte vielä tämän hullun minun kiusakseni? Tämäkö minun pitäisi päästää hoviini?"

Chapter 22

22:1  Daavid lähti Gatista ja pakeni Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja koko sukunsa saivat siitä tiedon, he lähtivät hänen luokseen.

22:2  Daavidin luo kokoontui myös joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä, ja hänestä tuli heidän johtajansa. Näin hänen luokseen kerääntyi nelisensataa miestä.

22:3  Daavid lähti Adullamista Moabin Mispeen ja pyysi Moabin kuninkaalta: "Anna isäni ja äitini tulla tänne teidän luoksenne, kunnes näen, mitä Jumala aikoo minulle tehdä."

22:4  Daavid jätti heidät Moabin kuninkaan haltuun, ja he asuivat kuninkaan luona niin kauan kuin Daavid viipyi turvapaikassaan vuorilla.

22:5  Mutta profeetta Gad sanoi Daavidille: "Älä jää turvapaikkaasi vuorille, vaan lähde Juudaan." Silloin Daavid lähti ja asettui Heretin metsään.

22:6  Saul istui Gibeassa kukkulalla tamariskipuun alla keihäs kädessään, ja kaikki hänen miehensä seisoivat hänen ympärillään. Silloin Saulille tultiin kertomaan, että Daavid ja hänen miehensä oli nähty.

22:7  Saul sanoi ympärillään seisovalle väelle: "Kuulkaa, Benjaminin miehet! Luuletteko, että Iisain poika antaa teille kaikille peltoja ja viinitarhoja ja tekee jokaisesta tuhannen tai sadan miehen päällikön?

22:8  Siksikö te kaikki olette tehneet salaliiton minua vastaan? Kukaan ei paljastanut minulle, että poikani oli tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Kukaan teistä ei välittänyt minusta sen vertaa, että olisi paljastanut minulle, mitä poikani teki. Hän yllytti palvelijaani minua vastaan, ja nyt tämä väijyy minun henkeäni."

22:9  Silloin Doeg Edomilainen, joka oli Saulin miesten johtajia, sanoi Saulille: "Minä näin Iisain pojan tulevan Nobiin Ahitubin pojan Ahimelekin luo.

22:10  Ahimelek kysyi Daavidia varten neuvoa Herralta ja antoi hänelle matkaa varten evästä ja myös filistealaisen Goljatin miekan."

22:11  Kuningas kutsutti luokseen pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun, Nobin papit. He kaikki saapuivat kuninkaan luo.

22:12  Saul sanoi: "Kuuntele minua, Ahitubin poika!" Hän vastasi: "Mitä haluat, herra?"

22:13  Saul sanoi hänelle: "Miksi te olette tehneet salaliiton minua vastaan, sinä ja Iisain poika? Sinä annoit hänelle leipää ja miekan ja vielä kysyit häntä varten neuvoa Jumalalta vain siksi, että hän voisi nousta minua vastaan ja väijyä henkeäni, niin kuin nyt on käynyt!"

22:14  Ahimelek vastasi kuninkaalle: "Kuka sinun miehistäsi olisi luotettavampi kuin Daavid? Onhan hän kuninkaan vävy, henkivartiostosi päällikkö ja suuresti kunnioitettu sinun hovissasi.

22:15  Ja kysyinkö minä silloin ensimmäistä kertaa häntä varten neuvoa Jumalalta? Varmasti en! Älköön kuningas syyttäkö mistään minua tai sukuani, sillä palvelijasi ei ole tiennyt tällaisesta puolta sanaakaan."

22:16  Mutta kuningas vastasi: "Nyt sinä totisesti kuolet, Ahimelek, sinä ja koko isäsi suku!"

22:17  Ja lähellä seisoville saattueensa miehille kuningas sanoi: "Menkää ja tappakaa Herran papit! Hekin pitävät yhtä Daavidin kanssa. He tiesivät, että hän oli pakomatkalla, mutta eivät paljastaneet sitä minulle." Kuninkaan miehet eivät kuitenkaan halunneet kohottaa kättään Herran pappeja vastaan.

22:18  Silloin kuningas sanoi Doegille: "Mene sinä ja lyö papit hengiltä!" Doeg Edomilainen meni, kävi yksin pappien kimppuun ja tappoi sinä päivänä kahdeksankymmentäviisi miestä, jotka kaikki olivat efodinkantajia.

22:19  Myös Nobin, pappien kaupungin, Saul hävitti miekallaan, ja miekka kaatoi sieltä miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, sonnit, aasit ja lampaat.

22:20  Vain yksi Ahitubin pojan Ahimelekin pojista pääsi pakoon. Hänen nimensä oli Abjatar. Hän pakeni Daavidin luo

22:21  ja kertoi, että Saul oli murhannut Herran papit.

22:22  Silloin Daavid kertoi Abjatarille: "Kun Doeg Edomilainen oli sinä päivänä siellä, minä aavistin heti, että hän kertoisi kaiken Saulille. Minä olen syypää sukusi tuhoon.

22:23  Jää luokseni, niin sinun ei tarvitse pelätä. Se, joka tavoittelee sinun henkeäsi, tavoittelee myös minun henkeäni. Siksi olet minun luonani turvassa."

Chapter 23

23:1  Daavidille tultiin sanomaan, että filistealaiset olivat hyökänneet Keilaan ja ryöstelivät seudun puimatantereita.

23:2  Daavid kysyi silloin Herralta: "Lähdenkö taistelemaan filistealaisia vastaan?" Herra vastasi Daavidille: "Lähde taistelemaan filistealaisia vastaan ja pelasta Keila."

23:3  Mutta Daavidin miehet sanoivat hänelle: "Me saamme pelätä jo täällä Juudassakin. Pitäisikö meidän mennä vielä Keilaan filistealaisten joukkoja vastaan?"

23:4  Silloin Daavid kysyi uudelleen Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: "Lähde Keilaan. Minä annan filistealaiset sinun käsiisi."

23:5  Daavid ja hänen miehensä lähtivät Keilaan ja hyökkäsivät filistealaisten kimppuun, veivät heidän karjansa ja löivät heidät perin pohjin. Näin Daavid pelasti Keilan asukkaat. --

23:6  Kun Abjatar, Ahimelekin poika, oli pakomatkallaan tullut Daavidin luo Keilaan, hän oli tuonut efodin mukanaan.

23:7  Myös Saul sai kuulla, että Daavid oli mennyt Keilaan. Silloin hän sanoi: "Jumala on antanut hänet minun käsiini. Hän on mennyt kaupunkiin, jonka muureissa on portit ja salvat. Nyt hän on loukussa!"

23:8  Saul kutsui koolle koko sotaväkensä lähteäkseen Keilaan ja saartaakseen Daavidin miehineen sinne.

23:9  Kun Daavid huomasi, että Saulilla oli paha mielessä, hän sanoi pappi Abjatarille: "Tuo tänne efodi."

23:10  Ja Daavid esitti kysymyksen: "Herra, Israelin Jumala, kuule palvelijaasi! Olen saanut tietää, että Saul aikoo tulla hävitysretkelle Keilaan minun takiani.

23:11  Luovuttavatko Keilan asukkaat minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul tänne, kuten olen kuullut? Herra, Israelin Jumala, vastaa palvelijallesi!" Herra sanoi: "Hän tulee."

23:12  Daavid kysyi: "Luovuttavatko Keilan asukkaat minut ja mieheni Saulin käsiin?" Herra sanoi: "Luovuttavat."

23:13  Silloin Daavid ja hänen miehensä, joita oli noin kuusisataa, lähtivät Keilasta ja alkoivat taas kuljeskella paikasta toiseen. Mutta kun Saul sai kuulla, että Daavid oli päässyt pakoon Keilasta, hän luopui retkestään.

23:14  Daavid pysytteli piilopaikoissaan Sifin autiomaan vuorilla. Saul etsi häntä koko ajan, mutta Jumala ei antanut Daavidia hänen käsiinsä.

23:15  Daavid tiesi, että Saul oli lähtenyt etsimään häntä tappaakseen hänet, ja jäi siksi Sifin autiomaan Horesaan.

23:16  Saulin poika Jonatan tuli sinne hänen luokseen, rohkaisi häntä Jumalan nimessä

23:17  ja sanoi: "Älä pelkää! Isäni Saul ei tavoita sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas ja minusta sinun lähin miehesi. Myös isäni Saul tajuaa sen."

23:18  He solmivat sitten keskenään liiton Herran edessä. Daavid jäi Horesaan, mutta Jonatan palasi kotiinsa.

23:19  Saulin luo Gibeaan tuli sifiläisiä, jotka sanoivat: "Daavid piileskelee meidän vuorillamme Horesassa, Hakilankukkulalla Jesimonin eteläpuolella.

23:20  Jos nyt haluat tulla sinne, kuningas, me kyllä luovutamme hänet sinun käsiisi."

23:21  Saul vastasi: "Herra teitä siunatkoon, koska edes te välitätte minusta!

23:22  Menkää nyt ja ottakaa vielä tarkemmin selville, missä hän liikkuu ja kuka hänet on noilla seuduilla nähnyt. Hänen sanotaan olevan hyvin viekas.

23:23  Ottakaa tarkasti selvää kaikista piilopaikoista, joita hän käyttää. Sitten kun teillä on varmat tiedot, tulkaa taas minun luokseni, niin lähden teidän mukaanne. Jos hän on tässä maassa, etsin kyllä hänet käsiini, vaikka joutuisin kulkemaan kylä kylältä läpi koko Juudan!"

23:24  Sifiläiset lähtivät sitten Saulin luota ja palasivat kotiseudulleen. Daavid ja hänen miehensä olivat silloin Maonin autiomaassa Arabassa, Jesimonin eteläpuolella.

23:25  Saul lähti miehineen etsimään Daavidia, mutta Daavid sai siitä tiedon ja siirtyi eräälle Maonin autiomaan kallioiselle vuorelle. Sen kuultuaan Saul lähti autiomaahan ajamaan takaa Daavidia.

23:26  Kun Saul tuli vuoren toista puolta, Daavid oli miehineen sen toisella puolella ja pyrki kiireesti pakoon Saulin tieltä. Saul ja hänen miehensä olivat kuitenkin jo saartaneet Daavidin joukot ja olivat saamaisillaan ne kiinni,

23:27  kun Saulin luo saapui lähetti ja sanoi: "Lähde kiireesti takaisin! Filistealaiset ovat tunkeutuneet maahan."

23:28  Saul keskeytti takaa-ajon ja lähti filistealaisia vastaan. Sen vuoksi paikkaa kutsutaan Erokallioksi.

Chapter 24

24:1  Daavid lähti liikkeelle ja asettui En-Gedin vuorille.

24:2  Kun Saul palasi filistealaisia vastaan tekemältään sotaretkeltä, hänelle kerrottiin, että Daavid oli En-Gedin autiomaassa.

24:3  Silloin Saul otti mukaansa Israelista kolmetuhatta valiosoturia ja lähti etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta.

24:4  Tien varressa oli lammastarhoja ja luola, ja tultuaan niiden kohdalle Saul meni luolaan tarpeilleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä.

24:5  Miehet sanoivat Daavidille: "Nyt on tullut se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: 'Minä jätän vihollisesi sinun käsiisi, niin että voit tehdä hänelle mitä tahdot.'" Silloin Daavid meni ja leikkasi salaa palasen Saulin viitan liepeestä.

24:6  Mutta sen tehtyään hän sai piston sydämeensä

24:7  ja sanoi miehilleen: "Herra varjelkoon minua tekemästä tällaista kuninkaalleni, Herran voidellulle! Varjelkoon Herra minua kohottamasta kättäni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu!"

24:8  Daavid piti miehensä aloillaan eikä päästänyt heitä Saulin kimppuun, ja niin Saul lähti luolasta jatkaakseen matkaansa.

24:9  Sen jälkeen myös Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: "Herrani, kuningas!" Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka

24:10  ja sanoi Saulille: "Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: 'Daavid tahtoo sinulle pahaa'?

24:11  Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: 'En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.'

24:12  Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.

24:13  Herra olkoon tuomarina meidän välillämme. Hän kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minä en sinuun koske.

24:14  Sanoohan vanha sananlaskukin: 'Paha on pahoista peräisin.' Minä en sinuun koske!

24:15  Ja kenen perään Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiran raatoa, yhtä vaivaista kirppua!

24:16  Herra olkoon tuomarina ja jakakoon meille oikeutta. Hän saa tutkia minun asiani ja puhua puolestani, ja hän on ratkaiseva riidan minun hyväkseni."

24:17  Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: "Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!" Ja Saul puhkesi itkuun

24:18  ja sanoi Daavidille: "Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla.

24:19  Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua.

24:20  Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle!

24:21  Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.

24:22  Vanno nyt minulle Herran kautta, ettet tuhoa minun jälkeläisiäni, sitten kun olen kuollut, etkä hävitä nimeäni isäni suvun joukosta."

24:23  Kun Daavid oli vannonut tämän, Saul palasi kotiinsa ja Daavid nousi turvapaikkaansa vuorille.

Chapter 25

25:1  Samuel kuoli, ja kaikki israelilaiset kokoontuivat valittajaisiin. Samuel haudattiin kotipaikalleen Ramaan. Sitten Daavid lähti Paranin autiomaahan.

25:2  Maonissa eli mahtava mies, jolla oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Hän hoiti karjaansa Karmelissa ja oli taas kerran mennyt sinne keritsemään lampaitaan.

25:3  Mies oli nimeltään Nabal, ja hän kuului Kalebin heimoon. Hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli viisas ja kaunis, mutta mies tyly ja karkea.

25:4  Kun Daavid sai autiomaassa kuulla, että Nabal oli parhaillaan keritsemässä lampaita,

25:5  hän lähetti matkaan kymmenen miestä ja sanoi heille: "Menkää Karmeliin Nabalin luo ja viekää hänelle terveiseni.

25:6  Sanokaa näin: 'Onnea ja kaikkea hyvää sinulle, väellesi ja kaikelle mitä omistat!

25:7  Olen kuullut, että sinulla on parhaillaan lampaiden keritsiäiset. Sinun paimenesi ovat liikkuneet samoilla paikoilla kuin mekin, mutta me emme ole häirinneet heitä eikä heiltä ole hävinnyt mitään koko sinä aikana, jonka he ovat olleet Karmelissa.

25:8  Kysy vaikka palvelijoiltasi, hekin voivat kertoa sen sinulle. Toivon, että otat hyvin vastaan minun mieheni, kun he näin juhlapäivänä tulevat luoksesi. Anna siis pojallesi Daavidille ja hänen miehilleen niin paljon kuin sinulta liikenee.'"

25:9  Daavidin miehet menivät Nabalin luo, veivät hänelle Daavidin nimissä nämä terveiset ja jäivät odottamaan vastausta.

25:10  Mutta Nabal vastasi Daavidin miehille: "Kuka se Daavid on, kuka on Iisain poika? Nykyään niin monet orjat lähtevät karkuun isäntiensä luota.

25:11  Pitäisikö minun ottaa leivät ja vesi ja lihat, jotka olen varannut keritsijöille, ja antaa ne miehille, jotka tulevat ties mistä?"

25:12  Daavidin miehet kääntyivät takaisin, palasivat Daavidin luo ja kertoivat hänelle, mitä Nabal oli sanonut.

25:13  Silloin Daavid sanoi miehilleen: "Sitokaa kukin miekka vyöllenne!" Kaikki sitoivat miekkansa vyölleen, myös Daavid. Noin neljäsataa miestä lähti liikkeelle Daavidin mukana, kaksisataa jäi vartioimaan heidän tavaroitaan.

25:14  Mutta eräs palvelija kertoi Abigailille, Nabalin vaimolle: "Daavid lähetti sanantuojia autiomaasta toivottamaan onnea isännällemme, mutta hän vain sätti heitä.

25:15  Nuo miehet ovat aina olleet meille hyviä. Meillä ei ollut mitään ikävyyksiä emmekä menettäneet mitään koko sinä aikana, kun kuljeskelimme samoilla seuduilla.

25:16  Niin kauan kuin paimensimme lampaita heidän lähettyvillään, he olivat yötä päivää kuin muuri meidän ympärillämme.

25:17  Mieti nyt tarkkaan, mitä voisit tehdä! Muuten hukka perii isäntämme ja koko hänen väkensä. Itse hän on niin kelvoton, ettei hänelle kannata edes puhua."

25:18  Abigail kokosi kiireesti kaksisataa leipää, kaksi viiniruukkua, viisi paistettua lammasta, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata kakkua rusinoita ja kaksisataa kakkua kuivattuja viikunoita ja kuormasi ne aasien selkään.

25:19  Palvelijoilleen hän sanoi: "Menkää edeltä, minä tulen perässä!" Mutta miehelleen Nabalille hän ei ilmoittanut mitään.

25:20  Kun Abigail ratsasti aasilla alas vuoren rinnettä, Daavid oli miehineen juuri tulossa vuoren takaa häntä vastaan, ja niin Abigail äkkiä kohtasi heidät.

25:21  Daavid oli sanonut: "Aivan suotta pidin tuon miehen omaisuudesta niin hyvää huolta, ettei siitä mitään hävinnyt. Hän maksoi minulle hyvän pahalla.

25:22  Mutta kohdatkoon Jumalan viha minua nyt ja aina, jos jätän huomisaamuksi henkiin hänen väestään yhdenkään, joka vetensä seinään heittää!"

25:23  Kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui heti aasin selästä ja tervehti Daavidia kumartaen maahan saakka.

25:24  Hän heittäytyi Daavidin jalkojen juureen ja sanoi: "Herra, kaikki on minun syytäni, mutta kuuntele vielä, mitä palvelijallasi on sanottavana.

25:25  Älä välitä tuosta kelvottomasta miehestä, Nabalista! Nimi on miestä myöten. Tyhmyri on hänen nimensä, ja tyhmyrinä hän pysyy. Minä, palvelijasi, en nähnyt niitä miehiä, jotka sinä lähetit,

25:26  mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä elät, Herra on nyt pysäyttänyt sinut ennen veritekoa eikä ole antanut sinun kostaa omin käsin. Käyköön sinun vihollisillesi ja niille, jotka tahtovat sinulle pahaa, samoin kuin Nabalille.

25:27  Tässä ovat lahjat, jotka palvelijasi on tuonut tervehdyksenä sinulle, herrani. Ne ovat niitä miehiä varten, jotka seurasivat sinua retkilläsi.

25:28  Suo anteeksi palvelijasi rohkeus! Mutta Herra on totisesti antava sinun sukusi säilyä, sillä sinä käyt Herran sotaa, eikä mikään paha satu sinuun koko elinaikanasi.

25:29  Jos joku ryhtyy sinua vainoamaan ja tavoittelee henkeäsi, niin Herra, sinun Jumalasi, pitää henkesi tallella kuin kukkarossa, elävien joukossa, mutta vihollistesi hengen hän linkoaa pois kuin kiven.

25:30  Kun Herra tekee sinulle kaiken sen hyvän, minkä on luvannut, ja korottaa sinut Israelin hallitsijaksi,

25:31  silloin ei tämäkään tapaus voi horjuttaa sinua eikä vaivata tuntoasi. Ethän sinä vuodattanut turhaan verta etkä kostanut omin käsin. Sitten kun Herra on osoittanut sinulle hyvyytensä, sinä varmaankin muistat minua, palvelijaasi."

25:32  Daavid vastasi Abigailille: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka lähetti sinut tänään minua vastaan!

25:33  Siunattu olkoon sinun älysi ja ole siunattu sinä itsekin, kun varjelit minua tekemästä tänään veritekoa etkä antanut minun kostaa omin käsin.

25:34  Nyt Herra, Israelin Jumala, ei antanut minun tehdä sinulle pahaa. Mutta niin totta kuin hän elää, ellet olisi tullut näin kiireesti minua vastaan, ei Nabalilla olisi ollut aamunkoitteessa jäljellä ainoatakaan, joka vetensä seinään heittää!"

25:35  Daavid otti vastaan hänen tuomisensa ja sanoi: "Palaa rauhassa kotiin! Näethän, että olen kuunnellut sinua ja tehnyt niin kuin toivoit."

25:36  Kun Abigail tuli takaisin Nabalin luo, tämä piti talossaan juominkeja, jotka olisivat kelvanneet vaikka kuninkaalle. Nabal oli hyvällä tuulella ja vahvasti juovuksissa, eikä Abigail puhunut hänelle sanaakaan ennen aamunkoittoa.

25:37  Seuraavana aamuna, kun Nabalin humala oli haihtunut, Abigail kertoi miehelleen kaiken. Silloin Nabalin sydän jähmettyi ja hän muuttui kuin kiveksi.

25:38  Noin kymmenen päivää myöhemmin Herra iski Nabalia niin että tämä kuoli.

25:39  Kuullessaan Nabalin kuolleen Daavid sanoi: "Kiitetty olkoon Herra! Hän vaati Nabalin tilille loukkauksesta, jonka sain kärsiä. Herra varjeli minut, palvelijansa, pahasta teosta ja käänsi Nabalin pahan teon häntä itseään vastaan." Sitten Daavid lähetti palvelijansa pyytämään Abigailia hänelle vaimoksi.

25:40  Tultuaan Karmeliin Abigailin luo Daavidin palvelijat sanoivat hänelle: "Daavid lähetti meidät tänne noutamaan sinua hänen vaimokseen."

25:41  Silloin Abigail kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Minä olen valmis hänen orjakseen, vaikka pesemään herrani palvelijoiden jalat!"

25:42  Abigail valmistautui kiireesti matkaan, nousi aasin selkään ja lähti viiden palvelijattarensa saattamana Daavidin lähettien mukaan, ja hänestä tuli Daavidin vaimo.

25:43  Daavid oli nainut myös jisreeliläisen Ahinoamin, niin että hänellä oli nyt kaksi vaimoa.

25:44  Mutta Saul oli antanut tyttärensä Mikalin, Daavidin ensimmäisen vaimon, Laisin pojalle Paltille, joka oli kotoisin Gallimista.

Chapter 26

26:1  Saulin luo Gibeaan tuli sifiläisiä, jotka sanoivat: "Daavid piileskelee Hakilankukkulalla Jesimonin laidalla."

26:2  Silloin Saul otti mukaansa kolmetuhatta israelilaista valiosoturia ja lähti Sifin autiomaahan etsimään Daavidia.

26:3  Saul leiriytyi tien varteen Hakilankukkulalle Jesimonin laidalle, mutta Daavid pysytteli autiomaassa. Kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen perässään,

26:4  hän lähetti tiedustelijoita ja sai tarkan tiedon Saulin olinpaikasta.

26:5  Sitten Daavid lähti liikkeelle. Hän saapui paikalle, johon Saul oli leiriytynyt, ja näki missä Saul ja hänen sotaväkensä päällikkö Abner, Nerin poika, nukkuivat. Saulin makuupaikka oli leirin keskellä, ja miehet olivat asettuneet hänen ympärilleen.

26:6  Daavid kääntyi heettiläisen Ahimelekin ja Serujan pojan Abisain, Joabin veljen, puoleen ja kysyi: "Kuka lähtee minun mukanani tuonne Saulin leiriin?" Abisai vastasi: "Minä lähden."

26:7  Yöllä Daavid ja Abisai menivät sinne. Saul nukkui leirin keskellä, maahan isketty keihäs päänsä vieressä, ja Abner ja sotilaat nukkuivat hänen ympärillään.

26:8  Abisai sanoi Daavidille: "Jumala on tänään luovuttanut vihollisesi sinun käsiisi. Anna minun nyt keihästää hänet maahan yhdellä iskulla, niin toista ei enää tarvita!"

26:9  Mutta Daavid sanoi Abisaille: "Älä surmaa häntä! Kuka on rankaisematta kohottanut kätensä Herran voideltua vastaan?"

26:10  Ja hän jatkoi: "Niin totta kuin Herra elää, vain Herra itse saa lyödä voideltunsa kuoliaaksi. Hänen hetkensä tulee ja hän kuolee, tai hän lähtee sotaan ja kohtaa tuhonsa siellä.

26:11  Herra minua varjelkoon kohottamasta kättäni hänen voideltuaan vastaan! Mutta ota nyt hänen päänsä vierestä keihäs ja vesipullo, sitten lähdetään!"

26:12  Daavid otti itse Saulin pään vierestä keihään ja vesipullon, ja he menivät pois. Kukaan ei nähnyt tai huomannut mitään, kukaan ei edes herännyt. Kaikki nukkuivat, sillä Herra oli vaivuttanut heidät syvään uneen.

26:13  Daavid kulki laakson poikki ja päästyään kyllin kauas leiristä pysähtyi toisen vuoren laelle.

26:14  Sieltä hän huusi sotilaille ja Abnerille, Nerin pojalle: "Abner, kuuletko sinä?" Abner huusi takaisin: "Kuka sinä olet, kun noin huudat kuninkaalle?"

26:15  Daavid vastasi Abnerille: "Eikö sinun pitäisi olla mies, vailla vertaa Israelissa? Miksi et sitten suojellut kuningasta, herraasi, kun joku mies tuli äsken surmaamaan häntä?

26:16  Olet hoitanut tehtäväsi huonosti! Niin totta kuin Herra elää, te olette nyt kuoleman omat, kun ette suojelleet kuningastanne, Herran voideltua. Katso nyt, mihin ovat joutuneet kuninkaan keihäs ja vesipullo hänen päänsä vierestä!"

26:17  Silloin Saul tunsi Daavidin äänen ja huusi: "Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!" Daavid vastasi: "Niin on, kuninkaani."

26:18  Ja hän jatkoi: "Miksi herrani ajaa takaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt? Tahdonko minä sinulle pahaa?

26:19  Kuuntele nyt, kuninkaani, mitä palvelijallasi on sanottavana. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, hänet voi lepyttää uhreilla. Mutta jos ihmiset ovat sen tehneet, kohdatkoon heitä Herran kirous! Nyt he ovat karkottaneet minut pois Herran omasta maasta, joka on myös minun maani, ja sanoneet: 'Mene muualle ja palvele vieraita jumalia.'

26:20  Mutta älköön minun vereni vuotako maahan täällä kaukana Herran kasvojen edestä, vaikka itse Israelin kuningas on lähtenyt tavoittelemaan minunlaistani kirppua, niin kuin peltopyytä ajetaan takaa vuorilla."

26:21  Silloin Saul sanoi: "Minä olen tehnyt väärin. Palaa takaisin, poikani Daavid! Koska olet tänään säästänyt minun henkeni, en enää tee sinulle pahaa. Olen ollut mieletön ja tehnyt suuren rikoksen."

26:22  Daavid vastasi: "Näetkö, tässä on kuninkaan keihäs! Tulkoon joku miehistäsi tälle puolelle hakemaan sitä.

26:23  Herra palkitsee aina oikeamielisyyden ja uskollisuuden. Herra antoi sinut tänään minun käsiini, mutta minä en tahtonut kohottaa kättäni Herran voideltua vastaan.

26:24  Samoin kuin minä olen tänään säästänyt sinun henkesi, niin säästäköön Herra minun henkeni ja pelastakoon minut kaikista vaaroista ja vaivoista."

26:25  Silloin Saul sanoi Daavidille: "Ole siunattu, poikani Daavid! Sinä teet suuria tekoja, eikä onni sinua jätä." Daavid lähti sitten omille teilleen, ja Saul palasi kotiinsa.

Chapter 27

27:1  Daavid ajatteli mielessään: "Joskus saan kuitenkin surmani Saulin kädestä. Minun ei auta muu kuin hankkiutua turvaan filistealaisten maahan. Silloin Saul näkee, että minua on turha etsiä ympäri Israelia, ja minä olen vihdoin häneltä turvassa."

27:2  Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja siirtyivät Maokin pojan Akisin luo, joka oli Gatin kuningas.

27:3  Daavid ja hänen miehensä jäivät asumaan Akisin luo Gatiin. Heillä oli kaikilla perheensä mukanaan, ja Daavidin mukana olivat hänen molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo.

27:4  Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän luopui takaa-ajosta.

27:5  Daavid sanoi Akisille: "Jos olen ansainnut sinun suosiosi, anna minulle jostakin pikkukaupungista paikka, johon voin asettua asumaan. Palvelijasi on turha asua sinun luonasi kuninkaan kaupungissa."

27:6  Silloin Akis antoi hänelle Siklagin, ja sen tähden Siklag on tähän päivään saakka ollut Juudan kuninkaiden omaisuutta.

27:7  Daavid viipyi filistealaisten maassa vuoden ja neljä kuukautta.

27:8  Daavid ja hänen miehensä tekivät retkiä gesurilaisten, girsiläisten ja amalekilaisten kimppuun. Nämä kansat asuivat seudulla, joka ulottuu Telemistä Suriin ja Egyptiin saakka.

27:9  Hävittäessään noita seutuja Daavid ei jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista, mutta lampaat ja vuohet, härät ja lehmät, aasit, kamelit ja vaatteet hän otti aina mukaansa, ja sitten hän palasi kotiin ja meni Akisin luo.

27:10  Aina kun Akis kysyi: "Missäpäin olette nyt ryöstelleet?", Daavid vastasi: "Juudan Negevissä" tai "jerahmeelilaisten Negevissä" tai "keniläisten Negevissä".

27:11  Daavid ei koskaan jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista Gatiin tuotavaksi, sillä hän ajatteli: "He vielä paljastaisivat meidät ja kertoisivat, mitä minä olen tehnyt." Näin Daavid menetteli koko ajan asuessaan filistealaisten maassa.

27:12  Akis uskoi Daavidia ja ajatteli: "Hänellä on nyt Israelissa niin paha maine, että hän joutuu loppuikänsä pysymään minun palveluksessani."

Chapter 28

28:1  Noihin aikoihin filistealaiset kokosivat joukkonsa lähteäkseen sotaan Israelia vastaan, ja Akis sanoi Daavidille: "Muista, että sinun ja miestesi pitää lähteä sotaan minun joukkojeni mukana."

28:2  Daavid vastasi Akisille: "Hyvä! Nyt saat nähdä, mihin palvelijasi pystyy." Akis sanoi Daavidille: "Hyvä on! Minä teen sinusta vakituisen henkivartijani."

28:3  Samuel oli kuollut, ja israelilaiset olivat pitäneet valittajaiset ja haudanneet hänet Ramaan, hänen kotikaupunkiinsa. Ja Saul oli poistanut maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät.

28:4  Kokoonnuttuaan yhteen filistealaiset menivät Sunemiin ja leiriytyivät sinne. Silloin Saul kokosi kaikki israelilaiset, ja he leiriytyivät Gilboaan.

28:5  Kun Saul näki filistealaisten joukot, hän pelästyi ja hänen sydämensä vapisi.

28:6  Hän kysyi neuvoa Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unien, ei urimin eikä profeettojenkaan välityksellä.

28:7  Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää minulle nainen, joka pystyy manaamaan esiin vainajien henkiä, niin minä menen hänen luokseen ja pyydän neuvoa." Hänen palvelijansa vastasivat: "En- Dorissa on nainen, joka manaa henkiä."

28:8  Saul pukeutui valepukuun ja lähti tuntemattomana matkaan kahden miehen kanssa. Hän tuli yöllä naisen luo ja pyysi: "Tee taikasi ja manaa minulle esiin sen miehen henki, jonka nimen sinulle sanon."

28:9  Mutta nainen vastasi hänelle: "Tiedät varmaan, mitä Saul on tehnyt. Hän on hävittänyt maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät. Miksi yrität virittää ansaa pääni menoksi?"

28:10  Silloin Saul vannoi hänelle valan Herran nimessä ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, kukaan ei tule syyttämään sinua tästä."

28:11  Nainen kysyi: "Kenet minun pitäisi manata esiin?" Saul vastasi: "Manaa Samuel."

28:12  Kun nainen näki Samuelin, hän parkaisi ja sanoi Saulille: "Miksi petit minua? Sinähän olet Saul!"

28:13  Mutta kuningas vastasi: "Ole rauhassa! Mitä sinä oikein näet?" Nainen sanoi: "Näen jumalolennon nousevan maasta."

28:14  Saul kysyi: "Minkä näköinen hän on?" Nainen vastasi: "Sieltä nousee vanha mies. Hän on kääriytynyt viittaan." Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja hän kumartui kunnioittavasti maahan saakka.

28:15  Samuel sanoi Saulille: "Miksi häiritsit minua ja kutsuit minut esiin?" Saul vastasi: "Olen suuressa ahdingossa. Filistealaiset käyvät sotaa minua vastaan, ja Jumala on väistynyt minusta eikä enää vastaa minulle profeettojen kautta eikä unissa. Minä kutsuin sinua, jotta ilmoittaisit, mitä minun pitää tehdä."

28:16  Mutta Samuel sanoi: "Miksi sinä minulta kysyt neuvoa, kun Herra on jättänyt sinut ja tullut viholliseksesi?

28:17  Herra on tehnyt sinulle niin kuin hän puhui minun kauttani: hän on repäissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja antanut sen toiselle miehelle, Daavidille.

28:18  Sinä et totellut Herraa etkä tehnyt amalekilaisten maassa, mitä hänen vihansa vaati. Sen vuoksi Herra tekee nyt sinulle tämän.

28:19  Herra antaa sinut ja Israelin filistealaisten käsiin, ja huomenna sekä sinä että poikasi olette minun luonani. Ja Israelin sotaväenkin Herra antaa filistealaisten käsiin."

28:20  Silloin Saul kaatui kauhistuneena maahan pitkin pituuttaan. Hän oli säikähtynyt Samuelin puheesta, ja hänen voimansa olivat lopussa, koska hän ei ollut syönyt leivän palaakaan koko sinä päivänä ja yönä.

28:21  Nainen tuli Saulin luo ja näki, että tämä oli kauhun vallassa. Hän sanoi Saulille: "Minä, palvelijasi, tottelin sinua ja panin oman henkeni vaaraan noudattaessani sinun pyyntöäsi.

28:22  Tottele sinä nyt palvelijaasi ja syö vähän leipää, jonka panen eteesi, niin saat voimia matkaasi varten."

28:23  Saul ei suostunut vaan sanoi: "En syö." Mutta kun naisen lisäksi hänen omat palvelijansakin vaativat häntä syömään, hän taipui heidän tahtoonsa, nousi maasta ja istuutui vuoteelle.

28:24  Naisella oli kotonaan juottovasikka. Hän teurasti sen kiireesti ja otti jauhoja, teki niistä taikinan ja paistoi happamattomia leipiä.

28:25  Nämä ruoat hän toi Saulille ja hänen palvelijoilleen. He söivät ja lähtivät takaisin samana yönä.

Chapter 29

29:1  Filistealaiset kokosivat kaikki joukkonsa Afekiin, ja israelilaisilla oli leirinsä Jisreelissä lähteen luona.

29:2  Filistealaisten päälliköt johtivat kukin sadan tai tuhannen miehen joukkoa, mutta Daavid ja hänen miehensä tulivat jälkijoukkona Akisin seurassa.

29:3  Filistealaisten päälliköt kysyivät: "Keitä nuo heprealaiset ovat?" Akis vastasi päälliköille: "Tuo on Daavid, Israelin kuninkaan Saulin miehiä. Hän on jo vuoden päivät ollut minun luonani, enkä ole huomannut hänessä mitään epäilyttävää sen jälkeen kun hän siirtyi minun puolelleni."

29:4  Mutta filistealaisten päälliköt sanoivat vihaisina: "Lähetä se mies takaisin. Palatkoon hän siihen paikkaan, jonka olet antanut hänen haltuunsa! Sotaan hän ei saa tulla meidän mukanamme, ettei hän taistelussa kääntäisi aseitaan meitä vastaan. Miten hän voisi paremmin hankkiutua herransa suosioon kuin miestemme päiden hinnalla?

29:5  Tuohan on se Daavid, josta naiset tanssiessaan lauloivat: -- Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin."

29:6  Silloin Akis kutsui Daavidin luokseen ja sanoi hänelle: "Niin totta kuin Herra elää, sinä olet rehellinen mies, ja minun mielestäni on hyvä, että palvelet joukoissani. Itse en ole löytänyt sinusta moitteen sijaa siitä päivästä alkaen kun tulit luokseni, mutta päälliköt eivät pidä sinusta.

29:7  Palaa nyt rauhassa takaisin, niin et loukkaa filistealaisten päälliköitä."

29:8  Daavid sanoi Akisille: "Mitä minä olen tehnyt? Mitä pahaa olet minussa huomannut sinä aikana, jonka olen ollut palveluksessasi, kun en saa tulla taistelemaan herrani ja kuninkaani vihollisia vastaan?"

29:9  Akis vastasi hänelle: "Voit olla varma siitä, että minun silmissäni olet hyvä kuin Jumalan enkeli, mutta filistealaisten päälliköt sanovat, ettet saa tulla sotaan meidän mukanamme.

29:10  Nouskaa siis varhain aamulla, sekä sinä että ne kuninkaasi alamaiset, jotka ovat tulleet sinun mukanasi, ja lähtekää siihen paikkaan, jonka olen antanut teidän haltuunne. Älä pane pahaksesi noita turhia puheita, sillä minä olen sinuun tyytyväinen. Lähtekää varhain, heti päivän valjetessa."

29:11  Aamuvarhaisella Daavid ja hänen miehensä lähtivät takaisin filistealaisten maahan, mutta filistealaiset jatkoivat matkaansa Jisreeliin.

Chapter 30

30:1  Ennen kuin Daavid ja hänen miehensä kahden päivän kuluttua saapuivat Siklagiin, olivat amalekilaiset hyökänneet Negeviin ja Siklagiin, vallanneet Siklagin ja polttaneet sen poroksi.

30:2  Kaupungin naiset he olivat ottaneet vangiksi viimeistä myöten, mutta he eivät olleet tappaneet ketään vaan olivat vieneet mukanaan kaikki naiset ja lapset, suuret ja pienet.

30:3  Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, se oli poltettu ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli viety vankeina pois.

30:4  Silloin Daavid ja hänen sotilaansa puhkesivat itkuun ja itkivät, kunnes eivät enempää jaksaneet.

30:5  Myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo, oli viety vankeina pois.

30:6  Daavid joutui suureen hätään, sillä miehet olivat poikiensa ja tyttäriensä vuoksi niin katkeria, että uhkasivat kivittää hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan,

30:7  ja sanoi pappi Abjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo efodi tänne." Abjatar toi efodin Daavidin luo,

30:8  ja Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö ajamaan takaa noita rosvoja? Saanko heidät kiinni?" Herra vastasi hänelle: "Lähde heidän peräänsä! Sinä saat heidät kiinni ja vapautat vangit."

30:9  Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja saapuivat Besorin jokiuomalle, jonne osa heistä jäi.

30:10  Sinne pysähtyi kaksisataa miestä, jotka olivat niin uuvuksissa, etteivät jaksaneet kulkea Besorin poikki. Mutta Daavid jatkoi neljänsadan miehen kanssa takaa-ajoa.

30:11  Arolla Daavidin miehet näkivät erään egyptiläisen ja veivät hänet Daavidin luo. He tarjosivat miehelle leipää, ja hän söi. He antoivat hänelle myös vettä juotavaksi

30:12  ja kakun kuivattuja viikunoita ja kaksi kakkua rusinoita. Kun hän oli syönyt, hänen voimansa elpyivät; hän ei näet ollut syönyt eikä juonut mitään kolmeen vuorokauteen.

30:13  Daavid kysyi häneltä: "Kenen väkeä sinä olet ja mistä tulet?" Mies vastasi: "Minä olen egyptiläinen, amalekilaisen miehen orja. Sairastuin kolme päivää sitten, ja isäntäni jätti minut tänne.

30:14  Me ryöstelimme kreettien, Juudan ja Kalebin heimon Negeviä ja poltimme poroksi Siklagin."

30:15  Daavid kysyi: "Vietkö minut sen rosvojoukon luo?" Hän sanoi: "Vanno minulle Jumalan nimessä, ettet tapa minua etkä luovuta minua isäntäni käsiin, niin vien sinut sen rosvojoukon luo."

30:16  Kun mies vei Daavidin sinne, amalekilaiset olivat hajaantuneet pitkin seutua. He söivät, joivat ja juhlivat suurta saalista, jonka olivat ryöstäneet filistealaisten maasta ja Juudasta.

30:17  Daavid hyökkäsi heidän kimppuunsa seuraavana päivänä aamuhämärissä ja tappoi heitä iltaan saakka, ja heistä pelastui vain neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.

30:18  Daavid sai haltuunsa kaiken, minkä amalekilaiset olivat vieneet, ja vapautti myös molemmat vaimonsa.

30:19  Mitään ei puuttunut, ei suurta eikä pientä, ei ainoatakaan poikaa tai tytärtä eikä mitään amalekilaisten saaliina viemistä tavaroista. Daavid sai kaiken takaisin

30:20  ja lisäksi vielä lampaita, vuohia ja lehmiä. Hänen miehensä ajoivat karjan hänen eteensä ja sanoivat: "Tämä saalis kuuluu Daavidille."

30:21  Kun Daavid oli tulossa niiden kahdensadan miehen luo, jotka eivät olleet jaksaneet seurata häntä vaan olivat jääneet Besorin jokiuomalle, nämä lähtivät Daavidia ja hänen mukanaan tulevaa väkeä vastaan. Kohdatessaan miehet Daavid tervehti heitä ystävällisesti.

30:22  Mutta Daavidia seuranneessa joukossa oli myös kehnoja ja kelvottomia miehiä. He sanoivat: "Koska nuo eivät pysyneet mukana, emme anna heille mitään saaliistamme. Saakoon kukin vain vaimonsa ja lapsensa. Viekööt heidät mukanaan ja menkööt tiehensä!"

30:23  Daavid sanoi heille: "Veljet, noin ei saa tehdä Herran antamalle saaliille! Herra on suojellut meitä ja antanut meidän käsiimme rosvojoukon, joka kävi kimppuumme.

30:24  Kuka voisi suostua tuollaiseen? Saman osan saakoon varusteita vartioiva kuin taisteluun lähtevä, yhdessä he jakakoot saaliin."

30:25  Sinä päivänä Daavid teki tästä pysyvän säännön ja käytännön Israelissa, ja se on vieläkin voimassa.

30:26  Tultuaan Siklagiin Daavid lähetti osan saaliista niille Juudan vanhimmille, jotka olivat hänen ystäviään, ja käski sanoa heille: "Tässä on teille lahjaksi Herran vihollisilta saatua saalista."

30:27  Lahjoja hän lähetti niille, jotka asuivat Betelissä, Negevin Ramotissa ja Jattirissa,

30:28  Aroerissa, Sifemotissa ja Estemoassa,

30:29  Rakalissa, jerahmeelilaisten ja keniläisten kaupungeissa,

30:30  Hormassa, Bor-Asanissa, Atakissa

30:31  ja Hebronissa, sekä kaikkialle, missä hän oli miehineen kulkenut.

Chapter 31

31:1  Filistealaiset ryhtyivät taisteluun israelilaisia vastaan. Israelin miehet pakenivat heidän tieltään, ja paljon kaatuneita jäi Gilboanvuoren rinteille.

31:2  Filistealaiset saavuttivat Saulin ja hänen poikansa ja tappoivat Jonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat.

31:3  Taistelu kävi kiivaana myös Saulin ympärillä. Jousimiehet keksivät hänet, ja hän haavoittui pahoin heidän nuolistaan.

31:4  Silloin Saul käski aseenkantajaansa: "Tartu miekkaasi ja lävistä minut! Muuten nuo ympärileikkaamattomat tulevat ja lävistävät minut ja häpäisevät minut." Mutta kun aseenkantaja ei uskaltanut sitä tehdä, Saul otti itse miekan ja heittäytyi siihen.

31:5  Nähdessään Saulin kuolleen myös aseenkantaja heittäytyi miekkaansa ja seurasi Saulia kuolemaan.

31:6  Näin he kaikki kuolivat samana päivänä, Saul, kolme hänen poikaansa, hänen aseenkantajansa sekä kaikki hänen lähimmät miehensä.

31:7  Kun Jisreelin tasangon toisella puolella ja Jordanin takana asuvat israelilaiset saivat tietää, että Israelin sotaväki oli paennut ja Saul ja hänen poikansa olivat kuolleet, he jättivät kaupunkinsa ja lähtivät pakoon. Heidän tilalleen kaupunkeihin asettui filistealaisia.

31:8  Seuraavana päivänä filistealaiset lähtivät ryöstämään ruumiita ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboanvuorelta.

31:9  He löivät Saulilta pään poikki, ryöstivät hänen varusteensa ja kuljettivat niitä ympäri maataan julistaakseen voitonsanomaa epäjumalilleen ja kansalleen.

31:10  Filistealaiset asettivat Saulin varusteet Astarten pyhäkköön, mutta hänen ruumiinsa he ripustivat Bet-Seanin muurille.

31:11  Kun Gileadin Jabesin asukkaat kuulivat, mitä filistealaiset olivat tehneet Saulille,

31:12  kaikki kaupungin taistelukykyiset miehet lähtivät liikkeelle. He kulkivat koko yön ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas Bet-Seanin muurilta, toivat ne Jabesiin ja polttivat ne siellä.

31:13  Sitten he kokosivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jabesiin ja paastosivat seitsemän päivää.