FinSTLK2017 - I Samuel

Chapter 1

1:1  Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Toohun poika, joka Suufin poika, efratilainen.

1:2  Hänellä oli kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Hanna, ja toisen nimi oli Peninna. Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.

1:3  Mies meni joka vuosi kaupungistaan Siiloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas, Herran pappeina.

1:4  Elkana uhrasi eräänä päivänä. Hänellä oli tapana antaa vaimolleen Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille uhrista määräosat.

1:5  Mutta Hannalle hän antoi kaksinkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.

1:6  Hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan ärsyttääkseen häntä, koska Herra oli sulkenut Hannan kohdun.

1:7  Näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän meni ylös Herran huoneeseen. Niinpä Peninna nytkin kiusasi Hannaa, ja Hanna itki eikä syönyt mitään.

1:8  Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?"

1:9  Kun he olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, Hanna nousi,

1:10  rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti

1:11  ja teki lupauksen sanoen: "Herra Sebaot, jos katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unohda palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miespuolisen perillisen, niin annan hänet Herralle hänen koko elinajakseen, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätään."

1:12  Kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkaili Eeli hänen suutaan,

1:13  sillä Hanna puhui sydämessään ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut. Eeli luuli, että hän oli juovuksissa.

1:14  Eeli sanoi hänelle: "Kuinka kauan sinä olet siinä juovuksissa? Haihduta humalasi."

1:15  Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama nainen. Viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan vuodatin sydämeni Herran eteen.

1:16  Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden olen näin kauan puhunut."

1:17  Eeli vastasi ja sanoi: "Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt."

1:18  Hän sanoi: "Salli palvelijattaresi saada armo silmiesi edessä." Nainen meni pois, söi eikä enää näyttänyt murheelliselta.

1:19  Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä. Sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä.

1:20  Tapahtui joidenkin päivien kuluttua, että Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Herralta olen hänet pyytänyt."

1:21  Sitten hänen miehensä Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan,

1:22  mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehelleen: "Kun poika on vieroitettu, vien hänet sinne, että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi."

1:23  Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, kuten hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut. Herra vahvistakoon sanansa." Vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän.

1:24  Mutta kun hän oli hänet vieroittanut, hän vei hänet kanssaan ottaen mukaansa kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja leilin viiniä. Hän toi hänet Herran huoneeseen Siiloon. Mutta poika oli vielä pieni.

1:25  Teurastettuaan härän he toivat pojan Eelin luo.

1:26  Hanna sanoi: "Oi, herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin tässä sinun luonasi rukoillen Herraa.

1:27  Tätä poikaa rukoilin, ja Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.

1:28  Minäkin annan hänet Herralle kaikiksi elinpäivikseen. Hän olkoon Herralle annettu." Ja hän rukoili siellä Herraa.

Chapter 2

2:1  Hanna rukoili ja sanoi: "Sydämeni riemuitsee Herrassa. Sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä iloitsen avustasi.

2:2  Kukaan ei ole pyhä niin kuin Herra. Sinun lisäksesi ei ole ketään toista. Ei ole kalliota Jumalamme vertaista.

2:3  Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja. Sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessään punnitaan teot.

2:4  Sankarien jouset ovat särjetyt, väsyneet vyöttäytyvät voimalla.

2:5  Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, monilapsinen kuihtuu.

2:6  Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas helvettiin ja tuo ylös jälleen.

2:7  Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.

2:8  Hän nostaa tomusta halvan, hän korottaa loasta köyhän asettaakseen heidät ruhtinasten rinnalle ja tehdäkseen heistä kirkkauden valtaistuimen perillisiä. Sillä maailman perustukset ovat Herran, hän on asettanut maanpiirin niiden varaan.

2:9  Hän varjelee pyhiensä jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen. Sillä mies ei voi mitään omassa voimassaan.

2:10  Ne, jotka taistelevat Herraa vastaan, joutuvat kauhun valtaan. Hän jylisee taivaasta heidän ylitseen. Herra tuomitsee maan ääret. Hän antaa vallan Kuninkaalleen ja korottaa korkealle Voideltunsa sarven."

2:11  Elkana meni kotiinsa Raamaan, mutta poika palveli Herraa pappi Eelin johdolla.

2:12  Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä. He eivät välittäneet Herrasta

2:13  eivätkä siitä, mitä papeilla oli oikeus saada kansalta. Niin usein kuin joku uhrasi teurasuhria, papin palvelija tuli lihan kiehuessa kolmihaarainen haarukka kädessään,

2:14  ja pisti sen kattilaan, ruukkuun, pannuun tai pataan, ja pappi otti itselleen kaiken sen, minkä haarukka toi mukanaan. Niin he tekivät kaikille israelilaisille, jotka tulivat sinne Siiloon.

2:15  Jo ennen kuin rasva oli poltettu, tuli papin palvelija ja sanoi miehelle, joka uhrasi: "Anna liha paistettavaksi papille, sillä hän ei ota sinulta keitettyä lihaa, vaan raakaa."

2:16  Kun mies sanoi hänelle: "Ensin poltettakoon rasva. Ota sitten itsellesi, mitä haluat." Hän sanoi: "Ei niin, vaan anna se nyt heti, muuten otan väkisin."

2:17  Nuorten miesten synti oli kovin suuri Herran edessä, koska he pitivät halpana Herran uhrilahjan.

2:18  Mutta Samuel palveli Herran edessä. Poikanen oli puettuna pellavakasukkaan.

2:19  Hänen äitinsä teki hänelle joka vuosi pienen viitan ja toi sen hänelle, kun hän miehensä kanssa tuli uhraamaan jokavuotista teurasuhria.

2:20  Eeli aina siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa ja sanoi: "Herra antakoon sinulle lapsen tästä vaimosta sen tilalle, jonka hän on suostunut antamaan Herralle." Sitten he menivät kotiinsa.

2:21  Herra piti Hannasta huolen, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta poikanen Samuel kasvoi Herran edessä.

2:22  Eeli oli käynyt hyvin vanhaksi. Kun hän sai kuulla, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle Israelille, nimittäin että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella,

2:23  hän sanoi heille: "Miksi teette sellaista pahaa, mitä minä teistä kuulen kaikelta tältä kansalta?

2:24  Ei niin, poikani! Ei ole hyvä se puhe, jonka kuulen kulkevan Herran kansan keskuudessa.

2:25  Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, Jumala voi olla hänelle välittäjänä. Mutta jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, kuka voi ruveta hänelle välittäjäksi?" Mutta he eivät kuulleet isäänsä, sillä Herra tahtoi surmata heidät.

2:26  Mutta poikanen Samuel kasvoi kasvamistaan ja oli sekä Herralle että ihmisille otollinen.

2:27  Eelin luo tuli Jumalan mies ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Enkö toden totta ilmestynyt sinun isäsi suvulle, kun he olivat Egyptissä faraon huoneen vallan alla?

2:28  Valitsin heidät kaikista Israelin sukukunnista olemaan pappeinani, nousemaan alttarilleni, polttamaan suitsuketta ja kantamaan kasukkaa edessäni, ja annoin isäsi suvulle kaikki israelilaisten uhrit.

2:29  Miksi häpäisette teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka olen säätänyt asuntooni? Miksi kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että te lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta kansani Israelin uhrilahjasta?

2:30  Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo: Olen tosiaan sanonut: sukusi ja isäsi suku saavat vaeltaa edessäni iäti. Nyt on Herran sana: Pois se minusta! Sillä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat, mutta jotka katsovat minut ylen, ovat kirottuja.

2:31  Katso, päivät tulevat, jolloin katkaisen käsivartesi ja isäsi suvun käsivarren, niin ettei kukaan suvussasi elä vanhaksi.

2:32  Saat nähdä asuntosi olevan puutteessa huolimatta kaikesta siitä hyvästä, mikä tulee Israelille. Eikä kukaan suvussasi ole koskaan elävä vanhaksi.

2:33  En hävitä jokaista alttariltani, niin että sammuttaisin silmäsi ja näännyttäisin sielusi, mutta kaikki suvussasi kasvaneet kuolevat miehiksi tultuaan.

2:34  Merkkinä tästä on sinulla oleva se, mitä tapahtuu kahdelle pojallesi, Hofnille ja Piinehaalle: he kuolevat molemmat samana päivänä.

2:35  Mutta herätän itselleni uskollisen papin, joka tekee sydämeni ja mieleni mukaan. Hänelle rakennan pysyvän huoneen, ja hän on vaeltava minun voideltuni edessä koko elinaikansa.

2:36  Jokainen, joka jää jäljelle suvustasi, on tuleva kumartamaan häntä saadakseen hopearahan ja leipäkakun ja sanova: 'Päästä minutkin johonkin papintehtävään, että saisin palan leipää syödäkseni.'"

Chapter 3

3:1  Poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla. Mutta Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia.

3:2  Siihen aikaan tapahtui kerran, kun Eeli, jonka silmiä alkoi hämärtää, ettei hän voinut nähdä, makasi paikallaan

3:3  eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä, jossa Jumalan arkki oli,

3:4  että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: "Tässä olen."

3:5  Hän riensi Eelin luo ja sanoi: "Tässä olen, kutsuit minua." Mutta hän vastasi: "En minä kutsunut. Pane jälleen maata." Hän meni ja pani maata.

3:6  Mutta Herra kutsui taas Samuelia. Samuel nousi ja meni Eelin luo ja sanoi: "Tässä olen, kutsuit minua." Mutta tämä vastasi: "En minä kutsunut, poikani. Pane jälleen maata."

3:7  Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle.

3:8  Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran. Hän nousi ja meni Eelin luo ja sanoi: "Tässä olen, kutsuit minua." Silloin Eeli ymmärsi, että Herra oli kutsunut poikasta.

3:9  Eeli sanoi Samuelille: "Mene ja pane maata. Jos sinua vielä kutsutaan, sano: 'Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.'" Samuel meni ja pani maata paikalleen.

3:10  Herra tuli, seisoi ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!" Samuel vastasi: "Puhu, palvelijasi kuulee."

3:11  Herra sanoi Samuelille: "Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat.

3:12  Sinä päivänä minä toteutan Eelille kaiken, mitä hänen sukuaan vastaan olen puhunut, alusta loppuun asti.

3:13  Ilmoitan hänelle, että minä tuomitsen hänen sukunsa ikiajoiksi sen rikoksen tähden, kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa eikä pannut heitä kuriin.

3:14  Sen tähden olen vannonut Eelin suvusta: 'Totisesti, Eelin suvun rikosta ei koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla.'"

3:15  Samuel makasi aamuun asti ja avasi Herran huoneen ovet. Eikä Samuel uskaltanut kertoa Eelille näkyä.

3:16  Mutta Eeli kutsui Samuelin ja sanoi: "Samuel, poikani!" Hän vastasi: "Tässä olen."

3:17  Hän sanoi: "Mikä oli asia, josta hän sinulle puhui? Älä salaa sitä minulta. Jumala rangaiskoon sinua nyt ja vasta, jos salaat minulta mitään siitä, mitä hän sinulle puhui."

3:18  Samuel kertoi hänelle kaiken eikä salannut häneltä mitään. Hän sanoi: "Hän on Herra, hän tehköön, minkä hyväksi näkee."

3:19  Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssaan eikä antanut yhdenkään hänen sanoistaan pudota maahan.

3:20  Koko Israel Daanista Beersebaan asti tiesi, että Samuelille oli uskottu Herran profeetan tehtävä.

3:21  Herra ilmestyi edelleenkin Siilossa. Herra ilmestyi näet Samuelille Siilossa Herran sanan kautta,

Chapter 4

4:1  ja Samuelin sana tuli koko Israelille. Israel lähti sotaan filistealaisia vastaan ja leiriytyi Eben-Eserin luo, mutta filistealaiset olivat leiriytyneet Afekiin.

4:2  Filistealaiset asettuivat sotarintaan Israelia vastaan, ja taistelu levisi laajalle, ja filistealaiset voittivat Israelin ja surmasivat taistelukentällä noin neljätuhatta miestä.

4:3  Kun kansa tuli leiriin, Israelin vanhimmat sanoivat: "Minkä tähden Herra antoi tänä päivänä filistealaisten voittaa meidät? Ottakaamme Herran liitonarkki Siilosta luoksemme, tulkoon se keskellemme pelastamaan meidät vihollistemme käsistä."

4:4  Kansa lähetti sanan Siiloon, ja sieltä tuotiin Herran Sebaotin liitonarkki, hänen, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, seurasivat sieltä Jumalan liitonarkkia.

4:5  Kun sitten Herran liitonarkki tuli leiriin, koko Israel nosti suuren riemuhuudon, niin että maa tömisi.

4:6  Kun filistealaiset kuulivat riemuhuudon, he sanoivat: "Mitä tuo suuri riemuhuuto on heprealaisten leirissä?" He saivat tietää, että leiriin oli tullut Herran arkki.

4:7  Filistealaiset pelästyivät, sillä he sanoivat: "Jumala on tullut leiriin." He sanoivat: "Voi meitä! Tällaista ei ole milloinkaan ennen tapahtunut.

4:8  Voi meitä! Kuka pelastaa meidät tämän voimallisen jumalan kädestä? Tämähän on se jumala, joka löi egyptiläisiä kaikkinaisilla vaivoilla erämaassa.

4:9  Rohkaiskaa mielenne ja olkaa miehiä, filistealaiset, ettette joutuisi palvelemaan heprealaisia, niin kuin he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa."

4:10  Filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja Israel voitettiin, niin että he pakenivat kukin majalleen, ja tappio oli hyvin suuri: Israelista kaatui kolmekymmentä tuhatta jalkamiestä.

4:11  Jumalan arkki ryöstettiin, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, saivat surmansa.

4:12  Eräs benjaminilainen mies juoksi rintamalta ja tuli samana päivänä Siiloon takki reväistynä ja multaa pään päällä.

4:13  Kun hän saapui sinne, Eeli istui istuimellaan tien vieressä tähystellen, sillä hänen sydämensä oli levoton Jumalan arkin tähden. Kun mies tuli ja kertoi kaupungissa tapahtumasta, koko kaupunki puhkesi valittamaan.

4:14  Kun Eeli kuuli valitushuudon, hän kysyi: "Mikä meteli tämä on?" Mies riensi sinne ja kertoi sen Eelille.

4:15  Eeli oli yhdeksänkymmentä kahdeksan vuotta vanha, ja hänen silmissään oli kaihi, niin ettei hän voinut nähdä.

4:16  Mies sanoi Eelille: "Minä tulen rintamalta, olen tänä päivänä paennut rintamalta." Hän kysyi: "Miten ovat asiat, poikani?"

4:17  Sanansaattaja vastasi ja sanoi: "Israel on paennut filistealaisia, ja kansan mieshukka on suuri. Myös molemmat poikasi, Hofni ja Piinehas, ovat saaneet surmansa, ja Jumalan arkki on ryöstetty."

4:18  Kun hän mainitsi Jumalan arkin, Eeli kaatui istuimeltaan taaksepäin portin viereen, taittoi niskansa ja kuoli, sillä hän oli vanha ja painava mies. Hän oli ollut tuomarina Israelissa neljäkymmentä vuotta.

4:19  Hänen miniänsä, Piinehaan vaimo, oli viimeisillään raskaana. Kun hän kuuli sanoman Jumalan arkin ryöstöstä ja appensa ja miehensä kuolemasta, hän vaipui maahan ja synnytti, sillä poltot yllättivät hänet.

4:20  Kun hän silloin oli kuolemaisillaan, sanoivat vaimot, jotka seisoivat hänen luonaan: "Älä pelkää, sillä sinä olet synnyttänyt pojan." Mutta hän ei vastannut mitään eikä välittänyt siitä,

4:21  vaan nimitti pojan Iikabodiksi ja sanoi: "Kunnia on mennyt Israelilta" – hän tarkoitti Jumalan arkin ryöstöä sekä appeaan ja miestään.

4:22  Hän sanoi: "Kunnia on mennyt Israelilta", koska Jumalan arkki oli ryöstetty.

Chapter 5

5:1  Kun filistealaiset olivat ryöstäneet Jumalan arkin, he veivät sen Eben-Eseristä Asdodiin.

5:2  Filistealaiset ottivat Jumalan arkin ja veivät sen Daagonin temppeliin ja asettivat sen Daagonin rinnalle.

5:3  Kun asdodilaiset nousivat varhain seuraavana päivänä, katso: Daagon makasi kasvoillaan maassa Herran arkin edessä. Mutta he ottivat Daagonin ja asettivat sen takaisin paikoilleen.

5:4  Kun he taas nousivat varhain seuraavana aamuna, niin katso: Daagon makasi kasvoillaan maassa Herran arkin edessä, mutta Daagonin pää ja molemmat kädet olivat katkaistuina kynnyksellä, ja ainoastaan [muuta] Daagonia oli siinä jäljellä.

5:5  Sen tähden eivät Daagonin papit eikä kukaan, joka menee Daagonin temppeliin, astu Daagonin kynnykselle Asdodissa vielä tänäkään päivänä.

5:6  Herran käsi painoi asdodilaisia, ja hän tuhosi heitä. Hän löi heitä paiseilla, sekä Asdodia että sen aluetta.

5:7  Kun Asdodin miehet näkivät, miten oli, he sanoivat: "Älköön Israelin Jumalan arkki jääkö luoksemme, sillä hänen kätensä on käynyt raskaaksi meille ja jumalallemme Daagonille."

5:8  He lähettivät sanan ja kokosivat kaikki filistealaiset ruhtinaat luokseen ja sanoivat: "Mitä teemme Israelin Jumalan arkille?" He vastasivat: "Israelin Jumalan arkki siirtyköön Gatiin." He siirsivät Israelin Jumalan arkin sinne.

5:9  Kun he olivat siirtäneet sen sinne, kohtasi Herran käsi kaupunkia ja sai aikaan suuren hämmingin: hän löi kaupungin asukkaita, sekä pieniä että suuria, niin että heihin puhkesi paiseita.

5:10  Silloin he lähettivät Jumalan arkin Ekroniin. Kun Jumalan arkki tuli Ekroniin, huusivat ekronilaiset sanoen: "He ovat siirtäneet Israelin Jumalan arkin tänne luokseni surmaamaan minut ja kansani."

5:11  He lähettivät sanan ja kokosivat kaikki filistealaisten ruhtinaat ja sanoivat: "Lähettäkää Israelin Jumalan arkki pois, ja palatkoon se kotiinsa älköönkä se enää surmatko minua ja kansaani." Sillä surma oli saattanut koko kaupungin hämminkiin. Jumalan käsi painoi sitä kovasti.

5:12  Ne asukkaat, jotka eivät olleet kuolleet, olivat paiseilla lyötyjä, ja huuto nousi kaupungista ylös taivaaseen.

Chapter 6

6:1  Herran arkki oli ollut filistealaisten maassa seitsemän kuukautta.

6:2  Filistealaiset kutsuivat papit ja tietäjät ja sanoivat: "Mitä teemme Herran arkille? Antakaa meidän tietää, millä tavalla lähettäisimme sen kotiinsa."

6:3  He vastasivat: "Jos te lähetätte Israelin Jumalan arkin pois, älkää lähettäkö sitä tyhjin käsin, vaan antakaa hänelle hyvitys. Silloin te tulette terveiksi ja saatte tietää, minkä tähden hänen kätensä ei heltiä teistä."

6:4  Mutta he kysyivät: "Millainen hyvitys meidän on annettava hänelle?" He vastasivat: "Viisi kultaista paisetta ja viisi kultahiirtä, yhtä monta, kuin on filistealaisten ruhtinasta, sillä sama vitsaus on kohdannut kaikkia, myös teidän ruhtinaitanne.

6:5  Tehkää siis kuvat paiseistanne, samoin hiiristänne, jotka hävittävät maata, ja antakaa kunnia Israelin Jumalalle. Kenties hän silloin hellittää kätensä teistä, jumalistanne ja maastanne.

6:6  Miksi paadutatte sydämenne, niin kuin egyptiläiset ja farao paaduttivat sydämensä? Eivätkö he, sitten kun hän oli näyttänyt heille voimansa, päästäneet israelilaisia menemään?

6:7  Tehkää nyt uudet vaunut ja ottakaa kaksi imettävää lehmää, joiden niskassa ei ole ollut iestä, ja valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta ajakaa vasikat kotiin pois niiden perästä.

6:8  Ottakaa Herran arkki ja asettakaa se vaunuihin ja pankaa ne kultaesineet, jotka annatte hänelle hyvitykseksi, lippaaseen sen viereen, ja lähettäkää se menemään.

6:9  Sitten katsokaa: jos se menee omaa aluettaan kohti ylös Beet-Semekseen, niin se on tuottanut meille tämän suuren onnettomuuden. Mutta jos ei, niin tiedämme, ettei hänen kätensä ole meihin koskenut. Se on silloin tapahtunut meille sattumalta."

6:10  Miehet tekivät niin. He ottivat kaksi imettävää lehmää ja valjastivat ne vaunujen eteen, mutta niiden vasikat he jättivät kotiin.

6:11  He panivat Herran arkin vaunuihin sekä lippaan, kultahiiret ja paiseittensa kuvat.

6:12  Lehmät menivät suoraan Beet-Semestä kohden. Ne kulkivat koko ajan samaa tietä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle ja ammuivat lakkaamatta. Filistealaisten ruhtinaat seurasivat niitä Beet-Semeksen alueelle asti.

6:13  Mutta Beet-Semeksessä oltiin leikkaamassa vehnää laaksossa. Kun he nostivat silmänsä, he näkivät arkin ja ilahtuivat sen nähdessään.

6:14  Vaunut tulivat beet-semekseläisen Joosuan pellolle ja pysähtyivät sinne. Siellä oli suuri kivi. He hakkasivat vaunut polttopuiksi ja uhrasivat lehmät polttouhriksi Herralle.

6:15  Leeviläiset nostivat maahan Herran arkin ja sen vieressä olevan lippaan, jossa kultaesineet olivat, ja panivat ne suurelle kivelle. Beet-Semeksen miehet uhrasivat sinä päivänä Herralle polttouhreja ja teurasuhreja.

6:16  Katseltuaan tätä nuo filistealaisten viisi ruhtinasta palasivat samana päivänä Ekroniin.

6:17  Nämä ovat ne kultapaiseet, jotka filistealaiset antoivat Herralle hyvitykseksi: yksi Asdodin puolesta, yksi Gassan puolesta, yksi Askelonin puolesta, yksi Gatin puolesta ja yksi Ekronin puolesta.

6:18  Kultahiiriä taas oli yhtä monta, kuin oli kaikkiaan filistealaisten kaupunkeja viidellä ruhtinaalla, sekä varustettuja kaupunkeja että linnoittamattomia kyliä, suureen kiveen asti, jolle he laskivat Herran arkin ja joka on vielä tänäkin päivänä beet-semekseläisen Joosuan pellolla.

6:19  Mutta Herra surmasi Beet-Semeksen miehiä sen tähden, että he olivat katsoneet Herran arkkiin. Hän surmasi kansasta seitsemänkymmentä miestä, viisikymmentä päämiestä. Kansa suri, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa.

6:20  Beet-Semeksen miehet sanoivat: "Kuka voi kestää Herran, tämän pyhän Jumalan, edessä? Kenen luo hän menee meidän luotamme?"

6:21  He lähettivät sanansaattajat Kirjat-Jearimin asukkaiden luo sanomaan: "Filistealaiset ovat tuoneet Herran arkin takaisin. Tulkaa tänne ja viekää se luoksenne."

Chapter 7

7:1  Kirjat-Jearimin miehet tulivat ja veivät Herran arkin sinne ja toivat sen Abinadabin taloon mäelle, ja pyhittivät hänen poikansa Eleasarin pitämään huolta Herran arkista.

7:2  Siitä päivästä, jona arkki oli asettunut Kirjat-Jearimiin, kului pitkä aika, kului kaksikymmentä vuotta, ja koko Israelin heimo kääntyi valittaen Herran puoleen.

7:3  Mutta Samuel puhui koko Israelin huoneelle sanoen: "Jos te kaikesta sydämestänne käännytte Herran puoleen, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja astartet ja kiinnittäkää sydämenne Herraan ja palvelkaa ainoastaan häntä, niin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä."

7:4  Israelilaiset poistivat baalit ja astartet ja palvelivat ainoastaan Herraa.

7:5  Silloin Samuel sanoi: "Kootkaa koko Israel Mispaan, ja [minä] rukoilen puolestanne Herraa."

7:6  Niin he kokoontuivat Mispaan, ammensivat vettä, vuodattivat sitä Herran eteen sekä paastosivat sen päivän, ja he sanoivat siellä: "Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan." Samuel jakoi israelilaisille oikeutta Mispassa.

7:7  Kun filistealaiset kuulivat israelilaisten kokoontuneen Mispaan, filistealaisten ruhtinaat lähtivät Israelia vastaan. Kun israelilaiset kuulivat sen, he pelkäsivät filistealaisia.

7:8  Israelilaiset sanoivat Samuelille: "Älä kieltäydy huutamasta avuksi puolestamme Herraa, Jumalaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä."

7:9  Samuel otti imevän karitsan ja uhrasi sen polttouhriksi, kokonaisuhriksi, Herralle, ja Samuel huusi Herraa avuksi Israelin puolesta, ja Herra kuuli häntä.

7:10  Sillä kun Samuelin uhratessa polttouhria filistealaiset lähestyivät käydäkseen taisteluun Israelia vastaan, Herra jyrisi kovalla ukkosen jyrinällä sinä päivänä filistealaisia vastaan ja saattoi heidät hämminkiin, niin että Israel voitti heidät.

7:11  Israelin miehet lähtivät Mispasta ja ajoivat filistealaisia takaa surmaten heitä aina Beet-Kaarin alapuolelle asti.

7:12  Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser ja sanoi: "Tähän asti Herra on meitä auttanut."

7:13  Niin filistealaiset lannistettiin, eivätkä he enää tulleet Israelin alueelle. Herran käsi oli filistealaisia vastaan Samuelin koko elinajan.

7:14  Ne kaupungit, jotka filistealaiset olivat ottaneet Israelilta, joutuivat takaisin Israelille, Ekronista Gatiin saakka. Myös niiden alueet Israel vapautti filistealaisten käsistä. Myös Israelin ja amorilaisten välillä oli rauha.

7:15  Samuel oli tuomarina Israelissa koko elinaikansa.

7:16  Hän teki joka vuosi kiertomatkoja Beeteliin, Gilgaliin ja Mispaan, ja hän jakoi Israelille oikeutta kaikissa näissä paikoissa.

7:17  Hän palasi jälleen Raamaan, sillä siellä oli hänen kotinsa ja siellä hän jakoi oikeutta Israelille. Hän rakensi sinne alttarin Herralle.

Chapter 8

8:1  Kun Samuel oli käynyt vanhaksi, hän pani poikansa Israelin tuomareiksi.

8:2  Hänen esikoisensa nimi oli Jooel, ja hänen toisen poikansa nimi oli Abia. Nämä olivat tuomareina Beersebassa.

8:3  Mutta hänen poikansa eivät vaeltaneet hänen teitään, vaan olivat väärän voiton pyytäjiä, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta.

8:4  Kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin luo Raamaan

8:5  ja sanoivat hänelle: "Katso, sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella teitäsi. Aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on."

8:6  Mutta Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: "Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta." Samuel rukoili Herraa.

8:7  Niin Herra sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat, sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanaan.

8:8  Kuten he ovat tehneet aina siitä päivästä, jona johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti, kun ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin.

8:9  Kuule siis heidän ääntään. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva."

8:10  Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta.

8:11  Hän sanoi: "Nämä oikeudet on kuninkaalla, joka on teitä hallitseva: Hän ottaa poikanne ja panee heidät vaunumiehikseen, ratsumiehikseen ja vaunujensa edellä juoksijoiksi.

8:12  Hän panee heitä myös tuhannen- ja viidenkymmenenpäämiehiksi ja kyntämään kyntöjään ja leikkaamaan viljaansa sekä tekemään itselleen sotatarvikkeita ja vaunujen osia.

8:13  Tyttärenne hän ottaa voiteiden tekijöiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.

8:14  Hän ottaa parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljypuunne ja antaa ne palvelijoilleen.

8:15  Hän ottaa kymmenykset kylvöstänne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja palvelijoilleen.

8:16  Hän ottaa myös palvelijanne ja palvelijattarenne ja parhaat nuoret miehenne sekä aasinne ja teettää niillä työnsä.

8:17  Hän ottaa myös kymmenykset lampaistanne, ja te tulette hänen palvelijoikseen.

8:18  Silloin te huudatte Herraa kuninkaanne tähden, jonka olette itsellenne valinneet, mutta hän ei silloin teitä kuule."

8:19  Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta, vaan sanoi: "Ei, kuningas meillä pitää olla.

8:20  Mekin tahdomme olla niin kuin kaikki muut kansat: kuningas jakaa meille oikeutta, johtaa meitä ja käy sotiamme."

8:21  Kun Samuel kuuli kaikki kansan puheet, hän puhui ne Herralle.

8:22  Herra sanoi Samuelille: "Kuule heidän ääntään ja aseta heille kuningas." Niin Samuel sanoi Israelin miehille: "Menkää kukin kaupunkiinne."

Chapter 9

9:1  Benjaminissa oli mies, hyvin varakas, nimeltä Kiis, Abielin poika, joka oli Serorin poika, joka Bekoratin poika, joka Afiahin poika, joka erään benjaminilaisen miehen poika.

9:2  Hänellä oli poika, nimeltä Saul, nuori, komea mies. Israelilaisten joukossa ei ollut komeampaa miestä kuin hän: hän oli päätään pitempi kaikkea kansaa.

9:3  Kiisiltä, Saulin isältä, olivat aasintammat joutuneet kadoksiin, ja Kiis sanoi pojalleen Saulille: "Ota palvelijoista joku mukaasi, nouse ja mene etsimään aasintammoja."

9:4  Hän kulki Efraimin vuoriston halki, ja hän kulki Salisan maan halki, mutta he eivät löytäneet niitä. Sitten he kulkivat Saalimin maan halki, eikä niitä ollut sielläkään. Sitten he kulkivat Benjaminin maan halki eivätkä löytäneet niitä.

9:5  Kun he olivat tulleet Suufin maahan, Saul sanoi palvelijalleen, joka oli hänellä mukana: "Tule, palatkaamme. Muuten isäni käy levottomaksi tähtemme ja jättää mielestään aasintammat."

9:6  Mutta palvelija sanoi hänelle: "Katso, tässä kaupungissa on Jumalan mies, arvossa pidetty mies. Kaikki, mitä hän sanoo, varmasti toteutuu. Menkäämme nyt sinne. Kenties hän ilmaisee meille jotakin matkasta, jolla olemme."

9:7  Niin Saul sanoi palvelijalleen: "Jos menemme sinne, niin mitä viemme miehelle? Sillä leipä on loppunut repuistamme, eikä meillä ole muutakaan lahjaa vietäväksi Jumalan miehelle. Vai onko meillä mitään?"

9:8  Palvelija vastasi vielä Saulille ja sanoi: "Katso, tässä on minulla neljännes sekeliä hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, että hän ilmaisisi meille jotakin matkastamme."

9:9  – Muinoin sanottiin Israelissa, kun mentiin kysymään Jumalalta, näin: "Tulkaa, menkäämme näkijän luo." Sillä sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi. –

9:10  Saul vastasi palvelijalleen: "Puheesi on hyvä, tule, menkäämme." He menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies oli.

9:11  Kun he nousivat rinnettä ylös kaupunkiin, he kohtasivat tyttöjä, jotka olivat menossa ammentamaan vettä. Näiltä he kysyivät: "Onko näkijä täällä?"

9:12  Nämä vastasivat heille ja sanoivat: "On, katso, hän on tuolla edessäpäin. Riennä, sillä hän on juuri nyt tullut kaupunkiin, koska kansalla tänä päivänä on teurasuhrit uhrikukkulalla.

9:13  Kun tulette kaupunkiin, tapaatte hänet, ennen kuin hän menee uhrikukkulalle aterioimaan. Sillä kansa ei aterioi, ennen kuin hän tulee. Kun hän on siunannut uhrin, sitten vasta kutsuvieraat aterioivat. Menkää siis sinne, sillä juuri nyt tapaatte hänet."

9:14  Niin he menivät kaupunkiin. Kun he tulivat kaupunkiin, katso, Samuel tuli heitä vastaan ollessaan menossa uhrikukkulalle.

9:15  Mutta päivää ennen Saulin tuloa oli Herra ilmoittanut ja sanonut Samuelille:

9:16  "Huomenna tähän aikaan minä lähetän luoksesi miehen Benjaminin maasta. Voitele hänet kansani Israelin ruhtinaaksi. Hän on vapauttava kansani filistealaisten käsistä. Sillä minä olen katsonut kansani puoleen. Sen huuto on tullut eteeni."

9:17  Kun Samuel näki Saulin, ilmoitti Herra hänelle: "Katso, tässä on mies, josta minä olen sinulle sanonut: 'Tämä on hallitseva kansaani.'"

9:18  Saul meni Samuelin luo keskelle porttia ja sanoi: "Sano minulle, missä on näkijän asunto?"

9:19  Samuel vastasi Saulille ja sanoi: "Minä olen näkijä. Mene edelläni uhrikukkulalle. Aterioikaa tänä päivänä kanssani. Huomenaamuna lasken sinut menemään, ja kaiken, mitä sinulla on sydämelläsi, selvitän sinulle.

9:20  Äläkä enää ole huolissasi aasintammoista, jotka ovat olleet sinulta kateissa kolme päivää, sillä ne ovat löytyneet. Kenen on kaikki, mitä kallisarvoisinta Israelissa on, jollei sinun ja koko isäsi perheen?"

9:21  Saul vastasi ja sanoi: "Minähän olen benjaminilainen, olen sukukunnasta, joka on Israelin pienimpiä, ja minun sukuni on vähäisin kaikista Benjaminin sukukunnan suvuista. Miksi puhut minulle näin?"

9:22  Samuel otti Saulin palvelijoineen ja vei heidät ruokailuhuoneeseen ja antoi heille ylimmän sijan kutsuvierasten joukossa, joita oli noin kolmekymmentä miestä.

9:23  Samuel sanoi keittäjälle: "Tuo tänne se kappale, jonka sinulle annoin ja josta sanoin sinulle: 'Pane se sivuun.'"

9:24  Keittäjä otti reiden, ja mitä siihen kuului, ja pani sen Saulin eteen. Samuel sanoi: "Katso, tässä pannaan eteesi se, mikä on varattu. Syö siitä. Sillä juuri täksi hetkeksi se säästettiin sinua varten, kun sanoin: 'Minä olen kutsunut kansan.'" Saul aterioi Samuelin kanssa sinä päivänä.

9:25  Kun he sitten olivat tulleet uhrikukkulalta alas kaupunkiin, hän puhui Saulin kanssa katolla. Sitten he nousivat varhain.

9:26  Aamun sarastaessa Samuel kutsui Saulia katolta ja sanoi: "Nouse, lähden saattamaan sinua." Saul nousi, ja hän ja Samuel menivät yhdessä ulos.

9:27  Kun he tulivat alas kaupungin laitaan, sanoi Samuel Saulille: "Sano palvelijalle, että hän menee meidän edellämme" – ja tämä meni edelle – "mutta pysähdy sinä hetkeksi tähän, niin julistan sinulle Jumalan sanan."

Chapter 10

10:1  Samuel otti öljyastian, vuodatti öljyä hänen päähänsä, suuteli häntä ja sanoi: "Katso, Herra on voidellut sinut perintöosansa ruhtinaaksi.

10:2  Kun tänä päivänä lähdet luotani, kohtaat kaksi miestä Raakelin haudan luona Selsahissa Benjaminin rajalla. He sanovat sinulle: 'Aasintammat, joita olet lähtenyt etsimään, ovat löytyneet. Katso, isäsi on heittänyt mielestään aasintammat, kun on levoton tähtenne ja sanoo: Mitä teen poikani avuksi?'

10:3  Kun menet edemmäksi ja tulet Taaborin tammelle, siellä tulee sinua vastaan kolme miestä menossa Jumalan eteen Beeteliin. Yksi kantaa kolmea kiliä, toinen kantaa kolmea leipäkakkua, ja kolmas kantaa viinileiliä.

10:4  He tervehtivät sinua ja antavat sinulle kaksi leipää. Ota ne heiltä.

10:5  Sen jälkeen tulet Jumalan kukkulalle, missä on filistealaisten leiri. Tullessasi kaupunkiin kohtaat joukon profeettoja, jotka tulevat alas uhrikukkulalta profetoiden, harppu, tamburiini, huilu ja lyyra edellään.

10:6  Herran Henki tulee sinuun, ja sinäkin profetoit niin kuin hekin. Sinä muutut toiseksi mieheksi.

10:7  Kun nämä ennusmerkit käyvät toteen, niin tee, mikä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on kanssasi.

10:8  Mene sitten edelläni Gilgaliin, niin tulen sinne luoksesi uhraamaan polttouhreja ja rauhanuhreja. Odota seitsemän päivää, kunnes tulen luoksesi ja ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä."

10:9  Kun hän käänsi selkänsä lähteäkseen Samuelin luota, Jumala muutti hänen sydämensä, ja kaikki nämä ennusmerkit kävivät sinä päivänä toteen.

10:10  Kun he tulivat sinne kukkulalle, katso, joukko profeettoja tuli häntä vastaan. Silloin Jumalan Henki tuli häneen, ja hänkin profetoi heidän keskellään.

10:11  Kun kaikki, jotka ennestään tunsivat hänet, näkivät hänen profetoivan niin kuin profeetat, he sanoivat toisilleen: "Mikä Kiisin pojalle on tullut? Onko Saulkin profeettojen joukossa?"

10:12  Mutta eräs sikäläisistä miehistä vastasi ja sanoi: "Kuka sitten heidän isänsä on?" – Niin tuli sananlaskuksi: "Onko Saulkin profeettojen joukossa?"

10:13  Lopetettuaan profetoimisen hän meni uhrikukkulalle.

10:14  Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltaan: "Missä olette käyneet?" Hän vastasi: "Aasintammoja etsimässä. Mutta kun emme niitä missään nähneet, menimme Samuelin luo."

10:15  Saulin setä sanoi: "Kerro minulle, mitä Samuel teille sanoi."

10:16  Saul vastasi sedälleen: "Hän ilmoitti meille aasintammojen löytyneen." Mutta sitä, mitä Samuel oli sanonut kuninkuudesta, hän ei hänelle kertonut.

10:17  Sitten Samuel kutsui kansan koolle Herran eteen Mispaan.

10:18  Hän sanoi israelilaisille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin Israelin Egyptistä, ja vapautin teidät egyptiläisten käsistä sekä kaikkien niiden valtakuntien käsistä, jotka teitä sortivat.

10:19  Mutta nyt te olette pitäneet halpana Jumalanne, joka on auttanut teidät kaikista onnettomuuksistanne ja ahdingoistanne, ja olette sanoneet hänelle: 'Aseta meille kuningas.' Asettukaa siis Herran eteen sukukunnittain ja suvuittain."

10:20  Samuel antoi kaikkien Israelin sukukuntien astua esiin, ja arpa osui Benjaminin sukukuntaan.

10:21  Kun hän sitten antoi Benjaminin sukukunnan astua esiin suvuittain, arpa osui Matrin sukuun. Sen jälkeen osui arpa Sauliin, Kiisin poikaan. Mutta kun häntä etsittiin, häntä ei löydetty.

10:22  He kysyivät vielä kerran Herralta: "Onko ketään muuta vielä tullut tänne?" Herra vastasi: "Katso, hän on piiloutunut kuormastoon."

10:23  Niin he juoksivat ja toivat hänet sieltä, ja kun hän asettui kansan keskelle, hän oli päätään pitempi kaikkea kansaa.

10:24  Samuel sanoi kaikelle kansalle: "Näettekö, kenet Herra on valinnut, sillä ei ole hänen vertaistaan koko kansan joukossa." Koko kansa riemuitsi huutaen: "Eläköön kuningas!"

10:25  Samuel julisti kansalle kuninkuuden oikeudet, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen. Sitten Samuel päästi kaiken kansan menemään, kunkin kotiinsa

10:26  Myös Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen kanssaan lähti sotaväki, ne, joiden sydämiä Jumala oli koskettanut.

10:27  Mutta kelvottomat miehet sanoivat: "Mitä apua meille on tästä?" He halveksivat häntä eivätkä tuoneet hänelle mitään lahjoja, mutta hän oli ääneti.

Chapter 11

11:1  Ammonilainen Naahas meni ylös ja piiritti Gileadin Jaabesta. Niin kaikki Jaabeksen miehet sanoivat Naahaalle: "Tee liitto kanssamme, niin palvelemme sinua."

11:2  Mutta ammonilainen Naahas vastasi heille: "Sillä ehdolla teen liiton kanssanne, että saan puhkaista jokaiselta teiltä oikean silmän ja tuottaa koko Israelille häpeän."

11:3  Jaabeksen vanhimmat sanoivat hänelle: "Jätä meidät rauhaan seitsemäksi päiväksi, niin lähetämme sanansaattajia kaikkialle Israelin alueelle. Ellei kukaan meitä auta, antaudumme sinulle."

11:4  Sanansaattajat tulivat Saulin Gibeaan ja puhuivat asian kansalle. Kaikki kansa korotti äänensä ja itki.

11:5  Katso, Saul tuli kävellen härkien perässä pellolta. Saul kysyi: "Mikä kansalla on, kun he itkevät?" He kertoivat hänelle Jaabeksen miesten asian.

11:6  Kun Saul kuuli nämä sanat, Jumalan Henki tuli häneen, ja hän vihastui kovin.

11:7  Hän otti härkäparin, paloitteli härät ja lähetti kappaleet kaikkialle Israelin alueelle sanansaattajien mukana ja käski sanoa: "Näin tehdään jokaisen härille, joka ei seuraa Saulia ja Samuelia." Herran kauhu valtasi kansan, niin että he lähtivät yhtenä miehenä.

11:8  Hän piti katselmuksen heistä Besekissä. Iraelilaisia oli kolmesataa tuhatta ja Juudan miehiä kolmekymmentä tuhatta.

11:9  He sanoivat sanansaattajille, jotka olivat tulleet: "Sanokaa näin Gileadin Jaabeksen miehille: 'Huomenna auringon ollessa polttavimmillaan te saatte apua.'" Sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen Jaabeksen miehille, ja nämä ilahtuivat.

11:10  Jaabeksen miehet sanoivat: "Huomenna tulemme ulos luoksenne, ja te saatte tehdä meille, mitä hyväksi näette."

11:11  Seuraavana päivänä Saul jakoi kansan kolmeen joukkoon, ja he tunkeutuivat leiriin aamuvartion aikana ja voittivat ammonilaiset surmaten heitä, kunnes päivä tuli palavimmilleen. Jäljelle jääneet hajaantuivat, niin ettei heistä jäänyt kahta yhteen.

11:12  Kansa sanoi Samuelille: "Ketkä olivat ne, jotka sanoivat: 'Saulko tulisi meidän kuninkaaksemme?' Antakaa tänne ne miehet surmataksemme heidät."

11:13  Mutta Saul sanoi: "Tänä päivänä ei ketään surmata, sillä tänä päivänä Herra on antanut voiton Israelille."

11:14  Samuel sanoi kansalle: "Tulkaa, menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus."

11:15  Kaikki kansa meni Gilgaliin ja teki Saulin kuninkaaksi siellä, Herran edessä Gilgalissa, ja he uhrasivat siellä rauhanuhreja Herran edessä. Saul ja kaikki Israelin miehet iloitsivat siellä suuresti.

Chapter 12

12:1  Samuel sanoi kaikelle Israelille: "Katso, minä olen kuullut teidän ääntänne kaikessa, mitä olette minulle sanoneet, ja olen asettanut kuninkaan teitä hallitsemaan.

12:2  Nyt teidän kuninkaanne on käyvä teidän edellänne, kun minä olen tullut vanhaksi ja harmaaksi – ovathan jo poikani kanssanne. Mutta minä olen käynyt edellänne nuoruudestani tähän päivään asti.

12:3  Katso, tässä minä olen. Todistakaa minua vastaan Herran ja hänen voideltunsa edessä. Keneltä olen vienyt härän tai keneltä aasin? Kenelle olen tehnyt vääryyttä, kenelle väkivaltaa? Keneltä olen ottanut lahjuksia ummistaakseni silmäni hänen hyväkseen? Todistakaa, niin korvaan sen teille."

12:4  He vastasivat: "Et ole tehnyt meille vääryyttä etkä väkivaltaa, et ole myöskään ottanut keneltäkään mitään."

12:5  Hän sanoi heille: "Herra on todistaja teitä vastaan, ja hänen voideltunsa on todistaja tänä päivänä, että te ette ole löytäneet mitään kädestäni." He vastasivat: "Hän on todistaja."

12:6  Samuel sanoi kansalle: "Todistaja on Herra, joka kutsui Mooseksen ja Aaronin ja johdatti isänne Egyptin maasta.

12:7  Astukaa nyt esiin, minä haastan teidät tuomiolle Herran edessä kaikista Herran vanhurskaista teoista, jotka hän on teille ja isillenne tehnyt.

12:8  Kun Jaakob oli tullut Egyptiin, isänne huusivat avuksi Herraa, ja Herra lähetti Mooseksen ja Aaronin viemään isänne pois Egyptistä ja sijoittamaan heidät tähän paikkaan.

12:9  Mutta he unohtivat Herran, Jumalansa, ja hän myi heidät Siiseran, Haasorin sotapäällikön, käsiin ja filistealaisten käsiin ja Mooabin kuninkaan käsiin, ja nämä sotivat heitä vastaan.

12:10  He huusivat avuksi Herraa ja sanoivat: 'Me olemme tehneet syntiä, kun hylkäsimme Herran ja palvelimme baaleja ja astarteja. Mutta vapauta nyt meidät vihollistemme käsistä, niin palvelemme sinua.'

12:11  Sitten Herra lähetti Jerubbaalin, Bedanin, Jeftan ja Samuelin ja vapautti teidät ympärillä asuvien vihollistenne käsistä, niin että saitte asua turvassa.

12:12  Mutta kun näitte Naahaan, ammonilaisten kuninkaan, hyökkäävän teitä vastaan, te sanoitte minulle: 'Ei, vaan kuningas hallitkoon meitä', vaikka Herra, Jumalanne, on kuninkaanne.

12:13  Tässä on nyt kuningas, jonka te valitsitte ja jota anoitte: katso, Herra on antanut teille kuninkaan.

12:14  Jos te pelkäätte Herraa ja palvelette häntä, kuulette hänen ääntään ettekä niskoittele hänen käskyjään vastaan, niin te seuraatte Herraa, Jumalaanne, sekä te että kuningas, joka teitä hallitsee.

12:15  Mutta ellette kuule Herran ääntä, vaan niskoittelette hänen käskyjään vastaan, Herran käsi on oleva teitä vastaan, niin kuin oli myös isiänne vastaan.

12:16  Astukaa nyt esiin ja katsokaa tätä suurta tekoa, jonka Herra tekee teidän silmienne edessä.

12:17  Nythän on vehnänleikkuun aika. Mutta huudan Herraa, että hän antaa ukkosenjylinän ja sateen, että ymmärtäisitte ja näkisitte, kuinka paha Herran silmissä on se, minkä olette tehneet anoessanne itsellenne kuningasta."

12:18  Samuel huusi Herraa, ja Herra antoi ukkosenjylinän ja sateen sinä päivänä. Kaikki kansa pelkäsi suuresti Herraa ja Samuelia.

12:19  Kaikki kansa sanoi Samuelille: "Rukoile palvelijoittesi puolesta Herraa, Jumalaasi, ettemme kuolisi. Sillä olemme tehneet kaikkien muiden syntiemme lisäksi senkin pahan, että anoimme itsellemme kuninkaan."

12:20  Samuel sanoi kansalle: "Älkää pelätkö. Te olette tosin tehneet kaiken tämän pahan, mutta älkää kuitenkaan poiketko pois seuraamasta Herraa, vaan palvelkaa Herraa kaikesta sydämestänne.

12:21  Älkää poiketko seuraamaan turhia jumalia, joista ei ole hyötyä eikä apua, sillä turhia ne ovat.

12:22  Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansakseen.

12:23  Pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeaa tietä.

12:24  Pelätkää vain Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti kaikesta sydämestänne. Sillä katsokaa, kuinka suuria hän on teille tehnyt

12:25  Mutta jos teette pahaa, niin hukutte, sekä te itse että teidän kuninkaanne."

Chapter 13

13:1  Saul oli ollut vuoden kuninkaana ja hallitsi Israelia toista vuotta,

13:2  kun Saul valitsi itselleen kolmetuhatta miestä Israelista. Näistä oli kaksituhatta Saulin kanssa Mikmaassa ja Beetelin vuoristossa, ja tuhat Joonatanin kanssa Benjaminin Gibeassa. Mutta muun väen hän oli päästänyt menemään, kunkin telttamajalleen.

13:3  Mutta Joonatan, Saulin poika, löi kuoliaaksi filistealaisten maaherran, joka asui Gebassa, ja filistealaiset saivat kuulla sen. Silloin Saul puhallutti torveen kaikkialla maassa ja käski sanoa: "Heprealaiset kuulkoot tämän."

13:4  Koko Israel kuuli sen sanoman, että Saul oli lyönyt kuoliaaksi filistealaisten maaherran ja että Israel oli joutunut filistealaisten vihoihin. Kansa kutsuttiin koolle Gilgaliin seuraamaan Saulia.

13:5  Sillä filistealaiset olivat kokoontuneet sotimaan Israelia vastaan: kolmekymmentä tuhatta sotavaunua, kuusituhatta ratsumiestä ja muuta väkeä niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. He nousivat ylös ja leiriytyivät Mikmaaseen, vastapäätä Beet-Aavenia.

13:6  Kun Israelin miehet näkivät joutuneensa hätään ja kansaa ahdistettavan, he piiloutuivat luoliin, onkaloihin, kalliorotkoihin, hautoihin ja kaivoihin.

13:7  Heprealaisia meni myös Jordanin yli Gaadiin ja Gileadin maahan. Mutta Saul oli vielä Gilgalissa, ja kaikki sotaväki seurasi häntä peloissaan.

13:8  Kun hän oli odottanut seitsemän päivää, sen ajan, jonka Samuel oli määrännyt, eikä Samuel tullutkaan Gilgaliin, kansa alkoi hajaantua pois hänen luotaan.

13:9  Silloin Saul sanoi: "Tuokaa minulle polttouhri ja rauhanuhri." Sitten hän uhrasi polttouhrin.

13:10  Mutta juuri kun hän oli saanut polttouhrin uhratuksi, katso, Samuel tuli. Saul meni häntä vastaan tervehtimään häntä.

13:11  Mutta Samuel sanoi: "Mitä olet tehnyt?" Saul vastasi: "Kun näin, että kansa hajaantui pois luotani etkä sinä tullut määräaikaan mennessä, vaikka filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmaaseen,

13:12  niin ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole etsinyt Herran mielisuosiota. Minä rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin."

13:13  Samuel sanoi Saulille: "Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle. Muuten Herra olisi vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikiajoiksi.

13:14  Mutta nyt kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet Herra on määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, minkä Herra sinulle antoi."

13:15  Samuel nousi ja meni Gilgalista Benjaminin Gibeaan. Saul piti mukanaan olevan väen katselmuksen: noin kuusisataa miestä.

13:16  Saul ja hänen poikansa Joonatan sekä väki, joka oli heidän kanssaan, jäivät Benjaminin Gebaan, mutta filistealaiset olivat leiriytyneet Mikmaaseen.

13:17  Filistealaisten leiristä lähti ryöstöosasto kolmena joukkona: yksi joukko kääntyi Ofran tielle Suualin maahan päin,

13:18  toinen joukko kääntyi Beet-Hooronin tielle, ja kolmas joukko kääntyi sille tielle, joka vie Seboimin laakson yli kohoavalle alueelle erämaahan päin.

13:19  Mutta yhtään seppää ei ollut löydettävissä koko Israelin maasta, sillä filistealaiset ajattelivat, että muuten heprealaiset teettäisivät miekkoja tai keihäitä.

13:20  Koko Israelin, joka miehen, oli mentävä filistealaisten luo taotuttamaan auran vannastaan, kuokkaansa, kirvestään tai muuta teräkaluaan,

13:21  kun auran vannasten, kuokkien, talikkojen tai kirvesten terät olivat tylsyneet, tai kun häränpistimen tutkain oli oikaistava.

13:22  Niinpä taistelupäivänä ei ollut yhtään miekkaa eikä keihästä kenelläkään siitä väestä, joka oli Saulin ja Joonatanin kanssa. Ainoastaan Saulilla ja hänen pojallaan Joonatanilla oli.

13:23  Mutta filistealaisten vartiosto lähti Mikmaan solatielle.

Chapter 14

14:1  Eräänä päivänä tapahtui, että Joonatan, Saulin poika, sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle filistealaisten vartiostoa, joka on tuolla toisella puolella." Mutta isälleen hän ei ilmoittanut sitä.

14:2  Saul istui granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean rajalla, ja väkeä oli hänen kanssaan noin kuusisataa miestä.

14:3  Kasukankantajana oli Ahia, Ahitubin, Iikabodin veljen, poika, joka oli Piinehaan poika, joka Eelin poika, sen, joka oli ollut Herran pappina Siilossa. Mutta kansa ei tiennyt, että Joonatan oli lähtenyt.

14:4  Kummallakin puolen solatietä, jota Joonatan koetti mennä lähelle filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke. Toisen nimi on Booses, toisen Sene.

14:5  Toinen kallionkieleke on kuin pylväs, pohjoispuolella, Mikmaaseen päin, toinen on eteläpuolella, Gebaan päin.

14:6  Joonatan sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomien vartiostoa. Ehkä Herra on tekevä jotain puolestamme, sillä ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien."

14:7  Hänen aseenkantajansa vastasi hänelle: "Tee, mitä mielessäsi on. Lähde, seuraan sinua mielesi mukaan."

14:8  Joonatan sanoi: "Katso, me menemme tuonne lähelle noita miehiä, ja näyttäydymme heille.

14:9  Jos he sanovat meille näin: 'Olkaa hiljaa, kunnes tulemme luoksenne', niin seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidän luokseen.

14:10  Mutta jos he sanovat näin: 'Nouskaa tänne meidän luoksemme', niin nousemme, sillä silloin Herra on antanut heidät käsiimme. Tämä olkoon meille merkkinä."

14:11  Kun he molemmat tulivat sitten filistealaisten vartioston näkyviin, filistealaiset sanoivat: "Katso, heprealaiset tulevat esiin koloistaan, joihin ovat piiloutuneet."

14:12  Vartioston miehet huusivat Joonatanille ja hänen aseenkantajalleen ja sanoivat: "Nouskaa tänne luoksemme, niin me ilmoitamme teille jotakin." Silloin Joonatan sanoi aseenkantajalleen: "Nouse minun perässäni, sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin."

14:13  Niin Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin, ja aseenkantaja hänen perässään. Silloin he kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja surmasi heidät hänen jäljessään.

14:14  Tässä ensimmäisessä kahakassa Joonatan ja hänen aseenkantajansa surmasivat noin kaksikymmentä miestä, noin puolen auranalan suuruisella maa-alalla.

14:15  Silloin syntyi kauhu leirissä ja sen ulkopuolella koko sotaväessä. Myös vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat kauhun valtaan. Maakin järisi, ja niin syntyi Jumalan kauhu.

14:16  Saulin tähystäjät Benjaminin Gibeassa huomasivat lauman hajoavan ja menevän sinne tänne.

14:17  Niin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: "Pitäkää katselmus ja katsokaa, kuka on mennyt pois luotamme." Kun katselmus pidettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa olleet läsnä.

14:18  Saul sanoi Ahialle: "Tuo tänne Jumalan arkki." Sillä Jumalan arkki oli siihen aikaan israelilaisten hallussa.

14:19  Mutta Saulin vielä puhutellessa pappia kävi meteli filistealaisten leirissä yhä suuremmaksi. Saul sanoi papille: "Jätä sikseen."

14:20  Saul kutsui koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan, ja he tulivat taistelupaikalle, ja katso, toisen miekka oli toista vastaan, ja oli mitä suurin hämminki.

14:21  Myös ne heprealaiset, jotka ennestään olivat filistealaisten vallassa ja jotka olivat tulleet heidän kanssaan ja olivat leirissä, menivät niiden israelilaisten puolelle, jotka olivat Saulin ja Joonatanin kanssa.

14:22  Kun sitten ne Israelin miehet, jotka olivat piiloutuneet Efraimin vuoristoon, kuulivat filistealaisten pakenevan, hekin yhtyivät kaikki ajamaan heitä takaa taistelussa.

14:23  Herra antoi Israelille voiton sinä päivänä, ja taistelu levisi Beet-Aavenin toiselle puolelle.

14:24  Israelin miehet olivat sinä päivänä hyvin rasitettuja, mutta Saul vannotti kansan ja sanoi: "Kirottu olkoon mies, joka syö mitään ennen iltaa ja ennen kuin olen kostanut vihollisilleni." Koko kansa oli ruokaa maistamatta.

14:25  Kun he kaikki sitten tulivat metsään, maassa oli hunajaa.

14:26  Kun kansa tuli kennokakkujen ääreen, niin, katso, niistä vuoti hunajaa, mutta kukaan ei vienyt kättään suuhun, sillä kansa pelkäsi valaa.

14:27  Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansan. Niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä suuhunsa, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat.

14:28  Mutta eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: "Sinun isäsi vannotti väen ja sanoi: 'Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö jotakin." Mutta väki oli näännyksissä.

14:29  Joonatan vastasi: "Isäni on syössyt maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajaa.

14:30  Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisiltaan ottamaansa saalista, niin eiköhän filistealaisten tappio olisi ollut vieläkin suurempi?"

14:31  He voittivat sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmaasta Aijaloniin asti. Mutta väki oli kovin näännyksissä.

14:32  Sen tähden väki syöksyi saaliin kimppuun ja otti lampaita, nautoja ja vasikoita ja teurasti niitä paljaan maan päällä, ja väki söi lihan verineen.

14:33  Niin Saulille ilmoitettiin tämä: "Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun syö lihaa verineen." Hän sanoi: "Te olette menetelleet uskottomasti. Vierittäkää nyt minun eteeni tänne suuri kivi."

14:34  Sitten Saul sanoi: "Menkää väen sekaan ja sanokaa heille: 'Tuokaa kukin härkänne ja lampaanne luokseni ja teurastakaa ne täällä. Sitten syökää, älkääkä tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaa verineen.'" Väestä jokainen toi silloin yöllä omin käsin härkänsä ja teurasti sen siellä.

14:35  Saul rakensi alttarin Herralle. Tämä oli ensimmäinen alttari, jonka hän Herralle rakensi.

14:36  Sitten Saul sanoi: "Lähtekäämme tänä yönä filistealaisten perään ja ryöstäkäämme heitä, kunnes aamu valkenee. Älkäämme jättäkö heistä jäljelle ainoatakaan." He vastasivat: "Tee kaikki, mitä hyväksi näet." Mutta pappi sanoi: "Astukaamme tänne Jumalan eteen."

14:37  Silloin Saul kysyi Jumalalta: "Lähdenkö filistealaisten perään? Annatko sinä heidät Israelin käsiin?" Mutta hän ei vastannut hänelle sinä päivänä.

14:38  Niin Saul sanoi: "Tulkaa tänne, kaikki kansan päämiehet, saadaksenne tietää ja nähdä, mikä synti nyt on tähän syynä.

14:39  Sillä niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut Israelille voiton: vaikka syy olisi minun poikani Joonatanin, hänen on kuoltava." Mutta ei kukaan koko kansasta vastannut hänelle.

14:40  Silloin hän sanoi koko Israelille: "Olkaa te toisella puolella, niin minä ja poikani Joonatan olemme toisella puolella." Kansa vastasi Saulille: "Tee, kuten hyväksi näet."

14:41  Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: "Anna oikea arpa." Niin arpa osui Joonataniin ja Sauliin, ja kansa pääsi vapaaksi.

14:42  Saul sanoi: "Heittäkää arpaa minun ja poikani Joonatanin välillä." Niin arpa osui Joonataniin.

14:43  Saul sanoi Joonatanille: "Ilmaise minulle, mitä olet tehnyt." Joonatan ilmaisi sen hänelle ja sanoi: "Minä maistoin vähän hunajaa sauvan kärjellä, joka oli kädessäni. Katso, minä olen valmis kuolemaan."

14:44  Saul sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta: sinun on totisesti kuoltava, Joonatan."

14:45  Mutta kansa sanoi Saulille: "Onko Joonatanin kuoltava, hänen, joka on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Pois se! Niin totta kuin Herra elää: hiuskarvakaan ei saa pudota maahan hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt." Ja kansa vapautti Joonatanin kuolemasta.

14:46  Sitten Saul lähti eikä ajanut filistealaisia takaa, ja filistealaiset menivät kotiinsa.

14:47  Kun Saul oli nyt saanut kuninkuuden Israelissa, hän soti kaikkia vihollisiaan vastaan joka taholla: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, Sooban kuninkaita ja filistealaisia vastaan, ja minne tahansa hän kääntyi, siellä hän rankaisi.

14:48  Hän teki väkeviä tekoja ja voitti amalekilaiset ja vapautti Israelin sen ryöstäjien käsistä.

14:49  Saulin pojat olivat Joonatan, Jisvi ja Malkisua, ja hänen kahden tyttärensä nimet olivat: vanhemman nimi Meerab ja nuoremman nimi Miikal.

14:50  Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaan tytär. Hänen sotapäällikkönsä nimi oli Abner, Neerin, Saulin sedän, poika.

14:51  Sillä Kiis, Saulin isä, ja Neer, Abnerin isä, olivat Abielin poikia.

14:52  Filistealaisia vastaan käytiin kiivaasti sotaa, niin kauan kuin Saul eli. Kenet vain, urhoollisen ja sotakuntoisen miehen, Saul tapasi, sen hän otti luokseen.

Chapter 15

15:1  Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minut Herra lähetti voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis Herran ääntä.

15:2  Näin sanoo Herra Sebaot: Kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä.

15:3  Mene siis ja voita amalekilaiset. Vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on, älä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, naudat ja lampaat, kamelit ja aasit."

15:4  Saul kuulutti kansan kokoon ja piti heistä katselmuksen Telaimissa: kaksisataa tuhatta jalkamiestä sekä kymmenentuhatta Juudan miestä.

15:5  Kun Saul tuli lähelle amalekilaisten kaupunkia, hän asettui laaksoon väijyksiin.

15:6  Silloin Saul sanoi keeniläisille: "Tulkaa, erotkaa ja siirtykää pois amalekilaisten joukosta, etten hukuttaisi teitä heidän kanssaan. Sillä te teitte laupeuden kaikille israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä." Niin keeniläiset erosivat amalekilaisista.

15:7  Saul voitti amalekilaiset ja ajoi heitä takaa Havilasta Suuriin päin, joka on Egyptistä itään.

15:8  Hän otti Agagin, Amalekin kuninkaan, elävänä vangiksi, mutta kaiken kansan hän vihki tuhon omaksi miekan terällä.

15:9  Saul ja väki säästivät Agagin sekä parhaat lampaat, lihavimmat naudat ja karitsat, kaiken, mikä oli arvokasta. Sitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi. Mutta kaiken karjan, mikä oli halpaa ja arvotonta, he vihkivät tuhon omaksi.

15:10  Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana:

15:11  "Kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt minusta pois eikä ole täyttänyt käskyjäni." Samuel pahastui, ja hän huusi Herraa koko sen yön.

15:12  Varhain seuraavana aamuna Samuel lähti tapaamaan Saulia. Samuelille ilmoitettiin: "Saul on mennyt Karmeliin ja pystyttänyt sinne itselleen muistomerkin. Hän on palannut sieltä ja mennyt alas Gilgaliin."

15:13  Kun Samuel tuli Saulin luo, Saul sanoi hänelle: "Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn."

15:14  Mutta Samuel sanoi: "Mitä tämä lammasten määkiminen on, joka kuuluu korviini, ja tämä nautojen ammuminen, jonka kuulen?"

15:15  Saul vastasi: "Amalekilaisilta ne on tuotu, sillä kansa säästi parhaat lampaat ja naudat uhratakseen ne Herralle, sinun Jumalallesi, mutta muut olemme vihkineet tuhon omiksi."

15:16  Samuel sanoi Saulille: "Lopeta! Ilmoitan sinulle, mitä Herra on minulle tänä yönä puhunut." Tämä sanoi hänelle: "Puhu."

15:17  Samuel sanoi: "Sinä olet Israelin sukukuntien päämies, vaikka oletkin vähäinen omissa silmissäsi: Herra on voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.

15:18  Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: 'Mene ja vihi tuhon omiksi nämä syntiset, amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun.'

15:19  Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?"

15:20  Saul vastasi Samuelille: "Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut tänne Agagin, Amalekin kuninkaan, ja vihkinyt amalekilaiset tuhon omiksi.

15:21  Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja nautoja, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhratakseen ne Herralle, sinun Jumalallesi, Gilgalissa."

15:22  Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä paljon kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva

15:23  Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalien palvomista. Koska olet hylännyt Herran sanan, hänkin on hylännyt sinut, etkä saa olla kuninkaana."

15:24  Saul sanoi Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sanasi. Sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntään.

15:25  Anna nyt minulle anteeksi syntini ja palaa kanssani, niin kumartaen rukoilen Herraa."

15:26  Samuel sanoi Saulille: "Minä en palaa kanssasi, sillä sinä olet hylännyt Herran sanan, ja Herra on myös hylännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana."

15:27  Kun Samuel kääntyi menemään pois, Saul tarttui hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi.

15:28  Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänä päivänä repäissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi.

15:29  Hän, joka on Israelin kunnia, ei valehtele eikä kadu, sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi."

15:30  Hän vastasi: "Minä olen tehnyt syntiä. Mutta osoita minulle kuitenkin se kunnia kansani vanhimpien edessä ja Israelin edessä, että palaat kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa, Jumalaasi."

15:31  Samuel palasi Saulin jäljessä, ja Saul kumartaen rukoili Herraa.

15:32  Samuel sanoi: "Tuokaa eteeni Agag, Amalekin kuningas." Agag tuli iloisesti hänen eteensä, ja Agag sanoi: "Totisesti on katkera kuolema väistynyt pois."

15:33  Samuel sanoi: "Niin kuin miekkasi on tehnyt vaimoja lapsettomiksi, on myös äitisi tuleva lapsettomaksi ennen muita vaimoja." Samuel hakkasi Agagin kappaleiksi Herran edessä Gilgalissa.

15:34  Samuel lähti Raamaan, mutta Saul meni kotiinsa Saulin Gibeaan.

15:35  Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia. Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi.

Chapter 16

16:1  Herra sanoi Samuelille: "Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hylännyt hänet, niin ettei hän saa enää olla Israelin kuninkaana. Täytä sarvesi öljyllä ja mene. Lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen pojistaan olen katsonut itselleni kuninkaan."

16:2  Mutta Samuel sanoi: "Kuinka menen sinne? Jos Saul saa sen kuulla, hän tappaa minut." Herra vastasi: "Ota mukaasi vasikka ja sano: 'Minä tulin uhraamaan Herralle.'

16:3  Kutsu sitten Iisai uhrille, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä, ja voitele minulle se, jonka sinulle sanon."

16:4  Samuel teki, kuten Herra oli puhunut. Mutta kun hän saapui Beetlehemiin, kaupungin vanhimmat tulivat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: "Tietääkö tulosi rauhaa?"

16:5  Hän vastasi: "Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa kanssani uhrille." Niin hän pyhitti Iisain ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille.

16:6  Kun he tulivat ja hän näki Eliabin, hän ajatteli: "Varmaan tässä on nyt Herran edessä hänen voideltunsa."

16:7  Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköään äläkä kookasta vartaloaan, sillä olen hänet hylännyt. Sillä ei ole, niin kuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen."

16:8  Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut."

16:9  Silloin Iisai toi Samman esille. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut."

16:10  Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi Iisaille: "Herra ei ole valinnut näistä ketään."

16:11  Samuel kysyi Iisailta: "Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?" Hän vastasi: "Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita." Samuel sanoi Iisaille: "Lähetä noutamaan hänet, sillä emme istu ruualle, ennen kuin hän tulee tänne."

16:12  Tämä haetti hänet, ja hän oli verevä, kaunissilmäinen ja komea näöltään. Herra sanoi: "Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on."

16:13  Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Herran Henki tuli Daavidiin siitä päivästä lähtien ja yhä edelleen. Samuel nousi ja meni Raamaan.

16:14  Mutta Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.

16:15  Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Katso, Jumalan lähettämä paha henki vaivaa sinua.

16:16  Käskeköön vain herramme, niin palvelijasi, jotka ovat edessäsi, etsivät miehen, joka osaa soittaa lyyraa, että hän, kun Jumalan lähettämä paha henki tulee sinuun, soittaisi sitä, ja sinun olisi parempi olla."

16:17  Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: "Katsokaa minulle mies, joka on taitava soittaja, ja tuokaa hänet luokseni."

16:18  Eräs nuorista miehistä vastasi ja sanoi: "Katso, minä olen nähnyt beetlehemiläisellä Iisailla pojan, joka osaa soittaa ja joka on kunnon mies ja sotilas sekä ymmärtäväinen puheiltaan ja komea mies, ja Herra on hänen kanssaan."

16:19  Saul lähetti sanansaattajat Iisain luo ja käski sanoa: "Lähetä luokseni poikasi Daavid, joka kaitsee lampaita."

16:20  Iisai otti aasin sekä leipää, viinileilin ja kilin ja lähetti ne poikansa Daavidin mukana Saulille.

16:21  Daavid tuli Saulin luo ja rupesi palvelemaan häntä. Hän tuli hänelle hyvin rakkaaksi ja pääsi hänen aseenkantajakseen.

16:22  Saul lähetti sanan Iisaille ja käski sanoa: "Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut armon silmieni edessä."

16:23  Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, Daavid otti lyyran ja soitti sitä. Silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä.

Chapter 17

17:1  Filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan ja kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa. He leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin.

17:2  Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Tammilaaksoon ja asettuivat rintamaan filistealaisia vastaan.

17:3  Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välissään.

17:4  Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.

17:5  Hänellä oli vaskikypärä päässä ja suomuspanssari yllä. Rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.

17:6  Hänellä oli säärissään vaskisuojukset ja hartioillaan vaskikeihäs.

17:7  Hänen peitsensä varsi oli kuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Kilvenkantaja kulki hänen edellään.

17:8  Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita. Valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne alas luokseni.

17:9  Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, olemme teidän palvelijanne. Mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, te olette meidän palvelijoitamme ja palvelette meitä."

17:10  Vielä filistealainen sanoi: "Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin taistelemme keskenämme."

17:11  Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, heidät valtasi kauhu, ja he pelkäsivät suuresti.

17:12  Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa. Hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies.

17:13  Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan. Näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.

17:14  Daavid oli nuorin. Nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.

17:15  Mutta Daavid kävi välillä Saulin luota Beetlehemissä kaitsemassa isänsä lampaita.

17:16  Niin filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta neljänäkymmenenä päivänä.

17:17  Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää, ja vie ne nopeasti leiriin veljillesi.

17:18  Vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäällikölle. Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut.

17:19  Saul, he sekä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan."

17:20  Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niin kuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, sotaväki lähti taistelurintamaan ja nosti sotahuudon.

17:21  Israel ja filistealaiset asettuivat rintamaan toisiaan vastaan.

17:22  Niin Daavid heitti tavarat selästään kuormaston vartijalle ja riensi rintamaan. Sinne tultuaan hän tervehti veljiään.

17:23  Kun hän puhutteli heitä, niin, katso, kaksintaistelija, Goljat niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui kuten ennenkin, ja Daavid kuuli sen.

17:24  Kun israelilaiset näkivät miehen, he pakenivat häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti.

17:25  Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee Israelissa hänen isänsä perheen vapaaksi veroista."

17:26  Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: "Mitä se mies saa, joka surmaa filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?"

17:27  Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka hänet surmaa.

17:28  Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, Eliab vihastui Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen julkeutesi ja pahan sisusi. Sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa."

17:29  Daavid vastasi: "Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä."

17:30  Hän kääntyi hänen luotaan toisen puoleen ja kysyi kuten ennenkin, ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken.

17:31  Niin tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut, ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luokseen.

17:32  Daavid sanoi Saulille: "Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan."

17:33  Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestaan saakka."

17:34  Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta,

17:35  minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta. Jos se karkasi minua vastaan, tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen.

17:36  Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy kuten niille, sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä."

17:37  Sitten Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon kanssasi."

17:38  Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärän hänen päähänsä sekä panssarin hänen ylleen.

17:39  Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia kokeillut. Niin Daavid sanoi Saulille: "En minä voi näissä kulkea, sillä en ole koskaan tällaisia kokeillut." Daavid riisui ne päältään.

17:40  Sitten hän otti käteen sauvansa, valitsi purosta viisi sileää kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.

17:41  Filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellään.

17:42  Kun filistealainen katsoi ja näki Daavidin, hän halveksi häntä, sillä tämä oli vielä nuorukainen, verevä ja komea näöltään.

17:43  Filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta.

17:44  Filistealainen sanoi Daavidille: "Tule tänne luokseni, ja annan lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille."

17:45  Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota olet häväissyt.

17:46  Tänä päivänä Herra antaa sinut käsiini, ja surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille, ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala.

17:47  Koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla, sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät käsiimme."

17:48  Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti rintamaan filistealaista vastaan.

17:49  Daavid pisti kätensä reppuunsa, otti sieltä kiven, linkosi ja osui filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoilleen.

17:50  Niin Daavid sai voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.

17:51  Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen viereen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, he pakenivat.

17:52  Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat huudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka. Filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä aina Gatiin ja Ekroniin saakka.

17:53  Israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä.

17:54  Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti telttaansa.

17:55  Kun Saul oli nähnyt Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän oli kysynyt sotapäälliköltään Abnerilta: "Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?" Abner vastasi: "Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, en sitä tiedä."

17:56  Niin kuningas sanoi: "Kysele sitten, kenen poika nuori mies on."

17:57  Kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään filistealaisen pää.

17:58  Niin Saul kysyi häneltä: "Kenen poika sinä olet, nuorukainen?" Daavid vastasi: "Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika."

Chapter 18

18:1  Kun hän [Daavid] oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä kuin omaa sieluaan.

18:2  Saul otti hänet sinä päivänä luokseen eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin.

18:3  Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä kuin omaa sieluaan.

18:4  Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllään, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä.

18:5  Daavid lähti, minne vain Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niin Saul asetti hänet sotamiesten päälliköksi, ja se oli mieleen kaikelle kansalle ja myös Saulin palvelijoille.

18:6  Kun he olivat tulossa, silloin kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista laulaen ja karkeloiden kuningas Saulia vastaan, riemuiten, tamburiineja ja symbaaleja lyöden.

18:7  Karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: "Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta."

18:8  Saul vihastui kovin, sillä hän pani puheen pahakseen, ja sanoi: "Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat. Nyt häneltä puuttuu enää vain kuninkuus."

18:9  Saul katsoi karsain silmin Daavidia siitä päivästä alkaen.

18:10  Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän profetoi kotonaan, mutta Daavid soitteli, niin kuin muulloinkin joka päivä, ja Saulilla oli kädessään keihäs.

18:11  Niin Saul heitti keihään ja ajatteli: "Minä keihästän Daavidin seinään." Mutta Daavid väisti häntä kaksi kertaa.

18:12  Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssaan, mutta oli poistunut Saulista.

18:13  Sen tähden Saul toimitti hänet pois luotaan ja teki hänet tuhannenpäämieheksi. Niin hän lähti ja tuli väen edellä.

18:14  Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssaan.

18:15  Kun Saul näki, että hänellä oli niin suuri menestys, rupesi hän häntä kammoamaan.

18:16  Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Daavidia, koska hän lähti ja tuli heidän edellään.

18:17  Saul sanoi Daavidille: "Katso, vanhimman tyttäreni, Meerabin, annan sinulle vaimoksi. Ole vain urhoollinen ja käy Herran sotia." Sillä Saul ajatteli: "Minun käteni älköön sattuko häneen, vaan sattukoon häneen filistealaisten käsi."

18:18  Mutta Daavid vastasi Saulille: "Mikä minä olen, mikä on minun elämäni ja mikä on isäni suku Israelissa, että tulisin kuninkaan vävyksi?"

18:19  Kun aika tuli, että Saulin tytär Meerab oli annettava Daavidille, annettiinkin hänet vaimoksi meholalaiselle Adrielille.

18:20  Mutta Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia. Kun se ilmoitettiin Saulille, se oli hänelle mieleen.

18:21  Sillä Saul ajatteli: "Minä annan hänet Daavidille, että hän tulisi hänelle ansaksi ja filistealaisten käsi sattuisi häneen." Saul sanoi Daavidille: "Nyt voit toisen kerran tulla vävykseni."

18:22  Sitten Saul käski palvelijoitaan: "Puhukaa salaa Daavidille näin: 'Katso, kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua. Sinun on nyt tultava kuninkaan vävyksi.'"

18:23  Saulin palvelijat puhuivat nämä sanat Daavidille. Mutta Daavid sanoi: "Onko teidän mielestänne niin pieni asia tulla kuninkaan vävyksi? Minähän olen köyhä ja halpa mies."

18:24  Saulin palvelijat ilmoittivat hänelle tämän, sanoen: "Näin on Daavid puhunut."

18:25  Niin Saul sanoi: "Sanokaa Daavidille näin: 'Kuningas ei halua muuta morsiamenhintaa kuin sata filistealaisten esinahkaa, että kuninkaan vihollisille kostettaisiin.'" Sillä Saul ajatteli kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta.

18:26  Kun hänen palvelijansa ilmoittivat tämän Daavidille, Daavidia miellytti tulla näin kuninkaan vävyksi. Ennen kuin määräaika oli kulunut umpeen,

18:27  Daavid nousi ja lähti miehineen ja kaatoi filistealaisia kaksisataa miestä. Daavid toi heidän esinahkansa, täyden määrän, kuninkaalle, tullakseen kuninkaan vävyksi. Silloin Saul antoi tyttärensä Miikalin hänelle vaimoksi.

18:28  Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa, ja Saulin tytär Miikal rakasti häntä.

18:29  Saul pelkäsi vielä enemmän Daavidia, ja Saulista tuli koko loppuiäkseen Daavidin vihamies.

18:30  Mutta filistealaisten ruhtinaat lähtivät sotaan, ja niin usein kuin he lähtivät sotaan, oli Daavidilla suurempi menestys kuin kaikilla muilla Saulin palvelijoilla, niin että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi.

Chapter 19

19:1  Saul puhui pojalleen Joonatanille ja kaikille palvelijoilleen, että Daavid oli surmattava. Mutta Saulin poika Joonatan oli suuresti mieltynyt Daavidiin.

19:2  Sen tähden Joonatan ilmaisi sen Daavidille ja sanoi: "Minun isäni Saul koettaa saada sinut surmatuksi. Ole siis varuillasi huomenaamuna, kätkeydy ja pysy piilossa.

19:3  Mutta minä menen ja asetun isäni viereen kedolle, sinne, missä olet, ja puhun sinusta isälleni, ja jos jotakin huomaan, ilmaisen sen sinulle."

19:4  Joonatan puhui hyvää Daavidista isälleen Saulille ja sanoi hänelle: "Älköön kuningas rikkoko palvelijaansa Daavidia vastaan, sillä hän ei ole rikkonut sinua vastaan, vaan hänen työnsä ovat olleet sinulle suureksi hyödyksi.

19:5  Hänhän pani henkensä kämmenelleen ja surmasi filistealaisen, ja Herra antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä olet itse nähnyt sen ja iloinnut. Miksi siis rikkoisit viatonta verta vastaan surmaamalla Daavidin syyttömästi?"

19:6  Saul kuuli Joonatanin ääntä, ja Saul vannoi: "Niin totta kuin Herra elää, häntä ei surmata."

19:7  Joonatan kutsui Daavidin, ja Joonatan ilmoitti hänelle kaiken tämän. Joonatan vei Daavidin Saulin luo, ja hän palveli häntä kuten ennenkin.

19:8  Kun sota alkoi uudestaan, Daavid lähti taistelemaan filistealaisia vastaan ja tuotti heille suuren tappion, niin että he pakenivat hänen edestään.

19:9  Herran lähettämä paha henki tuli Sauliin, kun hän istui kotonaan keihäs kädessä ja Daavid soitteli.

19:10  Saul yritti keihästää Daavidin seinään. Mutta hän väisti Saulia, ja tämä iski keihään seinään. Daavid pakeni ja pelastui sinä yönä.

19:11  Saul lähetti miehiä Daavidin kotiin vartioimaan häntä ja surmaamaan hänet aamulla. Mutta Daavidin vaimo Miikal ilmaisi sen hänelle ja sanoi: "Jollet tänä yönä pelasta henkeäsi, sinä huomenna olet surman oma."

19:12  Miikal laski Daavidin alas ikkunasta, ja hän lähti pakoon ja pelastui.

19:13  Miikal otti kotijumalan ja asetti sen vuoteeseen, ja levitettyään vuohenkarvoista tehdyn kärpäsverkon sen pään yli hän peitti sen vaatteella.

19:14  Kun Saul lähetti miehiä ottamaan Daavidia, Miikal sanoi: "Hän on sairas."

19:15  Saul lähetti miehiä katsomaan Daavidia, sanoen: "Tuokaa hänet vuoteessa tänne luokseni surmattavaksi."

19:16  Mutta kun miehet tulivat sisälle, katso, vuoteessa olikin kotijumala vuohenkarvoista tehty kärpäsverkko pään päällä.

19:17  Saul sanoi Miikalille: "Miksi sinä olet minut näin pettänyt ja olet päästänyt vihamieheni pelastumaan?" Miikal vastasi Saulille: "Hän sanoi minulle: 'Päästä minut, muutoin surmaan sinut.'"

19:18  Kun Daavid oli paennut ja pelastunut, hän meni Samuelin luo Raamaan ja kertoi hänelle kaikki, mitä Saul oli hänelle tehnyt. Sitten hän ja Samuel menivät Naajotiin ja he jäivät sinne.

19:19  Saulille ilmoitettiin: "Katso, Daavid on Raaman Naajotissa."

19:20  Saul lähetti miehiä ottamaan Daavidia. Mutta kun he näkivät profeettajoukon profetoivan ja Samuelin seisovan johtamassa heitä, tuli Jumalan Henki Saulin miehiin, niin että hekin profetoivat.

19:21  Kun se ilmoitettiin Saulille, hän lähetti toiset miehet, mutta hekin profetoivat. Saul lähetti vielä kolmannet miehet, mutta hekin profetoivat.

19:22  Silloin hän itse lähti Raamaan. Kun hän sitten tuli sen suuren vesisäiliön luo, joka on Seekussa, hän kysyi ja sanoi: "Missä ovat Samuel ja Daavid?" Hänelle vastattiin: "He ovat Raaman Naajotissa."

19:23  Kun hän oli menossa sinne, Raaman Naajotiin, Jumalan Henki tuli häneenkin, niin että hän kulki profetoiden, kunnes tuli Raaman Naajotiin.

19:24  Hänkin riisui vaatteensa ja profetoi Samuelin edessä. Hän kaatui maahan ja makasi alastomana koko sen päivän ja koko sen yön. Sen tähden on tapana sanoa: "Onko Saulkin profeettojen joukossa?"

Chapter 20

20:1  Daavid pakeni Raaman Naajotista. Hän tuli ja puhui Joonatanille: "Mitä olen tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä olen tehnyt isääsi vastaan, kun hän väijyy henkeäni?"

20:2  Tämä vastasi hänelle: "Pois se! Et sinä kuole. Katso, isäni ei tee mitään, suurta eikä pientä, ilmoittamatta minulle. Miksi sitten isäni salaisi minulta tämän? Ei ole niin."

20:3  Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: "Isäsi tietää, että olen saanut armon silmiesi edessä. Sen tähden hän ajattelee: 'Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi.' Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä."

20:4  Joonatan sanoi Daavidille: "Mitä vain lausut toivovasi, sen minä sinulle teen."

20:5  Daavid sanoi Joonatanille: "Katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa. Mutta salli minun mennä ja kätkeytyä ulos kedolle ylihuomeniltaan asti.

20:6  Jos isäsi kaipaa minua, sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä kaupungissaan Beetlehemissä, sillä koko suvulla on siellä jokavuotiset teurasuhrit.'

20:7  Jos hän sanoo: 'Hyvä on', voi palvelijasi olla rauhassa. Mutta jos hän vihastuu, tiedä, että hänellä on paha mielessä.

20:8  Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, surmaa sinä minut, sillä miksi veisit minut isäsi eteen?"

20:9  Joonatan sanoi: "Pois se! Jos huomaan, että isälläni on paha mielessä sinua vastaan, enkä sitä sinulle ilmoita."

20:10  Mutta Daavid sanoi Joonatanille: "Kunpa sitten joku ilmoittaisi minulle, antaako isäsi sinulle kovan vastauksen."

20:11  Joonatan sanoi Daavidille: "Tule, menkäämme ulos kedolle." He menivät molemmat ulos kedolle.

20:12  Joonatan sanoi Daavidille: "Minä vakuutan Herran, Israelin Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästäni. Jos Daavidin asiat ovat hyvin, varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle.

20:13  Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen minä, jos isäni mielii tehdä sinulle pahaa, ilmoita sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon kanssasi, kuten hän on ollut isäni kanssa.

20:14  Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin etten kuole?

20:15  Ethän koskaan kiellä laupeuttasi suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?"

20:16  Joonatan teki liiton Daavidin huoneen kanssa ja [sanoi:] Herra on vaativa sen Daavidin vihamiesten kädestä.

20:17  Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä kuin omaa sieluaan.

20:18  Joonatan sanoi hänelle: "Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.

20:19  Mutta ylihuomenna mene nopeasti siihen paikkaan, johon kätkeydyit tuon teon päivänä ja istuudu Eselin kiven viereen.

20:20  Minä ammun kolme nuolta sen laitaa kohti, kuin ampuisin maaliin.

20:21  Katso, [minä] lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet.' Jos silloin tosiaan sanon palvelijalle: 'Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin tule kotiin, sillä silloin voit olla rauhassa eikä mitään ole tekeillä, niin totta kuin Herra elää.

20:22  Mutta jos sanon nuorelle miehelle näin: 'Katso, nuolet ovat edessäsi, sinnempänä', niin lähde, sillä Herra lähettää sinut pois.

20:23  Sen, mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, todistajana meidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti."

20:24  Daavid kätkeytyi kedolle. Kun sitten uusikuu tuli, kuningas istuutui aterialle.

20:25  Kuningas istui tavallisella istuimellaan, istuimella seinän vieressä. Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.

20:26  Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: "Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei ole puhdas."

20:27  Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena uudenkuun päivänä, Saul sanoi pojalleen Joonatanille: "Miksi Iisain poika ei ole eilen eikä tänään tullut aterialle?"

20:28  Joonatan vastasi Saulille: "Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin.

20:29  Hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhrit kaupungissa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne. Jos siis olen saanut armon silmiesi edessä, päästä minut katsomaan veljiäni.' Sen tähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään."

20:30  Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: "Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän, että olet mieltynyt Iisain poikaan häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.

20:31  Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet luokseni, sillä hän on kuoleman oma."

20:32  Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: "Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?"

20:33  Saul heitti keihään häntä kohti surmatakseen hänet. Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.

20:34  Joonatan nousi pöydästä vihasta hehkuen eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häväissyt tätä.

20:35  Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niin kuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poika.

20:36  Hän sanoi pojalle: "Juokse noutamaan nuolet, jotka ammun." Pojan juostessa hän ampui nuolen hänen ylitseen.

20:37  Kun poika oli tulossa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, Joonatan huusi pojalle ja sanoi: "Nuoli on edessäsi, sinnempänä."

20:38  Joonatan huusi vielä pojalle: "Riennä nopeasti, älä seisahtele!" Joonatanin poika otti nuolen ja tuli herransa luo.

20:39  Eikä poika tiennyt asiasta mitään, ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.

20:40  Joonatan antoi aseensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: "Mene ja vie nämä kaupunkiin."

20:41  Kun poika oli mennyt, Daavid nousi ylös etelän puolelta, ja lankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa. He suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä. Daavid itki hillittömästi.

20:42  Joonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.'"

Chapter 21

21:1  Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin.

21:2  Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Mutta Ahimelek tuli vavisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: "Miksi sinä tulet yksin, eikä ketään ole kanssasi?"

21:3  Daavid vastasi pappi Ahimelekille: "Kuningas on käskenyt minut asialle ja sanoi minulle: 'Älköön kukaan saako tietää mitään asiasta, jolle minä sinut lähetän, ja siitä käskystä, jonka olen sinulle antanut.' Palvelijat olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan.

21:4  Anna nyt minulle, mitä sinulla on, viisi leipää, tai mitä muuta löytyy."

21:5  Pappi vastasi Daavidille ja sanoi: "Tavallista leipää minulla ei ole, ainoastaan pyhää leipää on, jos vain palvelijat ovat karttaneet naisia."

21:6  Daavid vastasi papille ja sanoi hänelle: "Totisesti naiset olivat eristettyinä meistä kuten ennenkin, kun lähdin. Ovatpa palvelijoiden astiatkin olleet aina pyhät, vaikka matka on ollut tavallinen matka. Sitä enemmän leipä astioissa pysyy nyt pyhänä."

21:7  Pappi antoi hänelle pyhää leipää, sillä siellä ei ollut muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka oli siirretty pois Herran edestä, että sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät.

21:8  Mutta siellä oli sinä päivänä eristettynä Herran edessä eräs Saulin palvelija, nimeltä Dooeg, edomilainen, Saulin paimenten päämies.

21:9  Daavid kysyi vielä Ahimelekilta: "Eikö sinulla ole täällä keihästä tai miekkaa? Sillä en ottanut mukaani, en miekkaani enkä muita aseitani, koska kuninkaan asia oli kiireellinen."

21:10  Pappi vastasi: "On, sen filistealaisen Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa. Katso, se on viittaan käärittynä kasukan takana. Jos tahdot ottaa sen itsellesi, ota. Sillä muuta kuin se ei täällä ole." Daavid sanoi: "Ei ole toista sen veroista. Anna se minulle."

21:11  Sitten Daavid nousi ja pakeni sinä päivänä Saulia ja tuli Aakiin, Gatin kuninkaan, luo.

21:12  Aakiin palvelijat sanoivat hänelle: "Eikö tämä ole Daavid, sen maan kuningas? Eivätkö he karkeloiden virittäneet hänelle tätä laulua: 'Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta'?"

21:13  Daavid painoi mieleensä nämä sanat ja pelkäsi suuresti Aakista, Gatin kuningasta.

21:14  Hän tekeytyi mielipuoleksi heidän silmissään ja raivosi heidän käsissään ja piirusteli portin oviin ja valutti sylkeä partaansa.

21:15  Silloin Aakis sanoi palvelijoilleen: "Näettehän, että mies on hullu. Miksi toitte hänet luokseni?

21:16  Puuttuuko minulta hulluja, kun toitte tämän mielipuolen eteeni? Tällainenko saisi tulla hoviini?"

Chapter 22

22:1  Daavid lähti sieltä ja pääsi pakoon Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, he tulivat sinne hänen luokseen.

22:2  Hänen luokseen kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen. Häneen liittyi noin neljäsataa miestä.

22:3  Sieltä Daavid meni Mooabin Mispeen. Hän sanoi Mooabin kuninkaalle: "Salli isäni ja äitini tulla asumaan luoksenne, kunnes saan tietää, mitä Jumala minulle tekee."

22:4  Hän vei heidät Mooabin kuninkaan eteen, ja he jäivät tämän luo kaikeksi aikaa, minkä Daavid oli Vuorilinnassa.

22:5  Profeetta Gaad sanoi Daavidille: "Älä jää Vuorilinnaan, lähde täältä ja mene Juudan maahan." Daavid lähti ja tuli Jaar-Heretiin.

22:6  Saul kuuli, että oli saatu vihiä Daavidista ja niistä miehistä, jotka olivat hänen kanssaan. Saul istui Gibeassa tamariskipuun alla kummulla keihäs kädessä, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat hänen luonaan.

22:7  Saul sanoi palvelijoilleen, jotka seisoivat hänen luonaan: "Kuulkaa, benjaminilaiset! Antaako Iisain poika teillekin kaikille pellot ja viinitarhat, ja tekeekö hän teidät kaikki tuhannen- ja sadanpäämiehiksi?

22:8  Tehän olette kaikki salaliitossa minua vastaan, eikä kukaan ole ilmaissut minulle, että oma poikani on tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Ei kukaan teistä välitä niin paljoa minusta, että olisi ilmaissut sen minulle. Sillä poikani on yllyttänyt palvelijani väijymään minua, niin kuin nyt tapahtuu."

22:9  Edomilainen Dooeg, joka seisoi siinä Saulin palvelijain kanssa, vastasi ja sanoi: "Näin Iisain pojan tulevan Noobiin, Ahimelekin, Ahitubin pojan, luo.

22:10  Tämä kysyi hänelle neuvoa Herralta ja antoi hänelle evästä ja antoi hänelle filistealaisen Goljatin miekan."

22:11  Kuningas lähetti kutsumaan pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun, Noobin papit. He tulivat kaikki kuninkaan luo.

22:12  Saul sanoi: "Kuule, Ahitubin poika!" Hän vastasi: "Tässä olen, herrani."

22:13  Saul sanoi hänelle: "Miksi olette salaliitossa minua vastaan, sinä ja Iisain poika, koska olet antanut hänelle leipää ja miekan ja kysynyt hänelle Herralta neuvoa, että hän ryhtyisi väijymään minua, niin kuin nyt tapahtuu?"

22:14  Ahimelek vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Kuka on kaikkien palvelijoittesi joukossa niin uskottu kuin Daavid, joka on kuninkaan vävy ja henkivartiostosi päällikkö ja korkeassa arvossa hovissasi?

22:15  Olenko tänään ensi kertaa kysynyt hänelle Jumalalta neuvoa? Pois se! Älköön kuningas lukeko mitään viaksi minulle, palvelijalleen, älköönkä kaikelle isäni suvulle, sillä palvelijasi ei tietänyt lainkaan tästä kaikesta, ei vähää eikä suurta."

22:16  Mutta kuningas sanoi: "Sinun on kuolemalla kuoltava, Ahimelek, sinun ja koko sinun isäsi suvun."

22:17  Kuningas sanoi henkivartijoille, jotka seisoivat hänen luonaan: "Käykää tänne ja surmatkaa Herran papit, sillä hekin pitävät Daavidin puolta, ja vaikka tiesivät hänen paenneen, eivät ilmoittaneet sitä minulle." Mutta kuninkaan palvelijat eivät tahtoneet ojentaa kättään lyömään kuoliaaksi Herran pappeja.

22:18  Kuningas sanoi Dooegille: "Käy sinä tänne ja lyö papit kuoliaaksi." Silloin edomilainen Dooeg astui esiin ja löi papit kuoliaaksi, ja hän tappoi sinä päivänä kahdeksankymmentä viisi pellavakasukkaa kantavaa miestä.

22:19  Myös pappiskaupungin Noobin asukkaat hän surmasi miekan terällä, sekä miehet että naiset, sekä lapset että imeväiset, jopa naudat, aasit ja lampaatkin hän tappoi miekan terällä.

22:20  Ainoastaan yksi Ahimelekin, Ahitubin pojan, poika, nimeltä Ebjatar, pelastui ja pakeni Daavidin luo.

22:21  Ebjatar kertoi Daavidille, että Saul oli tappanut Herran papit.

22:22  Niin Daavid sanoi Ebjatarille: "Minä ymmärsin jo silloin, että edomilainen Dooeg, kun hän oli siellä, oli ilmaiseva sen todella Saulille. Minä olen syypää koko sinun isäsi suvun joka hengen kuolemaan.

22:23  Jää luokseni, älä pelkää. Sillä joka väijyy sinun henkeäsi, väijyy minun henkeäni. Olethan turvassa luonani."

Chapter 23

23:1  Daavidille ilmoitettiin: "Katso, filistealaiset ovat taistelemassa Kegilaa vastaan ja ryöstävät puimatantereita."

23:2  Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö ja lyönkö nämä filistealaiset maahan?" Herra vastasi Daavidille: "Mene, lyö filistealaiset maahan ja pelasta Kegila."

23:3  Mutta Daavidin miehet sanoivat hänelle: "Mehän elämme pelossa jo täällä Juudassa. Menisimmekö vielä Kegilaan filistealaisten taistelurivejä vastaan?"

23:4  Daavid kysyi taas Herralta, ja Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Nouse ja mene alas Kegilaan. Sillä minä annan filistealaiset käsiisi."

23:5  Daavid meni miehineen Kegilaan ja ryhtyi taisteluun filistealaisia vastaan ja kuljetti heidän karjansa pois ja tuotti heille suuren tappion. Näin Daavid pelasti Kegilan asukkaat.

23:6  Kun Ebjatar, Ahimelekin poika, pakeni Daavidin luo Kegilaan, seurasi kasukka hänen mukanaan.

23:7  Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli mennyt Kegilaan. Saul sanoi: "Jumala on jättänyt hänet käsiini, sillä hän on itse sulkenut itsensä sisälle, kun on mennyt kaupunkiin, jossa on ovet ja salvat."

23:8  Saul kuulutti kaiken kansan sotaan menemään alas Kegilaan piirittämään Daavidia ja hänen miehiään.

23:9  Kun Daavid sai tietää, että Saul suunnitteli hänelle tuhoa, hän sanoi pappi Ebjatarille: "Tuo tänne kasukka."

23:10  Silloin Daavid sanoi: "Herra, Israelin Jumala! Palvelijasi on kuullut, että Saul aikoo tulla Kegilaan hävittämään kaupungin takiani.

23:11  Luovuttavatko Kegilan miehet minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul, kuten palvelijasi on kuullut? Herra, Israelin Jumala, ilmoita se palvelijallesi." Herra vastasi: "Tulee."

23:12  Daavid kysyi vielä: "Luovuttavatko Kegilan miehet minut ja mieheni Saulin käsiin?" Herra vastasi: "Luovuttavat."

23:13  Niin Daavid nousi miehineen, joita oli noin kuusisataa miestä, ja he lähtivät Kegilasta ja kuljeskelivat paikasta toiseen. Mutta kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli päässyt pakoon Kegilasta, hän ei lähtenyt matkaan.

23:14  Sitten Daavid oleskeli erämaassa vuorten huipuilla. Hän oleskeli Siifin erämaan vuoristossa. Niin Saul etsi häntä kaiken aikaa, mutta Jumala ei antanut häntä tämän käsiin.

23:15  Daavid huomasi, että Saul oli lähtenyt väijymään hänen henkeään, ja Daavid oli Hooreksessa, Siifin erämaassa.

23:16  Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hoorekseen ja rohkaisi häntä Jumalassa.

23:17  Hän sanoi hänelle: "Älä pelkää. Sillä isäni Saulin käsi ei ole löytävä sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Myös isäni Saul tietää sen kyllä."

23:18  He molemmat tekivät liiton Herran edessä. Daavid jäi Hoorekseen, mutta Joonatan palasi kotiinsa.

23:19  Siifiläisiä meni Saulin luo Gibeaan, ja he sanoivat: "Daavid piileskelee meillä päin, vuorten huipuilla Hooreksessa, Gibeat-Hakilassa, joka on Jesimasta etelään.

23:20  Tule nyt sinne, kuningas, milloin vain haluat tulla. Me kyllä luovutamme hänet kuninkaan käsiin."

23:21  Saul sanoi: "Herra siunatkoon teitä, kun te säälitte minua.

23:22  Menkää, pitäkää häntä vielä silmällä, tiedustelkaa ja katsokaa, missä paikassa hänen jalkansa liikkuu ja kuka hänet on siellä nähnyt. Sillä minulle on sanottu, että hän on hyvin kavala.

23:23  Katsokaa ja tiedustelkaa kaikki piilopaikat, joihin hän voi piiloutua. Palatkaa luokseni ja tuokaa varmat tiedot, niin lähden kanssanne. Jos hän on tässä maassa, etsin hänet kaikkien Juudan sukujen seasta."

23:24  He nousivat ja menivät Siifiin Saulin edellä. Mutta Daavid miehineen oli Maaonin erämaassa, aromaassa, kallioerämaasta etelään.

23:25  Kun Saul miehineen meni etsimään Daavidia, ilmoitettiin se tälle, ja hän laskeutui eräälle kalliolle ja jäi Maaonin erämaahan. Kun Saul kuuli sen, hän lähti ajamaan Daavidia takaa Maaonin erämaahan.

23:26  Saul kulki vuoren toista puolta ja Daavid miehineen vuoren toista puolta. Kun Daavid riensi pakoon Saulin tieltä ja Saul miehineen oli kiertämässä Daavidia ja hänen miehiään ottaakseen heidät kiinni,

23:27  tuli sanansaattaja Saulin luo ja sanoi: "Tule nopeasti, sillä filistealaiset ovat hyökänneet maahan."

23:28  Saul lakkasi ajamasta takaa Daavidia ja lähti filistealaisia vastaan. Siitä paikka sai nimekseen Mahlekotin kallio.

Chapter 24

24:1  Mutta Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin vuorten huipuilla.

24:2  Kun Saul palasi ajamasta filistealaisia takaa, ilmoitettiin hänelle: "Katso, Daavid on Een-Gedin erämaassa."

24:3  Saul otti kolmetuhatta valiomiestä koko Israelista ja meni etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta.

24:4  Kun hän tuli tien varrella oleville lammas- ja vuohitarhoille, siellä oli luola, ja Saul meni luolaan tarpeelleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä.

24:5  Niin Daavidin miehet sanoivat hänelle: "Katso, tämä on päivä, josta Herra on sanonut sinulle: 'Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi tehdäksesi hänelle, mitä hyväksi näet.'" Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä.

24:6  Mutta sen jälkeen Daavidin sydän soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä.

24:7  Hän sanoi miehilleen: "Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen. Sillä hän on Herran voideltu."

24:8  Daavid kovisti miehiään eikä sallinut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Saul nousi luolasta ja meni matkaansa.

24:9  Daavidkin nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: "Herrani, kuningas!" Kun Saul katsoi taakseen, Daavid kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.

24:10  Daavid sanoi Saulille: "Miksi kuuntelet ihmisten puheita, jotka sanovat: 'Daavid hankkii sinulle onnettomuutta'?

24:11  Katso, näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut käsiini luolassa, mutta säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut. Ajattelin näet: 'En satuta kättäni herraani, sillä hän on Herran voideltu.'

24:12  Katso itse, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on kädessäni. Kun leikkasin sen viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, ymmärrä siitä ja näe: minulla ei ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista enkä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka vainoat minua ottaaksesi minulta hengen.

24:13  Herra tuomitkoon välillämme, minun ja sinun, ja Herra kostakoon sinulle puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu.

24:14  On, niin kuin vanha sananlasku sanoo: 'Jumalattomuus tulee jumalattomista', mutta minun käteni ei sinuun satu.

24:15  Kenen perään Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua!

24:16  Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon välillämme, minun ja sinun. Hän nähköön ja ajakoon asiani ja auttakoon minut käsistäsi oikeuteeni."

24:17  Kun Daavid oli päättänyt tämän puheensa Saulille, Saul sanoi: "Eikö se ole äänesi, poikani Daavid?" Saul korotti äänensä ja itki.

24:18  Hän sanoi Daavidille: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa.

24:19  Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut käsiisi.

24:20  Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle.

24:21  Katso, nyt tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä kädessäsi.

24:22  Vanno nyt minulle Herran kautta, ettet hukuta jälkeläisiäni etkä hävitä nimeäni isäni suvusta."

24:23  Daavid vannoi Saulille. Saul lähti kotiinsa, mutta Daavid ja hänen miehensä nousivat Vuorilinnaan.

Chapter 25

25:1  Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui pitämään hänelle valittajaisia. He hautasivat hänet hänen kotipaikkaansa Raamaan. Daavid nousi ja meni Paaranin erämaahan.

25:2  Maaonissa oli mies, jolla oli taloutensa Karmelissa. Mies oli hyvin rikas: hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Hän oli keritsemässä lampaitaan Karmelissa.

25:3  Miehen nimi oli Naabal, ja hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis, mutta mies oli tyly ja raaka. Hän oli kaalebilainen.

25:4  Kun Daavid kuuli erämaassa, että Naabal keritsi lampaitaan,

25:5  hän lähetti sinne kymmenen nuorta miestä. Daavid sanoi nuorille miehille: "Menkää Karmeliin, ja kun tulette Naabalin luo, tervehtikää häntä nimessäni

25:6  ja sanokaa hänelle: 'Sinä elät rauhassa. Rauhassa elää myös perheesi ja kaikki, mitä sinulla on.

25:7  Olen nyt kuullut, että sinulla on lammasten keritsiäiset. Paimenesi ovat olleet läheisyydessämme. Me emme ole heitä loukanneet, eikä heiltä ole mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä he ovat olleet Karmelissa.

25:8  Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he sanovat sen sinulle. Saakoot siis nämä miehet armon silmiesi edessä, sillä mehän olemme tulleet juhlapäivänä. Anna sen tähden palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille sitä, mitä sinulla on käsillä.'"

25:9  Kun Daavidin miehet tulivat sinne, he puhuivat Daavidin nimessä Naabalille tämän kaiken ja jäivät hiljaa odottamaan.

25:10  Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille ja sanoi: "Kuka Daavid on, kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntiensä luota.

25:11  Ottaisinko minä ruokani, juomaveteni ja teuraani, jotka olen teurastanut keritsiäisiini, ja antaisin ne miehille, jotka ovat kotoisin ties mistä?"

25:12  Daavidin miehet kääntyivät ja menivät pois. Tultuaan takaisin he kertoivat hänelle tämän kaiken.

25:13  Daavid sanoi miehilleen: "Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen." Jokainen sitoi miekkansa vyölleen. Daavid itsekin sitoi miekkansa vyölleen. Noin neljäsataa miestä lähti seuraamaan Daavidia, mutta kaksisataa jäi kuormaston luo.

25:14  Eräs nuori mies toi sanan Abigailille, Naabalin vaimolle, ja sanoi: "Katso, Daavid lähetti sanansaattajia erämaasta tervehtimään isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä.

25:15  Miehet ovat kuitenkin olleet meille varsin hyviä: he eivät loukanneet meitä, eikä meiltä hävinnyt mitään koko sinä aikana, minkä kuljeskelimme heidän läheisyydessään ollessamme kedolla.

25:16  He olivat muurina ympärillämme yöllä ja päivällä koko sen ajan, minkä oleskelimme heidän läheisyydessään paimentaessamme lampaita.

25:17  Ajattele nyt ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa isäntäämme ja koko hänen taloaan. Hän itse on kelvoton mies, niin ettei hänelle auta puhua."

25:18  Abigail otti joutuin kaksisataa leipää, kaksi leiliä viiniä, viisi lampaanpaistia, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata rusinakakkua ja kaksisataa viikunakakkua ja pani ne aasien selkään.

25:19  Hän sanoi palvelijoilleen: "Menkää edelläni, minä tulen perässänne." Mutta hän ei ilmoittanut sitä miehelleen Naabalille.

25:20  Kun hän sitten ratsasti aasilla alamäkeä vuoren suojassa, katso, Daavid miehineen tuli toista mäkeä alas häntä vastaan, niin että hän joutui kohtaamaan heidät.

25:21  Mutta Daavid oli sanonut: "Mitään saamatta olen suojellut kaikkea, mitä tällä miehellä oli erämaassa, niin ettei mitään ole hävinnyt kaikesta, mitä hänellä oli. Hän on palkinnut minulle hyvän pahalla.

25:22  Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vasta: totisesti, minä en jätä kaikesta hänen väestään huomenaamuksi yhtään miespuolista henkiin."

25:23  Mutta kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui nopeasti aasin selästä maahan, lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja kumartui maahan.

25:24  Kun hän oli langennut hänen jalkojensa juureen, hän sanoi: "Minun on syy, herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua sinulle ja kuule palvelijattaresi sanoja.

25:25  Älköön herrani välittäkö mitään tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista, sillä nimi on miestä myöten. Naabal on hänen nimensä, ja houkkamainen hän on. Mutta minä, sinun palvelijattaresi, en ole nähnyt niitä miehiä, jotka sinä, herrani, lähetit.

25:26  Nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi: käyköön nyt vihamiehillesi ja kaikille, jotka hankkivat onnettomuutta herralleni, niin kuin Naabalille.

25:27  Annettakoon nyt tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi on herralleni tuonut, niille miehille, jotka seuraavat herraani.

25:28  Anna palvelijattaresi rikos anteeksi. Sillä Herra on rakentava minun herralleni pysyvän huoneen, koska minun herrani käy Herran sotia, eikä mitään pahaa löydetä sinussa koko elinaikanasi.

25:29  Jos joku nousee vainoamaan sinua ja väijymään henkeäsi, niin herrani henki on tallella elävien kukkarossa Herran, Jumalasi, luona, mutta sinun vihollistesi hengen hän lingolla linkoaa pois.

25:30  Kun Herra tekee herralleni kaiken hyvän, josta hän on sinulle puhunut, ja määrää sinut Israelin ruhtinaaksi,

25:31  niin ei sinua kaada eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit aiheettomasti vuodattanut verta ja että herrani olisi itse auttanut itseään. Mutta kun Herra on tekevä hyvää herralleni, niin muista palvelijatartasi."

25:32  Niin Daavid sanoi Abigailille: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan.

25:33  Siunattu olkoon ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka tänä päivänä estit minut joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäni omalla kädelläni.

25:34  Mutta niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, joka on pidättänyt minut tekemästä sinulle pahaa: jollet sinä joutuin olisi tullut minua vastaan, niin totisesti ei Naabalin väestä olisi huomenna aamun valjetessa ollut jäljellä yhtään miespuolista."

25:35  Sitten Daavid otti häneltä, mitä hän oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: "Mene rauhassa kotiisi. Katso, olen kuullut sinua ja tehnyt sinulle mieliksi."

25:36  Kun Abigail sitten tuli Naabalin luo, tällä oli talossaan pidot, kuin kuninkaan pidot. Naabalin sydän oli iloinen, ja hän oli kovin juovuksissa. Abigail ei kertonut Naabalille mitään, ennen kuin aamu valkeni.

25:37  Mutta seuraavana aamuna, kun Naabalista oli humala haihtunut, hänen vaimonsa kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen sydämensä kuoleutui hänen rinnassaan, ja hän ikään kuin kivettyi.

25:38  Sitten noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, niin että hän kuoli.

25:39  Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut Naabalille häväistykseni ja pidättänyt palvelijansa pahasta ja kääntänyt Naabalin pahuuden hänen oman päänsä päälle." Sen jälkeen Daavid lähetti sanomaan Abigailille, että hän halusi ottaa hänet vaimokseen.

25:40  Kun Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin, he puhuivat hänelle ja sanoivat: "Daavid lähetti meidät luoksesi ottamaan sinut hänelle vaimoksi."

25:41  Hän nousi ylös, kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Katso, palvelijattaresi on valmis rupeamaan orjattareksi ja pesemään herrani palvelijain jalat."

25:42  Abigail nousi kiireesti ylös ja istuutui aasin selkään, samoin hänen viisi palvelijatartaan, jotka olivat hänellä seuralaisina. Hän seurasi Daavidin sanansaattajia ja tuli hänen vaimokseen.

25:43  Daavid oli nainut myös Ahinoamin Jisreelistä, niin että he molemmat tulivat hänen vaimoikseen.

25:44  Mutta Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon, Paltille, Laiksen pojalle, joka oli kotoisin Gallimista.

Chapter 26

26:1  Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja sanoivat: "Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, kallioerämaan puolella."

26:2  Saul nousi ja meni Siifin erämaahan ja hänen mukanaan kolmetuhatta Israelin valiomiestä etsimään Daavidia Siifin erämaasta.

26:3  Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on kallioerämaan puolella tien varrella. Mutta Daavid oleskeli erämaassa. Kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen perässään erämaahan,

26:4  hän lähetti vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta.

26:5  Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt. Daavid näki, missä paikassa Saul ja hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin poika, makasivat. Saul näet makasi leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.

26:6  Silloin Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: "Kuka lähtee kanssani Saulin luo leiriin?" Abisai vastasi: "Minä lähden kanssasi."

26:7  Daavid ja Abisai menivät yöllä väen luo ja näkivät, että Saul makasi ja nukkui leirissä, ja hänen keihäänsä oli pistettynä maahan hänen päänsä taakse. Mutta Abner ja väki makasivat hänen ympärillään.

26:8  Silloin Abisai sanoi Daavidille: "Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan. Vain yksi isku, toista ei tarvita."

26:9  Mutta Daavid vastasi Abisaille: "Älä surmaa häntä, sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?"

26:10  Vielä Daavid sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: joko Herra itse lyö hänet tai hänen kuolinpäivänsä tulee tai hän lähtee sotaan ja tuhoutuu siellä.

26:11  Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon! Vaan ota nyt keihäs hänen päänsä takaa ja vesiastia, ja sitten lähtekäämme."

26:12  Niin Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin pään takaa, ja sitten he menivät tiehensä. Eikä kukaan nähnyt tai huomannut sitä, eikä kukaan herännyt, vaan he kaikki nukkuivat, sillä Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.

26:13  Kun sitten Daavid oli tullut toiselle puolelle, hän asettui kauas vuoren laelle pitkän välimatkan päähän.

26:14  Daavid huusi väelle ja Abnerille, Neerin pojalle, ja sanoi: "Etkö vastaa, Abner?" Abner vastasi ja sanoi: "Kuka sinä olet, joka huudat kuninkaalle?"

26:15  Daavid sanoi Abnerille: "Sinähän olet mies, eikä vertaistasi ole Israelissa. Miksi et vartioinut herraasi, kuningasta? Sillä joku kansasta tuli surmaamaan kuningasta, herraasi.

26:16  Se, mitä teit, ei ollut hyvin tehty. Niin totta kuin Herra elää: te olette kuoleman omat, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänsä takana?"

26:17  Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: "Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid." Daavid vastasi: "Niin on, herrani, kuningas."

26:18  Vielä hän sanoi: "Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt, tai mitä pahaa minulla on tekeillä?

26:19  Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, saakoon hän tuntea ruokauhrin hajua. Mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska he tänä päivänä karkottavat minut pois Herran perintöosasta sanoen: 'Mene ja palvele muita jumalia.'

26:20  Älköön kuitenkaan vereni vuotako maahan kaukana Herran kasvoista. Niin, Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua kuin ajetaan peltokanaa vuorilla."

26:21  Silloin Saul sanoi: "Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid, sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska henkeni tänä päivänä on ollut kallis silmissäsi. Katso, olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin."

26:22  Daavid vastasi ja sanoi: "Tässä on kuninkaan keihäs. Tulkoon joku miehistä tänne ottamaan sen.

26:23  Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä käsiini, mutta en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun.

26:24  Katso, niin kuin henkesi on tänä päivänä ollut suuriarvoinen silmissäni, niin on myös minun henkeni oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava minut kaikesta hädästä."

26:25  Saul sanoi Daavidille: "Siunattu ole sinä, poikani Daavid! Minkä teet, sen teet, mitä voit, sen voit." Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa.

Chapter 27

27:1  Mutta Daavid ajatteli mielessään: "Kerran Saulin käsi kuitenkin tuhoaa minut. En voi muuta kuin pelastautua filistealaisten maahan. Silloin Saul huomaa turhaksi enää etsiä minua kaikkialta Israelin alueelta, ja minä pelastun hänen käsistään."

27:2  Daavid nousi ja meni, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, Aakiin, Maaokin pojan, Gatin kuninkaan, luo.

27:3  Daavid asettui miehineen Aakiin luo Gatiin. Jokaisella oli perheensä mukanaan, Daavidilla molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, Naabalin [leski]vaimo.

27:4  Kun sitten Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän ei enää etsinyt häntä.

27:5  Daavid sanoi Aakiille: "Jos olen löytänyt armon silmiesi edessä, annettakoon minulle paikka jossakin maaseutukaupungissa asuakseni siellä. Sillä miksi palvelijasi asuisi kuninkaan kaupungissa luonasi?"

27:6  Aakis antoi hänelle sinä päivänä Siklagin. Sen tähden Siklag on Juudan kuningasten oma vielä tänäkin päivänä.

27:7  Aika, jonka Daavid asui filistealaisten maassa, oli vuosi ja neljä kuukautta.

27:8  Daavid lähti miehineen, ja he tekivät ryöstöretkiä gesurilaisten, geresiläisten ja amalekilaisten maahan. Sillä nämä asuivat maassa, joka muinoin ulottui Suuriin päin ja Egyptin maahan asti.

27:9  Hävittäessään maata Daavid ei jättänyt yhtään miestä eikä naista henkiin, otti lampaat, naudat, aasit, kamelit ja vaatteet ja palasi sitten takaisin ja tuli Aakiin luo.

27:10  Kun Aakis kysyi: "Ettehän ole tehneet tänään ryöstöretkeä?" Daavid vastasi: "Olemme, Juudan Negeviin", tai: "Jerahmeelilaisten Negeviin", tai: "Keeniläisten Negeviin."

27:11  Daavid ei jättänyt yhtään miestä eikä naista henkiin vietäväksi Gatiin, sillä hän ajatteli: "Ne voisivat kertoa meistä ja sanoa: 'Näin on Daavid tehnyt, tämä on ollut hänen tapansa kaiken aikaa, minkä hän asui filistealaisten maassa.'"

27:12  Aakis luotti Daavidiin ja ajatteli: "Hän on saattanut itsensä kansansa Israelin vihoihin ja tulee olemaan palvelijani ikuisesti."

Chapter 28

28:1  Tapahtui siihen aikaan, että filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaretkelle Israelia vastaan, ja Aakis sanoi Daavidille: "Tiedä, että sinun on miehinesi lähdettävä kanssani sotajoukon mukana."

28:2  Daavid vastasi Aakiille: "Nyt tulet tietämään, mitä palvelijasi saa aikaan." Aakis sanoi Daavidille: "Siispä asetan sinut pääni vartijaksi koko täksi aikaa."

28:3  Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset, ja he olivat haudanneet hänet hänen kaupunkiinsa Raamaan. Saul oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat.

28:4  Filistealaiset kokoontuivat, ja he tulivat ja leiriytyivät Suunemiin. Saulkin kokosi koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan.

28:5  Mutta kun Saul näki filistealaisten leirin, hän pelästyi, ja hänen sydämensä vapisi kovin.

28:6  Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettojen kautta.

28:7  Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää minulle joku nainen, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luokseen ja kysyn häneltä." Hänen palvelijansa vastasivat hänelle: "Katso, Een-Doorissa on nainen, jolla on vallassaan vainajahenki."

28:8  Saul tekeytyi tuntemattomaksi, pukeutui toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle, mukanaan kaksi miestä. He tulivat yöllä naisen luo, ja hän sanoi: "Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon."

28:9  Mutta nainen vastasi hänelle: "Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?"

28:10  Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta sinulle ei koidu mitään syyllisyyttä."

28:11  Nainen kysyi: "Kenet minä nostatan sinulle?" Hän vastasi: "Nostata minulle Samuel."

28:12  Mutta kun nainen näki Samuelin, hän huusi kovalla äänellä. Nainen sanoi Saulille: "Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul."

28:13  Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Nainen vastasi Saulille: "Minä näen jumal'olennon nousevan maasta."

28:14  Hän kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Nainen vastasi: "Vanha mies nousee ylös viittaan verhoutuneena." Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.

28:15  Samuel sanoi Saulille: "Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?" Saul vastasi: "Minä olen suuressa hädässä. Filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettojen kautta eikä unissa. Minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä."

28:16  Samuel vastasi: "Miksi kysyt minulta, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi?

28:17  Herra on tehnyt sen, minkä hän on kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden kädestäsi ja on antanut sen toiselle, Daavidille.

28:18  Kun et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, sen tähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän.

28:19  Herra antaa myös Israelin yhdessä kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna olet poikinesi luonani. Myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin."

28:20  Saul tuossa tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan, sillä hän pelästyi kovin Samuelin puheesta. Hänen voimansakin olivat häneltä lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään.

28:21  Mutta nainen meni Saulin luo, ja kun hän näki, että tämä oli kauhun vallassa, hän sanoi hänelle: "Katso, palvelijattaresi kuuli sinua, minä panin henkeni kämmenelleni ja tottelin käskyä, jonka sinä minulle lausuit.

28:22  Kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa eteesi palanen leipää, ja syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle."

28:23  Hän kieltäytyi ja sanoi: "Minä en syö." Mutta kun hänen palvelijansa yhdessä naisen kanssa pyytämällä pyysivät häntä, hän kuuli heitä, nousi maasta ja istui vuoteelle.

28:24  Vaimolla oli juottovasikka kotonaan. Sen hän teurasti kiireesti. Sitten hän otti jauhoja, sotki ne ja leipoi niistä happamattomia leipiä.

28:25  Hän toi ruuan Saulin ja hänen palvelijoidensa eteen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät samana yönä.

Chapter 29

29:1  Filistealaiset kokosivat kaikki joukkonsa Afekiin, mutta israelilaiset olivat leiriytyneet lähteelle, joka on Jisreelissä.

29:2  Kun filistealaisten ruhtinaat tulivat satoineen ja tuhansineen, ja Daavid miehineen tuli viimeiseksi Aakiin kanssa,

29:3  filistealaisten päälliköt sanoivat: "Mitä nuo heprealaiset täällä tekevät?" Aakis vastasi filistealaisten päälliköille: "Tämähän on Daavid, Saulin, Israelin kuninkaan, palvelija, joka on ollut luonani toista vuotta, enkä ole havainnut hänessä mitään vikaa siitä päivästä alkaen, jona hän siirtyi luokseni, tähän päivään asti."

29:4  Filistealaisten päälliköt vihastuivat häneen. Filistealaisten päälliköt sanoivat hänelle: "Toimita mies takaisin. Palatkoon siihen paikkaan, jonka olet hänelle määrännyt. Älköön hän tulko kanssamme taisteluun, ettei hän taistelussa tulisi vastustajaksemme. Sillä miten hän voisi hankkia itselleen Herransa suosion paremmin kuin näiden miesten päillä?

29:5  Eikö tämä ole se Daavid, jolle he karkeloiden virittivät tämän laulun: 'Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta'?"

29:6  Niin Aakis kutsui Daavidin ja sanoi hänelle: "Niin totta kuin Herra elää: sinä olet rehellinen, ja minulle olisi mieleen, että olisit täällä leirissä, lähtisit ja tulisit kanssani. Sillä en ole havainnut mitään pahaa sinussa siitä päivästä alkaen, jona tulit luokseni, tähän päivään asti. Mutta ruhtinaille sinä et ole mieluinen.

29:7  Lähde siis takaisin ja mene rauhassa, ettet tekisi mitään, joka ei olisi filistealaisten ruhtinaille mieleen."

29:8  Daavid sanoi Aakiille: "Mitä olen tehnyt, ja mitä olet havainnut palvelijassasi siitä päivästä alkaen, jona tulin palvelukseesi, tähän päivään asti, koska en saa tulla taistelemaan herrani, kuninkaan, vihollisia vastaan?"

29:9  Aakis vastasi ja sanoi Daavidille: "Tiedän, että sinä olet minulle hyvä kuin Jumalan enkeli. Mutta filistealaisten päälliköt sanovat: 'Hän ei saa lähteä kanssamme taisteluun.'

29:10  Nouse siis huomenna aamulla varhain, sinä ja herrasi palvelijat, jotka ovat tulleet kanssasi, ja lähtekää matkaan varhain huomenna aamulla, kun päivä valkenee."

29:11  Daavid miehineen lähti varhain seuraavana aamuna matkalle palatakseen filistealaisten maahan, mutta filistealaiset menivät Jisreeliin.

Chapter 30

30:1  Kun Daavid miehineen kolmantena päivänä tuli Siklagiin, amalekilaiset olivat tehneet ryöstöretken Negeviin ja Siklagiin, ja he olivat vallanneet Siklagin ja polttaneet sen tulella.

30:2  Naiset, joita siellä oli, sekä pienet että suuret, he olivat ottaneet vangiksi surmaamatta ketään. He olivat vieneet heidät pois ja menneet matkoihinsa.

30:3  Kun Daavid miehineen tuli kaupunkiin, katso, se oli poltettu tulella, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangeiksi.

30:4  Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.

30:5  Vangeiksi oli otettu myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin [leski]vaimo.

30:6  Silloin Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassaan.

30:7  Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo minulle kasukka." Ebjatar toi kasukan Daavidille.

30:8  Daavid kysyi Herralta: "Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko sen?" Hän vastasi hänelle: "Aja, sillä saavutat sen ja pelastat pelastettavat."

30:9  Daavid lähti, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, ja he tulivat Besorin purolle. Siihen pysähtyivät ne, jotka olivat jääneet muista jälkeen.

30:10  Mutta Daavid jatkoi takaa-ajoa neljänsadan miehen kanssa, sillä niitä, jotka väsyneinä pysähtyivät eivätkä menneet Besorin puron poikki, oli kaksisataa miestä.

30:11  He tapasivat kedolla egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat hänelle leipää syödä ja vettä juoda,

30:12  ja vielä he antoivat hänelle syötäväksi viikunakakun ja kaksi rusinakakkua. Silloin hänen henkensä virkistyi, sillä hän ei ollut syönyt eikä juonut kolmeen vuorokauteen.

30:13  Daavid kysyi häneltä: "Kenen miehiä olet ja mistä tulet?" Hän vastasi: "Minä olen egyptiläinen nuorukainen, erään amalekilaisen miehen palvelija. Mutta herrani jätti minut, sillä sairastuin kolme päivää sitten.

30:14  Me teimme ryöstöretken kreettien, Juudan ja Kaalebin Negeviin ja poltimme Siklagin tulella."

30:15  Daavid sanoi hänelle: "Vietkö minut tuon rosvojoukon luo?" Hän vastasi: "Vanno minulle Jumalan kautta, ettet surmaa minua etkä luovuta minua herrani käsiin, niin vien sinut sen rosvojoukon luo."

30:16  Niin hän vei hänet sinne, ja katso, heitä oli hajallaan maassa kaikkialla syömässä, juomassa ja juhlimassa kaikkea sitä suurta saalista, jonka he olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudan maasta.

30:17  Daavid kaatoi heitä aamuhämärästä iltaan asti, eikä heistä pelastunut kuin neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.

30:18  Daavid pelasti kaikki, mitä amalekilaiset olivat ottaneet. Myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti.

30:19  Ei ketään puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä eikä saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itselleen. Kaiken Daavid toi takaisin.

30:20  Daavid otti myös kaikki lampaat ja naudat, ja niitä ajettiin muun karjan edellä ja huudettiin: "Tämä on Daavidin saalis!"

30:21  Kun Daavid tuli niiden kahdensadan miehen luo, jotka olivat väsyneet, jaksamatta seurata Daavidia, ja jotka oli jätetty Besorin purolle, he tulivat Daavidia vastaan ja sitä väkeä, joka oli hänen kanssaan. Kun Daavid joukkoineen lähestyi, hän tervehti heitä.

30:22  Mutta kaikenlaiset huonot ja kelvottomat miehet niiden joukosta, jotka olivat kulkeneet Daavidin mukana, rupesivat sanomaan: "Koska nämä eivät ole kulkeneet mukanamme, emme anna heille mitään saaliista, jonka pelastimme, paitsi kunkin vaimon ja lapset. Ottakoot ne ja menkööt matkoihinsa."

30:23  Mutta Daavid sanoi: "Älkää tehkö niin, veljeni, sen jälkeen, mitä Herra on meille suonut, kun hän varjeli meidät ja antoi käsiimme rosvojoukon, joka hyökkäsi kimppuumme.

30:24  Kukapa teitä kuulisi tässä asiassa? Sillä taisteluun menevällä ja kuormaston luo jäävällä on oleva yhtäläinen osuus. Heidän on jaettava tasan."

30:25  Silleen asia jäi silloin ja sen jälkeenkin: hän teki sen säännöksi ja tavaksi Israelissa aina tähän päivään asti.

30:26  Kun Daavid tuli Siklagiin, hän lähetti osan saaliista Juudan vanhimmille, ystävilleen, sanoen: "Tässä on teille tervehdyslahja siitä saaliista, joka otettiin Herran vihollisilta" –

30:27  lahja niille, jotka olivat Beetelissä, Negevin Raamotissa, Jattirissa,

30:28  Aroerissa, Sifmotissa, Estemoassa,

30:29  Raakalissa, jerahmeelilaisten kaupungeissa, keeniläisten kaupungeissa,

30:30  Hormassa, Boor-Aasanissa, Atakissa

30:31  ja Hebronissa, ja samoin lahja kaikille muille paikkakunnille, joissa Daavid miehineen oli kulkenut.

Chapter 31

31:1  Filistealaiset taistelivat Israelia vastaan. Israelin miehet pakenivat filistealaisia, ja heitä kaatui surmattuina Gilboan vuorella.

31:2  Filistealaiset pääsivät Saulin ja hänen poikiensa kintereille, ja filistealaiset surmasivat Joonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat.

31:3  Kun taistelu kiihtyi ankaraksi Saulia vastaan ja jousimiehet keksivät hänet, hän joutui suureen hätään jousimiesten ahdistaessa.

31:4  Saul sanoi aseenkantajalleen: "Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan." Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut, sillä hän pelkäsi kovin. Saul itse otti miekan ja heittäytyi siihen.

31:5  Mutta kun hänen aseenkantajansa näki, että Saul oli kuollut, hänkin heittäytyi miekkaansa ja kuoli hänen kanssaan.

31:6  Niin kuolivat sinä päivänä yhdessä Saul, hänen kolme poikaansa ja hänen aseenkantajansa sekä kaikki hänen miehensä.

31:7  Kun Israelin miehet, jotka asuivat laakson tuolla puolen ja Jordanin tuolla puolen, huomasivat, että Israelin miehet olivat paenneet ja että Saul poikineen oli kuollut, he jättivät kaupungit ja pakenivat, ja filistealaiset tulivat ja asettuivat niihin.

31:8  Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboan vuorella.

31:9  He löivät häneltä pään poikki, ryöstivät häneltä aseet ja lähettivät ne ympäri filistealaisten maata julistaakseen voitonsanomaa epäjumaliensa temppeleissä ja kansan seassa.

31:10  He asettivat hänen aseensa Astarten temppeliin, mutta hänen ruumiinsa he kiinnittivät Beet-Seanin muurille.

31:11  Kun Gileadin Jaabeksen asukkaat kuulivat, mitä filistealaiset olivat tehneet Saulille,

31:12  he nousivat, kaikki sotakuntoiset miehet kulkivat kaiken yötä ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas Beet-Seanin muurilta, menivät Jaabekseen ja polttivat ne siellä.

31:13  Sitten he ottivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jaabekseen ja paastosivat seitsemän päivää.