Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
JOHN
Up
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21
Toggle notes
Chapter 1
John FinPR92 1:1  Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
John FinPR92 1:3  Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
John FinPR92 1:4  Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
John FinPR92 1:5  Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
John FinPR92 1:6  Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes.
John FinPR92 1:7  Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen.
John FinPR92 1:8  Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.
John FinPR92 1:9  Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
John FinPR92 1:10  Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä.
John FinPR92 1:11  Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
John FinPR92 1:12  Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
John FinPR92 1:13  He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
John FinPR92 1:14  Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
John FinPR92 1:15  Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua."
John FinPR92 1:16  Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.
John FinPR92 1:17  Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.
John FinPR92 1:18  Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.
John FinPR92 1:19  Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?"
John FinPR92 1:20  Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi:
John FinPR92 1:21  "En minä ole Messias." "Mikä sitten?" he kysyivät. "Oletko Elia?" "En ole", Johannes vastasi. "Oletko se luvattu profeetta?" Hän vastasi: "En."
John FinPR92 1:22  Silloin he sanoivat: "Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?"
John FinPR92 1:23  Johannes vastasi: "Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie!' Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut."
John FinPR92 1:24  Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia.
John FinPR92 1:25  He kysyivät häneltä: "Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?"
John FinPR92 1:26  Johannes vastasi: "Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne,
John FinPR92 1:27  hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja."
John FinPR92 1:28  Tämä tapahtui Jordanin tuolla puolen, Betaniassa, missä Johannes oli kastamassa.
John FinPR92 1:29  Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
John FinPR92 1:30  Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.'
John FinPR92 1:31  Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on."
John FinPR92 1:32  Johannes todisti: "Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen.
John FinPR92 1:33  Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.'
John FinPR92 1:34  Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika."
John FinPR92 1:35  Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan.
John FinPR92 1:36  Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa!"
John FinPR92 1:37  Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.
John FinPR92 1:38  Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi: "Mitä te haluatte?" He vastasivat: "Rabbi" -- se merkitsee: opettaja -- "missä sinä asut?"
John FinPR92 1:39  "Tulkaa, niin näette", Jeesus sanoi. He menivät ja näkivät hänen majapaikkansa, ja he jäivät hänen seuraansa lopuksi päivää. Ilta oli tulossa, oli noin kymmenes tunti.
John FinPR92 1:40  Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli.
John FinPR92 1:41  Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet Messiaan!" -- se merkitsee: Voidellun.
John FinPR92 1:42  Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas" -- se merkitsee: Kallio.
John FinPR92 1:43  Seuraavana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua."
John FinPR92 1:44  Filippus oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari.
John FinPR92 1:45  Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista."
John FinPR92 1:46  "Nasaretistako?" Natanael kysyi. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" "Tule, niin näet", sanoi Filippus.
John FinPR92 1:47  Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!"
John FinPR92 1:48  "Mistä sinä minut tunnet?" kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: "Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla."
John FinPR92 1:49  Natanael sanoi: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!"
John FinPR92 1:50  Jeesus sanoi hänelle: "Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä."
John FinPR92 1:51  Ja hän jatkoi: "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on."
Chapter 2
John FinPR92 2:1  Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä,
John FinPR92 2:2  ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.
John FinPR92 2:3  Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: "Heillä ei ole viiniä."
John FinPR92 2:4  Mutta Jeesus vastasi: "Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut."
John FinPR92 2:5  Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se."
John FinPR92 2:6  Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia.
John FinPR92 2:7  Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten.
John FinPR92 2:8  Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät.
John FinPR92 2:9  Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen
John FinPR92 2:10  ja sanoi: "Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."
John FinPR92 2:11  Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.
John FinPR92 2:12  Tämän jälkeen Jeesus sekä hänen äitinsä, veljensä ja opetuslapsensa menivät Kapernaumiin ja viipyivät siellä muutaman päivän.
John FinPR92 2:13  Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus lähti Jerusalemiin.
John FinPR92 2:14  Hän näki temppelissä kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä istui myös rahanvaihtajia.
John FinPR92 2:15  Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä.
John FinPR92 2:16  Kyyhkysten myyjille hän sanoi: "Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!"
John FinPR92 2:17  Silloin opetuslapset muistivat, mitä kirjoituksissa sanotaan: "Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut."
John FinPR92 2:18  Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: "Mikä oikeus sinulla on tehdä noin? Millä tunnusteolla todistat meille oikeutesi?"
John FinPR92 2:19  Jeesus vastasi: "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä."
John FinPR92 2:20  Silloin juutalaiset sanoivat: "Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?"
John FinPR92 2:21  Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan.
John FinPR92 2:22  Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.
John FinPR92 2:23  Kun Jeesus oli pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemissa, monet uskoivat häneen nähdessään ne tunnusteot, jotka hän teki.
John FinPR92 2:24  Jeesus sitä vastoin ei uskoutunut heille, koska hän tunsi heidät kaikki.
John FinPR92 2:25  Hän ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.
Chapter 3
John FinPR92 3:1  Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen.
John FinPR92 3:2  Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."
John FinPR92 3:3  Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
John FinPR92 3:4  Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"
John FinPR92 3:5  Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.
John FinPR92 3:6  Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.
John FinPR92 3:7  Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'
John FinPR92 3:8  Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."
John FinPR92 3:9  "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi.
John FinPR92 3:10  Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
John FinPR92 3:11  "Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme.
John FinPR92 3:12  Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista!
John FinPR92 3:13  Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
John FinPR92 3:14  "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava,
John FinPR92 3:15  jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.
John FinPR92 3:16  Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
John FinPR92 3:17  "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
John FinPR92 3:18  Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.
John FinPR92 3:19  Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.
John FinPR92 3:20  Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
John FinPR92 3:21  Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
John FinPR92 3:22  Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä.
John FinPR92 3:23  Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi.
John FinPR92 3:24  Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.
John FinPR92 3:25  Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta.
John FinPR92 3:26  Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen."
John FinPR92 3:27  Johannes vastasi: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta.
John FinPR92 3:28  Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: 'En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.'
John FinPR92 3:29  Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.
John FinPR92 3:30  Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi."
John FinPR92 3:31  Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta,
John FinPR92 3:32  todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan.
John FinPR92 3:33  Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta,
John FinPR92 3:34  sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu julki Jumalan sanat. Ei Jumala anna Henkeään määrämitalla.
John FinPR92 3:35  Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa.
John FinPR92 3:36  Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.
Chapter 4
John FinPR92 4:1  Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes --
John FinPR92 4:2  tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.
John FinPR92 4:3  Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan.
John FinPR92 4:5  Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille,
John FinPR92 4:6  ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
John FinPR92 4:7  Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi."
John FinPR92 4:8  Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa.
John FinPR92 4:9  Samarialaisnainen sanoi: "Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?" Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
John FinPR92 4:10  Jeesus sanoi naiselle: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."
John FinPR92 4:11  Nainen sanoi: "Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit?
John FinPR92 4:12  Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin."
John FinPR92 4:13  Jeesus vastasi hänelle: "Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano,
John FinPR92 4:14  mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."
John FinPR92 4:15  Nainen sanoi: "Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa."
John FinPR92 4:16  Jeesus sanoi hänelle: "Mene hakemaan miehesikin tänne."
John FinPR92 4:17  "Ei minulla ole miestä", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "Totta puhuit: ei sinulla ole miestä.
John FinPR92 4:18  Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta."
John FinPR92 4:19  Nainen sanoi: "Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta.
John FinPR92 4:20  Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa."
John FinPR92 4:21  Jeesus vastasi: "Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.
John FinPR92 4:22  Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta.
John FinPR92 4:23  Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo.
John FinPR92 4:24  Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
John FinPR92 4:25  Nainen sanoi: "Minä tiedän kyllä, että Messias tulee." -- Messias tarkoittaa Kristusta. -- "Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken."
John FinPR92 4:26  Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi."
John FinPR92 4:27  Juuri silloin tulivat opetuslapset paikalle. Heitä hämmästytti, että Jeesus puhui naisen kanssa, mutta kukaan ei kuitenkaan kysynyt, mitä hän tahtoi ja miksi hän puhui naiselle.
John FinPR92 4:28  Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille:
John FinPR92 4:29  "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?"
John FinPR92 4:30  Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo.
John FinPR92 4:31  Sillä välin opetuslapset sanoivat Jeesukselle: "Rabbi, tule syömään."
John FinPR92 4:32  Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä."
John FinPR92 4:33  Opetuslapset kummastelivat keskenään: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?"
John FinPR92 4:34  Mutta Jeesus jatkoi: "Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.
John FinPR92 4:35  Te sanotte: 'Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.' Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi.
John FinPR92 4:36  Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.
John FinPR92 4:37  Tässä pitää paikkansa sanonta: 'Toinen kylvää, toinen korjaa.'
John FinPR92 4:38  Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät."
John FinPR92 4:39  Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: "Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt."
John FinPR92 4:40  Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi.
John FinPR92 4:41  Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan,
John FinPR92 4:42  ja he sanoivat naiselle: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja."
John FinPR92 4:43  Kahden päivän kuluttua Jeesus sitten lähti Galileaan.
John FinPR92 4:44  Hän oli itse sanonut, ettei profeettaa pidetä arvossa kotiseudullaan,
John FinPR92 4:45  mutta kun hän nyt tuli Galileaan, galilealaiset ottivat hänet ystävällisesti vastaan. Hekin olivat käyneet Jerusalemissa juhlilla ja nähneet, mitä Jeesus siellä juhlan aikana teki.
John FinPR92 4:46  Jeesus tuli taas Galilean Kaanaan, missä hän oli muuttanut veden viiniksi. Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana.
John FinPR92 4:47  Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.
John FinPR92 4:48  Jeesus sanoi hänelle: "Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä."
John FinPR92 4:49  Mutta virkamies pyysi: "Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee."
John FinPR92 4:50  Silloin Jeesus sanoi: "Mene kotiisi. Poikasi elää." Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti.
John FinPR92 4:51  Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen.
John FinPR92 4:52  Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: "Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti."
John FinPR92 4:53  Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: "Poikasi elää", ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.
John FinPR92 4:54  Tämä oli Jeesuksen toinen tunnusteko, ja hän teki sen tultuaan Juudeasta Galileaan.
Chapter 5
John FinPR92 5:1  Tämän jälkeen oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin.
John FinPR92 5:2  Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia,
John FinPR92 5:3  ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. [Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua.
John FinPR92 5:4  Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.]
John FinPR92 5:5  Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta.
John FinPR92 5:6  Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: "Tahdotko tulla terveeksi?"
John FinPR92 5:7  Sairas vastasi: "Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua."
John FinPR92 5:8  Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele."
John FinPR92 5:9  Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se päivä oli sapatti.
John FinPR92 5:10  Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi."
John FinPR92 5:11  Mies vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja kävele.'"
John FinPR92 5:12  Silloin juutalaiset kysyivät: "Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?"
John FinPR92 5:13  Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon.
John FinPR92 5:14  Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin."
John FinPR92 5:15  Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.
John FinPR92 5:16  Juutalaiset alkoivat vainota Jeesusta, koska hän teki tällaista sapattina.
John FinPR92 5:17  Mutta Jeesus sanoi heille: "Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä."
John FinPR92 5:18  Tämä vain lisäsi juutalaisten halua ottaa Jeesus hengiltä. Hänhän ei ainoastaan rikkonut sapattikäskyä, vaan vieläpä sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen.
John FinPR92 5:19  Jeesus vastasi juutalaisille näin: "Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.
John FinPR92 5:20  Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte.
John FinPR92 5:21  Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.
John FinPR92 5:22  Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle,
John FinPR92 5:23  jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.
John FinPR92 5:24  "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.
John FinPR92 5:25  Totisesti, totisesti: tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää,
John FinPR92 5:26  sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.
John FinPR92 5:27  Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika.
John FinPR92 5:28  Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä.
John FinPR92 5:29  He nousevat haudoistaan -- hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.
John FinPR92 5:30  "Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon.
John FinPR92 5:31  "Jos itse todistan puolestani, ei todistukseni ole pätevä.
John FinPR92 5:32  Mutta minusta todistaakin toinen, ja minä tiedän, että todistus, jonka hän minusta antaa, on pätevä.
John FinPR92 5:33  Te lähetitte edustajanne Johanneksen luo, ja hän todisti totuuden puolesta.
John FinPR92 5:34  En minä tarvitse kenenkään ihmisen todistusta, mutta sanon teille tämän, jotta pelastuisitte.
John FinPR92 5:35  Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan.
John FinPR92 5:36  "Minulla on todistus, joka on Johanneksen todistusta painavampi: teot, jotka Isä on antanut tehtäväkseni. Nämä teot, jotka minä teen, todistavat, että Isä on minut lähettänyt.
John FinPR92 5:37  Myös Isä itse, minun lähettäjäni, on antanut minusta todistuksen. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen kasvojaan,
John FinPR92 5:38  eikä hänen sanansa pysy teissä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.
John FinPR92 5:39  Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta.
John FinPR92 5:40  Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.
John FinPR92 5:42  Minä tunnen teidät: teissä ei ole rakkautta Jumalaan.
John FinPR92 5:43  Minä olen tullut Isäni nimissä, ettekä te ota minua vastaan. Mutta jos joku toinen tulee omissa nimissään, silloin te kyllä olette vastaanottavaisia.
John FinPR92 5:44  Kuinka te voisittekaan uskoa! Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta.
John FinPR92 5:45  "Älkää luulko, että minä teitä Isäni edessä syytän. Teidän syyttäjänne on Mooses, hän, johon olette panneet toivonne.
John FinPR92 5:46  Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua -- juuri minusta hän on kirjoittanut.
John FinPR92 5:47  Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!"
Chapter 6
John FinPR92 6:1  Tämän jälkeen Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen.
John FinPR92 6:2  Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita.
John FinPR92 6:3  Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan.
John FinPR92 6:5  Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: "Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?"
John FinPR92 6:6  Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi.
John FinPR92 6:7  Filippus vastasi: "Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin."
John FinPR92 6:8  Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle:
John FinPR92 6:9  "Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?"
John FinPR92 6:10  Jeesus sanoi: "Käskekää kaikkien asettua istumaan." Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä.
John FinPR92 6:11  Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat.
John FinPR92 6:12  Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan."
John FinPR92 6:13  He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
John FinPR92 6:14  Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: "Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan."
John FinPR92 6:15  Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.
John FinPR92 6:16  Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan,
John FinPR92 6:17  nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen.
John FinPR92 6:18  Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot.
John FinPR92 6:19  Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät.
John FinPR92 6:20  Mutta Jeesus sanoi: "Minä tässä olen, älkää pelätkö."
John FinPR92 6:21  He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa.
John FinPR92 6:22  Seuraavana päivänä väkijoukko oli yhä toisella puolen järveä. Ihmiset olivat nähneet, että siellä oli ollut yksi ainoa vene ja että Jeesus ei ollut noussut siihen yhdessä opetuslasten kanssa vaan nämä olivat lähteneet ilman häntä.
John FinPR92 6:23  Tiberiaasta tuli kuitenkin veneitä lähelle sitä paikkaa, missä Herra oli kiittänyt Jumalaa ja ruokkinut kansan.
John FinPR92 6:24  Nähtyään nyt, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensakaan, ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
John FinPR92 6:25  He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: "Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?"
John FinPR92 6:26  Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi.
John FinPR92 6:27  Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään."
John FinPR92 6:28  He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?"
John FinPR92 6:29  Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko."
John FinPR92 6:30  He sanoivat Jeesukselle: "Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet?
John FinPR92 6:31  Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: 'Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.'"
John FinPR92 6:32  Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni.
John FinPR92 6:33  Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
John FinPR92 6:35  Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.
John FinPR92 6:36  Mutta te, niin kuin olen teille sanonut, olette nähneet minut ettekä kuitenkaan usko.
John FinPR92 6:37  Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.
John FinPR92 6:38  Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
John FinPR92 6:39  Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.
John FinPR92 6:40  Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."
John FinPR92 6:41  Juutalaisissa herätti ärtymystä se, että Jeesus sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta."
John FinPR92 6:42  He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta?"
John FinPR92 6:44  Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.
John FinPR92 6:45  Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: 'Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni.
John FinPR92 6:46  Isää tosin ei kukaan ole nähnyt; ainoastaan hän, joka on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän.
John FinPR92 6:47  Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.
John FinPR92 6:49  Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet.
John FinPR92 6:50  Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole.
John FinPR92 6:51  Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää."
John FinPR92 6:52  Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?"
John FinPR92 6:53  Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.
John FinPR92 6:54  Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
John FinPR92 6:55  Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.
John FinPR92 6:56  Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.
John FinPR92 6:57  Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.
John FinPR92 6:58  Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."
John FinPR92 6:59  Näin Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa.
John FinPR92 6:60  Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: "Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?"
John FinPR92 6:61  Jeesus tiesi, että hänen sanansa olivat herättäneet opetuslapsissa ärtymystä, ja hän sanoi heille: "Loukkaako tämä teitä?
John FinPR92 6:62  Miten käykään, jos te näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän ennen oli!
John FinPR92 6:63  Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.
John FinPR92 6:64  Teidän joukossanne on kuitenkin muutamia, jotka eivät usko." Jeesus tiesi näet alusta alkaen, ketkä eivät uskoneet ja kuka hänet kavaltaisi.
John FinPR92 6:65  Hän jatkoi: "Juuri siksi sanoinkin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo."
John FinPR92 6:66  Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.
John FinPR92 6:67  Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: "Aiotteko tekin lähteä?"
John FinPR92 6:68  Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.
John FinPR92 6:69  Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
John FinPR92 6:70  Jeesus sanoi heille: "Itsehän minä teidät valitsin, kaikki kaksitoista. Silti yksi teistä on Saatana."
John FinPR92 6:71  Hän tarkoitti Juudasta, Simon Iskariotin poikaa. Tämä oli kavaltava Jeesuksen, vaikka oli yksi noista kahdestatoista.
Chapter 7
John FinPR92 7:1  Tämän jälkeen Jeesus kiersi eri puolilla Galileaa. Juudeassa hän ei halunnut liikkua, koska juutalaiset etsivät tilaisuutta tappaa hänet.
John FinPR92 7:3  Jeesuksen veljet sanoivat hänelle: "Lähde Juudeaan, niin opetuslapsesikin näkevät, millaisia tekoja sinä teet.
John FinPR92 7:4  Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet!"
John FinPR92 7:6  Jeesus sanoi heille: "Nyt ei ole vielä minun aikani -- teille taas sopii mikä aika hyvänsä.
John FinPR92 7:7  Maailma ei voi vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat.
John FinPR92 7:8  Menkää te vain juhlille. Minä en tule tähän juhlaan, sillä minun aikani ei ole vielä tullut."
John FinPR92 7:10  Mutta kun veljet olivat lähteneet juhlille, myös Jeesus lähti sinne, ei ihmisten tieten vaan salaa.
John FinPR92 7:11  Juhlien alettua juutalaiset etsivät häntä ja kyselivät: "Missä se mies on?"
John FinPR92 7:12  Kansan keskuudessa hän oli yleisen kiistelyn aiheena. Toiset kiittivät: "Hän on hyvä mies", toiset sanoivat: "Kaikkea muuta, hän on kansanvillitsijä."
John FinPR92 7:13  Julkisesti kukaan ei kuitenkaan uskaltanut puhua hänestä, sillä kaikki pelkäsivät juutalaisia.
John FinPR92 7:14  Juhlan jo ehdittyä puoliväliin Jeesus meni ylös temppeliin ja alkoi opettaa.
John FinPR92 7:15  Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: "Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?"
John FinPR92 7:16  Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
John FinPR92 7:17  Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.
John FinPR92 7:18  Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä.
John FinPR92 7:19  Mooses antoi teille lain, vai kuinka? Silti yksikään teistä ei noudata sitä. Miksi te haluatte tappaa minut?"
John FinPR92 7:20  Ihmiset sanoivat: "Sinussa on paha henki. Kuka sinut yrittäisi tappaa?"
John FinPR92 7:21  Jeesus vastasi: "Minä tein yhden ainoan teon, ja sitä te kaikki ihmettelette.
John FinPR92 7:22  Mooses sääti teille ympärileikkauksen -- se ei tosin ole peräisin Moosekselta, vaan kantaisiltä -- ja te toimitatte sen myös sapattina.
John FinPR92 7:23  Jos kerran ihminen ympärileikataan sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette vihoissanne siitä, että minä sapattina paransin koko ihmisen?
John FinPR92 7:24  Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein."
John FinPR92 7:25  Muutamat jerusalemilaiset sanoivat: "Eikö tämä ole se, jonka he haluaisivat tappaa?
John FinPR92 7:26  Kuinka kummassa hän saa puhua täällä vapaasti eivätkä he sano mitään? Ovatkohan hallitusmiehet nyt varmoja siitä, että hän on Messias?
John FinPR92 7:27  Tästä miehestä me kyllä tiedämme, mistä hän on kotoisin. Kun Messias ilmestyy, kukaan ei tiedä, mistä hän tulee."
John FinPR92 7:28  Opettaessaan temppelissä Jeesus huusi kovalla äänellä: "Te siis tiedätte, kuka minä olen ja mistä tulen. En minä ole tulostani itse päättänyt -- minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne,
John FinPR92 7:29  mutta minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan ja koska hän on minut lähettänyt."
John FinPR92 7:30  Hallitusmiesten teki mieli pidättää hänet, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
John FinPR92 7:31  Monet kansanihmiset sen sijaan uskoivat häneen. He sanoivat: "Tokkopa Messias tullessaan tekee useampia tunnustekoja kuin tämä on jo tehnyt."
John FinPR92 7:32  Kun fariseukset kuulivat, että kansan parissa puhuttiin Jeesuksesta tähän tapaan, he ja ylipapit lähettivät miehiään pidättämään hänet.
John FinPR92 7:33  Jeesus sanoi: "Vähän aikaa minä vielä olen teidän luonanne. Sitten menen hänen luokseen, joka minut on lähettänyt.
John FinPR92 7:34  Silloin te etsitte minua mutta ette löydä, ettekä te pääse sinne, missä minä olen."
John FinPR92 7:35  Juutalaiset kyselivät toisiltaan: "Minne hän aikoo mennä? Mistä me emme häntä löytäisi? Onko hän lähdössä niiden luo, jotka asuvat kreikkalaisten keskuudessa? Aikooko hän opettaa kreikkalaisiakin?
John FinPR92 7:36  Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanoessaan: 'Te etsitte minua mutta ette löydä', ja: 'Te ette pääse sinne, missä minä olen'?"
John FinPR92 7:37  Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!
John FinPR92 7:38  Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan."
John FinPR92 7:39  Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.
John FinPR92 7:40  Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: "Tämän täytyy olla se profeetta."
John FinPR92 7:41  Toiset sanoivat: "Hän on Messias." Mutta toiset epäilivät: "Ei kai Messias Galileasta tule!
John FinPR92 7:42  Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista."
John FinPR92 7:44  Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
John FinPR92 7:45  Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: "Miksi ette tuoneet häntä?"
John FinPR92 7:46  Miehet vastasivat: "Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän."
John FinPR92 7:47  Silloin fariseukset sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?
John FinPR92 7:48  Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus?
John FinPR92 7:49  Tuo rahvas ei tiedä laista mitään -- kirottuja kaikki!"
John FinPR92 7:50  Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi:
John FinPR92 7:51  "Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt."
John FinPR92 7:52  Mutta toiset sanoivat hänelle: "Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa."
Chapter 8
John FinPR92 8:2  Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
John FinPR92 8:3  Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen
John FinPR92 8:4  ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa.
John FinPR92 8:5  Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?"
John FinPR92 8:6  He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan.
John FinPR92 8:7  Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."
John FinPR92 8:9  Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen.
John FinPR92 8:10  Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?"
John FinPR92 8:11  "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."]
John FinPR92 8:12  Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."
John FinPR92 8:13  Fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itse itsestäsi, ei sinun todistuksesi ole pätevä."
John FinPR92 8:14  Jeesus vastasi: "Vaikka minä todistankin itsestäni, todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen.
John FinPR92 8:15  Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään.
John FinPR92 8:16  Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on pätevä, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt.
John FinPR92 8:17  Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee.
John FinPR92 8:18  Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt."
John FinPR92 8:19  "Missä sinun isäsi on?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni."
John FinPR92 8:20  Tämän Jeesus puhui opettaessaan kansaa temppelialueella uhriarkun luona. Kukaan ei ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
John FinPR92 8:21  Puhuessaan taas kansalle Jeesus sanoi: "Minä menen pois. Silloin te etsitte minua mutta kuolette synteihinne. Minne minä menen, sinne ette te pääse."
John FinPR92 8:22  Juutalaiset kummastelivat: "Ei kai hän aio tappaa itseään, kun sanoo: 'Minne minä menen, sinne ette te pääse'?"
John FinPR92 8:23  Jeesus sanoi heille: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu.
John FinPR92 8:24  Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne."
John FinPR92 8:25  "Kuka sitten olet?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Miksi minä ollenkaan puhun teille?
John FinPR92 8:26  Minulla on teistä paljon sanottavaa, ja paljosta minun on teidät tuomittava. Mutta minun lähettäjäni puhuu totta, ja minä vain ilmoitan maailmalle sen, minkä olen häneltä kuullut."
John FinPR92 8:27  He eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui Isästä.
John FinPR92 8:28  Niinpä Jeesus jatkoi: "Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että minä olen se joka olen enkä tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut.
John FinPR92 8:29  Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan."
John FinPR92 8:30  Monet uskoivat Jeesukseen kuullessaan hänen puhuvan näin.
John FinPR92 8:31  Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.
John FinPR92 8:32  Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."
John FinPR92 8:33  He vastasivat hänelle: "Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?"
John FinPR92 8:34  Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
John FinPR92 8:35  Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy.
John FinPR92 8:36  Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.
John FinPR92 8:37  Minä tiedän kyllä, että te olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti te haluatte tappaa minut, koska sanani ei saa teissä sijaa.
John FinPR92 8:38  Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt -- ja te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet."
John FinPR92 8:39  He vastasivat Jeesukselle: "Meidän isämme on Abraham." Jeesus sanoi: "Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja.
John FinPR92 8:40  Mutta nyt te haluatte tappaa minut -- miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt.
John FinPR92 8:41  Te teette aivan samoin kuin isänne." He sanoivat: "Me emme ole porton poikia. Meillä on yksi isä, Jumala."
John FinPR92 8:42  Tähän Jeesus sanoi: "Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan. Minä en edes päättänyt tulostani itse, vaan hän lähetti minut.
John FinPR92 8:43  Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon.
John FinPR92 8:44  Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.
John FinPR92 8:45  Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden.
John FinPR92 8:46  Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua?
John FinPR92 8:47  Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta."
John FinPR92 8:48  Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: "Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?"
John FinPR92 8:49  Jeesus vastasi: "Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua.
John FinPR92 8:50  Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee.
John FinPR92 8:51  Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa."
John FinPR92 8:52  Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: 'Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.'
John FinPR92 8:53  Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?"
John FinPR92 8:54  Jeesus vastasi: "Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne.
John FinPR92 8:55  Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan.
John FinPR92 8:56  Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi."
John FinPR92 8:57  Juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!"
John FinPR92 8:58  Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin."
John FinPR92 8:59  Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.
Chapter 9
John FinPR92 9:1  Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
John FinPR92 9:2  Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
John FinPR92 9:3  Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.
John FinPR92 9:4  Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä.
John FinPR92 9:5  Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo."
John FinPR92 9:6  Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin
John FinPR92 9:7  ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." -- Altaan nimi merkitsee: lähetetty. -- Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
John FinPR92 9:8  Miehen naapurit ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?"
John FinPR92 9:9  Toiset sanoivat: "Sama mies", toiset taas sanoivat: "Ei ole, samannäköinen vain." Mutta hän sanoi itse: "Kyllä se olen minä."
John FinPR92 9:10  He kysyivät häneltä: "Kuinka olet saanut näkösi?"
John FinPR92 9:11  Hän vastasi: "Se mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, siveli sitä silmiini ja sanoi: 'Mene Siloan altaalle ja peseydy.' Minä menin ja peseydyin, ja silloin sain näköni."
John FinPR92 9:12  "Missä se mies on?" he kysyivät häneltä, mutta hän vastasi: "En tiedä."
John FinPR92 9:13  Mies, joka oli ollut sokea, vietiin fariseusten luo.
John FinPR92 9:14  Oli sapatti, kun Jeesus teki tahnan ja avasi miehen silmät.
John FinPR92 9:15  Myös fariseukset kysyivät mieheltä, kuinka hän oli saanut näkönsä, ja mies kertoi: "Hän pani tahnaa silmilleni, sitten kävin pesulla, ja nyt minä näen."
John FinPR92 9:16  Silloin jotkut fariseuksista sanoivat: "Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä." Toiset taas sanoivat: "Voisiko syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä?" Tästä syntyi kiistaa,
John FinPR92 9:17  ja siksi he kysyivät taas sokealta: "Mitä mieltä sinä itse olet hänestä? Sinunhan silmäsi hän avasi." Mies vastasi: "Hän on profeetta."
John FinPR92 9:18  Juutalaiset eivät uskoneet, että mies oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennen kuin kutsuivat hänen vanhempansa paikalle.
John FinPR92 9:19  He kysyivät vanhemmilta: "Onko tämä teidän poikanne? Väitättekö te hänen syntyneen sokeana? Kuinka sitten on mahdollista, että hän nyt näkee?"
John FinPR92 9:20  Vanhemmat vastasivat: "Hän on meidän poikamme, ja hän on syntynyt sokeana, sen me tiedämme.
John FinPR92 9:21  Mutta sitä emme tiedä, kuinka hän nyt voi nähdä, emmekä sitä, kuka hänen silmänsä on avannut. Kysykää häneltä itseltään, hän on täysi- ikäinen ja voi vastata itse."
John FinPR92 9:22  He sanoivat näin, koska pelkäsivät juutalaisia. Juutalaiset olivat näet jo päättäneet erottaa synagogasta jokaisen, joka tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi.
John FinPR92 9:23  Tästä syystä vanhemmat sanoivat: "Hän on täysi-ikäinen, kysykää häneltä."
John FinPR92 9:24  Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen."
John FinPR92 9:25  Mies vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen."
John FinPR92 9:26  He kyselivät: "Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?"
John FinPR92 9:27  Mies vastasi: "Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?"
John FinPR92 9:28  He vastasivat hänelle pilkallisesti: "Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia.
John FinPR92 9:29  Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä."
John FinPR92 9:30  "Merkillistä", mies vastasi, "että te ette tiedä, mistä hän on -- ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni.
John FinPR92 9:31  Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti.
John FinPR92 9:32  Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät.
John FinPR92 9:33  Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen."
John FinPR92 9:34  Silloin fariseukset sanoivat: "Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies -- ja sinä rupeat opettamaan meitä!" He ajoivat miehen ulos.
John FinPR92 9:35  Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: "Uskotko Ihmisen Poikaan?"
John FinPR92 9:36  "Herra, kuka hän on?" mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa."
John FinPR92 9:37  Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi."
John FinPR92 9:38  "Minä uskon, Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.
John FinPR92 9:39  Jeesus sanoi: "Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita."
John FinPR92 9:40  Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: "Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?"
John FinPR92 9:41  Jeesus vastasi: "Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä."
Chapter 10
John FinPR92 10:1  "Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo.
John FinPR92 10:3  Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle.
John FinPR92 10:4  Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
John FinPR92 10:5  Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."
John FinPR92 10:6  Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti.
John FinPR92 10:7  Siksi Jeesus jatkoi: "Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.
John FinPR92 10:8  Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä.
John FinPR92 10:9  Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.
John FinPR92 10:10  Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.
John FinPR92 10:11  "Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.
John FinPR92 10:12  Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman,
John FinPR92 10:14  "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,
John FinPR92 10:15  niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.
John FinPR92 10:16  Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
John FinPR92 10:17  "Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni -- saadakseni sen jälleen takaisin.
John FinPR92 10:18  Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä."
John FinPR92 10:19  Nämä sanat synnyttivät taas kiistaa juutalaisten kesken.
John FinPR92 10:20  Monet heistä sanoivat: "Hänessä on paha henki, hän on järjiltään. Mitä te häntä kuuntelette?"
John FinPR92 10:21  Toiset taas sanoivat: "Noin ei puhu sellainen, jossa on paha henki. Ja pystyisikö paha henki avaamaan sokeiden silmät?"
John FinPR92 10:22  Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa.
John FinPR92 10:23  Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä,
John FinPR92 10:24  juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: "Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan."
John FinPR92 10:25  Jeesus vastasi: "Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta.
John FinPR92 10:26  Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani.
John FinPR92 10:27  Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
John FinPR92 10:28  Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta.
John FinPR92 10:29  Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.
John FinPR92 10:31  Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen.
John FinPR92 10:32  Jeesus sanoi heille: "Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?"
John FinPR92 10:33  Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen."
John FinPR92 10:34  Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'?
John FinPR92 10:35  Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.
John FinPR92 10:36  Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?
John FinPR92 10:37  Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
John FinPR92 10:38  Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä."
John FinPR92 10:39  Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä.
John FinPR92 10:40  Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa,
John FinPR92 10:41  ja hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. He sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä hän tästä miehestä sanoi, on totta."
Chapter 11
John FinPR92 11:1  Muuan Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, samassa kylässä kuin Maria ja tämän sisar Martta.
John FinPR92 11:2  Maria oli se, joka voiteli Herran jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan, ja sairas Lasarus oli hänen veljensä.
John FinPR92 11:3  Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: "Herra, rakas ystäväsi on sairaana."
John FinPR92 11:4  Sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden."
John FinPR92 11:5  Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta.
John FinPR92 11:6  Kuultuaan Lasaruksen sairastavan hän viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä silloin oli,
John FinPR92 11:7  mutta sanoi sitten opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme takaisin Juudeaan."
John FinPR92 11:8  Opetuslapset vastustelivat: "Rabbi, oletko sinä taas menossa sinne? Vastahan juutalaiset yrittivät kivittää sinut."
John FinPR92 11:9  Jeesus sanoi heille: "Päivässä on kaksitoista tuntia. Se, joka on liikkeellä päiväsaikaan, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon.
John FinPR92 11:10  Mutta se, joka liikkuu yöllä, kompastelee -- eihän hänessä itsessään ole valoa."
John FinPR92 11:11  Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet."
John FinPR92 11:12  Opetuslapset sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee."
John FinPR92 11:13  Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta.
John FinPR92 11:15  Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne. Nyt lähdemme hänen luokseen."
John FinPR92 11:16  Silloin Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, sanoi toisille opetuslapsille: "Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä."
John FinPR92 11:17  Kun Jeesus tuli perille, hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa.
John FinPR92 11:18  Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista stadionmitan päässä,
John FinPR92 11:19  ja monia juutalaisia oli tullut lohduttamaan Marttaa ja Mariaa veljen kuoleman johdosta.
John FinPR92 11:20  Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän lähti tätä vastaan. Maria oli silloin sisällä talossa.
John FinPR92 11:21  Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.
John FinPR92 11:22  Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät."
John FinPR92 11:24  Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa."
John FinPR92 11:25  Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,
John FinPR92 11:26  eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"
John FinPR92 11:27  "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan."
John FinPR92 11:28  Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua."
John FinPR92 11:29  Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo.
John FinPR92 11:30  Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut.
John FinPR92 11:31  Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.
John FinPR92 11:32  Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut."
John FinPR92 11:33  Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet,
John FinPR92 11:34  ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" "Herra, tule katsomaan", he vastasivat.
John FinPR92 11:36  Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli."
John FinPR92 11:37  Mutta jotkut heistä sanoivat: "Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?"
John FinPR92 11:38  Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi.
John FinPR92 11:39  "Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää."
John FinPR92 11:40  Jeesus vastasi: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?"
John FinPR92 11:41  Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.
John FinPR92 11:42  Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
John FinPR92 11:43  Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!"
John FinPR92 11:44  Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä."
John FinPR92 11:45  Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
John FinPR92 11:46  Mutta muutamat heistä menivät fariseusten puheille ja kertoivat, mitä Jeesus oli tehnyt.
John FinPR92 11:47  Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja.
John FinPR92 11:48  Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme."
John FinPR92 11:49  Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: "Te ette ymmärrä yhtään mitään.
John FinPR92 11:50  Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?"
John FinPR92 11:51  Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta,
John FinPR92 11:52  eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
John FinPR92 11:53  Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.
John FinPR92 11:54  Sen tähden Jeesus ei enää liikkunut avoimesti Juudeassa vaan siirtyi lähelle autiomaata. Siellä, Efraim-nimisessä kaupungissa, hän sitten oleskeli opetuslapsineen.
John FinPR92 11:55  Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä, ja maaseudulta monet tulivat Jerusalemiin jo ennen pääsiäistä puhdistusmenoja varten.
John FinPR92 11:56  He etsivät Jeesusta ja puhuivat temppelissä keskenään: "Mitä arvelette? Tuskinpa hän tulee juhlille."
John FinPR92 11:57  Ylipapit ja fariseukset olivat antaneet määräyksen, että jos joku tiesi Jeesuksen olinpaikan, siitä oli ilmoitettava heille, jotta he voisivat pidättää Jeesuksen.
Chapter 12
John FinPR92 12:1  Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui.
John FinPR92 12:2  Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
John FinPR92 12:3  Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
John FinPR92 12:4  Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin:
John FinPR92 12:5  "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille."
John FinPR92 12:6  Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan.
John FinPR92 12:7  Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.
John FinPR92 12:8  Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."
John FinPR92 12:9  Betaniaan saapui suuri joukko juutalaisia, jotka olivat kuulleet Jeesuksen olevan siellä. He eivät tulleet ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.
John FinPR92 12:10  Niinpä ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen,
John FinPR92 12:11  koska monet juutalaiset hänen takiaan lähtivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen.
John FinPR92 12:12  Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin,
John FinPR92 12:13  ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: -- Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
John FinPR92 12:14  Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
John FinPR92 12:15  -- Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
John FinPR92 12:16  Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
John FinPR92 12:17  Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista.
John FinPR92 12:18  Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan.
John FinPR92 12:19  Fariseukset puhuivat keskenään: "Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään."
John FinPR92 12:20  Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia.
John FinPR92 12:21  Nämä tulivat Filippuksen luo -- sen, joka oli Galilean Betsaidasta -- ja sanoivat: "Me haluaisimme tavata Jeesuksen."
John FinPR92 12:22  Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
John FinPR92 12:23  Jeesus sanoi heille: "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan.
John FinPR92 12:24  Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.
John FinPR92 12:25  Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.
John FinPR92 12:26  Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
John FinPR92 12:27  "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt.
John FinPR92 12:28  Isä, kirkasta nimesi!" Silloin kuului taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen."
John FinPR92 12:29  Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: "Enkeli puhui hänelle."
John FinPR92 12:30  Silloin Jeesus sanoi: "Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.
John FinPR92 12:31  Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta.
John FinPR92 12:32  Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni."
John FinPR92 12:33  Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
John FinPR92 12:34  Ihmiset sanoivat Jeesukselle: "Me olemme laista oppineet, että Messias pysyy ikuisesti. Kuinka voit sanoa, että Ihmisen Poika on korotettava? Kuka tämä Ihmisen Poika on?"
John FinPR92 12:35  Jeesus sanoi heille: "Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa.
John FinPR92 12:36  Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia." Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään.
John FinPR92 12:37  Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen.
John FinPR92 12:38  Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: -- Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
John FinPR92 12:39  He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
John FinPR92 12:40  -- Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
John FinPR92 12:41  Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
John FinPR92 12:42  Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta.
John FinPR92 12:43  Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.
John FinPR92 12:44  Jeesus huusi kovalla äänellä: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni.
John FinPR92 12:46  Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
John FinPR92 12:47  Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.
John FinPR92 12:48  Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.
John FinPR92 12:49  En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa,
John FinPR92 12:50  ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua."
Chapter 13
John FinPR92 13:1  Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.
John FinPR92 13:2  He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen.
John FinPR92 13:3  Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen.
John FinPR92 13:4  Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan.
John FinPR92 13:5  Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.
John FinPR92 13:6  Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
John FinPR92 13:7  Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät."
John FinPR92 13:8  Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani."
John FinPR92 13:9  Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää."
John FinPR92 13:10  Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki."
John FinPR92 13:11  Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.
John FinPR92 13:12  Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein?
John FinPR92 13:13  Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen.
John FinPR92 13:14  Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat.
John FinPR92 13:15  Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.
John FinPR92 13:16  Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
John FinPR92 13:17  Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
John FinPR92 13:18  "Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: 'Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.'
John FinPR92 13:19  Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen.
John FinPR92 13:20  Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt."
John FinPR92 13:21  Näin Jeesus puhui. Järkyttyneenä hän sanoi heille: "Totisesti, totisesti: yksi teistä kavaltaa minut."
John FinPR92 13:22  Opetuslapset katsoivat toisiaan ymmällään, tietämättä, ketä hän tarkoitti.
John FinPR92 13:23  Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään.
John FinPR92 13:24  Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti.
John FinPR92 13:25  Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: "Herra, kuka se on?"
John FinPR92 13:26  Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle.
John FinPR92 13:27  Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!"
John FinPR92 13:28  Kukaan aterialla olevista ei ymmärtänyt, miksi Jeesus sanoi hänelle näin.
John FinPR92 13:29  Koska Juudaksella oli hallussaan yhteinen kukkaro, jotkut luulivat, että Jeesus oli käskenyt hänen ostaa jotakin juhlaa varten tai antaa almuja köyhille.
John FinPR92 13:30  Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö.
John FinPR92 13:31  Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä.
John FinPR92 13:32  Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian.
John FinPR92 13:33  Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse.
John FinPR92 13:34  Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.
John FinPR92 13:35  Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."
John FinPR92 13:36  "Herra, minne sinä menet?" kysyi Simon Pietari. Jeesus vastasi: "Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet."
John FinPR92 13:37  Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi."
John FinPR92 13:38  Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut."
Chapter 14
John FinPR92 14:1  "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
John FinPR92 14:2  Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.
John FinPR92 14:3  Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.
John FinPR92 14:4  Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
John FinPR92 14:5  Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"
John FinPR92 14:6  Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
John FinPR92 14:7  Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."
John FinPR92 14:8  Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."
John FinPR92 14:9  Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?
John FinPR92 14:10  Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.
John FinPR92 14:11  Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
John FinPR92 14:12  "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo,
John FinPR92 14:13  ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa.
John FinPR92 14:14  Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
John FinPR92 14:15  "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.
John FinPR92 14:16  Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.
John FinPR92 14:17  Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
John FinPR92 14:18  "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.
John FinPR92 14:19  Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.
John FinPR92 14:20  Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.
John FinPR92 14:21  Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."
John FinPR92 14:22  Juudas -- se toinen, ei Iskariot -- sanoi hänelle: "Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?"
John FinPR92 14:23  Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.
John FinPR92 14:24  Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
John FinPR92 14:25  "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne.
John FinPR92 14:26  Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
John FinPR92 14:27  "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
John FinPR92 14:28  Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.
John FinPR92 14:29  Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.
John FinPR92 14:30  Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole,
John FinPR92 14:31  mutta tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä. Nouskaa, me lähdemme täältä!"
Chapter 15
John FinPR92 15:1  "Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri.
John FinPR92 15:2  Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.
John FinPR92 15:3  Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.
John FinPR92 15:4  Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
John FinPR92 15:5  "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.
John FinPR92 15:6  Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
John FinPR92 15:7  "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.
John FinPR92 15:8  Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.
John FinPR92 15:9  Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani.
John FinPR92 15:10  Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
John FinPR92 15:11  "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.
John FinPR92 15:12  Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.
John FinPR92 15:13  Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.
John FinPR92 15:14  Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.
John FinPR92 15:15  En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.
John FinPR92 15:16  Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.
John FinPR92 15:17  Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.
John FinPR92 15:18  "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.
John FinPR92 15:19  Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.
John FinPR92 15:20  "Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.
John FinPR92 15:21  Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
John FinPR92 15:22  Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, he eivät olisi syyllisiä, mutta nyt heidän on mahdotonta puolustella syntiään.
John FinPR92 15:24  Ellen olisi tehnyt heidän keskuudessaan tekoja, joita kukaan toinen ei ole tehnyt, he eivät olisi syyllisiä. Mutta nyt he ovat nähneet minun tekoni ja vihaavat sekä minua että Isääni.
John FinPR92 15:25  Näin täytyi käydä, jotta toteutuisi heidän kirjoitustensa sana: 'He ovat syyttä vihanneet minua.'
John FinPR92 15:26  "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.
John FinPR92 15:27  Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
Chapter 16
John FinPR92 16:1  "Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi.
John FinPR92 16:2  Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle.
John FinPR92 16:3  Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.
John FinPR92 16:4  Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille. "En ole aikaisemmin puhunut teille tästä, koska olen itse ollut kanssanne.
John FinPR92 16:5  Mutta nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen,
John FinPR92 16:6  vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin.
John FinPR92 16:7  Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne,
John FinPR92 16:8  ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.
John FinPR92 16:9  Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun,
John FinPR92 16:10  vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua,
John FinPR92 16:11  ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
John FinPR92 16:12  "Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan.
John FinPR92 16:13  Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.
John FinPR92 16:14  Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.
John FinPR92 16:15  Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.
John FinPR92 16:16  Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen."
John FinPR92 16:17  Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: "Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?"
John FinPR92 16:18  "Miksi hän puhuu vähästä ajasta?" he ihmettelivät. "Ei hänen puhettaan ymmärrä."
John FinPR92 16:19  Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille: "Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'?
John FinPR92 16:20  Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.
John FinPR92 16:21  Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.
John FinPR92 16:22  Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.
John FinPR92 16:23  Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. "Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.
John FinPR92 16:24  Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
John FinPR92 16:25  "Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä.
John FinPR92 16:26  Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni.
John FinPR92 16:27  Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota.
John FinPR92 16:28  Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo."
John FinPR92 16:29  Opetuslapset sanoivat: "Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin.
John FinPR92 16:30  Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota."
John FinPR92 16:32  "Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani.
John FinPR92 16:33  Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."
Chapter 17
John FinPR92 17:1  Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut.
John FinPR92 17:2  Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut.
John FinPR92 17:3  Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
John FinPR92 17:4  Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni.
John FinPR92 17:5  Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.
John FinPR92 17:6  "Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi
John FinPR92 17:7  ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta.
John FinPR92 17:8  Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
John FinPR92 17:9  "Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.
John FinPR92 17:10  Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.
John FinPR92 17:11  "Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
John FinPR92 17:12  Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
John FinPR92 17:13  "Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.
John FinPR92 17:14  Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.
John FinPR92 17:15  En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.
John FinPR92 17:16  He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.
John FinPR92 17:17  Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.
John FinPR92 17:18  Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.
John FinPR92 17:19  Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
John FinPR92 17:20  "Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.
John FinPR92 17:21  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
John FinPR92 17:22  "Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
John FinPR92 17:23  Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
John FinPR92 17:24  "Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.
John FinPR92 17:25  Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.
John FinPR92 17:26  Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."
Chapter 18
John FinPR92 18:1  Tämän sanottuaan Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, ja Jeesus ja opetuslapset menivät sinne.
John FinPR92 18:2  Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi paikan, koska Jeesus oli monesti ollut siellä opetuslastensa kanssa.
John FinPR92 18:3  Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään.
John FinPR92 18:4  Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi: "Ketä te etsitte?"
John FinPR92 18:5  "Jeesusta, sitä nasaretilaista", vastasivat miehet. Jeesus sanoi: "Minä se olen." Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja.
John FinPR92 18:6  Kun Jeesus sanoi: "Minä se olen", he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan.
John FinPR92 18:7  Jeesus kysyi uudelleen: "Ketä te etsitte?" He vastasivat: "Jeesus Nasaretilaista."
John FinPR92 18:8  Jeesus sanoi heille: "Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä."
John FinPR92 18:9  Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: "Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan."
John FinPR92 18:10  Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos.
John FinPR92 18:11  Mutta Jeesus sanoi Pietarille: "Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?"
John FinPR92 18:12  Sotilaat, joita komensi korkea upseeri, ja juutalaisten lähettämät miehet vangitsivat nyt Jeesuksen, panivat hänet köysiin
John FinPR92 18:13  ja veivät hänet ensiksi Hannaksen luo. Hannas oli senvuotisen ylipapin Kaifaksen appi.
John FinPR92 18:14  Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parasta, jos yksi mies kuolisi koko kansan puolesta.
John FinPR92 18:15  Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan.
John FinPR92 18:16  Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan.
John FinPR92 18:17  Palvelustyttö sanoi Pietarille: "Et kai sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?" "En ole", vastasi Pietari.
John FinPR92 18:18  Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä.
John FinPR92 18:19  Ylipappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan.
John FinPR92 18:20  Jeesus vastasi: "Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään.
John FinPR92 18:21  Miksi sinä minulta kysyt? Kysy kuulijoiltani, mitä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut."
John FinPR92 18:22  Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: "Noinko sinä vastaat ylipapille?"
John FinPR92 18:23  Jeesus sanoi miehelle: "Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?"
John FinPR92 18:24  Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo.
John FinPR92 18:25  Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: "Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi.
John FinPR92 18:26  Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan."
John FinPR92 18:28  Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian.
John FinPR92 18:29  Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi: "Mistä te syytätte tätä miestä?"
John FinPR92 18:30  He vastasivat: "Jos hän ei olisi rikollinen, emme luovuttaisi häntä sinulle."
John FinPR92 18:31  "Pitäkää itse hänet", Pilatus sanoi, "ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan." Mutta juutalaiset sanoivat: "Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan."
John FinPR92 18:32  Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
John FinPR92 18:33  Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"
John FinPR92 18:34  Jeesus vastasi: "Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?"
John FinPR92 18:35  Pilatus sanoi: "Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?"
John FinPR92 18:36  Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä."
John FinPR92 18:37  "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua."
John FinPR92 18:38  "Mitä on totuus?" kysyi Pilatus. Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen.
John FinPR92 18:39  Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana teidän mieliksenne päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?"
John FinPR92 18:40  Silloin he alkoivat huutaa: "Ei häntä! Päästä Barabbas!" -- Barabbas oli rosvo.
Chapter 19
John FinPR92 19:2  Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan.
John FinPR92 19:3  Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas", ja läimäyttivät häntä kasvoihin.
John FinPR92 19:4  Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: "Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen."
John FinPR92 19:5  Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: "Katso: ihminen!"
John FinPR92 19:6  Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: "Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään."
John FinPR92 19:7  Juutalaiset vastasivat: "Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika."
John FinPR92 19:8  Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi.
John FinPR92 19:9  Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta: "Mistä sinä olet lähtöisin?" Mutta Jeesus ei vastannut hänelle.
John FinPR92 19:10  "Etkö puhu, vaikka minä kysyn?" Pilatus sanoi. "Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?"
John FinPR92 19:11  Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut."
John FinPR92 19:12  Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat: "Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan."
John FinPR92 19:13  Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata.
John FinPR92 19:14  Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: "Tässä on teidän kuninkaanne."
John FinPR92 19:15  Juutalaiset huusivat: "Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?" Mutta ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari."
John FinPR92 19:16  Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Jeesusta lähdettiin viemään.
John FinPR92 19:17  Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata.
John FinPR92 19:18  Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen.
John FinPR92 19:19  Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas."
John FinPR92 19:20  Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi.
John FinPR92 19:21  Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas.' Kirjoita, että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas.'"
John FinPR92 19:22  Pilatus vastasi: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."
John FinPR92 19:23  Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta,
John FinPR92 19:24  he sanoivat toisilleen: "Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa." Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: -- He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. Juuri näin sotilaat tekivät.
John FinPR92 19:25  Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria.
John FinPR92 19:26  Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!"
John FinPR92 19:27  Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.
John FinPR92 19:28  Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano."
John FinPR92 19:29  Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille.
John FinPR92 19:30  Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.
John FinPR92 19:31  Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas.
John FinPR92 19:32  Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta.
John FinPR92 19:33  Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan.
John FinPR92 19:34  Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä.
John FinPR92 19:35  Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta.
John FinPR92 19:36  Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta."
John FinPR92 19:37  Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."
John FinPR92 19:38  Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas.
John FinPR92 19:39  Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa mirhan ja aaloen seosta.
John FinPR92 19:40  Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa.
John FinPR92 19:41  Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään.
John FinPR92 19:42  He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.
Chapter 20
John FinPR92 20:1  Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois.
John FinPR92 20:2  Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: "Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu."
John FinPR92 20:3  Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
John FinPR92 20:4  Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä.
John FinPR92 20:5  Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle.
John FinPR92 20:6  Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja.
John FinPR92 20:7  Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään.
John FinPR92 20:8  Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi.
John FinPR92 20:9  Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
John FinPR92 20:11  Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan
John FinPR92 20:12  ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä.
John FinPR92 20:13  Enkelit sanoivat hänelle: "Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu."
John FinPR92 20:14  Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus.
John FinPR92 20:15  Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois."
John FinPR92 20:16  Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" -- se on hepreaa ja merkitsee: opettajani.
John FinPR92 20:17  Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo."
John FinPR92 20:18  Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.
John FinPR92 20:19  Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
John FinPR92 20:20  Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.
John FinPR92 20:21  Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."
John FinPR92 20:22  Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
John FinPR92 20:23  Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
John FinPR92 20:24  Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli.
John FinPR92 20:25  Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."
John FinPR92 20:26  Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
John FinPR92 20:27  Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!"
John FinPR92 20:28  Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!"
John FinPR92 20:29  Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."
John FinPR92 20:30  Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa.
John FinPR92 20:31  Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.
Chapter 21
John FinPR92 21:1  Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
John FinPR92 21:2  Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta.
John FinPR92 21:3  Simon Pietari sanoi: "Minä lähden kalaan." "Me tulemme mukaan", sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
John FinPR92 21:4  Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä.
John FinPR92 21:5  Jeesus huusi heille: "Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?" "Ei ole", he vastasivat.
John FinPR92 21:6  Jeesus sanoi: "Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte." He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös.
John FinPR92 21:7  Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: "Se on Herra!" Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen.
John FinPR92 21:8  Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
John FinPR92 21:9  Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää.
John FinPR92 21:10  Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte."
John FinPR92 21:11  Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon -- kaikkiaan sataviisikymmentäkolme -- verkko ei revennyt.
John FinPR92 21:12  Jeesus sanoi: "Tulkaa syömään." Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: "Kuka sinä olet?", sillä he tiesivät, että se oli Herra.
John FinPR92 21:13  Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa.
John FinPR92 21:14  Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
John FinPR92 21:15  Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."
John FinPR92 21:16  Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."
John FinPR92 21:17  Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.
John FinPR92 21:18  Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."
John FinPR92 21:19  Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."
John FinPR92 21:20  Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: "Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?"
John FinPR92 21:21  Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: "Entä hän, Herra?"
John FinPR92 21:22  Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua."
John FinPR92 21:23  Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?"
John FinPR92 21:24  Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.
John FinPR92 21:25  Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.