FinSTLK2017 - Deuteronomy

Chapter 1

1:1  Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui kaikelle Israelille, tuolla puolella Jordanin erämaassa, Aromaassa, vastapäätä Suufia, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin välillä.

1:2  Hoorebista on yksitoista päivämatkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan.

1:3  Neljäntenäkymmenentenä vuotena yhdennessätoista kuussa kuukauden ensimmäisenä päivänä Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen heille puhua.

1:4  Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli voittanut Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka asui Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa, Edrein luona.

1:5  Tuolla puolella Jordanin Mooabin maassa Mooses alkoi selittää tätä lakia sanoen:

1:6  "Herra, Jumalamme, puhui meille Hoorebilla näin: 'Te olette jo tarpeeksi kauan olleet tämän vuoren vaiheilla.

1:7  Kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa luo Aromaahan, Vuoristoon, Alankomaahan, Negeviin ja Merenrannikolle, kanaanilaisten maahan ja Libanoniin, aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka.

1:8  Katso, minä annan maan teidän valtaanne. Menkää ja ottakaa omaksenne maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisilleen.'

1:9  Silloin minä puhuin teille sanoen: 'Minä en jaksa yksin kantaa teitä.

1:10  Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, ja katso, teidän lukunne on tänä päivänä kuin taivaan tähtien.

1:11  Lisätköön Herra, isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisesti ja siunatkoon teitä, niin kuin hän on teille puhunut.

1:12  Mutta kuinka minä voin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riitelemisistänne?

1:13  Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäväisiä ja tunnettuja miehiä jokaisesta sukukunnastanne, niin minä asetan heidät päämiehiksenne.'

1:14  Te vastasitte minulle ja sanoitte: 'On hyvä, mitä ehdotat tehtäväksi.'

1:15  Silloin otin sukukuntienne päämiehet, jotka olivat viisaita ja tunnettuja miehiä, ja asetin heidät päämiehiksenne, tuhannen-, sadan-, viidenkymmenen- ja kymmenenjohtajiksi, ja päälliköiksi sukukuntiinne.

1:16  Käskin tuomareitanne sanoen: 'Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa.

1:17  Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin. Älkää pelätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minulle kuullakseni sen.'

1:18  Silloin annoin teille käskyt kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.

1:19  Lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme koko sen suuren ja pelottavan erämaan kautta, jonka te olette nähneet, amorilaisten vuoriston tietä, niin kuin Herra, Jumalamme, oli käskenyt meitä, ja tulimme Kaades-Barneaan.

1:20  Sanoin teille: 'Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra, Jumalamme, meille antaa.

1:21  Katso, Herra, Jumalasi, antaa maan valtaasi. Mene ja ota se omaksesi, niin kuin Herra, isiesi Jumala, on sinulle puhunut. Älä pelkää äläkä arkaile.'

1:22  Te astuitte kaikki minun eteeni ja sanoitte: 'Lähettäkäämme miehiä edellämme tutkimaan maata ja antamaan meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne mentävä, ja kaupungeista, joihin tulemme.'

1:23  Tämä puhe oli minun silmissäni hyvä, ja minä otin kaksitoista miestä teidän keskuudestanne, yhden jokaisesta sukukunnasta.

1:24  Nämä lähtivät ja nousivat vuoristoon ja tulivat Rypälelaaksoon ja vakoilivat maata.

1:25  He ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille ja antoivat meille tietoja ja sanoivat: 'Maa, jonka Herra, Jumalamme, antaa meille, on hyvä.'

1:26  Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan.

1:27  Te niskoittelitte teltoissanne ja sanoitte: 'Sen tähden että Herra vihaa meitä, hän vei meidät pois Egyptin maasta antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät.

1:28  Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja. Näimmepä siellä anakilaisiakin.'

1:29  Niin minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö älkääkä pelätkö heitä.

1:30  Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan kuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä

1:31  ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, Jumalasi, on kantanut sinua, niin kuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'

1:32  Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne,

1:33  joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat: yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja päivällä pilvessä.

1:34  Kun Herra kuuli teidän puheenne, hän vihastui ja vannoi sanoen:

1:35  'Totisesti, ei kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa isillenne,

1:36  ei kukaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, johon hän on astunut, sen tähden että hän on uskollisesti seurannut Herraa.'

1:37  Minuunkin Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: 'Et sinäkään pääse sinne.

1:38  Joosua, Nuunin poika, joka sinua palvelee, hän pääsee sinne. Vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi.

1:39  Teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, he pääsevät sinne. Heille minä annan maan, ja he ottavat sen omakseen.

1:40  Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan Kaislameren tietä.'

1:41  Silloin te vastasitte ja sanoitte minulle: 'Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan kuten Herra, Jumalamme, on meitä käskenyt.' Te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon.

1:42  Mutta Herra sanoi minulle: 'Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän keskellänne. Älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.'

1:43  Minä puhuin teille, mutta te ette kuulleet, vaan niskoittelitte Herran käskyä vastaan ja lähditte ylimielisesti vuoristoon.

1:44  Amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, lähtivät teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa, niin kuin mehiläiset tekevät, ja hajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti.

1:45  Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut huutoanne eikä kuunnellut teitä.

1:46  Teidän täytyi viipyä Kaadeksessa se pitkä aika, minkä siellä viivyitte."

Chapter 2

2:1  "Sitten me käännyimme toisaalle ja lähdimme liikkeelle erämaahan Kaislameren tietä, niin kuin Herra oli minulle puhunut, ja kiertelimme kauan aikaa Seirin vuoristossa.

2:2  Herra sanoi minulle näin:

2:3  'Te olette jo tarpeeksi kauan kierrelleet tässä vuoristossa. Kääntykää nyt pohjoista kohti.

2:4  Käske kansaa sanoen: Te tulette kulkemaan Seirissä asuvien veljienne, Eesaun jälkeläisten, alueen kautta. He pelkäävät teitä, mutta te pitäkää itsestänne tarkka vaari:

2:5  älkää ryhtykö taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna teille jalanleveyttäkään heidän maastaan, koska minä olen antanut Seirin vuoriston Eesaun omaksi.

2:6  Rahalla ostakaa heiltä ruokaa syödäksenne, vesikin hankkikaa heiltä rahalla juodaksenne.

2:7  Sillä Herra, Jumalasi, on siunannut sinua kaikissa kättesi töissä. Hän on pitänyt huolen vaelluksestasi tässä suuressa erämaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, Jumalasi, ollut kanssasi, eikä sinulta ole puuttunut mitään.'

2:8  Niin me lähdimme pois veljiemme Eesaun jälkeläisten luota, jotka asuvat Seirissä, poiketen Aromaan tieltä, joka tulee Eilatista ja Esjon-Geberistä. Me käännyimme toisaalle ja lähdimme kulkemaan Mooabin erämaan tietä.

2:9  Silloin Herra sanoi minulle: 'Älä käy Mooabin kimppuun äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna heidän maastaan mitään omaksesi, koska minä olen antanut Aarin Lootin jälkeläisten omaksi.'

2:10  Eemiläiset asuivat muinoin siellä. He olivat suuri, lukuisa ja kookas kansa niin kuin anakilaiset.

2:11  Samoin kuin anakilaiset heidätkin luettiin refalaisiin, mutta mooabilaiset kutsuivat heitä eemiläisiksi.

2:12  Hoorilaiset sitä vastoin asuivat muinoin Seirissä, mutta Eesaun jälkeläiset karkottivat heidät tieltään ja tuhosivat heidät ja asettuivat heidän sijaansa, samoin kuin Israel teki siinä maassa, jonka Herra oli antanut heidän omakseen.

2:13  'Nouskaa siis ja kulkekaa Seredin puron poikki.' Niin me kuljimme Seredin puron yli.

2:14  Aika, joka kului vaellukseemme Kaades-Barneasta siihen asti, että kuljimme Seredin puron yli, oli kolmekymmentä kahdeksan vuotta, kunnes hävisi koko se sukupolvi, kaikki sotakuntoiset miehet, leiristä, niin kuin Herra oli heille vannonut.

2:15  Myös Herran käsi oli heitä vastaan hävittämässä heitä leiristä viimeiseen mieheen asti.

2:16  Kun kaikki sotakuntoiset miehet olivat kuolleet pois kansasta,

2:17  puhui Herra minulle sanoen:

2:18  'Sinä kuljet nyt Mooabin alueen kautta, Aarin kautta,

2:19  ja lähestyt ammonilaisia. Mutta älä käy heidän kimppuunsa äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna ammonilaisten maasta mitään omaksesi, koska minä olen antanut sen Lootin jälkeläisten omaksi.'

2:20  Tämäkin on luettu refalaisten maaksi. Refalaiset asuivat muinoin siellä, mutta ammonilaiset kutsuivat heitä samsumilaisiksi.

2:21  He olivat kuin anakilaiset suuri, lukuisa ja kookas kansa. Mutta Herra tuhosi nämä heidän tieltään. He karkottivat heidät ja asettuivat näiden sijaan.

2:22  Samoin hän on tehnyt Eesaun jälkeläisille, jotka asuvat Seirissä, kun hän tuhosi hoorilaiset heidän tieltään. He karkottivat nämä ja asettuivat näiden sijaan, ja siellä he asuvat vielä tänäkin päivänä.

2:23  Mutta avvilaisille, jotka asuivat maakylissä aina Gassaan asti, tuottivat tuhon kaftorilaiset, jotka olivat lähteneet Kaftorista, ja asettuivat heidän sijaansa.

2:24  'Nouskaa ja lähtekää liikkeelle ja kulkekaa Arnon-joen yli. Katso, minä annan käsiisi amorilaisen Siihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Käy sitä valloittamaan ja ryhdy taisteluun häntä vastaan.

2:25  Tästä päivästä alkaen minä saatan kauhuun ja pelkoon edessäsi kansat kaiken taivaan alla, niin että kun ne kuulevat sinusta kerrottavan, ne pelkäävät ja vapisevat edessäsi.'

2:26  Minä lähetin sanansaattajat Kedemotin erämaasta Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, viemään rauhan tervehdyksen ja sanomaan:

2:27  'Salli minun kulkea maasi kautta. Aina tiellä pysyen minä kuljen poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.

2:28  Anna minun rahalla ostaa ruokaa syödäkseni ja anna minulle rahalla vettä juodakseni. Salli vain minun jalkaisin kulkea maasi kautta' –

2:29  sen minulle myönsivät Eesaun jälkeläiset, jotka asuvat Seirissä, ja mooabilaiset, jotka asuvat Aarissa – 'kunnes menen Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, Jumalamme, meille antaa.'

2:30  Mutta Siihon, Hesbonin kuningas, ei tahtonut antaa meidän kulkea maansa kautta, sillä Herra, Jumalasi, paadutti hänen mielensä ja kovensi hänen sydämensä antaakseen hänet käsiisi, niin kuin nyt onkin tapahtunut.

2:31  Herra sanoi minulle: 'Katso, minä annan nyt Siihonin ja hänen maansa valtaasi. Ryhdy sitä valloittamaan ja ota hänen maansa omaksesi.'

2:32  Siihon ja kaikki hänen sotaväkensä lähti Jahaaseen taistelemaan meitä vastaan.

2:33  Mutta Herra, Jumalamme, antoi hänet valtaamme, ja me voitimme hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen sotaväkensä.

2:34  Me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa ja vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset, päästämättä ainoatakaan pakoon.

2:35  Ainoastaan karjan me ryöstimme itsellemme sekä saaliin valloittamistamme kaupungeista.

2:36  Aroerista, joka on Arnon-joen rannalla, ja jokilaaksossa olevasta kaupungista Gileadiin saakka ei ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi ollut meille liian korkealla. Herra, Jumalamme, antoi kaikki valtaamme.

2:37  Ainoastaan ammonilaisten maahan sinä et astunut, et mihinkään, mikä on Jabbok-joen varrella, et vuoriston kaupunkeihin etkä mihinkään muuhun. Sen Herra, Jumalamme, oli niin määrännyt."

Chapter 3

3:1  "Käännyimme toisaalle ja kuljimme Baasanin tietä. Silloin lähti Oog, Baasanin kuningas, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Edreihin taistelemaan meitä vastaan.

3:2  Mutta Herra sanoi minulle: 'Älä pelkää häntä, sillä minä annan hänet käsiisi ja kaiken hänen kansansa ja hänen maansa. Tee hänelle, niin kuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa.'

3:3  Niin Herra, Jumalamme, antoi käsiimme myös Oogin, Baasanin kuninkaan, ja kaiken hänen sotaväkensä, ja me voitimme hänet päästämättä ainoatakaan pakoon.

3:4  Me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa – ei ollut ainoatakaan kaupunkia, jota emme olisi heiltä ottaneet – kuusikymmentä kaupunkia, koko Argobin seudun, Oogin valtakunnan Baasanissa,

3:5  kaikki nämä kaupungit korkeilla muureilla, porteilla ja salvoilla varustettuja, ja sen lisäksi vielä suuren joukon linnoittamattomia pikkukaupunkeja.

3:6  Vihimme ne tuhon omiksi, niin kuin olimme tehneet Siihonille, Hesbonin kuninkaalle. Vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset.

3:7  Mutta kaiken karjan sekä saaliin kaupungeista ryöstimme itsellemme.

3:8  Otimme silloin kahdelta amorilaisten kuninkaalta, jotka hallitsivat tuolla puolella Jordanin, heidän maansa Arnon-joesta aina Hermonin vuoreen asti –

3:9  siidonilaiset kutsuvat Hermonia Sirjoniksi, mutta amorilaiset kutsuvat sitä Seniriksi –

3:10  otimme kaikki ylätasangon kaupungit ja koko Gileadin ja koko Baasanin aina Salkaan ja Edreihin, Baasanissa oleviin Oogin valtakunnan kaupunkeihin, saakka.

3:11  Sillä Baasanin kuningas Oog oli yksin enää jäljellä viimeisistä refalaisista. Hänen basaltista tehty ruumisarkkunsa on vieläkin ammonilaisten kaupungissa Rabbassa. Se on yhdeksän kyynärää pitkä ja neljä kyynärää leveä, mitattuna tavallisella kyynärämitalla.

3:12  Kun olimme ottaneet silloin omaksemme tämän maan, annoin ruubenilaisille ja gaadilaisille sen osan siitä, joka alkaa Aroerista, Arnon-joen varrelta, sekä puolet Gileadin vuoristoa kaupunkeineen.

3:13  Loput Gileadista ja koko Baasanin, Oogin valtakunnan, annoin toiselle puolelle Manassen sukukuntaa, koko Argobin seudun. Koko tätä Baasania kutsutaan refalaisten maaksi.

3:14  Jaair, Manassen poika, valtasi koko Argobin seudun aina gesurilaisten ja maakatilaisten alueeseen saakka, ja hän kutsui nämä seudut, se on Baasanin, oman nimensä mukaan Jaairin leirikyliksi, niin kuin niitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä.

3:15  Maakirille annoin Gileadin.

3:16  Ruubenilaisille ja gaadilaisille annoin maan Gileadista aina Arnon-jokeen, jokilaakson keskikohtaan saakka, joka on rajana, ja Jabbok-jokeen saakka, joka on ammonilaisten rajana.

3:17  Samoin annoin heille Aromaan, Jordan rajana, Kinneretistä aina Aromaan mereen, Suolamereen, saakka, Pisgan rinteiden juurelle, itään päin.

3:18  Silloin minä käskin teitä ja sanoin: 'Herra, teidän Jumalanne, on antanut teille tämän maan omaksenne. Mutta te, kaikki sotakuntoiset miehet, lähtekää aseistettuina veljienne, israelilaisten, etunenässä.

3:19  Ainoastaan vaimonne, lapsenne ja karjanne – sillä tiedän teillä olevan paljon karjaa – jääkööt kaupunkeihinne, jotka olen teille antanut,

3:20  kunnes Herra suo veljienne, samoin kuin teidänkin, päästä rauhaan, kun hekin ovat ottaneet omakseen sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille Jordanin tuolta puolelta. Sitten saatte palata takaisin, kukin omistamalleen maalle, jonka olen teille antanut.'

3:21  Silloin käskin Joosuaa ja sanoin: 'Sinä olet omin silmin nähnyt kaiken, mitä Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt näille kahdelle kuninkaalle. Samalla tavalla Herra on tekevä kaikille valtakunnille, joihin menet.

3:22  Älkää niitä pelätkö, sillä Herra, teidän Jumalanne, sotii itse teidän puolestanne.'

3:23  Silloin anoin Herralta armoa sanoen:

3:24  'Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi. Sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä?

3:25  Niin salli minun nyt mennä katsomaan sitä hyvää maata, joka on tuolla puolella Jordanin, tuota ihanaa vuoristoa ja Libanonia.'

3:26  Mutta Herra oli vihastunut minuun teidän tähtenne eikä kuullut minua, vaan sanoi minulle: 'Riittää! Älä puhu minulle enempää tästä asiasta.

3:27  Nouse Pisgan huipulle ja kohota katseesi länteen ja pohjoiseen, etelään ja itään ja katsele silmilläsi. Sillä tämän Jordanin yli sinä et mene.

3:28  Anna määräyksiä Joosualle, vahvista ja rohkaise häntä. Sillä hän menee sinne tämän kansan edellä, ja hän jakaa heille perinnöksi maan, jonka näet.' .

3:29  Niin me jäimme laaksoon, vastapäätä Beet-Peoria."

Chapter 4

4:1  "Nyt, Israel, kuule ne käskyt ja säädökset, jotka teille opetan, että seuraisitte niitä, eläisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, antaa teille.

4:2  Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille säädän.

4:3  Te olette omin silmin nähneet, mitä Herra teki Baal-Peorin asiassa, kuinka Herra, Jumalasi, hävitti keskuudestasi jokaisen, joka lähti kulkemaan Baal-Peorin perässä.

4:4  Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä.

4:5  Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niin kuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne.

4:6  Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, he sanovat: 'Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa.'

4:7  Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme?

4:8  Onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt ja säädökset, kuin on koko tämä laki, jonka minä tänä päivänä teille annan?

4:9  Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unohda, mitä olet omin silmin nähnyt, ja ettei se lähde sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille:

4:10  mitä tapahtui sinä päivänä, jona seisoit Herran, Jumalasi, edessä Hoorebilla, kun Herra sanoi minulle: 'Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani, että he oppisivat pelkäämään minua, niin kauan kuin elävät maan päällä, ja opettaisivat lapsensakin siihen.'

4:11  Te astuitte esille ja jäitte seisomaan vuoren juurelle, ja vuori paloi tulena, joka loimusi sisimpään taivaaseen asti pimeyden ja synkkien pilvien keskellä.

4:12  Silloin Herra puhui teille tulen keskeltä. Sanat te kuulitte, mutta ette nähneet hänen muotoaan, kuulitte vain äänen.

4:13  Hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin nuo kymmenen käskysanaa. Hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.

4:14  Silloin Herra käski minun opettaa teille käskyt ja säädökset, että te seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne.

4:15  Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari – sillä te ette nähneet sinä päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla, hänestä minkäänlaista muotoa –

4:16  ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa,

4:17  ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläimen kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun kuvaa,

4:18  ette maassa matelevan kuvaa ettekä vesissä maan alla olevan kalan kuvaa,

4:19  ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa, kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla.

4:20  Onhan Herra ottanut teidät ja vienyt pois rautapätsistä, Egyptistä, että teistä tulisi hänen perintökansansa, niin kuin nyt on tapahtunut.

4:21  Mutta Herra vihastui minuun teidän tähtenne ja vannoi, etten minä saa mennä Jordanin yli enkä tulla siihen hyvään maahan, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi,

4:22  vaan että minä kuolen tässä maassa enkä mene Jordanin yli. Mutta te menette sen yli ja otatte tuon hyvän maan omaksenne.

4:23  Niin varokaa, ettette unohda Herran, Jumalanne, liittoa, jonka hän on tehnyt kanssanne, ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette mitään sen muotoista kuvaa, jota Herra, Jumalasi, on kieltänyt sinua tekemästä.

4:24  Sillä Herra, Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala.

4:25  Kun sitten sinulle on syntynyt lapsia ja lastenlapsia ja te olette vanhentuneet maassa, ja jos te silloin menettelette kelvottomasti ja teette itsellenne jumalankuvan, minkämuotoisen kuvan tahansa, ja siten teette sitä, mikä on pahaa Herran, Jumalasi, silmissä, ja vihoitatte hänet,

4:26  minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että teidät äkkiä hävitetään siitä maasta, johon te menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne. Te ette saa kauan elää siellä, vaan teidät tuhotaan kokonaan.

4:27  Herra hajottaa teidät kansojen sekaan, ja ainoastaan vähäinen joukko teitä on jäävä niiden pakanakansojen keskelle, joiden luo Herra kuljettaa teidät.

4:28  Siellä te palvelette jumalia, jotka ovat ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, jotka eivät näe eivätkä kuule, eivät syö eivätkä hajua tunne.

4:29  Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.

4:30  Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palaat Herran, Jumalasi, luo ja kuulet hänen ääntään.

4:31  Sillä Herra, Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua. Hän ei unohda isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut.

4:32  Sillä kysy menneiltä ajoilta, jotka ovat olleet ennen sinua, alkaen siitä päivästä, jona Jumala loi ihmiset maan päälle, kysy taivaan äärestä toiseen, että onko koskaan mitään näin suurta tapahtunut tai onko mitään tällaista ikinä kuultu?

4:33  Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niin kuin sinä olet kuullut, ja kuitenkin jäänyt elämään?

4:34  Tai onko mikään jumala koettanut mennä ottamaan itselleen kansaa toisen kansan keskuudesta koettelemuksilla, tunnusteoilla ja ihmeillä, sodalla, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suurilla, pelottavilla teoilla, minkä kaiken Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt teille Egyptissä, silmiesi edessä?

4:35  Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Herra on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän.

4:36  Taivaasta hän antoi sinun kuulla äänensä opettaakseen sinua, ja maan päällä hän antoi sinun nähdä suuren tulensa, ja sinä kuulit hänen sanansa tulen keskeltä.

4:37  Koska hän siis rakasti isiäsi ja valitsi heidän jälkeläisensä itselleen ja itse suurella voimallaan vei sinut pois Egyptistä

4:38  karkottaen tieltäsi kansoja, suurempia ja väkevämpiä kuin sinä, ja tuoden sinut heidän maahansa antaakseen sen sinulle perintöosaksi, niin kuin nyt on tapahtunut,

4:39  niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Herra on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta jumalaa ole

4:40  Noudata hänen säädöksiään ja käskyjään, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että sinä ja lapsesi sinun jälkeesi menestyisitte ja että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle ikiajoiksi."

4:41  Silloin Mooses erotti kolme kaupunkia tuolta puolelta Jordanin, auringon nousun puolelta,

4:42  että niihin voisi paeta tappaja, joka on tappanut toisen tahtomattaan ja häntä ennestään vihaamatta. Paetkoon sellainen johonkin näistä kaupungeista, niin hän saa elää.

4:43  Ne olivat: ruubenilaisille Beser erämaassa, ylätasangolla, gaadilaisille Raamot Gileadissa ja manasselaisille Goolan Baasanissa.

4:44  Tämä on se laki, jonka Mooses antoi israelilaisille,

4:45  ja nämä ovat ne todistukset, käskyt ja oikeudet, jotka Mooses julisti israelilaisille, heidän lähdettyään Egyptistä,

4:46  tuolla puolella Jordanin laaksossa vastapäätä Beet-Peoria Siihonin, amorilaisten kuninkaan, maassa, hänen, joka asui Hesbonissa ja jonka Mooses ja israelilaiset voittivat lähdettyään Egyptistä.

4:47  He ottivat omakseen hänen maansa ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maan, kahden amorilaisten kuninkaan maat, jotka ovat Jordanin tuolla puolella, auringon nousun suuntaan,

4:48  alkaen Aroerista, joka on Arnon-joen rannalla, aina Sirjonin vuoreen, se on Hermoniin, saakka,

4:49  sekä koko Aromaan, Jordanin tuolla puolella, idän puolella, aina Kuolleeseen mereen saakka, Pisgan rinteiden juurelle.

Chapter 5

5:1  Sitten Mooses kutsui kokoon koko Israelin ja sanoi heille: "Kuule, Israel, nämä käskyt ja oikeudet, jotka minä tänä päivänä julistan teidän korvienne kuullen, oppikaa ne ja noudattakaa niitä tarkasti.

5:2  Herra, Jumalamme, teki liiton kanssamme Hoorebilla.

5:3  Herra ei tehnyt tätä liittoa isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka olemme tässä tänä päivänä, kaikkien meidän kanssa, jotka nyt elämme.

5:4  Kasvoista kasvoihin Herra puhui teidän kanssanne vuorelta, tulen keskeltä.

5:5  Minä seisoin silloin Herran ja teidän välillänne ja ilmoitin teille Herran sanan, sillä te pelkäsitte tulta ettekä nousseet vuorelle. Hän sanoi:

5:6  'Minä olen Herra, Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.

5:7  Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

5:8  Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.

5:9  Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat,

5:10  mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

5:11  Älä lausu turhaan Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka lausuu turhaan hänen nimensä.

5:12  Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niin kuin Herra, Jumalasi, on sinua käskenyt.

5:13  Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi.

5:14  Mutta seitsemäs päivä on Herran, Jumalasi, sapatti. Silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköön myöskään poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi, härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka on porteissasi, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niin kuin sinäkin.

5:15  Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sen tähden Herra, Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.

5:16  Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Herra, Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa.

5:17  Älä tapa.

5:18  Älä tee huorin.

5:19  Älä varasta.

5:20  Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

5:21  Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä himoitse itsellesi lähimmäisesi huonetta, älä hänen peltoaan, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiaan, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.' .

5:22  Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.

5:23  Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä, vuoren palaessa tulena, niin te astuitte luokseni, kaikki teidän sukukuntienne päämiehet, niin myös teidän vanhimpanne.

5:24  Te sanoitte: 'Katso, Herra, Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin.

5:25  Miksi meidän on siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, Jumalamme, äänen, niin me kuolemme.

5:26  Sillä kuka kaikesta lihasta koskaan on niin kuin me kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin?

5:27  Astu siis esiin ja kuule kaikki, mitä Herra, Jumalamme, sanoo. Puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, Jumalamme, sinulle puhuu, niin kuulemme ja teemme.'

5:28  Herra kuuli puheenne, kun te puhuitte minulle, ja Herra sanoi minulle: 'Minä olen kuullut, mitä tämä kansa on puhunut sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu.

5:29  Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia käskyjäni, niin he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!

5:30  Mene siis ja sano heille: Palatkaa majoillenne.

5:31  Mutta jää sinä tähän minun eteeni, niin minä puhun sinulle kaikki ne käskyt, säädökset ja oikeudet, jotka sinun on opetettava heille, että he seuraisivat niitä siinä maassa, jonka minä annan heille omaksi.'

5:32  Niin noudattakaa siis tarkasti niitä, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt. Älkää poiketko oikealle älkääkä vasemmalle,

5:33  vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne."

Chapter 6

6:1  "Nämä ovat ne käskyt, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teille opettaa, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota menette ottamaan omaksenne

6:2  ja että sinä pelkäisit Herraa, Jumalaasi, ja noudattaisit kaikkia hänen säädöksiään ja käskyjään, jotka minä sinulle annan, sekä sinä että poikasi ja poikasi poika, kaikkena elinaikanasi, ja että saisit kauan elää.

6:3  Niin kuule siis, Israel, ja noudata tarkasti niitä, että niin kuin Herra, isiesi Jumala, on sinulle luvannut, menestyisit ja te lisääntyisitte suuresti siinä maassa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.

6:4  Kuule, Israel! Herra, Jumalamme, Herra on yksi.

6:5  Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.

6:6  Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi.

6:7  Teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.

6:8  Sido ne merkiksi käteesi. Olkoot ne muistolauseena otsallasi.

6:9  Kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.

6:10  Kun Herra, Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, jonka hän isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle – suuret ja kauniit kaupungit, joita sinä et ole rakentanut,

6:11  ja talot, täynnä kaikkea hyvää, joita sinä et ole täyttänyt, ja kallioon hakatut vesisäiliöt, joita sinä et ole hakannut, viinitarhat ja öljypuut, joita sinä et ole istuttanut. Kun olet syönyt ja olet ravittu,

6:12  niin varo, ettet unohda Herraa, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.

6:13  Pelkää Herraa, Jumalaasi, ja palvele häntä ja vanno hänen nimeensä.

6:14  Älkää kulkeko muiden jumalien perässä, niiden kansojen jumalien, jotka asuvat ympärillänne –

6:15  sillä Herra, Jumalasi, on kiivas Jumala keskelläsi – ettei Herran, Jumalasi, viha syttyisi sinua vastaan ja hän hävittäisi sinua maasta.

6:16  Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne, niin kuin kiusasitte häntä Massassa,

6:17  vaan noudattakaa Herran, Jumalanne, käskyjä ja niitä todistuksia ja säädöksiä, jotka hän on sinulle antanut.

6:18  Tee, mikä on oikein ja hyvää Herran silmissä, että menestyisit ja pääsisit siihen hyvään maahan, jonka Herra valalla vannoen on luvannut isillesi, ja ottaisit sen omaksesi

6:19  ja karkottaisit tieltäsi kaikki vihollisesi, niin kuin Herra on puhunut.

6:20  Kun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: 'Mitä merkitsevät ne todistukset, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, Jumalamme, on teille antanut?'

6:21  niin vastaa pojallesi: 'Me olimme faraon orjia Egyptissä, mutta väkevällä kädellä Herra vei meidät pois Egyptistä.

6:22  Herra teki suuria ja tuhoisia tunnustekoja ja ihmeitä Egyptissä faraolle ja kaikelle hänen hoviväelleen silmiemme edessä,

6:23  mutta meidät hän vei sieltä pois ja johdatti meidät siihen maahan, jonka hän valalla vannoen oli luvannut isillemme, ja antoi sen meille.

6:24  Herra käski meidän pitää kaikki nämä säädökset ja pelätä Herraa, Jumalaamme, että aina menestyisimme ja hän pitäisi meidät elossa, kuten on tapahtunut tähän päivään asti.

6:25  On oleva meille vanhurskaudeksi, että noudatamme tarkasti kaikkia näitä käskyjä Herran, Jumalamme, edessä, kuten hän on meitä käskenyt.'"

Chapter 7

7:1  "Kun Herra, Jumalasi, vie sinut siihen maahan, jonka menet ottamaan omaksesi, ja kun hän karkottaa tieltäsi suuret kansat, heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, nuo seitsemän kansaa, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät,

7:2  ja kun Herra, Jumalasi, antaa ne sinulle alttiiksi ja sinä voitat ne, niin vihi heidät tuhon omiksi, älä tee liittoa heidän kanssaan äläkä osoita heille armoa.

7:3  Älä lankoudu heidän kanssaan. Älä anna tyttäriäsi heidän pojilleen äläkä ota heidän tyttäriään pojillesi vaimoiksi.

7:4  Sillä he viettelevät poikasi luopumaan minusta ja palvelemaan muita jumalia. Silloin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän hävittää sinut nopeasti.

7:5  Vaan tehkää heille näin: kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, hakatkaa maahan heidän aserapaalunsa ja polttakaa tulessa heidän jumalankuvansa.

7:6  Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Herra, Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on.

7:7  Ei Herra sen tähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat,

7:8  vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut isillenne. Niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä.

7:9  Tiedä siis, että Herra, Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä,

7:10  mutta kostaa sille, joka häntä vihaa, ja hukuttaa hänet. Hän ei vitkastele, vaan kostaa sille, joka häntä vihaa.

7:11  Noudata siis näitä käskyjä, säädöksiä ja oikeuksia, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, ja pidä ne.

7:12  Jos te tottelette näitä säädöksiä, noudatatte ja seuraatte niitä, niin Herra, Jumalasi, pitää liittonsa ja on laupias sinulle, niin kuin hän valalla vannoen on isillesi luvannut.

7:13  Hän rakastaa sinua, siunaa sinua ja antaa sinun lisääntyä. Hän siunaa kohtusi hedelmän ja maasi hedelmän. Hän siunaa viljasi, viinisi ja öljysi, nautojesi vasikat ja lampaittesi karitsat siinä maassa, jonka hän isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle.

7:14  Siunattu olet sinä oleva yli kaikkien muiden kansojen. Hedelmätöntä miestä tai naista ei ole keskuudessasi oleva, eikä myöskään karjassasi ole yhtään hedelmätöntä.

7:15  Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet. Hän ei ole paneva kärsittäväksesi ainoatakaan Egyptin kovista taudeista, jotka sinä tunnet, vaan hän antaa niiden tulla kaikkiin niihin, jotka sinua vihaavat.

7:16  Tuhoa kaikki kansat, jotka Herra, Jumalasi, antaa sinulle. Älä heitä sääli. Älä myöskään palvele heidän jumaliaan, sillä se tulee sinulle ansaksi.

7:17  Vaikka ajatteletkin sydämessäsi: 'Nämä kansat ovat minua suuremmat, kuinka voisin karkottaa ne',

7:18  niin älä kuitenkaan pelkää niitä. Muista, mitä Herra, Jumalasi, teki faraolle ja kaikille egyptiläisille,

7:19  niitä suuria koettelemuksia, jotka näit omin silmin, ja niitä tunnustekoja ja ihmeitä ja sitä väkevää kättä ja ojennettua käsivartta, joilla Herra, Jumalasi, vei sinut pois. Samoin Herra, Jumalasi, on tekevä kaikille niille kansoille, joita sinä pelkäät.

7:20  Niin, Herra, Jumalasi, lähettää heidän kimppuunsa herhiläisiä, kunnes ne, jotka ovat jäljellä ja ovat sinulta piiloutuneet, on hävitetty.

7:21  Älä heitä säikähdä, sillä Herra, Jumalasi, on keskelläsi, suuri ja pelottava Jumala.

7:22  Herra, Jumalasi, karkottaa nämä kansat tieltäsi vähitellen. Älä lopeta heitä yhtäkkiä, etteivät metsän pedot lisääntyisi vahingoksesi.

7:23  Herra, Jumalasi, antaa heidät sinulle alttiiksi ja saattaa heidät suureen hämminkiin, kunnes he tuhoutuvat,

7:24  ja hän antaa heidän kuninkaansa käsiisi, ja sinä hävität heidän nimensä taivaan alta. Ei kukaan kestä edessäsi, vaan sinä tuhoat heidät.

7:25  Heidän jumaliensa kuvat polttakaa tulessa. Älä himoitse hopeaa ja kultaa, joka niissä on, äläkä ota siitä itsellesi mitään, ettet joutuisi sen pauloihin, sillä se on Herralle, Jumalallesi, kauhistus.

7:26  Äläkä vie noita kauhistuksia taloosi, ettet sinäkin samoin kuin ne joutuisi vihittäväksi tuhon omaksi. Katso ne inhottaviksi ja kauhistaviksi, sillä ne on vihitty tuhon omaksi."

Chapter 8

8:1  "Pitäkää tarkasti kaikki käskyt, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että eläisitte ja lisääntyisitte ja pääsisitte ottamaan omaksenne sen maan, jonka Herra valalla vannoen on luvannut teidän isillenne.

8:2  Muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääkseen sinua ja koetellakseen sinua ja tietääkseen, mitä sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjään vai et.

8:3  Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaakseen sinut ymmärtämään, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.

8:4  Vaatteesi eivät kuluneet yltäsi, eivätkä jalkasi turvonneet näinä neljänäkymmenenä vuotena.

8:5  Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, Jumalasi, kasvattaa sinua, niin kuin isä kasvattaa poikaansa.

8:6  Noudata Herran, Jumalasi, käskyjä, vaella hänen teitään ja pelkää häntä.

8:7  Sillä Herra, Jumalasi, vie sinut hyvään maahan, laaksoissa ja vuorilla vuotavien purojen, lähteiden ja syvien vesien maahan,

8:8  vehnän ja ohran, viiniköynnöksen, viikunapuun ja granaattiomenapuun maahan, jalostetun öljypuun ja hunajan maahan,

8:9  maahan, jossa sinun ei tarvitse syödä leipääsi puutteessa eikä nähdä mitään puutetta, maahan, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista voit louhia vaskea.

8:10  Kun syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa, Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle.

8:11  Varo, ettet unohda Herraa, Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjään, oikeuksiaan ja säädöksiään, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.

8:12  Kun syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä,

8:13  kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyvät ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy,

8:14  niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unohda Herraa, Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä,

8:15  kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta

8:16  ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä, jota isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääkseen ja koetellakseen sinua ja tehdäkseen lopuksi sinulle hyvää.

8:17  Älä ajattele sydämessäsi: 'Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden',

8:18  vaan muista, että Herra, Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta pitääkseen liittonsa, jonka hän valalla vannoen teki isiesi kanssa, niin kuin tähän päivään saakka on tapahtunut.

8:19  Mutta jos sinä tosiaan unohdat Herran, Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin vakuutan teille tänä päivänä, että te todella hukutte.

8:20  Niin kuin ne kansat, jotka Herra hukuttaa tieltänne, niin tekin hukutte, kun ette kuulleet Herraa, teidän Jumalaanne."

Chapter 9

9:1  "Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli laskeaksesi valtasi alle kansoja, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät, ja suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja,

9:2  anakilaisten suuren ja kookkaan kansan, jonka sinä tunnet ja josta olet kuullut sanottavan: 'Kuka kestää anakilaisten edessä?'

9:3  Niin tiedä nyt, että Herra, Jumalasi, käy edelläsi kuin kuluttava tuli. Hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät edessäsi, ja sinä karkotat heidät ja hukutat heidät nopeasti, kuten Herra on sinulle puhunut.

9:4  Kun Herra, Jumalasi, työntää heidät tieltäsi, älä ajattele sydämessäsi näin: 'Vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni.' Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkottaa heidät tieltäsi.

9:5  Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maataan omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, Jumalasi, karkottaa heidät edestäsi ja täyttääkseen, mitä Herra valalla vannoen on luvannut isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

9:6  Tiedä siis, ettei Herra, Jumalasi, vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi, sillä sinä olet niskurikansa.

9:7  Muista äläkä unohda, kuinka sinä erämaassa vihoitit Herran, Jumalasi. Siitä päivästä alkaen, jona sinä lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun tulitte tähän paikkaan, te olette niskoitelleet Herraa vastaan.

9:8  Myös Hoorebilla te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teihin, että hän aikoi tuhota teidät.

9:9  Kun minä olin noussut vuorelle vastaanottamaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra oli tehnyt kanssanne, olin vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta.

9:10  Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan sormella, ja niissä oli kaikki ne sanat, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, silloin kun seurakunta oli koolla.

9:11  Niiden neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön kuluttua Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, liitontaulut.

9:12  Herra sanoi minulle: 'Nouse ja astu nopeasti täältä alas, sillä kansasi, jonka sinä veit pois Egyptistä, on tehnyt turmiollisen teon. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän vaeltaa. He tekivät itselleen valetun kuvan.'

9:13  Herra puhui minulle sanoen: 'Olen nähnyt, että tämä kansa on niskurikansa.

9:14  Anna minun olla, minä tuhoan heidät ja pyyhin pois heidän nimensä taivaan alta. Mutta sinusta minä teen väkevämmän ja lukuisamman kansan kuin se.'

9:15  Silloin minä käännyin ja astuin alas vuorelta vuoren palaessa tulena, ja minulla oli käsissäni ne kaksi liitontaulua.

9:16  Minä näin, että te olitte rikkoneet Herraa, Jumalaanne, vastaan. Te olitte tehneet itsellenne valetun vasikankuvan ja pian poikenneet siltä tieltä, jota Herra oli käskenyt teidän vaeltaa.

9:17  Silloin minä tartuin molempiin tauluihin ja heitin ne käsistäni ja murskasin ne teidän silmienne edessä.

9:18  Heittäydyin Herran eteen ja olin, kuten edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta, kaiken sen synnin tähden, jota te olitte tehneet, kun teitte sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoititte hänet.

9:19  Sillä minä pelkäsin sitä vihaa ja kiivautta teitä vastaan, joka oli vallannut Herran, niin että hän aikoi tuhota teidät. Herra kuuli minua vielä silläkin kertaa.

9:20  Myös Aaroniin Herra vihastui niin suuresti, että hän aikoi tuhota hänet, ja minä rukoilin silloin myös Aaronin puolesta.

9:21  Sitten otin teidän tekemänne syntikuvatuksen, vasikan, ja poltin sen tulessa, löin sen palasiksi ja rouhensin sen hienoksi, aivan kuin tuhkaksi, ja heitin tuhkan puroon, joka juoksi vuorelta.

9:22  Tabeerassa, Massassa ja Kibrot-Hattavassa te vielä vihoititte Herran.

9:23  Kun Herra tahtoi lähettää teidät Kaades-Barneasta ja sanoi: 'Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka minä teille annan', te niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan ettekä uskoneet häntä ettekä kuulleet hänen ääntään.

9:24  Olette niskoitelleet Herraa, Jumalaanne, vastaan aina siitä päivästä alkaen, jona opin teidät tuntemaan.

9:25  Heittäydyin Herran eteen ja olin siinä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Sillä Herra oli sanonut aikovansa tuhota teidät.

9:26  Rukoilin Herraa ja sanoin: Herra, Herra, älä tuhoa kansaasi ja perintöosaasi, jonka sinä suuruudessasi vapahdit ja jonka sinä veit pois Egyptistä väkevällä kädellä.

9:27  Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia, älä katso tämän kansan uppiniskaisuutta, jumalattomuutta ja syntiä,

9:28  ettei sanottaisi siinä maassa, josta sinä veit meidät pois: 'Koska Herra ei kyennyt viemään heitä siihen maahan, jonka hän oli heille luvannut, ja koska hän vihasi heitä, hän vei heidät täältä pois surmatakseen heidät erämaassa.'

9:29  Ovathan he sinun kansasi ja perintöosasi, jonka veit sieltä pois suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi."

Chapter 10

10:1  "Silloin Herra sanoi minulle: 'Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, ja nouse vuorelle luokseni. Tee myös itsellesi puusta arkki.

10:2  Minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, niissä, jotka sinä murskasit. Pane ne arkkiin.'

10:3  Minä tein arkin akasiapuusta ja veistin kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, ja nousin vuorelle, kädessäni nuo kaksi taulua.

10:4  Hän kirjoitti tauluihin saman, minkä edellisellä kerralla, ne kymmenen sanaa, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, seurakunnan kokouspäivänä. Herra antoi ne minulle.

10:5  Sitten käännyin ja astuin alas vuorelta ja panin taulut tekemääni arkkiin, niin kuin Herra oli minua käskenyt, ja siinä ne ovat.

10:6  Israelilaiset lähtivät liikkeelle Bene-Jaakanin kaivoilta ja vaelsivat Mooseraan. Aaron kuoli siellä, ja hänet haudattiin sinne. Hänen poikansa Eleasar tuli papiksi hänen sijaansa.

10:7  Sieltä he lähtivät liikkeelle Gudgodaan, ja Gudgodasta Jotbataan, seutuun, jossa on vesipuroja.

10:8  Siihen aikaan Herra erotti Leevin sukukunnan kantamaan Herran liitonarkkia, seisomaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan hänen nimeensä, kuten tähän päivään asti on tapahtunut.

10:9  Sen tähden Leevi ei saanut osuutta eikä perintöosaa veljiensä rinnalla, sillä Herra on hänen perintöosansa, kuten Herra, Jumalasi, on hänelle puhunut.

10:10  Minä viivyin vuorella, niin kuin edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Herra kuuli minua vielä silläkin kerralla, sillä Herra ei tahtonut tuhota sinua.

10:11  Herra sanoi minulle: 'Nouse ja lähde, kulje kansan edellä, että he menevät ja ottavat omakseen maan, jonka heidän isilleen vannotulla valalla olen luvannut antaa heille.'

10:12  Nyt, Israel, mitä Herra, Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitään ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi,

10:13  noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä sinulle tänä päivänä annan, että menestyisit.

10:14  Katso, taivaat ja taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat Herran, Jumalasi.

10:15  Mutta ainoastaan isiisi Herra mielistyi ja rakasti heitä. Hän valitsi omikseen heidän jälkeläisensä, hän valitsi teidät kaikista kansoista, niin kuin yhä vielä on.

10:16  Ympärileikatkaa sen tähden sydämenne älkääkä enää olko niskureita.

10:17  Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja pelottava Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta,

10:18  joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatetuksen.

10:19  Sen tähden rakastakaa muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.

10:20  Herraa, Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä.

10:21  Hän on ylistyksesi, ja hän on Jumalasi, joka on tehnyt sinulle nuo suuret ja pelottavat teot, jotka silmäsi ovat nähneet.

10:22  Seitsemänkymmentä henkeä oli isiesi joukkoa, kun he menivät Egyptiin, mutta nyt Herra, Jumalasi, on tehnyt lukusi paljoksi kuin taivaan tähdet."

Chapter 11

11:1  "Rakasta siis Herraa, Jumalaasi, ja noudata alati hänen määräyksiään, säädöksiään, oikeuksiaan ja käskyjään.

11:2  Tietäkää tänä päivänä, etten puhu teidän lapsillenne, jotka eivät ole kokeneet eivätkä nähneet Herran, Jumalanne, kuritusta, hänen suuruuttaan, väkevää kättään ja ojennettua käsivarttaan,

11:3  eivät hänen tunnustekojaan ja töitään, jotka hän teki Egyptissä faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja koko hänen maalleen,

11:4  eivätkä sitä, mitä hän teki egyptiläisten sotajoukolle, heidän hevosilleen ja vaunuilleen, joiden päälle hän vyörytti Kaislameren vedet, kun he ajoivat teitä takaa, ja jotka Herra hukutti, niin ettei heitä enää ole,

11:5  eivätkä, mitä hän teki teille erämaassa, aina siihen saakka, kunnes te tulitte tähän paikkaan,

11:6  eivätkä, mitä hän teki Daatanille ja Abiramille, Eliabin, Ruubenin pojan pojille, kun maa avasi kitansa ja nielaisi koko Israelin keskeltä heidät ja heidän perheensä ja telttamajansa ja kaiken, mitä heillä oli mukanaan.

11:7  Vaan minä puhun teille, jotka olette omin silmin nähneet kaikki Herran suuret teot, jotka hän on tehnyt.

11:8  Pitäkää kaikki käskyt, jotka minä tänä päivänä teille annan, että tulisitte voimakkaiksi, menisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jota nyt menette ottamaan omaksenne,

11:9  ja että eläisitte kauan siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisilleen, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.

11:10  Sillä maa, jota sinä menet ottamaan omaksesi, ei ole kuin Egyptin maa, josta te olette lähteneet ja jota siemenesi siihen kylvettyäsi jalalla polkien kastelit kuin vihannestarhaa.

11:11  Vaan se maa, jota te menette ottamaan omaksenne, on maa, jossa on vuoria ja laaksoja ja joka juo vettä taivaan sateesta,

11:12  maa, josta Herra, Jumalasi, pitää huolen ja jota Herran, Jumalasi, silmät tarkastelevat alati, vuoden alusta sen loppuun saakka.

11:13  Jos nyt todella tottelette käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne,

11:14  annan teidän maallenne sateen ajallaan, syyssateen ja kevätsateen, ja saat korjata viljasi ja viinisi ja öljysi.

11:15  Annan karjallesi ruohoa kedoillesi, että saat syödä ja tulet ravituksi.

11:16  Varokaa, ettei sydämenne antaudu vieteltäväksi, että poikkeatte pois ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä.

11:17  Muuten Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän sulkee taivaan, niin ettei tule sadetta eikä maa anna satoaan, ja te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra antaa teille.

11:18  Painakaa siis nämä sanani sydämeenne ja mieleenne ja sitokaa ne merkiksi käteenne, ja ne olkoot muistolauseena otsallanne.

11:19  Opettakaa ne lapsillenne, että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.

11:20  Kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi,

11:21  että te ja teidän lapsenne kauan eläisitte siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannotulla valalla lupasi antaa heille, niin kauan kuin taivas on maan yllä.

11:22  Sillä jos pidätte kaikki nämä käskyt, jotka minä teille annan, ja seuraatte niitä, että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja aina vaellatte hänen teitään ja riiputte hänessä kiinni,

11:23  Herra karkottaa kaikki nämä kansat tieltänne, ja te laskette valtanne alle kansoja, jotka ovat teitä suuremmat ja väkevämmät.

11:24  Mihin paikkaan te jalallanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufrat-virrasta, aina Länsimereen saakka on teidän alueenne ulottuva.

11:25  Ei kukaan kestä edessänne. Kauhuun ja pelästykseen edessänne on Herra saattava koko sen maan, johon astutte, kuten hän on teille puhunut.

11:26  Katso, minä asetan tänä päivänä eteenne siunauksen ja kirouksen:

11:27  siunauksen, jos te tottelette Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan,

11:28  mutta kirouksen, jos ette tottele Herran, Jumalanne, käskyjä, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä tänä päivänä käsken teidän vaeltaa, ja seuraatte muita jumalia, joita ette tunne.

11:29  Kun Herra, Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, jota nyt menet ottamaan omaksesi, niin tee Garissimin vuoresta siunauksen paikka ja Eebalin vuoresta kirouksen paikka."

11:30  Ne ovat toisella puolella Jordanin, länteen auringonlaskun tiestä, kanaanilaisten maassa, niiden, jotka asuvat Aromaassa, vastapäätä Gilgalia, Mooren tammiston luona.

11:31  "Sillä te kuljette Jordanin yli ja menette ottamaan omaksenne maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa. Kun sitten olette ottaneet sen omaksenne ja asettuneet siihen,

11:32  noudattakaa tarkasti kaikkia niitä käskyjä ja oikeuksia, jotka minä tänä päivänä teille annan."

Chapter 12

12:1  "Nämä ovat ne käskyt ja oikeudet, joita teidän on tarkasti noudatettava siinä maassa, jonka Herra, isiesi Jumala, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi. [Sinun on] noudatettava [niitä] niin kauan kuin elätte maan päällä.

12:2  Hävittäkää perin pohjin kaikki ne paikat, missä karkottamanne kansat ovat jumaliaan palvelleet, korkeilla vuorilla, kukkuloilla tai vihreiden puiden alla.

12:3  Kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, polttakaa tulessa heidän aserapaalunsa ja hakatkaa maahan heidän jumaliensa kuvat, ja hävittäkää heidän nimensä niistä paikoista.

12:4  Palvellessanne Herraa, teidän Jumalaanne, älkää tehkö niin kuin he,

12:5  vaan se paikka, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee teidän sukukuntienne alueelta ja johon hän asettaa nimensä asuakseen siellä, se etsikää, niin sinä tulet sinne.

12:6  Viekää sinne polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset uhrinne sekä nautojenne ja lampaittenne esikoiset.

12:7  Syökää siellä Herran, Jumalanne, edessä, ja iloitkaa perheinenne kaikesta, mitä kätenne on hankkinut, millä Herra, Jumalasi, on sinua siunannut.

12:8  Älkää tehkö, niin kuin me tässä tänä päivänä teemme, älköön jokainen tehkö sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein,

12:9  sillä te ette vielä ole päässeet lepoon ettekä sille perintömaalle, jonka Herra, Jumalasi, on sinulle antava.

12:10  Mutta kun olette menneet Jordanin yli ja asettuneet siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, jakaa teille perinnöksi, ja kun hän on suonut teidän päästä rauhaan kaikista vihollisistanne joka taholta, niin että asutte turvassa,

12:11  silloin viekää siihen paikkaan, jonka Herra, Jumalanne, valitsee nimensä asuinpaikaksi, kaikki, mitä minä käsken teidän viedä: polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, niin myös kaikki parhaat lupausuhrinne, jotka te lupaatte Herralle.

12:12  Iloitkaa Herran, Jumalanne, edessä, sekä te että teidän poikanne ja tyttärenne, palvelijanne ja palvelijattarenne, ja leeviläiset, jotka asuvat teidän porttienne sisäpuolella, sillä heillä ei ole osuutta eikä perintöosaa teidän rinnallanne.

12:13  Varo, ettet uhraa polttouhrejasi missä tahansa mieleisessäsi paikassa,

12:14  vaan siinä paikassa, jonka Herra valitsee jonkin sukukuntasi alueelta. Siinä uhraa polttouhrisi ja tee kaikki, mitä minä käsken sinun tehdä.

12:15  Kuitenkin saat kaikkialla porttiesi sisäpuolella teurastaa mielin määrin ja syödä lihaa, sen mukaan kuin Herra, Jumalasi, sinulle siunaa. Sekä saastainen että puhdas saakoon syödä sitä, niin kuin syödään gasellia tai peuraa.

12:16  Vain verta älkää syökö, vuodattakaa se maahan kuin vesi.

12:17  Sinä et saa omien porttiesi sisäpuolella syödä jyviesi, viinisi ja öljysi kymmenyksiä etkä myöskään nautojesi ja lampaittesi esikoisia etkä mitään lupaamaasi lupausuhria, vapaaehtoisia uhreja tai kätesi antia,

12:18  vaan syö niitä Herran, Jumalasi, edessä siinä paikassa, jonka Herra, Jumalasi, valitsee, sekä sinä että poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi ja leeviläinen, joka asuu porttiesi sisäpuolella. Iloitse näin Herran, Jumalasi, edessä kaikesta, mitä kätesi on hankkinut.

12:19  Varo, ettet jätä osattomaksi leeviläistä, niin kauan kuin sinä elät maassasi.

12:20  Kun Herra, Jumalasi, on laajentanut alueesi, niin kuin hän on sinulle luvannut, ja sinä ajattelet: 'Minä tahdon syödä lihaa' – koska haluat syödä lihaa – niin syö lihaa mielin määrin.

12:21  Jos se paikka, jonka Herra, Jumalasi, valitsee asettaakseen siihen nimensä, on liian kaukana sinusta, niin teurasta, niin kuin olen sinua käskenyt, nautojasi ja lampaitasi, joita Herra on sinulle antanut, ja syö niitä porttiesi sisäpuolella mielin määrin.

12:22  Mutta syö niitä, niin kuin syödään gasellia ja peuraa. Yhtä hyvin saastainen kuin puhdas saakoon syödä niitä.

12:23  Ole vain luja siinä, ettet syö verta. Sillä sen veri on sen henki, ja henkeä sinun ei pidä syödä lihan kanssa.

12:24  Älä syö sitä. Vuodata se maahan kuin vesi.

12:25  Älä syö sitä, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, kun teet, mikä on oikeaa Herran silmissä.

12:26  Mutta pyhät lahjasi, jotka sinä tuot, sekä lupausuhrisi, ota ja vie siihen paikkaan, jonka Herra on valinnut.

12:27  Uhraa polttouhrisi, sekä liha että veri, Herran, Jumalasi, alttarilla. Teurasuhreistasi vuodatettakoon veri Herran Jumalasi, alttarille, mutta lihan saat syödä.

12:28  Noudata ja tottele kaikkia näitä sanoja, jotka minä sinulle annan, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi jälkeesi, ikuisesti, kun teet sitä, mikä on hyvää ja oikeaa Herran, Jumalasi, silmissä.

12:29  Kun Herra, Jumalasi, on hävittänyt ne kansat, joita menet karkottamaan tieltäsi, ja kun olet karkottanut heidät ja asettunut heidän maahansa,

12:30  varo, sitten kun he ovat hävitetyt tieltäsi, ettet kietoudu heidän ansoihinsa seuraamaan heitä. [Varo,] ettet etsi heidän jumaliaan ja kysy: 'Miten näiden kansojen tapana oli palvella jumaliaan, että minäkin tekisin niin?'

12:31  Älä tee niin Herraa, Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliaan: omia poikiansakin ja tyttäriään he ovat jumalilleen polttaneet.

Chapter 13

13:1  Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkasti. Älkää lisätkö siihen mitään älkääkä ottako siitä mitään pois."

13:2  "Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkin tunnusteon tai ihmeen,

13:3  ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä',

13:4  niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääkseen, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.

13:5  Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä pelätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja riippukaa hänessä kiinni.

13:6  Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta, teidän Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptin maasta ja vapahti sinut orjuuden pesästä, ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä, jota Herra, Jumalasi, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi.

13:7  Jos veljesi, äitisi poika, poikasi, tyttäresi, vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita sinä et tunne eivätkä isäsi tunteneet –

13:8  niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne, lähellä sinua tai kaukana sinusta, maan äärestä toiseen –

13:9  niin älä noudata hänen mieltään äläkä kuule häntä. Älä sääli äläkä armahda häntä äläkä salaa hänen rikostaan,

13:10  vaan tapa hänet: oma kätesi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi.

13:11  Kivitä hänet kuoliaaksi, sillä hän koetti saada sinut luopumaan Herrasta, Jumalastasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.

13:12  Koko Israel kuulkoon sen ja pelätköön, ettei kukaan enää tekisi sellaista pahaa keskuudessasi.

13:13  Jos sinä kuulet sanottavan, että jossakin kaupungeistasi, jotka Herra, Jumalasi, antaa sinun asuttaviksesi,

13:14  keskuudestasi on lähtenyt kelvottomia miehiä, jotka viettelevät kaupunkinsa asukkaita sanoen: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita ette tunne,

13:15  niin tutki, tiedustele ja kysele tarkasti. Jos on totta ja varmaa, että sellaista kauhistusta on harjoitettu keskuudessasi,

13:16  niin surmaa kaupungin asukkaat miekan terällä ja vihi tuhon omaksi se ja kaikki, mitä siinä on, ja tapa sen karjakin miekan terällä.

13:17  Kokoa kaikki siitä otettu saalis keskelle sen toria ja polta tulella sekä kaupunki että kaikki siitä otettu saalis kokonaisuhrina Herralle, Jumalallesi. Jääköön se rauniokummuksi ikuisesti, älköönkä sitä koskaan enää rakennettako.

13:18  Älköön tuhon omaksi vihitystä tarttuko mitään käsiisi, että Herra kääntyisi pois vihansa hehkusta, antaisi sinulle armon ja armahtaisi sinua ja sallisi sinun lisääntyä, niin kuin hän on vannonut isillesi,

13:19  jos sinä vain kuulet Herran, Jumalasi ääntä ja pidät kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, ja teet sitä, mikä on oikein Herran, Jumalasi, silmissä."

Chapter 14

14:1  "Te olette Herran, Jumalanne, lapsia. Älkää viileskelkö ihoanne älkääkä ajako paljaaksi päätänne otsapuolelta vainajan tähden,

14:2  sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa, ja Herra on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on.

14:3  Älä syö mitään, mikä on kauhistus.

14:4  Nämä ovat ne nelijalkaiset eläimet, joita saatte syödä: nauta, lammas ja vuohi,

14:5  peura, gaselli, metsäkauris, vuorikauris, musta antilooppi, keihäsantilooppi ja betsoari-vuohi,

14:6  kaikkia niitä nelijalkaisia eläimiä, joilla on kokonaan halkinaiset, kaksivarpaiset sorkat ja jotka märehtivät, saatte syödä.

14:7  Näitä älkää kuitenkaan syökö märehtivistä ja niistä, joilla on kokonaan halkinaiset sorkat: kamelia, jänistä ja tamaania, jotka kyllä märehtivät, mutta joilla ei ole sorkkia. Olkoot ne teille saastaisia.

14:8  Älkää syökö sikaa, jolla kyllä on sorkat, mutta joka ei märehdi. Se olkoon teille saastainen. Näiden lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin.

14:9  Näitä saatte syödä kaikista vesieläimistä: kaikkia, joilla on evät ja suomukset, saatte syödä.

14:10  Mutta mitään niistä, joilla ei ole eviä eikä suomuksia, älkää syökö. Ne olkoot teille saastaisia.

14:11  Kaikkia puhtaita lintuja saatte syödä.

14:12  Nämä ovat linnuista ne, joita älkää syökö: kotka, partakorppikotka, harmaa korppikotka,

14:13  haarahaukka ja suohaukkalajit,

14:14  kaikki korppilajit,

14:15  strutsi, pääskynen, kalalokki, jalohaukkalajit,

14:16  huuhkaja, kissapöllö, sarvipöllö,

14:17  pelikaani, lihakorppikotka, kalasääski,

14:18  haikara, sirriäislajit, harjalintu ja lepakko.

14:19  Kaikki siivelliset pikkueläimet olkoot teille myös saastaisia, niitä älköön syötäkö.

14:20  Kaikkia puhtaita siivellisiä te saatte syödä.

14:21  Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Muukalaiselle, joka on porteissasi, saat antaa sitä syötäväksi, tai myy se vieraalle, sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Älä keitä kiliä emänsä maidossa.

14:22  Kaikesta kylvösi sadosta, joka kasvaa pellollasi, anna joka vuosi kymmenykset,

14:23  ja syö ne Herran, Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinpaikaksi: kymmenykset jyvistäsi, viinistäsi ja öljystäsi, niin myös nautojesi ja lampaittesi esikoiset, että oppisit pelkäämään Herraa, Jumalaasi, koko elinaikasi.

14:24  Mutta jos tie on sinulle liian pitkä, niin ettet voi kantaa kannettavaasi, koska se paikka, jonka Herra, Jumalasi, on valinnut asettaakseen siihen nimensä, on sinulle liian kaukana, – sillä Herra, Jumalasi, on sinua siunaava –

14:25  niin muuta se rahaksi, pane raha kääröön, ota käteesi ja mene siihen paikkaan, jonka Herra, Jumalasi, valitsee,

14:26  ja osta rahalla kaikkea, mitä haluat, joko nautoja tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi.

14:27  Äläkä jätä osattomaksi leeviläistä, joka asuu porttiesi sisäpuolella, sillä hänellä ei ole osuutta eikä perintöosaa rinnallasi.

14:28  Joka kolmas vuosi tuo kaikki kymmenykset sinä vuonna saamastasi sadosta ja pane ne talteen porttiesi sisäpuolelle.

14:29  Sitten tulkoon leeviläinen, jolla ei ole osuutta eikä perintöosaa rinnallasi, samoin myös muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, ja syökööt ja tulkoot ravituiksi, että Herra, Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa kättesi töissä, joita teet."

Chapter 15

15:1  "Joka seitsemäs vuosi pane toimeen vapautus.

15:2  Näin on vapautuksesta määrätty: jokainen saamamies luopukoon siitä, minkä hän on lähimmäiselleen lainannut, älköönkä velkoko lähimmäistään ja veljeään, sillä silloin on julistettu vapautus Herran kunniaksi.

15:3  Vierasta saat velkoa, mutta luovu siitä, mitä sinulla on saamista veljeltäsi.

15:4  Tosin köyhää ei tulisi ollakaan keskuudessasi, sillä Herra on runsaasti siunaava sinua siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi ja jonka saat ottaa omaksesi,

15:5  jos vain kuulet Herran, Jumalasi, ääntä ja tarkasti noudatat kaikkia näitä käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.

15:6  Sillä Herra, Jumalasi, on siunaava sinua, niin kuin hän on sinulle puhunut. Sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun ei tarvitse lainaa ottaa, ja sinä vallitset monia kansoja, mutta he eivät vallitse sinua.

15:7  Jos keskuudessasi on joku köyhä, joku veljesi jossakin porttiesi sisäpuolella siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, niin älä paaduta sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi,

15:8  vaan avaa auliisti kätesi hänelle ja lainaa mielelläsi, mitä hän tarvitsee puutteessaan.

15:9  Varo, ettei sydämessäsi synny tämä paha ajatus: 'Seitsemäs vuosi, vapautusvuosi, on lähellä', ja ettet sen tähden katso karsaasti köyhää veljeäsi etkä anna hänelle mitään. Jos hän silloin huutaa sinun tähtesi Herran puoleen, sinä joudut syynalaiseksi.

15:10  Anna mielelläsi hänelle, älköönkä sydämesi olko vastahakoinen antaessasi, sillä lahjasi tähden on Herra, Jumalasi, siunaava sinua kaikissa töissäsi, kaikessa, mihin ryhdyt.

15:11  Koska köyhiä ei koskaan puutu maasta, sen tähden minä käsken sinua näin: Avaa auliisti kätesi veljellesi, kurjalle ja köyhälle, joita maassasi on.

15:12  Jos joku veljesi, heprealainen mies tai nainen, on myynyt itsensä sinulle ja palvellut sinua kuusi vuotta, niin päästä hänet seitsemäntenä vuotena luotasi vapaaksi,

15:13  ja kun päästät hänet vapaaksi luotasi, älä lähetä häntä tyhjin käsin,

15:14  vaan sälytä hänen selkäänsä runsaasti lahjoja laumastasi, puimatantereeltasi ja kuurnastasi. Anna hänellekin siitä, millä Herra, Jumalasi, on sinua siunannut.

15:15  Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, Jumalasi, lunasti sinut. Sen tähden minä tänä päivänä annan sinulle tämän käskyn.

15:16  Mutta jos hän sanoo sinulle: 'En tahdo lähteä luotasi', koska hän rakastaa sinua ja perhettäsi ja koska hänen on ollut hyvä olla luonasi,

15:17  ota naskali ja pistä se hänen korvansa läpi oveen. Olkoon hän sitten orjasi ainiaan. Samoin tee myös orjattarellesi.

15:18  Älköön sinusta olko vaikeaa päästää häntä luotasi vapaaksi: onhan hänestä kuutena vuotena ollut sinulle kaksin verroin suurempi hyöty kuin palkkalaisesta. Niin Herra, Jumalasi, on siunaava sinua kaikessa, mitä teet.

15:19  Kaikki urospuoliset esikoiset, jotka syntyvät nautakarjassasi, lampaissasi ja vuohissasi, pyhitä Herralle, Jumalallesi. Nautasi esikoisella älä tee työtä, älä myöskään keritse lampaasi esikoista.

15:20  Herran, Jumalasi, edessä syö perheinesi se joka vuosi siinä paikassa, jonka Herra valitsee.

15:21  Jos siinä on jokin vamma, jos se ontuu tai on sokea tai jos sillä on jokin muu paha vamma, mikä tahansa, niin älä uhraa sitä Herralle, Jumalallesi.

15:22  Syö se porttiesi sisäpuolella. Niin hyvin saastainen kuin puhdas saakoon syödä sitä, niin kuin syödään gasellia tai peuraa.

15:23  Vain verta älä syö. Vuodata se maahan kuin vesi."

Chapter 16

16:1  "Ota vaari aabib-kuusta ja vietä pääsiäinen Herran, Jumalasi, kunniaksi, sillä aabib-kuussa Herra, Jumalasi, vei sinut pois Egyptistä, yöllä.

16:2  Teurasta Herralle, Jumalallesi, pääsiäisuhri, lampaita ja nautoja, siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä asuinpaikaksi.

16:3  Älä syö sen ohella hapanta. Syö seitsemänä päivänä sen ohella happamatonta leipää, kurjuuden leipää – sillä kiireellä sinä lähdit pois Egyptin maasta – että alati muistaisit sitä päivää, jona lähdit Egyptin maasta.

16:4  Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko koko maassasi, eikä siitä, mitä teurastat ensimmäisen päivän ehtoona, jääkö mitään lihaa yli seuraavaan aamuun.

16:5  Sinä et saa teurastaa pääsiäisuhria niiden kaupunkiesi porttien sisäpuolella, jotka Herra, Jumalasi, sinulle antaa,

16:6  vaan siinä paikassa, jonka Herra, Jumalasi, valitsee nimensä asuinpaikaksi. Teurasta pääsiäisuhri ehtoolla auringon laskiessa sinä määrähetkenä, jona Egyptistä lähdit.

16:7  Keitä ja syö se siinä paikassa, jonka Herra, Jumalasi, valitsee. Aamulla saat sitten lähteä paluumatkalle ja mennä kotiisi.

16:8  Kuutena päivänä syö happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä olkoon juhlakokous Herran, Jumalasi, kunniaksi. Silloin älä toimita yhtään askaretta.

16:9  Laske seitsemän viikkoa siitä alkaen, kun sirppi ensi kerran pannaan olkeen. Laske [siitä] seitsemän viikkoa

16:10  ja vietä viikkojuhla Herran, Jumalasi, kunniaksi kätesi vapaaehtoisin lahjoin, joita sinä annat sen mukaan, kuin Herra, Jumalasi, on sinulle siunausta antanut.

16:11  Iloitse Herran, Jumalasi, edessä, sinä, poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, leeviläinen, joka asuu porttiesi sisäpuolella, muukalainen, orpo ja leski, jotka keskuudessasi ovat, siinä paikassa, jonka Herra, Jumalasi, valitsee nimensä asuinpaikaksi.

16:12  Muista, että itse olit orjana Egyptissä, ja noudata tarkasti näitä käskyjä.

16:13  Lehtimajanjuhlaa vietä seitsemän päivää, korjatessasi satoa puimatantereeltasi ja kuurnastasi.

16:14  Iloitse tänä juhlanasi, sinä, poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, leeviläinen, muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella.

16:15  Seitsemän päivää juhli Herran, Jumalasi, kunniaksi siinä paikassa, jonka Herra valitsee. Sillä Herra, Jumalasi, on siunaava sinua kaikessa, minkä saat satona, ja kaikissa kättesi töissä. Ole sen tähden iloinen.

16:16  Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki miesväkesi Herran, Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen.

16:17  Kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, Jumalasi, on sinulle antanut.

16:18  Aseta tuomarit ja päällysmiehet eri sukukuntiasi varten kaikkien niiden kaupunkiesi portteihin, jotka Herra, Jumalasi, antaa sinulle. He tuomitkoot kansaa oikein.

16:19  Älä vääristä oikeutta: älä katso henkilöön äläkä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee viisaiden silmät ja vääristää syyttömien asiat.

16:20  Vanhurskautta, ainoastaan vanhurskautta harrasta, että eläisit ja ottaisit omaksesi sen maan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa.

16:21  Älä pystytä itsellesi aserapaaluja, älä mitään puuta, Herran, Jumalasi, alttarin viereen, jonka itsellesi teet.

16:22  Älä myöskään pystytä itsellesi patsasta, sillä niitä Herra, Jumalasi, vihaa."

Chapter 17

17:1  "Älä uhraa Herralle, Jumalallesi, nautaa tai lammasta, jossa on jokin vamma, mikä paha vika tahansa, sillä se on kauhistus Herralle, Jumalallesi.

17:2  Jos keskuudessasi niiden kaupunkiesi porttien sisäpuolella, jotka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, on mies tai nainen, joka tekee sitä, mikä on pahaa Herran, Jumalasi, silmissä, rikkoo hänen liittonsa,

17:3  ja menee ja palvelee muita jumalia ja kumartaa niitä: aurinkoa, kuuta tai kaikkea taivaan joukkoa, minkä olen kieltänyt,

17:4  ja siitä ilmoitetaan sinulle, että saat sen kuulla, niin tutki asia tarkasti, ja jos on totta ja varmaa, että sellaista kauhistusta on harjoitettu Israelissa,

17:5  vie se mies tai se nainen, joka on sellaisen pahan tehnyt, porttiesi edustalle – vie sinne se mies tai se nainen – ja kivitä heidät kuoliaaksi.

17:6  Kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuolemaan tuomittu surmattakoon. Yhden ainoan todistajan todistuksen nojalla älköön häntä surmattako.

17:7  Todistajien käsi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Poista paha keskuudestasi.

17:8  Jos jokin murhaa, omaisuusriitaa tai pahoinpitelyä koskeva asia tai mikä muu asia hyvänsä, josta porteissasi riidellään, näyttää sinusta liian vaikealta ratkaista, nouse ja lähde siihen paikkaan, jonka Herra, Jumalasi, valitsee,

17:9  ja mene leeviläisten pappien luo ja sen luo, joka siihen aikaan on tuomarina. Kysy heiltä, ja he ilmoittavat sinulle tuomion.

17:10  Toimi sen sanan mukaan, minkä he sinulle ilmoittavat siinä paikassa, jonka Herra valitsee. Noudata tarkasti kaikkea, mitä he sinulle opettavat.

17:11  Tee sen lain mukaan, minkä he sinulle opettavat, ja sen tuomiopäätöksen mukaan, minkä he sinulle julistavat, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle siitä, mitä he sinulle ilmoittavat.

17:12  Mutta jos joku menettelisi niin julkeasti, ettei kuulisi pappia, joka siellä seisoo palvelemassa Herraa, Jumalaasi, tai tuomaria, niin se mies kuolkoon.

17:13  Poista paha Israelista. Kaikki kansa kuulkoon sen ja pelätköön, ettei kukaan enää olisi niin julkea.

17:14  Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, ja otat sen omaksesi ja asetut siihen ja ajattelet: 'Minä asetan itselleni kuninkaan, kuten on kaikilla kansoilla, jotka minun ympärilläni asuvat',

17:15  niin aseta itsellesi kuninkaaksi se, jonka Herra, Jumalasi, valitsee. Aseta joku veljistäsi kuninkaaksesi. Älä korota hallitsijaksesi muukalaista miestä, joka ei ole veljesi.

17:16  Mutta älköön hän hankkiko itselleen suurta määrää hevosia älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin hankkiakseen paljon hevosia, sillä Herra on teille sanonut: 'Älkää palatko enää tätä tietä.'

17:17  Älköön hän ottako monta vaimoa, ettei hänen sydämensä luopuisi pois. Älköön hän myöskään kootko itselleen hyvin paljon hopeaa ja kultaa.

17:18  Kun hän on noussut valtaistuimelleen, kirjoituttakoon itselleen kirjaan jäljennöksen tästä laista, joka on leeviläisten pappien huostassa.

17:19  Pitäköön sen luonaan ja lukekoon sitä, niin kauan kuin elää, oppiakseen pelkäämään Herraa, Jumalaansa, ja noudattamaan tarkasti kaikkia tämän lain sanoja ja näitä käskyjä,

17:20  ettei hänen sydämensä ylpistyisi veljiään kohtaan ja ettei hän poikkeaisi käskyistä, ei oikealle eikä vasemmalle – että hän ja hänen poikansa kauan hallitsisivat Israelin keskuudessa."

Chapter 18

18:1  "Leeviläisillä papeilla, Leevin koko sukukunnalla, älköön olko osuutta tai perintöosaa muun Israelin rinnalla. He saakoot elatuksensa Herran uhreista, nimittäin siitä, mikä hänen osakseen tulee.

18:2  Heillä ei ole oleva perintöosaa veljiensä keskuudessa. Herra itse on heidän perintöosansa, kuten hän on heille puhunut.

18:3  Tämä olkoon pappien oikeus saada kansalta, niiltä, jotka uhraavat teurasuhrin, naudan tai lampaan: papille annettakoon lapa, leukaluut ja maha.

18:4  Ensi sato jyvistäsi, viinistäsi, öljystäsi ja lammastesi ensimmäiset kerityt villat anna hänelle.

18:5  Sillä hänet Herra, Jumalasi, on valinnut kaikista sukukunnistasi, että hän ja hänen poikansa alati seisoisivat ja palvelisivat Herran nimessä.

18:6  Jos leeviläinen tahtoo tulla jostakin kaupungistasi, jonka porttien sisäpuolella hän muukalaisena asuu, missä hyvänsä Israelissa, tulkoon vapaasti, kuten hänen mielensä tekee, siihen paikkaan, jonka Herra valitsee,

18:7  ja palvelkoon Herran, Jumalansa, nimessä, niin kuin kaikki muutkin hänen veljensä, leeviläiset, jotka seisovat siellä Herran edessä.

18:8  He kaikki saakoot elatukseksensa yhtäläisen osuuden lukuun ottamatta sitä, mitä joku on saanut myymällä perheomaisuuttaan.

18:9  Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja.

18:10  Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tai joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,

18:11  joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen.

18:12  Sillä jokainen, joka sellaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, Jumalasi, karkottaa heidät tieltäsi.

18:13  Ole siis nuhteeton Herran, Jumalasi, edessä.

18:14  Sillä nämä kansat, jotka sinä nyt karkotat, kuuntelevat kyllä merkeistä ennustajia ja taikureita, mutta sinulle Herra, Jumalasi, ei sitä salli.

18:15  Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni. Häntä kuulkaa.

18:16  On tapahtuva aivan niin, kuin sinä Herralta, Jumalaltasi, anoit Hoorebilla, silloin kun seurakunta oli koolla ja sanoit: 'Älköön minun enää suotako kuulla Herran, Jumalani, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta, etten kuolisi.'

18:17  Silloin Herra sanoi minulle: 'Mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu.

18:18  Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.

18:19  Joka ei kuule sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.

18:20  Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tai puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.'

18:21  Jos sanot sydämessäsi: 'Mistä tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?' niin huomaa:

18:22  kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, sitä sanaa Herra ei ole puhunut. Julkeuttaan profeetta on niin puhunut. Älä pelkää häntä."

Chapter 19

19:1  "Kun Herra, Jumalasi, on hävittänyt ne kansat, joiden maan Herra, Jumalasi, antaa sinulle, ja kun olet karkottanut heidät ja asettunut heidän kaupunkeihinsa ja heidän taloihinsa,

19:2  erota itsellesi kolme kaupunkia siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi.

19:3  Mittaa matkat ja jaa kolmeen osaan sen maan alue, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perinnöksi, että niihin voisi paeta jokainen tappaja.

19:4  Näin on määrätty tappajasta, joka pakenee niihin saadakseen elää: kun joku tappaa lähimmäisensä tahtomattaan ja häntä ennestään vihaamatta –

19:5  niin kuin jos joku menee lähimmäisensä kanssa metsään puita hakkaamaan ja hänen kätensä heiluttaa kirvestä kaataakseen puun ja rauta lentää varresta ja sattuu toiseen, niin että tämä kuolee – niin paetkoon sellainen johonkin näistä kaupungeista saadakseen elää,

19:6  ettei verenkostaja, sydämensä kiihkossa tappajaa takaa ajaessaan, saavuttaisi häntä, jos tie on pitkä, ja surmaisi häntä, vaikka hän ei ole ansainnut kuolemaa, koska ei ennestään toista vihannut.

19:7  Sen tähden minä käsken sinua sanoen: 'Erota itsellesi kolme kaupunkia.'

19:8  Jos Herra, Jumalasi, laajentaa aluettasi, niin kuin hän on vannonut isillesi, ja antaa sinulle kaiken sen maan, jonka hän on sanonut antavansa isillesi,

19:9  jos sinä noudatat tarkasti kaikkia näitä käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että alati rakastat Herraa, Jumalaasi, ja vaellat hänen teitään, lisää silloin vielä kolme kaupunkia näihin kolmeen,

19:10  ettei viatonta verta vuodatettaisi maassasi, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ja ettet joutuisi verivelan alaiseksi.

19:11  Mutta jos joku vihaa lähimmäistään ja asettuu häntä väijymään ja karkaa hänen kimppuunsa ja lyö hänet kuoliaaksi ja sitten pakenee johonkin näistä kaupungeista,

19:12  niin lähettäkööt hänen kaupunkinsa vanhimmat noutamaan hänet sieltä ja antakoot hänet verenkostajan käsiin, ja hän kuolkoon.

19:13  Älä sääli häntä, vaan poista viattoman veren velka Israelista, että menestyisit.

19:14  Älä siirrä lähimmäisesi rajaa, jonka entiset polvet ovat määränneet perintöosallesi siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi.

19:15  Yksi ainoa todistaja älköön olko pätevä ketään vastaan, olkoonpa mikä pahanteko tai rikos, mikä synti tahansa, jonka joku tekee. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on asia vahva.

19:16  Jos väärä todistaja nousee jotakuta vastaan ja syyttää häntä jostakin rikoksesta,

19:17  astukoot molemmat riitapuolet Herran eteen, pappien eteen ja niiden eteen, jotka siihen aikaan ovat tuomareina.

19:18  Tuomarit tutkikoot asian tarkasti, ja jos todistaja on väärä todistaja, joka on tehnyt väärän syytöksen veljeään vastaan,

19:19  tehkää hänelle samoin, kuin hän aikoi tehdä veljelleen. Poista paha keskuudestasi.

19:20  Muut kuulkoot sen ja pelätkööt, niin ettei kukaan enää tekisi sellaista pahaa keskuudessasi.

19:21  Älä sääli häntä: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta."

Chapter 20

20:1  "Jos lähdet sotaan vihollistasi vastaan ja näet hevosia, sotavaunuja ja sotajoukon, joka on sinua suurempi, älä pelkää heitä, sillä Herra, Jumalasi, on kanssasi, hän, joka johdatti sinut Egyptin maasta.

20:2  Kun olette ryhtymässä taisteluun, astukoon pappi esiin puhumaan kansalle

20:3  ja sanokoon heille: 'Kuule, Israel! Te ryhdytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää arkailko, älkää pelätkö, älkää hätääntykö älkääkä säikähtykö heitä.

20:4  Sillä Herra, Jumalanne, käy kanssanne, sotii puolestanne vihollisianne vastaan ja antaa teille voiton.'

20:5  Päällysmiehet puhukoot kansalle ja sanokoot: 'Joka on rakentanut uuden talon, mutta ei ole vielä sitä vihkinyt, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen vihkisi sitä.

20:6  Joka on istuttanut viinitarhan, mutta ei ole vielä korjannut sen ensi hedelmää, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen korjaisi sen ensi hedelmän.

20:7  Joka on kihlannut naisen, mutta ei vielä ole ottanut häntä vaimokseen, menköön ja palatkoon kotiinsa, ettei hän kaatuisi taistelussa ja joku toinen ottaisi hänen morsiantaan vaimokseen.'

20:8  Vielä puhukoot päällysmiehet kansalle ja sanokoot: 'Joka pelkää ja arkailee, menköön ja palatkoon kotiinsa, etteivät hänen veljensäkin menettäisi rohkeuttaan niin kuin hän.'

20:9  Kun päällysmiehet ovat tämän kaiken kansalle puhuneet, asettakoot he osastopäälliköt väen johtoon.

20:10  Kun lähestyt jotakin kaupunkia sotiaksesi sitä vastaan, tarjoa sille ensin rauhaa.

20:11  Jos se suostuu tarjoamaasi rauhaan ja avaa sinulle porttinsa, kaikki siellä oleva kansa suorittakoon sinulle työveroa ja palvelkoon sinua.

20:12  Mutta jos se ei tee rauhaa kanssasi, vaan valmistautuu taistelemaan sinua vastaan, niin piiritä sitä.

20:13  Jos Herra, Jumalasi, antaa sen käsiisi, surmaa kaikki sen miesväki miekan terällä.

20:14  Mutta naiset, lapset, karja ja kaikki, mitä kaupungissa on, kaikki, mitä sieltä on saatavana saalista, ryöstä itsellesi, ja nauti vihollisiltasi saatu saalis, minkä Herra, Jumalasi, sinulle antaa.

20:15  Tee näin kaikille niille kaupungeille, jotka ovat sinusta hyvin kaukana, jotka eivät ole näiden kansojen kaupunkeja.

20:16  Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon,

20:17  vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, Jumalasi, on sinua käskenyt,

20:18  etteivät he opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä kauhistavia tekoja, joita he ovat tehneet palvellessaan jumaliaan, ja ettette rikkoisi Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan.

20:19  Jos joudut kauan piirittämään kaupunkia ja sotimaan sitä vastaan valloittaaksesi sen, älä hävitä sen puita äläkä heiluta kirvestäsi niitä vastaan. Niiden hedelmiä saat nauttia, mutta älä hakkaa niitä maahan, sillä eivät kedon puut ole ihmisiä joutuakseen sinun piiritettäviksesi.

20:20  Ainoastaan ne puut, joista tiedät, että niissä ei ole mitään syötävää, saat hävittää ja hakata maahan rakentaaksesi niistä varustuksia sinua vastaan sotivaa kaupunkia vastaan, kunnes se kukistuu."

Chapter 21

21:1  "Jos siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa ottaaksesi sen omaksesi, löydetään murhattu virumassa kedolla, eikä tiedetä, kuka hänet tappoi,

21:2  niin lähettäkööt vanhimpasi ja tuomarisi mittaamaan välimatkan niihin kaupunkeihin, jotka ovat murhatun ympärillä.

21:3  Sen kaupungin vanhimmat, joka on murhattua lähinnä, ottakoot hiehon, jolla ei ole työtä tehty ja joka ei ole ollut vetojuhtana ikeen alla,

21:4  ja sen kaupungin vanhimmat viekööt hiehon alas ehtymättömän puron notkoon, jossa ei ole kynnetty eikä kylvetty. He taittakoot hieholta niskan siinä notkossa.

21:5  Papit, leeviläiset, astukoot esiin, sillä heidät on Herra, Jumalasi, valinnut palvelemaan häntä ja Herran nimeen siunaamaan, ja heidän sanansa mukaan ratkaistakoon jokainen riita ja pahoinpitely.

21:6  Kaikki sen kaupungin vanhimmat, he kun asuvat murhattua lähinnä, peskööt kätensä pitäen niitä hiehon päällä, jolta niska taitettiin siinä notkossa,

21:7  ja lausukoot sanoen: 'Meidän kätemme eivät ole tätä verta vuodattaneet, eivätkä silmämme tapausta nähneet.

21:8  Anna anteeksi, Herra, kansallesi Israelille, jonka lunastit, äläkä lue viatonta verta syyksi kansallesi Israelille.' Verivelka annetaan heille anteeksi.

21:9  Poista keskuudestasi viattoman veren velka, sillä sinun on tehtävä se, mikä on oikeaa Herran silmissä.

21:10  Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, Jumalasi, antaa heidät käsiisi ja sinä otat heistä vankeja

21:11  ja vankien joukossa näet kaunisvartaloisen naisen ja mielistyt häneen ja tahdot ottaa hänet vaimoksesi,

21:12  niin vie hänet kotiisi, ja hän ajattakoon hiuksensa ja leikatkoon kyntensä.

21:13  Hän riisukoon vaatteensa, joissa hänet vangittiin, ja asukoon kodissasi ja saakoon itkeä kuukauden päivät isäänsä ja äitiään. Sitten saat yhtyä häneen ja naida hänet, niin että hän tulee vaimoksesi.

21:14  Mutta jos hän ei sitten enää sinua miellytä, niin päästä hänet menemään vapaana äläkä myy häntä rahasta. Älä kohtele häntä tylysti, koska olet kohdellut häntä alentavasti.

21:15  Jos jollakulla miehellä on kaksi vaimoa, toinen, jota hän rakastaa, ja toinen, jota hän hylkii, ja he synnyttävät hänelle lapsia, sekä se, jota hän rakastaa, että se, jota hän hylkii, ja esikoinen on hyljityn poika,

21:16  älköön hän, kun jakaa pojilleen omaisuutensa perinnöksi, antako esikoisoikeutta rakastetun pojalle syrjäyttämällä hyljityn vaimon pojan, joka on esikoinen.

21:17  Vaan tunnustakoon esikoisekseen hyljityn vaimon pojan ja antakoon hänelle kaksinkertaisen osan kaikesta, minkä omistaa. Sillä hän on hänen miehuutensa paras. Hänen on esikoisoikeus.

21:18  Jos jollakulla on uppiniskainen ja kovakorvainen poika, joka ei ota kuullakseen, mitä hänen isänsä ja äitinsä sanovat, eikä tottele heitä, vaikka he kurittavat häntä,

21:19  niin hänen isänsä ja äitinsä ottakoot hänet ja viekööt kaupunkinsa vanhinten eteen asuinpaikkansa porttiin,

21:20  ja sanokoot kaupunkinsa vanhimmille: 'Tämä poikamme on uppiniskainen ja kovakorvainen. Hän ei ota kuullakseen, mitä sanomme, vaan on irstailija ja juomari.'

21:21  Silloin kaikki hänen kaupunkinsa miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi. Poista paha keskuudestasi, ja koko Israel kuulkoon sen ja pelätköön.

21:22  Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikokseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä olet ripustanut hänet puuhun,

21:23  älköön hänen ruumiinsa jääkö puuhun yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on puuhun ripustettu. Älä saastuta maata, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi."

Chapter 22

22:1  "Jos näet veljesi härän tai lampaan eksyneen, älä jätä sitä siihen. Vie se takaisin veljellesi.

22:2  Jos veljesi ei asu sinua lähellä tai jos et tiedä, kuka hän on, korjaa eksynyt taloosi, ja olkoon se huostassasi, kunnes veljesi tiedustelee sitä. Anna se silloin hänelle takaisin.

22:3  Tee samoin, jos veljeltäsi on kadonnut aasi, samoin, jos vaate, samoin, jos mitä muuta hyvänsä, jonka löydät. Älä jätä sitä siihen.

22:4  Jos näet veljesi aasin tai härän kaatuneen tielle, älä jätä sitä siihen. Auta häntä nostamaan se jaloilleen.

22:5  Nainen älköön käyttäkö miehen asusteita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin. Sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, Jumalallesi.

22:6  Jos kulkiessasi tapaat puusta tai maasta linnun pesän, jossa on poikaset tai munat ja emo makaamassa poikien tai munien päällä, niin älä ota emoa poikineen,

22:7  vaan päästä emo lentämään ja ota vain poikaset, että menestyisit ja kauan eläisit.

22:8  Kun rakennat uuden talon, tee kaide kattosi ympärille, ettet saattaisi verenvikaa taloosi, jos joku sieltä putoaisi.

22:9  Älä kylvä viinitarhaasi kahdenlaista siementä, muuten kaikki, mitä siinä on, sekä siemen, jonka kylvit, että viinitarhan sato, on oleva pyhäkölle pyhitetty.

22:10  Älä kynnä yhtä aikaa härällä ja aasilla.

22:11  Älä pue yllesi vaatetta, joka on kudottu kahdenlaisista langoista, villaisista ja pellavaisista sekaisin.

22:12  Tee itsellesi tupsut viittasi neljään kulmaan, johon verhoudut.

22:13  Jos joku on ottanut vaimon ja yhtynyt häneen, mutta sitten hylkii häntä

22:14  ja esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja saattaa hänet pahaan maineeseen ja sanoo: 'Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun yhdyin häneen, en tavannut hänessä neitsyyden merkkiä',

22:15  niin tytön isä ja äiti ottakoot ja tuokoot tytön neitsyyden merkin kaupungin vanhimmille, porttiin.

22:16  Tytön isä sanokoon vanhimmille: 'Minä annoin tyttäreni vaimoksi tälle miehelle, mutta hän hylkii häntä.

22:17  Katso, hän esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä sanoen: Minä en tavannut tyttäressäsi neitsyyden merkkiä. Mutta tässä on tyttäreni neitsyyden merkki,' levittäkööt vaatteen kaupungin vanhinten eteen.

22:18  Silloin kaupungin vanhimmat ottakoot sen miehen ja kurittakoot häntä. Määrätkööt hänelle sakkoa sata hopeasekeliä annettavaksi tytön isälle, sen tähden että hän saattoi Israelin neitsyen huonoon maineeseen.

22:19  Hän olkoon hänen vaimonsa. Älköön hylätkö häntä koko elinaikanaan.

22:20  Mutta jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä,

22:21  vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon Israelissa, harjoittaen haureutta isänsä kodissa. Poista paha keskuudestasi.

22:22  Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista paha Israelista.

22:23  Jos joku neitsyt on kihloissa miehen kanssa ja toinen tapaa hänet kaupungissa ja makaa hänen kanssaan,

22:24  viekää molemmat sen kaupungin portille ja kivittäkää heidät kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua kaupungissa, ja mies siksi, että hän teki väkivaltaa lähimmäisensä morsiamelle. Poista paha keskuudestasi.

22:25  Mutta jos mies tapaa kihlatun tytön kedolla, käy häneen käsiksi ja makaa hänen kanssaan, mies, joka makasi hänen kanssaan, kuolkoon yksin.

22:26  Mutta tytölle älä tee mitään, sillä tyttö ei ole tehnyt kuoleman rikosta. Tässä on samanlainen tapaus, kuin jos mies karkaa toisen kimppuun ja tappaa hänet.

22:27  Sillä hän tapasi hänet kedolla. Kihlattu tyttö huusi, mutta hänellä ei ollut auttajaa.

22:28  Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänet kiinni ja makaa hänen kanssaan ja heidät siitä tavataan,

22:29  niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi hänet. Älköön hylätkö häntä koko elinaikanaan.

Chapter 23

23:1  Älköön kukaan ottako vaimoksi äitipuoltaan älköönkä nostako isänsä peitettä."

23:2  "Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan.

23:3  Älköön kukaan sekasikiö pääskö Herran seurakuntaan. Älköön sellaisen jälkeläinen edes kymmenennessä polvessa pääskö Herran seurakuntaan.

23:4  Älköön ammonilainen ja mooabilainen pääskö Herran seurakuntaan. Älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan,

23:5  sen tähden että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden teitä vastaan matkalla, kun olitte lähteneet Egyptistä, ja sen tähden että hän palkkasi sinua vastaan Bileamin, Beorin pojan, Mesopotamian Petorista, sinua kiroamaan.

23:6  Mutta Herra, Jumalasi, ei tahtonut kuulla Bileamia, vaan Herra, Jumalasi, muutti kirouksen sinulle siunaukseksi, sillä Herra, Jumalasi, rakasti sinua.

23:7  Älä koskaan, älä koko elinaikanasi, etsi heidän menestystään ja onneaan.

23:8  Edomilaista älä inhoa, sillä hän on veljesi. Älä inhoa egyptiläistä, sillä sinä olet asunut muukalaisena hänen maassaan.

23:9  Lapset, jotka heille syntyvät kolmannessa polvessa, pääskööt Herran seurakuntaan.

23:10  Kun lähdettyäsi vihollisiasi vastaan asetut leiriin, karta kaikkea epäsiistiä.

23:11  Jos keskuudessasi on joku, joka ei ole puhdas sen johdosta, mitä hänelle yöllä on tapahtunut, menköön leirin ulkopuolelle älköönkä tulko leiriin.

23:12  Illan suussa peseytyköön vedessä, ja auringon laskettua tulkoon leiriin.

23:13  Leirin ulkopuolella olkoon sinulla syrjäinen paikka, johon sinun on mentävä tarpeellesi.

23:14  Sinulla olkoon aseittesi lisänä pieni lapio, ja kun istut siellä ulkona tarpeellesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä ulosteesi.

23:15  Sillä Herra, Jumalasi, vaeltaa leirissä auttaakseen sinua ja antaakseen vihollisesi sinulle alttiiksi. Sen tähden olkoon leirisi pyhä, ettei hän näkisi keskuudessasi mitään häpeällistä ja kääntyisi sinusta pois.

23:16  Älä luovuta isännälleen orjaa, joka on paennut isäntänsä luota luoksesi.

23:17  Asukoon luonasi, keskuudessasi, valitsemassaan paikassa, jonkin kaupunkisi porttien sisäpuolella, missä hän viihtyy. Älä sorra häntä.

23:18  Älköön pyhäkköporttoa olko Israelin tyttärien joukossa älköönkä haureellista pyhäkköpoikaa Israelin poikien joukossa.

23:19  Älä tuo portonpalkkaa äläkä koiranpalkkaa Herran, Jumalasi, huoneeseen lupauksen suoritukseksi, sillä molemmat ovat kauhistus Herralle, Jumalallesi.

23:20  Älä pane veljeäsi maksamaan korkoa rahasta tai elintarpeista tai muusta, mitä korkoa vastaan lainataan.

23:21  Muukalaisen saat panna korkoa maksamaan, mutta et veljeäsi, että Herra, Jumalasi, siunaisi sinua kaikessa, mihin ryhdyt, siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi.

23:22  Kun teet lupauksen Herralle, Jumalallesi, niin täytä se aikailematta, sillä totisesti Herra, Jumalasi, on vaativa sen sinulta, ja sinä joudut syynalaiseksi.

23:23  Mutta jos jätät lupauksen tekemättä, et joudu syynalaiseksi.

23:24  Pidä se, mikä on huuliltasi lähtenyt, ja tee, niin kuin vapaaehtoisesti olet luvannut Herralle, Jumalallesi, niin kuin olet suullasi puhunut.

23:25  Kun tulet lähimmäisesi viinitarhaan, syö rypäleitä, minkä mielesi tekee, kunnes olet saanut tarpeeksi, mutta älä pane mitään astiaasi.

23:26  Kun tulet lähimmäisesi viljapellolle, saat kädelläsi katkoa tähkiä, mutta sirppiä älä heiluta lähimmäisesi viljapellolla."

Chapter 24

24:1  "Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, koska mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan, antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan,

24:2  ja jos nainen sitten lähdettyään hänen talostaan menee ja joutuu toisen miehen vaimoksi,

24:3  ja tämäkin, toinen mies, hylkii häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan, antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, tai jos tämä toinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee,

24:4  älköön hänen ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ottako häntä uudestaan vaimokseen, sitten kun tämä on tullut saastutetuksi, sillä se olisi kauhistus Herran edessä. Älä saata syynalaiseksi maata, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi.

24:5  Jos joku on hiljan ottanut vaimon, hänen ei tarvitse lähteä sotaan. Älköön hänen päälleen pantako muutakaan rasitusta. Olkoon vuoden vapaa perhettään varten ja iloksi vaimolleen, jonka on ottanut.

24:6  Älköön pantiksi otettako käsikiviä, ei päällimmäistäkään kiveä, sillä se olisi hengen ottamista pantiksi.

24:7  Jos joku tavataan siitä, että hän on varastanut jonkun veljistään, israelilaisista, ja kohdellut häntä tylysti tai myynyt hänet, varas kuolkoon. Poista paha keskuudestasi.

24:8  Ole varuillasi spitaalilaikkua vastaan, niin että tarkasti noudatat kaikkea, mitä leeviläiset papit teille opettavat. Noudattakaa tarkasti käskyjä, jotka olen heille antanut.

24:9  Muista, mitä Herra, Jumalasi, teki Mirjamille matkalla, kun te olitte lähteneet Egyptistä.

24:10  Jos lainaat jotakin lähimmäisellesi, älä mene hänen taloonsa ottamaan häneltä panttia.

24:11  Jää ulos. Mies, jolle lainasit, tuokoon pantin sinulle ulos.

24:12  Jos hän on köyhä mies, älä mene nukkumaan pitäen hänen panttinsa,

24:13  vaan anna hänelle takaisin hänen panttinsa auringon laskiessa, että hän voisi maata paidassaan ja siunaisi sinua. Se koituu sinulle vanhurskaudeksi Herran, Jumalasi, edessä.

24:14  Älä tee vääryyttä kurjalle ja köyhälle palkkalaiselle, olipa hän veljiäsi tai muukalaisia, joita asuu maassasi, porttiesi sisäpuolella.

24:15  Maksa hänelle hänen palkkansa samana päivänä, ennen kuin aurinko laskee, sillä hän on kurja ja haluaa palkkaansa – ettei hän huutaisi tähtesi Herran puoleen ja ettet joutuisi syynalaiseksi.

24:16  Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden. Jokainen rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden.

24:17  Älä vääristä muukalaisen äläkä orvon oikeutta, äläkä ota lesken vaatteita pantiksi.

24:18  Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, Jumalasi, sinut sieltä vapahti. Sen tähden minä käsken sinua näin tekemään.

24:19  Jos korjatessasi eloa pelloltasi unohdat pellolle lyhteen, älä palaa sitä hakemaan. Se olkoon muukalaisen, orvon ja lesken oma, että Herra, Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa kättesi töissä.

24:20  Kun olet pudistanut öljypuustasi hedelmät, älä enää poimi oksilta, mitä sinne on jäänyt. Se olkoon muukalaisen, orvon ja lesken.

24:21  Kun olet korjannut sadon viinitarhastasi, älä toimita enää jälkikorjuuta. Se jääköön muukalaiselle, orvolle ja leskelle.

24:22  Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa. Sen tähden minä käsken sinua noudattamaan näitä sanoja."

Chapter 25

25:1  "Jos syntyy riita miesten välillä ja he astuvat oikeuden eteen ja heidät tuomitaan, syytön syyttömäksi ja syyllinen syylliseksi,

25:2  ja jos syyllinen tuomitaan raippoihin, käskeköön tuomari hänen laskeutua maahan ja läsnä ollessaan hänelle annettavaksi hänen rikostaan vastaavan määräluvun raippoja.

25:3  Neljäkymmentä raippaa saa hän hänelle antaa, ei enempää, ettei veljeäsi häväistäisi silmiesi edessä antamalla hänelle vielä useampia lyöntejä.

25:4  Älä sido puivan härän suuta.

25:5  Kun veljeksiä asuu yhdessä ja joku heistä kuolee eikä hänellä ole poikaa, älköön vainajan leski menkö naimisiin muuhun sukuun, suvun ulkopuolisen miehen kanssa. Hänen lankonsa yhtyköön häneen, ottakoon hänet vaimokseen ja täyttäköön häntä kohtaan langon velvollisuuden.

25:6  Esikoinen, jonka vaimo synnyttää, katsottakoon kuolleen veljen omaksi, ettei hänen nimeään pyyhittäisi pois Israelista.

25:7  Mutta jos mies ei suostu ottamaan kälyään vaimoksi, niin menköön käly porttiin vanhinten eteen ja sanokoon: 'Minun lankoni kieltäytyy säilyttämästä veljensä nimeä Israelissa. Hän ei tahdo täyttää langon velvollisuutta.'

25:8  Silloin hänen kaupunkinsa vanhimmat kutsukoot hänet ja puhutelkoot häntä. Jos hän pysyy päätöksessään ja sanoo: 'En suostu ottamaan häntä vaimokseni',

25:9  hänen kälynsä astukoon hänen luokseen vanhinten silmien eteen ja vetäköön kengän hänen jalastaan, sylkeköön häntä silmille ja lausukoon sanoen: 'Näin tehtäköön jokaiselle, joka ei rakenna veljensä huonetta.'

25:10  Hänen perhettään nimitettäköön sitten Israelissa 'paljasjalan perheeksi.'

25:11  Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja toisen vaimo tulee auttamaan miestään sen käsistä, joka häntä lyö, ja ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn,

25:12  hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä.

25:13  Älä pidä kukkarossasi kahdenlaisia punnuksia, suurempia ja pienempiä.

25:14  Älä pidä talossasi kahdenlaista eefa-mittaa, suurempaa ja pienempää.

25:15  Olkoon sinulla täydet ja oikeat punnukset. Olkoon sinulla täysi ja oikea eefa-mitta, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa.

25:16  Sillä jokainen, joka näitä tekee, on kauhistus Herralle, jokainen, joka vääryyttä tekee.

25:17  Muista, mitä Amalek teki sinulle matkalla, kun olit lähtenyt Egyptistä,

25:18  kuinka hän, Jumalaa pelkäämättä, tuli sinua vastaan tiellä, kun sinä olit väsynyt ja uuvuksissa, ja eristi yhteydestäsi kaikki heikommat, jotka kulkivat jälkipäässä.

25:19  Sen tähden, kun Herra, Jumalasi, antaa sinun päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisistasi siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ottaaksesi sen omaksesi, pyyhi pois Amalekin muisto taivaan alta. Älä tätä unohda."

Chapter 26

26:1  "Kun tulet maahan, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ja otat sen omaksesi ja asetut siihen,

26:2  niin ota ensisato kaikista maasi hedelmistä, mitä saat satona maastasi, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, ja pane ne koriin ja lähde siihen paikkaan, jonka Herra, Jumalasi, valitsee nimensä asuinpaikaksi.

26:3  Mene sen luo, joka siihen aikaan on pappina, ja sano hänelle: 'Tunnustan tänä päivänä Herralle, Jumalallesi, että olen tullut siihen maahan, jonka Herra isillemme vannotulla valalla on luvannut antaa meille.'

26:4  Pappi ottakoon korin kädestäsi ja asettakoon sen Herran, Jumalasi, alttarin eteen.

26:5  Sitten lausu Herran, Jumalasi, edessä sanoen: 'Isäni oli vaelteleva aramealainen, joka meni Egyptiin vähäinen joukko mukanaan, ja asui siellä muukalaisena ja tuli siellä suureksi, väkeväksi ja lukuisaksi kansaksi.

26:6  Mutta egyptiläiset kohtelivat meitä pahoin ja rasittivat meitä ja teettivät meillä kovaa työtä.

26:7  Huusimme Herran, isiemme Jumalan, puoleen, ja Herra kuuli huutomme ja näki kurjuutemme, vaivamme ja kärsimämme sorron.

26:8  Herra vei meidät pois Egyptistä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella tehden suuria pelottavia tunnustekoja ja ihmeitä.

26:9  Hän toi meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.

26:10  Katso, minä tuon nyt ensisadon sen maan hedelmistä, jonka sinä, Herra, minulle annoit.' Niin aseta ne Herran, Jumalasi, eteen ja kumartaen rukoile Herran, Jumalasi, edessä

26:11  ja iloitse kaikesta hyvästä, minkä Herra, Jumalasi, on antanut sinulle ja perheellesi, sinä, leeviläinen ja muukalainen, joka asuu keskuudessasi.

26:12  Kun kolmantena vuotena, kymmenysten vuotena, olet suorittanut loppuun kaikki kymmenykset saamastasi sadosta ja antanut ne leeviläiselle, muukalaiselle, orvolle ja leskelle, ja he ovat syöneet porttiesi sisäpuolella ja tulleet ravituiksi,

26:13  sano Herran, Jumalasi, edessä: 'Minä olen vienyt pois talostani sen, mikä on pyhäkölle pyhitettyä, ja olen antanut sen leeviläiselle ja muukalaiselle, orvolle ja leskelle, aivan käskysi mukaan, jonka olet minulle antanut. En ole rikkonut käskyjäsi enkä niitä unohtanut.

26:14  En syönyt siitä mitään silloin, kun minulla oli suru, enkä vienyt siitä mitään pois silloin, kun olin saastunut, enkä antanut siitä mitään vainajalle. Olen kuullut Herran, Jumalani, ääntä. Olen tehnyt aivan niin, kuin olet käskenyt minun tehdä.

26:15  Katso pyhästä asunnostasi, taivaasta, ja siunaa kansaasi Israelia ja sitä maata, jonka olet meille antanut, niin kuin valalla vannoen lupasit isillemme, maata, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.'

26:16  Tänä päivänä Herra, Jumalasi, käskee sinun seurata näitä käskyjä ja oikeuksia. Noudata ja seuraa niitä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.

26:17  Sinä olet tänään kuullut Herran, Jumalasi, julistavan, että hän tahtoo olla Jumalasi ja että sinun on vaellettava hänen teitään ja noudatettava hänen käskyjään, säädöksiään ja oikeuksiaan sekä kuultava häntä.

26:18  Herra on kuullut sinun tänä päivänä julistavan, että tahdot olla hänen omaisuuskansansa, niin kuin hän on sinulle puhunut, ja noudattaa kaikkia hänen käskyjään,

26:19  että hän asettaisi sinut korkeammaksi kaikkia luomiaan kansoja, ylistykseksi, kunniaksi ja kiitokseksi, ja että olisit Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa, niin kuin hän on puhunut."

Chapter 27

27:1  Niin Mooses ja Israelin vanhimmat käskivät kansaa sanoen: "Noudattakaa kaikkia niitä käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille käsken.

27:2  Kun menette Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, pystytä itsellesi suuria kiviä ja sivele ne kalkilla.

27:3  Kirjoita niihin kaikki tämän lain sanat, kun menet joen yli siihen maahan, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin kuin Herra, isiesi Jumala, on sinulle puhunut.

27:4  Kun olette menneet Jordanin yli, pystyttäkää Eebalin vuorelle ne kivet, joista minä tänä päivänä annan teille käskyn, ja sivele ne kalkilla.

27:5  Rakenna siihen alttari Herralle, Jumalallesi, alttari kivistä, joihin et saa rauta-aseella koskea.

27:6  Hakkaamattomista kivistä rakenna Herran, Jumalasi, alttari. Uhraa sen päällä polttouhreja Herralle, Jumalallesi,

27:7  ja teurasta teuraita rauhanuhriksi ja syö siellä ja iloitse Herran, Jumalasi, edessä.

27:8  Kirjoita kiviin kaikki tämän lain sanat hyvin selvästi."

27:9  Mooses ja leeviläiset papit puhuivat kaikelle Israelille sanoen: "Ole hiljaa ja kuule, Israel! Tänä päivänä on sinusta tullut Herran, Jumalasi, kansa.

27:10  Kuule Herraa, Jumalaasi, ja noudata hänen käskyjään ja ohjeitaan, jotka minä tänä päivänä sinulle käsken."

27:11  Mooses käski kansaa sinä päivänä sanoen:

27:12  "Kun olette menneet Jordanin yli, asettukoot nämä Garissimin vuorelle siunaamaan kansaa: Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Joosef ja Benjamin.

27:13  Nämä taas asettukoot Eebalin vuorelle lausumaan kirouksen: Ruuben, Gaad, Asser, Sebulon, Daan ja Naftali.

27:14  Leeviläiset lausukoot ja sanokoot kovalla äänellä kaikille Israelin miehille:

27:15  'Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun taitajan käden tekemän kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää.' Kaikki kansa vastatkoon ja sanokoon: 'Aamen.'

27:16  Kirottu olkoon se, joka häpäisee isäänsä tai äitiään. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:17  Kirottu olkoon se, joka siirtää lähimmäisensä rajan. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:18  Kirottu olkoon se, joka vie sokean harhaan tieltä. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:19  Kirottu olkoon se, joka vääristää muukalaisen, orvon tai lesken oikeuden. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:20  Kirottu olkoon se, joka makaa äitipuolensa kanssa, sillä hän nostaa isänsä peitteen. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:21  Kirottu olkoon se, joka sekaantuu eläimeen. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:22  Kirottu olkoon se, joka makaa sisarensa, isänsä tyttären tai äitinsä tyttären, kanssa. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:23  Kirottu olkoon se, joka makaa anoppinsa kanssa. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:24  Kirottu olkoon se, joka salaa murhaa lähimmäisensä. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:25  Kirottu olkoon se, joka ottaa lahjuksen surmatakseen viattoman. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'

27:26  Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen.'"

Chapter 28

28:1  "Jos kuulet Herran, Jumalasi, ääntä ja pidät tarkasti kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle käsken, niin Herra, Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä.

28:2  Jos kuulet Herran, Jumalasi, ääntä, kaikki nämä siunaukset tulevat osaksesi ja saavuttavat sinut.

28:3  Siunattu olet sinä kaupungissa ja siunattu olet kedolla.

28:4  Siunattu on kohtusi hedelmä, maasi hedelmä ja karjasi hedelmä, nautojesi vasikat ja lampaittesi karitsat.

28:5  Siunattu on korisi ja taikinakaukalosi.

28:6  Siunattu olet tullessasi ja siunattu olet lähtiessäsi.

28:7  Herra antaa sinun voittaa vihollisesi, jotka nousevat sinua vastaan. Yhtä tietä he lähtevät sinua vastaan, mutta seitsemää tietä he sinua pakenevat.

28:8  Herra käskee siunauksen seurata sinua jyväaitoissasi ja kaikessa, mihin ryhdyt. Hän siunaa sinua maassa, jonka Herra, Jumalasi, sinulle antaa.

28:9  Herra korottaa sinut hänelle pyhitetyksi kansaksi, niin kuin hän valalla vannoen on sinulle luvannut, jos sinä noudatat Herran, Jumalasi, käskyjä ja vaellat hänen teitään.

28:10  Silloin kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra on ottanut sinut nimiinsä, ja he pelkäävät sinua.

28:11  Herra antaa sinulle hyvin runsaasti hyvää, tekee kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän hyvin runsaaksi siinä maassa, jonka Herra isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle.

28:12  Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen maallesi sateen ajallaan ja siunatakseen kaikki kättesi työt. Sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse ottaa lainaa.

28:13  Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi. Sinä aina vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran, Jumalasi, käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, jotta pitäisit ne tarkasti,

28:14  etkä poikkea oikealle etkä vasemmalle yhdestäkään niistä sanoista, jotka minä tänä päivänä teille annan, et seuraa muita jumalia etkä palvele niitä.

28:15  Mutta jos sinä et kuule Herran, Jumalasi, ääntä etkä tarkasti pidä kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä tänä päivänä sinulle käsken, niin kaikki nämä kiroukset tulevat päällesi ja saavuttavat sinut.

28:16  Kirottu olet sinä kaupungissa ja kirottu olet kedolla.

28:17  Kirottu on korisi ja taikinakaukalosi.

28:18  Kirottu on kohtusi hedelmä ja maasi hedelmä, kirotut nautojesi vasikat ja lampaittesi karitsat.

28:19  Kirottu olet tullessasi ja kirottu olet lähtiessäsi.

28:20  Herra lähettää keskellesi kirousta, hämminkiä ja uhkaa, mihin tahansa ryhdyt, kunnes äkisti tuhoudut ja hukut töittesi pahuuden tähden, kun olet minut hylännyt.

28:21  Herra antaa ruttotaudin tarttua sinuun, kunnes se hävittää sinut sukupuuttoon maasta, jota menet ottamaan omaksesi.

28:22  Herra lyö sinua hivutustaudilla, kuumeella, poltteella ja tulehduksella, kuivuudella, nokitähkillä ja viljan ruosteella, ja ne vainoavat sinua, kunnes menehdyt.

28:23  Taivaasi, joka on pääsi päällä, on kuin vaskea, ja maa, joka on allasi, on kuin rautaa.

28:24  Herra muuttaa maasi sateen tomuksi ja tuhkaksi. Se tulee päällesi taivaasta, kunnes tuhoudut.

28:25  Herra antaa vihollistesi voittaa sinut. Yhtä tietä sinä menet heitä vastaan, mutta seitsemää tietä sinä heitä pakenet, ja sinä tulet kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä.

28:26  Ruumiisi joutuvat ruuaksi kaikille taivaan linnuille ja maan eläimille, eikä kukaan karkota niitä.

28:27  Herra lyö sinua Egyptin paiseilla ja ajoksilla, ihottumalla ja ruvella, joista et parane.

28:28  Herra lyö sinua hulluudella, sokeudella ja mielisairaudella.

28:29  Sinä haparoit keskellä päivää, kuin sokea haparoi pimeässä. Sinä et menesty teilläsi, vaan kaiken elinaikasi sinä olet oleva sorrettu ja ryöstetty, eikä ole auttajaa.

28:30  Sinä kihlaat naisen, mutta toinen makaa hänet. Sinä rakennat talon, mutta et siinä asu. Sinä istutat viinitarhan, mutta et korjaa sen hedelmää.

28:31  Härkäsi teurastetaan silmiesi edessä, mutta sinä et sitä syö. Aasisi ryöstetään sinulta nähtesi eikä sitä anneta sinulle takaisin. Lampaasi joutuvat vihollistesi valtaan, eikä sinulla ole auttajaa.

28:32  Poikasi ja tyttäresi joutuvat vieraan kansan valtaan, ja silmäsi näkevät sen ja raukeavat heitä alinomaa ikävöidessäsi, mutta sinä et voi sille mitään.

28:33  Maasi hedelmän ja kaiken vaivannäkösi kuluttaa kansa, jota et tunne. Kaiken elinaikasi olet oleva sorrettu ja runneltu.

28:34  Sinä tulet hulluksi siitä, mitä silmäsi näkevät.

28:35  Herra lyö sinuun, polviisi ja pohkeisiisi, pahoja paiseita, joista et parane, kantapäästä kiireeseen asti.

28:36  Herra vie sinut ja kuninkaan, jonka sinä itsellesi asetat, kansan luo, jota sinä et tunne ja jota isäsi eivät tunteneet. Siellä sinä palvelet muita jumalia, puu- ja epäjumalia.

28:37  Sinä tulet kauhistukseksi, sananparreksi ja ivailun kohteeksi kaikille niille kansoille, joiden keskuuteen Herra kuljettaa sinut.

28:38  Sinä viet paljon siementä pellollesi, mutta korjaat vähän, sillä heinäsirkat hävittävät sen.

28:39  Viinitarhoja sinä istutat ja hoidat, mutta viiniä et saa juodaksesi etkä tallettaaksesi, sillä madot syövät sen.

28:40  Öljypuita sinulla on kaikkialla alueellasi, mutta öljyllä et itseäsi voitele, sillä öljymarjasi varisevat maahan.

28:41  Poikia ja tyttäriä sinulle syntyy, mutta et saa niitä pitää, sillä he vaeltavat vankeuteen.

28:42  Tuhohyönteiset valtaavat kaikki puusi ja maasi hedelmän.

28:43  Muukalainen, joka asuu keskuudessasi, kohoaa ylitsesi yhä ylemmäksi, mutta sinä painut aina alemmaksi.

28:44  Hän lainaa sinulle, mutta sinä et voi lainata hänelle. Hän tulee pääksi, mutta sinä hännäksi.

28:45  Kaikki nämä kiroukset tulevat päällesi, vainoavat sinua ja saavuttavat sinut, kunnes tuhoudut, koska et kuullut Herran, Jumalasi, ääntä etkä noudattanut hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka hän on sinulle antanut.

28:46  Ne jäävät merkkeinä ja ihmeinä sinuun ja jälkeläisiisi ikiajoiksi.

28:47  Koska et palvellut Herraa, Jumalaasi, ilolla ja sydämen halulla, kun sinulla oli yltäkyllin kaikkea,

28:48  on sinun palveltava nälässä, janossa, alastomuudessa ja kaiken puutteessa vihollisiasi, jotka Herra lähettää kimppuusi. Hän panee kaulallesi rautaikeen, kunnes hän sinut tuhoaa.

28:49  Herra nostaa sinua vastaan kaukaisen kansan, joka tulee maan äärestä lentäen kuin kotka, kansan, jonka kieltä et ymmärrä.

28:50  Tuimakatseisen kansan, joka ei armahda vanhaa eikä sääli nuorta.

28:51  Se syö karjasi hedelmän ja maasi hedelmän, kunnes tuhoudut. Se ei jätä sinulle mitään, ei jyviä, ei viiniä eikä öljyä, ei nautojesi vasikoita eikä lampaittesi karitsoita, kunnes on tehnyt sinusta lopun.

28:52  Se ahdistaa sinua kaikissa porteissasi, kunnes korkeat ja lujat muurisi, joihin luotit, kukistuvat kaikkialla maassasi. Se ahdistaa sinua kaikissa porteissasi kaikkialla maassasi, jonka Herra, Jumalasi, on sinulle antanut.

28:53  Siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon vihollisesi saattaa sinut, sinä syöt oman kohtusi hedelmän, syöt poikiesi ja tyttäriesi lihaa, jotka Herra, Jumalasi, on sinulle antanut.

28:54  Hemmoteltu ja suuressa ylellisyydessä elänyt mies keskuudessasi katselee karsaasti veljeään ja vaimoaan, joka on hänen sylissään, ja jäljellä olevia lapsiaan, jotka hän on jättänyt henkiin.

28:55  Kenellekään heistä hän ei anna lastensa lihaa, jota hän itse syö, kun hänellä ei ole mitään muuta jäljellä, siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon vihollisesi saattaa sinut kaikissa porteissasi.

28:56  Hemmoteltu ja keimaileva nainen keskuudessasi, joka nautinnonhalunsa ja ylellisyytensä tähden ei edes yrittänyt laskea jalkaansa maahan, katselee silloin karsaasti miestä, joka on hänen sylissään, ja poikaansa ja tytärtään

28:57  eikä suo heille jälkeläisiä, jotka tulevat hänen kohdustaan, eikä lapsia, jotka hän synnyttää, sillä kaiken muun puutteessa hän syö ne salaa itse siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon vihollisesi saattaa sinut porteissasi.

28:58  Jos et tarkasti noudata kaikkia tämän lain sanoja, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan, niin että pelkäät tätä kunniallista ja pelottavaa nimeä, Herraa, Jumalaasi,

28:59  niin Herra panee sinun ja jälkeläistesi kärsittäväksi ihmeenomaisia vaivoja, suuria ja pitkällisiä vaivoja, pahoja ja pitkällisiä sairauksia.

28:60  Hän kääntää sinua vastaan kaikki Egyptin taudit, joita sinä pelkäät, ja ne tarttuvat sinuun.

28:61  Kaikenlaisia muita sairauksia ja vaivoja, joista ei ole kirjoitettu tähän lain kirjaan, Herra nostattaa sinua vastaan, kunnes tuhoudut.

28:62  Teistä, jotka ennen olitte monilukuiset kuin taivaan tähdet, jää jäljelle ainoastaan vähäinen joukko, koska et kuullut Herran, Jumalasi, ääntä.

28:63  Niin kuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille hyvää ja antoi teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. Teidät temmataan irti maasta, jota menet ottamaan omaksesi.

28:64  Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita et tunne ja joita isäsi eivät tunteneet, puuta ja kiveä.

28:65  Niiden kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun.

28:66  Elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi.

28:67  Aamulla sinä sanot: 'Jospa olisi ilta!' ja illalla sanot: 'Jospa olisi aamu!' – sellaista pelkoa tunnet sydämessäsi, ja sellaisia näkyjä näet silmissäsi.

28:68  Herra vie sinut laivoilla takaisin Egyptiin samaa tietä, josta minä sanoin sinulle: 'Et ole sitä enää näkevä.' Siellä teitä kaupitellaan vihollisillenne orjiksi ja orjattariksi, mutta ostajaa ei ole."

28:69  Nämä ovat sen liiton sanat, jonka Herra käski Mooseksen tehdä israelilaisten kanssa Mooabin maassa, sen liiton lisäksi, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan Hoorebilla.

Chapter 29

29:1  Mooses kutsui kokoon koko Israelin ja sanoi heille: "Te olette nähneet kaiken, minkä Herra teki silmienne edessä Egyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maalleen,

29:2  ne suuret koettelemukset, jotka silmäsi näkivät, ne suuret tunnusteot ja ihmeet.

29:3  Mutta tähän päivään asti Herra ei vielä ole antanut teille sydäntä ymmärtääksenne ja silmiä nähdäksenne ja korvia kuullaksenne.

29:4  Kuljetin teitä erämaassa neljäkymmentä vuotta: teidän vaatteenne eivät kuluneet yltänne, eivätkä sandaalisi kuluneet jalassasi.

29:5  Leipää ette saaneet syödäksenne ettekä viiniä ja väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, Jumalanne.

29:6  Kun te tulitte tähän paikkaan, niin lähtivät Siihon, Hesbonin kuningas, ja Oog, Baasanin kuningas, sotimaan meitä vastaan, mutta me voitimme heidät.

29:7  Me valloitimme heidän maansa ja annoimme sen perintöosaksi ruubenilaisille, gaadilaisille ja toiselle puolelle Manassen sukukuntaa.

29:8  Noudattakaa siis tämän liiton sanoja ja täyttäkää ne menestyäksenne kaikessa, mitä teette.

29:9  Te seisotte tänä päivänä kaikki Herran, Jumalanne, edessä: päämiehenne, sukukuntanne, vanhimpanne ja päällysmiehenne, kaikki Israelin miehet,

29:10  teidän lapsenne ja vaimonne sekä muukalainen, joka on leirissäsi, jopa puunhakkaajasi ja vedenkantajasikin

29:11  käydäksenne Herran, Jumalanne, liittoon, siihen valaliittoon, jonka Herra, Jumalasi, tänä päivänä tekee kanssasi,

29:12  että hän tänä päivänä korottaisi sinut kansakseen ja tulisi Jumalaksesi, niin kuin hän on sinulle puhunut ja niin kuin hän on vannonut isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

29:13  Enkä minä tee tätä liittoa, tätä valaliittoa, ainoastaan teidän kanssanne,

29:14  vaan yhtä hyvin niiden kanssa, jotka tänä päivänä ovat tässä meidän kanssamme seisomassa Herran, Jumalamme, edessä kuin niidenkin kanssa, jotka eivät ole tänä päivänä tässä meidän kanssamme.

29:15  Sillä te tiedätte, kuinka asuimme Egyptin maassa ja kuinka kuljimme niiden kansojen keskitse, joiden kautta te olette kulkeneet.

29:16  Te näitte heidän iljetyksensä, ne puu-, kivi-, hopea- ja kultajumalat, jotka heillä on.

29:17  Älköön siis joukossanne olko ainoatakaan miestä tai naista, sukua tai sukukuntaa, jonka sydän tänä päivänä kääntyy pois Herrasta, Jumalastamme mennäkseen palvelemaan noiden kansojen jumalia. Älköön keskuudessanne olko juurta, josta kasvaa koiruohoa ja marunaa,

29:18  niin että, se joka kuulee tämän valan sanat, siunaisi itseään sydämessään sanoen: 'Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa.' Siten hän hukuttaisi kaiken, sekä kostean että kuivan maan.

29:19  Herra ei tahdo antaa hänelle anteeksi, vaan silloin suitsuaa Herran viha ja kiivaus sitä miestä vastaan, ja kaikki se kirous, joka on kirjoitettu tähän kirjaan, laskeutuu hänen päälleen, ja Herra pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta.

29:20  Herra erottaa hänet kaikista Israelin sukukunnista tuottaakseen hänelle onnettomuuden, kaikki ne kiroukset, jotka sisältyvät tähän lainkirjaan kirjoitettuun liittoon.

29:21  Tuleva sukupolvi, lapsenne, jotka nousevat teidän jälkeenne, ja vieras, joka tulee kaukaisesta maasta, kysyvät [syytä] nähdessään sen maan vaivat ja ne sairaudet, joilla Herra sitä rasittaa,

29:22  rikin ja suolan, kun koko maa on poltettu, niin ettei siihen kylvetä eikä se kasva eikä siitä nouse ruohonkortta, niin kuin oli silloin, kun Sodoma ja Gomorra, Adma ja Seboim hävitettiin, kun Herra vihassaan ja kiivastuksessaan hävitti ne.

29:23  Kaikki kansat kysyvät: 'Minkä tähden Herra on näin tehnyt tälle maalle? Mistä tämä hänen suuri vihansa hehku?'

29:24  Silloin vastataan: 'Siitä, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, liiton, jonka hän teki heidän kanssaan viedessään heidät pois Egyptin maasta,

29:25  ja menivät palvelemaan muita jumalia ja kumarsivat niitä, jumalia, joita eivät tunteneet ja joita hän ei ollut heidän osalleen jakanut –

29:26  siitä syttyi Herran viha tätä maata kohtaan, niin että hän antoi kohdata sitä kaiken sen kirouksen, joka on kirjoitettu tähän kirjaan.

29:27  Herra tempasi heidät irti heidän maastaan vihassa ja kiivastuksessa ja suuressa suuttumuksessa ja heitti heidät toiseen maahan, niin kuin nyt on tapahtunut.'

29:28  Se, mikä on salassa, on Herran, Jumalamme. Mutta mikä on ilmoitettu, on meitä ja lapsiamme varten ikuisesti, että pitäisimme kaikki tämän lain sanat."

Chapter 30

30:1  "Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, Jumalasi, on sinut karkottanut,

30:2  ja palaat Herran, Jumalasi, luo ja kuulet hänen ääntään kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja lapsesi, kaikessa, niin kuin minä tänä päivänä sinua käsken,

30:3  niin Herra, Jumalasi, kääntää kohtalosi ja armahtaa sinua. Herra, Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on hajottanut sinut.

30:4  Vaikka sinun karkotettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin.

30:5  Herra, Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka isäsi ovat omistaneet, ja otat sen omaksesi, ja hän tekee sinulle hyvää ja antaa sinun lisääntyä enemmän kuin isiesi.

30:6  Herra, Jumalasi, ympärileikkaa sydämesi ja jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi sinulle elämäksi.

30:7  Herra, Jumalasi, antaa kaikkien näiden kirousten kohdata vihollisiasi ja vihamiehiäsi, jotka sinua vainosivat.

30:8  Sinä kuulet jälleen Herran ääntä ja pidät kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.

30:9  Herra, Jumalasi, antaa sinulle hyvin runsaasti hyvää kaikissa kättesi töissä. Hän tekee hyvin runsaaksi kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän. Sillä niin kuin Herra iloitsi isistäsi, hän jälleen iloitsee sinusta, siitä, että hän tekee sinulle hyvää,

30:10  kun sinä kuulet Herran, Jumalasi, ääntä ja noudatat hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka ovat kirjoitetut tähän lain kirjaan, ja kun sinä palaat Herran, Jumalasi, luo kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.

30:11  Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana.

30:12  Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka nousisi puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että sen täyttäisimme?'

30:13  Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka menisi puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että sen täyttäisimme?'

30:14  Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.

30:15  Katso, minä panen tänä päivänä eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan,

30:16  kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitään ja noudattamaan hänen käskyjään, säädöksiään ja oikeuksiaan, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi.

30:17  Mutta jos sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä,

30:18  julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte. Te ette kauan elä siinä maassa, johon sinä menet Jordanin yli, ottamaan sen omaksesi.

30:19  Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitse elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.

30:20  Rakasta Herraa, Jumalaasi, kuule hänen ääntään ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on elämäsi ja pitkä ikäsi asuaksesi siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa."

Chapter 31

31:1  Sitten Mooses meni ja puhui kaikelle Israelille nämä sanat.

31:2  Hän sanoi heille: "Minä olen nyt sadan kahdenkymmenen vuoden vanha. En voi enää mennä ja tulla, ja Herra on sanonut minulle: 'Sinä et mene tämän Jordanin yli.'

31:3  Mutta Herra, Jumalasi, kulkee edelläsi. Hän tuhoaa nämä kansat tieltäsi, ja sinä lasket heidät valtasi alle. Joosua kulkee edelläsi, kuten Herra on puhunut.

31:4  Herra tekee heille, niin kuin hän teki Siihonille ja Oogille, tuhoamilleen amorilaisten kuninkaille, ja heidän maalleen.

31:5  Herra antaa heidät teille alttiiksi. Tehkää heille kaikessa sen käskyn mukaan, jonka olen teille käskenyt.

31:6  Olkaa lujat ja rohkeat. Älkää pelätkö älkääkä säikähtäkö heitä, sillä Herra, Jumalasi, käy itse sinun kanssasi. Hän ei jätä eikä hylkää sinua."

31:7  Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin läsnä ollessa: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isilleen vannotulla valalla on luvannut antaa heille. Sinä jaat sen heille perinnöksi.

31:8  Herra itse käy edelläsi. Hän on kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä arkaile."

31:9  Mooses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, leeviläisille, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.

31:10  Mooses käski heitä sanoen: "Joka seitsemäs vuosi, määrättynä aikana vapautusvuonna, lehtimajanjuhlassa,

31:11  kun koko Israel tulee Herran, Jumalasi, kasvojen eteen siinä paikassa, jonka hän valitsee, lue tämä laki koko Israelin läsnä ollessa, heidän kuultensa.

31:12  Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, Jumalaanne, ja tarkasti pitämään kaikki tämän lain sanat,

31:13  ja että heidän lapsensa, jotka eivät vielä sitä tunne, kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, Jumalaanne, niin kauan kuin elätte siinä maassa, johon menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne."

31:14  Herra sanoi Moosekselle: "Katso, lähestyy aika, jolloin sinun on kuoltava. Kutsu Joosua, ja asettukaa ilmestysmajaan, niin minä asetan hänet virkaansa." Niin Mooses ja Joosua menivät ja asettuivat ilmestysmajaan.

31:15  Niin Herra ilmestyi majassa pilvenpatsaassa, ja pilvenpatsas seisahtui majan ovelle.

31:16  Herra sanoi Moosekselle: "Katso, sinä käyt lepäämään isiesi luo. Silloin tämä kansa nousee ja lähtee haureudessa kulkemaan vieraiden jumalien perässä, joita palvellaan siinä maassa, johon se menee, ja hylkää minut ja rikkoo liiton, jonka minä olen tehnyt sen kanssa.

31:17  Sinä päivänä minun vihani syttyy sitä vastaan, ja minä hylkään heidät ja peitän kasvoni heiltä, niin että he joutuvat tuhon omiksi, ja suuret onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat sitä. Sinä päivänä se sanoo: 'Eivätkö nämä onnettomuudet ole kohdanneet minua sen tähden, ettei minun Jumalani ole keskuudessani?'

31:18  Mutta sinä päivänä minä kokonaan peitän kasvoni kaiken sen pahan tähden, mitä he ovat tehneet, kun ovat kääntyneet muiden jumalien puoleen.

31:19  Kirjoittakaa nyt itsellenne tämä virsi. Opeta se israelilaisille ja pane se heidän suuhunsa, että tämä laulu olisi minulle todistajana israelilaisia vastaan.

31:20  Sillä minä vien heidät siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen luvannut heidän isilleen, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, ja he syövät ja tulevat ravituiksi ja lihaviksi. Mutta he kääntyvät muiden jumalien puoleen ja palvelevat niitä ja pitävät pilkkanaan minua ja rikkovat liittoni.

31:21  Kun suuret onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat heitä, tämä laulu on oleva todistajana heitä vastaan, eikä se unohdu heidän jälkeläistensä suusta. Sillä minä tiedän heidän aikeensa, joita he hautovat jo ennen kuin minä olen vienyt heidät siihen maahan, josta minä olen valan vannonut."

31:22  Mooses kirjoitti tämän laulun sinä päivänä ja opetti sen israelilaisille.

31:23  Hän asetti virkaan Joosuan, Nuunin pojan, ja [Herra] sanoi: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen heille luvannut, ja minä olen kanssasi."

31:24  Kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan tämän lain sanat alusta loppuun asti,

31:25  hän käski leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, sanoen:

31:26  "Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, Jumalanne, liitonarkin viereen, olemaan siellä todistajana sinua vastaan.

31:27  Sillä minä tunnen sinun tottelemattomuutesi ja uppiniskaisuutesi. Katso, minun vielä eläessäni teidän kanssanne te olette niskoitelleet Herraa vastaan, saati sitten kuoltuani!

31:28  Kootkaa luokseni kaikki sukukuntienne vanhimmat sekä päällysmiehenne, että minä heidän kuultensa puhuisin nämä sanat ja ottaisin taivaan ja maan todistajiksi heitä vastaan.

31:29  Sillä minä tiedän, että te minun kuoltuani vaellatte kelvottomasti ja poikkeatte siltä tieltä, jota minä käskin teidän vaeltaa. Sen tähden on onnettomuus kohtaava teitä aikojen lopulla, kun te teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitatte hänet kättenne teoilla."

31:30  Sitten Mooses lausui koko Israelin seurakunnan kuullen tämän virren sanat alusta loppuun asti:

Chapter 32

32:1  "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa suuni sanat!

32:2  Sateena pisaroikoon opetukseni, kasteena valukoon puheeni kuin vihma vihannalle, kuin sadekuuro ruohikolle.

32:3  Sillä minä julistan Herran nimeä. Antakaa kunnia meidän Jumalallemme.

32:4  Hän on kallio. Täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

32:5  Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiaan, vaan häpeäpilkku – tuo nurja ja kiero sukupolvi!

32:6  Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.

32:7  Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhoilta, niin he sen sinulle sanovat.

32:8  Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.

32:9  Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.

32:10  Erämaasta hän löysi sen, autiosta, ulvovasta korvesta. Hän otti sen suojaansa ja hoitoonsa ja varjeli sitä kuin silmäteräänsä.

32:11  Niin kuin kotka kiihottaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti sen luokseen ja kantoi sitä sulillaan.

32:12  Herra yksin johdatti sitä, eikä hänen kanssaan ollut ketään vierasta jumalaa.

32:13  Hän kuljetti sen maan kukkuloiden yli ja ruokki sitä pellon antimilla. Hän antoi sen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.

32:14  Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsojen ja pässien rasvaa, Baasanin härkiä ja vuohipukkeja ja parasta vehnän ydintä. Sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.

32:15  Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin se hylkäsi Jumalan, joka oli sen tehnyt, ja halveksui pelastuksensa kalliota.

32:16  He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan. He vihoittivat hänet kauhistuksillaan.

32:17  He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista isänne eivät tienneet.

32:18  Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut. Sinä unohdit Jumalan, joka antoi sinulle elämän.

32:19  Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.

32:20  Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on. Sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.

32:21  He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät ole jumalia, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillaan. Niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa. Vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.

32:22  Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa helvetin syvyyksiin saakka. Se kuluttaa maan kasvuineen ja polttaa vuorten perustukset.

32:23  Minä kasaan onnettomuuksia heidän päälleen, kaikki nuoleni minä ammun heihin.

32:24  He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen. Minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn.

32:25  Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitsyen, sekä imeväisen että harmaapään.

32:26  Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',

32:27  jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt.'

32:28  Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä.

32:29  Jos he olisivat viisaita, he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä on heidän loppunsa.

32:30  Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!

32:31  Sillä heidän kallionsa ei ole kuin meidän kalliomme. Niin vihollisemmekin päättelevät.

32:32  Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa. Se on kotoisin Gomorran viinitarhoista. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.

32:33  Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheaa myrkkyä.

32:34  Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna aitoissani?

32:35  Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja se, mikä heitä odottaa, tulee rientäen.

32:36  Sillä Herra hankkii oikeuden kansalleen ja armahtaa palvelijoitaan. Hän näet näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.

32:37  Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat,

32:38  missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot he auttamaan teitä, olkoot he teidän suojananne.

32:39  Katsokaa nyt, että minä, minä se olen, eikä yhtään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan. Eikä ole ketään, joka pelastaisi minun käsistäni.

32:40  Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä terotan miekkani salaman,

32:41  kun minun käteni ryhtyy pitämään tuomiota, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä –

32:42  ja minun miekkani syö lihaa – surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

32:43  Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren. Hän antaa koston kohdata vastustajiaan ja toimittaa sovituksen maalleen, kansalleen."

32:44  Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika.

32:45  Kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille,

32:46  hän sanoi heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkasti täyttämään kaikki tämän lain sanat.

32:47  Sillä se ei ole turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne. Sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne."

32:48  Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen:

32:49  "Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.

32:50  Sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi luo, niin kuin veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa luo,

32:51  koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä.

32:52  Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."

Chapter 33

33:1  Tämä on se siunaus, jolla Jumalan mies Mooses siunasi israelilaiset ennen kuolemaansa.

33:2  Hän sanoi: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille. Hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta. Hänen oikealla puolellaan liekehti lain tuli.

33:3  Hän rakastaa kansoja. Kaikki niiden pyhät ovat kädessäsi. He asettuvat jalkojesi juureen, ottavat oppia sanoistasi.

33:4  Mooses antoi meille lain, perintönä Jaakobin seurakunnalle.

33:5  Herra tuli kuninkaaksi Jesurunissa, kun kansan päämiehet kokoontuivat, kaikki Israelin sukukunnat.

33:6  Ruuben eläköön, älköön hän kuolko, mutta vähäiseksi jääköön hänen miestensä joukko."

33:7  Tämän hän sanoi Juudasta: "Kuule, Herra, Juudan huuto ja tuo hänet kansansa luo. Hän taisteli sen puolesta käsillään. Ole sinä apuna hänen vihollisiaan vastaan."

33:8  Leevistä hän sanoi: "Sinun tummimisi ja uurimisi olkoot hurskaasi omat, sen miehen, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä riitelit Meriban veden luona,

33:9  joka sanoi isästään ja äidistään: 'Minä en heitä nähnyt', ja joka ei tunnustanut veljiään omikseen eikä tuntenut omia lapsiaan. Sillä he noudattivat sinun sanaasi ja pysyivät liitossasi.

33:10  He opettavat säädöksesi Jaakobille ja Israelille lakisi. He panevat suitsutusta eteesi ja kokonaisuhreja alttarillesi.

33:11  Siunaa, Herra, hänen voimansa, ja olkoon hänen kättensä työ sinulle otollinen. Ruhjo hänen vastustajiensa lanteet ja hänen vihamiehensä niin, etteivät he enää nouse."

33:12  Benjaminista hän sanoi: "Herran rakkaana hän asuu hänen turvissaan. Herra suojelee häntä aina ja asuu hänen kukkuloittensa välissä."

33:13  Joosefista hän sanoi: "Herra siunatkoon hänen maansa kalleimmalla, kasteella, joka tulee taivaasta, kalleimmalla, mikä tulee syvyydestä alhaalta,

33:14  kalleimmalla, minkä aurinko antaa, kalleimmalla, minkä kuun vaiheet tuottavat,

33:15  kalleimmalla, mikä tulee ikivuorten huipuilta, kalleimmalla, mikä tulee ikikukkuloilta,

33:16  kalleimmalla, minkä maa kasvaa, ja kaikella, mitä siinä on, ja mielisuosiollaan, hän, joka pensaassa asui. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, hänen päälaelleen, hänen, joka on ruhtinas veljiensä joukossa.

33:17  Uljas on hänen härkiensä esikoinen, sen sarvet ovat kuin re'eem-eläimen sarvet. Niillä se puskee kumoon kansat, kaikki tyynni maan ääriin asti. Sellaisia ovat Efraimin kymmenet tuhannet, sellaisia Manassen tuhannet."

33:18  Sebulonista hän sanoi: "Iloitse, Sebulon, kun liikkeelle lähdet, ja sinä, Isaskar, majoissasi.

33:19  He kutsuvat kansoja vuorelleen, siellä he uhraavat oikeita uhreja. Sillä he imevät merten rikkauden ja hiekkaan kätketyt aarteet."

33:20  Gaadista hän sanoi: "Kiitetty olkoon hän, joka on niin laajentanut Gaadin. Kuin naarasleijona hän asettuu leposijaansa ja raatelee sekä käsivarren että päälaen.

33:21  Hän katsoi itselleen parhaan osan maata, sillä siellä oli hänelle johtajan osa varattu. Mutta hän tuli kansan päämiesten kanssa, pani toimeen Herran vanhurskauden ja hänen tuomionsa yhdessä muun Israelin kanssa."

33:22  Daanista hän sanoi: "Daan on nuori leijona, joka syöksyy esiin Baasanista."

33:23  Naftalista hän sanoi: "Naftali on kylläinen mielisuosiosta ja täynnä Herran siunausta. Lännen ja etelän hän ottakoon omakseen."

33:24  Asserista hän sanoi: "Siunattu olkoon Asser poikien joukossa. Olkoon hän veljiensä lemmikki, ja kastakoon hän jalkansa öljyyn.

33:25  Rautaa ja vaskea olkoot salpasi, ja niin kuin sinun päiväsi, niin olkoon voimasikin.

33:26  Ei kukaan ole kuin Jesurunin Jumala, joka kulkee taivasten yli sinun apunasi ja korkeudessaan pilvien yltä.

33:27  Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkotti viholliset tieltäsi, hän sanoi: 'Hävitä!'

33:28  Näin Israel asuu turvassa, Jaakobin lähde erillään viljan ja viinin maassa, jonka taivaskin pisaroi kastetta.

33:29  Autuas olet sinä, Israel! Kukapa on sinun vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa, hän, joka on kilpesi ja suojasi, miekkasi ja korkeutesi. Vihollisesi mielistelevät sinua, ja sinä astelet heidän kukkuloillaan."

Chapter 34

34:1  Mooses nousi Mooabin arolta Nebon vuorelle, Pisgan huipulle, vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin Daaniin asti,

34:2  koko Naftalin, Efraimin ja Manassen maan, koko Juudan maan aina Länsimereen asti,

34:3  Etelämaan sekä Lakeuden, se on Jerikon, Palmukaupungin, laakson, aina Sooariin asti.

34:4  Herra sanoi hänelle: "Tämä on se maa, jonka minä valalla vannoen olen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen.' Minä olen nyt antanut sinun omin silmin nähdä sen, mutta sinne sinä et mene."

34:5  Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan.

34:6  Hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti.

34:7  Mooses oli kuollessaan sadan kahdenkymmenen vuoden vanha, mutta hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut.

34:8  Israelilaiset itkivät Moosesta Mooabin arolla kolmekymmentä päivää. Sitten päättyi Mooseksen muistoksi vietetty itku- ja suruaika.

34:9  Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt.

34:10  Mutta Israelissa ei enää noussut yhtään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin,

34:11  ei ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, kuin hän Herran lähettämänä teki Egyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen, koko hänen maalleen,

34:12  ei ketään, jolla olisi ollut niin väkevä käsi ja joka olisi tehnyt niin suuria, pelättäviä tekoja, kuin hän teki koko Israelin silmien edessä.