FinSTLK2017 - Acts

Chapter 1

1:1  Ensimmäisessä puheessani kirjoitin, oi Teofilos, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,

1:2  siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, hänen annettuaan Pyhän Hengen kautta käskyn apostoleille, jotka hän oli valinnut,

1:3  ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen monin kiistattomin todistein osoitti elävänsä ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.

1:4  Kun hän oli yhdessä heidän kanssaan, hän käski heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka kuulitte minulta.

1:5  Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näiden päivien jälkeen."

1:6  Ollessaan koolla he kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla rakennat jälleen Israelille valtakunnan?"

1:7  Hän sanoi heille: "Teidän asianne ei ole tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä on omassa vallassaan asettanut,

1:8  vaan saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee päällenne, ja tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa, Samariassa ja aina maan ääriin saakka."

1:9  Kun hän oli tämän sanonut, hänet kohotettiin ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.

1:10  Kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, katso, heidän luonaan seisoi kaksi miestä valkoisissa vaatteissa.

1:11  Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin näitte hänen taivaaseen menevän."

1:12  Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä.

1:13  Kun he olivat tulleet kaupunkiin, he menivät siihen yläsaliin, jossa he oleskelivat: Pietari, Johannes, Jaakob, Andreas, ja Filippos, Tuomas, Bartolomeos, Matteus ja Jaakob Alfeoksen poika, Simon, kiivailija, ja Juuda Jaakobin poika.

1:14  Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa ja anomisessa naisten kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa.

1:15  Niinä päivinä Pietari nousi opetuslasten keskellä, kun oli väkeä koolla noin sadan kahdenkymmenen nimen joukko, ja sanoi:

1:16  "Miehet, veljet, sen Raamatun sanan piti käydä toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaksesta, joka rupesi Jeesuksen kiinniottajien oppaaksi.

1:17  Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran.

1:18  Hän hankki itselleen pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja halkesi keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos.

1:19  Se tuli kaikkien Jerusalemin asukkaiden tietoon, ja niin peltoa kutsutaan heidän omalla kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi.

1:20  Sillä Psalmien kirjassa on kirjoitettuna: 'Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä olko asukasta', ja: 'Ottakoon toinen [mies] hänen kaitsijantoimensa.'

1:21  Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet kanssamme koko sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisään ja ulos luonamme,

1:22  Johanneksen kasteesta alkaen siihen päivään asti, jona hänet otettiin meiltä ylös, tulla yhdeksi hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."

1:23  He panivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota sanottiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi, ja Mattiaan.

1:24  He rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sinä, joka tunnet kaikkien sydämet, osoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut

1:25  ottamaan sen osan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas luopui mennäkseen omaan paikkaansa."

1:26  He heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon.

Chapter 2

2:1  Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yksimielisesti yhdessä.

2:2  Silloin tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt kova tuulenpuuska, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat.

2:3  He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle.

2:4  He tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

2:5  Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääviä miehiä, kaikista kansoista, mitä taivaan alla on.

2:6  Kun tämä ääni kuului, kokoontui paljon kansaa. He olivat ihmeissään, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltään.

2:7  He hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?

2:8  Kuinka me kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?

2:9  Me parttilaiset, meedialaiset, eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa,

2:10  Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja me, jotka olemme Libyasta Kyrenen seudulta, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset,

2:11  kreetalaiset ja arabialaiset, kuulemme heidän puhuvan meidän kielillämme Jumalan suuria tekoja."

2:12  He olivat kaikki aivan ihmeissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toiselleen: "Mitä tämä oikein on?"

2:13  Mutta toiset sanoivat pilkaten: "He ovat täynnä makeaa viiniä."

2:14  Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvat, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa sanani korviinne.

2:15  Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te oletatte, sillä nyt on vasta kolmas tunti päivästä,

2:16  vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:

2:17  'Tapahtuu viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksivat.

2:18  Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat.

2:19  Annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta, tulta ja savupatsaita.

2:20  Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.

2:21  Tapahtuu, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'

2:22  Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla, ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttaan teki teidän keskellänne, kuten itse tiedätte,

2:23  hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan säätämän päätöksen ja edeltätietämisen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulasitte ristiin ja tapoitte.

2:24  Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, koska ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää hänet.

2:25  Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Näen alati Herran edessäni, sillä hän on oikealla puolellani, etten horjahtaisi.

2:26  Sen tähden sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös ruumiini on lepäävä toivossa,

2:27  sillä sinä et hylkää sieluani kuolemaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.

2:28  Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.'

2:29  Miehet, veljet, on lupa sanoa rohkeasti teille kantaisä Daavidista, että hän on sekä kuollut että haudattu, onhan hänen hautansa keskuudessamme vielä tänäkin päivänä.

2:30  Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli luvannut hänelle valalla vannoen herättävänsä Kristuksen hänen lanteittensa hedelmästä lihan mukaan istumaan hänen valtaistuimelleen,

2:31  hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei hänen sieluaan jätetä kuoleman valtaan eikä hänen ruumiinsa näe katoavaisuutta.

2:32  Tämän Jeesuksen Jumala on nostanut kuolleista, minkä todistajia me kaikki olemme.

2:33  Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on saanut Pyhän Hengen lupauksen Isältä, hän on vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette.

2:34  Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,

2:35  kunnes panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.'

2:36  Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

2:37  Tämän kuultuaan he saivat piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?"

2:38  Pietari sanoi heille: "Muuttakaa mielenne ja tulkoon jokainen teistä kastetuksi Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin saatte Pyhän Hengen lahjan.

2:39  Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu, myös kaikille kaukana oleville, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

2:40  Monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti ja kehotti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta."

2:41  Ne, jotka nyt ottivat ilolla hänen sanansa vastaan, kastettiin, ja heitä tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta sielua.

2:42  He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

2:43  Jokaiselle sielulle tuli pelko. Monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.

2:44  Kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,

2:45  myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.

2:46  He olivat joka päivä yksimielisesti temppelissä, mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,

2:47  kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Herra lisäsi joka päivä pelastuneita seurakuntaan.

Chapter 3

3:1  Pietari ja Johannes menivät yhdessä temppeliin yhdeksännellä tunnilla, rukoushetkellä.

3:2  Silloin kannettiin sinne erästä miestä, joka oli ollut rampa äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat temppelin niin sanotun Kauniin portin pieleen anomaan almua temppeliin meneviltä.

3:3  Nähdessään Pietarin ja Johanneksen menevän temppeliin, hän pyysi heiltä almua.

3:4  Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin."

3:5  Hän katsoi heitä tarkasti odottaen saavansa heiltä jotakin.

3:6  Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta annan sinulle sitä, mitä minulla on: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja kävele."

3:7  Hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös. Heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat,

3:8  ja hän hyppäsi pystyyn, seisoi ja käveli. Hän meni heidän kanssaan temppeliin, kävellen, hypellen ja ylistäen Jumalaa.

3:9  Kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa.

3:10  He tunsivat hänet siksi, joka oli istunut almuja saadakseen temppelin Kauniin portin pielessä ja olivat täynnä hämmästystä ja ihmetystä siitä, mitä hänelle oli tapahtunut.

3:11  Kun parannettu rampa pysytteli yhä Pietarin ja Johanneksen seurassa, kaikki kansa riensi hämmästyksen vallassa heidän luokseen niin sanottuun Salomon pylväskäytävään.

3:12  Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mitä tätä ihmettelette, tai mitä meitä katselette, ikään kuin omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.

3:13  Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli tuominnut hänet vapautettavaksi.

3:14  Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies,

3:15  mutta elämän ruhtinaan te tapoitte. Hänet Jumala on herättänyt kuolleista, minkä todistajia me olemme.

3:16  Uskon turvautuessa hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.

3:17  Nyt, veljet, tiedän, että olette tietämättömyydestä tehneet sen, kuten hallitusmiehennekin.

3:18  Mutta Jumala on näin täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettojen suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa oli kärsivä.

3:19  Muuttakaa siis mielenne ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

3:20  että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltä julistettu, Kristuksen Jeesuksen.

3:21  Hänen piti ottaa taivas haltuunsa niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen asetetaan kohdalleen, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhien profeettojensa suun kautta.

3:22  Sillä Mooses on sanonut isille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta. Kuulkaa häntä kaikessa, mitä hän teille puhuu.

3:23  On tapahtuva, että jokainen, joka ei kuule sitä Profeettaa, hävitetään kansasta.'

3:24  Kaikki profeetat Samuelista alkaen ja hänen jälkeensä, jotka ovat puhuneet, ovat myös ennustaneet näitä päiviä.

3:25  Te olette profeettojen ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isillemme sanoen Aabrahamille: 'Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat.'

3:26  Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä kääntyessänne kukin pois pahuudestanne."

Chapter 4

4:1  Mutta heidän puhuessaan kansalle astuivat papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä,

4:2  närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista,

4:3  he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankilaan seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ilta.

4:4  Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku oli noin viisituhatta.

4:5  Seuraavana päivänä tapahtui, että heidän hallitusmiehensä, vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa,

4:6  myös ylipappi Hannas sekä Kaifas, Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylipapillista sukua.

4:7  He asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimessä te tämän teitte?"

4:8  Silloin Pietari täytettynä Pyhällä Hengellä sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!

4:9  Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä teosta ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,

4:10  olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala herätti kuolleista, hänen nimessään tämä seisoo terveenä edessänne.

4:11  Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, ja joka on tullut kulmakiveksi',

4:12  eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä taivaan alla ei ole muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitää pelastua."

4:13  Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät. He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.

4:14  Nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssaan he eivät voineet sanoa mitään vastaan,

4:15  vaan käskettyään heidän astua ulos Neuvostosta he neuvottelivat keskenään

4:16  ja sanoivat: "Mitä teemme näille miehille? Sillä se, että heidän kauttaan on tapahtunut ilmeinen ihme, on kaikille Jerusalemin asukkaille selviö, emmekä voi kieltää sitä.

4:17  Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, kieltäkäämme ankarasti heitä enää puhumasta tässä nimessä yhdellekään ihmiselle."

4:18  He kutsuivat heidät ja kielsivät heitä puhumasta ja opettamasta mitään Jeesuksen nimessä.

4:19  Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Arvioikaa itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa,

4:20  mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."

4:21  He uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä oli tapahtunut.

4:22  Sillä mies, jossa tämä parantumisen ihme oli tapahtunut, oli jo yli neljäkymmentävuotias.

4:23  Päästyään vapaiksi he menivät omiensa luo ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat sanoneet heille.

4:24  Sen kuultuaan he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Valtias, sinä, joka olet tehnyt taivaan, maan ja meren sekä kaikki, mitä niissä on!

4:25  Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, Daavidin, palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

4:26  Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan.'

4:27  Sillä totisesti, sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, kokoontuivat sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanoiden ja Israelin sukukuntien kanssa,

4:28  tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli nähnyt edeltä tapahtuvan.

4:29  Nyt, Herra, katso heidän uhkauksiaan ja anna palvelijoittesi kaikella rohkeudella puhua sanaasi

4:30  ja ojenna kätesi, että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta."

4:31  Kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.

4:32  Uskovien suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan heistä ei sanonut omakseen mitään, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.

4:33  Apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heidän kaikkien päällä.

4:34  Heidän joukossaan ei ollut myöskään ketään puutteenalaista, sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan

4:35  ja panivat apostolien jalkojen juureen. Jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi.

4:36  Niinpä Jooses, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi – se on käännettynä: lohduttaja – leeviläinen, syntyisin Kyprokselta,

4:37  myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.

Chapter 5

5:1  Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, myi maatilan yhdessä vaimonsa Safiran kanssa,

5:2  ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja toi siitä osan ja pani apostolien jalkojen juureen.

5:3  Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi saatana on täyttänyt sydämesi, niin että valehtelit Pyhälle Hengelle ja kätkit osan tilan hinnasta?

5:4  Eikö se ollut omasi, ja eikö sen myynnistä saatu hintakin ollut vallassasi? Miksi päätit sydämessäsi tehdä tämän? Et ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle."

5:5  Kun Ananias kuuli nämä sanat, hän kaatui maahan ja heitti henkensä. Suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.

5:6  Nuoret miehet nousivat, peittivät hänet, kantoivat pois ja hautasivat.

5:7  Noin kolmen tunnin kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään tietämättä, mitä oli tapahtunut.

5:8  Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, siihen hintaan."

5:9  Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yhdessä päättäneet kiusata Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat pois sinutkin."

5:10  Hän kaatui heti hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä. Kun nuorukaiset tulivat sisään, he löysivät hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.

5:11  Suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.

5:12  Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monta tunnustekoa ja ihmettä, ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.

5:13  Muista kukaan ei uskaltanut liittyä heihin, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.

5:14  Yhä enemmän tuli lisää Herraan uskovia, suuret joukot sekä miehiä että naisia.

5:15  Sen tähden kannettiin sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin tullessa edes hänen varjonsa osuisi johonkuhun heistä.

5:16  Ympärillä olevista kaupungeista tuli Jerusalemiin paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki tulivat parannetuiksi.

5:17  Ylipappi nousi ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen

5:18  ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankilaan.

5:19  Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet, vei heidät ulos ja sanoi:

5:20  "Menkää, astukaa esiin ja puhukaa temppelissä kansalle kaikki tämän elämän sanat."

5:21  Sen kuultuaan he menivät päivän koittaessa temppeliin ja opettivat. Ylipappi saapui ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja he kutsuivat koolle Neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen, ja lähettivät hakemaan heitä vankilasta.

5:22  Mutta kun palvelijat tulivat vankilaan, he eivät löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat

5:23  sanoen: "Havaitsimme tosin, että vankila oli hyvin tarkasti suljettu ja että vartijat seisoivat ovien edessä, mutta kun avasimme, emme löytäneet sisältä ketään."

5:24  Kun ylipappi, temppelivartioston päällikkö ja muut korkeat papit kuulivat nämä sanat, he ihmettelivät, mitä tämä merkitsi.

5:25  Joku tuli ja kertoi heille sanoen: "Katso, miehet, jotka panitte vankilaan, seisovat temppelissä ja opettavat kansaa."

5:26  Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijoiden kanssa ja nouti heidät, ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa kivittäisi heidät.

5:27  He toivat heidät ja asettivat Neuvoston eteen, ja ylipappi kuulusteli heitä

5:28  ja sanoi: "Olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen. Mutta katso, olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa päällemme tämän miehen veren."

5:29  Mutta Pietari ja apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

5:30  Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.

5:31  Hänet Jumala on oikealla kädellään korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi antamaan Israelille mielenmuutosta ja syntien anteeksiantamusta.

5:32  Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."

5:33  Kun he sen kuulivat, se viilsi heidän sydäntään, ja he tahtoivat tappaa heidät.

5:34  Mutta Neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä apostolit vähäksi aikaa ulos.

5:35  Hän sanoi Neuvostolle: "Israelin miehet, varokaa, mitä aiotte tehdä näille miehille.

5:36  Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä. Hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen liittyneet, hajotettiin, ja asia raukesi.

5:37  Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolelleen. Hänetkin hävitettiin, ja kaikki, jotka olivat liittyneet häneen, hajotettiin.

5:38  Nyt sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos näet tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, se raukeaa,

5:39  mutta jos se on Jumalasta, ette voi kukistaa heitä, ettei teitä havaittaisi sotiviksi Jumalaa vastaan."

5:40  He noudattivat hänen neuvoaan. He kutsuivat apostolit sisään, ruoskivat heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.

5:41  He lähtivät pois Neuvostosta iloissaan siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häväistystä hänen nimensä tähden.

5:42  Eivätkä he lakanneet opettamasta joka päivä temppelissä ja kodeissa ja julistamasta evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.

Chapter 6

6:1  Niinä päivinä, kun opetuslasten lukumäärä kasvoi, syntyi hellenisteissä nurinaa heprealaisia vastaan siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä palvelussa.

6:2  Ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole sopivaa, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta.

6:3  Valitkaa sen tähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat täynnä Henkeä ja viisautta, niin asetamme heidät tähän tarpeeseen.

6:4  Mutta me tahdomme omistautua rukoukseen ja sanan palveluun."

6:5  Se puhe oli koko joukon mieleen. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen,

6:6  ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.

6:7  Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Suuri joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.

6:8  Stefanos, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.

6:9  Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogasta sekä niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, väittelemään Stefanoksen kanssa,

6:10  mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja Henkeä vastaan, jolla hän puhui.

6:11  Silloin he hankkivat salaa miehiä sanomaan: "Olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan."

6:12  He yllyttivät kansan vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat hänet mukaansa ja veivät Neuvoston eteen.

6:13  He toivat esiin vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies ei lakkaa puhumasta pilkkapuheita tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan,

6:14  sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut."

6:15  Kaikki, jotka istuivat Neuvostossa, loivat katseensa häneen, ja näkivät, että hänen kasvonsa olivat kuin enkelin kasvot.

Chapter 7

7:1  Ylipappi sanoi: "Onko asia niin?"

7:2  Stefanos sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennen kuin hän oli asettunut asumaan Harraniin,

7:3  ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka sinulle osoitan.'

7:4  Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Kun hänen isänsä oli kuollut, Jumala siirsi hänet asumaan tähän maahan, jossa te nyt asutte.

7:5  Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan leveyttäkään, vaan lupasi Aabrahamin vielä ollessa lapseton antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä, kun hänellä ei ollut vielä lasta.

7:6  Jumala puhui näin: 'Hänen siemenensä tulee olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä heidät tehdään orjiksi ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta,

7:7  mutta sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä tuomitsen', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa.'

7:8  Hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton. Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille kaksitoista kantaisää.

7:9  Kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssaan

7:10  ja päästi hänet kaikista hänen ahdingoistaan. Hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä. Tämä asetti hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.

7:11  Mutta koko Egyptiin ja Kanaaniin tuli nälänhätä ja suuri ahdinko, eivätkä isämme saaneet mistään ruokaa.

7:12  Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan vehnää, hän lähetti isämme sinne ensimmäisen kerran.

7:13  Toisella kerralla Joosef teki itsensä tunnetuksi veljilleen, ja farao sai tietää Joosefin syntyperän.

7:14  Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä.

7:15  Jaakob meni Egyptiin. Sitten hän kuoli, ja myös isämme kuolivat,

7:16  ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Aabraham oli ostanut hopealla Hamorin pojilta Sikemissä.

7:17  Mutta sitä mukaa kun lähestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala oli luvannut valalla Aabrahamille, kansa kasvoi ja lisääntyi Egyptissä,

7:18  kunnes Egyptiä hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka ei tiennyt Joosefista.

7:19  Tämä kohteli kavalasti sukuamme ja sorti isiämme ja pani heidät jättämään heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.

7:20  Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa.

7:21  Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja kasvatti hänet pojakseen.

7:22  Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläiseen viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.

7:23  Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, nousi hänen sydämeensä ajatus mennä katsomaan veljiään israelilaisia.

7:24  Nähdessään eräälle heistä tehtävän vääryyttä hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen hengiltä.

7:25  Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen, mutta he eivät sitä ymmärtäneet.

7:26  Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luokseen heidän riidellessään ja yritti saada heitä sopimaan sanoen: 'Tehän olette veljiä, miehet, miksi teette vääryyttä toisillenne?'

7:27  Mutta se, joka teki vääryyttä lähimmäiselleen, työnsi hänet pois ja sanoi: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksemme ja tuomariksemme?

7:28  Aiotko tappaa minutkin, kuten tapoit eilen egyptiläisen?'

7:29  Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa.

7:30  Kun neljäkymmentä vuotta oli täynnä, hänelle ilmestyi Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä.

7:31  Kun Mooses näki sen, hän ihmetteli tätä näkyä. Kun hän meni katsomaan tarkemmin, kuului Herran ääni, joka sanoi:

7:32  'Minä olen isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala.' Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa sinne.

7:33  Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jaloistasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.

7:34  Olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja olen astunut alas vapauttamaan heidät. Nyt, tule tänne, lähetän sinut Egyptiin.'

7:35  Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kädellä, joka oli ilmestynyt hänelle orjantappurapensaassa.

7:36  Hän johdatti heidät sieltä pois tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa, Punaisella merellä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena.

7:37  Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan Jumala on herättävä teille veljienne joukosta, minun kaltaiseni. Häntä kuulkaa!'

7:38  Hän oli erämaassa seurakunnassa enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja isiemme kanssa. Hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.

7:39  Mutta häntä isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessään jälleen Egyptiin,

7:40  sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka kulkevat edellämme, sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.'

7:41  He tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä.

7:42  Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niin kuin on kirjoitettu Profeettojen kirjassa: 'Toitteko te minulle teurasuhreja ja muita uhreja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo?

7:43  Te kannoitte Molokin majaa ja Romfa-jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne? [Minä] siirrän teidät pois Babylonin toiselle puolelle.'

7:44  Todistuksen maja oli isillämme erämaassa, niin kuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen mallin mukaan, minkä Mooses oli nähnyt.

7:45  Isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, jonka he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkotti isiemme tieltä. Näin oli Daavidin päiviin asti.

7:46  Hän löysi armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle.

7:47  Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen.

7:48  Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä temppeleissä, sillä näin sanoo profeetta:

7:49  'Taivas on valtaistuimeni ja maa jalkojeni astinlauta. Millaisen huoneen minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani?

7:50  Eikö minun käteni ole tehnyt tätä kaikkea?'

7:51  Te niskurit ja sydämeltä ja korvilta ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – kuten teidän isänne, niin tekin.

7:52  Ketä profeetoista teidän isänne eivät vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te olette nyt tulleet,

7:53  te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet."

7:54  Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntään, ja he kiristelivät hampaitaan hänelle.

7:55  Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella

7:56  ja sanoi: "Katso, näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella."

7:57  He huusivat suurella äänellä, tukkivat korvansa, ryntäsivät kaikki yhdessä hänen kimppuunsa,

7:58  ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Todistajat riisuivat viittansa Saul-nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.

7:59  He kivittivät Stefanoksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"

7:60  Hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä pidätä heille tätä syntiä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois.

Chapter 8

8:1  Saul hyväksyi hänen surmaamisensa. Sinä päivänä tuli suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan. Kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntien, paitsi apostolit.

8:2  Muutamat jumalaapelkäävät miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.

8:3  Mutta Saul raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon, raastoi ulos miehiä ja naisia ja luovutti heitä vankilaan.

8:4  Ne, jotka olivat siis hajaantuneet, vaelsivat ja julistivat evankeliumin sanaa.

8:5  Filippos meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta.

8:6  Kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippos puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät tunnusteot, jotka hän teki.

8:7  Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät huutaen suurella äänellä, ja monia halvaantuneita ja rampoja parani.

8:8  Syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.

8:9  Mutta ennestään kaupungissa oli eräs mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri.

8:10  Hänen perässään kulkivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: "Tämä mies on suuri Jumalan voima."

8:11  He kulkivat hänen perässään sen tähden, että hän oli pitkän aikaa hämmästyttänyt heitä noituuksillaan.

8:12  Mutta kun he uskoivat Filipposta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, kastettiin sekä miehet että naiset.

8:13  Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuaan hän pysyi Filippoksen seurassa. Nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi.

8:14  Mutta kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen.

8:15  Tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestään, että he saisivat Pyhän Hengen,

8:16  sillä hän ei ollut vielä tullut yhdenkään heidän päälleen, vaan heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.

8:17  Silloin he panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

8:18  Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, hän toi heille rahaa

8:19  sanoen: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen."

8:20  Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi mukanasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.

8:21  Sinulla ei ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.

8:22  Muuta siis mielesi ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa – jos ehkä vielä sydämesi ajatus sinulle annetaan anteeksi.

8:23  Sillä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja sidottuna vääryyden siteisiin."

8:24  Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä olette sanoneet."

8:25  Kun he olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanaa, he vaelsivat kohti Jerusalemia ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.

8:26  Mutta Herran enkeli puhui Filippokselle sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio."

8:27  Hän nousi ja lähti. Katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja. Hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan

8:28  ja oli paluumatkalla. Hän istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajaa.

8:29  Henki sanoi Filippokselle: "Mene noiden vaunujen luo ja pysyttele lähellä niitä."

8:30  Filippos juoksi luo, kuuli hänen lukevan profeetta Jesajaa ja sanoi: "Ymmärräthän, mitä luet?"

8:31  Hän sanoi: "Kuinka voisin, ellei kukaan minua opasta?" Hän pyysi Filipposta nousemaan ja istumaan viereensä.

8:32  Kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niin kuin lammas hänet viedään teuraaksi, ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutaan avaa.

8:33  Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä."

8:34  Hoviherra vastasi Filippokselle sanoen: "Pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestään vai jostakusta toisesta?"

8:35  Filippos avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

8:36  Kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"

8:37  Mutta Filippos sanoi: "Jos sinä uskot kaikesta sydämestäsi, se tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: "Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."

8:38  Hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippos että hoviherra, ja hän kastoi hänet.

8:39  Kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippoksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt, ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

8:40  Mutta Filippos tavattiin Asdodissa. Hän julisti evankeliumia vaeltaen kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan.

Chapter 9

9:1  Mutta Saul puhisi yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylipapin luo

9:2  ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagogille, että keitä vain hän löytäisi sillä tiellä olevia, miehiä tai naisia, hän toisi heidät sidottuina Jerusalemiin.

9:3  Hänen ollessaan matkalla tapahtui, kun hän lähestyi Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillään.

9:4  Hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"

9:5  Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Työlästä sinun on potkia tutkainta vastaan.

9:6  Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tehdä."

9:7  Miehet, jotka matkustivat hänen kanssaan, seisoivat sanattomina: he kuulivat kyllä ääntä, mutta eivät nähneet ketään.

9:8  Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.

9:9  Hän oli kolme päivää näkemättä mitään, ei syönyt eikä juonut.

9:10  Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra."

9:11  Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudan talosta Saul-nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee.

9:12  Hän on nähnyt näyssä Ananias-nimisen miehen tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päälleen, että hän saisi näkönsä takaisin."

9:13  Mutta Ananias vastasi: "Herra, olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa.

9:14  Täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuutus vangita kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi."

9:15  Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene, sillä hän on minulle valittu työkalu kantamaan nimeäni pakanoiden, kuningasten ja Israelin lasten eteen.

9:16  Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsiä minun nimeni tähden."

9:17  Ananias meni, astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi takaisin ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä."

9:18  Heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän sai näkönsä, nousi ja hänet kastettiin.

9:19  Otettuaan ruokaa hän vahvistui. Hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa joitakin päiviä.

9:20  Heti hän saarnasi synagogissa Jeesusta, että hän on Jumalan Poika.

9:21  Mutta kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka huutavat avuksi tätä nimeä? Eikö hän ole tullut tänne viedäkseen heidät sidottuina ylipapeille?"

9:22  Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.

9:23  Sitten pitkän ajan kuluttua juutalaiset pitivät keskenään neuvottelun tappaakseen hänet.

9:24  Mutta heidän salahankkeensa tuli Saulin tietoon. He vartioivat porttejakin yötä päivää tappaakseen hänet.

9:25  Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet alas muurilta ja laskivat maahan isossa korissa.

9:26  Kun hän oli tullut Jerusalemiin, hän yritti liittyä opetuslapsiin, mutta he kaikki pelkäsivät häntä eivätkä uskoneet, että hän oli opetuslapsi.

9:27  Mutta Barnabas otti hänet turviinsa, vei hänet apostolien luo ja kertoi heille, kuinka Saul tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä.

9:28  Hän oli heidän keskuudessaan käyden sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julistaen rohkeasti Herran nimeä.

9:29  Hän puhui ja väitteli hellenistien kanssa, mutta he yrittivät tappaa hänet.

9:30  Kun veljet sen huomasivat, he veivät hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsoon.

9:31  Niin oli seurakunnilla koko Juudeassa, Galileassa ja Samariassa rauha rakentuen ja vaeltaen Herran pelossa sekä lisääntyen Pyhän Hengen lohduttavasta vaikutuksesta.

9:32  Tapahtui, että Pietari kiertäessään kaikkien luona tuli myös Lyddassa asuvien pyhien luo.

9:33  Siellä hän tapasi Aineas-nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvautunut.

9:34  Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut, nouse ja sijaa vuoteesi" ja heti hän nousi.

9:35  Kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet ja kääntyivät Herran luo.

9:36  Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä on käännettynä Dorkas. Hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja.

9:37  Tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli. He pesivät hänet ja panivat yläsaliin.

9:38  Koska Lydda oli lähellä Joppea, opetuslapset kuultuaan Pietarin olevan siellä lähettivät kaksi miestä hänen luokseen pyytämään: "Tule viipymättä luoksemme."

9:39  Pietari nousi ja meni heidän kanssaan. Sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luokseen itkien ja näyttäen hänelle paitoja ja vaatteita, joita Dorkas oli tehnyt ollessaan heidän kanssaan.

9:40  Mutta Pietari toimitti kaikki ulos, laskeutui polvilleen ja rukoili. Sitten hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan.

9:41  Pietari ojensi hänelle kätensä, nosti hänet seisomaan, kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä.

9:42  Tapahtuma tuli tietoon koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan.

9:43  Pietari viipyi Joppessa jonkin aikaa erään nahkuri Simonin luona.

Chapter 10

10:1  Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäällikkö niin sanotusta italialaisesta kohortista.

10:2  Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, kuten hänen koko perhekuntansakin. Hän antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.

10:3  Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä tunnilla päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Kornelius!"

10:4  Tämä loi katseensa häneen ja sanoi pelästyneenä: "Mikä on, herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistetuiksi Jumalan edessä.

10:5  Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota sanotaan Pietariksi.

10:6  Hän on majoittunut nahkuri Simonin luo, jonka talo on meren rannalla. Hän sanoo sinulle, mitä sinun tulee tehdä."

10:7  Kun enkeli, joka oli puhunut Korneliukselle, oli mennyt pois, tämä kutsui kaksi palvelijaansa ja erään hurskaan sotilaan niistä, jotka häntä palvelivat

10:8  ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät Joppeen.

10:9  Seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi noin kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.

10:10  Tapahtui, että hänen tuli nälkä, ja hän halusi syödä. Mutta ruokaa valmistettaessa hän joutui hurmoksiin.

10:11  Hän näki taivaan avoinna ja astian kuin suuren liinavaatteen tulevan alas. Liina oli neljästä kulmasta sidottu ja laskettiin alas maahan.

10:12  Siinä oli kaikkia maan nelijalkaisia eläimiä, matelijoita ja taivaan lintuja.

10:13  Silloin tuli ääni, joka sanoi hänelle: "Nouse, Pietari, teurasta ja syö."

10:14  Mutta Pietari sanoi: "En missään tapauksessa, Herra, sillä en ole koskaan syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista."

10:15  Taas ääni sanoi hänelle toisen kerran: "Sitä, minkä Jumala on puhdistanut, älä tee epäpyhäksi."

10:16  Tämä tapahtui kolme kertaa. Sitten liinavaate otettiin takaisin taivaaseen.

10:17  Mutta kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky merkitsi, katso, miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka olivat kyselleet Simonin taloa, seisoivat portilla.

10:18  He tiedustelivat kuuluvalla äänellä, oliko Simon, jota sanottiin Pietariksi, majoitettu sinne.

10:19  Mutta kun Pietari yhä pohti tuota näkyä, Henki sanoi hänelle: "Katso, kolme miestä etsii sinua.

10:20  Nouse nyt, mene alas ja lähde empimättä heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt."

10:21  Pietari meni alas miesten luo, jotka Kornelius oli lähettänyt hänen luokseen, ja sanoi: "Katso, minä olen se, jota te etsitte. Mitä varten olette tulleet?"

10:22  He sanoivat: "Sadanpäällikkö Kornelius, vanhurskas ja jumalaapelkäävä mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä saanut käskyn hakea sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavana."

10:23  Hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainaan. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta lähtivät hänen mukaansa.

10:24  Seuraavana päivänä he saapuivat Kesareaan. Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.

10:25  Tapahtui, kun Pietari oli astumassa sisään, että Kornelius meni häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan.

10:26  Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: "Nouse, minäkin olen ihminen."

10:27  Puhellen hänen kanssaan hän meni sisään ja tapasi monta koolle tulleina.

10:28  Hän sanoi heille: "Te tiedätte, että juutalainen mies ei saa seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen luokseen, mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.

10:29  Sen tähden kun minua haettiin, lähdin vastaansanomatta. Nyt kysyn: "Mitä varten olette minut hakeneet?"

10:30  Kornelius sanoi: "Neljä päivää sitten tälle tunnille asti paastosin ja rukoilin kodissani tällä yhdeksännellä tunnilla, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa

10:31  ja sanoi: 'Kornelius, rukouksesi on kuultu, ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.

10:32  Siis lähetä nyt [joku] Joppeen ja kutsu luoksesi Simon, jota sanotaan myös Pietariksi. Hän on majoittunut nahkuri Simonin taloon meren rannalle. Hän saapuu puhumaan sinulle.'

10:33  Sen tähden lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua."

10:34  Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön,

10:35  vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja noudattaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.

10:36  Te tiedätte sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra.

10:37  Se sana, joka alkoi Galileasta, on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi.

10:38  Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaeltaen ympäri teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet, sillä Jumala oli hänen kanssaan.

10:39  Me olemme sen kaiken todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.

10:40  Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,

10:41  ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista.

10:42  Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on määrännyt elävien ja kuolleiden tuomariksi.

10:43  Hänestä kaikki Profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa syntien anteeksiantamuksen hänen nimensä kautta."

10:44  Pietarin näitä vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka kuulivat puheen.

10:45  Kaikki ne uskovat, jotka olivat ympärileikattuja ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoidenkin päälle,

10:46  sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:

10:47  "Eihän kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen kuten mekin?"

10:48  Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä joitakin päiviä.

Chapter 11

11:1  Apostolit ja veljet kuulivat kaikkialla Juudeassa, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan.

11:2  Kun sitten Pietari tuli Jerusalemiin, ympärileikatut vastustivat häntä

11:3  sanoen: "Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssaan."

11:4  Niin Pietari selitti heille alusta alkaen asiat järjestyksessä ja sanoi:

11:5  "Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin. Silloin näin hurmoksissa näyn: Tuli alas astia kuin suuri liinavaate, joka laskettiin taivaasta neljästä kulmastaan, ja se tuli aivan minun eteeni.

11:6  Kun katsoin sitä tarkasti, näin siinä maan nelijalkaisia, petoja, matelijoita ja taivaan lintuja.

11:7  Kuulin myös äänen, joka sanoi minulle: 'Nouse, Pietari, teurasta ja syö.'

11:8  Mutta sanoin: 'En missään tapauksessa, Herra, sillä koskaan ei ole mitään epäpyhää eikä saastaista tullut suuhuni.'

11:9  Ääni taivaasta vastasi toistamiseen ja sanoi: 'Sitä, minkä Jumala on puhdistanut, älä sano epäpyhäksi.'

11:10  Tämä tapahtui kolme kertaa. Sitten kaikki vedettiin takaisin ylös taivaaseen.

11:11  Katso, samassa seisoi sen talon edessä, jossa olimme, kolme miestä, jotka oli lähetetty Kesareasta luokseni.

11:12  Niin Henki käski minun mennä epäröimättä heidän mukaansa. Myös nämä kuusi veljeä lähtivät kanssani, ja menimme sen miehen taloon.

11:13  Hän kertoi meille, kuinka hän oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan: 'Lähetä Joppeen hakemaan Simon, jota sanotaan Pietariksi.

11:14  Hän puhuu sinulle sanoja, joiden kautta pelastut, sinä ja koko perhekuntasi.'

11:15  Kun rupesin puhumaan, Pyhä Henki tuli heidän päälleen, niin kuin alussa meidänkin päällemme.

11:16  Silloin muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.'

11:17  Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä minä olin voidakseni estää Jumalaa?"

11:18  Tämän kuultuaan he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Jumala on siis antanut pakanoillekin mielenmuutoksen elämäksi."

11:19  Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanoksen tähden, vaelsivat ympäri Foinikiaan, Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille.

11:20  Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka tultuaan Antiokiaan puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.

11:21  Herran käsi oli heidän kanssaan, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.

11:22  Sitten sanoma heistä tuli Jerusalemin seurakunnan korviin, ja he lähettivät Barnabaan Antiokiaan.

11:23  Kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, hän iloitsi ja kehotti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa.

11:24  Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa, ja Herralle lisääntyi paljon kansaa.

11:25  Hän lähti Tarsoon etsimään Saulia, ja kun hän oli hänet löytänyt, hän toi hänet Antiokiaan.

11:26  Sitten he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja oli suuri joukko, joka sai heiltä opetusta. Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.

11:27  Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan.

11:28  Eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että tulee suuri nälänhätä koko maanpiiriin. Se tulikin Klaudiuksen aikana.

11:29  Opetuslapset päättivät kukin varojensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille.

11:30  Sen he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Saulin käden kautta.

Chapter 12

12:1  Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnasta kiinni kiduttaakseen heitä.

12:2  Hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen.

12:3  Kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, hän vangitutti lisäksi Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät.

12:4  Otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankilaan ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi tahtoen pääsiäisen jälkeen viedä hänet kansan eteen.

12:5  Pietaria pidettiin siis vankilassa, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestään.

12:6  Kun Herodes halusi tuoda hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui yöllä kahden sotamiehen välissä sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartijat vartioivat oven edessä vankilaa.

12:7  Katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, huoneessa loisti valo, enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: "Nouse nopeasti!" Ja kahleet putosivat hänen käsistään.

12:8  Sitten enkeli sanoi hänelle: "Vyöttäydy ja sido sandaalit jalkaasi." Hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: "Kiedo viitta yllesi ja seuraa minua."

12:9  Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan hän luuli näkevänsä näyn.

12:10  He kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin erästä katua. Yhtäkkiä enkeli erosi hänestä.

12:11  Kun Pietari tointui, hän sanoi: "Nyt totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti."

12:12  Päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota sanottiin Markukseksi. Siellä oli monta koolla rukoilemassa.

12:13  Kun Pietari koputti eteisen oveen, tuli siihen palvelustyttö, nimeltä Rode, ottamaan tulijasta selvää.

12:14  Tunnettuaan Pietarin äänen hän ei iloissaan avannut eteistä, vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portilla.

12:15  He sanoivat hänelle: "Sinä hourit." Mutta hän väitti asian niin olevan. He sanoivat: "Se on hänen enkelinsä."

12:16  Mutta Pietari koputti yhä. Kun he avasivat, he näkivät hänet ja hämmästyivät.

12:17  Hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankilasta, ja sanoi: "Ilmoittakaa tämä Jaakobille ja veljille." Hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan.

12:18  Mutta kun päivä koitti, tuli sotilaille kova hätä siitä, mihin Pietari oli joutunut.

12:19  Kun Herodes oli haettanut häntä eikä löytänyt, hän tutki vartijoita ja käski viedä heidät pois. Hän meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siellä.

12:20  Herodes oli suuresti vihoissaan tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luokseen, ja suostuteltuaan puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa, sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta.

12:21  Herodes pukeutui määrättynä päivänä kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille virallisen puheen.

12:22  Mutta kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!"

12:23  Mutta heti häntä löi Herran enkeli, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle, ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä.

12:24  Mutta Jumalan sana kasvoi ja levisi.

12:25  Barnabas ja Saul palasivat Jerusalemista toimitettuaan avustustehtävän ja toivat sieltä mukanaan myös Johanneksen, jota sanottiin Markukseksi.

Chapter 13

13:1  Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota sanottiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saul.

13:2  Heidän toimittaessaan palvelusvirkaansa Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saul siihen työhön, johon olen heidät kutsunut."

13:3  Silloin he paastosivat, rukoilivat, panivat kätensä heidän päälleen ja laskivat heidät menemään.

13:4  Pyhän Hengen lähettäminä he menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyprokselle.

13:5  Tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes, palvelijana.

13:6  Kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, he tapasivat erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus.

13:7  Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luokseen Barnabaan ja Saulin pyrkien kuulemaan Jumalan sanaa.

13:8  Mutta Elymas, noita – sillä niin tulkitaan hänen nimensä – vastusti heitä, yrittäen kääntää käskynhaltijan pois uskosta.

13:9  Saul, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi häneen tiukan katseen

13:10  ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen lapsi, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?

13:11  Nyt, katso, Herran käsi on päälläsi, ja tulet sokeaksi etkä näe aurinkoa säädettyyn aikaan asti." Heti lankesi hänen päälleen synkkä pimeys, ja hän kulki ympäriinsä ja etsi taluttajaa.

13:12  Kun käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, hän uskoi, ihmetellen Herran oppia.

13:13  Kun Paavali oli matkatovereineen purjehtinut Pafosta, he tulivat Pamfylian Pergeen. Siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin.

13:14  Mutta he jatkoivat matkaa Pergestä eteenpäin, saapuivat Pisidian Antiokiaan ja menivät synagogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.

13:15  Kun Lakia ja Profeettoja oli luettu, lähettivät synagogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehotuksen sana kansalle, puhukaa."

13:16  Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi: "Te Israelin miehet ja jumalaapelkäävät, kuulkaa!

13:17  Tämän Israelin kansan Jumala valitsi isämme, korotti tämän kansan heidän ollessaan muukalaisina Egyptin maassa ja vei heidät sieltä pois kohotetulla käsivarrella.

13:18  Hän kärsi heidän tapojaan noin neljäkymmentä vuotta erämaassa

13:19  ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi.

13:20  Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka.

13:21  Sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.

13:22  Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: 'Olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaiken tahtoni.'

13:23  Tämän siemenestä Jumala on lupauksensa mukaan tuonut Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi,

13:24  sitten kun Johannes ennen hänen tuloaan oli saarnannut mielenmuutoksen kastetta koko Israelin kansalle.

13:25  Mutta kun Johannes oli tuleva juoksunsa päähän, hän sanoi: 'Minä en ole se, joksi minua luulette, mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka sandaaleja en ole arvollinen jaloista riisumaan.'

13:26  Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja jumalaapelkäävät, meille on lähetetty sana tästä pelastuksesta.

13:27  Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, he hänet tuomitessaan toteuttivat profeettojen sanat, joita joka sapatti luetaan.

13:28  Vaikka he eivät löytäneet mitään syytä kuolemaan, he anoivat Pilatukselta, että hänet surmattaisiin.

13:29  Kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, he ottivat hänet alas puusta ja panivat hautaan.

13:30  Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.

13:31  Hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin ja jotka ovat hänen todistajiaan kansan edessä.

13:32  Me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meille, heidän lapsilleen, herättäen Jeesuksen,

13:33  niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.'

13:34  Siitä, että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaa katoavaisuuteen, hän on sanonut näin: 'Annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.'

13:35  Sen tähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.'

13:36  Sillä kun Daavid oli aikanaan Jumalan tahtoa palvellut, hän nukkui ja tuli otetuksi isiensä luo ja näki katoavaisuuden.

13:37  Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta.

13:38  Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttaan julistetaan teille syntien anteeksiantamus

13:39  ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta tulla vanhurskaiksi.

13:40  Kavahtakaa siis, ettei teissä täyty se, mikä on puhuttu profeetoissa:

13:41  'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku kertoisi sen teille.'"

13:42  Kun he lähtivät ulos juutalaisten synagogasta, pyysivät pakanat heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina.

13:43  Kun synagogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehottivat heitä pysymään Jumalan armossa.

13:44  Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa.

13:45  Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja pilkkasivat.

13:46  Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava, mutta koska työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, katso, [me] käännymme pakanoiden puoleen.

13:47  Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Olen pannut sinut pakanoille valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.'"

13:48  Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki ne, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.

13:49  Herran sanaa levitettiin koko siihen maakuntaan.

13:50  Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääviä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ajoivat heidät pois alueeltaan.

13:51  Niin he pudistivat tomun jaloistaan heitä vastaan ja menivät Ikonioniin.

13:52  Mutta opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.

Chapter 14

14:1  Ikonionissa he menivät samoin juutalaisten synagogaan ja puhuivat, niin että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.

14:2  Mutta epäuskoiset juutalaiset yllyttivät ja kiihdyttivät pakanoiden mieliä veljiä vastaan.

14:3  He oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.

14:4  Mutta kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.

14:5  Tapahtui, että pakanat ja juutalaiset sekä heidän hallitusmiehensä yrittivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä.

14:6  Sen huomattuaan he pakenivat Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön.

14:7  Sielläkin he julistivat evankeliumia.

14:8  Lystrassa oli mies, joka istui siellä. Hän oli hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta eikä ollut koskaan kävellyt.

14:9  Hän kuunteli Paavalin puhetta. Kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voisi tulla terveeksi,

14:10  hän sanoi suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Hän hyppäsi ylös ja käveli.

14:11  Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, he korottivat äänensä ja sanoivat lykaonian kielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas luoksemme."

14:12  He sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän puhui.

14:13  Kaupungin edustalla olevan Zeuksen pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.

14:14  Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, he repäisivät vaatteensa, ryntäsivät ulos kansanjoukkoon, huusivat

14:15  ja sanoivat: "Miehet, miksi näin teette? Mekin olemme ihmisiä, sellaisia kuin tekin, ja julistamme teille evankeliumia, että kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan, maan, meren ja kaikki, mitä niissä on.

14:16  Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanoiden vaeltaa omia teitään.

14:17  Kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."

14:18  Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille.

14:19  Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia. He suostuttivat kansan puolelleen, kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.

14:20  Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin. Mutta seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.

14:21  Julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan.

14:22  He vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehottivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää mennä sisälle Jumalan valtakuntaan."

14:23  Kun he olivat valinneet heille äänestyksellä vanhimmat seurakunnittain, he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.

14:24  He kulkivat Pisidian halki ja tulivat Pamfyliaan.

14:25  Julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan.

14:26  Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta olivat lähteneet annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he olivat suorittaneet.

14:27  Sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssaan, tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven.

14:28  He viipyivät siellä pitkän aikaa opetuslasten luona.

Chapter 15

15:1  Juudeasta tuli sinne eräitä, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne Mooseksen säätämällä tavalla, ette voi pelastua."

15:2  Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas väittelivät kiivaasti heitä vastaan, päätettiin, että Paavalin, Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten luo Jerusalemiin.

15:3  Seurakunta lähetti heidät matkalle, ja he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanoiden kääntymyksestä ja ilahduttivat sillä suuresti kaikkia veljiä.

15:4  Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan. He kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssaan ja tehnyt suuria.

15:5  Mutta fariseusten lahkosta nousi muutamia, jotka olivat tulleet uskoviksi, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia."

15:6  Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.

15:7  Kun oli paljon väitelty, Pietari nousi ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani kuulevat evankeliumin sanan ja uskovat.

15:8  Jumala, sydänten tuntija, antoi heille todistuksen lahjoittaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin,

15:9  eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän välillä, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.

15:10  Miksi siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?

15:11  Mutta uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme samalla tapaa kuin hekin."

15:12  Koko joukko hiljeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanoiden keskuudessa heidän kauttaan.

15:13  Kun he olivat vaienneet, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua!

15:14  Simon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanoiden puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimelleen.

15:15  Tämän kanssa pitävät yhtä profeettojen sanat, sillä näin on kirjoitettu:

15:16  'Sen jälkeen palaan ja rakennan uudestaan Daavidin sortuneen majan, korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn,

15:17  jotta jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, sekä kaikki pakanat, joille minun nimeäni on julistettu, sanoo Herra, joka tämän tekee.

15:18  Jumalalle ovat tunnettuja kaikki hänen tekonsa iankaikkisuudesta asti.'

15:19  Sen tähden minä päätän, ettei tule rasittaa niitä, jotka kääntyvät pakanuudesta Jumalan puoleen,

15:20  vaan heille kirjoitettakoon kirje, että heidän täytyy karttaa epäjumalien saastuttamaa, haureutta ja lihaa, josta veri ei ole laskettu pois, sekä verta.

15:21  Sillä Mooseksella on monen polven ajan joka kaupungissa julistajansa. Luetaanhan häntä synagogissa joka sapatti."

15:22  Silloin apostolit, vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota sanottiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa.

15:23  He kirjoittivat omakätisesti heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa, Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen.

15:24  Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet sielunne hämmennyksiin sanoen, että teidän tulee ympärileikkauttaa itsenne ja pitää laki, mistä emme ole käskyä antaneet,

15:25  niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän luoksenne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa,

15:26  jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.

15:27  Lähetämme siis Juudaksen ja Silaan, jotka myös suullisesti ilmoittavat teille saman.

15:28  Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:

15:29  että kartatte epäjumalille uhrattua, verta, lihaa, josta [kaikkea] verta ei ole laskettu pois, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, teette hyvin. Jääkää hyvästi!"

15:30  Niin siis heidät lähetettiin matkaan, ja he tulivat Antiokiaan. Siellä he kutsuivat koolle koko joukon ja antoivat heille kirjeen.

15:31  Kun nämä olivat lukeneet sen, he iloitsivat tästä lohdutuksesta.

15:32  Mutta Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehottivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä.

15:33  Heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet päästivät heidät rauhassa palaamaan niiden luo, jotka olivat heidät lähettäneet.

15:34  Mutta Silas halusi jäädä sinne.

15:35  Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.

15:36  Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on."

15:37  Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota sanottiin Markukseksi.

15:38  Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.

15:39  He kiivastuivat niin, että erosivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyprokselle.

15:40  Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Jumalan armon haltuun, ja hän lähti matkalle.

15:41  Hän vaelsi Syyrian ja Kilikian halki vahvistaen seurakuntia.

Chapter 16

16:1  Hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovan juutalaisen naisen poika, mutta isä oli kreikkalainen.

16:2  Hänestä veljet Lystrasta ja Ikonionista todistivat hyvää.

16:3  Paavali tahtoi hänen lähtevän mukaansa, otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla, sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.

16:4  Sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista toiseen, he antoivat heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.

16:5  Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja niiden jäsenmäärä kasvoi päivä päivältä.

16:6  He kulkivat Fryygian ja Galatian maan kautta Pyhän Hengen estettyä heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa.

16:7  Tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Henki ei sallinut heidän tehdä sitä.

16:8  He vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen.

16:9  Paavalille näytettiin yöllä näky. Makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä."

16:10  Kun hän oli nähnyt näyn, tahdoimme heti päästä lähtemään Makedoniaan, sillä käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia.

16:11  Kun siis olimme purjehtineet Trooaasta, riensimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin,

16:12  ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa viivyimme muutamia päiviä.

16:13  Sapatinpäivänä menimme kaupungin portin ulkopuolelle joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, istuuduimme ja puhuimme kokoontuneille naisille.

16:14  Eräs Lyydia-niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen, mitä Paavali puhui.

16:15  Kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, hän pyysi meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja majoittukaa sinne." Ja hän vaati meitä.

16:16  Niin tapahtui mennessämme rukouspaikalle, että meitä vastaan tuli eräs palvelustyttö, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.

16:17  Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat meille pelastuksen tien."

16:18  Tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä käsken sinua lähtemään hänestä." Se lähti sillä hetkellä.

16:19  Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, he ottivat Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen.

16:20  Vietyään heidät päällikköjen eteen he sanoivat: "Nämä miehet häiritsevät kaupunkimme rauhaa. He ovat juutalaisia

16:21  ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska olemme roomalaisia."

16:22  Kansa nousi heitä vastaan, ja päälliköt repivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla.

16:23  Kun he olivat heitä paljon ruoskineet, heittivät he heidät vankilaan ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä.

16:24  Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun.

16:25  Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle, ja vangit kuuntelivat heitä.

16:26  Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset vapisivat, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtosivat.

16:27  Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, hän veti miekkansa ja aikoi surmata itsensä luullen vankien karanneen.

16:28  Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä olemme kaikki täällä."

16:29  Hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.

16:30  Hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?"

16:31  He sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, myös perhekuntasi."

16:32  He puhuivat Jumalan sanaa hänelle sekä kaikille, jotka olivat hänen kodissaan.

16:33  Hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin heti.

16:34  Hän vei heidät ylös kotiinsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.

16:35  Päivän tultua päälliköt lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan: "Päästä miehet irti."

16:36  Vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen: "Päälliköt ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä vapaiksi. Lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa."

16:37  Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet meidät vankilaan, ja nytkö he ajaisivat salaa meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse viemään meidät ulos."

16:38  Oikeudenpalvelijat kertoivat sanat päälliköille. Silloin nämä pelästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia,

16:39  ja he tulivat, suostuttelivat heitä, veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista.

16:40  He lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian luo. Nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.

Chapter 17

17:1  Matkustettuaan Amfipolin ja Apollonian kautta he tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagoga.

17:2  Tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luokseen ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssaan Kirjoituksista,

17:3  selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsiä ja nousta kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus."

17:4  Muutamat heistä uskoivat ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, myös suuri joukko jumalaapelkääviä kreikkalaisia sekä useita ylhäisiä naisia.

17:5  Mutta epäuskoiset juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen muutamia pahoja miehiä joutoväestä, haalivat kansaa kokoon ja nostivat kaupungissa mellakan. He asettuivat Jaasonin talon edustalle ja etsivät Paavalia ja Silasta viedäkseen heidät kansan eteen.

17:6  Mutta kun he eivät heitä löytäneet, he raastoivat Jaasonin ja muutamia veljiä kaupungin hallitusmiesten eteen ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tulleet tännekin,

17:7  ja heidät Jaason on ottanut vastaan. Nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan."

17:8  Kun kansa ja hallitusmiehet tämän kuulivat, he tulivat levottomiksi.

17:9  He ottivat takuun Jaasonilta ja muilta ja päästivät heidät.

17:10  Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Kun he olivat saapuneet sinne, he menivät juutalaisten synagogaan.

17:11  Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset. He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin.

17:12  Monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet.

17:13  Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali Bereassakin julisti Jumalan sanaa, he tulivat sinnekin kiihottamaan kansaa.

17:14  Silloin veljet lähettivät heti Paavalin menemään meren rantaan, mutta sekä Silas että Timoteus jäivät Bereaan.

17:15  Paavalin saattajat veivät hänet Ateenaan saakka, ja saatuaan vietäväksi Silaalle ja Timoteukselle käskyn mitä pikimmin tulla hänen luokseen, he lähtivät sieltä pois.

17:16  Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä kiivastui hänessä, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.

17:17  Hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.

17:18  Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssaan, ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden demonien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

17:19  He ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä ilmoitat?

17:20  Sillä outoja asioita tuot korviemme kuultavaksi. Tahdomme siis tietää, mitä ne oikein ovat."

17:21  Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei ollut kenelläkään aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.

17:22  Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

17:23  Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani pyhiä paikkojanne löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Sen, mitä siis tuntemattanne palvelette, minä teille ilmoitan.

17:24  Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

17:25  eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin, hän, joka itse antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken.

17:26  Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä verestä asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

17:27  että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää, hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä,

17:28  sillä hänessä [me] elämme, liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä olemme myös hänen sukuaan.'

17:29  Koska siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samanlainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvaama.

17:30  Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on muutettava mielensä.

17:31  Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on siihen määrännyt, ja tarjoaa kaikille uskoa herätettyään hänet kuolleista."

17:32  Kuultuaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Haluamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin."

17:33  Paavali lähti heidän keskeltään.

17:34  Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat. Niiden joukossa oli Dionysios, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssaan.

Chapter 18

18:1  Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon.

18:2  Siellä hän tapasi erään Akylas-nimisen juutalaisen, joka oli syntyisin Pontosta ja tullut hiljan Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Paavali meni heidän luokseen.

18:3  Kun hänellä oli sama ammatti kuin heillä, hän jäi heidän luokseen. He tekivät työtä yhdessä, sillä he olivat ammatiltaan teltantekijöitä.

18:4  Hän keskusteli synagogassa jokaisena sapattina ja vakuutti sekä juutalaiset että kreikkalaiset.

18:5  Kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, Paavali Hengen kehottamana todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.

18:6  Mutta kun he vastustivat ja herjasivat, hän pudisti vaatteitaan ja sanoi heille: "Tulkoon teidän verenne oman päänne päälle! Viaton olen minä, tästedes menen pakanoiden luo."

18:7  Hän lähti sieltä ja meni erään Justus-nimisen jumalaapelkäävän miehen luo, jonka talo oli aivan synagogan vieressä.

18:8  Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan. Myös monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.

18:9  Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene,

18:10  sillä minä olen kanssasi, eikä kukaan käy sinuun käsiksi tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa."

18:11  Hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa.

18:12  Mutta Gallionin ollessa Akaian käskynhaltijana juutalaiset yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja veivät hänet tuomioistuimen eteen

18:13  ja sanoivat: "Tämä viettelee ihmisiä palvelemaan Jumalaa lain vastaisella tavalla."

18:14  Kun Paavali aikoi avata suunsa, Gallion sanoi juutalaisille: "Jos olisi tehty rikos tai häijy ilkityö, olisi syytä, että kärsivällisesti kuuntelisin teitä, juutalaiset.

18:15  Mutta jos teillä on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja teidän laistanne, olkoot ne teidän huolenanne. Niiden tuomari minä en tahdo olla."

18:16  Hän ajoi heidät pois tuomioistuimen edestä.

18:17  Kaikki kreikkalaiset ottivat kiinni Soosteneen, synagogan esimiehen, ja löivät häntä tuomioistuimen edessä, eikä Gallion välittänyt mitään siitä.

18:18  Mutta Paavali viipyi siellä vielä jonkin aikaa. Hän sanoi veljille jäähyväiset ja purjehti Syyriaan mukanaan Priskilla ja Akylas. Hän oli leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sillä hän oli tehnyt lupauksen.

18:19  He saapuivat Efesoon. Sinne hän jätti heidät. Hän meni synagogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa.

18:20  He pyysivät häntä viipymään luonaan kauemmin, mutta hän ei suostunut,

18:21  vaan sanoi heille jäähyväiset ja lausui: "Minun pitää joka tapauksessa mennä Jerusalemiin tulevan juhlan aikaan, mutta palaan luoksenne, jos Jumala suo." Ja hän lähti purjehtimaan Efesosta.

18:22  Tultuaan Kesareaan hän nousi ja tervehti seurakuntaa ja meni sitten alas Antiokiaan.

18:23  Oltuaan siellä jonkin aikaa hän lähti matkaan ja kulki järjestään Galatian maakunnan ja Fryygian kautta vahvistaen kaikkia opetuslapsia.

18:24  Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollo, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä Kirjoituksissa.

18:25  Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.

18:26  Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, he ottivat hänet luokseen ja selittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.

18:27  Kun hän tahtoi mennä Akaiaan, veljet kehottivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Sinne saavuttuaan hän oli armon kautta suureksi hyödyksi uskoon tulleille.

18:28  Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti Kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus.

Chapter 19

19:1  Tapahtui Apollon ollessa Korinttossa, että Paavali kuljettuaan läpi ylämaakuntien tuli Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.

19:2  Hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen tullessanne uskoviksi?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhä Henki on olemassa."

19:3  Hän sanoi: "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella."

19:4  Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi mielenmuutoksen kasteella kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen."

19:5  Kun he olivat sen kuulleet, heidät kastettiin Herran Jeesuksen nimeen.

19:6  Kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli Pyhä Henki heidän päälleen, ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.

19:7  Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä.

19:8  Hän meni synagogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän kanssaan rohkeasti ja vakuuttaen heitä Jumalan valtakunnan asioista.

19:9  Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja erään Tyrannoksen koulussa.

19:10  Sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.

19:11  Jumala teki hyvin voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta,

19:12  niin että vieläpä hikiliinoja ja esiliinoja vietiin hänen iholtaan sairaiden päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois.

19:13  Myös muutamat kiertelevät juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden yli, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: "Vannotamme teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa."

19:14  Niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa.

19:15  Mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen tunnen, ja Paavalin tiedän, mutta keitä te olette?"

19:16  Silloin mies, jossa oli paha henki, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toinen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he vähissä vaatteissa ja haavoitettuina pakenivat talosta.

19:17  Tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset. Heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti.

19:18  Monet niistä, jotka olivat tulleet uskoviksi, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.

19:19  Useat niistä, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa.

19:20  Herran sana kasvoi voimallisesti ja vahvistui.

19:21  Kun kaikki tämä oli tapahtunut, Paavali päätti Hengessä kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Oltuani siellä minun pitää nähdä myös Rooma."

19:22  Hän lähetti Makedoniaan kaksi apulaistaan, Timoteuksen ja Erastuksen, mutta jäi itse joksikin aikaa Aasiaan.

19:23  Tähän aikaan syntyi varsin suuri melu siitä tiestä.

19:24  Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrios, joka valmisti hopeisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä ammattilaisille melkoisia tuloja.

19:25  Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka tekivät sellaista työtä, ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulo tästä työstä.

19:26  Mutta nyt näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasian maakunnassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsin tehdään.

19:27  Nyt on vaarana, ettei ainoastaan tämä elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myös, ettei suuren Artemis-jumalattaren temppeliä pidetä minään ja että hän menettää suuruutensa, hän, jota koko Aasian maakunta ja koko maanpiiri palvelee."

19:28  Kun he sen kuulivat, he tulivat vihaa täyteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!"

19:29  Koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he ryntäsivät kaikki yhdessä teatteriin ja tempasivat mukaansa Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita.

19:30  Kun Paavali tahtoi mennä kansanjoukkoon, opetuslapset eivät sallineet sitä.

19:31  Myös muutamat Aasian maakunnan hallitusmiehistä, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja pyysivät, ettei hän menisi teatteriin.

19:32  He huusivat, kuka mitäkin, sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkä tähden he olivat tulleet kokoon.

19:33  Silloin vedettiin joukosta esille Aleksander, jota juutalaiset työnsivät esiin. Niin Aleksander viittoili kädellään merkiksi, että hän tahtoi pitää puolustuspuheen kansan edessä.

19:34  Mutta havaitessaan hänen olevan juutalainen he huusivat kaikki yhteen ääneen noin kaksi tuntia: "Suuri on efesolaisten Artemis!"

19:35  Mutta kun kaupungin kansleri oli saanut kansan rauhoittumaan, hän sanoi: "Efeson miehet, onko ketään, joka ei tiedä, että efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin temppelin ja hänen taivaasta pudonneen kuvansa vaalija?

19:36  Koska tämä on kiistatonta, teidän tulee siis pysyä rauhallisina eikä tehdä mitään harkitsematonta.

19:37  Olette kuitenkin tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät ole temppelin ryöstäjiä eivätkä ole meidän jumalatartamme pilkanneet.

19:38  Jos siis Demetriuksella ja hänen ammattitovereillaan on riita-asiaa jotakuta vastaan, niin pidetäänhän oikeudenistuntoja ja onhan käskynhaltijoita. Vetäkööt toisensa oikeuteen.

19:39  Jos teillä on vielä jotakin muuta vaadittavaa, niin ratkaistakoon asia laillisessa kansankokouksessa.

19:40  Sillä tämänpäiväisen tapahtuman tähden olemme vaarassa joutua syytteeseen kapinasta, vaikkei mitään aihetta olekaan. Silloin emme voi vastata tästä mellakasta." Näin puhuen hän sai kokouksen hajaantumaan.

Chapter 20

20:1  Kun meteli oli asettunut, Paavali kutsui opetuslapset luokseen, hyvästeli heidät ja lähti matkustamaan Makedoniaan.

20:2  Kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehotuksen sanaa hän tuli Kreikkaan.

20:3  Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä purjehtimaan Syyriaan, hän päätti palata Makedonian kautta.

20:4  Häntä seurasivat Aasian maakuntaan asti berealainen Soopater, tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä Aasian maakuntalaiset Tykikus ja Trofimus.

20:5  Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa.

20:6  Me taas purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luokseen Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.

20:7  Kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti.

20:8  Monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa olimme koolla.

20:9  Eräs nuorukainen, nimeltä Eutykos, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, hän vaipui sikeään uneen ja putosi uneen vaipuneena kolmannesta kerroksesta alas, ja hänet nostettiin maasta kuolleena.

20:10  Mutta Paavali meni alas, kumartui hänen ylitseen, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki."

20:11  Hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi. Hän puhui kauan heidän kanssaan, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkaan.

20:12  He veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.

20:13  Mutta me menimme edeltä ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt aikoen itse kulkea maitse.

20:14  Kun hän liittyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja tulimme Mityleneen.

20:15  Sieltä purjehdimme ja saavuimme seuraavana päivänä Kion kohdalle. Seuraavana päivänä saavuimme Samoon ja viivyttyämme Trogyllionissa tulimme seuraavana päivänä Miletoon.

20:16  Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohi, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa. Hän näet piti kiirettä ehtiäkseen, jos mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.

20:17  Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui luokseen seurakunnan vanhimmat.

20:18  Kun he saapuivat hänen luokseen, hän sanoi heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun tulin Aasian maakuntaan, miten olen kaiken aikaa ollut kanssanne,

20:19  kuinka olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja monin kyynelin ja koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;

20:20  kuinka en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä on hyödyllistä, ja opettamasta teitä julkisesti ja huone huoneelta.

20:21  Olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

20:22  Nyt, katso, minä matkustan Hengen sitomana Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä siellä kohtaa minua.

20:23  Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset odottavat minua.

20:24  En kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ilolla ja sen viran, jonka olen saanut Herralta Jeesukselta: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.

20:25  Nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa olen vaeltanut ja saarnannut Jumalan valtakuntaa.

20:26  Sen tähden todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.

20:27  Sillä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille Jumalan koko neuvoa.

20:28  Ottakaa siis vaari itsestänne ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut.

20:29  Minä tiedän, että lähtöni jälkeen keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

20:30  ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää oppia puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.

20:31  Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin.

20:32  Nyt uskon teidät, veljet, Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.

20:33  En ole halunnut kenenkään hopeaa, kultaa tai vaatteita.

20:34  Tiedätte itse, että nämä käteni ovat työllään hankkineet, mitä tovereitteni kanssa olen tarvinnut.

20:35  Kaikessa olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampaa on antaa kuin ottaa vastaan.'"

20:36  Tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili heidän kaikkien kanssa.

20:37  He ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä.

20:38  Eniten heitä suretti se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojaan. He saattoivat hänet laivaan.

Chapter 21

21:1  Tapahtui, että erosimme heistä ja lähdimme purjehtimaan kiireesti suoraa päätä Koos-saareen, mutta seuraavana päivänä Rodoon ja sieltä Pataraan.

21:2  Sieltä löysimme Foinikiaan menevän laivan, astuimme siihen ja lähdimme purjehtimaan.

21:3  Kun Kypros alkoi näkyä ja oli jäänyt vasemmalle, purjehdimme Syyriaan ja laskimme maihin Tyyroon. Siellä laivan oli näet määrä purkaa lastinsa.

21:4  Tavattuamme opetuslapset viivyimme siellä seitsemän päivää. He sanoivat Hengen vaikutuksesta Paavalille, ettei hän menisi Jerusalemiin.

21:5  Mutta kun ne päivät olivat kuluneet, lähdimme matkaan, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Laskeuduimme rannalla polvillemme ja rukoilimme.

21:6  Sanottuamme jäähyväiset toisillemme astuimme laivaan, ja he palasivat koteihinsa.

21:7  Tyyrosta me saavuimme Ptolemaihin, ja siihen päättyi purjehduksemme. Tervehdimme veljiä siellä ja viivyimme päivän heidän luonaan.

21:8  Mutta seuraavana päivänä me, jotka olimme olleet Paavalin mukana, lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippoksen taloon, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen luokseen.

21:9  Hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, jotka profetoivat.

21:10  Siellä viivyimme useita päiviä. Sinne tuli Juudeasta eräs profeetta, nimeltä Agabus.

21:11  Tultuaan luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä hänen jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset sitovat näin Jerusalemissa ja luovuttavat pakanoiden käsiin.'"

21:12  Kun sen kuulimme, kehotimme, sekä me että ne, jotka siellä asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin.

21:13  Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä teette, kun itkette ja särjette sydäntäni? Sillä minä olen valmis, en ainoastaan tulemaan sidotuksi, vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden."

21:14  Mutta kun hän ei taipunut, rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto."

21:15  Niiden päivien kuluttua valmistauduimme matkaan ja menimme ylös Jerusalemiin.

21:16  Kanssamme lähti myös opetuslapsia Kesareasta, jotka veivät meidät majapaikkaamme erään vanhan opetuslapsen, kyproslaisen Mnasonin, luo.

21:17  Saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten vastaan.

21:18  Seuraavana päivänä Paavali meni kanssamme Jaakobin luo, ja kaikki vanhimmat saapuivat sinne.

21:19  Kun hän oli heitä tervehtinyt, hän kertoi kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palvelusvirkansa kautta oli tehnyt pakanoiden keskuudessa.

21:20  Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on niitä, jotka ovat uskoneet, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita.

21:21  Mutta heille on kerrottu sinusta, että opetat kaikkia pakanoiden keskuudessa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta sanoen, etteivät ympärileikkaisi lapsiaan ja vaeltaisi tapojen mukaan.

21:22  Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen.

21:23  Tee siis tämä, minkä sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä.

21:24  Ota heidät luoksesi ja puhdistaudu heidän kanssaan ja maksa kulut heidän puolestaan, että he leikkauttaisivat tukkansa. Siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.

21:25  Mutta pakanoista, jotka ovat uskoneet, me olemme päättäneet ja kirjoittaneet kirjeen, että heidän täytyy karttaa epäjumalille uhrattua, verta ja lihaa, jonka veri ei ole laskettu pois, sekä haureutta."

21:26  Silloin Paavali otti miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistautunut heidän kanssaan, hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän oli tuotava uhri itse kunkin edestä.

21:27  Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät Aasian maakunnasta tulleet juutalaiset hänet temppelissä, saattoivat koko kansan kiihdyksiin ja kävivät häneen käsiksi

21:28  ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka opettaa kaikkialla kaikkia ihmisiä kansaamme, lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia temppeliinkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan."

21:29  Sillä he olivat ennen nähneet efesolaisen Trofimoksen kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että Paavali oli tuonut hänet temppeliin.

21:30  Koko kaupunki lähti liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon. He ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos temppelistä, ja heti portit suljettiin.

21:31  Mutta kun he tahtoivat tappaa hänet, sai sotaväenosaston tuhannenpäällikkö sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa.

21:32  Tämä otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanpäälliköitä ja juoksi alas heidän luokseen. Kun he näkivät tuhannenpäällikön ja sotilaat, he lakkasivat lyömästä Paavalia.

21:33  Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni, käski sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt.

21:34  Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Koska hän melun tähden ei voinut saada varmuutta, hän käski viedä hänet kasarmiin.

21:35  Mutta kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa häntä kansan väkivallan tähden,

21:36  sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi: "Vie pois hänet!"

21:37  Kun oltiin kuljettamassa Paavalia sisälle kasarmiin, hän sanoi tuhannenpäällikölle: "Onko minun lupa sanoa sinulle jotakin?" Niin tämä sanoi: "Osaatko kreikkaa?

21:38  Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljan nosti kapinaan ne neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan?"

21:39  Paavali sanoi: "Minä olen juutalainen mies, Tarson, huomattavan Kilikian kaupungin, kansalainen. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle."

21:40  Kun hän sen salli, Paavali, seisoen portailla viittasi kädellään kansalle. Kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, hän puhui heille heprean kielellä ja sanoi:

Chapter 22

22:1  "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa puolustuspuhettani, jonka nyt teille pidän."

22:2  Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hepreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Hän sanoi:

22:3  "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja opetettu Gamalielin jalkojen juuressa noudattamaan tarkasti isien lakia. Olin Jumalan puolesta kiivailija, niin kuin te kaikki tänä päivänä olette.

22:4  Vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja luovuttaen vankiloihin sekä miehiä että naisia,

22:5  kuten myös ylipappi minusta todistaa, ja koko vanhimmisto. Sain heiltä myös kirjeitä veljille, ja matkustin Damaskoon tuodakseni sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi ne, jotka siellä olivat.

22:6  Niin tapahtui, kun matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan leimahti yhtäkkiä taivaasta kirkas valo ympärilläni.

22:7  Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?'

22:8  Minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.'

22:9  Ne, jotka olivat kanssani, näkivät tosin valon, mutta eivät saaneet selvää äänestä, joka minulle puhui.

22:10  Sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tehdä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu.'

22:11  Kun valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat toverini minua kädestä, ja saavuin Damaskoon.

22:12  Eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää,

22:13  tuli luokseni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, näe jälleen.' Siitä hetkestä minä näin hänet.

22:14  Hän sanoi: 'Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen,

22:15  sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen, mitä olet nähnyt ja kuullut.

22:16  Nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Herran nimeä, ota kaste ja pese pois syntisi.'

22:17  Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui rukoillessani temppelissä, että jouduin hurmoksiin

22:18  ja näin hänet. Hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan todistustasi minusta.'

22:19  Minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että minä panin vankilaan ja ruoskin jokaisessa synagogassa niitä, jotka uskoivat sinuun.

22:20  Kun Stefanoksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin itsekin läsnä, hyväksyin hänen murhaamisensa ja vartioin hänen surmaajiensa vaatteita.'

22:21  Mutta hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanoiden luo.'"

22:22  Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä. Mutta silloin he korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuollainen! Sillä hänen ei sovi elää."

22:23  Kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskelivät tomua ilmaan,

22:24  käski tuhannenpäällikkö viedä hänet kasarmiin, ja saadakseen tietää, mistä syystä he niin hänelle huusivat, hän määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi.

22:25  Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, Paavali sanoi siinä seisovalle sadanpäällikölle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?"

22:26  Kun sadanpäällikkö sen kuuli, hän meni ilmoittamaan tuhannenpäällikölle ja sanoi: "Mitä aiot tehdä? Tämä mies on Rooman kansalainen."

22:27  Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: "Sano minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?" Hän sanoi: "Olen."

22:28  Niin tuhannenpäällikkö vastasi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut itselleni tämän kansalaisoikeuden." Paavali sanoi: "Mutta minulla se on syntymästäni asti."

22:29  Silloin ne, jotka aikoivat tutkia häntä, lähtivät heti hänen luotaan. Myös päällikkö pelästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sitonut hänet.

22:30  Mutta seuraavana päivänä – koska hän tahtoi saada varman tiedon, mistä juutalaiset häntä syyttivät – hän päästi hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko Neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä.

Chapter 23

23:1  Paavali loi katseensa Neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti."

23:2  Mutta ylipappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta.

23:3  Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä. Istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?"

23:4  Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Solvaatko sinä Jumalan ylipappia?"

23:5  Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylipappi, sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa.'"

23:6  Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, hän huusi Neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseuksen poika. Toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana."

23:7  Kun hän oli tämän sanonut, nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakaantui.

23:8  Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kummatkin.

23:9  Syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tästä miehestä. Entä jos henki tai enkeli on puhunut hänelle? Älkäämme taistelko Jumalaa vastaan."

23:10  Kun riita yhä kiihtyi, tuhannenpäällikkö pelkäsi, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

23:11  Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin luona ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niin kuin olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaa minusta myös Roomassa."

23:12  Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennen kuin olivat tappaneet Paavalin.

23:13  Niitä oli yli neljäkymmentä miestä, jotka tekivät tämän salaliiton.

23:14  He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirotuksi tulemisen uhalla vannoneet, ettemme maista mitään, ennen kuin olemme tappaneet Paavalin.

23:15  Pyytäkää te siis nyt yhdessä Neuvoston kanssa tuhannenpäälliköltä, että hän toisi hänet alas luoksenne, ikään kuin aikoisitte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta me olemme valmiita tappamaan hänet, ennen kuin hän pääsee perille."

23:16  Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen Paavalille.

23:17  Niin Paavali kutsui luokseen erään sadanpäällikön ja sanoi: "Vie tämä nuorukainen tuhannenpäällikön luo, sillä hänellä on hänelle jotakin ilmoitettavaa."

23:18  Hän otti hänet mukaansa, vei hänet tuhannenpäällikön luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa sinulle."

23:19  Tuhannenpäällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet erilleen ja kysyi: "Mitä ilmoitettavaa sinulla on minulle?"

23:20  Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että veisit Paavalin huomenna alas Neuvostoon, ikään kuin aikoisit vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa.

23:21  Mutta älä sinä suostu siihen, sillä yli neljäkymmentä miestä heidän joukostaan on häntä väijymässä, ja he ovat vannoneet valan, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappaneet hänet. Nyt he ovat valmiina ja odottavat suostumustasi."

23:22  Tuhannenpäällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi hänelle: "Älä kerro kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle."

23:23  Sitten hän kutsui luokseen kaksi sadanpäällikköä ja sanoi heille: "Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa sotilasta valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä,

23:24  ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumattomana maaherra Feeliksin luo."

23:25  Hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin:

23:26  "Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherra Feeliksille.

23:27  Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja aikoivat tappaa hänet. Tulin paikalle sotaväen kanssa ja pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen.

23:28  Koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet heidän Neuvostoonsa.

23:29  Havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet.

23:30  Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti luoksesi. Olen myös kehottanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä vastaan sinun edessäsi."

23:31  Sotamiehet saamansa käskyn mukaan ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen.

23:32  Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin.

23:33  Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, he antoivat kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä.

23:34  Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli. Saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta,

23:35  hän sanoi: "Kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat." Hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa.

Chapter 24

24:1  Viiden päivän kuluttua ylipappi Ananias meni sinne alas vanhinten ja erään asianajajan, Tertulluksen, kanssa, ja he ilmoittivat maaherralle syyttävänsä Paavalia.

24:2  Kun Paavali oli kutsuttu esille, Tertullus ryhtyi syyttämään ja sanoi:

24:3  "Runsasta rauhaa olemme saaneet kauttasi nauttia, ja sinun toimestasi on saatu aikaan parannuksia tämän kansan hyväksi, sen kaikin puolin, kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme, korkea-arvoinen Feeliks.

24:4  Mutta etten kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan.

24:5  Olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja kapinannostaja kaikkien koko maanpiirin juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies,

24:6  ja hän on yrittänyt saastuttaa temppelinkin. Sen tähden otimme hänet kiinni ja halusimme tuomita hänet meidän lakimme mukaan.

24:7  Mutta Lysias, tuhannenpäällikkö, tuli ja vei hänet pois suurta voimaa käyttäen käsistämme

24:8  ja määräsi hänen syyttäjiensä tulemaan luoksesi. Voit itse häntä tutkimalla saada tietää kaiken, mistä me häntä syytämme."

24:9  Myös juutalaiset olivat samaa mieltä ja vakuuttivat asian niin olevan.

24:10  Paavali vastasi, kun maaherra oli nyökännyt, että hän sai puhua: "Koska tiedän sinun monta vuotta olleen tämän kansan tuomarina, puhun luottamuksella asiani puolesta.

24:11  Niin kuin voit saada tietää, ei ole kuin kaksitoista päivää siitä, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan.

24:12  He eivät tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eivätkä väentungoksia aikaansaamasta, ei temppelissä, synagogissa eikä kaupungilla,

24:13  eivätkä myöskään voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he nyt syyttävät minua.

24:14  Mutta sen sinulle tunnustan, että sen tien mukaisesti, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna Laissa ja Profeetoissa,

24:15  pitäen sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että väärien.

24:16  Sen tähden myös ahkeroin, että minulla olisi aina loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.

24:17  Mutta nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja.

24:18  Näitä toimittaessani muutamat Aasian maakunnasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena temppelissä, eikä ollut mitään väentungosta tai kapinaa.

24:19  Heidän tulisi nyt olla saapuvilla sinun edessäsi ja syyttää, jos heillä olisi jotakin minua vastaan.

24:20  Tai sanokoot nämä läsnä olevat, mitä rikollista he minussa huomasivat, kun seisoin Neuvoston edessä,

24:21  jollei siksi luettane tätä ainoaa lausetta, jonka huusin seisoessani heidän keskellään: 'Kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tänään teidän tuomittavananne.'"

24:22  Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä, lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi, sanoen: "Kun tuhannenpäällikkö Lysias tulee tänne, tutkin teidän asianne."

24:23  Hän käski sadanpäällikön pitää Paavalia vartioituna, mutta lievässä vankeudessa estämättä ketään hänen omaisistaan tekemästä hänelle palvelusta.

24:24  Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen.

24:25  Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Feeliks pelästyi ja sanoi: "Mene tällä kertaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsun sinut taas."

24:26  Sen lisäksi hän myös toivoi, että Paavali antaisi hänelle rahaa, jotta hän päästäisi hänet vapaaksi. Sen tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puhui hänen kanssaan.

24:27  Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan. Kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, hän jätti Paavalin kahleisiin.

Chapter 25

25:1  Kun nyt Festus oli astunut maaherran virkaan, hän lähti kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin.

25:2  Ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet ilmoittivat hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä

25:3  ja anoivat suosionosoitusta Paavalia vastaan, että hän lähettäisi hakemaan hänet Jerusalemiin. He näet valmistelivat väijytystä tappaakseen hänet matkalla.

25:4  Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettiin Kesareassa ja että hän itse aikoi heti lähteä sinne.

25:5  Hän sanoi: "Tulkoot siis teidän johtajanne mukanani sinne alas, ja jos siinä miehessä on jotakin väärää, syyttäkööt häntä."

25:6  Viivyttyään heidän luonaan runsaat kymmenen päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä.

25:7  Kun hän oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemista, hänen ympärilleen ja tekivät useita ja raskaita syytöksiä, joita he eivät kyenneet näyttämään toteen.

25:8  Paavali näet torjui syytökset ja sanoi: "En ole rikkonut mitään juutalaisten lakia, temppeliä enkä keisaria vastaan."

25:9  Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?"

25:10  Mutta Paavali sanoi: "Seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tulee tuomita. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niin kuin sinä hyvin tiedät.

25:11  Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta. Mutta jos ei ole tapahtunut mitään siitä, mistä nämä minua syyttävät, kukaan ei voi luovuttaa minua heille. Vetoan keisariin."

25:12  Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin olet vedonnut, mene keisarin eteen."

25:13  Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta.

25:14  Kun he viipyivät siellä useampia päiviä, Festus kertoi Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "Täällä on eräs mies, jonka Feeliks on jättänyt vankeuteen.

25:15  Käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet tuomittaisiin.

25:16  Mutta vastasin heille: 'Roomalaisten tapa ei ole antaa ketään alttiiksi, ennen kuin syytetty on asetettu vastakkain syyttäjiensä kanssa ja on saanut puolustautua syytöstä vastaan.'

25:17  Kun he olivat kokoontuneet tänne, istuin viivyttelemättä seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni.

25:18  Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, he eivät syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta, kuin minä olin odottanut,

25:19  vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän.

25:20  Kun olin epätietoinen, miten tällainen asia oli tutkittava, kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin.

25:21  Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli säilytettävä majesteetin tutkittavaksi, käskin vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen."

25:22  Agrippa sanoi Festukselle: "Tahtoisin itsekin kuulla sitä miestä." Tämä sanoi: "Huomenna saat häntä kuulla."

25:23  Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike saapuivat suurella loistolla ja menivät oikeussaliin tuhannenpäälliköiden ja kaupungin ylhäisten miesten kanssa, ja Paavali tuotiin Festuksen käskystä sinne.

25:24  Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka meidän kanssamme olette läsnä, tässä näette sen miehen, jonka tähden koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on ahdistanut minua huutaen, ettei hänen pidä enää saada elää.

25:25  Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman. Mutta kun hän itse vetosi majesteettiin, päätin lähettää hänet sinne.

25:26  Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mitä hänestä herralleni kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin hänet teidän eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla tutkinnan tapahduttua olisi, mitä kirjoittaa.

25:27  Sillä mielettömältä näyttää minusta lähettää vanki, antamatta tietää häntä vastaan tehtyjä syytöksiä."

Chapter 26

26:1  Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua puolestasi." Silloin Paavali ojensi kätensä ja lausui puolustuksekseen:

26:2  "Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi saan tänä päivänä puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät,

26:3  varsinkin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sen tähden pyydän sinua kärsivällisesti kuulemaan minua.

26:4  Kaikki juutalaiset tuntevat elämäni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa.

26:5  He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.

26:6  Nyt seison oikeuden edessä sen tähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on isillemme antanut

26:7  ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä päivää hartaasti palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan. Tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät.

26:8  Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?

26:9  Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan,

26:10  ja niin teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin ääneni sen puolesta.

26:11  Kaikkialla synagogissa usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä pilkkaamaan, ja menin niin pitkälle raivossani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.

26:12  Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella,

26:13  kuningas, näin tiellä keskellä päivää taivaasta tulevan valon, auringon paistetta kirkkaamman, loistavan minun ja matkatoverieni ympärillä.

26:14  Me kaaduimme kaikki maahan, ja kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työlästä sinun on potkia tutkainta vastaan.'

26:15  Minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

26:16  Mutta nouse ja seiso jaloillasi, sillä sitä varten olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt, niin myös sen, minkä sinulle ilmoitan.

26:17  Pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanoiden käsistä, joiden luo sinut nyt lähetän

26:18  avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan luo ja ottaisivat vastaan syntien anteeksiantamuksen ja perintöosan pyhitettyjen joukossa uskossa minuun.'

26:19  Sen tähden, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,

26:20  vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, sitten koko Juudean maalle ja pakanoille mielenmuutosta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät mielenmuutoksen soveliaita tekoja.

26:21  Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät väkivalloin minut surmata.

26:22  Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, seison todistamassa sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan,

26:23  että nimittäin Kristuksen piti kärsiä ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaa valoa sekä tälle kansalle että pakanoille."

26:24  Mutta kun hän näin puolustautui, Festus sanoi suurella äänellä: "Olet hullu, Paavali, suuri oppineisuutesi tekee sinut hulluksi."

26:25  Mutta hän sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja terveellisen opin sanoja.

26:26  Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa. Eiväthän nämä ole missään nurkassa tapahtuneet.

26:27  Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Tiedän, että uskot."

26:28  Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Oletpa vähällä vakuuttaa minut kristityksi."

26:29  Mutta Paavali sanoi: "Rukoilen Jumalaa, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte sellaisiksi, kuin minäkin olen, näitä kahleita lukuun ottamatta."

26:30  Kuningas nousi, samoin maaherra ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssaan.

26:31  Mennessään he puhuivat keskenään sanoen: "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet."

26:32  Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin."

Chapter 27

27:1  Kun oli päätetty, että meidän oli purjehdittava Italiaan, luovutettiin Paavali ja muutamia muita vankeja erään Julius-nimisen, keisarilliseen sotilasosastoon kuuluvan sadanpäällikön haltuun.

27:2  Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian maakunnan rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli makedonialainen Aristarkus Tessalonikasta.

27:3  Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo saamaan hoitoa.

27:4  Sieltä laskeuduttuamme merelle purjehdimme Kyproksen suojaan, koska tuulet olivat vastaiset.

27:5  Kun olimme sivuuttaneet avomerta purjehtien Kilikian ja Pamfylian, tulimme maihin Lykian Myrassa.

27:6  Sieltä sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen Italiaan menevän laivan ja siirsi meidät siihen.

27:7  Monta päivää purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Mutta kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen editse Kreetan suojaan.

27:8  Kuljettuamme vaivalloisesti lähellä sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jota lähellä oli Lasaian kaupunki.

27:9  Mutta koska oli kulunut paljon aikaa ja purjehtiminen oli jo vaarallista, sillä paastokin oli jo ohi, Paavali varoitti heitä

27:10  ja sanoi: "Miehet, näen, että purjehtimisesta tulee aiheutumaan vahinkoa ja suurta tuhoa, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös hengellemme."

27:11  Mutta sadanpäällikkö uskoi enemmän perämiestä ja laivan omistajaa kuin Paavalin sanoja.

27:12  Koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, useimmat olivat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä voidakseen päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.

27:13  Kun etelätuuli alkoi puhaltaa, he luulivat pääsevänsä perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan Kreetan läheltä.

27:14  Mutta ennen pitkää syöksyi saaren yli raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky.

27:15  Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.

27:16  Päästyämme erään pienen, Klauda-nimisen saaren suojaan töin tuskin saimme laivaveneen talteen.

27:17  Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat veneen köysillä kiinni, ja kun he pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, he laskivat ajoankkurin, ja niin he ajelehtivat.

27:18  Mutta kun rajuilma ahdisti meitä ankarasti, he heittivät seuraavana päivänä lastin mereen,

27:19  ja kolmantena päivänä omin käsin viskasimme mereen laivan varusteet.

27:20  Mutta kun ei näkynyt aurinkoa eikä tähtiä moneen päivään ja kova myrsky painoi päälle, meiltä katosi viimein kaikki pelastumisen toivo.

27:21  Kun oli oltu kauan syömättä, Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt totella minua ja olla lähtemättä Kreetalta. Siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta.

27:22  Mutta nyt kehotan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva.

27:23  Sillä tänä yönä seisoi luonani Jumalan Enkeli, jonka oma olen ja jota myös palvelen,

27:24  ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin edessä sinun pitää seistä. Katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.'

27:25  Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet, sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu.

27:26  Mutta jollekin saarelle meidän täytyy ajautua."

27:27  Kun tuli neljästoista yö ajelehtiessamme Adrianmerellä, merimiehistä tuntui keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata.

27:28  Luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi.

27:29  He pelkäsivät meidän ajautuvan karille, laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja toivoivat päivän tulevan.

27:30  Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat veneen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta laskea ankkureita.

27:31  Silloin Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua."

27:32  Silloin sotamiehet hakkasivat poikki veneen köydet ja antoivat sen pudota.

27:33  Ennen päivän tuloa Paavali kehotti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole ottaneet mitään ruokaa.

27:34  Sen tähden kehotan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen pelastuaksenne, sillä yhdeltäkään teistä ei hiuskarvakaan katoa päästä."

27:35  Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja alkoi syödä.

27:36  Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle, ja he ottivat ruokaa.

27:37  Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä.

27:38  Kun he olivat tulleet ravituiksi, he kevensivät laivaa heittämällä vehnän mereen.

27:39  Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta. Siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan.

27:40  Nostettuaan ankkurit he antoivat niiden painua. Samalla he päästivät peräsinten köydet, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.

27:41  Mutta he joutuivat karille ja laiva törmäsi siihen. Keula tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta laivan perä hajosi aaltojen voimasta.

27:42  Mutta sotilailla oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan karkaisi uimalla.

27:43  Mutta sadanpäällikkö, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heitä ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin

27:44  ja sitten muiden, kenen laudoilla, kenen laivankappaleilla. Näin tapahtui, ja kaikki pelastuivat maihin.

Chapter 28

28:1  Kun olimme pelastuneet, saimme tietää, että saaren nimi oli Melite.

28:2  Barbaarit osoittivat meille suurta ystävällisyyttä, sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli alkanut sataa ja oli kylmä.

28:3  Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyy kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä.

28:4  Kun asukkaat näkivät elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, he sanoivat toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä."

28:5  Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tapahtunut mitään pahaa.

28:6  He odottivat hänen [kätensä] tulehtuvan tai hänen kaatuvan äkkiä kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle tapahtunut mitään pahaa, he muuttivat mielensä ja sanoivat hänen olevan jumala.

28:7  Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainaan.

28:8  Mutta tapahtui, että Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa, ja Paavali meni hänen luokseen, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet.

28:9  Kun tämä siis oli tapahtunut, muutkin saarella olevat sairaat tulivat, ja heidät parannettiin.

28:10  He osoittivat meille myös monin tavoin kunniaa, ja lähtiessämme merelle he panivat mukaan, mitä tarvitsimme.

28:11  Kolmen kuukauden kuluttua purjehdimme sieltä aleksandrialaisessa laivassa, joka oli talvehtinut saarella ja jolla oli merkkinä Dioskurien kuva.

28:12  Rantauduimme Syrakuusaan ja viivyimme siellä kolme päivää,

28:13  ja sieltä kierrettyämme saavuimme Regioniin, ja kun yhden päivän perästä nousi etelätuuli, tulimme seuraavana päivänä Puteoliin.

28:14  Siellä tapasimme veljiä, jotka pyysivät meitä viipymään luonaan seitsemän päivää. Niin lähdimme Roomaan.

28:15  Kun veljet siellä saivat kuulla meistä, he tulivat meitä vastaan Forum Appiumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka. Heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta.

28:16  Kun tulimme Roomaan, sadanpäällikkö luovutti vangit henkivartioston päällikölle. Mutta Paavalin sallittiin asua erikseen häntä vartioivan sotilaan kanssa.

28:17  Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Kun he olivat kokoontuneet, hän sanoi heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole tehnyt mitään kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, minut annettiin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin.

28:18  Kun he olivat minua tutkineet, he tahtoivat vapauttaa minut, koska minussa ei ollut mitään kuoleman aihetta.

28:19  Mutta kun juutalaiset sitä vastustivat, minun oli pakko vedota keisariin – ei kuitenkaan niin, että minulla olisi mitään kannetta kansaani vastaan.

28:20  Tästä syystä olen nyt kutsunut teidät saadakseni nähdä ja puhutella teitä, sillä Israelin toivon tähden kannan tätä kahletta."

28:21  He sanoivat hänelle: "Emme ole saaneet kirjeitä sinusta Juudean maalta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole ilmoittanut eikä puhunut sinusta pahaa.

28:22  Katsomme kuitenkin olevan syytä kuulla sinulta, mitä ajattelet. Sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla puhutaan."

28:23  He määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luokseen majapaikkaan. Näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen Laista ja Profeetoista, vakuuttaakseen heidät Jeesuksesta.

28:24  Se, mitä sanottiin, vakuutti toiset, mutta toiset eivät uskoneet.

28:25  Kun he olivat keskenään erimielisiä, he erosivat toisistaan. Paavali sanoi ainoastaan yhden sanan: "Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Jesajan kautta teidän isillenne,

28:26  sanoessaan: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, katselemalla katselkaa, älkääkä nähkö.

28:27  Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten heitä parantaisi.'

28:28  Olkoon siis teille tiettävä, että Jumalan pelastus on lähetetty pakanoille, ja he kuulevat sen."

28:29  Kun hän oli tämän sanonut, juutalaiset lähtivät pois kiistellen paljon keskenään.

28:30  Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen luokseen tulivat.

28:31  Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herraa Jeesusta Kristusta kaikella rohkeudella kenenkään estämättä.