FinRK - Matthew

Chapter 1

1:1  Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Abrahamin pojan, sukuluettelo:

1:2  Abrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob, Jaakobille Juuda ja tämän veljet.

1:3  Juudalle syntyivät Peres ja Serah, joiden äiti oli Taamar. Perekselle syntyi Hesron, Hesronille Raam,

1:4  Raamille Amminadab, Amminadabille Nahson, Nahsonille Salmon,

1:5  Salmonille Booas, jonka äiti oli Raahab. Booakselle syntyi Oobed, jonka äiti oli Ruut. Oobedille syntyi Iisai

1:6  ja Iisaille Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Uurian vaimo.

1:7  Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille Abia, Abialle Aasa,

1:8  Aasalle Joosafat, Joosafatille Jooram, Jooramille Ussia,

1:9  Ussialle Jootam, Jootamille Aahas, Aahakselle Hiskia,

1:10  Hiskialle Manasse, Manasselle Aamon, Aamonille Joosia

1:11  ja Joosialle Jekonja ja tämän veljet siihen aikaan, kun kansaa siirrettiin Babyloniaan.

1:12  Babyloniaan siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille Serubbaabel,

1:13  Serubbaabelille Abihud, Abihudille Eljakim, Eljakimille Assur,

1:14  Assurille Saadok, Saadokille Jaakin, Jaakinille Elihud,

1:15  Elihudille Eleasar, Eleasarille Mattan, Mattanille Jaakob

1:16  ja Jaakobille Joosef, Marian mies. Mariasta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.

1:17  Abrahamista Daavidiin on siten kaikkiaan neljätoista sukupolvea, Daavidista Babylonian pakkosiirtolaisuuteen asti neljätoista ja Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen neljätoista sukupolvea.

1:18  Jeesuksen Kristuksen syntyminen tapahtui näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, kävi ennen heidän yhteenmenoaan ilmi, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä.

1:19  Koska Joosef, hänen miehensä, oli hurskas eikä tahtonut saattaa Mariaa häpeään, hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa hylätä hänet.

1:20  Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.

1:21  Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

1:22  Tämä kaikki on tapahtunut, jotta kävisi toteen sana, jonka Herra on puhunut profeetan kautta:

1:23  ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel” – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.

1:24  Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

1:25  Hän ei kuitenkaan yhtynyt vaimoonsa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimeksi Jeesus.

Chapter 2

2:1  Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä.

2:2  He kysyivät: ”Missä on se äskettäin syntynyt juutalaisten kuningas? Me näimme hänen tähtensä nousevan ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitusta.”

2:3  Sen kuullessaan kuningas Herodes pelästyi ja hänen kanssaan koko Jerusalem.

2:4  Hän kutsui koolle kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja tiedusteli heiltä, missä Kristuksen oli määrä syntyä.

2:5  He sanoivat hänelle: ”Juudean Beetlehemissä, sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta:

2:6  ’Sinä Juudan maan Beetlehem, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinaiden joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.’”

2:7  Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä tarkoin selville, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt.

2:8  Hän lähetti heidät Beetlehemiin ja sanoi: ”Menkää ja kyselkää tarkoin lapsesta. Kun löydätte hänet, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”

2:9  Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkaan. Tähti, jonka he olivat nähneet nousevan, kulki heidän edellään, kunnes tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, ja pysähtyi siihen.

2:10  Nähdessään tähden tietäjät ilahtuivat suuresti.

2:11  He menivät taloon ja näkivät lapsen ja Marian, hänen äitinsä. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, ottivat esiin aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

2:12  Unessa Jumala varoitti heitä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

2:13  Kun tietäjät olivat lähteneet, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ”Nouse, ota mukaasi lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes minä sinulle toisin ilmoitan, sillä Herodes aikoo etsiä lasta surmatakseen hänet.”

2:14  Herättyään Joosef otti lapsen ja hänen äitinsä ja lähti yötä myöten Egyptiin.

2:15  Hän viipyi siellä Herodeksen kuolemaan asti. Näin toteutui se, minkä Herra oli puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Egyptistä minä kutsuin poikani.”

2:16  Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pettäneet hänet, hän raivostui ja käski tappaa Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset sen ajankohdan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä tarkoin tiedustellut.

2:17  Silloin toteutui profeetta Jeremian kautta puhuttu sana:

2:18  ”Huuto kuuluu Raamasta, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole.”

2:19  Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä

2:20  ja sanoi: ”Nouse, ota mukaasi lapsi ja hänen äitinsä ja lähde Israelin maahan, sillä ne, jotka tavoittelivat lapsen henkeä, ovat kuolleet.”

2:21  Joosef nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Israelin maahan.

2:22  Mutta kun hän kuuli, että Arkelaos hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen jälkeen, hän pelkäsi mennä sinne. Saatuaan unessa Jumalalta ohjeen hän lähti Galilean alueelle.

2:23  Sinne tultuaan hän asettui asumaan Nasaret-nimiseen kaupunkiin, jotta toteutuisi profeettojen kautta puhuttu sana: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi.

Chapter 3

3:1  Niinä päivinä Johannes Kastaja tuli ja saarnasi Juudean erämaassa.

3:2  Hän sanoi: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”

3:3  Juuri hänestä profeetta Jesaja puhui sanoessaan: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi!’”

3:4  Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö. Hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja luonnonhunaja.

3:5  Hänen luokseen tuli paljon ihmisiä Jerusalemista ja kaikkialta Juudeasta sekä Jordanin ympäristöstä.

3:6  Hän kastoi heidät Jordanissa, kun he tunnustivat syntinsä.

3:7  Mutta nähdessään monien fariseusten ja saddukeusten tulevan kasteelle Johannes sanoi heille: ”Te kyykäärmeiden sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa?

3:8  Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy.

3:9  Älkää luulko, että voitte sanoa: ’Onhan Abraham meidän isämme.’ Minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Abrahamille.

3:10  Kirves on jo pantu puiden juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.

3:11  Minä kastan teidät vedessä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kantamaan hänen kenkiään. Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa.

3:12  Hänellä on kädessään viskain, ja hän puhdistaa puimatantereensa. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.”

3:13  Siihen aikaan Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen.

3:14  Johannes kuitenkin esteli häntä ja sanoi: ”Minä tarvitsen kasteen sinulta – ja sinä tulet minun luokseni!”

3:15  Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Salli se nyt, sillä näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus.” Silloin Johannes suostui siihen.

3:16  Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen.

3:17  Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Chapter 4

4:1  Sitten Henki vei Jeesuksen ylös autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi.

4:2  Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen tuli lopulta nälkä.

4:3  Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Jos olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.”

4:4  Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”

4:5  Sitten Paholainen vei hänet pyhään kaupunkiin, asetti hänet temppelin harjalle

4:6  ja sanoi: ”Jos olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas, sillä on kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’ ja ’He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.’”

4:7  Jeesus sanoi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.’”

4:8  Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston

4:9  ja sanoi: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos heittäydyt maahan ja kumarrat minua.”

4:10  Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana, sillä on kirjoitettu: ’Herraa, sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja vain häntä palvella.’”

4:11  Silloin Paholainen jätti Jeesuksen, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

4:12  Kun Jeesus kuuli, että Johannes oli vangittu, hän lähti Galileaan.

4:13  Hän jätti Nasaretin ja asettui asumaan Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin alueella.

4:14  Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan kautta puhuttu sana:

4:15  ”Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa, pakanoiden Galilea –

4:16  kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon, ja niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.”

4:17  Siitä lähtien Jeesus alkoi julistaa: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”

4:18  Kulkiessaan Galileanjärven rantaa Jeesus näki kaksi veljestä: Simonin, jota kutsuttiin Pietariksi, ja hänen veljensä Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla, sillä he olivat kalastajia.

4:19  Jeesus sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”

4:20  He jättivät heti verkot ja seurasivat häntä.

4:21  Kulkiessaan sieltä eteenpäin Jeesus näki toiset kaksi veljestä: Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja hänen veljensä Johanneksen. He olivat veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa kunnostamassa verkkojaan. Hän kutsui heidätkin.

4:22  Niin he jättivät heti veneen ja isänsä ja seurasivat Jeesusta.

4:23  Jeesus kulki kaikkialla Galileassa. Hän opetti synagogissa, julisti valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikenlaisia tauteja ja vaivoja, joita kansassa oli.

4:24  Hänen maineensa levisi koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat – monenlaisten tautien ja kipujen vaivaamat, pahojen henkien riivaamat, kuunvaihetautiset ja halvaantuneet – ja hän paransi heidät.

4:25  Ja suuret kansanjoukot Galileasta, Dekapoliista, Jerusalemista, Juudeasta ja Jordanin toiselta puolelta seurasivat häntä.

Chapter 5

5:1  Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle, ja kun hän oli istuutunut, opetuslapset tulivat hänen luokseen.

5:2  Hän alkoi puhua ja opetti heitä sanoen:

5:3  ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

5:4  Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

5:5  Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.

5:6  Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan.

5:7  Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

5:8  Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

5:9  Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.

5:10  Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.

5:11  Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikkea pahaa.

5:12  Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

5:13  ”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

5:14  Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä.

5:15  Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

5:16  Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

5:17  ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään.

5:18  Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.

5:19  Joka siis jättää pois yhdenkin näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavoin opettaa ihmisiä, sitä kutsutaan pienimmäksi taivasten valtakunnassa. Mutta joka noudattaa ja opettaa näitä käskyjä, sitä kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa.

5:20  Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

5:21  ”Te olette kuulleet, että esi-isille on sanottu: ’Älä tapa’ ja ’Joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.’

5:22  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Se taas, joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion. Mutta joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.

5:23  Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,

5:24  niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, käy ensin sopimassa veljesi kanssa ja mene sitten uhraamaan lahjasi.

5:25  Tee pian sovinto riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin olet hänen kanssaan matkalla, ettei riitapuolesi luovuttaisi sinua tuomarille ja tuomari vartijalle ja ettei sinua heitettäisi vankilaan.

5:26  Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen kuin olet maksanut viimeisenkin kolikon.”

5:27  ”Te olette kuulleet sanottavan: ’Älä tee huorin.’

5:28  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten, on sydämessään jo tehnyt huorin hänen kanssaan.

5:29  Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Sinulle on parempi, että yksi osa ruumiistasi tuhoutuu, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.

5:30  Jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Sinulle on parempi, että yksi osa ruumiistasi tuhoutuu, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.

5:31  On sanottu: ’Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.’

5:32  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, saattaa hänet tekemään aviorikoksen, ja joka nai hylätyn, tekee aviorikoksen.”

5:33  ”Vielä olette kuulleet, että esi-isille on sanottu: ’Älä tee väärää valaa’ ja ’Täytä Herralle vannomasi vala.’

5:34  Mutta minä sanon teille: älkää vannoko lainkaan, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,

5:35  älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki.

5:36  Älä vanno myöskään pääsi kautta, sillä et sinä pysty tekemään ainuttakaan hiusta valkoiseksi tai mustaksi.

5:37  Olkoon teidän puheenne ’kyllä’ tai ’ei’. Mitä siihen lisätään, on pahasta.”

5:38  ”Te olette kuulleet sanottavan: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta.’

5:39  Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.

5:40  Jos joku tahtoo käydä oikeutta sinua vastaan viedäkseen paitasi, anna hänelle viittasikin.

5:41  Jos joku pakottaa sinut virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.

5:42  Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka tahtoo lainata sinulta.”

5:43  ”Te olette kuulleet sanottavan: ’Rakasta lähimmäistäsi’ ja ’Vihaa vihamiestäsi.’

5:44  Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä,

5:45  että olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärintekijöillekin.

5:46  Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, minkä palkan te siitä saatte? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

5:47  Jos te tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

5:48  Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”

Chapter 6

6:1  ”Varokaa harjoittamasta hurskauttanne ihmisten edessä sitä varten, että he katselisivat teitä, muuten ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.

6:2  Kun siis annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta ihmiset ylistäisivät heitä. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet.

6:3  Kun sinä annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,

6:4  jotta almusi pysyisi salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.

6:5  Kun rukoilette, älkää olko niin kuin tekopyhät. He asettuvat mielellään rukoilemaan synagogiin ja katujen kulmiin, jotta ihmiset näkisivät heidät. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet.

6:6  Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.

6:7  Kun rukoilette, älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka luulevat tulevansa kuulluiksi monisanaisuutensa tähden.

6:8  Älkää siis olko heidän kaltaisiaan. Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.

6:9  Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

6:10  Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

6:11  Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

6:12  Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.

6:13  Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. [Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.]

6:14  Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi.

6:15  Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

6:16  Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He tekevät kasvonsa surkean näköisiksi, jotta ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet.

6:17  Mutta kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi,

6:18  jotta sinun paastoamistasi eivät näkisi ihmiset vaan sinun Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.”

6:19  ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

6:20  Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.

6:21  Sillä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

6:22  Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, niin koko ruumiisi on valaistu.

6:23  Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka on sinussa, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!

6:24  Ei kukaan voi palvella kahta herraa, sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista tai on uskollinen toiselle ja halveksii toista. Ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

6:25  ”Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

6:26  Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne?

6:27  Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

6:28  Miksi te kannatte huolta vaatteista? Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää.

6:29  Kuitenkin minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.

6:30  Jos siis Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa mutta huomenna joutuu uuniin, eikö hän paljon ennemmin vaateta teitä, te vähäuskoiset?

6:31  Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tai ’Mitä juomme?’ tai ’Mitä puemme päällemme?’

6:32  Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä.

6:33  Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.

6:34  Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.”

Chapter 7

7:1  ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.

7:2  Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

7:3  Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi?

7:4  Tai kuinka voit sanoa veljellesi: ’Anna minun ottaa roska silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi?

7:5  Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

7:6  Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi raatelemaan teitä.”

7:7  ”Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.

7:8  Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

7:9  Vai kuka teistä antaisi pojalleen kiven, kun hän pyytää leipää,

7:10  tai käärmeen, kun hän pyytää kalaa?

7:11  Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat.

7:12  Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille. Tämä on laki ja profeetat.”

7:13  ”Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään.

7:14  Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen!”

7:15  ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.

7:16  Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.

7:17  Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee huonoja hedelmiä.

7:18  Ei hyvä puu voi tehdä huonoja hedelmiä eikä huono puu hyviä hedelmiä.

7:19  Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.

7:20  Hedelmistä te siis tunnette heidät.

7:21  Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

7:22  Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?’

7:23  Silloin minä vastaan heille: ’Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.’”

7:24  ”Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle.

7:25  Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle.

7:26  Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle.

7:27  Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen.”

7:28  Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan,

7:29  sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa.

Chapter 8

8:1  Kun Jeesus tuli alas vuorelta, häntä seurasi suuri joukko ihmisiä.

8:2  Hänen luokseen tuli silloin spitaalinen mies, heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi: ”Herra, jos tahdot, sinä voit puhdistaa minut.”

8:3  Jeesus ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: ”Minä tahdon, puhdistu.” Ja heti mies puhdistui spitaalistaan.

8:4  Jeesus sanoi hänelle: ”Varo, ettet puhu tästä kenellekään. Mutta mene näyttämään itsesi papille ja uhraa Mooseksen säätämä uhrilahja todisteeksi puhdistumisestasi.”

8:5  Kun Jeesus saapui Kapernaumiin, hänen luokseen tuli muuan sadanpäällikkö ja pyysi häneltä apua

8:6  sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.”

8:7  Jeesus sanoi hänelle: ”Minä tulen ja parannan hänet.”

8:8  Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle. Sano ainoastaan sana, niin palvelijani paranee.

8:9  Minä itsekin olen käskyvallan alainen, ja minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon yhdelle: ’Mene’, niin hän menee, ja toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”

8:10  Tämän kuullessaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti minä sanon teille: näin suurta uskoa en ole löytänyt Israelista keneltäkään.

8:11  Minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja asettuvat aterialle Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa.

8:12  Mutta valtakunnan lapset heitetään uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

8:13  Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot.” Ja sillä hetkellä palvelija parani.

8:14  Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, hän näki, että tämän anoppi makasi vuoteessa kuumeisena.

8:15  Jeesus kosketti hänen kättään, ja kuume lähti hänestä. Niin hän nousi ja palveli Jeesusta.

8:16  Illan tultua Jeesuksen luo tuotiin monta riivattua. Hän ajoi sanallaan henget ulos ja paransi kaikki sairaat,

8:17  jotta kävisi toteen profeetta Jesajan kautta puhuttu sana: ”Hän otti päälleen meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme.”

8:18  Kun Jeesus näki väkijoukon ympärillään, hän käski lähteä toiselle rannalle.

8:19  Silloin hänen luokseen tuli eräs kirjanoppinut ja sanoi: ”Opettaja, minä seuraan sinua, minne ikinä menet.”

8:20  Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.”

8:21  Eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, salli minun ensin mennä hautaamaan isäni.”

8:22  Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa sinä minua ja anna kuolleiden haudata kuolleensa.”

8:23  Jeesus astui veneeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

8:24  Järvellä nousi kova myrsky, ja vene oli peittyä aaltoihin, mutta Jeesus nukkui.

8:25  Niin opetuslapset menivät herättämään hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät, me hukumme!”

8:26  Hän sanoi heille: ”Miksi olette peloissanne, te vähäuskoiset?” Sitten hän nousi ja nuhteli tuulia ja merta, ja tuli aivan tyven.

8:27  Miehet hämmästyivät ja sanoivat: ”Mikä tämä mies oikein on, kun jopa tuulet ja meri tottelevat häntä?”

8:28  Kun Jeesus tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, häntä vastaan tuli hautaluolista kaksi riivattua miestä. Nämä olivat niin väkivaltaisia, ettei kukaan voinut kulkea sitä tietä.

8:29  He huusivat Jeesukselle: ”Mitä sinä meistä tahdot, Jumalan Poika? Oletko tullut tänne piinaamaan meitä ennen aikaa?”

8:30  Jonkin matkan päässä heistä oli suuri sikalauma laitumella.

8:31  Niin riivaajat pyysivät häneltä: ”Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät sikalaumaan.”

8:32  Jeesus sanoi niille: ”Menkää.” Silloin riivaajat lähtivät miehistä ja menivät sikoihin, ja koko lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.

8:33  Sikopaimenet pakenivat, menivät kaupunkiin ja kertoivat kaiken tämän ja myös sen, mitä riivatuille oli tapahtunut.

8:34  Silloin koko kaupunki lähti Jeesusta vastaan. Kun ihmiset näkivät hänet, he pyysivät häntä lähtemään pois heidän alueeltaan.

Chapter 9

9:1  Jeesus astui veneeseen, ylitti järven ja tuli kotikaupunkiinsa.

9:2  Silloin jotkut toivat hänen luokseen halvaantuneen, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Ole rohkealla mielellä, poikani. Sinun syntisi annetaan anteeksi.”

9:3  Muutamat kirjanoppineista sanoivat itsekseen: ”Tämä pilkkaa Jumalaa.”

9:4  Mutta Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi: ”Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?

9:5  Kumpi on helpompaa, sanoa: ’Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse ja kävele’?

9:6  Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on maan päällä valta antaa syntejä anteeksi, niin” – hän sanoi halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”

9:7  Ja mies nousi ja lähti kotiinsa.

9:8  Tämän nähdessään kansanjoukko pelästyi ja ylisti Jumalaa, joka oli antanut ihmisille sellaisen vallan.

9:9  Kulkiessaan sieltä eteenpäin Jeesus näki Matteus-nimisen miehen istumassa tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Niin hän nousi ja seurasi Jeesusta.

9:10  Kun Jeesus oli aterialla Matteuksen kodissa, sinne tuli monta publikaania ja syntistä aterioimaan Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.

9:11  Sen nähdessään fariseukset sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?”

9:12  Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.

9:13  Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria.’ En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.”

9:14  Sitten Johanneksen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Me ja fariseukset paastoamme usein. Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?”

9:15  Jeesus sanoi heille: ”Eivät kai häävieraat voi surra, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat.

9:16  Ei kukaan pane kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan, sillä sellainen paikka repii viitan, ja reikä tulee pahemmaksi.

9:17  Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin. Silloinhan leilit repeytyvät, viini valuu maahan ja leilit menevät pilalle. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät.”

9:18  Kun Jeesus puhui heille näistä asioista, tuli muuan hallitusmies, kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: ”Minun tyttäreni kuoli juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän herää henkiin.”

9:19  Jeesus nousi ja lähti hänen mukaansa, samoin lähtivät hänen opetuslapsensa.

9:20  Silloin eräs nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta, lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua.

9:21  Hän näet sanoi itsekseen: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, tulen terveeksi.”

9:22  Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: ”Tyttäreni, ole rohkealla mielellä, uskosi on parantanut sinut.” Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi.

9:23  Kun Jeesus tuli hallitusmiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän väkijoukon,

9:24  hän sanoi: ”Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut vaan nukkuu.” Mutta he nauroivat hänelle.

9:25  Kun väkijoukko oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja tarttui tyttöä kädestä, ja tyttö nousi.

9:26  Tästä levisi tieto koko sille seudulle.

9:27  Kun Jeesus kulki sieltä eteenpäin, häntä lähti seuraamaan kaksi sokeaa, jotka huusivat: ”Armahda meitä, Daavidin Poika!”

9:28  Ja kun Jeesus meni sisälle taloon, sokeat tulivat hänen luokseen. Jeesus kysyi heiltä: ”Uskotteko, että minä voin tehdä sen?” He vastasivat: ”Uskomme, Herra.”

9:29  Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.”

9:30  Niin heidän silmänsä aukenivat, mutta Jeesus varoitti heitä ankarasti sanoen: ”Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tästä.”

9:31  Lähdettyään sieltä he kuitenkin levittivät hänestä tietoa koko sille seudulle.

9:32  Kun miehet olivat poistumassa, Jeesuksen luo tuotiin mykkä mies, jossa oli riivaajahenki.

9:33  Kun riivaaja oli ajettu ulos, mykkä alkoi puhua, ja väkijoukko oli ihmeissään ja sanoi: ”Tällaista ei Israelissa ole ikinä nähty.”

9:34  Mutta fariseukset sanoivat: ”Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia.”

9:35  Jeesus kulki kaikissa kaupungeissa ja kylissä, opetti niiden synagogissa, julisti valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikenlaisia tauteja ja vaivoja.

9:36  Kun hän näki kansanjoukot, hänen tuli sääli, sillä ihmiset olivat nääntyneitä ja hylättyjä kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.

9:37  Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.

9:38  Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä satoa korjaamaan.”

Chapter 10

10:1  Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikenlaisia tauteja ja vaivoja.

10:2  Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, sitten hänen veljensä Andreas, sitten Jaakob, Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä,

10:3  Filippos ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, joka oli publikaani, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus,

10:4  Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka kavalsi Jeesuksen.

10:5  Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: ”Älkää menkö pakanoiden keskuuteen älkääkä mihinkään samarialaisten kaupunkiin.

10:6  Menkää sen sijaan Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo,

10:7  ja missä kuljettekin, julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’

10:8  Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

10:9  Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia,

10:10  älkää laukkua matkalle, älkää kahta paitaa älkääkä kenkiä tai sauvaa, sillä työmies on ruokansa ansainnut.

10:11  Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen. Jääkää hänen luokseen, kunnes lähdette paikkakunnalta.

10:12  Kun menette taloon, toivottakaa sille rauhaa.

10:13  Jos talo on sen arvoinen, tulkoon sille teidän rauhanne, mutta jos se ei ole sen arvoinen, palatkoon rauhantoivotuksenne teille takaisin.

10:14  Ja jos joku ei ota teitä vastaan eikä kuuntele teidän sanojanne, lähtekää pois siitä talosta tai kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.

10:15  Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sillä kaupungilla.”

10:16  ”Minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.

10:17  Varokaa ihmisiä, sillä he luovuttavat teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan.

10:18  Minun takiani teidät viedään maaherrojen ja kuninkaiden eteen todistukseksi heille ja pakanoille.

10:19  Mutta kun teidät viedään oikeuteen, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte. Teille annetaan sillä hetkellä se, mitä teidän tulee puhua.

10:20  Te ette itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.

10:21  Veli luovuttaa veljensä ja isä lapsensa kuolemaan. Lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman.

10:22  Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.

10:23  Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen. Totisesti minä sanon teille: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa, ennen kuin Ihmisen Poika tulee.

10:24  Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä.

10:25  Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle niin kuin hänen isännälleen. Jos talon isäntää nimitetään Beelsebuliksi, kuinka paljon ennemmin hänen talonväkeään!”

10:26  ”Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole mitään peitettyä, mitä ei paljastettaisi, eikä mitään salattua, mitä ei tuotaisi julki.

10:27  Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivänvalossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.

10:28  Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

10:29  Eikö kahta varpusta myydä yhdellä kuparilantilla? Kuitenkaan yksikään varpusista ei putoa maahan teidän Isänne sallimatta.

10:30  Onpa kaikki päänne hiuksetkin laskettu.

10:31  Älkää siis pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin paljot varpuset.

10:32  Sen tähden jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.

10:33  Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.”

10:34  ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En minä ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan.

10:35  Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä vastaan, tyttären äitiään vastaan ja miniän anoppiaan vastaan.

10:36  Ihmisen vihamiehet tulevat olemaan oman talon väkeä.

10:37  Joka rakastaa isäänsä tai äitiään enemmän kuin minua, ei ole minulle kelvollinen, ja joka rakastaa poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, ei ole minulle kelvollinen.

10:38  Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei ole minulle kelvollinen.

10:39  Joka löytää elämänsä, kadottaa sen, ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.”

10:40  ”Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.

10:41  Joka ottaa profeetan vastaan profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.

10:42  Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen kylmää vettä juotavaksi opetuslapsen nimen tähden – totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.”

Chapter 11

11:1  Annettuaan nämä ohjeet kahdelletoista opetuslapselleen Jeesus lähti sieltä heidän kaupunkeihinsa opettamaan ja julistamaan.

11:2  Kun Johannes kuuli vankilassa Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa

11:3  kysymään häneltä: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?”

11:4  Jeesus vastasi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

11:5  Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia.

11:6  Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”

11:7  Kun he olivat lähteneet, Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: ”Mitä te lähditte erämaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?

11:8  Vai mitä te lähditte katsomaan? Hienoihin vaatteisiin pukeutunutta miestäkö? Hienosti pukeutuneet ovat kuninkaanlinnoissa.

11:9  Vai mitä sitten lähditte katsomaan? Profeettaako? Todellakin! Minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.

11:10  Hän on se, josta on kirjoitettu: ’Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän valmistaa tien sinun eteesi.’

11:11  Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.

11:12  Mutta Johannes Kastajan päivistä asti on hyökätty taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.

11:13  Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet,

11:14  ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.

11:15  Jolla on korvat, se kuulkoon!

11:16  Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin lapset, jotka istuvat toreilla ja huutelevat toisilleen:

11:17  ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet. Me veisasimme itkuvirsiä, mutta te ette valittaneet.’

11:18  Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja hänestä sanotaan: ’Hänessä on riivaaja.’

11:19  Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja hänestä sanotaan: ’Mikä syömäri ja viininjuoja, publikaanien ja syntisten ystävä!’ Niinpä viisaus osoittautuu oikeaksi teoissaan.”

11:20  Sitten Jeesus alkoi nuhdella niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimateoistaan olivat tapahtuneet, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:

11:21  ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Jos teidän keskuudessanne tapahtuneet voimateot olisi tehty Tyroksessa ja Siidonissa, ne olisivat aikoja sitten säkissä ja tuhkassa tehneet parannuksen.

11:22  Minä sanon teille: Tyroksella ja Siidonilla on tuomiopäivänä helpompaa kuin teillä.

11:23  Ja sinutko, Kapernaum, korotettaisiin ylös taivaisiin? Ei, alas tuonelaan sinun on astuttava! Jos sinussa tapahtuneet voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä.

11:24  Minä sanon: Sodoman maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sinulla.”

11:25  Siihen aikaan Jeesus rupesi puhumaan: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut nämä asiat viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

11:26  Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.

11:27  Kaiken on Isäni uskonut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”

11:28  ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.

11:29  Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne,

11:30  sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.”

Chapter 12

12:1  Niihin aikoihin Jeesus kulki sapattina viljapeltojen halki. Hänen opetuslapsilleen tuli nälkä, ja he rupesivat katkomaan tähkäpäitä ja syömään.

12:2  Mutta kun fariseukset näkivät sen, he sanoivat Jeesukselle: ”Katso, sinun opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä ei ole lupa tehdä sapattina.”

12:3  Hän vastasi heille: ”Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänelle ja hänen seuralaisilleen tuli nälkä?

12:4  Hän meni Jumalan huoneeseen, ja he söivät Herran eteen asetetut leivät, joita ei hänellä eikä hänen seuralaisillaan ollut lupa syödä vaan ainoastaan papeilla.

12:5  Tai ettekö ole laista lukeneet, että papit joka sapatti rikkovat sapattikäskyn temppelissä mutta ovat silti syyttömiä?

12:6  Minä sanon teille: tässä on enemmän kuin temppeli.

12:7  Jos te ymmärtäisitte, mitä tarkoittaa: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’, niin ette tuomitsisi syyttömiä.

12:8  Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra.”

12:9  Sitten Jeesus lähti sieltä ja meni heidän synagogaansa.

12:10  Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Voidakseen nostaa syytteen Jeesusta vastaan fariseukset kysyivät häneltä: ”Onko luvallista parantaa sapattina?”

12:11  Mutta Jeesus sanoi heille: ”Jos jollakin teistä on lammas ja se putoaa kuoppaan sapattina, eikö hän tartu siihen ja nosta sitä ylös?

12:12  Kuinka paljon arvokkaampi onkaan ihminen kuin lammas! Sapattina on siis lupa tehdä hyvää.”

12:13  Sitten hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi, ja käsi tuli ennalleen, yhtä terveeksi kuin toinenkin käsi.

12:14  Silloin fariseukset lähtivät ulos ja alkoivat punoa juonia Jeesusta vastaan, miten saisivat hänet surmatuksi.

12:15  Kun Jeesus huomasi sen, hän lähti sieltä. Monet seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki.

12:16  Mutta hän varoitti heitä saattamasta häntä julki,

12:17  jotta toteutuisi profeetta Jesajan kautta puhuttu sana:

12:18  ”Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mieltynyt. Minä lasken Henkeni hänen ylleen, ja hän julistaa oikeutta pakanakansoille.

12:19  Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntään kuulla kaduilla.

12:20  Särkynyttä ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta, ja hän on vievä oikeuden voittoon.

12:21  Hänen nimeensä pakanakansat panevat toivonsa.”

12:22  Sitten Jeesuksen luo tuotiin riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä. Jeesus paransi hänet, niin että mies puhui ja näki.

12:23  Koko kansanjoukko hämmästyi ja sanoi: ”Voisiko tämä olla Daavidin Poika?”

12:24  Kun fariseukset kuulivat sen, he sanoivat: ”Beelsebulin, riivaajien päämiehen, voimalla hän ajaa ulos riivaajia.”

12:25  Mutta Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka riitaantuu itsensä kanssa, tuhoutuu, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitaantuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.

12:26  Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, hän on joutunut riitaan itsensä kanssa. Kuinka hänen valtakuntansa silloin voi pysyä pystyssä?

12:27  Ja jos minä ajan ulos riivaajia Beelsebulin voimalla, kenen voimalla teidän lapsenne sitten ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomareitanne.

12:28  Mutta jos minä ajan riivaajia ulos Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on tullut teidän luoksenne.

12:29  Kuinka kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän voi ryöstää hänen talonsa.

12:30  Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.

12:31  Sen tähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.

12:32  Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos joku puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.”

12:33  ”Tehkää puu hyväksi, niin sen hedelmästäkin tulee hyvä, tai tehkää puu huonoksi, niin sen hedelmästäkin tulee huono. Hedelmästä puu tunnetaan.

12:34  Te kyykäärmeiden sikiöt, kuinka te voisitte puhua hyvää, kun itse olette pahoja! Sydämen kyllyydestä suu puhuu.

12:35  Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, ja paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa.

12:36  Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.

12:37  Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”

12:38  Silloin muutamat kirjanoppineet ja fariseukset sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, me haluamme nähdä sinulta merkin.”

12:39  Hän vastasi heille: ”Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki.

12:40  Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin myös Ihmisen Poika on oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.

12:41  Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja ovat sille tuomioksi, koska he kääntyivät Joonan saarnan vaikutuksesta. Mutta tässä on enemmän kuin Joona!

12:42  Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja on sille tuomioksi, koska hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta. Mutta tässä on enemmän kuin Salomo!”

12:43  ”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeskelee vedettömillä seuduilla etsien lepopaikkaa mutta ei löydä.

12:44  Silloin se sanoo: ’Minä palaan asuntooni, josta lähdin.’ Kun se tulee, se löytää asunnon tyhjillään, lakaistuna ja järjestyksessä.

12:45  Silloin se menee ja hakee mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempia kuin se itse. Ne tulevat sisään ja jäävät sinne asumaan, ja sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Näin käy myös tälle pahalle sukupolvelle.”

12:46  Jeesuksen vielä puhuessa kansalle hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona ja halusivat puhua hänen kanssaan.

12:47  Niin joku sanoi hänelle: ”Äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja haluavat puhua sinun kanssasi.”

12:48  Mutta hän vastasi sanantuojalle: ”Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljiäni?”

12:49  Sitten hän ojensi kätensä opetuslapsiinsa päin ja sanoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni!

12:50  Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”

Chapter 13

13:1  Sinä päivänä Jeesus lähti ulos asunnostaan ja istuutui järven rantaan.

13:2  Kun hänen luokseen kokoontui paljon ihmisiä, hän nousi veneeseen ja istuutui. Koko kansanjoukko seisoi rannalla,

13:3  ja hän puhui heille paljon vertauksilla. Hän sanoi: ”Kuulkaa, kylväjä lähti kylvämään.

13:4  Hänen kylväessään muutamat siemenistä putosivat tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.

13:5  Toiset putosivat kallioperälle, missä niillä ei ollut tarpeeksi maata. Ne nousivat pian oraalle, koska niillä ei ollut syvää maata,

13:6  mutta auringon noustua oraat paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juurta, ne kuivettuivat.

13:7  Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat kasvoivat ja tukahduttivat oraan.

13:8  Mutta toiset putosivat hyvään maahan ja tuottivat sadon, jotkut sata, jotkut kuusikymmentä ja jotkut kolmekymmentä jyvää.

13:9  Jolla on korvat, se kuulkoon!”

13:10  Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät häneltä: ”Miksi sinä puhut heille vertauksin?”

13:11  Hän vastasi heille: ”Siksi, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.

13:12  Jolla on, sille annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin. Mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.

13:13  Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä.

13:14  Heissä toteutuu Jesajan ennustus, jossa sanotaan: ’Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö.

13:15  Sillä paatunut on tämän kansan sydän. Vaivoin he kuulevat korvillaan, ja silmänsä he ovat sulkeneet, etteivät he silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, etteivät he kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.’

13:16  Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.

13:17  Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.”

13:18  ”Kuulkaa siis vertaus kylväjästä:

13:19  Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä sitä, niin tulee Paha ja tempaa pois sen, mikä on kylvetty hänen sydämeensä. Tätä tarkoittaa se, mikä on kylvetty tien oheen.

13:20  Kallioperälle kylvetty kuvaa ihmistä, joka sanan kuullessaan ottaa sen heti iloiten vastaan.

13:21  Koska hänellä ei ole juurta itsessään, hän kestää vain hetken ja luopuu heti, kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden.

13:22  Orjantappuroihin kylvetty kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.

13:23  Mutta hyvään maahan kylvetty tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja tuottaa sadon, joku sata, joku kuusikymmentä ja joku kolmekymmentä jyvää.”

13:24  Jeesus kertoi heille toisen vertauksen: ”Taivasten valtakunta on verrattavissa mieheen, joka kylvi hyvää siementä peltoonsa.

13:25  Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja lähti pois.

13:26  Kun vilja kasvoi ja teki tähkää, silloin myös rikkavilja tuli näkyviin.

13:27  Palvelijat menivät isäntänsä luo ja kysyivät: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut rikkaviljaa?’

13:28  Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies kylvänyt.’ Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme kokoamaan sen?’

13:29  Mutta hän sanoi: ’En, ettette rikkaviljaa kootessanne nyhtäisi sen mukana vehnääkin.

13:30  Antakaa niiden molempien kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen asti. Korjuun aikana minä sanon leikkuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.’”

13:31  Jeesus kertoi heille myös tämän vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.

13:32  Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut täyteen mittaansa, se on puutarhakasveista suurin. Siitä tulee puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksilla.”

13:33  Hän kertoi heille vielä vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, ja koko taikina happani.”

13:34  Tämän kaiken Jeesus puhui väkijoukolle vertauksin. Ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään,

13:35  jotta toteutuisi tämä profeetan sana: ”Minä avaan suuni vertauksiin. Minä tuon julki sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti.”

13:36  Sitten Jeesus jätti väkijoukon ja meni asuntoonsa. Opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon rikkaviljasta.”

13:37  Hän vastasi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.

13:38  Pelto on maailma. Hyvä siemen on valtakunnan lapset, mutta rikkavilja on Pahan lapset.

13:39  Vihamies, joka sen kylvi, on Paholainen, sadonkorjuun aika on maailmanajan loppu, ja leikkuuväki on enkelit.

13:40  Niin kuin rikkavilja kootaan ja poltetaan tulessa, niin tapahtuu maailmanajan lopussa.

13:41  Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat viettelykseksi, ja kaikki, jotka harjoittavat vääryyttä,

13:42  ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

13:43  Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!”

13:44  ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre, jonka mies löysi ja kätki. Iloissaan hän meni ja myi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.

13:45  Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kauniita helmiä.

13:46  Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän meni ja myi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen.

13:47  Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka heitettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja.

13:48  Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät koreihin mutta viskasivat kelvottomat pois.

13:49  Näin käy myös maailmanajan lopussa: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaiden joukosta

13:50  ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

13:51  ”Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?” Jeesus kysyi. Opetuslapset vastasivat: ”Olemme.”

13:52  Hän sanoi heille: ”Sen tähden jokainen kirjanoppinut, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin talon isäntä, joka tuo aarrekammiostaan esiin uutta ja vanhaa.”

13:53  Kun Jeesus oli lopettanut näiden vertausten kertomisen, hän lähti siltä seudulta.

13:54  Tultuaan kotikaupunkiinsa hän opetti ihmisiä heidän synagogassaan. He olivat hämmästyksissään ja kyselivät: ”Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimateot?

13:55  Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria, ja eivätkö Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas ole hänen veljiään?

13:56  Ja eivätkö hänen sisarensa kaikki ole meidän keskuudessamme? Mistä hän sitten on saanut tämän kaiken?”

13:57  Niin he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Ei profeetta ole halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan.”

13:58  Ja heidän epäuskonsa vuoksi hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa.

Chapter 14

14:1  Siihen aikaan neljännesruhtinas Herodes sai kuulla Jeesuksen maineesta.

14:2  Hän sanoi palvelijoilleen: ”Se on Johannes Kastaja. Hän on noussut kuolleista, ja sen tähden nämä voimat vaikuttavat hänessä.”

14:3  Herodes oli näet ottanut Johanneksen kiinni, kahlinnut hänet ja pannut vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden,

14:4  sillä Johannes oli sanonut hänelle: ”Sinun ei ole lupa pitää häntä.”

14:5  Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen mutta pelkäsi kansaa, sillä se piti Johannesta profeettana.

14:6  Sitten tuli Herodeksen syntymäpäivä, ja Herodiaan tytär tanssi vieraiden edessä. Tyttö miellytti Herodesta niin,

14:7  että tämä valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä tahansa hän pyytäisi.

14:8  Äitinsä yllyttämänä tyttö sanoi: ”Tuo minulle tänne vadilla Johannes Kastajan pää.”

14:9  Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävieraiden tähden hän käski tuoda sen.

14:10  Hän käski lyödä Johannekselta pään poikki vankilassa.

14:11  Pää tuotiin vadilla ja annettiin tytölle, ja tyttö vei sen äidilleen.

14:12  Johanneksen opetuslapset tulivat hakemaan ruumiin ja hautasivat sen. Sitten he menivät ja kertoivat Jeesukselle, mitä oli tapahtunut.

14:13  Kun Jeesus kuuli tästä, hän lähti sieltä veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Kuultuaan siitä kansa lähti jalkaisin kaupungeista hänen peräänsä.

14:14  Astuessaan maihin Jeesus näki paljon ihmisiä. Hänen tuli heitä sääli, ja hän paransi heidän sairaansa.

14:15  Kun ilta tuli, opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: ”Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkällä. Päästä siis ihmiset luotasi, jotta he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa.”

14:16  Mutta Jeesus sanoi heille: ”Ei heidän tarvitse mennä pois. Antakaa te heille syötävää.”

14:17  He vastasivat hänelle: ”Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.”

14:18  Hän sanoi: ”Tuokaa ne tänne minulle.”

14:19  Sitten Jeesus käski kansan asettua ruohikolle. Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Sitten hän mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen. Opetuslapset jakoivat ne kansalle.

14:20  Kaikki söivät ja saivat kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä palasia kerättiin kaksitoista täyttä korillista.

14:21  Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.

14:22  Heti tämän jälkeen Jeesus käski opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kun hän lähettäisi kansan luotaan.

14:23  Päästettyään kansan menemään hän nousi vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan. Ja kun ilta oli tullut, hän oli siellä yksinään.

14:24  Mutta vene oli jo monen stadionmitan päässä rannasta, ja aallot ahdistivat sitä, sillä tuuli oli vastainen.

14:25  Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli heidän luokseen kävellen veden päällä.

14:26  Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän veden päällä, he pelästyivät ja sanoivat: ”Se on aave”, ja huusivat pelosta.

14:27  Mutta heti Jeesus sanoi heille: ”Olkaa turvallisella mielellä. Minä se olen. Älkää pelätkö.”

14:28  Pietari vastasi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.”

14:29  Hän sanoi: ”Tule!” Niin Pietari astui veneestä ja käveli veden päällä mennäkseen Jeesuksen luo.

14:30  Mutta kun hän näki tuulen voiman, hän pelästyi ja alkoi vajota. Silloin hän huusi: ”Herra, pelasta minut!”

14:31  Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”

14:32  Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi.

14:33  Ne, jotka olivat veneessä, kumartaen heittäytyivät hänen eteensä ja sanoivat: ”Totisesti sinä olet Jumalan Poika.”

14:34  Ylitettyään järven he nousivat maihin Gennesaretissa.

14:35  Kun sen paikkakunnan miehet tunsivat Jeesuksen, he lähettivät sanan kaikkialle ympäristöön, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat.

14:36  He pyysivät häneltä, että saisivat edes koskettaa hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat.

Chapter 15

15:1  Silloin Jeesuksen luo tuli Jerusalemista fariseuksia ja kirjanoppineita, ja he kysyivät:

15:2  ”Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Hehän eivät pese käsiään, kun rupeavat syömään.”

15:3  Jeesus vastasi heille: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?

15:4  Sillä Jumala on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ ja ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla.’

15:5  Mutta te sanotte: ’Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: Minä annoin uhrilahjaksi sen, mitä sinun kuuluisi saada minulta,

15:6  niin hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiään.’ Näin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.

15:7  Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut sanoessaan:

15:8  ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.

15:9  Turhaan se palvelee minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä.’”

15:10  Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää.

15:11  Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan mikä tulee suusta ulos, se saastuttaa ihmisen.”

15:12  Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?”

15:13  Mutta hän vastasi: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

15:14  Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.”

15:15  Pietari sanoi hänelle: ”Selitä meille tämä vertaus.”

15:16  Jeesus vastasi: ”Oletteko tekin vielä ymmärtämättömiä?

15:17  Ettekö käsitä, että kaikki se, mikä menee suusta sisään, menee vatsaan, ja se ulostetaan?

15:18  Mutta se, mikä tulee suusta ulos, lähtee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

15:19  Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.

15:20  Nämä saastuttavat ihmisen, mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä.”

15:21  Lähdettyään sieltä Jeesus vetäytyi Tyroksen ja Siidonin alueelle.

15:22  Muuan kanaanilainen nainen, joka oli niiltä seuduilta, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni.”

15:23  Mutta hän ei vastannut naiselle sanaakaan. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän peräämme.”

15:24  Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo.”

15:25  Mutta nainen tuli, kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: ”Herra, auta minua!”

15:26  Jeesus vastasi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää koiranpenikoille.”

15:27  Nainen vastasi: ”Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin isäntiensä pöydältä putoilevia muruja.”

15:28  Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä hänen tyttärensä oli terve.

15:29  Sieltä lähdettyään Jeesus tuli Galileanjärven rantaan. Hän nousi vuorelle ja istuutui sinne.

15:30  Hänen luokseen tuli paljon kansaa mukanaan rampoja, sokeita, raajarikkoja, mykkiä ja paljon muita. Heidät pantiin hänen jalkojensa juureen, ja hän paransi heidät.

15:31  Ihmiset hämmästyivät nähdessään, että mykät puhuivat, raajarikot tulivat terveiksi, rammat kävelivät ja sokeat näkivät. Ja he ylistivät Israelin Jumalaa.

15:32  Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Minun käy sääliksi kansaa. Se on ollut luonani jo kolme päivää, eikä sillä ole mitään syötävää. Minä en tahdo lähettää heitä pois nälkäisinä, etteivät he nääntyisi matkalla.”

15:33  Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Mistä me täällä erämaassa saamme niin paljon leipää, että voimme ruokkia näin suuren väkijoukon?”

15:34  Jeesus kysyi heiltä: ”Montako leipää teillä on?” He vastasivat: ”Seitsemän, ja muutama pikkukala.”

15:35  Hän käski kansan asettua maahan istumaan.

15:36  Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat. Lausuttuaan kiitoksen hän mursi ne ja antoi opetuslapsilleen, ja opetuslapset jakoivat ne kansalle.

15:37  Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi. Tähteeksi jääneitä palasia kerättiin seitsemän täyttä korillista.

15:38  Syömässä oli neljätuhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.

15:39  Sitten Jeesus päästi kansan luotaan, astui veneeseen ja meni Magadanin alueelle.

Chapter 16

16:1  Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, ja pannakseen hänet koetukselle he pyysivät, että hän näyttäisi heille merkin taivaasta.

16:2  Mutta hän vastasi heille: ”Kun tulee ilta, te sanotte: ’Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa.’

16:3  Aamulla te sanotte: ’Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä.’ Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikojen merkkejä ette osaa.

16:4  Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.” Ja hän jätti heidät ja lähti pois.

16:5  Opetuslapset saapuivat toiselle rannalle mutta olivat unohtaneet ottaa leipää mukaansa.

16:6  Jeesus sanoi heille: ”Varokaa ja karttakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta.”

16:7  Mutta he puhelivat keskenään ja sanoivat: ”Emme ottaneet leipää mukaamme.”

16:8  Jeesus huomasi sen ja sanoi: ”Te vähäuskoiset! Mitä te puhelette keskenänne siitä, ettei teillä ole leipää?

16:9  Ettekö vieläkään käsitä? Ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ettekä sitä, kuinka monta korillista otitte talteen,

16:10  ja niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ettekä sitä, kuinka monta korillista otitte talteen?

16:11  Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Karttakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta!”

16:12  Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt karttamaan leivän hapatusta vaan fariseusten ja saddukeusten oppia.

16:13  Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean alueelle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?”

16:14  He vastasivat: ”Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas Jeremian tai jonkun muun profeetoista.”

16:15  Sitten hän kysyi heiltä: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?”

16:16  Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

16:17  Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

16:18  Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.

16:19  Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on päästetty taivaissa.”

16:20  Sitten hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Kristus.

16:21  Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmaista opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden käsissä. Hänet tapettaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi ylös.

16:22  Pietari veti Jeesuksen luokseen ja alkoi nuhdella häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon sinua, Herra! Älköön sinulle koskaan sellaista tapahtuko!”

16:23  Mutta hän kääntyi poispäin ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä olet minulle ansa, sillä sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmisten.”

16:24  Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

16:25  Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen.

16:26  Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?

16:27  Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin tämän tekojen mukaan.

16:28  Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan.”

Chapter 17

17:1  Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen.

17:2  Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä. Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi kuin valo.

17:3  Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa.

17:4  Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, meidän on hyvä olla täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle yhden, Moosekselle yhden ja Elialle yhden.”

17:5  Hänen vielä puhuessaan heidät peitti valoisa pilvi ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”

17:6  Kun opetuslapset kuulivat tämän, he heittäytyivät kasvoilleen suuren pelon vallassa.

17:7  Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.”

17:8  Kohottaessaan katseensa he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

17:9  Kun he olivat tulossa alas vuorelta, Jeesus kielsi heitä: ”Älkää puhuko kenellekään tästä näystä, ennen kuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista.”

17:10  Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian pitää tulla ensin?”

17:11  Jeesus vastasi: ”Elia todellakin tulee ja asettaa kaiken kohdalleen.

17:12  Mutta minä sanon teille, että Elia on jo tullut. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika joutuu kärsimään heidän käsissään.”

17:13  Silloin opetuslapset ymmärsivät, että hän puhui heille Johannes Kastajasta.

17:14  Kun he saapuivat väkijoukon luo, Jeesusta lähestyi muuan mies, joka polvistui hänen eteensä

17:15  ja sanoi: ”Herra, armahda minun poikaani! Hänellä on kuunvaihetauti, ja hän kärsii kovin. Hän kaatuu usein, milloin tuleen, milloin veteen.

17:16  Minä toin hänet sinun opetuslastesi luo, mutta he eivät pystyneet parantamaan häntä.”

17:17  Silloin Jeesus vastasi: ”Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on oltava teidän kanssanne? Kuinka kauan minun on kärsittävä teitä? Tuokaa hänet tänne minun luokseni.”

17:18  Jeesus nuhteli riivaajaa ankarasti, ja se lähti ulos lapsesta. Siitä hetkestä poika oli terve.

17:19  Sitten opetuslapset menivät Jeesuksen luo. Ollessaan keskenään he kysyivät häneltä: ”Miksi me emme pystyneet ajamaan sitä ulos?”

17:20  Jeesus sanoi heille: ”Epäuskonne tähden. Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.

17:21  [Mutta tämä laji ei lähde ulos ilman rukousta ja paastoa.]”

17:22  Kun he olivat koolla Galileassa, Jeesus sanoi heille: ”Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.

17:23  He tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.” Opetuslapset tulivat tästä hyvin murheellisiksi.

17:24  Heidän saavuttuaan Kapernaumiin temppeliveron kantajat tulivat Pietarin luo ja sanoivat: ”Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?”

17:25  ”Maksaa”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään häneltä: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä maan kuninkaat perivät tullia tai veroa, lapsiltaanko vai vierailta?”

17:26  Kun hän vastasi: ”Vierailta”, Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat,

17:27  Mutta ettemme loukkaisi heitä, mene ja heitä onki järveen. Ota sitten kala, jonka ensiksi saat. Kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.”

Chapter 18

18:1  Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”

18:2  Niin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen

18:3  ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

18:4  Joka siis nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

18:5  Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tämän kaltaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.

18:6  Mutta joka viettelee yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sille olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”

18:7  ”Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

18:8  Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Sinulle on parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet tai molemmat jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen.

18:9  Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Sinulle on parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.”

18:10  ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä. Sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa katselevat aina minun taivaallisen Isäni kasvoja.

18:11  [Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.]

18:12  Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää vuorille ja mene etsimään sitä eksynyttä?

18:13  Ja jos hän löytää sen, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee siitä yhdestä enemmän kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät olleet eksyksissä.

18:14  Niinpä ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi hukkaan.”

18:15  ”Jos veljesi tekee syntiä, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin.

18:16  Mutta jos hän ei kuule sinua, ota yksi tai kaksi todistajaa mukaasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla.

18:17  Jos hän ei kuule heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuule seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle kuin pakana ja publikaani.

18:18  Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.

18:19  Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä sopii keskenään mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.

18:20  Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

18:21  Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?”

18:22  Jeesus vastasi hänelle: ”Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

18:23  Sen tähden taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset.

18:24  Kun hän rupesi tarkastamaan tilejä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia.

18:25  Mutta kun palvelijalla ei ollut, millä maksaa, herra määräsi hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaiken, mitä hänellä oli, myytäväksi ja velan maksettavaksi.

18:26  Silloin palvelija heittäytyi maahan ja rukoili häntä sanoen: ’Ole kärsivällinen minua kohtaan, minä maksan sinulle kaiken.’

18:27  Herran tuli sääli tätä palvelijaa, ja hän päästi hänet vapaaksi ja antoi velan anteeksi.

18:28  Mutta mentyään ulos palvelija tapasi erään palvelustovereistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi toveriinsa kiinni, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, mitä olet velkaa!’

18:29  Palvelustoveri heittäytyi maahan ja pyysi häneltä: ’Ole kärsivällinen minua kohtaan, minä maksan sinulle.’

18:30  Mutta hän ei suostunut vaan meni ja heitti miehen vankeuteen, kunnes tämä maksaisi velkansa.

18:31  Kun muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, he tulivat hyvin pahoilleen ja menivät kertomaan herralleen kaiken, mitä oli tapahtunut.

18:32  Silloin herra kutsui palvelijan eteensä ja sanoi: ’Sinä kelvoton palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, koska sitä minulta pyysit.

18:33  Eikö myös sinun olisi pitänyt armahtaa palvelustoveriasi, niin kuin minäkin armahdin sinua?’

18:34  Vihastuneena herra jätti hänet vanginvartijoiden käsiin, kunnes hän maksaisi koko velan.

18:35  Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.”

Chapter 19

19:1  Kun Jeesus oli päättänyt nämä puheensa, hän lähti Galileasta ja kulki Jordanin toista puolta Juudean alueelle.

19:2  Häntä seurasi suuri joukko ihmisiä, ja hän paransi heitä siellä.

19:3  Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka koetellakseen häntä kysyivät: ”Onko miehen lupa hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?”

19:4  Hän vastasi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi

19:5  ja sanoi: ’Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja niistä kahdesta tulee yksi liha’?

19:6  Niinpä he eivät enää ole kaksi vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

19:7  He kysyivät häneltä: ”Miksi Mooses sitten käski antaa vaimolle erokirjan ja hylätä hänet?”

19:8  Hän vastasi heille: ”Teidän kovasydämisyytenne tähden Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne. Mutta alun perin ei ollut niin.

19:9  Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen [ja joka nai hylätyn, tekee aviorikoksen].”

19:10  Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos miehen suhde vaimoon on tällainen, ei kannata mennä naimisiin.”

19:11  Mutta hän sanoi heille: ”Tämä sana ei sovellu kaikkiin vaan ainoastaan niihin, joille se on annettu.

19:12  On sellaisia, jotka ovat äitinsä kohdusta syntyneet avioon kelpaamattomina. On myös niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi. Samoin on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka tämän voi itseensä soveltaa, se soveltakoon.”

19:13  Sitten Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi. Opetuslapset nuhtelivat tuojia,

19:14  mutta Jeesus sanoi: ”Antakaa lasten olla älkääkä estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.”

19:15  Ja hän pani kätensä heidän päälleen. Sitten hän lähti sieltä.

19:16  Eräs mies tuli Jeesuksen luo ja kysyi häneltä: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, että saisin iankaikkisen elämän?”

19:17  Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sinä minulta hyvästä kysyt? On vain yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä sisälle elämään, pidä käskyt.”

19:18  Mies kysyi: ”Mitkä?” Jeesus vastasi: ”Nämä: älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä anna väärää todistusta,

19:19  kunnioita isääsi ja äitiäsi ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

19:20  Nuorukainen sanoi hänelle: ”Kaikkia niitä olen noudattanut. Mitä minulta vielä puuttuu?”

19:21  Jeesus vastasi hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen, mene ja myy omaisuutesi ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”

19:22  Tämän kuultuaan nuorukainen lähti murheellisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

19:23  Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan.

19:24  Vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

19:25  Kun opetuslapset kuulivat sen, he olivat kovin hämmästyneitä ja kysyivät: ”Kuka sitten voi pelastua?”

19:26  Jeesus katsahti heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”

19:27  Silloin Pietari sanoi Jeesukselle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siis saamme?”

19:28  Jeesus vastasi: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista heimoa.

19:29  Ja jokainen, joka on luopunut taloista, veljistä tai sisarista, isästä, äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.

19:30  Mutta monet ensimmäisistä tulevat viimeisiksi ja monet viimeisistä ensimmäisiksi.”

Chapter 20

20:1  ”Taivasten valtakunta on kuin talonisäntä, joka lähti aikaisin aamulla palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.

20:2  Kun hän oli sopinut työmiesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta, hän lähetti heidät viinitarhaansa.

20:3  Kolmannen tunnin vaiheilla hän lähti ulos ja näki torilla vielä miehiä seisomassa joutilaina.

20:4  Hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani. Maksan teille sen, mikä on oikein.’

20:5  Niin he menivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan hän lähti taas ulos ja teki samoin.

20:6  Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista tunnin vaiheilla, hän tapasi vielä joitakin miehiä seisoskelemassa. Hän kysyi heiltä: ’Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?’

20:7  He vastasivat hänelle: ’Koska kukaan ei ole meitä palkannut.’ Hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’

20:8  Illan tultua viinitarhan isäntä sanoi tilanhoitajalle: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti.’

20:9  Ne, jotka oli palkattu yhdennentoista tunnin tienoilla, tulivat ja saivat kukin denaarin.

20:10  Kun sitten ensimmäiset tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta myös he saivat kukin denaarin.

20:11  Sen saatuaan he nurisivat talonisäntää vastaan

20:12  ja sanoivat: ’Nämä viimeisinä tulleet ovat tehneet työtä vain yhden tunnin. Kuitenkin sinä teet heidät samanvertaisiksi meidän kanssamme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’

20:13  Mutta isäntä sanoi yhdelle heistä: ’Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinut kanssani yhdestä denaarista?

20:14  Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon antaa tälle viimeiselle saman verran kuin sinullekin.

20:15  Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai katsotko pahalla silmällä sitä, että minä olen hyvä?’

20:16  Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”

20:17  Kun Jeesus oli kulkemassa ylös Jerusalemiin, hän otti matkan aikana kaksitoista opetuslastaan erilleen ja sanoi heille:

20:18  ”Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan

20:19  ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.”

20:20  Sebedeuksen poikien äiti tuli poikiensa kanssa Jeesuksen luo ja polvistui hänen eteensä aikoen pyytää häneltä jotakin.

20:21  Niin Jeesus kysyi: ”Mitä tahdot?” Nainen sanoi hänelle: ”Lupaa, että nämä kaksi poikaani saavat istua sinun rinnallasi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella, sinun valtakunnassasi.”

20:22  Mutta Jeesus vastasi: ”Te ette tiedä, mitä pyydätte. Voitteko te juoda saman maljan, jonka minä juon?” He vastasivat: ”Voimme.”

20:23  Hän sanoi heille: ”Minun maljani te tosin juotte, mutta istuminen minun oikealla ja vasemmalla puolellani ei ole minun annettavissani. Se suodaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut.”

20:24  Kun ne kymmenen kuulivat tämän, he närkästyivät näihin kahteen veljekseen.

20:25  Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina hallitsevat niitä ja mahtavat pitävät niitä vallassaan.

20:26  Näin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne,

20:27  ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne.

20:28  Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.”

20:29  Kun he lähtivät Jerikosta, Jeesusta seurasi suuri väkijoukko.

20:30  Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat, että Jeesus oli kulkemassa ohi, he alkoivat huutaa: ”Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!”

20:31  Väkijoukko nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan, mutta he huusivat vielä kovemmin: ”Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!”

20:32  Silloin Jeesus pysähtyi, kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Mitä tahdotte minun tekevän teille?”

20:33  He vastasivat: ”Herra, tahdomme, että meidän silmämme aukenisivat.”

20:34  Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiään. Heti he saivat näkönsä ja lähtivät seuraamaan häntä.

Chapter 21

21:1  Kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslasta

21:2  ja sanoi heille: ”Menkää edessänne olevaan kylään, niin te löydätte heti aasintamman kiinni sidottuna ja varsan sen kanssa. Päästäkää ne irti ja tuokaa minulle.

21:3  Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta lähettää ne pian takaisin.”

21:4  Tämä tapahtui, jotta toteutuisi profeetan kautta puhuttu sana:

21:5  ”Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun kuninkaasi tulee luoksesi nöyränä ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.”

21:6  Opetuslapset menivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli heitä käskenyt.

21:7  He toivat aasintamman varsoineen, panivat niiden selkään vaatteitaan, ja hän istuutui niiden päälle.

21:8  Suurin osa kansasta levitti tielle vaatteitaan, toiset taas katkoivat puista oksia ja levittivät niitä tielle.

21:9  Kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään, ja ne, jotka seurasivat häntä, huusivat: ”Hoosianna Daavidin Pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!”

21:10  Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki joutui kuohuksiin ja kyseli: ”Kuka hän on?”

21:11  Kansa vastasi: ”Hän on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista.”

21:12  Jeesus meni temppeliin ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat siellä. Hän kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet

21:13  ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”

21:14  Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.

21:15  Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ihmeet, joita Jeesus teki, ja lapset, jotka huusivat temppelissä: ”Hoosianna Daavidin Pojalle!”, he suuttuivat

21:16  ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nämä sanovat?” Jeesus vastasi heille: ”Kuulen. Ettekö ole koskaan lukeneet: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen’?”

21:17  Hän jätti heidät, meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.

21:18  Kun Jeesus oli varhain aamulla palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä.

21:19  Nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Hän sanoi sille: ”Älköön sinusta enää ikinä kasvako hedelmää.” Samassa viikunapuu kuivettui.

21:20  Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tämä viikunapuu näin äkkiä kuivettui?”

21:21  Jeesus vastasi heille: ”Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette voisi tehdä vain sitä, mikä tapahtui viikunapuulle, vaan voisitte sanoa jopa tälle vuorelle: ’Nouse ja heittäydy mereen’, ja se tapahtuisi.

21:22  Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte.”

21:23  Kun Jeesus oli mennyt temppeliin ja oli siellä opettamassa, hänen luokseen tuli ylipappeja ja kansan vanhimpia. He kysyivät: ”Millä vallalla sinä tätä kaikkea teet? Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?”

21:24  Jeesus sanoi heille: ”Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Jos te vastaatte minulle, minä puolestani sanon teille, millä vallalla minä tätä kaikkea teen.

21:25  Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä?” Niin he pohtivat keskenään: ”Jos me sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo meille: ’Miksi ette siis uskoneet häntä?’

21:26  Mutta jos sanomme: ’Ihmisistä’, saamme pelätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.”

21:27  Niin he vastasivat Jeesukselle: ”Emme tiedä.” Silloin Jeesus sanoi heille: ”Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä tätä kaikkea teen.”

21:28  ”Mitä ajattelette tästä? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään työhön viinitarhaan.’

21:29  Tämä vastasi: ’En minä halua’, mutta myöhemmin hän katui ja meni.

21:30  Isä meni toisen pojan luo ja sanoi samoin. Tämä vastasi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään.

21:31  Kumpi näistä kahdesta noudatti isänsä tahtoa?” ”Ensimmäinen”, he vastasivat. Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät Jumalan valtakuntaan ennen teitä.

21:32  Sillä Johannes tuli osoittamaan teille vanhurskauden tietä, mutta te ette uskoneet häntä. Publikaanit ja portot sen sijaan uskoivat. Ja vaikka te sen näitte, te ette myöhemminkään katuneet, niin että olisitte uskoneet häntä.”

21:33  ”Kuulkaa toinen vertaus. Oli eräs mies, talonisäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, koversi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin. Sitten hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille.

21:34  Kun korjuuaika lähestyi, hän lähetti palvelijoitaan viljelijöiden luo perimään hänelle kuuluvan sadon.

21:35  Mutta viljelijät ottivat kiinni hänen palvelijansa, jonkun he pieksivät, jonkun tappoivat, jonkun kivittivät.

21:36  Isäntä lähetti vielä muita palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta he tekivät näille samoin.

21:37  Viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat.’

21:38  Mutta kun viljelijät näkivät pojan, he puhuivat keskenään: ’Tämä on perillinen. Tulkaa, tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.’

21:39  He ottivat hänet kiinni, heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.

21:40  Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?”

21:41  He vastasivat hänelle: ”Hän tuhoaa pahoin nuo pahat ja vuokraa viinitarhan toisille viljelijöille, jotka antavat hänelle kuuluvan sadon ajallaan.”

21:42  Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut huippukivi. Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?

21:43  Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.

21:44  Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se putoaa, sen se murskaa.”

21:45  Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat Jeesuksen vertaukset, he ymmärsivät, että hän puhui heistä.

21:46  He olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.

Chapter 22

22:1  Jeesus jatkoi puhuen heille vertauksin. Hän sanoi:

22:2  ”Taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen.

22:3  Hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.

22:4  Vielä hän lähetti muita palvelijoita ja sanoi: ’Sanokaa kutsutuille: Kuulkaa, minä olen ateriani valmistanut, härkäni ja syöttöeläimeni on teurastettu. Kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’

22:5  Mutta kutsutut eivät siitä välittäneet vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.

22:6  Toiset taas ottivat kiinni hänen palvelijansa, pahoinpitelivät heitä ja tappoivat heidät.

22:7  Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, tuhosi nuo murhaajat ja poltti heidän kaupunkinsa.

22:8  Sitten hän sanoi palvelijoilleen: ’Häät on kyllä valmistettu, mutta kutsutut eivät olleet kutsun arvoisia.

22:9  Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä ikinä tapaatte.’

22:10  Palvelijat menivät teiden varsille ja kokosivat kaikki, jotka he tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.

22:11  Kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, hän näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin.

22:12  Kuningas kysyi häneltä: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisään ilman häävaatteita?’ Mutta mies jäi sanattomaksi.

22:13  Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’

22:14  Sillä monet ovat kutsutut mutta harvat valitut.”

22:15  Silloin fariseukset menivät neuvottelemaan siitä, kuinka saisivat Jeesuksen sanoistaan kiinni.

22:16  He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä herodilaisten kanssa sanomaan: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa etkä välitä siitä, mitä ihmiset sanovat. Sinä et katso henkilöön.

22:17  Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?”

22:18  Mutta Jeesus tiesi heidän pahuutensa ja sanoi: ”Miksi kiusaatte minua, te tekopyhät?

22:19  Näyttäkää minulle veroraha.” He toivat hänelle denaarin.

22:20  Hän kysyi heiltä: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?”

22:21  He vastasivat: ”Keisarin.” Silloin hän sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.”

22:22  Sen kuullessaan he olivat ihmeissään, jättivät hänet ja lähtivät pois.

22:23  Samana päivänä Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, niitä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole. He esittivät hänelle kysymyksen:

22:24  ”Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä tulee naida hänen vaimonsa ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’

22:25  Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen heistä meni naimisiin, mutta kuoli, ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, hän jätti vaimonsa veljelleen.

22:26  Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.

22:27  Viimeisenä kaikista kuoli vaimo.

22:28  Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis on ylösnousemuksessa? Hänhän oli ollut heidän kaikkien vaimona.”

22:29  Jeesus vastasi heille: ”Te olette eksyksissä, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

22:30  Ylösnousemuksessa ihmiset eivät ota vaimoa eivätkä mene vaimoksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa.

22:31  Mutta mitä tulee kuolleiden ylösnousemukseen, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille:

22:32  ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien.”

22:33  Sen kuullessaan kansanjoukot hämmästyivät hänen opetustaan.

22:34  Mutta kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat yhteen.

22:35  Yksi heistä, lainoppinut, kysyi häneltä pannakseen hänet koetukselle:

22:36  ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?”

22:37  Jeesus vastasi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.’

22:38  Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

22:39  Toinen, tämän kaltainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’

22:40  Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat.”

22:41  Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä:

22:42  ”Mitä mieltä olette Kristuksesta? Kenen poika hän on?” He vastasivat hänelle: ”Daavidin.”

22:43  Hän sanoi heille: ”Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi? Sanoohan hän:

22:44  ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi alle.’

22:45  Jos siis Daavid kutsuu Kristusta Herraksi, kuinka Kristus voi olla hänen poikansa?”

22:46  Kukaan ei kyennyt vastaamaan hänelle sanaakaan, eikä kukaan siitä päivästä lähtien uskaltanut kysyä häneltä enää mitään.

Chapter 23

23:1  Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen.

23:2  Hän sanoi: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.

23:3  Sen tähden tehkää ja pitäkää kaikki, mitä he sanovat teille. Mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he eivät itse tee niin kuin opettavat.

23:4  He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten harteille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.

23:5  He tekevät kaikki tekonsa sitä varten, että ihmiset katselisivat heitä. Raamatunlausekoteloistaan he tekevät leveitä ja viittansa tupsuista suuria.

23:6  He rakastavat kunniapaikkaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagogissa

23:7  ja pitävät siitä, että heitä tervehditään toreilla ja että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi.

23:8  Mutta älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.

23:9  Älkää myöskään kutsuko isäksenne ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.

23:10  Älkää antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.

23:11  Joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.

23:12  Joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

23:13  ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka olisivat menossa.

23:14  [Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te syötte leskien talot ja näön vuoksi rukoilette pitkään. Te saatte sitä kovemman tuomion.]

23:15  Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen. Ja kun joku on sellaiseksi tullut, te teette hänestä kadotuksen lapsen, kaksin verroin pahemman kuin itse olette.

23:16  Voi teitä, te sokeat taluttajat! Te sanotte: ’Jos joku vannoo pyhäkön kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos joku vannoo pyhäkön kullan kautta, vala sitoo häntä.’

23:17  Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kulta vai pyhäkkö, joka kullan pyhittää?

23:18  Te sanotte myös: ’Jos joku vannoo alttarin kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, vala sitoo häntä.’

23:19  Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahja vai alttari, joka lahjan pyhittää?

23:20  Joka siis vannoo alttarin kautta, vannoo alttarin ja kaiken sen kautta, mitä alttarilla on.

23:21  Joka vannoo pyhäkön kautta, vannoo pyhäkön kautta ja hänen kauttaan, joka siinä asuu.

23:22  Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttaan, joka sillä istuu.

23:23  Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te annatte kymmenykset mintusta, tillistä ja kuminasta mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeämpää: oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa lyömättä laimin noita muitakaan.

23:24  Te sokeat taluttajat! Hyttysen te siivilöitte mutta nielette kamelin!

23:25  Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolelta, mutta sisältä ne ovat täynnä riistoa ja hillittömyyttä.

23:26  Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi!

23:27  Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te olette kuin valkoisiksi kalkitut haudat. Ulkoapäin ne näyttävät kauniilta, mutta sisältä ne ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa.

23:28  Samoin tekin näytätte ihmisten silmissä ulkoapäin hurskailta mutta sisältä olette täynnä tekopyhyyttä ja laittomuutta.

23:29  Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te pystytätte profeettojen hautamuistomerkkejä ja koristelette vanhurskaiden hautakammioita.

23:30  Te sanotte: ’Jos olisimme eläneet isiemme päivinä, emme olisi olleet heidän kanssaan osallisia profeettojen veren vuodattamiseen.’

23:31  Näin te itse todistatte olevanne niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.

23:32  Täyttäkää siis isienne mitta!

23:33  Te käärmeet! Te kyykäärmeiden sikiöt! Kuinka te voisitte päästä helvetin tuomiota pakoon?

23:34  Katso, minä lähetän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja kirjanoppineita. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia te ruoskitte synagogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin.

23:35  Näin teidän päällenne tulee kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu aina vanhurskaan Aabelin verestä Sakarjan, Berekjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte pyhäkön ja alttarin välillä.

23:36  Totisesti minä sanon teille: kaikki tämä on tuleva tämän sukupolven päälle.”

23:37  ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi! Kuinka usein olenkaan halunnut koota yhteen sinun lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Mutta te ette tahtoneet tulla.

23:38  Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi.

23:39  Sillä minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Chapter 24

24:1  Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelin rakennuksia.

24:2  Niin Jeesus sanoi heille: ”Näettehän kaiken tämän? Totisesti minä sanon teille: tähän ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan.”

24:3  Kun Jeesus istui yksin Öljymäellä, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kysyivät: ”Sano meille, milloin se tapahtuu. Mikä on sinun tulemisesi ja tämän aikakauden päättymisen merkki?”

24:4  Jeesus vastasi heille: ”Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä.

24:5  Sillä monet tulevat minun nimessäni ja sanovat: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monia.

24:6  Te saatte kuulla sodan ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu.

24:7  Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja monin paikoin tulee nälänhätää ja maanjäristyksiä.

24:8  Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua.

24:9  Silloin te joudutte ahdistukseen, monia teistä tapetaan, ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden.

24:10  Silloin monet luopuvat, ilmiantavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan.

24:11  Monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monia.

24:12  Ja koska laittomuus lisääntyy, kylmenee monien rakkaus.

24:13  Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.

24:14  Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan koko maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.”

24:15  ”Kun siis näette hävityksen kauhistuksen, josta profeetta Daniel on puhunut, seisovan pyhässä paikassa” – lukija huomatkoon tämän –

24:16  ”silloin ne, jotka ovat Juudeassa, paetkoot vuorille.

24:17  Joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan mitään sisältä talostaan,

24:18  ja joka on pellolla, älköön palatko noutamaan viittaansa.

24:19  Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!

24:20  Rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.

24:21  Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta tähän asti eikä tule koskaan olemaan.

24:22  Ellei niitä päiviä lyhennettäisi, yksikään ihminen ei pelastuisi. Mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.

24:23  Jos joku silloin sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’ tai ’Tuolla’, älkää uskoko.

24:24  Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

24:25  Tämän minä olen teille ennalta ilmoittanut.

24:26  Jos siis teille sanotaan: ’Katso, hän on autiomaassa’, älkää menkö sinne, tai jos sanotaan: ’Hän on kammioissa’, älkää uskoko sitä.

24:27  Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja näkyy länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

24:28  Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat.”

24:29  ”Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät.

24:30  Silloin taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.

24:31  Suuren pasuunan soidessa hän lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti.

24:32  Oppikaa viikunapuusta tämä vertaus: kun sen oksa virkoaa ja lehdet puhkeavat, te tiedätte, että kesä on lähellä.

24:33  Samoin nähdessänne kaiken tämän tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.

24:34  Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin tämä kaikki tapahtuu.

24:35  Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.

24:36  Mutta sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan Isä yksin.

24:37  Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva myös Ihmisen Pojan tullessa.

24:38  Niinä päivinä ennen vedenpaisumusta ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin.

24:39  He eivät aavistaneet mitään, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki mukanaan. Näin on myös silloin, kun Ihmisen Poika tulee.

24:40  Silloin on kaksi miestä pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.

24:41  Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä: toinen otetaan, toinen jätetään.

24:42  Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

24:43  Mutta sen te ymmärrätte, että jos talon isäntä tietäisi, millä yön hetkellä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa.

24:44  Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

24:45  ”Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan sille ruokaa ajallaan?

24:46  Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan löytää näin tekemästä!

24:47  Totisesti minä sanon teille: hänen herransa asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

24:48  Mutta jos palvelija on paha, hän sanoo sydämessään: ’Minun herrani viipyy’,

24:49  ja hän alkaa lyödä palvelustovereitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa.

24:50  Mutta päivänä, jota hän ei aavista, ja hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee

24:51  ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin tekopyhille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

Chapter 25

25:1  ”Silloin taivasten valtakunta on verrattavissa kymmeneen morsiusneitoon, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan.

25:2  Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta.

25:3  Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.

25:4  Viisaat sitä vastoin ottivat lamppujensa lisäksi astiat, joissa oli öljyä.

25:5  Sulhasen viipyessä he kaikki tulivat unisiksi ja nukkuivat.

25:6  Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Sulhanen saapuu! Menkää häntä vastaan!’

25:7  Silloin kaikki nuo neidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon.

25:8  Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.’

25:9  Mutta viisaat vastasivat: ’Emme voi! Ei se riitä meille ja teille. Menkää myyjien luo ja ostakaa itsellenne.’

25:10  Mutta kun he olivat lähteneet ostamaan öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin.

25:11  Myöhemmin toisetkin neidot tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’

25:12  Mutta hän vastasi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.’

25:13  Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

25:14  ”On tapahtuva niin kuin silloin, kun mies oli lähdössä matkalle. Hän kutsui palvelijansa ja uskoi omaisuutensa heidän haltuunsa.

25:15  Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan. Sitten hän lähti matkalle.

25:16  Se, joka oli saanut viisi talenttia, lähti heti käymään niillä kauppaa ja voitti toiset viisi talenttia.

25:17  Samoin teki se, joka oli saanut kaksi talenttia, ja voitti toiset kaksi.

25:18  Mutta se, joka oli saanut yhden talentin, lähti pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa hopean.

25:19  Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijoiden herra palasi ja rupesi tilintekoon heidän kanssaan.

25:20  Silloin se, joka oli saanut viisi talenttia, tuli ja toi toiset viisi ja sanoi: ’Herra, viisi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset viisi.’

25:21  Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’

25:22  Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset kaksi.’

25:23  Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’

25:24  Sitten myös se, joka oli saanut yhden talentin, tuli ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä niität sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut.

25:25  Peloissani minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Katso, tässä on omasi.’

25:26  Mutta hänen herransa vastasi hänelle: ’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä niitän sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut.

25:27  Sinunhan olisi pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, niin että tullessani olisin saanut omani takaisin korkoineen.

25:28  Ottakaa häneltä pois se talentti ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia!

25:29  Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.

25:30  Heittäkää tuo kelvoton palvelija uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’”

25:31  ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.

25:32  Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

25:33  Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle.

25:34  Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti.

25:35  Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne.

25:36  Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’

25:37  Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa?

25:38  Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut?

25:39  Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’

25:40  Niin Kuningas vastaa heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

25:41  Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen.

25:42  Sillä minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.

25:43  Minä olin muukalainen, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alaston, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairaana ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’

25:44  Silloin hekin vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai muukalaisena tai alastomana tai sairaana tai vankilassa emmekä palvelleet sinua?’

25:45  Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’

25:46  Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

Chapter 26

26:1  Kun Jeesus oli päättänyt kaikki nämä puheensa, hän sanoi opetuslapsilleen:

26:2  ”Te tiedätte, että kahden päivän kuluttua on pääsiäinen. Silloin Ihmisen Poika luovutetaan ristiinnaulittavaksi.”

26:3  Samaan aikaan ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas-nimisen ylipapin palatsiin

26:4  neuvottelemaan, miten he juonen avulla ottaisivat Jeesuksen kiinni tappaakseen hänet.

26:5  Mutta he sanoivat: ”Ei juhlan aikana, ettei kansassa syntyisi meteliä.”

26:6  Kun Jeesus oli Betaniassa Simon Spitaalisen talossa,

26:7  hänen luokseen tuli nainen, jolla oli alabasteripullo täynnä hyvin kallisarvoista tuoksuöljyä. Hän vuodatti öljyn Jeesuksen päähän hänen aterioidessaan.

26:8  Tämän nähdessään opetuslapset paheksuivat sitä ja sanoivat: ”Miksi tämä haaskaus?

26:9  Olisihan sen voinut myydä hyvään hintaan ja antaa rahat köyhille.”

26:10  Jeesus huomasi tämän ja sanoi heille: ”Miksi te pahoitatte tämän naisen mielen? Hän teki hyvän työn minulle.

26:11  Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei aina ole.

26:12  Kun hän vuodatti tämän öljyn päälleni, hän teki sen minun hautaamistani varten.

26:13  Totisesti minä sanon teille: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumia julistetaan, tullaan myös se, mitä hän teki, mainitsemaan hänen muistokseen.”

26:14  Silloin yksi niistä kahdestatoista, nimeltään Juudas Iskariot, meni ylipappien luo

26:15  ja sanoi: ”Mitä tahdotte antaa minulle, jos toimitan hänet teidän käsiinne?” He lupasivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa.

26:16  Siitä lähtien Juudas etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen Jeesuksen.

26:17  Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian syödäksesi?”

26:18  Hän sanoi: ”Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: ’Opettaja sanoo: Minun hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä vietän pääsiäistä opetuslasteni kanssa.’”

26:19  Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.

26:20  Illan tultua Jeesus asettui aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa.

26:21  Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut.”

26:22  Syvästi murheellisina he alkoivat kysellä häneltä toinen toisensa jälkeen: ”Herra, en kai se ole minä?”

26:23  Hän sanoi heille: ”Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut.

26:24  Ihmisen Poika tosin menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ettei hän olisi syntynytkään.”

26:25  Niin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi hänelle: ”Sinäpä sen sanoit.”

26:26  Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.”

26:27  Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki.

26:28  Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monien edestä syntien anteeksiantamiseksi.

26:29  Minä sanon teille: tästedes en juo viinipuun antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”

26:30  Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

26:31  Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.’

26:32  Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.”

26:33  Pietari vastasi hänelle: ”Vaikka kaikki muut loukkaantuisivat sinuun, minä en koskaan loukkaannu.”

26:34  Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.”

26:35  Pietari sanoi: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.” Samoin sanoivat kaikki muutkin opetuslapset.

26:36  Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun minä menen tuonne rukoilemaan.”

26:37  Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Hän alkoi murehtia ja joutui tuskan valtaan,

26:38  ja hän sanoi opetuslapsille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti. Jääkää tähän ja valvokaa minun kanssani.”

26:39  Sitten hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!”

26:40  Jeesus palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: ”Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani?

26:41  Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.”

26:42  Hän meni pois toisen kerran ja rukoili: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin tapahtukoon sinun tahtosi.”

26:43  Palatessaan hän tapasi heidät taas nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi.

26:44  Hän jätti heidät, meni taas pois ja rukoili vielä kolmannen kerran samoin sanoin.

26:45  Sitten hän tuli opetuslasten luo ja sanoi heille: ”Te nukutte vielä ja lepäätte! Katsokaa, hetki on lähellä. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.

26:46  Nouskaa, lähtekäämme! Se, joka minut kavaltaa, on lähellä.”

26:47  Jeesuksen vielä puhuessa tuli Juudas, yksi niistä kahdestatoista, ylipappien ja kansan vanhinten luota mukanaan miekoin ja seipäin varustautunut suuri väkijoukko.

26:48  Jeesuksen kavaltaja oli antanut heille merkin sanoen: ”Hän on se, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni.”

26:49  Juudas meni heti Jeesuksen luo ja sanoi: ”Terve, rabbi!”, ja suuteli häntä.

26:50  Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ystäväni, mitä varten sinä tulit tänne?” Silloin miehet tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja vangitsivat hänet.

26:51  Mutta yksi niistä, jotka olivat Jeesuksen seurassa, ojensi kätensä, veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa sivaltaen häneltä korvan irti.

26:52  Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi tuppeen! Sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan tuhoutuvat.

26:53  Vai luuletko, etten voisi pyytää Isääni lähettämään heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?

26:54  Mutta kuinka silloin toteutuisivat Kirjoitukset, jotka sanovat, että näin täytyy tapahtua?”

26:55  Sitten Jeesus sanoi väkijoukolle: ”Oletteko te lähteneet vangitsemaan minua kuin rosvoa miekat ja seipäät mukananne? Joka päivä minä olen istunut temppelissä opettamassa, ettekä te ole ottaneet minua kiinni.

26:56  Mutta tämä kaikki on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset toteutuisivat.” Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.

26:57  Vangitsijat veivät Jeesuksen ylipappi Kaifaksen luo, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet.

26:58  Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä ylipapin sisäpihaan asti. Hän meni sinne ja istuutui palvelijoiden joukkoon nähdäkseen, kuinka lopulta kävisi.

26:59  Ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan voidakseen tappaa hänet.

26:60  Mutta he eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli astunut esiin. Lopulta tuli kaksi,

26:61  jotka sanoivat: ”Hän on sanonut: ’Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen kolmessa päivässä.’”

26:62  Silloin ylipappi Kaifas nousi ja kysyi Jeesukselta: ”Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?”

26:63  Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylipappi sanoi hänelle: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika.”

26:64  Jeesus vastasi: ”Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.”

26:65  Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Hän on pilkannut Jumalaa! Mihin me tässä enää todistajia tarvitsemme! Nyt te kuulitte hänen pilkkaamisensa.

26:66  Mitä mieltä olette?” He vastasivat: ”Hän on ansainnut kuoleman!”

26:67  Silloin he sylkivät häntä kasvoille ja löivät häntä nyrkillä. Muutamat sivalsivat häntä poskelle

26:68  ja sanoivat: ”Profetoi meille, Kristus, kuka sinua löi!”

26:69  Pietari istui ulkona pihalla. Hänen luokseen tuli eräs palvelustyttö, joka sanoi: ”Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen seurassa.”

26:70  Mutta Pietari kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: ”En tiedä, mistä puhut.”

26:71  Kun hän oli mennyt ulos portille, eräs toinen palvelustyttö näki hänet ja sanoi siellä oleville: ”Tuokin oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa.”

26:72  Taas hän kielsi valalla vannoen: ”En tunne sitä miestä!”

26:73  Hetken kuluttua ne, jotka seisoskelivat siellä, tulivat Pietarin luo ja sanoivat: ”Varmasti myös sinä olet yksi heistä, senhän paljastaa puhetapasikin.”

26:74  Silloin hän rupesi sadattelemaan ja vannomaan: ”En tunne sitä miestä!” Samassa kukko lauloi.

26:75  Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat: ”Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.

Chapter 27

27:1  Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvottelun Jeesusta vastaan surmatakseen hänet.

27:2  He sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja luovuttivat maaherra Pilatuksen käsiin.

27:3  Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki, että Jeesus oli tuomittu, hän katui ja palautti ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille

27:4  ja sanoi: ”Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren.” Mutta he vastasivat: ”Mitä se meille kuuluu, omapa on asiasi.”

27:5  Silloin Juudas viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

27:6  Ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: ”Näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta.”

27:7  Neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.

27:8  Sen tähden sitä peltoa kutsutaan vielä tänäkin päivänä Veripelloksi.

27:9  Näin kävi toteen profeetta Jeremian kautta puhuttu sana: ”He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka he olivat israelilaisten puolesta tästä miehestä arvioineet,

27:10  ja antoivat ne maksuksi savenvalajan pellosta, niin kuin Herra oli minua käskenyt.”

27:11  Jeesus seisoi maaherra Pilatuksen edessä, ja maaherra kysyi häneltä: ”Sinä siis olet juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinäpä sen sanot.”

27:12  Ja kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään.

27:13  Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö kuule, kuinka paljon todisteita he esittävät sinua vastaan?”

27:14  Mutta Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Maaherra ihmetteli sitä suuresti.

27:15  Maaherralla oli tapana vapauttaa juhlan aikana yksi vanki, se, jonka kansa tahtoi.

27:16  Heillä oli silloin kuuluisa vanki nimeltään Barabbas.

27:17  Kun kansa oli koolla, Pilatus kysyi: ”Kumman te tahdotte minun vapauttavan teille, Barabbaksen vai Jeesuksen, jota kutsutaan Kristukseksi?”

27:18  Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta luovutettu hänen käsiinsä.

27:19  Kun Pilatus istui tuomarinistuimella, hänen vaimonsa lähetti hänelle sanan: ”Älä tee mitään sille vanhurskaalle miehelle, sillä minä olen viime yönä unessa kärsinyt paljon hänen takiaan.”

27:20  Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta ja surmauttamaan Jeesuksen.

27:21  Maaherra puhui kansalle ja kysyi: ”Kumman näistä kahdesta tahdotte minun vapauttavan teille?” Kansa vastasi: ”Barabbaksen.”

27:22  Pilatus kysyi: ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota kutsutaan Kristukseksi?” Kaikki vastasivat: ”Ristiinnaulittakoon!”

27:23  Niin maaherra kysyi: ”Mitä pahaa hän on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin: ”Ristiinnaulittakoon!”

27:24  Kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut vaan että meteli yhä yltyi, hän otti vettä, pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: ”Minä olen syytön tämän miehen vereen. Vastuu on teidän.”

27:25  Koko kansanjoukko vastasi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle!”

27:26  Silloin hän vapautti kansalle Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.

27:27  Sitten maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja kokosivat hänen ympärilleen koko sotilasosaston.

27:28  He riisuivat hänet ja pukivat hänen päälleen helakanpunaisen viitan,

27:29  väänsivät orjantappuroista kruunun ja painoivat sen hänen päähänsä. Hänen oikeaan käteensä he panivat ruokokepin, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä sanoen: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!”

27:30  He sylkivät hänen päälleen, ottivat sitten ruokokepin ja löivät häntä päähän.

27:31  Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi.

27:32  Matkalla he tapasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä.

27:33  Kun he tulivat paikalle, jota sanotaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi,

27:34  he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Mutta maistettuaan hän ei tahtonut juoda sitä.

27:35  Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa.

27:36  Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä.

27:37  Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, jossa luki hänen tuomionsa syy: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.”

27:38  Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.

27:39  Ohikulkijat pilkkasivat häntä ja sanoivat päätään nyökyttäen:

27:40  ”Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä rakennat sen uudelleen, pelasta itsesi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä.”

27:41  Samoin ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat:

27:42  ”Muita hän on auttanut mutta itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas, astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.

27:43  Hän on luottanut Jumalaan. Pelastakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika.’”

27:44  Samalla tavalla herjasivat häntä rosvotkin, jotka oli ristiinnaulittu hänen kanssaan.

27:45  Mutta kuudennesta tunnista alkaen tuli pimeys koko maan ylle. Sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka.

27:46  Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Eeli, Eeli, lema sabaktani?” Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

27:47  Sen kuullessaan muutamat siellä seisovista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa.”

27:48  Yksi heistä juoksi heti ottamaan sienen, täytti sen hapanviinillä, pani ruokosauvan päähän ja antoi hänen juoda.

27:49  Toiset sanoivat: ”Saapa nähdä, tuleeko Elia pelastamaan hänet.”

27:50  Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.

27:51  Silloin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Maa järisi ja kalliot halkesivat.

27:52  Haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös.

27:53  Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen he lähtivät haudoistaan, tulivat pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monille.

27:54  Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunnattomasti ja sanoivat: ”Tämä oli todellakin Jumalan Poika!”

27:55  Siellä oli myös monta naista jonkin matkan päässä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä.

27:56  Heidän joukossaan oli Magdalan Maria ja Jaakobin ja Joosefin äiti Maria sekä Sebedeuksen poikien äiti.

27:57  Illan tultua saapui paikalle rikas arimatialainen mies, jonka nimi oli Joosef. Hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.

27:58  Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle.

27:59  Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen

27:60  ja pani uuteen hautakammioonsa, jonka hän oli hakkauttanut kallioon. Hän vieritti suuren kiven haudan suulle ja lähti pois.

27:61  Magdalan Maria ja se toinen Maria olivat siellä ja istuivat hautaa vastapäätä.

27:62  Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän jälkeen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo.

27:63  He sanoivat: ”Herra, me muistamme tuon villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös.’

27:64  Käske siis vartioida hautaa tarkasti kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tule ja varasta häntä ja sano sitten kansalle: ’Hän nousi kuolleista.’ Näin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.”

27:65  Pilatus sanoi heille: ”Saatte vartiomiehiä. Menkää ja vartioikaa niin hyvin kuin taidatte.”

27:66  Niin he menivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion.

Chapter 28

28:1  Sapatin jälkeen, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, Magdalan Maria ja se toinen Maria tulivat katsomaan hautaa.

28:2  Yhtäkkiä tuli voimakas maanjäristys, sillä Herran enkeli laskeutui alas taivaasta. Hän tuli, vieritti kiven pois ja istuutui sille.

28:3  Hän oli näöltään kuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin lumi.

28:4  Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja tulivat kuin kuolleiksi.

28:5  Mutta naisille enkeli sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.

28:6  Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän itse sanoi. Tulkaa katsomaan paikkaa, jossa hän makasi.

28:7  Menkää kiireesti ja sanokaa hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista ja menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te saatte nähdä hänet.’ Minä olen sen teille sanonut.”

28:8  Naiset lähtivät nopeasti haudalta pelon ja suuren ilon valtaamina ja juoksivat viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

28:9  Mutta Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Rauha teille!” He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartuivat palvomaan häntä.

28:10  Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan. Siellä he saavat nähdä minut.”

28:11  Mutta naisten ollessa matkalla muutamat vartijoista tulivat kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut.

28:12  Kun nämä olivat kokoontuneet vanhinten kanssa ja neuvotelleet, he antoivat sotilaille suuren summan rahaa

28:13  ja sanoivat: ”Sanokaa näin: ’Hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja varastivat hänet meidän nukkuessamme.’

28:14  Ja jos tämä kantautuu maaherran korviin, me lepytämme hänet, ja te saatte olla huoletta.”

28:15  Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heitä oli neuvottu. Tätä puhetta on levitetty juutalaisten keskuudessa aina tähän päivään asti.

28:16  Ne yksitoista opetuslasta menivät Galileaan sille vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.

28:17  Kun he näkivät hänet, he kumartuivat palvomaan häntä, mutta muutamat epäilivät.

28:18  Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi heille: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

28:19  Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

28:20  ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.”