FinRK - Jeremiah

Chapter 1

1:1  Jeremian, Hilkian pojan, sanat. Hän oli Anatotissa, Benjaminin maassa, asuvia pappeja.

1:2  Hänelle tuli Herran sana Juudan kuninkaan Joosian, Aamonin pojan, päivinä, tämän kolmantenatoista hallitusvuotena.

1:3  Herran sana tuli hänelle vielä Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, päivinä ja edelleen Juudan kuninkaan Sidkian, Joosian pojan, yhdennentoista hallitusvuoden loppuun asti. Sen vuoden viidennessä kuussa Jerusalemin asukkaat vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

1:4  Minulle tuli tämä Herran sana:

1:5  ”Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidinkohdussa, minä tunsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit, minä pyhitin sinut ja asetin sinut kansojen profeetaksi.”

1:6  Mutta minä sanoin: ”Voi, Herra, Herra! Enhän minä osaa puhua, sillä minä olen nuori!”

1:7  Herra sanoi minulle: ”Älä sano: ’Minä olen nuori’, vaan mene, minne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.

1:8  Älä pelkää ihmisiä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.”

1:9  Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti minun suutani ja sanoi minulle: ”Minä panen sanani sinun suuhusi.

1:10  Katso, minä olen tänä päivänä asettanut sinut kansojen ja valtakuntien yläpuolelle repimään ja hajottamaan, hävittämään ja tuhoamaan, rakentamaan ja istuttamaan.”

1:11  Minulle tuli tämä Herran sana: ”Mitä sinä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Minä näen mantelipuun oksan.”

1:12  Herra sanoi minulle: ”Sinä olet nähnyt oikein, sillä minä valvon, että minun sanani toteutuu.”

1:13  Toisen kerran minulle tuli tämä Herran sana: ”Mitä sinä näet?” Minä vastasin: ”Näen kiehuvan padan; se näkyy pohjoisen suunnalla.”

1:14  Herra sanoi minulle: ”Pohjoisesta purkautuu onnettomuus kaikkien maan asukkaiden päälle,

1:15  sillä minä kutsun esiin kaikki pohjoisten valtakuntien heimot, sanoo Herra. Ne tulevat ja asettavat kukin valtaistuimensa Jerusalemin porttien eteen, kaikkien sen muurien ympärille ja kaikkien Juudan kaupunkien ympärille.

1:16  Minä julistan Juudan asukkaille tuomioni kaiken heidän pahuutensa vuoksi, koska he ovat hylänneet minut, polttaneet uhreja muille jumalille ja palvoneet kättensä tekoja.”

1:17  ”Mutta sinä, vyötä kupeesi, mene ja puhu heille kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä kauhistu heitä, etten minä kauhistuttaisi sinua heidän edessään.

1:18  Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja vaskimuurin koko maata vastaan, Juudan kuninkaita ja sen ruhtinaita, sen pappeja ja maan kansaa vastaan.

1:19  He sotivat sinua vastaan mutta eivät voita sinua, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.”

Chapter 2

2:1  Minulle tuli tämä Herran sana:

2:2  ”Mene ja julista Jerusalemin kuullen: Näin sanoo Herra: ’Minä muistan sinun nuoruusaikasi uskollisuuden, morsiusaikasi rakkauden. Sinä seurasit minua autiomaassa, maassa, jossa ei mitään voi kylvää.’

2:3  Israel on Herralle pyhitetty, hänen satonsa esikoinen. Kaikki, jotka sitä syövät, tulevat syyllisiksi, onnettomuus kohtaa heitä, sanoo Herra.

2:4  Kuulkaa Herran sana, te Jaakobin huone ja kaikki Israelin huoneen suvut!

2:5  Näin sanoo Herra: ’Mitä vääryyttä isänne minusta löysivät, kun he vetäytyivät minusta kauas ja lähtivät kulkemaan tyhjän perässä ja tulivat tyhjänpäiväisiksi?

2:6  He eivät kysyneet: Missä on Herra, joka toi meidät pois Egyptin maasta ja johdatti meitä autiomaassa, arojen ja kuilujen maassa, kuivuuden ja kuoleman varjon maassa, jossa ei kukaan kulje eikä yksikään ihminen asu?

2:7  Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan syömään sen hedelmiä ja hyviä antimia, mutta sinne tultuanne te saastutitte minun maani ja teitte perintöosani iljettäväksi.

2:8  Papit eivät kysyneet: Missä on Herra? Lain käyttäjät eivät tunteneet minua, paimenet luopuivat minusta. Profeetat ennustivat Baalin nimessä ja seurasivat niitä, joista ei ole apua.

2:9  Sen tähden minä käyn vielä oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, ja teidän lastenne lasten kanssa minä käyn oikeutta.

2:10  Menkää kittiläisten saarille katsomaan ja lähettäkää miehiä Keedariin tutkimaan tarkoin, niin saatte tietää, onko tällaista tapahtunut.

2:11  Onko mikään kansa vaihtanut jumalia, vaikka ne eivät edes ole jumalia? Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa sellaiseen, mistä ei ole apua.

2:12  Hämmästykää tästä, taivaat! Kauhistukaa ja tyrmistykää perin pohjin, sanoo Herra.

2:13  Sillä minun kansani on tehnyt pahaa kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.

2:14  Onko Israel orja vai kotona syntynyt? Miksi hän on joutunut saaliiksi?

2:15  Häntä vastaan karjuivat nuoret leijonat, ne antoivat äänensä kuulua. Ne tekivät hänen maansa autioksi, polttivat hänen kaupunkinsa ja hävittivät niiden asukkaat.

2:16  Myös Noofin ja Tahpanheen miehet pitivät päälakeasi laitumenaan.

2:17  Eikö tämä tapahdu sinulle sen vuoksi, että hylkäät Herran, Jumalasi, vaikka hän tahtoo johdattaa sinua tiellä?

2:18  Ja nyt, mitä menemistä sinulla on Egyptiin juomaan Siihorin vettä? Mitä menemistä sinulla on Assuriin juomaan Eufratvirran vettä?

2:19  Oma pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen ja luopumuksesi ojentaa sinua. Tiedä ja ymmärrä, kuinka pahaa ja katkeraa on, että sinä hylkäät Herran, Jumalasi, etkä pelkää minua, sanoo Herra, Herra Sebaot.’”

2:20  ”Kautta aikojen sinä olet särkenyt ikeesi, katkaissut kahleesi ja sanonut: ’En tahdo palvella sinua.’ Kaikilla korkeilla kukkuloilla ja kaikkien vehreiden puiden alla sinä lojuit porttona.

2:21  Minä olin istuttanut sinut jaloksi viiniköynnökseksi todella aidosta siemenestä. Kuinka olet voinut muuttua vieraan viiniköynnöksen villiversoiksi?

2:22  Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeää, syntiesi tahrat pysyvät edessäni, sanoo Herra, Herra.

2:23  Kuinka voit sanoa: ’En ole saastuttanut itseäni enkä seurannut baaleja’? Katso tietäsi laaksossa ja muista, mitä olet tehnyt, sinä nopea, nuori naaraskameli, joka juokset sinne ja tänne,

2:24  sinä villiaasi, autiomaahan tottunut, joka nuuhkit ilmaa himoissasi – kuka voi hillitä sen kiiman? Ei yhdenkään, joka sitä etsii, tarvitse väsyttää itseään; sen kyllä löytää, kun tulee sen kuukausi.

2:25  Varo, ettet joudu juoksemaan paljain jaloin ja kurkku janoisena. Mutta sinä sanot: ’Ei! Tuo on turhaa puhetta! Minä rakastan muukalaisia, ja heitä minä seuraan.’

2:26  Niin kuin teosta tavattu varas on häpeissään, niin joutuu häpeään Israelin huone kuninkaineen ja ruhtinaineen, pappeineen ja profeettoineen,

2:27  nuo, jotka sanovat puulle: ’Sinä olet isäni’, ja kivelle: ’Sinä olet minut synnyttänyt.’ He ovat kääntäneet minulle selkänsä, eivät kasvojaan. Kun onnettomuus kohtaa, he kuitenkin huutavat: ’Nouse ja pelasta meidät!’

2:28  Missä ovat silloin jumalasi, jotka olet itsellesi tehnyt? Nouskoot nyt, jos voivat pelastaa sinut onnettomuuden aikana. Onhan sinulla, Juuda, jumalia, yhtä paljon kuin kaupunkeja.

2:29  Miksi te riitelette minua vastaan? Tehän olette kaikki luopuneet minusta, sanoo Herra.

2:30  Turhaan minä olen lyönyt teidän lapsianne, eivät he ole ottaneet kuritusta opikseen! Teidän miekkanne on syönyt profeettojanne kuin hävittävä leijona.

2:31  Te nykyinen sukupolvi! Pankaa merkille Herran sana: Olenko minä ollut Israelille autiomaa, pimeyden maa? Miksi kansani sanoo: ’Me juoksemme vapaina emmekä tule enää sinun luoksesi’?”

2:32  ”Unohtaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on unohtanut minut lukemattomina päivinä.

2:33  Kuinka ovelasti kuljetkaan lempeä etsiessäsi! Kylläpä oletkin perehtynyt pahuuden teihin.

2:34  Vaatteittesi liepeetkin ovat viattomien köyhien veressä, vaikka et ole tavannut heitä murtautumasta sisälle. Kuitenkin, kaikesta huolimatta,

2:35  sinä sanot: ’Minä olen syytön, varmasti Herran viha on kääntynyt pois minusta.’ Katso, minä käyn oikeutta sinun kanssasi, koska sinä sanot: ’En ole tehnyt syntiä.’

2:36  Miksi sinä niin kevyesti muutat suuntaa! Egyptistäkin saat häpeän, niin kuin olet saanut häpeän Assurista.

2:37  Sieltäkin sinä lähdet pois kädet pääsi päällä, sillä Herra halveksii noita, joihin sinä luotat, etkä sinä heidän avullaan menestystä saa.”

Chapter 3

3:1  Näin sanoo Herra: ”Jos mies lähettää vaimonsa pois ja tämä lähtee hänen luotaan ja joutuu toisen miehen vaimoksi, voiko mies enää palata tuon naisen luo? Eikö silloin tämä maa tule peräti saastaiseksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen rakastajan kanssa; voisitko silti palata minun luokseni, sanoo Herra.

3:2  Nosta katseesi kukkuloita kohti ja katso: missä ei sinua olisi maattu? Teiden varsilla sinä istuit ja odotit heitä kuin arabi autiomaassa. Sinä saastutit maan haureudellasi ja pahuudellasi.

3:3  Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsadetta ei tullut, mutta sinulla oli porttonaisen otsa: sinä kieltäydyit häpeämästä.

3:4  Nyt sinä kuitenkin huudat minulle: ’Isäni, sinä olet nuoruuteni ystävä!

3:5  Onko hän ainiaan vihoissaan, pitääkö hän vihansa voimassa ikuisesti?’ Näinhän sinä puhut ja teet pahaa, ja siihen sinä pystyt.”

3:6  Kuningas Joosian päivinä Herra sanoi minulle: ”Oletko nähnyt, mitä luopiovaimo Israel on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla sekä kaikkien vehreiden puiden alla ja harjoitti siellä haureutta.

3:7  Minä ajattelin, että kaiken tämän tehtyään hän palaisi minun luokseni, mutta hän ei palannut. Tämän näki hänen uskoton sisarensa Juuda.

3:8  Ja minä näin, että kaikesta tästä huolimatta – vaikka luopiovaimo Israel oli tehnyt aviorikoksen ja minä olin antanut hänelle erokirjan ja lähettänyt hänet pois – ei hänen sisarensa, uskoton Juuda, kuitenkaan pelännyt, vaan meni ja harjoitti hänkin haureutta.

3:9  Haureus oli hänestä pikkuasia, ja niin hän saastutti maan tekemällä aviorikoksen kiven ja puun kanssa.

3:10  Kaikesta tästä huolimatta hänen uskoton sisarensa Juuda ei palannut minun luokseni koko sydämestään vaan teeskennellen, sanoo Herra.”

3:11  Herra sanoi minulle vielä: ”Luopiovaimo Israel on osoittanut olevansa vanhurskaampi kuin uskoton Juuda.

3:12  Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaa, luopiovaimo Israel, sanoo Herra! Minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, en pidä vihaa ikuisesti.

3:13  Ainoastaan tunne syntisi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, olet juossut muukalaisten luo jokaisen vehreän puun alle etkä ole kuunnellut minun ääntäni, sanoo Herra.

3:14  Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni. Minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi heimosta, ja tuon teidät Siioniin.

3:15  Minä annan teille sydämeni mukaisia paimenia, ja he kaitsevat teitä ymmärtäväisesti ja taitavasti.

3:16  Näin sanoo Herra: Kun te niinä päivinä lisäännytte ja olette hedelmällisiä maassa, silloin ei enää puhuta Herran liitonarkusta. Se ei tule enää kenenkään mieleen, eikä sitä muisteta, sitä ei enää kaivata eikä sellaista enää tehdä.

3:17  Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä Jerusalemiin, eivätkä ne enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.

3:18  Niinä päivinä Juudan heimo liittyy Israelin heimoon, ja ne tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.

3:19  Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasteni joukkoon ja annan sinulle kauniin maan, ihanista ihanimman perintöosan kansojen joukossa! Minä ajattelin, että sinä kutsuisit minua isäksi etkä koskaan kääntyisi pois seuraamasta minua.

3:20  Mutta niin kuin vaimo on uskoton puolisolleen, niin te, Israelin huone, olette olleet uskottomia minulle, sanoo Herra.

3:21  Kalliokukkuloilta kuuluu ääni: israelilaiset anovat itkien armoa, sillä he ovat kulkeneet väärää tietä, unohtaneet Herran, Jumalansa.

3:22  Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Israelilaiset vastaavat: ”Katso, me tulemme sinun luoksesi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.

3:23  Totisesti, petosta on se, mikä kuuluu kukkuloilta, kohina vuorilta. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.

3:24  Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön tulokset nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja nautansa, poikansa ja tyttärensä.

3:25  Maatkaamme maassa häpeissämme. Peittäköön meidät häväistys, sillä me ja meidän isämme olemme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan nuoruudestamme saakka aina tähän päivään asti. Me emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä.”

Chapter 4

4:1  ”Jos sinä, Israel, käännyt, sanoo Herra, palaa minun luokseni. Jos poistat iljetyksesi kasvojeni edestä etkä harhaile

4:2  vaan vannot totuudessa, oikein ja vanhurskaasti: ’Niin totta kuin Herra elää’, niin kansat siunaavat itsensä Herran nimessä ja kerskaavat hänestä.

4:3  Sillä näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkää kylväkö orjantappuroiden sekaan.

4:4  Ympärileikatkaa itsenne Herralle, poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat! Muutoin minun vihani syttyy kuin tuli teidän tekojenne pahuuden vuoksi. Se palaa, eikä kukaan voi sitä sammuttaa.”

4:5  ”Ilmoittakaa Juudassa, kuuluttakaa Jerusalemissa, puhaltakaa pasuunaan kautta maan, huutakaa täyttä kurkkua: ’Kokoontukaa, niin lähdemme linnoitettuihin kaupunkeihin.’

4:6  Nostakaa lippu kohti Siionia, paetkaa pysähtymättä, sillä minä annan tulla pohjoisesta onnettomuuden ja suuren hävityksen.

4:7  Leijona on noussut tiheiköstään, kansojen tuhooja on lähtenyt liikkeelle omasta paikastaan autioittamaan sinun maasi. Kaupunkisi hävitetään, ne jäävät asukkaita vaille.

4:8  Vyöttäkää tämän vuoksi säkki yllenne, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole väistynyt päältämme.

4:9  ”Sinä päivänä, sanoo Herra, katoaa niin kuninkaiden kuin ruhtinaidenkin rohkeus. Papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät.

4:10  Mutta minä sanoin: ’Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä olet pahoin pettänyt tämän kansan ja Jerusalemin!’ Sinä sanoit: ’Teillä on oleva rauha!’, mutta nyt miekka koskee sieluun asti.”

4:11  Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: ”Polttava tuuli tulee autiomaan kalliokukkuloilta minun kansaani, tytärtäni, kohti. Ei se sovi viljan viskaamiseen eikä puhdistamiseen.

4:12  Se tuuli on liian tuima sellaiseen, se tulee minun tarkoituksiani varten. Nyt minä julistan heille tuomion.”

4:13  Katso, hän nousee pilvien lailla, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli, hänen hevosensa kotkia nopeammat. Voi meitä, me olemme tuhon omat!

4:14  ”Pese pahuus sydämestäsi, Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan viipyvät sisimmässäsi väärät ajatuksesi?

4:15  Jo kuuluu Daanista sanansaattajan ääni, Efraimin vuorilta onnettomuuden julistus:

4:16  Ilmoittakaa kansoille, kuuluttakaa Jerusalemille: ’Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta ja korottavat äänensä Juudan kaupunkeja vastaan.’

4:17  Niin kuin pellon vartijat he ovat sen ympärillä, koska se niskoitteli minua vastaan, sanoo Herra.

4:18  Sinun vaelluksesi ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän. Tämä on pahuutesi palkka. Se on sinulle katkeraa, se koskee sydämeesi asti.”

4:19  Voi sisimpäni, sisimpäni! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni seinämiä. Sydämeni hakkaa, en voi vaieta, sillä sieluni on kuullut pasuunan äänen, sotahuudon.

4:20  Hävitystä on tapahtunut hävityksen perään, koko maa on tuhottu. Äkisti tuhoutui majani, hetkessä minun telttani.

4:21  Kuinka kauan minun täytyy katsella sotalippuja, kuulla soofar-torven ääntä?

4:22  Minun kansani on typerä, minua he eivät tunne. He ovat typeriä lapsia, heillä ei ole ymmärrystä. He ovat viisaita tekemään pahaa, mutta hyvää he eivät osaa tehdä.

4:23  Minä katselin maata, ja se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siellä ollut valoa.

4:24  Minä näin, kuinka vuoret järkkyivät ja kaikki kukkulat huojuivat.

4:25  Minä katselin, eikä näkynyt yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnutkin olivat paenneet.

4:26  Minä näin, että hedelmällinen maa oli autiomaana ja kaikki sen kaupungit oli revitty maahan. Tämän oli tehnyt Herra ja hänen vihansa hehku.

4:27  Sillä näin sanoo Herra: ’Koko maa tulee autioksi, mutta kokonaan minä en sitä tuhoa.

4:28  Sen tähden maa murehtii ja taivas ylhäällä synkkenee, mutta minä olen puhunut, olen tehnyt päätöksen. Minä en kadu enkä peruuta sitä.’

4:29  Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki, sen asukkaat piiloutuvat tiheikköihin ja nousevat kallioille. Koko kaupunki on hylätty, eikä siinä asu ketään.

4:30  Ja sinä, hävitetty kaupunki, mitä teet, kun pukeudut purppuraan, koristaudut kultakoruilla ja suurennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan sinä itseäsi kaunistat! Rakastajasi ovat hylänneet sinut, he tavoittelevat henkeäsi.

4:31  Minä kuulen kuin synnyttäjän huutoa, kuin ensisynnyttäjän tuskanhuutoa. Se on tytär Siionin huutoa, kun hän levittää kätensä ja vaikeroi: ’Voi minua! Minun sieluni menehtyy murhamiesten käsiin!’”

Chapter 5

5:1  ”Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa, tiedustelkaa ja etsikää sen toreilta. Jos löydätte yhdenkään, joka tekee oikein, ainoankaan, joka pyrkii uskollisuuteen, niin minä annan anteeksi Jerusalemille.”

5:2  Vaikka he sanovat: ”Niin totta kuin Herra elää”, he kuitenkin vannovat väärin.

5:3  Herra, eivätkö sinun silmäsi etsi uskollisuutta? Sinä löit heitä, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä teit heistä melkein lopun, mutta he eivät ottaneet kuritusta opikseen. He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi, he ovat kieltäytyneet palaamasta luoksesi.

5:4  Minä sanoin: Tällaisia ovat vain alhaiset – he ovat tyhmiä, koska he eivät tunne Herran tietä, Jumalansa oikeutta.

5:5  Niinpä minä menen ylhäisten luo ja puhun heidän kanssaan, sillä he tuntevat Herran tien, Jumalansa oikeuden. Mutta kaikki olivat särkeneet ikeen, katkaisseet siteet.

5:6  Sen tähden metsän leijona surmaa heidät, aavikon susi tuhoaa heidät, pantteri väijyy heidän kaupunkiensa ympärillä. Kaikki kaupungista lähtevät raadellaan, sillä heidän rikoksiaan on paljon, heidän luopumuksensa on määrätön.

5:7  ”Kuinka minä voisin antaa tämän sinulle anteeksi? Lapsesi ovat hylänneet minut ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät ole jumalia. Minä ravitsin heidät, mutta he olivat uskottomia ja kokoontuivat porttojen taloissa.

5:8  He ovat hyvin syöneitä, himokkaita oriita, kaikki he hirnuvat lähimmäistensä vaimoja.

5:9  Enkö minä rankaisisi tällaisesta, sanoo Herra, enkö minä itse kostaisi tämänkaltaiselle kansalle?

5:10  Nouskaa sen viinitarhojen penkereille ja hävittäkää, mutta älkää tehkö siitä loppua. Hävittäkää sen köynnösten versot, sillä ne eivät ole Herran.

5:11  Israelin heimo ja Juudan heimo ovat pettämällä pettäneet minut, sanoo Herra.”

5:12  ”Israel on kieltänyt Herran ja sanonut: ’Ei hän tee mitään, ei meitä kohtaa onnettomuus. Emme tule näkemään miekkaa emmekä nälkää.

5:13  Profeetoista on tullut tuulen kaltaisia, heillä ei ole Herran sanaa, niinpä heille itselleen käy sen mukaan.’

5:14  Sen tähden näin sanoo Herra, sotajoukkojen Jumala: Koska he ovat puhuneet tällaista, niin katso, minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi, ja tuli syö heidät.

5:15  Katso, minä tuon teitä vastaan kansan kaukaa, te Israelin heimo, sanoo Herra. Se on luja kansa, ikivanha kansa, se on kansa, jonka kieltä sinä et tunne, et ymmärrä, mitä se puhuu.

5:16  Heidän viinensä ovat kuin avoin hauta, kaikki he ovat sankareita.

5:17  Se kansa syö sinun satosi ja leipäsi, se syö poikasi ja tyttäresi, se syö lampaasi ja nautasi, se syö viiniköynnöksesi ja viikunapuusi. Miekalla se hävittää linnoitetut kaupunkisi, joihin sinä panet turvasi.

5:18  Mutta niinäkään päivinä minä en tee teistä loppua, sanoo Herra.

5:19  Ja kun he kysyvät: ’Miksi Herra, meidän Jumalamme, on tehnyt meille kaiken tämän?’, niin vastaa heille: ’Koska te olette hylänneet minut ja palvelleet vieraita jumalia omassa maassanne, teidän täytyy palvella muukalaisia maassa, joka ei ole teidän.’”

5:20  ”Ilmoittakaa tämä Jaakobin heimolle, kuuluttakaa Juudassa näin:

5:21  Kuulkaa tämä, te typerä ja ymmärtämätön kansa! Silmät teillä on, mutta te ette näe; korvat teillä on, mutta te ette kuule.

5:22  Ettekö te pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni, minun, joka olen ikuisella säädöksellä määrännyt hiekan meren rajaksi, jonka yli se ei pääse? Vaikka meri pauhaa, se ei voi mitään, ja vaikka sen aallot kohisevat, ne eivät ylitä rajaa.

5:23  Mutta tällä kansalla on uppiniskainen ja tottelematon sydän. He ovat poikenneet pois ja menneet menojaan.

5:24  He eivät sano sydämestään: ’Pelätkäämme Herraa, meidän Jumalaamme, joka antaa sateen, syyssateen ja kevätsateen ajallaan, ja pitää huolen, että meille tulevat elonkorjuun määräviikot.’

5:25  Teidän pahat tekonne käänsivät nämä pois, syntinne estivät teitä saamasta sitä, mikä on hyvää.

5:26  Sillä kansani keskuudessa on jumalattomia, jotka väijyvät kyyryssä kuin linnunpyydystäjät. He asettavat ansoja ja ottavat vangiksi ihmisiä.

5:27  Niin kuin häkki on täynnä lintuja, niin ovat heidän talonsa täynnä petosta. Siksi heistä on tullut mahtavia ja rikkaita,

5:28  lihavia ja kiiltäviä. Heidän pahoilla puheillaan ei ole määrää. He eivät jaa oikeutta eivätkä aja orpojen asiaa niin, että nämä voittaisivat. He eivät hanki köyhille oikeutta.

5:29  Enkö minä tällaisista teoista rankaisisi, sanoo Herra, enkö tahtoisi kostaa tämänkaltaiselle kansalle?

5:30  Hirveitä ja kauhistavia asioita tapahtuu maassa:

5:31  profeetat profetoivat valhetta, papit hallitsevat heidän ohjeittensa mukaan, ja sitä minun kansani rakastaa. Mutta mitä te teette, kun tästä tulee loppu?”

Chapter 6

6:1  ”Paetkaa, benjaminilaiset, Jerusalemista, puhaltakaa soofar-torveen Tekoassa ja nostakaa merkki Beet-Keremin kohdalle, sillä pohjoisesta nousee onnettomuus ja suuri hävitys.

6:2  Tuon kauniin ja hemmotellun tytär Siionin minä hävitän.

6:3  Hänen luokseen tulee laumoineen paimenia, jotka pystyttävät telttansa kaikkialle hänen ympärilleen ja laiduntavat kukin kohdaltaan.

6:4  ’Julistakaa Siionia vastaan pyhä sota’, he huutavat: ’Nouskaa, lähtekäämme liikkeelle puolenpäivän aikaan! Voi meitä, sillä päivä kääntyy laskuun ja illan varjot pitenevät!

6:5  Nouskaa, lähtekäämme sitten yöllä ja hävittäkäämme sen palatsit.’

6:6  Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kaatakaa puita ja luokaa piiritysvalli Jerusalemia vastaan. Se on kaupunki, jota on rangaistava, se on kokonaan sortoa täynnä.

6:7  Niin kuin kaivo pitää vetensä raikkaana, niin sekin pitää pahuutensa tuoreena. Sieltä kuuluu väkivallan ja sorron ääni, kipu ja haavat ovat aina edessäni.

6:8  Ota kuritus opiksesi, Jerusalem, ettei sieluni vieraantuisi sinusta enkä tekisi sinua autioksi, asumattomaksi maaksi.”

6:9  ”Näin sanoo Herra Sebaot: Israelin jäännökselle tehdään jälkikorjuu niin kuin viiniköynnökselle. Ojenna kätesi uudelleen oksiin kuin viininkorjaaja.

6:10  Kenelle puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuuntelisivat? Heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he osaa kuunnella. Herran sana on heille pilkan aihe, ei se heitä miellytä.

6:11  Minä olen täynnä Herran vihaa, olen väsynyt pidättämään sitä. Vuodata se lapsukaisiin kadulla ja nuorukaisjoukkoon. Niin miehet kuin naisetkin vangitaan, myös vanhat ja ikääntyneet.

6:12  Heidän talonsa, peltonsa ja vaimonsa joutuvat vieraille, sillä minä ojennan käteni maan asukkaita vastaan, sanoo Herra.

6:13  Sillä kaikki pienimmästä suurimpaan ahnehtivat väärää voittoa, niin profeetat kuin papitkin kaikki harjoittavat petosta.

6:14  Kevyesti he yrittävät parantaa minun kansani vamman sanoen: ’Rauha, rauha!’, vaikka rauhaa ei ole.

6:15  He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistavia tekoja. Silti he eivät tunne lainkaan häpeää, he eivät osaa hävetä. Kaatukoot he sen tähden kaatuvien joukkoon, sortukoot, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.”

6:16  Näin sanoo Herra: ”Menkää teiden varsille ja katselkaa, kyselkää muinaisia polkuja. Kysykää, mikä tie on hyvä, ja vaeltakaa sitä, niin löydätte levon sieluillenne.” Mutta he vastasivat: ”Emme vaella.”

6:17  ”Minä olen asettanut teille vartiomiehet; kuunnelkaa soofar-torven ääntä.” Mutta he vastasivat: ”Emme kuuntele.”

6:18  ”Sen tähden kuulkaa, te kansat, ja tiedä, seurakunta, mitä heille tapahtuu.

6:19  Kuule, maa! Minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän ajatustensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani vaan ovat hylänneet opetukseni.

6:20  Mitä minulle merkitsee Sabasta tuotu suitsutus tai paras tuoksuruoko kaukaisesta maasta? Teidän polttouhrejanne en ota suosiollisesti vastaan, teidän teurasuhrinne eivät ole minulle mieluisia.

6:21  Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, minä asetan tälle kansalle kompastuskiviä. Niihin kompastuvat isät ja pojat yhdessä, ja naapuri tuhoutuu ystävänsä kanssa.”

6:22  Näin sanoo Herra: ”Katso, kansa tulee pohjoisesta maasta, suuri kansa nousee maan perimmäisiltä ääriltä.

6:23  He käyttävät jousta ja keihästä, he ovat julmia ja armottomia. Heidän äänensä on kuin meren pauhu. He ratsastavat hevosilla, soturit varustettuina taisteluun sinua vastaan, tytär Siion.”

6:24  Me kuulimme sanoman, ja meidän kätemme herposivat, meidät valtasi ahdistus kuin synnytystuska.

6:25  ”Älkää menkö pelloille, älkää kulkeko tiellä, sillä siellä on vihollisen miekka, kauhua kaikkialla!

6:26  Tytär, minun kansani! Vyöttäydy säkkiin ja kieriskele tuhkassa, sure niin kuin ainokaista poikaa surraan, pidä katkerat valittajaiset, sillä äkkiarvaamatta käy hävittäjä kimppuumme.”

6:27  ”Minä olen asettanut sinut koettelemaan ja tutkimaan kansaani, että koettelisit heidän vaelluksensa ja oppisit tuntemaan heidät.

6:28  Kaikki he ovat paatuneita niskureita, he kulkevat panettelijoina, he ovat pelkkää vaskea ja rautaa, kelvottomia kaikki.

6:29  Palkeet puhkuvat, mutta tulesta valuu pelkkää lyijyä. Turhaan on sulatettu ja puhdistettu, mutta kuonaa ei ole saatu eroon.

6:30  Hylkyhopeaksi heitä kutsutaan, sillä Herra halveksii heitä.”

Chapter 7

7:1  Jeremialle tuli Herralta tämä sana:

7:2  ”Asetu Herran huoneen portille ja julista siellä tämä sana: Kuulkaa Herran sana, kaikki te Juudan asukkaat, jotka tulette näistä porteista kumartaen rukoilemaan Herraa.

7:3  Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Parantakaa vaelluksenne ja tekonne, niin minä annan teidän asua tässä paikassa.

7:4  Älkää luottako valhepuheeseen: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’

7:5  Jos te sen sijaan todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos todella jaatte oikeutta tasapuolisesti jokaiselle,

7:6  ette sorra muukalaista, orpoa tai leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia itsellenne onnettomuudeksi,

7:7  niin minä sallin teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.

7:8  Kuitenkin te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole apua.

7:9  Miten on? Te varastatte, tapatte, teette huorin, vannotte väärin, suitsutatte Baalille, seuraatte muita jumalia, joita ette tunne.

7:10  Sitten te asetutte minun kasvojeni eteen tähän temppeliin, joka on pyhitetty minun nimelleni, ja sanotte: ’Me olemme turvassa’, vaikka yhä teette kaikkia näitä iljettäviä tekoja.

7:11  Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on pyhitetty minun nimelleni? Sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.

7:12  Menkää asuinpaikkaani Siiloon, jossa minä ensin annoin nimeni asua, ja nähkää, mitä minä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden tähden!

7:13  , Mutta nyt te olette tehneet kaikkia näitä tekoja, sanoo Herra, ette ole kuunnelleet ettekä vastanneet, vaikka minä varhaisesta alkaen olen yhä uudestaan puhunut teille ja kutsunut teitä.

7:14  Sen tähden minä teen tälle huoneelle, joka on pyhitetty minun nimelleni ja johon te luotatte, niin kuin olen tehnyt Siilolle. Aivan samoin minä teen tälle paikalle, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.

7:15  Minä heitän teidät pois kasvojeni edestä, niin kuin olen heittänyt pois teidän veljenne, kaikki Efraimin jälkeläiset.”

7:16  ”Ja sinä, älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa tai rukousta äläkä vaivaa minua, sillä minä en kuule sinua.

7:17  Etkö näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?

7:18  Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen ja naiset alustavat taikinan. He valmistavat uhrileipiä taivaan kuningattarelle ja vuodattavat juomauhreja muille jumalille tuottaakseen minulle mielipahaa.

7:19  Minulleko he tuottavat mielipahaa, sanoo Herra, eivätkö pikemminkin itselleen, kun joutuvat häpeään?

7:20  Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun vihani ja kiivauteni vuotaa tämän paikan ylle. Se vuotaa niin ihmisten, eläinten, puiden kuin maan sadonkin ylle, ja se palaa eikä sammu.”

7:21  Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: ”Lisätkää polttouhrinne teurasuhreihinne ja syökää itse lihat.

7:22  Sillä en minä puhunut teidän isillenne poltto- ja teurasuhreista enkä antanut niistä käskyä, kun vein heidät pois Egyptin maasta.

7:23  Sen sijaan minä annoin heille tämän käskyn: Kuunnelkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja teistä tulee minun kansani. Vaeltakaa kaikessa sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että teidän kävisi hyvin.

7:24  Mutta he eivät kuunnelleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa minun puheelleni vaan vaelsivat omien neuvojensa mukaan pahan sydämensä paatumuksessa. He ovat kääntäneet minulle selkänsä, eivät kasvojaan.

7:25  Siitä päivästä lähtien, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta, tähän päivään asti minä olen lähettänyt teidän luoksenne kaikki palvelijani, profeetat – päivä päivältä varhaisista ajoista alkaen.

7:26  Mutta isänne eivät kuunnelleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa minun puheelleni. He niskoittelivat ja tekivät enemmän pahaa kuin isänsä.

7:27  Puhu heille kaikki nämä sanat, vaikka he eivät kuuntele sinua, ja kutsu heitä, vaikka he eivät vastaa sinulle.

7:28  Sano heille: Tämä on kansa, joka ei ole kuunnellut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta opikseen. Uskollisuus on kadonnut ja totuus hävinnyt heidän suustaan.

7:29  Tytär Siion, leikkaa hiuksesi ja heitä ne pois. Viritä kalliokukkuloilla valitusvirsi, sillä Herra on hylännyt ja sysännyt pois vihansa alaisen sukupolven.

7:30  Juudan miehet ovat tehneet sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, sanoo Herra. He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on pyhitetty minun nimelleni, ja saastuttaneet sen.

7:31  He ovat rakentaneet uhrikukkuloita Toofetiin, joka on Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen tulessa poikiaan ja tyttäriään. Sellaista minä en ole käskenyt, eikä se ole tullut mieleenikään.

7:32  Sen tähden Herra sanoo: Katso, päivät tulevat, jolloin ei enää sanota ’Toofet’ ja ’Ben-Hinnomin laakso’ vaan ’Murhalaakso’. Toofetiin haudataan, kun muualla ei ole tilaa,

7:33  ja tämän kansan ruumiit joutuvat ruuaksi taivaan linnuille ja maan eläimille, joita ei kukaan karkota pois.

7:34  Minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta ilon äänen ja riemun äänen, sulhasen äänen ja morsiamen äänen, sillä maa muuttuu rauniokasaksi.”

Chapter 8

8:1  ”Siihen aikaan, sanoo Herra, viedään Juudan kuninkaiden ja sen ruhtinaiden luut, pappien ja profeettojen luut sekä Jerusalemin asukkaiden luut pois heidän haudoistaan.

8:2  Ne levitetään auringon, kuun ja kaiken taivaan joukon eteen, joita he rakastivat, palvelivat ja seurasivat, joilta he kysyivät neuvoa ja joita he palvoivat. Niitä ei koota eikä haudata, vaan niistä tulee lantaa maan pinnalle.

8:3  Koko se jäännös, joka jää jäljelle tästä pahasta heimosta kaikissa paikoissa, joihin minä karkotan heidät, valitsee mieluummin kuoleman kuin elämän, sanoo Herra Sebaot.

8:4  Sano heille: Näin sanoo Herra: Eivätkö ne, jotka kompastuvat, nouse jälleen? Eikö se, joka kääntyy pois, käänny takaisin?

8:5  Miksi tämä Jerusalemin kansa kääntyy pois ainaisessa luopumuksessa? He pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata.

8:6  Minä olen kuunnellut tarkkaan ja havainnut, että he eivät puhu oikein. Ei kukaan kadu pahuuttaan eikä sano: ’Mitä olenkaan tehnyt!’ Kaikki he juoksevat omaa rataansa, niin kuin hevonen ryntää taisteluun.

8:7  Jopa haikara taivaalla tietää aikansa, metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät kiinni tuloajastaan, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta.

8:8  Kuinka voitte sanoa: ’Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki’? Totisesti, valhetta on kirjoittanut kirjanoppineiden valhekynä.

8:9  Viisaat joutuvat häpeään, joutuvat kauhun valtaan, heidät vangitaan. Katso, he ovat hylänneet Herran sanan – mitä viisautta heillä voisi olla?

8:10  Sen tähden minä annan heidän vaimonsa toisille, ja toiset ottavat haltuunsa heidän peltonsa, sillä kaikki pienimmästä suurimpaan ahnehtivat väärää voittoa. He kaikki harjoittavat petosta, niin profeetat kuin papitkin.

8:11  He parantelevat kevyesti minun kansani vammaa sanoen: ’Rauha, rauha’, vaikka rauhaa ei ole.

8:12  He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet iljettäviä tekoja. Silti heillä ei ole häpeän tunnetta, he eivät osaa hävetä. Kaatukoot sen tähden kaatuvien joukkoon, sortukoot, kun heidän rangaistuksensa aika tulee, sanoo Herra.

8:13  Minä tempaan heidät pois, sanoo Herra, niin kuin rypäleet korjataan viiniköynnöksestä ja viikunat viikunapuusta, niin ettei niitä enää ole. Puiden lehdetkin lakastuvat, ja se, mitä annoin heille, otetaan heiltä pois.”

8:14  ”Miksi istumme alallamme? Tulkaa koolle! Menkäämme linnoitettuihin kaupunkeihin tuhoutuaksemme siellä, sillä Herra, meidän Jumalamme, on antanut meidät tuhon omiksi ja juottanut meille myrkkyvettä, koska olemme tehneet syntiä Herraa vastaan.

8:15  Rauhaa me toivoimme, mutta mitään hyvää ei tullut, paranemisen aikaa, mutta sen sijaan on kauhua!”

8:16  Daanista kuuluu hänen hevostensa korskuminen, hänen oriittensa hirnunnasta vapisee koko maa. Ne tulevat ja syövät maan ja kaiken, mitä siinä on, kaupungin ja sen asukkaat.

8:17  Minä lähetän teidän keskuuteenne myrkkykäärmeitä, kyitä, joihin lumous ei tehoa, ja ne purevat teitä, sanoo Herra.”

8:18  Murheessani minä etsin lohdutusta, sydämeni on sairas.

8:19  Kuule tyttären, kansani, avunhuuto kaukaisesta maasta: ”Eikö Herra ole Siionissa, eikö sen kuningas ole siellä?” ”Miksi he ovat vihoittaneet minut veistetyillä kuvillaan, vieraan maan turhilla epäjumalilla?”

8:20  Elonaika on ohi, kesä on lopussa, mutta me emme ole saaneet apua.

8:21  Minun kansani, tyttäreni, murtumisen tähden minä olen murtunut, kuljen surupuvussa, tyrmistys on vallannut minut.

8:22  Eikö Gileadissa ole balsamia, eikö siellä ole parantajaa, vai miksi kansani, minun tyttäreni, haavat eivät kasva umpeen?

8:23  Jospa pääni olisi silkkaa vettä ja silmäni kyynelten lähde, niin itkisin päivät ja yöt kansani, tyttäreni, kaatuneita!

Chapter 9

9:1  Olisipa minulla autiomaassa matkamiehen yömaja! Silloin jättäisin kansani ja lähtisin pois heidän luotaan, sillä he ovat kaikki avionrikkojia, he ovat petturien joukko.

9:2  Niin kuin jousen he jännittävät kielensä valheeseen; he eivät käytä valtaansa maassa uskollisesti vaan kulkevat pahanteosta pahantekoon. Minua he eivät tunne, sanoo Herra.

9:3  Varokaa kukin ystäväänne, älkää luottako yhteenkään veljeen, sillä jokainen veli on petollinen ja jokainen ystävä kulkee panettelijana.

9:4  Kaikki pettävät toisiaan, kukaan ei puhu totta. He ovat totuttaneet kielensä puhumaan valhetta, ovat tehneet vääryyttä väsyksiin asti.

9:5  Sinä asut keskellä petollisuutta; petollisuudessaan he eivät tahdo tuntea minua, sanoo Herra.

9:6  Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: ”Katso, minä sulatan heidät ja koettelen heitä, sillä mitä muuta voisin tehdä tyttärelleni, omalle kansalleni?

9:7  Heidän kielensä on tappava nuoli, se puhuu petosta. Suussaan heillä on rauhan puheet lähimmäistensä kanssa, mutta sydämessään he punovat juonia.

9:8  Enkö minä tällaisista rankaisisi heitä, sanoo Herra, enkö minä kostaisi tämänkaltaiselle kansalle?”

9:9  Vuorten tähden minä kohotan ääneni itkuun ja valitukseen, autiomaan laitumien tähden minä viritän itkuvirren, sillä ne on poltettu. Kukaan ei siellä kulje, eikä karjan ääniä kuulu. Taivaan linnut ja kedon eläimetkin ovat paenneet ja menneet menojaan.

9:10  ”Minä teen Jerusalemista rauniopaikan, sakaalien asuinsijan, ja Juudan kaupungeista minä teen autioita, niihin ei jää asukkaita.”

9:11  Kuka on se viisas mies, joka ymmärtää tämän, mies, jolle Herra on puhunut, niin että hän voi ilmoittaa tämän? Minkä tähden maa on hävitetty, miksi se on korventunut kuin autiomaa, jossa kukaan ei kulje?

9:12  Herra sanoi: ”Sen tähden, että he ovat hylänneet minun opetukseni, jonka minä heille annoin. He eivät ole kuunnelleet minun ääntäni eivätkä vaeltaneet sen mukaan.

9:13  Paatuneen sydämensä mukaan he ovat vaeltaneet ja seuranneet baaleja, niin kuin heidän isänsä olivat heille opettaneet.

9:14  Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä syötän tälle kansalle koiruohoa ja juotan sille myrkkyvettä.

9:15  Minä hajotan heidät kansojen sekaan, joita eivät he eivätkä heidän isänsä ole tunteneet, ja lähetän heidän jälkeensä miekan, kunnes olen tehnyt heistä lopun.”

9:16  Näin sanoo Herra Sebaot: ”Miettikää tätä: kutsukaa itkijänaisia, että he tulisivat tänne, ja lähettäkää noutamaan viisaita naisia, että hekin tulisivat.

9:17  Kohottakoot he kiireesti valitushuudon meidän vuoksemme, että silmämme vuotaisivat kyyneleitä ja silmäluomemme valuisivat vettä.

9:18  Siionista kuuluu valitus: ’Kuinka meidät onkaan hävitetty, me olemme joutuneet suureen häpeään. Meidän on täytynyt lähteä maasta, meidät on heitetty pois asunnoistamme.’”

9:19  Kuulkaa siis Herran sana, te naiset, kuunnelkaa tarkkaan hänen suunsa sanaa! Opettakaa valitushuuto tyttärillenne ja itkuvirsi toinen toisellenne,

9:20  sillä kuolema on noussut sisään ikkunoistamme, tullut meidän palatseihimme. Se tuhoaa lapset kadulta, nuorukaiset toreilta.

9:21  ”Puhu: Tämä on Herran sana: Ihmisten ruumiita makaa maassa kuin lantaa pellolla, kuin lyhteitä leikkaajan jäljessä, eikä kukaan korjaa niitä.”

9:22  Näin sanoo Herra: ”Älköön viisas kerskuko viisaudestaan, älköön sankari voimistaan, älköön rikas rikkaudestaan!

9:23  Jos joku kerskuu, kerskukoon siitä, että hänellä on ymmärrystä ja että hän tuntee minut, Herran, joka toimin uskollisesti, oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti maan päällä, sillä sellainen on minulle mieleen, sanoo Herra.

9:24  Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia ympärileikattuja, jotka kuitenkin ovat ympärileikkaamattomia:

9:25  Egyptiä, Juudaa, Edomia, ammonilaisia, Mooabia ja kaikkia autiomaan asukkaita, jotka leikkaavat ohimoilta hiuksensa. Kaikki pakanakansat ovat näet ympärileikkaamattomia, ja koko Israelin huone on sydämeltään ympärileikkaamaton.”

Chapter 10

10:1  Kuulkaa sana, jonka Herra on puhunut teistä, te Israelin huone.

10:2  Näin sanoo Herra: ”Älkää opetelko muiden kansojen tapoja älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, vaikka kansat kauhistuvatkin niitä.

10:3  Sillä kansojen tavat ovat turhuutta. Puita hakataan metsästä, puuseppä veistelee niitä kirveellä.

10:4  Ne koristetaan hopealla ja kullalla. Nauloja ja vasaroita käyttäen ne tuetaan, etteivät ne horju.

10:5  Ne ovat kuin takomalla tehdyt palmupuut, eivät ne osaa puhua. Kantamalla niitä täytyy kantaa, sillä ne eivät osaa kävellä. Älkää pelätkö niitä, sillä ne eivät voi tehdä mitään pahaa eivätkä ne voi tehdä hyvääkään.”

10:6  Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra! Sinä olet suuri, ja sinun nimesi on suuri ja voimallinen.

10:7  Kuka ei pelkäisi sinua, sinä kansojen kuningas; sinä olet sen arvoinen. Ei minkään kansan viisaiden joukossa, ei missään valtakunnassa ole sinun vertaistasi.

10:8  Kaikki he ovat mielettömiä ja tyhmiä. He seuraavat turhia jumalia, jotka ovat puuta,

10:9  ohueksi taottua hopeaa, Tarsiista tuotua, ja Uufaksen kultaa. Puuseppä ja kultaseppä ovat ne valmistaneet, niiden puku on sinipunaa ja purppuraa, taitajien tekoa kaikki.

10:10  Mutta Herra on tosi Jumala, hän on elävä Jumala ja ikuinen kuningas. Hänen vihastaan vapisee maa, kansat eivät voi kestää hänen kiivauttaan.

10:11  Sanokaa kansoille näin: Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta ja maata, katoavat maan päältä ja taivaan alta.

10:12  Herra on tehnyt voimallaan maan, valmistanut viisaudellaan maanpiirin ja levittänyt ymmärryksellään taivaat.

10:13  Kun hän antaa äänensä kuulua, vedet satavat kohisten taivaalta. Hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen varastoistaan.

10:14  Järjetön on jokainen ihminen, tietoa vailla. Jokainen kultaseppä joutuu häpeään jumalankuviensa vuoksi, sillä hänen valamansa kuvat ovat petosta, ei niissä ole henkeä.

10:15  Ne ovat turhuutta, naurettavia tekeleitä, ne tuhoutuvat, kun niiden rangaistuksen aika tulee.

10:16  Niiden kaltainen ei ole Jaakobin Jumala, sillä hän on kaiken Luoja, ja Israel on hänen omaisuuskansansa. Hänen nimensä on Herra Sebaot.

10:17  Kokoa tavarasi maasta, sinä, joka istut piiritettynä,

10:18  sillä näin sanoo Herra: ”Katso, nyt minä linkoan pois maan asukkaat ja panen heidät niin ahtaalle, että he saavat tarpeekseen.”

10:19  Voi minua vammani tähden, haavani on kipeä! Minä sanon: Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava.

10:20  Telttani on hävitetty ja kaikki telttaköyteni katkaistu. Lapseni ovat lähteneet luotani, eikä heitä enää ole. Ei ole enää ketään, joka pystyttäisi telttani ja nostaisi paikoilleen telttakankaani.

10:21  Sillä paimenet olivat järjettömiä, he eivät etsineet Herraa. Sen tähden he eivät menestyneet, ja heidän koko laumansa joutui hajalleen.

10:22  Kuuletteko äänen? Se lähenee! Suuri pauhina tulee pohjoisesta maasta, se tekee Juudan kaupungeista autioita sakaalien asuinsijoja.

10:23  Herra, minä tiedän, ettei ihmisen tie ole hänen omassa vallassaan. Eikä ole miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.

10:24  Kurita minua, Herra, mutta kohtuudella, älä tee sitä vihassasi, ettet minua tuhoaisi.

10:25  Vuodata vihasi kansoihin, jotka eivät sinua tunne, ja niihin heimoihin, jotka eivät huuda avukseen sinun nimeäsi, sillä ne ovat nielleet Jaakobin, nielleet hänet ja tehneet hänestä lopun ja autioittaneet hänen asuinsijansa.

Chapter 11

11:1  Herralta tuli Jeremialle tämä sana:

11:2  ”Kuulkaa tämän liiton sanat! Puhu ne Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille

11:3  ja sano heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu olkoon se mies, joka ei kuuntele tämän liiton sanoja,

11:4  liiton, jonka minä säädin teidän isillenne, kun vein heidät pois Egyptin maasta, sulatusuunista. Minä sanoin: Kuunnelkaa minun ääntäni ja tehkää aivan niin kuin minä käsken, niin te olette minun kansani ja Minä olen teidän Jumalanne.

11:5  Silloin minä pidän voimassa valan, jonka vannoin teidän isillenne luvatessani antaa heille maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Ja näin on tänä päivänä.” Minä vastasin: ”Aamen, Herra!”

11:6  Herra sanoi minulle: ”Julista kaikki nämä sanat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja sano: Kuulkaa tämän liiton sanat ja noudattakaa niitä.

11:7  Kun minä toin teidän isänne pois Egyptin maasta, minä kehotin heitä vakavasti: ’Kuunnelkaa minun ääntäni.’ Näin minä olen kehottanut varhaisista ajoista alkaen tähän päivään saakka.

11:8  He eivät kuitenkaan kuunnelleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa minun puheelleni vaan vaelsivat kukin pahan sydämensä paatumuksessa. Siksi minä toin heidän päälleen kaikki tämän liiton sanat, joita minä olin käskenyt heidän noudattaa mutta joita he eivät noudattaneet.”

11:9  Herra sanoi minulle: ”Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden keskuudessa on salaliitto.

11:10  He ovat kääntyneet takaisin esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka kieltäytyivät kuuntelemasta minun sanojani ja jotka seurasivat muita jumalia ja palvelivat niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä tein heidän isiensä kanssa.

11:11  Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, jota he eivät voi väistää. Silloin he huutavat minua, mutta minä en kuule heitä.

11:12  Juudan kaupunkien ja Jerusalemin asukkaat menevät ja huutavat avukseen niitä jumalia, joille he suitsuttavat, mutta ne eivät pelasta heitä heidän onnettomuutensa aikana.

11:13  Sillä yhtä paljon kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla jumalia, Juuda, ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, te olette pystyttäneet alttareita polttaaksenne uhreja häpeäjumalalle, Baalille.”

11:14  ”Ja sinä, älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa äläkä rukousta. Sillä minä en kuule, kun he huutavat minua avuksi onnettomuutensa tähden.

11:15  Mitä tekee rakkaani minun temppelissäni, punooko hän juonia? Poistavatko lupaukset ja uhriliha sinun pahuutesi, niin että voit riemuita?

11:16  Vehreäksi öljypuuksi, ihanaksi, kaunishedelmäiseksi Herra sinua kutsui. Suuren jylinän pauhatessa hän sytytti puun tuleen, ja sen lehvät turmeltuivat.

11:17  Herra Sebaot, joka sinut istutti, on säätänyt sinun osallesi onnettomuuden. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat harjoittaneet pahuutta, he ovat vihoittaneet minut polttamalla suitsuketta Baalille.”

11:18  Herra ilmoitti minulle, ja minä sain sen tietää; sinä näytit minulle vihollisteni hankkeen.

11:19  Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi, enkä tiennyt, että he punoivat minua vastaan juonia sanoen: ”Tuhotkaamme puu hedelmineen, hävittäkäämme hänet elävien maasta, niin ettei hänen nimeään enää muisteta.”

11:20  Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii sydämen ja mielen. Herra, salli minun nähdä, miten sinä kostat heille, sillä sinulle minä olen uskonut riita-asiani.

11:21  Sen tähden Herra sanoo Anatotin miehistä: ”He tavoittelevat sinun henkeäsi ja sanovat: ’Älä profetoi enää Herran nimessä, ettet kuolisi meidän käsissämme.’

11:22  Sen tähden Herra Sebaot sanoo heistä näin: Minä rankaisen heitä. Heidän nuoret miehensä kuolevat miekkaan, ja heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään.

11:23  Heistä ei jää jäljelle ketään, sillä minä tuotan onnettomuuden Anatotin miehille heidän rangaistuksensa vuotena.”

Chapter 12

12:1  Herra, sinä olet vanhurskas, kuinka minä voisin riidellä sinua vastaan? Kuitenkin tahdon puhua sinulle tuomioistasi. Miksi jumalattomien tie menestyy, miksi kaikki petturit saavat olla huolettomia?

12:2  Sinä olet istuttanut heidät, he myös juurtuvat, kasvavat ja kantavat hedelmää. Heidän huulillaan sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään.

12:3  Sinä, Herra, tunnet minut, sinä näet minut ja tutkit, millainen sydämeni on sinua kohtaan. Tempaa heidät pois niin kuin lampaat teuraiksi ja vihi heidät surmapäivää varten.

12:4  Kuinka kauan maan täytyy murehtia ja kaiken kedon ruohon kuivettua? Eläimet ja linnut tuhoutuvat maan asukkaiden pahuuden tähden, sillä he sanovat: ”Ei hän tule näkemään meidän loppuamme.”

12:5  Jos sinä juokset jalkamiesten kanssa ja he väsyttävät sinut, kuinka voisit kilpailla hevosten kanssa? Vaikka sinä oletkin luottavainen turvallisella seudulla, kuinka selviät Jordanin tiheiköissä?

12:6  Sillä myös kotiväkesi ja omat veljesi ovat petollisia sinua kohtaan, hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana. Älä usko heitä, vaikka he puhuvat sinulle ystävällisesti.

12:7  Minä olen jättänyt huoneeni, hylännyt perintöosani. Olen antanut rakkaimpani hänen vihollistensa käsiin.

12:8  Perintöosastani on tullut minulle kuin leijona metsässä. Se karjuu minulle, sen tähden minä vihastuin siihen.

12:9  Onko perintöosani minulle kirjava petolintu, jonka ympärillä on muita petolintuja? Menkää, kootkaa kaikki metsän eläimet, tuokaa ne ruualle.

12:10  Monet paimenet ovat turmelleet minun viinitarhaani, tallanneet peltoani. He ovat tehneet ihanasta pellostani aution aavikon.

12:11  Siitä on tehty autio, se suree autiona minun edessäni. Koko maa on autiona, sillä kukaan ei siitä välitä.

12:12  Kaikkien autiomaan kukkuloiden yli tulivat tuhoojat, sillä Herran miekka syö maan laidasta laitaan. Ei jää rauhaan mikään, mikä on kuolevaista.

12:13  He ovat kylväneet vehnää mutta korjanneet ohdakkeita. He ovat nähneet vaivaa näännyksiin asti hyötyä saamatta. Te saatte häpeän sadostanne Herran vihan hehkun tähden.

12:14  Näin sanoo Herra kaikista pahoista naapureista, jotka koskevat perintöosaan, jonka hän on antanut kansalleen Israelille: ”Katso, minä tempaan heidät pois maastaan, ja Juudan heimon minä tempaan pois heidän keskeltään.

12:15  Mutta sen jälkeen kun minä olen temmannut heidät pois, minä armahdan heitä jälleen ja annan heidän palata, jokaisen perintöosalleen ja maalleen.

12:16  Jos he todella oppivat minun kansani tiet, niin että vannovat valansa minun nimessäni: ’Niin totta kuin Herra elää’ – aivan niin kuin he ennen opettivat minun kansaani vannomaan Baalin kautta – niin he saavat pysyvän sijan minun kansani keskellä.

12:17  Mutta jos jokin kansa ei kuule minua, minä revin sen juurineen pois ja tuhoan sen, sanoo Herra.”

Chapter 13

13:1  Herra sanoi minulle: ”Mene, osta itsellesi pellavainen vyö ja sido se vyötäisillesi. Älä anna sen joutua veteen.”

13:2  Minä ostin vyön Herran sanan mukaan ja sidoin sen vyötäisilleni.

13:3  Sitten minulle tuli toinen Herran sana:

13:4  ”Ota vyö, jonka ostit ja joka on vyötäisilläsi, mene Eufratille ja kätke se siellä kallionkoloon.”

13:5  Niin minä menin Eufratille ja kätkin sen sinne, niin kuin Herra oli minua käskenyt.

13:6  Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: ”Nouse, lähde Eufratille ja ota sieltä vyö, jonka minä käskin sinun kätkeä sinne.”

13:7  Minä menin Eufratille ja kaivoin vyön esiin paikasta, johon olin sen kätkenyt. Mutta vyö oli mennyt pilalle eikä kelvannut mihinkään.

13:8  Silloin minulle tuli tämä Herran sana:

13:9  ”Näin sanoo Herra: Samalla tavoin minä teen lopun Juudan ja Jerusalemin suuresta ylpeydestä.

13:10  Tämä paha kansa vaeltaa paatunein sydämin. Se ei tahdo kuulla minun sanojani vaan seuraa muita jumalia, palvelee ja kumartaa niitä. Sen tähden siitä tulee tämän vyön kaltainen, joka ei kelpaa mihinkään.

13:11  Sillä niin kuin vyö liittyy miehen vyötäisiin, sanoo Herra, niin minä liitin koko Israelin huoneen ja koko Juudan huoneen itseeni, olemaan minun kansani, minulle kunniaksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi. He eivät kuitenkaan kuunnelleet minua.”

13:12  ”Puhu siis heille tämä sana: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen leili täytetään viinillä. Jos he sanovat sinulle: ’Emmekö me muka tiedä, että jokainen leili täytetään viinillä?’

13:13  vastaa silloin heille: Näin sanoo Herra: Katso, minä täytän päihtymyksellä kaikki tämän maan asukkaat, niin Daavidin valtaistuimella istuvat kuninkaat kuin papit ja profeetatkin ja kaikki Jerusalemin asukkaat.

13:14  Minä lyön heidät murskaksi toisiaan vasten, niin isät kuin lapsetkin, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä.”

13:15  Kuulkaa ja ottakaa korviinne älkääkä ylpeilkö, sillä Herra on puhunut.

13:16  Antakaa Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia, ennen kuin tulee pimeä, ennen kuin loukkaatte jalkanne vuorilla hämärissä. Silloin te odotatte valoa, mutta hän tekee siitä kuoleman varjon, muuttaa sen synkeydeksi.

13:17  Ellette kuuntele tätä, minun sieluni itkee salassa sellaisen ylpeyden vuoksi. Sieluni itkee katkerasti, ja silmäni vuotavat kyyneleitä, sillä Herran lauma joutuu vankeuteen.

13:18  ”Sano kuninkaalle ja kuninkaan äidille: Istukaa alhaiselle sijalle, sillä teidän loistokas kruununne on pudonnut päästänne.

13:19  Etelän kaupungit ovat suljetut, eikä ole, kuka avaisi ne. Koko Juuda on viety pakkosiirtolaisuuteen, koko kansa on vankeudessa.

13:20  Nostakaa katseenne, niin näette ne, jotka tulevat pohjoisesta. Missä on haltuusi annettu lauma, lampaat, jotka olivat kunniasi?

13:21  Mitä sanot, kun Herra määrää käskijöiksesi ne, jotka olit totuttanut ystäviksesi? Eivätkö silloin tuskat kourista sinua niin kuin synnyttävää naista?

13:22  Silloin sinä kysyt itseltäsi: ’Miksi minulle on näin tapahtunut?’ Suuren pahuutesi tähden on helmasi nostettu ja sinulle on tehty väkivaltaa.

13:23  Voiko kuusilainen muuttaa ihonsa värin tai pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.

13:24  Minä hajotan teidät kuin oljenkorret autiomaan tuulen vietäviksi.

13:25  Tämä on sinun kohtalosi, Jerusalem, osa, jonka olen sinulle mitannut, sanoo Herra, koska olet unohtanut minut ja luottanut valheeseen.

13:26  Siksi minä nostan sinun helmasi kasvojesi yli, niin että häpysi paljastuu.

13:27  Aviorikoksesi ja hirnumisesi, haureutesi riettauden ja iljetyksesi kedon kukkuloilla minä olen nähnyt. Voi sinua, Jerusalem, et sinä puhdistu vielä pitkään aikaan.”

Chapter 14

14:1  Herran sana, joka tuli Jeremialle suuren kuivuuden aikana:

14:2  ”Juuda murehtii, sen portit nääntyvät ja vaipuvat murehtien maahan. Jerusalemista nousee valitushuuto.

14:3  Sen ylimykset lähettävät nuorukaisensa hakemaan vettä. Nämä tulevat kaivolle mutta eivät löydä vettä. He palaavat astiat tyhjinä ja peittävät päänsä pettyneinä ja häpeissään.

14:4  Talonpojat ovat häpeissään ja peittävät päänsä peltomaan tähden, joka halkeilee, kun maa ei ole saanut sadetta.

14:5  Peura poikii kedolla ja hylkää vasansa, kun ei ole ruohoa.

14:6  Villiaasit seisovat kukkuloilla ja haukkovat ilmaa kuin sakaalit. Niiden silmät ovat riutuneet, sillä ruohoa ei ole.”

14:7  Vaikka pahat tekomme todistavat meitä vastaan, tee työsi, Herra, nimesi tähden. Me olemme monesti luopuneet sinusta, me olemme tehneet syntiä.

14:8  Sinä, Israelin toivo, pelastaja ahdingon aikana! Miksi sinusta on tullut maassa kuin muukalainen, kuin matkamies, joka poikkeaa vain yöpyäkseen?

14:9  Miksi sinusta on tullut kuin tyrmistynyt mies, kuin sankari, joka ei voi pelastaa? Kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra, ja meidät on pyhitetty sinun nimellesi – älä jätä meitä!

14:10  Näin sanoo Herra tästä kansasta: ”Noin he harhailevat mielellään eivätkä hillitse askeleitaan. Herra ei ole mieltynyt heihin; hän muistaa heidän pahat tekonsa ja rankaisee heitä heidän synneistään.”

14:11  Herra sanoi minulle: ”Älä rukoile tämän kansan puolesta, sen parhaaksi.

14:12  Vaikka he paastoavat, minä en kuule heidän huutoaan. Vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, minä en mielly heihin vaan teen heistä lopun miekalla, nälällä ja rutolla.”

14:13  Minä sanoin: ”Voi, Herra, Herra, profeetathan sanovat heille: ’Te ette tule näkemään miekkaa ettekä nälkää, sillä Herra antaa teille vakaan rauhan tässä paikassa.’”

14:14  Mutta Herra sanoi minulle: ”Nuo profeetat profetoivat valhetta minun nimessäni. Minä en ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja oman sydämensä petosta he profetoivat teille.

14:15  Sen tähden, näin sanoo Herra profeetoista, jotka profetoivat minun nimessäni, vaikka minä en ole heitä lähettänyt, ja sanovat, ettei miekka eikä nälkä tule tähän maahan: Nuo profeetat kuolevat miekkaan ja nälkään,

14:16  ja kansa, jolle he profetoivat, tulee virumaan Jerusalemin kaduilla nälkään ja miekkaan kuolleina. Kukaan ei hautaa heitä eikä heidän vaimojaan, poikiaan tai tyttäriään. Minä vuodatan heidän päälleen heidän oman pahuutensa.”

14:17  ”Sano heille näin: Minun silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää lakkaamatta, sillä neitsyttä, tytärtäni, kansaani, on ruhjottu raskaasti, lyöty hyvin pahasti.

14:18  Jos lähden kedolle, näen miekan kaatamia, jos tulen kaupunkiin, näen nälkään nääntyviä. Niin profeetat kuin papitkin kiertelevät maata eivätkä tiedä, mitä tehdä.”

14:19  Oletko sinä, Herra, hylännyt Juudan kokonaan, inhoaako sielusi Siionia? Miksi olet lyönyt meitä niin, ettemme voi parantua? Rauhaa toivottiin, mutta mitään hyvää ei tullut, paranemisen aikaa, mutta sen sijaan on kauhua!

14:20  Herra, me tunnemme jumalattomuutemme ja isiemme pahat teot. Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.

14:21  Nimesi tähden, älä hylkää! Älä anna häväistä kunniasi valtaistuinta! Muista liittoasi meidän kanssamme, älä riko sitä.

14:22  Voisivatko kansojen turhat jumalat antaa sadetta tai taivas sadekuuroja? Etkö se ole sinä, Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän.

Chapter 15

15:1  Herra sanoi minulle: ”Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Aja se pois minun kasvojeni edestä; heidän on lähdettävä!

15:2  Kun he kysyvät sinulta: ’Minne meidän on lähdettävä?’ niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka on kuoleman oma, se menköön kuolemaan, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!

15:3  Minä asetan heille neljänlaiset rankaisijat, sanoo Herra: miekan surmaamaan, koirat raahaamaan sekä taivaan linnut ja maan eläimet syömään ja raatelemaan.

15:4  Minä teen heistä kauhistuksen aiheen kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Juudan kuninkaan Hiskian pojan, tähden, kaiken sen tähden, mitä hän teki Jerusalemissa.

15:5  Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka surkuttelee sinua, kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi?

15:6  Sinä olet hylännyt minut, sanoo Herra, olet kääntynyt pois. Niinpä minä ojennan käteni sinua vastaan ja hävitän sinut. Olen väsynyt armahtamaan.

15:7  Minä seulon heitä viskaimella maan kaupunkien porteilla. Minä teen kansani lapsettomaksi, minä tuhoan sen, sillä he eivät ole palanneet omilta teiltään.

15:8  Heidän leskiään on oleva enemmän kuin meren hiekkaa. Keskellä päivää minä tuon hävittäjän heidän nuorukaistensa äitien kimppuun, saatan äkkiä lankeamaan heidän päälleen tuskan ja kauhun.

15:9  Seitsemän pojan synnyttäjä on murheellinen ja toivoton. Hänen aurinkonsa laskee, kun vielä on päivä, hän joutuu häpeään ja häväistyksi. Sen, mitä kansasta jää jäljelle, minä annan miekalle alttiiksi heidän vihollistensa edessä, sanoo Herra.”

15:10  Voi minua, äitini, kun synnytit minut mieheksi, jolla on riita ja tora koko maan kanssa! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut, mutta silti kaikki kiroavat minua.

15:11  Herra sanoi: ”Totisesti, minä vapautan sinut, ja sinun käy hyvin! Totisesti, minä panen sinun vihollisesi pyytämään sinua avukseen onnettomuuden ja ahdingon aikana.

15:12  Murtuuko rauta, pohjoisesta tuotu rauta, tai vaski?

15:13  Sinun rikkautesi ja aarteesi, Juuda, minä annan vapaasti ryöstettäviksi kaikkien sinun syntiesi tähden, joita olet tehnyt kaikkialla rajojesi sisällä.

15:14  Minä teen sinusta vihollistesi orjan maassa, jota et tunne, sillä minun vihani tuli on syttynyt ja se leimuaa teitä vastaan.”

15:15  Herra, sinä tiedät kaiken. Muista minua, pidä minusta huoli ja kosta puolestani minun vainoojilleni! Ole pitkämielinen äläkä tempaa minua pois. Tiedäthän, kuinka minä kannan häväistystä sinun tähtesi.

15:16  Sinun sanasi löytyivät, ja minä söin ne. Sanasi olivat minulle riemu ja sydämeni ilo, sillä minut on otettu sinun nimiisi, Herra, sotajoukkojen Jumala.

15:17  Minä en ole istunut ilakoimassa ilveilijöiden seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni, sinä olet täyttänyt minut kiivaudella.

15:18  Miksi kipuni kestää ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Onko sinusta tullut minulle kuin ehtyvä puro, kuin lähde, jossa vesi ei pysy?

15:19  Sen tähden, näin sanoo Herra: ”Jos sinä muutat mielesi, niin minä tuon sinut takaisin ja sinä saat palvella minua. Jos tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani, ja he kääntyvät sinun puoleesi, mutta sinä et joudu kääntymään heidän puoleensa.

15:20  Minä teen sinusta lujan vaskimuurin tätä kansaa vastaan. He sotivat sinua vastaan mutta eivät voita sinua, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä pelastan ja vapautan sinut, sanoo Herra.

15:21  Minä pelastan sinut pahojen käsistä ja lunastan sinut väkivaltaisten kourista.”

Chapter 16

16:1  Minulle tuli tämä Herran sana:

16:2  ”Älä ota itsellesi vaimoa, älköönkä sinulle syntykö poikia tai tyttäriä tässä paikassa.

16:3  Sillä näin sanoo Herra tässä maassa syntyvistä pojista ja tyttäristä ja heidän äideistään, jotka heidät synnyttävät, sekä heidän isistään, jotka siittävät heidät:

16:4  He kuolevat tuskallisen kuoleman, heille ei pidetä valittajaisia eikä heitä haudata – heistä tulee lantaa maan pinnalle. He tuhoutuvat miekkaan ja nälkään, ja heidän ruumiistaan tulee taivaan lintujen ja maan eläinten ruokaa.

16:5  Näin sanoo Herra: Älä mene surutaloon, älä valittajaisiin äläkä ota osaa heidän suruunsa, sillä minä otan pois tältä kansalta rauhani, armoni ja laupeuteni, sanoo Herra.

16:6  Sekä suuret että pienet kuolevat tässä maassa. Heitä ei haudata, heille ei pidetä valittajaisia, eikä kukaan viiltele ihoaan tai ajele päätään paljaaksi heidän vuokseen.

16:7  Kukaan ei murra leipää vainajaa sureville lohduttaakseen heitä, eikä heille anneta juotavaksi lohdutusmaljaa heidän isänsä ja äitinsä kuoleman tähden.

16:8  Älä mene pitotaloon istumaan heidän seurassaan, syömään ja juomaan,

16:9  sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä lopetan tästä paikasta teidän silmienne nähden ja teidän päivinänne riemun ja ilon äänet, sulhasen äänen ja morsiamen äänen.”

16:10  ”Kun sinä ilmoitat tälle kansalle kaiken tämän, he kysyvät sinulta: ’Minkä vuoksi Herra uhkaa meitä kaikella tällä suurella onnettomuudella? Minkä rikoksen ja minkä synnin olemme tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan?’

16:11  Sano silloin heille: ’Sen vuoksi, että teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra, ja seurasivat muita jumalia. He palvelivat ja kumarsivat niitä, mutta hylkäsivät minut eivätkä noudattaneet minun opetustani.

16:12  Mutta te olette tehneet vielä enemmän pahaa kuin isänne. Nytkin jokainen teistä vaeltaa pahan sydämensä paatumuksessa eikä kuule minua.

16:13  Siksi minä heitän teidät pois tästä maasta sellaiseen maahan, jota te ette tunne eivätkä teidän isänne tunteneet. Siellä te palvelette muita jumalia yötä päivää, sillä minä en armahda teitä.’”

16:14  ”Sen tähden Herra sanoo: Katso, päivät tulevat, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’,

16:15  vaan sanotaan: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkottanut.’ Sillä minä tuon heidät takaisin heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isilleen.

16:16  Katso, minä lähetän monta kalastajaa, sanoo Herra, kalastamaan heitä. Sen jälkeen minä lähetän monta metsästäjää metsästämään heitä kaikilta vuorilta, kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista.

16:17  Sillä minun silmäni näkevät kaikki heidän tiensä. Ne eivät ole minulta salassa, eikä heidän pahuutensa ole piilossa minun silmiltäni.

16:18  Ennen kuin tuon kansani takaisin, minä kostan kaksinkertaisesti heidän pahuutensa ja syntinsä, koska he ovat saastuttaneet minun maani iljetystensä raadoilla ja täyttäneet minun perintöosani kauhistuksillaan.”

16:19  Herra, minun voimani ja turvani, pakopaikkani hädän päivänä! Sinun luoksesi tulevat kansat maan ääristä ja sanovat: ”Isämme saivat perinnökseen pelkkää petosta, turhia jumalia, joista ei ole mitään apua.

16:20  Tekeekö ihminen itselleen jumalia? Eiväthän sellaiset ole jumalia!”

16:21  ”Sen tähden, katso, minä annan heidän tuntea, tällä kertaa annan heidän tuntea käteni voiman ja suuruuteni, ja niin he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra.”

Chapter 17

17:1  ”Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä ja kaiverrettu timanttikärjellä heidän sydäntensä tauluun ja heidän alttariensa sarviin.

17:2  Heidän lapsensakin muistavat heidän alttarinsa ja asera-paalunsa vehreiden puiden vieressä, korkeilla kukkuloilla,

17:3  kedoilla ja vuorilla. Kaikki sinun rikkautesi, aarteesi ja uhrikukkulasi minä annan ryöstettäviksi synnin tähden, jota olet tehnyt kaikkialla alueellasi.

17:4  Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut, ja minä teen sinusta vihollistesi orjan maassa, jota et tunne, sillä te olette sytyttäneet vihani tulen, ja se palaa ikuisesti.”

17:5  Näin sanoo Herra: ”Kirottu se mies, joka turvaa ihmisiin, luottaa lihan käsivarteen ja jonka sydän luopuu Herrasta.

17:6  Hän on kuin alaston puu arolla, ei hän näe mitään hyvää tulevan. Hänen on asuttava helteen polttamalla aavikolla, asumattomassa suolamaassa.

17:7  Siunattu se mies, joka luottaa Herraan ja jonka turvana Herra on.

17:8  Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka levittää juurensa puroon asti. Ei se pelästy helteen tuloa, vaan sen lehdet pysyvät vihreinä. Kuivanakaan vuonna ei sillä ole hätää eikä se lakkaa tekemästä hedelmää.

17:9  Sydän on petollisempi kaikkea muuta ja parantumattoman paha. Kuka sen tuntee?

17:10  Minä, Herra, tutkin sydämet ja koettelen sisimmän antaakseni jokaiselle palkan hänen vaelluksensa mukaan, hänen tekojensa hedelmän mukaan.

17:11  Kuin peltopyy, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä. Päiviensä puolivälissä hänen on se jätettävä, ja hänen loppunsa on houkan loppu.”

17:12  Kunnian valtaistuin, korkein ikiajoista asti, on meidän pyhäkkömme paikka!

17:13  Herra, sinä Israelin toivo! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. ”Jotka lähtevät luotani pois, ne kirjoitetaan tomuun, sillä he ovat hylänneet Herran, elävän veden lähteen.”

17:14  Paranna minut, Herra, niin minä parannun, pelasta minut, niin minä pelastun, sillä sinä olet ylistykseni aihe.

17:15  He sanovat minulle: ”Missä on Herran sana? Toteutukoon se!”

17:16  Mutta minä en ole pakoillut paimenen tehtävää. Sinua olen seurannut, en ole toivonut turmion päivää. Sinä tiedät, että se mitä huuliltani on lähtenyt, on sinun kasvojesi edessä.

17:17  Älä saata minua kauhistumaan! Sinä olet turvani onnettomuuden päivänä.

17:18  Joutukoot vainoojani häpeään, mutta älä anna minun joutua häpeään. Joutukoot he kauhun valtaan, mutta älä anna minun joutua kauhun valtaan. Tuota heille onnettomuuden päivä ja murskaa heidät perin pohjin.

17:19  Herra sanoi minulle näin: ”Mene seisomaan Kansanportille, josta Juudan kuninkaat kulkevat sisään ja ulos. Käy myös kaikilla muilla Jerusalemin porteilla

17:20  ja sano ihmisille: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat, koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat, jotka kuljette näistä porteista.

17:21  Näin sanoo Herra: Varokaa, ettette kanna sapattina mitään kantamusta ettekä tuo mitään sisään Jerusalemin porteista.

17:22  Älkää myöskään viekö sapattina mitään kantamusta ulos taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatti, niin kuin minä käskin teidän isienne tehdä.

17:23  He eivät kuitenkaan kuunnelleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa minun puheelleni vaan olivat uppiniskaisia. He eivät kuunnelleet eivätkä ottaneet kuritusta opikseen.

17:24  Herra sanoo: Jos te todella olette minulle kuuliaisia, niin ettette tuo mitään kantamusta tämän kaupungin porteista sapattina, vaan pyhitätte sapatin ettekä tee silloin mitään työtä,

17:25  niin tämän kaupungin porteista on tuleva sisälle vaunuilla ja hevosilla ajaen kuninkaita ja ruhtinaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella. Myös Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat tulevat, ja tämä kaupunki on oleva asuttu ikuisesti.

17:26  Silloin tullaan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäristöstä, Benjaminin maasta ja alankomaasta, vuoristosta ja Negevistä ja tuodaan polttouhreja, teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsutusuhreja sekä kiitosuhreja Herran huoneeseen.

17:27  Mutta jos te ette ole kuuliaisia minulle ettekä pyhitä sapattia vaan kuljette sapattina Jerusalemin porteista kantaen taakkoja, niin minä sytytän tuleen sen portit. Tuli kuluttaa Jerusalemin palatsit, eikä se sammu.”

Chapter 18

18:1  Herralta tuli Jeremialle tämä sana:

18:2  ”Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen, sillä siellä minä annan sinun kuulla sanani.”

18:3  Minä menin alas savenvalajan huoneeseen, jossa tämä teki työtä pyöränsä ääressä.

18:4  Jos astia, jota savenvalaja teki, meni pilalle hänen käsissään, niin savenvalaja teki siitä toisen astian, sellaisen kuin hän näki parhaaksi tehdä.

18:5  Silloin minulle tuli tämä Herran sana:

18:6  ”Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin huone, niin kuin tuo savenvalaja tekee, sanoo Herra. Katso, te olette minun kädessäni niin kuin savi savenvalajan kädessä, te Israelin huone.

18:7  Joskus minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan,

18:8  mutta jos tuo kansa kääntyy pois pahuudestaan, jonka tähden minä sitä uhkasin, niin minä kadun onnettomuutta, jonka ajattelin tuottaa sille.

18:9  Joskus minä taas lupaan istuttaa ja rakentaa kansan ja valtakunnan,

18:10  mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuuntele minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, mitä olin sanonut tekeväni sille.

18:11  Sano siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Katso, minä valmistan teille onnettomuutta, minulla on suunnitelmia teitä vastaan. Kääntykää siis kukin pois pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne.”

18:12  Mutta he vastasivat: ”Turha toivo! Me vaellamme omien ajatustemme mukaan ja kukin meistä toimii oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.”

18:13  Sen tähden, näin sanoo Herra: ”Kysykää kansojen keskuudessa, kuka on kuullut tällaisesta? Neitsyt Israel on tehnyt hyvin kauhistavia tekoja.

18:14  Häviääkö aukealta kalliolta Libanonin lumi? Ehtyvätkö kaukaa tulevat, kylminä virtaavat vedet?

18:15  Mutta minun kansani on unohtanut minut, he polttavat suitsuketta turhille jumalille. He kompuroivat teillään, ikivanhoilla poluilla, he kulkevat syrjäpolkuja, raivaamatonta tietä.

18:16  Näin he tekevät maansa autioksi, ikuiseksi ivan aiheeksi. Jokainen, joka kulkee sen kautta, kauhistuu ja pudistaa päätään.

18:17  Kuin itätuuli minä hajotan heidät vihollisen edessä. Selkäni minä näytän heille, en kasvojani heidän onnettomuutensa päivänä.”

18:18  Jotkut sanoivat: ”Tulkaa, pitäkäämme neuvoa Jeremiaa vastaan, sillä ei opetus katoa papilta, ei neuvo viisaalta eikä sana profeetalta. Tulkaa, lyödään hänet sanoilla. Ei meidän tarvitse kuunnella hänen puheitaan.”

18:19  Kuuntele sinä, Herra, minua ja kuule, mitä vastustajani puhuvat.

18:20  Näinkö palkitaan hyvä pahalla? Hehän ovat kaivaneet kuopan surmatakseen minut. Muista, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestaan, että vihasi kääntyisi heistä pois.

18:21  Jätä siis heidän lapsensa nääntymään nälkään ja anna heidät miekan ruuaksi. Tulkoot heidän vaimonsa lapsettomiksi ja leskiksi, miehet kuolkoot ruttoon, ja nuorukaiset kaatukoot sodassa miekkaan.

18:22  Kuulukoon heidän taloistaan avunhuuto, kun sinä äkkiä tuot heidän kimppuunsa rosvojoukon. He ovat kaivaneet kuopan pyydystääkseen minut ja virittäneet salaa ansoja minun tielleni.

18:23  Sinä, Herra, tiedät, kuinka he pitävät neuvoa tappaakseen minut. Älä anna anteeksi heidän rikostaan äläkä pyyhi pois heidän syntiään kasvojesi edestä. Kaatukoot he sinun kasvojesi edessä – tee tämä heille vihasi aikana.

Chapter 19

19:1  Herra sanoi näin: ”Mene, osta ruukku savenvalajalta, ota mukaasi kansan ja pappien vanhimpia

19:2  ja lähde Ben-Hinnomin laaksoon, joka on Sirpaleportin edustalla. Julista siellä sanat, jotka minä sinulle puhun.

19:3  Sano: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä tuotan tälle paikalle sellaisen onnettomuuden, että jokaisen siitä kuulevan korvat soivat.

19:4  Tämä tapahtuu, koska he ovat hylänneet minut. He ovat saastuttaneet tämän paikan ja polttaneet täällä uhreja muille jumalille, joita eivät he, eivät heidän isänsä eivätkä Juudan kuninkaat ole tunteneet. He ovat täyttäneet tämän paikan viattomien verellä.

19:5  He ovat rakentaneet Baalin uhrikukkuloita ja polttaneet lapsiaan polttouhreina Baalille. Sellaisesta minä en ole antanut käskyä enkä puhunut, eikä se ole tullut mieleenikään.

19:6  Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin tätä paikkaa ei enää sanota Toofetiksi eikä Ben-Hinnomin laaksoksi vaan Murhalaaksoksi.

19:7  Minä teen tyhjäksi Juudan ja Jerusalemin asukkaiden suunnitelmat tässä paikassa ja annan heidän kaatua miekkaan vihollistensa edessä. Minä annan heidän joutua niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään, ja heidän ruumiinsa minä annan ruuaksi taivaan linnuille ja maan eläimille.

19:8  Minä teen tämän kaupungin autioksi ja ivallisen vihellyksen aiheeksi. Jokainen, joka kulkee sen ohi, tyrmistyy ja viheltää kaikkien sen vitsausten tähden.

19:9  Minä panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa. He syövät toinen toisensa lihaa ollessaan piiritettyinä ja ahdingossa, kun heidän vihollisensa, jotka tavoittelevat heidän henkeään, ahdistavat heitä.

19:10  Särje ruukku niiden miesten nähden, jotka ovat tulleet kanssasi,

19:11  ja sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Näin minä särjen tämän kansan ja tämän kaupungin. Ne särjetään niin kuin savenvalajan astia, jota ei enää voi korjata. Kuolleita haudataan Toofetiin, kun muualla ei ole tilaa.

19:12  Näin minä teen tälle paikalle ja sen asukkaille, sanoo Herra: minä teen tästä kaupungista Toofetin kaltaisen.

19:13  Jerusalemin taloista ja Juudan kuninkaiden taloista tulee Toofetin kaltaisia – saastaisia tulee kaikista taloista, joiden katoilla on uhrattu suitsuketta kaikelle taivaan joukolle ja vuodatettu juomauhreja muille jumalille.”

19:14  Palattuaan Toofetista, jonne Herra oli lähettänyt hänet profetoimaan, Jeremia asettui seisomaan Herran huoneen esipihaan ja sanoi kaikelle kansalle:

19:15  ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä tuotan tälle kaupungille ja kaikille sen tytärkaupungeille kaiken onnettomuuden, jolla minä olen sitä uhannut, koska he ovat olleet niskureita eivätkä ole kuunnelleet minun sanojani.”

Chapter 20

20:1  Pappi Pashur, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian profetoivan nämä sanat.

20:2  Silloin Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran temppeliin kuuluvassa Benjaminin yläportissa.

20:3  Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, Jeremia sanoi hänelle: ”Herra ei enää kutsu sinua nimellä Pashur vaan nimellä Maagor-Missaabib.

20:4  Sillä näin sanoo Herra: ’Katso, minä teen sinut kauhuksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi. He kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden. Koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla.

20:5  Minä annan heidän vihollistensa käsiin kaikki tämän kaupungin rikkaudet: kaiken, mistä se on nähnyt vaivaa, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuninkaiden aarteet. Nämä ryöstävät ne ja vievät Baabeliin.

20:6  Ja sinä, Pashur, ja kaikki talosi asukkaat, te vaellatte vankeuteen. Baabeliin sinä menet ja sinne sinä kuolet. Sinne haudataan sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet profetoinut valhetta.’”

20:7  ”Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut. Sinä olet tarttunut minuun ja olet voittanut. Minä olen ollut naurun aiheena kaiket päivät, kaikki pilkkaavat minua.

20:8  Sillä niin usein kuin minä puhun, minun täytyy huutaa, kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa. Herran sana on tuonut minulle häväistystä ja alituista pilkkaa.”

20:9  Niinpä minä sanoin: ”En tahdo muistella häntä enkä enää puhua hänen nimessään.” Mutta sisälläni luihini suljettuna oli kuin polttava tuli. Väsyksiin asti minä koetin sitä pidättää, mutta en voinut.

20:10  Minä olen kuullut monien parjaavan: ”Kauhua kaikkialla!” ”Ilmoittakaa siitä, annetaan hänet ilmi!” Kaikki ystävänikin tarkkaavat, milloin kompastuisin. ”Ehkä hän antaa viekoitella itsensä, ja niin me voitamme hänet ja voimme kostaa hänelle.”

20:11  Mutta Herra on minun kanssani kuin väkevä sankari. Sen tähden vainoojani kompastuvat eivätkä mahda mitään. He saavat osakseen suuren häpeän, koska heillä ei ole ymmärrystä, ikuisen pilkan, joka ei unohdu.

20:12  Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan ja näet sydämen ja mielen, salli minun nähdä, että kostat heille, sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.

20:13  Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa, sillä hän pelastaa köyhän pahantekijöiden käsistä.

20:14  Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin, päivä, jona äitini minut synnytti, älköön se olko siunattu!

20:15  Kirottu se mies, joka toi isälleni ilosanoman: ”Sinulle on syntynyt poikalapsi.” Hän tuotti isälleni suuren ilon.

20:16  Käyköön sen miehen niin kuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti armoa antamatta. Kuulkoon hän avunhuudon aamulla ja sotahuudon keskipäivällä,

20:17  koska ei surmannut minua kohtuun. Silloin äitini olisi ollut hautani ja hänen raskautensa olisi kestänyt ikuisesti.

20:18  Miksi olen tullut ulos kohdusta näkemään tuskaa ja vaivaa? Minun päiväni päättyvät häpeässä.

Chapter 21

21:1  Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, kun kuningas Sidkia lähetti hänen luokseen Pashurin, Malkian pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, sanomaan:

21:2  ”Kysy puolestamme neuvoa Herralta, sillä Nebukadnessar, Baabelin kuningas, sotii meitä vastaan. Ehkäpä Herra tekee meille ihmeen, kaikkien muiden ihmeittensä vertaisen, niin että vihollinen lähtee pois meidän kimpustamme.”

21:3  Jeremia vastasi heille: ”Sanokaa Sidkialle:

21:4  Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, minä käännän teitä itseänne vastaan teidän käsissänne olevat sota-aseet, joilla te taistelette Baabelin kuningasta ja kaldealaisia vastaan. He piirittävät teitä nyt muurin ulkopuolella, mutta minä kokoan heidät tämän kaupungin keskelle.

21:5  Minä itse sodin teitä vastaan ojennetulla kädellä ja voimallisella käsivarrella, vihassa, kiivaudessa ja suuressa suuttumuksessa.

21:6  Minä lyön vitsauksella tämän kaupungin asukkaita, ihmisiä ja eläimiä, ja he kuolevat kauheaan ruttoon.

21:7  Sen jälkeen, sanoo Herra, minä luovutan Juudan kuninkaan Sidkian, hänen palvelijansa sekä kansan, joka on tähän kaupunkiin jäänyt jäljelle rutolta, miekalta ja nälältä, Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, käsiin. He joutuvat vihollistensa käsiin, niiden, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Nebukadnessar surmaa heidät miekalla; hän ei säästä heitä, ei sääli eikä armahda.

21:8  Sinun on sanottava tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Minä asetan nyt teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien.

21:9  Jokainen, joka jää tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Mutta se, joka lähtee ulos ja antautuu teitä piirittäville kaldealaisille, saa elää ja pitää henkensä saaliinaan,

21:10  sillä minä olen kääntänyt kasvoni tätä kaupunkia kohti sen onnettomuudeksi, ei onneksi, sanoo Herra. Se annetaan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen.”

21:11  ”Sano Juudan kuningashuoneelle: Kuulkaa Herran sana,

21:12  Daavidin huone! Näin sanoo Herra: Tuomitkaa joka aamu oikeudenmukaisesti ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä. Muutoin minun vihani syttyy kuin tuli ja palaa teidän tekojenne pahuuden tähden, eikä kukaan voi sitä sammuttaa.

21:13  Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä laakson asujatar, sinä tasangon kalliolinna, sanoo Herra. Kuulkaa te, jotka sanotte: ’Kuka voi hyökätä meitä vastaan, kuka tunkeutua asuntoihimme?’

21:14  Minä rankaisen teitä teidän tekojenne hedelmän mukaan, sanoo Herra. Minä sytytän tuleen kaupunkinne metsän, ja tuli polttaa kaiken sen ympäriltä.”

Chapter 22

22:1  Näin sanoo Herra: ”Mene Juudan kuninkaan linnaan ja julista siellä tämä sana:

22:2  Kuulkaa Herran sana, sinä Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, ja sinun palvelijasi ja kansasi, jotka kuljette näistä porteista!

22:3  Näin sanoo Herra: Tehkää, mitä oikeus ja vanhurskaus vaatii, ja pelastakaa ryöstetty sortajan käsistä. Älkää tehkö vääryyttä ja väkivaltaa muukalaiselle, orvolle tai leskelle älkääkä vuodattako tässä paikassa viatonta verta.

22:4  Sillä jos te todella teette tämän sanan mukaan, niin tämän linnan porteista tulee vaunuilla ja hevosilla ajaen kuninkaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, kuninkaita, joilla on mukanaan palvelijansa ja kansansa.

22:5  Mutta jos te ette kuule näitä sanoja, niin minä vannon itseni kautta, sanoo Herra, että tästä linnasta tulee raunio.

22:6  Näin sanoo Herra Juudan kuningashuoneesta: Vaikka sinä olisit minulle kuin Gilead, kuin Libanonin huippu, niin minä totisesti teen sinusta autiomaan, teen kaupunkisi asumattomiksi.

22:7  Minä vihin tuhoojat sinua vastaan, miehet ja aseet. He hakkaavat maahan sinun valiosetrisi ja heittävät ne tuleen.

22:8  Monet kansat kulkevat silloin tämän kaupungin ohi ja kysyvät toisiltaan: ’Miksi Herra on tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?’

22:9  Siihen vastataan: ’Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, liiton, palvoivat muita jumalia ja palvelivat niitä.’”

22:10  ”Älkää itkekö kuollutta, älkää häntä surko. Itkekää häntä, jonka täytyy lähteä pois, sillä hän ei saa enää palata eikä nähdä synnyinmaataan.

22:11  Sillä näin sanoo Herra Sallumista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta, joka tuli kuninkaaksi isänsä Joosian tilalle ja joka on lähtenyt pois tästä paikasta: Hän ei enää palaa tänne,

22:12  vaan hän kuolee siellä, minne hänet on viety vangiksi. Tätä maata hän ei enää näe.”

22:13  ”Voi sitä, joka rakentaa talonsa vääryydellä ja yläsalinsa ilman oikeutta, joka teettää työtä ilmaiseksi lähimmäisellään eikä anna hänelle hänen palkkaansa,

22:14  vaan sanoo: ’Minä rakennan itselleni tilavan talon ja avarat yläsalit.’ Hän hakkauttaa taloon ikkunat, laudoittaa sen setripuulla ja maalauttaa punavärillä.

22:15  Siksikö sinä olet kuningas, että sinulla on into setripuuhun? Eikö isäsikin syönyt ja juonut, ja kuitenkin hän toimi oikein ja vanhurskaasti? Niinpä hänen kävi hyvin.

22:16  Hän hankki oikeuden kurjalle ja köyhälle, ja silloin kaikki oli hyvin. Eikö juuri tämä ole minun tuntemistani, sanoo Herra?

22:17  Mutta sinun silmäsi ja sydämesi tavoittelevat vain väärää voittoa, viattoman veren vuodattamista ja väkivallan ja sorron harjoittamista.

22:18  Sen tähden, näin sanoo Herra Juudan kuninkaasta Joojakimista, Joosian pojasta: Hänelle ei pidetä valittajaisia eikä sanota: ’Voi veljeni! Voi sisareni!’ Kukaan ei häntä valita eikä huuda: ’Voi herraamme, voi hänen loistoaan!’

22:19  Hänet haudataan niin kuin aasi, raahataan pois ja viskataan Jerusalemin porttien ulkopuolelle.”

22:20  ”Nouse Libanonille ja huuda, korota äänesi Baasanissa, huuda Abarimin vuorilta, sillä kaikki sinun rakastajasi on murskattu.

22:21  Minä puhuin sinulle menestyksesi päivinä, mutta sinä vastasit: ’En tahdo kuulla.’ Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti, sinä et ole kuunnellut minun ääntäni.

22:22  Tuuli vie mennessään kaikki sinun paimenesi, ja rakastajiesi on mentävä vankeuteen. Silloin sinä joudut häpeän ja pilkan alaiseksi kaiken pahuutesi tähden.

22:23  Sinä, joka asut Libanonilla, olet rakentanut pesäsi setripuihin: kuinka voihkitkaan, kun sinulle tulevat tuskat kuin synnyttäjän kouristukset!”

22:24  ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: vaikka sinä, Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, olisit sinettisormus minun oikeassa kädessäni, minä repäisisin sinut siitäkin irti.

22:25  Minä annan sinut niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi ja joiden vuoksi olet kauhuissasi: Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ja kaldealaisten käsiin.

22:26  Minä heitän sinut ja äitisi, joka on sinut synnyttänyt, toiseen maahan, jossa te ette ole syntyneet, ja sinne te kuolette.

22:27  Tähän maahan, jonne teidän sielunne ikävöi, te ette enää voi palata.

22:28  Onko tämä mies, Konja, inhottava, rikottu astia, kenellekään kelpaamaton kapine? Miksi hänet ja hänen jälkeläisensä on heitetty pois, viskattu maahan, jota he eivät tunne?

22:29  Maa, maa, maa! Kuule Herran sana!

22:30  Näin sanoo Herra: Merkitkää tämä mies lapsettomaksi, mieheksi, joka ei menesty koko elinaikanaan. Ei myöskään kukaan hänen jälkeläisistään menesty, niin että istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi vielä Juudaa.”

Chapter 23

23:1  ”Voi paimenia, jotka tuhoavat ja ajavat hajalle minun laitumeni lampaat, sanoo Herra.

23:2  Sen tähden, näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun laumani, karkottaneet lampaat pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, minä pidän huolen teidän pahojen tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra.

23:3  Minä kokoan laumani jäännöksen kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon ne takaisin laitumelleen, ja niistä tulee hedelmällisiä, ja ne lisääntyvät.

23:4  Minä herätän heille paimenia, jotka kaitsevat heitä. He eivät enää pelkää eivätkä ole kauhuissaan, eikä yhtäkään heistä tule puuttumaan, sanoo Herra.”

23:5  ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan. Hän hallitsee kuninkaana ja menestyy, hän toteuttaa oikeuden ja vanhurskauden maassa.

23:6  Hänen päivinään Juuda pelastuu ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ’Herra, meidän vanhurskautemme’.

23:7  Sen tähden Herra sanoo: Katso, päivät tulevat, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset pois Egyptin maasta’,

23:8  vaan: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka johdatti Israelin heimon jälkeläiset tänne pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.’ Silloin he saavat jälleen asua omassa maassaan.”

23:9  Profeetoista: ”Sydämeni on murtunut rinnassani, kaikki luuni vapisevat. Herran ja hänen pyhien sanojensa vuoksi minä olen kuin juopunut, kuin mies, jonka viini on voittanut.

23:10  Maa on täynnä avionrikkojia, se murehtii kirouksen tähden, autiomaan laitumet kuivuvat. Kaikki he rientävät pahantekoon ja käyttävät voimansa vääryyteen.

23:11  He ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin. Omasta huoneestanikin minä olen löytänyt heidän pahuuttaan, sanoo Herra.

23:12  Sen tähden heidän tiensä on heille kuin liukas polku. Pimeässä he suistuvat ja kaatuvat polullaan, koska minä tuotan heille onnettomuuden heidän rangaistuksensa vuotena, sanoo Herra.

23:13  Samarian profeetoissa minä näin turmelusta: he ennustivat Baalin nimessä ja eksyttivät kansani Israelin.

23:14  Jerusalemin profeettojen joukossa minä näin kauhistavia tekoja: aviorikosta ja valheessa vaeltamista. He vahvistavat pahantekijöiden käsiä, ettei kukaan kääntyisi pois pahuudestaan. Kaikki he ovat minulle kuin sodomalaiset ja kaupungin asukkaat kuin gomorralaiset.

23:15  Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot näistä profeetoista: Katso, minä syötän heille koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä, sillä Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus levinnyt koko maahan.

23:16  Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuunnelko, mitä puhuvat nuo profeetat, jotka profetoivat teille ja täyttävät teidät turhilla toiveilla. Oman sydämensä näkyjä he puhuvat, eivät he profetoi Herran käskystä.

23:17  He hokevat halveksijoilleni: ’Herra on puhunut: Teillä on oleva rauha!’ Kaikille, jotka vaeltavat paatunein sydämin, he sanovat: ’Ei teitä kohtaa onnettomuus.’

23:18  Mutta kuka on ollut mukana Herran neuvottelussa, nähnyt hänet ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkkaan kuunnellut hänen sanojaan ja ymmärtänyt ne?

23:19  Katso, Herran kiivas myrsky puhkeaa, pyörremyrsky riehuu jumalattomien pään päällä.

23:20  Herran viha ei asetu, ennen kuin hän on täysin toteuttanut sydämensä ajatukset. Aikojen lopulla te sen hyvin ymmärrätte.

23:21  Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat; minä en ole puhunut heille, mutta silti he profetoivat.

23:22  Jos he olisivat olleet mukana minun neuvottelussani, he julistaisivat minun sanani kansalleni ja saisivat sen palaamaan pahalta tieltään ja pahoista teoistaan.

23:23  Herra sanoo: Olenko minä Jumala vain läheltä, enkö ole Jumala myös kaukaa?

23:24  Voisiko joku piiloutua sellaiseen paikkaan, etten minä häntä näkisi? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.

23:25  Minä olen kuullut, mitä julistavat nuo profeetat, jotka profetoivat minun nimessäni valhetta sanoen: ’Olen nähnyt unta, olen nähnyt unta!’

23:26  Kuinka kauan tätä jatkuu? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka profetoivat valhetta ja oman sydämensä petosta?

23:27  Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toisilleen, saada kansani unohtamaan minun nimeni? Niinhän heidän isänsä unohtivat minun nimeni Baalin tähden.

23:28  Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa, mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon sanani uskollisesti. Mitä tekemistä akanoilla on jyvien seassa? sanoo Herra.

23:29  Eikö minun sanani ole kuin tuli, sanoo Herra, ja kuin moukari, joka murskaa kallion?

23:30  Sen tähden, sanoo Herra, minä olen niitä profeettoja vastaan, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltaan.

23:31  Katso, minä olen niitä profeettoja vastaan, sanoo Herra, jotka ottavat sanan omalta kieleltään ja nimittävät sitä Herran sanaksi.

23:32  Minä olen niitä vastaan, jotka profetoivat valheunien perusteella, kertovat niistä ja eksyttävät minun kansaani valheillaan ja kerskumisellaan. Minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt, eikä heistä ole mitään apua tälle kansalle, sanoo Herra.”

23:33  ”Kun tämä kansa tai profeetta tai pappi kysyy sinulta: ’Mikä on Herran ennustus’, niin sano heille: ’Mikä ennustus? Ja Herran vastaus on: Minä heitän teidät pois.’

23:34  Jos profeetta, pappi tai joku kansasta sanoo: ’Herran taakka’, minä vaadin hänet ja hänen perheensä siitä tilille.

23:35  Kysykää toisiltanne näin: ’Mitä Herra on vastannut?’ tai ’Mitä Herra on puhunut?’

23:36  Mutta älkää enää mainitko Herran taakkaa, sillä jokaiselle on tuleva taakaksi hänen oma sanansa. Tehän vääntelette elävän Jumalan, meidän Jumalamme, Herran Sebaotin, sanoja.

23:37  Näin teidän tulee kysyä profeetalta: ’Mitä Herra on sinulle vastannut ja mitä Herra on puhunut?’

23:38  Mutta jos te vielä puhutte Herran taakasta, niin Herra sanoo näin: Koska te käytätte tätä sanaa: ’Herran taakka’, vaikka minä olen kieltänyt teitä sanomasta: ’Herran taakka’,

23:39  niin minä unohdan teidät kokonaan ja heitän kasvojeni edestä pois teidät ja tämän kaupungin, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne.

23:40  Minä annan tulla teidän päällenne ikuisen häpeän ja ikuisen pilkan, joka ei ole unohtuva.”

Chapter 24

24:1  Sen jälkeen, kun Baabelin kuningas Nebukadnessar oli vienyt Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin Juudan kuninkaan Jekonjan, Joojakimin pojan, ja Juudan päämiehet sekä sepät ja lukkosepät, Herra näytti minulle näyn: Kaksi viikunakoria oli asetettu Herran temppelin edustalle.

24:2  Toisessa korissa oli oikein hyviä viikunoita, kuin uudisviikunoita, mutta toisessa korissa oli kovin huonoja viikunoita, niin huonoja, ettei niitä voinut syödä.

24:3  Herra sanoi minulle: ”Mitä sinä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Viikunoita. Hyvät viikunat ovat oikein hyviä, mutta huonot ovat hyvin huonoja, niin huonoja, ettei niitä voi syödä.”

24:4  Silloin minulle tuli tämä Herran sana:

24:5  ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Näiden hyvien viikunoiden kaltaisina minä pidän Juudan pakkosiirtolaisia, jotka minä lähetin tästä paikasta kaldealaisten maahan.

24:6  Minä olen kiinnittänyt katseeni heihin heidän parhaakseen, ja minä tuon heidät takaisin tähän maahan. Minä rakennan heidät enkä hajota, minä istutan heidät enkä revi pois.

24:7  Minä annan heille sellaisen sydämen, että he tuntevat minut, sillä minä olen Herra. Koska he palaavat minun luokseni kaikesta sydämestään, he ovat minun kansani ja Minä olen heidän Jumalansa.

24:8  Mutta, sanoo Herra, niin kuin tehdään huonoille viikunoille, joita ei niiden huonouden takia voi syödä, niin minä teen Juudan kuninkaalle Sidkialle, hänen ruhtinailleen ja Jerusalemin jäännökselle, niille, jotka ovat jääneet jäljelle tähän maahan, ja niille, jotka asuvat Egyptin maassa.

24:9  Minä teen heidät kauhun aiheeksi ja onnettomuudeksi kaikille valtakunnille maan päällä, minä teen heidän nimensä häväistykseksi ja sananparreksi, ivasanaksi ja kiroukseksi kaikissa paikoissa, minne minä heidät karkotan.

24:10  Minä lähetän heidän joukkoonsa miekan, nälän ja ruton, kunnes he ovat kokonaan hävinneet siitä maasta, jonka minä olen antanut heille ja heidän isilleen.”

Chapter 25

25:1  Koko Juudan kansaa koskeva sana, joka tuli Jeremialle Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä vuotena eli Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä vuotena.

25:2  Profeetta Jeremia puhui sanansa koko Juudan kansalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille. Hän sanoi:

25:3  ”Juudan kuninkaan Joosian, Aamonin pojan, kolmannestatoista vuodesta alkaen tähän päivään saakka – kaksikymmentäkolme vuotta – on minulle tullut Herran sana, ja minä olen puhunut teille aamuvarhaisesta alkaen, mutta te ette ole kuunnelleet.

25:4  Herra on varhaisista ajoista alkaen lähettänyt teidän luoksenne kaikki palvelijansa, profeetat, mutta te ette ole kuunnelleet heitä ettekä kallistaneet korvaanne heidän puheelleen.

25:5  He sanoivat: ’Kääntykää jokainen pahalta tieltänne ja pahoista teoistanne, niin saatte asua maassa, jonka Herra on antanut teille ja teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.

25:6  Älkää seuratko muita jumalia, älkää palvelko ja palvoko niitä. Älkää vihoittako minua teoillanne, etten minä tuottaisi teille onnettomuutta.’

25:7  Te ette kuitenkaan kuunnelleet minua, sanoo Herra, vaan vihoititte minut teoillanne omaksi onnettomuudeksenne.

25:8  Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole kuunnelleet minun sanojani,

25:9  minä lähetän noutamaan kaikki pohjoisen heimot, sanoo Herra, ja palvelijani Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ja tuon heidät tämän maan ja sen asukkaiden kimppuun ja kaikkien näiden ympärillä olevien kansojen kimppuun. Minä vihin nämä maat tuhon omiksi ja teen niistä autioita, ivallisen vihellyksen aiheita ja ikuisia raunioita.

25:10  Minä hävitän niiden keskeltä riemun ja ilon äänet, sulhasen äänen ja morsiamen äänen, käsikivien äänen ja lampun valon.

25:11  Koko tästä alueesta tulee raunioitunut ja autio, ja nämä kansat joutuvat palvelemaan Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.

25:12  Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, minä kostan Baabelin kuninkaalle ja hänen kansalleen heidän pahuutensa, sanoo Herra. Myös kaldealaisten maata minä rankaisen ja teen siitä ikuisesti aution.

25:13  Minä toteutan kaikki sanani sitä maata vastaan – kaiken, mitä tähän kirjaan on siitä kirjoitettu, kaiken, mitä Jeremia on profetoinut kaikkia niitä kansoja vastaan.

25:14  Nekin joutuvat näet palvelemaan monia kansoja ja suuria kuninkaita, ja minä maksan heille heidän töittensä ja heidän kättensä tekojen mukaan.”

25:15  Näin sanoi minulle Herra, Israelin Jumala: ”Ota kädestäni tämä vihan viinin malja ja juota siitä kaikki kansat, joiden luo minä sinut lähetän.

25:16  Kun ne juovat siitä, ne alkavat horjua ja ovat kuin mielettömiä miekan edessä, jonka minä lähetän niiden keskuuteen.”

25:17  Niin minä otin maljan Herran kädestä ja juotin kaikkia kansoja, joiden luokse Herra minut lähetti:

25:18  Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja kuninkaineen ja ruhtinaineen tehdäkseni niistä raunioita, kauhun, ivallisen vihellyksen ja kirouksen aiheita, sellaisia kuin ne ovat tänä päivänä;

25:19  Egyptin kuningasta, faraota, ja hänen palvelijoitaan ja ruhtinaitaan sekä koko hänen kansaansa;

25:20  kaikkea sekakansaa, kaikkia Uusin maan kuninkaita, kaikkia filistealaisten maan kuninkaita, Askelonia, Gazaa, Ekronia ja asdodilaisten jäännöstä;

25:21  Edomia, Mooabia ja ammonilaisia;

25:22  kaikkia Tyyron ja Siidonin kuninkaita sekä meren tuolla puolen olevan rantamaan kuninkaita;

25:23  Dedania, Teemaa ja Buusia ja kaikkia, jotka leikkaavat hiuksensa ohimoilta;

25:24  kaikkia Arabian kuninkaita ja kaikkia autiomaassa asuvan sekakansan kuninkaita;

25:25  kaikkia Simrin kuninkaita ja kaikkia Eelamin kuninkaita ja kaikkia Meedian kuninkaita;

25:26  kaikkia pohjoisen kuninkaita, lähellä ja kaukana asuvia, toista toisensa jälkeen – kaikkia valtakuntia maan päällä. Näiden jälkeen on myös Seesakin kuninkaan juotava.

25:27  Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Juokaa ja juopukaa, oksentakaa ja kaatukaa älkääkä enää nousko sen miekan vuoksi, jonka minä lähetän teidän keskellenne.

25:28  Mutta jos he kieltäytyvät ottamasta maljaa sinun kädestäsi ja juomasta siitä, niin sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Kyllä teidän on juotava siitä,

25:29  sillä jos minä aloitan onnettomuuden tuottamisen kaupungista, joka on pyhitetty minun nimelleni, miten te voisitte jäädä rankaisematta? Te ette jää rankaisematta, sillä minä kutsun miekan kaikkia maan asukkaita vastaan, sanoo Herra Sebaot.

25:30  Ja sinä, profetoi heille kaikki nämä sanat ja sano heille: Herra ärjyy korkeudesta, antaa äänensä kaikua pyhästä asunnostaan. Hän ärjyy ja jylisee yli laitumensa, huutaa kaikille maan asukkaille kuin viinikuurnan polkijat.

25:31  Pauhu kiirii maan ääriin asti, sillä Herralla on riita kansojen kanssa, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa. Jumalattomat hän antaa miekan surmattaviksi, sanoo Herra.

25:32  Näin sanoo Herra Sebaot: ”Katso, onnettomuus kulkee kansasta kansaan, raju myrsky nousee maan perimmäisiltä ääriltä.

25:33  Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä toiseen ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä korjata eikä haudata; heistä tulee lantaa maan pinnalle.

25:34  Parkukaa, paimenet, ja huutakaa, kieriskelkää tomussa, te lauman valtiaat, sillä teidän aikanne joutua teurastettaviksi on tullut. Te kaadutte ja hajoatte pirstaleiksi kuin kallisarvoinen astia.

25:35  Paimenilta on kadonnut pakopaikka, pelastus lauman valtiailta.

25:36  Kuulkaa! Paimenet huutavat, lauman valtiaat valittavat, sillä Herra hävittää heidän laitumensa.

25:37  Heidän rauhaisat niittynsä ovat tuhoutuneet Herran vihan hehkusta.

25:38  Hän on lähtenyt tiheiköstään kuin nuori leijona. Totisesti, heidän maansa on tullut autioksi sortajan vihan hehkusta, Herran vihan hehkusta.”

Chapter 26

26:1  Joojakimin, Joosian pojan, Juudan kuninkaan, hallitusajan alussa tuli Herralta tämä sana:

26:2  ”Näin sanoo Herra: Asetu seisomaan Herran temppelin esipihalle ja puhu kaikkia niitä Juudan kaupunkeja vastaan, joista tullaan Herran temppeliin kumartaen rukoilemaan. Puhu kaikki nämä sanat, jotka minä olen käskenyt sinun sanoa heille. Älä jätä pois sanaakaan.

26:3  Ehkäpä he kuuntelevat sinua ja palaavat itse kukin pois pahalta tieltään. Silloin minä kadun sitä onnettomuutta, jonka olen aikonut heille tuottaa heidän pahojen tekojensa tähden.

26:4  Sano heille: Näin sanoo Herra: Ellette kuuntele minua ja vaella minun opetukseni mukaan, jonka minä olen teille antanut,

26:5  ettekä kuuntele palvelijoitteni, profeettojen, sanoja, joita minä olen lähettänyt teidän luoksenne varhaisista ajoista alkaen, vaikka ette ole kuunnelleet heitä,

26:6  niin minä teen tälle temppelille, niin kuin tein Siilolle, ja tästä kaupungista minä teen kiroussanan kaikille maan kansoille.”

26:7  Papit, profeetat ja koko kansa kuulivat Jeremian puhuvan nämä sanat Herran temppelissä.

26:8  Kun Jeremia oli puhunut loppuun kaiken, minkä Herra oli käskenyt hänen puhua kaikelle kansalle, papit, profeetat ja kansa ottivat hänet kiinni ja sanoivat: ”Sinun on totisesti kuoltava!

26:9  Miksi olet profetoinut Herran nimessä, että tälle temppelille käy niin kuin Siilolle, ja tästä kaupungista tulee rauniopaikka, jossa ei ole asukkaita?” Ja koko kansa kokoontui Jeremian ympärille Herran temppelissä.

26:10  Kun Juudan ruhtinaat kuulivat tästä, he menivät kuninkaan palatsista Herran temppeliin ja istuutuivat Herran temppelin uudelle portille.

26:11  Papit ja profeetat sanoivat ruhtinaille ja kaikelle kansalle: ”Kuolemantuomio tälle miehelle! Hän on profetoinut tätä kaupunkia vastaan, niin kuin olette omin korvin kuulleet.”

26:12  Mutta Jeremia sanoi kaikille ruhtinaille ja koko kansalle: ”Herra on lähettänyt minut profetoimaan tälle temppelille ja tälle kaupungille kaikki ne sanat, jotka te olette kuulleet.

26:13  Parantakaa siis nyt vaelluksenne ja tekonne ja kuunnelkaa Herran, teidän Jumalanne, ääntä, niin Herra katuu onnettomuutta, jolla hän on teitä uhannut.

26:14  Mitä minuun tulee, minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin katsotte hyväksi ja oikeaksi.

26:15  Mutta se tietäkää, että jos surmaatte minut, te saatatte viattoman veren päällenne ja tämän kaupungin ja sen asukkaiden päälle, sillä Herra on todellakin lähettänyt minut teidän luoksenne puhumaan kaikki nämä sanat.”

26:16  Silloin ruhtinaat ja kaikki kansa sanoivat papeille ja profeetoille: ”Ei kuolemantuomiota tälle miehelle! Hän on puhunut meille Herran, meidän Jumalamme, nimessä.”

26:17  Myös muutamat miehet maan vanhimmista nousivat ja sanoivat koko kansanjoukolle näin:

26:18  ”Mooresetilainen Miika profetoi Juudan kuninkaan Hiskian päivinä ja sanoi koko Juudan kansalle: Näin sanoo Herra Sebaot: ’Siion kynnetään pelloksi, Jerusalemista tulee kiviraunio ja temppelivuoresta metsäkukkula.’

26:19  Surmasivatko Juudan kuningas Hiskia ja koko Juuda hänet silloin? Eikö Hiskia pelännyt Herraa ja pyrkinyt lepyttämään häntä, ja niin Herra katui onnettomuutta, jolla oli heitä uhannut? Me sen sijaan olemme tuottamassa itsellemme suuren onnettomuuden.”

26:20  Oli toinenkin mies, joka profetoi Herran nimessä: Uuria, Semajan poika, Kirjat-Jearimista. Hän profetoi tätä kaupunkia ja tätä maata vastaan aivan samalla tavoin kuin Jeremia.

26:21  Kun kuningas Joojakim, kaikki hänen valiosoturinsa ja kaikki ruhtinaat kuulivat hänen sanansa, kuningas etsi häntä tappaakseen. Siitä kuultuaan Uuria alkoi pelätä, lähti pakoon ja meni Egyptiin.

26:22  Kuningas Joojakim lähetti kuitenkin Elnatanin, Akborin pojan, muutamien miesten kanssa Egyptiin.

26:23  Nämä toivat Uurian Egyptistä ja veivät hänet kuningas Joojakimin eteen. Tämä surmautti hänet miekalla ja heitätti hänen ruumiinsa tavallisen kansan hautaan.

26:24  Mutta Ahikamin, Saafanin pojan, käsi oli Jeremian suojana, niin ettei häntä jätetty kansan käsiin surmattavaksi.

Chapter 27

27:1  Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, hallituskauden alussa tuli Jeremialle Herralta tämä sana.

27:2  Näin sanoi Herra minulle: ”Tee itsellesi ikeitä ja niihin siteet ja pane ikeet kaulaasi.

27:3  Lähetä ne sitten Edomin kuninkaalle, Mooabin kuninkaalle, ammonilaisten kuninkaalle, Tyyron kuninkaalle ja Siidonin kuninkaalle niiden lähettiläiden mukana, jotka ovat tulleet Jerusalemiin Sidkian, Juudan kuninkaan, luo.

27:4  Käske heidän mennä herrojensa luo ja sanoa heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:

27:5  Minä olen tehnyt maan sekä maan päällä olevat ihmiset ja eläimet suurella voimallani ja ojennetulla käsivarrellani, ja minä annan ne, kenelle hyväksi näen.

27:6  Nyt minä annan kaikki nämä maat palvelijani Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, valtaan. Myös villieläimet minä annan hänelle, hänen palvelijoikseen.

27:7  Kaikki kansat palvelevat häntä ja hänen poikaansa ja pojanpoikaansa, kunnes hänenkin maansa aika tulee ja monet kansat ja suuret kuninkaat alistavat sen palvelukseensa.

27:8  Sitä kansaa ja valtakuntaa, joka ei tahdo palvella Nebukadnessaria, Baabelin kuningasta, eikä ottaa niskaansa Baabelin kuninkaan iestä, minä rankaisen miekalla, nälällä ja rutolla, sanoo Herra, kunnes minä teen siitä lopun hänen kauttaan.

27:9  Ja te, älkää kuunnelko profeettojanne tai velhojanne, unennäkijöitänne, ennustelijoitanne tai noitianne, jotka sanovat teille, että te ette joudu palvelemaan Baabelin kuningasta,

27:10  sillä he profetoivat teille valhetta. Jos uskotte heitä, te joudutte kauas pois omasta maastanne; minä karkotan teidät, ja te tuhoudutte.

27:11  Mutta sen kansan, joka ottaa niskaansa Baabelin kuninkaan ikeen ja palvelee häntä, minä annan jäädä omaan maahansa, sanoo Herra. Siellä se saa asua ja viljellä maataan.”

27:12  Minä puhuin myös Juudan kuninkaalle Sidkialle nämä samat asiat ja sanoin: Ottakaa niskaanne Baabelin kuninkaan ies ja palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin te saatte elää.

27:13  Miksi sinä ja sinun kansasi kuolisitte miekkaan, nälkään ja ruttoon, niin kuin Herra on puhunut siitä kansasta, joka ei tahdo palvella Baabelin kuningasta?

27:14  Älkää kuunnelko niitä profeettoja, jotka sanovat teille, että te ette joudu palvelemaan Baabelin kuningasta, sillä he profetoivat teille valhetta.

27:15  ”En minä ole heitä lähettänyt”, sanoo Herra, ”vaan he profetoivat valheellisesti minun nimessäni, jotta minä karkottaisin teidät ja te tuhoutuisitte, te ja nuo profeetat, jotka teille profetoivat.”

27:16  Minä sanoin papeille ja koko tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Älkää kuunnelko noita profeettojanne, jotka profetoivat teille, että Herran temppelin esineet tuodaan aivan pian takaisin Baabelista. He profetoivat teille valhetta.

27:17  Älkää kuunnelko heitä vaan palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te saatte elää. Miksi tästä kaupungista pitäisi tulla rauniopaikka?

27:18  Jos he ovat profeettoja ja jos heillä on Herran sana, niin rukoilkoot Herraa Sebaotia, etteivät Baabeliin joutuisi nekin esineet, jotka vielä ovat jäljellä Herran temppelissä, Juudan kuninkaan linnassa ja Jerusalemissa.

27:19  Sillä näin sanoo Herra Sebaot pylväistä, vaskialtaasta, jalustoista ja muista esineistä, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa

27:20  ja joita Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ei ottanut mukaansa, kun hän vei Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, sekä kaikki Juudan ja Jerusalemin ylimykset Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.

27:21  Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, esineistä, jotka vielä ovat jäljellä Herran temppelissä, Juudan kuninkaan linnassa ja muualla Jerusalemissa:

27:22  ”Ne viedään Baabeliin, ja sinne ne jäävät siihen päivään asti, jona minä kiinnitän huomioni niihin, sanoo Herra, ja annan tuoda ne takaisin tähän paikkaan.”

Chapter 28

28:1  Sinä vuonna, Sidkian, Juudan kuninkaan, hallituskauden alkupuolella, neljännen vuoden viidennessä kuussa, profeetta Hananja, Assurin poika, joka oli kotoisin Gibeonista, sanoi minulle Herran temppelissä pappien ja kaiken kansan läsnäollessa:

28:2  ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä särjen Baabelin kuninkaan ikeen.

28:3  Vielä kaksi vuotta, niin minä tuon takaisin tähän paikkaan kaikki Herran temppelin esineet, jotka Baabelin kuningas Nebukadnessar otti täältä ja vei Baabeliin.

28:4  Minä tuon takaisin tähän paikkaan myös Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, ja kaikki Juudan pakkosiirtolaiset, jotka joutuivat Baabeliin, sanoo Herra, sillä minä särjen Baabelin kuninkaan ikeen.”

28:5  Profeetta Jeremia vastasi profeetta Hananjalle pappien ja kaiken Herran temppelissä seisovan kansan edessä.

28:6  Jeremia sanoi: ”Aamen, tehköön Herra niin! Toteuttakoon Herra sanasi, jotka olet profetoinut, ja tuokoon Herran temppelin esineet ja kaikki pakkosiirtolaiset takaisin Baabelista tähän paikkaan.

28:7  Kuulehan kuitenkin tämä sana, jonka minä puhun sinun ja kaiken kansan kuullen.

28:8  Profeetat, jotka ovat olleet ennen minua ja sinua varhaisista ajoista alkaen, ovat profetoineet monille maille ja suurille valtakunnille sotaa, onnettomuutta ja ruttoa.

28:9  Profeetta, joka profetoi rauhaa, tunnetaan Herran lähettämäksi profeetaksi siitä, että hänen sanansa toteutuu.”

28:10  Silloin profeetta Hananja otti ikeen profeetta Jeremian kaulasta ja särki sen.

28:11  Koko kansan läsnä ollessa Hananja sanoi: ”Näin sanoo Herra: Tällä tavoin minä särjen Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ikeen kaikkien kansojen kaulasta, ennen kuin kaksi vuotta on kulunut.” Silloin profeetta Jeremia lähti pois.

28:12  Mutta sen jälkeen kun profeetta Hananja oli särkenyt ikeen profeetta Jeremian kaulasta, Jeremialle tuli tämä Herran sana:

28:13  ”Mene ja sano Hananjalle: Näin sanoo Herra: Puisen ikeen sinä olet särkenyt mutta tehnyt sen sijaan rautaisen.

28:14  Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä olen pannut rautaisen ikeen kaikkien näiden kansojen niskaan, jotta ne palvelisivat Nebukadnessaria, Baabelin kuningasta, ja ne palvelevatkin häntä. Myös villieläimet minä olen antanut hänen valtaansa.”

28:15  Profeetta Jeremia sanoi vielä profeetta Hananjalle: ”Kuule, Hananja! Ei Herra ole sinua lähettänyt, vaan sinä olet saanut tämän kansan turvaamaan valheeseen.

28:16  Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, minä poistan sinut maan päältä. Tänä vuonna sinä kuolet, sillä sinä olet julistanut luopumusta Herrasta.”

28:17  Ja profeetta Hananja kuoli sinä vuonna, seitsemännessä kuussa.

Chapter 29

29:1  Tässä on sen kirjeen teksti, jonka profeetta Jeremia lähetti Jerusalemista vielä jäljellä oleville pakkosiirtolaisten vanhimmille sekä papeille, profeetoille ja kaikelle kansalle, jotka Nebukadnessar oli vienyt Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.

29:2  Hän kirjoitti kirjeen sen jälkeen, kun kuningas Jekonja ja kuninkaan äiti, hoviherrat, Juudan ja Jerusalemin ruhtinaat sekä sepät ja lukkosepät olivat joutuneet lähtemään Jerusalemista.

29:3  Jeremia antoi kirjeen Elasan, Saafanin pojan, ja Gemarjan, Hilkian pojan, mukaan, kun Sidkia, Juudan kuningas, lähetti heidät Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, luo Baabeliin. Kirje kuului näin:

29:4  ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on vienyt Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin:

29:5  Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä.

29:6  Ottakaa itsellenne vaimot ja siittäkää poikia ja tyttäriä. Ottakaa vaimot myös pojillenne ja naittakaa tyttärenne, ja synnyttäkööt myös nämä poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä älkääkä vähentykö.

29:7  Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin parhaaksenne.

29:8  Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Älkää antako profeettojenne ja tietäjienne, joita teillä on keskuudessanne, pettää teitä älkääkä kuunnelko unia, joita he näkevät,

29:9  sillä he profetoivat teille valheellisesti minun nimessäni. Minä en ole lähettänyt heitä, sanoo Herra.”

29:10  ”Näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat kuluneet, minä katson teidän puoleenne. Minä toteutan teille antamani hyvän lupauksen ja tuon teidät takaisin tähän paikkaan,

29:11  sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

29:12  Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.

29:13  Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.

29:14  Minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä palautan teidät vankeudestanne ja kokoan teidät kaikkien kansojen keskuudesta ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkottanut, sanoo Herra. Minä tuon teidät takaisin tähän paikkaan, josta minä vein teidät pakkosiirtolaisuuteen.

29:15  Te sanotte: ’Herra on herättänyt meille profeettoja Baabelissa.’

29:16  Mutta Herra sanoo kuninkaasta, joka istuu Daavidin valtaistuimella, ja kaikesta tässä kaupungissa asuvasta kansasta, teidän veljistänne, jotka eivät joutuneet teidän kanssanne pakkosiirtolaisuuteen,

29:17  Herra Sebaot sanoo näin: Minä lähetän heidän keskuuteensa miekan, nälän ja ruton. Minä teen heistä kuin mädäntyneitä viikunoita, jotka ovat niin huonoja, ettei niitä voi syödä.

29:18  Minä ajan heitä takaa miekalla, nälällä ja rutolla. Minä teen heistä kauhistuksen kaikille valtakunnille maan päällä, kirouksen ja tyrmistyksen aiheen, ivan vihellyksen ja häväistyksen kohteen kaikkien kansojen keskuudessa, minne minä heidät karkotan.

29:19  Tämä tapahtuu siksi, etteivät he kuunnelleet minun sanojani, sanoo Herra, kun minä lähetin heidän luokseen palvelijoitani profeettoja muinaisista ajoista alkaen. Te ette ole kuunnelleet, sanoo Herra.

29:20  Mutta kuulkaa Herran sana, te kaikki pakkosiirtolaiset, jotka minä olen lähettänyt Jerusalemista Baabeliin.”

29:21  ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, Ahabista, Koolajan pojasta, ja Sidkiasta, Maasejan pojasta, jotka profetoivat teille valheellisesti minun nimessäni: Katso, minä annan heidät Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, ja hän surmaa heidät teidän nähtenne.

29:22  Kaikki Juudan pakkosiirtolaiset, jotka ovat Baabelissa, ottavat heidän nimensä kiroussanaksi ja sanovat: ’Herra tehköön sinulle niin kuin Sidkialle ja Ahabille, jotka Baabelin kuningas kärvensi tulessa’,

29:23  sillä he ovat tehneet Israelissa häpeällisiä tekoja. He ovat tehneet aviorikoksen lähimmäistensä vaimojen kanssa ja puhuneet valheellisesti minun nimessäni sellaista, mitä minä en ole käskenyt heidän puhua. Minä tiedän sen ja olen sen todistaja, sanoo Herra.”

29:24  ”Puhu nehelamilaiselle Semajalle:

29:25  Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Sinä olet lähettänyt kaikelle Jerusalemissa asuvalle kansalle ja myös pappi Sefanjalle, Maasejan pojalle, ja muille papeille omissa nimissäsi kirjeitä. Sefanjalle olet sanonut:

29:26  ’Herra on asettanut sinut papiksi pappi Joojadan sijaan, jotta Herran temppelissä olisi järjestyksen valvojia kaikkien hullujen ja ennustajien varalle, niin että panisit sellaiset jalkapuuhun ja kaularautaan.

29:27  Miksi et siis ole nuhdellut anatotilaista Jeremiaa, joka profetoi teille?

29:28  Niinpä hän on saattanut lähettää meille Baabeliin tämän sanan: ’Tämä kestää vielä kauan. Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä.’”

29:29  Pappi Sefanja luki tämän kirjeen profeetta Jeremialle.

29:30  Silloin Jeremialle tuli tämä Herran sana:

29:31  ”Lähetä kaikille pakkosiirtolaisille tämä viesti: Näin sanoo Herra nehelamilaisesta Semajasta: Semaja on profetoinut teille, vaikka minä en ole lähettänyt häntä. Hän on saanut teidät turvaamaan valheeseen.

29:32  Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, minä rankaisen nehelamilaista Semajaa ja hänen jälkeläisiään. Yksikään heistä ei tule asumaan tämän kansan keskuudessa eikä näkemään sitä hyvää, jonka minä teen kansalleni, sanoo Herra, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta.”

Chapter 30

30:1  Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, kuului näin:

30:2  ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirjoita kirjaan kaikki sanat, jotka minä olen sinulle puhunut.

30:3  Sillä katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra. Minä tuon heidät takaisin siihen maahan, jonka olen antanut heidän isilleen, ja he ottavat sen jälleen omakseen.”

30:4  Nämä sanat Herra puhui Israelista ja Juudasta:

30:5  ”Näin sanoo Herra: Olemme kuulleet vavisuttavan huudon, kauhua, ei rauhaa!

30:6  Kyselkää ja tutkikaa, voiko mies synnyttää? Miksi sitten näen kaikkien miesten pitelevän lanteitaan kuin synnyttäjä? Miksi kaikkien kasvot ovat kalvenneet?

30:7  Voi! Suuri on se päivä, ei ole toista sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä.

30:8  Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen vihollisen ikeen sinun niskastasi ja katkaisen siteesi, eivätkä muukalaiset enää orjuuta sinua.

30:9  Silloin israelilaiset palvelevat Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan, jonka minä heille herätän.

30:10  Älä siis pelkää, sinä palvelijani Jaakob, sanoo Herra, älä ole kauhuissasi, Israel, sillä minä pelastan sinut kaukaisesta maasta ja sinun jälkeläisesi vankeutensa maasta. Jaakob saa palata ja elää rauhassa, huolettomana kenenkään pelottelematta.

30:11  Minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Totisesti, minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan olen sinut hajottanut, mutta sinusta minä en loppua tee. En minä kuitenkaan jätä sinua rankaisematta vaan kuritan sinua oikeudenmukaisesti.

30:12  Näin sanoo Herra: Parantumaton on vammasi, kipeä on saamasi isku.

30:13  Ei kukaan aja sinun asiaasi, haavaasi ei paranneta, se ei kasva umpeen.

30:14  Kaikki rakastajasi ovat sinut unohtaneet, eivät he sinua kaipaa. Kuin vihollista minä olen sinua lyönyt, kurittanut ankarasti, sinun suuren pahuutesi ja syntiesi monilukuisuuden tähden.

30:15  Miksi huudat vammaasi ja kipuasi, joka ei parannu? Suuren pahuutesi ja syntiesi paljouden vuoksi minä olen tehnyt sinulle näin.

30:16  Myös kaikki sinun syöjäsi syödään, ja kaikki ahdistajasi, jokainen heistä kulkee vankeuteen. Sinun ryöstäjäsi joutuvat itse ryöstetyiksi, ja kaikki saalistajasi minä annan saaliiksi.

30:17  Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa.

30:18  Näin sanoo Herra: Katso, minä asetan ennalleen Jaakobin majat ja armahdan hänen asuinsijojaan. Kaupunki rakennetaan kummulleen, ja palatsi on oleva oikealla paikallaan.

30:19  Sieltä kaikuu kiitos ja iloitsevien ääni. Minä teen heidät monilukuisiksi, eivätkä he vähene, minä korotan heidät kunniaan, eikä heitä enää halveksita.

30:20  Silloin heidän poikansa ovat niin kuin muinoin, ja heidän seurakuntansa pysyy vahvana minun edessäni. Minä rankaisen kaikkia heidän sortajiaan.

30:21  Heidän valtiaansa nousee heidän omasta keskuudestaan, heidän hallitsijansa lähtee heidän joukostaan. Minä tuon hänet lähelleni, ja hän saa astua eteeni. Sillä kuka muuten uskaltaa antaa henkensä alttiiksi lähestyäkseen minua? sanoo Herra.

30:22  Ja niin te olette minun kansani, ja Minä olen teidän Jumalanne.”

30:23  Katso, Herran vihan myrsky puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä.

30:24  Eikä Herran hehkuva viha väisty, ennen kuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä suunnitelmat. Aikojen lopulla te ymmärrätte sen.

Chapter 31

31:1  ”Siihen aikaan, sanoo Herra, Minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani.

31:2  Näin sanoo Herra: Kansa, miekalta säästynyt, löysi autiomaassa armon. Minä menen saattamaan Israelin rauhaan.

31:3  Kaukaa ilmestyi minulle Herra ja sanoi: Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta.

31:4  Minä rakennan sinut jälleen, sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä koristelet jälleen rumpusi ja lähdet karkeloon iloitsevien kanssa.

31:5  Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille; istuttajat saavat myös korjata hedelmät.

31:6  Tulee päivä, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: ’Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme, luo’.

31:7  Näin sanoo Herra: Kohottakaa riemuhuuto Jaakobista, iloitkaa ja riemuitkaa hänestä, joka on kansojen pää! Kuuluttakaa, ylistäkää ja sanokaa: ’Pelasta, Herra, kansasi Israelin jäännös.’

31:8  Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heidän joukossaan on sokeita ja rampoja, raskaana olevia ja synnyttäjiä. Suurena joukkona he palaavat tänne.

31:9  Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesivirroille tasaista tietä, jolla he eivät kompastu, sillä minä olen Israelin isä ja Efraim on minun esikoiseni.

31:10  Kuulkaa Herran sana, te kansat, kuuluttakaa kaukaisilla saarilla ja sanokaa: ’Hän, joka hajotti Israelin, kokoaa sen jälleen, hän vartioi sitä kuin paimen laumaansa.’

31:11  Sillä Herra on ostanut vapaaksi Jaakobin ja lunastanut hänet sen vallasta, joka on häntä vahvempi.

31:12  He tulevat ja kohottavat riemuhuudon Siionin vuorella. Virtanaan he tulevat Herran hyvyyden luo, viljan, viinin ja öljyn luo, lampaiden, vuohien ja nautakarjan luo. Silloin heidän sielunsa on kuin hyvin kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny.

31:13  Silloin neitsyt iloitsee karkeloiden ja nuorukaiset yhdessä vanhusten kanssa. Minä muutan heidän surunsa riemuksi ja annan heille lohdutuksen ja ilon murheen sijaan.

31:14  Minä virvoitan pappien sielut lahjojeni runsaudella, ja kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.

31:15  Näin sanoo Herra: Kuule, Raamasta kuuluu valitus, katkera itku. Raakel itkee lapsiaan, eikä huoli lohdutuksesta surussaan lastensa tähden, sillä heitä ei enää ole.

31:16  Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta ja silmäsi kyyneleistä, sillä työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja lapsesi saavat palata vihollisen maasta.

31:17  Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra, ja lapsesi palaavat omalle maalleen.

31:18  Minä olen kyllä kuullut Efraimin valituksen: ’Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta kuin opettamaton mullikka. Tuo minut takaisin, niin minä palaan, sillä sinä olet Herra, minun Jumalani.

31:19  Totisesti, käännyttyäni minä kaduin, ja päästyäni ymmärrykseen minä löin lanteisiini. Minä häpesin, minä jouduin häpeään, ja olen kantanut häväistystä nuoruudestani asti.’

31:20  Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Vaikka minä puhunkin häntä vastaan, minä kuitenkin muistan häntä. Siksi sisimpäni kaipaa hänen puoleensa; minä totisesti armahdan häntä, sanoo Herra.

31:21  Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaa, neitsyt Israel, palaa näihin kaupunkeihisi.

31:22  Kuinka kauan sinä kuljeksit sinne tänne, sinä luopiotytär? Nyt Herra luo maahan uutta: nainen piirittää miestä.

31:23  Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Kun minä käännän heidän kohtalonsa, niin vielä kerran sanotaan Juudan maassa ja sen kaupungeissa näin: ’Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori!’

31:24  Juudan maassa ja kaikissa sen kaupungeissa asutaan. Siellä on peltomiehiä ja laumoineen vaeltavia paimenia.

31:25  Minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä täytän voimalla.”

31:26  Siihen minä heräsin. Olin nähnyt unen, joka miellytti minua.

31:27  Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä kylvän Israelin maahan ja Juudan maahan ihmisen siementä ja karjan siementä.

31:28  Ja niin kuin minä valvoin, että heidät revitään, särjetään, hajotetaan ja hävitetään heidän onnettomuudekseen, niin minä valvon, että heidät rakennetaan ja istutetaan, sanoo Herra.

31:29  Niinä päivinä ei enää sanota: ’Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat tylsyivät’,

31:30  vaan jokaisen on kuoltava oman syntinsä tähden. Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, tylsyvät hänen omat hampaansa.”

31:31  ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.

31:32  En tee sellaista liittoa kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.

31:33  Mutta se liitto, jonka minä teen Israelin huoneen kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra, on tällainen: Minä panen opetukseni heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

31:34  Silloin kukaan ei enää opeta lähimmäistään eikä veli veljeään sanoen: ’Tuntekaa Herra.’ Silloin kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut, sanoo Herra, sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.

31:35  Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka saa meren liikkeelle, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä:

31:36  Vain jos nämä luonnonlait häviävät minun edestäni, sanoo Herra, lakkaavat myös Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun edessäni ainiaan.

31:37  Näin sanoo Herra: Vain jos voidaan mitata taivaat ylhäältä ja tutkia maan perustukset alhaalta, silloin myös minä hylkään koko Israelin jälkeläiset kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.

31:38  Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Herran kaupunki rakennetaan uudelleen Hananelintornista Kulmaporttiin asti.

31:39  Sieltä mittanuora kulkee suoraan Gaarebinkukkulalle ja kiertää sieltä Gooaan.

31:40  Koko laakso ruumiineen ja tuhkineen ja kaikki penkereet Kidroninpuroon ja Hevosportin kulmaan asti idässä ovat silloin Herralle pyhitettyjä. Kaupunkia ei enää koskaan hajoteta eikä tuhota.”

Chapter 32

32:1  Tämä sana tuli Herralta Juudan kuninkaan Sidkian kymmenentenä hallitusvuotena, joka oli Nebukadnessarin kahdeksastoista vuosi.

32:2  Baabelin kuninkaan sotajoukko piiritti silloin Jerusalemia, ja profeetta Jeremia oli suljettuna Juudan kuninkaanlinnan päävartion pihaan.

32:3  Juudan kuningas Sidkia oli sulkenut hänet sinne sanoen: ”Miksi sinä profetoit tällä tavoin: ’Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän valloittaa sen.

32:4  Juudan kuningas Sidkia ei pääse pakoon kaldealaisten käsistä, vaan hän joutuu Baabelin kuninkaan käsiin. Hän joutuu puhumaan tämän kanssa kasvokkain ja näkee hänet silmästä silmään.

32:5  Sidkia viedään Baabeliin, ja sinne hän jää, kunnes minä katson hänen puoleensa, sanoo Herra. Jos taistelette kaldealaisia vastaan, teillä ei ole menestystä.’”

32:6  Jeremia kertoi: ”Minulle tuli tämä Herran sana:

32:7  ’Sinun luoksesi tulee Hanamel, setäsi Sallumin poika, ja hän sanoo: Osta minun peltoni, joka on Anatotissa, sillä sinulla on lunastusoikeus, niin että voit ostaa sen.’

32:8  Setäni poika Hanamel tulikin Herran sanan mukaan luokseni päävartion pihaan ja sanoi minulle: ’Ostaisitko peltoni, joka on Anatotissa, Benjaminin maassa, sillä sinulla on siihen perintö- ja lunastusoikeus? Osta se itsellesi.’ Silloin minä tiesin, että tämä sana tuli Herralta.

32:9  Niin minä ostin serkultani Hanamelilta tuon Anatotissa olevan pellon. Minä punnitsin hänelle rahat, seitsemäntoista sekeliä hopeaa,

32:10  kirjoitin kauppakirjan, sinetöin sen, hankin todistajat ja punnitsin rahat vaa’alla.

32:11  Sitten minä otin sinetöidyn kauppakirjan, joka sisälsi sopimuksen ja määräykset, sekä avoimen asiakirjan.

32:12  Annoin kauppakirjan Baarukille, Neerian, Mahsejan pojan, pojalle serkkuni Hanamelin ja todistajien nähden, jotka olivat allekirjoittaneet kauppakirjan, ja kaikkien Juudan miesten nähden, jotka istuivat päävartion pihassa.

32:13  Heidän nähtensä minä annoin Baarukille tämän käskyn:

32:14  ’Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Ota nämä asiakirjat, sekä sinetöity että avoin kauppakirja, ja pane ne saviastiaan, että ne säilyisivät kauan aikaa,

32:15  sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Tässä maassa ostetaan vielä taloja ja peltoja ja viinitarhoja.’”

32:16  ”Annettuani kauppakirjan Baarukille, Neerian pojalle, minä rukoilin Herraa näillä sanoilla:

32:17  ’Oi, Herra, Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi! Sinulle ei ole mikään mahdotonta.

32:18  Sinä teet laupeuden tuhansille, mutta kostat isien pahat teot heidän lapsilleen, jotka tulevat heidän jälkeensä, sinä suuri ja voimallinen Jumala, jonka nimi on Herra Sebaot.

32:19  Sinä olet suuri neuvonantaja, ja sinun tekosi ovat valtavat. Sinun silmäsi ovat avoinna näkemään kaikki ihmisten tiet, antaaksesi jokaiselle palkan hänen vaelluksensa ja hänen tekojensa hedelmän mukaan.

32:20  Sinä olet tehnyt tunnustekoja ja ihmeitä Egyptin maassa ja myös Israelissa ja muiden kansojen keskuudessa tähän päivään asti. Näin sinä olet luonut itsellesi sellaisen maineen niin kuin se tänä päivänä on.

32:21  Sinä veit kansasi Israelin pois Egyptin maasta tunnusteoilla ja ihmeillä, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sinä herätit suurta kauhua.

32:22  Sinä annoit heille tämän maan, jonka olit valalla vannoen luvannut antaa heidän isilleen, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.

32:23  Mutta kun he olivat tulleet ja ottaneet sen omakseen, he eivät kuunnelleet sinun ääntäsi eivätkä vaeltaneet sinun lakisi mukaan. He eivät tehneet mitään siitä, mitä sinä olit käskenyt heidän tehdä. Niinpä sinä annoit kaiken tämän onnettomuuden kohdata heitä.

32:24  Katso, piiritysvallit ulottuvat kaupunkiin asti, ja se valloitetaan. Se joutuu miekan, nälän ja ruton vuoksi kaldealaisten valtaan, ja nämä sotivat sitä vastaan. Se, mitä sinä olet puhunut, on tapahtunut, kuten näet.

32:25  Kuitenkin sinä, Herra, Herra, sanot minulle: Osta rahalla itsellesi pelto ja hanki todistajat, vaikka kaupunki joutuu kaldealaisten käsiin.’”

32:26  Silloin Jeremialle tuli tämä Herran sana:

32:27  ”Katso, minä olen Herra, kaikkien luotujen Jumala! Onko minulle mikään mahdotonta?

32:28  Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin kaldealaisten käsiin ja Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, ja hän valloittaa sen.

32:29  Kaldealaiset, jotka sotivat tätä kaupunkia vastaan, tulevat ja sytyttävät sen tuleen. He polttavat kaupungin niine taloineen, joiden katoilla ihmiset ovat polttaneet uhreja Baalille ja vuodattaneet juomauhreja vieraille jumalille ja niin vihastuttaneet minut.

32:30  Sillä Israelin ja Juudan miehet ovat tehneet hamasta nuoruudestaan ainoastaan sitä, mikä on pahaa minun silmissäni. He ovat pelkästään vihastuttaneet minua kättensä teoilla, sanoo Herra.

32:31  Tämä kaupunki on herättänyt minussa vihaa ja kiivautta siitä päivästä lähtien, jona se rakennettiin, tähän päivään asti. Minä poistan sen kasvojeni edestä

32:32  kaiken sen pahan tähden, mitä Israelin ja Juudan miehet – Juudan ja Jerusalemin asukkaat kuninkaineen ja ruhtinaineen, pappeineen ja profeettoineen – ovat tehneet ja millä he ovat vihastuttaneet minut.

32:33  He ovat kääntäneet minulle selkänsä, eivät kasvojaan. Vaikka minä olen opettanut heitä varhaisista ajoista alkaen, he eivät ole kuunnelleet eivätkä ottaneet opetusta varteen.

32:34  He ovat asettaneet iljetyksiään minun nimelleni pyhitettyyn huoneeseen ja saastuttaneet sen.

32:35  He ovat rakentaneet Baalille uhrikukkuloita Ben-Hinnomin laaksoon uhratakseen poikiaan ja tyttäriään Molokille. Sellaisesta minä en ole antanut heille käskyä, eikä se ole tullut mieleenikään. Tällaisia iljettäviä tekoja he tekivät ja saivat Juudan tekemään syntiä.”

32:36  ”Sen vuoksi Herra, Israelin Jumala sanoo nyt näin tästä kaupungista, jonka te sanotte joutuvan Baabelin kuninkaan käsiin miekan, nälän ja ruton lyömänä:

32:37  Katso, minä kokoan heidät jälleen kaikista maista, joihin minä heidät karkotin vihassani, kiivaudessani ja suuressa suuttumuksessani. Minä annan heidän palata tähän paikkaan, ja he saavat asua turvassa.

32:38  Silloin he ovat minun kansani ja Minä olen heidän Jumalansa

32:39  ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua aina. Silloin heidän ja heidän lastensa käy hyvin.

32:40  Minä teen heidän kanssaan ikuisen liiton: minä en hylkää heitä enkä lakkaa tekemästä heille hyvää, ja pelkoni minä annan heidän sydämiinsä, niin etteivät he luovu minusta.

32:41  Silloin minä iloitsen heistä ja teen heille hyvää. Minä totisesti istutan heidät tähän maahan koko sydämestäni ja koko sielustani.

32:42  Sillä näin sanoo Herra: Niin kuin olen tuottanut tälle kansalle kaiken tämän suuren onnettomuuden, niin minä myös annan heille kaiken sen hyvän, minkä minä heille lupaan.

32:43  Vielä ostetaan peltoja tässä maassa, josta te sanotte: ’Se on autio, vailla ihmisiä ja eläimiä, se on annettu kaldealaisten haltuun.’

32:44  Peltoja ostetaan rahalla ja kauppakirjoja kirjoitetaan ja sinetöidään ja niille hankitaan todistajia Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa sekä vuoriston, alankomaan ja Negevin kaupungeissa, sillä minä käännän niiden kohtalon, sanoo Herra.”

Chapter 33

33:1  Herran sana tuli Jeremialle vielä toisen kerran hänen ollessaan suljettuna päävartion pihaan, ja se kuului näin:

33:2  ”Näin sanoo Herra, joka sen tekee, Herra, joka sen luo ja toteuttaa – Herra on hänen nimensä:

33:3  Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita et ole tiennyt.

33:4  Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala, tämän kaupungin taloista ja Juudan kuninkaiden linnoista, jotka hajotetaan piiritysvallien ja miekan voimalla:

33:5  Koska he ovat tulleet taistelemaan kaldealaisia vastaan ja täyttämään talot ihmisten ruumiilla, minä surmaan heidät vihassani ja kiivaudessani. Kaiken heidän pahuutensa tähden minä olen kätkenyt kasvoni tältä kaupungilta.

33:6  Kuitenkin minä annan sen haavojen kasvaa umpeen ja parantua. Minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden.

33:7  Minä käännän Juudan ja Israelin kohtalon ja rakennan ne entiselleen.

33:8  Minä puhdistan heidät kaikista pahoista teoista, joilla he ovat tehneet syntiä minua vastaan, ja annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa, joilla he ovat tehneet syntiä ja rikkoneet minua vastaan.

33:9  Tämä kaupunki on oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä. Kun ne kuulevat kaikesta hyvästä, mitä minä sille teen, ne pelkäävät ja vapisevat kaiken hyvinvoinnin ja menestyksen vuoksi, jonka minä sille suon.

33:10  Näin sanoo Herra: Vielä kerran tässä paikassa, jonka te sanotte olevan raunioina, vailla ihmisiä ja eläimiä, – Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin autioilla kaduilla, joissa ei ole asukkaita, ei ihmisiä eikä eläimiä –

33:11  kuullaan riemun ääni ja ilon ääni, sulhasen ääni ja morsiamen ääni. Silloin tuodaan Herran huoneeseen kiitosuhreja ja sanotaan: ’Kiittäkää Herraa Sebaotia, sillä Herra on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti.’ Minä käännän tämän maan kohtalon ja palautan sen entiselleen, sanoo Herra.

33:12  Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä kerran on tässä paikassa, joka nyt on rauniona, vailla ihmisiä ja eläimiä, ja kaikkien muidenkin kaupunkien ympärillä laitumia, joilla paimenet lepuuttavat lampaitaan.

33:13  Vielä kerran kulkee lampaita laskijan ohi vuoriston kaupungeissa, alankomaan ja Negevin kaupungeissa, Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa, sanoo Herra.”

33:14  ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä toteutan sen hyvän sanan, jonka olen puhunut Israelin heimolle ja Juudan heimolle.

33:15  Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden verson, ja hän on toteuttava oikeuden ja vanhurskauden maassa.

33:16  Niinä päivinä Juuda pelastuu ja Jerusalem saa asua turvassa. Tämä on se nimi, jolla häntä kutsutaan: ’Herra, meidän vanhurskautemme’,

33:17  sillä näin sanoo Herra: Daavidilta ei koskaan puutu jälkeläistä, joka istuu Israelin huoneen valtaistuimella.

33:18  Ei myöskään leeviläisten pappien suvusta puutu koskaan miestä, joka uhraa minun edessäni polttouhreja, sytyttää ruokauhreja sekä toimittaa teurasuhrin joka päivä.”

33:19  Jeremialle tuli tämä Herran sana:

33:20  ”Näin sanoo Herra: Jos te voitte rikkoa minun liittoni päivän ja yön kanssa, niin etteivät päivä ja yö enää tule ajallaan,

33:21  vasta silloin rikkoutuu liittoni palvelijani Daavidin kanssa, niin ettei hänellä enää ole jälkeläistä, joka hallitsisi kuninkaana hänen valtaistuimellaan. Vasta silloin rikkoutuu liittoni myös palvelijoitteni, leeviläisten pappien, kanssa.

33:22  Minä teen palvelijani Daavidin jälkeläiset ja minulle palvelusta toimittavat leeviläiset yhtä monilukuisiksi kuin taivaan joukot, joita ei voi laskea, tai kuin meren hiekka, jota ei voi mitata.”

33:23  Jeremialle tuli tämä Herran sana:

33:24  ”Etkö ole huomannut, mitä tämä kansa puhuu: ’Herra on hylännyt ne kaksi sukua, jotka hän valitsi’? He halveksivat minun kansaani eivätkä enää pidä sitä edes kansana.

33:25  Näin sanoo Herra: Vasta sitten jos liittoni päivän ja yön kanssa ei enää ole voimassa ja jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja,

33:26  vasta silloin minä hylkään Jaakobin siemenen ja palvelijani Daavidin jälkeläiset enkä valitse heistä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisten hallitsijoita. Totisesti, minä käännän heidän kohtalonsa ja armahdan heitä.”

Chapter 34

34:1  Kun Baabelin kuningas Nebukadnessar, koko hänen sotajoukkonsa ja kaikki hänen alaisuudessaan olevat valtakunnat ja kansat sotivat Jerusalemia ja kaikkia alueen kaupunkeja vastaan, tuli Jeremialle Herralta tämä sana:

34:2  ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mene ja sano Sidkialle, Juudan kuninkaalle: Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen.

34:3  Sinä et pääse häntä pakoon, vaan sinut otetaan kiinni ja annetaan hänen käsiinsä. Sinä joudut katsomaan Baabelin kuningasta silmiin ja puhumaan kasvotusten hänen kanssaan. Baabeliin sinun on mentävä.

34:4  Mutta kuule Herran sana, Sidkia, Juudan kuningas! Herra sanoo sinusta näin: Sinä et kuole miekkaan.

34:5  Sinä saat kuolla rauhassa, ja sinulle poltetaan kuolinsuitsutus niin kuin sinun isillesi, aikaisemmille kuninkaille, jotka olivat ennen sinua, ja sinua valitetaan: ’Voi, herra!’ Tämän minä olen puhunut, sanoo Herra.”

34:6  Profeetta Jeremia puhui kaikki nämä sanat Jerusalemissa Juudan kuninkaalle Sidkialle,

34:7  samaan aikaan kun Baabelin kuninkaan sotajoukko taisteli Jerusalemia ja kaikkia vielä jäljellä olevia Juudan kaupunkeja vastaan, Laakisia ja Asekaa vastaan, sillä nämä olivat jäljellä Juudan linnoitetuista kaupungeista.

34:8  Sana, joka tuli Jeremialle Herralta sen jälkeen, kun kuningas Sidkia oli tehnyt sopimuksen koko kansan kanssa Jerusalemissa siitä, että heidän keskuudessaan julistettaisiin vapautus

34:9  ja että jokainen päästäisi vapaiksi heprealaiset orjansa ja orjattarensa, miehet ja naiset, eivätkä enää pitäisi orjinaan ketään juutalaisista veljistään.

34:10  Kaikki ruhtinaat ja kansa, jotka olivat tehneet tämän sopimuksen, suostuivat siihen, että jokainen päästäisi vapaaksi orjansa ja orjattarensa eikä enää pitäisi heitä orjinaan. He tottelivat ja päästivät orjat menemään.

34:11  Myöhemmin he kuitenkin muuttivat mielensä, ottivat takaisin vapaiksi päästämänsä orjat ja orjattaret, ja pakottivat heidät jälleen orjikseen ja orjattarikseen.

34:12  Silloin Jeremialle tuli Herralta tämä sana:

34:13  ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kun minä vein teidän isänne pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, minä tein liiton heidän kanssaan ja sanoin:

34:14  ’Joka seitsemäs vuosi jokaisen teistä tulee päästää vapaaksi heprealainen veljensä, joka on myynyt itsensä teille. Kun hän on palvellut sinua kuusi vuotta, päästä hänet luotasi vapaaksi.’ Teidän isänne eivät kuitenkaan kuunnelleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa minun puheelleni.

34:15  Nyt te käännyitte ja teitte oikein minun silmissäni julistamalla kukin vapautuksen lähimmäiselleen, ja te teitte liiton minun edessäni temppelissä, joka on pyhitetty minun nimelleni.

34:16  Sitten te kuitenkin jälleen häpäisitte minun nimeni: jokainen teistä otti takaisin orjansa ja orjattarensa, jotka te olitte päästäneet menemään vapaina minne halusivat, ja pakotitte heidät olemaan orjinanne ja orjattarinanne.

34:17  Sen tähden, näin sanoo Herra: Te ette ole totelleet minua, niin että olisitte julistaneet vapautuksen kukin veljelleen ja lähimmäiselleen. Nyt minä julistan teille vapautuksen, sanoo Herra: miekkaan, ruttoon ja nälkään. Minä teen teistä kauhistuksen kaikille maan valtakunnille.

34:18  Minä luovutan miehet, jotka ovat rikkoneet minun liittoni eivätkä ole tehneet sen liiton sanojen mukaan, jonka he tekivät minun edessäni halkaisten kahtia vasikan ja kulkien sen puolikkaiden välitse.

34:19  Juudan ja Jerusalemin ruhtinaat, hoviherrat ja papit sekä kaiken maan kansan, jotka kulkivat vasikan puolikkaiden välitse,

34:20  minä luovutan vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään, ja heidän ruumiinsa joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi.

34:21  Myös Juudan kuninkaan Sidkian ja hänen ruhtinaansa minä annan heidän vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Minä annan heidät Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, joka on jo lähtenyt pois teidän kimpustanne.

34:22  Katso, minä annan käskyn, sanoo Herra, ja tuon heidät takaisin tämän kaupungin luo sotimaan sitä vastaan, ja he valloittavat ja polttavat sen. Minä teen Juudan kaupungeista niin autioita, ettei niissä ole ainoatakaan asukasta.”

Chapter 35

35:1  Sana, joka tuli Jeremialle Herralta Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, päivinä:

35:2  ”Mene reekabilaisten luo, puhu heille ja tuo heidät Herran temppeliin, johonkin sen sivuhuoneista, ja tarjoa heille viiniä juotavaksi.”

35:3  Niin minä hain Jaasanjan, Jeremian pojan, Habassinjan pojanpojan sekä hänen veljensä ja kaikki hänen poikansa ja kaikki muutkin reekabilaiset.

35:4  Minä vein heidät Herran temppeliin, Jumalan miehen Haananin, Jigdaljan pojan, poikien huoneeseen, joka on päämiesten huoneen vieressä, ovenvartija Maasejan, Sallumin pojan, huoneen yläpuolella.

35:5  Minä asetin reekabilaisten eteen täysiä viiniruukkuja ja maljoja ja sanoin heille: ”Juokaa viiniä.”

35:6  Mutta he vastasivat: ”Me emme juo viiniä, sillä meidän isämme Joonadab, Reekabin poika, on antanut meille käskyn: ’Älkää koskaan juoko viiniä, te ja teidän jälkeläisenne.

35:7  Älkää myöskään rakentako taloja, älkää kylväkö siementä älkääkä istuttako viinitarhoja; älköön teillä olko sellaisia. Asukaa sen sijaan teltoissa koko elinaikanne, että eläisitte kauan siinä maassa, jossa asutte muukalaisina.’

35:8  Me olemme kuuliaisia isällemme Joonadabille, Reekabin pojalle, kaikessa, mitä hän on käskenyt meidän tehdä. Me emme juo viiniä koko elinaikanamme, emme me eivätkä vaimomme, poikamme tai tyttäremme.

35:9  Me emme myöskään rakenna taloja asunnoiksemme, eikä meillä ole viinitarhoja eikä peltoja, emmekä me kylvä viljaa.

35:10  Me asumme teltoissa ja olemme kuuliaisia isällemme Joonadabille kaikessa, mitä hän on käskenyt meidän tehdä.

35:11  Mutta kun Nebukadnessar, Baabelin kuningas, hyökkäsi maahan, me sanoimme: ’Tulkaa, menkäämme Jerusalemiin kaldealaisten ja aramilaisten sotajoukkoa pakoon.’ Niin me asetuimme asumaan Jerusalemiin.”

35:12  Silloin Jeremialle tuli tämä Herran sana:

35:13  ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene ja sano Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Ettekö vihdoinkin ota opiksenne ja kuuntele minun sanojani? sanoo Herra.

35:14  Joonadab, Reekabin poika, kielsi poikiaan juomasta viiniä, ja hänen sanojaan kyllä noudatetaan. Hänen jälkeläisensä eivät ole juoneet viiniä tähän päivään asti, sillä he ovat kuuliaisia isänsä käskylle. Mutta minulle te ette ole olleet kuuliaisia, vaikka minä olen puhunut teille varhaisista ajoista alkaen.

35:15  Minä olen varhaisista ajoista alkaen lähettänyt luoksenne kaikki palvelijani, profeetat, sanomaan: ’Palatkaa kukin pahalta tieltänne ja parantakaa tekonne. Älkää seuratko muita jumalia älkääkä palvelko niitä, niin te saatte asua siinä maassa, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.’ Mutta te ette ole kallistaneet korvaanne minun puheelleni ettekä kuunnelleet minua.

35:16  Joonadabin, Reekabin pojan, jälkeläiset ovat kyllä täyttäneet isänsä käskyn, jonka hän heille antoi, mutta tämä kansa ei ole kuunnellut minua.

35:17  Sen tähden, näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Nyt minä annan Juudaa ja kaikkia Jerusalemin asukkaita kohdata kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut, koska he eivät kuunnelleet, kun minä puhuin heille, eivätkä vastanneet, kun minä kutsuin heitä.”

35:18  Mutta reekabilaisten suvulle Jeremia sanoi: ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Koska te olette olleet kuuliaisia isänne Joonadabin käskylle, noudattaneet kaikkia hänen ohjeitaan ja tehneet aivan niin kuin hän on teitä käskenyt,

35:19  sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, näin: Joonadabin, Reekabin pojan, suvusta ei koskaan puutu miestä, joka toimittaa palvelusta minun edessäni.”

Chapter 36

36:1  Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä vuotena tuli Jeremialle Herralta tämä sana:

36:2  ”Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki sanat, jotka minä olen puhunut sinulle Israelista, Juudasta ja kaikista muista kansoista siitä päivästä lähtien, jona minä aloin puhua sinulle Joosian päivistä aina tähän päivään saakka.

36:3  Ehkäpä Juudan heimo, jokainen heistä, kääntyy pois pahalta tieltään, kun he kuulevat kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka minä aion heille tuottaa. Silloin minä annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä.”

36:4  Jeremia kutsui Baarukin, Neerian pojan, ja Baaruk kirjoitti kirjakääröön hänen sanelunsa mukaan kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänelle puhunut.

36:5  Sitten Jeremia antoi Baarukille käskyn sanoen: ”Minulta on kielletty pääsy Herran temppeliin.

36:6  Mutta mene sinä ja lue koko kansan kuullen Herran temppelissä paastopäivänä Herran sanat kirjakääröstä, johon olet kirjoittanut ne minun saneluni mukaan. Sinun on luettava ne koko Juudalle, kaikille, jotka ovat tulleet tänne kaupungeistaan.

36:7  Ehkäpä he lankeavat maahan anomaan armoa Herran edessä ja kääntyvät kukin pahalta tieltään, sillä suuri on Herran viha ja kiivaus, jolla hän on uhannut tätä kansaa.”

36:8  Baaruk, Neerian poika, teki aivan niin kuin profeetta Jeremia oli häntä käskenyt. Hän luki kirjasta Herran sanat Herran temppelissä.

36:9  Tämä tapahtui Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, viidennen vuoden yhdeksännessä kuussa, kun julistettiin paasto Herran edessä kaikille Jerusalemin asukkaille ja kaikelle Juudan kaupungeista Jerusalemiin tulleelle kansalle.

36:10  Kaiken kansan kuunnellessa Baaruk luki silloin kirjasta Jeremian sanat Herran temppelin ylemmässä esipihassa, kirjuri Gemarjan, Saafanin pojan, huoneen kohdalla Herran temppelin uuden portin luona.

36:11  Kun Miika, Saafanin pojan Gemarjan poika, oli kuullut kaikki Herran sanat, jotka luettiin kirjasta,

36:12  hän meni alas kuninkaanlinnaan, kirjurin huoneeseen. Siellä istuivat kaikki päämiehet, kirjuri Elisama, Delaja, Semajan poika, Elnatan, Akborin poika, Gemarja, Saafanin poika, Sidkia, Hananjan poika, ja kaikki muut päämiehet.

36:13  Miika kertoi heille kaiken, mitä oli kuullut Baarukin lukevan kirjasta kansan kuunnellessa.

36:14  Silloin kaikki päämiehet lähettivät Baarukin luokse Jehudin, Netanjan pojan. Netanja oli Selemjan poika ja tämä Kuusin poika. Päämiehet käskivät sanoa: ”Ota mukaasi kirjakäärö, josta luit kansalle, ja tule tänne.” Niin Baaruk, Neerian poika, otti kirjakäärön käteensä ja meni heidän luokseen.

36:15  He sanoivat hänelle: ”Istu ja lue se, niin me kuuntelemme.” Silloin Baaruk luki sen heille.

36:16  Kuultuaan kaiken he katsoivat toisiinsa peloissaan ja sanoivat Baarukille: ”Meidän täytyy ilmoittaa kaikki nämä asiat kuninkaalle.”

36:17  He sanoivat vielä Baarukille: ”Kerrothan meille, kuinka sinä kirjoitit kaikki nämä sanat hänen suustaan.”

36:18  Baaruk vastasi: ”Jeremia itse saneli minulle kaikki nämä sanat, ja minä kirjoitin ne musteella tähän kääröön.”

36:19  Silloin päämiehet sanoivat Baarukille: ”Menkää ja piiloutukaa, sinä ja Jeremia, niin ettei kukaan saa tietää, missä te olette!”

36:20  Päämiehet menivät kuninkaan luo esipihaan mutta jättivät kirjakäärön kirjuri Elisaman haltuun hänen huoneeseensa. Sitten he ilmoittivat kuninkaalle koko asian.

36:21  Silloin kuningas lähetti Jehudin hakemaan kirjakääröä, ja tämä haki sen kirjuri Elisaman huoneesta. Jehudi luki sen kuninkaan ja kaikkien hänen ympärillään seisovien päämiesten kuunnellessa.

36:22  Kuningas istui talvipalatsissa, ja hänen edessään olevassa hiilipannussa paloi tuli, koska oli yhdeksäs kuukausi.

36:23  Aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, kuningas leikkasi ne irti kirjurinveitsellä ja viskasi tuleen, joka oli hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut hiilipannun tulessa.

36:24  Mutta ei kuningas eikä kukaan hänen palvelijoistaan, jotka kuulivat kaikki nämä asiat, pelästynyt eikä reväissyt vaatteitaan.

36:25  Kuningas ei myöskään kuunnellut, vaikka Elnatan, Delaja ja Gemarja pyysivät häneltä hartaasti, ettei hän polttaisi kirjakääröä.

36:26  Sitten hän käski kuninkaan pojan Jerahmeelin ja Serajan, Asrielin pojan ja Selemjan, Abdeelin pojan, ottaa kiinni kirjuri Baarukin ja profeetta Jeremian, mutta Herra kätki heidät.

36:27  Kun kuningas oli polttanut kirjakäärön, jonka Baaruk oli kirjoittanut Jeremian sanelun mukaan, tuli Jeremialle tämä Herran sana:

36:28  ”Ota itsellesi toinen kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki sanat, jotka olivat edellisessä kirjakäärössä, jonka Juudan kuningas Joojakim poltti.

36:29  Sano sitten Juudan kuninkaalle Joojakimille: Näin sanoo Herra: Sinä olet polttanut tämän kirjakäärön ja sanonut: ’Miksi olet kirjoittanut siihen näin: Baabelin kuningas tulee ja hävittää tämän maan ja sen ihmiset ja eläimet?’

36:30  Sen tähden, näin sanoo Herra Juudan kuninkaasta Joojakimista: Hänellä ei tule olemaan jälkeläistä, joka istuisi Daavidin valtaistuimella. Hänen ruumiinsa viskataan virumaan päivän helteessä ja yön kylmyydessä.

36:31  Minä rankaisen häntä ja hänen jälkeläisiään ja palvelijoitaan heidän pahoista teoistaan. Minä tuotan heille sekä Jerusalemin asukkaille ja Juudan miehille kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut. Mutta he eivät ole kuunnelleet minun sanojani.”

36:32  Sitten Jeremia otti uuden kirjakäärön ja antoi sen kirjuri Baarukille, Neerian pojalle. Tämä kirjoitti siihen Jeremian sanelun mukaan kaiken, mitä oli ollut Juudan kuninkaan Joojakimin polttamassa kirjassa, ja vielä paljon muitakin samankaltaisia asioita.

Chapter 37

37:1  Sidkia, Joosian poika, tuli kuninkaaksi Konjan, Joojakimin pojan, tilalle kun Baabelin kuningas Nebukadnessar asetti hänet kuninkaaksi Juudan maahan.

37:2  Mutta ei hän, eivät hänen palvelijansa eikä maan kansa totelleet Herran sanoja, jotka hän puhui profeetta Jeremian kautta.

37:3  Kuningas Sidkia lähetti kuitenkin Juukalin, Selemjan pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, profeetta Jeremian luo ja käski sanoa: ”Rukoile meidän puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme.”

37:4  Jeremia sai vielä siihen aikaan liikkua vapaasti kansan keskellä, sillä häntä ei ollut vielä pantu vankeuteen.

37:5  Mutta faraon sotajoukko oli lähtenyt liikkeelle Egyptistä. Kun kaldealaiset, jotka piirittivät Jerusalemia, saivat tiedon siitä, he lähtivät pois Jerusalemin kimpusta.

37:6  Silloin profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:

37:7  ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät luokseni kysymään minulta neuvoa: Katso, faraon sotajoukko, joka on lähtenyt teidän avuksenne, palaa takaisin maahansa Egyptiin.

37:8  Sitten kaldealaiset palaavat sotimaan tätä kaupunkia vastaan, ja he valloittavat ja polttavat sen.

37:9  Näin sanoo Herra: Älkää pettäkö itseänne sanoen: ’Kyllä kaldealaiset lähtevät pois meidän kimpustamme.’ Eivät he lähde,

37:10  sillä vaikka te voittaisitte koko teitä vastaan sotivan kaldealaisten sotajoukon ja heistä jäisi jäljelle vain muutama haavoittunut mies, jokainen heistäkin lähtisi liikkeelle teltastaan ja he polttaisivat tämän kaupungin.”

37:11  Kun kaldealaisten sotajoukko oli faraon sotajoukon vuoksi lähtenyt pois Jerusalemia piirittämästä,

37:12  Jeremia yritti lähteä Jerusalemista ja mennä Benjaminin maahan ottaakseen osaa perinnönjakoon sikäläisen kansan keskuudessa.

37:13  Kun hän tuli Benjamininportille, siellä oleva vartiopäällikkö, nimeltään Jiiria, Selemjan, Hananjan pojan, poika, pysäytti profeetta Jeremian ja sanoi: ”Sinä aiot mennä kaldealaisten puolelle!”

37:14  Jeremia vastasi: ”Se on vale! En minä aio mennä kaldealaisten puolelle.” Mutta Jiiria ei uskonut Jeremiaa vaan otti hänet kiinni ja vei päälliköiden luo.

37:15  He vihastuivat Jeremiaan, löivät häntä ja panivat hänet vankeuteen kirjuri Joonatanin taloon, sillä he olivat tehneet siitä vankilan.

37:16  Näin Jeremia joutui vankiluolan selliin ja jäi sinne kauaksi aikaa.

37:17  Sitten kuningas Sidkia lähetti hakemaan Jeremian. Kuningas kysyi häneltä salaa linnassaan: ”Onko sinulla sanaa Herralta?” Jeremia vastasi: ”On.” Hän jatkoi: ”Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin!”

37:18  Jeremia sanoi vielä kuningas Sidkialle: ”Mitä syntiä minä olen tehnyt sinua, sinun palvelijoitasi tai tätä kansaa vastaan, kun te olette panneet minut vankilaan?

37:19  Missä nyt ovat teidän profeettanne, jotka profetoivat teille, ettei Baabelin kuningas hyökkää teidän eikä tämän maan kimppuun?

37:20  Jospa nyt kuuntelisit, herrani, kuningas, ja sallisit pyyntöni langeta eteesi! Älä lähetä minua takaisin kirjuri Joonatanin taloon, etten kuolisi siellä.”

37:21  Silloin kuningas Sidkia käski pitää Jeremiaa vangittuna päävartion pihassa, ja hänelle annettiin leipä päivässä Leipurienkadulta, kunnes kaikki leipä oli loppunut kaupungista. Niin Jeremia jäi päävartion pihaan.

Chapter 38

38:1  Sefatja, Mattanin poika, Gedalja, Pashurin poika, Juukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat Jeremian sanovan kaikelle kansalle:

38:2  ”Herra sanoo näin: Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon, mutta joka menee kaldealaisten luo, saa elää ja pitää henkensä.

38:3  Näin sanoo Herra: Tämä kaupunki joutuu Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, ja se valloitetaan.”

38:4  Silloin päämiehet sanoivat kuninkaalle: ”Tämä mies on surmattava, sillä kun hän puhuu tuolla tavoin, hän saa herpoamaan tässä kaupungissa vielä jäljellä olevien sotilaiden ja koko muun kansan kädet. Tämä mies ei tavoittele tämän kansan menestystä vaan onnettomuutta.”

38:5  Kuningas Sidkia vastasi: ”Hän on teidän käsissänne; eihän kuningas teille mitään voi.”

38:6  Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, vesisäiliöön, joka oli vankilan pihassa. He laskivat Jeremian köysillä alas. Säiliössä ei ollut silloin vettä vaan pelkkää liejua, ja Jeremia vajosi liejuun.

38:7  Ollessaan kuninkaanlinnassa kuusilainen hoviherra Ebed-Melek sai kuulla, että miehet olivat panneet Jeremian vesisäiliöön. Kuningas istui silloin Benjamininportilla.

38:8  Ebed-Melek lähti kuninkaanlinnasta ja puhui kuninkaalle:

38:9  ”Herrani, kuningas! Nuo miehet ovat tehneet aivan väärin profeetta Jeremiaa kohtaan, kun ovat heittäneet hänet vesisäiliöön. Siellä hän kuolee nälkään, eihän kaupungissakaan enää ole leipää.”

38:10  Silloin kuningas antoi kuusilaiselle Ebed-Melekille tämän käskyn: ”Ota täältä mukaasi kolmekymmentä miestä ja nosta profeetta Jeremia säiliöstä, ennen kuin hän kuolee.”

38:11  Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaanlinnan aarrekammion alla olevaan varastoon, otti sieltä rikkinäisiä ja kuluneita vaateriepuja ja laski ne köysillä Jeremialle vesisäiliöön.

38:12  Kuusilainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: ”Pane nämä kuluneet vaaterievut kainaloihisi köysien alle.” Jeremia teki niin.

38:13  Miehet vetivät hänet köysillä ylös ja nostivat vesisäiliöstä. Jeremia jäi päävartion pihaan.

38:14  Kuningas Sidkia lähetti hakemaan profeetta Jeremian luokseen Herran temppelin kolmanteen sisääntulokäytävään. Kuningas sanoi Jeremialle: ”Minä kysyn sinulta yhtä asiaa. Älä salaa minulta mitään.”

38:15  Jeremia vastasi Sidkialle: ”Jos minä ilmoitan sinulle jotakin, sinä surmautat minut, ja jos annan sinulle neuvon, sinä et kuuntele minua.”

38:16  Kuningas Sidkia vannoi kahden kesken Jeremialle: ”Niin totta kuin Herra elää, joka on antanut meille tämän elämän, minä en sinua surmauta enkä anna sinua niiden miesten käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi.”

38:17  Silloin Jeremia sanoi Sidkialle: ”Näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos sinä menet Baabelin kuninkaan sotapäälliköiden luo, sinun henkesi säilyy eikä tätä kaupunkia polteta. Sinä ja perheesi saatte elää.

38:18  Mutta ellet mene Baabelin kuninkaan sotapäälliköiden luo, tämä kaupunki annetaan kaldealaisten käsiin ja he polttavat sen. Sinäkään et pääse heiltä pakoon.”

38:19  Kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: ”Minä pelkään, että minut annetaan kaldealaisten puolelle menneiden juutalaisten käsiin ja he pitävät minua pilkkanaan.”

38:20  Jeremia vastasi: ”Ei anneta. Kuuntele vain Herran ääntä, kuuntele, mitä minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin ja henkesi säilyy.

38:21  Mutta jos kieltäydyt lähtemästä, niin tämän on Herra minulle näyttänyt:

38:22  Kaikki naiset, jotka ovat jäljellä Juudan kuninkaan linnassa, viedään Baabelin kuninkaan päälliköiden luo, ja he tulevat sanomaan: ’He ovat vietelleet sinut ja päässeet sinusta voitolle, nuo sinun liittolaisesi. Kun jalkasi vajosivat liejuun, he vetäytyivät pois.’

38:23  Kaikki vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisten luo, etkä sinäkään pääse kaldealaisia pakoon, vaan Baabelin kuninkaan käsi tarttuu sinuun. Tämä kaupunki sytytetään tuleen.”

38:24  Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: ”Älköön kukaan saako tietää näistä asioista, muuten sinä kuolet.

38:25  Mutta jos ruhtinaat saavat kuulla, että minä olen puhunut sinun kanssasi, he tulevat luoksesi ja sanovat sinulle: ’Ilmoita meille, mitä olet puhunut kuninkaalle ja mitä kuningas on puhunut sinulle. Älä salaa meiltä mitään, tai me surmaamme sinut.’

38:26  Sano heille silloin: ’Minä anoin kuninkaalta armoa, ettei hän lähettäisi minua takaisin Joonatanin taloon, kuolemaan sinne.’”

38:27  Kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian luo ja kysyivät häneltä asiasta, ja hän vastasi heille aivan niin kuin kuningas oli käskenyt hänen puhua. Niin he jättivät hänet rauhaan, sillä mitään ei ollut tullut heidän tietoonsa.

38:28  Jeremia jäi päävartion pihaan siihen päivään asti, jona Jerusalem valloitettiin.

Chapter 39

39:1  Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksännen hallitusvuoden kymmenennessä kuussa Baabelin kuningas Nebukadnessar hyökkäsi kaikkine sotajoukkoineen Jerusalemin kimppuun ja saartoi sen.

39:2  Kaupunki vallattiin Sidkian yhdentenätoista vuotena, sen neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä.

39:3  Silloin kaikki Baabelin kuninkaan päämiehet tulivat ja istuutuivat Keskiporttiin: Neergal-Saretser, Samgar-Nebo, hoviherrojen päällikkö Sarsekim, tietäjien päällikkö Neergal-Sareser ja kaikki muut Baabelin kuninkaan päämiehet.

39:4  Kun Sidkia, Juudan kuningas, ja kaikki sotilaat näkivät heidät, he pakenivat. He lähtivät yöllä kaupungista kuninkaan puutarhan kautta muurien välisestä portista kohti Jordanin tasankoa.

39:5  Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi heitä takaa ja saavutti Sidkian Jerikon tasangolla. Kaldealaiset ottivat hänet kiinni ja veivät hänet Riblaan, Hamatin maahan, Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin eteen, ja tämä julisti hänelle tuomion.

39:6  Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat Riblassa hänen silmiensä edessä. Myös kaikki Juudan ylimykset Baabelin kuningas teurastutti.

39:7  Hän antoi sokaista Sidkian silmät ja kahlita hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin.

39:8  Kaldealaiset polttivat kuninkaanlinnan ja kansan talot ja hajottivat Jerusalemin muurit.

39:9  Kaupungissa jäljellä olevan kansan sekä ne, jotka olivat menneet kaldealaisten puolelle, kaikki, jotka olivat jäljellä kansasta, Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, vei pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.

39:10  Kansan köyhimmät, ne, jotka eivät omistaneet mitään, henkivartijoiden päällikkö Nebusaradan jätti Juudan maahan ja antoi heille sinä päivänä viinitarhoja ja peltoja.

39:11  Baabelin kuningas Nebukadnessar oli antanut Nebusaradanille, henkivartijoiden päällikölle, Jeremiasta tämän käskyn:

39:12  ”Käske noutaa Jeremia ja pidä hänestä hyvää huolta. Älä tee hänelle mitään pahaa, vaan tee hänelle aivan niin kuin hän itse sinulle sanoo.”

39:13  Silloin Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, Nevusasban, hoviherrojen päällikkö, Neergal-Sareser, tietäjien päällikkö, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan päämiehet lähettivät

39:14  noutamaan Jeremian päävartion pihasta. He antoivat hänet Gedaljan, Ahikamin pojan, Saafanin pojanpojan, huostaan, että tämä veisi hänet kotiin. Niin Jeremia jäi kansan keskuuteen.

39:15  Jeremialle oli tullut tämä Herran sana, kun hän oli ollut suljettuna päävartion pihaan:

39:16  ”Mene ja sano kuusilaiselle Ebed-Melekille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä toteutan sanani tämän kaupungin onnettomuudeksi eikä onneksi. Minun sanani toteutuvat silmiesi edessä sinä päivänä.

39:17  Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra. Sinä et joudu niiden miesten käsiin, joita sinä pelkäät,

39:18  sillä minä pelastan sinut etkä sinä kaadu miekkaan. Sinä saat pitää henkesi saaliinasi, koska turvasit minuun, sanoo Herra.”

Chapter 40

40:1  Sana, joka tuli Jeremialle Herralta sen jälkeen, kun henkivartijoiden päällikkö Nebusaradan oli päästänyt hänet lähtemään Raamasta. Hän oli ollut kahleilla sidottuna kaikkien Baabeliin vietävien Jerusalemin ja Juudan pakkosiirtolaisten joukossa, mutta Nebusaradan otti hänet sieltä pois.

40:2  Henkivartijoiden päällikkö haetti Jeremian ja sanoi hänelle: ”Herra, sinun Jumalasi, uhkasi tätä paikkaa tällaisella onnettomuudella.

40:3  Herra on nyt antanut onnettomuuden tulla ja on tehnyt niin kuin hän on puhunut, sillä te olette tehneet syntiä Herraa vastaan ettekä ole kuunnelleet hänen ääntään. Siksi tämä on tapahtunut teille.

40:4  Nyt minä päästän sinut kahleista, jotka ovat käsissäsi. Jos näet hyväksi tulla minun kanssani Baabeliin, niin tule, ja minä pidän sinusta huolen. Mutta jos et näe hyväksi tulla kanssani Baabeliin, niin älä tule. Koko maa on edessäsi; mene, minne näet hyväksi ja oikeaksi mennä.”

40:5  Kun Jeremia ei heti lähtenyt, Nebusaradan sanoi: ”Mene Gedaljan, Ahikamin pojan, Saafanin pojanpojan, luo. Hänet Baabelin kuningas on asettanut Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi. Jää hänen luokseen kansan keskuuteen tai mene, minne vain näet oikeaksi mennä.” Henkivartijoiden päällikkö antoi hänelle evästä ja lahjoja ja päästi hänet menemään.

40:6  Jeremia saapui Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan ja jäi asumaan maahan jääneen kansan keskuuteen.

40:7  Kaikki maaseudulla olevat sotaväen päälliköt ja heidän miehensä kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan, käskynhaltijaksi maahan ja jättänyt hänen haltuunsa miehet, vaimot ja lapset, ne maan köyhät, joita ei ollut siirretty Baabeliin.

40:8  Silloin päälliköt – Ismael, Netanjan poika, Joohanan ja Joonatan, Kaareahin pojat, Seraja, Tanhumetin poika, netofalaisen Eefain pojat ja Jesanja, maakatilaisen poika – tulivat miehineen Gedaljan luo Mispaan.

40:9  Gedalja, Saafanin pojan Ahikamin poika, vakuutti heille ja heidän miehilleen näin: ”Älkää pelätkö palvella kaldealaisia. Jääkää maahan asumaan ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin teidän käy hyvin.

40:10  Minä itse asun Mispassa palvellakseni kaldealaisia, jotka tulevat meidän luoksemme. Ja te, kootkaa viiniä, hedelmiä ja öljyä, varastoikaa ne astioihinne ja asukaa kaupungeissanne, jotka olette ottaneet haltuunne.”

40:11  Myös kaikki Mooabissa, ammonilaisten keskuudessa ja Edomissa sekä kaikissa muissa maissa asuvat juutalaiset saivat kuulla, että Baabelin kuningas oli jättänyt Juudaan jäännöksen ja asettanut sille käskynhaltijaksi Gedaljan, Ahikamin pojan, Saafanin pojanpojan.

40:12  Silloin kaikki nämä juutalaiset palasivat Juudan maahan kaikista paikoista, joihin heidät oli karkotettu. He tulivat Gedaljan luo Mispaan. He korjasivat hyvin suuren viini- ja hedelmäsadon.

40:13  Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki muut maaseudulla olevat sotaväen päälliköt tulivat Gedaljan luo Mispaan

40:14  ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö sinä, että ammonilaisten kuningas Baalis on lähettänyt Ismaelin, Netanjan pojan, lyömään sinut kuoliaaksi?” Mutta Gedalja, Ahikamin poika, ei uskonut heitä.

40:15  Silloin Joohanan, Kaareahin poika, sanoi Gedaljalle Mispassa salaa näin: ”Minäpä menen ja lyön kuoliaaksi Ismaelin, Netanjan pojan, kenenkään tietämättä. Miksi hän saisi lyödä sinut kuoliaaksi, niin että kaikki juutalaiset, jotka ovat kokoontuneet sinun luoksesi, hajaantuvat ja Juudan kansan jäännös tuhoutuu?”

40:16  Mutta Gedalja, Ahikamin poika, vastasi Joohananille, Kaareahin pojalle: ”Älä tee sitä, sillä sinä puhut valhetta Ismaelista.”

Chapter 41

41:1  Seitsemännessä kuussa tuli Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua ja kuninkaan lähimpiä miehiä, Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan mukanaan kymmenen miestä. Siellä he aterioivat yhdessä.

41:2  Sitten Ismael, Netanjan poika, ja hänen kanssaan tulleet kymmenen miestä nousivat ja surmasivat miekalla Gedaljan, Saafanin pojan Ahikamin pojan. Näin Ismael surmasi miehen, jonka Baabelin kuningas oli asettanut käskynhaltijaksi maahan.

41:3  Ismael surmasi myös kaikki juutalaiset, jotka olivat Gedaljan luona Mispassa, sekä kaldealaiset sotilaat, jotka sieltä tavattiin.

41:4  Gedaljan surmaamisen jälkeisenä päivänä, kun kukaan ei vielä sitä tiennyt,

41:5  tuli Sikemistä, Siilosta ja Samariasta kahdeksankymmentä miestä parrat leikattuina, vaatteet reväistyinä ja iho viilleltynä. Heillä oli mukanaan ruokauhreja ja suitsuketta vietäväksi Herran temppeliin.

41:6  Ismael, Netanjan poika, lähti Mispasta heitä vastaan ja itki koko ajan kulkiessaan. Kun hän kohtasi heidät, hän sanoi heille: ”Tulkaa Gedaljan, Ahikamin pojan, luo.”

41:7  Mutta kun he olivat tulleet keskelle kaupunkia, Ismael, Netanjan poika, ja miehet, jotka olivat hänen kanssaan, tappoivat heidät ja heittivät vesisäiliöön.

41:8  Mutta heidän joukossaan oli kymmenen miestä, jotka sanoivat Ismaelille: ”Älä surmaa meitä, sillä meillä on kedolla kätkössä vehnää, ohraa, öljyä ja hunajaa.” Niin hän jätti heidät eloon eikä surmannut heitä heidän veljiensä kanssa.

41:9  Vesisäiliön, johon Ismael heitti Gedaljan tapauksen yhteydessä surmaamiensa miesten ruumiit, oli kuningas Aasa teettänyt Israelin kuninkaan Baesan hyökkäyksen varalta. Sen Ismael, Netanjan poika, täytti surmatuilla.

41:10  Sitten Ismael otti vangiksi kaikki Mispassa olevat kansan tähteet, kuninkaan tyttäret ja kaiken Mispaan jäljelle jääneen väen, jonka käskynhaltijaksi Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan. Heidät Ismael, Netanjan poika, otti vangiksi ja lähti kulkemaan ammonilaisten luo.

41:11  Kun Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, saivat kuulla kaikesta pahasta, mitä Ismael, Netanjan poika, oli tehnyt,

41:12  he ottivat kaikki miehensä ja lähtivät taistelemaan Ismaelia, Netanjan poikaa, vastaan. He tavoittivat hänet Gibeonissa olevan suuren vesilammikon luona.

41:13  Kun kaikki väki, joka oli Ismaelin mukana, näki Joohananin, Kaareahin pojan ja hänen kanssaan olevat sotaväen päälliköt, he ilahtuivat,

41:14  ja koko väki, jonka Ismael oli ottanut Mispasta vangiksi, kääntyi takaisin ja meni Joohananin, Kaareahin pojan, puolelle.

41:15  Mutta Ismael, Netanjan poika, pääsi kahdeksan miehen kanssa Joohananilta pakoon ja meni ammonilaisten luo.

41:16  Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, ottivat haltuunsa kaiken jäljelle jääneen väen. Joukossa oli miehiä, sotilaita, naisia ja lapsia ja hoviherroja, jotka Ismael, Netanjan poika, oli tuonut Mispasta murhattuaan Gedaljan, Ahikamin pojan. Heidät Joohanan toi takaisin Gibeonista.

41:17  He menivät Geerut-Kimhamiin, joka on lähellä Beetlehemiä. Sieltä he aikoivat lähteä Egyptiin

41:18  kaldealaisia pakoon. He pelkäsivät näitä, koska Ismael, Netanjan poika, oli murhannut Gedaljan, Ahikamin pojan, jonka Baabelin kuningas oli asettanut maan käskynhaltijaksi.

Chapter 42

42:1  Silloin Joohanan, Kaareahin poika, Jesanja, Hoosajan poika, ja kaikki muut sotaväen päälliköt sekä kaikki kansa pienimmästä suurimpaan tulivat Jeremian luo

42:2  ja sanoivat hänelle: ”Saakoon pyyntömme langeta sinun eteesi, ja rukoile Herraa, Jumalaasi, meidän puolestamme, kaikkien jäljellä olevien puolesta. Onhan meitä lukuisasta kansasta jäänyt jäljelle vain vähän, niin kuin omin silmin näet.

42:3  Ilmoittakoon Herra, sinun Jumalasi, meille tien, jota meidän on kuljettava ja mitä meidän on tehtävä.”

42:4  Profeetta Jeremia vastasi heille: ”Olen kuullut pyyntönne. Kyllä minä rukoilen Herraa, teidän Jumalaanne, niin kuin te pyydätte, ja kaiken, mitä Herra vastaa, minä ilmoitan teille. En salaa teiltä mitään.”

42:5  He sanoivat Jeremialle: ”Olkoon Herra varma ja luotettava todistaja meitä vastaan, ellemme tee aivan sen sanan mukaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, lähettää meille sinun kauttasi.

42:6  Olkoonpa sana sitten hyvä tai paha, me kuuntelemme Herran, meidän Jumalamme, ääntä, hänen, jonka luokse me sinut lähetämme, että meidän kävisi hyvin, kun kuuntelemme Herran, meidän Jumalamme ääntä.”

42:7  Kymmenen päivän kuluttua tuli Herran sana Jeremialle.

42:8  Hän kutsui silloin luokseen Joohananin, Kaareahin pojan ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, sekä koko kansan pienimmästä suurimpaan.

42:9  Hän sanoi heille: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, jonka luokse te lähetitte minut, jotta minä veisin teidän rukouksenne hänen eteensä:

42:10  Jos te jäätte asumaan tähän maahan, minä rakennan teidät enkä hajota, istutan teidät enkä revi pois, sillä minä kadun onnettomuutta, jonka olen tuottanut teille.

42:11  Älkää pelätkö Baabelin kuningasta, jota te nyt pelkäätte. Älkää pelätkö häntä, sanoo Herra, sillä minä olen teidän kanssanne pelastaakseni teidät ja vapauttaakseni teidät hänen käsistään.

42:12  Minä osoitan teille laupeutta, niin että hän armahtaa teitä ja antaa teidän palata omaan maahanne.

42:13  Mutta jos te sanotte: ’Me emme jää tähän maahan’ ettekä kuuntele Herran, teidän Jumalanne, ääntä

42:14  vaan sanotte: ’Ei, me lähdemme Egyptin maahan, jossa meidän ei tarvitse nähdä sotaa, ei kuulla soofar-torven ääntä eikä kärsiä leivän nälkää – siellä me tahdomme asua’,

42:15  niin kuulkaa nyt Herran sana, te Juudan jäännös: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Jos te todella suuntaatte kulkunne Egyptiä kohti ja menette sinne asumaan muukalaisina,

42:16  niin miekka, jota te pelkäätte, saavuttaa teidät sielläkin, Egyptin maassa, ja nälkä, josta te olette huolissanne, seuraa kintereillänne Egyptiin, ja sinne te kuolette.

42:17  Jokainen, joka suuntaa kulkunsa Egyptiä kohti asuakseen siellä muukalaisena, kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Ainoakaan ei pääse pakoon eikä pelastu siitä onnettomuudesta, jonka minä heille tuotan.

42:18  Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Niin kuin minun vihani ja kiivauteni vuodatettiin Jerusalemin asukkaiden päälle, niin minun kiivauteni on vuotava teidän päällenne, jos te menette Egyptiin. Silloin teistä tulee kirous ja kauhistus ja nimestänne kiroussana ja häväistys, ettekä te enää saa nähdä tätä paikkaa.

42:19  Herra on puhunut teille, te Juudan jäännös, ja sanonut: ’Älkää menkö Egyptiin.’ Tietäkää siis varmasti, että minä olen tänä päivänä varoittanut teitä.

42:20  Te petitte itseänne, kun lähetitte minut Herran, teidän Jumalanne, luo ja sanoitte: ’Rukoile puolestamme Herraa, Jumalaamme, niin me teemme kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo ja minkä sinä meille ilmoitat.’

42:21  Minä olen sen tänä päivänä teille ilmoittanut, mutta te ette ole kuunnelleet Herran, teidän Jumalanne, ääntä, ette mitään siitä, mitä hän on lähettänyt minut teille puhumaan.

42:22  Tietäkää siis nyt varmasti, että te kuolette miekkaan, nälkään ja ruttoon siinä paikassa, jonne te haluatte mennä asumaan muukalaisina.”

Chapter 43

43:1  Kun Jeremia oli puhunut koko kansalle kaikki ne sanat, jotka Herra, heidän Jumalansa, oli lähettänyt hänet puhumaan heille,

43:2  Asarja, Hoosajan poika, ja Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki muut julkeat miehet sanoivat Jeremialle: ”Sinä puhut valhetta! Ei Herra, meidän Jumalamme, ole lähettänyt sinua sanomaan: ’Älkää menkö Egyptiin asumaan.’

43:3  Baaruk, Neerian poika yllyttää sinut meitä vastaan, että joutuisimme kaldealaisten käsiin tapettaviksi tai että meidät vietäisiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.”

43:4  Joohanan, Kaareahin poika ja kaikki sotapäälliköt ja koko kansa eivät kuunnelleet Herran ääntä, niin että olisivat jääneet Juudan maahan asumaan.

43:5  Sen sijaan Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki muut sotaväen päälliköt ottivat mukaansa Juudan koko jäännöksen, joka oli palannut asumaan Juudan maahan kaikkien kansakuntien keskuudesta, jonne heidät oli karkotettu.

43:6  Joukossa oli miehiä, naisia ja lapsia, kuninkaan tyttäret ja kaikki väki, jonka Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, oli jättänyt Gedaljan, Ahikamin pojan, Saafanin pojanpojan, huostaan. Mukaan otettiin myös profeetta Jeremia ja Baaruk, Neerian poika.

43:7  Näin kansa ei kuunnellut Herran ääntä vaan lähti Egyptin maahan ja saapui Tahpanhesiin.

43:8  Tahpanhesissa Jeremialle tuli tämä Herran sana:

43:9  ”Ota suuria kiviä ja kätke ne Juudan miesten nähden muurilaastiin tiilikiveykseen, joka on faraon linnan oven edustalla Tahpanhesissa.

43:10  Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä lähetän noutamaan palvelijani Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ja asetan hänen valtaistuimensa näiden kivien päälle, jotka minä olen käskenyt kätkeä, ja hän levittää valtaistuinkatoksensa niiden yli.

43:11  Hän tulee ja lyö Egyptin maata: joka on ruton oma, se kuolee ruttoon, joka vankeuden, se joutuu vankeuteen, joka miekan, se kaatuu miekkaan!

43:12  Minä sytytän tuleen Egyptin jumalien temppelit. Nebukadnessar polttaa ne ja vie jumalankuvat saaliinaan. Hän kietoo ylleen Egyptin maan niin kuin paimen kietoutuu vaatteeseensa, ja lähtee sieltä rauhassa.

43:13  Hän murskaa patsaat Beet-Semeksessä, joka on Egyptin maassa, ja Egyptin jumalien temppelit hän polttaa.”

Chapter 44

44:1  Jeremialle tuli tämä sana kaikista Egyptin maassa olevista juutalaisista, jotka asuivat Migdolissa, Tahpanhesissa, Noofissa ja Patroksen alueella:

44:2  ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette nähneet kaiken sen onnettomuuden, jonka minä olen tuottanut Jerusalemille ja kaikille Juudan kaupungeille. Nehän ovat nyt raunioina, eikä niissä ole yhtään asukasta.

44:3  Näin on tapahtunut, koska niiden asukkaat tekivät pahaa ja vihoittivat minut suitsuttamalla muille jumalille ja palvelemalla jumalia, joita he eivät tunteneet, joita teidän isänne eivät tunteneet ja joita tekään ette tunne.

44:4  Muinaisista ajoista alkaen minä olen lähettänyt luoksenne palvelijoitani, profeettoja, sanomaan: ’Älkää tehkö näitä iljettäviä tekoja, joita minä vihaan.’

44:5  Mutta he eivät ole kuunnelleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa minun puheelleni, niin että olisivat kääntyneet pois pahuudestaan ja lakanneet suitsuttamasta muille jumalille.

44:6  Sen tähden minä annoin kiivauteni ja vihani vuotaa heidän ylleen, ja se liekehti Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja kaupungeista tuli autioita rauniopaikkoja, sellaisia kuin ne tänä päivänä ovat.

44:7  Näin sanoo nyt Herra, sotajoukkojen Jumala, Israelin Jumala: Miksi te tuotatte itsellenne suuren onnettomuuden ja hävitätte Juudasta miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, niin ettei teistä jää jäännöstäkään?

44:8  Te vihoitatte minut teoillanne, suitsuttamalla muille jumalille Egyptin maassa, jonne te olette menneet asumaan muukalaisina. Näin te tuotatte itsellenne tuhon ja teistä tulee kirouksen ja häväistyksen aihe kaikissa maan kansoissa.

44:9  Oletteko unohtaneet isienne pahat teot, Juudan kuninkaiden ja heidän vaimojensa pahat teot sekä omat ja vaimojenne pahat teot, jotka te israelilaiset olette tehneet Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla?

44:10  Tähän päivään mennessä te ette ole nöyrtyneet. Te ette pelkää minua ettekä vaella minun lakini ja käskyjeni mukaan, jotka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.

44:11  Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä käännän kasvoni teitä vastaan teidän onnettomuudeksenne ja tuhoan Juudan kokonaan.

44:12  Minä tempaan pois Juudan jäännöksen, joka suuntasi kulkunsa kohti Egyptin maata mennäkseen asumaan siellä muukalaisena. He kaikki tuhoutuvat Egyptin maassa, he kaatuvat miekkaan ja kuolevat nälkään. Pienimmästä suurimpaan he kuolevat miekkaan tai nälkään, ja heistä tulee kirous ja kauhistus ja heidän nimestään kiroussana ja häväistys.

44:13  Minä rankaisen Egyptin maassa asuvaa Juudan jäännöstä miekalla, nälällä ja rutolla, niin kuin minä rankaisin Jerusalemia.

44:14  Juudan jäännöksestä ei kukaan pelastu, eikä ketään jää jäljelle niistä, jotka ovat menneet Egyptin maahan asuakseen siellä muukalaisina. He eivät saa palata Juudan maahan, jonne he ikävöivät päästä jälleen asumaan. He eivät palaa sinne, paitsi muutamat pakolaiset.”

44:15  Silloin kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa suitsuttavan muille jumalille, ja kaikki naiset, jotka seisoivat paikalla suurena joukkona, ja koko Juudan kansa, joka asui Patroksessa, Egyptin maassa, vastasi Jeremialle näin:

44:16  ”Me emme kuuntele sinua siinä, mitä sinä nyt olet meille Herran nimessä puhunut,

44:17  vaan teemme kaiken, mitä olemme suullamme luvanneet – suitsutamme taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja. Niinhän me ja meidän isämme olemme ennenkin tehneet, samoin kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää kylliksi ja meidän oli hyvä olla, eikä meidän tarvinnut nähdä onnettomuutta.

44:18  Mutta siitä asti, kun me lakkasimme polttamasta suitsuketta taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, meillä on ollut puutetta kaikesta, ja me tuhoudumme miekkaan ja nälkään.”

44:19  Naiset sanoivat: ”Kun me poltamme suitsuketta taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, teemme niin yhdessä miestemme kanssa. Leipoisimmeko me miestemme luvatta hänelle hänen kuvansa muotoisia uhrikakkuja ja vuodattaisimme hänelle juomauhreja?”

44:20  Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, miehille ja naisille, jotka olivat hänen kanssaan puhuneet:

44:21  ”Eikö Herra muistaisi ja pitäisi mielessään sitä suitsukkeen polttoa, jota te itse, teidän isänne, kuninkaanne, ruhtinaanne ja maan kansa olette harjoittaneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?

44:22  Herra ei voinut enää kärsiä niitä pahoja ja iljettäviä tekoja, joita te teitte, ja niin teidän maastanne tuli raunioalue, autio ja asumaton, kirous ja kauhistus, kiroussana, niin kuin se tänä päivänä on.

44:23  Onnettomuus, jonka te näette tänä päivänä, on kohdannut teitä, koska te poltitte suitsuketta epäjumalille ja teitte syntiä Herraa vastaan ettekä kuunnelleet Herran ääntä, niin että olisitte vaeltaneet hänen lakinsa, käskyjensä ja säädöksiensä mukaan.”

44:24  Jeremia sanoi vielä koko kansalle ja erityisesti kaikille naisille: ”Kuule Herran sana, koko Juuda, joka olet Egyptin maassa!

44:25  Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te ja teidän vaimonne olette suullanne luvanneet ja käsillänne toteuttaneet sen, mitä sanoitte: ’Me pidämme ehdottomasti lupauksemme, jonka olemme tehneet taivaan kuningattarelle. Me poltamme hänelle suitsuketta ja vuodatamme hänelle juomauhreja.’ Täyttäkää toki lupauksenne ja pankaa ne täytäntöön!

44:26  Kuulkaa sen tähden Herran sana, koko Juudan kansa, te, jotka asutte Egyptin maassa! Katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: Koko Egyptin maassa ei ole pian ainoatakaan Juudan miestä, joka voisi lausua minun nimeni ja sanoa: ’Niin totta kuin Herra, Herra, elää.’

44:27  Katso, minä valvon tuottaakseni heille onnettomuuden, en menestystä. Jokainen Juudan mies Egyptin maassa tuhoutuu miekkaan tai nälkään, kunnes heistä on tullut loppu.

44:28  Vain muutama miekasta pelastunut palaa Egyptin maasta Juudan maahan. Koko Juudan jäännös, ne, jotka tulivat Egyptin maahan asuakseen siellä muukalaisina, tulee tietämään, kumman sana toteutuu, minun vai heidän.

44:29  Ja tämä on teille merkkinä, sanoo Herra: minä rankaisen teitä tässä paikassa, jotta te tietäisitte, että minun sanani teitä vastaan toteutuvat teille onnettomuudeksi.

44:30  Näin sanoo Herra: Katso, minä annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka tavoittelevat hänen henkeään. Niin minä aikoinaan annoin Juudan kuningas Sidkian Baabelin kuningas Nebukadnessarin käsiin. Tämä oli hänen vihollisensa ja tavoitteli hänen henkeään.”

Chapter 45

45:1  Sana, jonka profeetta Jeremia puhui Baarukille, Neerian pojalle, kun tämä oli kirjoittanut nämä sanat kirjaan Jeremian sanelun mukaan Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä vuotena, kuului näin:

45:2  ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, sinusta, Baaruk:

45:3  Sinä sanot: ’Voi minua! Herra on lisännyt tuskaa kipuuni. Minä olen uupunut huokaamisesta enkä ole löytänyt lepoa.’

45:4  Herra käski minun sanoa Baarukille: Näin sanoo Herra: Katso, minkä olen rakentanut, sen minä hajotan, ja minkä olen istuttanut, sen minä revin irti. Tämä koskee koko maata.

45:5  Sinä pyydät itsellesi suuria. Älä pyydä! Sillä katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle, sanoo Herra. Mutta sinun minä annan pitää henkesi saaliinasi joka paikassa, minne menetkin.”

Chapter 46

46:1  Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle kansoja vastaan.

46:2  Egyptille: Ennustus farao Nekon, Egyptin kuninkaan, sotajoukkoa vastaan, joka oli Eufratvirran rannalla Karkemiissa ja jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, voitti Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä vuotena:

46:3  ”Varustautukaa pienin ja suurin kilvin ja käykää taisteluun!

46:4  Valjastakaa hevoset, nouskaa ratsujen selkään, käykää esiin kypärät päässä! Kiillottakaa keihäät ja pukekaa yllenne haarniskat!

46:5  Mutta miksi? Minä näen heidän kauhuissaan perääntyvän! Heidän sankarinsa sortuvat. He syöksyvät pakoon taakseen katsomatta. Kauhua on kaikkialla, sanoo Herra.

46:6  Nopeakaan ei pääse pakoon, eikä sankari pelastu. Pohjoisessa Eufratvirran rannalla he sortuvat ja kaatuvat.

46:7  Kuka on tuo, joka nousee kuin Niilinvirta, kuin kuohuvien vesien virrat?

46:8  Egypti nousee kuin Niilinvirta, kuin kuohuvien vesien virrat. Se sanoo: ’Minä nousen ja peitän maan, hävitän kaupungin ja sen asukkaat.’

46:9  Hyökätkää, hevoset, ajakaa hurjasti, vaunut! Lähtekööt sankarit liikkeelle, kuusilaiset ja puutilaiset kilpineen ja luudilaiset jousimiehet, jousella ampujat!

46:10  Tuo päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä, koston päivä, jona hän kostaa vihollisilleen. Miekka syö kyllikseen ja juopuu heidän verestään, kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhrijuhla pohjoisessa maassa Eufratvirran varrella.

46:11  Mene Gileadiin, hae balsamia, sinä neitsyt, tytär Egypti! Turhaan sinä hankit paljon lääkkeitä, haavasi ei kasva umpeen.

46:12  Kansat kuulevat sinun häpeästäsi, ja valitushuutosi täyttää maan, sillä sankari kompastuu sankariin, yhdessä he molemmat kaatuvat.”

46:13  Sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremialle siitä, että kuningas Nebukadnessar tulisi valloittamaan Egyptin maan:

46:14  ”Julistakaa Egyptissä ja kuuluttakaa Migdolissa, kuuluttakaa Noofissa ja Tahpanhesissa! Sanokaa: ’Asetu asemiin, valmistaudu, miekka syö jo sinun ympäriltäsi.’

46:15  Miksi väkevät sankarisi makaavat maassa? He eivät pysyneet pystyssä, sillä Herra sysäsi heitä.

46:16  Hän sai monet sortumaan, ja he kaatuivat toinen toisensa päälle. Toiset sanoivat: ’Nouse, palatkaamme kansamme luo ja synnyinmaahamme sortajan miekkaa pakoon.’

46:17  Siellä huudetaan: ’Farao, Egyptin kuningas pitää vain meteliä; hän on laiminlyönyt tilaisuutensa.’

46:18  Niin totta kuin minä elän, sanoo kuningas, Herra Sebaot on hänen nimensä; hän tulee, hän, joka on vuorten joukossa kuin Taabor, kuin merestä kohoava Karmel.

46:19  Tee itsellesi varusteet pakkosiirtolaisuutta varten, sinä valtiatar, tytär Egypti, sillä Noofista tulee autio, se hävitetään, sinne ei jää asukkaita.

46:20  Egypti on kaunis hieho, mutta pohjoisesta tulee paarma!

46:21  Myös sen palkkasoturit ovat kuin syöttövasikoita, mutta hekin kääntyvät pakoon eivätkä pysähdy. Heille on tullut heidän onnettomuutensa päivä, heidän rangaistuksensa aika.

46:22  Egypti sähisee kuin käärme, sillä sen kimppuun käyvät sotilaat kirveineen kuin puunhakkaajat.

46:23  He kaatavat sen metsän, sanoo Herra, tuon läpipääsemättömän, sillä heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja eikä heidän määräänsä voi laskea.

46:24  Häpeään joutuu tytär Egypti, se annetaan pohjoisen kansan käsiin.

46:25  Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo: Katso, minä rankaisen Aamonia, joka on Noossa, samoin faraota ja Egyptiä, sen jumalia ja kuninkaita, sekä faraota että niitä, jotka häneen turvaavat.

46:26  Minä annan heidät niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään, Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ja hänen palvelijoittensa käsiin. Mutta myöhemmin Egyptissä asutaan niin kuin muinaisina aikoina, sanoo Herra.”

46:27  ”Mutta sinä, palvelijani Jaakob, älä pelkää, älä ole kauhuissasi, Israel. Sillä katso, minä pelastan sinut kaukaisesta maasta ja sinun jälkeläisesi vankeutensa maasta. Jaakob saa palata ja elää rauhassa ja turvassa kenenkään säikyttämättä.

46:28  Sinä palvelijani Jaakob, älä pelkää, sanoo Herra, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan olen sinut karkottanut, mutta sinusta minä en loppua tee. En minä kuitenkaan jätä sinua rankaisematta vaan kuritan sinua oikeuden mukaan.”

Chapter 47

47:1  Herran sana filistealaisia vastaan. Se tuli profeetta Jeremialle ennen kuin farao valloitti Gazan.

47:2  ”Näin sanoo Herra: Katso, vedet nousevat pohjoisesta, ja niistä tulee tulvavirta. Ne tulvivat yli maan ja kaiken mitä siinä on, yli kaupungin ja sen asukkaiden. Ihmiset huutavat apua, kaikki maan asukkaat vaikeroivat.

47:3  Kun kuuluu vihollisen oriitten kavioiden töminä, sen vaunujen jyrinä ja rattaiden ryske, isät eivät käänny auttamaan lapsiaan, sillä heidän kätensä ovat hervottomat.

47:4  Tulee päivä, joka tuhoaa kaikki filistealaiset. Tyyrolta ja Siidonilta häviävät kaikki jäljelle jääneet auttajat. Herra tuhoaa filistealaiset, Kaftorin saarelta tulleiden jäännöksen.

47:5  Kaljuus tulee Gazan osaksi, Askelon on hävitetty – se, mitä siitä oli jäljellä laaksossa. Kuinka kauan vielä viiltelet ihoasi?

47:6  Voi, Herran miekka, etkö jo vihdoin lepää? Mene takaisin tuppeesi, taltu ja ole hiljaa.

47:7  Kuinka se voisi levätä, kun Herra on sille käskyn antanut? Askelonia ja meren rantaa kohti hän on sen suunnannut.”

Chapter 48

48:1  Ennustus Mooabista: ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: ”Voi Neboa, sillä se on hävitetty! Kirjataim on joutunut häpeään, se on valloitettu, vuorilinna on joutunut häpeään, se on hajotettu.

48:2  Mennyt on Mooabin kunnia. Hesbonissa hankitaan sille pahaa: ’Tulkaa, hävittäkäämme se kansojen joukosta.’ Myös sinä, Madmen, kukistut! Miekka seuraa jo kintereilläsi.

48:3  Huuto kuuluu Hooronaimista, siellä riehuu hävitys ja tuho.

48:4  Mooab on hävitetty, sieltä kuuluu pienokaisten parku.

48:5  Luuhitin solatietä noustaan itkien, Hooronaimin rinteeltä kuuluu tuskanhuuto hävityksen tähden.

48:6  Paetkaa, pelastakaa henkenne ja olkaa kuin katajat autiomaassa.

48:7  Koska sinä turvaat omiin saavutuksiisi ja aarteisiisi, niin sinutkin valloitetaan. Kemos joutuu pakkosiirtolaisuuteen yhdessä pappiensa ja ruhtinaittensa kanssa.

48:8  Hävittäjä tulee jokaiseen kaupunkiin, yksikään kaupunki ei pelastu. Laakso joutuu tuhon omaksi, ja tasanko hävitetään, niin kuin Herra on sanonut.

48:9  Antakaa Mooabille siivet, sillä lentämällä sen on lähdettävä. Sen kaupungit tulevat autioiksi, niihin ei jää yhtäkään asukasta.

48:10  Kirottu on se, joka tekee veltosti Herran työn, kirottu se, joka pidättää miekkansa verestä.”

48:11  ”Mooab on elänyt huolettomana nuoruudestaan asti ja levännyt rauhassa sakkansa päällä. Sitä ei ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole joutunut pakkosiirtolaisuuteen. Sen tähden siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut.

48:12  Tietäkää siis, että päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä lähetän Mooabille viininlaskijat. He tyhjentävät sen astiat ja rikkovat sen viiniruukut.

48:13  Mooab saa häpeän Kemoksesta, niin kuin Israelin heimo sai häpeän Beetelistä, johon se turvasi.

48:14  Miksi te sanotte: ’Me olemme sankareita ja väkeviä sotureita’?

48:15  Mooab hävitetään, sen kaupunkeihin hyökätään, sen valionuorukaiset vaipuvat teurastettaviksi, sanoo kuningas, jonka nimi on Herra Sebaot.

48:16  Mooabin onnettomuus on lähellä, sen tuho tulee hyvin pian.

48:17  Ottakaa osaa sen suruun, kaikki sen naapurit, kaikki, jotka tunnette sen nimen. Sanokaa: ’Kuinka onkaan särkynyt mahtava valtikka, loistava hallitsijansauva!’

48:18  Astu alas kunniastasi ja istu aavikolle, sinä tytär Diibonin asukas, sillä Mooabin hävittäjä hyökkää sinun kimppuusi ja tuhoaa linnoituksesi.

48:19  Seiso tiellä ja tähystele, Aroerin asukas, tiedustele pakolaisilta ja pelastuneilta ja kysy: ’Mitä on tapahtunut?’

48:20  Häpeään on joutunut Mooab, sillä se on murskattu. Valittakaa ja huutakaa, julistakaa Arnonin äyräillä, että Mooab on hävitetty.

48:21  Tuomio on tullut tasankomaalle: Hoolonille, Jahatsille ja Meefaatille,

48:22  Diibonille, Nebolle ja Beet-Diblataimille,

48:23  Kirjataimille, Beet-Gaamulille ja Beet-Meonille,

48:24  Kerijotille, Bosralle ja kaikille Mooabin maan kaupungeille, kaukana ja lähellä oleville.”

48:25  ”Mooabin sarvi on katkaistu, ja hänen käsivartensa murskattu, sanoo Herra.

48:26  Juottakaa hänet juovuksiin, sillä hän on mahtaillut Herraa vastaan. Rypeköön Mooab omassa oksennuksessaan ja joutukoon hänkin naurunalaiseksi.

48:27  Eikö Israel ollut sinulle naurun aihe? Tavattiinko hänet varkaiden joukosta? Silti sinä pudistelit päätäsi, milloin vain puhuit hänestä.

48:28  Jättäkää kaupungit ja asukaa kallioilla, te Mooabin asukkaat! Olkaa kuin kyyhkyset, jotka tekevät pesänsä kuilun partaalle.

48:29  Me olemme kuulleet Mooabin ylpeät puheet, tuon hyvin korskean, hänen mahtailunsa, ylpeilynsä, kopeilunsa ja hänen sydämensä pöyhkeyden.

48:30  Minä tunnen hänen vihansa ja väärät puheensa, sanoo Herra. Väärin he ovat tehneet.

48:31  Siksi minä vaikeroin Mooabin tähden, huudan tuskasta koko Mooabin tähden, huokailen Kiir-Hereksen miesten tähden.

48:32  Sivman viiniköynnös, minä itken sinua enemmän kuin Jaeser. Sinun versosi ylittivät meren, ulottuivat Jaeserin mereen asti. Hedelmän- ja viininkorjuusi keskelle on hyökännyt hävittäjä.

48:33  Ilo ja riemu on korjattu pois hedelmätarhoista ja koko Mooabin maasta; viinikuurnien viinistä minä olen tehnyt lopun. Enää ei poljeta ilohuudoin viinikuurnaa – ilohuuto ei enää ole ilohuuto.

48:34  Hesbonin avunhuuto kuuluu Elaleen ja Jahatsiin asti, ääni kuuluu Sooarista Hooronaimiin ja Eglat-Selisijjaan asti, sillä Nimrimin vedet ehtyvät ja maasta tulee autio.

48:35  Minä teen lopun niistä, jotka nousevat Mooabin uhrikukkuloille ja suitsuttavat sen jumalille, sanoo Herra.

48:36  Siksi minun sydämeni valittaa Mooabin tähden kuin huilu, sydämeni valittaa Kiir-Hereksen miesten tähden kuin huilu, koska heidän hankkimansa varallisuus on kadonnut.

48:37  Kaikki päät on ajeltu paljaiksi, kaikki parrat leikattu, kaikkien kädet on viillelty, ja lanteilla on säkki.

48:38  Kaikilta Mooabin katoilta ja toreilta kuuluu pelkkää valitusta, sillä minä olen murskannut Mooabin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra.

48:39  Kuinka se onkaan murskattu! Valittakaa! Kuinka Mooab onkaan kääntynyt selin häpeissään! Mooabista on tullut naurun ja kauhistelun aihe kaikille sen ympärillä asuville kansoille.”

48:40  ”Näin sanoo Herra: Katso, kotkan kaltainen liitää ja levittää siipensä Mooabin yli.

48:41  Kerijot valloitetaan ja linnoitukset kukistetaan. Sinä päivänä on Mooabin sankarien sydän kuin synnytystuskissa olevan naisen sydän.

48:42  Mooab hävitetään, eikä se enää ole kansa, sillä se on ylpeillyt Herraa vastaan.

48:43  Kauhu, kuoppa ja ansa ovat edessäsi, sinä Mooabin asukas, sanoo Herra.

48:44  Joka pakenee kauhua, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se jää ansaan, sillä minä annan tulla Mooabille hänen rangaistuksensa vuoden, sanoo Herra.

48:45  Hesbonin varjossa seisovat pakolaiset uupuneina, sillä Hesbonista lähti tuli, Siihonin vaiheilta liekki. Se poltti Mooabin ohimot ja meluisan kansan päälaen.

48:46  Voi sinua, Mooab! Hukkunut on Kemoksen kansa, sillä sinun poikasi on otettu vangeiksi, tyttäresi viety vankeuteen.

48:47  Mutta aikojen lopulla minä käännän Mooabin kohtalon, sanoo Herra.” Tähän asti Mooabin tuomiosta.

Chapter 49

49:1  Ennustus ammonilaisista: Näin sanoo Herra: ”Eikö Israelilla ole lapsia, eikö hänellä ole perillistä? Miksi sitten Malkam on perinyt Gaadin ja hänen kansansa asettunut asumaan sen kaupunkeihin?

49:2  Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä nostan sotahuudon ammonilaisten Rabbaa vastaan. Siitä tulee autio rauniokumpu, ja sen tytärkaupungit sytytetään tuleen. Silloin Israel perii takaisin perintömaansa, sanoo Herra.

49:3  Valita, Hesbon, sillä Ai on hävitetty! Huutakaa, Rabban tyttäret, vyöttäytykää säkkeihin, pitäkää valittajaiset ja harhailkaa ympäriinsä lammastarhoissa, sillä Malkam joutuu pakkosiirtolaisuuteen ja hänen kanssaan hänen pappinsa ja ruhtinaansa.

49:4  Miksi kerskaat laaksoistasi, laaksosi yltäkylläisyydestä, sinä luopiotytär? Hän luottaa aarteisiinsa ja sanoo: ’Kuka voisi käydä kimppuuni?’

49:5  Katso, minä tuotan sinulle kauhua joka taholta, sanoo Herra, Herra Sebaot, ja teidät karkotetaan kuka minnekin, eikä ole ketään, joka kokoaisi pakenevat.

49:6  Mutta sen jälkeen minä käännän ammonilaisten kohtalon, sanoo Herra.”

49:7  Ennustus Edomista: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Eikö Teemanissa enää ole viisautta? Ymmärtäviltä on loppunut neuvo, heidän viisautensa on haihtunut.

49:8  Paetkaa, kääntykää pois, piiloutukaa syvälle, te Dedanin asukkaat, sillä minä tuotan onnettomuuden Eesaulle, kun hänen rangaistuksensa määräaika tulee.

49:9  Jos viininkorjaajat tulevat luoksesi, eivätkö he jätä jälkikorjuuta? Jos varkaat tulevat yöllä, he tekevät tuhoaan kunnes ovat saaneet kyllikseen.

49:10  Mutta minä olen riistänyt Eesaun paljaaksi, olen paljastanut hänen kätköpaikkansa, eikä hän voi piiloutua. Hänen lapsensa, veljensä ja naapurinsa on tuhottu, häntä ei enää ole.

49:11  Jätä orposi minun elätettävikseni, sinun leskesi turvatkoot minuun,

49:12  sillä näin sanoo Herra: Katso, niidenkin, joita ei ole tuomittu juomaan siitä maljasta, täytyy siitä juoda. Sinäkö siis jäisit rankaisematta? Sinä et jää rankaisematta, vaan sinun täytyy juoda.

49:13  Herra sanoo: Minä olen vannonut itseni kautta, että Bosrasta tulee autio paikka, häpeän, tyrmistyksen ja kirouksen aihe, ja kaikista sen ympäristökaupungeista tulee ikuisia raunioita.”

49:14  Minä olen kuullut sanoman Herralta, ja kansojen keskelle on lähetetty sanansaattaja: ”Kokoontukaa ja hyökätkää Edomia vastaan, nouskaa ja lähtekää sotaan,

49:15  sillä katso, minä teen sinut kansojen joukossa vähäiseksi, ihmisten halveksimaksi.

49:16  Pelko, jota olet herättänyt, ja sydämesi julkeus ovat sinut pettäneet, sinut, joka asut kallionrotkoissa, pidät hallussasi korkeita kukkuloita. Vaikka tekisit pesäsi korkealle kuin kotka, sieltäkin minä syöksisin sinut alas, sanoo Herra.

49:17  Edomista tulee autio. Jokainen, joka kulkee sen ohi, tyrmistyy ja viheltää kaikkien sen vitsausten tähden.

49:18  Niin kuin oli silloin, kun Sodoma ja Gomorra naapurikaupunkeineen hävitettiin, ei sielläkään kukaan asu, ei yksikään ihminen oleskele, sanoo Herra.

49:19  Niin kuin leijona, joka hyökkää Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, minä karkotan heidät maastaan äkisti ja asetan sinne kaitsijaksi hänet, joka on valittu. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Kuka on se paimen, joka seisoo minun edessäni?

49:20  Kuulkaa siis Herran suunnitelma, jonka hän on suunnitellut Edomia varten, ja hänen ajatuksensa, jotka hän on ajatellut Teemanin asukkaista: Totisesti, nuo lauman vähäiset raahataan pois, totisesti, niiden laidun tulee autioksi.

49:21  Heidän sortumisensa pauhusta vapisee maa, valitushuuto kuuluu Kaislamerelle asti.

49:22  Katso, kotkan kaltainen nousee ja liitää ja levittää siipensä Bosraa kohti. Sinä päivänä Edomin sankarien sydän on kuin synnytystuskissa olevan naisen sydän.”

49:23  Damaskosta koskeva ennustus: ”Hamat ja Arpad joutuvat häpeään, sillä ne kuulevat pahan sanoman. Ne ovat masentuneita, rauhattomia kuin meri, joka ei voi tyyntyä!

49:24  Damaskos herpaantuu, kääntyy pakoon, sen on vallannut kauhu. Sitä kouristaa ahdistus ja tuska kuin synnyttävää naista.

49:25  Kuinka hylätty onkaan tuo ylistetty kaupunki, minun iloni kaupunki?

49:26  Sen tähden sen nuorukaiset kaatuvat kuolleina kaduille, ja kaikki sen soturit saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot.

49:27  Minä sytytän tuleen Damaskoksen muurit, tuli on kuluttava Benhadadin palatsit.”

49:28  Ennustus Keedarista ja Haasorin valtakunnista, jotka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, kukisti: ”Näin sanoo Herra: Nouskaa! Hyökätkää Keedariin ja hävittäkää idän miehet.

49:29  Heidän telttansa ja laumansa ryöstetään, telttakankaat ja kaikki tavarat, heidän kamelinsa viedään heiltä. Heistä huudetaan: ’Kauhua kaikkialla!’

49:30  Lähtekää pakoon, paetkaa nopeasti, piiloutukaa syvälle, te Haasorin asukkaat, sanoo Herra. Nebukadnessar, Baabelin kuningas, on pitänyt neuvoa teitä vastaan, hän on tehnyt teitä vastaan suunnitelman.

49:31  Nouskaa, sanoo Herra, käykää kansan kimppuun, joka asuu rauhassa ja luottavaisena. Se asuu erillään, eikä sillä ole portteja eikä salpoja.

49:32  Heidän kamelinsa joutuvat ryöstösaaliiksi, heidän suuret karjalaumansa ryöstetään. Minä hajotan heidät kaikkiin tuuliin, nuo, jotka leikkaavat hiuksensa päälaen ympäriltä. Joka suunnalta minä tuotan heille onnettomuuden, sanoo Herra.

49:33  Haasorista tulee sakaalien asuinpaikka, ikuisesti autio. Siellä ei asu kukaan, yksikään ihminen ei siellä oleskele.”

49:34  Herran sana, joka koskee Eelamia ja joka tuli profeetta Jeremialle Juudan kuninkaan Sidkian hallituskauden alussa:

49:35  ”Näin sanoo Herra Sebaot: Minä särjen Eelamin jousen, heidän mahtinsa valion.

49:36  Minä tuon Eelamia vastaan neljä tuulta taivaan neljältä ääreltä ja hajotan heidät kaikkiin näihin tuuliin. Ei ole yhtään kansaa, jonka keskuuteen ei tulisi Eelamin karkotettuja.

49:37  Minä saatan eelamilaiset kauhistumaan vihollistensa edessä, niiden edessä, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Minä tuotan heille onnettomuuden palavassa vihassani, sanoo Herra, ja lähetän heidän jälkeensä miekan, kunnes olen tehnyt heistä lopun.

49:38  Minä asetan valtaistuimeni Eelamiin ja hävitän sieltä kuninkaan ja ruhtinaat, sanoo Herra.

49:39  Mutta aikojen lopulla minä käännän Eelamin kohtalon, sanoo Herra.”

Chapter 50

50:1  Sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremian kautta Baabelista, kaldealaisten maasta:

50:2  ”Julistakaa ja kuuluttakaa kansojen keskuudessa, nostakaa lippu ja kuuluttakaa, älkää salailko. Sanokaa: ’Baabel on valloitettu, Beel on joutunut häpeään, Merodak on murskattu. Baabelin jumalankuvat ovat joutuneet häpeään, särjetty on sen epäjumalat.

50:3  Baabelin kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee maasta aution. Sinne ei jää yhtään asukasta, niin ihmiset kuin eläimetkin pakenevat pois.’”

50:4  ”Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, israelilaiset tulevat yhdessä Juudan kansan kanssa. He kulkevat itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

50:5  He kysyvät tietä Siioniin, suuntaavat kulkunsa sinne: ’Tulkaa, liittykäämme Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, joka ei unohdu!’

50:6  Minun kansani oli kuin eksyneitten lauma. Heidän paimenensa olivat johtaneet heidät harhaan eksyttäville vuorille. He kulkivat vuorelta kukkulalle, unohtivat lepopaikkansa.

50:7  Kaikki, jotka heitä tapasivat, kalvoivat heitä, ja heidän ahdistajansa sanoivat: ’Emme tule syyllisiksi, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan, Herraa, joka on vanhurskauden asumus ja heidän isiensä toivo.’

50:8  Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, kulkekaa kuin johtokauriit lauman edellä.”

50:9  ”Katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan suurten kansojen joukot pohjoisesta maasta. Ne järjestäytyvät rintamaan sitä vastaan, pohjoisesta se valloitetaan. Heidän nuolensa ovat kuin taitava soturi, joka ei palaa tyhjin toimin.

50:10  Kaldea joutuu ryöstetyksi, kaikki sen ryöstäjät saavat kyllikseen saalista, sanoo Herra.

50:11  Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te minun perintöosani riistäjät, hypelkää kuin vasikat niityllä ja hirnukaa kuin oriit!

50:12  Äitinne joutuu suureen häpeään, synnyttäjänne saa hävetä. Katso, kansoista vihoviimeinen, autiomaa, kuiva aromaa!

50:13  Herran vihan tähden siitä tulee asumaton, se on oleva aivan autio. Jokainen Baabelin kautta kulkeva tyrmistyy ja viheltää kaikkien sen vitsausten vuoksi.

50:14  Käykää rintamaan Baabelia vastaan sen ympärille, kaikki te jousen jännittäjät. Ampukaa sitä, älkää säästäkö nuolia, sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.

50:15  Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta! Se antautuu, sen tornit kaatuvat ja sen muurit sortuvat, sillä tämä on Herran kosto; kostakaa sille, tehkää sille niin kuin se itse on tehnyt.

50:16  Hävittäkää Baabelista kylväjät ja ne, jotka tarttuvat sirppiin korjuuaikana. Kukin kääntyy oman kansansa luo, pakenee omaan maahansa sortajan miekkaa pakoon.”

50:17  ”Israel on kuin laumasta eksynyt lammas, jota leijonat ovat ahdistaneet. Assurin kuningas söi sitä ensin, ja nyt viimeksi Nebukadnessar, Baabelin kuningas, kalusi sen luut.

50:18  Sen tähden Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maataan niin kuin minä rankaisin Assurin kuningasta.

50:19  Minä tuon Israelin takaisin omille laidunmailleen. Se saa käydä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja syödä kyllikseen Efraimin vuorilla ja Gileadissa.

50:20  Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikosta, mutta sitä ei enää ole, ja Juudan syntiä, mutta sitä ei löydetä, sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jätän jäljelle.”

50:21  Merataimin maata vastaan: ”Käy sen kimppuun ja Pekodin asukkaiden kimppuun. Hävitä heidät, vihi heidät tuhon omiksi, aja heitä takaa, sanoo Herra. Tee aivan niin kuin minä olen sinua käskenyt.

50:22  Maassa on sodan melske, suuri hävitys!

50:23  Kuinka onkaan särjetty ja rikottu vasara, joka löi koko maanpiiriä! Kuinka onkaan Baabelista tullut tyrmistyksen aihe kansojen seassa!

50:24  Minä viritin sinulle ansan, ja sinä jäit kiinni, Baabel, ennen kuin huomasitkaan. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä sinä olit haastanut riitaa Herran kanssa.

50:25  Herra avasi varastonsa ja toi esiin vihansa aseet. Herra, Herra Sebaot, tekee työnsä kaldealaisten maassa.

50:26  Tulkaa sen kimppuun maan ääriltä, avatkaa sen aitat! Heittäkää kaikki läjiin kuin lyhteet, vihkikää se tuhon omaksi. Siitä ei saa jäädä mitään jäljelle.

50:27  Hävittäkää kaikki sen härät, menkööt ne teurastettaviksi. Voi Baabelin asukkaita, sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.

50:28  Kuulkaa! Pakenevia ja pelastuneita Baabelin maasta! He kertovat Siionissa Herran, meidän Jumalamme, kostosta, hänen temppelinsä hävityksen kostosta.

50:29  Kutsukaa Baabelia vastaan ampujat, kaikki jousimiehet! Leiriytykää sen ympärille, älköön kukaan pääskö pakoon. Maksakaa sille sen tekojen mukaan, tehkää sille aivan niin kuin se on tehnyt, sillä se on uhitellut Herralle, Israelin Pyhälle.

50:30  Sen tähden nuorukaiset kaatuvat Baabelin kaduille ja kaikki sen soturit saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra.

50:31  Katso, minä olen sinua vastaan, sinä julkea, sanoo Herra, Herra Sebaot. Sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.

50:32  Tuo julkea kompastuu ja kaatuu, eikä hänellä ole nostajaa. Minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, joka tuhoaa kaiken hänen ympäriltään.”

50:33  ”Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat sekä Israel että Juuda. Kaikki heidän vangitsijansa pitävät heistä kiinni eivätkä tahdo päästää heitä vapaiksi.

50:34  Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa antaakseen Israelin maalle rauhan mutta Baabelin asukkaille rauhattomuuden.

50:35  Miekka kaldealaisia vastaan, sanoo Herra, ja Baabelin asukkaita vastaan, sen ruhtinaita ja viisaita vastaan!

50:36  Miekka tyhjänpuhujia vastaan, ja heistä tulee typeryksiä! Miekka sen sankareita vastaan, ja he kauhistuvat!

50:37  Miekka sen hevosia ja vaunuja vastaan ja kaikkea sen sekakansaa vastaan, ja heistä tulee kuin naisia! Miekka sen aarteita vastaan, ja ne ryöstetään!

50:38  Helle sen vesiä vastaan, ja ne kuivuvat, sillä se on veistettyjen jumalankuvien maa ja hirmuisista jumalistaan he kerskailevat.

50:39  Sen tähden siellä asuvat autiomaan eläimet, sakaalit ja strutsit. Ikinä ei siellä ihminen asu, se jää asumattomaksi polvesta polveen.

50:40  Niin kuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei Baabelissakaan enää asu kukaan, ei oleskele yksikään ihminen.”

50:41  ”Katso, kansa tulee pohjoisesta, suuri kansa, monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä.

50:42  He käyttävät jousta ja keihästä, he ovat julmia ja armottomia. Heidän äänensä on kuin meren pauhu. He ratsastavat hevosilla järjestäytyneinä kuin soturit taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.

50:43  Baabelin kuningas on kuullut sanoman heistä, ja hänen kätensä ovat hervonneet. Hänet on vallannut ahdistus, niin kuin tuska valtaa synnyttävän naisen.

50:44  Niin kuin leijona, joka hyökkää Jordanin tiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, minä karkotan heidät äkisti ja asetan kaitsijaksi hänet, joka on valittu. Sillä kuka on minun vertaiseni ja kuka vetää minut tilille? Kuka on se paimen, joka voi seisoa minun edessäni?

50:45  Kuulkaa siis Herran suunnitelma, jonka hän on suunnitellut Baabelia varten, ja hänen ajatuksensa, jotka hän on ajatellut kaldealaisten maasta: Totisesti, nuo lauman vähäiset raahataan pois, totisesti, niiden laidun tulee autioksi.

50:46  Huuto kuuluu: ’Baabel on valloitettu’, ja maa vapisee. Kansojen keskuudesta kuuluu parku.”

Chapter 51

51:1  ”Näin sanoo Herra: Katso, minä herätän Baabelia vastaan, Leeb-Kaamain asukkaita vastaan tuhoa tuottavan tuulen.

51:2  Minä lähetän Baabeliin viljan viskaajat, jotka viskaavat Baabelin hajalleen ja tyhjentävät maan. He käyvät sitä vastaan joka taholta onnettomuuden päivänä.

51:3  Älköön jousimies jännittäkö joustaan, älköön rehvastelko rintahaarniskassaan. Älkää säälikö sen nuorukaisia, vihkikää tuhon omaksi koko sen sotajoukko.

51:4  Surmattuja kaatuu kaldealaisten maassa miekan lävistäminä sen kaduille.

51:5  Mutta Israel ja Juuda eivät ole leskiä, Jumalansa, Herran Sebaotin, hylkäämiä, vaikka heidän maansa on täynnä syyllisyyttä Israelin Pyhän edessä.

51:6  Paetkaa Baabelista, jokainen paetkoon henkensä edestä, ettette tuhoutuisi sen syntien vuoksi. Tämä on Herran koston aika; hän maksaa Baabelille sen ansion mukaan.”

51:7  ”Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti koko maan. Kansat joivat sen viiniä, sen tähden niistä tuli mielettömiä.

51:8  Hetkessä Baabel kaatui ja murskaantui – valittakaa hänen vuokseen! Hakekaa hänen kipuunsa balsamia, ehkä hän paranee.”

51:9  Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta hän ei ole parantunut. Jättäkää hänet, menkäämme pois, kukin omaan maahamme, sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen, kohoaa pilviin asti.

51:10  Herra on tuonut julki meidän vanhurskautemme. Tulkaa, julistakaamme Siionissa, mitä Herra, meidän Jumalamme, on tehnyt!

51:11  Teroittakaa nuolet, täyttäkää viinet! Herra on herättänyt Meedian kuninkaiden hengen, sillä hänen suunnitelmansa Baabelia vastaan on, että se hävitetään. Se on Herran kosto, hänen temppelinsä hävityksen kosto.

51:12  Kohottakaa lippu Baabelin muureja vastaan, vahvistakaa vartiosto, asettakaa vartijat ja väijyjät paikoilleen. Sillä Herra on suunnitellut ja myös tekee sen, mitä hän on puhunut Baabelin asukkaita vastaan.

51:13  Sinä, joka asut suurten vetten äärellä suurine aarteinesi, sinun loppusi on tullut, ahneutesi mitta on täyttynyt.

51:14  Herra Sebaot on vannonut itsensä kautta: ’Totisesti, minä täytän sinut ihmisillä kuin heinäsirkan toukilla, ja he nostavat voitonhuudon sinua vastaan.’”

51:15  Herra on tehnyt maan voimallaan, valmistanut maanpiirin viisaudellaan ja levittänyt taivaat taidollaan.

51:16  Kun hän antaa äänensä kuulua, vedet satavat kohisten taivaalta. Hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamoillaan sateen ja tuo tuulen varastoistaan.

51:17  Mutta jokainen ihminen on älytön ja vailla tietoa. Jokainen kultaseppä saa häpeän jumalankuvistaan, sillä hänen valamansa kuvat ovat petosta, ei niissä ole henkeä.

51:18  Ne ovat tyhjänpäiväisiä, naurettavia tekeleitä. Ne tuhotaan, kun niiden rangaistuksen aika tulee.

51:19  Niiden kaltainen ei ole hän, joka on Jaakobin osa. Hän on luonut kaiken, myös perintöheimonsa Israelin. Herra Sebaot on hänen nimensä.

51:20  ”Sinä olet minun vasarani, Baabel minun sota-aseeni. Minä murskaan sinulla kansoja, murskaan valtakuntia.

51:21  Minä murskaan sinulla hevosen ja ratsastajan, murskaan vaunut ja ajajan.

51:22  Minä murskaan sinulla miehen ja naisen, murskaan vanhan ja nuoren, murskaan nuorukaisen ja neitosen.

51:23  Minä murskaan sinulla paimenen ja hänen laumansa, murskaan peltomiehen ja hänen juhtaparinsa. Minä murskaan sinulla käskynhaltijat ja maaherrat.”

51:24  ”Minä maksan Baabelille ja kaikille Kaldean asukkaille teidän silmienne edessä, sanoo Herra, kaiken pahan, minkä he ovat tehneet Siionille.

51:25  Minä käyn sinun kimppuusi, sinä hävityksen vuori, joka hävitit koko maan, sanoo Herra. Minä ojennan käteni sinua kohti ja vieritän sinut alas kalliolta. Minä teen sinusta poltetun vuoren.

51:26  Ei sinusta enää oteta kulmakiveä eikä perustuskiveä, vaan sinusta tulee ikuisesti autio, sanoo Herra.

51:27  Nostakaa lippu maassa, puhaltakaa soofar-torveen kansojen keskellä, vihkikää kansat Baabelia vastaan. Kutsukaa sitä vastaan Araratin, Minnin ja Askenasin valtakunnat, asettakaa päällikkö häntä vastaan, antakaa tulla hevosia kuin pörheitä heinäsirkan toukkia.

51:28  Vihkikää kansat sotaan häntä vastaan, Meedian kuninkaat ja sen käskynhaltijat, kaikki sen päämiehet ja koko sen vallassa oleva maa.

51:29  Maa vapisee ja vääntelehtii tuskasta, sillä Herran suunnitelma Baabelia vastaan toteutuu: hän tekee Baabelin maasta asumattoman aavikon.

51:30  Baabelin sankarit ovat lakanneet taistelemasta, he istuvat linnoituksissaan. Heidän voimansa on rauennut, he ovat muuttuneet naisiksi. Baabelin asuinpaikat on poltettu, sen porttien salvat rikottu.

51:31  Lähetti juoksee lähettiä vastaan, sanansaattaja sanansaattajaa vastaan. Baabelin kuninkaalle ilmoitetaan, että hänen kaupunkinsa on kokonaan valloitettu.

51:32  Sen kahlauspaikat on vallattu ja ruovikot poltettu; soturit ovat kauhuissaan.

51:33  Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Tytär Baabel on kuin puimatanner, jota poljetaan. Vielä vähän aikaa, niin elonaika tulee.”

51:34  Siion sanoo: ”Nebukadnessar, Baabelin kuningas, on syönyt minut suihinsa ja tuhonnut minut, pannut minut esille kuin tyhjän astian. Hän on niellyt minut kuin lohikäärme, täyttänyt vatsansa herkuillani ja sysännyt minut pois.”

51:35  ”Kärsimäni väkivalta ja raadeltu lihani tulkoon Baabelin päälle”, sanoo Siionin asukas. ”Vereni tulkoon Kaldean asukkaiden päälle”, sanoo Jerusalem.

51:36  Sen tähden, näin sanoo Herra: ”Katso, minä ajan sinun asiasi ja kostan sinun puolestasi. Minä kuivaan hänen merensä ja ehdytän hänen lähteensä.

51:37  Baabel muuttuu kiviröykkiöiksi, sakaalien asuinpaikaksi, tyrmistyksen ja ivallisen vihellyksen aiheeksi, kun siellä ei ole yhtään asukasta.

51:38  Kaldealaiset karjuvat yhdessä kuin nuoret leijonat, murisevat kuin leijonien pennut.

51:39  Kun he ovat kiihkeimmillään, minä laitan heille juomingit ja juovutan heidät niin, että he riemastuvat. Sitten he nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä herää, sanoo Herra.

51:40  Minä vien heidät teurastettaviksi kuin karitsat, kuin pässit ja pukit.”

51:41  ”Kuinka onkaan Seesak kukistunut, vallattu se, jota koko maa ylisti! Kuinka onkaan Baabelista tullut tyrmistyksen aihe kansojen keskuudessa!

51:42  Meri nousi Baabelin yli, Baabel peittyi aaltojen pauhuun.

51:43  Sen kaupungeista on tullut autioita, kuivaa maata ja aroa, maata, jossa ei asu kukaan eikä kulje yksikään ihminen.

51:44  Minä rankaisen Beeliä Baabelissa ja vedän ulos hänen kidastaan, mitä hän on niellyt. Kansat eivät enää virtaa hänen luokseen, ja Baabelin muurikin on kaatunut.

51:45  Lähde pois sen keskeltä, minun kansani! Paetkoon jokainen henkensä edestä Herran palavan vihan vuoksi,

51:46  ettei sydämenne raukeaisi ettekä pelästyisi huhua, joka maassa kuullaan. Tänä vuonna tulee tämä sanoma ja seuraavana vuonna tuo sanoma, kun maassa on väkivaltaa ja hallitsija nousee hallitsijaa vastaan.

51:47  Sen tähden, katso, päivät tulevat, jolloin minä vaadin tilille Baabelin jumalankuvat. Koko sen maa joutuu häpeään, ja kaikkialla makaa kaatuneita.

51:48  Silloin huutavat riemusta Baabelin vuoksi taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on, kun pohjoisesta tulevat sen hävittäjät, sanoo Herra.

51:49  Myös Baabelin on sorruttava Israelin surmattujen vuoksi, koska Baabelin surmaamia makaa maassa kaikkialla.

51:50  Te miekalta pelastuneet, menkää, älkää pysähtykö! Muistakaa Herraa kaukanakin, ja olkoon Jerusalem sydämellänne.

51:51  Me häpeämme, sillä meidän täytyy kuulla pilkkaa. Häpeä peittää meidän kasvomme, sillä muukalaiset ovat tunkeutuneet Herran huoneen pyhiin paikkoihin.

51:52  Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä vaadin tilille Baabelin jumalankuvat. Kaikkialla maassa voihkivat haavoittuneet.

51:53  Vaikka Baabel astuisi ylös taivaaseen, vaikka se linnoittautuisi tavoittamattomiin korkeuksiin, sittenkin sille tulisivat minulta hävittäjät, sanoo Herra.

51:54  Baabelista kuuluu huuto, kaldealaisten maassa on suuri hävitys,

51:55  sillä Herra hävittää Baabelin ja lopettaa sieltä suuren melskeen. Baabel pauhasi kuin suuret meren aallot, sen kohina oli suuri.

51:56  Hävittäjä käy Baabelin kimppuun, sen sankarit vangitaan, heidän jousensa murretaan, sillä Herra on Jumala, joka kostaa, hän maksaa täydellä mitalla.

51:57  Minä juovutan sen ruhtinaat ja viisaat, sen käskynhaltijat, päämiehet ja sankarit. He nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää herää, sanoo Kuningas, jonka nimi on Herra Sebaot.

51:58  Näin sanoo Herra Sebaot: Laajan Baabelin muuri hajotetaan maan tasalle ja sen korkeat portit sytytetään tuleen. Kansat tekevät työtä tyhjän tähden, kansakunnat väsyttävät itsensä tulen ruuan vuoksi.”

51:59  Asia, jonka profeetta Jeremia käski Serajan, Neerian pojan, Mahsejan pojanpojan, toimittaa, kun tämä lähti Sidkian, Juudan kuninkaan, kanssa Baabeliin hänen neljäntenä hallitusvuotenaan. Seraja oli majoituspäällikkö.

51:60  Jeremia kirjoitti kaikesta Baabelia uhkaavasta onnettomuudesta kirjaan kaikki nämä sanat, jotka on kirjoitettu Baabelia vastaan.

51:61  Jeremia sanoi Serajalle: ”Kun tulet Baabeliin, niin katso, että luet siellä ääneen kaikki nämä sanat

51:62  ja sano sitten: ’Herra, sinä olet ilmoittanut hävittäväsi tämän paikan niin perusteellisesti, ettei tänne jää yhtään asukasta, ei ihmistä eikä eläintä, vaan siitä tulee ikuinen autiomaa.’

51:63  Kun olet lukenut tämän kirjan loppuun, sido siihen kivi ja viskaa se Eufratiin.

51:64  Sano sitten: ’Näin uppoaa Baabel eikä enää nouse sen onnettomuuden vuoksi, jonka minä sille tuotan. Heidän voimansa on lopussa.’” Tähän päättyvät Jeremian sanat.

Chapter 52

52:1  Sidkia oli kahdenkymmenenyhden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär Libnasta.

52:2  Sidkia teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niin kuin Joojakim oli tehnyt.

52:3  Herran vihan tähden Jerusalemille ja Juudalle kävi niin kuin kävi, ja viimein Herra heitti heidät pois kasvojensa edestä. Sidkia nousi kapinaan Baabelin kuningasta vastaan.

52:4  Sidkian yhdeksännen hallitusvuoden kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, Baabelin kuningas Nebukadnessar hyökkäsi koko sotajoukollaan Jerusalemia vastaan. He leiriytyivät kaupungin ulkopuolelle ja rakensivat piiritysvallin sen ympärille.

52:5  Kaupunki oli piiritettynä kuningas Sidkian yhdenteentoista vuoteen asti.

52:6  Neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä, kun nälänhätä kaupungissa oli käynyt ankaraksi eikä maan kansalla enää ollut ruokaa,

52:7  kaupungin muuriin murrettiin aukko. Kaikki sotilaat pakenivat ja lähtivät yöllä ulos kaupungista muurien välitse vievää porttitietä, joka on kuninkaan puutarhan puolella, ja menivät Jordanin tasangolle päin. Kaldealaiset olivat kaupungin ympärillä.

52:8  Kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon tasangolla. Koko hänen sotaväkensä oli hajaantunut ja jättänyt hänet.

52:9  Kaldealaiset ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet Baabelin kuninkaan eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomion.

52:10  Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat hänen silmiensä edessä. Hän teurastutti Riblassa myös kaikki Juudan ruhtinaat.

52:11  Hän käski sokaista Sidkian silmät, kytkeä hänet vaskikahleisiin ja viedä hänet Baabeliin. Siellä Baabelin kuningas heitti hänet vankilaan, jossa hän oli kuolinpäiväänsä asti.

52:12  Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin yhdeksännentoista hallitusvuoden viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, tuli Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, joka palveli Baabelin kuningasta, Jerusalemiin.

52:13  Hän poltti Herran temppelin, kuninkaanlinnan ja kaikki Jerusalemin talot. Kaikki suuret talot hän poltti.

52:14  Kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijoiden päälliköllä oli mukanaan, repi maahan kaikki Jerusalemin ympärillä olevat muurit.

52:15  Osan kaupunkiin jäljelle jääneestä köyhästä kansasta, jäljellä olevat käsityöläiset sekä Baabelin kuninkaan puolelle menneen väen Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, vei pakkosiirtolaisuuteen.

52:16  Mutta osan maan köyhistä Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, jätti jäljelle viinitarhureiksi ja maanviljelijöiksi.

52:17  Kaldealaiset särkivät Herran temppelin vaskipylväät, altaiden jalustat ja vaskimeren, ja veivät kaiken niiden vasken Baabeliin.

52:18  He ottivat myös padat, lapiot, veitset, maljat, kupit ja muut vaskiesineet, joita oli käytetty jumalanpalveluksessa.

52:19  Henkivartijoiden päällikkö otti myös vadit, hiilipannut, maljat, kattilat, lampunjalat, kupit ja kulhot, jotka olivat kokonaan kultaa tai hopeaa.

52:20  Hän otti myös kaksi pylvästä, vaskimeren, kaksitoista vaskihärkää, jotka olivat sen alla, sekä altaiden jalustat, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin. Näiden esineiden vaski ei ollut punnittavissa.

52:21  Kummankin pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää, ja kahdentoista kyynärän pituinen nauha ulottui niiden ympäri. Pylvään seinämän vahvuus oli neljä sormenleveyttä; pylväs oli ontto.

52:22  Pylvään päässä oli vaskinen pylväskruunu. Kummankin kruunun korkeus oli viisi kyynärää, ja sen ympärillä oli ristikkokoriste ja granaattiomenia, kaikki vaskea. Myös toisessa pylväässä oli samanlainen pylväskruunu ja ristikkokoriste sekä granaattiomenat.

52:23  Pylvään päässä ristikkokoristeen päällä oli ympäriinsä sata granaattiomenaa, joista yhdeksänkymmentäkuusi riippui koristeen ulkopuolella.

52:24  Henkivartijoiden päällikkö otti kiinni ylipappi Serajan, häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa.

52:25  Kaupungista hän otti kiinni erään hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja kuninkaan seitsemän lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotaväen päällikön kirjurin, joka värväsi kansaa sotapalvelukseen, ja maan kansasta kuusikymmentä miestä, jotka tavattiin kaupungista.

52:26  Nämä henkivartijoiden päällikkö Nebusaradan otti kiinni ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan.

52:27  Baabelin kuningas surmautti heidät Riblassa, Hamatin maassa. Näin Juuda vietiin maastaan pakkosiirtolaisuuteen.

52:28  Tämä on sen väen määrä, jonka Nebukadnessar vei seitsemäntenä hallitusvuotenaan pakkosiirtolaisuuteen: kolmetuhatta kaksikymmentäkolme juutalaista.

52:29  Nebukadnessarin kahdeksantenatoista vuotena Jerusalemista vietiin pakkosiirtolaisuuteen kahdeksansataakolmekymmentäkaksi henkeä.

52:30  Nebukadnessarin kahdentenakymmenentenäkolmantena vuotena henkivartijoiden päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen seitsemänsataaneljäkymmentäviisi juutalaista. Kaikkiaan pakkosiirtolaisuuteen vietyjä oli neljätuhatta kuusisataa henkeä.

52:31  Kun oli kulunut kolmekymmentäseitsemän vuotta siitä, kun Juudan kuningas Joojakin oli viety pakkosiirtolaisuuteen, Evil-Merodak, Baabelin kuningas, armahti Juudan kuninkaan Joojakinin ja päästi hänet pois vankilasta. Tämä tapahtui samana vuonna, jona Evil-Merodak tuli kuninkaaksi, sen kahdennentoista kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä.

52:32  Hän puhutteli Joojakinia ystävällisesti ja antoi hänen istua arvokkaammalla paikalla kuin muut kuninkaat, jotka olivat hänen luonaan Baabelissa.

52:33  Joojakin sai vaihtaa pois vanginpuvun, ja hän aterioi aina Baabelin kuninkaan luona, niin kauan kuin eli.

52:34  Hän sai Baabelin kuninkaalta elatuksensa joka päivä koko elämänsä ajan, kuolinpäiväänsä asti.