FinSTLK2017 - Luke

Chapter 1

1:1  Koska monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta keskuudessamme toteutuneista tapahtumista,

1:2  sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja sananpalvelijoita,

1:3  minäkin tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki olen nähnyt hyväksi kirjoittaa ne järjestyksessä sinulle, korkea-arvoinen Teofilos,

1:4  että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu.

1:5  Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja hänen nimensä oli Elisabet.

1:6  He olivat molemmat vanhurskaita Jumalan edessä vaeltaen nuhteettomina kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä.

1:7  Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he olivat molemmat tulleet vanhoiksi.

1:8  Tapahtui, kun hänen [Sakariaan] osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä,

1:9  että tavanmukaisessa papintehtävien arvonnassa hän sai osakseen mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.

1:10  Koko kansanjoukko oli suitsuttamisen aikaan ulkopuolella rukoilemassa.

1:11  Hänelle ilmestyi Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella.

1:12  Hänet nähdessään Sakarias säikähti, ja hänet valtasi pelko.

1:13  Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias, sillä rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinä olet antava hänelle nimen Johannes.

1:14  Hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.

1:15  Sillä hän on oleva suuri Herran edessä. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta.

1:16  Hän kääntää israelilaisista monta Herran, heidän Jumalansa, luo.

1:17  Hän kulkee hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun toimittaakseen Herralle valmistetun kansan."

1:18  Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja vaimoni on iäkäs."

1:19  Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minut on lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämä ilosanoma.

1:20  Katso, tulet mykäksi etkä kykene puhumaan mitään siihen päivään asti, jona tämä tapahtuu, sen tähden ettet uskonut sanojani, jotka toteutuvat aikanaan."

1:21  Kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän viipyi temppelissä.

1:22  Mutta tullessaan ulos hän ei kyennyt puhumaan heille, ja he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Hän viittoi heille ja jäi mykäksi.

1:23  Tapahtui, että kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, hän meni kotiinsa.

1:24  Niiden päivien jälkeen Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysyi kotona viisi kuukautta, sanoen:

1:25  "Näin on Herra tehnyt minulle näinä päivinä, jolloin hän katsoi puoleeni ja poisti minusta ihmisten halveksunnan."

1:26  Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,

1:27  neitsyen luo, joka oli kihlattu Joosef-nimiselle miehelle Daavidin huoneesta, ja neitsyen nimi oli Maria.

1:28  Tullessaan sisälle hänen luokseen enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon kanssasi, sinä siunattu vaimojen joukossa."

1:29  Mutta hän hämmästyi suuresti tästä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.

1:30  Enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria, sillä olet saanut armon Jumalan edessä.

1:31  Katso, tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja annat hänelle nimen Jeesus.

1:32  Hän on oleva suuri, ja hänet tulee kutsua Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,

1:33  ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua oleva."

1:34  Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä tapahtuu, sillä en tiedä miehestä mitään?"

1:35  Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima levittää varjonsa yllesi. Sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.

1:36  Katso, sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi,

1:37  sillä Jumalalle ei ole mikään mahdotonta."

1:38  Maria sanoi: "Katso, olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen luotaan.

1:39  Niinä päivinä Maria nousi ja lähti kiireesti Vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin

1:40  ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia.

1:41  Tapahtui, että kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan, ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.

1:42  Hän alkoi puhua kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu kohtusi hedelmä!

1:43  Kuinka minulle tapahtuu tämä, että Herrani äiti tulee luokseni?

1:44  Sillä katso, kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, hypähti lapsi riemusta kohdussani.

1:45  Autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"

1:46  Maria sanoi: "Sieluni ylistää suuresti Herraa,

1:47  ja henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani,

1:48  sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukukunnat ylistävät minua autuaaksi.

1:49  Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on Pyhä,

1:50  ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.

1:51  Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan. Hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.

1:52  Hän on syössyt valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.

1:53  Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.

1:54  Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin muistaakseen laupeutta

1:55  Aabrahamia ja hänen siementään kohtaan iankaikkisesti, kuten hän on isillemme puhunut."

1:56  Mutta Maria viipyi hänen luonaan noin kolme kuukautta ja palasi kotiinsa.

1:57  Elisabetin synnyttämisen aika tuli, ja hän synnytti pojan.

1:58  Kun sitten hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, he iloitsivat hänen kanssaan.

1:59  Tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja aikoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias.

1:60  Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes."

1:61  He sanoivat hänelle: "Eihän suvussasi ole ketään, jolla on se nimi?"

1:62  He tiedustelivat viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi.

1:63  Hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä." Ja kaikki ihmettelivät.

1:64  Heti hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.

1:65  Ja kaikille heidän ympärillään asuville tuli pelko, ja koko Juudean Vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista.

1:66  Kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikä tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan.

1:67  Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän profetoi sanoen:

1:68  "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen, valmistanut sille lunastuksen

1:69  ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneeseen

1:70  – kuten hän on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suun kautta –

1:71  pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,

1:72  tehdäkseen laupeuden isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,

1:73  sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, isällemme;

1:74  suodakseen meidän vapahdettuina vihollistemme kädestä pelkäämättä palvella häntä

1:75  pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.

1:76  Lapsukainen, sinua sanotaan Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,

1:77  antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksiantamisessa,

1:78  Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,

1:79  loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten jalkamme rauhan tielle."

1:80  Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä. Hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.

Chapter 2

2:1  Tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta lähti käsky, että koko maailma oli kirjoitettava veroluetteloihin.

2:2  Tämä merkitseminen oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

2:3  Kaikki lähtivät luetteloihin merkittäviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

2:4  Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua,

2:5  veroluetteloihin merkittäväksi Marian, hänelle kihlatun vaimon kanssa, joka oli raskaana.

2:6  Tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika täyttyi.

2:7  Hän synnytti pojan, esikoisensa, kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa vierashuoneessa.

2:8  Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.

2:9  Katso, heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja heidät valtasi suuri pelko.

2:10  Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö; sillä katso, ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:

2:11  teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.

2:12  Tämä on teille merkkinä: löydätte lapsen kapaloituna seimessä makaamassa."

2:13  Yhtäkkiä enkelin kanssa oli suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

2:14  "Jumalan on kunnia korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joihin hänellä on mielisuosio!"

2:15  Tapahtui, kun enkelit olivat menneet heidän luotaan taivaaseen, niin miehet, paimenet, puhuivat toisilleen: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

2:16  He menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.

2:17  Kun he tämän olivat nähneet, he ilmoittivat sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.

2:18  Kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.

2:19  Mutta Maria talletti kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessään.

2:20  Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, kuten heille oli puhuttu.

2:21  Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennen kuin hän sikisi kohdussa.

2:22  Kun hänen [Marian] puhdistuspäivänsä Mooseksen lain mukaan olivat täyttyneet, he veivät hänet [Jeesuksen] ylös Jerusalemiin asettaakseen hänet Herran eteen

2:23  – kuten on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" –

2:24  ja uhratakseen, kuten Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.

2:25  Katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli vanhurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään.

2:26  Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennen kuin hän oli nähnyt Herran Kristuksen.

2:27  Ja hän tuli Hengessä pyhäkköön. Kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, kuten tapa oli lain mukaan,

2:28  hänkin otti hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:

2:29  "Herra, nyt lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan;

2:30  sillä silmäni ovat nähneet pelastuksesi,

2:31  jonka olet valmistanut kaikkien kansojen eteen,

2:32  valkeudeksi valaisemaan pakanoita ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille."

2:33  Joosef ja hänen äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin.

2:34  Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeamiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan

2:35  – ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä, että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi."

2:36  Oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli tullut jo vanhaksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,

2:37  ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla öin ja päivin.

2:38  Juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat lunastusta Jerusalemissa.

2:39  Täytettyään kaiken, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin.

2:40  Mutta lapsi kasvoi, vahvistui hengessä ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällään.

2:41  Hänen vanhempansa vaelsivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.

2:42  Kun hän oli kaksitoistavuotias, he menivät sinne ylös juhlan tavan mukaan.

2:43  Kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, Jeesus-poika jäi Jerusalemiin, eivätkä Joosef ja hänen äitinsä tienneet sitä,

2:44  vaan he olettivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta;

2:45  mutta kun eivät löytäneet, he palasivat Jerusalemiin etsimään häntä.

2:46  Tapahtui, että he kolmen päivän kuluttua löysivät hänet pyhäköstä istumassa opettajien keskellä heitä kuunnellen ja heiltä kysellen.

2:47  Kaikki, jotka häntä kuuntelivat, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan.

2:48  Hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi teit meille näin? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua."

2:49  Hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla niissä, mitkä minun Isäni ovat?"

2:50  Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.

2:51  Hän lähti heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Mutta hänen äitinsä talletti kaikki nämä sanat sydämeensä.

2:52  Jeesus varttui viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.

Chapter 3

3:1  Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännesruhtinaana ja hänen veljensä Filippos Iturean ja Trakonitiin maan neljännesruhtinaana ja Lysanias Abilenen neljännesruhtinaana,

3:2  siihen aikaan kun Hannas oli ylipappina, sekä myös Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa

3:3  Hän meni kaikkiin Jordanin lähiseutuihin ja saarnasi mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi,

3:4  kuten on kirjoitettuna profeetta Jesajan sanojen kirjassa: "Airuen ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää hänen polkunsa tasaisiksi.'

3:5  Kaikki rotkot täytettäköön, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi,

3:6  ja kaikki liha on näkevä Jumalan pelastuksen."

3:7  Hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa?

3:8  Tehkää sen tähden mielenmuutoksen mukaisia hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.

3:9  Kirves on jo pantu puitten juurelle: jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan siis pois ja heitetään tuleen."

3:10  Kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tehdä?"

3:11  Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja se, jolla on ruokaa, tehköön samoin."

3:12  Tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: "Opettaja, mitä teemme?"

3:13  Hän sanoi heille: "Älkää ottako enempää, kuin teille on säädetty."

3:14  Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne."

3:15  Mutta kun kansa odotti ja kaikki ajattelivat sydämessään Johanneksesta, eikö hän ehkä ollut Kristus,

3:16  Johannes vastasi kaikille sanoen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta tulee minua väkevämpi, jonka sandaalin nyöriäkään en ole kelvollinen päästämään. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

3:17  Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa vehnät aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."

3:18  Antaen myös monia muita kehotuksia hän julisti kansalle evankeliumia.

3:19  Mutta kun neljännesruhtinas Herodes sai häneltä nuhteita veljensä vaimon, Herodiaan, tähden ja kaiken sen pahan tähden, mitä Herodes oli tehnyt,

3:20  hän kaiken muun lisäksi teki senkin, että sulki Johanneksen vankilaan.

3:21  Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myös Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, tapahtui, että taivas aukeni

3:22  ja Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen ruumiillisessa muodossa kuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet rakas Poikani. Sinuun olen mieltynyt."

3:23  Hän, Jeesus, oli aloittaessaan toimintansa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, kuten luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika,

3:24  Eeli Mattatin, tämä Leevin, tämä Melkin, tämä Jannain, tämä Joosefin,

3:25  tämä Mattatiaan, tämä Aamoksen, tämä Naahumin, tämä Eslin, tämä Naggain,

3:26  tämä Maahatin, tämä Mattatiaan, tämä Semeinin, tämä Joosekin, tämä Joodan,

3:27  tämä Johananin, tämä Reesan, tämä Serubbaabelin, tämä Sealtielin, tämä Neerin,

3:28  tämä Melkin, tämä Addin, tämä Koosamin, tämä Elmadamin, tämä Eerin,

3:29  tämä Jeesuksen, tämä Elieserin, tämä Joorimin, tämä Mattatin, tämä Leevin,

3:30  tämä Simeonin, tämä Juudan, tämä Joosefin, tämä Joonamin, tämä Eliakimin,

3:31  tämä Melean, tämä Mennan, tämä Mattatan, tämä Naatanin, tämä Daavidin,

3:32  tämä Iisain, tämä Oobedin, tämä Booaan, tämä Saalan, tämä Nahassonin,

3:33  tämä Aminadabin, tämä Adminin, tämä Arnin, tämä Esromin, tämä Faareen, tämä Juudan,

3:34  tämä Jaakobin, tämä Iisakin, tämä Aabrahamin, tämä Taaran, tämä Naahorin,

3:35  tämä Serukin, tämä Ragaun, tämä Faalekin, tämä Eberin, tämä Saalan,

3:36  tämä Kainamin, tämä Arfaksadin, tämä Seemin, tämä Nooan, tämä Laamekin,

3:37  tämä Metusalahin, tämä Eenokin, tämä Jaaretin, tämä Mahalalelin, tämä Keenanin,

3:38  tämä Enoksen, tämä Seetin, tämä Aadamin, tämä Jumalan.

Chapter 4

4:1  Jeesus palasi Jordanilta täynnä Pyhää Henkeä, ja Henki kuljetti häntä erämaassa,

4:2  ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää. Hän ei syönyt mitään niinä päivinä, mutta kun ne olivat päättyneet, hänen tuli nälkä.

4:3  Perkele sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi."

4:4  Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Jumalan sanasta.'"

4:5  Perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle hetkessä kaikki maailman valtakunnat

4:6  ja sanoi hänelle: "Sinulle annan kaiken tämän vallan ja näiden kunnian, sillä minun haltuuni se on annettu, ja annan sen, kenelle tahdon.

4:7  Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin kaikki on oleva sinun."

4:8  Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Väisty luotani, saatana, sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, tulee sinun kumartaa ja häntä ainoaa palvella.'"

4:9  Hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, heittäydy tästä alas,

4:10  sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, että he varjelevat sinua',

4:11  ja: 'He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.'"

4:12  Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sanottu on: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'"

4:13  Kun perkele oli kaiken kiusattavansa kiusannut, hän poistui hänen luotaan ajaksi.

4:14  Sitten Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan, ja hänen maineensa levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.

4:15  Hän opetti heidän synagogissaan, ja kaikki ylistivät häntä.

4:16  Hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagogaan ja nousi lukemaan.

4:17  Hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja, ja kun hän avasi kirjakäärön, hän löysi sen paikan, johon oli kirjoitettu:

4:18  "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut parantamaan särjettyjä sydämiä; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään ruhjotut vapauteen,

4:19  ja saarnaamaan Herran otollista vuotta."

4:20  Käärittyään kirjakäärön kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui, ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.

4:21  Hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvienne kuullen."

4:22  Kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustaan lähtivät. He sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?"

4:23  Hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, isäsi kaupungissa, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa.'"

4:24  Hän sanoi: "Totisesti sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen isänsä kaupungissa.

4:25  Sanon teille totuuden mukaisesti: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälänhätä tuli koko maahan,

4:26  eikä Eliaa lähetetty kenenkään luo heistä, vaan ainoastaan leskinaisen luo Siidonin maan Sarpatiin.

4:27  Monta spitaalista oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen."

4:28  Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, tulivat kiukkua täyteen,

4:29  nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas.

4:30  Mutta hän lähti pois kävellen heidän keskeltään.

4:31  Hän meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti heitä sapattina.

4:32  He olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hänen sanansa oli sen puhetta, jolla siihen on valta.

4:33  Synagogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä:

4:34  "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."

4:35  Jeesus nuhteli häntä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä." Riivaaja viskasi hänet heidän keskelleen ja lähti hänestä häntä lainkaan vahingoittamatta.

4:36  Heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?"

4:37  Maine hänestä levisi kaikkialle ympäristön seutuihin.

4:38  Hän nousi ja meni synagogasta Simonin kotiin. Simonin anopilla oli kova kuume, ja he rukoilivat Jeesusta hänen puolestaan.

4:39  Hän kumartui hänen ylitseen ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä. Hän nousi heti ja palveli heitä.

4:40  Mutta auringon laskiessa kaikki, joilla oli monenlaisia sairaita, veivät heidät hänen luokseen. Hän pani kätensä heidän itse kunkin päälle ja paransi heidät.

4:41  Myös riivaajat lähtivät ulos monesta huutaen ja sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristus.

4:42  Päivän tultua hän lähti pois ja meni autioon paikkaan, mutta kansa etsi häntä, ja saavuttuaan hänen luokseen he pidättelivät häntä lähtemästä heidän luotaan.

4:43  Mutta hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumi, sillä sitä varten minut on lähetetty."

4:44  Ja hän saarnasi Galilean synagogissa.

Chapter 5

5:1  Tapahtui, että kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Genetsaretin järven rannalla,

5:2  hän näki järven rannassa kaksi venettä, mutta kalastajat olivat lähteneet niistä ja huuhtoivat verkkojaan.

5:3  Hän astui niistä toiseen, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkan päähän maasta, ja hän istui ja opetti kansaa veneestä.

5:4  Mutta lakattuaan puhumasta hän sanoi Simonille: "Vie vene syvälle ja heittäkää verkkonne saadaksenne saalista."

5:5  Simon vastasi ja sanoi hänelle: "Mestari, koko yön olemme tehneet työtä emmekä ole saaneet mitään, mutta sinun käskystäsi heitän verkon."

5:6  Sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeili.

5:7  He viittoivat toisessa veneessä oleville tovereilleen, että tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. He täyttivät molemmat veneet, niin että ne olivat uppoamaisillaan.

5:8  Kun Simon Pietari näki sen, hän lankesi Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois luotani, Herra, sillä olen syntinen mies."

5:9  Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan,

5:10  ja samoin myös Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästä lähtien sinä saat saaliiksi ihmisiä."

5:11  He veivät veneet maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä.

5:12  Kun hän oli eräässä kaupungissa, katso, siellä oli mies täynnä spitaalia. Nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, voit minut puhdistaa."

5:13  Hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Tahdon, puhdistu." Heti spitaali lähti hänestä.

5:14  Hän kielsi häntä siitä kenellekään puhumasta ja sanoi: "Mene, näytä itsesi papille, ja uhraa puhdistumisestasi, niin kuin Mooses on säätänyt, todistukseksi heille."

5:15  Mutta sanoma hänestä levisi vielä enemmän, ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja sitä varten, että hän parantaisi heidät taudeistaan.

5:16  Mutta hän vetäytyi erämaahan ja rukoili.

5:17  Tapahtui eräänä päivänä, että hänen opettaessaan siinä oli istumassa fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista; ja Herran voima oli parantamassa heitä.

5:18  Katso, miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvaantunut. He yrittivät viedä hänet sisälle ja asettaa Jeesuksen eteen.

5:19  Kun he tungokselta eivät löytäneet, mistä voisivat viedä hänet sisään, he nousivat katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskelleen Jeesuksen eteen.

5:20  Nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut."

5:21  Kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu jumalanpilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi yksin Jumala?"

5:22  Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä ajattelette sydämessänne?

5:23  Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?

5:24  Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi, – hän sanoi halvaantuneelle – sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

5:25  Heti hän nousi heidän edessään, otti alustan, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa.

5:26  Heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he ylistivät Jumalaa; ja täynnä pelkoa he sanoivat: "Tänään olemme nähneet ihmeellisiä [tekoja]."

5:27  Sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua."

5:28  Tämä jätti kaiken, nousi ja seurasi häntä.

5:29  Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan, ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan.

5:30  Heidän kirjanoppineensa ja fariseukset nurisivat hänen opetuslapsiaan vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?"

5:31  Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

5:32  En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen."

5:33  He sanoivat hänelle: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseustenkin opetuslapset, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat."

5:34  Jeesus sanoi heille: "Ette voi saada häävieraita paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssaan.

5:35  Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat."

5:36  Hän sanoi heille myös vertauksen: "Ei kukaan pane paikkaa uudesta viitasta vanhaan viittaan. Muuten se rikkoo uuden viitan, eikä uudesta viitasta otettu paikka sovi vanhaan.

5:37  Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin. Muuten nuori viini rikkoo leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat,

5:38  vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin. Silloin molemmat pysyvät ehjinä.

5:39  Eikä kukaan, joka juo vanhaa viiniä, halua heti nuorta, sillä hän sanoo: 'Vanha on hyvää.'"

Chapter 6

6:1  Tapahtui sapattina juhlan jälkeen, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkiä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.

6:2  Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette sitä, mitä ei ole lupa tehdä sapatteina?"

6:3  Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänellä ja niillä, jotka olivat hänen kanssaan, oli nälkä,

6:4  kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät, söi ja antoi myös niille, jotka olivat hänen kanssaan, vaikka niitä ei ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?"

6:5  Hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatinkin herra."

6:6  Tapahtui, että hän toisena sapattina meni synagogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut.

6:7  Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän sapattina löytääkseen jonkin aiheen, mistä häntä syyttäisivät.

6:8  Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esiin." Hän nousi ja astui esiin.

6:9  Jeesus sanoi heille: "Minä kysyn teiltä: kumpi on sapattina luvallista: tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa henki vai kadottaa?"

6:10  Hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli ennalleen, yhtä terveeksi kuin toinenkin.

6:11  Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat keskenään, mitä tekisivät Jeesukselle.

6:12  Tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan, ja hän oli siellä koko yön rukoillen Jumalaa.

6:13  Päivän tultua hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän antoi myös apostolin nimen:

6:14  Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, Andreaan, hänen veljensä, Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippoksen, Bartolomeoksen,

6:15  Matteuksen, Tuomaan, Jaakobin, Alfeoksen pojan, Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,

6:16  Juudan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja.

6:17  Hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa koko Juudeasta ja Jerusalemista sekä Tyyron ja Siidonin rannikolta. He olivat saapuneet kuulemaan häntä ja hänen parannettavikseen taudeistaan.

6:18  Myös ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi.

6:19  Kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki.

6:20  Hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.

6:21  Autuaita te, joilla nyt on nälkä, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te tulette nauramaan!

6:22  Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään, herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne kuin jonkin pahan Ihmisen Pojan tähden.

6:23  Iloitkaa sinä päivänä, riemusta hyppikää. Sillä, katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa. Näin heidän isänsä näet tekivät profeetoille.

6:24  Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne!

6:25  Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teillä on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!

6:26  Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.

6:27  Mutta teille, jotka kuulette, sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,

6:28  siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.

6:29  Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta viitan, älä kiellä häneltä paitaakaan.

6:30  Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka ottaa omaasi.

6:31  Niin kuin tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää tekin heille.

6:32  Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.

6:33  Jos teette hyvää niille, jotka tekevät teille hyvää, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.

6:34  Jos lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.

6:35  Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta saavanne takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

6:36  Olkaa armahtavaisia, samoin kuin teidän Isänne on armahtavainen.

6:37  Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

6:38  Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."

6:39  Hän sanoi heille myös vertauksen: "Voiko sokea taluttaa sokeaa? Eivätkö molemmat kaadu kuoppaan?

6:40  Opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi. Täysin oppineena jokainen on oleva kuin hänen opettajansa.

6:41  Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa parrua omassa silmässäsi?

6:42  Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, salli, niin otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe parrua omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, poista ensin parru omasta silmästäsi, sitten näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.

6:43  Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän,

6:44  sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota piikkipensaista, eikä viinirypäleitä korjata orjantappuroista.

6:45  Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän varastosta esiin hyvää, ja paha tuo pahan varastostaan esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

6:46  Miksi te sanotte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä sanon?

6:47  Jokainen, joka tulee minun luokseni ja kuulee sanani ja tekee niiden mukaan – osoitan teille, kenen kaltainen hän on.

6:48  Hän on miehen kaltainen, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun tulva tuli, virta syöksyi taloa vasten, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli perustettu kalliolle.

6:49  Se taas, joka kuulee eikä tee, on miehen kaltainen, joka rakensi talonsa maan pinnalle ilman perustusta. Virta syöksyi sitä vasten, ja se sortui heti, ja sen talon luhistuminen oli suuri."

Chapter 7

7:1  Kun hän oli puhunut kansan kuullen kaikki nämä puheensa, hän meni Kapernaumiin.

7:2  Eräällä sadanpäälliköllä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa.

7:3  Kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen luokseen pyytämään, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa.

7:4  Kun nämä saapuivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän,

7:5  sillä hän rakastaa kansaamme ja on rakentanut meille synagogan."

7:6  Jeesus lähti heidän kanssaan. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, sadanpäällikkö lähetti ystäviään sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle.

7:7  Sen tähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan luoksesi, vaan sano sana, niin palvelijani paranee.

7:8  Sillä minut on asetettu esivallan alle, ja minulla on alaisina sotilaita. Kun sanon tälle: 'Mene', hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."

7:9  Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi häntä seuranneen kansan puoleen ja sanoi: "Sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."

7:10  Kun lähetetyt palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

7:11  Sen jälkeen tapahtui, että hän vaelsi Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsi monia hänen opetuslapsistaan sekä suuri kansanjoukko.

7:12  Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon ihmisiä kaupungista.

7:13  Hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke."

7:14  Sitten hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat pysähtyivät. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, sanon sinulle: nouse."

7:15  Kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua. Ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen.

7:16  Heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri Profeetta on noussut keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen."

7:17  Tämä puhe levisi hänestä koko Juudeaan ja koko ympäristöön.

7:18  Hänen opetuslapsensa ilmoittivat tämän kaiken Johannekselle.

7:19  Silloin Johannes kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran luo kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai odotammeko toista?"

7:20  Miehet saapuivat hänen luokseen ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun luoksesi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai odotammeko toista?'"

7:21  Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön.

7:22  Hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja ilmoittakaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.

7:23  Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

7:24  Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, hän rupesi puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?

7:25  Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, pehmeisiin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka ovat loistavissa vaatteissa ja elävät ylellisesti, ovat kuningasten parissa.

7:26  Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.

7:27  Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini edelläsi, ja hän valmistaa tiesi sinun eteesi.'

7:28  Sanon teille: ei ole vaimoista syntyneiden joukossa ketään suurempaa kuin Johannes, mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.

7:29  Kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ottamalla vastaan kasteen Johannekselta.

7:30  Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät Jumalan tarkoituksen itseään kohtaan eivätkä ottaneet häneltä kastetta.

7:31  Mihin siis vertaan tämän sukukunnan ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat?

7:32  He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Soitimme teille huilua, ettekä karkeloineet; veisasimme itkuvirsiä, ettekä itkeneet.'

7:33  Sillä Johannes Kastaja on tullut. Hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja sanotte: 'Hänessä on riivaaja.'

7:34  Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja sanotte: 'Katso ylensyöjää ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'

7:35  Viisauden julistavat vanhurskaaksi kaikki Viisauden lapset."

7:36  Niin eräs fariseuksista pyysi häntä syömään kanssaan. Hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.

7:37  Katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka oli syntinen; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, hän toi mukanaan alabasteripullon,

7:38  asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojaan kyynelillään, kuivasi ne päänsä hiuksilla, suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

7:39  Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, näki sen, ajatteli hän mielessään: "Jos tämä olisi profeetta, hän tietäisi, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."

7:40  Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle." Hän lausui: "Opettaja, sano." –

7:41  "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä.

7:42  Kun heillä ei ollut, millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Sano, kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"

7:43  Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Hän sanoi hänelle: "Oikein ratkaisit."

7:44  Naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Tulin sinun taloosi, et antanut vettä jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.

7:45  Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta jalkojani siitä asti, kun tulin sisään.

7:46  Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä voiteli hajuvoiteella jalkani.

7:47  Sen tähden sanon sinulle: tämän monet synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon, mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

7:48  Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."

7:49  Ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessään: "Kuka tämä on, joka synnitkin antaa anteeksi?"

7:50  Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan."

Chapter 8

8:1  Tapahtui sen jälkeen, että hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan,

8:2  niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, jota sanottiin Magdaleenaksi ja josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos,

8:3  Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna sekä useita muita naisia, jotka palvelivat heitä varoillaan.

8:4  Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen luokseen, hän puhui käyttäen vertausta:

8:5  "Kylväjä lähti kylvämään siementään. Hänen kylväessään putosi osa tien viereen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.

8:6  Osa putosi kalliolle, ja noustuaan oraalle se kuivettui, koska sillä ei ollut kosteutta.

8:7  Osa taas putosi orjantappuroiden sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahduttivat sen.

8:8  Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon."

8:9  Hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsee.

8:10  Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksilla, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.

8:11  Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.

8:12  Se, mikä tien varteen putosi, on ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät uskoisi ja pelastuisi.

8:13  Se osa, mikä kalliolle putosi, on ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta koska heillä ei ole juurta, he uskovat vain ajaksi ja luopuvat kiusauksen hetkellä.

8:14  Orjantappuroihin pudonnut osa on ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

8:15  Mutta hyvään maahan pudonnut osa on ne, jotka sanan kuultuaan säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

8:16  Ei kukaan, joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälle tulijat näkisivät valon.

8:17  Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.

8:18  Katsokaa siis, kuinka kuulette. Sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee olevan itsellään."

8:19  Hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät päässeet väentungokselta hänen luokseen.

8:20  Hänelle ilmoitettiin sanoen: "Äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua."

8:21  Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat."

8:22  Tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsineen veneeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen!" He lähtivät vesille.

8:23  Heidän purjehtiessaan hän nukahti. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja vene tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa.

8:24  He menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, hukumme!" Herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aaltoja; ja ne asettuivat, ja tuli tyyntä.

8:25  Hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät ja sanoivat toisilleen: "Kuka tämä onkaan, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?"

8:26  He purjehtivat gadaralaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa.

8:27  Kun hän oli noussut maihin, häntä vastaan tuli kaupungista eräs mies, jossa oli riivaajia. Hän ei ollut pitkään aikaan pukenut viittaa ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa.

8:28  Kun hän näki Jeesuksen, hän huusi ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi kovalla äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Rukoilen sinua: älä vaivaa minua."

8:29  Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä lähtemään ulos miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa. Hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin.

8:30  Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Legioona"; sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen.

8:31  Ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi niiden mennä syvyyteen.

8:32  Siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella. Ne pyysivät häntä, että hän sallisi heidän mennä sikoihin. Ja hän salli sen niille.

8:33  Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.

8:34  Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimenet pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa.

8:35  Kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä, ja he pelästyivät.

8:36  Mutta silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi.

8:37  Koko gadaralaisten seudun kansa pyysi häntä poistumaan heidän luotaan, sillä suuri pelko oli vallannut heidät. Hän astui veneeseen ja palasi takaisin.

8:38  Mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus lähetti hänet luotaan sanoen:

8:39  "Palaa kotiisi ja kerro, kuinka suuria Jumala on sinulle tehnyt." Hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria Jeesus oli hänelle tehnyt.

8:40  Kun Jeesus palasi, kansa oli häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä.

8:41  Katso, silloin tuli mies, nimeltä Jairos, joka oli synagogan esimies. Hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa,

8:42  sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja tämä oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne mennessään väentungos ahdisti häntä.

8:43  Siellä oli nainen, joka oli sairastanut kaksitoista vuotta verenjuoksua ja kuluttanut lääkäreissä kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa.

8:44  Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui.

8:45  Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua ja kysyt, kuka minuun koski."

8:46  Mutta Jeesus sanoi: "Joku koski minuun; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta."

8:47  Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, hän tuli vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti koko kansan kuullen syyn, miksi hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli heti tullut terveeksi.

8:48  Hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, ole rohkealla mielellä, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

8:49  Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagogan esimiehen kotoa ja sanoi tälle: "Tyttäresi on kuollut; älä vaivaa opettajaa."

8:50  Mutta sen kuultuaan Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Älä pelkää; usko ainoastaan, ja hän paranee."

8:51  Kun hän tuli taloon, hän ei sallinut kenenkään muun tulla sisään kanssaan kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin.

8:52  Kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, hän ei ole kuollut, vaan nukkuu."

8:53  He nauroivat hänelle tietäen tytön kuolleeksi.

8:54  Mutta hän ajoi ulos kaikki, tarttui hänen käteensä ja sanoi kovalla äänellä: "Lapsi, nouse!"

8:55  Hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös, ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää.

8:56  Hänen vanhempansa hämmästyivät, mutta Jeesus kielsi heitä sanomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut.

Chapter 9

9:1  Hän kutsui koolle ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja.

9:2  Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.

9:3  Hän sanoi heille: "Älkää ottako matkalle mitään, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön kenelläkään olko myöskään kahta paitaa.

9:4  Kun tulette johonkin taloon, jääkää siihen ja lähtekää siitä matkalle.

9:5  Mutta siitä kaupungista, missä eivät ota teitä vastaan, lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan."

9:6  He lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.

9:7  Mutta neljännesruhtinas Herodes sai kuulla kaikesta, mitä oli tapahtunut, eikä tiennyt, mitä ajatella; sillä muutamat sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista",

9:8  mutta toiset: "Elia on ilmestynyt", toiset taas: "Joku vanhoista profeetoista on noussut ylös."

9:9  Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut, mutta kuka tämä on, josta kuulen tuollaista?" Ja hän yritti saada nähdä hänet.

9:10  Apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaiken, mitä olivat tehneet. Hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen erämaahan lähelle Beetsaida nimistä kaupunkia.

9:11  Mutta kun kansa sai sen tietää, he seurasivat häntä. Hän otti heidät vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka tarvitsivat parantamista.

9:12  Päivä alkoi laskea. Ne kaksitoista tulivat ja sanoivat hänelle: "Laske kansa luotasi, että menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saadakseen ruokaa, sillä olemme täällä autiossa paikassa."

9:13  Mutta hän sanoi heille: "Antakaa te heille syötävää." He sanoivat: "Meillä ei ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, mikäli emme lähde ostamaan ruokaa kaikelle tälle kansalle."

9:14  Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Hän sanoi opetuslapsilleen: "Asettakaa heidät ruokakunnittain, noin viisikymmentä kuhunkin."

9:15  He tekivät niin ja asettivat kaikki aterioimaan.

9:16  Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, siunasi ne, mursi ja antoi opetuslapsilleen pantaviksi kansan eteen.

9:17  Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Heiltä jääneet tähteet kerättiin, kaksitoista korillista palasia.

9:18  Tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?"

9:19  He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset Elian, toiset taas sanovat, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös." .

9:20  Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Jumalan Kristus."

9:21  Vakavasti varoittaen hän kielsi heitä tätä kenellekään sanomasta.

9:22  Hän sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsiä paljon ja joutua vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden hylkäämäksi ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös."

9:23  Hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.

9:24  Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen.

9:25  Sillä mitä ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?

9:26  Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä sekä pyhien enkelien kirkkaudessa.

9:27  Totisesti sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan."

9:28  Noin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun hän oli tämän puhunut, tapahtui, että hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan.

9:29  Tapahtui hänen rukoillessaan, että hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi ja sädehtivän kirkkaiksi.

9:30  Katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja he olivat Mooses ja Elia.

9:31  He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostaan, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.

9:32  Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, olivat unen raskauttamia, mutta herättyään he näkivät hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonaan.

9:33  Tapahtui, kun nämä olivat eroamassa hänestä, että Pietari sanoi Jeesukselle: "Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi." Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi.

9:34  Hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa, ja he pelästyivät joutuessaan pilveen.

9:35  Pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä."

9:36  Äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. He olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.

9:37  Tapahtui, kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, että paljon kansaa tuli häntä vastaan.

9:38  Katso, eräs mies kansanjoukosta huusi sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katso poikani puoleen, sillä hän on ainoani.

9:39  Katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se riepottelee häntä, niin että vaahto valuu suusta, ja vain vaivoin se poistuu hänestä runnellen häntä.

9:40  Pyysin opetuslapsiasi ajamaan sen ulos, mutta he eivät voineet."

9:41  Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne."

9:42  Vielä pojan tullessakin riivaaja retuutti häntä ja kiskoi häntä kovasti. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä, paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen.

9:43  Kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, hän sanoi opetuslapsilleen:

9:44  "Ottakaa te korviinne nämä sanat, sillä Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin."

9:45  Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä häneltä tämän puheen johdosta.

9:46  Heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä olisi suurin.

9:47  Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, hän otti lapsen ja asetti hänet viereensä

9:48  ja sanoi heille: "Joka ottaa luokseen tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa luokseen minut; ja joka ottaa minut luokseen, ottaa luokseen hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."

9:49  Johannes vastasi ja sanoi: "Mestari, näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia ja kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme."

9:50  Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme."

9:51  Tapahtui, kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, että hän käänsi kasvonsa Jerusalemia kohti vaeltaakseen sinne.

9:52  Hän lähetti edellään sanansaattajia. He lähtivät matkaan ja menivät erääseen samarialaisten kylään tekemään valmisteluja häntä varten.

9:53  Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia.

9:54  Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, he sanoivat: "Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät, kuten Eliakin teki?"

9:55  Mutta hän kääntyi, nuhteli heitä ja sanoi: "Ettekö tiedä, millaisen Hengen omia te olette?

9:56  Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmissieluja, vaan pelastamaan." Ja he vaelsivat toiseen kylään.

9:57  Heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: "Seuraan sinua, mihin ikinä menet."

9:58  Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi."

9:59  Toiselle hän sanoi: "Seuraa minua." Mutta tämä sanoi: "Herra, salli minun ensin haudata isäni."

9:60  Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa."

9:61  Vielä eräs toinen sanoi: "Minä tahdon seurata sinua, Herra, salli kuitenkin minun ensin käydä jättämässä jäähyväiset kotiväelleni."

9:62  Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taakseen, ole sovelias Jumalan valtakuntaan."

Chapter 10

10:1  Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän aikoi mennä.

10:2  Hän sanoi heille: "Korjattavaa satoa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.

10:3  Menkää; katso, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle.

10:4  Älkää ottako mukaanne kukkaroa, älkää laukkua, älkää sandaaleja, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.

10:5  Kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'

10:6  Jos siellä on rauhan lapsi, rauhanne on lepäävä hänen päällään, mutta jos ei ole, se palaa teille.

10:7  Pysykää talossa, syökää ja juokaa, mitä heillä on, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.

10:8  Mihin kaupunkiin tulettekin, jossa teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan,

10:9  parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.'

10:10  Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja sanokaa:

10:11  'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on tarttunut, pudistamme teille takaisin. Mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.'

10:12  Sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.

10:13  Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhkassa istuen muuttaneet mielensä.

10:14  Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän.

10:15  Sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan helvettiin sinun on astuttava alas.

10:16  Se, joka kuulee teitä, kuulee minua, ja se, joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta se, joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."

10:17  Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimessäsi."

10:18  Hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman.

10:19  Katso, olen antanut teille vallan tallata käärmeitä, skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.

10:20  Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

10:21  Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

10:22  Kaikki minun Isäni on uskonut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."

10:23  Hän kääntyi erikseen opetuslapsiinsa ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.

10:24  Sillä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä kuulette, eivätkä ole kuulleet."

10:25  Katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi koetellen häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?"

10:26  Hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Miten luet?"

10:27  Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

10:28  Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit. Tee se, niin olet elävä."

10:29  Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on lähimmäiseni?"

10:30  Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti, löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

10:31  Eräs pappi sattui kulkemaan sitä tietä, näki hänet ja meni ohi.

10:32  Samoin myös leeviläinen. Kun hän tuli paikalle ja näki hänet, hän meni ohi.

10:33  Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, hän armahti häntä.

10:34  Hän meni hänen luokseen, sitoi hänen haavansa, vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoivasi häntä.

10:35  Seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaaria, antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta muuta kuluu, sen palatessani sinulle maksan.'

10:36  Kuka näistä kolmesta mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"

10:37  Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin."

10:38  Heidän vaeltaessaan hän meni erääseen kylään. Eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.

10:39  Hänellä oli sisar, nimeltään Maria, joka asettui istumaan Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunteli hänen sanaansa.

10:40  Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa, tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän auttaisi minua."

10:41  Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, monista asioista huolehdit ja hätäilet,

10:42  mutta vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei oteta häneltä pois."

Chapter 11

11:1  Tapahtui, kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, että eräs hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, kuten Johanneskin opetti opetuslapsiaan."

11:2  Hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;

11:3  anna meille joka päivä jokapäiväinen leipämme;

11:4  ja anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta."

11:5  Hän sanoi heille: "[Olettakaamme:] jollakulla teistä on ystävä ja hän menee hänen luokseen keskellä yötä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,

11:6  sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä';

11:7  ja toinen vastaa sisältä ja sanoo: 'Älä vaivaa minua. Ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat kanssani vuoteessa. En voi nousta antamaan sinulle.'

11:8  Sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että on hänen ystävänsä, hän nousee kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.

11:9  Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

11:10  Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

11:11  Kuka teistä on sellainen isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,

11:12  tai joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin?

11:13  Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka tätä häneltä anovat!"

11:14  Hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä. Kun riivaaja oli lähtenyt, tapahtui, että mykkä mies puhui, ja kansa ihmetteli.

11:15  Mutta muutamat heistä sanoivat: "Beelsebulin, riivaajien päämiehen, kautta hän ajaa ulos riivaajia."

11:16  Toiset taas kiusasivat häntä ja pyysivät häneltä merkkiä taivaasta.

11:17  Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon päälle.

11:18  Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin kautta ajavan ulos riivaajia.

11:19  Mutta jos minä Beelsebulin kautta ajan ulos riivaajia, kenen kautta sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Sen tähden he tulevat olemaan teidän tuomarinne.

11:20  Mutta jos Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, onhan Jumalan valtakunta tullut teidän luoksenne.

11:21  Kun väkevä aseellisena vartioi kartanoaan, hänen omaisuutensa on turvassa.

11:22  Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päälleen ja voittaa hänet, hän ottaa häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin.

11:23  Se, joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja se, joka ei minun kanssani kokoa, hajottaa.

11:24  Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeskelee autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä, se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.'

11:25  Kun se tulee, se tapaa sen lakaistuna ja kaunistettuna.

11:26  Se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset."

11:27  Hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt."

11:28  Mutta hän sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen säilyttävät."

11:29  Kun kansaa yhä kokoontui, hän rupesi puhumaan: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.

11:30  Sillä niin kuin Joona tuli niiniveläisille merkiksi, Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle.

11:31  Etelän kuningatar on heräävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi. Hän näet tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enemmän kuin Salomo.

11:32  Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he muuttivat mielensä Joonan saarnasta, ja katso, tässä on enemmän kuin Joona.

11:33  Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä piiloon eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälle tulijat näkisivät valon.

11:34  Silmä on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Mutta jos se on viallinen, ruumiisikin on pimeä.

11:35  Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.

11:36  Jos siis koko ruumiisi on valoisa eikä osaksikaan pimeä, se on oleva kokonaan valoisa, niin kuin lampun valaistessa sinua loisteellaan."

11:37  Hänen sitä puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luokseen aamuaterialle. Hän meni sinne ja asettui aterioimaan.

11:38  Mutta kun fariseus näki, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa, hän ihmetteli.

11:39  Herra sanoi hänelle: "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä te olette täynnä ryöstöä ja pahuutta.

11:40  Te typerykset, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin?

11:41  Mutta antakaa almuksi se, mikä on sisällä. Katso, silloin kaikki on teille puhdasta.

11:42  Voi kuitenkin teitä, te fariseukset, kun annatte kymmenykset mintusta ja ruudasta ja kaikista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä tulee noudattaa eikä noitakaan hylätä.

11:43  Voi teitä, te fariseukset, kun rakastatte etummaista istuinta synagogissa ja tervehdyksiä toreilla!

11:44  Voi teitä, kun olette kuin merkittömät haudat, joiden päällä ihmiset kävelevät niistä tietämättä!"

11:45  Eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi hänelle: "Opettaja, kun noin puhut, loukkaat myös meitä."

11:46  Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!

11:47  Voi teitä, kun te rakennatte profeettojen hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet!

11:48  Olette siis isienne tekojen todistajia ja hyväksytte ne: sillä he tappoivat profeetat, ja rakennatte heille hautakammioita.

11:49  Sen tähden Jumalan Viisaus sanookin: 'Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja joitakuita heistä he tappavat ja toisia vainoavat,

11:50  että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettojen veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti,

11:51  aina Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä.' Niin, minä sanon teille, se tullaan vaatimaan tältä sukukunnalta.

11:52  Voi teitä, te lainoppineet, kun olette vieneet tiedon avaimen! Itse ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä olette estäneet."

11:53  Mutta kun hän puhui heille sellaista, kirjanoppineet ja fariseukset alkoivat ahdistaa häntä kovasti ja urkkia häneltä monia asioita,

11:54  vaanien, miten saisivat hänet päästämään suustaan jotakin, mistä voisivat syyttää häntä.

Chapter 12

12:1  Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he tallasivat toisiaan, hän ryhtyi puhumaan opetuslapsilleen: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on, tekopyhyyttä.

12:2  Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

12:3  Sen tähden, kaikki, mitä sanotte pimeässä, kuullaan valossa, ja mitä puhutte korvaan kammioissa, se julistetaan katoilta.

12:4  Mutta sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen lisäksi voi muuta tehdä,

12:5  vaan osoitan teille, ketä teidän on pelättävä: pelätkää häntä, jolla on valta tapettuaan syöstä helvettiin. Niin, sanon teille, häntä pelätkää.

12:6  Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole unohtanut yhtäkään niistä.

12:7  Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää pelätkö; olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

12:8  Mutta sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.

12:9  Mutta se, joka kieltää minut ihmisten edessä, kielletään Jumalan enkelien edessä.

12:10  Jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi. Mutta sille, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei anneta anteeksi.

12:11  Mutta kun he vievät teitä synagogien, hallitusten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tai mitä sanoisitte;

12:12  sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän tulee sanoa."

12:13  Eräs mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi perinnön kanssani."

12:14  Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on asettanut minut teille tuomariksi tai jakomieheksi?"

12:15  Hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa ahneutta, sillä ihminen ei elä siitä, että hänellä on paljon omaisuutta."

12:16  Hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.

12:17  Hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä teen, kun minulla ei ole, mihin kokoaisin satoni?'

12:18  Hän sanoi: 'Tämän teen: revin maahan aittani ja rakennan suuremmat, kokoan niihin koko satoni ja omaisuuteni

12:19  ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi: nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.'

12:20  Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten tulee se, minkä olet hankkinut?'

12:21  Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona."

12:22  Hän sanoi opetuslapsilleen: "Sen tähden sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.

12:23  Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet.

12:24  Katselkaa korppeja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole varastoa eikä aittaa, ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoisia te olette kuin linnut!

12:25  Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?

12:26  Jos siis ette voi sitäkään, mikä on vähintä, mitä murehditte muusta?

12:27  Katselkaa liljoja, kuinka ne kasvavat: eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin sanon teille: Salomo ei kaikessa loistossaan ollut vaatetettu kuin yksi niistä.

12:28  Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna heitetään uuniin, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!

12:29  Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä murehtiko.

12:30  Sillä näitä kaikkia maailman pakanat tavoittelevat, mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan,

12:31  vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin nämäkin teille annetaan.

12:32  Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

12:33  Myykää sitä, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin varas ei pääse ja missä koi ei turmele.

12:34  Sillä missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne.

12:35  Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa,

12:36  ja olkaa te niiden ihmisten kaltaisia, jotka herraansa odottavat, milloin hän palaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan avaisivat heti hänelle.

12:37  Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.

12:38  Jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaita ovat ne palvelijat.

12:39  Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan.

12:40  Olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee."

12:41  Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen vai myös kaikista muista?"

12:42  Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja viisas huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?

12:43  Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!

12:44  Totisesti sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

12:45  Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään, juomaan ja päihdyttämään itseään,

12:46  sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.

12:47  Sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmisteluja eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.

12:48  Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki sellaista, mikä ansaitsee lyöntejä, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

12:49  Tulta olen tullut heittämään maan päälle. Kuinka tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt!

12:50  Mutta minut on kasteella kastettava, ja kuinka olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!

12:51  Luuletteko, että olen tullut tuomaan rauhan maan päälle? Ei, sanon teille, vaan eripuran.

12:52  Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,

12:53  isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtään vastaan ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiaan vastaan."

12:54  Hän sanoi myös kansalle: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin.

12:55  Kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin.

12:56  Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon osaatte arvioida, mutta kuinka ette arvioi tätä aikaa?

12:57  Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä on oikein?

12:58  Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, tee matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa eroon, ettei hän raahaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankeuteen.

12:59  Sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen kuin olet maksanut viimeisenkin rovon."

Chapter 13

13:1  Samaan aikaan oli paikalle tullut muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.

13:2  Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisempiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska he kärsivät tämän?

13:3  Eivät, sanon teille, mutta ellette muuta mieltänne, samoin te kaikki hukutte.

13:4  Tai ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päälleen, luuletteko, että he olivat syyllisempiä kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa?

13:5  Eivät, sanon teille, mutta ellette muuta mieltänne, samoin te kaikki hukutte."

13:6  Hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään siitä hedelmää, mutta ei löytänyt.

13:7  Hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois! Miksi se vielä laihduttaa maata?'

13:8  Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi. Sillä aikaa muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä.

13:9  Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää, mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'"

13:10  Hän oli opettamassa eräässä synagogassa sapattina.

13:11  Katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta. Hän oli kumarassa eikä voinut suoristaa itseään.

13:12  Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi hänelle: "Nainen, olet päässyt heikkoudestasi",

13:13  ja pani kätensä hänen päälleen. Heti nainen oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa.

13:14  Mutta synagogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi päivää on, joina tulee tehdä työtä. Tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä."

13:15  Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Sinä tekopyhä, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiaan seimestä ja vie sitä juomaan?

13:16  Tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"

13:17  Hänen näin sanoessaan kaikki hänen vastustajansa häpesivät, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niistä valtavista teoista, joita hän teki.

13:18  Hän sanoi: "Minkä kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin sen vertaan?

13:19  Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi puutarhaansa. Se kasvoi, ja siitä tuli puu, ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille."

13:20  Taas hän sanoi: "Mihin vertaan Jumalan valtakunnan?

13:21  Se on hapatteen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen vehnäjauhoja, kunnes kaikki happani."

13:22  Hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti kulkien Jerusalemia kohti.

13:23  Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Hän sanoi heille:

13:24  "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta portista, sillä monet, sanon teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.

13:25  Sen jälkeen kun perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', hän vastaa ja sanoo teille: 'En tunne teitä enkä tiedä, mistä olette.'

13:26  Silloin alatte sanoa: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.'

13:27  Mutta hän lausuu: 'Sanon teille: en tiedä, mistä olette. Menkää pois luotani, kaikki vääryyden tekijät.'

13:28  Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettojen olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.

13:29  Tulijoita saapuu idästä ja lännestä sekä pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioivat Jumalan valtakunnassa.

13:30  Katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi."

13:31  Samalla hetkellä tuli hänen luokseen muutamia fariseuksia, ja he sanoivat hänelle: "Lähde ja mene täältä pois, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut."

13:32  Hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä tulen määränpäähän.'

13:33  Kuitenkin minun pitää vaeltaa tänään, huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa.

13:34  Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat lähetetyt luoksesi, kuinka usein olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta [te] ette ole tahtoneet.

13:35  Katso, 'teidän huoneenne jää autioksi.' Mutta sanon teille: ette näe minua, ennen kuin tulee se aika, jolloin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'"

Chapter 14

14:1  Tapahtui, että kun hän tuli sapattina erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, he pitivät häntä silmällä.

14:2  Katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään.

14:3  Jeesus alkoi puhua lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina?" Mutta he olivat vaiti.

14:4  Hän tarttui häneen, paransi hänet ja laski menemään.

14:5  Hän sanoi heille: "Jos joltakulta teistä putoaa aasi tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?"

14:6  Mutta he eivät kyenneet vastaamaan tähän.

14:7  Huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille:

14:8  "Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut sinua arvollisemman,

14:9  niin se, joka on sinut ja hänet kutsunut, tulee ja sanoo sinulle: 'Anna tälle sija', ja sinun on häveten siirryttävä viimeiselle paikalle.

14:10  Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja se, joka on sinut kutsunut, sanoo sinulle sisään tullessaan: 'Ystäväni, astu ylemmäksi.' Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä.

14:11  Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja se, joka itsensä alentaa, ylennetään."

14:12  Mutta hän sanoi myös sille, joka oli hänet kutsunut: "Kun laitat lounaan tai illallisen, älä kutsu ystäviäsi, veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja saisit korvauksen.

14:13  Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita;

14:14  niin olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle, sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa."

14:15  Tämän kuullessaan eräs pöytävieraista sanoi hänelle: "Autuas se, joka aterioi Jumalan valtakunnassa!"

14:16  Hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.

14:17  Illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmista.'

14:18  Mutta he alkoivat kaikki yksimielisesti estellä. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä.'

14:19  Toinen sanoi: 'Ostin viisi paria härkiä ja menen niitä kokeilemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä.'

14:20  Vielä toinen sanoi: 'Otin vaimon enkä sen tähden voi tulla.'

14:21  Palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle.'

14:22  Palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa.'

14:23  Herra sanoi palvelijalle: 'Mene kiireen vilkkaa teille ja kujille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että taloni täyttyisi;

14:24  sillä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, maista illallistani.'"

14:25  Hänen mukanaan kulki paljon kansaa, ja hän kääntyi ja sanoi heille:

14:26  "Jos joku tulee luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.

14:27  Se, joka ei kanna ristiään ja seuraa minua, ei voi olla minun opetuslapseni.

14:28  Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa rakentaa se valmiiksi,

14:29  etteivät, kun hän on laskenut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, alkaisi pilkata häntä

14:30  sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?

14:31  Tai jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja neuvottele, voiko hän kymmenellä tuhannella kohdata sen, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella?

14:32  Ellei voi, hän toisen vielä ollessa kaukana lähettää hänen luokseen lähettilään pyytämään rauhaa.

14:33  Niin ei myöskään teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

14:34  Suola on hyvä, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?

14:35  Se ei kelpaa maahan eikä lannaksi; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!"

Chapter 15

15:1  Kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen luokseen kuulemaan häntä.

15:2  Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."

15:3  Hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:

15:4  "Kuka teistä, jolla on sata lammasta, ja joka kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen?

15:5  Löydettyään hän panee sen hartioilleen iloiten.

15:6  Kun hän tulee kotiin, hän kutsuu kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin kadonneen lampaani.'

15:7  Sanon teille: niin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse mielenmuutosta.

15:8  Tai jos jollakulla naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi tarkasti, kunnes sen löytää?

15:9  Löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin rahan, jonka olin kadottanut.'

15:10  Niin myös, sanon teille, Jumalan enkeleillä on ilo yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä."

15:11  Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

15:12  Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, mikä minulle on tuleva.' Hän jakoi heille omaisuutensa.

15:13  Eikä kulunut montakaan päivää, kun nuorempi poika kokosi kaiken omansa, matkusti pois kaukaiseen maahan ja hävitti siellä omaisuutensa eläen irstaasti.

15:14  Mutta kun hän oli kaiken tuhlannut, koko siihen maahan tuli kova nälkä, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

15:15  Hän meni palvelukseen eräälle sen maan kansalaiselle, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

15:16  Hän halusi täyttää vatsansa niillä paloilla, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle niitä.

15:17  Hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella isäni palkkalaisella on leipää yllin kyllin, mutta minä kärsin täällä nälkää!

15:18  Nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

15:19  enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

15:20  Hän nousi ja meni isänsä luo. Mutta kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet, sääli häntä, juoksi häntä vastaan, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä rakkaasti.

15:21  Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua pojaksesi kutsutaan.'

15:22  Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja sandaalit hänen jalkaansa;

15:23  ja noutakaa syöttövasikka ja teurastakaa, ja syökäämme ja iloitkaamme,

15:24  sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he iloitsivat.

15:25  Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Kun hän tuli ja lähestyi kotia, hän kuuli laulun ja karkelon.

15:26  Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.

15:27  Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'

15:28  Hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle, mutta hänen isänsä tuli ulos ja kutsui häntä sisään.

15:29  Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta olen palvellut sinua enkä ole milloinkaan lyönyt laimin käskyäsi, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut kiliäkään pitääkseni iloa ystävieni kanssa.

15:30  Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut omaisuutesi porttojen kanssa, hänelle sinä teurastit syöttövasikan.'

15:31  Hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina luonani ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.

15:32  Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"

Chapter 16

16:1  Mutta hän puhui myös opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttaan.

16:2  Hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Mitä kuulenkaan sinusta? Tee tili taloudenhoidosta, sillä et voi enää hallita taloani.

16:3  Huoneenhaltija sanoi mielessään: 'Mitä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois taloudenhoidon? Kaivaa en jaksa, kerjäämistä häpeän.

16:4  Tiedän, mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois taloudenhoidosta.'

16:5  Hän kutsui luokseen jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: 'Paljonko olet velkaa herralleni?'

16:6  Tämä sanoi: 'Sata astiaa öljyä.' Hän sanoi hänelle: 'Ota velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymmentä.'

16:7  Hän sanoi toiselle: 'Entä sinä, paljonko olet velkaa?' Tämä sanoi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Hän sanoi hänelle: 'Ota velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymmentä.'

16:8  Herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä, että hän oli menetellyt ovelasti. Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset.

16:9  Sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.

16:10  Se, joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja se, joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.

16:11  Jos siis ette ole olleet uskollisia väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä on oikeaa?

16:12  Jos ette ole olleet uskollisia siinä, mikä on toisen omaa, kuka teille antaa sitä, mikä on teidän omaanne?

16:13  Kukaan palvelija ei voi palvella kahta herraa, sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, tai tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa."

16:14  Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.

16:15  Hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä. Mutta Jumala tuntee teidän sydämenne, sillä se, mikä ihmisten kesken on korkeaa, on Jumalan edessä kauhistus.

16:16  Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti. Siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.

16:17  Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.

16:18  Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin, ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.

16:19  Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.

16:20  Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen porttinsa luona täynnä paiseita

16:21  ja halusi ravita itseään niillä muruilla, joita putosi rikkaan pöydältä, ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.

16:22  Tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.

16:23  Kun hän nosti silmänsä helvetissä tuskissa ollessaan, hän näki kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

16:24  Hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'

16:25  Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus puolestaan sai pahaa, mutta nyt hän saa täällä lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.

16:26  Kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri kuilu, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'

16:27  Hän sanoi: 'Niin rukoilen siis sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon

16:28  – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.'

16:29  Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.'

16:30  Hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän luokseen, he muuttaisivat mielensä.'

16:31  Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"

Chapter 17

17:1  Mutta opetuslapsilleen hän sanoi: "Mahdotonta on viettelysten jäädä tulematta, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!

17:2  Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.

17:3  Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.

17:4  Jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy puoleesi ja sanoo: 'Kadun', niin anna hänelle anteeksi."

17:5  Apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa."

17:6  Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, niin sanoisitte tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä.

17:7  Jos jollakulla teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'?

17:8  Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kun syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'?

17:9  Eihän hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Mielestäni ei.

17:10  Myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'"

17:11  Tapahtui hänen ollessaan matkalla Jerusalemiin, että hän kulki Samarian ja Galilean välistä.

17:12  Hänen mennessään erääseen kylään tuli häntä vastaan kymmenen spitaalista miestä, jotka seisahtuivat kauemmaksi.

17:13  He korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"

17:14  Heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Heidän mennessään tapahtui, että he puhdistuivat.

17:15  Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin, ylisti Jumalaa suurella äänellä,

17:16  lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä, ja mies oli samarialainen.

17:17  Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat?

17:18  Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet antamaan ylistyksen Jumalalle, kuin tämä muukalainen?"

17:19  Hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."

17:20  Fariseusten kysyessä häneltä milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, hän vastasi heille ja sanoi: "Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla,

17:21  eikä sanota: 'Katso, täällä se on', tai: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä."

17:22  Hän sanoi opetuslapsilleen: "Tulee aika, jolloin te haluaisitte nähdä edes yhden Ihmisen Pojan päivän, mutta ette näe.

17:23  Teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso, täällä!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä.

17:24  Sillä niin kuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänään oleva.

17:25  Mutta sitä ennen pitää hänen kärsiä paljon ja joutua tämän sukupolven hylkäämäksi.

17:26  Samoin kuin kävi Nooan päivinä, käy myös Ihmisen Pojan päivinä:

17:27  he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.

17:28  Samoin kuin tapahtui Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat,

17:29  mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja rikkiä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki.

17:30  Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

17:31  Sinä päivänä älköön se, joka on katolla ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan. Älköön myöskään se, joka on pellolla, palatko takaisin.

17:32  Muistakaa Lootin vaimoa!

17:33  Se, joka yrittää pelastaa sielunsa, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa sen, pelastaa sen elämään.

17:34  Sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella: toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.

17:35  Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään."

17:36  Kaksi on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään.

17:37  He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Missä, Herra?" Hän sanoi heille: "Missä on ruumis, sinne myös korppikotkat kokoontuvat."

Chapter 18

18:1  Hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.

18:2  Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ketään ihmistä.

18:3  Siinä kaupungissa oli naisleski, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'

18:4  Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

18:5  kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tule ja lyö minua kasvoihin.'"

18:6  Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

18:7  Eikö Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, jotka huutavat häntä avuksi yötä päivää, ja olisi pitkämielinen heitä kohtaan?

18:8  Sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"

18:9  Hän puhui vielä tämän vertauksen muutamille, jotka luottivat itseensä luullen olevansa vanhurskaita, ja halveksivat muita:

18:10  "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

18:11  Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, kiitän sinua, etten ole kuin muut ihmiset, rosvot, vääryyden harjoittajat, huorintekijät enkä myöskään kuin tuo publikaani.

18:12  Paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikista tuloistani.'

18:13  Mutta publikaani seisoi takana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle, syntiselle, leppynyt.'

18:14  Sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskautettuna, mutta se toinen ei; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

18:15  He kantoivat hänen luokseen pieniäkin lapsia, että hän koskisi heihin, mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.

18:16  Mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta.

18:17  Totisesti sanon teille: se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa kuin lapsi, ei mene sinne sisälle."

18:18  Eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että iankaikkisen elämän perisin?"

18:19  Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.

18:20  Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'"

18:21  Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti."

18:22  Kun Jeesus sen kuuli, hän sanoi hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua."

18:23  Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli erittäin rikas.

18:24  Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, hän sanoi: "Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on rikkautta, päästä Jumalan valtakuntaan!

18:25  Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

18:26  Ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"

18:27  Mutta hän sanoi: "Se, mikä on ihmisille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."

18:28  Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua."

18:29  Hän sanoi heille: "Totisesti sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta, vaimosta, veljistä, vanhemmista tai lapsista,

18:30  ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää."

18:31  Hän otti luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettojen kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.

18:32  Sillä hänet annetaan pakanoiden käsiin, ja häntä pilkataan, häväistään ja syljetään.

18:33  Ruoskittuaan he tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös."

18:34  Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä salattu eivätkä he käsittäneet, mitä sanottiin.

18:35  Hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.

18:36  Kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.

18:37  He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohi.

18:38  Hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"

18:39  Edellä kulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"

18:40  Silloin Jeesus pysähtyi ja käski taluttaa hänet luokseen. Hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:

18:41  "Mitä tahdot, että sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen."

18:42  Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi takaisin. Uskosi on sinut pelastanut."

18:43  Heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.

Chapter 19

19:1  Hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi.

19:2  Katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja rikas.

19:3  Hän yritti nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, sillä hän oli pienikokoinen.

19:4  Hän juoksi edelle ja nousi viikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkemassa siitä ohi.

19:5  Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää tulla kotiisi."

19:6  Hän tuli nopeasti alas ja otti hänet vastaan iloiten.

19:7  Sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luo hän meni majailemaan."

19:8  Mutta Sakkeus pysähtyi ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, annan nelinkertaisesti takaisin."

19:9  Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;

19:10  sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut."

19:11  Heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia, ja he luulivat, että Jumalan valtakunta ilmestyy aivan pian.

19:12  Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan ottaakseen itselleen kuninkuuden ja sitten palatakseen.

19:13  Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen miinaa ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes tulen.'

19:14  Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo häntä kuninkaaksemme.'

19:15  Tapahtui, kun hän oli palannut takaisin ja ottanut kuninkuuden, että hän kutsui eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut hopearahat tietääkseen, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.

19:16  Ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun miinasi on tuottanut kymmenen miinaa.'

19:17  Hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska olet ollut uskollinen vähimmässä, olkoon sinulla valta hallita kymmentä kaupunkia.'

19:18  Tuli toinen ja sanoi: 'Herra, sinun miinasi on tuottanut viisi miinaa.'

19:19  Niin hän sanoi tällekin: 'Hallitse sinä viittä kaupunkia.'

19:20  Sitten tuli eräs toinen ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun miinasi, jota olen säilyttänyt liinassa.

19:21  Sillä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja korjaat satoa siitä, mitä et ole kylvänyt.'

19:22  Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja korjaan satoa siitä, mitä en ole kylvänyt.

19:23  Miksi et siis antanut hopearahaani rahanvaihtajan pöytään, että tultuani olisin saanut sen korkoineen?'

19:24  Hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa miina häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen miinaa.'

19:25  – He sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen miinaa.' –

19:26  'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

19:27  Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen, tuokaa tänne ja teurastakaa edessäni.'"

19:28  Tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.

19:29  Tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jonka nimenä on Öljymäki, että hän lähetti kaksi opetuslastaan

19:30  sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, sinne tullessanne löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei ole vielä istunut yksikään ihminen. Päästäkää se ja tuokaa.

19:31  Jos joku kysyy teiltä: 'Miksi päästätte sen?' sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä.'"

19:32  Lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut.

19:33  Heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi päästätte varsan?"

19:34  He sanoivat: "Herra tarvitsee sitä."

19:35  He veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät viittansa varsan selkään ja asettivat Jeesuksen niiden päälle.

19:36  Hänen kulkiessaan kansa levitti viittansa tielle.

19:37  Kun hän jo oli lähellä laskeutuen Öljymäeltä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten kiittää Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet,

19:38  sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"

19:39  Muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi."

19:40  Mutta hän vastasi ja sanoi: "Sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, kivet huutaisivat."

19:41  Kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän itki sitä

19:42  ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mitä rauhaasi kuuluu! Mutta nyt se on silmiltäsi salattu.

19:43  Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut saartavat vallilla ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;

19:44  ja he kukistavat sinut maan tasalle ja lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden ettet tuntenut tilintekosi aikaa."

19:45  Hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ja ostajia ulos

19:46  ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."

19:47  Hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset etsivät, miten saisivat hänet surmatuksi,

19:48  mutta eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.

Chapter 20

20:1  Tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin

20:2  ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä valtuudella näitä teet, tai kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?"

20:3  Hän vastasi ja sanoi heille: "Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Sanokaa minulle:

20:4  oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?"

20:5  He neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

20:6  Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta."

20:7  He vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli.

20:8  Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla näitä teen."

20:9  Hän rupesi puhumaan kansalle tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa.

20:10  Mutta satoaikana hän lähetti palvelijan viinitarhurien luo, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä, mutta viinitarhurit löivät häntä ja lähettivät tyhjänä pois.

20:11  Hän lähetti vielä toisen palvelijan, mutta hänetkin he pieksivät, häpäisivät ja lähettivät tyhjänä pois.

20:12  Sen jälkeen hän lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tätäkin he haavoittivat ja heittivät hänet ulos.

20:13  Viinitarhan isäntä sanoi: 'Mitä teen? Lähetän rakkaan poikani. Häntä he kaiketi kavahtavat.'

20:14  Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: 'Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme.'

20:15  He heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan isäntä tekee heille?

20:16  Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Sen kuullessaan he sanoivat: "Pois se!"

20:17  Mutta hän katsoi heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä, mikä on kirjoitettu: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi'?

20:18  Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."

20:19  Kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat käydä häneen käsiksi sillä hetkellä. Mutta he pelkäsivät kansaa, sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut vertauksen heistä.

20:20  He pitivät häntä silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyneitä urkkijoita saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran valtaan.

20:21  He kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, tiedämme, että puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.

20:22  Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai ei?"

20:23  Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua?

20:24  Näyttäkää minulle denaari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin."

20:25  Hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on."

20:26  Eivätkä he kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä ja ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat.

20:27  Muutamia saddukeuksia astui esiin, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä

20:28  sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakulta kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen.'

20:29  Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsettomana.

20:30  Niin toinen otti sen vaimon,

20:31  ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia.

20:32  Lopulta he kaikki kuolivat ja niin myös vaimo.

20:33  Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa tulee vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut."

20:34  Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle.

20:35  Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään tuohon maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle.

20:36  Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.

20:37  Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut puhuessaan orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi.

20:38  Mutta Jumala ei ole kuolleiden, vaan elävien Jumala; sillä kaikki elävät hänelle."

20:39  Muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, hyvin sanoit."

20:40  Eivätkä he enää rohjenneet kysyä häneltä mitään.

20:41  Hän sanoi heille: "Kuinka he sanovat, että Kristus on Daavidin poika?

20:42  Sanoohan Daavid itse Psalmien kirjassa: 'Herra sanoi Herralleni: Istu oikealle puolelleni,

20:43  kunnes panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.'

20:44  Daavid siis kutsuu häntä Herraksi. Miten hän on hänen poikansa?"

20:45  Kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsilleen:

20:46  "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka tahtovat kulkea pitkissä viitoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla, etumaisia istuimia synagogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,

20:47  noita, jotka syövät leskien talot ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia. He saavat sitä kovemman tuomion."

Chapter 21

21:1  Hän katseli ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun.

21:2  Hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa.

21:3  Hän sanoi: "Totisesti sanon teille: tämä köyhä leski pani kaikkein eniten.

21:4  Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mitä hänellä oli."

21:5  Kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja esille pannuilla lahjoilla kaunistettu, hän sanoi:

21:6  "Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei jää kiveä kiven päälle, maahan hajottamatta."

21:7  He kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, milloin tämä sitten tapahtuu? Mikä on oleva merkki siitä, kun se tulee tapahtumaan?"

21:8  Hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen', ja: 'Aika on lähellä.' Mutta älkää menkö heidän perässään.

21:9  Kun kuulette sodista ja kapinoista, älkää pelästykö. Sillä näiden täytyy ensin tapahtua, mutta se ei ole heti loppu."

21:10  Hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,

21:11  ja tulee paikoin suuria maanjäristyksiä, ruttoa ja nälänhätää, ja on oleva pelottavia näkyjä ja taivaalta tulevia suuria merkkejä.

21:12  Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi, vainoavat teitä, luovuttavat teitä synagogiin ja vankiloihin ja vievät teitä kuningasten ja hallitsijoiden eteen minun nimeni tähden.

21:13  Mutta näin te joudutte todistamaan.

21:14  Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten vastaatte puolestanne.

21:15  Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan ei yksikään teidän vastustajistanne kykene asettumaan tai väittämään.

21:16  Myös vanhemmat, veljet, sukulaiset ja ystävät antavat teitä alttiiksi, muutamia teistä tapetaan,

21:17  ja olette kaikkien vihaamia minun nimeni tähden.

21:18  Mutta hiuskarvakaan ei katoa päästänne.

21:19  Kestäväisyydellänne saatte omaksenne elämän.

21:20  Mutta kun näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.

21:21  Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ne, jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja ne, jotka ovat maalla, älkööt menkö kaupunkiin.

21:22  Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä on kirjoitettu.

21:23  Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa kohtaan.

21:24  Heitä kaatuu miekan terään, heitä viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanoiden tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

21:25  On oleva merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo meren aaltoillessa.

21:26  Ihmisiä menehtyy heidän pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.

21:27  Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suuressa voimassa ja kirkkaudessa.

21:28  Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."

21:29  Hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.

21:30  Kun ne jo puhkeavat lehteen, siitä näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä on jo lähellä.

21:31  Samoin myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.

21:32  Totisesti sanon teille: tämä sukukunta ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.

21:33  Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

21:34  Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eivätkä elatuksen murheet, että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta

21:35  kuin ansa; sillä se saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.

21:36  Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pakenemaan tätä kaikkea, mikä on tuleva, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."

21:37  Hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota sanotaan Öljymäeksi.

21:38  Kaikki kansa tuli varhain hänen luokseen pyhäkköön kuulemaan häntä.

Chapter 22

22:1  Mutta happamattoman leivän juhla, jota sanotaan pääsiäiseksi, oli lähellä.

22:2  Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa.

22:3  Saatana meni Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.

22:4  Tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän kavaltaisi hänet heille.

22:5  He ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa.

22:6  Hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille kansan tietämättä.

22:7  Tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas tulee teurastaa.

22:8  Hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme."

22:9  He kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?"

22:10  Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa. Seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,

22:11  ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?'

22:12  Hän näyttää teille suuren, aterioiville kalustetun huoneen yläkerrassa. Sinne valmistakaa!"

22:13  He menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.

22:14  Kun hetki tuli, hän asettui aterialle ja apostolit hänen kanssaan.

22:15  Hän sanoi heille: "Olen hartaasti halunnut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne ennen kärsimystäni,

22:16  sillä sanon teille, etten sitä enää syö, ennen kuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa."

22:17  Hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.

22:18  Sillä sanon teille: tästedes en juo viinipuun antia, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee."

22:19  Hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."

22:20  Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.

22:21  Mutta, katso, kavaltajani käsi on kanssani pöydällä.

22:22  Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, kuten on säädetty, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!"

22:23  He rupesivat keskenään kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka sen tekee.

22:24  Mutta heidän välilleen syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.

22:25  Hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat hallitsevat niitä herroina, ja niiden vallanpitäjiä sanotaan hyväntekijöiksi.

22:26  Mutta älkää te niin, vaan se, joka teidän keskuudessanne on suurin, olkoon kuin nuorin, ja johtaja kuin se, joka palvelee.

22:27  Sillä kumpi on suurempi, se, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.

22:28  Mutta te olette pysyneet minun kanssani kiusauksissani,

22:29  ja minä säädän teille, niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt, valtakunnan,

22:30  että syötte ja juotte minun pöydässäni valtakunnassani, istutte valtaistuimilla ja tuomitsette Israelin kahtatoista sukukuntaa.

22:31  Simon, Simon, katso, saatana on pyrkinyt seulomaan teitä kuin vehnänjyviä;

22:32  mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi lakkaisi. Kun sinä kerran palaat, vahvista veljiäsi."

22:33  Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi olen valmis menemään sekä vankilaan että kuolemaan."

22:34  Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennen kuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minut."

22:35  Hän sanoi heille: "Kun lähetin teidät ilman rahakukkaroa, laukkua ja sandaaleja, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään."

22:36  Hän sanoi heille: "Mutta nyt, se, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Se, jolla ei ole, myyköön viittansa ja ostakoon miekan.

22:37  Sillä sanon teille, että minussa pitää käydä toteen tämän, mikä on kirjoitettu: 'Hänet luettiin ryövärien joukkoon.' Sillä se, mikä minusta on sanottu, täyttyy nyt."

22:38  He sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa." Mutta hän vastasi heille: "Riittää."

22:39  Hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

22:40  Tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

22:41  Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili

22:42  sanoen: "Isä, jos tahdot, ota pois minulta tämä malja. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun."

22:43  Hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.

22:44  Kun hän oli suuressa tuskassa, hän rukoili yhä hartaammin. Ja hänen hikensä putosi maahan veripisaroina.

22:45  Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät murheen tähden nukkumasta.

22:46  Hän sanoi heille: "Miksi nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

22:47  Katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Hän tuli Jeesuksen luo tervehtimään häntä suudelmalla.

22:48  Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suudelmallako sinä Ihmisen Pojan kavallat?"

22:49  Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: "Herra, iskemmekö miekalla?"

22:50  Eräs heistä iski ylipapin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.

22:51  Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin." Hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.

22:52  Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja temppelivartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niin kuin ryöväriä vastaan olette lähteneet miekkojen ja seipäitten kanssa.

22:53  Olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta."

22:54  He ottivat hänet kiinni, kuljettivat pois ja veivät hänet ylipapin taloon, mutta Pietari seurasi etäältä.

22:55  He sytyttivät tulen keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.

22:56  Eräs palvelustyttö nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katsoi häneen ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan."

22:57  Mutta hän kielsi hänet sanoen: "Nainen, en tunne häntä."

22:58  Hetken kuluttua hänet näki toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi heistä." Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole."

22:59  Noin tunnin kuluttua vakuutti vielä eräs toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin."

22:60  Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ymmärrä, mitä sanot." Samassa hänen vielä puhuessaan lauloi kukko.

22:61  Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kiellät minut kolmesti."

22:62  Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.

22:63  Miehet, jotka pitivät Jeesuksesta kiinni, pilkkasivat häntä ja löivät häntä.

22:64  He peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: "Profetoi, kuka sinua löi!"

22:65  Paljon muitakin herjauksia he puhuivat häntä vastaan.

22:66  Päivän koittaessa kansan vanhimmat, ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet Neuvostonsa eteen

22:67  ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, sano se meille." Hän vastasi heille: "Jos teille sanon, ette usko;

22:68  ja jos kysyn, ette vastaa tai vapauta minua.

22:69  Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella."

22:70  He kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Te sen sanotte, että Minä olen."

22:71  He sanoivat: "Mitä todistusta enää tarvitsemme? Sillä olemme itse kuulleet sen hänen omasta suustaan."

Chapter 23

23:1  He, koko joukko, nousivat ja veivät hänet Pilatuksen eteen.

23:2  He alkoivat syyttää häntä sanoen: "Olemme havainneet tämän villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi."

23:3  Pilatus kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Hän vastasi hänelle ja sanoi: "Sinä sen sanot."

23:4  Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: "En löydä mitään syytä tästä miehestä."

23:5  Mutta he ahdistivat yhä enemmän ja sanoivat: "Hän yllyttää kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta alkaen tänne asti."

23:6  Mutta kun Pilatus kuuli mainittavan Galilean, hän kysyi, oliko mies galilealainen.

23:7  Saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallintoalueelta hän lähetti hänet Herodeksen eteen, joka hänkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.

23:8  Kun Herodes näki Jeesuksen, hän ilahtui suuresti. Hän oli näet jo kauan aikaa halunnut nähdä hänet, koska oli kuullut hänestä, ja toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin merkin.

23:9  Hän teki Jeesukselle monia kysymyksiä, mutta tämä ei vastannut hänelle mitään.

23:10  Ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja syyttivät häntä kiivaasti.

23:11  Mutta Herodes joukkoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä. Puettuaan hänet loistavaan pukuun hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen.

23:12  Herodes ja Pilatus ystävystyivät sinä päivänä keskenään. He olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä.

23:13  Pilatus kutsui kokoon ylipapit, hallitusmiehet ja kansan

23:14  ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan yllyttäjänä. Katso, minä olen teidän läsnä ollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte,

23:15  eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman.

23:16  Kuritettuani häntä siis hänet päästän."

23:17  Mutta hänen piti kunakin juhlana päästää vapaaksi yksi.

23:18  He huusivat kaikki yhdessä sanoen: "Vie tämä pois, mutta päästä meille Barabbas!"

23:19  Tämä oli heitetty vankilaan kaupungissa tehdystä kapinasta sekä murhasta.

23:20  Pilatus puhui taas heille, koska hän tahtoi vapauttaa Jeesuksen.

23:21  Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!"

23:22  Hän puhui heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani häntä siis hänet päästän."

23:23  Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi, ja heidän ja ylipappien huudot pääsivät voitolle.

23:24  Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi.

23:25  Hän päästi heille irti sen, joka oli heitetty vankilaan kapinasta ja murhasta ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen hän luovutti heidän tahtoonsa.

23:26  Viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin, erään kyreneläisen, joka tuli pellolta, ja panivat ristin hänen kannettavakseen Jeesuksen jäljessä.

23:27  Häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä.

23:28  Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.

23:29  Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet.'

23:30  Silloin aletaan sanoa vuorille: 'Langetkaa päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.'

23:31  Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä kuivalle tapahtuu?"

23:32  Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.

23:33  Kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.

23:34  Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." He jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa.

23:35  Kansa seisoi ja katseli. Hallitusmiehetkin ivasivat häntä heidän kanssaan ja sanoivat: "Muita hän on auttanut. Auttakoon itseään, jos hän on Kristus, Jumalan valittu."

23:36  Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luokseen ja tarjosivat hänelle hapanviiniä

23:37  ja sanoivat: "Jos sinä olet juutalaisten kuningas, pelasta itsesi."

23:38  Hänen päänsä päällä oli myös kreikkalaisin, roomalaisin ja heprealaisin kirjaimin kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas."

23:39  Toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Jos olet Kristus, pelasta itsesi ja meidät."

23:40  Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?

23:41  Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä saamme, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei ole tehnyt mitään pahaa."

23:42  Hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."

23:43  Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun olla minun kanssani paratiisissa."

23:44  Oli jo noin kuudes tunti. Yli koko maan tuli pimeys, jota kesti yhdeksänteen tuntiin,

23:45  sillä aurinko oli pimentynyt. Temppelin esirippu repesi keskeltä,

23:46  ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi annan henkeni." Sen sanottuaan hän antoi henkensä.

23:47  Mutta kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän kunnioitti Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, tämä oli vanhurskas mies."

23:48  Kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan, näkivät, mitä tapahtui, he löivät rintaansa ja palasivat kukin kotiinsa.

23:49  Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taaempana, myös naiset, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta, ja katselivat tätä.

23:50  Katso, oli Neuvoston jäsen, nimeltä Joosef, hyvä ja vanhurskas mies, joka ei antanut suostumustaan heidän päätökselleen ja teolleen.

23:51  Tämä oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta, ja hän odotti Jumalan valtakuntaa.

23:52  Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.

23:53  Otettuaan sen alas hän kääri sen pellavavaatteeseen ja pani sen hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei ollut vielä pantu ketään.

23:54  Silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan.

23:55  Mutta naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa pantiin sinne.

23:56  Palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.

Chapter 24

24:1  Mutta viikon ensimmäisenä päivänä he ja eräitä muita naisia tuli hyvin varhain haudalle tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.

24:2  He huomasivat kiven vieritetyksi pois haudalta.

24:3  He menivät sisälle, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.

24:4  Tapahtui, että kun he olivat tästä ymmällä, katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.

24:5  He pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan. Miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?

24:6  Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,

24:7  sanoen: 'Ihmisen Poika pitää antaa syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulita ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.'"

24:8  He muistivat hänen sanansa.

24:9  Ja he palasivat haudalta ja ilmoittivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille.

24:10  Ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena, Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, sekä muut naiset heidän kanssaan.

24:11  Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.

24:12  Mutta Pietari nousi, juoksi haudalle ja kun hän kurkisti sisään, hän näki siellä olevan ainoastaan käärinliinat. Hän meni pois ihmetellen mielessään, mitä oli tapahtunut.

24:13  Katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus-nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen stadionin päässä Jerusalemista.

24:14  He keskustelivat kaikesta tästä, mitä oli tapahtunut.

24:15  Heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja liittyi kulkemaan heidän kanssaan.

24:16  Mutta heidän silmänsä olivat estetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.

24:17  Hän sanoi heille: "Mistä te kävellessänne puhutte keskenänne ja miksi olette murheellisia?"

24:18  Toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"

24:19  Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,

24:20  kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.

24:21  Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kun nämä tapahtuivat.

24:22  Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He menivät aamulla varhain haudalle

24:23  eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.

24:24  Muutamat niistä, jotka olivat kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet."

24:25  Hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaiken sen, minkä profeetat ovat puhuneet!

24:26  Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja menemän kirkkauteensa?"

24:27  Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa Kirjoituksissa sanottu.

24:28  Kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli kulkevinaan edemmäksi.

24:29  Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää luoksemme, sillä on jo ilta ja päivä on jo laskenut." Hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.

24:30  Tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.

24:31  Heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet, ja hän katosi heidän näkyvistään.

24:32  He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja avasi meille Kirjoitukset?"

24:33  He nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssaan.

24:34  He sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille."

24:35  He kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat tunteneet hänet, kun hän mursi leivän.

24:36  Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"

24:37  Heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.

24:38  Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia sydämiinne?

24:39  Katsokaa käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse [tässä] olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan."

24:40  Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.

24:41  Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, hän sanoi heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?"

24:42  He antoivat hänelle palan paistettua kalaa.

24:43  Hän otti sen ja söi heidän nähtensä.

24:44  Hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, jotka puhuin teille ollessani vielä kanssanne, että kaiken pitää käydä toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen Laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa."

24:45  Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään Kirjoitukset.

24:46  Hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, ja näin Kristuksen piti kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista,

24:47  ja että mielenmuutosta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille alkaen Jerusalemista.

24:48  Te olette tämän todistajat.

24:49  Katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut. Mutta te pysykää tässä kaupungissa, Jerusalemissa, kunnes päällenne puetaan voima korkeudesta."

24:50  Hän vei heidät pois, ulkopuolelle Betaniaan asti, nosti kätensä ja siunasi heidät.

24:51  Tapahtui, että hän siunatessaan heitä loittoni heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.

24:52  He kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.

24:53  He olivat alati pyhäkössä kiittäen ja ylistäen Jumalaa. Aamen.