FinRK - Exodus

Chapter 1

1:1  Jaakobin pojat, jotka olivat tulleet perheineen isänsä kanssa Egyptiin, olivat nimeltään

1:2  Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda,

1:3  Isaskar, Sebulon ja Benjamin,

1:4  Daan ja Naftali, Gaad ja Asser.

1:5  Jaakobin jälkeläisiä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. Joosef oli jo Egyptissä.

1:6  Sitten Joosef kuoli, samoin kaikki hänen veljensä ja koko se sukupolvi.

1:7  Mutta israelilaiset olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät ylen runsaasti. Heitä oli niin paljon, että maa tuli heitä täyteen.

1:8  Sen jälkeen Egyptiä hallitsemaan nousi uusi kuningas, joka ei tiennyt mitään Joosefista.

1:9  Hän sanoi kansalleen: ”Katsokaa! Israelilaiset ovat suurempi ja voimakkaampi kansa kuin me.

1:10  Menetelkäämme viisaasti heitä kohtaan, etteivät he lisääntyisi. Muuten voi käydä niin, että he liittyvät sodan syttyessä vihollisiimme, taistelevat meitä vastaan ja lähtevät maasta pois.”

1:11  Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. He rakensivat faraolle Piitomin ja Ramseksen varastokaupungit.

1:12  Mutta mitä enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi. Se levisi yhä laajemmalle, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään.

1:13  Egyptiläiset pitivät israelilaisia ankarassa orjuudessa

1:14  ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä sekä kaikenlaisilla ulkotöillä, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.

1:15  Sitten Egyptin kuningas puhui heprealaisille kätilöille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua.

1:16  Hän sanoi: ”Kun autatte heprealaisnaisia synnytyksessä, tarkastakaa lapsen sukupuoli. Jos lapsi on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, se saa jäädä eloon.”

1:17  Mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet niin kuin Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää.

1:18  Silloin Egyptin kuningas kutsui kätilöt luokseen ja sanoi: ”Miksi te teette näin ja annatte poikalasten elää?”

1:19  Kätilöt vastasivat faraolle: ”Heprealaiset naiset eivät ole egyptiläisten kaltaisia. He ovat voimakkaita, ja ennen kuin kätilö tulee heidän luokseen, he ovat jo synnyttäneet.”

1:20  Jumala antoi kätilöiden menestyä, ja kansa lisääntyi, ja siitä tuli hyvin lukuisa.

1:21  Koska kätilöt pelkäsivät Jumalaa, hän siunasi heidän kotejaan.

1:22  Mutta farao antoi koko kansalleen tällaisen käskyn: ”Heittäkää kaikki heprealaisille syntyneet poikalapset Niiliin, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää.”

Chapter 2

2:1  Eräs Leevin sukua oleva mies otti vaimokseen leeviläisen tytön.

2:2  Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän näki, että poika oli suloinen, ja piti sitä kätkössä kolme kuukautta.

2:3  Mutta kun hän ei enää voinut pitää lasta kätkössä, hän otti kaislaarkun, siveli sen maapihkalla ja piellä, asetti lapsen arkkuun ja laski arkun Niilin rantakaislikkoon.

2:4  Lapsen sisar seisoi kauempana saadakseen tietää, mitä pojalle tapahtuisi.

2:5  Faraon tytär tuli silloin alas virralle peseytymään, ja hänen palvelustyttönsä kävelivät virran rannalla. Hän näki arkun kaislikossa ja lähetti palvelustyttönsä hakemaan sen.

2:6  Avatessaan arkun faraon tytär näki lapsen, pienen pojan, joka itki. Hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi: ”Tämä on heprealaisten lapsia.”

2:7  Silloin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö kutsumaan sinulle heprealaisen imettäjän, joka voi imettää lapsen sinulle?”

2:8  Faraon tytär vastasi: ”Mene!” Tyttö meni ja kutsui lapsen äidin.

2:9  Faraon tytär sanoi äidille: ”Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan.” Nainen otti lapsen imetettäväksi.

2:10  Kun lapsi oli kasvanut, äiti toi hänet faraon tyttärelle, ja hänestä tuli faraon tyttären poika. Tämä antoi pojalle nimen Mooses sanoen: ”Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä.”

2:11  Kun Mooses oli kasvanut suureksi, hän meni eräänä päivänä veljiensä luo ja näki, millaisia taakkoja he kantoivat. Hän näki myös, että egyptiläinen mies löi heprealaista miestä, hänen heimoveljeään.

2:12  Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi egyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan.

2:13  Seuraavana päivänä hän meni ulos ja näki kaksi heprealaista miestä tappelemassa keskenään. Hän sanoi syylliselle: ”Miksi lyöt toveriasi?”

2:14  Mies vastasi: ”Kuka sinut on asettanut meidän ruhtinaaksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?” Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: ”Se on sittenkin tullut ilmi.”

2:15  Kun farao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faraota pakoon. Hän tuli Midianin maahan ja istahti erään kaivon luo.

2:16  Midianin papilla oli seitsemän tytärtä. He tulivat ammentamaan vettä ja täyttivät kaukalot juottaakseen isänsä lampaita.

2:17  Silloin sinne tuli paimenia, jotka ajoivat heidät pois, mutta Mooses nousi, auttoi heitä ja juotti heidän lampaansa.

2:18  Kun tytöt palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: ”Miten te tänään ehditte näin pian?”

2:19  He vastasivat: ”Egyptiläinen mies auttoi meidät paimenten käsistä, ammensipa vielä vettäkin meille ja juotti lampaat.”

2:20  Pappi sanoi tyttärilleen: ”Missä hän on? Minkä vuoksi te jätitte miehen? Kutsukaa hänet aterioimaan kanssamme.”

2:21  Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan tämän miehen luo, ja mies antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan.

2:22  Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi hänelle nimen Geersom, sillä hän sanoi: ”Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla.”

2:23  Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo.

2:24  Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton.

2:25  Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Chapter 3

3:1  Mooses paimensi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Kerran hän johti lampaat autiomaan toiselle puolelle ja saapui Jumalan vuoren Hoorebin luo.

3:2  Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli orjantappurapensaasta nousevassa tulenliekissä. Mooses näki, että pensas oli ilmiliekeissä mutta ei kuitenkaan kulunut.

3:3  Hän ajatteli: ”Minäpä poikkean katsomaan tätä suurenmoista näkyä. Miksi pensas ei pala poroksi?”

3:4  Kun Herra näki, että Mooses poikkesi katsomaan, hän huusi Moosekselle pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.”

3:5  Jumala sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.”

3:6  Hän sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

3:7  Herra sanoi: ”Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut, kun he huutavat sortajiensa tähden. Minä tiedän heidän tuskansa.

3:8  Sen tähden minä olen tullut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja avaraan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten asuinseuduille.

3:9  Israelilaisten huuto on tullut korviini, ja minä olen myös nähnyt, kuinka egyptiläiset sortavat heitä.

3:10  Lähde nyt matkaan! Minä lähetän sinut faraon luo, ja sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.”

3:11  Mutta Mooses vastasi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?”

3:12  Herra vastasi: ”Minä olen sinun kanssasi! Tämä olkoon sinulle merkkinä siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, te palvelette Jumalaa tällä vuorella.”

3:13  Mooses sanoi Jumalalle: ”Jos minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ’Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut luoksenne’, he varmaan kysyvät minulta: ’Mikä hänen nimensä on?’ Mitä minä vastaan heille?”

3:14  Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille: ’Minä olen lähetti minut teidän luoksenne.’”

3:15  Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sano israelilaisille: ’Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne.’ Tämä on minun nimeni ikuisesti, ja tällä nimellä minut muistettakoon sukupolvesta sukupolveen.

3:16  Mene, kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille: ’Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt minulle ja sanonut: Minä kyllä pidän teistä huolen ja olen pannut merkille, mitä teille tehdään Egyptissä,

3:17  ja minä olen päättänyt johdattaa teidät pois Egyptin kurjuudesta kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.’

3:18  He kuuntelevat, mitä sanot. Tule sitten Israelin vanhinten kanssa Egyptin kuninkaan luo, ja sanokaa hänelle: ’Herra, heprealaisten Jumala, on kohdannut meidät. Anna siis meidän nyt mennä kolmen päivän matka autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.’

3:19  Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas anna teidän lähteä muuten kuin väkevän käden pakottamana.

3:20  Siksi minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenlaisilla ihmeilläni, joita minä teen sen keskellä, ja sen jälkeen hän päästää teidät.

3:21  Minä annan tämän kansan päästä egyptiläisten suosioon, ja kun te lähdette, ette lähde tyhjin käsin.

3:22  Jokainen nainen pyytäköön silloin naapurin naiselta ja talossaan asuvalta naiselta hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita. Niihin te puette poikanne ja tyttärenne, ja te viette ne saaliina egyptiläisiltä.”

Chapter 4

4:1  Mooses vastasi: ”Entä jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua, vaan sanovat: ’Ei Herra ole ilmestynyt sinulle’?”

4:2  Herra kysyi häneltä: ”Mikä sinulla on kädessäsi?” Hän vastasi: ”Sauva.”

4:3  Herra sanoi: ”Heitä se maahan.” Mooses heitti sauvan maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses pakeni sitä,

4:4  mutta Herra sanoi hänelle: ”Ojenna kätesi ja tartu käärmettä hännästä.” Mooses ojensi kätensä ja tarttui käärmeeseen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessään.

4:5  ”Tästä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle.”

4:6  Herra sanoi vielä hänelle: ”Työnnä kätesi poveesi.” Mooses työnsi kätensä poveensa, ja kun hän veti sen ulos, käsi oli muuttunut spitaalista lumivalkeaksi.

4:7  Herra sanoi: ”Pane kätesi takaisin poveesi.” Mooses pani kätensä takaisin poveensa, ja kun hän veti sen sieltä ulos, se oli palautunut entiselleen.

4:8  ”Jos he eivät usko sinua eivätkä välitä ensimmäisestä merkistä, he uskovat jälkimmäisen merkin.

4:9  Jos käy niin, etteivät he usko kumpaakaan näistä kahdesta merkistä eivätkä kuule sinua, ota vettä Niilistä ja kaada se kuivalle maalle. Silloin vesi, jonka otat virrasta, muuttuu kuivalla maalla vereksi.”

4:10  Mutta Mooses sanoi Herralle: ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies. En ole ollut ennen enkä ole senkään jälkeen, kun olet puhunut palvelijallesi, sillä minä olen hidaspuheinen ja kieleni on kankea.”

4:11  Herra vastasi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun, tai kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?

4:12  Mene nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on sanottava.”

4:13  Mutta Mooses sanoi: ”Oi Herra, etkö voisi lähettää jonkun muun?”

4:14  Silloin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: ”Eikö leeviläinen Aaron ole veljesi? Minä tiedän, että hän osaa puhua hyvin. Hän on jo lähdössä sinua vastaan, ja kun hän näkee sinut, hän iloitsee sydämessään.

4:15  Puhu sinä Aaronille ja pane sanat hänen suuhunsa. Minä olen teidän suunne apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.

4:16  Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle Jumalan asemassa.

4:17  Ota käteesi tämä sauva, jolla tulet tekemään tunnusteot.”

4:18  Mooses palasi appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: ”Anna minun mennä takaisin veljieni luo Egyptiin katsomaan, ovatko he vielä elossa.” Jetro sanoi Moosekselle: ”Mene rauhassa.”

4:19  Herra sanoi Moosekselle Midianissa: ”Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki, jotka tavoittelivat henkeäsi, ovat kuolleet.”

4:20  Silloin Mooses otti vaimonsa ja poikansa, pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan. Ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.

4:21  Herra sanoi vielä Moosekselle: ”Kun menet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne tunnusteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, eikä hän päästä kansaa.

4:22  Sano silloin faraolle: ’Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani.

4:23  Minä käsken sinua: Päästä poikani, niin että hän voi palvella minua. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin tiedä, että minä surmaan sinun esikoispoikasi.’”

4:24  Matkan varrella yöpymispaikassa tapahtui, että Herra tuli Moosesta vastaan ja tahtoi surmata hänet.

4:25  Silloin Sippora otti terävän kiven, leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti hänen jalkojaan ja sanoi: ”Sinä olet minun veriylkäni.”

4:26  Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan, ja Sippora sanoi: ”Veriylkä ympärileikkauksen kautta.”

4:27  Herra sanoi Aaronille: ”Mene Moosesta vastaan autiomaahan.” Aaron lähti ja tapasi Mooseksen Jumalan vuorella ja suuteli häntä.

4:28  Mooses kertoi Aaronille kaiken, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet. Hän kertoi myös kaikista tunnusteoista, jotka Herra oli käskenyt hänen tehdä.

4:29  Sitten Mooses ja Aaron menivät kutsumaan koolle kaikki israelilaisten vanhimmat.

4:30  Aaron kertoi kaiken, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan nähden.

4:31  Silloin kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra huolehti israelilaisista ja näki heidän kurjuutensa, he kumartuivat kasvoilleen maahan.

Chapter 5

5:1  Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Päästä minun kansani viettämään juhlaa minun kunniakseni autiomaassa.’”

5:2  Mutta farao vastasi: ”Kuka on Herra, että minun pitäisi totella häntä ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä myöskään päästä Israelia.”

5:3  Mooses ja Aaron sanoivat: ”Heprealaisten Jumala on kohdannut meidät. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän löisi meitä rutolla tai miekalla.”

5:4  Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: ”Miksi te, Mooses ja Aaron, tahdotte päästää kansan vapaaksi työstään? Menkää kantamaan taakkojanne.”

5:5  Farao sanoi vielä: ”Maassa on nykyään paljon väkeä, mutta te haluatte heidän lopettavan työnteon!”

5:6  Sinä päivänä farao antoi käskyn kansan orjapiiskureille ja johtomiehille:

5:7  ”Te ette saa enää antaa kansalle olkia tiilien tekemistä varten niin kuin ennen. Menkööt itse keräämään itselleen oljet.

5:8  Teidän on kuitenkin vaadittava heitä tekemään sama tiilimäärä, jonka he ovat ennenkin tehneet, ettekä saa vähentää sitä. He ovat laiskoja, sen tähden he huutavat: ’Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!’

5:9  Tehtäköön miesten työ raskaammaksi, niin että heillä olisi siinä tekemistä eivätkä he välittäisi valhepuheista.”

5:10  Kansan orjapiiskurit ja johtomiehet menivät sanomaan kansalle: ”Näin sanoo farao: ’Minä en anna teille enää olkia.

5:11  Teidän on itse mentävä ja hankittava itsellenne olkia mistä vain löydätte. Työmääräänne ei kuitenkaan vähennetä.’”

5:12  Silloin kansa hajaantui ympäri Egyptin maata keräämään viljan sänkeä olkien sijaan.

5:13  Orjapiiskurit kiirehtivät heitä ja sanoivat: ”Tehkää työnne valmiiksi, kukin urakka päivälleen, niin kuin silloin, kun saitte olkia.”

5:14  Israelilaisten johtomiehiä, joita faraon orjapiiskurit olivat asettaneet, lyötiin, ja heille sanottiin: ”Miksi ette ole eilen ettekä tänään saaneet valmiiksi yhtä suurta tiilimäärää kuin aikaisemmin?”

5:15  Israelilaisten johtomiehet menivät valittamaan faraolle ja sanoivat: ”Minkä tähden teet näin palvelijoillesi?

5:16  Olkia ei meille anneta, mutta kuitenkin palvelijoillesi sanotaan: ’Tehkää työnne.’ Palvelijoitasi piestään, vaikka syy on oman kansasi.”

5:17  Mutta farao vastasi: ”Laiskoja te olette, laiskoja! Siksi te sanotte: ’Menkäämme uhraamaan Herralle.’

5:18  Menkää työhönne siitä! Olkia teille ei anneta, mutta määrätty tiilimäärä teidän on toimitettava.”

5:19  Israelilaisten johtomiehet huomasivat joutuneensa vaikeuksiin, kun heille sanottiin: ”Ette saa mitään vähennystä päivittäiseen tiilimääräänne.”

5:20  Kun he lähtivät faraon luota, he kohtasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka seisoivat odottamassa heitä,

5:21  ja sanoivat näille: ”Nähköön Herra teidän tekonne ja tuomitkoon teidät, sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijoittensa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, jolla meidät surmataan.”

5:22  Mooses palasi Herran luo ja sanoi: ”Herra, miksi olet tehnyt pahaa tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut?

5:23  Siitä asti kun minä menin faraon luo puhumaan sinun nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä sinä suinkaan ole vapauttanut kansaasi.”

Chapter 6

6:1  Mutta Herra vastasi Moosekselle: ”Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle. Väkevän käden pakottamana hän päästää israelilaiset, ja väkevän käden pakottamana hän karkottaa heidät maastaan.”

6:2  Jumala puhui Moosekselle: ”Minä olen Herra.

6:3  Minä olen ilmestynyt Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille kaikkivaltiaana Jumalana, mutta nimelläni Herra en ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.

6:4  Olen tehnyt heidän kanssaan liiton antaakseni heille Kanaaninmaan, sen maan, jossa he asuivat muukalaisina.

6:5  Minä olen myös kuullut israelilaisten vaikeroinnin, kun egyptiläiset orjuuttavat heitä, ja minä muistan liittoni.

6:6  Sano siis israelilaisille: ’Minä olen Herra. Minä vien teidät pois Egyptin taakkojen alta, vapautan teidät orjuudesta ja lunastan teidät ojennetun käsivarteni ja suurten tuomioiden voimalla.

6:7  Minä otan teidät omaksi kansakseni ja olen teidän Jumalanne, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois Egyptin sorron alta.

6:8  Minä vien teidät siihen maahan, jonka olen kättä kohottaen vannonut antavani Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Minä annan sen perinnöksi teille. Minä olen Herra.’”

6:9  Mooses puhui näin israelilaisille, mutta he eivät kuunnelleet häntä tuskaantumisensa ja raskaan orjuutensa tähden.

6:10  Sitten Herra puhui Moosekselle:

6:11  ”Tule ja sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, että hän päästää israelilaiset maastaan.”

6:12  Mooses vastasi Herralle: ”Eivät edes israelilaiset kuunnelleet minua, kuinka sitten farao kuuntelisi? Minähän olen huuliltani ympärileikkaamaton.”

6:13  Mutta Herra puhui Moosekselle ja Aaronille ja käski heidän mennä israelilaisten ja faraon, Egyptin kuninkaan, luo ja viedä israelilaiset pois Egyptin maasta.

6:14  Nämä ovat israelilaisten perhekuntien päämiehet: Israelin esikoisen Ruubenin pojat olivat Hanok ja Pallu, Hesron ja Karmi. Nämä ovat Ruubenin suvut.

6:15  Simeonin pojat olivat Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul, kanaanilaisen naisen poika. Nämä ovat Simeonin suvut.

6:16  Nämä ovat Leevin poikien nimet heidän sukuluetteloittensa mukaan: Geerson, Kehat ja Merari. Leevin elinaika oli satakolmekymmentäseitsemän vuotta.

6:17  Geersonin jälkeläisiä olivat Libni ja Simei ja heistä polveutuvat suvut.

6:18  Kehatin pojat olivat Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. Kehatin elinaika oli satakolmekymmentäkolme vuotta.

6:19  Merarin pojat olivat Mahli ja Muusi. Nämä ovat Leevin suvut sukuluetteloittensa mukaan.

6:20  Amram otti vaimokseen isänsä sisaren Jookebedin, ja tämä synnytti hänelle Aaronin ja Mooseksen. Amramin elinaika oli satakolmekymmentäseitsemän vuotta.

6:21  Jisharin pojat olivat Koorah, Nefeg ja Sikri.

6:22  Ussielin pojat olivat Miisael, Elsafan ja Sitri.

6:23  Aaron otti vaimokseen Eliseban, Amminadabin tyttären, Nahsonin sisaren, ja tämä synnytti hänelle Naadabin, Abihun, Eleasarin ja Iitamarin.

6:24  Koorahin pojat olivat Assir, Elkana ja Abiasaf. Nämä ovat koorahilaisten suvut.

6:25  Eleasar, Aaronin poika, otti itselleen vaimon Puutielin tyttäristä, ja tämä synnytti hänelle Piinehaan. Nämä ovat leeviläisten perhekuntien päämiehet suvuittain.

6:26  Aaron ja Mooses olivat ne, joille Herra sanoi: ”Viekää israelilaiset osastoittain pois Egyptin maasta.”

6:27  Nämä miehet, Mooses ja Aaron, puhuivat faraolle, Egyptin kuninkaalle, että he aikoivat viedä israelilaiset pois Egyptistä.

6:28  Kun Herra puhui Moosekselle Egyptin maassa,

6:29  hän sanoi: ”Minä olen Herra. Puhu faraolle, Egyptin kuninkaalle, kaikki, mitä minä puhun sinulle.”

6:30  Mutta Mooses vastasi Herralle: ”Minähän olen huuliltani ympärileikkaamaton. Kuinka siis farao kuuntelisi minua?”

Chapter 7

7:1  Herra sanoi Moosekselle: ”Katso, minä olen asettanut sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on sinun profeettasi.

7:2  Puhu sinä kaikki, mitä minä käsken sinun puhua, ja veljesi Aaron puhukoon faraolle, että hän päästää israelilaiset maastaan.

7:3  Mutta minä paadutan faraon sydämen. Vaikka minä teen paljon ihmeitäni ja tunnustekojani Egyptin maassa,

7:4  farao ei kuule teitä. Mutta minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien suurten tuomioiden voimalla sotajoukkoni ja kansani, israelilaiset, pois Egyptin maasta.

7:5  Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien israelilaiset pois heidän keskeltään.”

7:6  Mooses ja Aaron tekivät aivan niin kuin Herra oli heitä käskenyt.

7:7  Mooses oli kahdeksankymmenen vuoden ikäinen ja Aaron kahdeksankymmenenkolmen, kun he puhuivat faraolle.

7:8  Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:

7:9  ”Kun farao sanoo teille: ’Tehkää tunnustekonne’, sano silloin Aaronille: ’Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu käärmeeksi.’”

7:10  Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijoittensa eteen, ja se muuttui käärmeeksi.

7:11  Silloin farao kutsui maansa viisaat ja noidat, ja nämä Egyptin tietäjät tekivät loitsuillaan samoin:

7:12  he heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.

7:13  Faraon sydän pysyi kuitenkin kovana, niin kuin Herra oli sanonut, eikä hän kuunnellut Moosesta ja Aaronia.

7:14  Herra sanoi Moosekselle: ”Faraon sydän on paatunut, ja hän kieltäytyy päästämästä kansaa.

7:15  Mene faraon luo huomenaamuna, kun hän menee veden ääreen. Asetu Niilin rannalle kohdataksesi hänet ja ota käteesi sauva, joka muuttui käärmeeksi.

7:16  Sano hänelle: ’Herra, heprealaisten Jumala, on lähettänyt minut sinun luoksesi ja käskenyt sanoa: Päästä minun kansani, että se voisi palvella minua autiomaassa. Tähän asti sinä et ole totellut.

7:17  Sen tähden Herra sanoo näin: Tästä tulet tietämään, että minä olen Herra. Katso, minä lyön kädessäni olevalla sauvalla Niilin vettä, ja se muuttuu vereksi.

7:18  Virran kalat kuolevat, ja virta alkaa haista, niin että egyptiläisiä inhottaa juoda sen vettä.’”

7:19  Herra puhui vielä Moosekselle: ”Sano Aaronille: ’Ota sauvasi ja ojenna kätesi Egyptin vetten yli, sen jokien, virtojen ja lammikoiden sekä kaikkien vesialtaiden yli, että ne muuttuisivat vereksi. Verta on oleva kaikkialla Egyptin maassa, sekä puisissa että kivisissä astioissa.’”

7:20  Mooses ja Aaron tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Mooses nosti sauvan ja löi Niilin vettä faraon ja hänen palvelijoittensa nähden, ja kaikki virran vesi muuttui vereksi.

7:21  Virran kalat kuolivat, ja virta haisi, niin etteivät egyptiläiset voineet juoda sen vettä. Verta tuli kaikkialle Egyptin maahan.

7:22  Mutta Egyptin tietäjät tekivät loitsuillaan samoin, ja faraon sydän pysyi kovana, niin kuin Herra oli puhunut, eikä hän kuunnellut Moosesta ja Aaronia.

7:23  Farao kääntyi ja palasi kotiinsa eikä välittänyt tästäkään tunnusteosta.

7:24  Mutta kaikki egyptiläiset kaivoivat Niilin ympäriltä saadakseen juomavettä, sillä he eivät voineet juoda virran vettä.

7:25  Seitsemän päivän kuluttua siitä, kun Herra oli lyönyt Niiliä,

7:26  hän sanoi Moosekselle: ”Tule faraon luo ja sano hänelle: ’Näin sanoo Herra: Päästä minun kansani palvelemaan minua.

7:27  Jos kieltäydyt päästämästä, niin tiedä, että minä lyön sammakkovitsauksella koko aluettasi.

7:28  Niili on vilisevä sammakoita, ja ne nousevat maalle ja tulevat taloosi, makuuhuoneeseesi ja vuoteeseesi sekä palvelijoittesi taloihin ja kansasi sekaan, leivinuuneihisi ja taikinakaukaloihisi.

7:29  Niitä hyppii sekä sinun että kansasi ja kaikkien palvelijoittesi päälle.’”

Chapter 8

8:1  Herra sanoi Moosekselle: ”Sano Aaronille: ’Ojenna kätesi ja sauvasi jokien, virtojen ja lammikoiden yli ja nostata sammakoita Egyptin maahan.’”

8:2  Niin Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten yli, ja sammakot nousivat maalle ja peittivät Egyptin maan.

8:3  Tietäjät tekivät loitsuillaan samoin ja nostattivat sammakoita Egyptin maahan.

8:4  Silloin farao kutsui Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Rukoilkaa Herraa ottamaan pois sammakot vaivaamasta minua ja kansaani, niin minä päästän kansan uhraamaan Herralle.”

8:5  Mooses sanoi faraolle: ”Suo minulle se kunnia, että sanot, milloin minun on rukoiltava sinun, palvelijoittesi ja kansasi puolesta, että sammakot häviävät kodistasi ja palatseistasi ja niitä jää ainoastaan Niiliin.”

8:6  Farao vastasi: ”Huomenna.” Mooses sanoi: ”Tapahtukoon niin kuin sanoit, jotta tietäisit, ettei kukaan ole Herran, meidän Jumalamme, vertainen.

8:7  Sammakot katoavat kodistasi, palatseistasi sekä palvelijoittesi ja kansasi kodeista, ja niitä jää ainoastaan Niiliin.”

8:8  Mooses ja Aaron lähtivät faraon luota, ja Mooses huusi Herran puoleen sammakkovitsauksen vuoksi, jonka Herra oli antanut kohdata faraota.

8:9  Herra teki Mooseksen sanan mukaan, ja sammakot kuolivat taloista, pihoilta ja kedoilta.

8:10  Egyptiläiset kokosivat niitä läjittäin, ja maa alkoi haista.

8:11  Mutta kun farao näki, että vitsaus oli hellittänyt, hän paadutti sydämensä, niin kuin Herra oli sanonut, eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia.

8:12  Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Sano Aaronille: ’Ojenna sauvasi ja lyö maan tomua, niin siitä tulee syöpäläisiä koko Egyptin maahan.’”

8:13  He tekivät niin. Aaron ojensi kätensä ja sauvansa ja löi maan tomua, ja syöpäläisiä tuli ihmisten ja karjan kimppuun. Kaikki maan tomu muuttui syöpäläisiksi koko Egyptin maassa.

8:14  Myös tietäjät yrittivät saada loitsuillaan syntymään syöpäläisiä, mutta eivät kyenneet. Syöpäläiset olivat ihmisten ja karjan kimpussa.

8:15  Silloin tietäjät sanoivat faraolle: ”Tämä on Jumalan sormi.” Mutta faraon sydän pysyi kovana, niin kuin Herra oli sanonut, eikä hän kuunnellut heitä.

8:16  Sen jälkeen Herra sanoi Moosekselle: ”Nouse varhain aamulla ja asetu faraon eteen, kun hän menee veden ääreen, ja sano hänelle: ’Näin sanoo Herra: Päästä minun kansani palvelemaan minua.

8:17  Jos sinä et päästä minun kansaani, niin tiedä, että minä lähetän paarmoja sinun, palvelijoittesi ja kansasi kimppuun sekä taloihisi. Silloin egyptiläisten talot ja myös maa, jonka päälle ne on rakennettu, tulevat täyteen paarmoja.

8:18  Sinä päivänä minä eristän Goosenin maan, jossa kansani asuu, niin ettei sinne tule paarmoja, jotta tietäisit, että minä olen Herra maan päällä.

8:19  Minä teen eron oman kansani ja sinun kansasi välillä. Tämä merkki toteutuu huomenna.’”

8:20  Herra teki näin, ja paarmoja tuli sakeasti faraon ja hänen palvelijoittensa taloihin ja koko Egyptin maahan, ja niistä tuli maan turmio.

8:21  Silloin farao kutsui Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Menkää ja uhratkaa Jumalallenne tässä maassa.”

8:22  Mutta Mooses sanoi: ”Ei niin sovi tehdä, sillä me uhraamme Herralle, Jumalallemme, sellaista mikä on egyptiläisten mielestä inhottavaa. Jos me uhraamme egyptiläisten nähden heidän inhoamiaan uhreja, eivätkö he kivitä meitä?

8:23  Me tahdomme mennä kolmen päivän matkan autiomaahan ja uhrata Herralle, Jumalallemme, sen mukaisesti kuin hän meille sanoo.”

8:24  Farao sanoi: ”Minä päästän teidät autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallenne, mutta älkää menkö kovin kauas. Rukoilkaa minun puolestani.”

8:25  Mooses vastasi: ”Kun olen lähtenyt luotasi, minä rukoilen Herraa, ja paarmat häviävät huomenna faraon, hänen palvelijoittensa ja hänen kansansa kimpusta. Kunpa farao ei vain enää pettäisi, niin ettei päästäkään kansaa uhraamaan Herralle.”

8:26  Sitten Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa.

8:27  Herra teki niin kuin Mooses oli sanonut. Hän poisti paarmat sekä faraon että hänen palvelijoittensa ja kansansa kimpusta, eikä niitä jäänyt ainoatakaan.

8:28  Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa.

Chapter 9

9:1  Herra sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo ja puhu hänelle: ’Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua.

9:2  Mutta jos sinä kieltäydyt päästämästä heitä ja vielä pidätät heitä,

9:3  Herran käsi lyö hyvin pahalla rutolla kedolla olevaa karjaasi: hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita.

9:4  Hän tekee kuitenkin eron israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, eikä yksikään israelilaisten eläimistä kuole.

9:5  Herra on asettanut määräajan ja sanonut: Huomenna Herra tekee näin tässä maassa.’”

9:6  Seuraavana päivänä Herra teki niin. Kaikki Egyptin karja kuoli, mutta israelilaisten karjasta ei kuollut ainoatakaan.

9:7  Kun farao lähetti tiedustelemaan asiaa, niin todellakin, israelilaisten karjasta ei ollut kuollut ainoatakaan. Mutta faraon sydän paatui, eikä hän päästänyt kansaa.

9:8  Sitten Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Ottakaa kouranne täyteen nokea uunista, ja Mooses heittäköön sen taivasta kohti faraon silmien edessä.

9:9  Se muuttuu pölyksi, joka peittää koko Egyptin maan, ja siitä tulee paiseita ja märkiviä rakkuloita ihmisiin ja karjaan kaikkialla Egyptin maassa.”

9:10  He ottivat nokea uunista ja asettuivat seisomaan faraon eteen. Kun Mooses heitti nokea taivasta kohti, ihmisiin ja karjaan tuli paiseita ja märkiviä rakkuloita.

9:11  Paiseiden tähden tietäjätkään eivät voineet kestää Mooseksen edessä, sillä paiseita oli niin heissä kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä.

9:12  Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä tämä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, aivan kuten Herra oli Moosekselle puhunut.

9:13  Herra sanoi Moosekselle: ”Nouse varhain aamulla, asetu faraon eteen ja sano hänelle: ’Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua.

9:14  Muuten minä annan tällä kertaa kaikkien vitsauksieni kohdata sinua sekä palvelijoitasi ja kansaasi, jotta tietäisit, ettei ole ketään minun vertaistani koko maan päällä.

9:15  Olisinhan jo voinut ojentaa käteni ja lyödä sinua ja kansaasi rutolla, niin että olisit kokonaan hävinnyt maan päältä.

9:16  Mutta minä olen antanut sinun pysyä sitä varten, että näyttäisin sinussa voimani ja että nimeäni julistettaisiin kaikkialla maan päällä.

9:17  Yhä sinä vain korotat itsesi kansaani vastaan etkä päästä sitä!

9:18  Mutta huomenna tähän aikaan minä annan tulla hyvin ankaran raesateen, jonka kaltaista ei Egyptissä ole ollut sen perustamispäivästä tähän asti.

9:19  Lähetä siis nyt viemään suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on ulkona, sillä kaikki ihmiset ja eläimet, jotka ovat ulkona ja joita ei ole koottu sisälle, joutuvat raesateeseen ja kuolevat.’”

9:20  Ne faraon palvelijat, jotka pelkäsivät Herran sanaa, toimittivat silloin palvelijansa ja karjansa suojaan,

9:21  mutta ne, jotka eivät välittäneet Herran sanasta, jättivät palvelijansa ja karjansa ulos.

9:22  Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade tulee koko Egyptin maan, ihmisten, karjan ja kaikkien kedon kasvien päälle.”

9:23  Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi ukkosen jylistä ja rakeiden sataa, ja tuli iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita Egyptin maan päälle.

9:24  Satoi rakeita, ja tuli leimusi raesateen keskellä. Sade oli hyvin ankara. Sellaista ei ollut sattunut Egyptin maassa koko sinä aikana, jona Egyptin kansa oli ollut olemassa.

9:25  Rakeet surmasivat kaikki ulkona olevat ihmiset ja karjan koko Egyptin maassa. Ne löivät lakoon myös kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut.

9:26  Ainoastaan Goosenin maassa, jossa israelilaiset asuivat, ei ollut raesadetta.

9:27  Farao kutsui nyt luokseen Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: ”Minä olen nyt tehnyt syntiä. Herra on vanhurskas, mutta minä ja kansani olemme jumalattomia.

9:28  Rukoilkaa Herraa, sillä aivan tarpeeksi on jo ollut Jumalan jylinää ja rakeita. Minä päästän teidät, eikä teidän tarvitse enää viipyä täällä.”

9:29  Mooses vastasi hänelle: ”Kun lähden kaupungista, minä ojennan käteni Herran puoleen. Silloin jylinä lakkaa, eikä rakeita enää tule, jotta tietäisit, että maa kuuluu Herralle.

9:30  Mutta minä kyllä tiedän, ettet sinä eivätkä sinun palvelijasi vieläkään pelkää Herraa Jumalaa.”

9:31  Pellava ja ohra olivat tuhoutuneet, sillä ohra oli tekemässä tähkää ja pellava oli nupullaan,

9:32  mutta vehnä ja spelttivehnä eivät tuhoutuneet, sillä ne valmistuvat myöhemmin.

9:33  Mooses lähti faraon luota kaupungista ja ojensi kätensä Herran puoleen. Silloin jylinä ja rakeet lakkasivat eikä maassa enää satanut.

9:34  Kun farao näki, että sade, rakeet ja jylinä lakkasivat, hän teki jälleen syntiä. Sekä hän että hänen palvelijansa kovettivat sydämensä.

9:35  Niin faraon sydän pysyi kovana eikä hän päästänyt israelilaisia, niin kuin Herra oli Mooseksen kautta puhunut.

Chapter 10

10:1  Herra sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo. Minä olen paaduttanut hänen sydämensä ja hänen palvelijoittensa sydämet, jotta voisin tehdä nämä tunnustekoni heidän keskellään

10:2  ja jotta sinä voisit kertoa lapsillesi ja lastesi lapsille siitä, miten minä nöyryytin egyptiläiset ja millaisia tunnustekoja minä tein heidän keskellään. Näin te tulette tietämään, että minä olen Herra.”

10:3  Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: ”Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ’Kuinka kauan sinä kieltäydyt nöyrtymästä minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua,

10:4  sillä jos sinä kieltäydyt päästämästä kansaani, niin tiedä, että minä annan huomenna tulla heinäsirkkoja sinun maahasi.

10:5  Ne peittävät maan pinnan, niin ettei maata voi nähdä. Ne syövät loput siitä, mikä teille jäi jäljelle rakeilta, myös kaikki kedolla kasvavat puunne.

10:6  Heinäsirkat täyttävät talosi, kaikkien palvelijoittesi talot ja kaikki talot Egyptissä, niin etteivät isäsi eivätkä esi-isäsi ole sellaista nähneet siitä päivästä lähtien, jona heitä on ollut maan päällä, aina tähän päivään asti.’” Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota.

10:7  Faraon palvelijat sanoivat herralleen: ”Kuinka kauan tämä mies saa olla meille ansana? Päästä nämä ihmiset palvelemaan Herraa, Jumalaansa. Etkö vieläkään ymmärrä, että Egypti tuhoutuu?”

10:8  Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon luo, ja farao sanoi heille: ”Menkää ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne. Mutta ketkä teistä lähtevät?”

10:9  Mooses vastasi: ”Me menemme kaikki, nuoret ja vanhat. Me menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja nautoinemme, sillä meillä on Herran juhla.”

10:10  Farao sanoi heille: ”Olkoon vain Herra teidän kanssanne! Pitäisikö minun päästää teidän lapsennekin lähtemään teidän kanssanne? Teillä näyttää olevan paha mielessä.

10:11  Ei käy! Mutta menkää te miehet ja palvelkaa Herraa, sitähän te olette pyytäneetkin.” Ja farao ajoi heidät pois edestään.

10:12  Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi Egyptin maan ylle, niin että sinne tulee heinäsirkkoja. Syökööt ne kaikki maan kasvit, kaiken, mitä on rakeilta jäänyt jäljelle.”

10:13  Mooses ojensi sauvansa Egyptin maan ylle, ja Herra ohjasi itätuulen puhaltamaan yli maan koko sen päivän ja koko yön. Aamuun mennessä itätuuli oli tuonut heinäsirkat.

10:14  Heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja niitä laskeutui hyvin paljon koko Egyptin alueelle. Niin paljon heinäsirkkoja ei ole koskaan sitä ennen ollut eikä sen jälkeenkään ole tuleva.

10:15  Ne peittivät maan pinnan kokonaan, niin että maa musteni, ja söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka olivat jääneet jäljelle rakeilta. Koko Egyptin maahan ei jäänyt jäljelle mitään vihantaa, ei puihin eikä kedon kasveihin.

10:16  Silloin farao kutsui kiireesti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan ja teitä vastaan.

10:17  Nyt minä pyydän: antakaa syntini anteeksi vielä tämän kerran ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, että hän ottaisi pois päältäni vielä tämän tappavan vitsauksen.”

10:18  Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa.

10:19  Niin Herra käänsi tuulen hyvin kovaksi länsituuleksi. Se vei heinäsirkat mukanaan ja painoi ne Kaislamereen, niin ettei koko Egyptin alueelle jäänyt yhtään heinäsirkkaa.

10:20  Mutta Herra paadutti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia.

10:21  Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptin maahan tulee pimeys, käsin kosketeltava pimeys.

10:22  Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptin maahan tuli synkkä pimeys kolmeksi päiväksi.

10:23  Kukaan ei voinut nähdä toistaan, eikä kukaan noussut paikoiltaan kolmeen päivään, mutta kaikkien israelilaisten asuinalueilla oli valoisaa.

10:24  Farao kutsui taas Mooseksen ja sanoi: ”Menkää ja palvelkaa Herraa. Myös teidän lapsenne saavat lähteä mukaan. Ainoastaan lampaanne ja karjanne jääkööt tänne.”

10:25  Mutta Mooses sanoi: ”Sinun on annettava mukaamme teurasuhrit ja polttouhrit, että voisimme uhrata ne Herralle, Jumalallemme.

10:26  Siksi karjamme on tultava kanssamme. Sorkkaakaan ei saa jäädä, sillä karjastamme me otamme uhrit palvellaksemme Herraa, Jumalaamme. Me emme itsekään tiedä, kuinka meidän on palveltava Herraa, ennen kuin saavumme perille.”

10:27  Mutta Herra paadutti faraon sydämen, eikä hän suostunut päästämään israelilaisia.

10:28  Farao sanoi Moosekselle: ”Mene pois luotani ja pidä huoli siitä, ettet enää tule kasvojeni eteen, sillä sinä päivänä, jona tulet, sinun on kuoltava.”

10:29  Mooses vastasi: ”Aivan oikein sanoit. Minä en enää tule kasvojesi eteen.”

Chapter 11

11:1  Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Minä lyön vielä yhdellä vitsauksella faraota ja Egyptiä. Sen jälkeen hän päästää teidät täältä, ja päästäessään teidät hän karkottamalla karkottaa teidät täältä viimeistä myöten.

11:2  Sano siis nyt kansalle, että kaikki, niin miehet kuin naiset, pyytävät naapureiltaan hopea- ja kultaesineitä.”

11:3  Herra oli antanut israelilaisten päästä egyptiläisten suosioon, ja myös Mooses oli Egyptin maassa hyvin suuressa arvossa pidetty mies, niin faraon palvelijoitten kuin kansankin silmissä.

11:4  Mooses sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Puolenyön aikaan minä lähden kulkemaan Egyptin maan halki,

11:5  ja kaikki esikoiset Egyptin maassa kuolevat, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta käsikivien ääressä olevan orjattaren esikoiseen asti, ja myös kaikki karjan esikoiset.

11:6  Koko Egyptin maassa kuuluu silloin kova valitushuuto, jonka kaltaista ei ole ollut eikä koskaan tule olemaan.

11:7  Mutta yhdellekään israelilaiselle ei edes koira murise, ei ihmiselle eikä eläimelle. Tästä te tiedätte, että Herra tekee eron Egyptin ja Israelin välillä.’

11:8  Kaikki nämä palvelijasi tulevat minun luokseni, heittäytyvät eteeni ja sanovat: ’Lähde pois, sinä ja koko kansa, joka sinua seuraa.’ Sen jälkeen minä lähden.” Sitten Mooses lähti faraon luota vihasta hehkuen.

11:9  Herra sanoi Moosekselle: ”Farao ei kuule teitä, jotta monet tunnusteot tapahtuisivat Egyptin maassa.”

11:10  Mooses ja Aaron olivat tehneet kaikki nämä tunnusteot faraon edessä, mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia maastaan.

Chapter 12

12:1  Sen jälkeen Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa:

12:2  ”Olkoon tämä kuukausi teille kuukausista ensimmäinen. Se on oleva teille vuoden ensimmäinen kuukausi.

12:3  Puhukaa koko Israelin seurakunnalle näin: Tämän kuun kymmenentenä päivänä jokaisen miehen on otettava itseään ja perhekuntaansa varten karitsa, yksi karitsa jokaiseen kotiin.

12:4  Mutta jos perhe on liian pieni syömään koko karitsaa, ottakoon perheenpää yhteisen karitsan lähimmän naapurinsa kanssa henkilöiden luvun mukaan. Karitsaa kohti on oltava niin monta henkeä, että voitte sen syödä.

12:5  Karitsanne pitää olla virheetön, vuoden ikäinen uros. Ottakaa se lampaista tai vuohista.

12:6  Kukin säilyttäköön sitä tämän kuun neljänteentoista päivään saakka, ja sitten koko Israelin seurakunta teurastakoon sen iltahämärissä.

12:7  Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät.

12:8  Liha on syötävä sinä yönä. Se on syötävä tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerien yrttien kera.

12:9  Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan paistakaa se tulessa päineen, jalkoineen ja sisäelimineen.

12:10  Älkää myöskään jättäkö siitä mitään aamuksi, vaan polttakaa tulessa se, mitä siitä jäisi aamuksi jäljelle.

12:11  Syödessänne karitsaa teillä tulee olla kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne. Teidän on syötävä se kiireesti. Se on Herran pääsiäisuhri.

12:12  Minä kuljen sinä yönä halki Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmisten että eläinten. Minä annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Minä olen Herra.

12:13  Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun näen veren, minä menen ohitsenne, eikä tuhoava vitsaus osu teihin, kun minä rankaisen Egyptin maata.

12:14  Olkoon tämä päivä teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana sukupolvesta sukupolveen. Tämä on ikuinen säädös.

12:15  Syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Poistakaa jo ensimmäisenä päivänä hapantaikina taloistanne, sillä jokainen, joka syö hapanta leipää ensimmäisen ja seitsemännen päivän välisenä aikana, on poistettava Israelista.

12:16  Pitäkää ensimmäisenä päivänä pyhä kokous. Myös seitsemäntenä päivänä pitäkää pyhä kokous. Niinä päivinä älkää tehkö mitään työtä; valmistakaa ainoastaan se, mitä kukin tarvitsee syödäkseen.

12:17  Viettäkää happamattoman leivän juhlaa, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän joukkonne pois Egyptin maasta. Viettäkää siis tätä päivää sukupolvesta sukupolveen. Tämä on ikuinen säädös.

12:18  Syökää happamatonta leipää ensimmäisen kuun neljännentoista päivän illasta saman kuun kahdennenkymmenennenyhdennen päivän iltaan asti.

12:19  Seitsemään päivään taloistanne ei saa löytyä hapantaikinaa. Jokainen, joka syö hapanta leipää, on poistettava Israelin seurakunnasta, on hän muukalainen tai maan kansalainen.

12:20  Älkää syökö mitään hapanta. Syökää happamatonta leipää, missä ikinä asuttekin.”

12:21  Mooses kutsui koolle kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: ”Valitkaa ja ottakaa erilleen lammas, kukin perhekuntaanne varten, ja teurastakaa se pääsiäisuhrina.

12:22  Ottakaa sitten iisoppikimppu, kastakaa se maljassa olevaan vereen ja sivelkää verta ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin. Kukaan teistä ei saa lähteä ulos talonsa ovesta ennen aamua,

12:23  sillä Herra kulkee lyömässä vitsauksella egyptiläisiä. Kun hän näkee veren ovenkamanassa ja molemmissa ovenpielissä, hän menee sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla taloihinne lyömään teitä vitsauksella.

12:24  Noudattakaa tätä säädöstä ikuisesti, sekä te että teidän lapsenne.

12:25  Kun tulette maahan, jonka Herra antaa teille lupauksensa mukaan, palvelkaa häntä tällä tavoin.

12:26  Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä, mitä tämä palvelusmeno teille merkitsee,

12:27  vastatkaa näin: ’Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä. Hän löi egyptiläisiä vitsauksella mutta säästi meidän kotimme.’” Silloin kansa kumartui kasvoilleen maahan.

12:28  Israelilaiset lähtivät pois ja tekivät aivan sen käskyn mukaan, jonka Herra oli antanut Moosekselle ja Aaronille.

12:29  Puolenyön aikaan Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa olevan vangin esikoiseen asti, ja myös kaikki karjan esikoiset.

12:30  Niin farao, kaikki hänen palvelijansa ja kaikki egyptiläiset nousivat yöllä, ja Egyptissä alkoi kova valitushuuto, sillä ei ollut yhtään kotia, jossa ei ollut kuollutta.

12:31  Farao kutsui yöllä Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: ”Nouskaa ja lähtekää pois minun kansani keskuudesta, sekä te että muut israelilaiset. Menkää ja palvelkaa Herraa, niin kuin olette puhuneet.

12:32  Ottakaa mukaan myös lampaanne, vuohenne ja nautanne, niin kuin olette puhuneet, ja menkää. Siunatkaa myös minua.”

12:33  Egyptiläiset painostivat israelilaisia saadakseen heidät nopeasti maasta pois, sillä he ajattelivat: ”Me kuolemme kaikki.”

12:34  Kansa otti taikinansa, ennen kuin se oli hapannut, ja kantoi taikinakaukalonsa viittoihin käärittyinä olkapäillään.

12:35  Israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sanan mukaan ja pyytäneet egyptiläisiltä hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita,

12:36  ja Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä. Niin he veivät saalista egyptiläisiltä.

12:37  Israelilaiset, noin kuusisataatuhatta jalkamiestä vaimoineen ja lapsineen, lähtivät liikkeelle ja kulkivat Ramseksesta Sukkotiin.

12:38  Heidän mukanaan meni myös paljon sekakansaa sekä lampaita, vuohia ja nautoja hyvin suurina laumoina.

12:39  He leipoivat happamattomia leipiä Egyptistä tuomastaan taikinasta. Se ei näet ollut kerinnyt hapantua, kun heidät karkotettiin Egyptistä. He eivät voineet viivytellä, ja he eivät olleet ehtineet tehdä itselleen evästä.

12:40  Aika, jonka israelilaiset asuivat Egyptissä, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta.

12:41  Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta.

12:42  Tuo yö on valvontayö Herran kunniaksi, koska hän vei heidät pois Egyptin maasta. Se on yö, jona kaikkien israelilaisten sukupolvesta sukupolveen tulee valvoa Herran edessä.

12:43  Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Tämä on laki pääsiäislampaasta: Yksikään muukalainen ei saa syödä sitä.

12:44  Mutta jokainen rahalla ostettu orja saa sitä syödä, kunhan olet ympärileikannut hänet.

12:45  Tilapäinen asukas ja palkkatyöläinen eivät saa sitä syödä.

12:46  Se on syötävä yhdessä ja samassa talossa, eikä sen lihaa saa viedä ulos. Älkää myöskään rikkoko sen luita.

12:47  Koko Israelin seurakunta valmistakoon pääsiäislampaan.

12:48  Jos luonasi asuu muukalainen, joka tahtoo viettää Herran pääsiäistä, hänen on ympärileikattava kaikki perheensä miehet ja pojat. Sitten hän voi valmistaa pääsiäislampaan ja hän on kuin maan kansalainen. Mutta yksikään ympärileikkaamaton ei saa syödä sitä.

12:49  Sama laki koskee maan kansalaista ja keskuudessanne asuvaa muukalaista.”

12:50  Kaikki israelilaiset tekivät sen käskyn mukaan, jonka Herra oli antanut Moosekselle ja Aaronille.

12:51  Juuri tuona päivänä Herra vei israelilaiset joukkoineen pois Egyptin maasta.

Chapter 13

13:1  Herra sanoi Moosekselle:

13:2  ”Pyhitä minulle jokainen esikoinen, niin ihmisten kuin karjankin. Jokainen, joka avaa kohdun israelilaisten keskuudessa, on minun.”

13:3  Mooses sanoi kansalle: ”Muistakaa tämä päivä, jona lähditte Egyptistä, orjuuden pesästä, sillä Herra vei teidät väkevällä kädellä sieltä pois. Silloin ei saa syödä mitään hapanta.

13:4  Tänä päivänä, aabib-kuussa, te lähdette.

13:5  Kun Herra vie sinut kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, jonka hän isillesi vannomallaan valalla on luvannut antaa sinulle, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin palvele Jumalaa aina tässä kuussa näin:

13:6  Syö seitsemänä päivänä happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä olkoon Herran juhla.

13:7  Happamatonta leipää tulee syödä seitsemän päivää. Mitään hapanta ei saa olla luonasi, eikä hapantaikinaa saa näkyä missään alueellasi.

13:8  Kerro sinä päivänä pojallesi: ’Näin tehdään sen johdosta, mitä Herra teki minun hyväkseni lähtiessäni Egyptistä.’

13:9  Olkoon tämä säädös kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi, että Herran opetus olisi suussasi, sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä.

13:10  Noudata siis tätä säädöstä määräaikanaan vuodesta vuoteen.

13:11  Kun Herra on vienyt sinut kanaanilaisten maahan, niin kuin hän on sinulle ja sinun isillesi vannonut, ja kun hän on antanut sen sinulle,

13:12  niin luovuta Herralle jokainen, joka avaa kohdun. Myös jokainen karjasi urospuolinen esikoinen kuuluu Herralle.

13:13  Jokainen aasin esikoinen lunasta lampaalla, mutta jos et lunasta, niin taita siltä niska. Lunasta jokainen esikoispoikasi, ihmisen esikoinen.

13:14  Kun poikasi kysyy vastaisuudessa sinulta: ’Mitä tämä merkitsee?’, vastaa hänelle: ’Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä, orjuuden pesästä.

13:15  Ja kun farao uppiniskaisesti kieltäytyi päästämästä meitä, Herra surmasi Egyptin maassa kaikki esikoiset, sekä ihmisten että karjan esikoiset. Sen tähden minä uhraan Herralle jokaisen urospuolisen eläimen, joka avaa kohdun, ja lunastan jokaisen esikoispoikani.’

13:16  Olkoon tämä kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi siitä, että Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä.”

13:17  Kun farao oli päästänyt israelilaiset, Jumala ei johtanut heitä filistealaisten maan kautta vievää tietä, vaikka se oli suorin, sillä Jumala ajatteli, että kansa ehkä katuisi nähdessään sodan syttyvän ja palaisi Egyptiin.

13:18  Sen sijaan Jumala johti kansan kiertämään autiomaan kautta Kaislamerta kohti. Israelilaiset lähtivät Egyptin maasta taisteluvalmiina.

13:19  Mooses otti mukaansa Joosefin luut, sillä Joosef oli vannottanut israelilaisia ankarasti ja sanonut: ”Kun Jumala pitää teistä huolen, viekää silloin minun luuni täältä mukananne.”

13:20  Israelilaiset lähtivät liikkeelle Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin, autiomaan reunaan.

13:21  Herra kulki heidän edellään päivällä pilvipatsaassa johdattaakseen heitä tiellä ja yöllä tulipatsaassa valaistakseen heidän kulkuaan. Näin he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä.

13:22  Pilvipatsas ei poistunut kansan edeltä päivällä eikä tulipatsas yöllä.

Chapter 14

14:1  Sitten Herra puhui Moosekselle:

14:2  ”Sano israelilaisille, että he kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille. Leiriytykää meren rannalle vastapäätä Baal-Sefonia.

14:3  Farao on sanova, että israelilaiset harhailevat maassa ja autiomaa on saartanut heidät.

14:4  Minä paadutan faraon sydämen, niin että hän lähtee ajamaan heitä takaa. Sitten minä näytän kunniani faraossa ja koko hänen sotajoukossaan, ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra.” Israelilaiset tekivät kuten oli käsketty.

14:5  Kun Egyptin kuninkaalle kerrottiin, että kansa oli paennut, hänen ja hänen palvelijoittensa mieli muuttui Israelia kohtaan, ja he sanoivat: ”Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin palvelemasta meitä!”

14:6  Farao valjastutti hevoset vaunujensa eteen ja otti mukaan sotaväkensä

14:7  ja kuudetsadat valiovaunut sekä kaikki muut Egyptin vaunut ja vaunusoturit niihin kaikkiin.

14:8  Herra oli näet paaduttanut faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, jotka olivat lähteneet matkaan rohkein mielin.

14:9  Egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, vaunut, ratsumiehet ja koko hänen muu sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät, kun he olivat leiriytyneinä meren rannalla, Pii-Hahirotin kohdalla, vastapäätä Baal-Sefonia.

14:10  Faraon lähestyessä israelilaiset nostivat katseensa ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessään. Silloin israelilaiset pelästyivät pahoin ja huusivat Herraa.

14:11  He sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Mitä teitkään meille, kun veit meidät pois Egyptistä!

14:12  Emmekö puhuneet sinulle tästä Egyptissä? Mehän sanoimme: ’Jätä meidät rauhaan, niin että saamme palvella egyptiläisiä!’ Olisihan meidän ollut parempi palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa.”

14:13  Mooses vastasi kansalle: ”Älkää pelätkö. Pysykää aloillanne, niin näette pelastuksen, jonka Herra antaa teille tänä päivänä. Sellaista, mitä näette tänään tapahtuvan egyptiläisille, ette enää koskaan tule näkemään.

14:14  Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.”

14:15  Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minua avuksi? Sano israelilaisille, että heidän on lähdettävä liikkeelle.

14:16  Mutta nosta sinä sauvasi, ojenna kätesi meren ylle ja jaa meri kahtia, niin että israelilaiset voivat mennä meren poikki kuivaa maata pitkin.

14:17  Minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät israelilaisten perään. Sitten minä näytän kunniani faraossa ja koko hänen sotajoukossaan, hänen vaunuissaan ja ratsumiehissään.

14:18  Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani faraossa, hänen vaunuissaan ja ratsumiehissään.”

14:19  Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten leirin edellä, lähti paikaltaan ja meni heidän taakseen. Myös pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen.

14:20  Näin se tuli egyptiläisten leirin ja Israelin leirin väliin. Pilvi oli pimeä toisille mutta valaisi yön toisille, eivätkä leirit voineet lähestyä toisiaan koko yönä.

14:21  Mooses ojensi kätensä meren ylle, ja Herra pani meren väistymään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin Herra muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia,

14:22  ja israelilaiset saattoivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin. Vesi oli muurina sekä heidän oikealla että vasemmalla puolellaan.

14:23  Egyptiläiset ajoivat heitä takaa, ja kaikki faraon hevoset, vaunut ja ratsumiehet tulivat israelilaisten perässä keskelle merta.

14:24  Aamuvartion aikaan Herra katsoi tulipatsaasta ja pilvestä egyptiläisten leiriä ja saattoi heidän leirinsä sekasortoon.

14:25  Hän saattoi heidän vaunujensa pyörät irtoamaan, niin että heidän kulkunsa kävi raskaaksi. Egyptiläiset sanoivat: ”Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestaan egyptiläisiä vastaan.”

14:26  Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi meren ylle, että vedet palaisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän vaununsa ja ratsumiehensä.”

14:27  Mooses ojensi kätensä meren ylle, ja aamunkoitteessa meri palasi paikoilleen egyptiläisten paetessa sitä päin. Näin Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta.

14:28  Vedet palasivat ja peittivät faraon koko sotajoukon, vaunut ja ratsumiehet, jotka olivat seuranneet israelilaisia keskelle merta. Heistä ei jäänyt jäljelle ainoatakaan.

14:29  Mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, ja vesi oli muurina sekä heidän oikealla että vasemmalla puolellaan.

14:30  Näin Herra pelasti Israelin tuona päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla.

14:31  Israel näki suuren voiman, jota Herra oli käyttänyt egyptiläisiä vastaan, ja kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja hänen palvelijaansa Moosekseen.

Chapter 15

15:1  Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän laulun: ”Minä laulan Herralle, sillä hän on ylen korkea! Hevoset ja miehet hän mereen syöksi.

15:2  Herra on minun voimani ja ylistyslauluni, hän tuli minulle pelastukseksi! Hän on minun Jumalani, ja hänen kunniaansa minä julistan, hän on isäni Jumala, ja häntä minä korotan.

15:3  Herra on sotasankari, hänen nimensä on Herra.

15:4  Faraon vaunut ja sotajoukot hän mereen syöksi, faraon parhaat vaunusoturit hukkuivat Kaislamereen.

15:5  Syvyys peitti heidät, he vajosivat pohjaan kuin kivi.

15:6  Sinun oikea kätesi, Herra, on voimassaan majesteettinen. Sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.

15:7  Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät palavan vihasi valloilleen, ja se syö heidät kuin oljet.

15:8  Kun sinä puhalsit vihassasi, vedet kasaantuivat, virrat seisoivat kuin muuri, syvyydet jähmettyivät meren sydämessä.

15:9  Vihollinen sanoi: ’Minä ajan heitä takaa, minä saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä himoni. Minä paljastan miekkani, käteni hävittää heidät.’

15:10  Sinä panit tuulesi puhaltamaan, ja meri peitti heidät. He upposivat kuin lyijy valtaviin vesiin.

15:11  Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa, kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä majesteettinen, sinä ylistettävissä teoissa pelottava, sinä ihmeitten tekijä!

15:12  Kun sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.

15:13  Sinä johdatit armossasi tätä kansaa, jonka lunastit, sinä ohjasit sen voimallasi pyhille asuinsijoillesi.

15:14  Kansat kuulivat sen ja vapisivat, tuska valtasi Filistean asukkaat.

15:15  Silloin pelästyivät Edomin ruhtinaat, vavistus valtasi Mooabin sankarit, kaikki Kanaanin asukkaat raukesivat pelosta.

15:16  Heidät valtasi kauhu ja pelko. Sinun voimasi suuruuden tähden he ovat mykkiä kuin kivi, kunnes kansasi, Herra, on päässyt perille, kunnes on päässyt perille kansa, jonka olet omaksesi ostanut.

15:17  Sinä viet heidät perille ja juurrutat heidät perintövuorellesi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet tehnyt asunnoksesi, pyhäkköön, jonka sinun kätesi, Herra, ovat valmistaneet.

15:18  Herra on kuningas aina ja ikuisesti.”

15:19  Kun faraon hevoset vaunuineen ja ratsumiehineen pääsivät keskelle merta, Herra antoi meren vesien palata paikoilleen, heidän päälleen, mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin.

15:20  Sitten naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä rumpuja lyöden ja karkeloiden.

15:21  Mirjam johti heidät lauluun: ”Laulakaa Herralle, sillä hän on ylen korkea! Hevoset ja miehet hän mereen syöksi.”

15:22  Mooses käski israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislamereltä, ja he lähtivät Suurin autiomaahan. He kulkivat kolme päivää autiomaassa löytämättä vettä.

15:23  Sitten he tulivat Maaraan, mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä, koska se oli karvasta. Siksi paikalle annettiin nimi Maara.

15:24  Kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: ”Mitä me juomme?”

15:25  Silloin Mooses huusi Herran puoleen, ja Herra näytti hänelle puun. Mooses heitti sen veteen, ja vesi muuttui makeaksi. Siellä Herra antoi lain ja oikeuden kansalle, ja siellä hän koetteli sitä.

15:26  Hän sanoi: ”Jos sinä kuuntelet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja teet sen, mikä on oikein hänen silmissään, otat varteen hänen käskynsä ja noudatat kaikkia hänen lakejaan, minä en pane vaivaksesi yhtäkään niistä sairauksista, joilla olen vaivannut egyptiläisiä, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.”

15:27  Sitten israelilaiset tulivat Eelimiin, missä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmua. Siellä he leiriytyivät veden ääreen.

Chapter 16

16:1  Israelilaiset lähtivät liikkeelle Eelimistä. Toisen kuun viidentenätoista päivänä siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta, koko Israelin seurakunta saapui Siinin autiomaahan, joka on Eelimin ja Siinain välillä.

16:2  Autiomaassa koko Israelin seurakunta alkoi napista Moosesta ja Aaronia vastaan.

16:3  Israelilaiset sanoivat heille: ”Jospa olisimme saaneet surmamme Herran kädestä silloin, kun istuimme Egyptin maassa lihapatojen ääressä ja söimme kylliksemme leipää! Tehän olette tuoneet meidät tänne autiomaahan antaaksenne koko tämän joukon kuolla nälkään.”

16:4  Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Minä annan sataa teille leipää taivaasta. Kansa menköön kunakin päivänä keräämään sen päivän tarpeen. Näin minä koettelen sitä, vaeltaako se minun opetukseni mukaan vai ei.

16:5  Kun he kuudentena päivänä valmistavat sen, mitä ovat tuoneet, sitä on oleva kaksi kertaa niin paljon kuin mitä he kokoavat muina päivinä.”

16:6  Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: ”Illalla te tulette tietämään, että Herra toi teidät pois Egyptin maasta,

16:7  ja aamulla te näette Herran kirkkauden. Herra on kuullut teidän napinanne häntä vastaan. Mitä me olemme, että te meitä vastaan napisette?”

16:8  Mooses sanoi: ”Herra antaa teille illalla lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yltä kyllin. Herra on kuullut teidän napinanne häntä vastaan. Mitä me olemme? Ette te napise meitä vastaan, vaan Herraa vastaan.”

16:9  Sitten Mooses sanoi Aaronille: ”Sano koko Israelin seurakunnalle: ’Astukaa Herran eteen, sillä hän on kuullut teidän napinanne.’”

16:10  Aaronin puhuessa koko Israelin seurakunnalle kaikki kääntyivät autiomaahan päin. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä.

16:11  Herra puhui Moosekselle:

16:12  ”Minä olen kuullut israelilaisten napinan. Sano heille: ’Iltahämärissä saatte lihaa syödäksenne ja aamulla saatte leipää yltä kyllin. Näin te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”

16:13  Illalla leiriin tuli viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen. Aamulla leirin ympärillä oli kastetta.

16:14  Kun kaste oli haihtunut, israelilaiset näkivät, että autiomaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa, suomujen tapaista, kuin hienoa huurretta maassa.

16:15  Katsellessaan sitä he kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jota Herra on antanut teille syötäväksi.

16:16  Näin Herra on käskenyt: Kootkaa sitä sen verran kuin kukin syö, oomer-mitta henkeä kohti, niin monta kuin teitä on. Kootkoon kukin niin monelle kuin hänen teltassaan on asuvia.”

16:17  Israelilaiset tekivät niin ja kokosivat, kuka enemmän, kuka vähemmän.

16:18  Kun he mittasivat sen oomer-mitalla, ei sille, joka oli koonnut enemmän, jäänyt liikaa, eikä sillä, joka oli koonnut vähemmän, ollut liian vähän. Jokainen oli koonnut sen verran kuin tarvitsi.

16:19  Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi.”

16:20  Muutamat eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle aamuksi, mutta siihen tuli matoja, ja se alkoi haista. Silloin Mooses vihastui heihin.

16:21  Israelilaiset kokosivat sitä joka aamu sen mukaan, kuinka paljon kukin tarvitsi. Kun aurinko alkoi paahtaa, se suli.

16:22  Kuudentena päivänä israelilaiset kokosivat ruokaa kaksinkertaisen määrän, kaksi oomeria henkeä kohti, ja kaikki kansan päämiehet tulivat kertomaan siitä Moosekselle.

16:23  Silloin hän sanoi heille: ”Näin on Herra puhunut: Huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Leipokaa mitä leivotte, keittäkää mitä keitätte, ja pankaa talteen huomiseksi kaikki, mitä jää jäljelle.”

16:24  Niin israelilaiset jättivät sitä aamuksi, niin kuin Mooses oli käskenyt. Se ei alkanut haista, eikä siihen tullut matoja.

16:25  Mooses sanoi: ”Syökää se tänään, sillä tänä päivänä on Herran sapatti. Tänään ette löydä maasta mitään.

16:26  Kuutena päivänä kootkaa sitä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole.”

16:27  Muutamat kansasta lähtivät kuitenkin kokoamaan ruokaa seitsemäntenä päivänä, mutta eivät löytäneet mitään.

16:28  Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Kuinka kauan te kieltäydytte noudattamasta minun lakejani ja opetuksiani?

16:29  Ymmärtäkää, että Herra on antanut teille sapatin. Sen tähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruuan. Jokaisen tulee pysyä silloin aloillaan. Kukaan ei saa lähteä paikaltaan seitsemäntenä päivänä.”

16:30  Niin kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä.

16:31  Israelin kansa antoi ruualle nimen manna. Se oli valkoisen korianterin siemenen kaltaista ja maistui hunajaleivokselta.

16:32  Mooses sanoi: ”Näin on Herra käskenyt: Säilyttäkää täysi oomer mannaa tuleville sukupolville, että nekin näkisivät ruuan, jolla minä ruokin teitä autiomaassa, kun vein teidät pois Egyptin maasta.”

16:33  Mooses sanoi Aaronille: ”Ota ruukku ja pane siihen täysi oomer mannaa ja aseta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen.”

16:34  Niin Aaron asetti sen talteen todistuksen arkun eteen, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt.

16:35  Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen asti, kun he tulivat asuttuun maahan. He söivät mannaa, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajalle.

16:36  Oomer on kymmenesosa eefaa.

Chapter 17

17:1  Koko israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin autiomaasta ja kulki pysähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. He leiriytyivät Refidimiin, mutta siellä ei ollut vettä kansalle juotavaksi.

17:2  Kansa nurisi Moosesta vastaan ja sanoi: ”Antakaa meille vettä, että saamme juoda!” Mooses vastasi heille: ”Miksi te riitelette minun kanssani? Miksi kiusaatte Herraa?”

17:3  Mutta kansalla oli siellä jano, ja se halusi vettä. Se napisi Moosesta vastaan ja sanoi: ”Minkä tähden olet tuonut meidät Egyptistä? Siksikö, että haluat tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?”

17:4  Silloin Mooses huusi avukseen Herraa ja sanoi: ”Mitä minä teen tälle kansalle? Kohta he kivittävät minut.”

17:5  Herra vastasi Moosekselle: ”Mene kansan edellä ja ota mukaasi Israelin vanhimpia. Ota käteesi sauva, jolla löit Niiliä, ja mene.

17:6  Minä seison siellä edessäsi Hoorebin luona olevalla kalliolla. Lyö kalliota, niin siitä lähtee vettä, ja kansa saa juoda.” Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden.

17:7  Hän antoi sille paikalle nimet Massa ja Meriba, koska israelilaiset riitelivät siellä ja kiusasivat Herraa sanoen: ”Onko Herra meidän keskellämme vai ei?”

17:8  Sitten Amalek tuli Refidimiin taistelemaan Israelia vastaan.

17:9  Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse meille miehiä ja lähde taisteluun Amalekia vastaan. Huomenna minä asetun seisomaan kukkulan huipulle Jumalan sauva kädessäni.”

17:10  Joosua teki niin kuin Mooses oli hänelle sanonut ja taisteli Amalekia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Huur nousivat kukkulan huipulle.

17:11  Kun Mooses piti kätensä ylhäällä, Israel oli voitolla, mutta kun hän laski kätensä, Amalek pääsi voitolle.

17:12  Mooseksen kädet alkoivat kuitenkin painaa. Silloin Aaron ja Huur ottivat kiven ja asettivat sen hänen alleen, ja hän istui sille. Sitten Aaron ja Huur tukivat hänen käsiään, toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta, ja niin hänen kätensä pysyivät vakaina auringonlaskuun asti.

17:13  Näin Joosua nujersi Amalekin ja sen sotajoukot miekalla.

17:14  Herra sanoi Moosekselle: ”Kirjoita tämä muistutukseksi kirjaan ja teroita sitä Joosualle: ’Minä pyyhin Amalekin muiston täydellisesti pois taivaan alta.’”

17:15  Sitten Mooses rakensi alttarin ja antoi sille nimen ”Herra on minun lippuni”

17:16  ja sanoi: ”Totisesti, Herran valtaistuimen kautta, Herralla on sota Amalekia vastaan polvesta polveen.”

Chapter 18

18:1  Midianin pappi Jetro, Mooseksen appi, kuuli, mitä kaikkea Jumala oli tehnyt Mooseksen ja kansansa Israelin hyväksi ja miten Herra oli tuonut Israelin pois Egyptistä.

18:2  Mooseksen appi Jetro otti mukaansa Sipporan, Mooseksen vaimon, jonka Mooses oli lähettänyt pois,

18:3  sekä tämän kaksi poikaa. Toinen heistä oli nimeltään Geersom, sillä Mooses oli sanonut: ”Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla.”

18:4  Toisen nimi oli Elieser, koska Mooses oli sanonut: ”Isäni Jumala oli apunani ja pelasti minut faraon miekalta.”

18:5  Mooseksen appi Jetro, Mooseksen pojat ja hänen vaimonsa tulivat hänen luokseen autiomaahan, jossa hän oli leiriytyneenä Jumalan vuoren juurella.

18:6  Jetro lähetti sanan Moosekselle: ”Minä, Jetro, sinun appesi, olen tullut luoksesi vaimosi ja hänen kahden poikansa kanssa.

18:7  Silloin Mooses lähti appeaan vastaan, kumarsi syvään ja suuteli häntä. He tervehtivät toisiaan ja menivät sitten telttaan.

18:8  Mooses kertoi apelleen kaikesta, mitä Herra oli tehnyt faraolle ja egyptiläisille Israelin tähden, sekä kaikista vaikeuksista, jotka olivat kohdanneet heitä matkalla, ja siitä, kuinka Herra oli pelastanut heidät.

18:9  Jetro iloitsi kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt Israelille pelastaessaan heidät egyptiläisten käsistä.

18:10  Hän sanoi: ”Siunattu olkoon Herra, joka on vapauttanut teidät egyptiläisten ja faraon käsistä, hän, joka on pelastanut kansansa egyptiläisten vallasta.

18:11  Nyt minä tiedän, että Herra on kaikkia jumalia suurempi. Egyptiläisille tapahtui näin, koska he olivat röyhkeitä Israelia kohtaan.”

18:12  Jetro, Mooseksen appi, toi polttouhrin ja teurasuhreja Jumalalle, ja Aaron sekä kaikki Israelin vanhimmat tulivat aterioimaan Mooseksen apen kanssa Jumalan eteen.

18:13  Seuraavana päivänä Mooses istui jakamaan oikeutta kansalle, ja kansa seisoi Mooseksen ympärillä aamusta iltaan.

18:14  Mutta kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansan vuoksi, hän kysyi: ”Mitä sinä teet tälle kansalle? Miksi sinä istut yksin ja koko kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan?”

18:15  Mooses vastasi apelleen: ”Siksi, että kansa tulee luokseni pyytämään Jumalalta neuvoa.

18:16  Kun heillä on jokin riita-asia, he tulevat luokseni, ja minä jaan oikeutta heidän ja heidän lähimmäistensä välillä sekä ilmoitan heille Jumalan lait ja opetukset.”

18:17  Silloin Mooseksen appi sanoi hänelle: ”Tässä asiassa et toimi viisaasti.

18:18  Sinä uuvutat täysin sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi, sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas. Sinä et voi suoriutua siitä yksinäsi.

18:19  Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Edusta sinä kansaa Jumalan edessä ja saata sen asiat Jumalan eteen.

18:20  Kehota heitä noudattamaan lakeja ja opetuksia ja tee heille tiettäväksi tie, jota heidän on kuljettava, ja se, mitä heidän on tehtävä.

18:21  Sinun tulee kuitenkin valita koko kansasta kykeneviä ja Jumalaa pelkääviä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä ja asettaa heidät tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälliköiksi kansalle.

18:22  Jakakoot he vakituisesti oikeutta kansalle ja tuokoot kaikki suuret asiat sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat he ratkaiskoot itse. Kevennä näin taakkaasi, ja kantakoot he sitä kanssasi.

18:23  Jos näin teet ja Jumalakin sinua siihen käskee, sinä selviydyt, ja myös koko tämä kansa pääsee kotiinsa rauhassa.”

18:24  Mooses kuunteli appensa neuvoa ja teki aivan niin kuin tämä oli sanonut.

18:25  Hän valitsi kykeneviä miehiä koko Israelista ja asetti heidät tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälliköiksi kansan johtoon.

18:26  He jakoivat vakituisesti oikeutta kansalle. Vaikeat asiat he veivät Moosekselle, mutta kaikki vähäiset asiat he ratkaisivat itse.

18:27  Sitten Mooses saattoi appensa matkaan, ja tämä meni omaan maahansa.

Chapter 19

19:1  Kolmantena kuukautena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta – samana kuukauden päivänä – he tulivat Siinain autiomaahan.

19:2  He olivat lähteneet Refidimistä ja tulivat Siinain autiomaahan. Siellä Israel leiriytyi vuoren juurelle,

19:3  ja Mooses nousi vuorelle Jumalan luo. Herra kutsui häntä vuorelta ja sanoi: ”Sano näin Jaakobin heimolle, kerro israelilaisille:

19:4  ’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivin ja tuonut teidät luokseni.

19:5  Jos te nyt kuuntelette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, teistä tulee minun oma kansani kaikkien kansojen joukossa. Koko maa on minun,

19:6  mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.’ Nämä sanat sinun on puhuttava israelilaisille.”

19:7  Tultuaan takaisin Mooses kutsui kokoon kansan vanhimmat ja kertoi heille kaikki ne sanat, jotka Herra oli käskenyt hänen puhua.

19:8  Silloin koko kansa vastasi yhtenä miehenä: ”Me teemme kaiken, mitä Herra on puhunut.” Mooses vei kansan vastauksen Herralle.

19:9  Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Minä tulen paksun pilven peitossa sinun luoksesi, että kansa kuulisi minun puhuvan kanssasi ja uskoisi aina myös sinua.” Kun Mooses oli kertonut Herralle kansan vastauksen,

19:10  Herra sanoi Moosekselle: ”Mene kansan luo ja pyhitä heidät tänään ja huomenna, ja peskööt he vaatteensa.

19:11  Heidän tulee olla valmiina kolmanteen päivään mennessä, sillä kolmantena päivänä Herra laskeutuu koko kansan nähden alas Siinainvuorelle.

19:12  Määrää kansalle raja ja sano: ’Varokaa nousemasta vuorelle tai koskemasta sen juureen. Jokainen, joka koskee vuoreen, on surmattava.

19:13  Häneen ei saa kuitenkaan koskea käsin, vaan hänet pitää kivittää tai ampua jousella. On kyseessä eläin tai ihminen, syyllinen ei saa jäädä eloon.’ Vasta kun pitkä torven puhallus kuuluu, he saavat nousta vuorelle.”

19:14  Mooses tuli alas vuorelta kansan luo ja pyhitti kansan, ja he pesivät vaatteensa.

19:15  Hän sanoi kansalle: ”Olkaa valmiita kolmanteen päivään mennessä. Kukaan ei saa koskea naiseen.”

19:16  Kolmannen päivän aamuna alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle. Kuului hyvin voimakas soofar-torven ääni, ja koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta.

19:17  Silloin Mooses vei kansan leiristä kohtaamaan Jumalaa, ja he asettuivat seisomaan vuoren juurelle.

19:18  Koko Siinainvuori peittyi savuun, koska Herra oli laskeutunut sille tulessa. Siitä nousi savua kuin sulatusuunista, ja koko vuori vavahteli ankarasti.

19:19  Soofar-torven ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten.

19:20  Herra laskeutui Siinainvuorelle, vuoren huipulle. Sitten Herra kutsui Mooseksen vuoren huipulle, ja Mooses nousi sinne.

19:21  Herra sanoi Moosekselle: ”Laskeudu alas ja varoita kansaa tunkeutumasta Herran luo katselemaan, sillä silloin monet kansasta kuolevat.

19:22  Pappienkin, jotka saavat lähestyä Herraa, pitää pyhittäytyä, ettei Herra tuhoaisi heitä.”

19:23  Mutta Mooses vastasi Herralle: ”Kansa ei voi nousta Siinainvuorelle, sillä sinä olet jo varoittanut meitä ja sanonut: ’Vedä raja vuoren juurelle ja pyhitä vuori.’”

19:24  Niin Herra sanoi hänelle: ”Lähde alas ja tule taas ylös Aaron mukanasi. Mutta papit ja kansa älkööt tunkeutuko ylös Herran luo, ettei hän murskaisi heitä.”

19:25  Mooses laskeutui kansan luo ja kertoi heille kaiken.

Chapter 20

20:1  Sitten Jumala puhui kaikki nämä sanat:

20:2  ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.

20:3  Älköön sinulla olko muita jumalia minun rinnallani.

20:4  Älä tee itsellesi patsasta äläkä mitään kuvaa mistään, mikä on ylhäällä taivaalla tai alhaalla maan päällä tai vesissä maan alla.

20:5  Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Minä vaadin lapset tilille isien pahoista teoista kolmanteen ja neljänteen polveen saakka, jos he vihaavat minua,

20:6  mutta osoitan armoa niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni.

20:7  Älä lausu turhaan Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka lausuu hänen nimensä turhaan.

20:8  Muista pyhittää lepopäivä.

20:9  Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,

20:10  mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Älä tee silloin mitään työtä, älä sinä, älköön poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä alueellasi asuva muukalainen.

20:11  Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.

20:12  Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

20:13  Älä tapa.

20:14  Älä tee huorin.

20:15  Älä varasta.

20:16  Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi.

20:17  Älä himoitse lähimmäisesi taloa. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiaan äläkä mitään, mikä kuuluu hänelle.”

20:18  Koko kansa näki tulenleimaukset ja vuoren savuamisen ja kuuli jylinän ja soofar-torven äänen. Tämän nähdessään kansa vapisi ja pysytteli loitolla.

20:19  Israelilaiset sanoivat Moosekselle: ”Puhu sinä meidän kanssamme, me kuuntelemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi.”

20:20  Silloin Mooses vastasi kansalle: ”Älkää pelätkö, sillä Jumala on tullut sitä varten, että hän koettelisi teitä ja että hänen pelkonsa pysyisi teissä, niin ettette tekisi syntiä.”

20:21  Kansa seisoi kaukana, mutta Mooses lähestyi synkkää pilveä, jossa Jumala oli.

20:22  Herra sanoi Moosekselle: ”Sinun tulee sanoa israelilaisille näin: Te olette nähneet, että minä olen puhunut teille taivaasta.

20:23  Älkää tehkö muita jumalia minun rinnalleni. Älkää tehkö itsellenne hopeisia tai kultaisia jumalia.

20:24  Tee minulle maa-alttari ja uhraa sen päällä polttouhrisi ja yhteysuhrisi, lampaasi ja nautasi. Jokaisessa paikassa, jonka minä pyhitän nimelleni, minä tulen sinun luoksesi ja siunaan sinua.

20:25  Jos sinä kuitenkin teet minulle kivialttarin, älä rakenna sitä hakatusta kivestä, sillä jos sinä kosket kiveen taltallasi, sinä saastutat sen.

20:26  Älä myöskään nouse portaita myöten minun alttarilleni, ettei häpysi paljastuisi sen päällä.”

Chapter 21

21:1  ”Nämä ovat ne säädökset, jotka sinun tulee antaa israelilaisten noudatettaviksi:

21:2  Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on palveltava kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän pääsköön vapaaksi maksutta.

21:3  Jos orja on tullut yksinään, hänen on lähdettävä pois yksinään, mutta jos hänellä tullessaan oli vaimo, vaimo lähteköön hänen kanssaan.

21:4  Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon ja tämä on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, vaimo lapsineen jääköön isännälle, ja mies lähteköön yksinään.

21:5  Mutta jos orja vakuuttaa: ’Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä halua päästä vapaaksi’,

21:6  hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen, asettakoon hänet ovea tai ovenpieltä vasten ja lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja orja jääköön ainiaaksi isännälleen.

21:7  Jos joku myy tyttärensä orjaksi, tämä ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat.

21:8  Jos hän ei miellytä isäntäänsä, joka on valinnut hänet itselleen, isännän on sallittava, että hänet lunastetaan. Vieraaseen kansaan isännällä ei ole valtaa naista myydä, sillä silloin hän olisi petollinen tätä kohtaan.

21:9  Jos isäntä määrää hänet pojalleen, hänen on saatava nauttia tyttärien oikeuksia.

21:10  Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen ravintoa, vaatetusta tai aviollista oikeutta.

21:11  Jos hän ei anna naiselle näitä kolmea, tämä saa lähteä pois maksutta ja korvauksetta.”

21:12  ”Se, joka lyö ihmistä niin, että tämä kuolee, on surmattava.

21:13  Jos hän ei ole tehnyt sitä harkiten, vaan Jumala salli sen tapahtua hänen kätensä kautta, hän voi paeta paikkaan, jonka minä sinulle osoitan.

21:14  Mutta jos joku on niin julkea, että tappaa lähimmäisensä kavalasti, sinun on jopa minun alttarini luota vietävä hänet surmattavaksi.

21:15  Se, joka lyö isäänsä tai äitiään, on surmattava.

21:16  Se, joka kaappaa ihmisen ja joko myy hänet tai pitää häntä hallussaan, on surmattava.

21:17  Se, joka kiroaa isäänsä tai äitiään, on surmattava.

21:18  Jos miehet riitelevät ja toinen lyö toista kivellä tai nyrkillä, niin että toinen ei kuole vaan joutuu vuoteenomaksi

21:19  mutta pystyy nousemaan ja kulkemaan ulkona omin avuin, lyöjä on vapautettava rangaistuksesta. Hänen on kuitenkin korvattava toisen sairausaika ja pidettävä hänestä huolta, kunnes hän paranee kokonaan.

21:20  Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla, niin että tämä kuolee hänen käsiinsä, lyöjää rangaistakoon.

21:21  Jos orja kuitenkin elää päivän tai kaksi, älköön lyöjää rangaistako, sillä orja on hänen omaisuuttaan.

21:22  Jos miehet tappelevat ja satuttavat raskaana olevaa naista, niin että hän synnyttää ennenaikaisesti, mutta muuta vahinkoa ei tapahdu, syyllistä on sakotettava sen mukaan, mitä naisen puoliso häneltä vaatii. Maksu on suoritettava oikeuden päätöksen mukaan.

21:23  Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä,

21:24  silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta,

21:25  palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta.

21:26  Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan silmään ja turmelee sen, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi silmästä.

21:27  Samoin, jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi hampaasta.”

21:28  ”Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, härkä on kivitettävä eikä sen lihaa saa syödä. Härän omistaja on kuitenkin vapautettava rangaistuksesta.

21:29  Mutta jos härkä on puskenut aikaisemminkin eikä sen isäntä varoituksista huolimatta ole vartioinut sitä ja jos tämä härkä tappaa miehen tai naisen, se pitää kivittää, ja myös sen isäntä on surmattava.

21:30  Jos hänelle kuitenkin määrätään lunastusmaksu, hänen on maksettava henkensä lunnaiksi niin paljon kuin hänelle määrätään.

21:31  Jos härkä puskee kuoliaaksi pojan tai tytön, on meneteltävä saman lain mukaan.

21:32  Jos härkä puskee kuoliaaksi orjan tai orjattaren, omistajan on maksettava hänen isännälleen kolmekymmentä hopeasekeliä ja härkä on kivitettävä.

21:33  Jos joku jättää kaivon auki tai kaivaa kaivon eikä peitä sitä ja härkä tai aasi putoaa siihen,

21:34  kaivon omistaja korvatkoon eläimen sen isännälle rahassa, mutta pitäköön itsellään kuolleen eläimen.

21:35  Jos jonkun härkä puskee toisen härän kuoliaaksi, elävä härkä on myytävä ja sen hinta jaettava puoliksi. Myös kuollut härkä tulee jakaa puoliksi.

21:36  Mutta jos oli tiedossa, että härkä oli puskenut ennenkin, eikä sen isäntä ollut vartioinut sitä, hänen on korvattava härkä härällä. Kuollut eläin jääköön hänelle.

21:37  Jos joku varastaa härän tai lampaan ja teurastaa tai myy sen, hänen on korvattava härkä viidellä naudalla ja lammas neljällä lampaalla.”

Chapter 22

22:1  ”Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään kuoliaaksi, hänen verensä vuodattamisesta ei tule syylliseksi.

22:2  Mutta jos aurinko oli jo noussut, tappaja tulee syylliseksi veren vuodattamisesta. Varkaan on maksettava korvaus, mutta jos hän on varaton, hänet on myytävä varastetun tavaran hinnasta.

22:3  Jos se, mitä on varastettu, olipa se härkä, aasi tai lammas, kuitenkin löydetään hänen hallustaan elossa, hänen pitää korvata se kaksinkertaisesti.

22:4  Jos joku turmelee toisen pellon tai viinitarhan päästämällä siihen eläimiään ja syöttämällä niitä siellä, hänen on korvattava vahinko peltonsa tai viinitarhansa parhaasta sadosta.

22:5  Jos tuli pääsee irti ja tarttuu orjantappuroihin niin, että kuhilaat, vilja tai pelto palavat, on palon sytyttäjän korvattava se, mikä on palanut.

22:6  Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, on varkaan, jos hänet löydetään, korvattava se kaksinkertaisesti.

22:7  Ellei varasta löydetä, talon omistajan on astuttava Jumalan eteen ja vannottava, ettei hän ole ottanut toisen omaisuutta.

22:8  Jokaisessa rikosasiassa, koskee se härkää, aasia, lammasta, vaatetta tai mitä tahansa kadoksissa olevaa, josta joku sanoo: ’Tämä se on’, on kummankin kanta tuotava Jumalan eteen. Sen, jonka Jumala tuomitsee syylliseksi, on korvattava lähimmäiselleen kaksinkertaisesti.

22:9  Jos joku antaa toiselle aasin, härän, lampaan tai minkä tahansa eläimen säilytettäväksi ja se kuolee tai vahingoittuu tai ryöstetään kenenkään näkemättä,

22:10  Herran edessä vannottu vala ratkaiskoon heidän välinsä. Ellei toinen ole kajonnut toisen omaisuuteen, omistajan on hyväksyttävä vala eikä korvausta tarvitse maksaa.

22:11  Mutta jos eläin on varastettu häneltä, varkaan tulee maksaa omistajalle korvaus.

22:12  Jos eläin on raadeltu kuoliaaksi, se on tuotava todisteeksi. Raadellusta eläimestä ei tarvitse maksaa korvausta.

22:13  Jos joku lainaa lähimmäiseltään eläimen ja se vammautuu tai kuolee eikä sen omistaja ole paikalla, siitä on maksettava korvaus.

22:14  Jos sen omistaja on paikalla, korvausta ei tarvitse maksaa. Jos se oli vuokralla, olkoon vuokra korvauksena.”

22:15  ”Jos mies viettelee neitsyen, jota ei ole kihlattu, ja makaa hänen kanssaan, miehen on maksettava morsiamenhinta ja otettava tyttö vaimokseen.

22:16  Jos tytön isä kuitenkin kieltäytyy antamasta häntä miehelle, tämän on silti maksettava rahassa sama morsiamenhinta kuin neitsyestä.

22:17  Älä salli noitanaisen elää.

22:18  Jokainen, joka sekaantuu eläimeen, on surmattava.

22:19  Jos joku uhraa muille jumalille kuin Herralle, hänet vihittäköön tuhon omaksi.

22:20  Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te itse olette olleet muukalaisina Egyptin maassa.

22:21  Älä sorra leskiä äläkä orpoja.

22:22  Jos sinä sorrat heitä ja he huutavat minua avukseen, minä kuulen heidän huutonsa.

22:23  Silloin minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimoistanne tulee leskiä ja lapsistanne orpoja.

22:24  Jos lainaat rahaa jollekin keskuudessasi asuvalle kansani köyhälle, älä menettele häntä kohtaan koronkiskurin tavoin. Älä pane korkoa hänen maksettavakseen.

22:25  Jos otat lähimmäiseltäsi pantiksi viitan, anna se hänelle takaisin, ennen kuin aurinko laskee.

22:26  Se on näet hänen ainoa peitteensä, hänen ihonsa verho. Mihin hän muuten voi kääriytyä levolle käydessään? Jos hän huutaa minua avukseen, minä kuulen häntä, sillä minä olen armollinen.

22:27  Älä herjaa Jumalaa äläkä kiroa kansasi ruhtinasta.

22:28  Älä viivyttele antamasta minulle antia vilja- ja viinisatosi parhaasta osasta. Anna minulle esikoispoikasi.

22:29  Tee samoin naudoillesi ja lampaillesi. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä anna se minulle.

22:30  Olkaa minulle pyhitetty kansa. Älkää syökö pedon raateleman eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille.”

Chapter 23

23:1  ”Älä levitä perättömiä huhuja äläkä anna apuasi jumalattomalle rupeamalla vääräksi todistajaksi.

23:2  Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut enemmistön mukana vääristämään totuuden.

23:3  Älä suosi vähäosaista hänen riita-asiassaan.

23:4  Jos tapaat vihollisesi härän tai aasin eksyksissä, sinun on vietävä se hänelle takaisin.

23:5  Jos näet vihamiehesi aasin makaavan kuormansa alla, älä jätä auttamatta, vaan auta häntä nostamaan se jaloilleen.

23:6  Älä vääristä köyhän lähimmäisesi oikeutta hänen riita-asiassaan.

23:7  Pysy erossa väärästä asiasta. Älä surmaa viatonta ja vanhurskasta, sillä minä en julista syyllistä syyttömäksi.

23:8  Älä myöskään ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee tarkkanäköisetkin ja vääristää vanhurskaiden sanat.

23:9  Älä sorra muukalaista. Tehän tunnette muukalaisen mielen, koska olette olleet muukalaisina Egyptin maassa.”

23:10  ”Kuutena vuotena kylvä maasi ja korjaa sen sato,

23:11  mutta seitsemäntenä anna sen levätä ja jätä sato korjaamatta, että kansasi köyhät saisivat syödä. Metsän eläimet syökööt loput. Tee samoin viinitarhallesi ja öljytarhallesi.

23:12  Kuutena päivänä tee työtäsi, mutta seitsemäntenä lepää, että härkäsi ja aasisi voisivat levätä ja orjattaresi poika sekä muukalainen saisivat virkistyä.

23:13  Noudattakaa kaikkea, mitä minä olen teille sanonut. Vieraiden jumalien nimiä älkää mainitko, älköön niitä kuuluko teidän suustanne.”

23:14  ”Kolme kertaa vuodessa vietä juhlaa minun kunniakseni.

23:15  Vietä happamattoman leivän juhlaa ja syö happamatonta leipää seitsemänä päivänä, niin kuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana aabib-kuussa, sillä silloin sinä lähdit Egyptistä. Älkää tulko minun kasvojeni eteen tyhjin käsin.

23:16  Vietä myös elonleikkuujuhlaa, kun korjaat ensihedelmät viljastasi, jonka olet kylvänyt peltoosi, ja hedelmänkorjuujuhlaa vuoden lopussa, kun olet koonnut vaivannäkösi tulokset pellolta.

23:17  Kolme kertaa vuodessa tulkoon koko miesväkesi Herran, Herran, kasvojen eteen.

23:18  Älä uhraa minun teurasuhrini verta happaman leivän kanssa. Älköön juhlauhrini rasvaa jääkö yön yli seuraavaan aamuun.”

23:19  ”Tuo Herran, Jumalasi, temppeliin parhaimmat maasi ensihedelmistä. Älä keitä kiliä emänsä maidossa.

23:20  Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.

23:21  Ole varuillasi hänen edessään ja tottele häntä. Älä kapinoi häntä vastaan, sillä hän ei siedä teidän rikoksianne, koska minun nimeni on hänessä.

23:22  Jos kuuntelet kaikessa hänen ääntään ja teet kaiken, mitä minä käsken, minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja ahdistajiesi ahdistaja.

23:23  Minun enkelini käy sinun edelläsi ja vie sinut amorilaisten, heettiläisten, perissiläisten, kanaanilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, ja minä hävitän heidät.”

23:24  ”Älä kumarra heidän jumaliaan, älä palvele niitä äläkä tee niin kuin he, vaan hävitä tyystin heidän patsaansa ja murskaa ne.

23:25  Palvele Herraa, Jumalaasi, niin hän siunaa sinun ruokasi ja juomasi, ja minä poistan sairaudet teidän keskuudestanne.

23:26  Keskenmenoa tai hedelmättömyyttä ei maassasi tule olemaan, ja minä annan sinun elää täyteen ikääsi.

23:27  Minä lähetän kauhuni sinun edellesi ja saatan hämminkiin kaikki kansat, joiden keskuuteen sinä menet, ja ajan kaikki vihollisesi pakoon sinun edeltäsi.

23:28  Minä lähetän herhiläisiä sinun edellesi, ja ne karkottavat hivviläiset, kanaanilaiset ja heettiläiset sinun tieltäsi.

23:29  Minä en kuitenkaan karkota heitä sinun edeltäsi yhdessä vuodessa, ettei maa autioituisi ja etteivät villieläimet kävisi sinulle liian lukuisiksi.

23:30  Vähä vähältä minä karkotan heidät sinun edeltäsi, kunnes olet tullut kyllin lukuisaksi ottaaksesi maan haltuusi.

23:31  Minä säädän alueesi ulottumaan Kaislamerestä filistealaisten mereen ja autiomaasta Eufratvirtaan asti. Minä annan maan asukkaat valtaasi, ja sinä karkotat heidät edeltäsi.

23:32  Älä tee liittoa heidän ja heidän jumaliensa kanssa.

23:33  He eivät saa jäädä asumaan sinun maahasi, etteivät he saattaisi sinua tekemään syntiä minua vastaan. Jos sinä palvelet heidän jumaliaan, niistä tulee sinulle ansa.”

Chapter 24

24:1  Herra sanoi Moosekselle: ”Nouskaa Herran luo, sinä ja Aaron, Naadab, Abihu ja seitsemänkymmentä Israelin vanhinta. Kumartukaa kasvoillenne maahan ollessanne vielä etäämmällä.

24:2  Sitten Mooses lähestyköön yksinään Herraa, mutta muut älkööt tulko lähelle ja kansa älköön nousko vuorelle hänen kanssaan.”

24:3  Mooses palasi kertomaan kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Silloin koko kansa vastasi yhteen ääneen: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.”

24:4  Sitten Mooses kirjoitti muistiin kaikki Herran sanat. Seuraavana aamuna hän nousi varhain ja rakensi alttarin vuoren juurelle sekä pystytti kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan.

24:5  Hän lähetti israelilaisia nuoria miehiä uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan härkiä yhteysuhriksi Herralle.

24:6  Mooses otti puolet uhrieläinten verestä ja pani sen maljoihin, ja toisen puolen hän pirskotti alttarille.

24:7  Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansalle. Israelilaiset sanoivat: ”Me noudatamme ja tottelemme kaikkea, mitä Herra on puhunut.”

24:8  Mooses otti veren, pirskotti sitä kansan päälle ja sanoi: ”Tämä on liiton veri, sen liiton, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen mukaisesti.”

24:9  Sitten Mooses nousi Aaronin, Naadabin, Abihun ja seitsemänkymmenen Israelin vanhimman kanssa vuorelle.

24:10  He näkivät Israelin Jumalan. Hänen jalkojensa alla oli kiveys, joka oli kuin safiirikivestä tehty, puhdas kuin itse taivas.

24:11  Näitä israelilaisten valittuja vastaan Herra ei nostanut kättään. He saivat nähdä Jumalan, ja he söivät ja joivat.

24:12  Herra sanoi Moosekselle: ”Nouse minun luokseni vuorelle ja odota siellä, niin minä annan sinulle kivitaulut sekä lain ja käskyt, jotka minä olen kirjoittanut opetettaviksi kansalle.”

24:13  Mooses ja hänen palvelijansa Joosua lähtivät, mutta ennen kuin Mooses nousi Jumalan vuorelle,

24:14  hän sanoi vanhimmille: ”Odottakaa meitä täällä, kunnes palaamme luoksenne. Ovathan Aaron ja Huur kanssanne. Se, jolla on jotakin asiaa, voi kääntyä heidän puoleensa.”

24:15  Kun Mooses nousi vuorelle, pilvi peitti vuoren,

24:16  ja Herran kirkkaus asettui Siinainvuorelle. Vuori oli kuusi päivää pilven peitossa, ja seitsemäntenä päivänä Herra kutsui Moosesta pilven keskeltä.

24:17  Herran kirkkaus vuoren huipulla näytti israelilaisista kuluttavalta tulelta.

24:18  Mooses meni pilven sisään ja nousi vuoren huipulle. Hän viipyi vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

Chapter 25

25:1  Herra puhui Moosekselle:

25:2  ”Sano israelilaisille, että he tuovat minulle uhrilahjoja. Ottakaa vastaan lahja minulle jokaiselta, jonka sydän on siihen altis.

25:3  Tällaisia lahjoja teidän on otettava heiltä vastaan: kultaa, hopeaa ja vaskea,

25:4  sinisiä, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia lankoja, pellavaa ja vuohenkarvaa,

25:5  punaiseksi värjättyjä pässinnahkoja, merilehmännahkoja, akasiapuuta,

25:6  öljyä lamppuja varten, tuoksuaineita voiteluöljyä ja hyväntuoksuista suitsuketta varten

25:7  sekä onyksi-kiviä ja kasukkaan ja rintakilpeen kiinnitettäviä kiviä.

25:8  Heidän tulee tehdä minulle pyhäkkö, niin että voin asua heidän keskellään.

25:9  Tehkää asumus ja kaikki sen esineet tarkoin sen mallin mukaan, jonka minä sinulle näytän.”

25:10  ”Tehkööt israelilaiset akasiapuusta arkun, kaksi ja puoli kyynärää pitkän, puolitoista kyynärää leveän ja puolitoista kyynärää korkean.

25:11  Päällystä se puhtaalla kullalla sisältä ja ulkoa ja tee sen ympärille kultareunus.

25:12  Vala arkkua varten neljä kultarengasta ja kiinnitä ne sen neljään jalkaan, kaksi rengasta toiselle sivulle ja kaksi toiselle.

25:13  Tee kantotangot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla.

25:14  Vie tangot arkun sivuilla oleviin renkaisiin sen kantamista varten.

25:15  Tangot tulee jättää arkun renkaisiin, eikä niitä saa ottaa pois.

25:16  Pane arkkuun todistuksen taulut, jotka minä sinulle annan.

25:17  Tee myös armoistuin puhtaasta kullasta, kaksi ja puoli kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä.

25:18  Tee kullasta takomalla kaksi kerubia, yksi armoistuimen kumpaankin päähän.

25:19  Tee yksi kerubi toiseen päähän ja toinen kerubi toiseen päähän. Tehkää kerubit armoistuimen kumpaankin päähän.

25:20  Kerubien siivet olkoot levitettyinä ylöspäin, niin että ne peittävät armoistuimen. Kerubien kasvot olkoot vastakkain kohti armoistuinta.

25:21  Aseta armoistuin arkun päälle ja pane arkkuun todistus, jonka minä sinulle annan.

25:22  Arkun luona minä kohtaan sinut, ja armoistuimelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat liitonarkun päällä, minä puhun sinulle kaiken sen, minkä minä sinun kauttasi israelilaisille säädän.”

25:23  ”Tee myös pöytä akasiapuusta, kaksi kyynärää pitkä, kyynärän leveä ja puolitoista kyynärää korkea.

25:24  Päällystä se puhtaalla kullalla ja tee sen ympärille kultareunus.

25:25  Ympäröi se kämmenen korkuisella listalla ja tee listan ympärille kultareunus.

25:26  Tee pöytää varten neljä kultarengasta ja kiinnitä renkaat sen neljän jalan kulmiin.

25:27  Renkaiden tulee olla listan alapuolella pidikkeinä tangoille, joilla pöytää kannetaan.

25:28  Tee tangot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla; niillä kannetaan pöytää.

25:29  Tee pöytää varten myös kulhot ja kauhat, kannut ja kupit, joista juomauhrit kaadetaan. Tee ne puhtaasta kullasta.

25:30  Pane pyhät leivät minun eteeni pöydälle, ja olkoot ne siinä aina.”

25:31  ”Tee myös lampunjalka puhtaasta kullasta. Tee se jalustoineen ja varsineen takomalla. Sen kuvut, nuput ja kukat olkoot samaa kappaletta kuin itse lamppu.

25:32  Lampunjalan sivuilta lähteköön kuusi haaraa, kolme haaraa toiselta puolelta ja kolme haaraa toiselta.

25:33  Kussakin haarassa olkoon kolme mantelinkukan muotoista kupua, nuppua ja kukkaa. Näin tulee olla jokaisessa kuudessa haarassa, jotka lähtevät lampunjalasta.

25:34  Lampunjalassa olkoon neljä mantelinkukan muotoista kupua, nuppua ja kukkaa.

25:35  Lampunjalasta lähtevien kuuden haaran, kunkin haaraparin, alla olkoon yksi nuppu.

25:36  Nuput ja haarat olkoot samaa kappaletta kuin lampunjalka. Se olkoon kokonaan taottu puhtaasta kullasta.

25:37  Tehkää siihen seitsemän lamppua. Lamput tulee asettaa paikoilleen niin, että ne valaisevat lampunjalan etupuolta.

25:38  Myös lampunjalan pihtien ja karstakuppien on oltava puhdasta kultaa.

25:39  Lampunjalka ja kaikki nämä esineet on tehtävä yhdestä talentista puhdasta kultaa.

25:40  Katso, että teet ne sen mallin mukaan, joka sinulle näytettiin vuorella.”

Chapter 26

26:1  ”Tee asumus kymmenestä telttakankaan kaistasta, jotka on tehty kerratuista pellavalangoista sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista. Tee niihin taidokkaasti kerubeja.

26:2  Kunkin kaistan pituuden tulee olla kaksikymmentäkahdeksan kyynärää ja leveyden neljä kyynärää. Kaikki kaistat olkoot samanmittaisia.

26:3  Viisi kaistaa yhdistettäköön toisiinsa, ja samoin toiset viisi kaistaa yhdistettäköön toisiinsa.

26:4  Tee silmukat sinipunaisesta langasta ensimmäisen kaistan reunaan, yhdistetyn kappaleen laitaan, ja samoin toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan.

26:5  Tee viisikymmentä silmukkaa yhteen kaistaan ja viisikymmentä silmukkaa toisen, vastaavan kaistan laitaan, toiseen yhdistettyyn kappaleeseen, niin että silmukat tulevat kohdakkain.

26:6  Tee myös viisikymmentä kultahakasta ja yhdistä kappaleet toisiinsa hakasilla niin, että niistä tulee yhtenäinen asumus.

26:7  Tee vielä vuohenkarvoista kudotuista kaistoista teltta asumuksen suojaksi. Tee näitä kaistoja yksitoista.

26:8  Kunkin kaistan pituus olkoon kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Olkoot kaikki yksitoista kaistaa samanmittaisia.

26:9  Liitä yhdeksi kappaleeksi viisi kaistaa erikseen, samoin kuusi kaistaa erikseen. Aseta jälkimmäisen kappaleen kuudes kaista kaksin kerroin teltan etupuolelle.

26:10  Tee lisäksi viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan ja viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen vastaavan kaistan reunaan.

26:11  Tee myös viisikymmentä vaskihakasta, pistä hakaset silmukoihin ja liitä kankaat yhteen, niin että niistä tulee yhtenäinen teltta.

26:12  Telttakaistojen ylimääräinen osa saa riippua puolen kaistan pituudelta asumuksen takasivulla.

26:13  Kyynäränmitta telttakaistojen pituuden ylimääräisestä osasta saa riippua asumuksen kummallakin sivulla sitä peittämässä.

26:14  Tee teltalle peite punaiseksi värjätyistä pässinnahoista ja sen päälle peite merilehmännahoista.

26:15  Tee asumuksen seinälaudat akasiapuusta ja aseta ne pystyyn.

26:16  Kunkin laudan tulee olla kymmenen kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä.

26:17  Jokaisessa laudassa tulee olla kaksi tappia, joilla laudat yhdistetään toisiinsa. Tee näin kaikki asumuksen laudat.

26:18  Tee asumuksen eteläpuolta varten kaksikymmentä lautaa.

26:19  Tee neljäkymmentä hopeajalustaa näiden kahdenkymmenen laudan alle, kaksi jalustaa kunkin laudan alle sen kahta tappia varten.

26:20  Samoin tee kaksikymmentä lautaa asumuksen toista, pohjoisen puolella olevaa sivua varten

26:21  ja niille neljäkymmentä hopeajalustaa, kaksi jalustaa kunkin laudan alle.

26:22  Asumuksen takasivua, länsipuolta, varten tee kuusi lautaa

26:23  ja lisäksi kaksi kaksoislautaa asumuksen peränurkkia varten.

26:24  Kumpikin niistä on tehtävä kahdesta laudasta, jotka ovat kiinni toisissaan alhaalta ylös saakka, ensimmäiseen renkaaseen asti. Tällaisia olkoot ne molemmat; ne muodostavat nuo kaksi nurkkaa.

26:25  Lautoja pitää siis olla kahdeksan ja niillä kuusitoista hopeajalustaa, kaksi jalustaa kunkin laudan alla.

26:26  Tee myös viisi poikkitankoa akasiapuusta asumuksen toisen sivuseinän lautoja varten

26:27  ja viisi poikkitankoa asumuksen toisen sivuseinän lautoja varten sekä viisi poikkitankoa asumuksen takasivun, länsipuolen, lautoja varten.

26:28  Keskimmäinen poikkitanko on asetettava lautojen puoliväliin, ja sen tulee ulottua nurkasta nurkkaan.

26:29  Päällystä laudat kullalla ja tee kullasta niihin renkaat poikkitankojen pidikkeiksi. Päällystä myös poikkitangot kullalla.

26:30  Pystytä asumus sillä tavalla kuin sinulle vuorella näytettiin.

26:31  Tee vielä esirippu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista pellavalangoista. Tee siihen taidokkaasti kerubeja.

26:32  Ripusta se neljän akasiapuisen, kullalla päällystetyn pylvään varaan, joissa on kultakoukut ja jotka seisovat neljällä hopeajalustalla.

26:33  Ripusta esirippu paikalleen hakasten avulla ja vie todistuksen arkku esiripun sisäpuolelle. Esirippu olkoon teillä erottamassa pyhän kaikkeinpyhimmästä.

26:34  Aseta armoistuin kaikkeinpyhimmässä olevan todistuksen arkun päälle.

26:35  Sijoita pöytä esiripun ulkopuolelle ja lampunjalka vastapäätä pöytää asumuksen eteläsivulle. Aseta siis pöytä pohjoissivulle.

26:36  Tee myös teltan oviverho kirjokudontatyönä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä kerratuista pellavalangoista.

26:37  Tee oviverhoa varten viisi pylvästä akasiapuusta ja päällystä ne kullalla. Niiden koukut olkoot kultaa. Vala pylväitä varten viisi vaskijalustaa.”

Chapter 27

27:1  ”Tee alttari akasiapuusta. Alttarin tulee olla nelikulmainen, viisi kyynärää pitkä, viisi kyynärää leveä ja kolme kyynärää korkea.

27:2  Tee sarvet sen neljään kulmaan, niin että sarvet ovat samaa kappaletta kuin se, ja päällystä se vaskella.

27:3  Tee astiat tuhkaa varten sekä lapiot, pirskotusmaljat, haarukat ja hiilipannut. Tee kaikki alttarin esineet vaskesta.

27:4  Tee siihen myös verkkomainen ritilä vaskesta ja tee ritilän neljään kulmaan vaskirenkaat.

27:5  Aseta ritilä alttarin reunuksen alle niin, että se ulottuu alttarin puoliväliin.

27:6  Tee alttaria varten kantotangot akasiapuusta ja päällystä ne vaskella.

27:7  Tangot on pantava renkaisiin niin, että ne ovat alttarin molemmin puolin sen kantamista varten.

27:8  Tee alttari laudoista. Sen on oltava ontto, ja siitä on tehtävä sellainen kuin sinulle vuorella näytettiin.”

27:9  ”Tee asumukselle esipiha. Esipihan eteläistä sivua varten sinun on tehtävä sadan kyynärän pituiset verhot kerratuista pellavalangoista

27:10  ja verhoja varten kaksikymmentä pylvästä ja niille kaksikymmentä vaskijalustaa sekä pylväisiin koukut ja koristepienat hopeasta.

27:11  Myös pohjoispuolen verhojen pituuden on oltava sata kyynärää, pylväitä on oltava kaksikymmentä ja niiden vaskijalustoja kaksikymmentä. Pylväiden koukkujen ja koristepienojen on oltava hopeaa.

27:12  Esipihan läntisen sivun verhojen pituuden tulee olla viisikymmentä kyynärää, pylväitä tulee olla kymmenen ja niiden jalustoja kymmenen.

27:13  Esipihan itäinen sivu, pihan puoli, olkoon viisikymmentä kyynärää leveä.

27:14  Verhojen pituuden portin toisella sivulla tulee olla viisitoista kyynärää, pylväitä tulee olla kolme ja niiden jalustoja kolme.

27:15  Samoin portin toisen sivun verhot olkoot viidentoista kyynärän pituiset, ja pylväitä olkoon kolme ja niiden jalustoja kolme.

27:16  Esipihan portissa tulee olla kahdenkymmenen kyynärän pituinen verho, joka on tehty kirjokudontatyönä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä kerratuista pellavalangoista. Pylväitä olkoon neljä ja niiden jalustoja neljä.

27:17  Kaikki esipihan ympärillä olevien pylväiden koristepienat ja koukut on tehtävä hopeasta ja jalustat vaskesta.

27:18  Esipihan pituuden tulee olla sata kyynärää ja leveyden viisikymmentä kyynärää. Verhon on oltava viisi kyynärää korkea ja kudottu kerratuista pellavalangoista. Pylväiden jalustat on tehtävä vaskesta.

27:19  Kaikki asumuksen palveluksessa käytettävä kalusto on tehtävä vaskesta, samoin kaikki asumuksen ja esipihan vaarnat.”

27:20  ”Sinun on käskettävä israelilaisia tuomaan sinulle puhdasta, survomalla saatua öljypuun öljyä valaisemista varten, niin että lamput voivat palaa aina.

27:21  Aaron poikineen huolehtikoon siitä, että ne palavat illasta aamuun asti ilmestysmajassa, Herran edessä, todistuksen arkun edessä olevan esiripun ulkopuolella. Tämä on ikuinen säädös, jota israelilaiset noudattakoot sukupolvesta sukupolveen.”

Chapter 28

28:1  ”Sinun on kutsuttava luoksesi israelilaisten joukosta veljesi Aaron ja hänen poikansa Naadab, Abihu, Eleasar ja Iitamar palvelemaan minua pappeina.

28:2  Teetä pyhät vaatteet veljellesi Aaronille kunniaksi ja kaunistukseksi.

28:3  Sinun on käskettävä kaikkia taitajia, jotka minä olen täyttänyt viisauden hengellä, tekemään vaatteet Aaronille, jotta hänet voitaisiin pyhittää palvelemaan minua pappina.

28:4  Nämä vaatteet heidän on tehtävä: rintakilpi, kasukka, viitta, ruudullinen ihokas, käärelakki ja vyö. Heidän on tehtävä pyhät vaatteet veljellesi Aaronille ja hänen pojilleen, että nämä voisivat palvella minua pappeina.

28:5  Heidän tulee ottaa kultaa sekä sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia lankoja sekä pellavaa

28:6  ja tehdä taidokkaasti kasukka kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä kerratusta pellavasta.

28:7  Kasukassa tulee olla kaksi yhdistettävää olkakappaletta, jotka kiinnitetään toisiinsa molemmista reunoistaan. Näin siitä tulee yhtenäinen.

28:8  Kasukan päälle tuleva vyö on tehtävä samalla tavoin ja samasta kappaleesta kuin kasukka: kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä kerratuista pellavalangoista.

28:9  Ota sitten kaksi onyksi-kiveä ja kaiverra niihin Israelin poikien nimet

28:10  ikäjärjestyksessä, kuusi nimeä toiseen kiveen ja muut kuusi nimeä toiseen kiveen.

28:11  Kaiverra Israelin poikien nimet niihin kahteen kiveen kivenkaivertajan tavoin, sinettisormusten kaiverrusten tapaan, ja kehystä ne kultapunoksella.

28:12  Pane kivet kasukan olkakappaleisiin muistuttamaan israelilaisista. Aaron kantakoon heidän nimiään olkapäillään Herran edessä muistuttaakseen heistä.

28:13  Tee kultapalmikoita

28:14  ja kahdet ketjut puhtaasta kullasta. Tee ne punomalla niin kuin köysiä tehdään, ja kiinnitä punotut ketjut palmikoihin.”

28:15  ”Tee taidokkaasti oikeudenjakamisen rintakilpi. Tee se kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä kerratusta pellavasta niin kuin kasukkakin.

28:16  Sen tulee olla neliskulmainen ja kaksin kerroin taitettu, vaaksan pituinen ja vaaksan levyinen.

28:17  Kiinnitä siihen jalokiviä neljään riviin: ensimmäiseen riviin karneoli, topaasi ja smaragdi,

28:18  toiseen riviin turkoosi, safiiri ja timantti,

28:19  kolmanteen riviin hyasintti, akaatti ja ametisti

28:20  sekä neljänteen riviin krysoliitti, onyksi ja jaspis. Ne tulee kehystää kultapunoksin.

28:21  Kiviä tulee olla Israelin poikien nimien mukaan kaksitoista. Kuhunkin kiveen on kaiverrettava yksi kahdentoista heimon nimistä niin kuin sinettisormuksia kaiverretaan.

28:22  Tee rintakilpeä varten punotut ketjut puhtaasta kullasta,

28:23  samoin kaksi kultarengasta, ja kiinnitä renkaat rintakilven kahteen yläkulmaan.

28:24  Kiinnitä nämä kaksi kultapunosta rintakilven yläkulmissa oleviin renkaisiin.

28:25  Kiinnitä molempien punottujen kultaketjujen toiset päät palmikoihin ja yhdistä nämä kasukan olkakappaleisiin, sen etupuolelle.

28:26  Tee kaksi kultarengasta ja pane ne rintakilven molempiin alakulmiin, sen sisäpuoliseen, kasukkaa vasten olevaan reunaan.

28:27  Tee vielä kaksi kultarengasta ja kiinnitä ne kasukan molempien olkakappaleiden etupuolen alareunaan sauman kohdalle, kasukan taidokkaasti tehdyn vyön yläpuolelle.

28:28  Rintakilpi on solmittava renkaistaan sinipunaisella nauhalla kasukan renkaisiin kasukan vyön yläpuolelle niin, ettei rintakilpi irtaudu kasukasta.

28:29  Mennessään pyhäkköön Aaronin tulee kantaa Israelin poikien nimiä rintakilvessä sydämensä päällä, ainaisena muistutuksena heistä Herran edessä.

28:30  Pane oikeudenjakamisen rintakilpeen uurim ja tummim, niin että ne ovat Aaronin sydämen päällä, kun hän menee Herran eteen. Kantakoon Aaron aina israelilaisten asioita sydämensä päällä Herran edessä.”

28:31  ”Tee kasukan viitta kokonaan sinipunaisista langoista.

28:32  Sen keskellä tulee olla pääntie ja siinä kudottu reunus kuten haarniskan kaula-aukossa, ettei se repeäisi.

28:33  Tee viitan helmaan ympäriinsä sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia granaattiomenia sekä niiden väliin kultatiukuja,

28:34  vuorotellen kultatiuku ja granaattiomena ympäri viitan helman.

28:35  Viitan tulee olla Aaronin yllä hänen toimittaessaan palvelusta, jotta tiukujen ääni kuuluu hänen mennessään pyhäkköön Herran eteen ja lähtiessään sieltä ulos, ettei hän kuolisi.

28:36  Tee otsakoriste puhtaasta kullasta ja kaiverra siihen sinettisormusten kaiverrusten tapaan ’Herralle pyhitetty’.

28:37  Sido se sinipunaisella nauhalla kiinni käärelakkiin, käärelakin etupuolelle.

28:38  Olkoon se Aaronin otsalla, että hän voisi sovittaa rikkomukset, joita israelilaiset tekevät uhratessaan mitä hyvänsä pyhiä lahjojaan. Se olkoon aina hänen otsallaan, että Herra olisi heille suosiollinen.

28:39  Kudo ruudullinen ihokas pellavasta, tee käärelakki pellavasta ja tee vyö kirjokudontatyönä.

28:40  Tee Aaronin pojille ihokkaat ja vyöt ja tee heille päähineet kunniaksi ja kaunistukseksi.

28:41  Pue ne veljesi Aaronin ja hänen poikiensa ylle, voitele heidät ja vihi heidät virkaansa ja pyhitä heidät, että he voivat palvella minua pappeina.

28:42  Tee heille pellavahousut peittämään heidän alastomuutensa. Housut ulottukoot lanteilta reisiin asti.

28:43  Aaronilla ja hänen pojillaan tulee olla ne yllään, kun he menevät ilmestysmajaan tai lähestyvät alttaria palvellakseen pyhäkössä, etteivät he tulisi syyllisiksi ja kuolisi. Tämä olkoon ikuinen säädös hänelle ja hänen jälkeläisilleen.”

Chapter 29

29:1  ”Pyhittääksesi Aaronin ja hänen poikansa palvelemaan minua pappeina sinun on tehtävä näin: Ota sonnimullikka ja kaksi virheetöntä pässiä,

29:2  happamatonta leipää ja öljyyn leivottuja happamattomia reikäleipiä sekä ohuita öljyllä voideltuja happamattomia leipiä. Leivo ne hienoista vehnäjauhoista,

29:3  pane ne samaan koriin ja tuo ne korissa uhriksi, samalla kun tuot mullikan ja ne kaksi pässiä.

29:4  Tuo sitten Aaron poikineen ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä.

29:5  Ota vaatteet ja pue Aaronin ylle ihokas, kasukan viitta ja kasukka sekä rintakilpi ja vyötä hänet kasukan taidokkaasti tehdyllä vyöllä.

29:6  Pane hänen päähänsä käärelakki ja kiinnitä siihen pyhä otsakoru.

29:7  Ota sitten voiteluöljyä, valuta sitä hänen päähänsä ja voitele hänet.

29:8  Tuo sen jälkeen esiin hänen poikansa ja pue heidän ylleen ihokkaat.

29:9  Vyötä vyöllä sekä Aaron että hänen poikansa ja sido päähineet heidän päähänsä. Pappeus kuuluu heille ikuisen säädöksen perusteella. Näin sinun on vihittävä virkaansa Aaron ja hänen poikansa.

29:10  Tuo sitten mullikka ilmestysmajan eteen, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä sen pään päälle.

29:11  Teurasta mullikka Herran edessä ilmestysmajan ovella,

29:12  ota sen verta ja sivele sitä sormellasi alttarin sarviin, mutta kaada loput verestä alttarin juurelle.

29:13  Ota kaikki sisälmyksiä peittävä rasva, maksanlisäke ja molemmat munuaiset sekä niiden päällä oleva rasva ja polta ne alttarilla,

29:14  mutta mullikan liha, nahka ja sisälmykset polta tulessa leirin ulkopuolella. Tämä on syntiuhri.

29:15  Ota toinen pässi, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä sen pään päälle.

29:16  Teurasta pässi, ota sen veri ja pirskota ympäri alttaria.

29:17  Leikkele sen jälkeen pässi kappaleiksi, pese sen sisälmykset sekä jalat ja aseta ne kappaleiden ja pään päälle.

29:18  Polta koko pässi alttarilla. Se on polttouhri Herralle, miellyttävästi tuoksuva tuliuhri Herralle.

29:19  Ota sitten toinen pässi, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä sen pään päälle.

29:20  Teurasta pässi, ota sen verta ja sivele Aaronin ja hänen poikiensa oikeaan korvannipukkaan, oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. Pirskota loput verestä alttarille ja sen ympärille.

29:21  Ota alttarilla olevaa verta ja voiteluöljyä ja pirskota Aaronin ja hänen vaatteittensa päälle ja hänen poikiensa ja heidän vaatteittensa päälle. Näin Aaron vaatteineen tulee pyhitetyksi, samoin hänen poikansa ja näiden vaatteet.

29:22  Ota sitten pässin rasva, rasvahäntä, sisälmyksiä peittävä rasva, maksanlisäke, molemmat munuaiset ja niiden päällä oleva rasva sekä oikea reisi. Tämä pässi on vihkimisuhri.

29:23  Ota vielä leipä ja öljyyn leivottu reiällinen leipä sekä ohut leipä happamattomien leipien korista, joka on Herran edessä.

29:24  Pane ne kaikki Aaronin ja hänen poikiensa käsiin ja käske heidän heiluttaa niitä heilutusuhrina Herran edessä.

29:25  Ota ne sitten heidän käsistään ja polta alttarilla, polttouhrin päällä, miellyttäväksi tuoksuksi Herran edessä. Se on tuliuhri Herralle.

29:26  Ota rintakappale Aaronin vihkiäispässistä ja heiluta sitä heilutusuhrina Herran edessä. Se on sinun osasi uhrista.

29:27  Pyhitä heilutettu rintaliha ja uhriksi erotettu reisi, jotka on otettu Aaronin ja hänen poikiensa vihkiäispässistä ja joita on heilutettu ja kohotettu.

29:28  Ne tulkoot israelilaisilta Aaronille ja hänen pojilleen ikuisen lain perusteella, sillä ne on erotettu anniksi. Ne tulee erottaa anniksi israelilaisten yhteysuhreista. Ne ovat heidän Herralle erottamansa anti.

29:29  Aaronin pyhät vaatteet siirtykööt hänen jälkeensä hänen pojilleen, niin että heidät niissä voideltaisiin ja vihittäisiin virkaansa.

29:30  Hänen pojistaan sen, joka tulee papiksi hänen tilalleen ja joka menee ilmestysmajaan palvellakseen pyhäkössä, on puettava ne ylleen seitsemänä päivänä.

29:31  Ota vihkiäispässi ja keitä sen liha pyhässä paikassa.

29:32  Aaron poikineen syököön ilmestysmajan ovella pässin lihan sekä korissa olevan leivän.

29:33  He syökööt sen, millä heidät sovitettiin, kun heidät vihittiin ja pyhitettiin virkaan. Kukaan sivullinen ei saa niitä syödä, sillä ne ovat pyhiä.

29:34  Jos vihkiäislihasta tai leivästä jää jotakin tähteeksi seuraavaan aamuun, polta tulessa se, mikä jää tähteeksi. Sitä ei saa syödä, sillä se on pyhää.

29:35  Tee Aaronille ja hänen pojilleen juuri niin kuin minä olen sinua käskenyt. Heidän vihkimisensä kestäköön seitsemän päivää,

29:36  ja joka päivä sinun on uhrattava syntiuhrimullikka sovitukseksi. Puhdista alttari toimittamalla sille sovitus ja pyhitä se voitelemalla.

29:37  Toimita alttarin sovitus ja pyhittäminen seitsemänä päivänä. Näin alttarista tulee erityisen pyhä, ja jokainen, joka alttariin koskee, pyhittyy.”

29:38  ”Sinun on joka päivä uhrattava alttarilla kaksi vuoden vanhaa uroskaritsaa.

29:39  Uhraa toinen karitsa aamulla ja toinen iltahämärissä.

29:40  Kutakin karitsaa kohti uhraa kymmenesosa eefa-mittaa hienoja jauhoja, joihin on sekoitettu neljännes hiin-mittaa survomalla saatua öljyä, sekä neljännes hiin-mittaa viiniä juomauhriksi.

29:41  Uhraa toinen karitsa iltahämärissä ja sen kanssa samanlainen ruokauhri ja juomauhri kuin aamullakin, miellyttäväksi tuoksuksi, tuliuhriksi Herralle.

29:42  Nämä on uhrattava polvesta polveen ainaisina polttouhreina ilmestysmajan ovella Herran edessä. Siellä minä kohtaan teidät, ja siellä minä puhun sinulle.

29:43  Siellä minä kohtaan israelilaiset, ja minun kirkkauteni pyhittää sen paikan.

29:44  Minä pyhitän ilmestysmajan ja alttarin ja minä pyhitän Aaronin ja hänen poikansa palvelemaan minua pappeina.

29:45  Minä asun israelilaisten keskellä ja olen heidän Jumalansa,

29:46  ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, joka toin heidät pois Egyptin maasta asuakseni heidän keskellään. Minä olen Herra, heidän Jumalansa.”

Chapter 30

30:1  ”Tee alttari suitsukkeen polttamista varten. Tee se akasiapuusta.

30:2  Sen tulee olla nelikulmainen, kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja kaksi kyynärää korkea. Sen sarvien on oltava samaa kappaletta kuin itse alttari.

30:3  Päällystä se puhtaalla kullalla, sekä sen kansi että sivut kauttaaltaan, samoin sen sarvet. Tee sen ympärille kultareunus.

30:4  Tee siihen lisäksi kaksi kultarengasta reunuksen alle, molemmin puolin, kahdelle sivulle. Renkaat ovat kantotankojen pidikkeinä alttarin kantamista varten.

30:5  Tee myös kantotangot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla.

30:6  Aseta suitsutusalttari todistuksen arkun edessä olevan esiripun eteen, arkun päällä olevan armoistuimen eteen, jossa minä kohtaan sinut.

30:7  Aaronin tulee polttaa suitsutusalttarin päällä hyväntuoksuista suitsuketta. Hän polttakoon sitä joka aamu laittaessaan lamppuja kuntoon.

30:8  Samoin Aaronin tulee polttaa sitä iltahämärissä sytyttäessään lamput. Tätä suitsuketta on poltettava Herran edessä joka päivä, polvesta polveen.

30:9  Älkää uhratko alttarin päällä vierasta suitsuketta, polttouhria tai ruokauhria. Älkää myöskään vuodattako juomauhria sen päälle.

30:10  Aaronin tulee toimittaa sen sarville sovitus kerran vuodessa syntiuhrin verellä. Sovitus toimitettakoon kerran vuodessa, polvesta polveen. Alttari on erityisen pyhä, ja se kuuluu Herralle.”

30:11  Herra puhui Moosekselle:

30:12  ”Kun lasket israelilaisten katselmuksessa heidän lukumääränsä, jokaisen heistä tulee suorittaa sovitusmaksu hengestään Herralle, ettei heitä kohtaisi mikään rangaistus, kun heitä lasketaan.

30:13  Jokainen katselmuksessa laskettava on velvollinen antamaan puoli sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan. Sekeli on kaksikymmentä geeraa. Herralle erotettava anti on puoli sekeliä.

30:14  Kaikkien katselmuksessa laskettavien, kaksikymmenvuotiaiden ja sitä vanhempien, on annettava tämä uhrilahja Herralle.

30:15  Kun annatte Herralle uhrilahjan sovitukseksi hengestänne, rikas ei saa antaa enempää eikä köyhä vähempää kuin puoli sekeliä.

30:16  Ota sovitusraha israelilaisilta ja anna se ilmestysmajan palvelustehtäviä varten. Se on muistutuksena Herran edessä israelilaisista, teidän henkenne sovituksesta.”

30:17  Herra sanoi Moosekselle:

30:18  ”Tee peseytymistä varten vaskinen allas ja sille vaskinen jalusta. Aseta se ilmestysmajan ja alttarin välille ja kaada siihen vettä.

30:19  Aaron ja hänen poikansa peskööt siinä kätensä ja jalkansa.

30:20  Kun he menevät ilmestysmajaan, heidän on peseydyttävä vedessä, etteivät he kuolisi. Tehkööt he samoin silloin, kun he lähestyvät alttaria toimittaakseen palvelusta, polttaakseen tuliuhreja Herralle.

30:21  Heidän on pestävä kätensä ja jalkansa, etteivät kuolisi. Tämä on ikuinen laki Aaronille ja hänen jälkeläisilleen polvesta polveen.”

30:22  Herra puhui Moosekselle:

30:23  ”Sinun on otettava parhaita tuoksuvia aineita: viisisataa sekeliä juoksevaa mirhaa ja puolet siitä eli kaksisataaviisikymmentä sekeliä hyvältä tuoksuvaa kanelia ja samoin kaksisataaviisikymmentä sekeliä hyvältä tuoksuvaa ruokoa.

30:24  Ota lisäksi viisisataa sekeliä kassiaa, pyhäkkösekelin painon mukaan, ja hiin-mitta oliiviöljyä.

30:25  Tee niistä pyhä voiteluöljy, tuoksuva sekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa. Se on pyhä voiteluöljy.

30:26  Voitele sillä ilmestysmaja ja todistuksen arkku,

30:27  pöytä kaikkine varusteineen, lampunjalka varusteineen, samoin suitsutusalttari

30:28  ja polttouhrialttari kaikkine varusteineen sekä allas jalustoineen.

30:29  Pyhitä ne, niin että niistä tulee erityisen pyhiä. Jokainen, joka niihin koskee, tulee pyhäksi.

30:30  Voitele myös Aaron ja hänen poikansa ja pyhitä heidät palvelemaan minua pappeina.

30:31  Sano israelilaisille näin: Tämä on oleva minun pyhä voiteluöljyni polvesta polveen.

30:32  Älkää vuodattako sitä kenenkään muun ihmisen päälle älkääkä jäljitelkö sen koostumusta. Se on pyhää. Olkoon se teillekin pyhää.

30:33  Jokainen, joka valmistaa sellaista tai sivelee sitä sivullisen päälle, poistettakoon kansasta.”

30:34  Herra sanoi Moosekselle: ”Ota hyvältä tuoksuvia aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia ja puhdasta suitsuketta, yhtä paljon kutakin,

30:35  ja tee niistä suitsukeseos samalla tavoin kuin voiteensekoittaja valmistaa, suolattu, puhdas ja pyhä.

30:36  Hienonna osa siitä jauheeksi ja pane sitä liitonarkun eteen ilmestysmajaan, jossa minä kohtaan sinut. Sen tulee olla teille erittäin pyhää.

30:37  Te ette saa tehdä itsellenne suitsuketta saman sekoitussuhteen mukaan, vaan pitäkää se Herralle pyhitettynä.

30:38  Jokainen, joka valmistaa sellaista saadakseen nauttia sen tuoksusta, poistettakoon kansasta.”

Chapter 31

31:1  Herra puhui Moosekselle:

31:2  ”Katso, minä olen kutsunut nimeltä Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan Juudan heimosta.

31:3  Minä olen täyttänyt hänet Jumalan Hengellä, niin että hänellä on viisautta, ymmärrystä, tietoa ja kaikenlaista taitoa

31:4  suunnitella ja valmistaa esineitä kullasta, hopeasta ja vaskesta,

31:5  työstää ja kiinnittää jalokiviä, veistää puuta ja tehdä kaikenlaisia töitä.

31:6  Minä olen myös antanut hänen avukseen Oholiabin, Ahisamakin pojan Daanin heimosta, ja olen antanut kaikille taitajille kyvyn tehdä kaiken, mistä olen antanut sinulle käskyn:

31:7  ilmestysmajan, liitonarkun, sen päälle tulevan armoistuimen, teltan koko kaluston,

31:8  pöydän varusteineen, lampunjalan puhtaasta kullasta kaikkine varusteineen, suitsutusalttarin,

31:9  polttouhrialttarin kaikkine varusteineen, altaan jalustoineen,

31:10  virkapuvut ja pappi Aaronin pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut,

31:11  voiteluöljyn ja hyväntuoksuisen suitsukkeen pyhäkköä varten. Tehkööt he kaiken aivan sen käskyn mukaan, jonka minä olen sinulle antanut.”

31:12  Herra sanoi Moosekselle:

31:13  ”Puhu israelilaisille näin: Totisesti, pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, polvesta polveen, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.

31:14  Pitäkää siis minun sapattini, sillä se on teille pyhä. Sen häpäisijä on surmattava; jokainen, joka tekee työtä sinä päivänä, poistettakoon kansansa keskuudesta.

31:15  Kuutena päivänä tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, Herralle pyhitetty levon päivä. Jokainen, joka tekee työtä sapatinpäivänä, on surmattava.

31:16  Israelilaisten tulee siis sukupolvesta sukupolveen pitää sapatti, niin että he viettävät sitä ikuisen liiton merkkinä.

31:17  Se on ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä, sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lopetti työn ja lepäsi.”

31:18  Kun Herra oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinainvuorella, hän antoi Moosekselle kaksi todistuksen taulua, kivitaulua, jotka oli kirjoitettu Jumalan sormella.

Chapter 32

32:1  Kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, se kokoontui Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: ”Ryhdy työhön ja tee meille jumalia, jotka kulkevat meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.”

32:2  Aaron sanoi heille: ”Irrottakaa kultarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle.”

32:3  Silloin koko kansa irrotti kultarenkaat korvistaan ja toi ne Aaronille.

32:4  Hän otti heiltä kullan. Sitten hän kaavaili piirtimellä ja valoi kullasta vasikan. Israelilaiset sanoivat: ”Israel! Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.”

32:5  Kun Aaron kuuli tämän, hän rakensi vasikan eteen alttarin. Sitten Aaron julisti: ”Huomenna on Herran juhla.”

32:6  Israelilaiset nousivat varhain seuraavana aamuna, uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja. Sitten kansa istui syömään ja juomaan. Sen jälkeen he nousivat karkeloimaan.

32:7  Silloin Herra puhui Moosekselle: ”Lähde alas, sillä kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on tehnyt turmiollisen teon.

32:8  Kovin pian israelilaiset poikkesivat tieltä, jota minä käskin heidän kulkea. He ovat tehneet itselleen valetun vasikan, kumartaneet sitä, uhranneet sille ja sanoneet: ’Israel, tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.’”

32:9  Herra sanoi vielä Moosekselle: ”Minä olen katsellut tätä kansaa ja nähnyt, että se on niskurikansa.

32:10  Ja nyt, jätä minut rauhaan! Vihani on syttynyt heitä vastaan, ja minä teen heistä lopun. Sinusta minä kuitenkin teen suuren kansan.”

32:11  Mutta Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltaan, ja sanoi: ”Herra, miksi vihasi on syttynyt omaa kansaasi vastaan, jonka olet tuonut pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä?

32:12  Miksi egyptiläiset saisivat sanoa: ’Hän vei heidät pois pahoin aikein, tappaakseen heidät vuorilla ja hävittääkseen heidät maan päältä’? Käänny palavasta vihastasi ja kadu kansallesi aikomaasi pahaa.

32:13  Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Israelia, joille olet itsesi kautta vannonut: ’Minä teen teidän jälkeläisenne lukuisiksi kuin taivaan tähdet, ja koko tämän maan minä annan teidän jälkeläisillenne, niin kuin olen sanonut, ja he saavat sen ikuiseksi perinnöksi.’”

32:14  Silloin Herra katui sitä pahaa, jonka hän oli aikonut tuottaa kansalleen.

32:15  Mooses kääntyi ja laskeutui alas vuorelta käsissään kaksi todistuksen taulua, joihin oli kirjoitettu molemmin puolin.

32:16  Nämä taulut olivat Jumalan tekemät, ja tauluihin kaiverrettu kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta.

32:17  Kun Joosua kuuli kansan huutavan ja metelöivän, hän sanoi Moosekselle: ”Leiristä kuuluu sodan ääniä.”

32:18  Mooses vastasi: ”Ei se ole voitonhuutoa eikä tappion valitusta. Minä kuulen laulua.”

32:19  Kun Mooses lähestyi leiriä, hän näki vasikan ja tanssin. Silloin hänen vihansa syttyi, ja hän heitti taulut käsistään ja särki ne vuoren juurella.

32:20  Sen jälkeen hän otti vasikan, jonka israelilaiset olivat tehneet, poltti sen tulessa ja murskasi tomuksi, sirotteli tomun veden pinnalle ja juotti veden israelilaisille.

32:21  Mooses sanoi Aaronille: ”Mitä tämä kansa on sinulle tehnyt, kun olet johdattanut sen näin suureen syntiin?”

32:22  Aaron vastasi: ”Älköön herrani viha syttykö. Sinähän tiedät, että tämä kansa on taipuvainen pahaan.

32:23  He sanoivat minulle: ’Tee meille jumalia, jotka kulkevat edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.’

32:24  Minä sanoin heille: ’Jolla on kultaa, irrottakoon sen yltään.’ He antoivat kullan minulle, ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka.”

32:25  Mooses näki, että kansa oli kuritonta. Aaron oli päästänyt sen kurittomuuden valtaan, niin että sen vastustajat saivat aiheen vahingoniloon.

32:26  Mooses seisoi leirin portilla ja huusi: ”Joka on Herran puolella, tulkoon minun luokseni!” Silloin kaikki leeviläiset kokoontuivat hänen luokseen.

32:27  Hän sanoi heille: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Kulkekaa sitten leirin halki edestakaisin portilta portille ja tappakaa jokainen, olkoonpa vaikka veli, ystävä tai sukulainen.’”

32:28  Leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan, ja kansasta kaatui sinä päivänä noin kolmetuhatta miestä.

32:29  Mooses sanoi: ”Koska jokainen teistä on nyt käynyt poikaansa ja veljeään vastaan, niin vihkiytykää tänään Herralle, että hän antaisi tänä päivänä teille siunauksen.”

32:30  Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: ”Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran luo. Ehkä voin sovittaa teidän syntinne.”

32:31  Mooses palasi Herran luo ja sanoi: ”Voi! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin. He ovat tehneet itselleen kultaisen jumalan.

32:32  Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et anna, pyyhi minun nimeni pois kirjastasi, johon olet sen kirjoittanut.”

32:33  Mutta Herra vastasi Moosekselle: ”Minä pyyhin pois kirjastani sen, joka on tehnyt syntiä minua vastaan.

32:34  Mene nyt ja johdata kansa paikkaan, josta olen sinulle puhunut. Enkelini kulkee sinun edelläsi! Mutta tilinteon päivänä minä rankaisen heitä heidän rikoksestaan.”

32:35  Niin Herra löi kansaa vitsauksella, koska he olivat teettäneet vasikan, jonka Aaron oli tehnyt.

Chapter 33

33:1  Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Lähtekää täältä, sinä ja kansa, jonka olet tuonut Egyptin maasta, ja menkää siihen maahan, josta olen vannonut valan Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja sanonut: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan sen.’

33:2  Minä lähetän sinun edellesi enkelin ja karkotan kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.

33:3  Hän johdattaa sinut maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Minä itse en kulje sinun mukanasi, etten tuhoaisi sinua matkalla, sillä sinä olet niskurikansa.”

33:4  Kun kansa kuuli tämän ankaran puheen, se alkoi murehtia, eikä yksikään pannut korujaan ylleen.

33:5  Herra käski Mooseksen sanoa israelilaisille: ”Te olette uppiniskainen kansa. Jos kulkisin hetkenkin keskellänne, minä tuhoaisin teidät. Ottakaa nyt korut pois yltänne, niin minä harkitsen, mitä teille teen.”

33:6  Niin israelilaiset luopuivat koruistaan Hoorebinvuoren luona.

33:7  Sitten Mooses otti teltan, pystytti sen leirin ulkopuolelle jonkin matkan päähän leiristä ja nimitti sen ilmestysmajaksi. Jokaisen, joka etsi Herraa, oli mentävä ilmestysmajan luo leirin ulkopuolelle.

33:8  Mooseksen lähtiessä teltalle koko kansa nousi, ja jokainen seisoi telttansa ovella seuraten katseellaan Moosesta, kunnes hän oli mennyt telttaan.

33:9  Kun Mooses oli mennyt telttaan, pilvipatsas laskeutui ja asettui teltan ovelle, ja Herra puhui Mooseksen kanssa.

33:10  Koko kansa näki pilvipatsaan asettuvan teltan ovelle, ja kaikki heittäytyivät maahan, kukin telttansa ovella.

33:11  Herra puhui Moosekselle kasvotusten, niin kuin mies puhuu ystävälleen. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin, mutta hänen nuori palvelijansa Joosua, Nuunin poika, ei poistunut teltasta.

33:12  Mooses sanoi Herralle: ”Sinä sanot minulle, että minun on johdettava tätä kansaa, mutta et ole ilmoittanut minulle, kenet sinä lähetät minun kanssani. Kuitenkin sinä olet sanonut: ’Minä tunnen sinut nimeltä, ja sinä olet myös saanut armon minun silmissäni.’

33:13  Jos siis todella olet suosiollinen minulle, niin ilmoita minulle tiesi, että voisin tulla tuntemaan sinut ja saisin armon sinun silmissäsi. Onhan tämä kansa kuitenkin sinun kansasi.”

33:14  Herra vastasi: ”Minä kuljen kanssasi, ja minä annan sinulle levon.”

33:15  Mooses vastasi hänelle: ”Ellet sinä kulje kanssani, älä vie meitä täältä.

33:16  Mistä muutoin voidaan tietää, että me olemme saaneet armon sinun silmissäsi, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä kuljet kanssamme ja että meillä, minulla ja sinun kansallasi, on erityisasema kaikkien kansojen joukossa maan päällä?”

33:17  Herra vastasi Moosekselle: ”Minä teen myös tämän, mitä nyt pyydät, sillä sinä olet saanut armon minun silmissäni ja minä tunnen sinut nimeltä.”

33:18  Mooses sanoi: ”Minä pyydän, näytä minulle kunniasi.”

33:19  Herra vastasi: ”Minä annan kaiken ihanuuteni kulkea editsesi ja lausun Herran nimeä sinun edessäsi. Minä olen suosiollinen, kenelle olen suosiollinen, ja armahdan, ketä armahdan. ”

33:20  Hän sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.”

33:21  Sitten Herra sanoi: ”Katso, tässä vieressäni on paikka. Asetu seisomaan tähän kalliolle,

33:22  ja kun kunniani kulkee ohitsesi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.

33:23  Sitten minä siirrän käteni pois, ja sinä näet minun selkäpuoleni, mutta kasvojani ei kukaan saa nähdä.”

Chapter 34

34:1  Herra sanoi Moosekselle: ”Veistä itsellesi kaksi ensimmäisten taulujen kaltaista kivitaulua. Minä kirjoitan niihin sanat, jotka olivat ensimmäisissä tauluissa, niissä, jotka sinä särjit.

34:2  Ole valmis aamuun mennessä, nouse silloin Siinainvuorelle ja asetu seisomaan minun eteeni vuoren huipulle.

34:3  Kukaan ei saa nousta sinne sinun kanssasi, eikä ketään saa näkyä koko vuorella. Myöskään lampaat, vuohet tai nautakarja eivät saa olla laitumella lähellä vuorta.”

34:4  Mooses veisti kaksi ensimmäisten kaltaista kivitaulua. Varhain aamulla Mooses nousi ylös ja kiipesi Siinainvuorelle, niin kuin Herra oli häntä käskenyt, ja vei ne kaksi kivitaulua mukanaan.

34:5  Sitten Herra laskeutui alas pilvessä, asettui vuoren huipulle Mooseksen läheisyyteen ja lausui Herran nimen.

34:6  Herra kulki Mooseksen editse ja huusi: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja täynnä armoa ja totuutta.

34:7  Hän pysyy armollisena tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit. Hän ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan vaatii lapset ja lasten lapset tilille isien pahoista teoista aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka.”

34:8  Mooses kumartui kiireesti kasvoilleen maahan

34:9  ja sanoi: ”Herra, jos todella olen saanut armon sinun silmissäsi, niin kulkekoon Herra meidän keskellämme. Vaikka tämä kansa on uppiniskainen, niin anna anteeksi meidän pahat tekomme ja syntimme ja ota meidät perintöosaksesi.”

34:10  Herra vastasi: ”Minä teen liiton, ja koko sinun kansasi nähden minä teen ihmeitä, jollaisia ei ole tehty yhdessäkään maassa eikä minkään kansan keskuudessa. Koko kansa, jonka keskellä sinä olet, on näkevä Herran teot, sillä se, mitä minä teen yhdessä sinun kanssasi, on pelottavaa.

34:11  Noudata käskyjä, jotka minä tänään sinulle annan. Minä itse karkotan sinun edeltäsi amorilaiset, kanaanilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.

34:12  Varokaa, ettette tee liittoa sen maan asukkaiden kanssa, johon menette, ettei heistä tule ansaa teidän keskuuteenne,

34:13  vaan hävittäkää heidän alttarinsa, särkekää heidän patsaansa ja hakatkaa maahan heidän aseransa.

34:14  Älä kumarra mitään muuta jumalaa, sillä Herra on nimeltään Kiivas. Hän on kiivas Jumala.

34:15  Älä tee liittoa maan asukkaiden kanssa, jotka seuraavat haureellisesti jumaliaan ja uhraavat niille ja kutsuvat sinutkin mukaan. Jos sinä syöt heidän uhreistaan

34:16  ja jos otat sen maan tyttäristä pojillesi vaimoja, jotka seuraavat haureellisesti jumaliaan, niin he saavat poikasikin seuraamaan haureudessa heidän jumaliaan.

34:17  Älä tee itsellesi valettuja jumalankuvia.”

34:18  ”Vietä happamattoman leivän juhlaa. Syö happamatonta leipää seitsemänä päivänä aabib-kuussa, niin kuin minä olen sinua käskenyt, sillä aabib-kuussa sinä lähdit Egyptistä.

34:19  Kaikki, mikä avaa kohdun, on minun, myös kaikki karjasi, nautojesi ja lampaittesi, urospuoliset esikoiset.

34:20  Aasin esikoinen lunasta lampaalla, mutta jos et sitä lunasta, taita siltä niska. Lunasta jokainen esikoispoikasi. Älkää tulko minun kasvojeni eteen tyhjin käsin.

34:21  Kuusi päivää tee työtä, mutta lepää seitsemäntenä päivänä. Myös kyntö- ja elonleikkuuaikana sinun on levättävä.

34:22  Vietä viikkojuhlaa, kun korjaat vehnän ensilyhteen, ja elonkorjuujuhlaa vuoden vaihtuessa.

34:23  Kolme kertaa vuodessa on koko sinun miesväkesi tultava Herran, Herran, Israelin Jumalan, kasvojen eteen.

34:24  Minä karkotan kansat sinun edeltäsi ja laajennan sinun alueesi, eikä kukaan himoitse sinun maatasi, kun sinä vaellat kolme kertaa vuodessa Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen.

34:25  Älä uhraa teurasuhrini verta happaman leivän kanssa, älköönkä pääsiäisjuhlauhrista jääkö mitään yön yli seuraavaan aamuun.

34:26  Tuo Herran, Jumalasi, temppeliin parhaimmat maasi ensihedelmistä. Älä keitä kiliä emänsä maidossa.”

34:27  Herra sanoi Moosekselle: ”Kirjoita itsellesi muistiin nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun kanssasi ja Israelin kanssa.”

34:28  Mooses oli vuorella Herran luona neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Hän ei syönyt leipää eikä juonut vettä. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, nuo kymmenen käskyä.

34:29  Kun Mooses laskeutui alas Siinainvuorelta käsissään kaksi todistuksen taulua, hän ei tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli alkanut säteillä hänen puhuessaan Herran kanssa.

34:30  Mutta kun Aaron ja kaikki israelilaiset näkivät Mooseksen ja huomasivat hänen kasvojensa ihon säteilevän, he pelkäsivät tulla hänen lähelleen.

34:31  Silloin Mooses kutsui heitä, ja Aaron ja kaikki kansan päämiehet palasivat hänen luokseen, ja hän puhui heille.

34:32  Sen jälkeen kaikki israelilaiset tulivat lähemmäksi, ja hän käski heidän noudattaa kaikkea, mistä Herra oli puhunut hänen kanssaan Siinainvuorella.

34:33  Lakattuaan puhumasta heidän kanssaan, Mooses pani peitteen kasvoilleen.

34:34  Mutta kun Mooses meni Herran eteen puhumaan hänen kanssaan, hän otti peitteen pois ja oli ilman sitä, kunnes lähti ulos. Tultuaan ulos hän puhui israelilaisille, mitä oli käsketty,

34:35  ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen ihon säteilevän. Niin Mooses pani peitteen takaisin kasvoilleen, kunnes meni puhumaan Herran kanssa.

Chapter 35

35:1  Mooses kutsui koolle koko israelilaisten seurakunnan ja sanoi heille: ”Nämä ovat ne sanat, joiden mukaan Herra on käskenyt teidän toimia:

35:2  Kuutena päivänä tehkää työtä, mutta seitsemäntenä päivänä olkoon teillä pyhä sapatti, Herran levon päivä. Jokainen, joka silloin tekee työtä, on surmattava.

35:3  Älkää sytyttäkö tulta sapatinpäivänä missään asuinpaikoissanne.”

35:4  Mooses sanoi koko Israelin seurakunnalle: ”Näin on Herra käskenyt:

35:5  Kootkaa Herralle uhrilahja keskuudestanne. Jokainen, joka sydämestään haluaa, tuokoon uhrilahjaksi Herralle kultaa, hopeaa ja vaskea,

35:6  sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia lankoja, pellavaa, vuohenkarvaa,

35:7  punaiseksi värjättyjä pässinnahkoja, merilehmännahkoja, akasiapuuta,

35:8  öljyä valaisemista varten, tuoksuaineita voiteluöljyä ja hyväntuoksuista suitsuketta varten

35:9  sekä onyksi-kiviä ja kasukkaan ja rintakilpeen kiinnitettäviä kiviä.

35:10  Kaikki keskuudessanne olevat taitajat tulkoot ja tehkööt kaiken, mitä Herra on käskenyt:

35:11  asumuksen telttoineen ja peitteineen, hakasineen, lautoineen, poikkitankoineen, pylväineen ja jalustoineen,

35:12  arkun kantotankoineen, armoistuimen ja sitä verhoavan esiripun,

35:13  pöydän kantotankoineen ja kaikkine varusteineen sekä pyhät leivät,

35:14  lampunjalan varusteineen ja lamppuineen valaisemista varten sekä öljyn lamppuja varten,

35:15  suitsutusalttarin kantotankoineen, voiteluöljyn ja hyväntuoksuisen suitsukkeen, oviverhon asumuksen ovelle,

35:16  polttouhrialttarin ja kaikki sen varusteet, vaskiritilän ja kantotangot sekä altaan ja sen jalustan,

35:17  esipihan verhot pylväineen ja jalustoineen sekä verhon esipihan porttiin,

35:18  asumuksen vaarnat ja esipihan vaarnat köysineen,

35:19  virkapuvut pyhäkköpalvelusta varten ja pappi Aaronin pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut.”

35:20  Sitten koko israelilaisten seurakunta lähti pois Mooseksen luota,

35:21  ja jokainen, jonka sydän häntä siihen kehotti, jokainen, jonka henki oli altis, tuli ja toi uhrinsa Herralle ilmestysmajan valmistamista varten, kaikkea sen palvelusta varten sekä pyhiä vaatteita varten.

35:22  Miehet ja naiset, jokainen, jonka sydän oli altis, tulivat ja toivat solkia, korvarenkaita, sormuksia, kaulakoristeita ja kaikenlaisia muita kultaesineitä, kultaa heilutusuhrina Herralle.

35:23  Samoin jokainen, jolla oli sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia lankoja, pellavaa, vuohenkarvoja, punaiseksi värjättyjä pässinnahkoja tai merilehmännahkoja, toi niitä.

35:24  Jokainen, joka voi antaa hopeaa tai vaskea uhriksi, toi lahjan Herralle, niin ikään jokainen, jolla oli akasiapuuta, toi sitä kaikenlaista rakennustyötä varten.

35:25  Jokainen viisas ja taitava nainen kehräsi ja toi sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia lankoja ja pellavalankoja.

35:26  Kaikki naiset, joita heidän sydämensä kehotti, kehräsivät taitavasti vuohenkarvoja.

35:27  Päämiehet toivat onyksi-kiviä ja kasukkaan ja rintakilpeen kiinnitettäviä kiviä.

35:28  He toivat myös öljyä valaisemista ja voiteluöljyn valmistamista varten sekä tuoksuaineita voiteluöljyn ja hyväntuoksuisen suitsukkeen valmistamiseksi.

35:29  Kaikki israelilaiset, miehet ja naiset, jotka olivat sydämestään halukkaita tuomaan vapaaehtoisia lahjoja Herralle, toivat niitä kaikenlaisia töitä varten, jotka Herra oli Mooseksen kautta käskenyt tehdä.

35:30  Mooses sanoi israelilaisille: ”Herra on kutsunut nimeltä Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan Juudan heimosta.

35:31  Herra on täyttänyt hänet Jumalan Hengellä, niin että hänellä on viisautta, ymmärrystä, tietoa ja kaikenlaista taitoa

35:32  suunnitella ja valmistaa esineitä kullasta, hopeasta ja vaskesta,

35:33  työstää ja kiinnittää jalokiviä, veistää puuta ja tehdä kaikenlaisia taitoa vaativia töitä.

35:34  Hänelle ja Oholiabille, Ahisamakin pojalle Daanin heimosta, Herra on antanut myös kyvyn opettaa muita.

35:35  Hän on täyttänyt heidät viisaudella, niin että he osaavat tehdä kaikenlaisia töitä, niin sepän, suunnittelijan, kankurin kuin kirjokankaiden kutojankin, joka kutoo kankaita sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä pellavalangoista. He pystyvät suunnittelemaan ja tekemään kaikenlaisia töitä.”

Chapter 36

36:1  ”Besalel ja Oholiab sekä kaikki taitajat, joille Herra on antanut viisauden, ymmärryksen ja kyvyn valmistaa kaikkea, mitä pyhäkköpalveluksessa tarvitaan, tehkööt kaiken niin kuin Herra on käskenyt.”

36:2  Mooses kutsui Besalelin ja Oholiabin sekä kaikki taitajat, joille Herra oli antanut viisauden, kaikki, joiden sydän kehotti heitä ryhtymään työhön.

36:3  He ottivat Moosekselta kaikki lahjat, jotka israelilaiset olivat tuoneet pyhäkköpalveluksessa tarvittavien esineiden valmistamista varten. Israelilaiset toivat joka aamu hänelle lisää vapaaehtoisia lahjoja.

36:4  Silloin kaikki taitajat, jotka tekivät kaikenlaista työtä pyhäkköä varten, tulivat Mooseksen luo, kukin siitä työstä, jota oli tekemässä,

36:5  ja sanoivat: ”Kansa tuo enemmän kuin tarvitaan sen työn suorittamiseksi, jonka Herra on käskenyt tehdä.”

36:6  Silloin Mooses käski kuuluttaa leirissä: ”Älköön yksikään mies tai nainen enää valmistako mitään lahjaksi pyhäkköä varten.” Niin kansa lakkasi tuomasta lahjoja.

36:7  Kaikkien töiden tekemistä varten oli kaikkea riittävästi, jopa yli tarpeen.

36:8  Taitavat työntekijät valmistivat asumuksen kymmenestä telttakankaan kaistasta. Ne oli kudottu kerratuista pellavalangoista ja sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista. Niihin oli tehty taidokkaasti kerubeja.

36:9  Yhden kaistan pituus oli kaksikymmentäkahdeksan kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Kaikki kaistat olivat samanmittaisia.

36:10  Viisi kaistaa yhdistettiin toisiinsa, samoin yhdistettiin toiset viisi kaistaa toisiinsa.

36:11  Sinipunaisesta langasta tehtiin silmukat yhdistetyn kappaleen ensimmäisen kaistan reunaan, samoin toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan.

36:12  Ensimmäiseen kaistaan tehtiin viisikymmentä silmukkaa ja toiseen yhdistettyyn kappaleeseen viisikymmentä silmukkaa vastaavan kaistan reunaan, niin että silmukat olivat kohdakkain.

36:13  Sitten tehtiin viisikymmentä kultahakasta, ja kappaleet yhdistettiin hakasilla toisiinsa, niin että niistä tuli yhtenäinen asumus.

36:14  Vuohenkarvoista tehtiin kaistoja ja niistä asumusta suojaava teltta. Näitä kaistoja tehtiin yksitoista.

36:15  Kunkin kaistan pituus oli kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Kaikki yksitoista kaistaa olivat samanmittaisia.

36:16  Kaistat liitettiin yhteen, viisi kaistaa erilliseksi kappaleeksi ja kuusi erilliseksi kappaleeksi.

36:17  Toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan tehtiin viisikymmentä silmukkaa ja samoin viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen vastaavan kaistan reunaan.

36:18  Sitten tehtiin viisikymmentä vaskihakasta, joilla kankaat liitettiin yhteen, niin että niistä tuli yhtenäinen teltta.

36:19  Telttaa varten tehtiin vielä peite punaiseksi värjätyistä pässinnahoista ja sen päälle peite merilehmännahoista.

36:20  Asumuksen laudat tehtiin akasiapuusta, ja ne asetettiin pystyyn.

36:21  Lautojen pituus oli kymmenen kyynärää ja leveys puolitoista kyynärää.

36:22  Kussakin laudassa oli kaksi tappia, joilla laudat yhdistettiin toisiinsa. Tällaisiksi tehtiin kaikki asumuksen laudat.

36:23  Eteläpuolta varten niitä tehtiin kaksikymmentä.

36:24  Näitä kahtakymmentä lautaa varten tehtiin neljäkymmentä hopeajalustaa, kaksi jalustaa kunkin laudan alle, sen kahta tappia varten.

36:25  Myös asumuksen toista, pohjoisen puoleista, sivua varten tehtiin kaksikymmentä lautaa

36:26  ja neljäkymmentä hopeajalustaa, kaksi jalustaa kunkin laudan alle.

36:27  Asumuksen takasivua, länsipuolta, varten tehtiin kuusi lautaa

36:28  ja asumuksen peränurkkia varten kaksi kaksoislautaa.

36:29  Kumpikin oli tehty kahdesta laudasta, jotka olivat kiinni toisissaan alhaalta ylös saakka, ensimmäiseen renkaaseen asti. Tällaisiksi tehtiin molemmat laudat, yksi kumpaakin nurkkaa varten.

36:30  Lautoja oli siis kahdeksan ja niiden hopeajalustoja kuusitoista, kaksi jalustaa kunkin laudan alla.

36:31  Sitten tehtiin viisi poikkitankoa akasiapuusta asumuksen toisen sivuseinän lautoja varten,

36:32  viisi poikkitankoa asumuksen toisen sivuseinän lautoja varten ja viisi poikkitankoa asumuksen takaseinän, länsisivun, lautoja varten.

36:33  Keskimmäinen poikkitanko asetettiin lautojen puoliväliin, niin että se ulottui nurkasta nurkkaan.

36:34  Laudat päällystettiin kullalla, ja niihin tehtiin renkaat kullasta poikkitankojen pidikkeiksi. Myös poikkitangot päällystettiin kullalla.

36:35  Sitten tehtiin esirippu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä kerratuista pellavalangoista. Siihen tehtiin taidokkaasti kerubeja.

36:36  Esirippua varten tehtiin akasiapuusta neljä pylvästä, jotka päällystettiin kullalla. Pylväiden koukut olivat kultaa, ja pylväitä varten valettiin neljä hopeajalustaa.

36:37  Teltan oveen tehtiin kirjokudontatyönä verho sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä kerratuista pellavalangoista.

36:38  Oviverhoa varten tehtiin viisi pylvästä koukkuineen. Pylväiden päät ja koristepienat päällystettiin kullalla. Pylväiden viisi jalustaa tehtiin vaskesta.

Chapter 37

37:1  Besalel teki akasiapuusta arkun, kaksi ja puoli kyynärää pitkän, puolitoista kyynärää leveän ja puolitoista kyynärää korkean.

37:2  Hän päällysti sen puhtaalla kullalla sisältä ja ulkoa ja teki sen ympärille kultareunuksen.

37:3  Hän valoi neljä kultarengasta arkun neljään jalkaan, kaksi rengasta sen toiselle puolelle ja kaksi rengasta toiselle.

37:4  Sitten hän teki kantotangot akasiapuusta, päällysti ne kullalla

37:5  ja pisti arkun sivuilla oleviin renkaisiin, niin että arkkua voitiin kantaa.

37:6  Hän teki puhtaasta kullasta armoistuimen, kaksi ja puoli kyynärää pitkän ja puolitoista kyynärää leveän.

37:7  Sitten hän takoi kullasta kaksi kerubia armoistuimen molempiin päihin,

37:8  yhden kerubin toiseen päähän ja yhden toiseen päähän. Hän teki kerubit armoistuimen kumpaankin päähän.

37:9  Kerubien siivet olivat levällään ylöspäin, niin että ne peittivät armoistuimen, ja kerubien kasvot olivat toisiaan kohti. Niiden kasvot olivat armoistuimeen päin.

37:10  Besalel teki akasiapuusta pöydän, joka oli kahden kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja puolitoista kyynärää korkea.

37:11  Hän päällysti sen puhtaalla kullalla ja teki sen ympärille kultareunuksen.

37:12  Hän ympäröi pöydän kämmenen korkuisella listalla ja teki listan ympärille kultareunuksen.

37:13  Hän valoi pöytää varten neljä kultarengasta ja kiinnitti renkaat pöydän neljän jalan kulmiin.

37:14  Renkaat olivat listan alapuolella tankojen pidikkeinä pöydän kantamista varten.

37:15  Hän teki tangot akasiapuusta pöydän kantamista varten ja päällysti ne kullalla.

37:16  Lisäksi hän teki pöydällä pidettävät astiat puhtaasta kullasta: kulhot, kauhat ja kupit sekä kannut, joista juomauhrit kaadetaan.

37:17  Besalel teki myös lampunjalan puhtaasta kullasta. Hän takoi sen yhdestä ja samasta kappaleesta varsineen ja haaroineen, kupuineen, nuppuineen ja kukkineen.

37:18  Lampunjalan sivuilta lähti kuusi haaraa, kolme haaraa toiselta ja kolme haaraa toiselta sivulta.

37:19  Kussakin haarassa oli kolme mantelinkukan muotoista kupua, nuppua ja kukkaa. Näin oli jokaisessa kuudessa lampunjalasta lähtevässä haarassa.

37:20  Lampunjalassa oli neljä mantelinkukan muotoista kupua, nuppua ja kukkaa.

37:21  Jokaisen haaraparin alla – jokaisen kuuden haaran, jotka lähtivät lampunjalasta – oli yksi nuppu.

37:22  Nuput ja haarat olivat samaa kappaletta kuin lampunjalka. Se oli taottu puhtaasta kullasta yhtenä kappaleena.

37:23  Besalel teki siihen seitsemän lamppua sekä lamppusakset ja karstakupit puhtaasta kullasta.

37:24  Hän teki lampunjalan ja kaikki sen varusteet yhdestä talentista puhdasta kultaa.

37:25  Besalel teki myös suitsutusalttarin akasiapuusta, nelikulmaisen, kyynärän pituisen, kyynärän levyisen ja kaksi kyynärää korkean. Sen sarvet olivat samaa kappaletta kuin alttari.

37:26  Hän päällysti sen puhtaalla kullalla, sekä kannen että sivut ympäriinsä, samoin sarvet. Hän teki sen ympärille kultareunuksen.

37:27  Hän teki siihen kaksi kultarengasta reunuksen alle molemmin puolin, kahdelle sivulle. Renkaat olivat tankojen pidikkeinä alttarin kantamista varten.

37:28  Hän teki tangot akasiapuusta ja päällysti ne kullalla.

37:29  Lisäksi hän valmisti pyhän voiteluöljyn ja puhtaan, hyväntuoksuisen suitsukkeen samalla tavoin kuin voiteensekoittaja.

Chapter 38

38:1  Besalel teki akasiapuusta nelikulmaisen polttouhrialttarin, jonka pituus oli viisi kyynärää, leveys viisi kyynärää ja korkeus kolme kyynärää.

38:2  Hän teki alttarin neljään kulmaan sarvet, jotka olivat samaa kappaletta kuin alttari, ja päällysti sen vaskella.

38:3  Sitten hän teki kaikki alttarin esineet: tuhka-astiat, lapiot, pirskotusmaljat, haarukat ja hiilipannut. Kaikki alttarin esineet hän teki vaskesta.

38:4  Alttarin reunuksen alapuolelle hän teki vaskesta verkkomaisen ritilän, joka ulottui alhaalta puoliväliin saakka.

38:5  Vaskiritilän neljään kulmaan hän valoi neljä rengasta kantotankojen pidikkeiksi.

38:6  Tangot hän teki akasiapuusta ja päällysti ne vaskella

38:7  ja pisti ne alttarin sivuilla oleviin renkaisiin. Alttarin hän teki laudoista ontoksi.

38:8  Besalel teki vaskialtaan vaskijalustoineen niiden naisten peileistä, jotka suorittivat palvelustehtäviä ilmestysmajan ovella.

38:9  Sitten Besalel teki esipihan. Sen eteläsivua varten hän teki sadan kyynärän pituiset verhot kerratuista pellavalangoista.

38:10  Verhojen kannatinpylväitä oli kaksikymmentä ja näiden vaskijalustoja kaksikymmentä. Pylväiden koukut ja koristepienat olivat hopeaa.

38:11  Pohjoispuolen verhot olivat myös sadan kyynärän pituiset. Niiden pylväitä oli kaksikymmentä ja näiden vaskijalustoja kaksikymmentä. Pylväiden koukut ja koristepienat olivat hopeaa.

38:12  Länsipuolen verhot olivat viidenkymmenen kyynärän pituiset. Pylväitä oli kymmenen ja niiden jalustoja kymmenen. Pylväiden koukut ja koristepienat olivat hopeaa.

38:13  Etupuolen, itäisen puolen, pituus oli viisikymmentä kyynärää.

38:14  Portin toisella sivulla olevien verhojen pituus oli viisitoista kyynärää. Niiden pylväitä oli kolme ja näiden jalustoja kolme.

38:15  Samoin verhot esipihan portin toisella sivulla olivat viidentoista kyynärän pituiset, pylväitä oli kolme ja niiden jalustoja kolme.

38:16  Kaikki esipihan verhot olivat kerrattua pellavaa.

38:17  Pylväiden jalustat olivat vaskea, koukut ja koristepienat hopeaa, ja pylväiden päät oli päällystetty hopealla. Kaikkiin esipihan pylväisiin oli kiinnitetty hopeiset koristepienat.

38:18  Esipihan portin verho oli tehty kirjokudontatyönä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista pellavalangoista. Sen pituus oli kaksikymmentä kyynärää ja korkeus esipihan verhojen tavoin viisi kyynärää.

38:19  Portin pylväitä oli neljä ja niiden vaskijalustoja neljä. Pylväiden koukut olivat hopeaa, ja myös pylväänpäiden päällyste ja koristepienat olivat hopeaa.

38:20  Kaikki asumuksen ja esipihan ympärillä olevat vaarnat olivat vaskea.

38:21  Tässä on luettelo asumukseen, todistuksen majaan, käytetyistä tarvikkeista, jotka leeviläiset luetteloivat Iitamarin, pappi Aaronin pojan, johdolla Mooseksen käskystä.

38:22  Besalel, Uurin poika, Huurin pojanpoika Juudan heimosta, oli tehnyt kaiken, mitä Herra oli Mooseksen kautta käskenyt.

38:23  Hänen apunaan oli Daanin heimoon kuuluva Oholiab, Ahisamakin poika, seppä ja suunnittelija, joka kutoi kirjokankaita sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä pellavalangoista.

38:24  Kultaa, jota käytettiin kaikkiin pyhäkköä varten tehtyihin esineisiin, oli tuotu heilutusuhrina kaikkiaan kaksikymmentäyhdeksän talenttia ja seitsemänsataakolmekymmentä sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan.

38:25  Hopeaa tuli seurakunnan katselmuksessa sata talenttia ja tuhat seitsemänsataaseitsemänkymmentäviisi sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan.

38:26  Jokaiselta katselmuksessa olleelta kaksikymmenvuotiaalta tai sitä vanhemmalta, kaikkiaan kuudeltasadaltakolmeltatuhannelta viideltäsadaltaviideltäkymmeneltä, saatiin beka-mitta eli puoli sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan.

38:27  Sata talenttia hopeaa käytettiin pyhäkön pylväiden jalustojen ja esiripun pylväiden jalustojen valamiseen, talentti jalustaa kohti. Sataan jalustaan kului sata talenttia hopeaa.

38:28  Lopuista tuhannesta seitsemästäsadastaseitsemästäkymmenestäviidestä sekelistä tehtiin koukut pylväisiin. Pylväiden päät päällystettiin hopealla, ja niihin tehtiin koristepienat.

38:29  Heilutusuhrivaskea oli seitsemänkymmentä talenttia ja kaksituhatta neljäsataa sekeliä.

38:30  Siitä tehtiin jalustat ilmestysmajan oven pylväitä varten, vaskialttari ja siihen kuuluva vaskinen ritilä sekä kaikki alttarin esineet,

38:31  samoin jalustat koko esipihaa ja esipihan porttia varten, kaikki asumuksen vaarnat sekä kaikki vaarnat esipihan ympärille.

Chapter 39

39:1  Virkapuvut pyhäkköpalvelusta varten sekä Aaronin pyhät vaatteet tehtiin sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista, sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

39:2  Kasukka tehtiin kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä kerratusta pellavasta.

39:3  Kulta taottiin ohuiksi levyiksi ja leikattiin säikeiksi, niin että sitä voitiin kutoa taidokkaasti sinipunaisten, purppuranpunaisten ja helakanpunaisten lankojen ja pellavalankojen sekaan.

39:4  Kasukkaan tehtiin yhdistettävät olkakappaleet, jotka kiinnitettiin sen molempiin reunoihin.

39:5  Kasukan päällä oleva taidokkaasti kudottu vyö oli kasukan kanssa yhtä kappaletta. Sekin oli tehty kullasta sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratusta pellavasta sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

39:6  Onyksi-kivet, joihin oli kaiverrettu Israelin poikien nimet niin kuin sinettisormuksia kaiverretaan, kehystettiin kultapunoksin.

39:7  Kivet pantiin kasukan olkakappaleisiin muistuttamaan israelilaisista sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

39:8  Rintakilpi tehtiin taidokkaasti kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista sekä kerratusta pellavasta, niin kuin kasukkakin oli tehty.

39:9  Rintakilpi oli nelikulmainen ja kaksin kerroin taitettu. Siitä tehtiin vaaksan pituinen ja vaaksan levyinen, kaksin kerroin taitettu.

39:10  Siihen kiinnitettiin kiviä neljään riviin: ensimmäiseen riviin karneoli, topaasi ja smaragdi,

39:11  toiseen riviin rubiini, safiiri ja timantti,

39:12  kolmanteen riviin hyasintti, akaatti ja ametisti

39:13  ja neljänteen riviin krysoliitti, onyksi ja jaspis. Ne kiinnitettiin paikoilleen kultapunoksin kehystettyinä.

39:14  Kiviä oli siis kaksitoista Israelin poikien nimien mukaan. Kuhunkin kiveen oli kaiverrettu yksi kahdentoista heimon nimistä niin kuin sinettisormuksia kaiverretaan.

39:15  Rintakilpeen tehtiin puhtaasta kullasta ketjut, jotka oli punottu köysien tapaan.

39:16  Lisäksi tehtiin kaksi kultapalmikkoa ja kaksi kultarengasta. Nämä kaksi rengasta kiinnitettiin rintakilven yläkulmiin.

39:17  Molemmat kultapunokset kiinnitettiin rintakilven yläkulmissa oleviin renkaisiin.

39:18  Molempien punosten toiset päät kiinnitettiin palmikoihin ja nämä kiinnitettiin kasukan etupuolelle, sen olkakappaleisiin.

39:19  Tehtiin vielä toiset kaksi kultarengasta, ja ne pantiin rintakilven alakulmiin, sen kasukkaa vasten olevan sisäpuolen reunaan.

39:20  Vielä tehtiin kaksi kultarengasta, jotka kiinnitettiin kasukan olkakappaleiden etupuolen alareunaan sauman kohdalle, kasukan taidokkaasti tehdyn vyön yläpuolelle.

39:21  Rintakilpi solmittiin renkaistaan sinipunaisella nauhalla kasukan renkaisiin niin, että se oli kasukan taidokkaasti tehdyn vyön yläpuolella eikä irtautunut kasukasta. Näin Herra oli Moosesta käskenyt.

39:22  Kasukan viitta tehtiin kutomalla pelkästään sinipunaisista langoista.

39:23  Viitan keskellä oleva pääntie oli niin kuin haarniskan aukko, ja sen reunassa oli päärme, ettei se repeäisi.

39:24  Viitan helmaan tehtiin granaattiomenia sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista kerratuista langoista.

39:25  Sitten tehtiin tiukuja puhtaasta kullasta, ja ne kiinnitettiin granaattiomenien väliin viitan helmaan ympäriinsä,

39:26  vuoroin tiuku ja granaattiomena ympäri viitan helman. Viitta oli tehty käytettäväksi palveluksessa sen käskyn mukaan, jonka Herra oli antanut Moosekselle.

39:27  Aaronille ja hänen pojilleen tehtiin lisäksi kutomalla pellavaihokkaat,

39:28  pellavainen käärelakki, pellavaiset koristepäähineet sekä housut kerratusta pellavasta.

39:29  Lisäksi tehtiin kirjokudontatyönä vyö kerratuista pellavalangoista ja sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt.

39:30  Vielä tehtiin ruusuke, pyhä otsakoru, puhtaasta kullasta ja siihen kirjoitettiin sinettisormusten kaiverrusten tapaan kirjoitus ”Herralle pyhitetty”.

39:31  Siihen kiinnitettiin sinipunainen nauha, jolla se sidottiin käärelakin yläreunaan, sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

39:32  Näin koko työ, asumus eli ilmestysmaja, saatiin valmiiksi. Israelilaiset tekivät kaiken aivan sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

39:33  He toivat Moosekselle asumuksen, teltan ja kaikki sen varusteet: hakaset, laudat, poikkitangot, pylväät ja jalustat,

39:34  punaiseksi värjätyistä pässinnahoista tehdyn peitteen, merilehmännahoista tehdyn peitteen ja verhona olevan esiripun,

39:35  todistuksen arkun kantotankoineen, armoistuimen,

39:36  pöydän kaikkine varusteineen sekä pyhät leivät,

39:37  puhtaasta kullasta tehdyn lampunjalan riviin asetettavine lamppuineen ja kaikkine varusteineen sekä öljyä valaisemista varten,

39:38  kultaisen alttarin, voiteluöljyn ja hyväntuoksuisen suitsukkeen, teltan oviverhon,

39:39  vaskialttarin vaskisine ritilöineen, sen kantotangot ja kaikki varusteet, altaan jalustoineen,

39:40  esipihan verhot pylväineen ja jalustoineen, esipihan portin verhon, sen köydet ja vaarnat sekä kaikki esineet, joita tarvitaan asumuksessa eli ilmestysmajassa suoritettavassa palveluksessa,

39:41  virkapuvut pyhäkössä suoritettavaa palvelusta varten ja pappi Aaronin pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut.

39:42  Israelilaiset olivat tehneet kaiken työn sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

39:43  Kun Mooses katseli kaikkea, mitä he olivat valmistaneet, hän näki, että se oli tehty aivan niin kuin Herra oli käskenyt. Ja Mooses siunasi heidät.

Chapter 40

40:1  Herra puhui Moosekselle:

40:2  ”Pystytä asumus, ilmestysmaja, ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

40:3  Aseta sinne todistuksen arkku ja ripusta esirippu arkun eteen.

40:4  Tuo pöytä ja lado pyhät leivät pöydälle järjestykseen. Tuo lampunjalka ja nosta sen lamput paikoilleen.

40:5  Pane kultainen suitsutusalttari todistuksen arkun eteen ja ripusta verho asumuksen ovelle.

40:6  Sijoita polttouhrialttari ilmestysmajan eli asumuksen oven eteen.

40:7  Pane allas ilmestysmajan ja alttarin välille ja kaada siihen vettä.

40:8  Ympäröi esipiha verhoilla ja aseta verho esipihan porttiin.

40:9  Ota sitten voiteluöljyä ja voitele asumus ja kaikki, mitä siellä on, ja pyhitä se ja kaikki sen esineet, niin siitä tulee pyhä.

40:10  Voitele myös polttouhrialttari kaikkine varusteineen ja pyhitä alttari, niin alttarista tulee erittäin pyhä.

40:11  Voitele samoin allas jalustoineen ja pyhitä se.

40:12  Tuo sitten Aaron poikineen ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä.

40:13  Pue Aaron pyhiin vaatteisiin, voitele hänet ja pyhitä hänet palvelemaan minua pappina.

40:14  Tuo myös hänen poikansa, pue heidän ylleen ihokkaat

40:15  ja voitele heidät palvelemaan minua pappeina, niin kuin sinä voitelit heidän isänsäkin. Tämä on oleva heille voiteluna ikuiseen pappeuteen, polvesta polveen.”

40:16  Mooses teki kaiken aivan niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

40:17  Asumus pystytettiin toisen vuoden ensimmäisessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä.

40:18  Kun Mooses pystytti asumuksen, hän asetti paikoilleen sen jalustat, pani niihin laudat, asetti paikoilleen poikkitangot ja pystytti pylväät,

40:19  levitti asumuksen ylle teltan ja asetti sen päälle telttapeitteen, niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

40:20  Sitten hän otti todistuksen taulut, pani ne arkkuun, kiinnitti kantotangot arkun sivuille ja asetti armoistuimen arkun päälle.

40:21  Mooses vei arkun asumukseen ja ripusti paikoilleen esiripun verhoamaan liitonarkkua, niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

40:22  Hän asetti pöydän ilmestysmajaan, asumuksen pohjoissivulle esiripun ulkopuolelle,

40:23  ja latoi sen päälle pyhät leivät järjestykseen Herran eteen, niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

40:24  Hän asetti lampunjalan ilmestysmajaan, asumuksen eteläsivulle vastapäätä pöytää,

40:25  ja nosti lamput Herran eteen, niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

40:26  Mooses asetti kultaisen alttarin ilmestysmajaan esiripun eteen

40:27  ja poltti sen päällä hyväntuoksuista suitsuketta, niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

40:28  Sitten hän ripusti verhon asumuksen ovelle.

40:29  Mooses asetti polttouhrialttarin ilmestysmajan eli asumuksen oven edustalle ja uhrasi sen päällä polttouhrin ja ruokauhrin niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

40:30  Altaan hän asetti ilmestysmajan ja alttarin välille, ja hän kaatoi siihen vettä peseytymistä varten.

40:31  Mooses ja Aaron sekä Aaronin pojat pesivät siinä kätensä ja jalkansa.

40:32  Mennessään ilmestysmajaan tai lähestyessään alttaria he peseytyivät Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti.

40:33  Mooses rakensi asumuksen ja alttarin ympärille esipihan ja ripusti verhon esipihan porttiin. Näin Mooses sai tehdyksi kaiken työn.

40:34  Silloin pilvi peitti ilmestysmajan ja Herran kirkkaus täytti asumuksen,

40:35  eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan, sillä pilvi oli asettunut sen päälle ja Herran kirkkaus täytti asumuksen.

40:36  Aina kun pilvi kohosi asumuksen päältä, israelilaiset lähtivät liikkeelle. Näin tapahtui koko heidän vaelluksensa ajan.

40:37  Mutta ellei pilvi kohonnut, he eivät lähteneet liikkeelle, ennen kuin tuli päivä, jona se taas kohosi.

40:38  Herran pilvi oli päivällä asumuksen päällä, ja yöllä siinä oli tulen hohde. Kaikki israelilaiset näkivät tämän koko vaelluksensa ajan.