FinRK - Isaiah

Chapter 1

1:1  Jesajan, Aamotsin pojan, näky Juudasta ja Jerusalemista, jonka hän näki Juudan kuninkaiden Ussian, Jootamin, Aahaksen ja Hiskian päivinä.

1:2  Kuulkaa, taivaat, kuuntele, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta.

1:3  Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.

1:4  Voi syntistä sukua, kansaa, jota syyllisyys raskaana painaa! Voi pahantekijöiden siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hylänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanaan, he ovat kääntyneet pois.

1:5  Mihin teitä vielä pitäisi lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on sairas, koko sydän heikko.

1:6  Jalkateristä päähän asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan ruhjeita ja kuhmuja ja vereksiä haavoja, joita ei ole puhtaaksi puristettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty.

1:7  Teidän maanne on autiona, kaupunkinne ovat tulella poltetut. Muukalaiset syövät teidän maatanne teidän silmienne edessä. Se on autiona kuin ainakin muukalaisten hävittämä.

1:8  Jäljellä on tytär Siion yksinään kuin vartijan maja viinitarhassa, kuin vartiolava kurkkumaalla, kuin saarrettu kaupunki.

1:9  Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä, vaikka vähäistäkin, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi.

1:10  Kuulkaa Herran sana, te Sodoman päämiehet, kuuntele Jumalamme opetusta, sinä Gomorran kansa.

1:11  Mitä merkitsevät minulle teidän runsaat teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen saanut kyllikseni polttouhripässeistä ja syöttöeläinten rasvasta. Ei minua miellytä mullikoiden, karitsoiden eikä pukkien veri.

1:12  Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esipihojeni tallaamista?

1:13  Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria, uhrisavu iljettää minua. En voi enää sietää uuttakuuta, en sapattia enkä kokouksen kuuluttamista, vääryyttä ja juhlakokousta.

1:14  Minun sieluni vihaa teidän uudenkuun juhlianne ja juhla-aikojanne. Niistä on tullut minulle kuorma, jota olen väsynyt kantamaan.

1:15  Kun te ojennatte kätenne, minä peitän teiltä silmäni. Vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule, sillä teidän kätenne ovat verta täynnä.

1:16  Peseytykää, puhdistautukaa, viekää pahat tekonne pois minun silmieni edestä. Lakatkaa tekemästä pahaa.

1:17  Oppikaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, ojentakaa sortajaa, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.

1:18  Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranväriset, ne tulevat villanvalkoisiksi.

1:19  Jos suostutte kuulemaan minua, saatte syödä maan hyvyyttä,

1:20  mutta jos ette suostu vaan niskoittelette, miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.

1:21  Kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus. Nyt siellä asuvat murhamiehet.

1:22  Sinun hopeasi on muuttunut kuonaksi, jalo viinisi on vedellä laimennettu.

1:23  Päämiehesi ovat kapinoitsijoita ja varkaiden tovereita, kaikki he rakastavat lahjuksia ja tavoittelevat lahjoja. He eivät hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä.

1:24  Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin Väkevä: Voi heitä! Minä tyydytän vihani vastustajissani, minä kostan vihollisilleni.

1:25  Minä käännän käteni sinua kohti ja puhdistan sinusta kuonan kuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken epäpuhtauden.

1:26  Minä palautan sinun tuomarisi entiselleen ja neuvonantajasi sellaisiksi kuin he alkuaan olivat. Sen jälkeen sinua kutsutaan vanhurskauden linnaksi ja uskolliseksi kaupungiksi.

1:27  Siion lunastetaan oikeudella ja sen kääntyneet vanhurskaudella.

1:28  Mutta kapinalliset ja syntiset kaikki joutuvat turmioon, ja ne, jotka hylkäävät Herran, tuhoutuvat.

1:29  Te saatte häpeän tammista, joita te himoitsitte, ja joudutte häpeään puutarhojen vuoksi, jotka te valitsitte,

1:30  sillä teidän käy kuin tammen, jonka lehdet lakastuvat, ja kuin puutarhan, joka on vailla vettä.

1:31  Mahtimiehestä tulee tappuratukko ja hänen teostaan kipinä. Molemmat palavat yhdessä, eikä sammuttajaa ole.

Chapter 2

2:1  Sana Juudasta ja Jerusalemista; Jesajan, Aamotsin pojan, näky.

2:2  Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne.

2:3  Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.”

2:4  Hän ratkaisee kansakuntien riidat, jakaa oikeutta monille kansoille. Miekat taotaan auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä ne enää opettele sotimaan.

2:5  Tulkaa, Jaakobin heimo, vaeltakaamme Herran valkeudessa.

2:6  Sinä hylkäsit kansasi, Jaakobin heimon, koska se oli täynnä idän tapoja. Maa on kuin Filistea, täynnä ennustelijoita, ja muukalaisten kanssa lyödään kättä.

2:7  Heidän maansa tuli täyteen hopeaa ja kultaa, eikä heidän aarteillaan ole määrää. Heidän maansa tuli täyteen hevosia, eikä heidän vaunuillaan ole loppua.

2:8  Heidän maansa tuli täyteen epäjumalia. He kumartavat kättensä tekoa, sitä, minkä ovat sormillaan valmistaneet.

2:9  Silloin ihminen masentuu, ja mies painuu maahan, mutta älä anna heille anteeksi.

2:10  Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhistavuutta ja hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon.

2:11  Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten pöyhkeys muuttuu masennukseksi. Sinä päivänä Herra yksin on korkea.

2:12  Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja pöyhkeää ja kaikkea korkeaa, niin että se painuu maahan.

2:13  Se kohtaa Libanonin setripuita, korkeita ja ylväitä, kaikkia Baasanin tammia,

2:14  kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylväitä kukkuloita,

2:15  kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja,

2:16  kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkia uljaita aluksia.

2:17  Silloin ihmisten ylpeys häviää, ja miesten pöyhkeys painuu maahan. Sinä päivänä Herra yksin on korkea,

2:18  mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni.

2:19  Ihmiset menevät silloin kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhistavuutta ja hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

2:20  Sinä päivänä ihmiset viskaavat myyrille ja lepakoille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet palvottavikseen.

2:21  He menevät kallioluoliin ja kallionhalkeamiin Herran kauhistavuutta ja hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

2:22  Lakatkaa siis luottamasta ihmiseen, jolla on vain henkäys sieraimissaan. Mitä hänestä olisi ajateltava?

Chapter 3

3:1  Katso, Herra, Herra Sebaot, ottaa Jerusalemilta ja Juudalta tuen ja turvan: kaiken leivän tuen ja kaiken veden tuen,

3:2  sankarin ja soturin, tuomarin, profeetan, ennustajan ja vanhimman,

3:3  viidenkymmenenpäällikön ja korkea-arvoisen, neuvonantajan, taitavan mestarin ja loitsujen taitajan.

3:4  Nuorukaiset minä annan heille ruhtinaiksi, ja pahanilkiset hallitsevat heitä.

3:5  Kansassa kukin sortaa toistaan, jokainen lähimmäistään. Nuorukainen rehentelee vanhaa miestä vastaan, halveksittu kunnianarvoisaa vastaan.

3:6  Kun veli tarttuu veljeensä isänsä talossa ja sanoo: ”Sinulla on viitta, rupea sinä ruhtinaaksemme ja ota hoitoosi tämä rauniokasa”,

3:7  niin tämä korottaa sinä päivänä äänensä ja vastaa: ”En ryhdy haavoja sitomaan. Talossani ei ole leipää eikä vaatteita, älkää tehkö minusta kansan ruhtinasta.”

3:8  Sillä Jerusalem kompastuu ja Juuda kaatuu, koska niiden sanat ja teot ovat Herraa vastaan. Ne uhmaavat hänen katseensa kirkkautta.

3:9  Niiden kasvojen hahmo todistaa niitä vastaan. Syntinsä ne tuovat julki kuin sodomalaiset, eivätkä niitä salaa. Voi niitä! Itselleen ne pahaa tekevät.

3:10  Sanokaa vanhurskaasta, että hänen käy hyvin, sillä vanhurskaat saavat nauttia tekojensa hedelmistä.

3:11  Voi jumalatonta! Hänen käy pahoin, sillä hänen kättensä teot maksetaan hänelle.

3:12  Minun kansani valtiaat ovat lapsia, ja naiset hallitsevat sitä. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet polkujesi suunnan.

3:13  Herra asettuu käymään oikeutta, nousee tuomitsemaan kansoja.

3:14  Herra käy tuomiolle kansansa vanhimpia ja sen päämiehiä vastaan. Te olette raiskanneet viinitarhan, teidän taloissanne on kurjilta ryöstettyä tavaraa.

3:15  Kuinka saatatte runnella minun kansaani ja ruhjoa kurjien kasvot? sanoo Herra, Herra Sebaot.

3:16  Herra sanoo: Siionin tyttäret ovat tulleet ylpeiksi, kulkevat kaula kenossa ja silmillään keimaillen, astua sipsuttelevat ja kilistelevät nilkkarenkaitaan.

3:17  Sen vuoksi Herra tekee Siionin tytärten päälaet rupisiksi, Herra paljastaa heidän häpynsä.

3:18  Sinä päivänä Herra poistaa upeat nilkkarenkaat, otsanauhat ja puolikuukorut,

3:19  korvarenkaat, rannerenkaat ja hunnut,

3:20  juhlapäähineet, nilkkavitjat, rintavyöt, hajustepullot ja taikahelyt,

3:21  sormukset ja nenärenkaat,

3:22  juhlapuvut, viitat, hartiahuivit ja kukkarot,

3:23  käsipeilit, hienopellavaiset paidat, päähineet ja harsovaatteet.

3:24  Silloin tuoksun sijaan tulee löyhkä, vyön sijaan nuora, hiuslaitteiden sijaan kaljuus, hienojen vaatteiden sijaan säkkipuku, kauneuden sijaan poltinmerkki.

3:25  Sinun miehesi, Siion, kaatuvat miekkaan, sinun sankarisi sortuvat sodassa.

3:26  Siionin portit valittavat ja vaikeroivat, typötyhjänä Siion istuu maassa.

Chapter 4

4:1  Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen ja sanoo: ”Me syömme omaa leipäämme ja pukeudumme omiin vaatteisiimme, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi. Ota pois meidän häpeämme.”

4:2  Sinä päivänä on Herran verso oleva kauneus ja kunnia, ja maan hedelmä on Israelin pelastuneille ylpeilyn aihe, heidän kaunistuksensa.

4:3  Niitä, jotka ovat säilyneet Siionissa ja jääneet jäljelle Jerusalemiin, kutsutaan pyhiksi, kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa.

4:4  Kun Herra on pessyt pois Siionin tytärten saastan ja huuhtonut Jerusalemista sen verivelat tuomion ja puhdistuksen hengellä,

4:5  Herra luo Siionin vuorelle koko asuinsijansa ja sen juhlakokousten ylle päivän ajaksi pilven ja savun ja yön ajaksi liekehtivän tulen hohteen. Kaiken kirkkauden yllä on oleva katos

4:6  ja maja antamassa varjoa päivän helteeltä sekä turvaamassa ja suojaamassa rajuilmalta ja sateelta.

Chapter 5

5:1  Minä tahdon laulaa ystävästäni, rakkaan ystäväni laulun hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha hedelmällisellä vuorenrinteellä.

5:2  Hän kuokki sen, perkasi siitä kivet ja istutti siihen jaloja köynnöksiä. Hän rakensi sen keskelle tornin ja louhi myös kuurnan. Hän odotti sen tuottavan hyviä rypäleitä, mutta se tuottikin huonoja hedelmiä.

5:3  Ja nyt, Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, olkaa tuomareina minun ja viinitarhani välillä.

5:4  Mitä viinitarhalleni vielä olisi tehtävä? Mitä jätin tekemättä? Miksi se tuotti huonoja hedelmiä, vaikka odotin sen tuottavan rypäleitä?

5:5  Nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: Minä poistan siitä aidan, niin että se jää turmeltavaksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.

5:6  Minä jätän sen joutomaaksi, ei sitä enää leikata eikä kuokita, vaan se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa. Minä kiellän pilviä satamasta sille vettä.

5:7  Israelin kansa on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen istutuksensa, josta hän iloitsi. Hän odotti oikeutta, mutta tulikin turmelus, ja vanhurskautta, mutta tulikin valitus.

5:8  Voi teitä, jotka liitätte talon taloon, yhdistätte pellon peltoon, kunnes ei enää jää tilaa, ja te yksin asutte maassa.

5:9  Korviini kuului Herran Sebaotin sana: Totisesti, monet talot jäävät autioiksi, suuret ja kauniit rakennukset asukasta vaille.

5:10  Kymmenen auranalan viinitarha on tuottava vain yhden bat-mitan viiniä ja hoomerin kylvö vain eefa-mitallisen viljaa.

5:11  Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta juoksevat väkijuoman perässä ja myöhäiseen iltaan asti viipyvät viinistä hehkuvina!

5:12  Heillä on lyyrat, harput, rummut ja huilut ja viinit pidoissaan, mutta Herran tekoja he eivät huomaa, eivät näe hänen kättensä töitä.

5:13  Sen vuoksi kansani joutuu pakkosiirtolaisuuteen ennalta arvaamatta. Sen ylhäiset näkevät nälkää, ja sen meluava joukko nääntyy janoon.

5:14  Sen vuoksi tuonela levittää kitansa ammolleen, avaa suunsa suunnattomaksi. Sinne vaipuu sen loisto, sinne sen meluava joukko, kaikki ilonpitäjät.

5:15  Ihminen taipuu alas, ja mies painuu maahan, maahan painuvat ylpeitten silmät.

5:16  Mutta Herra Sebaot on oleva ylhäinen tuomitessaan, pyhä Jumala on oleva pyhä vanhurskaudessaan.

5:17  Lampaat käyvät siellä kuin laitumillaan, ja muukalaiset syöttävät karjaansa rikkaitten rauniopaikoilla.

5:18  Voi niitä, jotka vetävät perässään syyllisyyttä turhuuden köysillä, syntiä kuin vaunuja valjailla,

5:19  niitä, jotka sanovat: ”Pitäköön hän kiirettä, tehköön pian tekonsa, niin että me sen näemme. Lähestyköön ja toteutukoon Israelin Pyhän suunnitelma, niin että me sen huomaamme!”

5:20  Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, jotka kääntävät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!

5:21  Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäviä omasta mielestään!

5:22  Voi niitä, jotka ovat sankareita viinin juonnissa ja kelpo urhoja väkijuoman sekoittamisessa,

5:23  jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi ja riistävät oikeuden siltä, joka on oikeassa.

5:24  Sen tähden: niin kuin tulen kieli syö oljenkorret ja kuiva ruoho häviää liekkiin, niin mätänee heidän juurensa. Heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan, sillä he ovat hylänneet Herran Sebaotin opetuksen ja halveksineet Israelin Pyhän sanaa.

5:25  Sen tähden Herran viha syttyi kansaansa kohtaan. Hän ojensi kätensä heitä vastaan ja löi heitä niin, että vuoret vapisivat, ja heidän ruumiinsa lojuivat tunkioina keskellä katuja. Tästä kaikesta hänen vihansa ei ole asettunut, vaan hänen kätensä on yhä ojennettuna.

5:26  Hän pystyttää viirin kaukaiselle kansalle ja viheltää sen luokseen maan ääristä. Ja katso, se rientää, se tulee nopeasti.

5:27  Ei kukaan heistä väsy eikä kompastu, ei kukaan torku eikä nuku. Heidän vyönsä ei irtoa vyötäisiltä, heidän kengistään ei katkea hihna.

5:28  Sen kansan nuolet on teroitettu, sen kaikki jouset jännitetty. Sen hevosten kaviot ovat kuin piikiveä ja sen vaunujen pyörät kuin rajuilma.

5:29  Se karjuu kuin leijona, se karjuu kuin nuoret leijonat. Ärjyen se tempaa saaliin ja vie sen pois, eikä pelastajaa ole.

5:30  Se ärjyy saaliilleen sinä päivänä kuin ärjyvä meri. Jos maata tähyillään, nähdään pimeyttä ja ahdistusta, ja valo on pimennyt synkkiin pilviin.

Chapter 6

6:1  Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin.

6:2  Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät.

6:3  He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.”

6:4  Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.

6:5  Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.”

6:6  Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta.

6:7  Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

6:8  Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

6:9  Niin hän sanoi: ”Mene ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö.’

6:10  Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja tulisi parannetuksi.”

6:11  Minä kysyin: ”Kuinka pitkäksi aikaa, Herra?” Hän vastasi: ”Siihen asti, kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla ja talot tyhjinä ihmisistä, kunnes pellot on hävitetty autioiksi.

6:12  Herra karkottaa ihmiset kauas, ja suuri autius tulee keskelle maata.

6:13  Jos siellä on jäljellä kymmenesosakin, niin sekin hävitetään. Mutta niin kuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin jää siitäkin. Se kanto on pyhä siemen.”

Chapter 7

7:1  Juudan kuninkaan Aahaksen, Jootamin pojan, Ussian pojanpojan, aikana lähtivät Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas, sotimaan Jerusalemia vastaan, mutta he eivät kyenneet valloittamaan sitä.

7:2  Kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin, että Aram oli leiriytynyt Efraimiin, kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi niin kuin metsän puut vapisevat tuulen voimasta.

7:3  Silloin Herra sanoi Jesajalle: ”Mene poikasi Sear-Jaasubin kanssa Aahasta vastaan Yläaltaan vesijohdon päähän Pyykinpesijänkedon tielle

7:4  ja sano hänelle: Katso, että pysyt rauhallisena, älä pelkää, älköön sydämesi arkailko noita kahta savuavaa kekäleenpätkää – Resinin ja Aramin sekä Remaljan pojan vihanvimmaa.

7:5  Aram, Efraim ja Remaljan poika ovat suunnitelleet sinua vastaan pahaa ja sanoneet:

7:6  ’Lähdemme Juudaa vastaan, lyömme sen kauhulla, valtaamme sen itsellemme ja asetamme sinne kuninkaaksi Taabalin pojan.’

7:7  Näin sanoo Herra, Herra: Ei se onnistu, niin ei tapahdu.

7:8  Sillä Aramin pää on Damasko, ja Damaskon pää on Resin. Vielä kuusikymmentäviisi vuotta, ja Efraim on murskattu, eikä se enää ole kansa. Efraimin pää on Samaria,

7:9  ja Samarian pää on Remaljan poika. Ellette usko, ette kestä.”

7:10  Herra puhui jälleen Aahakselle ja sanoi hänelle:

7:11  ”Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi, pyydä alhaalta syvyydestä tai ylhäältä korkeudesta.”

7:12  Mutta Aahas vastasi: ”En pyydä enkä kiusaa Herraa.”

7:13  Siihen Jesaja lausui: ”Kuulkaa, Daavidin suku: eikö teille riitä, että te väsytätte ihmiset, kun vielä minun Jumalanikin väsytätte itseenne?

7:14  Sen vuoksi Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

7:15  Kermaa ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän.

7:16  Mutta ennen kuin poika on oppinut hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän, autioituu maa, jonka kahta kuningasta sinä kauhistut.”

7:17  Herra antaa tulla sinulle, sinun kansallesi ja isäsi suvulle ajan, jollaista ei ole ollut siitä lähtien, kun Efraim erosi Juudasta – Herra antaa tulla Assurin kuninkaan.

7:18  Sinä päivänä tapahtuu, että Herra viheltää kärpäsille Egyptin virtojen lähteillä ja mehiläisille Assurin maassa.

7:19  Ne tulevat kaikki ja laskeutuvat puronrotkoihin ja kallionhalkeamiin, kaikkiin piikkipensaisiin ja kaikille juottopaikoille.

7:20  Sinä päivänä Herra ajattaa virran tuolta puolen palkatulla partaveitsellä, Assurin kuninkaalla, teiltä hiukset ja häpykarvat; viepä se vielä parrankin.

7:21  Siihen aikaan mies pitää hiehon ja pari lammasta,

7:22  mutta runsaan maidontulon tähden hän syö voita – voita ja hunajaa syövät kaikki maahan jäljelle jääneet.

7:23  Siihen aikaan jokainen paikka, jossa kasvaa tuhat viiniköynnöstä, arvoltaan tuhat sekeliä, joutuu orjantappuroiden ja ohdakkeiden valtaan.

7:24  Sinne on mentävä nuolet ja jousi mukana, sillä koko maa on orjantappuran ja ohdakkeen vallassa.

7:25  Orjantappuroiden ja ohdakkeiden pelosta ei enää kukaan mene yhdellekään niistä vuorista, joita nyt perataan kuokalla. Ne jäävät härkien laitumeksi ja lampaiden tallattaviksi.”

Chapter 8

8:1  Herra sanoi minulle: ”Ota iso taulu ja kirjoita siihen selvin kirjaimin ’Maher-Saalal-Haas-Bas’.”

8:2  Niin minä otin itselleni luotettavat todistajat, pappi Uurian ja Sakarjan, Jeberekjan pojan.

8:3  Sitten minä lähestyin profeettavaimoani, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Herra sanoi minulle: ”Anna pojalle nimeksi Maher-Saalal-Haas-Bas.

8:4  Sillä ennen kuin poika oppii sanomaan ’isäni’ ja ’äitini’, viedään Damaskon rikkaudet ja Samarian ryöstösaalis Assurin kuninkaan eteen.”

8:5  Herra puhui minulle jälleen ja sanoi näin:

8:6  ”Koska tämä kansa halveksii Siiloahin hiljaa virtaavia vesiä ja iloitsee Resinin ja Remaljan pojan kanssa,

8:7  niin katso, Herra antaa vyöryä heidän ylitseen virran vedet, valtavat ja suuret: Assurin kuninkaan ja kaiken hänen mahtinsa. Virta nousee yli kaikkien uomiensa ja tulvii yli kaikkien äyräittensä.

8:8  Se tunkeutuu Juudaan, peittää tulvallaan maan, ulottuu kaulaan saakka. Se levittää siipensä, se täyttää sinun maasi, Immanuel, laidasta laitaan.”

8:9  Nostakaa sotahuuto, kansat, kuitenkin kukistutte. Kuulkaa, kaikki maan ääret: varustautukaa, kuitenkin kukistutte, varustautukaa, kuitenkin kukistutte.

8:10  Tehkää yhdessä suunnitelma: se raukeaa, solmikaa sopimus, ei se menesty, sillä Jumala on meidän kanssamme.

8:11  Näin Herra sanoi minulle, kun hänen kätensä voima oli päälläni. Hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä:

8:12  ”Älkää kutsuko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää pelätkö, mitä se pelkää, älkääkä kauhistuko.

8:13  Herra Sebaot pitäkää pyhänä, pelätkää ja kauhistukaa häntä.

8:14  Hän on oleva pyhäkkö. Hänestä tulee loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille kuningashuoneille, loukku ja ansa Jerusalemin asukkaille.

8:15  Monet heistä kompastuvat, kaatuvat ja ruhjoutuvat, monet joutuvat ansaan ja jäävät kiinni.

8:16  Sido todistus, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini.”

8:17  Minä odotan Herraa, vaikka hän on kätkenyt kasvonsa Jaakobin suvulta. Minä panen toivoni häneen.

8:18  Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, hänen, joka asuu Siionin vuorella.

8:19  Kun teille sanotaan: ”Kysykää vainajahengiltä ja tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat”, niin vastatkaa: ”Eikö kansa kysyisi Jumalaltaan? Kuolleiltako pitäisi kysyä eläviä koskevia asioita?”

8:20  Pysykää laissa ja todistuksessa. Elleivät he näin sano, heille ei aamunkoittoa tule.

8:21  He joutuvat kulkemaan pitkin maata kärsien vaivaa ja nälkää. Nälissään he ärtyvät ja kiroavat kuninkaansa ja Jumalansa. He luovat silmänsä korkeuteen,

8:22  he katsahtavat maan puoleen, mutta näkevät vain ahdistavaa pimeyttä, tuskaista synkeyttä. Heidät on syösty pimeyteen.

8:23  Mutta ahdistunut ei jää synkeyteen. Entiseen aikaan Herra teki halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevina aikoina hän saattaa kunniaan meren tien, Jordanin tuonpuoleisen alueen, pakanoiden Galilean.

Chapter 9

9:1  Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus.

9:2  Sinä teet kansan suureksi, annat sille suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

9:3  Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän hartioitaan lyövän kepin ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niin kuin Midianin päivänä.

9:4  Kaikki taistelun melskeessä kulutetut sotasaappaat ja veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruuaksi.

9:5  Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

9:6  Herruus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan. Se vahvistetaan ja lujitetaan oikeudella ja vanhurskaudella nyt ja ikuisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

9:7  Herra lähetti sanan Jaakobille, se iski Israeliin,

9:8  sen sai tuntea koko kansa, Efraim ja Samarian asukkaat. Mutta ylpeydessään ja sydämensä pöyhkeydessä he sanoivat:

9:9  ”Tiiliseinät sortuivat maahan, mutta me rakennamme hakatuista kivistä. Metsäviikunapuut hakattiin poikki, mutta me korvaamme ne setripuilla.”

9:10  Silloin Herra nostatti Resinin väen ahdistamaan Israelia ja yllytti sen vihollisia.

9:11  Aramilaiset edestä ja filistealaiset takaa söivät ahnaasti Israelia, suun täydeltä. Tästä kaikesta hänen vihansa ei ole asettunut, ja hänen kätensä on vielä ojennettuna.

9:12  Mutta kansa ei palannut kurittajansa luo eikä etsinyt Herraa Sebaotia.

9:13  Sen vuoksi Herra katkaisee Israelilta pään ja hännän, palmunlatvan ja kaislanvarret samana päivänä.

9:14  Vanhin ja arvohenkilö on pää, mutta profeetta, joka opettaa valhetta, on häntä.

9:15  Tämän kansan johtajista tuli eksyttäjiä, ja johdettavat joutuivat hämmingin valtaan.

9:16  Sen tähden Herra ei iloitse sen nuorista miehistä eikä armahda sen orpoja ja leskiä, sillä he ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä. Jokainen suu puhuu mielettömyyttä. Tästä kaikesta hänen vihansa ei ole asettunut, ja hänen kätensä on vielä ojennettuna.

9:17  Sillä jumalattomuus palaa kuin tuli, joka kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet ja sytyttää metsän tiheiköt, niin että ne tupruavat savuna korkealle.

9:18  Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan, kansa on kuin tulen ruokaa. Ihmiset eivät armahda toisiaan,

9:19  vaan ahmivat oikealta, mutta heidän on yhä nälkä. He syövät vasemmalta, mutta eivät saa kyllikseen. Jokainen syö oman käsivartensa lihaa.

9:20  Manasse syö Efraimia ja Efraim Manassea, ja yhdessä molemmat käyvät Juudan kimppuun. Tästä kaikesta hänen vihansa ei ole asettunut, yhä vielä on hänen kätensä ojennettuna.

Chapter 10

10:1  Voi niitä, jotka säätävät kelvottomia lakeja ja laativat vääriä tuomioita

10:2  vääntääkseen vääräksi vähäosaisten asian ja riistääkseen kansani kurjilta oikeuden, niin että lesket joutuvat heidän saaliikseen ja orvot heidän ryöstettävikseen.

10:3  Mutta mitä te teette tilinteon päivänä, kaukaa saapuvan rajuilman kourissa? Kenen turviin pakenette saamaan apua ja minne jätätte kalleutenne?

10:4  Ei auta kuin vaipua vangittujen joukkoon tai kaatua surmattujen sekaan. Kaikesta tästä huolimatta hänen vihansa ei ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettuna.

10:5  Voi Assuria, vihani vitsaa! Voi häntä, jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!

10:6  Minä lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet kansaa vastaan, johon olen vihastunut, saalistamaan ja ryöstämään, tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.

10:7  Mutta hän ei ajattele näin. Tämä ei ole hänen sydämensä ajatus, vaan hänen sydämessään on halu hävittää ja tuhota monia kansoja.

10:8  Sillä hän sanoo: ”Eivätkö päämieheni ole kaikki kuninkaita?

10:9  Eikö Kalnon käynyt samoin kuin Karkemiin, eikö Hamatin samoin kuin Arpadin ja Samarian samoin kuin Damaskon?

10:10  Minun käteni on saavuttanut epäjumalien valtakunnat, joiden jumalankuvat olivat paremmat kuin Jerusalemin ja Samarian.

10:11  Enkö siis tekisi Jerusalemille ja sen jumalankuville samoin kuin tein Samarialle ja sen epäjumalille?”

10:12  Mutta kun minä, Herra, olen päättänyt kaiken työni Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assurin kuninkaan tilille hänen sydämensä ylpeyden hedelmistä ja kopeitten silmiensä korskeudesta.

10:13  Sillä hän sanoo: ”Oman käteni voimalla ja omalla viisaudellani minä sen tein, sillä minulla on ymmärrystä. Minä siirsin kansojen rajat, ryöstin niiden aarteet ja puskin kuin härkä kumoon valtaistuimella istujat.

10:14  Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet kuin linnunpesän. Niin kuin hylätyt munat kootaan, niin olen koonnut kaikki maat. Ei ollut ketään, joka olisi siipeä räpäyttänyt tai nokkaa avannut ja piipittänyt.”

10:15  Mahtaileeko kirves hakkaajaa vastaan, tai isotteleeko saha sahaajaa vastaan? Ikään kuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa ja sauva nostaisi ilmaan hänet, joka ei ole puuta!

10:16  Sen tähden Herra, Herra Sebaot, lähettää Assurin roteviin miehiin näivetystaudin, ja sen loiston alle syttyy tuli kuin tulipalo.

10:17  Israelin valkeus on oleva tuli, Israelin Pyhä on liekki, joka polttaa ja kuluttaa sen ohdakkeen ja orjantappuran samana päivänä.

10:18  Hänen metsänsä ja hedelmätarhansa ihanuudesta tulee kerta kaikkiaan loppu, maasta tulee kuin riutuva sairas.

10:19  Vähän jää jäljelle hänen metsänsä puista; pieni poikakin voi kirjoittaa ne muistiin.

10:20  Sinä päivänä ei Israelin jäännös eikä Jaakobin heimon pelastunut joukko enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa se turvautuu Herraan, Israelin Pyhään.

10:21  Jäännös palaa takaisin, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan luo.

10:22  Sillä vaikka sinun kansaasi, Israel, olisi kuin meren hiekkaa, siitä palaa ainoastaan jäännös. Hävityksestä on tehty päätös, joka on tulvillaan vanhurskautta, ja se toteutuu.

10:23  Herra, Herra Sebaot, panee toimeen päätöksensä, hävityksen kaikessa maassa.

10:24  Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra Sebaot: ”Kansani, joka asut Siionissa, älä pelkää Assuria, vaikka hän lyö sinua vitsallaan ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavoin.

10:25  Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumukseni sinua kohtaan on hävinnyt ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät.”

10:26  Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan niin kuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla. Hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niin kuin hän kohotti sen Egyptiä vastaan.

10:27  Sinä päivänä Assurin kuninkaan kuorma kirpoaa harteiltasi ja hänen ikeensä niskaltasi. Ies on särkyvä lihavuuden voimasta.

10:28  Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta, jättää kuormastonsa Mikmaaseen.

10:29  He kulkevat solatien kautta: ”Gebassa me yövymme.” Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee.

10:30  Kirkaise, tytär Gallim! Kuuntele tarkoin, Laisa! Poloinen Anatot!

10:31  Madmena lähtee pakoon, Geebimin asukkaat etsivät turvaa.

10:32  Vielä samana päivänä vihollinen pysähtyy Noobiin, hän heristää nyrkkiään tytär Siionin vuorta, Jerusalemin kukkulaa, vastaan.

10:33  Yhtäkkiä Herra, Herra Sebaot, karsii oksat kauhistavalla voimalla, mahtavat rungot kaadetaan, ja korkeat puut sortuvat maahan.

10:34  Metsän tiheiköt hakataan kirveellä maahan, ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.

Chapter 11

11:1  Mutta Iisain kannosta nousee verso, ja vesa puhkeaa sen juurista.

11:2  Hänen päällään lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.

11:3  Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta,

11:4  vaan hän tuomitsee köyhien asiat vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille. Suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.

11:5  Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö, totuus vyönä hänen lanteillaan.

11:6  Silloin susi asuu karitsan kanssa ja pantteri makaa vohlan vieressä. Vasikka, nuori leijona ja syöttöhärkä kulkevat yhdessä, ja pieni poika paimentaa niitä.

11:7  Lehmä ja karhu käyvät samalla laitumella, niiden vasikat ja pennut makaavat vierekkäin. Leijona syö rehua kuin härkä.

11:8  Imeväinen leikkii kobran kolon luona, ja vieroitettu lapsi kurottaa kätensä kyyn onkaloon.

11:9  Missään minun pyhällä vuorellani ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemista, niin kuin vedet peittävät meren.

11:10  Sinä päivänä seisoo Iisain juurivesa kansojen viirinä. Kansat etsivät häntä, ja hänen asumuksensa on täynnä kunniaa.

11:11  Sinä päivänä Herra ojentaa kätensä toisen kerran hankkiakseen omakseen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa ja Egyptissä, Patroksessa, Kuusissa ja Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja meren saarilla.

11:12  Hän kohottaa viirin kansoille ja kokoaa Israelin karkotetut, Juudan hajalleen joutuneet hän kerää maan neljältä kulmalta.

11:13  Silloin katoaa Efraimin kateus ja Juudasta häviävät ahdistajat. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda ahdista Efraimia.

11:14  Rinta rinnan he ryntäävät länteen filistealaisten maahan, yhdessä he ryöstävät idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen.

11:15  Herra tuhoaa Egyptin merenlahden ja kohottaa vihansa hehkussa kätensä virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi, niin että sen yli voi kulkea kengät jalassa.

11:16  Silloin on oleva valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niin kuin oli Israelia varten silloin, kun se lähti Egyptin maasta.

Chapter 12

12:1  Sinä päivänä sinä sanot: ”Minä kiitän sinua, Herra. Sinä olit minuun vihastunut, mutta vihasi kääntyi pois, ja sinä lohdutit minua.

12:2  Katso, Jumala on pelastajani. Minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistyslauluni. Hän tuli minulle pelastukseksi.”

12:3  Te saatte iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.

12:4  Sinä päivänä te sanotte: ”Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, ilmoittakaa hänen tekonsa kansojen keskuudessa, julistakaa, että hänen nimensä on korkea.

12:5  Laulakaa ylistystä Herralle, sillä hän on tehnyt jaloja tekoja; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa.

12:6  Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä.”

Chapter 13

13:1  Ennustus Baabelista. Sen näki Jesaja, Aamotsin poika.

13:2  Pystyttäkää viiri paljaalle vuoren laelle, korottakaa äänenne taistelijoille, viittokaa heitä menemään sisälle ruhtinaitten porteista.

13:3  Minä olen antanut käskyn vihkiytyneilleni ja kutsunut ylväät ja riemuitsevat urhoni vihani työhön.

13:4  Ääni vuorilta, kuin paljon väen pauhina, kuin valtakuntien, kokoontuneitten kansojen kohina! Herra Sebaot katsastaa sotajoukkoaan.

13:5  He tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään koko maan.

13:6  Vaikeroikaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee niin kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.

13:7  Sen tähden herpoavat kaikki kädet ja kaikkien kuolevaisten sydämet raukeavat.

13:8  He kauhistuvat, kivut ja tuskat valtaavat heidät. Kuin synnyttäjä he vääntelehtivät, tuijottavat toisiinsa hämmästyneinä, liekehtivin kasvoin.

13:9  Katso, Herran päivä tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, joka autioittaa maan ja hävittää sen syntiset.

13:10  Taivaan tähdet ja kalevanmiekat eivät säteile valoaan, aurinko on pimeä noustessaan, kuu ei kirkkaana kumota.

13:11  Minä vaadin maanpiirin tilille pahuudestaan ja jumalattomat pahoista teoistaan. Minä teen lopun julkeiden pöyhkeydestä ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.

13:12  Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta.

13:13  Sen tähden minä järisytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltaan Herran Sebaotin kiivaudesta hänen vihansa hehkun päivänä.

13:14  Kuin säikytetyt gasellit, kuin lammaslauma, jota ei kukaan kokoa, kukin heistä kääntyy kansansa luo, kukin pakenee omalle maalleen.

13:15  Kuka ikinä tavoitetaan, se lävistetään, joka saadaan kiinni, se kaatuu miekkaan.

13:16  Heidän pienet lapsensa lyödään murskaksi heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään ja vaimonsa raiskataan.

13:17  Katso, minä herätän heitä vastaan meedialaiset, jotka eivät pidä hopeaa arvossa eivätkä välitä kullasta.

13:18  Heidän jousensa ruhjovat nuorukaisia, he eivät armahda kohdun hedelmää eivätkä sääli lapsia.

13:19  Valtakuntien kaunistuksen, Baabelin, joka loistossaan on kaldealaisten ylpeys, käy niin kuin kävi Sodomalle ja Gomorralle, kun Jumala hävitti ne.

13:20  Ei siellä enää ikinä asuta, se jää autioksi polvesta polveen. Ei arabi sinne telttaansa pystytä, eivätkä paimenet siellä laumaansa lepuuta.

13:21  Autiomaan eläimet siellä lepäävät, huoneet ovat täynnä huuhkajia, strutsit siellä asuvat ja villivuohet hyppelevät.

13:22  Hyeenat ulvovat sen palatseissa, sakaalit sen huvilinnoissa. Sen aika tulee, se on lähellä, sen päiviä ei pidennetä.

Chapter 14

14:1  Herra armahtaa Jaakobia, valitsee vielä Israelin ja asettaa israelilaiset heidän omaan maahansa. Muukalaiset liittyvät heihin ja yhdistyvät Jaakobin heimoon.

14:2  Kansat tuovat heidät heidän omaan maahansa. Israelin heimo saa heidät Herran maassa omikseen, palvelijoiksi ja palvelijattariksi. Näin he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitään.

14:3  Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, ahdingostasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetetään,

14:4  sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta: ”Kuinka onkaan käskijästä tullut loppu, tullut loppu sortamisesta!

14:5  Herra on katkaissut jumalattomien sauvan, vallanpitäjien vitsan,

14:6  joka vimmoissaan löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihaa täynnä alisti kansakuntia, vainosi armottomasti.

14:7  Koko maa on saanut levon ja rauhan, ihmiset puhkeavat riemuun.

14:8  Sypressitkin ilakoivat sinun vuoksesi ja Libanonin setrit sanovat: ’Kun sinä makaat maassa, kukaan ei nouse tänne meitä hakkaamaan.’

14:9  Tuonela tuolla alhaalla on liikkeellä sinun vuoksesi, se ottaa sinut vastaan, kun tulet. Se panee liikkeelle kuolleitten henget sinun tähtesi, kaikki maan johtokauriit, se nostattaa valtaistuimiltaan kaikki kansojen kuninkaat.

14:10  Kaikki he lausuvat sinulle: ’Sinustakin on tullut yhtä heikko kuin meistä, olet tullut meidän kaltaiseksemme.’

14:11  Alas tuonelaan on syösty sinun loistosi, sinun harppujesi helinä. Vuoteena allasi ovat madot, peitteenäsi toukat.

14:12  Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika? Kuinka oletkaan maahan syösty, sinä kansojen valtias!

14:13  Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, minä korotan istuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle ja istun kokoontumisvuorelle, perimmäiseen pohjolaan.

14:14  Minä nousen pilvien yläpuolelle, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’

14:15  Mutta tuonelaan sinut on syösty, perimmäiseen kuiluun.

14:16  Ne, jotka sinut näkevät, katsovat sinua pitkään, tarkastelevat sinua: ’Onko tämä se mies, joka järisytti maata, vapisutti valtakuntia,

14:17  joka teki maanpiirin autiomaaksi ja hävitti sen kaupungit eikä päästänyt vankeja kotiin?’

14:18  Kaikki kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa, kukin kammiossaan.

14:19  Mutta sinut on viskattu kauas haudastasi kuin inhottu vesa. Olet peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen ja kiviseen kuoppaan suistuneiden, alle. Sinä olet kuin tallattu raato.

14:20  Et sinä saa liittyä heihin haudassa, sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut. Ei ikinä enää mainita pahantekijöiden siementä.

14:21  Pankaa kuntoon teurastuspenkki hänen lapsilleen heidän isiensä pahojen tekojen tähden, etteivät he nousisi ottamaan omakseen maata ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla.”

14:22  Minä nousen heitä vastaan, sanoo Herra Sebaot, ja hävitän Baabelilta nimen ja jäännöksen, perilliset ja jälkeläiset, sanoo Herra.

14:23  Minä teen siitä pöllöjen perintömaan, vetisen rämeen. Minä lakaisen sen pois hävityksen luudalla, sanoo Herra Sebaot.

14:24  Herra Sebaot on vannonut näin: Totisesti, niin kuin olen ajatellut, niin tapahtuu, minkä olen päättänyt, se toteutuu:

14:25  Minä murskaan Assurin maassani ja tallaan hänet vuorillani, niin että hänen ikeensä heltiää kansani päältä ja hänen kuormansa kirpoaa heidän hartioiltaan.

14:26  Tämä on päätös, päätetty kaikesta maasta. Tämä on käsi, ojennettu kaikkien kansojen yli.

14:27  Sillä Herra Sebaot on päättänyt – kuka sen tyhjäksi tekee? Hänen kätensä on ojennettu – kuka sen torjuu?

14:28  Kuningas Aahaksen kuolinvuonna tuli tämä sanoma:

14:29  Älä iloitse, Filistea – kaikki, mitä sinussa on – siitä, että sauva, joka sinua löi, on murtunut. Käärmeen jälkeläisestä kasvaa kyy, ja sen hedelmä on lentävä tulinen käärme.

14:30  Kurjista kurjimmat löytävät laitumen, ja köyhät saavat levätä turvassa, mutta sinun juuresi minä näännytän nälkään, ja sinun jäännöksesi surmataan.

14:31  Valita portti! Huuda kaupunki! Menehdy pelkoon, koko Filistean maa! Sillä pohjoisesta nousee savupatsas. Yksikään ei erkane vihollisen riveistä.

14:32  Ja mitä vastataan vieraan kansan lähettiläille? Herra on perustanut Siionin, ja hänen kansansa kurjat saavat sieltä turvan.

Chapter 15

15:1  Ennustus Mooabista. Hävityksen yönä tuhoutuu Aar-Mooab, hävityksen yönä tuhoutuu Kiir-Mooab.

15:2  Baitin ja Diibonin asukkaat nousevat uhrikukkuloille itkemään. Nebon laella ja Meedebassa Mooab valittaa. Kaikki päät on ajeltu paljaiksi, kaikki parrat on leikattu.

15:3  Kaduilla he kulkevat säkkeihin vyöttäytyneinä, katoilta ja toreilta kuuluu pelkkää valitusta. He vaipuvat itkien maahan.

15:4  Hesbon ja Elale parkuvat, Jahatsiin asti kuuluu niiden ääni. Sen vuoksi Mooabin aseistetut miehet vaikeroivat, Mooabin sielu vapisee.

15:5  Minun sydämeni valittaa Mooabin tähden, sen pakolaisia on aina Sooariin ja Eglat-Selisijaan asti. Luuhitin solatietä he nousevat itkien, Hooronaimin tiellä he puhkeavat valitushuutoon hävityksen tähden.

15:6  Nimrimin vedet ehtyvät, siitä tulee autio. Ruoho kuivuu, heinikko lakastuu, vihantaa ei ole.

15:7  Sen vuoksi he kantavat kertyneen omaisuutensa ja tallessa pitämänsä tavaran Pajupuron yli.

15:8  Huuto kiertää Mooabin alueella, valitus kantaa Eglaimiin asti, se kuuluu Beer-Eelimiin asti,

15:9  sillä Diimonin vedet ovat verta täynnä. Minä tuotan vielä lisääkin onnettomuutta Diimonille: leijonan Mooabin pelastuneiden ja maahan jääneiden kimppuun.

Chapter 16

16:1  ”Lähettäkää viestin viejä maan hallitsijan luo Selasta autiomaan kautta tytär Siionin vuorelle.”

16:2  Kuin pakenevat linnut, kuin säikytetty pesue, ovat Mooabin tyttäret Arnonin kahlauspaikoilla.

16:3  ”Anna neuvo, tee päätös, anna varjosi olla kuin yö keskellä päivää, kätke karkotetut, älä anna ilmi pakenevia.

16:4  Asukoot luonasi Mooabin karkotetut, ole heille suojana hävittäjää vastaan.” Sillä sortajalle tulee loppu, hävitys lakkaa, ja maahan polkija häviää maasta.

16:5  Valtaistuin vahvistetaan laupeudella, ja Daavidin majassa istuu luotettava tuomari, joka noudattaa oikeutta ja ahkeroi vanhurskautta.

16:6  ”Me olemme kuulleet tuon kovin ylpeän Mooabin ylpeilyn, hänen pöyhkeilynsä, ylpeilynsä ja vihansa ja hänen väärät puheensa.”

16:7  Sen vuoksi Mooab valittaa. Kaikki valittavat Mooabin tähden. Kiir-Haresetin rypälekakkuja te huokailette, perin murtuneina.

16:8  Sillä kuihtuneet ovat Hesbonin penkereet ja Sivman viiniköynnökset. Kansojen valtiaita kaatoivat niiden jalot rypäleet. Köynnökset ulottuivat Jaeseriin asti, harhailivat halki erämaan, niiden vesat levisivät, ylittivät meren.

16:9  Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa, itken Sivman viiniköynnöksiä, kastelen kyyneleilläni sinua, Hesbon, ja sinua, Elale. Hedelmän- ja viininkorjuun keskelle on kajahtanut sotahuuto.

16:10  Ilo ja riemu on kadonnut hedelmätarhasta, viinitarhoissa ei riemusta remahdella, viiniä ei poljeta viinikuurnissa. Minä olen vaientanut ilohuudon.

16:11  Siksi sisimpäni väräjää Mooabin tähden kuin lyyra, sydämeni väräjää Kiir-Heresin tähden.

16:12  Kun Mooab näyttäytyy uhrikukkulalla, hän vain uuvuttaa itsensä. Vaikka hän menee pyhäkköönsä rukoilemaan, ei hän sillä mitään voita.

16:13  Tämä on sana, jonka Herra jo aikaisemmin puhui Mooabille.

16:14  Mutta nyt Herra puhuu näin: Ennen kuin kolme vuotta on kulunut loppuun, kolme palkkalaisen vuotta, Mooabin kunnia ja sen suuret, meluavat joukot joutuvat häpeään. Jäännös on oleva vähälukuinen ja merkityksetön.

Chapter 17

17:1  Ennustus Damaskoksesta: Katso, Damaskos poistetaan kaupunkien luvusta, ja siitä tulee rauniokasa.

17:2  Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit, karjalaumojen haltuun. Ne makailevat siellä kenenkään pelottelematta.

17:3  Efraimilta häviävät linnoitetut kaupungit, Damaskokselta kuninkuus, Aramista ei jää jäännöstäkään. Niiden käy niin kuin israelilaisten kunnian, sanoo Herra Sebaot.

17:4  Sinä päivänä Jaakobin kunnia painuu alas ja hänen lihava ruumiinsa laihtuu.

17:5  Käy niin kuin viljalle, kun leikkaaja korjaa sen, kun hänen käsivartensa leikkaa tähkäpäitä. Käy niin kuin tähkäpäitä poimittaessa Refaimin tasangolla.

17:6  Sinne jää jälkikorjuuta sen verran kuin öljypuuhun, kun sitä ravistetaan: pari kolme marjaa korkealle latvaan, neljä viisi hedelmällisiin oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala.

17:7  Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään.

17:8  Ei hän luo katsettaan alttareihin, omien kättensä tekoihin, eikä katso siihen, mitä hänen sormensa ovat valmistaneet, ei asera-paaluihin eikä suitsutusalttareihin.

17:9  Sinä päivänä hänen vahvat kaupunkinsa ovat kuin metsien ja kukkuloiden hylätyt asuinpaikat, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa. Maasta tulee autio,

17:10  sillä sinä unohdit Jumalan, pelastajasi etkä muistanut turvakalliotasi. Sen tähden sinä istutat ihania istutuksia ja kylvät ulkomaisia viiniköynnöksiä.

17:11  Samana päivänä, jona ne istutat, saat ne kasvamaan suuriksi, samana aamuna saat kylvösi kukoistamaan. Mutta sairauden ja parantumattoman kivun päivänä sato on poissa.

17:12  Voi paljojen kansojen pauhua – ne pauhaavat niin kuin meri pauhaisi! Voi kansakuntien kohinaa – ne kohisevat niin kuin valtavat vedet kohisisivat!

17:13  Kansakunnat kohisevat kuin paljot vedet, mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas. Niitä ajetaan takaa, ne ovat kuin akanat vuorilla tuulen puhaltaessa, kuin ohdakepallo myrskyn kourissa.

17:14  Katso, illalla on oleva kauhu, aamun tullen niitä ei enää ole. Tämä on riistäjiemme osa, ryöstäjiemme arpa.

Chapter 18

18:1  Voi siipien surinan maata, joka on tuolla puolen Kuusin jokien,

18:2  joka lähettää sanansaattajat virralle, ruokoveneissä vesille! Lähtekää, te nopeat sanansaattajat, vartevan ja kiiltäväihoisen kansan luo, lähellä ja kaukana pelätyn kansan, väkevän valloittajakansan luo, jonka maata joet halkovat.

18:3  Kaikki maanpiirin asukkaat, te, jotka asutte maan päällä, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun soofar-torveen puhalletaan.

18:4  Sillä näin on Herra minulle sanonut: ”Minä pysyn hiljaa ja katselen asunnostani. Olen kuin hehkuva helle auringon paistaessa, kuin kastepilvi korjuuajan helteessä.”

18:5  Ennen viininkorjuuta, kun kukinta on lopussa ja kukasta on tullut kypsyvä rypäle, köynnökset leikataan oksaveitsellä, varret katkotaan ja hävitetään.

18:6  Kaikki ne jätetään vuorten petolintujen ja maan eläinten haltuun. Petolinnut siellä viettävät kesää, ja kaikenlaiset maan eläimet siellä talvehtivat.

18:7  Siihen aikaan tuodaan lahja Herralle Sebaotille. Sen tuo kookas ja kiiltäväihoinen kansa, lähellä ja kaukana pelätty kansa, väkevä sortajakansa, jonka maata joet halkovat. Lahja tuodaan siihen paikkaan, jossa asuu Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle.

Chapter 19

19:1  Ennustus Egyptistä: Katso, Herra ajaa kiitävällä pilvellä ja tulee Egyptiin. Silloin vapisevat hänen edessään Egyptin epäjumalat, sydän raukeaa Egyptin rinnassa.

19:2  Minä kiihotan Egyptin Egyptiä vastaan, niin että he sotivat keskenään: veli veljeä, ystävä ystävää vastaan, kaupunki kaupunkia, valtakunta valtakuntaa vastaan.

19:3  Egypti hämmentyy, rohkeus katoaa sen rinnasta, ja minä sekoitan sen suunnitelmat. He kysyvät neuvoa epäjumalilta ja henkien manaajilta, vainaja- ja tietäjähengiltä.

19:4  Minä luovutan Egyptin tylyn herran käsiin, ja kova kuningas on hallitseva sitä, sanoo Herra, Herra Sebaot.

19:5  Vesi katoaa virrasta, joki ehtyy ja kuivuu.

19:6  Joet levittävät löyhkää, Egyptin kanavat mataloituvat ja ehtyvät, ruoko ja kaisla mustuvat.

19:7  Kaislikot virran varsilla ja suulla, ja kaikki virran rannan kylvömaat kuivuvat, tuuli lennättää ne pois, eikä niitä enää ole.

19:8  Kalastajat valittavat ja murehtivat. Kaikki, jotka heittävät onkea virtaan ja laskevat verkkoa veteen, nääntyvät.

19:9  Häpeään joutuvat pellavakuitujen puhdistajat ja ne, jotka kutovat kankaita hienosta pellavasta.

19:10  Maan peruspylväät murskataan, ja kaikki palkkalaiset ovat murheellisella mielellä.

19:11  Mielettömiä ovat kaikki Sooanin päämiehet, viisaimmatkin faraon neuvonantajista antavat järjettömiä neuvoja. Kuinka voitte sanoa faraolle: ”Olen viisaitten poika, muinaisajan kuninkaiden jälkeläinen?”

19:12  Missä siis ovat viisaasi? Ilmoittakoot sinulle – hehän sen tietävät – mitä Herra Sebaot on Egyptin osaksi määrännyt.

19:13  Sooanin päämiehet ovat mieltä vailla, Noofin päämiehiä on petetty. Egyptiä horjuttavat sen sukukuntien päämiehet.

19:14  Herra on vuodattanut sen keskuuteen hämmennyksen hengen. Kaikessa, mitä Egypti tekee, he saattavat sen horjumaan kuin juopunut, joka horjahtaa oksennukseensa.

19:15  Egyptiltä ei onnistu mikään teko, tekipä sen pää tai häntä, palmunlehvä tai kaislanvarsi.

19:16  Sinä päivänä Egypti on oleva naisten kaltainen. Se vapisee ja pelkää Herran Sebaotin kohotettua kättä, kun hän kohottaa kätensä sitä vastaan.

19:17  Ja Juudan maa on Egyptille kauhuksi. Niin usein kuin Juudan nimi mainitaan, Egypti kauhistuu Herran Sebaotin päätöstä, jonka hän on siitä päättänyt.

19:18  Sinä päivänä viisi kaupunkia Egyptin maassa puhuu kanaanin kieltä ja vannoo valansa Herralle Sebaotille. Yhtä niistä kutsutaan Iir-Heres.

19:19  Sinä päivänä Herran alttari on keskellä Egyptin maata ja Egyptin rajalla Herran muistokivi.

19:20  Ne ovat merkkinä ja todistuksena Herrasta Sebaotista Egyptin maassa. Egyptiläiset huutavat Herraa sortajien vuoksi, ja hän lähettää heille vapauttajan, joka ajaa heidän asiansa ja pelastaa heidät.

19:21  Näin Herra tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille. Sinä päivänä egyptiläiset tuntevat Herran ja palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrein. He tekevät Herralle lupauksia ja täyttävät ne.

19:22  Herra lyö egyptiläisiä, lyö, mutta hän myös parantaa. Kun he palaavat Herran luo, hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät.

19:23  Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin. Assurilaiset kulkevat Egyptiin ja egyptiläiset Assuriin. Egypti ja Assur palvelevat yhdessä Herraa.

19:24  Sinä päivänä Israel on kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata.

19:25  Herra Sebaot siunaa niitä näin: ”Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko, ja Israel, minun perintöosani.”

Chapter 20

20:1  Sinä vuonna, jona tartan tuli Assurin kuninkaan Sargonin lähettämänä Asdodiin ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan ja valloitti sen,

20:2  Herra puhui Jesajan, Aamotsin pojan, kautta. Hän sanoi: ”Mene ja riisu säkkipuku lanteiltasi ja vedä kengät jalastasi.” Jesaja teki niin: kulki kolme vuotta vaatteitta ja avojaloin.

20:3  Sitten Herra sanoi: ”Niin kuin palvelijani Jesaja on kolme vuotta kulkenut vaatteitta ja avojaloin, merkiksi ja enteeksi Egyptille ja Kuusille,

20:4  niin on Assurin kuningas kuljettava sotavankeja Egyptistä ja pakkosiirtolaisia Kuusista, nuoria ja vanhoja, alastomina ja avojaloin, takapuolet paljaina – Egyptin häpeä!

20:5  Silloin kauhistuvat ja häpeävät ne, jotka olivat panneet toivonsa Kuusiin, ja joiden ylpeyden aiheena oli Egypti.

20:6  Tämän rantamaan asukkaat sanovat sinä päivänä: ”Katso, miten on käynyt sen, johon me panimme toivomme ja jonka turviin me pakenimme apua saamaan pelastuaksemme Assurin kuninkaan käsistä. Kuinka me pääsisimme pakoon?”

Chapter 21

21:1  Ennustus meren rannan autiomaasta: Niin kuin myrskytuulet kiitävät Etelämaassa, niin tuli autiomaasta, pelottavasta maasta,

21:2  ankara näky, jossa minulle ilmoitettiin: ”Ryöstäjä ryöstää, hävittäjä hävittää. Hyökkää, Eelam! Piiritä, Meedia! Minä teen lopun kaikesta huokailusta.”

21:3  Sen tähden vavistus täyttää lanteeni, tuskat valtaavat minut kuin synnyttäjän tuskat. Olen niin hämmentynyt, etten voi kuulla, niin kauhuissani, etten voi nähdä.

21:4  Sydämeni on neuvoton, kauhut pelästyttävät minua. Ikävöimäni iltahämärä on muuttunut minulle kauhuksi.

21:5  Pöytä katetaan, istuintyynyt pannaan paikoilleen, syödään ja juodaan. Nouskaa, ruhtinaat, voidelkaa kilvet.

21:6  Näin sanoi minulle Herra: ”Mene, aseta tähystäjä paikalleen! Hän ilmoittakoon sen, mitä näkee.

21:7  Kun hän näkee tulevan vaunuja, parivaljakon vetämiä, ratsastajia aasin tai kamelin selässä, kuunnelkoon tarkasti, hyvin tarkasti.”

21:8  Tähystäjä huusi kuin leijona: ”Herra, olen seisonut tähystyspaikalla, päivät pitkät, vartiopaikallani olen pysynyt kaiket yöt.

21:9  Ja tuolla ne nyt tulevat, miehet ja parivaljakot.” Sitten hän lausui näin: ”Kukistunut, kukistunut on Baabel, kaikkien sen jumalien kuvat hän on murskannut maahan.”

21:10  Minun maahan puitu ja puimatantereella poljettu kansani! Mitä olen kuullut Herralta Sebaotilta, Israelin Jumalalta, sen minä teille ilmoitan.

21:11  Ennustus Duumasta. Minulle huutaa ääni Seiristä: ”Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija, mikä hetki yöstä on?”

21:12  Vartija vastaa: ”Aamu on tullut, mutta silti on yö. Jos kyselette, niin kyselkää, tulkaa uudelleen!”

21:13  Ennustus Arabiaa vastaan: Yöpykää Arabian metsiköissä, te dedanilaisten karavaanit.

21:14  Teeman maan asukkaat, menkää janoisia vastaan ja viekää heille vettä. Ottakaa pakolaiset vastaan ja tarjotkaa heille leipää.

21:15  Sillä he ovat miekkoja paossa, he pakenevat paljastettua miekkaa ja jännitettyä jousta, sodan ankaruutta.

21:16  Näin on Herra minulle sanonut: Vielä vuosi, sellainen kuin palkkalaisen vuosi, niin Keedarin kunnia on kokonaan kadonnut

21:17  ja Keedarin sankarien jousiluvusta on jäljellä vain vähäinen jäännös. Sillä Herra, Israelin Jumala, on puhunut.

Chapter 22

22:1  Ennustus Näkylaaksosta: Mikä sinun oikein on, kun sinä kaikkine asukkainesi nouset katoille,

22:2  sinä meluisa, pauhaava kaupunki, sinä ilakoiva kylä? Surmatut miehesi eivät kuolleet miekkaan eivätkä saaneet surmaansa sodassa.

22:3  Kaikki sinun päämiehesi pakenivat yhtenä miehenä. Heidät otettiin vangiksi jousta käyttämättä. Kuka ikinä sinun omistasi tavattiin, se vangittiin, kuinka kauas hän pakenikin.

22:4  Sen tähden minä sanon: ”Kääntäkää katseenne minusta, minä itken katkerasti. Älkää tunkeilko minua lohduttamaan tyttären, minun kansani, tuhoutumisen vuoksi.”

22:5  Sillä sekasorron, ahdistuksen ja hämmingin päivän on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa. Hän murtaa muurit, ja vuoria kohti kohoaa huuto.

22:6  Eelam otti viinen, tuli vaunuineen, sotureineen ja ratsumiehineen; Kiir paljasti kilven.

22:7  Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista, ratsumiehet asettuivat asemiin portin eteen.

22:8  Hän riisui Juudaa suojaavan verhon. Sinä päivänä te loitte katseenne Metsätalon asevarastoon.

22:9  Te huomasitte paljon halkeamia Daavidin kaupungin muurissa. Te varastoitte vettä Alalammikkoon,

22:10  te laskitte Jerusalemin talot ja revitte hajalle taloja vahvistaaksenne muuria.

22:11  Molempien muurien väliin te teitte kokoamisaltaan Vanhanlammikon vesiä varten, mutta ette katsoneet häneen, joka tämän tuotti. Te ette huomanneet häntä, joka tämän kauan sitten valmisti.

22:12  Sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkemään ja valittamaan, ajamaan pään paljaaksi ja vyöttäytymään säkkiin.

22:13  Mutta katso, iloitaan ja riemuitaan, tapetaan nautoja ja teurastetaan lampaita, syödään lihaa ja juodaan viiniä. ”Syödään ja juodaan, sillä huomenna me kuolemme.”

22:14  Silloin minun korviini kuului Herran Sebaotin ilmoitus: Totisesti, tämä teidän syntinne jää sovittamatta aina kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot.

22:15  Näin sanoo Herra, Herra Sebaot: Mene tuon voudin, Sebnan, luo, joka on linnan päällikkönä, ja sano:

22:16  Mitä sinulla on täällä tekemistä, ja keitä sinulla täällä on, kun tänne itsellesi haudan hakkautat, korkealle hakkautat hautasi, kallioon koverrat itsellesi asunnon?

22:17  Katso, Herra heittää sinua rajusti, mies. Totisesti, hän kahmaisee sinut kokoon,

22:18  kääräisee keräksi ja paiskaa pallona maahan, joka on laaja joka suuntaan. Sinne sinä kuolet, ja sinne katoavat sinun loistovaunusi, sinä herrasi huoneen häpeä.

22:19  Minä syöksen sinut paikaltasi; sinut raastetaan pois asemastasi.

22:20  Mutta sinä päivänä tapahtuu, että minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

22:21  ja puen hänen ylleen sinun ihokkaasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja annan hänen käteensä sinun valtasi, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle.

22:22  Minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olalleen. Kun hän avaa, ei kukaan sulje, kun hän sulkee, ei kukaan avaa.

22:23  Minä isken hänet vaarnaksi lujaan kohtaan, ja hänestä tulee kuin kunniaistuin isänsä suvulle.

22:24  Hänen varaansa ripustetaan hänen isänsä suvun koko kunnia: vesat ja versot, kaikki pienetkin astiat, maljat ja ruukut.

22:25  Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, pettää lujaan kohtaan isketty vaarna. Se katkeaa ja putoaa maahan, ja sen varassa ollut kuorma murskaantuu. Sillä Herra on puhunut.

Chapter 23

23:1  Ennustus Tyyroksesta: Valittakaa, te Tarsiin laivat, sillä Tyyros on hävitetty. Ei siellä enää ole taloja eikä satamaa. Kittiläisten maasta saatiin tämä tieto.

23:2  Mykistykää, rantamaan asukkaat! Meriä kulkevat Siidonin kauppiaat ovat täyttäneet sinut.

23:3  Suuria vesiä myöten kulki Siihorin siemen, Niilin vilja, sen sato. Siitä tuli kansojen kauppatavaraa.

23:4  Häpeä, Siidon, meren linnoitus, sillä näin sanoo meri: ”En ole kokenut kipuja enkä synnyttänyt, en ole nuorukaisia kasvattanut enkä neitoja saattanut varttumaan.”

23:5  Kun tämä kuullaan Egyptissä, niin siellä vavistaan Tyyroksesta kuuluvien viestien vuoksi.

23:6  Purjehtikaa Tarsiiseen ja valittakaa, te rantamaan asukkaat.

23:7  Onko tämä teidän iloinen kaupunkinne, jonka alku on muinaisuudessa, ja jonka jalat ovat kuljettaneet sen asukkaat kauas siirtolaisina asumaan?

23:8  Kuka on tämän määrännyt Tyyron osaksi, kruunujen jakelijan, jonka kauppiaat olivat ruhtinaita, kauppamiehet kunnioitettuja kaikkialla?

23:9  Herra Sebaot on sen päättänyt häväistäkseen kaiken loiston, josta he ylpeilevät, saattaakseen kaikki maan arvohenkilöt halveksituiksi.

23:10  Tulvi yli maasi, tytär Tarsis, kuin Niili! Patoa ei enää ole.

23:11  Hän on ojentanut kätensä meren yli, järisyttänyt valtakuntia. Herra on antanut käskyn Kanaania vastaan: hävitettäköön sen linnoitukset.

23:12  Hän sanoo: ”Enää et ilakoitse, sinä häväisty neitsyt, tytär Siidon. Nouse, lähde kittiläisten maahan. Sielläkään et saa rauhaa.

23:13  Katso kaldealaisten maata, kansaa, jota ei enää ole, maata, jonka Assur muutti asuinsijaksi autiomaan eläimille. Assurilaiset pystyttivät piiritystorninsa, he kukistivat sen palatsit, muuttivat sen raunioiksi.

23:14  Valittakaa, Tarsiin laivat, sillä hävitetty on teidän linnoituksenne.”

23:15  Siihen aikaan Tyyros unohdetaan seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, jotka ovat kuin saman kuninkaan aikaa. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Tyyroksen käy niin kuin sanotaan porton laulussa:

23:16  ”Ota lyyrasi, kierrä kaupunkia, sinä unohdettu portto. Soita kauniisti, laula ahkerasti, että sinut muistettaisiin!”

23:17  Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra katsoo Tyyroksen puoleen, ja se palaa portonpalkoilleen ja tekee huorin kaikkien maan päällä olevien valtakuntien kanssa.

23:18  Mutta sen saama voitto ja palkka pyhitetään Herralle. Ei sitä koota eikä talleteta; Tyyroksen voitto koituu runsaaksi ravinnoksi ja laadukkaaksi vaatetukseksi niille, jotka asuvat Herran edessä.

Chapter 24

24:1  Herra tekee maan autioksi ja hävittää sen, hän mullistaa sen muodon ja karkottaa hajalleen sen asukkaat.

24:2  Papin käy samoin kuin kansankin, isännän niin kuin hänen orjansa, emännän niin kuin hänen orjattarensa, myyjän niin kuin ostajan, lainanantajan niin kuin lainanottajan, velkojan niin kuin velallisen.

24:3  Maa tyhjennetään typötyhjäksi ja ryöstetään putipuhtaaksi, sillä näin Herra on sanonut.

24:4  Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu. Kansan ylhäiset nääntyvät maassa.

24:5  Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait ja hylänneet käskyt, tehneet tyhjäksi iankaikkisen liiton.

24:6  Sen vuoksi kirous kalvaa maata ja sen asukkaat syystään kärsivät. Sen vuoksi maan asukkaat kärventyvät kuumuudesta, ja vain vähän jää ihmisiä jäljelle.

24:7  Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu, kaikki ilonpitäjät huokailevat.

24:8  Loppunut on rumpujen ilo, lakannut ilakoivien melu, loppunut lyyrojen riemu.

24:9  Viiniä ei laulaen juoda, väkijuoma käy juojilleen karvaaksi.

24:10  Autio kaupunki on raunioina, jokainen talo teljetty, sisään ei pääse.

24:11  Kaduilla kaikuu valitushuuto viinin vuoksi. Kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu paennut maasta.

24:12  Kaupungissa on jäljellä autius, portti on lyöty pirstaleiksi.

24:13  Maan päällä kansojen keskuudessa käy niin kuin öljypuuta karistettaessa, niin kuin jälkikorjuussa viininkorjuun päätyttyä.

24:14  Jäljelle jääneet korottavat äänensä ja huutavat riemusta. Herran suuruutta he kuuluttavat mereltä päin:

24:15  ”Kunnioittakaa Herraa valon mailla ja Herran, Israelin Jumalan, nimeä meren saarilla.”

24:16  Maan ääristä kuulemme ylistyslaulut: ”Ihana on vanhurskaan osa!” Mutta minä sanon: ”Riutuminen on osani, riutuminen. Voi minua! Petturit pettävät, kavalasti petturit pettävät!”

24:17  Kauhu ja kuoppa ja ansa odottavat sinua, maan asukas.

24:18  Joka pakenee kauhun ääntä, putoaa kuoppaan, ja joka nousee kuopasta, jää kiinni ansaan. Sillä korkeuden akkunat aukeavat ja maan perustukset vapisevat.

24:19  Maa murskaantuu ja musertuu, maa halkeaa ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu.

24:20  Maa hoippuu ja hoipertelee kuin juopunut, huojuu kuin vartiolava puussa. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse.

24:21  Sinä päivänä Herra vaatii tilille korkeuden sotajoukon korkeudessa ja maan kuninkaat maan päällä.

24:22  Heidät kootaan yhteen, vangeiksi vankikuoppaan. Heidät pannaan telkien taakse, mutta pitkän ajan kuluttua heidät asetetaan tutkittavaksi.

24:23  Kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.

Chapter 25

25:1  Herra, sinä olet minun Jumalani! Minä korotan sinua ja kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun suunnitelmasi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.

25:2  Sinä olet tehnyt kaupungista kiviröykkiön, varustetusta kaupungista rauniopaikan. Muukalaisten palatsi on kadonnut kaupungista, ei sitä enää ikinä rakenneta.

25:3  Sen tähden sinua kunnioittaa väkevä kansa, väkivaltaisten kansojen kaupunki pelkää sinua.

25:4  Sinä olit turvana kurjalle, turvana köyhälle hänen ahdingossaan, suojana rankkasateelta, varjona helteeltä. Väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vasten.

25:5  Niin kuin helteen kuivassa maassa sinä vaiensit muukalaisten metelin. Kuin helle pilven varjossa, niin vaimenee väkivaltaisten voittolaulu.

25:6  Herra Sebaot valmistaa tällä vuorella kaikille kansoille pidot rasvaisista ruuista, pidot vanhoista viineistä ja ydinrasvasta, puhtaasta vanhasta viinistä.

25:7  Hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikkia kansoja, ja peiton, joka peittää kaikkia kansakuntia.

25:8  Hän hävittää kuoleman ainiaaksi. Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta, sillä Herra on puhunut.

25:9  Sinä päivänä sanotaan: ”Tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme, hän pelastaa meidät. Tämä on Herra, jota me odotimme. Iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi!”

25:10  Herran käsi lepää tällä vuorella. Mutta Mooab tallataan paikkaansa niin kuin olkiläjä tallaantuu lantaveteen.

25:11  Siinä hän levittää käsiään niin kuin uimari uidessaan, mutta hänen ylpeytensä nujerretaan, kuinka taitavasti hän käsiään liikuttaisikin.

25:12  Sinun korkeat muurisi, sinun linnoituksesi, hän sortaa maahan, painaa alas, hajottaa maan tasalle, tomuun asti.

Chapter 26

26:1  Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua: ”Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja valliksi.

26:2  Avatkaa portit, että vanhurskas kansa voi käydä sisälle, kansa, joka pysyy uskollisena.

26:3  Sille, jonka mieli on vakaa, sinä takaat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.

26:4  Turvatkaa Herraan aina ja alati, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.

26:5  Hän on kukistanut korkealla asuvat, luoksepääsemättömän kaupungin. Hän painoi sen alas, painoi maan tasalle, syöksi tomuun asti.

26:6  Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vähäosaisen askeleet.

26:7  Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.

26:8  Niin, tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra, sinun nimeäsi ja muistoasi sielumme ikävöi.

26:9  Minun sieluni ikävöi sinua yöllä, henkeni sisimmässäni etsii sinua. Kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, maanpiirin asukkaat oppivat vanhurskautta.

26:10  Jos jumalaton saa armon, hän ei opi vanhurskautta. Oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran suuruutta.

26:11  Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saavat nähdä sinun kiivautesi kansasi puolesta ja joutuvat häpeämään. Heidät kuluttaa tuli, se tuli, joka kuluttaa sinun vihollisesi.

26:12  Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.

26:13  Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä. Mutta yksin sinua ja sinun nimeäsi me ylistämme.

26:14  Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse. Sinä olet vaatinut heidät tilille, tuhonnut heidät ja hävittänyt täysin heidän muistonsa.

26:15  Sinä olet tehnyt kansan suureksi, Herra, olet tehnyt kansan suureksi ja osoittanut kunniasi, olet siirtänyt kauas kaikki maan rajat.

26:16  Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä kuritit heitä.

26:17  Niin kuin raskaana oleva nainen, jonka aika on tullut, vääntelehtii ja huutaa kivuissaan, sellaisia me olimme sinun edessäsi, Herra.

26:18  Me olimme raskaina, me vääntelehdimme, mutta oli kuin olisimme synnyttäneet tuulta. Emme saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaita ei syntynyt.

26:19  Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te, jotka tomussa lepäätte! Sinun aamukasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat esiin.

26:20  Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi. Pysy piilossa hetken aikaa, kunnes viha on mennyt ohi,

26:21  sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille heidän pahoista teoistaan. Maa paljastaa vuodatetun veren eikä enää peitä surmattujaan.”

Chapter 27

27:1  Sinä päivänä Herra vaatii tilille Leviatanin, liukkaasti pakenevan käärmeen, Leviatanin, kiemurtelevan käärmeen. Hän lyö sitä terävällä, suurella ja vahvalla miekallaan. Hän tappaa meressä olevan lohikäärmeen.

27:2  Sinä päivänä sanotaan: ”Ihana viinitarha! Laulakaa siitä!”

27:3  ”Minä, Herra, olen sen vartija, minä kastelen sitä kaiken aikaa. Öin ja päivin minä vartioin sitä, ettei mikään sitä vahingoittaisi.

27:4  Vihaa minulla ei ole. Olisipa vain orjantappuroita ja ohdakkeita sotimassa minua vastaan, niiden kimppuun kävisin ja polttaisin ne kaikki tyynni –

27:5  kaikki, jotka eivät antaudu minun turviini eivätkä tee rauhaa minun kanssani, tee rauhaa minun kanssani.”

27:6  Tulevina aikoina Jaakob juurtuu, Israel kukkii ja kukoistaa. Koko maanpiiri on täynnä sen hedelmää.

27:7  Löikö hän sitä, niin kuin sen lyöjiä lyötiin? Tapettiinko se, niin kuin sen tappajat tapettiin?

27:8  Karkottamalla, pois lähettämällä, sinä sitä rankaisit. Hän pyyhkäisi sen pois kovalla myrskyllään itätuulen päivänä.

27:9  Sen tähden Jaakobin pahat teot sovitetaan niin, että hän tekee kaikista alttarikivistä murskattujen kalkkikivien kaltaisia. Se on hänen syntiensä poistamisen täysi hedelmä. Enää eivät kohoa aserat eivätkä suitsutusalttarit.

27:10  Autiona on varustettu kaupunki, se on hylätty asuinpaikka, asumaton kuin autiomaa. Vasikat siellä käyvät laitumella, siellä ne makailevat, sieltä ne kalvavat viimeisenkin vesan.

27:11  Kun oksat kuivuvat, ne taitetaan; naiset tulevat ja virittävät niistä valkean. Ei sillä kansalla ole ymmärrystä. Sen vuoksi sen tekijä ei sitä armahda, sen Luoja ei sitä sääli.

27:12  Sinä päivänä Herra karistaa tähkistä jyvät maahan Eufratvirrasta aina Egyptin puroon asti, ja teidät poimitaan yksitellen, te israelilaiset.

27:13  Sinä päivänä puhalletaan suureen soofar-torveen. Silloin tulevat Assurin maahan kadonneet ja Egyptin maahan karkotetut, ja kumartuvat Herran eteen pyhällä vuorella Jerusalemissa.

Chapter 28

28:1  Voi Efraimin juomarien ylvästä kruunua ja sen loistavan kauneuden kuihtuvaa kukkaa! Voi niitä, jotka ovat rehevän laakson kukkulalla viinistä päihtyneinä!

28:2  Katso, Herralta tulee hän, joka on väkevä ja voimallinen kuin raesade, kuin raju myrsky. Kuin rankkasade, kuin valtaisana tulvivat vedet, hän kaataa sen voimalla maahan.

28:3  Jalkoihin tallataan Efraimin juomarien ylväs kruunu.

28:4  Sen loistavan kauneuden kuihtuvan kukan, joka on kukkulan laella rehevän laakson keskellä, käy kuin varhaisviikunan ennen korjuuaikaa: kuka vain sen näkee, ottaa sen heti kouraansa ja nielaisee sen.

28:5  Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva ihana kruunu ja loistava seppele kansansa jäännökselle,

28:6  oikeuden henki sille, joka istuu jakamassa oikeutta, ja voima niille, jotka torjuvat hyökkäyksen portilla.

28:7  Myös nämä täällä horjuvat viinistä ja hoippuvat väkijuomasta. Väkijuomasta horjuu pappi ja profeetta, he ovat sekaisin viinistä, hoippuvat väkijuomasta. He horjuvat näyissään, huojuvat tuomioissaan.

28:8  Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta, saastaa on joka paikassa.

28:9  ”Keitähän tuokin luulee viisauteen neuvovansa, keitä puheellaan opettavansa? Niitäkö, jotka on juuri maidosta vieroitettu, äidin rinnoilta otettu?

28:10  Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, mitta mitan päälle, mitta mitan päälle, vähän siellä ja vähän täällä!”

28:11  Sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle,

28:12  hän, joka on sanonut heille: ”Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka.” Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.

28:13  Niinpä on Herran sana heille: ”Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, mitta mitan päälle, mitta mitan päälle, vähän siellä, vähän täällä”, niin että he kulkiessaan kompastuvat, kaatuvat taaksepäin ja ruhjoutuvat, joutuvat ansaan ja heidät vangitaan.

28:14  Sen vuoksi kuulkaa Herran sana, te pilkkaajat, jotka hallitsette tätä kansaa, joka asuu Jerusalemissa.

28:15  Te sanotte: ”Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, olemme tehneet sopimuksen tuonelan kanssa. Tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheesta turvamme ja piiloutuneet petokseen.”

28:16  Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujan perustuksen. Joka uskoo, se ei säiky.

28:17  Minä panen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden luotilangaksi. Rakeet hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat mukanaan piilopaikan.

28:18  Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, sopimuksenne tuonelan kanssa ei kestä. Kun vitsaus tulee kuin tulva, se tallaa teidät maahan.

28:19  Niin usein kuin se tulee, se tempaa teidät mukaansa. Aamu aamulta se tulee, tulee päivällä ja yöllä. Totisesti, vain kauhuksi on tämän sanoman opetus.

28:20  Sillä vuode on oleva liian lyhyt ojentautua ja peite liian kapea kääriytyä.

28:21  Herra nousee niin kuin Perasimin vuorella, hän kiivastuu niin kuin Gibeonin laaksossa tehdäkseen työnsä, oudon työnsä, ja suorittaakseen tekonsa, merkillisen tekonsa.

28:22  Älkää siis pilkatko, etteivät teidän siteenne vielä kiristyisi. Minä olen kuullut Herralta, Herralta Sebaotilta, hänen päätöksestään hävittää koko maa.

28:23  Kuunnelkaa minua, kuulkaa minun ääntäni, tarkatkaa ja kuunnelkaa minun sanojani.

28:24  Ainako kyntäjä vain kyntää, ainako möyhentää ja äestää maataan kylvökuntoon?

28:25  Eikö ole niin: kun hän on tasoittanut maan pinnan, hän ripottelee mustaa kuminaa, sirottelee maustekuminaa, sijoittaa omiin paikkoihinsa vehnää, hirssiä ja ohraa ja reunoille spelttivehnää?

28:26  Hänen Jumalansa, joka opettaa häntä, on neuvonut hänelle oikean tavan.

28:27  Eihän mustaa kuminaa puimareellä puida, eikä vaunun pyörää panna pyörimään maustekuminan päällä, vaan musta kumina lyödään irti kepillä ja maustekumina sauvalla.

28:28  Puidaanko leipävilja murskaksi? Ei sitä kukaan loputtomiin pui. Vaikka vaununpyörät ja hevoset pannaan kulkemaan sen päältä, ei sitä kuitenkaan murskaksi puida.

28:29  Tämäkin on lähtöisin Herralta Sebaotilta. Hänen neuvonsa ovat ihmeelliset ja hänen ymmärryksensä on suuri.

Chapter 29

29:1  Voi Arielia, Arielia, kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä! Lisätkää vuosi vuoteen, kiertäkööt juhlat kiertonsa,

29:2  niin minä panen Arielin ahtaalle, ja se tulee täyteen valitusta ja vaikerrusta. Se on oleva minulle kuin ainakin Jumalan uhriliesi.

29:3  Minä asetan leirini sinua vastaan joka puolelta, saarran sinut valleilla ja pystytän piirityslaitteet ympärillesi.

29:4  Silloin sinä puhut maasta matalalta, sanasi tulevat vaimeina tomusta. Sinä uikutat kuin vainajahenki maasta, puheesi tulee supinana tomusta.

29:5  Mutta ahdistajiesi lauma tulee olemaan kuin hieno pöly ja väkivaltaisten lauma kuin lentävät akanat. Tämä tapahtuu yhtäkkiä, yhdessä hetkessä.

29:6  Herra Sebaot etsii sinua ukkosen jylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa, kuluttavan tulen liekissä.

29:7  Niin kuin uni, kuin yöllinen näky, on oleva kansojen lauma, joka sotii Arielia vastaan – kaikkien niiden, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan ja ahdistavat sitä.

29:8  Niin kuin nälkäinen on unessa syövinään mutta herää tyhjyyden tunne vatsassaan, ja niin kuin janoinen on unessa juovinaan mutta herätessään onkin näännyksissä ja janoissaan, niin käy koko sille kansojen laumalle, joka sotii Siionin vuorta vastaan.

29:9  Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa itsenne sokeiksi ja jääkää sokeiksi! He ovat juovuksissa, mutta eivät viinistä; he hoippuvat, mutta eivät väkijuomasta.

29:10  Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne, profeetat, ja peittänyt teidän päänne, näkijät.

29:11  Niinpä kaikki näyt ovat teille kuin sinetöidyn kirjan sanat. Jos se annetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: ”Lue tämä”, hän vastaa: ”En voi, sillä se on sinetöity”,

29:12  ja jos kirja annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan: ”Lue tämä”, hän vastaa: ”En osaa lukea.”

29:13  Niin Herra sanoi: Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan mutta pitää sydämensä minusta kaukana. Heidän pelkonsa minun edessäni on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista.

29:14  Sen vuoksi, katso, minä teen jälleen tälle kansalle merkillisiä tekoja, merkillisiä ja ihmeellisiä. Sen viisaitten viisaus häviää, ja sen älyniekkojen ymmärrys katoaa.

29:15  Voi niitä, jotka kätkevät hankkeensa syvälle Herralta, niitä, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ”Kukapa meidät näkisi, kukapa meidät tuntisi!”

29:16  Voi teidän mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Sanooko työ tekijästään: ”Ei hän ole minua tehnyt”, tai sanooko luomus luojastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä”?

29:17  Vain vähän aikaa enää, niin Libanon muuttuu hedelmätarhaksi, ja hedelmätarhaa pidetään metsän veroisena.

29:18  Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkästä pimeydestä.

29:19  Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.

29:20  Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyttä rakastavat on tuhottu,

29:21  ne, jotka sanoillaan tekevät ihmisistä syyllisiä, virittävät ansoja sille, joka puolustaa oikeutta portilla, ja perättömillä puheilla vääntävät vääräksi syyttömän asian.

29:22  Sen tähden Herra, joka lunasti Abrahamin, sanoo Jaakobin heimolle näin: Ei Jaakob enää joudu häpeään, eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.

29:23  Kun hän näkee keskuudessaan lapsensa, minun kätteni työn, niin hän pyhittää minun nimeni, pitää pyhänä Jaakobin Pyhän ja pelkää Israelin Jumalaa.

29:24  Myös hengessään eksyneet pääsevät ymmärrykseen, ja napisijat ottavat oppia.

Chapter 30

30:1  Voi tottelemattomia lapsia, sanoo Herra. He pitävät neuvoa, mutta ilman minua, ja vahvistavat liittoja juomauhrein ilman minun Henkeäni. He kokoavat syntiä synnin päälle.

30:2  Minulta kysymättä he lähtevät kulkemaan Egyptiä kohti hakeutuakseen faraon turviin, etsiäkseen suojaa Egyptin varjosta.

30:3  Häpeäksi koituu teille faraon turva, häväistykseksi suojan etsiminen Egyptin varjosta.

30:4  Vaikka hänen ruhtinaansa ovat Sooanissa ja hänen lähettiläänsä ovat saapuneet Haanesiin asti,

30:5  kaikki joutuvat häpeään kansan tähden, josta ei ole heille hyötyä, ei apua eikä hyötyä, vaan häpeää ja pilkkaa.

30:6  Ennustus Etelän Behemotista. Halki ahdingon ja ahdistuksen maan, halki leijonan ja murisevan jalopeuran maan, kyykäärmeen ja lentävän myrkkykäärmeen maan he kuljettavat rikkautensa aasien selässä ja aarteensa kamelien kyttyröillä kansan luo, josta ei hyötyä ole.

30:7  Egyptin apu on turha ja tyhjän veroinen. Sen vuoksi minä annan sille nimen ”Paikalleen jämähtänyt Rahab.”

30:8  Mene nyt ja kirjoita se tauluun heidän nähtensä. Piirrä se kirjaan, että se säilyisi tuleviin aikoihin asti, aina ja ikuisesti.

30:9  Sillä he ovat kapinoiva kansa, vilpillisiä lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran opetusta.

30:10  He sanovat näkijöille: ”Älkää nähkö”, ja ennustajille: ”Älkää ennustako meille tosia. Puhukaa meille miellyttäviä asioita, nähkää meille harhakuvia.

30:11  Poiketkaa tieltä, jättäkää polku; viekää pois kasvojemme edestä Israelin Pyhä.”

30:12  Sen tähden, näin sanoo Israelin Pyhä: Koska te halveksitte tätä sanaa ja luotatte väkivaltaan ja kavaluuteen ja nojaudutte siihen,

30:13  niin tämä synti on oleva teille kuin pullistunut repeämä korkeassa muurissa, joka uhkaa sortua. Yhtäkkiä, yhdessä hetkessä se hajoaa.

30:14  Se hajoaa niin kuin savenvalajan astia, joka lyödään rikki säälimättä. Sen sirpaleista ei löydy palasta, jolla ottaisi tulta liedestä tai ammentaisi vettä lammikosta.

30:15  Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä levollisina te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Mutta te ette tahtoneet,

30:16  vaan sanoitte: ”Ei! Hevosilla me tahdomme kiitää.” Niinpä saattekin kiitää pakoon. Te sanoitte: ”Nopean ratsun selässä me tahdomme ratsastaa.” Niinpä ovatkin vainoojanne nopeat.

30:17  Tuhat pakenee yhden ärjäisyä, viiden ärjäisyä te pakenette kaikki, kunnes se, mikä teistä jää jäljelle, on kuin lipputanko vuoren huipulla, kuin viiri kukkulan laella.

30:18  Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka häntä odottavat!

30:19  Siionin kansa, sinä, joka asut Jerusalemissa, sinun ei tarvitse enää itkeä. Totisesti Herra on sinulle armollinen, kun huudat apua. Heti kun hän kuulee äänesi, hän vastaa sinulle.

30:20  Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, ei opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä opettajasi.

30:21  Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.”

30:22  Niin sinä pidät saastaisena veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystä ja valettujen jumalankuviesi kultakuorta. Sinä viskaat ne pois kuin kuukautisista saastuneen vaatteen, sinä sanot niille: ”Ulos!”

30:23  Silloin hän antaa sateen siemenelle, jonka kylvät maahan, ja maan sadosta saat leivän, joka on mehevä ja ravitseva. Sinun karjasi käy sinä päivänä laajalla laitumella.

30:24  Härät ja aasit, jotka tekevät työtä pellolla, syövät hapanta rehuviljaa, joka on viskattu lapiolla ja viskaushangolla.

30:25  Kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikilla suurilla kukkuloilla on oleva puroja ja vesivirtoja suuren surman päivänä tornien sortuessa.

30:26  Kuun valo on silloin kuin auringon valo, ja auringon valo on seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat.

30:27  Katso, Herran nimi tulee kaukaa, hänen vihansa leimuaa, savupilvi on sankka. Hänen huulensa ovat täynnä kiivautta, ja hänen kielensä on kuin kuluttava tuli.

30:28  Hänen henkäyksensä on kuin tulviva virta, joka ulottuu kaulaan asti. Se seuloo kansakuntia hävityksen seulalla ja panee eksyttävät suitset kansojen suupieliin.

30:29  Silloin te laulatte niin kuin yöllä, kun pyhä juhla alkaa, ja sydämenne iloitsee niin kuin sen, joka vaeltaa huilujen soidessa päästäkseen perille Herran vuorelle, Israelin kallion luo.

30:30  Herra antaa kuulla majesteettisen äänensä ja nähdä käsivartensa, joka laskeutuu alas vihan tuimuudessa ja kuluttavan tulen liekissä, ukonilmana, rankkasateena ja raekivinä.

30:31  Assur kauhistuu Herran ääntä. Herra lyö sitä vitsalla,

30:32  ja jokaisella sauvan iskulla, jonka Herra on päättänyt sille antaa, soivat rummut ja lyyrat. Herra sotii Assuria vastaan käsi koholla.

30:33  Sillä aikoja sitten on polttopaikka valmistettu, kuninkaallekin se on varattu. Se on syvä ja leveä, sytykkeitä ja polttopuita on paljon. Herran henkäys, kuin tulikivivirta, sytyttää sen.

Chapter 31

31:1  Voi niitä, jotka lähtevät alas Egyptiin apua hakemaan, niitä, jotka turvaavat hevosiin ja luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitä on valtaisat määrät, eivätkä katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta.

31:2  Mutta onhan Herrakin viisas! Hän tuottaa onnettomuuden eikä peruuta sanojaan. Hän nousee pahantekijöiden sukua ja väärintekijöiden apuun tuloa vastaan.

31:3  Egypti on ihminen, ei Jumala, sen hevoset ovat lihaa, eivät henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, auttaja kompastuu ja autettava kaatuu. Yhdessä molemmat tuhoutuvat.

31:4  Sillä näin on Herra minulle sanonut: Niin kuin leijona murisee, nuori leijona saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi – ei se säikähdä heidän huutoaan eikä välitä heidän hälinästään – niin käy silloin, kun Herra Sebaot astuu alas sotiakseen Siionin vuorella ja sen kukkulalla.

31:5  Niin kuin linnut, jotka levittävät siipensä, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia, varjelee ja pelastaa, armahtaa ja vapauttaa.

31:6  Palatkaa, israelilaiset, hänen luokseen, josta olette niin syvälle luopuneet.

31:7  Sinä päivänä jokainen teistä hylkää hopeiset ja kultaiset epäjumalansa, jotka on käsillään valmistanut tehdäkseen syntiä.

31:8  Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen, hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen miekka. Hän pakenee miekkaa, ja hänen nuoret miehensä joutuvat pakkotyöhön.

31:9  Hänen kallionsa kukistuu kauhusta, ja hänen ruhtinaansa pakenevat peloissaan lipun luota, sanoo Herra, jolla on tuli Siionissa ja pätsi Jerusalemissa.

Chapter 32

32:1  Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaasti, ja valtiaat käyttävät valtaansa oikeuden mukaan.

32:2  Silloin jokainen heistä on turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta. He ovat kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin kallionjärkäleen varjo nääntyvässä maassa.

32:3  Silloin eivät näkevien silmät ole ummessa, kuulevien korvat kuulevat tarkkaan.

32:4  Ajattelemattomien sydän saavuttaa ymmärryksen, änkyttävien kieli puhuu sujuvasti ja selkeästi.

32:5  Houkkaa ei enää kutsuta jaloksi, eikä petollista sanota ylhäiseksi.

32:6  Sillä houkka puhuu houkan tavoin, ja hänen sydämensä keksii pahaa. Hän harjoittaa jumalattomuutta ja puhuu eksyttävästi Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoisen vaille juomaa.

32:7  Pahat ovat petollisen aseet. Hän miettii ilkeitä juonia tuhotakseen kurjat valheen sanoilla, vaikka köyhä puhuisi oikeaa asiaa.

32:8  Mutta jalo miettii jaloja asioita ja pysyy lujana jaloudessa.

32:9  Te huolettomat naiset, nouskaa ja kuunnelkaa minun puhettani; te itsevarmat tyttäret, tarkatkaa minun sanojani.

32:10  Vielä vuosi ja päiviä päälle, niin te itsevarmat vapisette. Viinisato on tuhoutunut, hedelmänkorjuuta ei tule.

32:11  Kauhistukaa, huolettomat, vaviskaa, te itsevarmat, riisuutukaa, paljastautukaa, vyöttäkää säkki lanteillenne.

32:12  Silloin lyödään rintoihin ja valitetaan ihanien peltojen tähden ja hedelmää kantavien viiniköynnösten tähden,

32:13  minun kansani maan tähden, joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta, ilakoivan kaupungin kaikkien riemukkaiden talojen tähden.

32:14  Sillä palatsi on hylätty, kohiseva kaupunki on autiona, Oofel ja vartiotorni ovat jääneet luoliksi ikuisiksi ajoiksi, villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi.

32:15  Näin on oleva siihen saakka kunnes päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja hedelmätarha on metsän veroinen.

32:16  Autiomaassa asuu oikeus, ja hedelmätarhassa majailee vanhurskaus.

32:17  Silloin on vanhurskauden hedelmänä rauha, vanhurskauden vaikutuksena lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.

32:18  Minun kansani on asuva rauhan majoissa, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.

32:19  Mutta raesade tulee, metsä kaatuu, ja kaupunki kukistuu täysin.

32:20  Onnellisia te, jotka kylvätte kaikkien vesien varsille ja annatte härän ja aasin jalkojen kulkea vapaina!

Chapter 33

33:1  Voi sinua tuhooja, jota itseäsi ei ole tuhottu, petturi, jota kukaan ei ole pettänyt! Kun olet hävittämisesi hävittänyt, sinutkin hävitetään. Kun olet petettäväsi pettänyt, sinutkin petetään.

33:2  Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Tule käsivarreksemme aamu aamulta, ole meidän apumme hädän aikana.

33:3  Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; sinun noustessasi kansakunnat hajaantuvat pakoon.

33:4  Teiltä ryöstettyä saalista viedään niin kuin tuhosirkat vievät. Sen kimppuun rynnätään, niin kuin hyppysirkat ryntäävät.

33:5  Herra on korkea, hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.

33:6  Hän on sinun aikojesi vahva turva, runsas apu, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on oleva Siionin aarre.

33:7  Kuule, heidän sankarinsa huutavat ulkona, rauhan lähettiläät itkevät katkerasti.

33:8  Valtatiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa. Vihollinen rikkoo liiton, ei välitä kaupungeista, ei pidä minään ihmistä.

33:9  Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on muuttunut aromaaksi, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.

33:10  Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä korotan itseni, nyt minä kohoan korkealle.

33:11  Heiniä te kannatte kohdussanne, olkia synnytätte. Teidän oma henkäyksenne on tuli, joka kuluttaa teidät.

33:12  Kansat poltetaan kalkiksi. Kuin katkotut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.

33:13  Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt, te lähellä olevat, tuntekaa minun voimani.

33:14  Syntiset Siionissa kauhistuvat, vavistus valtaa jumalattomat: ”Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa? Kuka meistä voi asua iankaikkisessa hehkussa?”

33:15  Se, joka vaeltaa vanhurskaasti ja puhuu sitä, mikä on oikein, joka halveksii väärää voittoa ja pitää kätensä erossa lahjuksista, joka tukkii korvansa kuulemasta murhahankkeita ja sulkee silmänsä näkemästä pahoja houkutuksia,

33:16  hän on asuva korkealla, kalliolinnat ovat hänen turvapaikkansa. Hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.

33:17  Sinun silmäsi saavat katsella kuningasta hänen ihanuudessaan, ne saavat nähdä kauas yli avaran maan.

33:18  Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?

33:19  Enää et näe tuota röyhkeää kansaa, kansaa, jonka outoa puhetta ei voi käsittää, jonka sopertavaa kieltä ei voi ymmärtää.

33:20  Katso Siionia, juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, turvaisan asuinpaikan, telttamajan, jota ei siirretä, jonka vaarnoja ei ikinä repäistä irti, jonka köysistä ei yksikään katkea.

33:21  Sillä voimallinen on meillä siellä Herra. Siellä on joet, on leveät virrat, niillä ei kulje soutualus, niiden poikki ei pääse uljas laiva.

33:22  Herra on tuomarimme. Herra on johtajamme. Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.

33:23  Nyt ovat köytesi höltyneet, ne eivät pidä mastoa kannassaan, eivät pidä lippua liehumassa. Mutta silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät saalista,

33:24  eikä yksikään asukas sano: ”Minä olen heikko.” Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.

Chapter 34

34:1  Kansat, tulkaa kuulemaan, kansakunnat, kuunnelkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä versoo.

34:2  Herran viha kohtaa kaikkia kansoja ja hänen suuttumuksensa kaikkia niiden sotajoukkoja. Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi, antanut ne teurastettaviksi.

34:3  Surmattujen ruumiit viskataan pois, raadoista nousee löyhkä. Vuoret valuvat heidän vertaan.

34:4  Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon kuin kirja, ja kaikki taivaan joukot varisevat alas kuin lakastuneet lehdet viiniköynnöksestä, kuin kuivettuneet hedelmät viikunapuusta.

34:5  Minun miekkani taivaassa on juopunut, se iskee alas Edomiin, tuomioksi kansalle, jonka olen vihkinyt tuhoon.

34:6  Herran miekka on kauttaaltaan veressä, se valuu rasvaa, karitsojen ja pukkien verta, pässien munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.

34:7  Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita ja vahvoja härkiä. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa kiiltää rasvasta.

34:8  Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian tähden.

34:9  Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi. Sen maa muuttuu palavaksi pieksi.

34:10  Se ei sammu yöllä eikä päivällä, sen savu nousee iäti. Se on oleva raunioina polvesta polveen, kukaan ei siellä kulje, ei koskaan.

34:11  Pelikaanit ja sarvipöllöt perivät sen, kissapöllöt ja korpit asuvat siellä. Hän vetää Edomin yli autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.

34:12  Siellä ei ole enää ylimyksiä, jotka valitsisivat kuninkaan. Kaikki sen ruhtinaat ovat kadonneet.

34:13  Sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen varustukset nokkosia ja ohdakkeita. Siitä tulee sakaalien asunto, strutsien kotipaikka.

34:14  Siellä kohtaavat aavikon ulvovat eläimet, villipukit huutelevat toisilleen. Siellä pääsee Liilit rauhaan ja löytää lepopaikan.

34:15  Siellä pesii nuolikäärme. Sinne se laskee munansa ja hautoo ne poikasiksi raunioiden varjossa. Haaskalinnutkin kokoontuvat sinne, sieltä ne löytävät toisensa.

34:16  Tutkikaa Herran kirjaa ja lukekaa siitä. Yhtäkään näistä ei puutu, yksikään ei kaipaa toistaan. Hänen suunsa käskee niin, ja hänen henkensä kokoaa ne yhteen.

34:17  Hän on heittänyt arpaa niiden kesken, ja hänen kätensä on jakanut niille maan mittanuoralla. Ne perivät sen ikiajoiksi, asuvat siellä polvesta polveen.

Chapter 35

35:1  Autiomaa ja kuiva maa iloitsevat, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.

35:2  Se kukoistaa kauniisti, iloitsee ja huutaa riemusta. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. Silloin nähdään Herran kunnia, meidän Jumalamme ihanuus.

35:3  Vahvistakaa heikot kädet, lujittakaa horjuvat polvet.

35:4  Sanokaa niille, joiden sydän on pelokas: ”Olkaa lujia, älkää pelätkö. Katsokaa, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.”

35:5  Silloin avautuvat sokeiden silmät ja kuurojen korvat aukenevat.

35:6  Silloin rampa hyppii kuin peura ja mykän kieli ratkeaa riemuun, sillä vedet puhkeavat autiomaahan ja purot aromaahan.

35:7  Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Sakaalien asunnoissa, niiden makuusijoilla, kasvaa ruoho, ruoko ja kaisla.

35:8  Siellä on oleva valtatie, jonka nimi on Pyhä tie. Sitä ei kulje saastainen, se on niitä varten, jotka vaeltavat Herran tiellä. Tyhmätkään eivät sillä tiellä eksy.

35:9  Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto. Sellaisia ei siellä tavata, lunastetut siellä kulkevat.

35:10  Näin palaavat Herran lunastamat: he tulevat Siioniin riemuhuudoin, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

Chapter 36

36:1  Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan linnoitettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne.

36:2  Laakisista Assurin kuningas lähetti rabsaken suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin. Rabsake pysähtyi Ylälammikon vesijohdolle, joka on Pyykinpesijänkedolle johtavan tien varrella.

36:3  Linnan päällikkö Eljakim, Hilkian poika, kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, menivät hänen luokseen.

36:4  Rabsake sanoi heille: ”Ilmoittakaa Hiskialle: Näin sanoo suuri kuningas, Assurin kuningas: ’Mihin perustuu tuo luottamus, joka sinulla on?

36:5  Minäpä sanon: luuletko sinä, että pelkkä huulten puhe riittää taidoksi ja voimaksi sodankäyntiin? Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan?

36:6  Sinähän luotat Egyptiin, tuohon murtuneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka luottavat häneen.

36:7  Ehkä vastaat minulle: ’Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme?’ Mutta eikö Hiskia poistanut juuri hänen uhrikukkulansa ja alttarinsa? Eikö hän sanonut Juudalle ja Jerusalemille: ’Vain tämän alttarin edessä teidän on kumartaen rukoiltava?’

36:8  Mutta lyö nyt vetoa minun herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: minä annan sinulle kaksituhatta hevosta, jos itse pystyt hankkimaan niille ratsastajat.

36:9  Kuinka sitten voisit torjua ainoankaan käskynhaltijan, edes herrani vähäisimmän palvelijan, hyökkäyksen? Mutta sinähän luotatkin Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin.

36:10  Olenko minä siis Herran sallimatta hyökännyt tähän maahan hävittämään sitä? Herra itse sanoi minulle: ’Hyökkää tähän maahan ja hävitä se.’”

36:11  Niin Eljakim, Sebna ja Jooah sanoivat rabsakelle: ”Puhu palvelijoillesi aramean kieltä, sillä me ymmärrämme sitä. Älä puhu meille juudan kieltä muurilla olevan väen kuullen.”

36:12  Mutta rabsake vastasi: ”Onko minun herrani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja herrallesi ja sinulle? Eikö pikemminkin niille miehille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat teidän kanssanne syömään omaa ulostettaan ja juomaan omaa virtsaansa?”

36:13  Sitten rabsake astui esiin, huusi kovalla äänellä juudan kielellä: ”Kuulkaa suuren kuninkaan, Assurin kuninkaan, sanoja!

36:14  Näin sanoo kuningas: ’Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi teitä pelastaa.

36:15  Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan sanomalla: Varmasti Herra pelastaa meidät, eikä tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin.’

36:16  Älkää kuunnelko Hiskiaa, sillä Assurin kuningas sanoo näin: ’Tehkää sovinto minun kanssani ja antautukaa minulle, niin saatte syödä kukin oman viiniköynnöksenne ja viikunapuunne hedelmiä ja juoda kukin vettä omasta säiliöstänne,

36:17  kunnes minä tulen ja vien teidät maahan, joka on teidän maanne kaltainen, viljan ja viinin maa, leivän ja viinitarhojen maa.

36:18  Älkää vain antako Hiskian johtaa teitä harhaan sanomalla: ’Herra pelastaa meidät’. Onko muidenkaan kansojen jumalista kukaan pelastanut maataan Assurin kuninkaan käsistä?

36:19  Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin jumalat? Pelastivatko ne Samarian minun käsistäni?

36:20  Kuka kaikkien näiden maiden jumalista on pelastanut maansa minun käsistäni? Pelastaisiko sitten Herra Jerusalemin minun käsistäni?”

36:21  Mutta he olivat vaiti eivätkä vastanneet hänelle mitään, sillä kuninkaan käsky oli tämä: ”Älkää vastatko hänelle mitään.”

36:22  Sitten palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, palasivat Hiskian luo vaatteet rikki reväistyinä ja kertoivat hänelle, mitä rabsake oli puhunut.

Chapter 37

37:1  Kun kuningas Hiskia kuuli tämän, hän repäisi vaatteensa, pukeutui säkkipukuun ja meni Herran temppeliin.

37:2  Sitten hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin yhdessä kirjuri Sebnan ja pappien vanhimpien kanssa säkkeihin pukeutuneina profeetta Jesajan, Aamotsin pojan, luo.

37:3  He sanoivat hänelle: ”Näin sanoo Hiskia: ’Tämä päivä on hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä. Lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää.

37:4  Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet pilkkaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee rabsakea hänen sanoistaan. Herra, sinun Jumalasi, on kuullut ne. Kohota siis nyt rukous jäännöksen puolesta, joka on jäljellä.’”

37:5  Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo,

37:6  Jesaja sanoi heille: ”Kertokaa herrallenne: ’Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan palvelijat ovat minua häväisseet.

37:7  Katso, minä annan mennä häneen sellaisen hengen, että hän kuultuaan sanoman palaa omaan maahansa. Minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan.’”

37:8  Rabsake lähti takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimasta Libnaa vastaan. Hän oli näet kuullut, että tämä oli lähtenyt pois Laakisista.

37:9  Mutta sitten Sanheribille kerrottiin, että Kuusin kuningas Tirhaka oli lähtenyt liikkeelle sotiakseen häntä vastaan. Silloin Sanherib lähetti lähettiläitä Hiskian luo ja käski heitä:

37:10  ”Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: ’Älä anna Jumalasi, johon luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele, ettei Jerusalemia anneta Assurin kuninkaan käsiin.

37:11  Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Ja sinäkö pelastuisit!

37:12  Pelastivatko kansojen jumalat niitä, jotka minun isäni tuhosivat: Goosanin, Harranin, Resefin ja Telassarin edeniläiset?

37:13  Missä ovat Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin kuningas, Heenan ja Ivvan kuningas?’”

37:14  Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni Herran temppeliin ja levitti kirjeen Herran eteen.

37:15  Sitten Hiskia rukoili Herraa näillä sanoilla:

37:16  ”Herra Sebaot, Israelin Jumala, sinä, jonka valtaistuin on kerubien keskellä, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet tehnyt taivaan ja maan.

37:17  Herra, kallista korvasi ja kuule! Herra, avaa silmäsi ja katso! Kuule kaikki Sanheribin sanat, jotka hän kirjoitti pilkatakseen elävää Jumalaa.

37:18  On totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kaikki kansat ja niiden maat.

37:19  He ovat heittäneet niiden jumalat tuleen. Eiväthän ne olleetkaan jumalia vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sen vuoksi he voivat hävittää ne.

37:20  Herra, meidän Jumalamme, pelasta nyt meidät hänen käsistään, jotta kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä olet Herra, sinä yksin.”

37:21  Niin Jesaja, Aamotsin poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Koska olet rukoillut minua avuksi Sanheribia, Assurin kuningasta, vastaan,

37:22  niin tämä on se sana, jonka Herra on puhunut hänestä: Neitsyt, tytär Siion, halveksii ja pilkkaa sinua. Tytär Jerusalem nyökyttää päätään sinun jälkeesi.

37:23  Ketä olet pilkannut ja herjannut, ketä vastaan olet äänesi korottanut? Korkealle olet kohottanut katseesi Israelin Pyhää vastaan.

37:24  Palvelijoittesi kautta sinä herjasit Herraa ja sanoit: ’Monine vaunuineni minä nousin vuorten harjalle, Libanonin ääriin saakka. Minä hakkasin maahan sen korkeat setrit, sen parhaat sypressit, ja tunkeuduin sen korkeimmalle harjalle, sen rehevimpään metsään.

37:25  Minä kaivoin kaivoja ja join vettä, jalkapohjillani minä kuivasin kaikki Egyptin virrat.’

37:26  Etkö ole kuullut: jo kauan sitten minä olen tämän valmistanut, muinaisuudesta saakka tätä suunnitellut! Nyt minä olen sen toteuttanut, ja sinä sait hävittää varustetut kaupungit autioiksi kiviröykkiöiksi.

37:27  Niiden asukkaat olivat voimattomia, kauhu ja häpeä valtasi heidät. Heidän kävi kuin kedon ruohon, kuin viheriöivän heinän, kuin katolla kasvavien korsien ja kuin pengermien viljan, joka kuivettuu ennen oljelle tulemistaan.

37:28  Istuitpa sinä tai menit ulos tai sisään, minä sen tiedän, samoin kuin sen, että sinä raivoat minua vastaan.

37:29  Koska sinä raivoat minua vastaan ja sinun ylimielisyytesi on tullut korviini, minä panen koukkuni sinun nenääsi ja suitseni sinun suuhusi ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.”

37:30  ”Tämä on sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesantoviljaa, mutta kolmantena vuonna kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja nauttikaa niiden hedelmää.

37:31  Juudan heimon pelastuneet – ne jotka ovat jääneet jäljelle – tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin.

37:32  Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.”

37:33  ”Sen tähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta: Hän ei tule tähän kaupunkiin eikä siihen nuolta ammu, ei tuo sen edustalle kilpeä eikä luo sitä vastaan vallia.

37:34  Hän palaa samaa tietä, jota hän tuli. Tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra.

37:35  Sillä minä olen tämän kaupungin turvana ja pelastan sen itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden.”

37:36  Niin Herran enkeli lähti liikkeelle ja löi Assurin leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun varhain aamulla noustiin, huomattiin, että ne kaikki olivat kuolleet.

37:37  Silloin Sanherib, Assurin kuningas, purki leirinsä ja lähti pois. Hän palasi maahansa ja jäi Niiniveen.

37:38  Kun hän kerran oli kumartuneena rukoukseen jumalansa Nisrokin temppelissä, hänen poikansa Adrammelek ja Sareser surmasivat hänet miekalla. Sitten he pakenivat Araratin maahan. Kuninkaaksi Sanheribin jälkeen tuli hänen poikansa Eesarhaddon.

Chapter 38

38:1  Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Profeetta Jesaja, Aamotsin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: Järjestä talosi asiat, sillä sinä kuolet etkä enää parane.”

38:2  Niin Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa:

38:3  ”Oi Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja Hiskia itki katkerasti.

38:4  Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana:

38:5  ”Mene ja sano Hiskialle: ’Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Katso, minä lisään elinpäiviisi viisitoista vuotta.

38:6  Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä ja olen tämän kaupungin turvana.

38:7  Ja tämä on sinulle merkkinä Herralta siitä, että Herra toteuttaa tämän asian, jonka hän on ilmoittanut:

38:8  katso, minä annan varjon siirtyä Aahaksen portaikossa taaksepäin kymmenen askelmaa, jotka se on jo laskeutunut auringon mukana.’” Ja auringon varjo siirtyi portaikossa takaisin kymmenen askelmaa, jotka se oli jo laskeutunut.

38:9  Hiskian, Juudan kuninkaan, laulu, hänen toivuttuaan sairaudesta:

38:10  ”Minä sanoin: Kesken rauhallisten päivieni minun on mentävä sisään tuonelan porteista. Jäljellä olevat vuoteni on riistetty minulta.

38:11  Minä sanoin: Enää en saa nähdä Herraa, Herraa, elävien maassa, enää en saa katsella ihmisiä maan asukkaiden joukossa.

38:12  Minun majani puretaan ja viedään minulta kuin paimenen teltta. Olen kiertänyt loppuun elämäni kuin kutoja kankaansa, minut leikataan irti loimilangoista. Ennen kuin päivä muuttuu yöksi, sinä teet minusta lopun.

38:13  Minä pysyttelin hiljaa aamuun asti. Kuin leijona hän murskaa kaikki minun luuni. Ennen kuin päivä muuttuu yöksi, sinä teet minusta lopun.

38:14  Kuin pääskynen, kuin kurki minä kuikutan, minä kujerran kuin kyyhkynen; nääntyen katsovat silmäni korkeuteen. Herra, minä olen ahtaalla, tule puolustajakseni!

38:15  Mitä nyt sanonkaan? Hän lupasi minulle ja myös täytti lupauksensa. Hiljaisesti minä vaellan kaikki elämäni vuodet sieluni katkeran murheen vuoksi.

38:16  Herra, tämän kaltaiset ovat elämäksi; niissä on minun henkeni elämä kokonaan. Sinä vahvistat minua ja annat minun elää.

38:17  Katso, minun parhaakseni koitui katkera murhe. Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kuoleman kuilusta. Sinä heitit selkäsi taakse kaikki minun syntini.

38:18  Eihän tuonela sinua kiitä, kuolema ei sinua ylistä. Hautaan vaipuneet eivät pane toivoaan sinun uskollisuuteesi.

38:19  Elävät, elävät sinua kiittävät, niin kuin minä tänä päivänä. Isä ilmoittaa lapsilleen sinun uskollisuutesi.

38:20  Herra on minun auttajani. Soittakaamme minun laulujani kaikkina elinpäivinämme Herran huoneessa.”

38:21  Jesaja käski tuoda viikunakakun ja hautoa sillä paisetta, että Hiskia tulisi terveeksi.

38:22  Hiskia kysyi: ”Mikä on merkkinä siitä, että voin mennä Herran huoneeseen?”

Chapter 39

39:1  Siihen aikaan Merodak-Baladan, Baladanin poika, Baabelin kuningas, lähetti Hiskialle kirjeen ja lahjoja, kun oli kuullut hänen olleen sairaana ja parantuneen.

39:2  Hiskia iloitsi lähettiläiden tulosta ja näytti heille varastohuoneensa, hopean ja kullan, hajuaineet ja hienon öljyn, koko asehuoneensa ja kaiken, mitä hänen aarrekammioissaan oli. Hiskian talossa eikä koko hänen valtakunnassaan ollut mitään, mitä hän ei olisi heille näyttänyt.

39:3  Mutta profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja kysyi häneltä: ”Mitä nämä miehet ovat sanoneet, ja mistä he ovat tulleet sinun luoksesi?” Hiskia vastasi: ”He ovat tulleet luokseni kaukaisesta maasta, Baabelista.”

39:4  Hän kysyi edelleen: ”Mitä he ovat nähneet talossasi?” Hiskia vastasi: ”He ovat nähneet kaiken, mitä talossani on. Aarrekammioissani ei ole mitään, mitä en olisi heille näyttänyt”.

39:5  Niin Jesaja sanoi Hiskialle: ”Kuule Herran Sebaotin sana:

39:6  Katso, päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois Baabeliin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra.

39:7  Sinun poikiasi – jälkeläisiäsi, jotka sinulle syntyvät – viedään hovipalvelijoiksi Baabelin kuninkaan palatsiin.”

39:8  Hiskia sanoi Jesajalle: ”Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä.” Hän näet ajatteli: ”Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni.”

Chapter 40

40:1  ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani”, sanoo teidän Jumalanne.

40:2  ”Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt ja sen syntivelka on sovitettu. Se on saanut Herran kädestä kaksin verroin kaikista synneistään.”

40:3  Huutavan ääni kuuluu: ”Raivatkaa autiomaahan tie Herralle, tasoittakaa arolle valtatie meidän Jumalallemme.

40:4  Jokainen laakso korotettakoon, jokainen vuori ja kukkula alennettakoon. Koleikoista tulkoon tasankoja ja louhikoista tasaista maata.

40:5  Herran kunnia ilmestyy, kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.”

40:6  Ääni sanoo: ”Huuda!” Toinen vastaa: ”Mitä minä huudan?” Kaikki liha on kuin ruohoa ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen.

40:7  Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.

40:8  Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy ikuisesti.

40:9  Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja. Korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: ”Katsokaa, teidän Jumalanne!”

40:10  Herra, Herra, tulee voimallisena, hänen käsivartensa hallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään.

40:11  Hän kaitsee laumaansa paimenen lailla. Hän kokoaa karitsat käsivartensa turviin ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

40:12  Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on saanut kolmannesmittaan mahtumaan maan tomun? Kuka on puntarillaan punninnut vuoret, vaa’allaan kukkulat?

40:13  Kuka on ohjannut Herran Henkeä, ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa?

40:14  Kenen kanssa hän on neuvotellut, niin että tämä olisi ohjannut häntä ymmärrykseen ja opastanut oikealle polulle, opettamalla lisännyt hänen tietoaan ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien?

40:15  Katso, kansakunnat ovat kuin pisara meressä, ne ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa. Meren saaret hän nostaa ilmaan kuin hiekkajyvän.

40:16  Ei Libanon riittäisi polttopuiksi eivätkä sen eläimet polttouhreiksi.

40:17  Kaikki kansakunnat ovat kuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin ei mitään, kuin tyhjyys.

40:18  Kenen kaltaisena te siis pidätte Jumalaa, minkä muotoiseksi te hänet teette?

40:19  Mestari valaa jumalankuvan, kultaseppä päällystää sen kullalla, takoo sille hopeaketjut.

40:20  Kenellä ei ole varaa sellaiseen uhrilahjaan, se valitsee puun, joka ei lahoa, ja etsii taitavan mestarin pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju.

40:21  Ettekö tiedä, ettekö ole kuulleet? Eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole ymmärtäneet, miten maa on perustettu?

40:22  Hän istuu korkealla maan piirin yläpuolella, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat. Hän levittää taivaan kuin harson, pingottaa sen kuin teltan asuttavaksi.

40:23  Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.

40:24  Tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin heidän vesansa on juurtunut maahan, kun hän jo puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat. Myrsky tempaa heidät mukaansa kuin oljenkorret.

40:25  ”Keneen te siis minua vertaatte, niin että minä olisin hänen kaltaisensa?” sanoo Pyhä.

40:26  Kohottakaa katseenne korkeutta kohti ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niiden joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki. Suuri on hänen väkevyytensä ja valtaisa hänen voimansa; yksikään ei jää pois.

40:27  Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel: ”Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vaille Jumalani huomiota.”

40:28  Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

40:29  Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin.

40:30  Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat,

40:31  mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Chapter 41

41:1  Vaietkaa, meren saaret, kuunnelkaa minua. Kansat kerätkööt voimansa, astukoot esiin ja sitten puhukoot. Käykäämme oikeutta keskenämme.

41:2  Kuka herätti idästä hänet, jota vanhurskaus seuraa joka askeleella? Kuka antaa kansat hänen valtaansa ja kukistaa kuninkaat? Kuka muuttaa heidän miekkansa tomuksi, heidän jousensa lentäviksi oljenkorsiksi?

41:3  Hän ajaa heitä takaa, kulkee turvallisesti polkua, jota hänen jalkansa eivät ole ennen kulkeneet.

41:4  Kuka on tämän tehnyt ja saanut aikaan? Hän, joka alusta asti on kutsunut sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeistenkin keskellä vielä sama.

41:5  Meren saaret näkivät sen ja säikähtivät, maan ääret vapisivat. Ne lähestyivät ja tulivat tänne.

41:6  He auttavat toinen toistaan ja sanovat toisilleen: ”Pysy lujana!”

41:7  Puuseppä rohkaisee kultaseppää, levyn vasaroitsija alasimen takojaa. Juotoksesta sanotaan: ”Se on hyvä”, ja jumalankuva vahvistetaan nauloilla, niin ettei se horju.

41:8  Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut, ystäväni Abrahamin siemen,

41:9  jonka minä otin maan ääristä ja kutsuin maan kaukaisimmista perukoista, jolle minä sanoin: ”Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä ole pitänyt sinua halpana”,

41:10  älä pelkää, sillä minä olen kanssasi. Älä pälyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

41:11  Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan. Tyhjiin raukeavat ja tuhoutuvat ne, jotka riitelevät sinun kanssasi.

41:12  Etsimälläkään et löydä niitä, jotka taistelivat sinua vastaan; tyhjiin, olemattomiin, katoavat ne, jotka kanssasi sotivat.

41:13  Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: ”Älä pelkää, minä autan sinua.”

41:14  Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki. Minä autan sinua, sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä.

41:15  Minä teen sinusta puimareen, rajusti raastavan, uuden ja monipiikkisen. Sinä puit ja rouhit vuoret, muutat kukkulat akanoiksi.

41:16  Sinä viskaat ne, tuuli vie ne ja myrsky hajottaa. Mutta sinä iloitset Herrassa, Israelin Pyhä on sinun kerskauksesi.

41:17  Kurjat ja köyhät etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.

41:18  Minä annan puhjeta purot paljaille kukkuloille, lähteet laaksojen pohjiin. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan maan lähteiksi.

41:19  Minä kasvatan autiomaahan setripuita, akasioita, myrttejä ja öljypuita, minä istutan arolle sypressejä, plataaneja ja vuorimäntyjä,

41:20  jotta he näkisivät ja oppisivat tuntemaan, huomaisivat ja myös ymmärtäisivät, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut.

41:21  Tuokaa esiin riita-asianne, sanoo Herra, esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin kuningas.

41:22  Tuokaa esiin, ilmoittakaa meille, mitä on tapahtuva. Ilmoittakaa entiset asiat, millaisia ne olivat, tarkataksemme niitä ja tietääksemme, mitä niistä on tullut. Tai antakaa meidän kuulla tulevat asiat,

41:23  ilmoittakaa, mitä vastedes tapahtuu, tietääksemme, oletteko te jumalia. Tehkää hyvää tai tehkää pahaa, niin me katsomme ja ihmettelemme.

41:24  Tehän olette pelkkää tyhjää, ja tekonne ovat tyhjän veroiset. Iljettävä on se, joka teidät valitsee!

41:25  Minä herätin hänet pohjoisesta, ja hän tuli, auringonnousun suunnalta hänet, joka rukoilee minun nimessäni. Hän tallaa käskynhaltijoita kuin lokaa, hän on kuin savenvalaja, joka sotkee savea.

41:26  Kuka on sen alusta alkaen ilmoittanut, että olisimme sen tienneet, kuka edeltäpäin kertonut, niin että voisimme sanoa: ”Hän oli oikeassa”? Ei kukaan sitä ilmoittanut, ei kukaan tuonut sitä julki, ei kukaan kuullut teidän puhuvan sanaakaan.

41:27  Minä ilmoitin ensimmäisenä Siionille: ”Katso, tässä ne ovat!” ja annoin Jerusalemille ilosanoman tuojan.

41:28  Minä katselen ympärilleni, mutta ei ole ketään. Kukaan näistä ei kykene neuvomaan, niin että minä kysyisin niiltä ja ne vastaisivat.

41:29  Kaikki ne ovat pelkkää harhaa, olemattomat ovat niiden teot, tuulta ja tyhjää ovat niiden valetut kuvat.

Chapter 42

42:1  Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen laskenut Henkeni hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansakuntien keskuuteen.

42:2  Hän ei huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.

42:3  Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

42:4  Hän ei sammu eikä murru, ja hän saattaa oikeuden voimaan maan päällä. Meren saaret odottavat hänen opetustaan.

42:5  Näin sanoo Jumala, Herra, joka loi taivaan ja kaarrutti sen, joka muovasi maan ja mitä siitä versoo, joka antoi henkäyksensä maan ihmisille ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:

42:6  Minä, Herra, olen vanhurskaudessa sinut kutsunut, minä tartun sinun käteesi, varjelen sinut ja annan sinut liitoksi kansalle, valkeudeksi pakanoille,

42:7  avaamaan sokeiden silmät, päästämään vangit tyrmästä, pimeydessä istuvat vankilasta.

42:8  Minä, Herra – se on minun nimeni – minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni veistetyille kuville.

42:9  Katso, entiset ovat käyneet toteen, ja uusia minä ilmoitan. Ennen kuin ne puhkeavat taimelle, minä annan teidän niistä kuulla.

42:10  Laulakaa Herralle uusi laulu, laulakaa hänen ylistystään maan ääristä asti, te merenkulkijat ja kaikki, mitä meressä on, te meren saaret ja niiden asukkaat.

42:11  Antakoot äänensä kuulua autiomaa ja sen kaupungit, kylät, joissa Keedar asuu. Riemuitkoot Selan asukkaat, huutakoot ilosta vuorten laelta.

42:12  Antakoot he Herralle kunnian ja julistakoot hänen ylistystään meren saarissa.

42:13  Herra lähtee liikkeelle kuin soturi, kuin taistelija hän herättää kiivautensa. Hän nostaa sotahuudon ja karjuu, hän osoittaa vihollisilleen voimansa.

42:14  Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja hillinnyt itseni. Mutta nyt minä huudan kuin synnyttäjä, puhallan ja puuskutan.

42:15  Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat ja annan kaiken ruohon niillä kuivua. Minä muutan virrat saariksi ja kuivaan lammikot.

42:16  Minä kuljetan sokeat tietä, jota he eivät tunne, annan heidän astella polkuja, joita he eivät ennen tunteneet. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi ja louhikot tasangoksi. Nämä asiat minä teen enkä niitä tekemättä jätä.

42:17  Mutta ne perääntyvät ja joutuvat häpeään, jotka turvaavat veistettyyn kuvaan ja sanovat valetuille kuville: ”Te olette meidän jumalamme.”

42:18  Kuulkaa, te kuurot! Katsokaa ja nähkää, te sokeat!

42:19  Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokea kuin minun uskottuni, niin sokea kuin Herran palvelija?

42:20  Paljon olet nähnyt mutta et ole ottanut varteen; korvat avattiin, mutta kukaan ei kuule.

42:21  Herra on nähnyt hyväksi vanhurskautensa tähden tehdä lain suureksi ja ihanaksi.

42:22  Mutta tämä on ryöstetty ja rosvottu kansa. Kaikki on suljettu vankikuoppiin ja vankiloiden uumeniin. He ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole kuka pelastaisi, ryöstetyiksi, eikä ole ketään, kuka sanoisi: ”Anna takaisin!”

42:23  Kuka teistä ottaa tämän kuullakseen, tarkkaa ja kuuntelee vastaisen varalle?

42:24  Kuka antoi Jaakobin ryöstettäväksi ja Israelin rosvojen valtaan? Eikö Herra, jota vastaan me olemme tehneet syntiä? He eivät tahtoneet vaeltaa hänen teitään eivätkä totelleet hänen lakiaan.

42:25  Niinpä hän vuodatti Israelin päälle vihansa hehkun ja sodan tuimuuden. Se liekehti Israelin ympärillä, mutta se ei sitä huomannut. Se poltti heitä, mutta he eivät siitä välittäneet.

Chapter 43

43:1  Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka muovasi sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

43:2  Jos kuljet vetten halki, minä olen sinun kanssasi, jos virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa. Jos kuljet tulen läpi, et kärvenny eikä liekki sinua polta.

43:3  Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun pelastajasi. Minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Kuusin ja Seban.

43:4  Koska sinä olet silmissäni kallis ja arvokas ja koska minä rakastan sinua, minä annan ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia henkesi lunnaiksi.

43:5  Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä tuon sinun siemenesi idästä, lännestä minä sinut kokoan.

43:6  Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä estä! Tuo minun poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä,

43:7  kaikki, jotka on otettu minun nimiini ja jotka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.

43:8  Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat.

43:9  Kaikki kansat ovat kokoontuneet yhteen, kansakunnat tulleet koolle. Kuka heistä voi ilmoittaa tällaista tai antaa meidän kuulla entisistä asioista? Asettakoot todistajansa ja näyttäkööt, että ovat oikeassa. Sittenpä kuullaan ja sanotaan: ”Se on totta.”

43:10  Te olette minun todistajani, sanoo Herra, te olette palvelijoitani, jotka olen valinnut, jotta tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole syntynyt yhtään Jumalaa, eikä minun jälkeeni tule ketään.

43:11  Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa kuin minä.

43:12  Minä olen ilmoittanut sen, olen pelastanut ja julistanut, eikä vierasta jumalaa ollut teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.

43:13  Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni. Minä toimin, kuka sen estää?

43:14  Näin sanoo Herra, teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: Teidän tähtenne minä lähetän sanan Baabeliin, minä syöksen heidät kaikki pakoon, kaldealaiset syöksyvät laivoihin, jotka olivat heidän ylpeytensä.

43:15  Minä, Herra, olen teidän pyhä Jumalanne, minä, Israelin Luoja, olen teidän kuninkaanne.

43:16  Näin sanoo Herra, joka teki tien mereen ja polun valtaviin vesiin,

43:17  joka pani liikkeelle vaunut ja hevoset, sotaväen ja väkevät urhot. He makaavat eivätkä enää nouse, he vaipuivat tyhjiin, sammuivat kuin tuli lampunsydämestä:

43:18  Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.

43:19  Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle.

43:20  Minua kunnioittavat metsän eläimet, sakaalit ja strutsit, koska minä johdan vedet autiomaahan, virrat kuivaan maahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda.

43:21  Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on julistava minun ylistystäni.

43:22  Mutta et sinä Jaakob, ole minua avuksi huutanut etkä minun vuokseni vaivaa nähnyt, sinä Israel.

43:23  Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi etkä teurasuhreillasi minua kunnioittanut. Minä en ole vaivannut sinua ruokauhrilla enkä suitsutusuhrilla sinua uuvuttanut.

43:24  Et ole minulle suitsutusruokoa hopealla ostanut etkä minua teurasuhriesi rasvalla virvoittanut, vaan olet vaivannut minua synneilläsi ja rasittanut minua pahoilla teoillasi.

43:25  Mutta minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden enkä sinun syntejäsi muista.

43:26  Muistuta minua, käykäämme oikeutta keskenämme. Puhu sinä ja näytä, että olet oikeassa.

43:27  Jo kantaisäsi teki syntiä, ne, jotka ajoivat sinun asiaasi, luopuivat minusta.

43:28  Niin minä annoin pyhäkön ruhtinaat häväistäviksi, annoin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin pilkattavaksi.

Chapter 44

44:1  Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, sinä Israel, jonka olen valinnut.

44:2  Näin sanoo Herra, sinun Luojasi, joka on muovannut sinut hamasta äidin kohdusta, hän, sinun auttajasi: Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut.

44:3  Sillä minä vuodatan vedet janoisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni vesojesi päälle,

44:4  niin että ne kasvavat kuin pajut ruohikossa vesipurojen äärellä.

44:5  Tämä sanoo: ”Minä olen Herran oma”, toinen nimittää itseään Jaakobin nimellä, joku piirtää käteensä: ”Herran oma” ja ottaa Israelin kunnianimekseen.

44:6  Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä.

44:7  Kuka on minun kaltaiseni? Ilmoittautukoon minulle, selittäköön ja osoittakoon sen. Kertokoon kaiken siitä lähtien, kun minä perustin muinaisaikojen kansan. Ilmoittakoon hän myös tulevat asiat, mitä on tapahtuva.

44:8  Älkää säikkykö, älkää pelätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun ne kuulla ja ilmoittanut sinulle. Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en toista tiedä.

44:9  Kaikki jumalankuvien tekijät ovat tyhjänpäiväisiä, eivätkä nuo heidän hienot tuotteensa mitään auta. Niiden palvojat eivät näe eivätkä ymmärrä mitään, ja niin he joutuvat häpeään.

44:10  Kuka tahansa muovaakin jumalan ja valaa kuvan, se ei mitään auta.

44:11  Katso, kaikki niiden seuraajat joutuvat häpeään; sepäthän ovat vain ihmisiä. Tulkoot kaikki koolle ja astukoot esiin: he kauhistuvat ja joutuvat häpeään!

44:12  Rautaseppä ottaa työkalun ja tekee työtä hiilten hehkussa, muovailee kuvaa vasaroilla ja muotoilee sitä käsivartensa voimalla. Nälkäkin tulee ja voimat ehtyvät; hän ei saa vettä juodakseen, ja hän nääntyy.

44:13  Puuseppä jännittää mittanuoran, piirtää hahmon punaliidulla, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, kauniin ihmishahmon huoneeseen asumaan.

44:14  Ihminen kaataa tarpeisiinsa setripuita, ottaa rautatammen tai tammen, jonka hän on kasvattanut vahvaksi metsän puiden seassa. Hän istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi.

44:15  Ne ovat ihmisellä polttopuina. Hän lämmittää niillä, sytyttää uunin ja paistaa leipää. Vieläpä hän veistää niistä jumalan ja kumartaa sitä, tekee jumalankuvan ja heittäytyy maahan sen eteen.

44:16  Osan puusta hän polttaa tulessa, tulen ääressä hän syö lihaa. Hän paistaa paistin ja syö itsensä kylläiseksi. Hän myös lämmittelee ja sanoo: ”Hyvä, minun on lämmin, minä näen tulen.”

44:17  Lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän kumartuu maahan, jota hän palvoo ja jota hän rukoilee sanoen: ”Pelasta minut, sillä sinä olet minun jumalani.”

44:18  Eivät he tajua eivätkä ymmärrä, sillä heidän silmänsä ovat suljetut, niin etteivät he näe, samoin heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä.

44:19  Eivät he ota opikseen, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: ”Osan siitä poltin tulessa, paistoin sen hiilillä leipää, kypsytin lihaa ja söin. Tekisinkö lopusta iljetyksen, heittäytyisinkö maahan puupölkyn eteen!”

44:20  Joka seuraa sitä, mikä on tuhkaa, hänen petetty sydämensä vie hänet harhaan. Ei hän voi pelastaa sieluaan eikä sanoa: ”Tämähän on valhetta, mikä on oikeassa kädessäni.”

44:21  Muista tämä, Jaakob, sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani. En minä sinua unohda, Israel.

44:22  Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut.

44:23  Huutakaa riemusta, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt. Huutakaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuhuutoihin, vuoret, sinä, metsä, ja kaikki sinun puusi! Herra on lunastanut Jaakobin, hän kirkastaa itsensä Israelissa.

44:24  Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka muovasi sinut jo kohdussa: Minä olen Herra, minä olen tehnyt kaiken. Yksinäni minä pingotin taivaan auki, levitin maan paikoilleen – kuka oli minun kanssani?

44:25  Minä teen tyhjäksi lavertelijoiden ennusmerkit, teen taikurit narreiksi. Viisaat minä pakotan perääntymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.

44:26  Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvon. Minä sanon Jerusalemille: ”Sinussa asuttakoon” ja Juudan kaupungeille: ”Teidät rakennettakoon!” Sen rauniot minä rakennan jälleen.

44:27  Minä sanon syvyydelle: ”Kuivu! Minä kuivatan sinun virtasi.”

44:28  Minä sanon Koorekselle: ”Minun paimeneni.” Hän toteuttaa kaiken, mitä minä tahdon, hän sanoo Jerusalemille: ”Sinut rakennettakoon” ja temppelille: ”Laskettakoon sinun perustuksesi.”

Chapter 45

45:1  Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut alistaakseni kansat hänen edessään ja irrottaakseni vyöt kuninkaitten kupeilta, avatakseni ovet hänen edessään, niin etteivät portit sulkeudu:

45:2  Minä kuljen sinun edelläsi ja tasoitan vuorimaat. Minä murran vaskiovet ja lyön rikki rautasalvat.

45:3  Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistään, jotta tietäisit, että minä, Herra olen sinut nimeltä kutsunut, minä, Israelin Jumala.

45:4  Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut.

45:5  Minä olen Herra, eikä toista ole, ei ole muuta Jumalaa kuin minä. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne,

45:6  jotta auringon nousun maista sen laskun sijoille asti tiedettäisiin, ettei ole ketään muuta kuin minä. Minä olen Herra, eikä toista ole,

45:7  minä, joka teen valon ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden. Minä, Herra, teen kaiken tämän.

45:8  Pisaroikaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja kantakoon pelastuksen hedelmää, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.

45:9  Voi sitä, joka riitelee luojaansa vastaan, saviastia saviastioiden joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: ”Mitä sinä pystyt tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!”

45:10  Voi sitä, joka sanoo isälle: ”Mikä sinä olet siittämään?” ja äidille: ”Mikä sinä olet synnyttämään?”

45:11  Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, sen Luoja: Tekö haluatte kysyä minulta tulevia asioita lapsistani ja määrätä minun kätteni töistä?

45:12  Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle. Minun käteni levittivät taivaan auki, minä annoin käskyni kaikille sen joukoille.

45:13  Minä herätin tuon miehen vanhurskaudessa. Minä tasoitan kaikki hänen tiensä, ja hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää pakkosiirtolaiseni lähtemään vaatimatta maksua tai lahjusta.

45:14  Näin sanoo Herra: Egyptin vaivannäön tulos ja Kuusin kauppavoitto sekä sebalaiset, kookkaat miehet, tulevat luoksesi, sinun omiksesi. Sinun perässäsi he kulkevat, astuvat kahleissa, sinua he kumartavat, sinua rukoilevat: ”Ainoastaan sinun keskuudessasi on Jumala, ei ole toista, ei ole muuta Jumalaa.”

45:15  Totisesti, sinä olet Jumala, joka salaa itsensä, sinä Israelin Jumala, sinä Pelastaja.

45:16  Häpeään he joutuvat kaikki, pilkan kohteiksi. Pilkattuina kulkevat, nuo kuvien tekijät.

45:17  Mutta Herra pelastaa Israelin iankaikkisella pelastuksella. Te ette joudu häpeään ettekä pilkattaviksi, ette ikinä, ikuisuuksien ikuisuuksiin saakka.

45:18  Näin sanoo Herra, joka on luonut taivaat: Hän on Jumala, joka on muovannut maan ja tehnyt sen, hän on asettanut sen lujasti paikoilleen. Ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti. Hän sanoo: ”Minä olen Herra, eikä toista ole.”

45:19  En ole puhunut salassa, en pimeässä maankolkassa. En ole sanonut Jaakobin siemenelle: etsikää minua tyhjyydestä. Minä, Herra, puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä on oikein.

45:20  Kokoontukaa ja tulkaa tänne, astukaa esiin kaikki, te kansoista eloon jääneet. Eivät ne mitään ymmärrä ne, jotka kantavat puisia jumalankuviaan ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi pelastaa.

45:21  Ilmoittakaa ja tuokaa esiin – neuvotelkoot keskenään – kuka on tämän julistanut jo muinaisina aikoina, ilmoittanut aikoja sitten. Enkö minä, Herra! Minun lisäkseni ei ole yhtäkään Jumalaa, ei ketään vanhurskasta Jumalaa ja pelastajaa. Ei ole muuta Jumalaa kuin minä.

45:22  Kääntykää minun puoleeni ja antakaa pelastaa itsenne, kaikki te maan ääret, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.

45:23  Minä olen vannonut itseni kautta, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni on kaikkien polvien notkistuttava, minulle pitää jokaisen kielen vannoa valansa.

45:24  He sanovat minusta: ”Ainoastaan Herrassa on vanhurskaus ja voima.” Hänen luokseen tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.

45:25  Herrassa tulee vanhurskaaksi ja hänestä kerskaa koko Israelin heimo.

Chapter 46

46:1  Beel vaipuu polvilleen, Nebo taipuu kumaraan. Heidän kuvansa joutuvat vetoeläinten ja kuormajuhtien selkään. Mitä te kulkueessa kannoitte, se sälytetään kuormaksi uupuneille.

46:2  He taipuvat, he vaipuvat molemmat. He eivät voi pelastaa kuormaa, ja itse he vaeltavat vankeuteen.

46:3  Kuulkaa minua, Jaakobin heimo, te Israelin heimon koko jäännös, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa äidinhelmasta alkaen.

46:4  Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.

46:5  Keneen te minua vertaatte, kenen rinnalle minut asetatte, kenen kaltaisena pidätte minua, että hän olisi minun vertaiseni?

46:6  Nuo kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeaa vaa’alla. He palkkaavat kultasepän, ja hän tekee siitä jumalan, jonka eteen he kumartuvat ja jota he palvovat.

46:7  He nostavat sen olalleen, kantavat sitä ja asettavat sen paikoilleen, ja siinä se seisoo, paikaltaan se ei liikahda. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa, hädästä se ei pelasta.

46:8  Muistakaa tämä ja olkaa lujia. Pankaa tämä mieleenne, te luopiot.

46:9  Muistakaa entisiä tapahtumia ikiajoista asti: minä olen Jumala, eikä toista ole. Minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.

46:10  Minä ilmoitan alusta asti, mitä on tuleva, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut. Näin sanon: Minun päätökseni pysyy. Kaiken, mitä tahdon, minä teen.

46:11  Minä olen kutsunut idästä petolinnun, kaukaisesta maasta miehen, joka toteuttaa päätökseni. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan, mitä olen suunnitellut, sen minä myös teen.

46:12  Kuulkaa minua, te sydämeltänne pöyhkeät, te, jotka olette kaukana vanhurskaudesta.

46:13  Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana. Ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Siionille minä annan pelastuksen, Israelille kirkkauteni.

Chapter 47

47:1  Astu alas, istu tomuun, sinä neitsyt, tytär Baabel. Istu maahan istuinta vailla, sinä Kaldean tytär. Ei sinua enää kutsuta hienoksi ja hemmotelluksi.

47:2  Tartu käsikiviin ja jauha jauhoja. Riisu huntusi, kohota helmasi ja paljasta sääresi, kahlaa virtojen poikki.

47:3  Häpysi paljastuu, häpeäsi näkyy; minä kostan enkä säästä ketään.

47:4  Meidän lunastajamme nimi on Herra Sebaot, Israelin Pyhä.

47:5  Istu ääneti, väisty pimeään, sinä Kaldean tytär. Ei sinua enää kutsuta valtakuntien valtiattareksi.

47:6  Minä vihastuin kansaani, annoin häväistä perintöosani, annoin heidät sinun käsiisi. Sinä et osoittanut sääliä heitä kohtaan, vanhuksellekin teit ikeesi kovin raskaaksi.

47:7  Sinä sanoit: ”Minä olen valtiatar ikuisesti.” Sen vuoksi et ottanut näitä asioita sydämellesi, et ajatellut loppua.

47:8  Mutta nyt kuule tämä, sinä, joka elät nautinnoissa, joka istut muka turvassa ja sanot sydämessäsi: ”Minä, eikä ketään muuta! Minä en tule istumaan leskenä enkä kokemaan lapsien menettämistä.”

47:9  Kuitenkin nämä molemmat tulevat sinun osaksesi yhtäkkiä, samana päivänä: lapsettomuus ja leskeys täysin määrin. Ne kohtaavat sinua taikojesi paljoudesta, loitsujesi suuresta voimasta huolimatta.

47:10  Sinä teit rohkeasti pahaa, sinä sanoit: ”Ei kukaan minua näe.” Sinun viisautesi ja tietosi eksyttivät sinut, ja niin sinä sanoit sydämessäsi: ”Minä, eikä ketään muuta!”

47:11  Sen tähden sinua kohtaa onnettomuus, jota et osaa manata pois. Sinut yllättää tuho, jota et kykene torjumaan. Äkkiä sinua kohtaa perikato, jota et aavistanut.

47:12  Astu toki esiin loitsuinesi ja paljoine taikoinesi, joilla olet vaivannut itseäsi nuoruudestasi asti. Ehkä hyvinkin saat avun, ehkä herätät pelkoa.

47:13  Sinä olet väsyttänyt itsesi paljolla neuvottelullasi. Astukoot nyt esiin ja auttakoot sinua nuo taivaan mittaajat, tähtien tähyilijät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuu.

47:14  Katso, he ovat kuin olkia. Tuli polttaa heidät; eivät he voi pelastaa itseään sen liekistä. Se ei ole hiillos, jonka luona lämmitellään, eikä valkea, jonka ääressä istuskellaan.

47:15  Näin käy niiden, joiden kanssa olet itsesi väsyttänyt ja käynyt kauppaa nuoruudestasi asti: he harhailevat kukin suunnalleen, kukaan ei sinua pelasta.

Chapter 48

48:1  Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo, te, joita kutsutaan Israelin nimellä ja jotka olette Juudan lähteestä, te, jotka vannotte Herran nimeen ja tunnustatte Israelin Jumalan, mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa:

48:2  Teitähän kutsutaan pyhän kaupungin mukaan, te pidätte tukenanne Israelin Jumalaa, jonka nimi on Herra Sebaot.

48:3  Entiset asiat minä ilmoitin kauan sitten, minun suustani ne ovat lähteneet, ja minä olen ne julki julistanut. Yhtäkkiä minä toteutin ne, ja ne tapahtuivat.

48:4  Minä tiesin, että sinä olet paatunut, että sinun niskajänteesi on rautaa ja otsasi vaskea.

48:5  Siksi minä ilmoitin nämä asiat sinulle jo kauan sitten, annoin sinun kuulla niistä, ennen kuin ne tapahtuivat, ettet sanoisi: ”Jumalankuvani on ne tehnyt, veistetty kuvani ja valettu kuvani on niin säätänyt.”

48:6  Sinä olet kuullut sen kaiken. Etkö myönnä sitä? Tästä lähtien minä annan sinun kuulla uusia asioita, salattuja, joita et ole tiennyt.

48:7  Ne on luotu nyt eikä aikoja sitten. Ennen tätä päivää et ole niistä kuullut, ettet voisi sanoa: ”Johan minä ne tiedän!”

48:8  Et ole niistä kuullut etkä tiennyt, ei ole korvasi ollut niille aikaisemmin avoin. Minähän tiesin, että sinä olet aivan uskoton, rikkojaksi kutsuttu äidin kohdusta asti.

48:9  Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen, ylistykseni tähden minä hillitsen vihani, etten sinua tuhoaisi.

48:10  Katso, minä olen sulattanut sinua hopeaa saamatta, minä olen koetellut sinua ahdingon ahjossa.

48:11  Itseni, itseni tähden minä sen teen, sillä kuinka onkaan nimeäni häväisty. Kunniaani en toiselle anna.

48:12  Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen ja myös viimeinen.

48:13  Minun käteni on perustanut maan, minun oikea käteni on levittänyt taivaan auki. Minä kutsun niitä, ja siinä ne ovat.

48:14  Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa: Kuka niistä muista on ilmoittanut, että hän, jota Herra rakastaa, tekee Baabelille hänen tahtonsa mukaan ja on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan?

48:15  Minä, minä olen puhunut, minä olen hänet kutsunut, olen tuonut hänet esiin, ja hän on menestyvä teillään.

48:16  Tulkaa lähelleni, kuulkaa tämä: Alun alkaenkaan en ole puhunut salassa. Kun nämä tapahtuivat, minä olin jo siellä. Ja nyt Herra, Herra, on lähettänyt minut ja myös oman Henkensä.

48:17  Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä on hyödyllistä, johdatan sinua tiellä, jota kuljet.

48:18  Jospa kuulisit minun käskyjäni! Silloin rauhasi olisi kuin virta ja vanhurskautesi kuin meren aallot,

48:19  sinun jälkeläisiäsi olisi kuin hiekkaa, sinun kohtusi versoja kuin hiekanjyviä. Heidän nimensä ei häviäisi eikä katoaisi minun kasvojeni edestä.

48:20  Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta, ilmoittakaa riemuhuudoin, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: ”Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin.”

48:21  Eivät he janoa kärsineet, kun hän kuljetti heitä autioilla seuduilla. Veden hän sai vuotamaan heille kalliosta; hän halkaisi kallion, ja vedet virtasivat.

48:22  Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.

Chapter 49

49:1  Kuulkaa minua, te meren saaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat! Herra on kutsunut minut äitini kohdusta asti, hän mainitsi nimeni, kun vielä olin äitini kehossa.

49:2  Hän teki suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon. Hän teki minusta hiotun nuolen, talletti minut viineensä.

49:3  Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani, Israel, jossa osoitan kirkkauteni.”

49:4  Mutta minä sanoin: ”Tyhjän vuoksi olen väsyttänyt itseni, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään. Kuitenkin on oikeuteni Herran huomassa, palkkani Jumalan luona.”

49:5  Ja nyt sanoo Herra, hän, joka äitini kohdusta asti on valmistanut minut palvelijakseen palauttamaan Jaakobin hänen luokseen, niin että Israel koottaisiin hänen omakseen – minä olen arvokas Herran silmissä, Jumalani on tullut voimakseni.

49:6  Näin sanoo Herra: Liian vähän on sinulle, että olet palvelijani ja palautat ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuot takaisin Israelin varjeltuneet. Minä asetan sinut valoksi pakanoille, ja niin minulta tulee pelastus maan ääriin asti.

49:7  Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, Israelin Pyhä, syvästi halveksitulle, kansojen inhoamalle valtiaitten orjalle: Kuninkaat saavat nähdä sen, he nousevat seisomaan, ruhtinaat kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.

49:8  Näin sanoo Herra: Otollisena aikana olen sinulle vastannut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. Minä olen sinut valmistanut ja teen sinusta liiton kansan. Sinä palautat maan ennalleen, jaat hävitetyt perintöosat,

49:9  sanot vangituille: ”Astukaa ulos!” ja pimeässä oleville: ”Tulkaa valoon!” Teiden varsilta he löytävät ravintonsa, kaikki paljaat kukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.

49:10  Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei ahdista heitä aavikon helle eikä auringon paahde, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.

49:11  Kaikille vuorilleni minä teen teitä, minun valtatieni kulkevat korkealla.

49:12  Tässä he tulevat, he tulevat kaukaa: nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo siiniläisten maasta!

49:13  Riemuitkaa, taivaat, iloitse, maa! Puhjetkaa riemuhuutoon, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiaan!

49:14  Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut.”

49:15  Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.

49:16  Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt; sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

49:17  Sinun lapsesi tulevat rientäen, mutta repijäsi ja raastajasi lähtevät luotasi pois.

49:18  Nosta katseesi, katso ympärillesi: lapsesi kokoontuvat, he kaikki tulevat sinun luoksesi. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi kuin koristeen ja sidot heidät vyöllesi niin kuin morsian vyönsä.

49:19  Sinun rauniosi, autiot paikkasi ja hävitetty maasi käy silloin ahtaaksi asukkaiden paljoudesta, ja kaukana ovat ne, jotka sinua ennen ahmivat.

49:20  Sinulta pois otetut lapsesi sanovat vielä korviesi kuullen: ”Paikka on minulle ahdas, siirry vähän, että minäkin voin asettua asumaan.”

49:21  Silloin sinä sanot sydämessäsi: ”Kuka on nämä minulle synnyttänyt? Minä olin menettänyt lapseni ja olin hedelmätön, olin karkotettu ja syrjään sysätty. Kuka on heidät kasvattanut? Minuthan oli jätetty yksin. Missä nämä silloin olivat?”

49:22  Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti. He tuovat sinun poikasi sylissään ja kantavat tyttäriäsi olallaan.

49:23  Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan imettäjät. He kumartuvat sinun edessäsi kasvoilleen maahan ja nuolevat tomun jaloistasi. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät joudu häpeään.

49:24  Voidaanko sankarilta viedä saalis tai riistää vangit voittajalta?

49:25  Totisesti, näin sanoo Herra: Vangit viedään sankarilta ja saalis riistetään väkivallan mieheltä. Minä taistelen sitä vastaan, joka hyökkää kimppuusi, ja minä pelastan sinun lapsesi.

49:26  Minä syötän sinun sortajillesi heidän omaa lihaansa, he juopuvat omasta verestään kuin rypäleen mehusta. Kaikki liha saa tietää, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.

Chapter 50

50:1  Näin sanoo Herra: Missä on äitinne erokirja, jolla olisin ajanut hänet pois? Tai kuka on minun velkojani, jolle olisin teidät myynyt? Pahojen tekojenne tähden teidät on myyty, rikkomustenne tähden on äitinne ajettu pois.

50:2  Miksi ei ollut ketään, kun minä tulin, miksi kukaan ei vastannut, kun minä kutsuin? Onko käteni todella liian lyhyt vapauttamaan, eikö minulla ole voimaa pelastaa? Minä kuivaan meren nuhtelullani, minä teen virrat autiomaaksi, niin että niiden kalat mätänevät. Veden puutteessa ne kuolevat janoon.

50:3  Minä puen taivaat mustiin ja verhoan ne säkkipukuun.

50:4  Herra, Herra on antanut minulle opetuslasten kielen, niin että voin sanalla virvoittaa väsynyttä. Hän herättää korvani aamu aamulta, niin että kuulen opetuslasten tavoin.

50:5  Herra, Herra on avannut minun korvani, enkä minä niskoitellut, en vetäytynyt pois.

50:6  Selkäni annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, kasvojani en peittänyt pilkalta ja syljeltä.

50:7  Herra, Herra auttaa minua, sen tähden ei pilkka minuun koskenut. Minä tein kasvoni koviksi kuin piikivi, sillä minä tiedän, etten joudu häpeään.

50:8  Lähellä on hän, joka julistaa minut syyttömäksi; kuka voi käydä oikeutta minun kanssani! Astukaamme yhdessä esiin. Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon hän tänne!

50:9  Katso, Herra, Herra auttaa minua, kuka voi tuomita minut syylliseksi? Kaikki he hajoavat kuin vaate, koi syö heidät.

50:10  Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Se, joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.

50:11  Mutta te kaikki, jotka sytytätte tulta, te palavilla nuolilla varustautuneet, syöksykää oman tulenne liekkeihin, sytyttämiinne palaviin nuoliin. Minun kädestäni tämä teille tulee; tuskan paikassa te joudutte virumaan.

Chapter 51

51:1  Kuulkaa minua, te jotka pyritte vanhurskauteen, te, jotka etsitte Herraa. Katsokaa kalliota, josta teidät on lohkaistu, ja kaivosaukkoa, josta teidät on louhittu.

51:2  Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Hän oli vain yksi ainoa, kun minä hänet kutsuin, mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.

51:3  Herra lohduttaa Siionia, hän lohduttaa kaikki sen rauniot. Hän tekee sen autiomaasta kuin Eedenin ja sen aromaasta kuin Herran puutarhan. Siellä on oleva riemu ja ilo, kiitoksen ja ylistyslaulun ääni.

51:4  Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta on lähtöisin laki, ja minä säädän oikeuteni valoksi kansoille.

51:5  Lähellä on minun vanhurskauteni, minun apuni on matkalla, minun käsivarteni tuomitsevat kansoja. Merensaaret odottavat minua ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.

51:6  Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka on alhaalla, sillä taivaat hajoavat kuin savu, maa kuluu pois kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin hyttyset. Mutta minun pelastukseni pysyy ikuisesti, eikä minun vanhurskauteni kukistu.

51:7  Kuulkaa minua, te, jotka tunnette vanhurskauden, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan.

51:8  Sillä koi syö heidät kuin vaatteen, toukka syö heidät kuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy ikuisesti, minun pelastukseni polvesta polveen.

51:9  Herää, herää, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi! Herää niin kuin menneinä päivinä, muinaisten sukupolvien aikana. Etkö juuri sinä lyönyt kuoliaaksi Rahabin, lävistänyt lohikäärmeen?

51:10  Etkö juuri sinä kuivannut meren, suuren syvyyden vedet, sinä, joka teit meren syvänteet tieksi, jotta lunastetut voivat kulkea yli?

51:11  Herran vapaiksi lunastamat palaavat, he tulevat Siioniin riemuhuudoin, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

51:12  Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Mikä olet sinä, joka pelkäät kuolevaista ihmistä, ihmislasta, jonka käy kuin ruohon,

51:13  ja unohdat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan auki ja laskenut maan perustukset, sinä joka vapiset aina ja kaiket päivät sortajan vihan edessä, kun hän tähtää jousellaan tuhotakseen? Mutta missä on sortajan viha?

51:14  Pian päästetään kumarainen vanki vapaaksi. Ei hän vankikuoppaan kuole, eikä häneltä leipää puutu.

51:15  Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat. Minun nimeni on Herra Sebaot.

51:16  Minä olen pannut sanani sinun suuhusi, olen kätkenyt sinut käteni varjoon. Minä levitin taivaan auki ja perustin maan ja sanon Siionille: ”Sinä olet minun kansani.”

51:17  Herää, herää, nouse, Jerusalem, sinä, joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan. Horjuttavan maljan olet juonut, tyhjäksi särpinyt.

51:18  Ei yksikään kaikista hänen synnyttämistään lapsista ollut häntä taluttamassa, eikä kukaan kaikista hänen kasvattamistaan tarttunut hänen käteensä.

51:19  Kaksittain sinua kohtasivat – kukapa sinua surkuttelisi – tuho ja hävitys, nälkä ja miekka. Miten voisin sinua lohduttaa?

51:20  Tajuttomina makasivat poikasi jokaisessa kadun kulmassa, kuin antiloopit verkossa, Herran vihan satuttamina, Jumalasi rankaisemina.

51:21  Sen tähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut vaikka et viinistä.

51:22  Näin sanoo sinun Herrasi, Herra, sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan pois sinun kädestäsi horjuttavan maljan, vihani pikarin, ei sinun enää tarvitse siitä juoda.

51:23  Minä panen sen kiusaajiesi käteen, niiden, jotka sanoivat sinulle: ”Kumarru maahan, me kuljemme ylitsesi”, ja niin sinä annoit selkäsi maankamaraksi, kulkijoille kaduksi.

Chapter 52

52:1  Herää, herää, pukeudu voimaasi, Siion! Pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki! Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen.

52:2  Pudista tomu päältäsi, nouse ja istu istuimellesi, Jerusalem! Irrota kahleet kaulastasi, vangittu tytär Siion!

52:3  Sillä näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan.

52:4  Näin sanoo Herra, Herra: Ensin minun kansani meni alas Egyptiin asuakseen siellä muukalaisena, ja sitten Assur sorti sitä ilman mitään syytä.

52:5  Mitä minulla on nyt täällä tekemistä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat huutavat herjauksia, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan kaiken aikaa.

52:6  Sen tähden minun kansani tulee sinä päivänä tuntemaan minun nimeni ja ymmärtämään, että minä olen se, joka sanon: ”Tässä minä olen.”

52:7  Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa pelastusta ja sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!”

52:8  Kuule! Vartiomiehesi korottavat äänensä, kaikki he puhkeavat riemuhuutoihin, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palaa Siioniin.

52:9  Puhjetkaa riemuhuutoihin, kaikki Jerusalemin rauniot, sillä Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut Jerusalemin.

52:10  Herra on paljastanut pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme antaman pelastuksen.

52:11  Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen. Lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.

52:12  Ei teidän tarvitse hädissänne lähteä, ei kulkea paeten, sillä Herra kulkee teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne.

52:13  Katso, minun palvelijani menestyy. Hän nousee ja kohoaa, hän on oleva hyvin korkea.

52:14  Niin kuin monet kauhistuivat häntä – niin runneltu hän oli, hän ei enää näyttänyt ihmiseltä, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo –

52:15  niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ole ikinä kerrottu, sen he saavat nähdä. Mitä he eivät ole kuulleet, sen he voivat havaita.

Chapter 53

53:1  Kuka uskoo meidän julistuksemme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

53:2  Hän kasvoi Herran edessä kuin vesa, kuin juurivesa kuivasta maasta. Ei ollut hänellä komeutta eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut hahmoa, johon olisimme mieltyneet.

53:3  Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

53:4  Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

53:5  mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

53:6  Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme.

53:7  Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut. Kuin karitsa, joka viedään teurastettavaksi, kuin lammas, joka on ääneti keritsijöittensä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

53:8  Sorrettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen aikalaisistaan sitä ajatteli? Sillä hänet leikattiin pois elävien maasta, minun kansani rikkomusten tähden rangaistus kohtasi häntä.

53:9  Hänelle annettiin hauta jumalattomien joukossa, mutta rikkaan luo hän tuli kuoltuaan, sillä hän ei ollut tehnyt vääryyttä eikä hänen suussaan ollut petosta.

53:10  Herra näki hyväksi ruhjoa häntä, lyödä häntä kärsimyksellä. Jos sinä asetat hänen sielunsa vikauhriksi, hän saa nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttaan.

53:11  Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä työnsä hedelmän ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palvelijani vanhurskauttaa monet, ja hän kantoi heidän pahat tekonsa.

53:12  Sen tähden minä annan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän jakaa saalista, sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemalle, ja hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon. Hän kantoi monien synnit ja rukoili pahantekijöiden puolesta.

Chapter 54

54:1  Huuda riemusta, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt! Puhkea riemuhuutoon ja ilakoi sinä, jolla ei ole ollut synnytyskipuja! Sillä yksinäisellä naisella on enemmän lapsia kuin aviovaimolla, sanoo Herra.

54:2  Laajenna telttasi ala, levitä majojesi seinäkankaat. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi!

54:3  Sinä leviät oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omikseen kansat ja asuttavat autiot kaupungit.

54:4  Älä pelkää, sillä sinä et joudu häpeään. Älä ole häpeissäsi, sillä sinä et tule pettymään. Nuoruutesi häpeän sinä unohdat, leskeytesi häväistystä et enää muista,

54:5  sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä. Sinun lunastajasi on Israelin Pyhä; häntä kutsutaan kaiken maan Jumalaksi.

54:6  Sillä niin kuin hylätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut – nuoruusajan vaimon, jota on halveksittu – sanoo sinun Jumalasi.

54:7  Lyhyeksi hetkeksi minä sinut hylkäsin, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella.

54:8  Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin hetkeksi sinulta kasvoni, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.

54:9  Tämä on minulle niin kuin olivat Nooan vedet: niin kuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan yli, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua soimaa.

54:10  Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

54:11  Sinä poloinen, myrskyn raastama, sinä, joka olet vailla lohduttajaa! Katso, minä peitän seinäsi turkoosikivillä, lasken perustuksesi safiireista.

54:12  Minä teen muuriesi harjat rubiineista, porttisi säkenöivistä kivistä ja koko ympärysmuurisi jalokivistä.

54:13  Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, lapsillasi on oleva suuri rauha.

54:14  Sinut vahvistetaan vanhurskaudella. Sinä saat olla kaukana sorrosta, ei sinun tarvitse pelätä, ja kaukana hävityksestä, ei se sinua lähesty.

54:15  Jos joku hyökkää kimppuusi, se ei tapahdu minun tahdostani. Se, joka hyökkää kimppuusi, kaatuu eteesi.

54:16  Katso, minä olen luonut sepän, joka lietsoo hiilivalkeaa ja valmistaa aseen käyttäjän käteen. Minä olen myös luonut tuhoojan hävitystyötä varten.

54:17  Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on tehoton, ja jokaisen kielen, joka nousee käymään kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa, vanhurskaus, jonka he ovat minulta saaneet, sanoo Herra.

Chapter 55

55:1  Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ja syökää. Tulkaa, ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa viiniä ja maitoa.

55:2  Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, ja annatte työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja sielunne nauttii yltäkylläisyydestä.

55:3  Kallistakaa korvanne, tulkaa minun luokseni. Kuulkaa, niin sielunne saa elää. Minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, Daavidille antamani armolupauksen mukaisesti.

55:4  Hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi.

55:5  Sinä kutsut kansan, jota et tunne, ja kansa, joka ei sinua tunne, rientää luoksesi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän korottaa sinut kunniaan.

55:6  Etsikää Herraa silloin, kun hänet voidaan löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä.

55:7  Jumalaton hylätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran luo, niin hän armahtaa, ja meidän Jumalamme luo, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.

55:8  Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra,

55:9  sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

55:10  Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kostuttavat maan, tekevät sen hedelmälliseksi ja versovaksi, niin että se antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,

55:11  niin käy myös sanani, joka minun suustani lähtee: ei se palaa luokseni tyhjin toimin vaan toteuttaa sen, mitä minä haluan, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.

55:12  Iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan. Vuoret ja kukkulat puhkeavat edessänne riemuhuutoon, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiään.

55:13  Orjantappuroiden sijaan kasvaa sypressejä, nokkosten sijaan myrttejä. Tämä tapahtuu Herran nimen kunniaksi, ikuiseksi merkiksi, joka ei häviä.

Chapter 56

56:1  Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja toteuttakaa vanhurskautta, sillä minun pelastukseni tulee. Se on lähellä, ja minun vanhurskauteni ilmestyy.

56:2  Autuas on se ihminen, joka tämän tekee, ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka varoo saastuttamasta sapattia ja tekemästä käsillään mitään pahaa.

56:3  Älköön muukalainen, joka on liittynyt Herran joukkoon, sanoko: ”Varmasti Herra erottaa minut kansastaan.” Älköönkä kuohittu sanoko: ”Minähän olen kuiva puu.”

56:4  Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini, valitsevat sen, mikä on minulle mieleen ja pysyvät minun liitossani,

56:5  minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on parempi kuin pojat ja tyttäret. Minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä.

56:6  Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran kansaan palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitaan – kaikki, jotka varovat saastuttamasta sapattia ja pysyvät minun liitossani –

56:7  heidät minä tuon pyhälle vuorelleni, ja he saavat iloita minun rukoushuoneessani. Heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa minun alttarillani ovat minulle mieluisat, sillä minun huonettani on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.

56:8  Herra, Herra sanoo näin, hän, joka kokoaa Israelin karkotetut: Minä kokoan vielä muitakin näiden koottujen lisäksi.

56:9  Kaikki kedon ja metsän eläimet, tulkaa syömään.

56:10  Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä. He ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He uneksivat, makailevat ja nukkuvat mielellään.

56:11  Kuitenkin näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään tyydytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät he mitään kykene ymmärtämään. He ovat kaikki kääntyneet omille teilleen ja etsivät kukin omaa voittoaan, joka ikinen.

56:12  ”Tulkaa,” he sanovat, ”minä hankin viiniä, ryypätään väkevää juomaa. Olkoon huominen päivä tämän päivän kaltainen, verrattoman ihana.”

Chapter 57

57:1  Vanhurskas katoaa, eikä kukaan sitä huomaa. Hurskaat miehet otetaan pois, eikä kukaan sitä ymmärrä, sillä vanhurskas otetaan pois onnettomuuden alta.

57:2  Hän menee rauhaan. Ne, jotka vakaasti vaeltavat, saavat levätä leposijoillaan.

57:3  Mutta tulkaa te tänne, te noitanaisen lapset, te avionrikkojan ja porttonaisen sikiöt.

57:4  Ketä te pidätte pilkkananne? Ketä vastaan avaatte suunne ammolleen ja työnnätte kielenne pitkälle ulos? Ettekö te ole rikoksen lapsia, valheen sikiöitä,

57:5  te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen rehevän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia rotkoissa, kallionkielekkeiden alla?

57:6  Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, juuri ne ovat sinun arpaosasi. Niille sinä olet juomauhrit vuodattanut, ruokauhrit uhrannut. Siihenkö minun pitäisi tyytyä!

57:7  Sinä asetit vuoteesi suurelle ja korkealle vuorelle. Sinne sinä myös nousit teurasuhria uhraamaan.

57:8  Sinä panit merkkisi oven ja pihtipielien taakse. Sinä luovuit minusta, paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi. Sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi, näit heidän elimensä.

57:9  Sinä kuljit kuninkaan luo öljyinesi, hankit runsaasti voiteita. Sinä lähetit sanansaattajiasi kauas, laskeuduit aina tuonelaan asti.

57:10  Sinä väsyit matkasi pituudesta, etkä kuitenkaan sanonut: ”Turha vaiva!” Sinä löysit uutta voimaa, sen tähden et käynyt heikoksi.

57:11  Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, kun olit petollinen etkä minua muistanut, et minusta piitannut? Eikö niin: koska minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, sinä et pelkää minua?

57:12  Mutta minä ilmoitan, mitä ovat sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta.

57:13  Kun sinä huudat apua, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Kuitenkin tuuli tempaa mukaansa ne kaikki, tuulenhenkäys vie ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omakseen minun pyhän vuoreni.

57:14  Herra sanoo näin: Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.

57:15  Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.

57:16  En minä ikuisesti teitä syytä enkä vihastu ainiaaksi. Muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka olen tehnyt.

57:17  Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin. Minä löin häntä, minä kätkeydyin ja olin vihoissani. Siitä huolimatta hän kulki oman sydämensä tietä.

57:18  Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet. Minä johdatan häntä ja annan lohdutuksen hänelle ja hänen surevilleen.

57:19  Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.

57:20  Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat esiin liejua ja mutaa.

57:21  Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.

Chapter 58

58:1  Huuda täyttä kurkkua, älä pidättele, anna äänesi raikua kuin pasuuna. Ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa, Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.

58:2  Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni, niin kuin kansa, joka toteuttaa vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa säätämää oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala lähestyisi heitä:

58:3  ”Miksi paastoamme, kun sinä et sitä näe, kuritamme itseämme, kun sinä et sitä huomaa?” Tehän ajatte omia asioitanne paastopäivänäkin ja ahdistatte työhön kaiken raatajajoukkonne.

58:4  Teidän paastonne aiheuttaa eripuraisuutta ja riitaa, te lyötte jumalattomin nyrkein. Ette te nykyään paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

58:5  Tällainenko on paasto, jonka minä hyväksyn, päivä, jona ihminen kurittaa itseään, kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhkassa? Tätäkö sinä sanot paastoksi ja Herralle mieluisaksi päiväksi?

58:6  Eikö tämä ole paasto, jonka minä hyväksyn: että avaatte vääryyden kahleet, irrotatte ikeen nuorat, päästätte pahoinpidellyt vapaiksi ja särjette kaikki ikeet?

58:7  Eikö tämä ole oikea paasto, että taitat leivästäsi nälkäiselle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi ja että nähdessäsi alastoman vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

58:8  Silloin sinulle koittaa valkeus kuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen. Vanhurskautesi käy edelläsi, ja Herran kunnia seuraa suojanasi.

58:9  Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat apua, ja hän sanoo: ”Tässä olen.” Jos poistat keskuudestasi ikeen, sormella osoittelun ja väärät puheet,

58:10  jos avaat sydämesi nälkäiselle ja ravitset kylläiseksi hätää kärsivän, sinulle koittaa pimeässä valo, ja pilkkopimeä on sinulle kuin keskipäivä.

58:11  Herra on alati ohjaava sinua. Hän ravitsee sinun sielusi kuivassa autiomaassa, hän vahvistaa sinun luusi. Sinä olet kuin runsaasti kasteltu puutarha, kuin lähteensilmä, jonka vesi ei ehdy.

58:12  Jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniopaikat, sinä kohotat paikalleen muinaisten sukupolvien perusmuurit. Sinun nimesi on oleva: halkeamien umpeen muuraaja, teiden korjaaja maan asuttamiseksi.

58:13  Jos sinä sapatin vuoksi pidätät jalkasi, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhänä päivänäni, ja kutsut sapattia ilopäiväksi, Herran pyhäpäivää kunnioitettavaksi, ja kunnioitat sitä, niin ettet kulje omilla asioillasi, et aja omaa etuasi etkä puhu joutavia,

58:14  silloin on ilosi oleva Herrassa. Minä kuljetan sinua maan kukkuloilla ja annan sinulle elannon isäsi Jaakobin perintöosasta. Sillä Herran suu on puhunut.

Chapter 59

59:1  Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan,

59:2  vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule,

59:3  sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat ja sormenne vääryyden saastuttamat. Teidän huulenne puhuvat valhetta ja kielenne kuiskii petosta.

59:4  Ei kukaan haasta oikeuteen vanhurskaasti, eikä kukaan käy oikeutta rehellisesti. He turvautuvat olemattomaan ja puhuvat perättömiä. He kantavat tuhoa kohdussaan ja synnyttävät turmion.

59:5  He hautovat myrkkykäärmeen munia, he kutovat hämähäkinseittejä. Joka niitä munia syö, se kuolee, rikki menneestä puhkeaa kyykäärme.

59:6  Ei tule vaatetta heidän seiteistään, eivät he voi verhoutua siihen, minkä valmistivat. Heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän kätensä ovat täynnä väkivaltaisia tekoja.

59:7  Heidän jalkansa juoksevat pahan tekoon, he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja hävitys on heidän teillään.

59:8  Rauhan tietä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeleitaan. Polkunsa he tekevät mutkaisiksi; ei kukaan, joka niitä kulkee, tunne rauhaa.

59:9  Sen tähden on oikeus meistä kaukana, eikä vanhurskaus tavoita meitä. Me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, kirkkautta, mutta me vaellamme synkässä pimeydessä.

59:10  Kuin sokeat me haparoimme seinänvieriä pitkin, haparoimme kuin olisimme silmiä vailla. Sydänpäivällä me kompastelemme niin kuin hämärissä, olemme terveitten keskellä kuin kuolleet.

59:11  Me murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset. Me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on meistä kaukana,

59:12  sillä rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi ja syntimme todistavat meitä vastaan. Meidän rikoksemme seuraavat meitä, ja pahat tekomme me tunnemme.

59:13  Me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois seuraamasta Jumalaamme. Olemme puhuneet sorron ja kapinan puheita, kantaneet kuin kohdussa valheen sanoja ja purkaneet niitä sisimmästämme.

59:14  Oikeus on työnnetty pois, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi tulla sisälle.

59:15  Näin oli totuus kadonnut, ja joka luopui pahasta, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja hänen silmissään oli paha se, ettei ollut oikeutta.

59:16  Hän näki, ettei ollut ketään, hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa tuki häntä.

59:17  Hän puki ylleen vanhurskauden kuin haarniskan, hän pani päähänsä pelastuksen kypärän, hän pukeutui koston vaatteisiin ja verhoutui kiivauteen kuin viittaan.

59:18  Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajilleen, koston vihollisilleen. Meren saarillekin hän maksaa palkan.

59:19  Silloin lännessä pelätään Herran nimeä ja päivänkoiton puolella hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran Henki ajaa eteenpäin.

59:20  Mutta Siionille, niille Jaakobissa, jotka kääntyvät synnistä, tulee lunastaja, sanoo Herra.

59:21  Näin minä teen, tämä on minun liittoni heidän kanssaan, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on sinun ylläsi, ja minun sanani, jotka minä olen pannut suuhusi, eivät väisty suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra – eivät nyt eivätkä milloinkaan.

Chapter 60

60:1  Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee ja Herran kunnia koittaa sinun ylläsi.

60:2  Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herran kirkkaus, sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.

60:3  Kansat vaeltavat sinun valoasi kohti, kuninkaat kohti aamunkoittosi kirkkautta.

60:4  Nosta silmäsi, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet, he tulevat luoksesi. Sinun poikasi tulevat kaukaa, tyttäriäsi kannetaan sylissä.

60:5  Silloin saat sen nähdä, ja sinä loistat ilosta. Sydämesi vapisee ja rintasi avartuu, kun meren aarteet tuodaan luoksesi ja kansojen rikkaudet tulevat omiksesi.

60:6  Kamelien paljous peittää sinut, Midianin ja Eefan nuorten kamelien. Kaikki ne tulevat Sabasta ja kantavat kultaa ja suitsuketta. Herran ylistystä, ilosanomaa ne ilmoittavat.

60:7  Kaikki Keedarin laumat kokoontuvat luoksesi, Nebajotin pässit palvelevat sinua. Minulle mieluisina uhreina niitä uhrataan alttarillani, ja minä kirkastan kirkkauteni huoneen.

60:8  Keitä ovat nuo, jotka lentävät kuin pilvet, kuin kyyhkyset lakkoihinsa?

60:9  Meren saaret odottavat minua. Etumaisina tulevat Tarsiin-laivat tuodakseen sinun lapsesi kaukaa. Hopeansa ja kultansa heillä on mukanaan Herran, sinun Jumalasi, nimen kunniaksi, Israelin Pyhän, sillä hän on kirkastanut sinut.

60:10  Muukalaiset rakentavat sinun muurisi, ja heidän kuninkaansa palvelevat sinua. Vihassani minä löin sinua, mutta rakkaudessani minä sinua armahdan.

60:11  Sinun porttisi pidetään aina auki, ei niitä suljeta päivällä eikä yöllä, että kansojen rikkaudet tuotaisiin sinulle ja heidän kuninkaansa saatettaisiin luoksesi.

60:12  Mutta kansa tai valtakunta, joka ei palvele sinua, tuhoutuu, ja ne kansat hävitetään kokonaan.

60:13  Libanonin kunnia tulee luoksesi, sypressit, plataanit ja vuorimännyt yhdessä kaunistamaan minun pyhäkköni paikkaa. Minä saatan kunniaan jalkojeni sijan.

60:14  Kumarassa kulkien sortajiesi pojat tulevat luoksesi, ja kaikki sinun pilkkaajasi heittäytyvät jalkojesi juureen. He nimittävät sinua Herran kaupungiksi, Israelin Pyhän Siioniksi.

60:15  Sinä olet ollut hylätty, niin vihattu, ettei kukaan kulkenut kauttasi, mutta minä teen sinut ikuiseksi ylpeyden aiheeksi, iloksi polvesta polveen.

60:16  Sinä saat imeä kansojen maitoa, kuninkaiden rintoja. Sinä tulet tuntemaan, että minä, Herra, olen sinun auttajasi, Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.

60:17  Vasken sijaan minä annan kultaa ja raudan sijaan hopeaa, puun sijaan vaskea ja kiven sijaan rautaa. Minä annan sinulle hallitsijaksi rauhan ja valtiaaksi vanhurskauden.

60:18  Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi, ei tuhosta eikä hävityksestä rajojesi sisällä. Sinä kutsut pelastusta muuriksesi ja ylistystä portiksesi.

60:19  Aurinko ei enää ole valonasi päivällä, eikä sinua valaise kuun hohde, vaan Herra on sinun iankaikkinen valosi, ja Jumalasi on sinun kirkkautesi.

60:20  Aurinkosi ei enää laske, eikä kuu katoa sinulta näkyvistä, sillä Herra on sinun iankaikkinen valosi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät.

60:21  Silloin sinun kansassasi kaikki ovat vanhurskaita, he saavat periä maan ikuisiksi ajoiksi. He ovat minun istutukseni verso, minun kätteni teko kirkkauteni ilmoittamiseksi.

60:22  Pienimmästäkin tulee tuhatlukuinen heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanaan nopeasti toteutan.

Chapter 61

61:1  Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä Herra on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille. Hän on lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista,

61:2  julistamaan Herran suosion vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia,

61:3  panemaan Siionin murheellisten päähän juhlapäähineen tuhkan sijaan, antamaan heille iloöljyä murheen sijaan ja ylistyksen viitan masentuneen hengen sijaan. Ja heitä kutsutaan vanhurskauden tammiksi, Herran istutukseksi hänen kirkkautensa ilmoittamiseksi.

61:4  He rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autioituneet asuinpaikat. He palauttavat ennalleen rauniokaupungit, jotka ovat olleet autioina polvesta polveen.

61:5  Vieraat paimentavat teidän laumojanne, muukalaiset ovat peltomiehiänne ja viinitarhureitanne.

61:6  Mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi, nimitetään meidän Jumalamme palvelijoiksi. Te saatte nauttia kansojen rikkauksista ja kerskua niiden aarteista.

61:7  Häpeänne hyvitetään teille kaksin verroin, ja pilkatut saavat riemuita osastaan. He saavat kaksinkertaisen perinnön maassaan, heillä on oleva iankaikkinen ilo,

61:8  sillä minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan riistoa ja vääryyttä. Minä annan heille palkan uskollisesti ja teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton.

61:9  Heidän siemenensä tulee tunnetuksi kansojen keskellä ja heidän versonsa kansakuntien joukossa. Kaikki, jotka heidät näkevät, huomaavat, että he ovat Herran siunaama siemen.

61:10  Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee Jumalassani, sillä hän pukee ylleni pelastuksen vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan. Olen kuin sulhanen, joka kantaa papin tavoin juhlapäähinettä, ja kuin morsian, joka on kaunistautunut koruillaan.

61:11  Niin kuin maa työntää esiin versojaan ja puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin saattaa Herra, Herra, versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.

Chapter 62

62:1  Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu.

62:2  Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.

62:3  Sinusta tulee kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen päähine Jumalasi kämmenellä.

62:4  Ei sinua enää sanota hylätyksi eikä sinun maatasi autioksi, vaan sinua kutsutaan nimellä Rakastettuni ja sinun maatasi nimellä Aviovaimo, sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi omakseen.

62:5  Niin kuin nuori mies ottaa neitsyen vaimokseen, niin ottavat sinun lapsesi sinut omakseen, ja niin kuin sulhanen iloitsee morsiamesta, niin iloitsee Jumalasi sinusta.

62:6  Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa.

62:7  Älkää suoko hänelle lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.

62:8  Herra on vannonut oikean kätensä ja väkevän käsivartensa kautta: Totisesti, minä en enää anna jyviäsi vihollistesi ruuaksi, eivätkä muukalaiset enää juo viiniäsi, josta sinä olet nähnyt vaivan,

62:9  vaan ne, jotka viljan kokoavat, ne sen syövätkin ja ylistävät Herraa, ja jotka viinin korjaavat, ne sen juovatkin minun pyhissä esipihoissani.

62:10  Menkää, menkää porteista, tasoittakaa kansalle tie. Tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa lippu kansoille.

62:11  Kuulkaa, Herra kuuluttaa maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi tulee. Hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio kulkee hänen edellään.

62:12  Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu, Kaupunki, jota ei hylätä.

Chapter 63

63:1  Kuka tuolla tulee Edomista, kirkkaanpunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo komeapukuinen, joka uljaana astelee suuressa voimassaan? ”Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan.”

63:2  Miksi on punaväriä puvussasi, miksi vaatteesi ovat kuin viinikuurnan polkijan?

63:3  ”Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut kanssani. Minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin heidän vertaan roiskui vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.

63:4  Sillä koston päivä oli mielessäni, ja lunastettujeni vuosi oli tullut.

63:5  Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tullut tueksi. Silloin oma käsivarteni auttoi minua ja vihani tuli tuekseni.

63:6  Minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudessani. Minä vuodatin maahan heidän verensä.”

63:7  Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelin heimoa kohtaan, kaikkea, mitä hän on heille tehnyt laupeudessaan ja suuressa armossaan.

63:8  Hän sanoi: ”Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, jotka eivät petä minua.” Niin hän ryhtyi heidän pelastajakseen.

63:9  Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus, hänen lähettämänsä enkeli pelasti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

63:10  Mutta he niskuroivat ja tekivät murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä. Niin hän muuttui heidän vihollisekseen, hän itse soti heitä vastaan.

63:11  Silloin hänen kansansa muisti muinaiset päivät, muisti Moosesta ja kysyi: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ja hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani paimenen sydämeen Pyhän Henkensä,

63:12  hän, joka antoi mahtavan käsivartensa kulkea Mooseksen oikealla puolella, hän, joka halkaisi vedet heidän edessään tehdäkseen itselleen iankaikkisen nimen?

63:13  Missä on hän, joka kuljetti heitä syvyyksien halki kuin hevosia autiomaassa, eivätkä he kompastelleet?

63:14  Niin kuin karja laskeutuu laaksoon, niin he pääsivät lepoon Herran Hengen johtamina. Näin sinä olet kansaasi johdattanut tehdäksesi itsellesi kunniakkaan nimen.

63:15  Katsahda taivaasta, katso pyhästä ja loistavasta asunnostasi. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Oletko sulkenut minulta armahtavaisuutesi ja sydämesi tunteet?

63:16  Olethan sinä meidän isämme, sillä ei Abraham meistä tiedä eikä Israel meitä tunne. Sinä, Herra, olet meidän isämme, Ikuinen lunastajamme on sinun nimesi.

63:17  Herra, miksi päästät meidät eksymään sinun teiltäsi ja annat sydämemme kovettua, niin ettemme pelkää sinua? Palaa takaisin palvelijoittesi tähden, perintöosasi sukukuntien tähden.

63:18  Vain vähän aikaa sai pyhä kansasi pitää perintönsä; meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

63:19  Nyt olemme niin kuin ne, joita sinä et ole koskaan hallinnut, niin kuin meitä ei olisi otettukaan sinun nimiisi.

Chapter 64

64:1  Jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäsi, niin kuin risut leimahtavat tuleen, niin kuin vesi kiehuu tulen voimasta. Tee nimesi tunnetuksi vastustajillesi, niin että kansat vapisisivat sinun kasvojesi edessä,

64:2  kun sinä teet pelottavia tekoja, joita emme odottaneet. Jospa astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!

64:3  Ei ole ikiajoista asti kuultu, ei korviin kantautunut eikä silmä nähnyt muuta Jumalaa paitsi sinut, joka sellaisia tekisi häntä odottavalle.

64:4  Sinä käyt kohtaamaan niitä, jotka iloiten noudattavat vanhurskautta ja muistavat sinua teilläsi. Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit. Näin on ollut ikiajoista asti – saammeko pelastuksen?

64:5  Kaikista meistä on tullut kuin saastaa ja kaikki meidän vanhurskautemme on kuin tahrainen vaate. Kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli.

64:6  Ei ole ketään, joka huutaisi avukseen sinun nimeäsi, havahtuisi pitämään sinusta kiinni, sillä sinä olet peittänyt meiltä kasvosi, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.

64:7  Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

64:8  Herra, älä kovin vihastu äläkä loputtomiin muistele pahoja tekojamme. Katso, me kaikki olemme sinun kansaasi.

64:9  Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet autioksi, Siion on tullut autiomaaksi, Jerusalem autioitunut.

64:10  Tuo pyhä ja ihana huone, jossa isämme sinua ylistivät, on tulella poltettu. Raunioina on kaikki meille kallisarvoinen.

64:11  Voitko tästä huolimatta hillitä itsesi, Herra, voitko olla vaiti ja vaivata meitä ylen määrin?

Chapter 65

65:1  Minä olen suonut niiden etsiä minua, jotka eivät minua kyselleet, niiden löytää minut, jotka eivät minua etsineet. Kansalle, jota ei ole otettu minun nimiini, minä olen sanonut: ”Tässä minä olen, tässä minä olen!”

65:2  Kaiket päivät olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohti, joka vaeltaa omien ajatustensa mukaan tietä, mikä ei ole hyvä,

65:3  kansaa kohti, joka yhä uudestaan vihoittaa minut vasten kasvojani, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilien päällä.

65:4  He asuvat haudoissa ja yöpyvät salaisissa paikoissa. He syövät sianlihaa, ja saastaiset liemet on heillä astioissaan.

65:5  He sanovat: ”Väisty, älä tule minua lähelle, sillä minä olen sinulle pyhä.” Nämä ovat savu minun sieraimissani, tuli, joka palaa kaiket päivät.

65:6  Katso, se on kirjoitettuna minun edessäni. En ole vaiti, vaan minä maksan, minä maksan heidän helmaansa

65:7  heidän pahat tekonsa ja heidän isiensä pahat teot, sanoo Herra, niiden, jotka ovat suitsuttaneet vuorilla ja häväisseet minua kukkuloilla. Nyt minä mittaan heidän aikaisempien tekojensa palkan heidän helmaansa.

65:8  Näin sanoo Herra: Niin kuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: ”Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus”, niin minä teen palvelijoitteni tähden, etten kaikkea hävittäisi.

65:9  Minä annan Jaakobista tulla jälkeläisen ja Juudasta vuorteni perijän. Minun valittuni saavat periä maan, ja palvelijani saavat asua siinä.

65:10  Saaron on oleva lammasten laitumena ja Aakorinlaakso karjan lepopaikkana minun kansallani, joka minua etsii.

65:11  Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unohdatte minun pyhän vuoreni, te, jotka katatte pöydän Gadille ja täytätte sekoitusmaljan Menin kunniaksi,

65:12  teidät minä määrään miekan omiksi. Te kaikki kumarrutte teurastettaviksi, koska te ette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuunnelleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle mieleen.

65:13  Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää. Katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa. Katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään.

65:14  Katso, minun palvelijani riemuitsevat ja ovat hyvillä mielin, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voihkitte mieli murtuneena.

65:15  Te jätätte nimenne kirouslauseeksi minun valituilleni: ”Niin surmatkoon sinut Herra, Herra,” mutta palvelijoilleen hän antaa toisen nimen.

65:16  Joka siunaa itsensä tässä maassa, siunaa itsensä oikean Jumalan nimeen, ja joka vannoo tässä maassa, vannoo oikean Jumalan nimeen, sillä entiset ahdistukset on unohdettu ja ne ovat peitossa minun silmiltäni.

65:17  Katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää nouse mieleen,

65:18  vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, riemuksi minä luon Jerusalemin, iloksi sen kansan.

65:19  Minä riemuitsen Jerusalemista, minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valitusta.

65:20  Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää. Sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

65:21  He rakentavat taloja ja asuvat niissä, istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden hedelmät.

65:22  He eivät rakenna toisten asuttavaksi, eivät istuta toisten syötäväksi, sillä niin kuin ovat puiden päivät, niin ovat elinpäivät minun kansani keskuudessa. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

65:23  He eivät tee työtä turhaan eivätkä synnytä lapsia äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunaamien siemen, ja heidän vesansa pysyvät heidän luonaan.

65:24  Ennen kuin he huutavat, minä vastaan; heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

65:25  Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö rehua kuin nauta, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.

Chapter 66

66:1  Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Millaisen rakennuksen te minulle rakentaisitte, millainen paikka olisi leposijani?

66:2  Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ne ovat olemassa, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.

66:3  Teurastetaan härkä uhriksi, mutta tapetaan myös mies, uhrataan lammas, ikään kuin taitettaisiin koiralta niska. Joku uhraa ruokauhrina sian verta, joku polttaa suitsuketta ja ylistää kauhistavia epäjumalia. Nämä ovat valinneet omat tiensä ja heidän sielunsa on mieltynyt heidän iljetyksiinsä.

66:4  Niinpä minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heitä kohdata sen, mitä he pelkäävät, sillä kukaan ei vastannut, kun minä kutsuin. He eivät kuunnelleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle mieleen.

66:5  Kuulkaa Herran sana, te, jotka vapisette hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: ”Osoittakoon Herra kunniansa, niin että me näemme teidän ilonne!” Mutta he joutuvat häpeään.

66:6  Metelin ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisilleen.

66:7  Ennen kuin Siion tuntee kipuja, hän jo synnyttää; ennen kuin tuskat tulevat, hän synnyttää poikalapsen.

66:8  Kuka on tällaista kuullut? Kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tai synnytetäänkö kansa yhdellä kertaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.

66:9  Minäkö avaisin kohdun suun antamatta voimaa synnyttää, sanoo Herra, tai minäkö, joka annan voiman synnyttää, estäisin synnyttämästä?

66:10  Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki te, jotka rakastatte häntä. Iloitkaa suuresti hänen kanssaan, te, jotka olette surreet hänen tähtensä,

66:11  jotta saisitte imeä kylliksenne hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja nauttisitte hänen kunniansa runsaudesta.

66:12  Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen luokseen rauhan kuin virran ja kansojen rikkaudet kuin tulvivan joen. Te vain imette, teitä kannetaan käsissä, pidetään polvilla ja hyväillään.

66:13  Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minäkin lohdutan teitä; Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.

66:14  Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee ja luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho. Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoilleen, mutta vihansa hän osoittaa vihollisilleen.

66:15  Katso, Herra saapuu tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrsky. Hän antaa vihansa purkautua raivoisasti, nuhtelunsa tulenliekeissä.

66:16  Herra käy oikeutta kaiken lihan kanssa tulella ja miekalla. Herran surmaamia on oleva paljon.

66:17  Niistä, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten seuraten miestä, joka on heidän keskellään, ja jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa, myös hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.

66:18  Minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. Aika tulee, jolloin minä kokoan kaikki kansat ja kielet, ja ne tulevat ja näkevät minun kunniani.

66:19  Minä teen tunnusteon heidän keskellään ja lähetän eloon jääneitä heidän joukostaan vieraiden kansojen luo Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousenjännittäjien luo, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä ole nähneet minun kunniaani. He ilmoittavat minun kunniani kansojen keskuudessa.

66:20  He tuovat kaikki teidän veljenne kaikista kansoista hevosilla, avoimilla vaunuilla ja katetuilla vankkureilla, muuleilla ja ratsukameleilla uhrilahjana Herralle minun pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, niin kuin israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran huoneeseen, sanoo Herra.

66:21  Ja heitäkin minä otan leeviläisiksi papeiksi, sanoo Herra.

66:22  Niin kuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, niin pysyvät teidän siemenenne ja teidän nimenne.

66:23  Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina kaikki ihmiset tulevat ja kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.

66:24  Ja he lähtevät ulos katselemaan minusta luopuneiden ruumiita. Niiden mato ei kuole eikä niiden tuli sammu, ne ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.