FinRK - Job

Chapter 1

1:1  Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli nuhteeton ja oikeamielinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.

1:2  Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.

1:3  Karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa. Palvelusväkeäkin hänellä oli hyvin paljon. Job oli kaikista Idän miehistä mahtavin.

1:4  Hänen pojillaan oli tapana järjestää pitoja; kullakin oli talossaan pidot vuoropäivänään. Silloin he lähettivät sanan kolmelle sisarelleen ja kutsuivat heidät syömään ja juomaan kanssaan.

1:5  Aina kun pitopäivät olivat kierroksensa kiertäneet, Job lähetti pojille sanan ja pyhitti heidät. Varhain aamulla hän nousi ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin poikia oli. Job näet ajatteli: ”Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään sanoneet hyvästit Jumalalle.” Näin Job teki joka kerta.

1:6  Eräänä päivänä, kun Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli heidän joukossaan myös Saatana.

1:7  Herra kysyi Saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.”

1:8  Herra kysyi Saatanalta: ”Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä hänen vertaistaan. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, joka pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.”

1:9  Saatana vastasi Herralle: ”Suottako Job pelkää Jumalaa?

1:10  Olethan itse joka puolelta suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on. Olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.

1:11  Mutta ojennapa kätesi ja kajoa siihen, mitä hänellä on. Varmasti hän sanoo sinulle hyvästit vasten kasvoja.”

1:12  Silloin Herra sanoi Saatanalle: ”Hyvä on. Kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun vallassasi, mutta häneen itseensä et saa koskea kädelläsi.” Sitten Saatana lähti pois Herran kasvojen edestä.

1:13  Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret taas aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa,

1:14  Jobin luo tuli sanantuoja, joka sanoi: ”Härillä kynnettiin, ja aasintammat olivat laitumella siinä lähellä.

1:15  Silloin savalaiset hyökkäsivät, ryöstivät eläimet ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Ainoastaan minä pelastuin kertomaan tästä sinulle.”

1:16  Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: ”Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat, vuohet ja palvelijat ja kulutti kaikki; vain minä pelastuin kertomaan tästä sinulle.”

1:17  Hänen vielä puhuessaan tuli taas yksi, joka sanoi: ”Kaldealaiset jakaantuivat kolmeksi joukoksi, ryntäsivät kamelien kimppuun ja ryöstivät ne. Palvelijat he surmasivat miekan terällä. Ainoastaan minä pelastuin kertomaan tästä sinulle.”

1:18  Hänen vielä puhuessaan tuli jälleen yksi, joka sanoi: ”Poikasi ja tyttäresi aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa.

1:19  Yhtäkkiä autiomaan toiselta puolelta tuli raju tuulispää, iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorten päälle, niin että he kuolivat. Ainoastaan minä pelastuin kertomaan tästä sinulle.”

1:20  Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Ajettuaan päänsä paljaaksi hän heittäytyi kasvoilleen maahan

1:21  ja sanoi: ”Alastomana minä tulin äitini kohdusta ja alastomana sinne palaan. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!”

1:22  Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut Jumalasta sopimattomasti.

Chapter 2

2:1  Eräänä päivänä, kun Jumalan pojat taas tulivat ja asettuivat Herran eteen, myös Saatana tuli heidän joukossaan ja asettui Herran eteen.

2:2  Herra kysyi Saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.”

2:3  Herra kysyi Saatanalta: ”Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä.”

2:4  Saatana vastasi Herralle: ”Nahka nahasta! Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään.

2:5  Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa. Varmasti hän sanoo sinulle hyvästit vasten kasvojasi.”

2:6  Herra sanoi Saatanalle: ”Katso, hän on käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä.”

2:7  Niin Saatana lähti pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, jalkapohjista päälakeen asti.

2:8  Job otti saviastian palasen ja kaapi sillä itseään tuhkakasassa istuen.

2:9  Hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Sano hyvästit Jumalalle ja kuole.”

2:10  Mutta Job vastasi: ”Sinä puhut kuin mikäkin hupsu nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Kaikessa tässä Job ei tehnyt huulillaan syntiä.

2:11  Kun Jobin kolme ystävää kuulivat kaikesta siitä onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he tulivat kukin paikkakunnaltaan: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naamalainen Tsoofar. Yhteisestä sopimuksesta he päättivät mennä osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä.

2:12  Kun he olivat vielä etäällä, he nostivat katseensa mutta eivät voineet edes tuntea häntä. Silloin he puhkesivat äänekkääseen itkuun, kukin repäisi rikki viittansa ja viskasi tomua päänsä päälle kohti taivasta.

2:13  Sitten he istuivat Jobin kanssa maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut hänelle sanaakaan, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli hyvin suuri.

Chapter 3

3:1  Sen jälkeen Job alkoi puhua ja kirosi syntymäpäivänsä.

3:2  Hän sanoi:

3:3  ”Kadotkoon se päivä, jona synnyin, ja yö, joka sanoi: ’Poika on siinnyt.’

3:4  Muuttukoon pimeydeksi se päivä. Älköön sitä kysykö Jumala korkeudessa, älköön sille valo loistako.

3:5  Vaatikoon sen itselleen pimeys ja kuoleman varjo. Laskeutukoon pilvi sen päälle, kauhistuttakoon sitä päivän pimeneminen.

3:6  Ottakoon pimeys pois sen yön. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa, älköön se kuuluko kuukausien lukuun.

3:7  Hedelmätön olkoon se yö, älköön sinä yönä riemuhuuto raikuko.

3:8  Kirotkoon sen päivienmanaajat, ne, jotka ovat valmiit herättämään Leviatanin.

3:9  Pimentykööt sen aamutähdet. Odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon katsetta nähkö,

3:10  sillä se ei sulkenut minulta kohdun ovea eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni.”

3:11  ”Miksi en kuollut heti äitini helmaan, menehtynyt kohdusta tullessani?

3:12  Miksi olivat polvet minua vastaanottamassa, minkä vuoksi rinnat imeäkseni?

3:13  Makaisinhan nyt rauhassa, nukkuisin ja saisin levätä

3:14  kuninkaiden ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat jälleenrakentaneet raunioita,

3:15  tai päämiesten kanssa, joilla oli kultaa, jotka täyttivät talonsa hopealla.

3:16  Tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin lapset, jotka eivät ole nähneet päivänvaloa.

3:17  Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä.

3:18  Kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule piiskurin ääntä.

3:19  Samanlaisia ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastaan.”

3:20  ”Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille?

3:21  Hehän odottavat kuolemaa, joka ei tule, etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

3:22  He iloitsisivat riemusta huutaen, jos saisivat osakseen haudan.

3:23  Miksi hän antaa valoa miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on sulkenut aitaukseen?

3:24  Huokaus on tullut leiväkseni, valitukseni virtaa kuin vesi.

3:25  Mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, mitä pelkäsin, se minulle tapahtui.

3:26  En ehtinyt tyyntyä, en asettua rauhaan enkä käydä lepoon, kun tuska tuli jälleen.”

Chapter 4

4:1  Silloin teemanilainen Elifas vastasi:

4:2  ”Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voisi pidättääkään sanojaan?

4:3  Katso, monia sinä olet ojentanut, voimattomia käsiä olet vahvistanut.

4:4  Sanasi ovat nostaneet kompastuneen, horjuvia polvia olet tukenut.

4:5  Mutta nyt, kun sinua kohtaa onnettomuus, sinä tuskastut. Kun se osuu itseesi, sinä kauhistut.

4:6  Eikö jumalanpelko ole uskalluksesi ja nuhteeton vaellus sinun toivosi?”

4:7  ”Muistelehan: kuka viaton on joskus hukkunut, ja missä oikeamieliset ovat joutuneet tuhoon?

4:8  Sen mukaan kuin minä olen nähnyt, ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä myös niittävät.

4:9  Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa tuulahduksesta he häviävät.

4:10  Leijonan ärjyntä, nuoren leijonan ääni, vaiennetaan, nuorten leijonien hampaat murskataan.

4:11  Leijona menehtyy saaliin puutteessa, ja jalopeuran pennut joutuvat hajalle.”

4:12  ”Varkain tuli minulle sana, korvani kuuli kuiskauksen siitä,

4:13  kun ajatukset häilyivät öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

4:14  Minut valtasi pelko ja vavistus, kaikki minun luuni kauhistuivat.

4:15  Tuuli puhalsi yli kasvojeni, ihokarvani nousivat pystyyn.

4:16  Jokin hahmo seisoi silmieni edessä, en erottanut, millainen se oli. Hiljaisuudessa kuulin äänen:

4:17  ’Onko ihminen vanhurskaampi kuin Jumala, onko mies puhtaampi kuin hänen Luojansa?

4:18  Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän näkee vikoja,

4:19  saati sitten niissä, jotka asuvat savimajoissa, joiden perustukset ovat tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

4:20  ennen kuin päivä iltaan painuu, heidät muserretaan. Kukaan ei kiinnitä huomiota, kun he hukkuvat ainiaaksi.

4:21  Eikö ole niin, että heidän telttanuoransa irrotetaan, ja he kuolevat viisaudesta osattomina?’”

Chapter 5

5:1  ”Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?

5:2  Mielettömän tappaa suuttumus, yksinkertaisen surmaa kiivaus.

5:3  Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä jouduin kiroamaan hänen asuinsijaansa.

5:4  Hänen lapsensa jäävät apua vaille. Heitä poljetaan portissa, eikä pelastajaa ole.

5:5  Minkä hän on leikannut, sen syö nälkäinen, ottaa vaikka orjantappuroista, ja janoinen tavoittelee hänen omaisuuttaan.

5:6  Eihän onnettomuus kasva maasta, eikä vaiva verso mullasta,

5:7  vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.”

5:8  ”Minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

5:9  hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,

5:10  joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille.

5:11  Hän korottaa alhaiset, surevat saavat avun ja turvan.

5:12  Hän tekee tyhjäksi ovelien hankkeet, niin ettei mikään menesty heidän käsissään.

5:13  Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa, ovelien suunnitelmat raukeavat tyhjiin.

5:14  Päivällä heidät yllättää pimeys, keskellä päivää he hapuilevat kuin yöllä.

5:15  Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekalta, auttaa väkevän käsistä.

5:16  Ja niin on köyhällä toivo, mutta vääryys joutuu sulkemaan suunsa.”

5:17  ”Katso, autuas se ihminen, jota Jumala ojentaa! Älä pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

5:18  Sillä hän haavoittaa ja hän sitoo, hän lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

5:19  Kuudesta ahdingosta hän sinut pelastaa, seitsemässä paha ei sinua kohtaa.

5:20  Nälänhädässä hän lunastaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terältä.

5:21  Kielen ruoskalta sinä olet turvassa etkä pelkää, kun hävitys tulee.

5:22  Hävitykselle ja nälänhädälle sinä naurat, eikä sinun tarvitse pelätä metsän petoja.

5:23  Kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

5:24  Saat huomata, että majasi on rauhassa, ja kun tarkastat asuinsijaasi, ei sieltä mitään puutu.

5:25  Saat myös huomata, että jälkeläisiäsi on paljon ja vesasi ovat kuin ruoho maassa.

5:26  Kypsässä iässä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallaan.

5:27  Huomaa: me olemme tutkineet tämän, ja näin se on. Kuuntele meitä ja pidä tämä mielessäsi.”

Chapter 6

6:1  Job vastasi:

6:2  ”Jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin samaan vaakakuppiin!

6:3  Ne painavat enemmän kuin meren hiekka, siksi sanani menevät harhaan.

6:4  Ovathan lihassani Kaikkivaltiaan nuolet, minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut nousevat minua vastaan.

6:5  Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6:6  Syödäänkö mautonta ilman suolaa, onko makua munan valkuaisessa?

6:7  Sieluni kieltäytyy koskemasta sellaisiin. Ne ovat minulle kuin saastainen ruoka.

6:8  Kunpa pyyntöni täyttyisi ja Jumala antaisi minulle sen, mitä toivon.

6:9  Jospa Jumala vain suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja leikata minut pois!

6:10  Silloin minulla olisi vielä lohdutuksena se, etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. Hypähtäisin ilosta armottoman tuskan alla.”

6:11  ”Mikäpä on voimani, että voisin enää toivoa, mikä loppuni, että voisin olla kärsivällinen?

6:12  Onko minulla kiven lujuus, onko ruumiini vaskea?

6:13  Enkö enää kykene auttamaan itseäni? Onko minulta kadonnut kaikki voima?

6:14  Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.

6:15  Minun veljeni ovat pettäneet minut kuin keväinen puro, he ovat kuin kuivuneita joenuomia.

6:16  Ne ovat jääsohjosta sameita, niihin kätkeytyy lumi.

6:17  Auringon paahtaessa ne ehtyvät. Kun tulee helle, ne häviävät uomastaan.

6:18  Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

6:19  Teeman karavaanit tähystelivät niitä, Savan matkalaiset panivat toivonsa niihin.

6:20  He joutuivat häpeään, kun luottivat niihin, perille päästyään he joutuivat pettymään.

6:21  Samoin tekin olette nyt tyhjän veroisia, te näette kauheita asioita ja pelästytte.

6:22  Olenko sanonut: ’Antakaa minulle jotakin’ ja ’maksakaa varoistanne lahjus minun puolestani’,

6:23  ’pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä’?

6:24  Opettakaa minua, niin minä vaikenen. Neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

6:25  Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä hyötyä on teidän nuhtelustanne?

6:26  Aiotteko nuhdella sanoja, epätoivoisen sanoja, jotka ovat vain tuulta.

6:27  Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

6:28  Suvaitkaa nyt kääntyä minuun päin: en totisesti valehtele vasten kasvojanne.

6:29  Perukaa puheenne, älköön vääryyttä tapahtuko, perukaa, vielä minä olen oikeassa.

6:30  Olisiko kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä on turmiollista?”

Chapter 7

7:1  ”Eikö ihmisen elämä maan päällä ole ankaraa työtä, eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkalaisen päivät?

7:2  Hän on kuin orja, joka kaipaa varjoon, kuin palkkalainen, joka odottaa työstään palkkaa.

7:3  Minä olen saanut perinnöksi pettymysten kuukaudet, ja vaivan yöt on annettu osakseni.

7:4  Maata mennessäni ajattelen, milloin voisin nousta, ja ilta venyy. Tuskastun ja kääntelehdin levottomana aamuhämärään asti.

7:5  Madot peittävät ruumiini, rupeni ovat kuin maan kamara, ihoni halkeilee ja märkii.

7:6  Päiväni kiitävät nopeammin kuin kutojan sukkula, ne katoavat vailla toivoa.”

7:7  ”Muista, että elämäni on vain tuulen henkäys. Silmäni ei enää saa nähdä onnea.

7:8  Silmä, joka minut näki, ei enää minua näe. Sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei ole.

7:9  Pilvi häipyy ja häviää, ei myöskään tuonelaan vaipunut sieltä nouse.

7:10  Taloonsa hän ei enää palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

7:11  En minä suitsi suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, valitan sieluni katkerassa murheessa.

7:12  Olenko minä meri tai lohikäärme, kun asetat vartioston minua vastaan?

7:13  Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa tuskaani,

7:14  niin sinä kauhistutat minua unilla ja säikytät minua näyillä.

7:15  Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen kuin kidun luurankona.”

7:16  ”Olen saanut tarpeekseni, en tahdo elää ikuisesti. Jätä minut rauhaan, ovathan päiväni kuin henkäys.

7:17  Mikä on ihminen, että pidät häntä niin tärkeänä ja kiinnität häneen huomiosi,

7:18  tarkastelet häntä aamu aamulta, tutkit häntä hetki hetkeltä?

7:19  Milloin sinä käännät katseesi minusta? Etkö hellitä sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?

7:20  Jos olenkin tehnyt syntiä, niin mitä sillä olen sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartija? Miksi asetit minut maalitauluksesi? Miksi tulin itselleni taakaksi?

7:21  Miksi et anna rikostani anteeksi etkä ota pois syyllisyyttäni? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun. Sinä etsit minua, mutta minua ei enää ole.”

Chapter 8

8:1  Suuhilainen Bildad vastasi Jobille:

8:2  ”Kuinka kauan sinä tuollaisia puhelet? Suusi sanat ovat kuin raju tuuli.

8:3  Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

8:4  Ehkä lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, ja hän hylkäsi heidät heidän rikkomuksensa valtaan.

8:5  Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

8:6  jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti herää avuksesi ja saattaa entiselleen vanhurskautesi asunnon.

8:7  Vaikka alkusi on vähäinen, lopulta kasvat hyvin suureksi.”

8:8  ”Kysypä aikaisemmalta sukupolvelta; tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

8:9  Mehän olemme eilisen lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.

8:10  He opettavat sinua, puhuvat sinulle, tuovat julki sanat sydämestään.

8:11  Kasvaako papyrus siellä, missä ei ole rämettä? Nostaako ruoko varttaan siellä, missä ei ole vettä?

8:12  Kun se vielä versoo eikä ole valmista korjattavaksi, se kuivettuu ennen kaikkia muita kasveja.

8:13  Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Jumalattoman toivo katoaa.

8:14  Hän panee turvansa seittiin, etsii tukea hämähäkinverkosta.

8:15  Hän nojaa taloonsa, mutta se ei pysy pystyssä, hän pitää siitä kiinni, mutta se ei kestä.

8:16  Hän kasvaa rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

8:17  Hänen juurensa kietoutuvat kiviröykkiöön, hän kiinnittää katseensa kiviseen taloon.

8:18  Kun hänet hävitetään asuinsijaltaan, se kieltää hänet: ’En ole sinua nähnytkään.’

8:19  Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.”

8:20  ”Ei Jumala hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijöiden käteen.

8:21  Vielä hän täyttää suusi naurulla ja huulesi riemuhuudolla.

8:22  Sinun vihamiehesi puetaan häpeään, eikä jumalattomien majaa enää ole.”

Chapter 9

9:1  Job vastasi:

9:2  ”Totta kai minä tiedän, että asia on niin. Kuinka ihminen voisi olla oikeassa Jumalaa vastaan!

9:3  Jos ihminen tahtoisi käydä oikeutta hänen kanssaan, hän ei pystyisi vastaamaan hänelle edes yhteen kysymykseen tuhannesta.

9:4  Hänen sydämessään on viisaus, hän on väkevä voimassaan. Kuka on niskoitellut häntä vastaan saamatta rangaistusta?

9:5  Hän siirtää vuoret niiden aavistamatta, vihassaan hän kääntää ne nurin.

9:6  Hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen pylväät vapisevat.

9:7  Hän kieltää aurinkoa nousemasta, hän lukitsee tähdet sinetillään.

9:8  Yksinään hän levittää taivaat ja tallaa meren kukkuloita.

9:9  Hän teki Leijonan tähdistön ja Kalevanmiekan, Seulaset ja etelän tähtitarhat.

9:10  Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

9:11  Katso, hän kulkee ohitseni, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

9:12  Jos hän tempaa käsiinsä, kuka voi häntä estää? Kuka voi sanoa hänelle: ’Mitä sinä teet?’”

9:13  ”Jumala ei lakkaa vihastaan, hänen alleen vaipuvat Rahabin auttajat.

9:14  Kuinka sitten minä voisin vastata hänelle, valita sanani hänen edessään?

9:15  Vaikka olisin oikeassa, en kykenisi vastaamaan. Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani.

9:16  Jos minä huutaisin, ja hän vastaisi minulle, en usko, että hän kuuntelisi valitustani,

9:17  hän, joka murjoo minua myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua ilman syytä.

9:18  Hän ei anna minun edes vetää henkeäni vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

9:19  Jos kysytään vahvaa voimaa, hän sanoo: ’Tässä olen!’ Jos oikeutta: ’Kuka haastaa minut?’

9:20  Vaikka olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin julistaisi minut väärintekijäksi.

9:21  Syytön minä olen. En välitä hengestäni, inhoan elämääni.

9:22  Yhdentekevää kaikki! Siksi sanon: hän tekee lopun niin syyttömästä kuin syyllisestäkin.

9:23  Jos ruoska surmaa äkisti, hän pilkkaa viattomien epätoivoa.

9:24  Maa on jätetty jumalattomien valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot – ellei hän, kuka sitten?”

9:25  ”Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

9:26  ne kiitävät kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseen.

9:27  Jos ajattelen: ’Tahdon unohtaa valitukseni, luopua kasvojeni synkkyydestä ja muuttua iloiseksi’,

9:28  niin minä kauhistun kaikkia tuskiani. Tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

9:29  Minä olen syyllinen. Miksi turhaan vaivaan itseäni?

9:30  Jos peseytyisin lumessa ja puhdistaisin käteni lipeällä,

9:31  sinä upottaisit minut liejuiseen kuoppaan, niin että omat vaatteenikin inhoaisivat minua.

9:32  Eihän hän ole ihminen niin kuin minä, niin että voisin vastata hänelle ja kävisimme oikeutta keskenämme.

9:33  Ei meillä ole riidan ratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

9:34  ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa säikyttäisi minua.

9:35  Silloin minä puhuisin enkä pelkäisi häntä. Mutta niin ei ole. Minä olen yksin.”

Chapter 10

10:1  ”Sieluni on kyllästynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa.

10:2  Minä sanon Jumalalle: Älä tuomitse minua syylliseksi! Ilmoita minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.

10:3  Onko mielestäsi oikein, että teet vääryyttä, että hylkäät sen, jonka kätesi ovat tehneet, mutta ilmestyt avuksi jumalattomien hankkeisiin?

10:4  Onko sinulla ihmisen silmät, näetkö niin kuin ihminen näkee?

10:5  Ovatko sinun päiväsi kuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi kuin miehen vuodet,

10:6  kun etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntejäni?

10:7  Sinun tiedossasi on, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka pelastaa sinun käsistäsi.”

10:8  ”Sinun kätesi ovat minut muovanneet ja valmistaneet. Nyt sinä kuitenkin tuhoat minut.

10:9  Muista, että olet muovannut minua kuin savea, ja nyt sinä muutat minut tomuksi jälleen.

10:10  Etkö sinä valuttanut minua kuin maitoa ja juoksuttanut kuin juustoa?

10:11  Sinä puit minut nahkaan ja lihaan, kudoit minut kokoon luista ja jänteistä.

10:12  Elämän ja armon sinä minulle soit. Sinun huolenpitosi on varjellut henkeni.

10:13  Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän, minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

10:14  jos syntiä tein, sinä vartioit minua, syyllisyydestäni et minua puhdistanut.

10:15  Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en silti voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

10:16  Jos pääni nousee, sinä metsästät minua kuin leijona ja näytät ihmetekojasi minua vastaan.

10:17  Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan. Vihasi minua kohtaan kasvaa, ja sinä lähetät yhä uusia joukkoja minun kimppuuni.”

10:18  ”Miksi toit minut ulos äitini kohdusta? Olisinpa menehtynyt, ennen kuin yksikään silmä minua näki!

10:19  Olisin niin kuin minua ei olisi ollutkaan, minut olisi kannettu kohdusta hautaan.

10:20  Eikö elämäni päiviä ole vähän ja nekin lopuillaan? Jättäköön hän minut rauhaan, että saisin edes hiukan iloita

10:21  ennen kuin lähden, ikinä palaamatta, pimeyden ja kuoleman varjon maahan,

10:22  pimeyden maahan, synkkään maahan, kuoleman varjon maahan, jossa vallitsee sekasorto ja jossa valkeuskin on pimeyttä.”

Chapter 11

11:1  Naamalainen Tsoofar vastasi Jobille:

11:2  ”Jäisikö sanatulva vastausta vaille? Olisiko monisanainen mies aina oikeassa?

11:3  Saisivatko tyhjät puheesi miehet vaikenemaan, niin että pilkkaisit eikä kukaan saisi sinua häpeämään?

11:4  Sinähän sanot: ’Se mitä puhun, on oikein, ja puhdas minä olen ollut sinun silmiesi edessä.’

11:5  Toivoisinpa, että Jumala puhuisi, avaisi huulensa sinua vastaan

11:6  ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, sen, että hänellä on monin verroin ymmärrystä. Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

11:7  Sinäkö ottaisit selvän Jumalan syvyyksistä? Sinäkö pääsisit perille Kaikkivaltiaan täydellisyydestä?

11:8  Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä? Se on syvempi kuin tuonela – mitä voit siitä ymmärtää?

11:9  Se on avarampi kuin maa ja laveampi kuin meri.

11:10  Jos hän kiitää paikalle ja ottaa vangiksi, kutsuu oikeuden koolle, kuka voi häntä estää?

11:11  Tunteehan hän valheen miehet, vääryyden hän näkee sitä tarkkaamattakin.”

11:12  ”Onttopäinen mies voi saada ymmärrystä sitten, kun villiaasi syntyy ihmiseksi!

11:13  Valmista sinäkin sydämesi ja ojenna kätesi hänen puoleensa.

11:14  Mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi.

11:15  Silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä pelkää mitään.

11:16  Sinä unohdat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

11:17  Elämäsi kirkastuu sydänpäivää selkeämmäksi, pimeän aikakin on kuin aamunkoitto.

11:18  Olet luottavalla mielellä, sillä sinulla on toivo. Tähystelet ympärillesi ja käyt turvassa nukkumaan;

11:19  käyt levolle, eikä kukaan sinua säikytä. Monet etsivät sinun suosiotasi.

11:20  Mutta jumalattomien silmät raukeavat. Turvapaikka on heiltä kadonnut, ja heidän toivonsa on elämän loppu.”

Chapter 12

12:1  Job vastasi:

12:2  ”Totisesti, te olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!

12:3  Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä, en ole teitä huonompi. Kukapa ei tuollaista tietäisi?

12:4  Minä olen ystävieni pilkattavana, minä, joka huusin Jumalaa avuksi, ja hän vastasi minulle. Hurskas ja nuhteeton on pilkattavana.

12:5  Turvassa olevan mielestä onnettomuuden uhria sopii ylenkatsoa. Tämä on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

12:6  Rauhassa ovat rosvojen teltat, turvassa ne, jotka uhmaavat Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalaansa käsissään.

12:7  Kysy vaikka eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sen sinulle.

12:8  Tai tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat siitä sinulle.

12:9  Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt.

12:10  Hänen kädessään on jokaisen elävän olennon sielu ja jokaisen ihmisen henki.

12:11  Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?

12:12  Vanhuksilla on viisautta ja kauan eläneillä ymmärrystä.”

12:13  ”Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä on neuvo ja ymmärrys.

12:14  Minkä hän hajottaa, sitä ei enää rakenneta; kenet hän sulkee sisälle, sille ei avata.

12:15  Katso, hän pidättää vedet, ja syntyy kuivuus, hän päästää ne irti, ja ne myllertävät maan.

12:16  Hänellä on voima ja ymmärrys. Hänelle kuuluu niin eksyksissä kulkeva kuin eksyttäjäkin.

12:17  Hän kuljettaa neuvonantajat paljasjalkaisina pois ja tekee tuomareista tyhmiä.

12:18  Kuninkaitten kahleista hän vapauttaa ja sitoo köyden heidän omille vyötäisilleen.

12:19  Hän kuljettaa papit paljasjalkaisina pois, ja ikimahtavat hän kukistaa.

12:20  Hän hämmentää luotettavien puheen ja riistää vanhimmilta ymmärryksen.

12:21  Hän vuodattaa halveksuntaa ruhtinaiden päälle ja avaa virtojen padot.

12:22  Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo pilkkopimeän valon piiriin.

12:23  Hän antaa kansojen kasvaa ja tekee niistä lopun. Hän laajentaa kansojen alueet ja kuljettaa lopulta kansat pois.

12:24  Maan kansojen päämiehiltä hän vie ymmärryksen ja saattaa heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa.

12:25  He haparoivat pimeässä, valoa vailla, hän panee heidät hoippumaan kuin juopuneet.”

Chapter 13

13:1  ”Katso, kaiken tämän on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.

13:2  Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin, en ole teitä huonompi.

13:3  Minä haluan puhua Kaikkivaltiaalle, tahdon ajaa asiaani Jumalaa vastaan.

13:4  Mutta te hoidatte valheella, te olette puoskareita, jokainen teistä.

13:5  Jospa edes osaisitte visusti vaieta! Se luettaisiin teille viisaudeksi.

13:6  Kuulkaa siis minun perustelujani ja kuunnelkaa, mitä huuleni puhuvat puolestani.

13:7  Puolustatteko te Jumalaa väärällä puheella ja puhutte valhetta hänen puolestaan?

13:8  Oletteko te puolueellisia hänen hyväkseen? Tekö ajatte Jumalan asiaa?

13:9  Käykö teidän hyvin, kun hän käy teitä tutkimaan? Voitteko pettää hänet niin kuin ihminen petetään?

13:10  Totisesti, hän rankaisee teitä, jos olette salassa puolueellisia.

13:11  Eikö hänen suuruutensa pelästytä teitä? Eikö teitä valtaa kauhu hänen edessään?

13:12  Tuhkamietelmiä ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia teidän varustuksenne.”

13:13  ”Vaietkaa, antakaa minun olla. Minä tahdon puhua, käyköön minun miten tahansa.

13:14  Miksi otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?

13:15  Vaikka hän surmaa minut, häneen minä panen toivoni. Tahdon vain puolustaa vaellustani hänen edessään.

13:16  Jo sekin koituu minulle pelastukseksi, sillä jumalaton ei voi tulla hänen kasvojensa eteen.

13:17  Kuunnelkaa tarkoin minun puhettani, sitä, mitä lausun korvienne kuullen.

13:18  Olenhan esittänyt asiani, ja minä tiedän, että olen oikeassa.

13:19  Kuka voi käydä oikeutta minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.

13:20  Kahta asiaa vain älä minulle tee, niin en kätkeydy kasvojesi edestä:

13:21  älä siirrä kättäsi pois minun päältäni, älköönkä kauhusi minua säikyttäkö.

13:22  Kutsu sitten minua, niin minä vastaan. Tai minä puhun, ja vastaa sinä minulle.”

13:23  ”Mikä on pahojen tekojeni ja syntieni määrä? Ilmoita minulle rikkomukseni ja syntini.

13:24  Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?

13:25  Pelotteletko sinä tuulen ajelemaa lehteä, vainoatko kuivunutta kortta?

13:26  Sinähän määräät osakseni katkerat kärsimykset ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot.

13:27  Jalkani sinä panet jalkapuuhun, kaikkia minun polkujani sinä vartioit. Sinä piirrät rajan jalkapohjieni kohdalle.

13:28  Ihminen hajoaa kuin laho puu, kuin koinsyömä vaate.”

Chapter 14

14:1  ”Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

14:2  Hän kasvaa ja lakastuu kuin kukkanen, hän pakenee kuin varjo, joka ei pysy.

14:3  Ja sellaista sinä pidät silmällä! Sinä viet hänet käymään oikeutta kanssasi.

14:4  Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

14:5  Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle rajat, joita hän ei voi ylittää.

14:6  Käännä siis katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätettyään.

14:7  Onhan puullakin toivo: vaikka se kaadetaan maahan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

14:8  Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja kanto kuolee mullassa,

14:9  se versoo jälleen veden tuoksusta ja työntää oksia kuin istutettu taimi.

14:10  Mutta kun mies kuolee, hänen voimansa on poissa. Kun ihminen on menehtynyt, missä hän on?

14:11  Vesi juoksee pois järvestä, joki ehtyy ja kuivuu.

14:12  Samoin ihminen käy levolle eikä enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, he eivät herää, eivätkä havahdu unestaan.”

14:13  ”Jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut. Jospa asettaisit minulle määräajan ja sitten muistaisit minua.

14:14  Kun mies on kuollut, virkoaako hän jälleen eloon? Minä odottaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes tulee vuoroni päästä vapaalle.

14:15  Sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinulle. Sinä kaipaisit kättesi tekoa.

14:16  Silloin sinä kyllä laskisit askeleeni mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

14:17  Rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

14:18  Mutta niin kuin vuori sortuu ja hajoaa ja kallio siirtyy sijaltaan,

14:19  vesi kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan, niin sinä hävität ihmisen toivon.

14:20  Sinä nujerrat hänet iäksi, ja hän menee pois. Sinä muutat hänen hahmonsa ja lähetät hänet pois.

14:21  Hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa, mutta hän ei siitä tiedä. Heistä tulee halpa-arvoisia, mutta hän ei sitä huomaa.

14:22  Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen.”

Chapter 15

15:1  Teemanilainen Elifas vastasi ja sanoi:

15:2  ”Vastaako viisas tuulesta temmatulla tiedolla, täyttääkö hän sisimpänsä itätuulella?

15:3  Puolustautuuko hän puheella, josta ei ole hyötyä, ja sanoilla, jotka eivät auta?

15:4  Sinähän teet tyhjäksi jumalanpelonkin ja häiritset hiljentymistä Jumalan edessä.

15:5  Pahuutesi neuvoo suutasi, sinä valitset viekkaitten kielen.

15:6  Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, en minä. Omat huulesi todistavat sinua vastaan.

15:7  Synnyitkö sinä ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennen kukkuloita?

15:8  Oletko ollut kuulemassa Jumalan neuvonpitoa ja sieltä siepannut viisauden itsellesi?

15:9  Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota mekin emme tuntisi?

15:10  Onhan meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, iältään isääsikin vanhempi.

15:11  Väheksytkö Jumalan lohdutuksia, sanaa, jonka hän puhui sinulle lempeästi?

15:12  Miksi annat sydämesi kiihtyä, miksi silmäsi pyörivät?

15:13  Sinähän käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät sanoja suustasi!

15:14  Kuinka ihminen voisi olla puhdas, kuinka naisesta syntynyt vanhurskas!

15:15  Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole hänen silmissään puhtaat,

15:16  saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä kuin vettä.”

15:17  ”Kuuntele minua, minä ilmoitan sinulle, minä kerron, mitä olen nähnyt.

15:18  Näin viisaat ilmoittavat eivätkä salaa, mitä ovat isiltään oppineet,

15:19  niiltä, joille yksin maa oli annettu ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

15:20  ’Jumalaton elää pelossa koko elämänsä ajan, ne harvat vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

15:21  Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissaan, keskellä rauhaakin hävittäjä käy hänen kimppuunsa.

15:22  Hän ei usko pääsevänsä pimeydestä, hänet on miekalle määrätty.

15:23  Hän harhailee etsien leipää: missä sitä on? Hän ymmärtää, että hänelle on valmiina pimeyden päivä.

15:24  Hätä ja ahdinko kauhistuttavat häntä, ne ryntäävät hänen kimppuunsa kuin kuningas, joka on valmiina hyökkäykseen,

15:25  koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan, uhitteli Kaikkivaltiaalle

15:26  ja ryntäsi häntä vastaan niska köyryssä, paksujen kilvenkupujensa suojassa.

15:27  Vaikka hän peitti kasvonsa ihrallaan ja kasvatti lanteensa lihaviksi,

15:28  asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua, jotka oli määrätty jäämään raunioiksi,

15:29  ei hän rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyvää. Hänen tähkänsä eivät taivu maata kohden.

15:30  Ei hän pääse pimeydestä, liekki korventaa hänen versonsa, Herran suun henkäyksestä hän häviää.

15:31  Älköön hän luottako tyhjään – hän tulee pettymään. Hänen voittonsa häipyy tyhjiin.

15:32  Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.

15:33  Hän on kuin viiniköynnös, joka pudottaa raakileensa, kuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

15:34  Jumalattoman joukko on hedelmätön, tuli kuluttaa lahjustenottajan teltat.

15:35  He kantavat sisällään tuhoa ja synnyttävät turmiota, heidän kohtunsa valmistaa petosta.’”

Chapter 16

16:1  Tähän Job vastasi:

16:2  ”Tuollaista olen kuullut paljon, kurjia lohduttajia te olette kaikki.

16:3  Eikö tule jo loppu sanoista, jotka ovat pelkkää tuulta, vai mikä ärsyttää sinua vastaamaan?

16:4  Voisinhan minäkin puhua niin kuin te, jos te olisitte minun sijassani. Voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja nyökytellä teille päätäni,

16:5  rohkaista teitä suuni puheella ja huojentaa huulteni lohduttavilla sanoilla.”

16:6  ”Jos puhun, ei tuskani helpota. Jos vaikenen, lähteekö se silläkään?

16:7  Mutta nyt Jumala on minut uuvuttanut. Sinä olet tuhonnut koko minun joukkoni.

16:8  Sinä olet rusikoinut minua – se on tullut todistetuksi. Riutunut olemukseni nousi minua vastaan syyttäen minua vasten silmiä.

16:9  Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, kiristeli minulle hampaitaan. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan.

16:10  Minua vastaan he avaavat suunsa ammolleen ja lyövät minua pilkaten poskille. Kaikki he kokoontuvat minua vastaan.

16:11  Jumala jättää minut väärintekijöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomien käsiin.

16:12  Minä elin rauhassa, mutta hän ravisti minua, tarttui minua niskasta ja ruhjoi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen.

16:13  Hänen jousimiehensä saartavat minut. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä ja vuodattaa sappeni maahan.

16:14  Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

16:15  Säkkipuvun ompelin iholleni, sarveni painoin tomuun.

16:16  Minun kasvoni punoittavat itkusta, silmäluomillani on kuoleman varjo,

16:17  vaikka käsissäni ei ole vääryyttä ja rukoukseni on puhdas.”

16:18  ”Maa, älä peitä minun vertani! Älköön huudollani olko lepopaikkaa!

16:19  Katso, nytkin on todistajani taivaassa, ja puolustajani korkeuksissa.

16:20  Minun ystäväni pilkkaavat minua. Kyynelsilmin minä katson Jumalaan,

16:21  että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmiselle hänen lähimmäistään vastaan.

16:22  Sillä vähän on vuosia enää edessäni, sitten lähden tielle, jolta en palaa.”

Chapter 17

17:1  ”Minun henkeni on rikki raastettu, päiväni sammuvat. Edessäni on hauta.

17:2  Totisesti, pilkkaajat piirittävät minua, ja silmieni täytyy alati katsella heidän vihamielisyyttään.

17:3  Jumala, pane pantti talteen puolestani! Kuka muu löisi kättä hyväkseni?

17:4  Sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä, sen tähden sinä et päästä heitä voitolle.

17:5  Ystäviä kutsutaan saamaan osansa, mutta omien lasten silmät raukeavat.

17:6  Minut on pantu kansoille sananparreksi, silmille syljettävä minusta on tullut.

17:7  Silmäni ovat surusta hämärtyneet, kaikki jäseneni ovat varjon kaltaisia.

17:8  Tästä ovat oikeamieliset kauhuissaan, viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

17:9  Vanhurskas pitää kiinni tiestään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.”

17:10  ”Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne! En löydä viisasta teidän joukostanne.

17:11  Päiväni ovat menneet, suunnitelmani on murskattu, ne, joihin olin sydämeni kiinnittänyt.

17:12  Yön he tekevät päiväksi sanoen: ’Valo on lähellä, vaikka on pimeää.’

17:13  Vaikka toisin toivoisin, tuonela on asuntoni. Minä levitän vuoteeni pimeyteen,

17:14  minä sanon haudalle: ’Sinä olet isäni’, ja madoille: ’Äitini ja sisareni.’

17:15  Missä on silloin toivoni? Minun toivoni, kuka sitä näkee?

17:16  Astuuko se alas tuonelan salpojen taakse, kun yhdessä käymme levolle maan tomuun?”

Chapter 18

18:1  Nyt alkoi suuhilainen Bildad puhua. Hän sanoi:

18:2  ”Milloin lopetatte tällaiset puheet? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

18:3  Miksi meitä pidetään eläinten kaltaisina, olemmeko teidän silmissänne tylsimyksiä?

18:4  Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi – sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltaan?

18:5  Myös jumalattoman valo sammuu, hänen tulensa liekki ei loista.

18:6  Valo pimenee hänen majassaan, hänen lamppunsa sammuu.

18:7  Hänen voimakkaat askeleensa joutuvat ahtaalle, hänen omat hankkeensa syöksevät hänet maahan.

18:8  Omat jalat vievät hänet verkkoon, hän kävelee pyyntihaudan katteella.

18:9  Silmukka tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa kiristyy hänen ympärilleen.

18:10  Hänelle on viritetty maahan ansa, polulle häntä varten pyydys.

18:11  Kaikkialla on kauhuja, jotka pelottavat ja ajavat häntä takaa hänen kintereillään.

18:12  Ahnas tuho vaanii häntä, onnettomuus odottaa hänen vierellään.

18:13  Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniään jäytää kuoleman esikoinen.

18:14  Hänet temmataan pois majansa turvasta, pannaan kulkemaan kauhujen kuninkaan luo.

18:15  Hänen majassaan asuvat vieraat, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

18:16  Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä lakastuvat oksat.

18:17  Hänen muistonsa katoaa maasta, hänen nimeään ei tunneta kadulla.

18:18  Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkotetaan maan piiristä.

18:19  Ei jää häneltä vesaa eikä versoa kansansa keskuuteen, ketään ei jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

18:20  Lännen asukkaat kauhistuvat hänen tuomionsa päivää, idän asukkaat valtaa vavistus.

18:21  Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalaa tunne.”

Chapter 19

19:1  Job vastasi ja sanoi:

19:2  ”Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

19:3  Jo kymmenen kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua ahdistatte.

19:4  Jos olisinkin erehtynyt, erehdykseni olisi oma asiani.

19:5  Voitteko todella ylvästellä minua vastaan? Voitteko osoittaa minun ansainneen häpeäni?

19:6  Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja kietonut minut verkkoonsa.

19:7  Minä huudan: ’Väkivaltaa!’ mutta en saa vastausta, huudan apua, mutta oikeutta ei ole.

19:8  Hän on aidannut tieni, niin etten pääse läpi. Hän on levittänyt pimeyden poluilleni.

19:9  Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut päästäni kruunun.

19:10  Hän raastaa minua joka puolelta, olen mennyttä. Hän on repäissyt irti toivoni kuin puun.

19:11  Hän antoi vihansa syttyä minua vastaan ja piti minua vihollisenaan.

19:12  Yhtenä miehenä tulivat hänen joukkonsa ja raivasivat tien hyökätäkseen minua vastaan. Ne leiriytyivät majani ympärille.”

19:13  ”Veljeni hän on karkottanut luotani kauas, tuttavani ovat minusta peräti vieraantuneet.

19:14  Läheiseni ovat minut jättäneet, uskottuni ovat minut unohtaneet.

19:15  Ne, jotka majailevat talossani, jopa palvelijattareni, pitävät minua outona. Minusta on tullut muukalainen heidän silmissään.

19:16  Minä kutsun palvelijaani, mutta hän ei vastaa. Suuni rukoilee häneltä sääliä.

19:17  Hengitykseni haju on vaimostani outo, äitini poikien mielestä minä löyhkään.

19:18  Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen seisomaan, he puhuvat minusta ilkkuen.

19:19  Kaikki läheiseni inhoavat minua; nekin, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

19:20  Luuni ovat tarttuneet kiinni lihaan ja nahkaan, minusta on jäljellä pelkät ikenet.”

19:21  ”Armahtakaa minua, armahtakaa, te minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on koskenut minuun!

19:22  Miksi te vainoatte minua samalla tavoin kuin Jumala? Ettekö saa jo kylliksenne lihani kalvamisesta?

19:23  Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan

19:24  tai hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi rautataltalla ja lyijyllä!”

19:25  ”Minä tiedän lunastajani elävän. Viimeisenä hän on seisova multien päällä.

19:26  Kun tämä nahka on raastettu yltäni ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.

19:27  Hänet olen näkevä apunani. Silmäni saavat nähdä hänet, eikä hän ole minulle vieras. Sisäelimeni riutuvat minussa,

19:28  kun sanotte: ’Ahdistetaan häntä ankarasti, syy löytyy hänestä’.

19:29  Pelätkää siis miekkaa, sillä viha kohtaa miekan ansainneita rikoksia. Tietäkää, että on olemassa tuomari.”

Chapter 20

20:1  Sitten naamalainen Tsoofar lausui:

20:2  ”Tuohon minun ajatukseni vaativat vastaamaan, moisesta mieleni kuohuu.

20:3  Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuunnella, mutta henkeni ja ymmärrykseni antaa minulle vastauksen.

20:4  Etkö sitä tiennyt jo vanhastaan, eikö ole ollut tiedossa siitä asti, kun ihminen asetettiin maan päälle,

20:5  että jumalattomien riemu loppuu lyhyeen ja riettaan ilo kestää vain hetken.

20:6  Vaikka hän ulottuisi taivaaseen asti ja hänen päänsä koskettaisi pilviä,

20:7  hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman ulosteensa tavoin. Ne, jotka näkivät hänet, kysyvät: ’Missä hän on?’

20:8  Unen lailla hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, hän häipyy kuin öinen näky.

20:9  Silmä, joka näki hänet, ei enää näe häntä, eikä hänen asuinsijansa häntä enää havaitse.

20:10  Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen käsiensä on luovuttava omaisuudesta.

20:11  Hänen luunsa olivat täynnä nuoruuden voimaa, mutta nyt se on vaipunut multaan hänen kanssaan.”

20:12  ”Jos paha maistuu makealta hänen suussaan, hän kätkee sen kielensä alle.

20:13  Hän säästelee sitä eikä siitä luovu vaan pysyttää sen keskellä suulakeaan.

20:14  Tämä ruoka muuttuu hänen vatsassaan: siitä tulee kobran myrkkyä hänen sisällään.

20:15  Hän nieli rikkautta, mutta hänen on oksennettava se pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan.

20:16  Kobran myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.

20:17  Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunajan ja kerman virtoja ja jokia.

20:18  Vaivannäkönsä tulokset hänen on annettava pois, hän ei saa niistä itse nauttia. Voittamastaan rikkaudesta hän ei voi iloita.

20:19  Hän murskasi köyhät ja jätti heidät virumaan, hän ryösti itselleen talon, jota hän ei ollut rakentanut.

20:20  Milloinkaan hän ei ole ollut sisimmässään tyytyväinen, mutta hänen himoitsemansa tavara ei häntä pelasta.

20:21  Mikään ei säilynyt hänen ahminnaltaan, sen tähden hänen hyvinvointinsa ei kestä.

20:22  Yltäkylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä, häneen iskevät kaikkien kurjien kourat.

20:23  Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sota-aseittensa sataa hänen päälleen.

20:24  Jos hän pakenee rauta-aseita, hänet lävistää vaskijousen nuoli.

20:25  Kun hän vetää nuolen selästään, hänen sappensa läpi käy salama. Kauhut valtaavat hänet,

20:26  pilkkopimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta. Se tuhoaa, mitä on jäljellä hänen majassaan.

20:27  Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.

20:28  Minkä hän taloonsa kokosi, se menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet.

20:29  Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, Jumalan hänelle määräämä perintöosa.”

Chapter 21

21:1  Job vastasi:

21:2  ”Kuulkaa toki minun sanojani! Olkoon se teidän antamanne lohdutus!

21:3  Olkaa kärsivällisiä minua kohtaan ja antakaa minun puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

21:4  Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Kuinka en kävisi kärsimättömäksi!

21:5  Kääntykää katsomaan minua, niin tyrmistytte ja panette käden suullenne.

21:6  Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini.”

21:7  ”Miksi jumalattomat saavat elää, tulla vanhaksi, jopa lisätä mahtiaan ja rikkauttaan?

21:8  Heidän lapsensa pysyvät vahvoina heidän kanssaan, jälkeläisensä heidän silmiensä alla.

21:9  Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana, ei heihin osu Jumalan vitsa.

21:10  Hänen sonninsa astuu eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä synnytä kesken.

21:11  Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät iloisina.

21:12  He virittävät lauluja rumpua ja lyyraa soittaen, he iloitsevat huilunsoitosta.

21:13  He viettävät päivänsä onnessa, mutta hetkessä he laskeutuvat alas tuonelaan.

21:14  Kuitenkin he sanovat Jumalalle: ’Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

21:15  Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Mitä hyötyä meillä siitä on, että pyydämme häneltä apua?’

21:16  Katso, heidän onnensa ei ole heidän omissa käsissään. Jumalattomien neuvo olkoon kaukana minusta.”

21:17  ”Kuinka usein sammuu jumalattomien lamppu, ja tavoittaako heidät onnettomuus, arpaosa, jonka Jumala jakaa heille vihassaan?

21:18  Ovatko he kuin tuulen ajamat oljet, kuin akanat, jotka myrsky on temmannut mukaansa?

21:19  Jumala muka säästää jumalattoman rangaistuksen hänen lapsilleen. Kostakoon hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

21:20  Nähköön hän tuhonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihaa.

21:21  Sillä mitä hän välittää omaisistaan, jotka jäävät hänen jälkeensä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi?

21:22  Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka korkeuden olennotkin tuomitsee?

21:23  Toinen kuolee täydessä onnessaan, kaikin tavoin rauhassa ja levossa.

21:24  Hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luittensa ydin on tuore.

21:25  Toinen kuolee katkeralla mielellä saamatta maistaa onnea.

21:26  Samalla tavoin he käyvät levolle maahan, ja madot peittävät heidät.

21:27  Kuulkaa, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joiden avulla te yritätte tehdä minulle vääryyttä.

21:28  Te sanotte: ’Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?’

21:29  Ettekö ole kyselleet tien kulkijoilta? Ette voi tehdä tyhjäksi heidän todistustaan siitä,

21:30  että paha säästetään onnettomuuden päivänä, vihan päivänä hänet viedään suojaan.

21:31  Kuka syyttää häntä vasten kasvoja hänen pahasta vaelluksestaan? Kuka kostaa hänelle sen, mitä hän on tehnyt?

21:32  Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuaan vaalitaan.

21:33  Lempeitä ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään, niin kuin hänen edelläänkin kulkeneita on lukematon joukko.

21:34  Kuinka tarjoatte minulle noin turhaa lohdutusta? Vastauksistanne jää pelkkä petollisuus jäljelle.”

Chapter 22

22:1  Teemanilainen Elifas vastasi:

22:2  ”Voiko ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, ainoastaan itseään hyödyttää se, jolla on ymmärrystä.

22:3  Onko Kaikkivaltiaalle etua siitä, että olet vanhurskas, tai voittoa siitä, että vaellat nuhteettomasti?

22:4  Jumalanpelkosiko vuoksi hän sinua ojentaa ja käy kanssasi oikeutta?”

22:5  ”Eikö pahuutesi ole suuri, eikö vääriä tekojasi ole loputtomasti?

22:6  Sinähän otit veljiltäsi pantin ilman aihetta ja riistit vaatteet alastomilta.

22:7  Et antanut nääntyvälle vettä juotavaksi, nälkäiseltä kielsit leivän.

22:8  Voimakkaan omaksi tuli maa, ja vain suosikit saivat asua siinä.

22:9  Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, orpojen käsivarret murskattiin.

22:10  Sen tähden ympärilläsi on nyt ansoja, ja äkillinen kauhu valtaa sinut.

22:11  Vai etkö näe pimeyttä? Vesitulva peittää sinut.”

22:12  ”Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso ylimpiä tähtiä – kuinka korkealla ne ovatkaan!

22:13  Ja sinä sanot: ’Mitäpä Jumala tietää! Voiko hän tuomita synkkien pilvien takaa?

22:14  Hän on pilvien piilossa, ei hän näe, taivaan holvilla hän käyskentelee.’

22:15  Seuraatko ikivanhaa polkua, jota pahantekijät vaelsivat,

22:16  nuo, jotka temmattiin pois ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta vei mennessään.

22:17  He sanoivat Jumalalle: ’Käänny pois meistä. Mitä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?’

22:18  Kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa kaikella hyvällä. Mutta minusta on kaukana jumalattomien neuvo.

22:19  Vanhurskaat näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat, nuhteeton pilkkaa heitä:

22:20  ’Totisesti, vastustajamme on tuhottu. Sen, mitä heistä jäi jäljelle, kulutti tuli.’”

22:21  ”Tee siis sovinto ja elä rauhassa Jumalan kanssa, niin saavutat onnen.

22:22  Ota vastaan opetus hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.

22:23  Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, sinun elämäsi rakentuu uudestaan. Jos karkotat vääryyden kauas majastasi,

22:24  viskaat kultasi tomuun ja Oofirin kullan jokilaakson louhikkoon,

22:25  jos Kaikkivaltiaasta tulee kulta-aarteesi, parhain hopeasi,

22:26  silloin iloitset Kaikkivaltiaasta ja nostat kasvosi Jumalan puoleen.

22:27  Kun rukoilet häntä, hän kuulee sinua, ja sinä voit täyttää lupauksesi.

22:28  Kun jotakin päätät, se onnistuu sinulle, ja sinun teillesi loistaa valo.

22:29  Jos tie painuu alaspäin, sinä sanot: ’Ylös’, ja hän auttaa nöyrtyvää.

22:30  Hän pelastaa senkin, joka ei ole syytön; sinun kättesi puhtauden tähden tämä pelastuu.”

Chapter 23

23:1  Job vastasi:

23:2  ”Tänäänkin valitukseni on kapinaa! Käteni on painava huokaukseni tähden.

23:3  Jospa tietäisin, kuinka löytäisin hänet, ja pääsisin hänen asunnolleen!

23:4  Minä esittäisin hänelle riita-asiani ja täyttäisin suuni todisteilla.

23:5  Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja ymmärtää, mitä hän minulle sanoisi.

23:6  Kävisikö hän oikeutta minua vastaan suurella voimallaan? Ei, totisesti hän kuuntelisi minua tarkasti.

23:7  Silloin olisi hänen vastapuolenaan oikeamielinen mies. Olisin vapaa tuomaristani ainiaaksi.

23:8  Minä menen itään, mutta ei hän ole siellä, menen länteen, mutta en häntä havaitse.

23:9  Jos hän toimii pohjoisessa, en saa häntä silmiini, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

23:10  Hän kyllä tietää, mistä minun tieni kulkee. Jos hän tutkisi minut, osoittautuisin kullan kaltaiseksi.

23:11  Hänen askeleissaan on jalkani pysynyt, hänen tietään olen noudattanut siltä poikkeamatta.

23:12  Hänen huultensa käskystä en ole poikennut. Hänen suunsa sanat olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.”

23:13  ”Mutta hän pysyy samassa päätöksessään, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

23:14  Hän toteuttaa sen, mikä on minulle säädetty. Sellaista hänellä on tallella vielä paljon.

23:15  Sen tähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä. Kun sitä ajattelen, pelkään häntä.

23:16  Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on kauhistuttanut minut.

23:17  En minä pimeyden tähden menehdy, en sen vuoksi, että synkeys peittää minut.”

Chapter 24

24:1  ”Miksi Kaikkivaltias ei ole varannut tuomion aikoja? Miksi eivät ne, jotka hänet tuntevat, saa nähdä hänen tilintekonsa päiviä?

24:2  Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelleen.

24:3  Orpojen aasin he vievät mennessään, ottavat pantiksi lesken härän.

24:4  He työntävät köyhät tien sivuun, kaikkien maan kurjien täytyy piileskellä.

24:5  He ovat kuin villiaasit autiomaassa: he lähtevät työhönsä, purtavaa etsimään, aro antaa leivän heidän lapsilleen.

24:6  Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, jumalattoman viinitarhasta he keräävät tähteitä.

24:7  Alastomina he viettävät yönsä, vailla vaatteita, ilman peittoa kylmässä.

24:8  He kastuvat vuorilla sateesta, vailla suojaa he syleilevät kalliota.

24:9  Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.

24:10  He kulkevat alastomina, ilman vaatteita, nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

24:11  Muurien sisällä he pusertavat öljyä, polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissaan.

24:12  Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoille lyötyjen sielu huutaa apua. Mutta Jumala ei piittaa vääryydestä.

24:13  On niitä, jotka kapinoivat valoa vastaan, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.

24:14  Murhaaja nousee ennen päivän valkenemista, tappaa kurjan ja köyhän. Hän hiipii yöllä kuin varas.

24:15  Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän peittää kasvonsa ja ajattelee: ’Ei kenenkään silmä näe minua.’

24:16  Pimeässä murtaudutaan taloihin. Päiväksi nämä ihmiset sulkeutuvat sisälle eivätkä tahdo valosta tietää.

24:17  Pilkkopimeä on heille kuin aamunkoitto, ovathan pimeyden kauhut heille tuttuja.”

24:18  ”Kevyesti kiitää jumalaton vetten viemänä. Kirottu on maassa hänen peltopalstansa, ei hän enää poikkea viinitarhojen tielle.

24:19  Kuiva maa ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, tuonela nielee synnintekijät.

24:20  Äidin kohtu unohtaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, eikä häntä enää muisteta. Vääryys murskataan kuin puu.

24:21  Hän kohteli pahoin hedelmätöntä, joka ei synnytä lapsia, leskelle hän ei hyvää tehnyt.

24:22  Mahtavat Jumala pitää yllä voimallaan. He nousevat jälleen, vaikka olivat jo epätoivoisia hengestään.

24:23  Hän antaa heidän olla turvassa, heillä on tuki. Hänen silmänsä valvovat heidän teitään.

24:24  Vähäksi aikaa he kohoavat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He vaipuvat kuolemaan, heidät temmataan pois niin kuin kaikki muutkin, heidät taitetaan kuin tähkäpäät.

24:25  Eikö näin ole? Kuka osoittaa minut valehtelijaksi? Kuka tekee tyhjäksi minun sanani?”

Chapter 25

25:1  Sitten suuhilainen Bildad sanoi:

25:2  ”Hallitusvalta ja pelättävyys ovat hänen, joka tekee rauhan korkeuksissaan.

25:3  Onko määrää hänen joukoillaan? Kenelle ei koittaisi hänen valonsa?

25:4  Kuinka ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä? Kuinka naisesta syntynyt olisi puhdas?

25:5  Katso, eihän kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissään.

25:6  Kuinka sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!”

Chapter 26

26:1  Tähän Job vastasi:

26:2  ”Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, pelastanut sen, jonka käsivarsi on heikko!

26:3  Kuinka oletkaan neuvonut sitä, jolta puuttuu viisautta, ja tuonut julki paljon ymmärrystä!

26:4  Kenelle oikein olet sanasi osoittanut? Kenen henki on kauttasi puhunut?”

26:5  ”Vainajat vapisevat vesien ja niiden asukkaitten alapuolella.

26:6  Tuonela on paljaana Jumalan edessä, eikä ole manalalla peitettä.

26:7  Pohjoiset taivaat hän levittää tyhjyyden yli, ripustaa maan olemattoman päälle.

26:8  Hän käärii vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden painosta.

26:9  Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen yli.

26:10  Hän on piirtänyt rajan, kaaren vetten pinnalle, sinne asti, missä valo päättyy pimeään.

26:11  Taivaan pylväät huojuvat, ne kauhistuvat hänen nuhteluaan.

26:12  Voimallaan hän taltutti meren, ymmärryksensä voimalla hän murskasi Rahabin.

26:13  Hänen henkäyksestään taivas kirkastui. Hänen kätensä lävisti pakenevan käärmeen.

26:14  Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa ääriviivat, kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Kuka sitten voi käsittää hänen väkevyytensä jylinän?”

Chapter 27

27:1  Job jatkoi mietelmiensä lausumista ja sanoi:

27:2  ”Niin totta kuin Jumala elää, hän, joka on riistänyt minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on murehduttanut sieluni:

27:3  niin kauan kuin minussa vielä on henkeä ja Jumalan henkäys sieraimissani,

27:4  huuleni eivät totisesti puhu petosta eikä kieleni lausu vilppiä.

27:5  Olkoon minusta kaukana se, että myöntäisin teidän olevan oikeassa. Niin kauan kuin elän, en luovu syyttömyydestäni.

27:6  Pidän kiinni vanhurskaudestani enkä hellitä, yhdestäkään elämäni päivästä ei omatuntoni minua soimaa.”

27:7  ”Käyköön viholliselleni niin kuin jumalattomalle ja vastustajalleni niin kuin väärintekijälle.

27:8  Mitä toivoa on jumalattomalla, kun Jumala leikkaa pois hänen elämänsä, tempaa pois hänen sielunsa?

27:9  Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun häntä kohtaa ahdinko?

27:10  Voiko hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalan puoleen kaikkina aikoina?

27:11  Minä opetan teille, millainen on Jumalan käsi, en salaa Kaikkivaltiaan ajatuksia.

27:12  Olettehan te kaikki sen itse nähneet, miksi puhutte turhia?

27:13  Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan säätämä perintöosa, jonka väkivaltaiset saavat Kaikkivaltiaalta:

27:14  Jos hänellä on paljonkin lapsia, he ovat miekan omia. Hänen jälkeläisensä eivät saa kylliksi leipää.

27:15  Ne, jotka heistä jäävät jäljelle, saattaa hautaan rutto, eivätkä heidän leskensä itke.

27:16  Jos hän kasaa hopeaa kuin multaa ja kokoaa vaatteita kuin savea,

27:17  niin kootkoon, mutta vanhurskas pukee ne ylleen, ja viattomat jakavat keskenään hopean.

27:18  Hän rakentaa taloaan kuin koiperhosen toukka, se on kuin vartijan tekemä maja pellolla.

27:19  Rikkaana hän menee levolle; ei mitään ole hävinnyt. Kun hän avaa silmänsä, mitään ei ole jäljellä.

27:20  Kauhut tavoittavat hänet kuin tulvavedet, yöllä yllättää hänet rajuilma.

27:21  Itätuuli nostaa hänet, ja hän menee menojaan. Tuuli puhaltaa hänet pois paikaltaan.

27:22  Jumala ampuu häntä säälimättä, hänen on hädissään paettava Jumalan käden voimaa.

27:23  Silloin hänelle paukutetaan käsiä ja vihelletään hänen omalta asuinpaikaltaan.”

Chapter 28

28:1  ”Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan.

28:2  Rauta otetaan maasta, kivestä sulatetaan kupari.

28:3  Pimeydestä tehdään loppu, ja pilkkopimeässä olevat kivet tutkitaan perin pohjin.

28:4  Kaivoskuilu louhitaan syvälle maan asukkaiden alle. Unohdettuina, kaukana kulkuteistä, miehet siellä riippuvat, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.

28:5  Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.

28:6  Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.

28:7  Polkua sinne ei tiedä petolintu, haukan silmä ei sitä havaitse.

28:8  Sitä eivät astele ylväät eläimet, leijona ei sitä kulje.

28:9  Siellä käydään käsiksi piikiveen, vuoret mullistetaan juuria myöten.

28:10  Kallioihin murretaan käytäviä. Silmä näkee kaikenlaiset kalleudet.

28:11  Vesisuonet estetään tihkumasta, salattu tuodaan päivänvaloon.”

28:12  ”Mutta viisaus – mistä se löytyy, missä on ymmärryksen asuinpaikka?

28:13  Ihminen ei tiedä sen arvoa, eikä sitä löydy elävien maasta.

28:14  Syvyys sanoo: ’Ei se ole minussa’, ja meri sanoo: ’Ei se ole minun luonani.’

28:15  Sitä ei voi ostaa puhtaalla kullalla, hopeaa ei voi punnita sen maksuksi.

28:16  Sen hinnaksi ei riitä Oofirin kulta, eivät kalliit onyksi-kivet eivätkä safiirit.

28:17  Ei vedä sille vertaa kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset astiat.

28:18  Koralleja ja kristalleja ei voi edes mainita, viisauden omistaminen on kalliimpi kuin helmet.

28:19  Ei vedä viisaudelle vertaa Kuusin topaasi, puhdas kulta ei riitä sen maksuksi.”

28:20  ”Mistä sitten tulee viisaus, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

28:21  Se on kätketty kaikkien elävien silmiltä, se on salattu taivaan linnuiltakin.

28:22  Manala ja kuolema sanovat: ’Korvamme ovat kuulleet siitä kerrottavan.’

28:23  Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.

28:24  Hänen katseensa tavoittaa maan ääret, hän näkee kaiken, mitä on taivaan alla.

28:25  Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,

28:26  kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,

28:27  silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja myös tutki sen.

28:28  Ihmiselle hän sanoi: ’Katso, Herran pelko on viisautta, pahan karttaminen ymmärrystä.’”

Chapter 29

29:1  Job jatkoi mietelmiensä lausumista ja sanoi:

29:2  ”Olisinpa niin kuin olin menneinä kuukausina, niin kuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli.

29:3  Silloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä vaelsin hänen valossaan halki pimeyden.

29:4  Jospa olisin niin kuin parhaina päivinäni, kun Jumalan ystävyys oli majani yllä,

29:5  ja Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja lapseni olivat ympärilläni.

29:6  Silloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja.

29:7  Kun menin kaupunginportille, kun asetin istuimeni torille,

29:8  nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

29:9  päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat käden suulleen,

29:10  ruhtinaiden ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui kitalakeen.”

29:11  ”Kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän antoi minusta hyvän todistuksen.

29:12  Sillä minä pelastin kurjan, joka huusi apua, ja orvon, jolla ei ollut auttajaa.

29:13  Menehtyvän siunaus tuli osakseni, lesken sydämen sain riemuitsemaan.

29:14  Vanhurskauden puin ylleni, ja se verhosi minut, oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

29:15  Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

29:16  Köyhille minä olin isä, tuntemattomankin asiaa tutkin tarkoin.

29:17  Minä murskasin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.”

29:18  ”Silloin ajattelin: ’Minä saan kuolla omassa pesässäni, ja päiviäni tulee olemaan niin paljon kuin hiekanjyviä.

29:19  Juureni ovat vedelle avoinna, ja kaste viipyy oksillani.

29:20  Kunniani on alati uusi, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.’

29:21  Kaikki kuuntelivat minua ja odottivat, ottivat vaieten vastaan neuvoni.

29:22  Kun olin puhunut, he eivät sanaakaan sanoneet, vihmana valui puheeni heihin.

29:23  He odottivat minua kuin sadetta ja avasivat suunsa kuin kevätkuurolle.

29:24  Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomia, minun kasvojeni valoisuus ei jättänyt heitä synkiksi.

29:25  Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, minä istuin kunniapaikalla, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niin kuin se, joka lohduttaa murheelliset.”

Chapter 30

30:1  ”Nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä pidin arvottomina edes paimenkoirieni pariin.

30:2  Ja mitäpä minua hyödyttäisi heidän kättensä voima, kun heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

30:3  puute ja kova nälänhätä. He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään typötyhjää maata.

30:4  He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

30:5  Heidät karkotetaan ihmisten parista, heidän peräänsä huudetaan kuin varkaille.

30:6  Heidän on asuttava rotkojen rinteillä, maakoloissa ja kallioluolissa.

30:7  Pensaiden keskellä he ulisevat, piikkikasvien alle he sulloutuvat,

30:8  nuo houkkien ja halveksittujen jälkeläiset, jotka on ruoskalla ajettu maasta.

30:9  Nyt minusta on tullut heille pilkkalaulu, olen joutunut heidän sananparrekseen.

30:10  He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

30:11  Onhan Jumala irrottanut jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, siksi he eivät enää hillitse kieltään minun edessäni.

30:12  Oikealta puoleltani nousee tuo pentulauma. He lyövät jalat altani, he raivaavat luokseni tien, minun turmiokseni.

30:13  He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat vailla auttajaa.

30:14  Kuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

30:15  Kauhut käyvät kimppuuni. Kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois ylhäisen asemani, ja onneni katoaa kuin pilvi.

30:16  Ja nyt, minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

30:17  Yö kaivaa luut irti ruumiistani, kalvajani eivät käy levolle.

30:18  Valtava voima on muuttanut vaatteeni muodottomaksi, se kiristyy ympärilleni kuin paitani päänaukko.

30:19  Jumala on paiskannut minut lokaan, minusta on tullut kuin tomua ja tuhkaa.”

30:20  ”Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä et vastaa! Tässä seison, mutta sinä vain tuijotat minua.

30:21  Sinä olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, sinä vainoat minua väkevällä kädelläsi.

30:22  Sinä kohotat minut myrskytuulen vietäväksi, annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

30:23  Minä tiedän, että sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, minne kaikki elävät kokoontuvat.

30:24  Eikö kuitenkin saisi raunioista kättään ojentaa tai onnettomuudessa apua huutaa?

30:25  Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

30:26  Hyvää minä odotin, mutta minua kohtasi paha, ikävöin valoa, mutta tulikin pimeys.”

30:27  ”Sisälläni kuohuu lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minua.

30:28  Minä kuljen suruasussa, vailla auringonvaloa. Minä nousen ja huudan apua väkijoukossa.

30:29  Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani.

30:30  Minun nahkani on mustunut ja lohkeilee, luuni ovat kuumeen korventamat.

30:31  Valitukseksi muuttui lyyrani soitto ja huiluni sävel itkijöiden ääneksi.”

Chapter 31

31:1  ”Minä olen tehnyt sopimuksen silmieni kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

31:2  Minkä osan saisin silloin ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltiaalta korkeudesta?

31:3  Tuleehan väärämielisille turmio ja väärintekijöille onnettomuus.

31:4  Eikö hän näe minun tieni ja laske kaikki askeleeni?

31:5  Vaelsinko valheessa, kiiruhtiko jalkani petokseen?

31:6  Punnitkoon Jumala minut oikealla vaa’alla, niin hän huomaa minun nuhteettomuuteni.

31:7  Jos askeleeni poikkesivat tieltä ja sydämeni seurasi silmieni mukana, jos tahra on tarttunut käsiini,

31:8  niin syököön toinen, mitä kylvän, ja vesani revittäköön juurineen.

31:9  Jos sydämeni villiintyi toisen vaimoon ja väijyin lähimmäiseni ovella,

31:10  niin jauhakoon oma vaimoni vieraan jyviä, vaipukoot toiset hänen syleilyynsä.

31:11  Sillä tekoni olisi ollut ilkityö, raskaasti rangaistava rikos,

31:12  kuin tuli, joka kuluttaisi kaiken manalaan saakka, repisi juurineen kaiken satoni.”

31:13  ”Jos olen halveksinut orjani ja orjattareni oikeutta, kun heillä oli riita-asia minun kanssani,

31:14  niin mitä tekisin, jos Jumala nousisi tuomitsemaan, mitä vastaisin, jos hän vaatisi minut tilille?

31:15  Eikö hän, joka äidin kohdussa teki minut, tehnyt heitäkin, eikö hän valmistanut meidät molemmat äidin kohdussa?

31:16  Olenko kieltänyt vähäosaisilta sen, mitä he toivoivat, ja saattanut lesken silmät sammumaan?

31:17  Olenko syönyt leipäpalani yksin niin, ettei orpokin olisi saanut siitä syödä?

31:18  Ei, nuoruudestani asti minä kasvatin häntä kuin oma isä, koko elinaikani olen pitänyt hänestä huolta.

31:19  Jos näin jonkun menehtyvän vaatteiden puutteessa, köyhän olevan vailla ruumiin verhoa,

31:20  niin eivätkö hänen jäsenensä siunanneet minua, kun hän sai lämmitellä karitsoitteni villoilla.

31:21  Puinko nyrkkiä orvolle, kun huomasin saavani kannatusta portissa?

31:22  Jos näin on, irtaantukoon olkapääni hartioistani ja murtukoon käsivarteni sijoiltaan.

31:23  Silloin minun olisi pelättävä Jumalalta tulevaa onnettomuutta, enkä kestäisi hänen majesteettiutensa edessä.”

31:24  ”Olenko pannut luottamukseni kultaan, sanonut puhtaalle kullalle: ’Sinä olet turvani’?

31:25  Iloitsinko siitä, että rikkauteni oli suuri ja käteni oli saanut paljon hankituksi?

31:26  Kun katselin loistavaa aurinkoa ja kuuta, joka vaelsi ylhäisyydessään,

31:27  antautuiko silloin sydämeni salassa vieteltäväksi, heittikö käteni niille suudelmia?

31:28  Ei, sekin olisi ollut raskaasti rangaistava rikos, sillä olisin kieltänyt Jumalan, joka on korkeuksissa.”

31:29  ”Olenko iloinnut vihamieheni tuhosta, huutanut riemusta, kun häntä kohtasi onnettomuus?

31:30  En ole sallinut suuni tehdä syntiä, kiroten vaatia hänen henkeään.

31:31  Eiköhän talonväkeni sanoisi: ’Kukin on saanut lihaa kylliksi.’

31:32  Muukalaisen ei tarvinnut viettää yötä ulkona, minä pidin oveni auki tielle päin.

31:33  Olenko Aadamin tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni syyllisyyden?

31:34  Olenko säikkynyt suurta joukkoa, pelännyt sukujen halveksuntaa ja pysynyt – ovesta ulos menemättä – hiljaa?”

31:35  ”Kunpa joku kuuntelisi minua! Tuossa on puumerkkini. Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Vastapuoleni kirjoittakoon kirjaan syytöksensä!

31:36  Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen seppeleeksi päähäni.

31:37  Tekisin hänelle selkoa jokaisesta askeleestani, astuisin hänen eteensä kuin ruhtinas.

31:38  Jos peltoni valitti minun tähteni ja kaikki sen vaot itkivät,

31:39  jos kulutin sen voiman korvauksetta ja saatoin sen oikeat omistajat huokaamaan,

31:40  niin kasvakoon se vehnän sijasta piikkipensaita ja ohran sijasta pahanhajuista ruohoa.” Tähän päättyvät Jobin puheet.

Chapter 32

32:1  Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, joka oli omissa silmissään vanhurskas,

32:2  buusilainen Elihu vihastui. Hän oli Barakelin poika, Raamin suvusta. Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana.

32:3  Tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta Jobille ja kuitenkin syyttivät häntä jumalattomaksi.

32:4  Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat vuosiltaan häntä vanhempia.

32:5  Mutta kun hän näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussaan vastaukseksi, hän suuttui.

32:6  Buusilainen Elihu, Barakelin poika, vastasi Jobille ja sanoi: ”Nuori minä olen vuosiltani, ja te olette vanhoja. Sen vuoksi minä arastelin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

32:7  Minä ajattelin: ’Puhukoon ikä, ja vuosien paljous tuokoon julki viisautta.’

32:8  Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

32:9  Eivät iäkkäät aina ole viisaimpia, eivätkä vain vanhukset ymmärrä, mikä on oikein.

32:10  Sen vuoksi minä sanon: Kuule minua! Minäkin ilmoitan, mitä tiedän.”

32:11  ”Olen odottanut, mitä te sanoisitte, olen kuunnellut teidän viisaita puheitanne, kun te tutkitte sanoja.

32:12  Minä tarkkasin teitä, ja katso, kukaan ei kumonnut Jobin sanoja. Kukaan teistä ei voinut vastata hänen puheisiinsa.

32:13  Älkää vain sanoko: ’Olemme kohdanneet viisauden, vain Jumala voi voittaa hänet, ei ihminen.’

32:14  Minulle hän ei ole sanojaan suunnannut, enkä minä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

32:15  Nuo miehet ovat kauhuissaan, eivät enää vastaa, sanat ovat heiltä kadonneet.

32:16  Odottaisinko vain, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat eivätkä enää vastaa?

32:17  Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.”

32:18  ”Minä olen täynnä sanoja, henki sisälläni ahdistaa minua.

32:19  Katso, minun sisimpäni on kuin viini, jolle ei avata ulospääsyä, se on pakahtumaisillaan kuin vasta täytetyt leilit.

32:20  Tahdon puhua saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

32:21  En aio pitää kenenkään puolta enkä mielistellä ketään ihmistä,

32:22  sillä en osaa liehakoida. Jos niin tekisin, Luojani ottaisi minut pian pois.”

Chapter 33

33:1  ”Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ota korviisi kaikki minun sanani.

33:2  Katso, olen avannut suuni, kieleni puhuu suussani.

33:3  Sanani lähtevät vilpittömästä sydämestä, huuleni puhuvat puhdasta tietoa.

33:4  Jumalan Henki on minut luonut, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

33:5  Vastaa minulle, jos siihen kykenet! Varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun!

33:6  Olen Jumalan edessä samanlainen kuin sinä: savesta minutkin on otettu.

33:7  Näethän, etten ole niin kauhistava, että säikyttäisin sinut. Minun mahtini ei ole raskaana ylläsi.”

33:8  ”Sinä olet puhunut korvieni kuullen, olen kuullut sanasi:

33:9  ’Puhdas minä olen, en ole rikkonut. Olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

33:10  Katso, hän keksii syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenaan.

33:11  Hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia polkujani.’

33:12  Minä vastaan sinulle: sinä et ole oikeassa, sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

33:13  Miksi riitelet häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?”

33:14  ”Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, sitä vain ei huomata.

33:15  Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillaan,

33:16  hän avaa ihmisten korvat ja vahvistaa sinetillä heille antamansa varoituksen,

33:17  kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta, varjellakseen miestä ylpeydestä,

33:18  säästääkseen hänet joutumasta hautaan, hänen elämänsä syöksymästä miekkaan.”

33:19  ”Häntä kuritetaan myös tuskalla vuoteessa, kun hänen luissaan on alituinen kipu.

33:20  Hänen henkensä inhoaa leipää ja sielunsa herkkuruokaa.

33:21  Hänen lihansa kuihtuu olemattomiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

33:22  Näin hän lähenee hautaa, hänen henkensä kuoleman lähettiläitä.

33:23  Jos hänen puolellaan silloin on enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmiselle, mikä on oikein,

33:24  niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ’Päästä hänet joutumasta hautaan, minä olen saanut lunastusmaksun.’

33:25  Silloin hänen ruumiinsa uhkuu nuoruuden voimaa, hän palaa takaisin nuoruutensa päiviin.

33:26  Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala on hänelle suosiollinen. Hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Näin Jumala palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

33:27  Hän laulaa nyt muille ihmisille: ’Minä tein syntiä ja vääristin oikeuden, mutta minulle ei maksettu samalla mitalla.

33:28  Hän pelasti minut joutumasta hautaan, ja henkeni saa katsella valoa.’

33:29  Jumala tekee kaiken tämän miehelle kaksi, jopa kolmekin kertaa

33:30  palauttaakseen hänet haudasta ja antaakseen elämän valon loistaa hänelle.”

33:31  ”Tarkkaa, Job, kuule minua, vaikene ja anna minun puhua.

33:32  Mutta jos löydät sanoja, vastaa minulle. Puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

33:33  Jos et, niin kuule minua, vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta.”

Chapter 34

34:1  Elihu jatkoi:

34:2  ”Kuulkaa minun sanojani, te viisaat, kuunnelkaa minua, te tietomiehet.

34:3  Korvahan koettelee sanat, kitalaki maistaa ruuan maun.

34:4  Tutkikaamme, mikä on oikein, yrittäkäämme yhdessä ymmärtää, mikä on hyvää.

34:5  Onhan Job sanonut: ’Olen oikeassa, mutta Jumala on riistänyt minulta oikeuteni.

34:6  Vaikka puolellani on oikeus, minua pidetään valehtelijana. Nuolenhaava minussa on parantumaton, vaikka en ole mitenkään rikkonut.’

34:7  Kuka muu on sellainen kuin Job, joka juo pilkkasanoja kuin vettä,

34:8  joka liittyy väärintekijöiden seuraan ja vaeltaa jumalattomien miesten parissa?

34:9  Hänhän sanoo: ’Ei mies siitä hyödy, että elää Jumalalle mieliksi.’”

34:10  ”Sen tähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet! Pois se, että Jumalassa olisi jumalattomuutta tai Kaikkivaltiaassa vääryyttä.

34:11  Hän maksaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan ja antaa miehen kohdata vaelluksensa hedelmät.

34:12  Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

34:13  Kuka on määrännyt hänet hallitsemaan maata? Kuka on perustanut koko maanpiirin?

34:14  Jos hän huomioisi vain itsensä ja vetäisi takaisin Henkensä, elämänhenkäyksen,

34:15  niin kaikki liha menehtyisi yhdellä kertaa ja ihminen tulisi jälleen tomuksi.

34:16  Jos sinulla on ymmärrystä, kuule tätä, kuuntele tarkoin sanojani.

34:17  Voisiko todella hallita se, joka vihaa oikeutta? Tuomitsetko sinä syylliseksi Vanhurskaan ja Voimallisen,

34:18  joka sanoo kuninkaalle: ’Sinä kelvoton’, ja ylimyksille: ’Sinä jumalaton’,

34:19  joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta ylhäistä alhaisen edelle – ovathan he kaikki hänen kättensä tekoa.

34:20  Yhtäkkiä, keskellä yötä, he kuolevat. Ihmiset horjuvat ja menehtyvät, mahtava siirretään pois käden koskematta.

34:21  Sillä Jumalan silmät valvovat ihmisen teitä, hän näkee kaikki ihmisen askeleet.

34:22  Ei ole pimeyttä, ei synkeyttä, johon väärintekijät voisivat piiloutua.

34:23  Jumala ei ilmoita ihmiselle määräaikaa, jolloin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä.

34:24  Tutkimatta hän murskaa mahtavat ja asettaa toiset heidän sijaansa.

34:25  Hän tuntee heidän tekonsa, yöllä hän syöksee heidät alas, ja he musertuvat.

34:26  Jumala ruoskii heitä kuin ainakin jumalattomia julkisella paikalla,

34:27  koska he luopuivat seuraamasta häntä eivätkä vähääkään välittäneet hänen teistään.

34:28  Vähäosaisen huudon he saivat kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjien huudon.

34:29  Jos hän on hiljaa, kuka hänet siitä tuomitsee syylliseksi? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi hänet nähdä? Niin kansaa kuin ihmistäkin hän valvoo,

34:30  ettei jumalaton ihminen pääse hallitsemaan, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle ansaksi.”

34:31  ”Sanotaanko Jumalalle: ’Olen kärsinyt rangaistuksen, en enää tee pahaa.

34:32  Opeta sinä minulle, mitä en voi ymmärtää. Jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee’?

34:33  Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista, kun olet niin tyytymätön? Sinunhan on tehtävä valinta eikä minun. Puhu, mitä tiedät.

34:34  Miehet, joilla on ymmärrystä, sanovat minulle, viisas mies, joka kuuntelee minua, lausuu:

34:35  ’Job puhuu taitamattomasti, hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys.

34:36  Kunpa Jobia koeteltaisiin lakkaamatta! Hänhän vastaa kuin väärintekijät!

34:37  Syntiinsä hän lisää kapinallisuuden, paukuttaa käsiään keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.’”

Chapter 35

35:1  Elihu jatkoi puhettaan:

35:2  ”Onko mielestäsi oikein, että sanot olevasi vanhurskaampi kuin Jumala?

35:3  Sinähän kysyt: ’Mitä se minua hyödyttää? Hyödynkö vanhurskaudesta enemmän kuin synninteosta?’

35:4  Minä vastaan sinulle ja myös ystävillesi, jotka ovat luonasi.

35:5  Luo silmäsi taivaalle ja katso, katsele pilviä, jotka ovat korkealla yläpuolellasi.

35:6  Jos syntiä teet, mitä sillä hänelle teet? Vaikka sinulla olisi paljonkin rikoksia, miten se häntä haittaa?

35:7  Jos olet vanhurskas, mitä hän siitä saa? Ottaako hän jotakin sinun kädestäsi?

35:8  Ihmistä, itsesi kaltaista, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.

35:9  Sorron paljoutta valitetaan, huudetaan apua mahtavien käsivartta vastaan.

35:10  Ei kysytä: ’Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistyslaulut,

35:11  joka opettaa meille enemmän kuin maan eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?’

35:12  Huudetaan apua, mutta hän ei vastaa pahojen ylpeyden tähden.”

35:13  ”Mutta turhuuksia Jumala ei kuule, Kaikkivaltias ei ota sellaista huomioon,

35:14  saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä. Asia on hänen edessään, odota häntä.

35:15  Mutta nyt, kun hän ei vaadi tilille vihassaan eikä kovin kiinnitä huomiota ylimielisyyteen,

35:16  niin Job avaa suunsa puhumaan joutavia ja syytää suuria sanoja ilman ymmärrystä.”

Chapter 36

36:1  Elihu jatkoi puhettaan:

36:2  ”Maltahan vähän, niin ilmoitan sinulle jotakin, sillä vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

36:3  Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan vanhurskaaksi hänet, joka on minut tehnyt.

36:4  Sanani eivät totisesti ole valhetta, edessäsi on mies, jolla on täydellinen tieto.

36:5  Katso, Jumala on voimallinen mutta ei halveksi ketään. Hänen ymmärryksensä voima on väkevä.

36:6  Jumalattoman hän ei anna elää, mutta kurjille hän hankkii oikeuden.

36:7  Hän ei käännä silmiään vanhurskaista vaan antaa heidän istua kuninkaiden kanssa ikuisesti valtaistuimella. He kohoavat korkealle.

36:8  Jos heidät kytketäänkin kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,

36:9  niin hän ilmoittaa heille, mitä he ovat tehneet ja miten rikkoneet pöyhkeilyllään.

36:10  Hän avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heidän kääntyä pois vääryydestä.

36:11  Jos he tottelevat ja palvelevat häntä, he saavat viettää päivänsä onnellisina ja vuotensa tyytyväisinä.

36:12  Mutta jos he eivät tottele, he syöksyvät miekkaan ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

36:13  Jumalattomat pysyvät vihamielisinä eivätkä huuda apua, kun hän on heidät vanginnut.

36:14  He kuolevat nuoruudessaan, heidän elämänsä päättyy pyhäkön miesporttojen joukossa.

36:15  Kurjan Jumala pelastaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdingon aikana.”

36:16  ”Sinutkin houkutteli ahdingosta avara tila, jossa ei ole ahtautta, ja rasvaisista ruoista notkuvan ruokapöydän rauha.

36:17  Nyt kohtasi sinua täysin määrin jumalattoman tuomio, tuomio ja oikeus ovat käyneet sinuun käsiksi.

36:18  Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköön lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

36:19  Voivatko avunhuutosi ja kaikki voimanponnistuksesi auttaa sinut ahdingosta?

36:20  Älä ikävöi yötä, joka siirtää kansat paikoiltaan.

36:21  Varo, ettet käänny vääryyteen, vaikka valitsisitkin mieluummin sen kuin kärsimyksen.”

36:22  ”Katso, Jumala on valtava voimassaan. Kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

36:23  Kuka määrää hänen tiensä? Kuka sanoo hänelle: ’Sinä olet tehnyt vääryyttä’?

36:24  Muista sinäkin ylistää hänen töitään, niitä, joiden kiitosta ihmiset laulavat.

36:25  Kaikki ihmiset näkevät ne, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

36:26  Jumala on suuri, emmekä me häntä käsitä, hänen vuosiensa luku on tutkimaton.

36:27  Hän vetää ylös vesipisarat, tiivistää sumun sateeksi.

36:28  Pilvet sitä vuodattavat, valuttavat ihmispaljouden päälle.

36:29  Kuka ymmärtää pilvien leviämisen ja jyrähdykset hänen majastaan?

36:30  Katso, hän levittää niiden yli valonsa ja peittää meren syvyydet.

36:31  Näin hän rankaisee kansoja, näin antaa runsaan ravinnon.

36:32  Hän täyttää molemmat kätensä leimauksella ja käskee salamoiden osua maaliinsa.

36:33  Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin tietää, mitä on tulossa.”

Chapter 37

37:1  ”Sen vuoksi sydämeni vapisee ja hypähtää paikoiltaan.

37:2  Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhua ja kohinaa, joka käy ulos hänen suustaan!

37:3  Hän antaa sen kaikua vapaasti kaiken taivaan alla ja lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

37:4  Heti perään ärjyy ukkonen, hän antaa ylvään äänensä jylistä. Ei hän pidättele vaan antaa äänensä raikua.

37:5  Ihmeellisesti jylisee Jumalan ääni, hän tekee suuria tekoja, joita emme voi käsittää.

37:6  Hän sanoo lumelle: ’Putoa maahan’, samoin sadekuurolle, valtaville rankkasateilleen.

37:7  Näin hän sinetöi jokaisen kädet, että hänen luomansa ihmiset saisivat ymmärrystä.

37:8  Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissaan.

37:9  Rajuilma tulee kammiostaan, pohjatuuli tuo pakkasen.

37:10  Jää syntyy Jumalan henkäyksestä, ja vetten lakeudet jähmettyvät.

37:11  Hän kuormaa pilvet kosteudella ja levittää välähtelevät ukkospilvensä.

37:12  Hän ohjaa niitä. Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksessaan tehdäkseen kaiken, mitä hän niille määrää maanpiirin päällä.

37:13  Hän antaa niiden kohdata maata, milloin kuritukseksi, milloin armon osoitukseksi.

37:14  Kuuntele tätä tarkoin, Job, pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetekoja.

37:15  Tiedätkö, kuinka Jumala antaa pilville käskynsä ja kuinka hän saa ne välähtämään?

37:16  Käsitätkö pilvien tasapainon ja Kaikkitietävän ihmeet?

37:17  Sinä, jota vaatteet kuumentavat, kun maa on raukeana etelätuulesta,

37:18  sinäkö pingottaisit hänen kanssaan taivaan, joka on luja kuin valettu kuvastin?”

37:19  ”Neuvo meille, mitä meidän on hänelle sanottava. Pimeyden tähden emme kykene saamaan aikaan mitään.

37:20  Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahdon puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoaan!

37:21  Näinkin on: ihmiset eivät näe valoa, joka loistaa kirkkaana taivaalla, kun tuuli on puhaltanut ja puhdistanut sen.

37:22  Pohjoisesta tulee kullanhohde. Jumalaa ympäröi pelottava majesteettius.

37:23  Kaikkivaltiasta emme voi tavoittaa, häntä, joka on suuri voimassa. Oikeamielistä ja täydellisen vanhurskasta hän ei vaivaa.

37:24  Sen tähden ihmiset häntä pelkäävät. Hän ei katso kehenkään, joka on omasta mielestään viisas.”

Chapter 38

38:1  Silloin Herra vastasi Jobille myrskyn keskeltä ja sanoi:

38:2  ”Kuka on tämä, joka hämärtää minun tarkoitukseni ymmärtämättömillä puheillaan?

38:3  Vyötä nyt kupeesi kuin mies! Minä kyselen sinulta, opeta sinä minua.

38:4  Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.”

38:5  ”Kuka määräsi maan mitat – sinähän sen tiedät! Tai kuka veti mittanuoran sen yli?

38:6  Mihin upotettiin sen peruspylväät, kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,

38:7  kun kaikki aamutähdet riemuitsivat ja kaikki Jumalan pojat puhkesivat riemuhuutoon?

38:8  Kuka sulki meren ovilla, kun se murtautui esiin kohdustaan,

38:9  kun minä annoin sille pilven vaatteeksi ja synkän pimeyden kapaloksi,

38:10  kun minä säädin sille rajani, asetin paikoilleen sen teljet ja ovet

38:11  ja sanoin: ’Tähän asti saat tulla mutta et pitemmälle, tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua’?

38:12  Oletko milloinkaan käskenyt päivän koittaa tai osoittanut aamuruskolle paikan,

38:13  että se tarttuisi kiinni maan liepeisiin ja ravistaisi jumalattomat siitä pois?

38:14  Maa muuttaa muotoaan kuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee näkyviin kuin vaatetettuna.

38:15  Jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohotettu käsivarsi murskataan.

38:16  Oletko käynyt meren lähteillä asti ja kulkenut tutkimassa syvyydet?

38:17  Ovatko kuoleman portit paljastuneet sinulle, oletko nähnyt kuolemanvarjon portit?

38:18  Oletko tutkinut maan koko laajuudessaan? Ilmoita, jos kaiken tämän tiedät!

38:19  Mikä on tie sinne, missä valo asuu, ja missä on pimeyden asuinsija,

38:20  että veisit sen alueelleen, kun tunnet sen majalle vievät polut?

38:21  Sinähän sen tiedät, kun synnyit jo siihen aikaan. Onhan päiviesi luku ylen suuri!

38:22  Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, oletko nähnyt rakeiden varastot,

38:23  jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, taistelun ja sodan päiväksi?

38:24  Mitä tietä valo jakaantuu ja itätuuli leviää yli maan?

38:25  Kuka on avannut väylän sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,

38:26  niin että se sataa maahan, joka on asumaton, autiomaahan, jossa ei ihmistä ole?

38:27  Näin saa autio aavikko vettä kyllikseen, ja maa kasvaa vihreää ruohoa.

38:28  Onko sateella isää? Kuka on saanut aikaan kastepisarat?

38:29  Kenen kohdusta jää on tullut? Kuka on synnyttänyt taivaan huurteen?

38:30  Vesi kätkeytyy kuin kiven alle, syvyyden pinta sulkeutuu.

38:31  Pystytkö solmimaan yhteen Seulasten siteet tai irrottamaan kahleista Kalevanmiekan?

38:32  Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanaan ja taluttaa Leijonaa pentuineen?

38:33  Tunnetko taivaan lait? Sinäkö säädät, miten se maata hallitsee?

38:34  Kantaako äänesi pilviin asti? Saatko vesimassat peittämään itsesi?

38:35  Pystytkö lähettämään salamat matkaan? Sanovatko ne sinulle: ’Tässä me olemme’?

38:36  Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden? Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?

38:37  Kuka laskee viisaudessaan pilvien luvun? Kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,

38:38  kun multa on kuin valettua metallia ja maakokkareet toisiinsa takertuneita?

38:39  Sinäkö ajat saaliin leijonalle, tyydytät nuorten leijonien nälän,

38:40  kun ne kyyristelevät luolissaan ja väijyvät tiheikössä?

38:41  Kuka hankkii ravinnon korpeille, kun niiden poikaset huutavat Jumalan puoleen ja harhailevat ympäriinsä ruokaa vailla?”

Chapter 39

39:1  ”Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko sinä peurojen synnytyskipuja?

39:2  Lasketko, milloin niiden kuukaudet tulevat täyteen? Tiedätkö ajan, jolloin ne poikivat?

39:3  Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät vasansa ja pääsevät synnytystuskistaan.

39:4  Niiden vasat vahvistuvat ja kasvavat kedolla. Ne lähtevät pois eivätkä enää palaa.

39:5  Kuka on päästänyt villiaasin vapaaksi, kuka on irrottanut villiaasin siteet,

39:6  sen, jolle minä annoin asunnoksi aron, asuinsijaksi suola-aavikon?

39:7  Se nauraa kaupungin hälinälle, ajajan huutoa se ei kuuntele.

39:8  Se hakee vuorilta laitumensa ja etsii kaikkea vihreää.

39:9  Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan? Yöpyykö se syöttökaukalosi ääressä?

39:10  Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle? Äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

39:11  Voitko luottaa siihen, kun sen voima on niin suuri? Voitko jättää työsi sen tehtäväksi?

39:12  Voitko uskoa, että se palauttaa viljasi ja kokoaa ne sinun puimatantereellesi?

39:13  Strutsin siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

39:14  Se jättää munansa maahan, antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

39:15  Se unohtaa, että jalka voi ne murskata, metsän eläimet voivat polkea ne rikki.

39:16  Se on tyly poikasilleen aivan kuin ne eivät olisikaan sen omia. Hukkaan menee sen vaiva, mutta sitä se ei pelkää.

39:17  Onhan Jumala kieltänyt siltä viisauden ja jättänyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

39:18  Kun se kiitää ilmaa piesten, se nauraa hevoselle ja ratsumiehelle.

39:19  Annatko sinä hevoselle voiman, puetko sinä sen kaulaan hulmuavan harjan?

39:20  Sinäkö saat sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on pelottavaa.

39:21  Se kuopii lakeuden pintaa ja iloitsee, voimalla se syöksyy päin aseita.

39:22  Se nauraa pelolle, ei se säiky eikä väistä miekkaa.

39:23  Sen yllä rämisee nuoliviini, välkehtii keihäs ja peitsi.

39:24  Kiihkoisasti tömistäen se taivalta ahmii, mikään ei sitä pidättele, kun soofar-torvi soi.

39:25  Milloin vain sotatorvi soi, se hirnuu: ihahaa! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden karjunnan ja sotahuudon äänen.

39:26  Sinunko ymmärryksesi voimasta haukka kohoaa, levittää siipensä kohti etelää?

39:27  Sinunko käskystäsi kotka lentää korkeuksiin ja tekee pesänsä korkealle?

39:28  Kalliolla se asuu, siellä se yöpyy, kallion kielekkeellä vuorilinnassaan.

39:29  Sieltä se tähystelee syötävää, sen silmät katsovat kauas.

39:30  Sen poikaset särpivät verta. Missä on kaatuneita, siellä on sekin.”

Chapter 40

40:1  Herra sanoi vielä Jobille:

40:2  ”Tahtooko vikoilija käydä oikeutta Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan nuhtelija vastatkoon tähän!”

40:3  Silloin Job vastasi Herralle:

40:4  ”Minähän olen vähäinen, mitä voisin sinulle vastata? Panen käteni suuni eteen.

40:5  Kerran olen puhunut, enää en virka mitään. Kahdestikin puhuin, enää en sitä tee.”

40:6  Silloin Herra vastasi Jobille myrskyn keskeltä:

40:7  ”Vyötä nyt kupeesi kuin mies! Minä kyselen sinulta, opeta sinä minua.

40:8  Teetkö sinä tyhjäksi minun tuomioni? Tuomitsetko minut syylliseksi, jotta olisit itse oikeassa?

40:9  Onko käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Voitko jylistä äänelläsi niin kuin hän jylisee?

40:10  Kaunista itsesi kunnialla ja majesteettiudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.

40:11  Päästä vihasi valloilleen, katso kaikkia ylpeitä ja lannista heidät.

40:12  Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät ja murskaa jumalattomat siihen paikkaan.

40:13  Kätke heidät kaikki tomuun, sulje heidän kasvonsa salaiseen paikkaan.

40:14  Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on sinua auttanut.”

40:15  ”Katso Behemotia, jonka minä loin niin kuin sinutkin. Se syö ruohoa kuin naudat.

40:16  Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.

40:17  Se ojentaa häntänsä jäykäksi kuin setripuun, sen reisijänteet ovat kuin punottua köyttä.

40:18  Sen luut ovat kuin vaskiputket, selkäranka kuin rautatanko.

40:19  Behemot on Jumalan töistä ensimmäinen. Sen luoja ojentaa sille miekan.

40:20  Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet kisailevat.

40:21  Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.

40:22  Lootukset peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.

40:23  Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se on huoleton, vaikka itse Jordan kuohuisi sen kitaan.

40:24  Kukapa kävisi kiinni sen silmiin? Kuka lävistäisi koukulla sen turvan?”

40:25  ”Voitko vetää ongella ylös Leviatanin tai pitää siimalla aloillaan sen kielen?

40:26  Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja lävistää atraimella sen leuat?

40:27  Anooko se sinulta hartaasti armoa? Puhuuko se sinulle mielistellen?

40:28  Tekeekö se liiton sinun kanssasi, niin että saat sen olemaan orjanasi ainaisesti?

40:29  Voitko leikkiä sillä niin kuin pikkulinnulla tai sitoa sen tyttäriäsi varten?

40:30  Hierovatko pyyntimiehet siitä keskenään kauppaa? Paloittelevatko he sen kauppiaiden kesken?

40:31  Voitko iskeä sen nahan täyteen keihäitä ja sen pään kalaharppuunoita?

40:32  Käyhän vain käsiksi siihen! Tulet muistamaan sen ottelun, et yritä toista kertaa!”

Chapter 41

41:1  ”Ymmärräthän, että siinä pettää toivo. Jo sen pelkästä näkemisestä sortuu maahan.

41:2  Ei kukaan ole niin hurja, että ärsyttäisi sitä. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

41:3  Kuka on ensin antanut minulle jotakin, joka minun olisi korvattava? Minunhan on kaikki, mitä on taivaan alla.

41:4  En malta olla puhumatta Leviatanin jäsenistä, sen voimasta ja sopusuhtaisuudesta.

41:5  Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen hammasrivien väliin?

41:6  Kuka on avannut sen kasvojen ovet? Sen hampaitten ympärillä on kauhu.

41:7  Sen ylpeytenä ovat selkäkilpien rivit, lujalla sinetillä kiinnitetyt.

41:8  Ne sopivat tarkasti toisiinsa, tuuli ei pääse niiden lävitse.

41:9  Ne liittyvät tiiviisti yhteen, pysyvät kiinni eivätkä irtoa toisistaan.

41:10  Valo välähtää, kun Leviatan aivastaa. Sen silmät ovat kuin aamuruskon silmät.

41:11  Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

41:12  Sen sieraimista suitsuaa savu kuin kiehuvasta kattilasta ja kaislatulesta.

41:13  Sen puhallus sytyttää hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

41:14  Sen niskassa asuu voima, ja sen edellä hyppelee kauhu.

41:15  Sen lihapoimut ovat kiinteät, ne ovat kuin valetut, järkkymättömät.

41:16  Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi kuin alempi jauhinkivi.

41:17  Kun se nousee, väkevät miehet kauhistuvat, kauhistuneina he vetäytyvät pois.

41:18  Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei se tehoa, ei tehoa peitsi, ei heittoase eikä nuoli.

41:19  Rauta on sille kuin olkea, vaski kuin lahoa puuta.

41:20  Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, oljiksi muuttuvat sen edessä linkokivet.

41:21  Nuija on sille kuin heinänkorsi, keihästen suhinalle se nauraa.

41:22  Sen vatsapuolella on kuin teräviä saviastiansiruja, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

41:23  Se saa syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

41:24  Jälkeensä se jättää loistavan polun, syvyydellä näyttää olevan hopeahapset.

41:25  Maan päällä ei ole sen vertaista. Se on luotu pelottomaksi.

41:26  Se katselee halveksien kaikkea korkeaa, se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas.”

Chapter 42

42:1  Silloin Job vastasi Herralle:

42:2  ”Minä tiedän, että sinä voit kaiken eikä mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

42:3  Sinä kysyit: ’Kuka on tämä, joka hämärtää minun tarkoitukseni ymmärtämättömillä puheillaan?’ Siksi vastaan: minä puhuin ymmärtämättömästi asioista, jotka ovat kovin ihmeellisiä minun käsittää.

42:4  Kuuntele nyt minua, kun minä puhun. Minä kysyn, opeta sinä minua.

42:5  Vain korvakuulolta olin sinusta kuullut, mutta nyt ovat silmäni nähneet sinut.

42:6  Sen tähden peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhkassa.”

42:7  Puhuttuaan Jobille nämä sanat Herra sanoi teemanilaiselle Elifakselle: ”Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niin kuin palvelijani Job.

42:8  Ottakaa siis seitsemän sonnimullikkaa ja seitsemän pässiä, menkää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en määrää teille häpeällistä rangaistusta siitä, ettette puhuneet minusta oikein niin kuin palvelijani Job.”

42:9  Teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naamalainen Tsoofar menivät ja tekivät niin kuin Herra oli heille puhunut, ja Herra oli Jobille suosiollinen.

42:10  Kun Job rukoili ystäviensä puolesta, Herra käänsi Jobin kohtalon. Ja Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä ennen oli ollut.

42:11  Kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki entiset tuttavat tulivat hänen luokseen ja aterioivat hänen kanssaan hänen talossaan. He osoittivat hänelle myötätuntoa ja lohduttivat häntä kaiken sen onnettomuuden vuoksi, jonka Herra oli antanut häntä kohdata. Kukin heistä antoi hänelle yhden kesitan hopeaa ja yhden kultaisen korurenkaan.

42:12  Herra siunasi Jobin elämän loppuvaiheita vielä runsaammin kuin sen alkupuolta, niin että hän sai neljätoistatuhatta lammasta, kuusituhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.

42:13  Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.

42:14  Ensimmäiselle tyttärelle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuuk.

42:15  Eikä koko maassa ollut niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heille perintöosan, niin kuin heidän veljilleenkin.

42:16  Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset aina neljänteen polveen asti.

42:17  Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.