FinSTLK2017 - Job

Chapter 1

1:1  Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.

1:2  Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.

1:3  Karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä hyvin paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.

1:4  Hänen pojillaan oli tapana laittaa pitoja. Kullakin oli pidot talossaan omana vuoropäivänään. He lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartaan syömään ja juomaan kanssaan.

1:5  Kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, Job lähetti sanan ja pyhitti heidät. Hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: "Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään kironneet Jumalan." Näin Job teki aina.

1:6  Kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, myös saatana tuli heidän joukossaan.

1:7  Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta."

1:8  Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistaan. Hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."

1:9  Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Turhaanko Job pelkää Jumalaa?

1:10  Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on. Olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.

1:11  Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on, eikö hän kiroa sinua vasten kasvojasi?"

1:12  Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon käsissäsi. Älä vain koske kädelläsi häneen itseensä." Saatana meni pois Herran edestä.

1:13  Kun sitten eräänä päivänä hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa,

1:14  sanansaattaja tuli Jobin luo ja sanoi: "Naudoilla kynnettiin, ja aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella,

1:15  sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."

1:16  Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."

1:17  Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja kävivät kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."

1:18  Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa.

1:19  Katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."

1:20  Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili.

1:21  Hän sanoi: "Alastomana minä tulin äitini kohdusta, ja alastomana minä sinne palaan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi."

1:22  Missään tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut sopimattomasti Jumalaa vastaan.

Chapter 2

2:1  Kun sitten eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat seisomaan Herran eteen, saatanakin tuli heidän joukossaan ja asettui Herran eteen.

2:2  Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta."

2:3  Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistaan; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vieläpä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan tuhoamaan hänet syyttömästi."

2:4  Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahan nahasta; ja kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään.

2:5  Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa, hän varmaan kiroaa sinua vasten kasvojasi."

2:6  Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä."

2:7  Saatana meni pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita kantapäästä kiireeseen asti.

2:8  Tämä otti saviastian sirun kaapiakseen sillä itseään ja istui tuhkaläjään.

2:9  Hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."

2:10  Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut kuin mikäkin typerä nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Missään tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.

2:11  Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka oli häntä kohdannut, he tulivat kukin kotipaikastaan: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenään ja menivät ottamaan osaa ja lohduttamaan häntä.

2:12  Mutta kun he jonkin matkan päästä nostivat silmänsä, he eivät voineet enää tuntea häntä. He korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja heittivät tomua taivasta kohti päänsä päälle.

2:13  He istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli hyvin suuri.

Chapter 3

3:1  Sen jälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä.

3:2  Job lausui ja sanoi:

3:3  "Kadotkoon päivä, jona synnyin, ja yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.'

3:4  Se päivä muuttukoon pimeydeksi. Älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.

3:5  Omistakoon sen pimeys ja kuoleman varjo, pilvi laskeutukoon sen päälle, ja päivän pimentymiset sitä pelästyttäkööt.

3:6  Sen yön ryöstäköön pimeys. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa älköönkä tulko kuukausien lukuun.

3:7  Katso, hedelmätön olkoon se yö. Älköön siinä riemuhuuto raikuko.

3:8  Kirotkoot sen päivän kiroajat, ne, jotka ovat valmiina herättämään leviatanin.

3:9  Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, jota ei tule, älköön se päivänkoiton silmäripsiä nähkö,

3:10  koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni.

3:11  Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

3:12  Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkä tähden rinnat imeäkseni?

3:13  Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä

3:14  kuningasten ja maan neuvonantajien kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen raunioita,

3:15  päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

3:16  tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

3:17  Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä,

3:18  kaikki vangit ovat rauhassa eivätkä kuule käskijän ääntä.

3:19  Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, ja orja on vapaa herrastaan.

3:20  Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,

3:21  jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

3:22  jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan –

3:23  miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on sulkenut aitaukseen?

3:24  Sillä huokailuni on tullut leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.

3:25  Sillä se, mitä kauhistuin, kohtasi minua, ja se, mitä pelkäsin, tapahtui minulle.

3:26  Ennen kuin tyynnyin, ja sain rauhan ja levon, tuli tuska jälleen."

Chapter 4

4:1  Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

4:2  "Ethän pahastu, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaietakaan?

4:3  Katso, monia sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut.

4:4  Sanasi ovat nostaneet kompastuneen ja rauenneita polvia olet voimistanut.

4:5  Mutta nyt, kun itseäsi kohtaa kova, sinä tuskastut, ja kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

4:6  Eikö jumalanpelkosi ole uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi toivosi?

4:7  Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

4:8  Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

4:9  Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

4:10  Leijonan ärjyntä, suurenkin leijonan ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonien hampaat murskataan.

4:11  Urosleijona menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

4:12  Minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

4:13  kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

4:14  Pelko ja vapina yllättivät minut ja pelästyttivät kaikki luuni.

4:15  Tuulen henkäys hyväili kasvojani, ihokarvani nousivat pystyyn.

4:16  Siinä seisoi – sen näköä en erottanut – hahmo silmieni edessä. Minä kuulin kuiskaavan äänen:

4:17  'Onko ihminen Jumalaa vanhurskaampi, onko mies Luojaansa puhtaampi?

4:18  Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, läheteissäänkin hän havaitsee vikoja,

4:19  saati niissä, jotka asuvat savimajoissa, joiden perustus on maan tomussa ja jotka koit murskaavat.

4:20  Ennen kuin aamu vaihtuu illaksi, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

4:21  Eikö heidän kanssaan oteta loputkin pois, ja eivätkö he kuole viisaudesta osattomina?'"

Chapter 5

5:1  "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenen pyhän puoleen kääntyisit?

5:2  Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.

5:3  Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä kirosin hänen asuinsijaansa.

5:4  Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

5:5  Sen, minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen – ottaa sen vaikka orjantappuroista – ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

5:6  Sillä onnettomuus ei kasva tomusta eikä vaiva verso maasta,

5:7  vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

5:8  Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

5:9  hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,

5:10  joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä pelloille,

5:11  että hän korottaisi alhaiset ja nostaisi surevat autuuteen.

5:12  Hän tekee kavalien hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

5:13  hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelien juonet raukeavat:

5:14  päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä kuin yöllä.

5:15  Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta ja auttaa väkevän kädestä.

5:16  Vaivaisella on toivoa, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

5:17  Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

5:18  Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo, lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

5:19  Kuudesta hädästä hän pelastaa sinut, ja seitsemässä onnettomuus ei kohtaa sinua.

5:20  Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.

5:21  Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.

5:22  Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä pelkää metsän petoja.

5:23  Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja aron pedot elävät kanssasi rauhassa.

5:24  Saat huomata, että telttamajasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et kaipaa sinne mitään.

5:25  Niin saat huomata, että siemenesi on runsas ja vesasi monet kuin ruoho maassa.

5:26  Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, kuin lyhde korjataan ajallaan.

5:27  Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on. Kuule se, ja ota sinäkin vaari siitä."

Chapter 6

6:1  Job vastasi ja sanoi:

6:2  "Oi, jospa suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

6:3  Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka. Sen tähden sanani menevät hukkaan.

6:4  Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun, henkeni juo niiden myrkkyä ja Jumalan kauhut ahdistavat minua.

6:5  Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6:6  Voiko mautonta syödä ilman suolaa, ja onko munanvalkuaisessa makua ilman suolaa?

6:7  Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen. Se on minulle kuin saastainen ruoka.

6:8  Oi, jospa pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi, mitä häneltä toivon!

6:9  Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

6:10  Vielä olisi lohdutuksenani ja iloitsisin ahdistuksessani, ettei hän säästäisi minua, sillä enhän ole kätkenyt Pyhän sanoja.

6:11  Mikä on voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että sieluni olisi kärsivällinen?

6:12  Onko voimani vahva kuin kivi, onko ruumiini vaskea?

6:13  Eikö minulla ole enää mitään apua, ja enkö voi enää mitään?

6:14  Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.

6:15  Veljeni ovat petolliset kuin purot, kuin purojen uomat, jotka juoksevat kuiviin.

6:16  Ne ovat sohjosta sameat, ja lumi ne peittää.

6:17  Auringon paahteessa ne ehtyvät ja häviävät paikaltaan helteen tullen.

6:18  Niiden juoksu-urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

6:19  Teeman karavaanit tähystelivät, Seban karavaanit odottivat niitä.

6:20  Ne, jotka niihin luottavat, joutuvat häpeään ja pettyvät perille tullessaan.

6:21  Te olette nyt tyhjän veroiset: te näitte kauhun ja pelästyitte.

6:22  Olenko sanonut: 'Tuokaa minulle ja suorittakaa varoistanne lahjus puolestani,

6:23  pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

6:24  Opettakaa minua, niin minä vaikenen, ja neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

6:25  Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

6:26  Te mietitte sanoja nuhdellaksenne? Tuuleen häipyvät epätoivon sananne.

6:27  Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

6:28  Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun. En totisesti valehtele vasten kasvojanne.

6:29  Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko. Palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

6:30  Olisiko kielelläni vääryys? Eikö kitalakeni tuntisi, mikä on turmioksi?"

Chapter 7

7:1  "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkalaisen päivät?

7:2  Hän on orjan kaltainen, joka haluaa varjoon, ja kuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

7:3  Minä olen perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat tulleet osakseni.

7:4  Maata mennessäni ajattelen: Milloin saan nousta? Ilta venyy, ja kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

7:5  Ruumiini verhoutuu matoihin ja tomuun, ihoni kovettuu ja märkii.

7:6  Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.

7:7  Muista, että elämäni on tuulen henkäys eikä silmäni saa enää nähdä onnea.

7:8  Sen silmä, joka minut näki, ei minua enää näe. Silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

7:9  Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin ei myöskään hautaan vaipunut sieltä nouse.

7:10  Hän ei palaa enää taloonsa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

7:11  Niin en minäkään hillitse suutani, puhun henkeni ahdistuksessa ja valitan sieluni murheessa.

7:12  Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

7:13  Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa tuskaani,

7:14  niin sinä kauhistutat minua unilla ja pelästytät minua näyillä.

7:15  Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin kidun luurankona.

7:16  Olen kyllästynyt, en tahdo elää iän kaiken, anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat päiväni.

7:17  Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,

7:18  tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

7:19  Etkö koskaan käännä katsettasi minusta pois, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?

7:20  Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä sillä olen sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartija? Minkä tähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkä tähden tulin itselleni taakaksi?

7:21  Minkä tähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, ei minua enää ole."

Chapter 8

8:1  Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

8:2  "Kuinka kauan sinä puhut sellaisia ja suusi sanat ovat kuin rajumyrsky?

8:3  Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

8:4  Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

8:5  Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

8:6  jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti herää avuksesi ja asettaa entiselleen asuntosi vanhurskautesi tähden.

8:7  Silloin alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi kasvaa hyvin suureksi.

8:8  Sillä kysy aikaisemmalta sukupolvelta ja ota selvää, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

8:9  Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä tiedä mitään, ja päivämme ovat vain varjo maan päällä.

8:10  He opettavat sinua ja puhuvat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:

8:11  'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole suota? Rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

8:12  Vielä vihreänä ollessaan, ja ennen kuin se on valmis leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

8:13  Niin käy kaikkien niiden, jotka unohtavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,

8:14  hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.

8:15  Hän nojaa taloonsa, mutta se ei pysy pystyssä, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

8:16  Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

8:17  Hänen juurensa kietoutuvat kivikkoon, ja hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

8:18  Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikaltaan, se kieltää hänet: En ole koskaan sinua nähnyt.

8:19  Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'

8:20  Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijöiden käteen,

8:21  kunnes hän täyttää suusi naurulla ja huulesi riemulla.

8:22  Vihamiehesi verhotaan häpeällä, eikä jumalattomien telttamajaa enää ole."

Chapter 9

9:1  Job vastasi ja sanoi:

9:2  "Totisesti minä tiedän, että niin on. Kuinka ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan!

9:3  Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, hän ei voisi vastata hänelle yhteenkään tuhannesta.

9:4  Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan. Kuka on onnistunut nousemaan häntä vastaan?

9:5  Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta ja kukistaa ne vihassaan.

9:6  Hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen perustukset vapisevat.

9:7  Hän kieltää aurinkoa, eikä se nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään.

9:8  Hän yksinään levittää taivaat ja tallaa meren kukkuloita.

9:9  Hän loi Ašin, Kesilin, Kiiman, ja etelän tähtitarhat.

9:10  Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

9:11  Katso, hän käy ohitseni, enkä häntä näe; hän liitää ohi, enkä häntä huomaa.

9:12  Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

9:13  Jumala ei käänny vihastaan. Hänen alleen vaipuivat Rahabin auttajat.

9:14  Minäkö sitten voisin vastata hänelle ja valita sanani häntä vastaan?

9:15  Vaikka olisinkin oikeassa, en saisi vastatuksi. Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani.

9:16  Jos huutaisin ja hän vastaisikin minulle, en usko, että hän ottaisi huutoani korviinsa,

9:17  hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttä,

9:18  joka ei anna minun vetää henkeä, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

9:19  Jos väkevän voimaa kysytään, hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

9:20  Vaikka olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin tekisi minut vääräksi.

9:21  Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

9:22  Yhdentekevää kaikki. Sen tähden sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

9:23  Jos ruoska äkkiä surmaa, hän pilkkaa viattomien epätoivoa.

9:24  Maa on jätetty jumalattoman valtaan. Hän peittää sen tuomarien kasvot – ellei hän, kuka sitten?

9:25  Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin ja pakenevat onnea näkemättä.

9:26  Ne kiitävät pois kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseen.

9:27  Jos ajattelen: tahdon unohtaa tuskani, muuttaa muotoni ja tulla iloiseksi,

9:28  niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

9:29  Syyllisenä täytyy minun olla. Miksi vaivaan itseäni turhaan?

9:30  Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

9:31  silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni inhoaisivat minua.

9:32  Sillä hän ei ole ihminen kuten minä voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

9:33  Meillä ei ole riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

9:34  ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa pelästyttäisi minua.

9:35  Puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä vääryys ei olisi kanssani."

Chapter 10

10:1  "Sieluni on kyllästynyt elämään. Päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,

10:2  sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minut tilille.

10:3  Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomien neuvoa?

10:4  Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niin kuin ihminen katsoo?

10:5  Ovatko päiväsi kuin ihmisen päivät ja ovatko vuotesi kuin miehen vuodet,

10:6  koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit syntiäni,

10:7  vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja että ei ole ketään, joka auttaa käsistäsi?'

10:8  Kätesi ovat minut luoneet ja tehneet. Yhtä kaikki sinä tuhoat minut perin juurin.

10:9  Muista, että sinä olet muovaillut minua kuin savea, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10:10  Etkö sinä valanut minua kuin maitoa ja juoksuttanut kuin juustoa?

10:11  Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut kokoon luista ja jänteistä.

10:12  Elämän ja armon sinä olet minulle suonut, ja huolenpitosi on varjellut henkeni.

10:13  Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän. Tiedän, että tämä oli mielessäsi:

10:14  jos minä syntiä tein, sinä vartioit minua, etkä antanut rikostani anteeksi.

10:15  Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

10:16  Jos pääni nousee, sinä ajat minua kuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

10:17  Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot toiset joukot kimppuuni.

10:18  Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut ihmissilmän näkemättä!

10:19  Olisin, kuin minua ei olisi ollutkaan, ja minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

10:20  Ovathan päiväni vähän aikaa kestävät. Hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että voisin iloita vähän aikaa,

10:21  ennen kuin lähden pimeyden ja kuoleman varjon maahan sieltä koskaan palaamatta,

10:22  maahan, jonka pimeys on synkkä kuoleman varjo ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."

Chapter 11

11:1  Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

11:2  "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla vanhurskas?

11:3  Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata eikä kukaan saattaisi sinua häpeään?

11:4  Sanothan: 'Opetukseni on selkeää, ja olen puhdas silmissäsi.'

11:5  Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

11:6  ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että sinulle olisi tarvinnut tuoda viisautta kaksi kertaa enemmän, että huomaisit, että Jumala on unohtanut syntejäsi.

11:7  Tutkimallako löytäisit Jumalan tutkimattomuuden ja yltäisit Kaikkivaltiaan täydellisyyteen?

11:8  Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä, syvempi kuin helvetti – mitä voit ymmärtää?

11:9  Se on pitempi kuin maa ja laajempi kuin meri.

11:10  Jos hän kääntäisi ne toisinpäin tai peittäisi tai kokoaisi yhteen, kuka voi saattaa sen ennalleen?

11:11  Sillä hän tuntee turhuuden miehet ja vääryyden hän näkee tutkimattakin.

11:12  Tyhjä mies viisastuu, vaikka ihminen syntyy villiaasin varsana.

11:13  Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa –

11:14  mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi

11:15  – silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet luja etkä pelkää.

11:16  Silloin sinä unohdat vaivasi ja muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

11:17  Elämäsi nousee keskipäivää kirkkaampana, pimeänkin aika on kuin aamu.

11:18  Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet – käyt turvallisesti levolle,

11:19  asetut makaamaan kenenkään pelottamatta, ja monet kääntyvät puoleesi.

11:20  Mutta jumalattomien silmät raukeavat, turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on kuin huokaus."

Chapter 12

12:1  Job vastasi ja sanoi:

12:2  "Totisesti, te olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!

12:3  Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä. Minä en ole teitä huonompi, ja kukapa ei noita tietäisi?

12:4  Minä, jota hänen ystävänsä pilkkasi, huusin Jumalaa avuksi, ja hän vastasi minulle. Pilkattu on vanhurskas ja nuhteeton.

12:5  Turvassa elävä ajattelee, että onnettomuus on valmiina niille, joiden jalka kompastelee.

12:6  Rauhassa ovat väkivaltaisten teltat, turvassa ne, jotka vihoittavat Jumalan, ne, jotka kantavat jumalaa kädessään. –

12:7  Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;

12:8  tai tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.

12:9  Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,

12:10  hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaiken ihmisen lihan henki?

12:11  Eikö korva koettele sanoja ja kitalaki maista ruuan makua?

12:12  Vanhuksissa on viisaus, ja pitkään eläneissä ymmärrys. –

12:13  Jumalalla on viisaus ja voima, neuvo ja ymmärrys.

12:14  Minkä hän repii maahan, sitä ei rakenneta. Kenet hän telkeää sisälle, sille ei avata.

12:15  Katso, kun hän salpaa vedet, syntyy kuivuus. Kun hän laskee ne irti, ne mullistavat maan.

12:16  Hänen on väkevyys ja ymmärrys. Hänen on sekä eksynyt että eksyttäjä.

12:17  Hän vie neuvonantajat paljasjalkaisiksi riisuttuina ja tekee tuomarit tyhmiksi.

12:18  Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja vyöttää heidät yhteen heidän vyötäisiinsä.

12:19  Hän vie papit pois paljasjalkaisiksi riisuttuina, ja pitkään eläneet hän kukistaa.

12:20  Hän hämmentää luotettavien puheen ja ottaa pois vanhoilta arviointikyvyn.

12:21  Hän vuodattaa ylenkatseen ruhtinaiden päälle ja heikentää mahtavien voiman.

12:22  Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo sieltä valoon kuolemanvarjon.

12:23  Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne. Hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.

12:24  Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa.

12:25  He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän saattaa heidät eksyksiin kuin juopuneet.

Chapter 13

13:1  Katso, kaikkea tätä silmäni on nähnyt, korvani kuullut ja olen sen ymmärtänyt.

13:2  Minkä te tiedätte, sen tiedän minäkin. Minä en ole teitä huonompi.

13:3  Mutta minä haluan puhua Kaikkivaltiaalle ja mielelläni mitellä Jumalan kanssa.

13:4  Mutta te voitelette väärin ja olette kaikki puoskareita.

13:5  Jospa edes osaisitte vaieta, se olisi teille viisaudeksi!

13:6  Kuulkaa perusteluani ja ottakaa huomioon, mitä huuleni väittävät vastaan.

13:7  Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua petollisesti hänen puolestaan.

13:8  Tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväkseen ja ajaa Jumalan asiaa?

13:9  Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tai voitteko pettää hänet, niin kuin ihminen petetään?

13:10  Hän rankaisee teitä ankarasti, jos salassa olette puolueellisia.

13:11  Eikö hänen korkeutensa pelästytä teitä ja hänen kauhunsa valtaa teidät?

13:12  Tuhkaa ovat mietelauseenne, savea selustanne linnakkeet.

13:13  Vaietkaa minusta, minä puhun, käyköön minun miten tahansa.

13:14  Miksi otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?

13:15  Katso, vaikka hän minut surmaisi, häneen panen toivoni. Tahdon kuitenkin puolustaa vaellustani häntä vastaan.

13:16  Jo sekin on minulle pelastukseksi, sillä jumalaton ei voi astua hänen kasvojensa eteen.

13:17  Kuulkaa tarkasti puhettani, ja sitä, mitä lausun korvienne kuullen.

13:18  Katso, olen jo langettanut tuomiopäätöksen. Tiedän, että minä olen vanhurskas.

13:19  Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Sillä nyt vaikenen ja kuolen.

13:20  Kahta vain älä minulle tee, niin en kätkeydy kasvojesi edestä:

13:21  Ota kätesi pois päältäni älköönkä kauhusi minua pelottako.

13:22  Kutsu, minä vastaan, tai minä puhun, ja sinä vastaat minulle.

13:23  Mikä on minun pahojen tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

13:24  Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?

13:25  Lentävää lehteäkö pelästytät, kuivunutta korttako vainoat,

13:26  koskapa kirjoitat katkeruuden osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,

13:27  koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioit kaikkia polkujani ja seuraat jalkapohjieni jälkiä? –

13:28  Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate.

Chapter 14

14:1  Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

14:2  kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

14:3  Sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

14:4  Kuka synnyttäisi saastaisesta puhtaan? Ei yhden yksikään.

14:5  Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinulla tiedossa. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka yli hän ei pääse.

14:6  Käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan. Sitä hän odottaa kuin palkkalainen päivän päättymistä siihen asti, kunnes hänen aikansa tulee täyteen.

14:7  Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä puutu vesaa.

14:8  Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

14:9  se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia kuin istukas.

14:10  Mutta kun mies kuolee, hän makaa elottomana. Kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on?

14:11  Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu.

14:12  Niin ihminen makaa eikä enää nouse. Niin kauan kun taivaat ovat, he eivät herää eivätkä havahdu unestaan.

14:13  Oi, jospa kätkisit minut hautaan ja piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!

14:14  Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Odottaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes minut vapautettaisiin.

14:15  Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöisit kättesi tekoa.

14:16  Sillä nyt sinä lasket askeleeni etkä pidä vaaria synnistäni.

14:17  Rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

14:18  Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltaan,

14:19  vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan, mutta ihmisen toivon sinä hävität.

14:20  Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee. Sinä muutat hänen kasvojensa ilmeen ja lähetät hänet menemään.

14:21  Ovatko hänen lapsensa kunniassa – sitä hän ei tiedä, vai ovatko he pieniä – siitä hän ei pääse perille.

14:22  Hänen ruumistaan särkee, ja hänen sielunsa kärsii.

Chapter 15

15:1  Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

15:2  "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?

15:3  Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

15:4  Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja pidät vähäisenä asiana puhua Jumalalle.

15:5  Sillä pahuutesi panee sanat suuhusi, ja olet valinnut viekasten kielen.

15:6  Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä. Omat huulesi vastatkoot sinulle.

15:7  Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennen kukkuloita?

15:8  Olitko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja pidätkö Viisautta itseäsi vähäisempänä?

15:9  Mitä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä ymmärrät, josta meillä ei olisi tietoa?

15:10  Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi vanhempi.

15:11  Väheksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka oli sinulle hellä?

15:12  Miksi sydämesi vie sinua mukanaan ja miksi silmäsi välkehtivät,

15:13  niin että käännät henkesi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?

15:14  Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

15:15  Katso, pyhiinsäkään hän ei luota eivätkä taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissään,

15:16  saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä kuin vettä.

15:17  Julistan sinulle, kuule minua, kerron, mitä olen nähnyt,

15:18  mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltään saaneet,

15:19  niiltä, joille maa oli yksinomaan annettu ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

15:20  Jumalattomalla on tuska kaikkina elinpäivinään, ja valtiaan vuosien luku on häneltä salattu.

15:21  Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissaan, keskellä rauhaakin saapuu hävityksen tuoja.

15:22  Hän ei usko pääsevänsä pimeydestä, ja hänet on miekalle määrätty.

15:23  Hän etsii leipää kaikkialta ja kysyy: missä sitä on? Hän tietää, että pimeyden päivä on jo valmiina käsillä.

15:24  Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, lyövät hänet kuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

15:25  Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

15:26  hän ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä paksu kilpi suojanaan.

15:27  Koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,

15:28  hän tulee asumaan hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, jotka ovat raunioina,

15:29  sen tähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyvää, eikä hänen viljansa notku maata kohti.

15:30  Hän ei pääse pimeydestä. Tulen liekki kuivattaa hänen vesansa, ja hän hukkuu suunsa henkäyksestä.

15:31  Hän ei kestä, sillä hän pettyy ja hänen voittonsa on oleva turhuutta.

15:32  Hänen päivänsä eivät täyty, eikä hänen lehvänsä vihannoi.

15:33  Hän on kuin viinipuu, joka pudottaa raakileensa, kuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

15:34  Sillä jumalattoman joukko on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjusten ottajan teltat.

15:35  He ovat raskaana tuhosta ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta."

Chapter 16

16:1  Job vastasi ja sanoi:

16:2  "Tuollaista olen paljon kuullut. Surkeita lohduttajia olette kaikki.

16:3  Eikö tule jo loppua tuuleen puhumisesta, vai mikä panee sinut noin vastaamaan?

16:4  Minäkin puhuisin kuin te, jos te olisitte minun sijassani. Voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

16:5  rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huuliani liikuttamalla.

16:6  Jos puhun, ei tuskani helpotu, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

16:7  Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko joukkoni

16:8  ja olet tehnyt minut kurttuiseksi todisteena minua itseäni vastaan. Myös raihnaisuuteni nousee minua vastaan syyttäen minua vasten kasvoja.

16:9  Hänen vihansa repi ja vainosi minua, ja hän kiristeli minulle hampaitaan. Viholliseni hioo katsettaan minua vastaan.

16:10  He ovat avanneet minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskelle. Kaikki he ovat yhtyneet minua vastaan.

16:11  Jumala on jättänyt minut pahojen valtaan ja syössyt minut jumalattomien käsiin.

16:12  Elin rauhassa, mutta hän pelästytti minut. Hän tarttui minua niskasta ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen.

16:13  Hänen ampujansa ovat piirittäneet minut. Hän on halkaissut munuaiseni säälimättä ja vuodattaa maahan sappeni.

16:14  Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin sankari.

16:15  Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

16:16  Kasvoni punottavat itkusta, ja silmäluomillani on kuoleman varjo,

16:17  vaikka käsissäni ei ole vääryyttä ja vaikka rukoukseni on puhdas.

16:18  Maa, älä peitä vertani, ja älköön valitukselleni olko paikkaa!

16:19  Katso, nytkin on todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

16:20  Ystäväni pitävät minua pilkkanaan – mutta silmäni katsoo kyynelehtien Jumalaan.

16:21  Jospa mies voisi käydä oikeutta Jumalan kanssa kuin ihmislapsi lähimmäisensä kanssa.

16:22  Sillä vuosieni määrälle tulee loppu, ja sitten menen tietä, jota en palaa."

Chapter 17

17:1  "Henkeni on rikki raastettu, päiväni sammuvat, hautausmaa on osani.

17:2  Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy katsella, kun he nousevat minua vastaan.

17:3  Asetu itse takaamaan minut. Kuka muu ryhtyisi kättä lyöden takaajakseni?

17:4  Sillä sinä olet sulkenut heidän sydämensä ymmärrykseltä. Sen tähden sinä et päästä heitä voitolle.

17:5  Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

17:6  Minut on pantu kansoille sananlaskuksi. Olen kasvoille syljettävä.

17:7  Silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki jäseneni ovat kuin varjo.

17:8  Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viattomat nousevat jumalattomia vastaan.

17:9  Mutta vanhurskas pysyy tiellään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

17:10  Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne. En löydä viisasta joukostanne.

17:11  Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat sydämeni ajatukset.

17:12  Yöstä he ovat tehneet päivän, ja valo muka lähenee yön kasvoilta.

17:13  Jos kuinka toivon, hauta on kuitenkin asuntoni. Levitän vuoteeni pimeyteen,

17:14  sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni.'

17:15  Missä silloin on toivoni, ja kuka saa katsella toivoani?

17:16  Ne astuvat alas hautaan, kun yhdessä lepäämme tomussa."

Chapter 18

18:1  Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

18:2  "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhumme.

18:3  Miksi meitä pidetään nautoina, olemmeko silmissänne epäpuhtaita?

18:4  Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi – sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi paikaltaan?

18:5  Myös jumalattomien valo sammuu, eikä sellaisen tulen liekki loista.

18:6  Valo pimenee hänen teltassaan, ja lamppu sammuu hänen päänsä päältä.

18:7  Hänen väkevät askeleensa lyhenevät, ja hänen oma neuvonsa langettaa hänet.

18:8  Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, ja hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

18:9  Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ja ansa tarttuu häneen lujasti.

18:10  Häntä varten on maahan kätketty pyydys ja polulle silmukka.

18:11  Kauhut pelästyttävät hänet kaikkialla ja saavat hänet harhailemaan.

18:12  Häntä vaivaa nälkä, ja onnettomuus on valmiina kaatamaan hänet.

18:13  Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniään kalvaa kuoleman esikoinen.

18:14  Hänet temmataan pois toivonsa teltasta, ja hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan luo.

18:15  Hänen teltassaan ei ole asujia, ja hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

18:16  Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ja ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

18:17  Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeään kadulla mainita.

18:18  Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkotetaan maan piiristä.

18:19  Ei lapsia eikä jälkeläisiä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuinpaikalleen.

18:20  Ne, jotka ovat hänen jälkeensä, hämmästyvät hänen päiväänsä, ja ne jotka ovat olleet ennen häntä, pelästyvät.

18:21  Näin käy väärintekijöiden huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalaa tunne."

Chapter 19

19:1  Job vastasi ja sanoi:

19:2  "Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

19:3  Te olette jo kymmenenkin kertaa minua häväisseet, ja häpeämättä te minua ahdistatte.

19:4  Jos olen todella hairahtunut, jääkö hairahdukseni luokseni?

19:5  Tai voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

19:6  Tietäkää siis, että Jumala tekee minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.

19:7  Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta ei ole oikeutta.

19:8  Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli, ja hän on levittänyt pimeyden poluilleni.

19:9  Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun päästäni.

19:10  Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni kuin puun.

19:11  Hän on päästänyt vihansa syttymään minua vastaan ja pitää minua vihollisenaan.

19:12  Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät telttani ympärille.

19:13  Veljeni hän on minusta loitontanut. Tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

19:14  Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unohtaneet minut.

19:15  Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

19:16  Minä kutsuin palvelijaani, eikä hän vastannut. Omalla suullani minun täytyy nöyrästi häntä rukoilla.

19:17  Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, ja minun täytyy pyydellä lastenlasteni suosiota.

19:18  Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen, he pilkkaavat.

19:19  Kaikki uskotut ystäväni inhoavat minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

19:20  Luuni ovat tarttuneet kiinni nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

19:21  Armahtakaa minua, armahtakaa minua, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

19:22  Miksi vainoatte minua Jumalan tavoin ettekä tule kylläisiksi lihastani?

19:23  Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin ja jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

19:24  kaiverrettaisiin ainiaaksi kallioon rautataltalla ja lyijyllä!

19:25  Mutta minä tiedän Lunastajani elävän, ja hän on nouseva takaajana multien päälle.

19:26  Sitten minut kiedotaan tähän nahkaani ja olen ruumiistani käsin näkevä Jumalan.

19:27  Häntä minä katselen, silmäni näkevät hänet, eikä hän ole minulle outo. Munuaiseni aivan pakahtuvat sisimmässäni.

19:28  Kun sanotte: 'Miksi vainoamme häntä!' – ikään kuin minusta löydettäisiin asian juuri –

19:29  niin pelätkää miekkaa, sillä viha kohtaa miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että on tuomio."

Chapter 20

20:1  Haamatilainen Soofar lausui ja sanoi:

20:2  "Tuohon ajatukseni tuovat vastauksen, ja kiirehdin vastaamaan siihen.

20:3  Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuulla, mutta ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.

20:4  Tuoko on sinulla tietona ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

20:5  Ei, vaan jumalattomien riemu loppuu lyhyeen, ja teeskentelijän ilo on vain silmänräpäys.

20:6  Vaikka hänen suuruutensa kohoaisi taivaaseen ja hänen päänsä ulottuisi pilviin asti,

20:7  hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman saastansa lailla. Ne, jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'

20:8  Kuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.

20:9  Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

20:10  Hänen poikiensa täytyy etsiä köyhien suosiota, ja hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.

20:11  Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta nyt ne makaavat tomussa hänen kanssaan.

20:12  Jos paha on makeaa hänen suussaan, hän kätkee sen kielensä alle,

20:13  säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pitää sitä suussaan,

20:14  niin tämä ruoka hänen sisällään muuttuu käärmeen myrkyksi.

20:15  Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy oksentaa se pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan.

20:16  Käärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.

20:17  Hän ei saa katsella ilokseen puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -vadeja.

20:18  Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä. Hänen ilonsa ei ole hänen voittamansa rikkauden veroinen.

20:19  Sillä hän on sortanut köyhiä ja hylännyt heidät. Hän ryösti itselleen taloja, joita hän ei rakentanut.

20:20  Sillä hän ei tuntenut vatsaansa kylläiseksi, eikä saa itseään himossaan täyteen.

20:21  Mikään ei säilynyt hänen ahneudeltaan. Sen tähden hänen onnensa ei kestä.

20:22  Yltäkylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä, kaikkien köyhien kädet nousevat häntä vastaan.

20:23  Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päälleen hänen syödessään.

20:24  Jos hän pakenee rautaisia aseita, hänet lävistää vaskijousi.

20:25  Kun hän vetää ulos selästään nuolen, hänen sappensa lävitse käy miekan salama, ja kuoleman kauhut valtaavat hänet.

20:26  Kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli kenenkään lietsomatta. Se syö, mitä on säilynyt hänen teltassaan.

20:27  Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, ja maa nousee häntä vastaan.

20:28  Se, mitä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet.

20:29  Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."

Chapter 21

21:1  Job vastasi ja sanoi:

21:2  "Kuulkaa, kuulkaa sanojani ja olkoon se minulle teiltä lohdutuksena!

21:3  Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

21:4  Ihmisellekö minä valitan? Tai kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

21:5  Kääntykää minuun, niin kauhistutte ja pankaa kätenne suullenne.

21:6  Kun sitä ajattelen, pelästyn, ja vapina valtaa ruumiini:

21:7  Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa vahvistua voimassa?

21:8  Heidän siemenensä on vankkana heidän edessään ja heidän jälkeläisensä heidän silmiensä alla.

21:9  Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana, eikä Jumalan ruoska ole heidän yllään.

21:10  Hänen sonninsa astuu eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä mene kesken.

21:11  Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman, ja heidän lapsensa hyppelehtivät.

21:12  He virittävät laulujaan tamburiinein ja lyyran kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

21:13  He viettävät päivänsä onnessa, mutta hetkessä he ovat helvetissä.

21:14  He sanoivat Jumalalle: 'Mene pois luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

21:15  Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

21:16  Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessään. Jumalattomien neuvo olkoon minusta kaukana.

21:17  Kuinka usein jumalattomien lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinka usein hän jakelee osat vihassaan?

21:18  He ovat kuin tuulen viemät oljet, kuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa.

21:19  Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon Jumala hänelle itselleen, että hän sen tuntee.

21:20  Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21:21  Sillä mitä hän välittää perheestään, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

21:22  Jumalalleko on opetettava tietoa, hänelle, joka tuomitsee korkeatkin?

21:23  Toinen kuolee täysissä voimissaan, kaikessa rauhassa ja levossa.

21:24  Hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ydinrasvalla.

21:25  Toinen kuolee katkeralla mielellä saamatta maistaa onnea.

21:26  Yhdessä he panevat makaamaan multaan, ja madot peittävät heidät.

21:27  Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte minua sortaa.

21:28  Kun sanotte: 'Missä on nyt ruhtinaan talo, missä teltta, jossa jumalattomat asuivat?'

21:29  niin ettekö ole kysyneet teitä kulkeneilta? Ettekö tunne heidän havaintojaan,

21:30  että paha säästetään onnettomuuden päivälle, hänet kannetaan vihan päivään.

21:31  Kuka ilmoittaa hänelle vasten kasvoja hänen tiensä, kuka kostaa hänelle hänen tekonsa?

21:32  Hänet viedään hautaan, ja hänen hautapaikkaansa vartioidaan.

21:33  Makeaa oli hänelle laakson multa. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään, ja niitä, jotka ovat menneet hänen edellään, on suuri joukko.

21:34  Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Vastauksistanne jää jäljelle pelkkä petos."

Chapter 22

22:1  Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

22:2  "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ymmärtäväinen hyödyttää ainoastaan itseään.

22:3  Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tai voittoa siitä, jos vaellat nuhteettomana?

22:4  Pelkäisikö hän nuhdella sinua ja astua kanssasi oikeuteen?

22:5  Eikö pahuutesi ole suuri eikä synneilläsi ole loppua?

22:6  Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.

22:7  Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.

22:8  Maa tuli vahvan miehen omaksi, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.

22:9  Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.

22:10  Sen tähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen pelko kauhistuttaa sinua –

22:11  vai etkö näe pimeyttä? – ja vesitulva peittää sinut.

22:12  Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien laki.

22:13  Mutta sinä sanot: 'Mitä Jumala tietää? Voiko hän tuomita paksujen pilvien takaa?'

22:14  Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän kuljeskelee.

22:15  Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,

22:16  ne, jotka hävitettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,

22:17  jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?'

22:18  Kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta olkoon kaukana jumalattomien neuvo.

22:19  Vanhurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:

22:20  'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, sen kulutti tuli.'

22:21  Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin siitä koituu sinulle paljon hyvää.

22:22  Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.

22:23  Kun palaat Kaikkivaltiaan luo, tulet rakennetuksi ja karkotat vääryyden kauaksi teltaltasi,

22:24  panet kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan purojen kivien joukkoon.

22:25  Kaikkivaltias tulee kulta-aarteeksesi ja välkkyväksi hopeaksesi,

22:26  silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.

22:27  Kun rukoilet häntä, hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.

22:28  Jos mitä päätät, se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.

22:29  Sinä sanot niistä, jotka nöyrtyvät, sanot: se on ylentämiseni, ja hän pelastaa nöyrtyneen.

22:30  Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton. Hän pelastuu kättesi puhtauden tähden."

Chapter 23

23:1  Job vastasi ja sanoi:

23:2  "Tänäänkin on valitukseni katkeraa, ja käteni on raskas huokaukseni tähden.

23:3  Oi, jospa tietäisin, kuinka voin löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

23:4  Esittäisin hänen edessään riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

23:5  Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

23:6  Riitelisikö hän kanssani suurella voimallaan? Ei, hän vain tarkastelisi minua.

23:7  Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

23:8  Katso, menen itään, mutta hän ei ole siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa.

23:9  Jos hän on vasemmalla, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

23:10  Sillä hän tietää tieni. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltainen olisin.

23:11  Hänen askeleissaan on jalkani pysynyt, hänen tietään olen noudattanut siltä poikkeamatta.

23:12  Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat olen kätkenyt tarkemmin kuin omat säädökseni.

23:13  Mutta hän on yksi, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

23:14  Niin, hän panee täytäntöön minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä paljon.

23:15  Sen tähden minut valtaa kauhu hänen kasvojensa edessä. Kun sitä ajattelen, pelästyn häntä.

23:16  Jumala on tehnyt minut araksi, ja Kaikkivaltias on saattanut minut kauhun valtaan.

23:17  Sillä en ole menehtynyt pimeään, eikä hän ole peittänyt pimeyttä kasvoiltani."

Chapter 24

24:1  "Senkö tähden Kaikkivaltias ei ole varannut tuomion aikoja, ja miksi ne, jotka hänet tuntevat, eivät saa nähdä hänen päiviään?

24:2  He siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

24:3  Orpojen aasin he vievät ja ottavat lesken lehmän pantiksi.

24:4  He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjien täytyy piileskellä.

24:5  Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän ja heidän lastensa leipä.

24:6  Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja poimivat jumalattoman viinitarhasta.

24:7  Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.

24:8  He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

24:9  Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja köyhältä otetaan pantti.

24:10  He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

24:11  Jumalattomien tarhoissa he pusertavat öljyä ja polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissaan.

24:12  Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa, mutta Jumala ei ota pois heidän taakkaansa.

24:13  Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä palaa sen poluille.

24:14  Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän ja on yöllä kuin varas.

24:15  Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää ja sanoo: 'Yksikään silmä ei minua näe', ja hän peittää kasvonsa.

24:16  He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään tahtomatta tietää valosta.

24:17  Sillä kuoleman varjo on heille kaikille aamun vertainen, koska he tuntevat kuoleman varjon kauhut." –

24:18  "Hän kiitää pois vetten viemänä. Kirottu on hänen peltopalstansa maassa. Hän ei enää käänny viinitarhojen tielle.

24:19  Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin helvetti ne, jotka syntiä tekevät.

24:20  Äidin kohtu unohtaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan. Häntä ei enää muisteta, ja vääryys murskataan kuin puu.

24:21  Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, eikä hän tehnyt hyvää leskelle." –

24:22  "Hän vetää mahtavia voimallaan. Kun hän nousee, kukaan ei ole varma hengestään.

24:23  Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki, ja hänen silmänsä valvovat heidän teitään.

24:24  He ovat kohonneet korkealle vain vähäksi aikaa eikä heitä sitten enää ole. Heidät painetaan alas ja heidät korjataan pois kuten kaikki muutkin. He lakastuvat kuin tähkä.

24:25  Eikö niin? Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"

Chapter 25

25:1  Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

25:2  "Valta ja pelottavuus on sillä, joka luo rauhaa korkeuksissaan.

25:3  Onko määrää hänen joukoillaan, ja kenellepä hänen valonsa ei koita?

25:4  Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?

25:5  Katso, ei kuukaan ole kirkas, eivätkä tähdetkään ole puhtaat hänen silmissään,

25:6  saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmisen poika, tuo toukka!"

Chapter 26

26:1  Siihen Job vastasi ja sanoi:

26:2  "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta ja tukenut heikkoa käsivartta!

26:3  Kuinka oletkaan neuvonut sitä, jolla ei ole viisautta ja tehnyt tiettäväksi paljon terveellistä tietoa!

26:4  Kenelle oikein olet sanasi puhunut, ja kenen henki on sinusta lähtenyt?

26:5  Vainajien henget värisevät vesien alla ja ne, jotka niissä asuvat.

26:6  Helvetti on paljastettuna hänen edessään, eikä kadotuksella ole peitettä.

26:7  Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle ja ripustaa maan tyhjyyden päälle.

26:8  Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.

26:9  Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä ja levittää pilvensä sen yli.

26:10  Hän on vetänyt rajan vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.

26:11  Taivaan perustukset huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.

26:12  Voimallaan hän kuohutti meren, ja taidollaan hän ruhjoi Rahabin.

26:13  Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti pakenevan käärmeen.

26:14  Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa ääriä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jyrinän?"

Chapter 27

27:1  Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

27:2  "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on murehduttanut sieluni:

27:3  niin kauan kuin minussa vielä on henkeä ja Jumalan henkäystä sieraimissani,

27:4  eivät huuleni puhu petosta, eikä kieleni lausu vilppiä.

27:5  Pois se! En myönnä teidän olevan oikeassa. Siihen asti, kunnes heitän henkeni, en luovu syyttömyydestäni.

27:6  Pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä. Yhdestäkään elämäni päivästä sydämeni ei minua soimaa.

27:7  Viholliselleni käy kuin jumalattomalle ja vastustajalleni kuin väärälle.

27:8  Mitä toivoa on pilkkaajalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä ja tempaa pois hänen sielunsa?

27:9  Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun häntä kohtaa ahdistus?

27:10  Tai voiko hän iloita Kaikkivaltiaasta ja huutaa Jumalaa avukseen joka aika?

27:11  Opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi, enkä salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

27:12  Katso, itse olette kaikki sen nähneet. Miksi te kuvittelette turhia?

27:13  Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan hänelle varaama. Tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset saavat Kaikkivaltiaalta.

27:14  Jos hänellä on paljonkin lapsia, he ovat miekan omia, eikä hänen jälkeläisilleen ole leipää ravinnoksi.

27:15  Hänen jälkeenjääneensä haudataan, mutta hänen leskensä eivät pidä valittajaisia.

27:16  Jos hän kokoaa hopeaa kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

27:17  mutta sen, minkä hän valmistaa, vanhurskas pukee päälleen, ja viaton perii hopean.

27:18  Hän rakentaa talonsa kuin koi ja kuin vartija katoksen.

27:19  Kun rikas menee levolle, hän ei saa mitään mukaansa, mutta kun hän avaa silmänsä, on kaikki mennyttä.

27:20  Kauhut saavuttavat hänet kuin vesitulva, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

27:21  Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja se puhaltaa hänet pois paikaltaan.

27:22  Hän käy häneen käsiksi eikä sääli häntä, että hän voisi paeta hänen käsistään.

27:23  Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltaan."

Chapter 28

28:1  "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan.

28:2  Rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.

28:3  Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tarkasti pimeässä ja kuolemanvarjossa ollut kivi.

28:4  Kaivos louhitaan syvälle paikkoihin, joissa ei ole kuljettu. He riippuvat ja heiluvat poissa ihmisten ilmoilta.

28:5  Maa, josta kasvaa leipä, möyritään kuin tulen voimalla.

28:6  Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.

28:7  Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.

28:8  Sitä eivät astu ylväät eläimet, eikä leijona sitä kulje.

28:9  Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.

28:10  Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikenlaisia kalleuksia.

28:11  Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salassa olleet saatetaan päivänvaloon.

28:12  Mutta viisaus – mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen olinpaikka?

28:13  Ihminen ei tiedä sille tietä, eikä sitä löydy elävien maasta.

28:14  Syvyys sanoo: 'Se ei ole minussa', ja meri sanoo: 'Se ei ole minunkaan luonani.'

28:15  Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.

28:16  Sitä ei korvaa Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.

28:17  Sille ei vedä vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aidosta kullasta tehdyt esineet.

28:18  Koralleja ja kristalleja ei mainita sen rinnalla, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpaa.

28:19  Sille ei vedä vertoja Kuusin topaasi, eikä sitä korvaa puhdas kulta.

28:20  Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen olinpaikka?

28:21  Se on peitetty kaikkien elossa olevien silmiltä, ja se on salattu taivaan linnuiltakin.

28:22  Kadotus ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan.'

28:23  Jumala tietää tien sen luo ja tuntee sen olinpaikan.

28:24  Sillä hän katsoo maan ääriin saakka ja näkee kaiken, mitä taivaan alla on.

28:25  Kun hän antoi tuulelle voiman ja asetti vedelle rajansa,

28:26  kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,

28:27  silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.

28:28  Mutta ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.'"

Chapter 29

29:1  Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

29:2  "Oi, jospa olisin, niin kuin olin tätä ennen kuluneina kuukausina, niin kuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

29:3  jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja hänen valossaan vaelsin pimeydessä!

29:4  Jospa olisin kuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli telttani yllä,

29:5  jolloin Kaikkivaltias oli vielä kanssani ja poikani minua ympäröivät,

29:6  jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja!

29:7  Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

29:8  nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

29:9  päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

29:10  Ruhtinaiden ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

29:11  Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua autuaaksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti.

29:12  Sillä pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei ollut auttajaa.

29:13  Menehtyvän siunaus tuli osakseni, ja lesken sydämen saatoin riemuitsemaan.

29:14  Vanhurskaudella vaatetin itseni, ja se verhosi minut. Oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

29:15  Olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

29:16  Minä olin köyhille isänä, ja oikeusasiaa, jota en tuntenut, tutkin tarkasti.

29:17  Särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

29:18  Silloin sanoin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

29:19  Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy oksillani.

29:20  Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu kädessäni.'

29:21  He kuuntelivat minua, odottivat ja vaikenivat neuvoa antaessani.

29:22  Puhuttuani he eivät enää sanaa sanoneet, ja puheeni meni heihin kuin vesi.

29:23  He odottivat minua kuin sadetta ja avasivat suunsa kuin myöhäissateelle.

29:24  Nauroin heille, kun he eivät uskoneet. Kasvojeni loiste ei saanut heitä lankeamaan.

29:25  Valitsin heidän tiensä, istuin päällikkönä ja elin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, kuin murheellisten lohduttaja."

Chapter 30

30:1  "Mutta nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoirieni pariin.

30:2  Mitäpä silloin hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa väkevyys on hävinnyt.

30:3  Puute ja kova nälänhätä saa heidät kaluamaan kuivaa maata, hiljan autioitunutta ja asumatonta.

30:4  He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja pensaan juuria lämmitykseen.

30:5  Heidät karkotetaan ihmisten parista ja heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan.

30:6  Heidän on asuttava kaameissa purouomissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

30:7  Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat –

30:8  nuo houkkien ja kunniattomien lapset, maasta karkotetut.

30:9  Mutta nyt olen tullut heille pilkkalauluksi, olen joutunut heidän puheenaiheekseen.

30:10  He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

30:11  Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut. He ovat ottaneet minulta pois ohjat.

30:12  Oikealta puoleltani nousee tuo joukkio. He lyövät jalat altani ja ovat tehneet teitään tuhotakseen minut.

30:13  He hävittävät polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa.

30:14  He tulevat kuin leveästä muurin aukosta, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

30:15  Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niin kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois arvoni, ja pelastukseni katoaa kuin pilvi.

30:16  Nyt sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

30:17  Yö kaivaa luut ruumiistani, eivätkä kalvavat tuskani lepää.

30:18  Suurella voimalla hän on tarttunut vaatteeseeni. Se kiristyy ympärilleni kuin viittani pääntie.

30:19  Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhkan kaltaiseksi.

30:20  Huudan sinua, mutta et vastaa minulle. Seison tässä, mutta et huomaa minua.

30:21  Muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

30:22  Kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja murskaat minut.

30:23  Sillä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, paikkaan, minne kaikki elävä kokoontuu.

30:24  Mutta eikö saisi ojentaa kättänsä raunioihin ja huutaa apua onnettomuudessa?

30:25  Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

30:26  Sillä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus, vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

30:27  Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

30:28  Käyn surupuvussa, eikä aurinko minulle paista. Nousen seurakunnassa ja huudan.

30:29  Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani.

30:30  Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

30:31  Lyyrani soitto muuttui valitukseksi ja huiluni itkun ääneksi."

Chapter 31

31:1  "Olen tehnyt liiton silmieni kanssa: Kuinka voisinkaan katsoa neitsyen puoleen?

31:2  Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä?

31:3  Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

31:4  Eikö hän näkisi teitäni ja laskisi kaikkia askeleitani?

31:5  Jos olen koskaan turhuudessa vaeltanut, jos jalkani on kiiruhtanut petokseen,

31:6  punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava nuhteettomuuteni.

31:7  Jos askeleeni ovat poikenneet tieltä ja sydämeni seurannut silmiäni tai tahra tarttunut käsiini,

31:8  syököön toinen, mitä kylvän, ja vesani revittäköön juurineen.

31:9  Jos sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja väijyin lähimmäiseni ovella,

31:10  jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot muut häntä.

31:11  Sillä se olisi ollut paha teko ja raskaasti rangaistava rikos,

31:12  tuli, joka kuluttaisi kadotukseen asti ja hävittäisi kaiken, minkä olen saanut hankituksi.

31:13  Jos pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita-asia kanssani,

31:14  niin mitä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

31:15  Eikö sama, joka loi minut kohdussa, luonut häntäkin, eikö sama meitä kohdussa valmistanut?

31:16  Olenko kieltänyt puutteessa olevilta heidän tarpeensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

31:17  Olenko syönyt leipäpalani yksin, orvon saamatta syödä siitä?

31:18  En, vaan nuoruudestani saakka kasvatin häntä kuin oma isä ja äitini kohdusta asti holhosin häntä.

31:19  Jos näin menehtyvän ilman vaatteita ja köyhän verhoa vailla,

31:20  jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä karitsojeni villoilla,

31:21  jos puin nyrkkiä orvolle, kun näin pidettävän puoltani portissa,

31:22  irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltaan.

31:23  Sillä silloin pelättävä olisi minulle Jumalan rangaistus enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

31:24  Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin kultakimpaleelle: 'Sinä olet turvani',

31:25  jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

31:26  jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, kun se kulki mahtavana,

31:27  sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja annoin suudelmia kädelleni,

31:28  sekin olisi rangaistava rikos, sillä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

31:29  Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta ja huutanut riemusta, kun häntä kohtasi onnettomuus?

31:30  En ole sallinut suuni tehdä syntiä ja toivottaa kirousta hänen sielulleen.

31:31  Eikö telttani väen pidä myöntää, että jokainen on saanut lihaa kyllikseen?

31:32  Muukalaisen ei tarvinnut viettää yötä ulkona, vaan pidin oveni auki tielle päin.

31:33  Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikoksiani ja kätkenyt poveeni pahat tekoni?

31:34  Olenko säikkynyt suurta joukkoa ja pelännyt koko heimon ylenkatsetta, niin että pysyin hiljaa menemättä ovestani ulos?

31:35  Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on kruksini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa vastapuoleni kirjoittaisi riita-asiani kirjaan!

31:36  Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen kruunuksi päähäni.

31:37  Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä kuin ruhtinas.

31:38  Jos peltoni huutaisi minua vastaan ja sen vaot yhdessä itkisivät,

31:39  jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

31:40  kasvakoon vehnän sijaan orjantappuroita ja ohran sijaan rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

Chapter 32

32:1  Kun nämä kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

32:2  vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua. Hän vihastui Jobiin, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

32:3  ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät löytäneet vastausta, ja kuitenkin syyttivät Jobia.

32:4  Elihu oli odottanut kunnes toiset olivat puhuneet puhuttavansa Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhempia.

32:5  Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä ollut sanaa suussaan vastaukseksi, hän vihastui.

32:6  Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhoja. Sen tähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

32:7  Ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.'

32:8  Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan Henkäys antaa heille ymmärrystä.

32:9  Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhat ymmärrä, mikä on oikein.

32:10  Sen tähden sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

32:11  Katso, olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, kuullakseni, kunnes olette käsittäneet asian ja kunnes löydätte sanat.

32:12  Niin, tarkkailin teitä, mutta katso, kukaan teistä ei korjannut Jobin puheita eikä kukaan teistä vastannut hänen puheisiinsa.

32:13  Älkää sanoko: 'Olemme löytäneet viisauden: Jumala on hänet hylännyt, ei ihminen.'

32:14  Hän ei ole suunnannut sanojaan minua vastaan, enkä minä vastaa hänelle teidän puheillanne.

32:15  He pelästyivät eivätkä enää vastaa, sanat puuttuvat heiltä.

32:16  Odottaisinko, kun he eivät puhu, kun he seisovat eivätkä enää vastaa?

32:17  Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan tietoni.

32:18  Sillä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

32:19  Katso, rintani on kuin avaamaton viinileili, se on pakahtumaisillaan kuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

32:20  Tahdon puhua saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

32:21  En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

32:22  Sillä en osaa imarrella. Silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

Chapter 33

33:1  "Mutta kuule nyt, Job, puhettani, ja ota korviisi kaikki sanani.

33:2  Katso, olen avannut suuni, kieleni puhuu kitalakeni alla.

33:3  Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani. Mitä tietävät, sen huuleni tuovat julki.

33:4  Jumalan Henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan Henkäys on antanut minulle elämän.

33:5  Vastaa minulle, jos osaat. Asetu eteeni ja nouse minua vastaan.

33:6  Katso, minä olen Jumalan oma kuten sinäkin: savea olen minäkin.

33:7  Katso, en kauhistuta sinua eikä painoni ole raskaana ylläsi.

33:8  Mutta olet puhunut korvieni kuullen, olen kuullut sanojesi äänen:

33:9  'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa. Olen viaton, eikä minulla ole syntiä.

33:10  Katso, hän on löytänyt kanteen minua vastaan ja hän pitää minua vihollisenaan.

33:11  Hän panee jalkani jalkapuuhun ja vartioi kaikkia polkujani.'

33:12  Katso, tässä et ole oikeassa – vastaan sinulle – sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

33:13  Miksi olet riidellyt häntä vastaan, vaikka hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?

33:14  Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; ihminen ei vain sitä huomaa.

33:15  Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillaan,

33:16  silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

33:17  kääntääkseen ihmisen pois siitä, mitä hän on tekemässä ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

33:18  säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.

33:19  Häntä kuritetaan myös tuskalla vuoteessa ja kovilla kivuilla hänen luissaan.

33:20  Hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.

33:21  Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

33:22  Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolemaa.

33:23  Jos silloin hänen puolellaan on enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,

33:24  Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan. Minä löysin lunastusmaksun.'

33:25  Silloin taas hänen ruumiinsa palaa nuoruuden voimaan ja hän palaa nuoruutensa päiviin.

33:26  Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan. Hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

33:27  Hän tunnustaa ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta hän ei tehnyt minulle ansioni mukaan.

33:28  Hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja henkeni saa katsella valkeutta.'

33:29  Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmekin kertaa ihmiselle,

33:30  palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen loistaa hänelle elämän valkeuden.

33:31  Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.

33:32  Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, vastaa minulle. Puhu, sillä mielelläni soisin sinulle vanhurskautesi.

33:33  Ellei, niin kuule minua. Vaikene, niin opetan sinulle viisautta."

Chapter 34

34:1  Sitten Elihu lausui ja sanoi:

34:2  "Te viisaat kuulkaa sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.

34:3  Sillä korva koettelee sanat, ja kitalaki maistaa ruuan maun.

34:4  Tutkikaamme, mikä on oikein, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä on hyvä.

34:5  Sillä Job on sanonut: 'Olen vanhurskas, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.

34:6  Pitäisikö minun valehdella oikeuteeni vedoten? Kuolettava nuoli on osunut minuun, vaikka en ole rikosta tehnyt.'

34:7  Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo pilkkaa kuin vettä,

34:8  joka yhtyy väärintekijöiden seuraan ja vaeltaa jumalattomien miesten parissa?

34:9  Sillä hän sanoo: 'Ei mies hyödy siitä, että on mieliksi Jumalalle.'

34:10  Sen tähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Jumalattomuus ei ole Jumalan eikä vääryys Kaikkivaltiaan ominaisuus.

34:11  Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.

34:12  Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

34:13  Kuka on asettanut maan hänen valvontaansa, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?

34:14  Jos hän ajattelisi vain itseään ja palauttaisi luokseen Henkensä ja Henkäyksensä,

34:15  niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.

34:16  Jos sinulla on ymmärrystä, kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.

34:17  Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko syylliseksi tuon hyvin Vanhurskaan,

34:18  joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',

34:19  joka ei katso ruhtinaiden henkilöön eikä aseta rikasta köyhän edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?

34:20  Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, valtias siirretään pois käden koskematta.

34:21  Sillä hänen silmänsä valvoo ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.

34:22  Ei ole pimeyttä, ei kuoleman varjoa, johon väärintekijät voisivat piiloutua.

34:23  Sillä Jumalan ei tarvitse kauan ihmistä tarkkailla, ennen kuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä.

34:24  Hän musertaa mahtavat tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijaansa.

34:25  Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he ovat murskatut.

34:26  Kuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,

34:27  koska he luopuivat häntä seuraamasta eivätkä huolineet ensinkään hänen teistään,

34:28  vaan saattoivat köyhien huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjien huudon.

34:29  Jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Sekä kansaa että jokaista ihmistä hän valvoo,

34:30  ettei pääse hallitsemaan jumalaton kansalle ansaksi.

34:31  Sillä onko tässä sanottava Jumalalle: 'Kyllä kärsin, en enää tee väärin.

34:32  Mitä en näe, neuvo minulle. Jos olen tehnyt vääryyttä, en enää tee.'

34:33  Sinunko mielesi mukaan Jumalan tulisi kostaa? Sinäkö hylkäät, sinäkö valitset, enkä minä? Puhu, mitä tiedät.

34:34  Ymmärtäväiset miehet puhuvat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, lausuu:

34:35  'Job puhuu vailla tietoa, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.

34:36  Jospa Jobia tutkittaisiin perusteellisesti, koska hän kääntyy väärintekijöiden puoleen!

34:37  Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'"

Chapter 35

35:1  Elihu lausui ja sanoi:

35:2  "Pidätkö oikeana, että sanoit olevasi Jumalaa vanhurskaampi,

35:3  että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos olisin tehnyt syntiä?'

35:4  Siihen vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka ovat luonasi.

35:5  Katso taivasta ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla yläpuolellasi.

35:6  Jos syntiä teet, ja vaikka sinulla olisi paljonkin rikoksia, mitä hänelle aiheutat?

35:7  Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tai ottaako hän mitään kädestäsi?

35:8  Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta vanhurskautesi.

35:9  Sorron suuruutta valitetaan ja huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,

35:10  ei kysytä: 'Missä on Jumala, Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,

35:11  joka opettaa meille enemmän kuin aron eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'

35:12  Siinä he valittavat, mutta hän ei vastaa pahojen ylvästelyn tähden.

35:13  Todellakaan Jumala ei kuule turhia puheita eikä Kaikkivaltias katso niihin,

35:14  vaikka sanot, ettet voi häntä nähdä, tuomio on hänen edessään: odota häntä.

35:15  Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuria välitä,

35:16  Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."

Chapter 36

36:1  Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

36:2  "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.

36:3  Noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani vanhurskauden.

36:4  Sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta – mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

36:5  Katso, Jumala on voimallinen eikä hylkää voimakkaita sydämensä voimassa.

36:6  Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan antaa köyhille oikeuden.

36:7  Hän ei käännä silmiään pois vanhurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti. He kohoavat korkealle.

36:8  Vaikka olisivat kahleissa ja sidottuina kurjuuden köysillä,

36:9  niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet ylvästelyllään,

36:10  avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heidän kääntyä pois vääryydestä.

36:11  Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, he saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.

36:12  Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

36:13  Mutta teeskentelijät pitävät vihaa, he eivät huuda apua, kun hän on heidät vanginnut.

36:14  Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu haureellisten pyhäkköpoikien kanssa.

36:15  Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuudessaan ja avaa hänen korvansa ahdistuksessa.

36:16  Sinutkin hän veti ahdingosta avaraan tilaan, jossa ei ahtautta ollut, ja pöytäsi notkui rasvaisista ruuista.

36:17  Sinua kohtasi jumalattoman tuomio. Tuomio ja oikeus ovat käyneet sinuun kiinni.

36:18  Älköön viha viekö sinua lyönteihin, älköönkä lunastusmaksun suuruus taivutelko sinua.

36:19  Voiko huutosi tai kaikki voimanponnistuksesi auttaa sinut ahdingosta?

36:20  Älä halua yötä, joka siirtää kansat aloiltaan.

36:21  Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

36:22  Katso, Jumala on korkea, hän vallitsee voimallaan; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

36:23  Kuka voi koetella hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?

36:24  Muista sinäkin ylistää hänen töitään, joista ihmiset veisaavat.

36:25  Kaikki ihmiset ihailevat niitä, ja ihminen katselee niitä kaukaa.

36:26  Katso, Jumala on suuri, hänen vuosiensa luku on tuntematon ja hän on tutkimaton.

36:27  Hän kokoaa vedenpisarat pilviksi, ja ne vihmovat virtanaan sadetta.

36:28  Pilvet valuttavat vettä ihmisjoukkojen päälle.

36:29  Kuka ymmärtää pilvien levittäytymisen, kuka hänen majansa jyrinän?

36:30  Katso, hän levittää sen päälle salaman leimahduksen ja peittää meren pohjat.

36:31  Sillä niin hän tuomitsee kansat ja antaa runsaan ravinnon.

36:32  Hän peittää molemmat kätensä salamalla ja käskee niiden lyödä.

36:33  Hänet ilmoittaa hänen jyrinänsä ja karjakin hänen tulonsa."

Chapter 37

37:1  "Niin, siitä värähtää sydämeni ja hypähtää paikoiltaan.

37:2  Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä jyrinää ja kohinaa, joka käy hänen suustaan.

37:3  Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin.

37:4  Sen perässä ärjyy ääni, hän jyrisee valtasuuruutensa jyrinällä, eikä häntä pysäytetä hänen äänensä raikuessa.

37:5  Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jyrinän ja hän tekee suuria, meille käsittämättömiä tekoja.

37:6  Hän näet sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

37:7  Niin hän on sulkenut jokaisen käteensä, että kaikki ihmiset tuntisivat hänen tekonsa.

37:8  Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissaan.

37:9  Etelästä tulee myrsky, pohjoisesta pakkanen.

37:10  Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja veden pinta jäätyy.

37:11  Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkospilvensä.

37:12  Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksessaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.

37:13  Hän antaa niiden tulla maalle milloin vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

37:14  Ota tämä korviisi, Job, pysähdy ja ymmärrä Jumalan ihmeelliset teot.

37:15  Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa loistaa pilviensä leimahdusten?

37:16  Käsitätkö pilvien tasapainon, Kaikkitietävän ihmeen?

37:17  Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on tyyni etelätuulessa.

37:18  Teetkö hänen kanssaan vahvoiksi pilvet, jotka ovat lujia kuin valettu peili?

37:19  Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava. Pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

37:20  Olisiko hänelle ilmoitettava, että puhun? Kukapa vaatisi omaa tuhoaan!

37:21  Mutta nyt ei nähdä valoa, joka loisti kirkkaana pilvissä, kun tuuli oli puhaltanut puhdistaen taivaan.

37:22  Pohjoisesta tulee kultainen hohde. Jumalan yllä on pelättävä valtasuuruus.

37:23  Kaikkivaltiasta emme voi käsittää, häntä, joka on niin suuri voimassaan ja tuomioissaan. Hänen vanhurskautensa on suuri eikä hän sorra ketään.

37:24  Sen tähden pelätkööt häntä ihmiset. Hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."

Chapter 38

38:1  Silloin Herra vastasi Jobille myrskytuulesta ja sanoi:

38:2  "Kuka olet sinä, joka pimennät taitamattomilla puheilla ajatukseni?

38:3  Vyötä nyt kupeesi kuin mies. Minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

38:4  Missä olit silloin, kun perustin maan? Ilmoita se, jos tiedät.

38:5  Kuka on asettanut sille mitat – tottapa sen tiedät – tai kuka on vetänyt mittanuoran sen yli?

38:6  Mihin upotettiin sen perustukset, tai kuka laski sen kulmakiven,

38:7  kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?

38:8  Kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja lähti kohdusta,

38:9  kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,

38:10  kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet

38:11  ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et. Tässä täytyy ylväiden aaltojesi asettua'?

38:12  Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tai osoittanut aamuruskolle paikkansa,

38:13  että se tarttuisi maan reunoihin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?

38:14  Silloin se muuttuu kuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee esille kuin vaatteeseen puettuna.

38:15  Jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.

38:16  Oletko astunut alas meren lähteille asti ja kierrellyt tutkimassa syvyyden?

38:17  Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt kuoleman varjon portit?

38:18  Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.

38:19  Mikä on tie sinne, missä valo asuu ja missä on pimeyden asuinsija,

38:20  että saattaisit sen alueelleen ja tuntisit polut sen huoneelle?

38:21  Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku suuri!

38:22  Oletko käynyt lumen varastoissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,

38:23  jotka olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?

38:24  Mitä tietä kulkee valo ja itätuuli leviää yli maan?

38:25  Kuka on avannut kulun rankkasateelle ja tien ukkospilvelle,

38:26  niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,

38:27  niin että autio erämaa saa kyllikseen ja maa kasvaa vihannan ruohon?

38:28  Onko sateella isää, tai kuka on synnyttänyt kastepisarat?

38:29  Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?

38:30  Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.

38:31  Taidatko solmia Kiiman siteet tai irrottaa Kesilin köysistä?

38:32  Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanaan ja johdattaa Seulaset lapsineen?

38:33  Tunnetko taivaan lait, tai sinäkö säädät, miten se maata hallitsee?

38:34  Korotatko äänesi pilviin ja saat vesitulvan peittämään itsesi?

38:35  Lähetätkö salamat menemään, niin että ne sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?

38:36  Kuka on pannut viisauden sisimpään, tai kuka antoi mieleen ymmärrystä?

38:37  Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka vuodattaa tyhjiksi taivaan leilit,

38:38  kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet takertuneet toisiinsa?"

38:39  "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonien nälän,

38:40  kun ne kyyristyvät luoliinsa ja ovat väijyksissä tiheikössä?

38:41  Kuka hankkii ravinnon korpille, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

Chapter 39

39:1  Tiedätkö vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?

39:2  Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

39:3  Ne painautuvat maahan, synnyttävät vasikkansa ja pääsevät synnytystuskistaan.

39:4  Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla. Ne lähtevät tiehensä eivätkä palaa.

39:5  Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irrottanut aron aasin siteet,

39:6  sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?

39:7  Se nauraa kaupungin tungokselle eikä kuule ajajan huutoa.

39:8  Se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.

39:9  Taipuuko oryx-antilooppi sinua palvelemaan, ja yöpyykö se seimesi ääreen?

39:10  Voitko ohjaksilla pakottaa oryx-antiloopin vaolle, tai äestääkö se laaksoja sinua seuraten?

39:11  Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

39:12  Voitko uskoa, että se palaa ja kokoaa viljasi puimatantereellesi?

39:13  Strutsin siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

39:14  Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.

39:15  Se ei ajattele, että jalka voi ne särkeä ja kedon eläimet polkea ne rikki.

39:16  Se on tyly poikasilleen, niin kuin ne eivät olisikaan sen omia, eikä pelkää työnsä menevän hukkaan.

39:17  Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

39:18  Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

39:19  Sinäkö annoit hevoselle voiman, puetit sen kaulaan liehuvan harjan?

39:20  Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkka? Sen uljas korskunta on pelottavaa.

39:21  Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

39:22  Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.

39:23  Sen yllä kalisee nuolikotelo, välkähtää keihäs ja peitsi.

39:24  Käy jyrinä ja jytinä, kun se ahmii laukaten taivalta. Mikään ei pidätä sitä sotatorven pauhatessa.

39:25  Milloin vain sotatorvi soi, se hirnuu: ihahaa! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jyrisevän äänen ja sotahuudon.

39:26  Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle ja levittää siipensä kohti etelää?

39:27  Tai sinunko käskystäsi kotka lentää ylös ja tekee pesänsä korkeuteen?

39:28  Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

39:29  Sieltä se tähyää saalista. Kauas katsovat sen silmät.

39:30  Sen poikaset juovat verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."

Chapter 40

40:1  Herra vastasi Jobille ja sanoi:

40:2  "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"

40:3  Job vastasi Herralle ja sanoi:

40:4  "Katso, olen siihen liian halpa. Mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni.

40:5  Kerran olen puhunut, enkä enää lausu mitään, kahdestikin, enkä enää sitä tee."

40:6  Herra vastasi Jobille myrskystä ja sanoi:

40:7  "Vyötä nyt kupeesi kuin mies. Minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

40:8  Sinäkö teet tyhjäksi oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi ollaksesi itse oikeassa?

40:9  Tai onko käsivartesi kuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän kuin hän?

40:10  Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.

40:11  Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.

40:12  Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.

40:13  Kätke heidät tomuun kaikki tyynni ja sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.

40:14  Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle vapautuksen.

40:15  Katso behemotia, jonka minä loin kuten sinutkin. Se syö ruohoa kuin nauta.

40:16  Katso, sen voima on lanteissa ja sen väkevyys vatsalihaksissa.

40:17  Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen jänteet ovat lujiksi punotut.

40:18  Sen luut ovat kuin vaskiputket, sen nikamat kuin raudasta taotut.

40:19  Se on Jumalan töiden esikoinen. Sen luoja ojentaa sille miekan.

40:20  Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikkivät.

40:21  Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja suon kätkössä.

40:22  Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.

40:23  Jos virta hätyyttää, se ei säikähdä. Se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.

40:24  Kukapa ottaisi sitä kiinni silmistä tai lävistäisi heittoaseella sen suun?

40:25  Voitko onkia koukulla leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

40:26  Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

40:27  Aneleeko se kovasti suosiotasi ja puhutteleeko se sinua lempeästi?

40:28  Tekeekö se liiton kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

40:29  Voitko leikkiä sillä kuin linnulla tai sitoa sen tyttöjesi pidellä?

40:30  Hierovatko kauppakumppanit siitä kauppaa, jakavatko he sen keskenään?

40:31  Voitko iskeä sen nahan täyteen harppuunoita ja sen pään kala-ahraimia?

40:32  Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun. Et sitä toiste yritä!

Chapter 41

41:1  Katso, siinä toivo pettää. Jo sen näkemisestä se sortuu maahan."

41:2  "Ei ole niin rohkeaa, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

41:3  Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

41:4  En vaikene sen jäsenistä, sen voimasta ja sopusuhtaisuudesta.

41:5  Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksoisleukojen väliin?

41:6  Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hampaiden ympärillä on kauhu.

41:7  Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

41:8  Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei edes ilma pääse välitse.

41:9  Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

41:10  Sen aivastuksesta välähtää valo, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

41:11  Sen kidasta lähtevät liekit, sinkoilevat kipinät.

41:12  Sen sieraimista käy savu kuin kiehuvan padan ja kattilan alta.

41:13  Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

41:14  Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä juoksee kauhu.

41:15  Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, kuin valetut, järkkymättömät.

41:16  Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi kuin alempi jauhinkivi.

41:17  Kun se nousee, pelästyvät sankarit ja tyrmistyvät kauhusta.

41:18  Miekka, joka siihen osuu, ei kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

41:19  Sille rauta on kuin oljenkortta, vaski kuin lahoa puuta.

41:20  Sitä ei aja pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

41:21  Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

41:22  Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin äes.

41:23  Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

41:24  Sen perässä polku loistaa, ja syvyydellä on kuin hopeahapset.

41:25  Maan päällä ei ole sen vertaista. Se on luotu pelottomaksi.

41:26  Se halveksii kaikkea, mikä on korkeaa. Se on kaikkien ylväitten kuningas."

Chapter 42

42:1  Job vastasi Herralle ja sanoi:

42:2  "Minä tiedän, että voit kaiken ja ettei mikään päätöksesi jää toteutumatta.

42:3  'Mikä minä olen, joka peitän tiedon taitamattomasti?' Siis niin on: puhuin ymmärtämättömästi asioista, jotka ovat ihmeelliset minun käsittää.

42:4  Kuule siis, minä puhun. Kysyn sinulta, opeta minua.

42:5  Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.

42:6  Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhkassa."

42:7  Mutta sen jälkeen kun Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, Herra sanoi teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niin kuin palvelijani Job.

42:8  Ottakaa siis seitsemän mullia ja seitsemän pässiä, käykää palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Sillä minä katson hänen puoleensa enkä saata teitä rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein kuten palvelijani Job."

42:9  Teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar menivät ja tekivät, niin kuin Herra oli heille puhunut, ja Herra teki Jobille mieliksi.

42:10  Kun sitten Job rukoili ystäviensä puolesta, Herra käänsi Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksi kertaa enemmän, kuin hänellä oli ennen ollut.

42:11  Kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen luokseen ja aterioivat hänen kanssaan hänen talossaan, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä. Sitten he antoivat kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan.

42:12  Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.

42:13  Hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.

42:14  Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk.

42:15  Koko maassa ei ollut niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret, ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.

42:16  Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti.

42:17  Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.