FinRK - Genesis

Chapter 1

1:1  Alussa Jumala loi taivaat ja maan.

1:2  Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden yllä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

1:3  Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus.” Silloin valkeus tuli.

1:4  Jumala näki, että valkeus oli hyvä, ja Jumala erotti toisistaan valkeuden ja pimeyden.

1:5  Jumala nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt.

1:6  Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanavaruus vesien välille erottamaan vedet toisistaan.”

1:7  Ja Jumala teki taivaanavaruuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanavaruuden alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat taivaanavaruuden yläpuolella. Näin tapahtui.

1:8  Jumala nimesi avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt.

1:9  Jumala sanoi: ”Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin.” Näin myös tapahtui.

1:10  Jumala nimitti kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1:11  Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa kasvillisuutta, siementä tekeviä ruohoja ja hedelmäpuita, jotka kantavat maan päällä lajiensa mukaista hedelmää, jossa on niiden siemen.” Näin myös tapahtui.

1:12  Maa tuotti kasvillisuutta: ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan ja puita, jotka kantoivat lajiensa mukaista hedelmää, jossa oli niiden siemen. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1:13  Tuli ilta ja tuli aamu, kolmas päivä oli mennyt.

1:14  Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanavaruuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia,

1:15  ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata.” Näin myös tapahtui.

1:16  Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet.

1:17  Jumala pani ne taivaanavaruuteen valaisemaan maata,

1:18  hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon ja pimeyden toisistaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1:19  Tuli ilta ja tuli aamu, neljäs päivä oli mennyt.

1:20  Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut taivaanavaruudessa maan yllä.”

1:21  Niin Jumala loi suuret merieläimet ja kaikki elävät, liikkuvat olennot, joita vilisee vesissä, kunkin lajinsa mukaan, ja jokaisen siivekkään linnun, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1:22  Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.”

1:23  Tuli ilta ja tuli aamu, viides päivä oli mennyt.

1:24  Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa eläviä olentoja lajiensa mukaan, karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä lajiensa mukaan.” Näin myös tapahtui.

1:25  Jumala teki villieläimet lajiensa mukaan, karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki maan pikkueläimet lajiensa mukaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1:26  Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä.”

1:27  Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

1:28  Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne ovat meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.”

1:29  Jumala sanoi: ”Katso, minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ravinnoksi.

1:30  Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit.” Näin myös tapahtui.

1:31  Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, kuudes päivä oli mennyt.

Chapter 2

2:1  Niin tulivat valmiiksi taivaat ja maa ja kaikki, mitä niissä on.

2:2  Seitsemäntenä päivänä Jumala sai valmiiksi tekemänsä työn, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään, jota oli tehnyt.

2:3  Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska silloin hän lepäsi kaikesta luomistyöstään.

2:4  Nämä olivat taivaan ja maan luomisen vaiheet.

2:5  Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaat,maan päällä ei ollut vielä yhtään pensasta eikä kedolla kasvanut mitään kasveja, koska Herra Jumala ei ollut vielä antanut sataa maan päälle eikä ihmistä ollut vielä viljelemässä maata.

2:6  Mutta maasta nousi sumua, joka kasteli koko maan pinnan.

2:7  Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.

2:8  Ja Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.

2:9  Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, jotka olivat ihania nähdä ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä. Keskelle puutarhaa hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.

2:10  Eedenistä lähti virta, joka kasteli puutarhan, ja se jakaantui sieltä neljäksi haaraksi.

2:11  Ensimmäisen nimi on Piison. Se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa.

2:12  Sen maan kulta on hyvää, ja siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyksi-kiveä.

2:13  Toisen virran nimi on Giihon. Se kiertää koko Kuusin maan.

2:14  Kolmannen virran nimi on Hiddekel. Se virtaa Assurin itäpuolitse. Neljäs virta on Eufrat.

2:15  Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja pitämään siitä huolta.

2:16  Ja Herra Jumala antoi ihmiselle tämän käskyn: ”Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista,

2:17  mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet.”

2:18  Herra Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”

2:19  Kun Herra Jumala oli muovannut maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut, hän oli tuonut ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen tämä antaisi kullekin niistä. Jokainen elävä olento sai juuri sen nimen, jonka ihminen sille antoi.

2:20  Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille taivaan linnuille ja villieläimille. Aadamille ei kuitenkaan löytynyt sopivaa apua.

2:21  Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen, otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen kohdan lihalla.

2:22  Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

2:23  Mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava naiseksi, sillä miehestä hänet on otettu.”

2:24  Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.

2:25  He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Chapter 3

3:1  Mutta käärme oli kavalin kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Älkää syökö mistään puutarhan puusta’?”

3:2  Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.

3:3  Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.’”

3:4  Käärme vastasi naiselle: ”Ette te suinkaan kuole,

3:5  vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne aukeavat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan.”

3:6  Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

3:7  Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

3:8  He kuulivat Herran Jumalan äänen hänen käyskennellessään puutarhassa illan viiletessä. Silloin mies ja hänen vaimonsa menivät Herraa Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.

3:9  Mutta Herra Jumala kutsui miestä ja sanoi hänelle: ”Missä sinä olet?”

3:10  Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti. Siksi piilouduin.”

3:11  Herra sanoi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”

3:12  Mies vastasi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan kanssani – hän antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.”

3:13  Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme petti minut, ja minä söin.”

3:14  Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, sinä olet kirottu kaikkien karjaeläinten ja villieläinten joukossa. Vatsallasi sinun on kuljettava ja tomua syötävä koko elinaikasi.

3:15  Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän.”

3:16  Naiselle Jumala sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinä synnytät lapsia. Kuitenkin sinä tunnet halua mieheesi, ja hän on hallitseva sinua.”

3:17  Miehelle Jumala sanoi: ”Koska kuuntelit vaimoasi ja söit puusta, josta kielsin sinua syömästä, on maa kirottu sinun vuoksesi. Vaivaa nähden saat siitä ruokasi kaikkina elämäsi päivinä.

3:18  Orjantappuraa ja ohdaketta se kasvaa sinulle, sinun on syötävä kedon ruohoja.

3:19  Otsasi hiessä sinä syöt leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Tomua sinä olet, ja tomuun sinun on palattava.”

3:20  Mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten äiti.

3:21  Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahkaiset vaatteet ja puki heidät niihin.

3:22  Herra Jumala sanoi: ”Nyt ihmisestä on tullut kuin yksi meistä: hän tietää hyvän ja pahan. Ettei hän nyt vain ojentaisi kättään, ottaisi ja söisi myös elämän puusta ja eläisi ikuisesti!”

3:23  Niin Herra Jumala lähetti hänet pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet oli otettu.

3:24  Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä.

Chapter 4

4:1  Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: ”Minä olen saanut pojan Herran avulla.”

4:2  Vielä hän synnytti Kainille veljen, Aabelin. Aabelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.

4:3  Jonkin ajan kuluttua Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle.

4:4  Myös Aabel toi uhrin. Hänen uhrinsa oli lauman esikoisista ja niiden rasvoista. Herra katsoi hyväksyen Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen,

4:5  mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät.

4:6  Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet?

4:7  Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella. Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!”

4:8  Kain sanoi veljelleen Aabelille: ”Lähdetään kedolle.” Heidän ollessaan kedolla Kain hyökkäsi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet.

4:9  Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Aabel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?”

4:10  Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Veljesi veri huutaa minulle maasta!

4:11  Nyt sinä olet kirottu, ja sinut karkotetaan tältä maalta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi.

4:12  Kun viljelet maata, se ei enää anna sinulle satoaan. Sinusta tulee maankiertäjä ja kulkuri.”

4:13  Kain vastasi Herralle: ”Minun syyllisyyteni on liian raskas kantaa.

4:14  Sinä karkotat minut tänään viljavilta mailta, ja minun täytyy piiloutua kasvojesi edestä. Minusta tulee maankiertäjä ja kulkuri, ja kuka ikinä minut kohtaa, tappaa minut.”

4:15  Herra sanoi hänelle: ”Sille, joka tappaa Kainin, kostetaan seitsenkertaisesti.” Sitten Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.

4:16  Niin Kain lähti pois Herran edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, Eedenistä itään.

4:17  Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Kain rakensi kaupungin ja antoi sille nimen poikansa Hanokin mukaan.

4:18  Hanokille syntyi Iirad, Iiradille syntyi Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, ja Metusaelille syntyi Lemek.

4:19  Lemek otti itselleen kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Aada ja toisen Silla.

4:20  Aada synnytti Jaabalin, josta tuli teltoissa asuvien karjankasvattajien kantaisä.

4:21  Jaabalin veljen nimi oli Juubal, ja hänestä tuli kaikkien lyyraa ja huilua soittavien kantaisä.

4:22  Myös Silla sai lapsen, Tuubal-Kainin, josta tuli kaikenlaisten vaski- ja rauta-aseiden takoja. Tuubal-Kainin sisar oli Naema.

4:23  Lemek sanoi vaimoilleen: ”Aada ja Silla, kuulkaa ääntäni, te Lemekin vaimot, kuunnelkaa sanojani! Miehen olen surmannut haavastani ja nuorukaisen mustelmastani.

4:24  Sillä Kain kostetaan seitsenkertaisesti mutta Lemek seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.”

4:25  Aadam yhtyi taas vaimoonsa. Tämä synnytti pojan, antoi hänelle nimen Seet ja sanoi: ”Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, jonka Kain surmasi.”

4:26  Seetillekin syntyi poika, ja hän antoi tälle nimen Enos. Tuohon aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä.

Chapter 5

5:1  Tämä on Aadamin sukuluettelo. Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen.

5:2  Hän loi heidät mieheksi ja naiseksi, siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen sinä päivänä, jona hän loi heidät.

5:3  Kun Aadam oli elänyt satakolmekymmentä vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen näköisensä, ja hän antoi tälle nimen Seet.

5:4  Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:5  Aadamin koko elinaika oli yhdeksänsataakolmekymmentä vuotta. Sitten hän kuoli.

5:6  Kun Seet oli elänyt sataviisi vuotta, hänelle syntyi Enos.

5:7  Enosin syntymän jälkeen Seet eli kahdeksansataaseitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:8  Seetin koko elinaika oli yhdeksänsataakaksitoista vuotta. Sitten hän kuoli.

5:9  Kun Enos oli elänyt yhdeksänkymmentä vuotta, hänelle syntyi Keenan.

5:10  Keenanin syntymän jälkeen Enos eli kahdeksansataaviisitoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:11  Enoksen koko elinaika oli yhdeksänsataaviisi vuotta. Sitten hän kuoli.

5:12  Kun Keenan oli elänyt seitsemänkymmentä vuotta, hänelle syntyi Mahalalel.

5:13  Keenan eli Mahalalelin syntymän jälkeen kahdeksansataaneljäkymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:14  Keenanin koko elinaika oli yhdeksänsataakymmenen vuotta. Sitten hän kuoli.

5:15  Kun Mahalalel oli elänyt kuusikymmentäviisi vuotta, hänelle syntyi Jered.

5:16  Jeredin syntymän jälkeen Mahalalel eli kahdeksansataakolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:17  Mahalalelin koko elinaika oli kahdeksansataayhdeksänkymmentäviisi vuotta. Sitten hän kuoli.

5:18  Kun Jered oli elänyt satakuusikymmentäkaksi vuotta, hänelle syntyi Hanok.

5:19  Jered eli Hanokin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:20  Jeredin koko elinaika oli yhdeksänsataakuusikymmentäkaksi vuotta. Sitten hän kuoli.

5:21  Kun Hanok oli elänyt kuusikymmentäviisi vuotta, hänelle syntyi Metuselah.

5:22  Metuselahin syntymän jälkeen Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:23  Hanokin koko elinaika oli kolmesataakuusikymmentäviisi vuotta.

5:24  Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet pois.

5:25  Kun Metuselah oli elänyt satakahdeksankymmentäseitsemän vuotta, hänelle syntyi Lemek.

5:26  Metuselah eli Lemekin syntymän jälkeen seitsemänsataakahdeksankymmentäkaksi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:27  Metuselahin koko elinaika oli yhdeksänsataakuusikymmentäyhdeksän vuotta. Sitten hän kuoli.

5:28  Kun Lemek oli elänyt satakahdeksankymmentäkaksi vuotta, hänelle syntyi poika.

5:29  Hän antoi pojalle nimen Nooa ja sanoi: ”Hän lohduttaa meitä, kun teemme työtä ja näemme vaivaa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut.”

5:30  Nooan syntymän jälkeen Lemek eli viisisataayhdeksänkymmentäviisi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:31  Lemekin koko elinaika oli seitsemänsataaseitsemänkymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli.

5:32  Kun Nooa oli elänyt viisisataa vuotta, hänelle syntyivät Seem, Haam ja Jaafet.

Chapter 6

6:1  Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,

6:2  Jumalan pojat näkivät, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat itselleen vaimoikseen kaikki, jotka parhaiksi katsoivat.

6:3  Silloin Herra sanoi: ”Minun Henkeni ei vallitse ihmisessä ikuisesti, koska hän on vain lihaa. Olkoon siis hänen aikansa satakaksikymmentä vuotta.”

6:4  Siihen aikaan ja myöhemminkin maan päällä oli jättiläisiä, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Nämä olivat noita muinaisajan sankareita, kuuluisia miehiä.

6:5  Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.

6:6  Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

6:7  Herra sanoi: ”Minä pyyhin pois maan päältä ihmisen, jonka loin. Minä hävitän ihmiset ja eläimet, myös pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt.”

6:8  Nooa sai kuitenkin armon Herran silmissä.

6:9  Nämä ovat Nooan suvun vaiheet. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies, ja hän vaelsi Jumalan yhteydessä.

6:10  Nooalle syntyi kolme poikaa: Seem, Haam ja Jaafet.

6:11  Mutta maa oli turmeltunut Jumalan edessä ja tullut täyteen väkivaltaa.

6:12  Kun Jumala katsoi maata, hän näki, että se oli turmeltunut, sillä kaikki liha maan päällä oli turmellut vaelluksensa.

6:13  Jumala sanoi Nooalle: ”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on ihmisten vuoksi tullut täyteen väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.

6:14  Tee itsellesi arkki goofer-puusta. Tee arkki täyteen koppeja ja sivele se maapiellä sisältä ja ulkoa.

6:15  Sinun on tehtävä se näin: Arkin pituuden tulee olla kolmesataa kyynärää, leveyden viisikymmentä kyynärää ja korkeuden kolmekymmentä kyynärää.

6:16  Tee arkkiin valoaukko, tee se ylhäältä katsoen kyynärän korkeudelle ja sijoita ovi arkin kylkeen. Tee arkkiin kolme kerrosta, alimmainen, toinen ja kolmas.

6:17  Katso, minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken lihan, jossa on elämän henki. Silloin maan päällä kaikki menehtyy.

6:18  Mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun on mentävä poikiesi, vaimosi ja poikiesi vaimojen kanssa arkkiin

6:19  ja vietävä sinne kaksi kutakin lajia kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, säilyttääksesi ne hengissä kanssasi. Niitä tulee olla koiras ja naaras.

6:20  Luoksesi tulee lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan pikkueläimiä lajiensa mukaan, kaksi kustakin lajista, että ne säilyisivät hengissä.

6:21  Hanki itsellesi kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa ravintoa ja kokoa sitä talteen niin paljon, että se riittää ruuaksi sinulle ja niille kaikille.”

6:22  Nooa teki kaiken aivan niin kuin Jumala oli käskenyt hänen tehdä.

Chapter 7

7:1  Sitten Herra sanoi Nooalle: ”Mene arkkiin, sinä ja koko perheesi, sillä sinut minä olen havainnut tässä sukupolvessa vanhurskaaksi edessäni.

7:2  Ota luoksesi kaikista puhtaista eläimistä seitsemän koirasta ja seitsemän naarasta, mutta epäpuhtaista eläimistä ota kaksi, koiras ja naaras.

7:3  Ota myös seitsemän paria taivaan lintuja, koiraita ja naaraita, että niiden siemen säilyisi elossa kaikkialla maan päällä.

7:4  Seitsemän päivän kuluttua minä näet annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja pyyhin maan päältä pois kaikki tekemäni olennot.”

7:5  Nooa teki aivan niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

7:6  Nooa oli kuudensadan vuoden ikäinen, kun vedenpaisumus tuli maan päälle.

7:7  Hän meni arkkiin yhdessä poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa vedenpaisumusta pakoon.

7:8  Puhtaita eläimiä, epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia maassa liikkuvia pikkueläimiä

7:9  meni Nooan luo arkkiin pareittain, koiras ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle sanonut.

7:10  Seitsemän päivän kuluttua vedenpaisumus tuli maan päälle.

7:11  Sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataa vuotta, vuoden toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, kaikki suuren syvyyden lähteet puhkesivat ja taivaan ikkunat aukenivat.

7:12  Silloin tuli maan päälle sade, jota kesti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

7:13  Juuri tuona päivänä Nooa, Nooan pojat Seem, Haam ja Jaafet sekä Nooan vaimo ja hänen kolmen poikansa vaimot menivät yhdessä arkkiin.

7:14  Heidän kanssaan menivät lajeittain myös kaikki villieläimet, kaikki karjaeläimet, kaikki pikkueläimet, jotka liikkuvat maan päällä, ja kaikki suuret ja pienet linnut lajiensa mukaan, kaikki siivekkäät.

7:15  Ne menivät Nooan luo arkkiin pareittain, kaikki, joissa oli elämän henki.

7:16  Kaikista elävistä olennoista meni sisälle koiras ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle sanonut, ja Herra sulki arkin oven Nooan jälkeen.

7:17  Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle neljänkymmenen päivän aikana. Vedet lisääntyivät ja nostivat arkin, ja se kohosi korkealle maasta.

7:18  Vedet saivat vallan ja lisääntyivät suunnattomasti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla.

7:19  Vedet nousivat maan päällä yhä enemmän, niin että kaikki korkeat vuoret koko taivaan alla peittyivät.

7:20  Vesi nousi viisitoista kyynärää vuorten yläpuolelle, niin että ne peittyivät.

7:21  Silloin kaikki liha, joka liikkui maan päällä, menehtyi: linnut, karjaeläimet, villieläimet, kaikki maassa vilistävät pikkueläimet ja myös kaikki ihmiset.

7:22  Kaikki, jotka elivät ja hengittivät kuivalla maalla, kuolivat.

7:23  Näin Herra pyyhkäisi pois kaikki olennot maan päältä, sekä ihmiset että karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut. Ne pyyhkiytyivät pois maan päältä. Vain Nooa ja ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa, jäivät henkiin.

7:24  Maa oli veden vallassa sataviisikymmentä päivää.

Chapter 8

8:1  Jumala muisti Nooaa ja kaikkia villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Jumala pani tuulen puhaltamaan yli maan, ja vesi alkoi laskeutua.

8:2  Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta tyrehtyi.

8:3  Vesi väheni vähenemistään maan päältä. Sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vesi oli vähentynyt niin,

8:4  että arkki pysähtyi Araratin vuorille seitsemännen kuukauden seitsemäntenätoista päivänä.

8:5  Vesi väheni vähenemistään, kunnes kymmenennen kuukauden ensimmäisenä päivänä vuorten huiput tulivat näkyviin.

8:6  Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkkiin tekemänsä ikkunan

8:7  ja päästi ulos korpin. Se lenteli edestakaisin, kunnes vesi oli kuivunut maan päältä.

8:8  Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, oliko vesi vähentynyt maan päältä.

8:9  Kyyhkynen ei kuitenkaan löytänyt lepopaikkaa jaloilleen vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa. Nooa ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin.

8:10  Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti uudelleen kyyhkysen arkista.

8:11  Kyyhkynen tuli hänen luokseen illalla, ja sen nokassa oli tuore öljypuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vesi oli käynyt vähiin maan päällä.

8:12  Hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja päästi sitten kyyhkysen, eikä se enää palannut hänen luokseen.

8:13  Ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vesi oli kuivunut maan päältä. Silloin Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuiva.

8:14  Toisen kuukauden kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli täysin kuivunut.

8:15  Silloin Jumala sanoi Nooalle:

8:16  ”Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot sinun kanssasi.

8:17  Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha: linnut, karjaeläimet ja maassa liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön niitä maassa, olkoot ne hedelmällisiä ja lisääntykööt maan päällä.”

8:18  Niin Nooa lähti ulos mukanaan poikansa, vaimonsa ja poikiensa vaimot

8:19  sekä kaikki villieläimet, pikkueläimet ja linnut. Kaikki, jotka liikkuvat maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.

8:20  Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle. Hän otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.

8:21  Kun Herra tunsi miellyttävän tuoksun, hän ajatteli sydämessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen taipumukset ovat pahat hänen nuoruudestaan saakka. Minä en koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niin kuin nyt olen tehnyt.

8:22  Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä leikkuu, ei kylmä eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”

Chapter 9

9:1  Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.

9:2  Kaikki maan eläimet, kaikki taivaan linnut, kaikki maassa matelevat ja kaikki meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä. Ne on annettu teidän valtaanne.

9:3  Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille syötäväksi. Samoin kuin olen antanut teille vihreät kasvit, minä annan teille kaikki eläimet.

9:4  Älkää kuitenkaan syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, on.

9:5  Teidän verenne vuodattamisesta minä totisesti vaadin tilille jokaisen eläimen. Myös ihmisen minä vaadin tilille toisen ihmisen, hänen veljensä, surmaamisesta.

9:6  Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen.

9:7  Ja te, olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, olkaa monilukuiset ja lisääntykää maan päällä.”

9:8  Jumala puhui Nooalle ja hänen pojilleen, jotka olivat hänen kanssaan:

9:9  ”Katso, minä teen liittoni teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa

9:10  sekä kaikkien mukananne olevien elävien olentojen kanssa, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläinten kanssa, kaikkien arkista lähteneiden, niin ihmisten kuin kaikkien maan eläintenkin kanssa.

9:11  Minä teen liittoni teidän kanssanne, eikä vedenpaisumus enää koskaan tuhoa kaikkea lihaa. Koskaan ei enää tule vedenpaisumusta, joka tuhoaisi maan.”

9:12  Jumala sanoi: ”Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen itseni ja teidän sekä kaikkien teidän kanssanne olevien elävien olentojen välille ikuisiksi ajoiksi:

9:13  minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä liitosta minun ja maan välillä.

9:14  Kun minä kokoan pilviä maan ylle ja kaari näkyy pilvissä,

9:15  minä muistan liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan, välillä, eikä vesi enää nouse tulvaksi hävittämään kaikkea elollista.

9:16  Kun kaari on pilvissä, minä näen sen ja muistan ikuisen liiton, joka on Jumalan ja kaiken lihan, kaikkien maan päällä elävien olentojen, välillä.”

9:17  Jumala sanoi Nooalle: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken maan päällä olevan lihan välillä.”

9:18  Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Haam oli Kanaanin isä.

9:19  Nämä kolme olivat Nooan pojat, ja heistä polveutuivat kaikki maailman ihmiset.

9:20  Nooa ryhtyi maanviljelijäksi ja istutti viinitarhan.

9:21  Kun hän joi sen viiniä, hän juopui ja makasi alasti teltassaan.

9:22  Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen.

9:23  Silloin Seem ja Jaafet ottivat viitan, panivat molemmat sen hartioilleen, menivät sisään takaperin ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isänsä alastomuutta.

9:24  Kun Nooa heräsi humalastaan ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt,

9:25  hän sanoi: ”Kirottu olkoon Kanaan! Tulkoon hänestä veljiensä orjien orja.”

9:26  Hän sanoi vielä: ”Siunattu olkoon Herra, Seemin Jumala! Olkoon Kanaan hänen orjansa.

9:27  Laajentakoon Jumala Jaafetin alueen, ja saakoon hän asua Seemin teltoissa. Olkoon Kanaan hänen orjansa.”

9:28  Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen kolmesataaviisikymmentä vuotta.

9:29  Näin Nooan koko elinajaksi tuli yhdeksänsataaviisikymmentä vuotta. Sitten hän kuoli.

Chapter 10

10:1  Nämä ovat Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, sukuluettelot. Vedenpaisumuksen jälkeen heille syntyi poikia.

10:2  Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.

10:3  Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma.

10:4  Jaavanin jälkeläisiä olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset.

10:5  Näistä erkanivat saarten ja rannikoiden kansat maihinsa, kukin kielensä, heimonsa ja kansallisuutensa mukaan.

10:6  Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan.

10:7  Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan.

10:8  Kuusille syntyi myös Nimrod. Hän oli maan ensimmäinen mahtimies.

10:9  Hän oli Herran edessä mahtava metsästäjä. Siksi sanotaan: ”Kuin Nimrod, mahtava metsästäjä Herran edessä.”

10:10  Hänen valtakuntaansa kuuluivat aluksi Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa.

10:11  Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin, Kelahin

10:12  ja Resenin, joka on Niiniven ja Kelahin, tuon suuren kaupungin, välillä.

10:13  Misraimin jälkeläisiä olivat luudilaiset, anamilaiset, lehavilaiset, naftuhilaiset,

10:14  patrusilaiset, kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähteneet, ja kaftorilaiset.

10:15  Kanaanille syntyivät Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet

10:16  sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset,

10:17  hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset,

10:18  arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset. Myöhemmin kanaanilaisten heimot hajaantuivat.

10:19  Kanaanilaisten alue ulottui Siidonista Gerariin päin Gazaan asti sekä Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboimiin päin Lesaan asti.

10:20  Nämä olivat Haamin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.

10:21  Myös Seemille, Jaafetin vanhimmalle veljelle, kaikkien Eeberin jälkeläisten kantaisälle, syntyi poikia.

10:22  Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram.

10:23  Aramin pojat olivat Uus, Huul, Geter ja Mas.

10:24  Arpaksadille syntyi Selah ja Selahille Eeber.

10:25  Eeberille syntyi kaksi poikaa. Toisen nimi oli Peleg, koska hänen aikanaan maa jakaantui. Hänen veljensä nimi oli Joktan.

10:26  Joktanille syntyivät Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah,

10:27  Hadoram, Uusal, Dikla,

10:28  Oobal, Abimael, Saba,

10:29  Oofir, Havila ja Joobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia.

10:30  Heidän asuinalueensa ulottui Sefarin suunnassa Meesasta itäiseen vuoristoon asti.

10:31  Nämä olivat Seemin jälkeläisiä heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.

10:32  Nämä olivat Nooan poikien heimot sukuluetteloittensa mukaan, heidän kansakuntansa. Niistä erkanivat maailman kansat vedenpaisumuksen jälkeen.

Chapter 11

11:1  Koko maailmassa oli yksi kieli, ja kaikki käyttivät samoja sanoja.

11:2  Kun ihmiset lähtivät liikkeelle idästä, he löysivät tasangon Sinearin maasta ja asettuivat sinne asumaan.

11:3  He sanoivat toisilleen: ”Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.” Tiili oli heillä rakennuskivenä ja maapiki laastina.

11:4  He sanoivat: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen. Tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli koko maan.”

11:5  Mutta Herra tuli alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmiset olivat rakentaneet.

11:6  Herra sanoi: ”He ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on sama kieli. Tämä, mitä he tekevät, on vasta alkua. Nyt mikään ei estä heitä tekemästä, mitä ikinä aikovatkin.

11:7  Tulkaa, menkäämme sinne ja sekoittakaamme heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa kieltä.”

11:8  Näin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he jättivät kaupungin rakentamisen sikseen.

11:9  Kaupunki sai nimekseen Baabel, sillä Herra sekoitti siellä koko maan kielen ja hajotti sieltä ihmiset kaikkialle maailmaan.

11:10  Nämä ovat Seemin suvun vaiheet. Kun Seem oli sadan vuoden ikäinen, hänelle syntyi Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.

11:11  Seem eli Arpaksadin syntymän jälkeen viisisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:12  Kun Arpaksad oli elänyt kolmekymmentäviisi vuotta, hänelle syntyi Selah.

11:13  Arpaksad eli Selahin syntymän jälkeen neljäsataakolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:14  Kun Selah oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen, hänelle syntyi Eeber.

11:15  Eeberin syntymän jälkeen Selah eli neljäsataakolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:16  Kun Eeber oli elänyt kolmekymmentäneljä vuotta, hänelle syntyi Peleg.

11:17  Eeber eli Pelegin syntymän jälkeen neljäsataakolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:18  Kun Peleg oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen, hänelle syntyi Reu.

11:19  Peleg eli Reun syntymän jälkeen kaksisataayhdeksän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:20  Kun Reu oli elänyt kolmekymmentäkaksi vuotta, hänelle syntyi Serug.

11:21  Serugin syntymän jälkeen Reu eli kaksisataaseitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:22  Kun Serug oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen, hänelle syntyi Naahor.

11:23  Serug eli Naahorin syntymän jälkeen kaksisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:24  Kun Naahor oli kahdenkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, hänelle syntyi Terah.

11:25  Naahor eli Terahin syntymän jälkeen satayhdeksäntoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:26  Kun Terah oli elänyt seitsemänkymmentä vuotta, hänelle syntyivät Abram, Naahor ja Haaran.

11:27  Nämä ovat Terahin suvun vaiheet. Terahille syntyivät Abram, Naahor ja Haaran, ja Haaranille syntyi Loot.

11:28  Haaran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean Uurissa.

11:29  Abram ja Naahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon nimi oli Saarai, ja Naahorin vaimo oli Milka, Haaranin tytär. Haaran oli Milkan ja Jiskan isä.

11:30  Saarai oli hedelmätön, eikä hänellä ollut lasta.

11:31  Terah otti mukaan poikansa Abramin, poikansa Haaranin pojan Lootin ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon. He lähtivät Uurista mennäkseen Kanaaninmaahan, kulkivat Haaraniin asti ja asettuivat sinne asumaan.

11:32  Terahin elinpäivät olivat kaksisataaviisi vuotta. Sitten Terah kuoli Haaranissa.

Chapter 12

12:1  Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.

12:2  Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena.

12:3  Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.”

12:4  Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Haaranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.

12:5  Abram otti mukaan vaimonsa Saarain, veljenpoikansa Lootin ja kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, sekä palvelijat, jotka he olivat hankkineet Haaranissa. He lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne.

12:6  Abram kulki maan halki Sikemin seuduille, Mooren tammelle asti. Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset.

12:7  Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle.

12:8  Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.

12:9  Abram lähti sieltä ja kulki yhä edemmäs Negeviin päin.

12:10  Maahan tuli nälänhätä, ja Abram meni Egyptiin asuakseen siellä jonkin aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova.

12:11  Tultuaan lähelle Egyptiä hän sanoi vaimolleen Saaraille: ”Kuulehan, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen.

12:12  Kun egyptiläiset näkevät sinut, he sanovat: ’Tämä on hänen vaimonsa.’ He tappavat minut mutta antavat sinun elää.

12:13  Sano siis, että olet minun sisareni, jotta minun kävisi hyvin sinun takiasi ja minä jäisin henkiin sinun ansiostasi.”

12:14  Kun Abram tuli Egyptiin, egyptiläiset näkivät, että Abramin vaimo oli hyvin kaunis.

12:15  Faraon ruhtinaat näkivät Abramin vaimon ja ylistivät häntä faraolle, ja niin hänet otettiin faraon hoviin.

12:16  Myös Abramia kohdeltiin hyvin Saarain vuoksi. Hän sai lampaita ja vuohia, nautoja ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleita.

12:17  Mutta Herra löi faraota ja hänen hoviaan kovilla vitsauksilla Abramin vaimon Saarain tähden.

12:18  Silloin farao kutsui Abramin luokseen ja sanoi: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt! Miksi et sanonut minulle, että hän on sinun vaimosi?

12:19  Miksi sanoit: ’Hän on sisareni’, niin että saatoin ottaa hänet vaimokseni? Tässä on vaimosi, ota hänet ja mene.”

12:20  Sitten farao antoi miehilleen Abramista käskyn, ja nämä saattoivat pois maasta hänet ja hänen vaimonsa ja kaiken, mitä hänellä oli.

Chapter 13

13:1  Niin Abram lähti Egyptistä Negeviin vaimonsa ja kaiken omaisuutensa kanssa, mukanaan myös Loot.

13:2  Abramilla oli hyvin paljon rikkautta: karjaa, hopeaa ja kultaa.

13:3  Hän kulki levähdyspaikasta toiseen, Negevistä Beeteliin asti, siihen paikkaan Beetelin ja Ain välillä, missä hänen telttansa oli aluksi ollut

13:4  ja mihin hän ensin oli rakentanut alttarin. Siellä Abram huusi avuksi Herran nimeä.

13:5  Myös Abramin mukana kulkevalla Lootilla oli lampaita ja vuohia, nautakarjaa ja telttoja.

13:6  Maata ei kuitenkaan ollut kylliksi, jotta he olisivat voineet asua yhdessä. Heillä oli niin paljon omaisuutta, että he eivät voineet asua yhdessä.

13:7  Siksi Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välille tuli riitaa. Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset ja perissiläiset.

13:8  Silloin Abram sanoi Lootille: ”Eihän meidän välillämme pitäisi olla riitaa, minun ja sinun, eikä myöskään minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä. Olemmehan me sentään veljiä.

13:9  Eikö koko maa ole edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, minä menen oikealle, tai jos sinä menet oikealle, minä menen vasemmalle.”

13:10  Loot nosti katseensa ja näki, että koko Jordanin tasanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Sooariin saakka kuin Herran puutarha, kuin Egyptin maa.

13:11  Loot valitsi itselleen koko Jordanin tasangon ja siirtyi itään päin. Näin he erkanivat toisistaan.

13:12  Abram asettui asumaan Kanaaninmaahan, mutta Loot asui tasangon kaupungeissa ja siirtyi telttoineen paikasta toiseen, aina Sodomaan asti.

13:13  Mutta Sodoman miehet olivat pahoja ja tekivät paljon syntiä Herraa vastaan.

13:14  Herra sanoi Abramille sen jälkeen, kun Loot oli eronnut hänestä: ”Nosta silmäsi ja katsele siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen,

13:15  sillä kaiken maan, jonka sinä näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

13:16  Minä teen sinun jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset. Jos maan tomu voidaan laskea, voidaan laskea myös sinun jälkeläistesi lukumäärä.

13:17  Nouse ja lähde kulkemaan maata pitkin ja poikin, sillä minä annan sen sinulle.”

13:18  Niin Abram siirtyi telttoineen paikasta toiseen. Tultuaan Mamren tammistoon, joka on Hebronissa, hän asettui sinne asumaan ja rakensi alttarin Herralle.

Chapter 14

14:1  Siihen aikaan, kun Amrafel oli Sinearin kuninkaana, Arjok Ellasarin kuninkaana, Kedorlaomer Eelamin kuninkaana ja Tidal Goojimin kuninkaana,

14:2  nämä neljä aloittivat sodan Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, Seboimin kuningasta Semeberiä ja Belan eli Sooarin kuningasta vastaan.

14:3  Kaikki nämä viisi liittoutuivat ja kokoontuivat Siddiminlaaksoon, jossa nyt sijaitsee Suolameri.

14:4  He olivat palvelleet Kedorlaomeria kaksitoista vuotta, mutta kolmantenatoista vuotena he nousivat kapinaan.

14:5  Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja hänen kanssaan olevat kuninkaat ja voittivat refalaiset Astarot-Karnaimissa, suusilaiset Haamissa, eemiläiset Kirjataimin tasangolla

14:6  ja hoorilaiset heidän vuoristossaan, aina Seirissä autiomaan laidalla olevaan Eel-Paaraniin asti.

14:7  He palasivat ja tulivat Mispatin lähteelle eli Kaadekseen ja valloittivat koko amalekilaisten maan ja löivät myös amorilaiset, jotka asuivat Hasason-Taamarissa.

14:8  Silloin Sodoman kuningas, Gomorran kuningas, Adman kuningas, Seboimin kuningas ja Belan eli Sooarin kuningas lähtivät liikkeelle ja asettuivat Siddimin laaksossa sotarintamaan

14:9  Eelamin kuningasta Kedorlaomeria, Goojimin kuningasta Tidalia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan – viisi kuningasta neljää vastaan.

14:10  Mutta Siddiminlaakso oli täynnä maapikikuoppia, ja kun Sodoman ja Gomorran kuninkaat pakenivat, he putosivat niihin. Henkiin jääneet pakenivat vuoristoon.

14:11  Hyökkääjät ottivat Sodomasta ja Gomorrasta kaiken omaisuuden ja kaiken ruuan ja menivät pois.

14:12  Lähtiessään he veivät mukanaan myös Abramin veljenpojan Lootin ja hänen omaisuutensa; hän näet asui Sodomassa.

14:13  Eräs pakoon päässeistä tuli ilmoittamaan asiasta heprealaiselle Abramille, joka asui amorilaiselle Mamrelle kuuluvassa tammistossa. Mamre oli Eskolin ja Aanerin veli, ja he olivat Abramin liittolaisia.

14:14  Kun Abram kuuli, että hänen veljenpoikansa oli otettu vangiksi, hän aseisti kodissaan syntyneet palvelijansa, jotka hän itse oli kouluttanut, kolmesataakahdeksantoista miestä, ja ajoi vihollisia takaa Daaniin saakka.

14:15  Hän jakoi väkensä ja hyökkäsi palvelijoineen yöllä vihollisten kimppuun, voitti heidät ja ajoi heitä takaa Hoobaan saakka, joka on Damaskoksesta pohjoiseen.

14:16  Hän toi takaisin kaiken omaisuuden sekä veljenpoikansa Lootin ja hänen omaisuutensa, samoin kuin naiset ja muun väen.

14:17  Kun Abram oli paluumatkalla voitettuaan Kedorlaomerin ja hänen kanssaan olleet kuninkaat, Sodoman kuningas lähti häntä vastaan Saavenlaaksoon eli Kuninkaanlaaksoon.

14:18  Melkisedek, Saalemin kuningas, toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli korkeimman Jumalan pappi,

14:19  ja hän siunasi Abramin sanoen: ”Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan hallitsija.

14:20  Siunattu olkoon Jumala, Korkein, joka luovutti vihollisesi sinun käsiisi.” Ja Abram antoi Melkisedekille kymmenykset kaikesta.

14:21  Sodoman kuningas sanoi Abramille: ”Anna minulle ihmiset, mutta pidä sinä omaisuus.”

14:22  Abram vastasi Sodoman kuninkaalle: ”Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan hallitsijan, puoleen ja vannon:

14:23  En totisesti ota mitään, mikä kuuluu sinulle, en edes langanpätkää tai kengännauhaa, ettet sanoisi: ’Minä olen tehnyt Abramista rikkaan.’

14:24  Korvattakoon ainoastaan se, minkä palvelijat ovat kuluttaneet, ja se osa, mikä kuuluu miehille, jotka seurasivat minua, Aanerille, Eskolille ja Mamrelle. He saakoot osansa.”

Chapter 15

15:1  Näiden tapausten jälkeen Abramille tuli näyssä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi, sinun palkkasi on hyvin suuri.”

15:2  Mutta Abram sanoi: ”Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä olen yhä lapseton, ja omaisuuteni perijä on damaskolainen Elieser.”

15:3  Abram sanoi vielä: ”Ethän sinä ole antanut minulle jälkeläistä, ja nyt talossani syntynyt palvelija perii minut.”

15:4  Silloin hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinun oma jälkeläisesi perii sinut.”

15:5  Sitten Herra vei Abramin ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea.” Herra sanoi vielä hänelle: ”Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.”

15:6  Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

15:7  Hän sanoi Abramille: ”Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista antaakseni tämän maan sinulle perinnöksi.”

15:8  Abram sanoi kuitenkin: ”Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan periä sen?”

15:9  Herra sanoi hänelle: ”Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi sekä metsäkyyhkynen ja kyyhkysenpoikanen.”

15:10  Abram toi hänelle nämä kaikki, halkaisi ne kahtia ja asetti puolikkaat vastakkain. Lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.

15:11  Ruhojen päälle laskeutui petolintuja, mutta Abram karkotti ne pois.

15:12  Kun aurinko oli laskemassa, Abram vaipui raskaaseen uneen. Kauhu ja synkkä pimeys valtasivat hänet.

15:13  Herra sanoi Abramille: ”Tiedä totisesti, että jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän, ja heidän on oltava sortajiensa orjina neljäsataa vuotta.

15:14  Mutta minä tuomitsen sen kansan, jonka orjina he ovat, ja sitten he pääsevät lähtemään suuri omaisuus mukanaan.

15:15  Sinä itse saat kuitenkin mennä rauhassa isiesi luo, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään.

15:16  Neljännessä polvessa jälkeläisesi palaavat tänne, sillä amorilaisten syntien määrä ei ole vielä täysi.”

15:17  Kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi savuava pätsi ja tulisoihtu, joka liikkui ruhonpuolikkaiden välissä.

15:18  Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin virrasta suureen virtaan, Eufratvirtaan, saakka:

15:19  keeniläisten, kenissiläisten, kadmonilaisten,

15:20  heettiläisten, perissiläisten, refalaisten,

15:21  amorilaisten, kanaanilaisten, girgasilaisten ja jebusilaisten maan.”

Chapter 16

16:1  Abramin vaimo Saarai ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Saarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Haagar.

16:2  Niin Saarai sanoi Abramille: ”Näethän, että Herra on estänyt minua synnyttämästä. Yhdy siis orjattareeni – ehkä minä saan lapsia hänen avullaan.” Ja Abram kuuli Saaraita.

16:3  Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Saarai antoi egyptiläisen orjattarensa Haagarin miehelleen Abramille vaimoksi.

16:4  Abram yhtyi Haagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Haagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi halveksia emäntäänsä.

16:5  Silloin Saarai sanoi Abramille: ”Kärsimäni vääryys kohdatkoon sinua. Minä annoin orjattareni syliisi, mutta kun hän huomasi olevansa raskaana, hän alkoi halveksia minua. Ratkaiskoon Herra meidän välimme, minun ja sinun.”

16:6  Abram sanoi Saaraille: ”Onhan orjattaresi sinun vallassasi. Tee hänelle, mitä hyväksi näet.” Silloin Saarai kuritti Haagaria, ja tämä pakeni hänen luotaan.

16:7  Herran enkeli löysi Haagarin autiomaasta vesilähteeltä, siltä lähteeltä, joka on Suurin tien varressa.

16:8  Hän sanoi: ”Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?” Tämä vastasi: ”Minä olen paennut emäntäni Saarain luota.”

16:9  Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: ”Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen kätensä alle.”

16:10  Herran enkeli sanoi vielä hänelle: ”Minä annan sinulle hyvin paljon jälkeläisiä, niin paljon, ettei heitä voida laskea.”

16:11  Sitten Herran enkeli sanoi hänelle: ”Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan. Sinun tulee antaa hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra on kuullut sinun ahdistuksesi.

16:12  Hänestä tulee mies kuin villiaasi. Hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan. Hän on asuva kaikkien veljiensä itäpuolella.”

16:13  Haagar kutsui Herraa, joka oli puhutellut häntä, nimellä ”Sinä olet El-Roi”. Haagar näet ajatteli: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?”

16:14  Siksi tuota kaivoa kutsutaan nimellä Beer Lahai-Roi. Se on Kaadeksen ja Beredin välillä.

16:15  Haagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen, jonka Haagar oli hänelle synnyttänyt, nimen Ismael.

16:16  Abram oli kahdeksankymmenenkuuden vuoden ikäinen, kun Haagar synnytti hänelle Ismaelin.

Chapter 17

17:1  Kun Abram oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

17:2  Minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja teen sinun jälkeläisesi hyvin lukuisiksi.”

17:3  Silloin Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle näin:

17:4  ”Tämä on minun liittoni sinun kanssasi: Sinusta tulee kansojen paljouden isä.

17:5  Älköön sinua enää kutsuttako nimellä Abram, vaan nimesi olkoon Abraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

17:6  Minä teen sinut hyvin hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

17:7  Minä pidän voimassa liittoni välillämme, minun ja sinun sekä sinun jälkeläistesi välillä, polvesta polveen, ikuisen liiton, niin että minä olen sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala.

17:8  Maan, jossa asut muukalaisena, koko Kanaaninmaan, minä annan ikuiseksi omaisuudeksi sinulle ja jälkeläisillesi, ja minä olen heidän Jumalansa.”

17:9  Jumala sanoi Abrahamille: ”Mutta sinun tulee pitää minun liittoni, sinun ja jälkeläistesi, polvesta polveen.

17:10  Tämä on minun liittoni, minun ja sinun ja sinun jälkeläistesi välinen liitto, jota teidän tulee noudattaa: ympärileikatkaa keskuudessanne jokainen miehenpuoli.

17:11  Teidän tulee ympärileikkauttaa esinahkanne. Se on merkki liitosta meidän välillämme, minun ja teidän.

17:12  Polvesta polveen teidän tulee ympärileikata jokainen poikalapsi kahdeksan päivän ikäisenä, myös kotona syntynyt tai keneltä tahansa muukalaiselta rahalla ostettu orja, joka ei ole teidän jälkeläisiänne.

17:13  Sekä kotonanne syntynyt että rahalla ostamanne orja on ympärileikattava. Näin teidän ruumiissanne on merkki minun liitostani, ikuisesta liitosta.

17:14  Jokainen mies, jonka esinahkaa ei ole ympärileikattu, on poistettava kansastaan. Hän on rikkonut minun liittoni.”

17:15  Jumala sanoi Abrahamille: ”Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää nimellä Saarai, vaan hänen nimensä olkoon Saara.

17:16  Minä siunaan häntä ja annan myös hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä, ja hänestä polveutuu kansakuntia ja kansojen kuninkaita.”

17:17  Abraham heittäytyi kasvoilleen ja nauroi ajatellen: ”Voiko satavuotiaalle syntyä lasta, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden ikäinen, vielä synnyttää?”

17:18  Abraham sanoi Jumalalle: ”Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!”

17:19  Mutta Jumala sanoi: ”Totisesti vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Iisak. Minä pidän voimassa liittoni hänen ja hänen jälkeläistensä kanssa ikuisesti.

17:20  Minä olen kuullut rukouksesi myös Ismaelista. Minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja hyvin monilukuiseksi. Hänestä polveutuu kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

17:21  Mutta liittoni minä vahvistan Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää ensi vuonna tähän aikaan.”

17:22  Kun Jumala oli lakannut puhumasta Abrahamin kanssa, hän kohosi ylös tämän luota.

17:23  Abraham nouti vielä samana päivänä poikansa Ismaelin ja kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa orjat, kaikki talonsa miehet ja pojat, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa, niin kuin Jumala oli hänelle puhunut.

17:24  Abraham oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, kun hänen esinahkansa ympärileikattiin,

17:25  ja hänen poikansa Ismael oli kolmetoistavuotias, kun hänen esinahkansa ympärileikattiin.

17:26  Abraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin juuri tuona samana päivänä.

17:27  Hänen kanssaan ympärileikattiin kaikki hänen talonsa miehet ja pojat, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut orjat.

Chapter 18

18:1  Sitten Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan,

18:2  ja kun hän nosti katseensa, hän näki, että kolme miestä seisoi hänen edessään. Nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan teltan ovelta, kumartui maahan

18:3  ja sanoi: ”Herrani, jos olen saanut armon sinun silmissäsi, niin ethän mene palvelijasi ohi.

18:4  Sallikaa tuoda vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne. Levätkää sitten puun siimeksessä.

18:5  Minä tuon palasen leipää vahvistaaksenne itseänne, ennen kuin jatkatte matkaanne, sillä sitä varten kai olette poikenneet palvelijanne luo.” Miehet sanoivat: ”Tee niin kuin olet puhunut.”

18:6  Abraham kiirehti telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Tee kiireesti taikina kolmesta vakallisesta hienoja vehnäjauhoja ja leivo kakkuja.”

18:7  Sitten Abraham juoksi karjatarhaan, otti nuoren ja hyvän vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka kiirehti valmistamaan sitä ruuaksi.

18:8  Hän otti voita ja maitoa sekä valmistuttamansa vasikan ja pani ne miesten eteen. Itse hän seisoi heidän luonaan puun alla sillä aikaa, kun he söivät.

18:9  He kysyivät häneltä: ”Missä vaimosi Saara on?” Hän vastasi: ”Tuolla teltassa.”

18:10  Mies sanoi: ”Totisesti, minä palaan luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin vaimollasi Saaralla on poika.” Mutta Saara kuunteli teltan ovella hänen takanaan.

18:11  Abraham ja Saara olivat vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara enää voinut saada lasta.

18:12  Saara nauroi itsekseen ja ajatteli: ”Voisiko minussa vielä herätä halu, kun olen näin kuihtunut? Onhan myös herrani jo vanha.”

18:13  Herra sanoi Abrahamille: ”Miksi Saara nauroi ja ajatteli: ’Voisinko minä todella synnyttää, kun olen näin vanha?’

18:14  Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna tähän samaan aikaan minä palaan luoksesi, ja silloin Saaralla on poika.”

18:15  Saara kielsi ja sanoi: ”En minä nauranut.” Hän näet pelkäsi. Mutta Herra sanoi: ”Ei, kyllä sinä nauroit.”

18:16  Miehet nousivat aterialta ja katselivat Sodomaan päin, ja Abraham lähti saattamaan heitä.

18:17  Herra sanoi: ”Salaisinko minä Abrahamilta, mitä tulen tekemään?

18:18  Tuleehan Abrahamista suuri ja mahtava kansa, ja kaikki kansat maan päällä tulevat siunatuiksi hänessä.

18:19  Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiaan ja perhettään pysymään Herran tiellä ja toimimaan vanhurskaasti ja oikeudenmukaisesti, jotta minä voisin toteuttaa Abrahamille sen, mitä olen hänestä puhunut.”

18:20  Herra sanoi: ”Koska valitushuuto Sodoman ja Gomorran vuoksi on suuri ja koska niiden synnit ovat hyvin raskaat,

18:21  minä lähden alas katsomaan, ovatko niiden asukkaat tehneet kaiken sen, mistä minulle on valitettu, vai eivät. Tahdon tietää sen.”

18:22  Miehet lähtivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Abraham seisoi yhä Herran edessä.

18:23  Abraham lähestyi häntä ja sanoi: ”Aiotko siis tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?

18:24  Ehkä kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta. Aiotko todella tuhota paikan? Etkö säästä sitä siellä asuvien viidenkymmenen vanhurskaan tähden?

18:25  Et suinkaan voi tehdä niin, että surmaat vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa. Silloinhan vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman. Et voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tekisi oikeutta?”

18:26  Herra sanoi: ”Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, minä säästän koko paikan heidän vuokseen.”

18:27  Abraham vastasi: ”Olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen vain tomua ja tuhkaa!

18:28  Ehkä viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi. Hävitätkö niiden viiden tähden koko kaupungin?” Herra sanoi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.”

18:29  Abraham puhui vielä Herralle ja sanoi: ”Ehkä sieltä löytyy neljäkymmentä.” Herra vastasi: ”Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä.”

18:30  Abraham sanoi: ”Älköön Herrani vihastuko, jos vielä puhun. Ehkä sieltä löytyy kolmekymmentä.” Herra vastasi: ”En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.”

18:31  Abraham sanoi: ”Olen rohjennut puhua Herralleni. Ehkä sieltä löytyy kaksikymmentä.” Hän vastasi: ”Niiden kahdenkymmenen tähden jätän kaupungin hävittämättä.”

18:32  Abraham sanoi: ”Kunpa Herrani ei vihastuisi – puhun enää vain tämän kerran. Ehkä sieltä löytyy kymmenen.” Herra vastasi: ”Niiden kymmenen tähden jätän sen hävittämättä.”

18:33  Kun Herra oli lakannut puhumasta Abrahamin kanssa, hän lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.

Chapter 19

19:1  Kun ne kaksi enkeliä tulivat Sodomaan illalla, Loot istui Sodoman portilla. Nähdessään heidät Loot lähti heitä vastaan ja kumartui kasvoilleen maahan

19:2  ja sanoi: ”Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi ja peskää jalkanne! Voitte nousta varhain aamulla ja jatkaa matkaanne.” He sanoivat: ”Ei, vaan me yövymme torilla.”

19:3  Mutta Loot pyysi heitä hartaasti. Niin he lähtivät hänen mukaansa ja saapuivat hänen taloonsa. Hän valmisti heille juhla-aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.

19:4  He eivät olleet vielä käyneet makuulle, kun Sodoman kaupungin miehet, nuoret ja vanhat, koko kansa joka taholta, piirittivät talon.

19:5  He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: ”Missä ovat ne miehet, jotka tulivat luoksesi tänä iltana? Tuo heidät ulos luoksemme, että voimme yhtyä heihin.”

19:6  Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä.

19:7  Hän sanoi: ”Minä pyydän, veljeni, älkää tehkö niin pahoin.

19:8  Minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät ole maanneet miehen kanssa. Minä tuon teille heidät. Tehkää heille mitä hyväksi näette. Älkää vain tehkö näille miehille mitään, sillä he ovat tulleet minun kattoni alle.”

19:9  Mutta miehet vastasivat: ”Pois tieltä!” He sanoivat vielä: ”Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena ja on kuitenkin olevinaan tuomari. Nytpä me pitelemme sinua pahemmin kuin heitä.” Sitten he kävivät rajusti tuon miehen, Lootin, kimppuun ja rupesivat murtamaan ovea.

19:10  Silloin enkelit ojensivat kätensä, vetivät Lootin luokseen huoneeseen ja sulkivat oven.

19:11  He sokaisivat talon ovella olevat miehet pienimmästä suurimpaan, ja nämä etsivät ovea väsyksiin asti.

19:12  Enkelit sanoivat Lootille: ”Vieläkö sinulla on ketään täällä, tässä kaupungissa, vävyä, poikiasi, tyttäriäsi tai muita omaisia? Vie heidät pois tästä paikasta,

19:13  sillä me hävitämme tämän paikan! Herra lähetti meidät hävittämään sen, sillä Herran eteen on tullut kova valitushuuto sen asukkaista.”

19:14  Silloin Loot meni puhumaan vävyilleen, jotka aikoivat naida hänen tyttärensä, ja sanoi: ”Nouskaa ja lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin.” Mutta vävyjen mielestä hän pilaili.

19:15  Kun aamu sarasti, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: ”Nouse, ota mukaasi vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntien tähden.”

19:16  Mutta Loot vitkasteli. Silloin miehet tarttuivat häntä sekä hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään kädestä, veivät heidät ulos ja jättivät kaupungin ulkopuolelle, sillä Herra tahtoi säästää heidät.

19:17  Viedessään heitä ulos enkeli sanoi: ”Pakene henkesi edestä, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään koko tasangolla. Pakene vuorille, ettet tuhoutuisi.”

19:18  Mutta Loot sanoi heille: ”Voi ei, herrani!

19:19  Sinä olet ollut armollinen minulle, palvelijallesi, ja osoittanut suurta laupeutta pelastaessasi henkeni. En minä kuitenkaan kykene pakenemaan vuorille. Onnettomuus voi saavuttaa minut, ja minä voin kuolla!

19:20  Näetkö tuon mitättömän pienen kaupungin? Se on niin lähellä, että voin paeta sinne. Salli minun paeta sinne, että jäisin eloon.”

19:21  Enkeli sanoi hänelle: ”Hyvä. Minä teen tässäkin asiassa sinulle mieliksi enkä hävitä kaupunkia, josta puhuit.

19:22  Pakene nopeasti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään, ennen kuin olet päässyt sinne.” Tämän vuoksi kaupunki sai nimekseen Sooar.

19:23  Aurinko oli noussut maan ylle, kun Loot saapui Sooariin.

19:24  Silloin Herra antoi sataa luotaan taivaasta tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle.

19:25  Hän hävitti nämä kaupungit, koko tasangon sekä kaikki noiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvillisuuden.

19:26  Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.

19:27  Abraham meni varhain aamulla paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä.

19:28  Hän katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko tasangon ja näki maasta nousevan savua, kuin polttouunin savua.

19:29  Tuhotessaan lakeuden kaupungit Jumala muisti Abrahamia ja lähetti Lootin pois hävityksen keskeltä. Hän hävitti ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.

19:30  Loot lähti Sooarista ja asusti molempien tyttäriensä kanssa vuorilla, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa. Hän asui luolassa tyttäriensä kanssa.

19:31  Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: ”Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole miestä, joka voisi tulla luoksemme, kuten koko maassa on tapana.

19:32  Tule, juotetaan isällemme viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla jälkeläisiä.”

19:33  He juottivat sinä yönä isälleen viiniä, ja vanhempi meni ja makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli makaamaan ja milloin tämä nousi.

19:34  Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: ”Minä makasin viime yönä isän kanssa. Juotetaan hänelle tänäkin yönä viiniä, että sinä voit mennä ja maata hänen kanssaan saadaksemme isämme avulla jälkeläisiä.”

19:35  He juottivat sinäkin yönä isälleen viiniä, ja nuorempi meni ja makasi tämän kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli makaamaan ja milloin tämä nousi.

19:36  Näin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaiksi isästään.

19:37  Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Mooab. Hänestä polveutuvat nykyiset mooabilaiset.

19:38  Myös nuorempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ben-Ammi. Hänestä polveutuvat nykyiset ammonilaiset.

Chapter 20

20:1  Abraham matkasi Mamresta Negeviin ja asettui asumaan Kaadeksen ja Suurin välille. Asuessaan muukalaisena Gerarissa

20:2  Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: ”Hän on sisareni.” Silloin Abimelek, Gerarin kuningas, lähetti noutamaan Saaran luokseen.

20:3  Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: ”Tiedä, että sinä olet kuoleman oma naisen tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo.”

20:4  Abimelek ei kuitenkaan ollut koskenut häneen ja sanoi: ”Herra, surmaatko sinä kansan, vaikka se on syytön?

20:5  Eikö hän itse sanonut minulle: ’Hän on minun sisareni’? Ja nainen sanoi: ’Hän on veljeni.’ Olen tehnyt tämän vilpittömin sydämin ja viattomin käsin.”

20:6  Jumala sanoi hänelle unessa: ”Myös minä tiedän, että olet tehnyt sen vilpittömin sydämin. Siksi minä estinkin sinua tekemästä syntiä minua vastaan enkä sallinut sinun kajota häneen.

20:7  Anna nyt miehelle takaisin hänen vaimonsa, sillä mies on profeetta. Hän on rukoileva sinun puolestasi, ja sinä saat elää. Mutta jollet anna häntä takaisin, niin tiedä, että sinä itse ja kaikki, jotka kuuluvat sinulle, olette varmasti kuoleman omia.”

20:8  Abimelek nousi varhain aamulla, kutsui kaikki palvelijansa ja puhui heille kaikki nämä asiat. Silloin miehet pelästyivät kovin.

20:9  Abimelek kutsui Abrahamin ja sanoi hänelle: ”Mitä oletkaan meille tehnyt! Ja mitä syntiä minä olen tehnyt sinua vastaan, kun olet saattanut minut ja valtakuntani syyllisiksi suureen syntiin? Sinä olet tehnyt minulle tekoja, joita ei sovi tehdä.”

20:10  Abimelek kysyi vielä Abrahamilta: ”Mitä sinulla oli mielessäsi, kun teit tämän?”

20:11  Abraham vastasi: ”Minä ajattelin: ’Tällä paikkakunnalla ei varmaankaan ole jumalanpelkoa, ja siksi minut surmataan vaimoni tähden.’

20:12  Sitä paitsi hän todella on minun sisareni, isäni tytär, vaikka ei olekaan äitini tytär. Niin hänestä on voinut tulla minun vaimoni.

20:13  Kun Jumala lähetti minut vaeltamaan pois isäni kodista, minä sanoin Saaralle: ’Tee minulle se hyvä työ, että jokaisessa paikassa, johon tulemme, sanot minusta: hän on minun veljeni.’”

20:14  Silloin Abimelek otti lampaita ja vuohia, nautakarjaa sekä palvelijoita ja palvelijattaria ja antoi ne Abrahamille. Hän myös antoi Abrahamille takaisin tämän vaimon Saaran.

20:15  Abimelek sanoi: ”Koko maani on edessäsi. Asu missä hyväksi näet.”

20:16  Saaralle hän sanoi: ”Minä annan veljellesi tuhat sekeliä hopeaa. Se osoittaa sinut syyttömäksi kaikkien edessä, jotka ovat sinun kanssasi. Näin sinut on todistettu viattomaksi.”

20:17  Sitten Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala paransi Abimelekin, hänen vaimonsa ja hänen orjattarensa, ja he saivat lapsia.

20:18  Herra oli näet sulkenut jokaisen kohdun Abimelekin hovissa Saaran, Abrahamin vaimon, tähden.

Chapter 21

21:1  Herra piti Saarasta huolen, niin kuin oli sanonut, ja teki hänelle niin kuin oli puhunut.

21:2  Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille tämän vanhoilla päivillä pojan juuri siihen aikaan, josta Jumala oli hänelle puhunut.

21:3  Pojalleen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Abraham antoi nimen Iisak.

21:4  Hän ympärileikkasi poikansa Iisakin kahdeksan päivän ikäisenä, niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.

21:5  Abraham oli sadan vuoden ikäinen, kun hänen poikansa Iisak syntyi.

21:6  Saara sanoi: ”Jumala on saanut minut nauramaan. Jokainen, joka kuulee tästä, nauraa minun kanssani.”

21:7  Hän sanoi vielä: ”Kuka olisi voinut sanoa Abrahamille, että Saara tulee imettämään lapsia? Kuitenkin minä olen nyt synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään!”

21:8  Poika kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham laittoi suuret pidot sinä päivänä, jona Iisak vieroitettiin.

21:9  Kun Saara näki, että poika, jonka egyptiläinen Haagar oli Abrahamille synnyttänyt, ilvehti,

21:10  hän sanoi Abrahamille: ”Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa, sillä tuon orjattaren poika ei saa periä yhdessä poikani Iisakin kanssa.”

21:11  Abraham piti tätä puhetta hyvin pahana poikansa Ismaelin tähden.

21:12  Mutta Jumala sanoi Abrahamille: ”Älä pahastu poikasi ja orjattaresi tähden. Kuuntele Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä vain Iisakin jälkeläisiä kutsutaan sinun jälkeläisiksesi.

21:13  Mutta myös orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hänkin on sinun jälkeläisesi.”

21:14  Varhain seuraavana aamuna Abraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Haagarille. Hän pani ne tämän olalle ja lähetti hänet ja pojan menemään. Haagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa.

21:15  Kun vesi loppui leilistä, Haagar jätti pojan pensaan alle

21:16  ja meni istumaan toisaalle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: ”En halua nähdä pojan kuolemaa.” Istuessaan siellä hän alkoi itkeä ääneen.

21:17  Jumala kuuli pojan äänen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille: ”Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan äänen sieltä, missä hän on.

21:18  Nouse, auta poika ylös ja pidä hänestä lujasti kiinni, sillä minä teen hänestä suuren kansan.”

21:19  Ja Jumala avasi Haagarin silmät, niin että Haagar huomasi vesikaivon. Hän meni, täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

21:20  Jumala oli pojan kanssa. Poika kasvoi ja asui autiomaassa, ja hänestä tuli jousimies.

21:21  Hän asui Paaranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta.

21:22  Siihen aikaan Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol sanoivat Abrahamille: ”Jumala on kanssasi kaikessa, mitä sinä teet.

21:23  Vanno siis nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minulle, et suvulleni etkä jälkeläisilleni, vaan osoitat uskollisuutta minulle ja maalle, jossa asut muukalaisena, niin kuin minä olen sinulle osoittanut.”

21:24  Abraham sanoi: ”Minä vannon.”

21:25  Abraham kuitenkin nuhteli Abimelekia vesikaivon tähden, jonka Abimelekin palvelijat olivat ottaneet häneltä väkivalloin.

21:26  Mutta Abimelek vastasi: ”En tiedä, kuka sen on tehnyt. Et sinä itsekään ole siitä minulle kertonut, enkä minä ole kuullut siitä ennen kuin tänään.”

21:27  Silloin Abraham otti lampaita, vuohia ja nautakarjaa ja antoi Abimelekille, ja he tekivät keskenään liiton.

21:28  Sitten Abraham asetti erilleen laumasta seitsemän lammasta.

21:29  Abimelek sanoi Abrahamille: ”Mitä tarkoittavat nuo seitsemän lammasta, jotka olet asettanut erilleen?”

21:30  Abraham vastasi: ”Sinun on otettava minulta vastaan seitsemän lammasta todistukseksi siitä, että minä olen kaivanut tämän kaivon.”

21:31  Sen vuoksi paikalle annettiin nimi Beerseba, koska he vannoivat siellä toisilleen valan

21:32  ja tekivät siellä liiton. Sen jälkeen Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol palasivat filistealaisten maahan.

21:33  Abraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja huusi siellä avuksi Herran, ikuisen Jumalan, nimeä.

21:34  Ja Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.

Chapter 22

22:1  Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.”

22:2  Jumala sanoi: ”Ota ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle sanon.”

22:3  Abraham nousi varhain seuraavana aamuna, satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaa ja poikansa Iisakin. Pilkottuaan polttouhripuita hän lähti kulkemaan kohti paikkaa, jonka Jumala oli hänelle ilmoittanut.

22:4  Kolmantena päivänä Abraham nosti katseensa ja näki sen paikan kaukaa.

22:5  Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää te tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.”

22:6  Abraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään. Itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja he kulkivat yhdessä.

22:7  Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, poikani.” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?”

22:8  Abraham vastasi: ”Jumala kyllä katsoo itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.” He kulkivat edelleen yhdessä

22:9  ja tulivat paikkaan, josta Jumala oli Abrahamille puhunut. Abraham rakensi sinne alttarin, latoi halot sen päälle, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.

22:10  Sitten Abraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa,

22:11  mutta Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.”

22:12  Enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi.”

22:13  Kun Abraham kohotti katseensa, hän näki takanaan pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.

22:14  Abraham pani sen paikan nimeksi ”Herra näkee”. Siksi vielä tänäkin päivänä sanotaan: ”Vuorella, jolla Herra ilmestyy.”

22:15  Herran enkeli huusi uudelleen taivaasta Abrahamille:

22:16  ”Näin sanoo Herra: ’Koska sinä teit tämän etkä säästänyt ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta,

22:17  että minä totisesti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja merenrannan hiekanjyvät, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.

22:18  Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, koska sinä kuuntelit minun ääntäni.’”

22:19  Sitten Abraham palasi palvelijoidensa luo. He lähtivät yhdessä Beersebaan, ja Abraham jäi sinne asumaan.

22:20  Näiden tapausten jälkeen Abrahamille kerrottiin: ”Milka on synnyttänyt poikia sinun veljellesi Naahorille:

22:21  Uusin, hänen esikoisensa, tämän veljen Buusin ja Kemuelin, Aramin isän,

22:22  sekä Kesedin, Hason, Pildaksen, Jidlafin ja Betuelin.”

22:23  Betuelille syntyi Rebekka. Nämä kahdeksan Milka synnytti Naahorille, Abrahamin veljelle.

22:24  Naahorin sivuvaimo, nimeltään Reuma, synnytti myös lapsia: Tebahin, Gahamin, Tahaksen ja Maakan.

Chapter 23

23:1  Saara eli sadankahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi. Nämä olivat Saaran elinvuodet.

23:2  Sitten Saara kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa, ja Abraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.

23:3  Sen jälkeen Abraham nousi, lähti vainajansa luota ja puhui heettiläisille:

23:4  ”Minä olen muukalainen ja vieras teidän parissanne. Antakaa minulle hautapaikka keskuudestanne, jotta voisin haudata siihen vainajani.”

23:5  Heettiläiset vastasivat Abrahamille:

23:6  ”Kuule meitä, herra, sinä keskuudessamme oleva Jumalan ruhtinas! Hautaa vainajasi parhaaseen hautaamme. Kukaan meistä ei kiellä sinulta hautaansa. Voit haudata vainajasi.”

23:7  Abraham nousi, kumarsi maan kansalle, heettiläisille,

23:8  ja puhui heille: ”Jos suostutte siihen, että voin haudata vainajani, niin kuulkaa minua ja pyytäkää puolestani, että Efron, Sooharin poika,

23:9  antaisi minulle Makpelan luolan, joka kuuluu hänelle ja on hänen maittensa reunassa. Antakoon hän sen minulle täydestä hinnasta teidän alueellanne olevaksi perintöhaudaksi.”

23:10  Mutta Efron istui heettiläisten joukossa, ja hän, heettiläinen Efron, vastasi Abrahamille kaupungin portista kulkevien heettiläisten kuullen:

23:11  ”Ei, herrani, kuuntele minua! Minä lahjoitan sinulle tuon vainion. Myös siellä olevan luolan minä lahjoitan sinulle kansani miesten nähden. Hautaa vainajasi.”

23:12  Jälleen Abraham kumarsi maan kansalle

23:13  ja puhui Efronille maan kansan kuullen näin: ”Jospa sinä kuitenkin kuuntelisit minua! Minä maksan vainion hinnan, ota se vastaan minulta, niin voin haudata sinne vainajani.”

23:14  Efron vastasi Abrahamille:

23:15  ”Herrani, kuule minua! Neljänsadan hopeasekelin maa – mitä se meidän kesken merkitsee? Hautaa vainajasi.”

23:16  Kuultuaan, mitä Efron sanoi, Abraham punnitsi Efronille rahasumman, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäsataa hopeasekeliä käypää rahaa.

23:17  Näin Efronin vainio, joka oli Makpelassa, Mamresta itään päin, sekä siellä oleva luola ja kaikki sillä maa-alueella kasvavat puut

23:18  tulivat Abrahamin omaisuudeksi kaikkien kaupungin portista kulkevien heettiläisten nähden.

23:19  Sen jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran luolaan, joka on Makpelan maapalstalla, itään päin Mamresta eli Hebronista, Kanaaninmaassa.

23:20  Näin maapalsta ja siellä oleva luola siirtyivät heettiläisiltä Abrahamille perintöhaudaksi.

Chapter 24

24:1  Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikessa.

24:2  Silloin Abraham sanoi talonsa vanhimmalle palvelijalle, joka oli kaiken hänen omaisuutensa hoitaja: ”Pane kätesi reiteni alle.

24:3  Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota pojalleni vaimoa ympärilläni asuvien kanaanilaisten tyttäristä

24:4  vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille.”

24:5  Palvelija sanoi hänelle: ”Entä jos nainen ei tahdo seurata minua tähän maahan? Onko minun silloin vietävä poikasi maahan, josta sinä olet lähtenyt?”

24:6  Abraham vastasi hänelle: ”Varo, ettet vie poikaani sinne.

24:7  Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, puhui minulle ja vannoi minulle näin: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.’ Hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, ja sinä saat sieltä vaimon pojalleni.

24:8  Ellei nainen kuitenkaan tahdo seurata sinua, olet vapaa vannottamastani valasta. Älä vain vie poikaani sinne.”

24:9  Palvelija pani kätensä herransa Abrahamin reiden alle ja vannoi tämän hänelle.

24:10  Palvelija otti kymmenen herransa kameleista sekä kaikkea parasta, mitä hänen herrallaan oli. Sitten hän lähti Aram-Naharaimiin, Naahorin kaupunkiin.

24:11  Hän pani kamelit lepäämään kaupungin ulkopuolella olevan vesikaivon ääreen illansuussa, jolloin naisilla oli tapana lähteä ammentamaan vettä.

24:12  Hän sanoi: ”Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, suo minun tänään onnistua ja osoita uskollisuutta herralleni Abrahamille.

24:13  Minä seison tässä vesilähteellä, kun kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä.

24:14  Tapahtukoon niin, että se tyttö, jolle minä sanon: ’Kallistaisitko ruukkuasi, että voisin juoda’, ja joka vastaa: ’Juo, minä juotan kamelisikin’, on se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että osoitat uskollisuutta herralleni.”

24:15  Hän ei ollut vielä lakannut puhumasta, kun siihen tuli ruukku olallaan Rebekka, joka oli Betuelin, Abrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan tytär.

24:16  Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui lähteelle, täytti ruukkunsa ja tuli ylös.

24:17  Silloin palvelija juoksi häntä vastaan ja sanoi: ”Antaisitko minun juoda vähän vettä ruukustasi?”

24:18  Tyttö vastasi: ”Juo, herrani.” Hän laski nopeasti ruukkunsa alas kätensä varaan ja antoi miehen juoda.

24:19  Annettuaan hänen juoda tyttö sanoi: ”Minä ammennan myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen.”

24:20  Tyttö tyhjensi nopeasti ruukkunsa kaukaloon, riensi jälleen kaivolle hakemaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen.

24:21  Mies katseli tyttöä vaiti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei.

24:22  Kun kamelit olivat juoneet, mies otti puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pani hänen käsiinsä kaksi kymmenen sekelin painoista kultaista rannerengasta.

24:23  Mies kysyi: ”Kenen tytär sinä olet? Kerrohan minulle! Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?”

24:24  Tyttö vastasi hänelle: ”Minä olen Betuelin tytär, hänen, jonka Milka synnytti Naahorille.”

24:25  Hän jatkoi: ”Meillä on runsaasti olkia ja rehua ja myös tilaa yöpyä.”

24:26  Silloin mies kumartui Herran eteen

24:27  ja sanoi: ”Siunattu olkoon Herra, isäntäni Abrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoaan ja uskollisuuttaan isännältäni. Herra on johdattanut minua matkalla isäntäni veljien kotiin.”

24:28  Tyttö juoksi äitinsä kotiin ja kertoi, mitä oli tapahtunut.

24:29  Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban. Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle.

24:30  Kun hän näki sisarellaan Rebekalla nenärenkaan sekä rannerenkaat hänen käsissään ja kuuli sisarensa kertovan, mitä mies oli tälle puhunut, hän lähti miehen luo ja näki tämän seisovan vielä kamelien luona lähteellä.

24:31  Hän sanoi: ”Tule, sinä Herran siunattu. Miksi seisot ulkona? Minä olen raivannut tilaa talossa ja paikan kameleille.”

24:32  Niin mies meni taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi niille olkia ja rehua. Miehelle ja tämän seuralaisille hän antoi vettä jalkojen pesua varten.

24:33  Sitten Abrahamin palvelijan eteen pantiin syötävää, mutta hän sanoi: ”En syö, ennen kuin olen puhunut asiani.” Laaban vastasi: ”Puhu.”

24:34  Hän sanoi: ”Minä olen Abrahamin palvelija.

24:35  Herra on siunannut suuresti minun herraani, ja hänestä on tullut mahtava mies. Herra on antanut hänelle lampaita ja vuohia sekä nautakarjaa, hopeaa ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleita ja aaseja.

24:36  Saara, herrani vaimo, on synnyttänyt vanhalla iällään pojan herralleni, ja herrani on antanut pojalle kaiken omaisuutensa.

24:37  Herrani vannotti minua ja sanoi: ’Et saa ottaa pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun,

24:38  vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä vaimo pojalleni.’

24:39  Minä sanoin herralleni: ’Ehkä nainen ei seuraa minua.’

24:40  Hän vastasi minulle: ’Herra, jonka edessä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä kanssasi ja antaa matkallesi menestyksen, niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.

24:41  Olet vapaa minun vannottamastani valasta, jos tyttöä ei anneta sinulle, kun saavut sukuni luo. Silloin olet vapaa valastani.

24:42  Kun tulin tänään lähteelle, minä sanoin: ’Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, jospa antaisit tämän matkani onnistua.

24:43  Minä seison tässä vesilähteellä. Kun joku neitonen tulee ammentamaan vettä, minä kysyn häneltä: ’Antaisitko minun juoda vähän vettä ruukustasi?’

24:44  Jos hän vastaa minulle: ’Juo sinä itse, minä ammennan myös kameleillesi’, hän on se nainen, jonka Herra on määrännyt minun herrani pojalle.

24:45  Minä en ollut vielä lakannut puhumasta itsekseni, kun Rebekka tuli ruukku olallaan, laskeutui lähteelle ja ammensi. Minä sanoin hänelle: ’Antaisitko minun juoda?’

24:46  Hän laski nopeasti ruukun olaltaan ja sanoi: ’Juo, minä juotan myös kamelisi.’ Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.

24:47  Minä kysyin häneltä: ’Kenen tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ’Minä olen Betuelin tytär, hänen, jonka Milka synnytti Naahorille.’ Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä,

24:48  kumarruin rukoilemaan Herraa ja siunasin häntä, herrani Abrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeaa tietä ottamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi.

24:49  Jos te nyt tahdotte osoittaa ystävällisyyttä ja uskollisuutta isännälleni, kertokaa se minulle, mutta jos ette, kertokaa sekin minulle. Silloin käännyn toisaalle, oikealle tai vasemmalle.”

24:50  Laaban ja Betuel vastasivat: ”Tämä on lähtöisin Herrasta. Me emme voi sanoa sinulle tästä hyvää emmekä pahaa.

24:51  Tässä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hänestä herrasi pojan vaimo, niin kuin Herra on puhunut.”

24:52  Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen.

24:53  Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi myös kallisarvoisia lahjoja tämän veljelle ja äidille.

24:54  He söivät ja joivat, hän ja miehet, jotka olivat hänen kanssaan, ja yöpyivät siellä. Aamulla he nousivat ylös, ja palvelija sanoi: ”Päästäkää minut menemään herrani luo.”

24:55  Tytön veli ja äiti vastasivat: ”Anna tytön olla luonamme vielä muutama päivä, edes kymmenen päivää. Sen jälkeen voit lähteä.”

24:56  Mutta palvelija sanoi heille: ”Älkää viivyttäkö minua, sillä Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä isäntäni luo.”

24:57  He vastasivat: ”Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään häneltä itseltään.”

24:58  He kutsuivat Rebekan ja kysyivät häneltä: ”Lähdetkö tämän miehen kanssa?” Hän vastasi: ”Lähden.”

24:59  Niin he saattoivat matkaan sisarensa Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palvelijan miehineen.

24:60  He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: ”Tulkoon sinusta, sisaremme, tuhansia ja kymmeniätuhansia, ja jälkeläisesi vallatkoot vihamiestensä portit!”

24:61  Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Näin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkaan.

24:62  Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta, hän näet asui Negevin maassa.

24:63  Hän oli lähtenyt illan suussa kedolle mietiskelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelien lähestyvän.

24:64  Myös Rebekka kohotti katseensa ja näki Iisakin. Silloin hän pudottautui kamelin selästä

24:65  ja kysyi palvelijalta: ”Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä kohti?” Palvelija vastasi: ”Hän on minun herrani.” Silloin Rebekka otti hunnun ja verhoutui.

24:66  Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tehnyt.

24:67  Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan. Hän rakasti Rebekkaa ja otti hänet vaimokseen. Näin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.

Chapter 25

25:1  Abraham otti vielä vaimon, jonka nimi oli Ketura.

25:2  Hän synnytti Abrahamille Simranin ja Joksanin, Medanin ja Midianin, Jisbakin ja Suuahin.

25:3  Joksanille syntyivät Seba ja Dedan. Dedanin jälkeläisiä olivat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset.

25:4  Midianin pojat olivat Eefa, Eefer, Hanok, Abida ja Eldaa. Kaikki nämä olivat Keturan jälkeläisiä.

25:5  Abraham antoi kaiken omaisuutensa Iisakille,

25:6  mutta sivuvaimojensa pojille Abraham antoi lahjoja. Vielä eläessään hän lähetti heidät pois poikansa Iisakin luota itään päin, itäiselle maalle.

25:7  Nämä olivat Abrahamin elinvuodet: hän eli sataseitsemänkymmentäviisi vuotta.

25:8  Sitten Abraham kuoli korkeassa iässä, hyvin vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin heimonsa luo.

25:9  Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, heettiläisen Efronin, Sooharin pojan, vainiolle itään päin Mamresta.

25:10  Tämän maapalstan Abraham oli ostanut heettiläisiltä. Sinne haudattiin Abraham ja hänen vaimonsa Saara.

25:11  Abrahamin kuoltua Jumala siunasi hänen poikaansa Iisakia. Iisak asui Lahai-Roin kaivon tienoilla.

25:12  Nämä ovat Abrahamin pojan Ismaelin suvun vaiheet, hänen, jonka Saaran egyptiläinen orjatar Haagar synnytti Abrahamille.

25:13  Nämä ovat Ismaelin poikien nimet heidän syntymäjärjestyksensä mukaan: Nebajot, Ismaelin esikoinen, Keedar, Adbeel, Mibsam,

25:14  Misma, Duuma, Massa,

25:15  Hadad, Teema, Jetur, Naafis ja Keedema.

25:16  Nämä olivat Ismaelin pojat, kaksitoista heimokuntien ruhtinasta. Nämä olivat myös heidän kyliensä ja leiripaikkojensa nimet.

25:17  Nämä olivat Ismaelin elinvuodet: satakolmekymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin heimonsa luo.

25:18  Ismaelilaiset asuivat Havilasta Suuriin ulottuvalla alueella, joka on Egyptistä itään päin Assurin suunnalla. Ismael asettui asumaan kaikkien veljiensä itäpuolelle.

25:19  Nämä ovat Iisakin, Abrahamin pojan, suvun vaiheet. Abrahamille syntyi Iisak.

25:20  Iisak oli neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun hän otti vaimokseen Rebekan. Tämä oli aramealaisen Betuelin tytär Paddan-Aramista, aramealaisen Laabanin sisar.

25:21  Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra vastasi hänen rukoukseensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi.

25:22  Mutta lapset sysivät toisiaan hänen kohdussaan, ja hän sanoi: ”Jos tämä on tällaista, niin miksi minä elän?” Hän meni kysymään Herralta,

25:23  ja Herra sanoi hänelle: ”Kohdussasi on kaksi kansaa, ja sinusta haarautuu kaksi kansakuntaa. Toinen kansa on oleva toista voimakkaampi, ja vanhempi on palveleva nuorempaa.”

25:24  Kun hänen tuli aika synnyttää, hänen kohdussaan oli todella kaksoset.

25:25  Ensiksi ulos tullut oli punaruskea ja kauttaaltaan kuin karvainen viitta. Hänelle annettiin nimi Eesau.

25:26  Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä. Hän piti kädellään kiinni Eesaun kantapäästä, ja niin hänelle annettiin nimeksi Jaakob. Iisak oli heidän syntyessään kuudenkymmenen vuoden ikäinen.

25:27  Pojat kasvoivat, ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, joka viihtyi ulkona. Jaakob sitä vastoin oli rauhallinen mies, joka pysytteli teltoilla.

25:28  Iisak rakasti Eesauta, koska söi mielellään riistaa, mutta Rebekka rakasti Jaakobia.

25:29  Kerran kun Jaakob oli keittänyt itselleen keiton, Eesau tuli kedolta väsyneenä.

25:30  Hän sanoi Jaakobille: ”Anna minun hotkia tuota punaista, tuota punaista keittoa, sillä minä olen näännyksissä.” Siksi häntä kutsutaan nimellä Edom.

25:31  Mutta Jaakob sanoi: ”Myy minulle ensin esikoisuutesi.”

25:32  Eesau vastasi: ”Minähän olen kuolemaisillani! Mitä hyötyä minulle on esikoisuudesta?”

25:33  Jaakob sanoi: ”Vanno minulle nyt.” Niin Eesau vannoi Jaakobille ja myi esikoisuutensa hänelle.

25:34  Silloin Jaakob antoi Eesaulle leipää ja linssikeittoa. Tämä söi ja joi, nousi ja meni pois. Näin halpana Eesau piti esikoisuutta.

Chapter 26

26:1  Maahan tuli nälänhätä, toinen kuin aikaisempi nälänhätä, joka oli ollut Abrahamin päivinä. Silloin Iisak meni filistealaisten kuninkaan Abimelekin luo Gerariin.

26:2  Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Älä mene Egyptiin, vaan asu siinä maassa, jonka minä sinulle osoitan.

26:3  Asu muukalaisena tässä maassa, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Minä annan kaikki nämä maat sinulle ja sinun jälkeläisillesi, sillä minä pidän voimassa valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille.

26:4  Minä teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja annan heille kaikki nämä maat. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat,

26:5  koska Abraham kuunteli minun ääntäni ja noudatti säätämiäni käskyjä, lakeja ja opetuksia.”

26:6  Niin Iisak jäi asumaan Gerariin.

26:7  Kun paikkakunnan miehet kyselivät hänen vaimostaan, hän sanoi: ”Hän on minun sisareni.” Hän näet pelkäsi sanoa ”minun vaimoni”, koska ajatteli: ”Paikkakunnan miehet voivat tappaa minut Rebekan tähden, sillä hän on kaunis.”

26:8  Kun Iisak oli asunut siellä jo kauan aikaa, Abimelek, filistealaisten kuningas, katseli kerran ikkunastaan ja näki Iisakin hyväilevän vaimoaan.

26:9  Silloin Abimelek kutsui Iisakin luokseen ja sanoi: ”Hän onkin sinun vaimosi! Kuinka olet voinut sanoa, että hän on sisaresi?” Iisak vastasi hänelle: ”Sanoin niin siksi, ettei minun tarvitsisi kuolla hänen vuokseen.”

26:10  Abimelek sanoi: ”Mitä oletkaan meille tehnyt! Vähältä piti, ettei joku kansasta maannut vaimosi kanssa. Näin olisit saattanut meidät syyllisiksi!”

26:11  Abimelek antoi koko kansalle käskyn: ”Jokainen, joka koskee tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, on surmattava.”

26:12  Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisen sadon, sillä Herra siunasi häntä.

26:13  Hän vaurastui vaurastumistaan, ja lopulta hän oli hyvin rikas.

26:14  Hänellä oli laumoittain lampaita, vuohia ja nautakarjaa sekä paljon palvelijoita. Sen vuoksi filistealaiset alkoivat kadehtia häntä

26:15  ja tukkivat kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä Abrahamin palvelijat olivat tämän eläessä kaivaneet, ja täyttivät ne maalla.

26:16  Abimelek sanoi Iisakille: ”Mene pois luotamme, sillä sinusta on tullut meitä hyvin paljon mahtavampi.”

26:17  Niinpä Iisak lähti sieltä, leiriytyi Gerarin laaksoon ja asui siellä.

26:18  Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka oli kaivettu hänen isänsä Abrahamin eläessä mutta jotka filistealaiset olivat Abrahamin kuoltua tukkineet. Hän antoi niille samat nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.

26:19  Sitten Iisakin palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä raikkaan veden lähteen.

26:20  Gerarin paimenet alkoivat kuitenkin riidellä Iisakin paimenten kanssa ja sanoivat: ”Vesi on meidän.” Niin Iisak nimesi kaivon Eesekiksi, koska he kiistelivät hänen kanssaan.

26:21  Sen jälkeen Iisakin palvelijat kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin. Sille hän antoi nimen Sitna.

26:22  Iisak lähti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Hän antoi sille nimen Rehobot ja sanoi: ”Nyt Herra on antanut meille runsaasti tilaa, ja me voimme lisääntyä tässä maassa.”

26:23  Iisak siirtyi sieltä Beersebaan,

26:24  ja samana yönä Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Minä olen sinun isäsi Abrahamin Jumala. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi, minä siunaan sinua ja teen jälkeläisesi lukuisiksi palvelijani Abrahamin tähden.”

26:25  Iisak rakensi siihen paikkaan alttarin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Iisakin palvelijat kaivoivat sinne kaivon.

26:26  Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahussatin ja sotapäällikkönsä Piikolin kanssa.

26:27  Iisak sanoi heille: ”Miksi te olette tulleet minun luokseni? Tehän vihasitte minua ja karkotitte minut luotanne!”

26:28  He vastasivat: ”Me olemme nähneet, että Herra on sinun kanssasi, ja toivomme, että sinun ja meidän välillämme olisi valallinen sopimus. Me tahdomme tehdä liiton sinun kanssasi,

26:29  ettet tekisi meille mitään pahaa. Emmehän mekään ole sinuun koskeneet vaan olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa. Sinä olet nyt Herran siunaama.”

26:30  Silloin Iisak laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat.

26:31  Varhain seuraavana aamuna he vannoivat toisilleen valan. Sen jälkeen Iisak päästi heidät menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa.

26:32  Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat kertomaan hänelle kaivosta, jonka olivat kaivaneet. He sanoivat hänelle: ”Me löysimme vettä.”

26:33  Hän antoi kaivolle nimen Siba. Sen tähden kaupungin nimi on vielä tänäkin päivänä Beerseba.

26:34  Kun Eesau oli neljänkymmenen vuoden ikäinen, hän otti vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin, heettiläisen Eelonin tyttären.

26:35  Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle mielipahan aihe.

Chapter 27

27:1  Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat käyneet niin hämäriksi, ettei hän enää kyennyt näkemään, hän kutsui luokseen Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: ”Poikani!” Tämä vastasi hänelle: ”Tässä olen.”

27:2  Iisak sanoi: ”Näethän, että minä olen tullut vanhaksi, enkä tiedä, milloin kuolen.

27:3  Ota nyt aseesi, viinesi ja jousesi, ja lähde kedolle metsästämään minulle riistaa.

27:4  Laita sitten minulle herkkuruoka, sellainen, jota rakastan, ja tuo se minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.”

27:5  Rebekka kuuli, mitä Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle metsästämään tuodakseen riistaa isälleen,

27:6  Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: ”Minä kuulin sinun isäsi sanovan veljellesi Eesaulle:

27:7  ’Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka. Minä tahdon syödä sitä ja siunata sinut Herran edessä ennen kuin kuolen.’

27:8  Kuule nyt siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken sinun tehdä.

27:9  Mene laumaan ja tuo sieltä minulle kaksi hyvää kiliä, niin minä laitan niistä isällesi sellaisen herkkuruuan, jota hän rakastaa.

27:10  Vie se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”

27:11  Mutta Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ”Veljeni Eesauhan on karvainen mies, minä taas olen sileäihoinen.

27:12  Ehkä isäni tunnustelee minua ja pitää minua petkuttajana! Silloin tuotan itselleni kirouksen enkä siunausta.”

27:13  Hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Tulkoon se kirous minun päälleni, poikani! Kuuntele vain, mitä minä sanon, ja mene noutamaan kilit minulle.”

27:14  Silloin Jaakob meni noutamaan kilit ja toi ne äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, sellaisen, jota Jaakobin isä rakasti.

27:15  Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki niihin nuoremman poikansa Jaakobin.

27:16  Kilien nahat hän kääri Jaakobin käsiin ja paljaaseen kaulaan.

27:17  Sitten hän antoi herkkuruuan sekä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käsiin.

27:18  Tämä meni isänsä luo ja sanoi: ”Isäni!” Iisak vastasi: ”Tässä olen. Kuka sinä olet, poikani?”

27:19  Jaakob sanoi isälleen: ”Minä olen sinun esikoisesi Eesau. Olen tehnyt niin kuin sanoit minulle. Nouse istumaan ja syömään riistaani, että voisit siunata minut.”

27:20  Iisak vastasi pojalleen: ”Miten olet voinut löytää saaliin näin pian, poikani?” Jaakob vastasi: ”Koska Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni.”

27:21  Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmäs, poikani, että voin tunnustella, oletko sinä poikani Eesau vai et.”

27:22  Jaakob meni isänsä Iisakin luo. Tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet.”

27:23  Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä Jaakobin kädet olivat karvaiset niin kuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja niin Iisak siunasi hänet.

27:24  Iisak kysyi vielä: ”Oletko sinä todella poikani Eesau?” Jaakob vastasi: ”Olen.”

27:25  Sitten Iisak sanoi: ”Tarjoa minulle, että voin syödä poikani riistaa ja siunata sinut.” Jaakob tarjosi hänelle, ja hän söi. Sitten Jaakob toi Iisakille viiniä, ja tämä joi.

27:26  Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi: ”Tulehan tänne ja suutele minua, poikani.”

27:27  Jaakob meni isänsä luo ja suuteli häntä. Iisak tunsi hänen vaatteidensa tuoksun, siunasi hänet ja sanoi: ”Poikani tuoksu on kuin Herran siunaaman kedon tuoksu!

27:28  Antakoon Jumala sinulle taivaan kastetta ja maan runsautta, yllin kyllin jyviä ja viiniä.

27:29  Palvelkoot sinua kansat, kumartakoot sinua kansakunnat. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon se, joka sinua kiroaa, siunattu se, joka sinua siunaa.”

27:30  Kun Iisak oli siunannut Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä Iisakin luota, hänen veljensä Eesau palasi metsästämästä.

27:31  Hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: ”Nouskoon isäni syömään poikansa riistaa, niin että voit siunata minut.”

27:32  Hänen isänsä Iisak kysyi: ”Kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen poikasi, sinun esikoisesi Eesau.”

27:33  Silloin Iisak järkyttyi syvästi ja sanoi: ”Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin kaikkea, ennen kuin sinä tulit, ja siunasin hänet. Ja siunattuna hän myös pysyy.”

27:34  Kun Eesau kuuli isänsä sanat, hän päästi kovan ja katkeran huudon ja sanoi isälleen: ”Siunaa minutkin, isäni!”

27:35  Tämä vastasi: ”Veljesi tuli kavalasti ja vei siunauksesi.”

27:36  Eesau sanoi: ”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi, onhan hän pettänyt minut jo kahdesti. Hän vei esikoisuuteni, ja nyt hän on vienyt minulta myös siunaukseni.” Eesau kysyi: ”Etkö ole lainkaan varannut siunausta minulle?”

27:37  Iisak vastasi Eesaulle: ”Minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja pannut kaikki hänen veljensä hänen palvelijoikseen sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä. Mitä minä siis voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?”

27:38  Eesau sanoi isälleen: ”Yksi siunausko sinulla vain on, isäni? Isä, siunaa myös minut!” Ja Eesau alkoi itkeä äänekkäästi.

27:39  Hänen isänsä Iisak vastasi: ”Vailla maan runsautta on sinun asuinsijasi, vailla taivaan kastetta.

27:40  Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä särjet hänen ikeensä niskaltasi.”

27:41  Eesau alkoi kantaa Jaakobille kaunaa siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli tämän siunannut. Eesau ajatteli sydämessään: ”Kohta tulee aika surra isääni, ja silloin minä tapan veljeni Jaakobin.”

27:42  Rebekalle kerrottiin hänen vanhemman poikansa Eesaun puheista. Silloin hän kutsui luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: ”Tiedätkö, että veljesi Eesau lohduttautuu sillä, että aikoo tappaa sinut.

27:43  Kuule siis, mitä sanon, poikani: Lähde pakoon veljeni Laabanin luo Haaraniin.

27:44  Asu hänen luonaan jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu.

27:45  Kun veljesi viha sinua kohtaan on lauhtunut ja hän on unohtanut, mitä olet hänelle tehnyt, minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkä tähden minun pitäisi menettää teidät molemmat samana päivänä!”

27:46  Rebekka sanoi Iisakille: ”Minä olen kyllästynyt elämääni heettiläisnaisten tähden. Jos myös Jaakob ottaa vaimon heettiläisistä naisista, tämän maan tyttäristä, sellaisen kuin nämä, niin miksi minä eläisin?”

Chapter 28

28:1  Iisak kutsui Jaakobin luokseen, siunasi hänet ja antoi hänelle käskyn: ”Sinä et saa ottaa vaimoksesi ketään kanaanilaisten tyttäristä.

28:2  Mene Paddan-Aramiin äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo äitisi veljen Laabanin tyttäristä.

28:3  Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja tehköön sinusta hedelmällisen ja monilukuisen, niin että sinusta lähtee kansojen joukko.

28:4  Suokoon hän sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun jälkeläisillesi, niin että saisit periä maan, jossa asut muukalaisena ja jonka Jumala on antanut Abrahamille.”

28:5  Näin Iisak lähetti Jaakobin matkaan. Tämä lähti Paddan-Aramiin Laabanin luo, joka oli aramealaisen Betuelin poika ja Jaakobin ja Eesaun äidin Rebekan veli.

28:6  Eesau sai tietää, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Paddan-Aramiin ottamaan sieltä itselleen vaimon ja että Iisak siunatessaan Jaakobia oli kieltänyt häntä ottamasta vaimoa kanaanilaisten tyttäristä.

28:7  Jaakob totteli isäänsä ja äitiään ja lähti Paddan-Aramiin.

28:8  Kun Eesau huomasi, että kanaanilaisten tyttäret olivat vastenmielisiä hänen isälleen Iisakille,

28:9  hän meni Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lisäksi Mahalatin, Abrahamin pojan Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren.

28:10  Jaakob lähti Beersebasta mennäkseen Haaraniin.

28:11  Hän tuli erääseen paikkaan ja yöpyi siinä, sillä aurinko oli laskenut. Hän otti sieltä kiven, pani sen päänalusekseen ja asettui makuulle.

28:12  Hän näki unessa, että maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.

28:13  Yhtäkkiä Herra seisoi hänen luonaan ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.

28:14  Sinun jälkeläisiäsi on oleva yhtä paljon kuin maan tomua, ja sinä levittäydyt länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat.

28:15  Katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua kaikkialla, missä kuljet. Minä tuon sinut takaisin tähän maahan, sillä minä en jätä sinua vaan toteutan sen, minkä minä olen sinulle puhunut.”

28:16  Kun Jaakob heräsi unestaan, hän sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt.”

28:17  Hänet valtasi pelko, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottava onkaan tämä paikka! Tämä ei ole mikään muu kuin Jumalan huone. Tämä on taivaan portti.”

28:18  Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka oli pannut päänsä aluseksi, nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle.

28:19  Hän antoi paikalle nimen Beetel. Aikaisemmin kaupungin nimenä oli kuitenkin ollut Luus.

28:20  Sitten Jaakob antoi lupauksen sanoen: ”Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut tällä tiellä, jota kuljen, ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatetta päälle pantavaksi,

28:21  niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, on Herra oleva minun Jumalani.

28:22  Ja tämä kivi, jonka olen asettanut patsaaksi, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä annan sinulle kymmenykset.”

Chapter 29

29:1  Jaakob jatkoi matkaansa ja tuli idän kansojen maalle.

29:2  Katsellessaan seutua hän näki kaivon, ja kaivolla makasi kolme lammas- ja vuohilaumaa, sillä siitä kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Kaivon suulla oli suuri kivi.

29:3  Kun kaikki laumat olivat kokoontuneet sinne, kivi vieritettiin kaivon suulta ja eläimet juotettiin. Sen jälkeen kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle.

29:4  Jaakob kysyi paimenilta: ”Veljeni, mistä te olette?” He vastasivat: ”Me olemme Haaranista.”

29:5  Hän kysyi heiltä: ”Tunnetteko te Laabanin, Naahorin pojan?” He vastasivat: ”Tunnemme.”

29:6  Jaakob kysyi heiltä: ”Voiko hän hyvin?” He vastasivat: ”Kyllä. Tuolla tulee hänen tyttärensä Raakel lampaiden ja vuohien kanssa.”

29:7  Jaakob sanoi: ”Nythän on täysi päivä, eikä ole vielä aika koota karjaa. Juottakaa lampaat ja vuohet ja viekää ne laitumelle.”

29:8  Paimenet vastasivat: ”Emme voi, ennen kuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta. Sitten juotamme lampaat ja vuohet.”

29:9  Jaakobin vielä puhuessa heidän kanssaan Raakel tuli isänsä lampaat ja vuohet mukanaan, sillä Raakelin oli tapana käydä paimenessa.

29:10  Kun Jaakob näki Raakelin, äitinsä veljen Laabanin tyttären, ja Laabanin lampaat ja vuohet, hän astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa lauman.

29:11  Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi äänekkääseen itkuun.

29:12  Jaakob kertoi Raakelille, että hän oli tämän isän sukulainen ja Rebekan poika. Raakel juoksi kertomaan isälleen.

29:13  Kun Laaban kuuli Jaakobin, sisarensa pojan, tulosta, hän juoksi tätä vastaan. Hän syleili ja suuteli Jaakobia ja toi hänet kotiinsa. Jaakob kertoi Laabanille kaiken, mitä oli tapahtunut.

29:14  Laaban sanoi hänelle: ”Sinä todellakin olet minun luutani ja lihaani.” Kun Jaakob oli asunut hänen luonaan kuukauden päivät,

29:15  Laaban sanoi Jaakobille: ”Olethan sinä tosin sukulaiseni, mutta pitäisikö sinun palvella minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi.”

29:16  Laabanilla oli kaksi tytärtä. Vanhemman nimi oli Leea ja nuoremman Raakel.

29:17  Leealla oli miellyttävät silmät, Raakel taas oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.

29:18  Jaakob rakasti Raakelia. Niinpä hän sanoi Laabanille: ”Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni nuoremman tyttäresi Raakelin.”

29:19  Laaban vastasi: ”On parempi, että annan hänet sinulle kuin että antaisin hänet jollekin toiselle. Jää luokseni.”

29:20  Niin Jaakob palveli Raakelin vuoksi seitsemän vuotta, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä, koska hän rakasti Raakelia.

29:21  Sen jälkeen Jaakob sanoi Laabanille: ”Anna minulle vaimoni, sillä palvelusaikani on täyttynyt ja tahdon mennä hänen luokseen.”

29:22  Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot.

29:23  Mutta illalla hän ottikin tyttärensä Leean ja vei hänet Jaakobin luo, ja tämä yhtyi häneen.

29:24  Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärelleen Leealle orjattareksi.

29:25  Kun tuli aamu, Jaakob näki, että nainen olikin Leea. Jaakob sanoi Laabanille: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt? Enkö ole palvellut sinua Raakelin vuoksi? Miksi petit minut?”

29:26  Laaban vastasi: ”Meidän seudullamme ei tehdä niin, että nuorempi annettaisiin ennen vanhempaa.

29:27  Vietä nyt vain tämä viikko loppuun, niin myös Raakel annetaan sinulle palkaksi, kunhan teet minulle työtä vielä toiset seitsemän vuotta.”

29:28  Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, Laaban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.

29:29  Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen Raakelille orjattareksi.

29:30  Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja hän rakasti enemmän Raakelia kuin Leeaa. Niin Jaakob palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

29:31  Kun Herra näki, että Leeaa syrjittiin, hän avasi Leean kohdun. Raakel sen sijaan oli hedelmätön.

29:32  Leea tuli raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben sanoen: ”Herra on nähnyt minun kurjuuteni. Nyt mieheni varmaan rakastaa minua.”

29:33  Hän tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: ”Herra on kuullut, että minua syrjitään. Siksi hän on antanut minulle myös tämän.” Hän antoi pojalle nimen Simeon.

29:34  Hän tuli uudelleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: ”Tällä kertaa mieheni varmaan kiintyy minuun. Olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa.” Siksi hän antoi pojalle nimen Leevi.

29:35  Leea tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: ”Nyt minä kiitän Herraa.” Siksi hän antoi pojalle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä.

Chapter 30

30:1  Kun Raakel näki, ettei voinut synnyttää lasta Jaakobille, hän tuli kateelliseksi sisarelleen ja sanoi Jaakobille: ”Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen.”

30:2  Jaakob vihastui Raakeliin ja sanoi: ”Olenko minä Jumala, joka on estänyt sinua saamasta lapsia?”

30:3  Silloin Raakel sanoi: ”Tässä on orjattareni Bilha. Yhdy häneen, niin hän synnyttää minun polvilleni. Hänen avullaan minäkin saan lapsia.”

30:4  Raakel antoi orjattarensa Bilhan vaimoksi Jaakobille, ja Jaakob yhtyi Bilhaan.

30:5  Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan.

30:6  Raakel sanoi: ”Jumala on hankkinut minulle oikeuden ja myös kuullut rukoukseni äänen ja antanut minulle pojan.” Sen tähden hän antoi pojalle nimen Daan.

30:7  Raakelin orjatar Bilha tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan.

30:8  Raakel sanoi: ”Minä olen kamppaillut ankarasti sisareni kanssa ja olen myös voittanut.” Hän antoi pojalle nimen Naftali.

30:9  Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä, hän otti orjattarensa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi.

30:10  Leean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan.

30:11  Silloin Leea sanoi: ”Tuokoon hän onnea!” Ja hän antoi pojalle nimen Gaad.

30:12  Leean orjatar Silpa synnytti Jaakobille toisenkin pojan,

30:13  ja Leea sanoi: ”Olen onnellinen, jopa nuoret naiset ylistävät minua onnelliseksi!” Ja hän antoi pojalle nimen Asser.

30:14  Ruuben meni kerran ulos vehnänleikkuun aikaan. Hän löysi pellolta lemmenmarjoja ja toi ne äidilleen Leealle. Silloin Raakel sanoi Leealle: ”Anna minulle poikasi lemmenmarjoja.”

30:15  Leea vastasi hänelle: ”Eikö riitä, että olet vienyt minulta mieheni, kun tahdot ottaa vielä poikani lemmenmarjatkin?” Raakel sanoi: ”Olkoon sitten niin, että hän makaa tämän yön sinun kanssasi korvauksena poikasi lemmenmarjoista.”

30:16  Kun Jaakob illalla palasi kedolta, Leea meni häntä vastaan ja sanoi: ”Sinun on tultava minun luokseni, sillä minä olen ostamalla ostanut sinut poikani lemmenmarjoilla.” Niin Jaakob makasi sen yön hänen kanssaan.

30:17  Jumala kuuli Leeaa, ja Leea tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan.

30:18  Leea sanoi: ”Jumala on antanut minulle palkkani, koska minä annoin orjattareni miehelleni.” Ja hän antoi pojalle nimen Isaskar.

30:19  Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.

30:20  Silloin Leea sanoi: ”Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni tulee asumaan luonani, sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa.” Ja hän antoi pojalle nimen Sebulon.

30:21  Sen jälkeen hän synnytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina.

30:22  Jumala muisti myös Raakelia. Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa,

30:23  ja hän tuli raskaaksi. Raakel synnytti pojan ja sanoi: ”Jumala on ottanut pois häpeäni.”

30:24  Hän antoi pojalle nimen Joosef ja sanoi: ”Herra antakoon minulle vielä toisen pojan.”

30:25  Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Laabanille: ”Päästä minut lähtemään. Minä tahdon mennä kotiini ja omaan maahani.

30:26  Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut. Minä tahdon lähteä. Tiedäthän sinä, kuinka paljon olen tehnyt sinulle työtä.”

30:27  Laaban vastasi hänelle: ”Kunpa olisit minulle suosiollinen! Olen nähnyt merkeistä, että Herra on siunannut minua sinun tähtesi.”

30:28  Hän sanoi vielä: ”Määrää minulle haluamasi palkka, niin minä annan sen.”

30:29  Jaakob vastasi hänelle: ”Sinä itse tiedät, kuinka minä olen tehnyt sinulle työtä ja millaiseksi karjasi on tullut minun hoidossani.

30:30  Se vähä, mitä sinulla oli ennen minun tuloani, on karttunut paljoksi, ja Herra on siunannut sinua minun tultuani. Mutta nyt – milloin minä saan tehdä työtä oman perheeni hyväksi?”

30:31  Laaban sanoi: ”Mitä minun on sinulle annettava?” Jaakob vastasi: ”Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Mutta minä paimennan ja vartioin edelleen sinun laumojasi, jos suostut tähän:

30:32  Minä käyn tänään läpi koko lammas- ja vuohilaumasi ja erotan sieltä kaikki pilkulliset, kirjavat ja mustat lampaat sekä kirjavat ja pilkulliset vuohet. Ne ovat minun palkkani.

30:33  Minun rehellisyyteni tulee ilmi, kun vastaisuudessa tulet tarkastamaan tätä minun palkkaani. Kaikki vuohet, jotka eivät ole pilkullisia eivätkä kirjavia, ja kaikki lampaat, jotka eivät ole mustia, katsottakoon minun varastamikseni.”

30:34  Laaban vastasi: ”Hyvä on. Olkoon niin kuin olet puhunut.”

30:35  Samana päivänä Laaban erotti laumastaan juovikkaat ja kirjavat vuohipukit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkoista, sekä kaikki mustat lampaat ja antoi ne poikiensa hoitoon.

30:36  Hän siirsi ne kolmen päivämatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob paimensi Laabanin muita laumoja.

30:37  Jaakob otti itselleen tuoreita valkopoppeli-, mantelipuu- ja plataanikeppejä ja kuori niihin valkeita raitoja, niin että keppien valkoinen puu paljastui.

30:38  Kuorimansa kepit hän pani lampaiden ja vuohien eteen vesikaukaloihin, juoma-astioihin, joista ne kävivät juomassa. Tullessaan juomaan ne olivat kiimassa

30:39  ja pariutuivat keppien edessä. Ne synnyttivät juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia karitsoita.

30:40  Jaakob pani ne erilleen eikä päästänyt niitä Laabanin laumaan. Siten hän hankki itselleen oman laumansa. Hän käänsi eläinten päät Laabanin lauman pilkullisia ja kaikkia mustia eläimiä kohti.

30:41  Aina kun voimakkaat eläimet olivat kiimassa, Jaakob pani kepit niiden eteen vesikaukaloihin, ja ne pariutuivat keppien edessä.

30:42  Heikkojen eläinten eteen hän ei pannut keppejä. Näin heikot joutuivat Laabanille ja voimakkaat Jaakobille.

30:43  Siten miehestä tuli hyvin rikas. Hänellä oli paljon lampaita ja vuohia sekä orjattaria, orjia, kameleita ja aaseja.

Chapter 31

31:1  Jaakob sai kuulla Laabanin poikien sanoneen: ”Jaakob on ottanut kaiken, mikä kuuluu isällemme. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden.”

31:2  Jaakob huomasi myös Laabanin kasvoista, ettei tämä enää suhtautunut häneen niin kuin ennen.

31:3  Silloin Herra sanoi Jaakobille: ”Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen sinun kanssasi.”

31:4  Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo

31:5  ja sanoi heille: ”Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän suhtaudu minuun niin kuin ennen. Isäni Jumala on kuitenkin ollut kanssani.

31:6  Tehän tiedätte, että minä olen tehnyt työtä isällenne kaikin voimin.

31:7  Silti isänne on pitänyt minua pilkkanaan ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen aiheuttaa minulle vahinkoa.

31:8  Jos isänne sanoi: ’Pilkulliset olkoot palkkanasi’, koko lauma synnytti pilkullisia. Jos hän taas sanoi: ’Juovikkaat olkoot palkkanasi’, koko lauma synnytti juovikkaita.

31:9  Näin Jumala otti isänne karjan ja antoi sen minulle.

31:10  Lauman pariutumisen aikaan minä kohotin unessa katseeni ja näin, että vuohipukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.

31:11  Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: ’Jaakob!’ Minä vastasin: ’Tässä olen.’

31:12  Hän sanoi: ’Katsele laumaa, niin huomaat, että kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia. Minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee.

31:13  Minä olen Beetelin Jumala. Siellä sinä voitelit patsaan ja siellä annoit minulle lupauksen. Nouse nyt, lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.’”

31:14  Raakel ja Leea vastasivat hänelle: ”Onko meillä enää mitään osaa tai perintöä isämme talossa?

31:15  Eikö hän ole pitänyt meitä muukalaisina, kun on myynyt meidät ja syönyt suuhunsa meistä saamansa rahat?

31:16  Totisesti kaikki se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, on meidän ja meidän lastemme. Tee vain nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut.”

31:17  Silloin Jaakob nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään

31:18  ja otti mukaan kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut Paddan-Aramissa, kaiken hankkimansa omaisuuden, ja lähti kulkemaan isänsä Iisakin luo Kanaaninmaahan.

31:19  Kun Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan, Raakel varasti isänsä kotijumalat.

31:20  Jaakob salasi aramealaiselta Laabanilta suunnitelmansa eikä ilmaissut hänelle, että pakenisi.

31:21  Hän lähti pakoon mukanaan koko omaisuutensa, meni yli virran ja suuntasi kulkunsa kohti Gileadin vuoria.

31:22  Kolmantena päivänä Laabanille kerrottiin, että Jaakob oli paennut.

31:23  Silloin Laaban otti mukaan sukunsa miehet, ajoi Jaakobia takaa seitsemän päivää ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.

31:24  Mutta Jumala tuli aramealaisen Laabanin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: ”Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.”

31:25  Kun Laaban saavutti Jaakobin, tämä oli pystyttänyt telttansa vuorelle. Myös Laaban sukulaisineen leiriytyi Gileadinvuorelle.

31:26  Laaban sanoi Jaakobille: ”Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet salannut aikeesi minulta ja vienyt pois tyttäreni kuin sotavangit!

31:27  Minkä tähden pakenit salaa, lähdit luotani varkain etkä kertonut minulle? Minä olisin saattanut sinut matkaan iloiten ja laulaen, rummuin ja lyyroin!

31:28  Et edes suonut minun suudella hyvästiksi lasteni lapsia ja tyttäriäni. Sinä olet nyt menetellyt tyhmästi.

31:29  Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: ’Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.’

31:30  Olkoon! Sinä olet lähtenyt matkallesi, kun ikävöit niin hartaasti isäsi kotiin. Mutta minkä tähden varastit minun jumalani?”

31:31  Jaakob sanoi Laabanille: ”Lähdin salaa, koska pelkäsin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.

31:32  Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, ei tule jäämään eloon. Tutki sukumme miesten läsnä ollessa, mitä minulla on, ja ota kaikki, mikä kuuluu sinulle.” Jaakob ei näet tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.

31:33  Laaban kävi Jaakobin teltassa, Leean teltassa ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.

31:34  Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulapussiin ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt niitä.

31:35  Raakel sanoi isälleen: ”Älköön herrani vihastuko siitä, etten voi nousta edessäsi, sillä minulla on se naisten tavallinen vaiva.” Laaban etsi mutta ei löytänyt kotijumalia.

31:36  Silloin Jaakob vihastui ja soimasi Laabania. Hän sanoi Laabanille: ”Mikä on rikokseni, mikä on syntini, että niin kiihkeästi ahdistat minua?

31:37  Kun nyt olet penkonut kaikki tavarani, oletko löytänyt mitään, mikä on sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun sukuni ja sinun sukusi miesten eteen. He saakoot ratkaista meidän välimme.

31:38  Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun luonasi. Lampaasi ja vuohesi eivät ole menettäneet karitsoita, enkä minä ole syönyt pässejä laumastasi.

31:39  Raadeltua eläintä en tuonut sinulle, vaan se koitui minun vahingokseni. Varastetun eläimen sinä vaadit minulta, olipa se viety päivällä tai yöllä.

31:40  Päivällä minua rasitti helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.

31:41  Näin minulta on mennyt kaksikymmentä vuotta talossasi. Neljätoista vuotta minä palvelin sinua kahden tyttäresi vuoksi ja kuusi vuotta vuohiesi ja lampaittesi vuoksi. Kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkaani.

31:42  Ellei isäni Jumala, Abrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää, olisi ollut minun puolellani, sinä olisit nyt lähettänyt minut tieheni tyhjin käsin. Jumala on nähnyt minun kurjuuteni ja vaivannäköni, ja hän nuhteli sinua viime yönä.”

31:43  Laaban vastasi Jaakobille: ”Tyttäret ovat minun tyttäriäni, lapset minun lapsiani, ja lauma on minun laumaani. Kaikki, mitä näet, on minun, mutta mitä minä nyt voin näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!

31:44  Tehkäämme siis liitto, sinä ja minä, ja olkoon se todistuksena meidän välillämme.”

31:45  Sitten Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi

31:46  ja sanoi sukunsa miehille: ”Kootkaa kiviä.” Nämä kokosivat kiviä, tekivät röykkiön ja aterioivat sen äärellä.

31:47  Laaban antoi kiviröykkiölle nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob kutsui sitä nimellä Gal-Eed.

31:48  Laaban sanoi: ”Tämä röykkiö olkoon tänään todistajana meidän välillämme.” Siksi sitä kutsutaan nimellä Gal-Eed

31:49  ja myös nimellä Mispa, sillä Laaban sanoi vielä: ”Tarkkailkoon Herra minua ja sinua, kun olemme poissa toistemme näkyvistä.

31:50  Jos sinä kohtelet huonosti tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että Jumala on todistajana meidän välillämme, vaikkei ketään ihmistä olisikaan läsnä.”

31:51  Laaban sanoi vielä Jaakobille: ”Katso tätä röykkiötä ja katso tätä patsasta, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme, minun ja sinun.

31:52  Tämä röykkiö ja tämä patsas olkoot muistuttamassa siitä, etten minä kulkisi pahoin aikein tämän röykkiön ohi sinun luoksesi etkä sinäkään kulkisi pahoin aikein tämän röykkiön ja tämän patsaan ohi minun luokseni.

31:53  Abrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina meidän välillämme.” Silloin Jaakob vannoi valan sen Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.

31:54  Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui sukunsa miehet aterioimaan. He aterioivat ja olivat yötä vuorella.

Chapter 32

32:1  Varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastenlapsiaan ja tyttäriään ja siunasi heidät. Sitten hän lähti ja palasi kotiinsa.

32:2  Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä.

32:3  Nähdessään heidät Jaakob sanoi: ”Tämä on Jumalan leiri”, ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

32:4  Sitten Jaakob lähetti edellään sanansaattajia veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.

32:5  Hän antoi heille tämän käskyn: ”Sanokaa herralleni Eesaulle: ’Näin sanoo palvelijasi Jaakob: Olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka.

32:6  Olen saanut karjaa, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt kertomaan tästä herralleni, että olisit minua kohtaan suosiollinen.’”

32:7  Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: ”Me kohtasimme veljesi Eesaun. Hän on jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan.”

32:8  Silloin Jaakob pelästyi kovin, ja hänet valtasi ahdistus. Hän jakoi kahteen leiriin väen, joka oli hänen kanssaan, samoin lampaat ja vuohet sekä nautakarjan ja kamelit,

32:9  sillä hän ajatteli: ”Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen pääsee pakoon.”

32:10  Jaakob sanoi: ”Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: ’Palaa maahasi ja sukusi luo, minä tahdon tehdä sinulle hyvää.’

32:11  Minä olen arvoton kaikkiin armonosoituksiin ja kaikkeen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi suonut. Minähän kuljin tämän Jordanin yli ainoastaan sauva kädessäni, ja nyt minulle on karttunut kaksi leiriä.

32:12  Pelasta minut veljeni käsistä, Eesaun käsistä! Minä pelkään, että hän tulee ja surmaa minut sekä äidit lapsineen!

32:13  Olethan sinä itse sanonut: ’Minä teen sinulle hyvää ja teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin meren hiekanjyvät, joita ei voida laskea niiden paljouden tähden.’”

32:14  Jaakob vietti siellä sen yön. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle

32:15  kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä pässiä,

32:16  kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.

32:17  Hän antoi kunkin lauman erikseen palvelijoidensa haltuun ja sanoi heille: ”Menkää minun edelläni ja pitäkää välimatka laumojen välillä.”

32:18  Ensimmäiselle palvelijalle hän antoi tämän käskyn: ”Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: ’Kenelle sinä kuulut, mihin olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet sinun edelläsi?’,

32:19  niin vastaa: ’Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Eesaulle. Myös Jaakob itse tulee jäljessämme.’”

32:20  Samoin hän käski toista, kolmatta ja kaikkia muita, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: ”Puhukaa juuri näin Eesaulle, kun tapaatte hänet.

32:21  Sanokaa myös: ’Palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme.’” Jaakob näet ajatteli: ”Minä koetan lepyttää hänet edelläni menevillä lahjoilla. Sen jälkeen kohtaan hänet kasvoista kasvoihin. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.”

32:22  Näin lahjat kulkivat hänen edellään, mutta itse hän jäi yöksi leiriin.

32:23  Sinä yönä Jaakob nousi, otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa sekä yksitoista poikaansa ja meni Jabbokin yli kahlauspaikasta.

32:24  Hän vei joen yli heidät ja kaiken muun, mitä hänellä oli.

32:25  Kun Jaakob oli jäänyt yksin, eräs mies kamppaili hänen kanssaan päivän koittoon saakka.

32:26  Kun mies huomasi, ettei hän voittanut Jaakobia, hän löi tätä lonkkaan, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.

32:27  Mies sanoi: ”Päästä minut, sillä aamu sarastaa.” Jaakob vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.”

32:28  Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.”

32:29  Silloin mies sanoi: ”Älköön nimesi enää olko Jaakob vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.”

32:30  Jaakob pyysi: ”Sano sinäkin nimesi.” Mies vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi siellä Jaakobin.

32:31  Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, sillä hän ajatteli: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on säästynyt.”

32:32  Aurinko nousi, kun hän kulki Penuelin ohitse ontuen lonkkaansa.

32:33  Tämän vuoksi israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on lonkkanivelen päällä. Mies näet iski Jaakobia lonkkaan reisijänteen kohdalle.

Chapter 33

33:1  Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki Eesaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.

33:2  Hän pani orjattaret lapsineen etumaisiksi, heidän jälkeensä Leean lapsineen ja viimeiseksi Raakelin Joosefin kanssa.

33:3  Itse hän kulki heidän edellään ja kumartui maahan seitsemän kertaa lähestyessään veljeään.

33:4  Mutta Eesau juoksi häntä vastaan, halasi häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.

33:5  Kun Eesau kohotti katseensa, hän näki vaimot ja lapset ja kysyi: ”Keitä ovat nämä, jotka ovat kanssasi?” Jaakob vastasi: ”Lapsia, jotka Jumala on antanut armossaan palvelijallesi.”

33:6  Sitten orjattaret tulivat lapsineen ja kumartuivat maahan.

33:7  Myös Leea ja hänen lapsensa tulivat ja kumartuivat maahan. Sen jälkeen tulivat Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan.

33:8  Eesau kysyi: ”Mitä tarkoitit koko sillä joukolla, jonka minä kohtasin?” Jaakob vastasi: ”Tahdoin saada herrani suosion osakseni.”

33:9  Mutta Eesau sanoi: ”Minulla on itselläni yllin kyllin. Pidä omasi, veljeni!”

33:10  Jaakob vastasi: ”Ei, minä pyydän. Jos olen saanut armon sinun silmissäsi, niin ota vastaan lahjani. Olenhan saanut nähdä kasvosi – on kuin olisin nähnyt Jumalan kasvot – ja sinä olet ollut minulle suosiollinen.

33:11  Ota siis vastaan tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen ja minulla on kaikkea.” Jaakob pyytämällä pyysi Eesauta, ja tämä otti lahjan vastaan.

33:12  Eesau sanoi: ”Lähdetään liikkeelle. Minä kuljen sinun edelläsi.”

33:13  Jaakob vastasi hänelle: ”Herrani tietää, että lapset ovat heikkoja ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani. Jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, niin koko lauma kuolee.

33:14  Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä. Minä seuraan hiljalleen jäljessä lapsille ja edelläni kulkevalle karjalle sopivaa vauhtia, kunnes saavun herrani luo Seiriin.”

33:15  Eesau sanoi: ”Anna minun jättää luoksesi osa väestä, joka on kanssani.” Jaakob vastasi: ”Minkä tähden? Kunhan vain herrani on minulle suosiollinen!”

33:16  Eesau lähti sinä päivänä paluumatkalle Seiriin,

33:17  mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi itselleen talon. Karjalleen hän teki katoksia, ja siksi paikan nimeksi tuli Sukkot.

33:18  Jaakob oli lähtenyt Paddan-Aramista ja saapunut turvallisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaaninmaassa, ja hän leiriytyi kaupungin edustalle.

33:19  Sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, hän osti sadalla kesitalla Sikemin isän Hamorin pojilta.

33:20  Hän pystytti sinne alttarin ja antoi sille nimen Eel-Elohe-Israel.

Chapter 34

34:1  Diina, Leean tytär, jonka Leea oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttöjä.

34:2  Maan hivviläisen ruhtinaan Hamorin poika Sikem näki hänet, otti hänet mukaansa, makasi hänet ja teki hänelle väkivaltaa.

34:3  Sikem kiintyi koko sielustaan Diinaan, Jaakobin tyttäreen, rakasti tyttöä ja puhui hänelle hellästi.

34:4  Sikem sanoi isälleen Hamorille: ”Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi.”

34:5  Jaakob sai kuulla, että Sikem oli häpäissyt hänen tyttärensä Diinan. Mutta koska Jaakobin pojat olivat laiduntamassa hänen karjaansa, hän pysyi vaiti siihen asti, kunnes he palasivat.

34:6  Sikemin isä Hamor meni Jaakobin luo puhumaan hänen kanssaan.

34:7  Jaakobin pojat olivat tulleet kedolta kuultuaan, mitä oli tapahtunut. Miehet olivat murheellisia ja hyvin vihaisia, sillä Sikem oli tehnyt Israelia kohtaan häpeällisen teon maatessaan Jaakobin tyttären. Sellaista ei saanut tehdä.

34:8  Hamor puhui heille näin: ”Poikani Sikem on kiintynyt tyttäreenne koko sielustaan. Antakaa hänet vaimoksi pojalleni.

34:9  Solmikaa avioliittoja kanssamme: antakaa tyttäriänne meille vaimoiksi, ja ottakaa tyttäriämme vaimoiksi itsellenne.

34:10  Asukaa meidän keskuudessamme. Maa on edessänne. Jääkää tänne, kierrelkää maassa ja asettukaa tänne asumaan.”

34:11  Sikem sanoi tytön isälle ja veljille: ”Jos olette minulle suosiollisia, minä annan kaiken, mitä minulta pyydätte.

34:12  Määrätkää kuinka suuri morsiamenhinta tai kuinka suuri korvaus tahansa, minä annan sen, mitä pyydätte minulta, kunhan vain annatte tytön minulle vaimoksi.”

34:13  Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille petollisesti, koska Sikem oli häpäissyt heidän sisarensa Diinan.

34:14  He sanoivat näille: ”Emme voi tehdä sellaista. Emme voi antaa sisartamme ympärileikkaamattomalle miehelle, sillä me pidämme sellaista häpeällisenä.

34:15  Me suostumme ehdotukseenne ainoastaan sillä ehdolla, että teistä tulee meidän kaltaisiamme siten, että kaikki miespuoliset teistä ympärileikataan.

34:16  Silloin me annamme teille tyttäriämme vaimoiksi ja otamme itsellemme vaimoiksi teidän tyttäriänne ja asetumme asumaan keskuuteenne, niin meistä tulee yksi kansa.

34:17  Mutta jos te ette kuule meitä ettekä ympärileikkauta itseänne, me otamme tytön ja lähdemme.”

34:18  Heidän sanansa miellyttivät Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä.

34:19  Nuorukainen ei viivytellyt tekemästä, mitä oli pyydetty, sillä hän halusi saada Jaakobin tyttären. Hän oli kaikkein kunnioitetuin mies isänsä perheessä.

34:20  Hamor ja hänen poikansa Sikem menivät kaupungin portille ja puhuivat kaupunkinsa miehille näin:

34:21  ”Nämä miehet tahtovat elää rauhassa kanssamme. Asettukoot he siis maahamme asumaan ja kierrelkööt siinä, onhan maassa yllin kyllin tilaa heillekin. Ottakaamme heidän tyttäriään vaimoiksemme ja antakaamme tyttäriämme heille.

34:22  Mutta miehet suostuvat asumaan keskuudessamme ja tulemaan kanssamme yhdeksi kansaksi ainoastaan sillä ehdolla, että kaikki miespuoliset meistä ympärileikataan, samoin kuin heidät on ympärileikattu.

34:23  Eikö heidän karjastaan, muusta omaisuudestaan ja kaikista heidän eläimistään tule silloin meidän omaisuuttamme? Suostutaan vain, niin silloin he asettuvat asumaan keskuuteemme.”

34:24  Kaikki kaupungin porteista kulkevat miehet uskoivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, ja kaikki he ympärileikkauttivat itsensä.

34:25  Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään, Jaakobin kaksi poikaa, Diinan veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa, hyökkäsivät kaupunkiin kenenkään aavistamatta ja tappoivat kaikki miespuoliset asukkaat.

34:26  He tappoivat miekalla myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin ja veivät Diinan mukanaan Sikemin talosta.

34:27  Sitten Jaakobin pojat alkoivat ryöstää surmattuja. He ryöstivät kaupungin, koska heidän sisarensa oli häpäisty.

34:28  He ottivat kaupunkilaisten lampaat, vuohet, nautakarjan, aasit ja kaiken, mitä kaupungissa ja sen mailla oli,

34:29  ja veivät saaliinaan heidän koko omaisuutensa ja kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa. He ryöstivät kaiken, mitä taloissa oli.

34:30  Mutta Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: ”Te olette syösseet minut onnettomuuteen saattaessanne minut tämän maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Meitä on vain muutama mies. Jos he kokoontuvat minua vastaan, he lyövät minut, ja niin minut ja minun sukuni tuhotaan.”

34:31  Simeon ja Leevi vastasivat: ”Oliko oikein kohdella sisartamme kuin porttoa?”

Chapter 35

35:1  Sitten Jumala sanoi Jaakobille: ”Lähde Beeteliin, asetu sinne asumaan ja rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle, kun pakenit veljeäsi Eesauta.”

35:2  Niin Jaakob sanoi perheelleen ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: ”Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja vaihtakaa vaatteenne,

35:3  niin lähdemme Beeteliin. Minä teen sinne alttarin Jumalalle, joka vastasi minulle ahdistukseni aikana ja oli kanssani tiellä, jota vaelsin.”

35:4  Silloin he antoivat Jaakobille kaikki hallussaan olevat vieraat jumalat ja korvissaan olevat renkaat, ja Jaakob kätki ne maahan Sikemin luona olevan tammen alle.

35:5  He lähtivät liikkeelle, ja Jumalan kauhu valtasi heidän ympärillään olevat kaupungit, eikä kukaan ajanut takaa Jaakobin poikia.

35:6  Sitten Jaakob saapui kaiken mukanaan olevan väen kanssa Luusiin eli Beeteliin, joka on Kanaaninmaassa.

35:7  Hän rakensi sinne alttarin ja antoi paikan nimeksi Eel-Beetel, koska siellä Jumala oli ilmestynyt hänelle hänen paetessaan veljeään.

35:8  Debora, Rebekan imettäjä, kuoli siellä, ja hänet haudattiin Beetelin alapuolelle tammen alle. Tammi sai siitä nimen Itkutammi.

35:9  Jaakobin palattua Paddan-Aramista Jumala ilmestyi hänelle jälleen ja siunasi hänet.

35:10  Jumala sanoi hänelle: ”Nimesi on Jaakob, mutta sinua ei enää tule kutsua Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel.” Näin Jumala antoi hänelle nimen Israel.

35:11  Jumala sanoi hänelle vielä: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Ole hedelmällinen ja lisäänny. Sinusta lähtee kansa, suuri kansojen joukko, ja sinusta polveutuu kuninkaita.

35:12  Sen maan, jonka olen antanut Abrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle, ja sinun jälkeesi minä annan sen sinun jälkeläisillesi.”

35:13  Sitten Jumala lähti hänen luotaan siitä paikasta, jossa oli puhunut hänelle.

35:14  Jaakob pystytti kivipatsaan paikkaan, jossa Jumala oli puhunut hänen kanssaan. Hän vuodatti kiven päälle juomauhrin ja kaatoi siihen öljyä.

35:15  Paikalle, jossa Jumala oli puhunut hänelle, Jaakob antoi nimen Beetel.

35:16  Sen jälkeen he lähtivät liikkeelle Beetelistä. Kun oli vielä jonkin matkaa Efrataan, Raakel alkoi synnyttää, ja hänen synnytyksestään tuli vaikea.

35:17  Kun hänen synnytystuskansa olivat kovimmillaan, kätilö sanoi hänelle: ”Älä pelkää, sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan.”

35:18  Kun Raakel oli jo kuolemaisillaan, hän antoi pojalle nimen Ben-Oni, mutta lapsen isä antoi pojalle nimen Benjamin.

35:19  Niin Raakel kuoli, ja hänet haudattiin Efratan eli Beetlehemin tien varteen.

35:20  Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan. Se on Raakelin hautakivenä vielä tänäkin päivänä.

35:21  Israel lähti sieltä ja pystytti telttansa Migdal-Eederin tuolle puolen.

35:22  Israelin asuessa siinä maassa Ruuben meni ja makasi isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel kuuli siitä. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa.

35:23  Leean pojat olivat Ruuben, Jaakobin esikoinen, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon.

35:24  Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin.

35:25  Raakelin orjattaren Bilhan pojat olivat Daan ja Naftali.

35:26  Leean orjattaren Silpan pojat olivat Gaad ja Asser. Nämä ovat ne Jaakobin pojat, jotka syntyivät hänelle Paddan-Aramissa.

35:27  Jaakob saapui isänsä Iisakin luo Mamreen, Kirjat-Arbaan eli Hebroniin, jossa Abraham ja Iisak olivat asuneet muukalaisina.

35:28  Iisakin elinaika oli satakahdeksankymmentä vuotta.

35:29  Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin heimonsa luo vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen poikansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet.

Chapter 36

36:1  Nämä ovat Eesaun eli Edomin suvun vaiheet.

36:2  Eesau otti vaimoikseen kanaanilaisnaisista Aadan, heettiläisen Eelonin tyttären, ja Oholibaman, hivviläisen Sibonin pojan Anan tyttären,

36:3  sekä Ismaelin tyttären Baasematin, Nebajotin sisaren.

36:4  Aada synnytti Eesaulle Elifaksen ja Baasemat synnytti Reuelin.

36:5  Oholibama synnytti Jeusin, Jalamin ja Koorahin. Nämä olivat Eesaun pojat, jotka syntyivät hänelle Kanaaninmaassa.

36:6  Eesau otti mukaan vaimonsa, poikansa ja tyttärensä ja kaiken talonsa väen, karjansa, kaikki eläimensä ja kaiken omaisuutensa, jonka oli hankkinut Kanaaninmaassa, ja lähti veljensä Jaakobin luota toiseen maahan.

36:7  Heidän omaisuutensa oli näet niin suuri, etteivät he voineet asua yhdessä eikä maa, jossa he asuivat muukalaisina, riittänyt molemmille heidän karjansa paljouden tähden.

36:8  Eesau eli Edom asettui asumaan Seirin vuoristoon.

36:9  Tällaiset ovat edomilaisten isän Eesaun suvun vaiheet Seirin vuoristossa:

36:10  Eesaun poikien nimet olivat Elifas, Eesaun vaimon Aadan poika, ja Reuel, Eesaun vaimon Baasematin poika.

36:11  Elifaksen pojat olivat Teeman, Oomar, Sefo, Gaetam ja Kenas.

36:12  Elifaksen, Eesaun pojan, sivuvaimo oli Timna, ja hän synnytti Elifakselle Amalekin. Nämä olivat Eesaun vaimon Aadan jälkeläisiä.

36:13  Nämä olivat Reuelin pojat: Nahat ja Serah, Samma ja Missa. He olivat Eesaun vaimon Baasematin jälkeläisiä.

36:14  Pojat, jotka Eesaun vaimo Oholibama, Sibonin pojan Anan tytär, synnytti Eesaulle, olivat Jeus, Jalam ja Koorah.

36:15  Nämä olivat Eesaun jälkeläisten ruhtinaita: Eesaun esikoisen Elifaksen poikia olivat ruhtinas Teeman, ruhtinas Omar, ruhtinas Sefo, ruhtinas Kenas,

36:16  ruhtinas Koorah, ruhtinas Gaetam ja ruhtinas Amalek. Nämä olivat Elifaksesta Edomin maassa polveutuneet ruhtinaat. He olivat Aadan jälkeläisiä.

36:17  Nämä olivat Eesaun pojan Reuelin pojat: ruhtinas Nahat, ruhtinas Serah, ruhtinas Samma ja ruhtinas Missa. He olivat ruhtinaat, jotka syntyivät Reuelille Edomin maassa. He olivat Eesaun vaimon Baasematin jälkeläisiä.

36:18  Nämä olivat Eesaun vaimon Oholibaman pojat: ruhtinas Jeus, ruhtinas Jalam ja ruhtinas Koorah. He olivat ruhtinaat, jotka synnytti Eesaun vaimo Oholibama, Anan tytär.

36:19  Tässä olivat Eesaun eli Edomin jälkeläiset, edomilaisten ruhtinaat.

36:20  Nämä olivat hoorilaisen Seirin pojat, jotka asuivat Edomin maassa: Lootan, Soobal, Sibon, Ana,

36:21  Diison, Eeser ja Diisan. Nämä olivat hoorilaisten sukuruhtinaat, Seirin pojat Edomin maassa.

36:22  Lootanin pojat olivat Hoori ja Heemam. Lootanin sisar oli Timna.

36:23  Nämä olivat Soobalin pojat: Alvan, Maanahat ja Eebal, Sefo ja Oonam.

36:24  Nämä olivat Sibonin pojat: Aija ja Ana. Hän oli se Ana, joka löysi autiomaasta kuumat lähteet paimentaessaan isänsä Sibonin aaseja.

36:25  Nämä olivat Anan lapset: Diison ja Oholibama, Anan tytär.

36:26  Nämä olivat Diisonin pojat: Hemdan, Esban, Jitran ja Keran.

36:27  Nämä olivat Eeserin pojat: Bilhan, Saavan ja Akan.

36:28  Nämä olivat Diisanin pojat: Uus ja Aran.

36:29  Nämä olivat hoorilaisten ruhtinaita: ruhtinas Lootan, ruhtinas Soobal, ruhtinas Sibon, ruhtinas Ana,

36:30  ruhtinas Diison, ruhtinas Eeser ja ruhtinas Diisan. He olivat kukin hoorilaisten sukuruhtinaita Seirin maassa.

36:31  Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa, ennen kuin yksikään kuningas oli hallinnut israelilaisia:

36:32  Bela, Beorin poika, oli kuninkaana Edomissa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba.

36:33  Belan kuoltua tuli kuninkaaksi hänen tilalleen bosralainen Joobab, Serahin poika.

36:34  Joobabin kuoltua tuli kuninkaaksi hänen tilalleen Huusam teemanilaisten maasta.

36:35  Kun Huusam kuoli, hänen tilalleen tuli kuninkaaksi Hadad, Bedadin poika, joka voitti midianilaiset Mooabin tasangolla. Hänen kaupunkinsa nimi oli Avit.

36:36  Hadadin kuoltua masrekalainen Samla tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

36:37  Kun Samla kuoli, hänen tilalleen tuli kuninkaaksi Saul Rehobotista, virran varrelta.

36:38  Saulin kuoltua Baal-Haanan, Akborin poika, tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

36:39  Kun Baal-Haanan, Akborin poika, kuoli, hänen tilalleen tuli kuninkaaksi Hadar. Hadarin kaupungin nimi oli Paagu, ja hänen vaimonsa, nimeltään Mehetabel, oli Matredin, Mee-Saahabin tyttären, tytär.

36:40  Nämä ovat Eesaun heimon ruhtinaat sukujensa ja asuinpaikkojensa mukaan: ruhtinas Timna, ruhtinas Alva, ruhtinas Jetet,

36:41  ruhtinas Oholibama, ruhtinas Eela, ruhtinas Piinon,

36:42  ruhtinas Kenas, ruhtinas Teeman, ruhtinas Mibsar,

36:43  ruhtinas Magdiel ja ruhtinas Iiram. Nämä olivat Edomin sukuruhtinaat perintömaassaan olevien asuinpaikkojen mukaan. Tämä oli Eesaun, edomilaisten kantaisän, suku.

Chapter 37

37:1  Jaakob asettui asumaan Kanaaninmaahan, jossa hänen isänsä oli asunut muukalaisena.

37:2  Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden ikäinen, hän paimensi veljiensä kanssa vuohia ja lampaita. Hän oli vielä nuorukainen, ja hän oli isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien apuna. Hänellä oli tapana kannella isälleen, mitä pahaa hän kuuli heistä puhuttavan.

37:3  Israel rakasti Joosefia enemmän kuin ketään muuta poikaansa, koska Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Siksi hän teetti Joosefille värikkään raidallisen ihokkaan.

37:4  Kun Joosefin veljet huomasivat, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin ketään muuta veljistä, he alkoivat vihata Joosefia eivätkä voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.

37:5  Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen. Tämän vuoksi he vihasivat häntä yhä enemmän.

37:6  Hän oli näet sanonut heille: ”Kuulkaapa, millaista unta minä näin!

37:7  Me olimme sitomassa lyhteitä pellolla, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat minun lyhteeni ympärille ja kumartuivat maahan sen edessä.”

37:8  Silloin hänen veljensä vastasivat hänelle: ”Sinustako tulisi meidän kuninkaamme? Sinäkö muka hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä entistäkin enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.

37:9  Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi sen veljilleen. Hän sanoi: ”Olen nähnyt toisenkin unen. Siinä aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat maahan minun edessäni!”

37:10  Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä sanoen: ”Minkä unen sinä oletkaan nähnyt! Olisiko minun ja äitisi sekä veljiesi todella tultava kumartamaan sinua?”

37:11  Joosefin veljet kadehtivat häntä, mutta hänen isänsä piti asian mielessään.

37:12  Kerran kun veljet olivat menneet paimentamaan isänsä laumaa Sikemiin,

37:13  Israel sanoi Joosefille: ”Eivätkö veljesi olekin paimenessa Sikemissä? Mene, minä lähetän sinut heidän luokseen.” Joosef vastasi: ”Olen valmis.”

37:14  Israel sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja lauma voivat, ja tuo minulle sana.” Näin hän lähetti Joosefin matkaan Hebronin laaksosta. Joosef saapui Sikemiin

37:15  ja oli harhailemassa kedolla, kun eräs mies tuli häntä vastaan ja kysyi häneltä: ”Mitä etsit?”

37:16  Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa?”

37:17  Mies vastasi: ”He ovat lähteneet täältä. Minä kuulin heidän sanovan: ’Mennään Dootaniin.’” Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dootanista.

37:18  He näkivät hänet jo kaukaa ja alkoivat suunnitella hänen tappamistaan jo ennen kuin hän oli tullut heidän lähelleen.

37:19  He sanoivat toisilleen: ”Katsokaa, tuolla se unennäkijä tulee!

37:20  Nyt mennään ja tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin kaivoon. Sanotaan sitten, että villipeto on syönyt hänet. Sittenpä nähdään, mitä hänen unistaan tulee.”

37:21  Sen kuultuaan Ruuben tahtoi kuitenkin pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: ”Ei tapeta häntä.”

37:22  Ruuben sanoi heille vielä: ”Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tähän autiomaan kaivoon, mutta älkää tappako häntä.” Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin ja saattaakseen hänet heidän käsistään takaisin isänsä luo.

37:23  Kun Joosef tuli veljiensä luo, he riisuivat häneltä ihokkaan, värikkään raidallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,

37:24  tarttuivat häneen ja heittivät hänet kaivoon. Mutta kaivo oli tyhjä; siinä ei ollut vettä.

37:25  Sen jälkeen he istuutuivat syömään. Kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaisten karavaanin tulevan Gileadista. Ismaelilaiset kuljettivat kamelien selässä kumihartsia, balsamia ja mirhaa. He olivat viemässä niitä Egyptiin.

37:26  Silloin Juuda sanoi veljilleen: ”Mitä hyötyä meille siitä on, jos surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?

37:27  Mennään ja myydään hänet ismaelilaisille, mutta ei itse kajota häneen. Onhan hän sentään veljemme, samaa lihaa kuin me.” Hänen veljensä suostuivat siihen.

37:28  Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat siitä ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät hänet ismaelilaisille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.

37:29  Kun Ruuben palasi kaivolle, Joosef ei enää ollut siellä. Silloin hän repäisi vaatteensa,

37:30  palasi veljiensä luo ja sanoi: ”Poika on poissa! Voi minua, mihin minä nyt joudun?”

37:31  Mutta veljet ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.

37:32  Sitten he lähettivät kotiin isälleen tuon värikkään raidallisen ihokkaan ja käskivät sanoa: ”Me löysimme tämän. Voitko tunnistaa, onko se poikasi ihokas vai ei.”

37:33  Jaakob tunnisti sen ja sanoi: ”Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on syönyt hänet. Joosef on raadeltu kappaleiksi.”

37:34  Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa kauan.

37:35  Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä tulivat lohduttamaan häntä, mutta hän kieltäytyi ottamasta lohdutusta vastaan ja sanoi: ”Totisesti minä menen surren tuonelaan poikani luo.” Ja isä itki poikaansa.

37:36  Midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijoiden päällikkö.

Chapter 38

38:1  Siihen aikaan Juuda lähti veljiensä luota ja poikkesi adullamilaisen miehen luo, jonka nimi oli Hiira.

38:2  Juuda näki siellä kanaanilaisen naisen, Suua-nimisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen.

38:3  Nainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja Juuda antoi tälle nimen Eer.

38:4  Nainen tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan.

38:5  Hän synnytti vielä yhden pojan ja antoi tälle nimen Seela. Juuda oli pojan syntymisen aikoihin Kesibissä.

38:6  Juuda otti esikoiselleen Eerille vaimon, jonka nimi oli Taamar.

38:7  Eer, Juudan esikoinen, oli kuitenkin Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla.

38:8  Silloin Juuda sanoi Oonanille: ”Ota veljesi leski vaimoksesi, yhdy häneen ja hanki jälkeläinen veljellesi.”

38:9  Oonan tiesi, ettei jälkeläinen tulisi olemaan hänen. Siksi hän yhtyessään veljensä leskeen antoi siemenensä valua maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.

38:10  Mutta se, mitä hän teki, oli paha Herran silmissä, ja Herra antoi hänenkin kuolla.

38:11  Silloin Juuda sanoi miniälleen Taamarille: ”Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela kasvaa aikuiseksi.” Hän näet ajatteli: ”Ettei vain tämäkin kuolisi samoin kuin veljensä.” Niin Taamar meni asumaan isänsä kotiin.

38:12  Pitkän ajan kuluttua kuoli Suuan tytär, Juudan vaimo. Kun Juuda oli toipunut surustaan, hän lähti adullamilaisen ystävänsä Hiiran kanssa Timnaan lampaittensa keritsiäisiin.

38:13  Kun Taamarille kerrottiin: ”Appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan”,

38:14  hän riisui leskenvaatteensa, verhoutui huntuun ja peitti kasvonsa ja istuutui Eenaimin portille Timnaan vievän tien varteen. Hän oli näet huomannut, ettei häntä ollut annettu Seelalle vaimoksi, vaikka tämä oli jo kasvanut aikuiseksi.

38:15  Juuda näki hänet ja luuli häntä portoksi, sillä hän oli peittänyt kasvonsa.

38:16  Niinpä Juuda poikkesi hänen luokseen tien sivuun ja sanoi: ”Annathan minun maata kanssasi.” Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Taamar kysyi: ”Mitä annat minulle, että saisit maata kanssani?”

38:17  Juuda vastasi: ”Minä lähetän sinulle kilin laumastani.” Nainen kysyi: ”Annatko minulle pantin siksi aikaa, kunnes lähetät sen?”

38:18  Juuda kysyi: ”Mitä minun on annettava sinulle pantiksi?” Taamar vastasi: ”Sinettisi, nauhasi ja sauva, joka on kädessäsi.” Juuda antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja Taamar tuli hänestä raskaaksi.

38:19  Taamar lähti sieltä, riisui huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa.

38:20  Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään kiliä ja hakemaan panttia naiselta, mutta tämä ei löytänyt naista.

38:21  Hän kyseli sen paikkakunnan miehiltä: ”Missä on se pyhäkköportto, joka istui Eenaimissa tien varressa?” He vastasivat: ”Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.”

38:22  Hän palasi Juudan luo ja sanoi: ”En löytänyt naista, ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.”

38:23  Silloin Juuda sanoi: ”Pitäköön nainen pantin itsellään, ettemme joutuisi naurunalaisiksi. Minä kyllä lähetin kilin, mutta sinä et löytänyt naista.”

38:24  Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle kerrottiin: ”Miniäsi Taamar on tehnyt huorin, ja hän on myös tullut raskaaksi huoruudestaan.” Juuda sanoi: ”Viekää hänet poltettavaksi!”

38:25  Mutta kun Taamaria vietiin, hän lähetti apelleen tämän sanan: ”Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat. Tunnista, kenelle tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva kuuluvat.”

38:26  Juuda tunnisti ne ja sanoi: ”Hän on minua vanhurskaampi. Minähän en antanut häntä pojalleni Seelalle.” Eikä Juuda enää maannut Taamarin kanssa.

38:27  Kun Taamarin oli aika synnyttää, kävi ilmi, että hänen kohdussaan oli kaksoset.

38:28  Hänen synnyttäessään toinen lapsista pisti kätensä ulos, ja kätilö sitoi punaisen langan hänen käteensä ja sanoi: ”Tämä tuli ensiksi ulos.”

38:29  Lapsi veti kuitenkin kätensä takaisin, ja ulos tulikin hänen veljensä. Kätilö sanoi: ”Millaisen repeämän repäisitkään itsellesi!” Siten poika sai nimen Perets.

38:30  Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka. Hän sai nimekseen Serah.

Chapter 39

39:1  Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptiläinen mies Potifar, faraon hoviherra ja henkivartijoiden päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat tuoneet hänet sinne.

39:2  Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa. Hän oli egyptiläisen isäntänsä talossa,

39:3  ja isäntä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra saattoi kaiken, mitä hän teki, menestymään hänen käsissään.

39:4  Näin Joosef saavutti isäntänsä suosion. Joosef palveli Potifaria, ja Potifar määräsi hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaiken, mitä omisti.

39:5  Siitä lähtien, kun Potifar oli uskonut Joosefin hoitoon taloutensa ja kaiken, mitä omisti, Herra siunasi egyptiläisen taloutta Joosefin tähden. Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja pellolla.

39:6  Niin hän jätti Joosefin haltuun kaiken, mitä omisti, eikä huolehtinut mistään, mitä hänellä oli, paitsi ruuasta, jota söi.

39:7  Joosef oli komeavartaloinen ja miellyttävän näköinen.Jonkin ajan kuluttua hänen isäntänsä vaimo iski silmänsä häneen. Nainen sanoi: ”Makaa minun kanssani.”

39:8  Joosef kuitenkin kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: ”Ymmärräthän, minun vuokseni isäntäni ei huolehdi mistään, mitä talossa tapahtuu, vaan on uskonut minun haltuuni kaiken, mitä hänellä on.

39:9  Tässä talossa hänelläkään ei ole enempää valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä tämän suuren pahanteon ja siten tehdä syntiä Jumalaa vastaan?”

39:10  Vaikka nainen joka päivä puhui tällaista Joosefille, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan.

39:11  Eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä talossa,

39:12  nainen otti kiinni Joosefin viitasta ja sanoi: ”Makaa minun kanssani.” Mutta Joosef jätti viittansa hänen käsiinsä, pakeni ja lähti ulos.

39:13  Kun nainen huomasi, että Joosef oli jättänyt viittansa hänen käsiinsä ja paennut ulos,

39:14  hän kutsui talonsa väkeä ja sanoi heille: ”Näettekö, Potifar on tuonut meille heprealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan! Tämä tuli luokseni maatakseen minun kanssani, mutta minä huusin kovalla äänellä.

39:15  Kuullessaan minun korottavan ääneni ja huutavan, hän jätti viittansa viereeni, pakeni ja lähti ulos.”

39:16  Nainen antoi viitan olla vierellään, kunnes Joosefin isäntä tuli kotiin.

39:17  Vaimo kertoi miehelleen samat asiat: ”Se heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan!

39:18  Mutta kun minä huusin kovalla äänellä, hän jätti viittansa viereeni ja pakeni ulos.”

39:19  Kun Joosefin isäntä kuuli vaimonsa sanovan: ”Sinun orjasi teki minulle tämän”, hän vihastui.

39:20  Hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja pidettiin. Sinne Joosef jäi vangiksi.

39:21  Herra oli kuitenkin Joosefin kanssa, osoitti hänelle laupeutta ja antoi hänen päästä vankilan päällikön suosioon.

39:22  Vankilan päällikkö uskoi Joosefin vastuulle kaikki vankilassa olevat vangit. Kaikki, mitä siellä tehtiin, tapahtui Joosefin toimesta.

39:23  Vankilan päällikkö ei valvonut mitään, mikä oli Joosefin vastuulla, sillä Herra oli Joosefin kanssa ja saattoi menestymään kaiken, mitä Joosef teki.

Chapter 40

40:1  Näiden tapahtumien jälkeen Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri rikkoivat herraansa, Egyptin kuningasta, vastaan.

40:2  Farao vihastui näihin kahteen hoviherraansa, ylimmäiseen juomanlaskijaan ja ylimmäiseen leipuriin,

40:3  ja pani heidät vankeuteen henkivartijoiden päällikön taloon, samaan vankilaan, jossa Joosef oli vangittuna.

40:4  Henkivartijoiden päällikkö määräsi Joosefin huolehtimaan heistä, ja tämä palveli heitä. He olivat olleet vankeudessa jonkin aikaa,

40:5  kun he molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri, näkivät vankilassa unta samana yönä. Kumpikin näki oman unensa, jolla oli oma selityksensä.

40:6  Kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, hän huomasi heidän olevan levottomia.

40:7  Hän kysyi faraon hoviherroilta, jotka olivat hänen kanssaan vankeudessa hänen isäntänsä talossa: ”Miksi kasvonne ovat tänään synkät?”

40:8  He vastasivat hänelle: ”Olemme kumpikin nähneet unen, mutta niille ei ole selittäjää.” Joosef sanoi heille: ”Eiköhän Jumalalla ole selitykset! Kertokaa minulle.”

40:9  Silloin ylimmäinen juomanlaskija kertoi unensa Joosefille. Hän sanoi: ”Näin unta, että edessäni oli viiniköynnös

40:10  ja köynnöksessä oli kolme oksaa. Se alkoi versoa, ja samassa siihen puhkesi kukkia ja rypäleet kypsyivät tertuissa.

40:11  Faraon malja oli minun kädessäni, ja minä otin rypäleet, pusersin niistä mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen.”

40:12  Joosef sanoi hänelle: ”Tämä on unen selitys: Nuo kolme oksaa merkitsevät kolmea päivää.

40:13  Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinut ja asettaa sinut jälleen virkaasi. Sinä saat antaa faraon maljan hänen käteensä entiseen tapaan, niin kuin silloin, kun olit hänen juomanlaskijansa.

40:14  Muistathan minua, kun sinun käy hyvin. Osoita minulle ystävällisyyttä ja mainitse minusta faraolle, niin autat minut ulos tästä talosta.

40:15  Minut on näet ryöstämällä ryöstetty heprealaisten maasta, enkä minä ole täälläkään tehnyt mitään sellaista, minkä vuoksi minut olisi pitänyt panna tyrmään.”

40:16  Kun ylimmäinen leipuri näki, että Joosef antoi hyvän selityksen, hän sanoi Joosefille: ”Myös minä näin unen, ja siinä kolme vehnäleipäkoria oli pääni päällä.

40:17  Ylimmässä korissa oli kaikenlaisia faraon syötäväksi tarkoitettuja leivonnaisia, mutta linnut söivät ne korista pääni päältä.”

40:18  Joosef vastasi: ”Sen selitys on tällainen: Kolme koria merkitsee kolmea päivää.

40:19  Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinut ripustamalla sinut hirsipuuhun, ja taivaan linnut syövät sinun lihasi.”

40:20  Kolmantena päivänä, syntymäpäivänään, farao laittoi pidot kaikille palvelijoilleen. Silloin hän korotti ylimmäisen juomanlaskijan ja ylimmäisen leipurin palvelijoidensa joukosta.

40:21  Hän asetti ylimmäisen juomanlaskijan takaisin toimeensa, ja tämä sai antaa maljan faraon käteen.

40:22  Ylimmäisen leipurin farao sen sijaan hirtätti, niin kuin Joosef oli heille selittänyt.

40:23  Mutta ylimmäinen juomanlaskija ei muistanut Joosefia vaan unohti hänet.

Chapter 41

41:1  Kahden vuoden kuluttua farao näki unen. Hän seisoi Niilin rannalla,

41:2  ja yhtäkkiä virrasta nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka ryhtyivät syömään kaislikossa.

41:3  Niiden jälkeen virrasta nousi toiset seitsemän lehmää, rumannäköisiä ja laihoja. Ne pysähtyivät edellisten lehmien viereen virran rannalle.

41:4  Nuo rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi.

41:5  Hän nukahti uudestaan ja näki toisen unen. Siinä seitsemän tervettä ja hyvää tähkää kasvoi samassa korressa,

41:6  mutta niiden jälkeen kasvoi seitsemän ohutta ja itätuulen polttamaa tähkäpäätä.

41:7  Nämä ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän tervettä ja täyteläistä tähkäpäätä. Siihen farao heräsi – se olikin vain unta.

41:8  Aamulla hänen mielensä oli rauhaton, ja hän kutsui eteensä kaikki Egyptin tietäjät ja viisaat. Farao kertoi heille unensa, mutta ei ollut ketään, joka olisi selittänyt ne hänelle.

41:9  Silloin ylimmäinen juomanlaskija puhui faraolle sanoen: ”Nyt minä muistan rikkomukseni.

41:10  Farao vihastui kerran palvelijoihinsa ja pani minut ja ylimmäisen leipurin vankeuteen henkivartijoiden päällikön taloon.

41:11  Me molemmat, minä ja hän, näimme samana yönä unta. Kumpikin näimme unen, ja kummankin unella oli oma selityksensä.

41:12  Siellä oli kanssamme heprealainen nuorukainen, henkivartijoiden päällikön palvelija. Me kerroimme hänelle unemme, ja hän selitti ne meille. Kummallekin hän selitti täsmälleen, mitä uni merkitsi.

41:13  Ja tapahtui niin kuin hän oli meille selittänyt: minut palautettiin virkaani ja leipuri hirtettiin.”

41:14  Silloin farao lähetti kutsumaan Joosefin, ja hänet tuotiin kiireesti tyrmästä. Hänen hiuksensa ja partansa leikattiin ja hänen vaatteensa vaihdettiin, ja sitten hän tuli faraon eteen.

41:15  Farao sanoi Joosefille: ”Minä olen nähnyt unen, eikä sille ole selittäjää, mutta minä olen kuullut kerrottavan sinusta, että kuultuasi unen voit selittää sen.”

41:16  Joosef vastasi faraolle: ”En minä, mutta Jumala antaa faraolle suotuisan vastauksen.”

41:17  Farao kertoi Joosefille: ”Unessani minä seisoin Niilin rannalla.

41:18  Yhtäkkiä virrasta nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka ryhtyivät syömään kaislikossa.

41:19  Mutta niiden jälkeen virrasta nousi seitsemän toisenlaista, surkeaa, hyvin rumannäköistä ja laihaa lehmää. En ole koko Egyptin maassa nähnyt niin surkeita kuin ne.

41:20  Nuo laihat ja rumat lehmät söivät ne seitsemän ensimmäistä, lihavaa lehmää.

41:21  Mutta vaikka ne olivat joutuneet laihojen lehmien vatsaan, mistään ei voinut huomata niiden joutuneen sinne, vaan laihat lehmät olivat yhtä rumannäköisiä kuin alussa. Siihen minä heräsin.

41:22  Sitten näin unessani, kuinka samassa korressa kasvoi seitsemän täyteläistä ja hyvää tähkää.

41:23  Mutta niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän kuivunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa tähkää.

41:24  Nuo ohuet tähkät nielivät ne seitsemän hyvää tähkää. Kerroin tämän tietäjille, mutta ei ollut ketään, joka olisi ilmoittanut minulle selityksen.”

41:25  Joosef sanoi faraolle: ”Faraon unet merkitsevät samaa. Jumala on ilmaissut faraolle, mitä hän aikoo tehdä.

41:26  Seitsemän hyvää lehmää merkitsevät seitsemää vuotta, samoin seitsemän kaunista tähkäpäätä merkitsevät seitsemää vuotta. Unilla on sama merkitys.

41:27  Seitsemän laihaa ja huonoa lehmää, jotka nousivat virrasta hyvien jälkeen, merkitsevät seitsemää vuotta, ja seitsemän tyhjää, itätuulen polttamaa tähkäpäätä merkitsevät seitsemää nälkävuotta.

41:28  Kun sanoin, että Jumala on näyttänyt faraolle, mitä hän aikoo tehdä, tarkoitin tätä:

41:29  Koko Egyptin maahan tulee seitsemän suuren yltäkylläisyyden vuotta.

41:30  Niitä seuraa kuitenkin seitsemän nälkävuotta. Silloin koko Egyptin maan yltäkylläisyys unohtuu ja nälänhätä hävittää maan.

41:31  Maassa vallinneesta yltäkylläisyydestä ei enää tiedetä mitään sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se on hyvin ankara.

41:32  Faraon unen toistuminen merkitsee, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että Jumala jouduttaa sen toteutumista.

41:33  Faraon tulee siis nyt valita ymmärtävä ja viisas mies ja asettaa hänet hallitsemaan Egyptin maata.

41:34  Tehköön farao näin ja asettakoon lisäksi virkamiehiä hallitsemaan maata ja ottamaan talteen viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena.

41:35  Heidän tulee koota näinä tulevina hyvinä vuosina kaikkea syötävää ja varastoida faraon valvonnassa ruokaviljaa säilytettäväksi kaupungeissa.

41:36  Silloin maassa on ruokaa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka tulevat Egyptin maahan, eikä maa joudu perikatoon nälänhädän vuoksi.”

41:37  Tämä puhe miellytti faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan,

41:38  ja hän sanoi heille: ”Voisiko löytyä toista tällaista miestä, jossa on Jumalan Henki?”

41:39  Joosefille farao sanoi: ”Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei voi olla toista niin ymmärtävää ja viisasta miestä kuin sinä.

41:40  Sinusta tulee minun maani hallitsija, ja koko kansani on noudatettava sinun käskyjäsi. Ainoastaan valtaistuin tekee minut sinua korkea-arvoisemmaksi.”

41:41  Farao sanoi Joosefille: ”Minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptin maata.”

41:42  Sitten farao otti sormuksen kädestään, pani sen Joosefin sormeen, puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultaketjut hänen kaulaansa.

41:43  Farao antoi Joosefin ajaa toiseksi parhaissa vaunuissaan, ja hänen edellään huudettiin: ”Polvistukaa!” Näin hänet asetettiin hallitsemaan koko Egyptin maata.

41:44  Ja farao sanoi Joosefille: ”Minä olen farao, mutta ilman sinun suostumustasi ei kukaan koko Egyptin maassa saa nostaa kättä eikä jalkaa.”

41:45  Farao antoi Joosefille nimen Saafenat-Paneah ja antoi hänelle puolisoksi Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Sitten Joosef lähti kiertämään Egyptin maata.

41:46  Joosef oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef lähti faraon luota ja kulki kaikkialla Egyptin maassa.

41:47  Maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena runsaasti satoa.

41:48  Joosef kokosi kaikkea syötävää seitsemänä hyvänä vuotena, jotka olivat Egyptin maassa, ja varastoi sen kaupunkeihin. Hän varastoi kuhunkin kaupunkiin sadon, jonka ympärillä olevat pellot tuottivat.

41:49  Joosef kokosi viljaa kuin meren hiekkaa, hyvin paljon, kunnes sitä lakattiin mittaamasta, koska sillä ei enää ollut määrää.

41:50  Ennen kuin nälkävuosi tuli, Joosefille syntyi kaksi poikaa. Heidät synnytti Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär.

41:51  Joosef antoi esikoiselle nimen Manasse ja sanoi: ”Jumala on saanut minut unohtamaan kaikki vaivani ja koko isäni kodin.”

41:52  Toiselle hän antoi nimen Efraim ja sanoi: ”Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi nöyryytykseni maassa.”

41:53  Kun Egyptin maan seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet loppuun,

41:54  alkoivat ne seitsemän nälkävuotta, joista Joosef oli puhunut. Nälänhätä tuli kaikkiin maihin, mutta koko Egyptin maassa oli leipää.

41:55  Kun sitten koko Egyptin maassakin nähtiin nälkää, kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän sanoo.”

41:56  Koko maassa oli nälkä, ja Joosef avasi kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa.

41:57  Kaikista maista tultiin Egyptiin ostamaan Joosefilta viljaa, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä.

Chapter 42

42:1  Kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, hän sanoi pojilleen: ”Miksi te vain katselette toisianne?”

42:2  Hän sanoi vielä: ”Olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi.”

42:3  Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.

42:4  Joosefin veljeä Benjaminia Jaakob ei kuitenkaan lähettänyt toisten veljien mukana, sillä hän ajatteli: ”Ettei hänelle vain sattuisi onnettomuutta!”

42:5  Israelin pojat menivät muiden mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaaninmaassa oli nälänhätä.

42:6  Joosef oli silloin käskynhaltijana Egyptin maassa. Hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Myös Joosefin veljet tulivat hänen eteensä ja kumartuivat kasvoilleen maahan.

42:7  Kun Joosef näki veljensä, hän tunsi heidät, mutta käyttäytyi heitä kohtaan kuin vieras. Hän puhui heille ankarasti ja kysyi: ”Mistä te olette tulleet?” He vastasivat: ”Kanaaninmaasta, ostamaan elintarpeita.”

42:8  Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.

42:9  Hän muisti unet, jotka oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: ”Te olette vakoojia. Te olette tulleet katsomaan, mistä kohtaa maa on suojaton.”

42:10  He vastasivat hänelle: ”Ei, herrani, vaan palvelijasi ovat tulleet ostamaan ruokaa.

42:11  Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä. Palvelijasi eivät ole vakoojia.”

42:12  Joosef sanoi heille: ”Ei, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä kohtaa maa on suojaton.”

42:13  He vastasivat: ”Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole.”

42:14  Joosef sanoi heille: ”Asia on niin kuin teille sanoin: te olette vakoojia.

42:15  Näin teidät pannaan koetukselle: Niin totta kuin farao elää, te ette pääse lähtemään täältä, ellei nuorin veljenne tule tänne.

42:16  Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta te muut jäätte vangiksi. Näin tulee tutkituksi, ovatko puheenne totta. Jos eivät ole, te olette vakoojia, niin totta kuin farao elää.”

42:17  Ja Joosef pani heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.

42:18  Kolmantena päivänä hän sanoi heille: ”Minä olen Jumalaa pelkäävä mies. Tehkää näin, jos tahdotte elää:

42:19  Jos kerran olette rehellisiä, jääköön yksi veljistänne vangiksi paikkaan, jossa olitte pidätettyinä. Menkää te muut viemään kotiin viljaa nälässä oleville perheillenne.

42:20  Tuokaa nuorin veljenne minun luokseni, ja jos teidän puheenne osoittautuvat todeksi, te ette kuole.” Veljien oli suostuttava tähän.

42:21  He sanoivat toisilleen: ”Me olemme todellakin syyllisiä sen tähden, mitä teimme veljellemme. Me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, mutta emme kuunnelleet häntä. Sen tähden meitä on kohdannut tämä ahdinko.”

42:22  Ruuben sanoi heille: ”Enkö minä sanonut teille: ’Älkää tehkö syntiä poikaa kohtaan’? Te ette kuitenkaan kuunnelleet minua, ja nyt meidät vaaditaan tilille hänen verestään.”

42:23  Veljet eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin välityksellä.

42:24  Joosef meni pois heidän luotaan ja itki. Sitten hän palasi heidän luokseen ja puhui heille. Hän otti heidän joukostaan Simeonin ja antoi kahlita tämän heidän nähtensä.

42:25  Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna heidän rahansa takaisin kunkin säkkiin sekä antaa heille evästä matkalle. Näin tehtiin.

42:26  He nostivat viljan aasiensa selkään ja lähtivät sieltä.

42:27  Kun he olivat yöpymispaikassa, eräs heistä avasi säkkinsä antaakseen aasilleen rehua ja huomasi, että hänen rahansa oli säkin suussa.

42:28  Hän sanoi veljilleen: ”Minulle on annettu rahani takaisin. Katsokaa, se on minun säkissäni!” Silloin he järkyttyivät, katsoivat vavisten toisiaan ja sanoivat: ”Mitä Jumala onkaan tehnyt meille?”

42:29  Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan he kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut. He sanoivat:

42:30  ”Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä kuin olisimme olleet vakoilemassa maata.

42:31  Me sanoimme hänelle: ’Me olemme rehellisiä miehiä. Emme ole koskaan olleet vakoojia.

42:32  Meitä on kaksitoista veljestä, isämme poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt isämme luona Kanaaninmaassa.’

42:33  Silloin tuo mies, maan valtias, sanoi meille: ’Näin minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: Jättäkää yksi veljistänne minun luokseni ja viekää viljaa perheittenne nälkään.

42:34  Tuokaa nuorin veljenne luokseni, niin saan tietää, että te ette ole vakoojia vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte liikkua maassa vapaasti.’”

42:35  Kun he tyhjensivät säkkinsä, he näkivät kukin rahakukkaron säkissään. Nähdessään rahakukkaronsa sekä he että heidän isänsä pelästyivät.

42:36  Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: ”Te olette vieneet minulta lapseni! Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja te tahdotte viedä myös Benjaminin. Kaikki tämä kohtaa minua!”

42:37  Ruuben vastasi isälleen: ”Saat surmata minun kaksi poikaani, jos en tuo Benjaminia sinulle takaisin. Anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin.”

42:38  Mutta Jaakob sanoi: ”Minun poikani ei lähde teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja yksin hän on jäljellä. Jos onnettomuus kohtaisi häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, te saattaisitte harmaan pääni vaipumaan murheen murtamana tuonelaan.”

Chapter 43

43:1  Maassa oli kova nälänhätä.

43:2  Kun Egyptistä tuotu vilja oli syöty loppuun, heidän isänsä sanoi heille: ”Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa.”

43:3  Juuda vastasi hänelle: ”Se mies vakuuttamalla vakuutti meille: ’Te ette saa nähdä kasvojani, ellei veljenne ole kanssanne.’

43:4  Jos lähetät veljemme meidän mukanamme, me lähdemme ostamaan sinulle ruokaa,

43:5  mutta jos et lähetä, emme mekään lähde. Se mies sanoi meille: ’Te ette saa nähdä kasvojani, ellei veljenne ole kanssanne.’”

43:6  Israel sanoi: ”Miksi te teitte niin pahasti minua kohtaan? Miksi kerroitte tuolle miehelle, että teillä on vielä yksi veli?”

43:7  He vastasivat: ”Mies kyseli tarkoin meistä ja suvustamme: ’Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veli?’ Silloin me kerroimme hänelle, kuinka asiat ovat. Mistä me saatoimme tietää, että hän sanoisi: ’Tuokaa veljenne tänne’?”

43:8  Juuda sanoi isälleen Israelille: ”Lähetä nuorukainen minun mukanani, niin me lähdemme matkaan. Silloin pysymme elossa emmekä kuole, niin me kuin sinäkin sekä vaimomme ja lapsemme.

43:9  Minä vastaan hänestä. Saat vaatia minut tilille hänestä. Jos en tuo häntä luoksesi, sinun eteesi, minä olen koko ikäni syyllinen sinun edessäsi.

43:10  Totisesti, jos emme olisi vitkastelleet, olisimme ehtineet palata sieltä kotiin jo kahdesti.”

43:11  Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: ”Jos asia kerran on näin, niin tehkää tällä tavoin: Ottakaa astioihin maan parhaimpia tuotteita ja viekää sille miehelle lahjaksi vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja mirhaa, pähkinöitä ja manteleita.

43:12  Ottakaa mukaanne kaksinkertainen määrä rahaa ja palauttakaa ne rahat, jotka saitte takaisin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.

43:13  Ottakaa mukaan veljenne ja lähtekää takaisin sen miehen luo.

43:14  Jumala, Kaikkivaltias, suokoon teille armon sen miehen edessä ja antakoon toisen veljenne sekä Benjaminin palata teidän kanssanne. Ja jos minä menetän lapseni, niin menetän lapseni.”

43:15  Miehet ottivat mukaansa edellä mainitut lahjat, kaksinkertaisen määrän rahaa sekä Benjaminin ja lähtivät Egyptiin. Kun he sitten seisoivat Joosefin edessä

43:16  ja Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi taloudenhoitajalleen: ”Vie nämä miehet sisään, teurasta teuraseläin ja valmista ateria, sillä nämä miehet syövät päivällistä minun kanssani.”

43:17  Mies teki, niin kuin Joosef oli sanonut, ja vei miehet Joosefin taloon.

43:18  Veljet olivat peloissaan, kun heitä vietiin Joosefin taloon. He sanoivat: ”Meidät on tuotu tänne siksi, että kimppuumme hyökättäisiin, meitä pahoinpideltäisiin, meidät otettaisiin orjiksi ja aasimme anastettaisiin rahojen tähden, jotka viime kerralla palautettiin säkkeihimme.”

43:19  Talon ovella he menivät Joosefin taloudenhoitajan luo ja puhuivat hänelle.

43:20  He sanoivat: ”Oi herrani, me olemme käyneet aikaisemminkin ostamassa täältä ruokaa.

43:21  Kun me tulimme yöpymispaikkaan ja avasimme säkkimme, jokainen meistä löysi rahansa täysipainoisena säkkinsä suusta. Me olemme tuoneet ne takaisin.

43:22  Toimme mukanamme myös toiset rahat ostaaksemme viljaa ruuaksi. Emme tiedä, kuka oli pannut rahat säkkeihimme.”

43:23  Mies vastasi: ”Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teille aarteen säkkeihinne. Teidän rahanne minä olen saanut.” Sitten hän toi heidän luokseen Simeonin.

43:24  Mies vei heidät Joosefin taloon ja antoi heille vettä, ja he pesivät jalkansa. Hän antoi myös heidän aaseilleen rehua.

43:25  He laittoivat lahjansa valmiiksi siihen mennessä, kun Joosef keskipäivällä tulisi, sillä he olivat kuulleet, että he aterioisivat siellä.

43:26  Kun Joosef tuli kotiin, he veivät tuomansa lahjat hänelle sisälle taloon ja heittäytyivät maahan hänen edessään.

43:27  Hän tervehti heitä ja kysyi: ”Kuinka voi vanha isänne, josta puhuitte? Elääkö hän vielä?”

43:28  He vastasivat: ”Isämme, sinun palvelijasi, elää vielä ja voi hyvin.” Ja he kumartuivat osoittamaan kunnioitusta.

43:29  Joosef käänsi katseensa, näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: ”Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte minulle?” Sitten hän sanoi: ”Jumala olkoon sinulle armollinen, poikani.”

43:30  Sitten Joosef kiiruhti pois, sillä hän liikuttui veljensä vuoksi ja häntä itketti. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.

43:31  Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, hillitsi itsensä ja käski: ”Tarjotkaa ruokaa!”

43:32  Ruoka tarjottiin erikseen hänelle, erikseen veljille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset eivät näet voi syödä heprealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisistä inhottavaa.

43:33  He istuivat hänen edessään ikäjärjestyksessä, esikoisesta nuorimpaan. Miehet katselivat toisiaan ihmetellen.

43:34  Joosef antoi kantaa edestään annoksia heille, ja Benjamin sai viisi kertaa suuremman annoksen kuin kukaan muu veljistä. He joivat Joosefin kanssa ja juopuivat.

Chapter 44

44:1  Joosef antoi taloudenhoitajalleen tämän käskyn: ”Täytä miesten säkit viljalla niin paljon, kuin he voivat kuljettaa, ja pane kunkin miehen raha hänen säkkinsä suuhun.

44:2  Pane minun maljani, hopeamalja, nuorimman veljen säkin suuhun samoin kuin hänen viljarahansa.” Taloudenhoitaja teki niin kuin Joosef käski.

44:3  Aamun valjetessa miehet lähetettiin matkaan aaseineen.

44:4  Kun he olivat lähteneet kaupungista mutta eivät olleet ehtineet kauas, Joosef sanoi taloudenhoitajalleen: ”Lähde näiden miesten perään, ja kun saavutat heidät, sano heille: ’Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?

44:5  Eikö tämä ole juuri se malja, josta isäntäni juo ja josta hän katsoo ennusmerkkejä? Te olette tehneet pahoin tässä asiassa.’”

44:6  Kun taloudenhoitaja saavutti heidät, hän puhui heille nämä sanat.

44:7  He vastasivat hänelle: ”Minkä tähden herramme puhuu näin? Palvelijasi eivät missään tapauksessa tekisi sellaista!

44:8  Mehän toimme takaisin sinulle Kanaaninmaasta nekin rahat, jotka löysimme säkkiemme suusta. Miksi me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta?

44:9  Sen palvelijoistasi, jolta se löytyy, on kuoltava, ja meistä muista tulee herramme orjia.”

44:10  Mies vastasi: ”Vaikka se, mitä olette puhuneet, on oikein, niin se, jolta malja löytyy, olkoon minun orjani, ja te muut pääsette syytteestä.”

44:11  He laskivat kukin nopeasti säkkinsä maahan ja avasivat ne.

44:12  Mies etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

44:13  Silloin veljet repäisivät vaatteensa, kuormasivat jokainen aasinsa ja palasivat kaupunkiin.

44:14  Juuda veljineen meni Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he heittäytyivät hänen edessään maahan.

44:15  Joosef sanoi heille: ”Minkälaisen teon olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minunlaiseni mies kyllä ottaa selville asiat ennusmerkeistä?”

44:16  Juuda vastasi: ”Mitä me voisimme sanoa herralleni, mitä puhuisimme tai millä voisimme puolustautua? Jumala on paljastanut palvelijoittesi syyllisyyden. Me olemme herrani orjia, sekä me että se, jolta malja löytyi.”

44:17  Joosef sanoi: ”En missään tapauksessa tee niin! Siitä miehestä, jolta malja löytyi, tulee minun orjani, mutta te muut saatte mennä rauhassa isänne luo.”

44:18  Silloin Juuda lähestyi häntä ja sanoi: ”Oi herrani, salli palvelijasi puhua muutama sana, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan. Sinähän olet faraon vertainen!

44:19  Herrani kysyi palvelijoiltaan: ’Onko teillä isää tai veljeä?’

44:20  Me vastasimme herralleni: ’Meillä on kotona vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Hänen veljensä on kuollut, ja vain hän on jäljellä äitinsä lapsista. Hänen isänsä rakastaa häntä.’

44:21  Sinä sanoit palvelijoillesi: ’Tuokaa hänet minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.’

44:22  Me vastasimme herralleni: ’Nuorukainen ei voi jättää isäänsä. Jos hän jättäisi isänsä, tämä kuolisi.’

44:23  Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: ’Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, te ette saa enää nähdä kasvojani.’

44:24  Kun me palasimme kotiin isäni, sinun palvelijasi, luo, kerroimme hänelle, mitä herrani sanoi.

44:25  Myöhemmin isämme sanoi: ’Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa.’

44:26  Silloin me sanoimme: ’Emme me voi lähteä sinne, ellei nuorin veljemme seuraa kanssamme. Vain silloin me voimme lähteä, sillä me emme saa nähdä sen miehen kasvoja, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.’

44:27  Isäni, sinun palvelijasi, sanoi silloin meille: ’Tehän tiedätte, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

44:28  Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaankin hänet on raadeltu kuoliaaksi. Ja sen koommin en ole häntä nähnyt.

44:29  Jos te viette minulta tämänkin, ja häntä kohtaa onnettomuus, te saatatte harmaan pääni vaipumaan murheen murtamana tuonelaan.’

44:30  Jos minä palaisin kotiin isäni, sinun palvelijasi, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,

44:31  hän kuolisi nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme. Näin me, sinun palvelijasi, saattaisimme isämme, palvelijasi, harmaan pään vaipumaan murheen murtamana tuonelaan.

44:32  Palvelijasi on mennyt isälleen takuuseen nuorukaisesta ja sanonut: ’Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, minä olen koko ikäni syyllinen isäni edessä.’

44:33  Salli siis palvelijasi jäädä herrani orjaksi nuorukaisen sijaan, ja saakoon nuorukainen mennä kotiin veljiensä kanssa.

44:34  Kuinka minä muuten voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En haluaisi nähdä sitä murhetta, joka tulisi isäni osaksi.”

Chapter 45

45:1  Silloin Joosef ei voinut enää hillitä itseään kaikkien ympärillään seisovien läsnäollessa. Hän huusi: ”Kaikkien on poistuttava minun luotani!” Niinpä ketään sivullista ei ollut Joosefin kanssa, kun hän ilmaisi veljilleen, kuka hän on.

45:2  Hän purskahti itkemään niin kovaan ääneen, että egyptiläiset ja faraon hovi kuulivat sen.

45:3  Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?” Hänen veljensä eivät kuitenkaan kyenneet vastaamaan hänelle mitään, sillä niin säikähdyksissään he olivat hänen edessään.

45:4  Mutta Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne lähelleni.” Kun veljet olivat tulleet lähelle, hän sanoi: ”Minä olen veljenne Joosef, jonka te myitte Egyptiin.

45:5  Älkää nyt kuitenkaan olko murheellisia älkääkä vihaisia itsellenne siitä, että myitte minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.

45:6  Jo kaksi vuotta maassa on ollut nälänhätä, ja vielä tulee viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä korjata satoa.

45:7  Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä pelastukseksi monille.

45:8  Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala. Hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.

45:9  Menkää nopeasti isäni luo ja sanokaa hänelle: ’Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule luokseni äläkä viivyttele!

45:10  Sinä saat asua Goosenin maassa ja olla minun läheisyydessäni, sinä ja sinun lapsesi ja lastesi lapset, lampaasi ja vuohesi, nautakarjasi sekä kaikki, mitä sinulla on.

45:11  Minä elätän sinua siellä, niin ettei sinun, ei sinun perheesi eikä kenenkään omaisistasi tarvitse sortua puutteeseen, sillä vielä on jäljellä viisi nälkävuotta.’

45:12  Tehän näette omin silmin, ja myös veljeni Benjamin näkee, että minä itse puhun teille.

45:13  Kertokaa isälleni kaikesta Egyptissä osakseni tulleesta kunniasta ja kaikesta muusta, mitä olette nähneet. Rientäkää tuomaan isäni tänne.”

45:14  Hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myös Benjamin itki hänen rintaansa vasten.

45:15  Joosef suuteli kaikkia veljiään ja syleili heitä itkien. Sen jälkeen veljet keskustelivat hänen kanssaan.

45:16  Kun faraon hovissa kuultiin, että Joosefin veljet olivat saapuneet, se oli faraon ja kaikkien hänen palvelijoidensa mieleen.

45:17  Farao käski Joosefin sanoa veljilleen: ”Tehkää näin: kuormatkaa juhtanne, menkää Kanaaninmaahan,

45:18  hakekaa isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni. Minä annan teille parasta, mitä Egyptin maassa on, ja te saatte syödä maan parhaita antimia.’

45:19  Anna heille tämä käsky: ’Tehkää näin: Ottakaa itsellenne vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten. Hakekaa isänne ja tulkaa.

45:20  Älkää surko tavaroitanne, sillä teille kuuluu kaikki, mikä on parasta koko Egyptin maassa.’”

45:21  Israelin pojat tekivät niin. Joosef antoi heille faraon käskystä vaunuja ja evästä matkaa varten.

45:22  Hän antoi kullekin heistä vaatekerran, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopeasekeliä ja viisi vaatekertaa.

45:23  Isälleen hän lähetti samalla kymmenen aasia kuormattuina parhaalla, mitä Egyptissä oli, ja kymmenen aasintammaa, joilla oli kuormanaan viljaa, leipää ja muita elintarpeita isän matkaa varten.

45:24  Sitten hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: ”Älkää vihoitelko toisillenne matkalla.”

45:25  Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan.

45:26  He kertoivat hänelle, että Joosef oli vielä elossa ja että hän hallitsi koko Egyptin maata. Jaakobin sydän pysyi kuitenkin kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä.

45:27  Vasta kun veljet kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille puhunut, ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi.

45:28  Israel sanoi: ”Tämä riittää minulle! Poikani Joosef elää vielä. Minä tahdon mennä ja nähdä hänet ennen kuin kuolen.”

Chapter 46

46:1  Israel lähti matkalle mukanaan kaikki, mitä omisti. Saavuttuaan Beersebaan hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle.

46:2  Jumala sanoi Israelille yöllisessä näyssä: ”Jaakob, Jaakob!” Tämä vastasi: ”Tässä olen.”

46:3  Herra sanoi: ”Minä olen Jumala, sinun isäsi Jumala. Älä pelkää mennä Egyptiin, sillä minä teen sinusta siellä suuren kansan.

46:4  Minä tulen sinun kanssasi Egyptiin, ja minä tuon sinut sieltä myös takaisin. Ja Joosefin käsi on sulkeva silmäsi.”

46:5  Sitten Jaakob lähti Beersebasta, ja Israelin pojat kuljettivat isäänsä sekä lapsiaan ja vaimojaan vaunuilla, jotka farao oli lähettänyt noutamaan Jaakobia.

46:6  He ottivat mukaan karjansa ja omaisuutensa, jonka olivat hankkineet Kanaaninmaassa. Niin Jaakob ja kaikki hänen jälkeläisensä saapuivat Egyptiin.

46:7  Hän vei mukanaan Egyptiin poikansa ja näiden pojat, tyttärensä ja poikiensa tyttäret, kaikki jälkeläisensä.

46:8  Nämä ovat Israelin eli Jaakobin ja hänen Egyptiin tulleiden poikiensa ja jälkeläistensä nimet: Jaakobin esikoinen oli Ruuben.

46:9  Ruubenin pojat olivat Hanok, Pallu, Hesron ja Karmi.

46:10  Simeonin pojat olivat Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul, kanaanilaisen vaimon poika.

46:11  Leevin pojat olivat Geerson, Kehat ja Merari.

46:12  Juudan pojat olivat Eer, Oonan, Seela, Perets ja Serah. Eer ja Oonan kuolivat Kanaaninmaassa. Peretsin pojat olivat Hesron ja Haamul.

46:13  Isaskarin pojat olivat Toola, Puvva, Joob ja Simron.

46:14  Sebulonin pojat olivat Sered, Eelon ja Jahleel.

46:15  Tässä olivat Leean pojat. Hän synnytti Jaakobille heidät ja Jaakobin tyttären Diinan Paddan-Aramissa. Leean jälkeläisiä, poikia ja tyttäriä, oli kaikkiaan kolmekymmentäkolme henkeä.

46:16  Gaadin pojat olivat Sifjon ja Haggi, Suuni ja Esbon, Eeri, Arodi ja Areli.

46:17  Asserin pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria. Heidän sisarensa oli Serah. Berian pojat olivat Heber ja Malkiel.

46:18  Tässä olivat Silpan pojat, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Leealle. Heidät hän synnytti Jaakobille. Silpan jälkeläisiä oli kuusitoista henkeä.

46:19  Jaakobin vaimon Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin.

46:20  Joosefille syntyivät Egyptin maassa Manasse ja Efraim. Heidät synnytti hänelle Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär.

46:21  Benjaminin pojat olivat Bela, Beker ja Asbel, Geera ja Naaman, Eehi ja Roos, Muppim, Huppim ja Ard.

46:22  Nämä olivat Raakelin jälkeläisiä, jotka syntyivät Jaakobille, kaikkiaan neljätoista henkeä.

46:23  Daanin poika oli Husim.

46:24  Naftalin pojat olivat Jahseel, Guuni, Jeeser ja Sillem.

46:25  Tässä olivat Bilhan pojat, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Raakelille. Heidät hän synnytti Jaakobille. Bilhan jälkeläisiä oli kaikkiaan seitsemän henkeä.

46:26  Jaakobin jälkeläisiä, jotka lähtivät hänen kanssaan Egyptiin, oli kaikkiaan kuusikymmentäkuusi henkeä, lisäksi Jaakobin poikien vaimot.

46:27  Joosefille syntyi Egyptissä kaksi poikaa. Egyptiin tulleita Jaakobin suvun jäseniä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä.

46:28  Jaakob lähetti Juudan edellään Joosefin luo saadakseen ohjeita Gooseniin kulkemisesta. Niin he saapuivat Goosenin maahan.

46:29  Joosef valjastutti vaununsa ja meni isäänsä Israelia vastaan Gooseniin. Nähtyään isänsä hän lankesi tämän kaulaan ja itki siinä kauan.

46:30  Israel sanoi Joosefille: ”Tämän jälkeen olen valmis kuolemaan! Olenhan nyt nähnyt kasvosi ja tiedän, että sinä vielä elät.”

46:31  Joosef sanoi veljilleen ja isänsä perheelle: ”Minä menen kertomaan tästä faraolle ja sanon hänelle: ’Isäni perhe ja veljeni, jotka ovat asuneet Kanaaninmaassa, ovat saapuneet luokseni.

46:32  Nämä miehet ovat paimenia. He ovat aina olleet karjankasvattajia ja ovat tuoneet mukanaan lampaansa ja vuohensa, nautakarjansa ja kaiken muun omaisuutensa.’

46:33  Kun siis farao kutsuu teidät luokseen ja kysyy, mikä teidän elinkeinonne on,

46:34  vastatkaa näin: ’Me, palvelijasi, olemme olleet karjankasvattajia nuoruudestamme asti, sekä me että meidän esi-isämme.’ Silloin te saatte asettua asumaan Goosenin maahan. Egyptiläiset näet inhoavat kaikkia lammaspaimenia.”

Chapter 47

47:1  Joosef meni faraon luo ja sanoi hänelle: ”Isäni ja veljeni ovat tulleet Kanaaninmaasta mukanaan lampaansa ja vuohensa, nautakarjansa ja koko omaisuutensa. He ovat nyt Goosenin maassa.”

47:2  Hän oli ottanut mukaan veljistään viisi, ja hän toi heidät faraon eteen.

47:3  Farao kysyi hänen veljiltään: ”Mikä teidän elinkeinonne on?” He vastasivat faraolle: ”Me, sinun palvelijasi, olemme lammaspaimenia, samoin kuin esi-isämmekin olivat.”

47:4  He sanoivat vielä faraolle: ”Olemme tulleet asuaksemme jonkin aikaa tässä maassa, sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta lampailleen ja vuohilleen, koska Kanaaninmaassa on kova nälänhätä. Salli palvelijoittesi asettua asumaan Goosenin maahan?”

47:5  Silloin farao sanoi Joosefille: ”Isäsi ja veljesi ovat tulleet luoksesi.

47:6  Egyptin maa on edessäsi. Sijoita isäsi ja veljesi asumaan maan parhaaseen osaan. He saavat asua Goosenin maassa, ja jos tiedät heidän joukossaan olevan taitavia miehiä, aseta heidät johtamaan minun karjani hoitoa.”

47:7  Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin faraon eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen hänelle siunausta.

47:8  Farao kysyi Jaakobilta: ”Kuinka paljon sinulla on ikävuosia?”

47:9  Jaakob vastasi faraolle: ”Minun muukalaisuuteni vuosia on ollut satakolmekymmentä. Vuoteni ovat olleet vähät ja pahat, eikä niiden määrä ole yltänyt siihen määrään, jonka esi-isäni ovat muukalaisuudessa viettäneet.”

47:10  Sitten Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.

47:11  Joosef sijoitti isänsä ja veljensä asumaan Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, niin kuin farao oli käskenyt.

47:12  Joosef elätti isäänsä, veljiään ja isänsä koko perhettä antamalla ruokaa perheiden lapsiluvun mukaan.

47:13  Missään koko maassa ei ollut ruokaa, sillä nälänhätä oli hyvin ankara. Egypti ja Kanaaninmaa olivat nääntymässä nälkään.

47:14  Joosef kokosi viljan hintana kaiken rahan, mitä Egyptissä ja Kanaaninmaassa oli, ja vei sen faraon hoviin.

47:15  Sitten raha loppui Egyptistä ja Kanaaninmaasta, ja kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo ja sanoivat: ”Anna meille leipää. Pitääkö meidän kuolla sinun edessäsi sen vuoksi, että raha on loppunut?”

47:16  Joosef vastasi: ”Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille viljaa karjastanne, jos kerran raha on loppunut.”

47:17  He toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille viljaa vastineeksi hevosista, lampaista ja vuohista, nautakarjasta ja aaseista. Hän huolehti sen vuoden ajan heidän ruuastaan vastineeksi kaikesta heidän karjastaan.

47:18  Niin kului se vuosi, ja he tulivat hänen luokseen taas seuraavana vuonna ja sanoivat hänelle: ”Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa ja että eläimet ovat joutuneet herrallemme. Meillä ei ole muuta jäljellä herramme edessä kuin ruumiimme ja maamme.

47:19  Miksi meidän ja maidemme pitäisi nääntyä kuoliaiksi silmiesi edessä? Osta meidät ja meidän maamme viljalla, niin meistä ja maistamme tulee faraon omaisuutta. Anna meille siemenviljaa, että saamme elää emmekä kuole eivätkä viljelysmaamme autioidu.”

47:20  Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin maat, sillä kaikki egyptiläiset myivät peltonsa, koska heillä oli ankara nälänhätä. Näin maasta tuli faraon omaisuutta.

47:21  Hän siirsi kansan kaupunkeihin kaikkialta Egyptin alueelta.

47:22  Ainoastaan pappien maita hän ei ostanut, sillä papit saivat faraolta säädetyt osuudet, ja heille riitti syötävää siitä, mitä farao heille antoi. Sen tähden heidän ei tarvinnut myydä maitaan.

47:23  Joosef sanoi kansalle: ”Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siementä, kylväkää peltonne.

47:24  Teidän on annettava viidesosa sadosta faraolle, loput neljä osaa jääkööt teille siemenviljaksi sekä ruuaksi itsellenne ja talonväellenne ja elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne.”

47:25  He vastasivat: ”Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Herramme on ollut meille suosiollinen, ja meistä on tullut faraon orjia.”

47:26  Joosef sääti Egyptin maahan lain, joka on voimassa tänäkin päivänä: faraolle on annettava viidesosa sadosta. Ainoastaan pappien maat eivät joutuneet faraolle.

47:27  Niin Israelin jälkeläiset asettuivat asumaan Egyptiin, Goosenin maahan. He asettuivat sinne asumaan, olivat hedelmällisiä ja tulivat hyvin lukuisiksi.

47:28  Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja hänen elinaikansa oli kaikkiaan sataneljäkymmentäseitsemän vuotta.

47:29  Kun Israelin kuolinpäivä lähestyi, hän kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: ”Olethan minulle suosiollinen ja panet kätesi reiteni alle. Osoita minulle rakkautta ja uskollisuutta, niin ettet hautaa minua Egyptiin.

47:30  Minä tahdon levätä isieni luona. Vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut isieni hautaan.” Joosef vastasi: ”Minä teen sanasi mukaan.”

47:31  Jaakob sanoi: ”Vanno se minulle.” Joosef vannoi hänelle. Sitten Israel kumartui rukoilemaan vuoteensa päänalusta vasten.

Chapter 48

48:1  Tämän jälkeen Joosefille sanottiin: ”Isäsi on sairaana!” Joosef otti mukaan molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin, ja meni isänsä luo.

48:2  Jaakobille ilmoitettiin: ”Poikasi Joosef on tullut luoksesi!” Silloin Israel kokosi voimansa ja nousi vuoteellaan istumaan.

48:3  Jaakob sanoi Joosefille: ”Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaaninmaassa ja siunasi minut.

48:4  Hän sanoi minulle: ’Minä teen sinut hedelmälliseksi ja monilukuiseksi. Sinusta lähtee kansojen joukko, ja minä annan sinun jälkeläisillesi tämän maan ikuiseksi perintömaaksi.’

48:5  Kahdesta pojastasi, jotka syntyivät sinulle Egyptin maassa ennen kuin minä tulin luoksesi Egyptiin, tulee minun poikiani. Efraim ja Manasse ovat minun niin kuin Ruuben ja Simeon.

48:6  Ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun. Heitä kutsuttakoon veljiensä nimillä heidän perintöosissaan.

48:7  Ollessani palaamassa Paddanista Raakel kuoli minulta Kanaaninmaassa, kun oli vielä jonkin matkaa Efrataan. Minä hautasin hänet sinne Efratan” – se on Beetlehemin – ”tien varteen.”

48:8  Kun Israel näki Joosefin pojat, hän kysyi: ”Keitä nämä ovat?”

48:9  Joosef vastasi isälleen: ”He ovat poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut.” Jaakob sanoi: ”Tuo heidät luokseni, että voin siunata heidät.”

48:10  Israelin silmät olivat tulleet vanhuuttaan heikoiksi, eikä hän voinut nähdä kunnolla. Joosef toi pojat hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä.

48:11  Israel sanoi Joosefille: ”En olisi uskonut, että saisin nähdä sinun kasvosi, mutta nyt Jumala on suonut minun nähdä sinun jälkeläisesikin.”

48:12  Joosef otti heidät pois hänen polviltaan ja kumartui maahan kasvoilleen.

48:13  Sitten Joosef ohjasi isänsä luo heidät molemmat, oikealla kädellään Efraimin Israelin vasemmalle puolelle ja vasemmalla kädellään Manassen Israelin oikealle puolelle.

48:14  Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle, vaikka Manasse oli esikoinen. Hän pani kätensä ristikkäin.

48:15  Hän siunasi Joosefin ja sanoi: ”Jumala, jonka edessä isäni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on pitänyt minusta huolta syntymästäni saakka tähän päivään asti,

48:16  enkeli, joka on lunastanut minut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Kutsuttakoon heitä minun nimelläni ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimellä. Lisääntykööt he suuresti keskellä maata.”

48:17  Kun Joosef näki, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, hän piti sitä pahana ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.

48:18  Joosef sanoi isälleen: ”Ei noin, isäni, sillä tämä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.”

48:19  Mutta hänen isänsä kieltäytyi ja sanoi: ”Tiedän, poikani, tiedän! Hänestäkin tulee kyllä kansa, hänestäkin tulee suuri, mutta hänen nuoremmasta veljestään tulee kuitenkin häntä suurempi, ja hänen jälkeläisistään polveutuu paljon kansoja.”

48:20  Näin hän siunasi heidät sinä päivänä ja sanoi vielä: ”Sinun nimessäsi siunataan Israelin kansaa ja sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi.” Näin hän asetti Efraimin Manassen edelle.

48:21  Israel sanoi Joosefille: ”Minä kuolen kohta, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän vie teidät takaisin isienne maahan.

48:22  Minä annan sinulle yhden vuorenharjanteen enemmän kuin veljillesi, sen, jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta.”

Chapter 49

49:1  Sitten Jaakob kutsui poikansa luokseen sanoen: ”Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu päivien lopulla.

49:2  Tulkaa koolle ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuunnelkaa isäänne Israelia.

49:3  Ruuben, sinä olet esikoiseni, voimani ja miehuuteni ensihedelmä, ylivertainen arvossa, ylivertainen voimassa.

49:4  Mutta sinä kuohut kuin vesi, sinä et saa jäädä ensimmäiselle sijalle, sillä sinä nousit isäsi vuoteelle ja niin saastutit sen. Hän nousi makuusijalleni.

49:5  Simeon ja Leevi ovat veljeksiä, heidän miekkansa ovat väkivallan aseita.

49:6  Älköön sieluni liittykö heidän neuvonpitoonsa, älköön henkeni yhtykö heidän joukkoonsa, sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä.

49:7  Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, ja heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin joukkoon, hajotan heidät Israelin sekaan.

49:8  Sinä Juuda, veljesi ylistävät sinua! Sinun kätesi on vihollistesi niskassa, isäsi pojat kumartavat sinua.

49:9  Juuda on nuori leijona. Saaliilta olet noussut, poikani. Hän on asettunut makuulle kuin leijona, kuin jalopeura. Kuka uskaltaa herättää hänet?

49:10  Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei tuomarinsauva hänen polviensa välistä, ennen kuin tulee hän, jolle se kuuluu ja jota kansat tottelevat.

49:11  Hän sitoo aasinsa viiniköynnökseen, jaloon viiniköynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee vaatteensa viinissä, pukunsa rypäleiden veressä.

49:12  Hänen silmänsä ovat sameat viinistä, hänen hampaansa valkeat maidosta.

49:13  Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen selkänsä taakse jää Siidon.

49:14  Isaskar on vahvaluinen aasi, joka makaa karjatarhojen välissä.

49:15  Hän näki lepopaikan hyväksi ja maan ihanaksi. Hän taivutti hartiansa taakan alle ja joutui pakkotyöhön.

49:16  Daan jakaa oikeutta kansalleen yhtenä Israelin heimoista,

49:17  Daan on käärmeenä tiellä, kyynä polulla. Se puree hevosta vuohiseen, ja ratsastaja suistuu selin maahan.

49:18  Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.

49:19  Gaadia ahdistavat rosvojoukot, mutta hän ahdistaa niitä, seuraa niiden kintereillä.

49:20  Asserista tulee leivän runsaus, hän tarjoaa kuninkaallisia herkkuja.

49:21  Naftali on vapaana juokseva kauris, hän puhuu kauniita sanoja.

49:22  Joosef on hedelmällinen oksa, hedelmällinen oksa lähteen reunalla. Yli muurin ulottuvat sen haarat.

49:23  Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat.

49:24  Mutta hänen jousensa pysyy lujana, hänen käsivartensa ovat nopeat Jaakobin Väkevän voimasta, Paimenen, Israelin Kallion, nimen avulla.

49:25  Isäsi Jumala auttakoon sinua, Kaikkivaltias siunatkoon sinua taivaan siunauksilla ylhäältä, siunauksilla syvyydestä alhaalta, siunauksilla rinnoista ja kohdusta.

49:26  Isäsi siunaukset ovat voimallisemmat kuin minun vanhempieni siunaukset ja yltävät ikuisten kukkuloiden ihanuuteen. Ne tulevat Joosefin ylle, veljiensä ruhtinaan pään päälle.

49:27  Benjamin on raateleva susi. Aamulla hän syö riistaa, ja illalla hän jakaa saalista.”

49:28  Kaikki nämä kaksitoista ovat Israelin heimoja, ja näin puhui heidän isänsä heille siunatessaan heidät. Hän siunasi heistä jokaisen ja lausui kullekin oman siunauksen.

49:29  Jaakob käski heitä sanoen: ”Minut otetaan pois heimoni luo. Haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla.

49:30  Se luola on lähellä Mamrea Kanaaninmaassa, Makpelan vainiolla, jonka Abraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudaksi.

49:31  Sinne haudattiin Abraham ja hänen vaimonsa Saara, sinne haudattiin Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja sinne minä hautasin Leean,

49:32  sille vainiolle, joka on ostettu luolineen heettiläisiltä.”

49:33  Kun Jaakob oli antanut käskynsä pojilleen, hän nosti jalkansa vuoteeseen. Sitten hän kuoli ja tuli otetuksi heimonsa luo.

Chapter 50

50:1  Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä.

50:2  Sitten Joosef käski lääkäreitä, palvelijoitaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja nämä balsamoivat Israelin.

50:3  Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin monta päivää kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset itkivät Israelia seitsemänkymmentä päivää.

50:4  Kun suruaika oli päättynyt, Joosef sanoi faraon hoviväelle: ”Jos tahdotte olla minulle suosiollisia, puhukaa faraolle näin:

50:5  Isäni vannotti minua sanoen: ’Kun minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivattanut itselleni Kanaaninmaassa!’ Haluaisin nyt mennä hautaamaan isäni. Palaan sitten takaisin.”

50:6  Farao vastasi: ”Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän on vannottanut sinua.”

50:7  Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä. Hänen kanssaan lähtivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat

50:8  sekä Joosefin koko suku, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa ja vuohensa sekä nautakarjansa he jättivät Goosenin maahan.

50:9  Hänen mukanaan lähti myös vaunuja ja ratsumiehiä. Joukko oli hyvin suuri.

50:10  He saapuivat Aatadin puimatantereelle, joka on Jordanin tuolla puolen. Siellä he pitivät hyvin suuret ja hartaat valittajaiset. Joosef vietti isänsä valittajaisia seitsemän päivää.

50:11  Kun sen maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät valittajaiset Aatadin puimatantereella, he sanoivat: ”Egyptiläisillä on raskas suru.” Siitä paikka sai nimekseen Aabel-Misraim. Se on Jordanin tuolla puolen.

50:12  Jaakobin pojat tekivät isälleen niin kuin hän oli heitä käskenyt.

50:13  Hänen poikansa veivät hänet Kanaaninmaahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka Abraham oli ostanut heettiläiseltä Efronilta perintöhaudaksi. Se on lähellä Mamrea.

50:14  Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, samoin hänen veljensä ja kaikki muut, jotka olivat menneet Joosefin kanssa hautaamaan hänen isäänsä.

50:15  Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, he ajattelivat: ”Entä jos Joosef alkaakin nyt kantaa meille kaunaa ja kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme!”

50:16  Niinpä he käskivät sanoa Joosefille: ”Ennen kuolemaansa isäsi käski meitä

50:17  sanomaan sinulle: ’Annathan anteeksi veljiesi rikoksen ja synnin, sillä pahoin he ovat tehneet sinua kohtaan.’ Anna nyt siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa.” Joosef itki, kun hänelle puhuttiin tällä tavalla.

50:18  Sitten tulivat myös Joosefin veljet itse. He heittäytyivät maahan hänen eteensä ja sanoivat: ”Tässä me olemme. Olemme sinun orjiasi!”

50:19  Joosef vastasi heille: ”Älkää pelätkö! Olenko minä Jumalan asemassa?

50:20  Te tosin aioitte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi tehdäkseen sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitääkseen hengissä paljon kansaa.

50:21  Älkää siis pelätkö! Minä elätän teidät, teidän vaimonne ja lapsenne.” Ja hän puhui heille ystävällisesti.

50:22  Joosef ja hänen isänsä suku jäivät asumaan Egyptiin, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ikäiseksi.

50:23  Hän sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Joosef sai pitää polvillaan myös Maakirille, Manassen pojalle, syntyneitä lapsia.

50:24  Joosef sanoi veljilleen: ”Minä kuolen, mutta Jumala pitää kyllä teistä huolen ja vie teidät pois tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”

50:25  Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: ”Jumala pitää teistä varmasti huolen. Viekää silloin minun luuni täältä.”

50:26  Sitten Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.