FinSTLK2017 - Genesis

Chapter 1

1:1  Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

1:2  Mutta maa oli autio ja tyhjä, pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

1:3  Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus!" ja valkeus tuli.

1:4  Jumala näki, että valkeus oli hyvä, ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.

1:5  Jumala nimitti valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Illasta ja aamusta oli tullut yksi päivä.

1:6  Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vesien keskuuteen ja olkoon erotuksena vesien välillä."

1:7  Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka ovat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka ovat taivaanvahvuudessa, ja tapahtui niin.

1:8  Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Illasta ja aamusta oli tullut toinen päivä.

1:9  Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin." Tapahtui niin.

1:10  Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Jumala näki, että se oli hyvä.

1:11  Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on." Tapahtui niin:

1:12  maa tuotti vihanneskasveja, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Jumala näki, että se oli hyvä.

1:13  Illasta ja aamusta oli tullut kolmas päivä.

1:14  Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia.

1:15  Olkoot ne valoina taivaanvahvuu-dessa paistamassa maan päälle." Tapahtui niin:

1:16  Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.

1:17  Jumala pani ne taivaanvahvuuteen paistamaan maan päälle

1:18  ja hallitsemaan päivää ja yötä sekä erottamaan valkeuden pimeästä. Jumala näki, että se oli hyvä.

1:19  Illasta ja aamusta oli tullut neljäs päivä.

1:20  Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lennelkööt linnut maan yllä taivaanvahvuudella."

1:21  Jumala loi suuret merieläimet ja kaikki liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Jumala näki, että se oli hyvä.

1:22  Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."

1:23  Illasta ja aamusta oli tullut viides päivä.

1:24  Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet, matelijat ja maaeläimet, kunkin lajinsa mukaan." Tapahtui niin.

1:25  Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Jumala näki, että se oli hyvä.

1:26  Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat."

1:27  Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

1:28  Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi. Hallitkaa myös meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."

1:29  Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikki siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ravinnoksi.

1:30  Kaikille metsäeläimille, kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikki vihreät ruohot ravinnoksi." Tapahtui niin.

1:31  Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää. Illasta ja aamusta oli tullut kuudes päivä.

Chapter 2

2:1  Taivas ja maa kaikkine joukkoineen olivat tulleet valmiiksi.

2:2  Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään, jonka hän oli tehnyt.

2:3  Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään, jonka hän oli tehnyt.

2:4  Tämä on taivaan ja maan syntykirja, kun ne luotiin tyhjästä sinä päivänä, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

2:5  eikä ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä mikään ruoho ollut vielä versonut kedolla, koska Herra Jumala ei ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,

2:6  vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

2:7  Herra Jumala oli tehnyt maan tomusta ihmisen ja puhaltanut hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä oli tullut elävä sielu.

2:8  Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.

2:9  Herra Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, sekä myös hyvän- ja pahantiedon puun.

2:10  Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakautui sieltä neljään haaraan.

2:11  Ensimmäisen nimi on Piison. Se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa,

2:12  ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.

2:13  Toisen virran nimi on Giihon. Se kiertää koko Kuusin maan.

2:14  Kolmannen virran nimi on Hiddekel. Se juoksee Assurin editse. Neljäs virta on Eufrat.

2:15  Herra Jumala oli ottanut ihmisen ja pannut hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.

2:16  Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,

2:17  mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, on sinun totisesti kuoltava."

2:18  Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksin, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva."

2:19  Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi. Niin kuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin sen nimi oli oleva.

2:20  Ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

2:21  Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen. Kun hän nukkui, Jumala otti yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.

2:22  Sitten Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

2:23  Mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani. Kutsuttakoon häntä naiseksi, sillä hän on miehestä otettu."

2:24  Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

2:25  He olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä he hävenneet toisiaan.

Chapter 3

3:1  Mutta käärme oli älykkäin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"

3:2  Vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,

3:3  mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'"

3:4  Käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole,

3:5  vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."

3:6  Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä. Hän otti sen hedelmästä, söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja hänkin söi.

3:7  Silloin heidän molempien silmät aukenivat, ja he huomasivat olevansa alasti, ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen lannevaatteet.

3:8  He kuulivat, kuinka Herra Jumala kulki paratiisissa illan viileydessä. Niin mies piiloutui vaimonsa kanssa Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.

3:9  Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?"

3:10  Hän vastasi: "Minä kuulin askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä menin piiloon."

3:11  Niin hän sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö olekin syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"

3:12  Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin."

3:13  Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitä olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin."

3:14  Sitten Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käydä ja syödä tomua koko elinaikasi.

3:15  Minä panen vihollisuuden sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen Siemenensä välille. Hän on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän."

3:16  Vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi raskautesi vaivat. Kivulla sinun on synnytettävä lapset, mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva."

3:17  Mutta Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden on sinun elätettävä itseäsi siitä koko elinaikasi.

3:18  Orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.

3:19  Otsasi hiessä sinun pitää syödä leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi on sinun jälleen tultava."

3:20  Mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.

3:21  Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen puvut nahasta ja puki ne heidän ylleen.

3:22  Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kunpa hän ei nyt vain ojentaisi kättään ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"

3:23  Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hänet oli otettu.

3:24  Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit sekä välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä.

Chapter 4

4:1  Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut miehen, Herran."

4:2  Hän synnytti taas pojan, veljen Kainille, Aabelin. Aabelista tuli lammaspaimen, mutta Kainista maanviljelijä.

4:3  Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle.

4:4  Aabelkin toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen.

4:5  Mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät.

4:6  Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi synkistyvät?

4:7  Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi. Mutta jos et hyvin tee, niin synti väijyy ovella, ja se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!"

4:8  Sitten Kain puheli veljensä Aabelin kanssa, ja tapahtui heidän kedolla ollessaan, että Kain kävi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet.

4:9  Herra sanoi Kainille: "Missä on veljesi Aabel?" Hän vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?"

4:10  Hän sanoi: "Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta.

4:11  Nyt ole kirottu ja karkotettu pois tältä vainiolta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren kädestäsi.

4:12  Kun maata viljelet, se ei ole enää sinulle satoaan antava. Kulkija ja pakolainen on sinun oltava maan päällä."

4:13  Niin Kain sanoi Herralle: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että se voitaisiin antaa minulle anteeksi.

4:14  Katso, sinä karkotat minut nyt pois vainiolta, ja minun täytyy piiloutua kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä. Kuka ikinä minut kohtaa, tappaa minut."

4:15  Mutta Herra sanoi hänelle: "Sen tähden, kuka ikinä tappaa Kainin, se pitää kostaa hänelle seitsenkertaisesti." Niin Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaisi, tappaisi häntä.

4:16  Kain poistui Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, itään Eedenistä.

4:17  Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Hän rakensi kaupungin ja antoi kaupungille poikansa nimen Hanok.

4:18  Hanokille syntyi Iirad, Iiradille syntyi Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, Metusaelille syntyi Lemek.

4:19  Lemek otti itselleen kaksi vaimoa, toisen nimi oli Aada ja toisen nimi Silla.

4:20  Aada synnytti Jaabalin. Hänestä tuli niiden kantaisä, jotka asuvat teltoissa ja harjoittavat karjanhoitoa.

4:21  Hänen veljensä nimi oli Juubal. Hänestä tuli kaikkien niiden kantaisä, jotka soittavat lyyraa ja huilua.

4:22  Myös Silla synnytti pojan, Tuubal-Kainin. Hänestä tuli kaikkien vaski- ja rauta-aseiden takoja. Tuubal-Kainin sisar oli Naema.

4:23  Lemek lausui vaimoilleen: "Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin vaimot, ottakaa sanani korviinne: minä olen tappanut miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani.

4:24  Sillä Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa."

4:25  Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen: "Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet tappoi."

4:26  Myös Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan alettiin saarnata Herran nimestä.

Chapter 5

5:1  Tämä on Aadamin sukukirja. Kun Jumala loi ihmisen, hän teki hänet Jumalan kaltaiseksi.

5:2  Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät, siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin.

5:3  Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.

5:4  Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:5  Aadamin koko elinaika oli yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta, ja hän kuoli.

5:6  Kun Seet oli sadan viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Enos.

5:7  Seet eli Enoksen syntymän jälkeen kahdeksansataa seitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:8  Seetin koko elinaika oli yhdeksänsataa kaksitoista vuotta, ja hän kuoli.

5:9  Kun Enos oli yhdeksänkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyi Keenan.

5:10  Enos eli Keenanin syntymän jälkeen kahdeksansataa viisitoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:11  Enoksen koko elinaika oli yhdeksänsataa viisi vuotta, ja hän kuoli.

5:12  Kun Keenan oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Mahalalel.

5:13  Keenan eli Mahalalelin syntymän jälkeen kahdeksansataa neljäkymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:14  Keenanin koko elinaika oli yhdeksänsataa kymmenen vuotta, ja hän kuoli.

5:15  Kun Mahalalel oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Jered.

5:16  Mahalalel eli Jeredin syntymän jälkeen kahdeksansataa kolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:17  Mahalalelin koko elinaika oli kahdeksansataa yhdeksänkymmentä viisi vuotta, ja hän kuoli.

5:18  Kun Jered oli sadan kuudenkymmenen kahden vuoden vanha, hänelle syntyi Hanok.

5:19  Jered eli Hanokin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:20  Jeredin koko elinaika oli yhdeksänsataa kuusikymmentä kaksi vuotta. Sitten hän kuoli.

5:21  Kun Hanok oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, hänelle syntyi Metusalah.

5:22  Hanok vaelsi Metusalahin syntymän jälkeen Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:23  Hanokin koko elinaika oli kolmesataa kuusikymmentä viisi vuotta.

5:24  Kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, häntä ei enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet luokseen.

5:25  Kun Metusalah oli sadan kahdeksankymmenen seitsemän vuoden vanha, hänelle syntyi Lemek.

5:26  Metusalah eli Lemekin syntymän jälkeen seitsemänsataa kahdeksankymmentä kaksi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:27  Metusalahin koko elinaika oli yhdeksänsataa kuusikymmentä yhdeksän vuotta, ja hän kuoli.

5:28  Kun Lemek oli sadan kahdeksankymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle poika.

5:29  Hän antoi hänelle nimen Nooa, sanoen: "Tämä lohduttaa meitä työssämme ja kättemme vaivoissa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut."

5:30  Lemek eli Nooan syntymän jälkeen viisisataa yhdeksänkymmentä viisi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

5:31  Lemekin koko elinaika oli seitsemänsataa seitsemänkymmentä seitsemän vuotta, ja hän kuoli.

5:32  Kun Nooa oli viidensadan vuoden vanha, hänelle syntyivät Seem, Haam ja Jaafet.

Chapter 6

6:1  Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,

6:2  Jumalan lapset huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat ihania ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.

6:3  Herra sanoi: "Minun Henkeni ei ole tuomitseva ihmisessä loputtomasti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen määräaikansa sata kaksikymmentä vuotta."

6:4  Siihen aikaan eli maan päällä tyranneja kuten sen jälkeenkin, kun Jumalan lapset yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia valtiaita.

6:5  Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,

6:6  Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessään.

6:7  Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut. Sillä kadun ne tehneeni."

6:8  Mutta Nooa löysi armon Herran silmien edessä.

6:9  Tämä on Nooan suvun syntykirja. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa vanhurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.

6:10  Nooalle syntyi kolme poikaa, Seem, Haam ja Jaafet.

6:11  Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.

6:12  Jumala näki, että maa oli turmeltunut, sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.

6:13  Silloin Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa. Katso, hävitän heidät sekä maan.

6:14  Tee itsellesi arkki gooferpuusta, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.

6:15  Näin sinun on se rakennettava: kolmesataa kyynärää olkoon arkin pituus, viisikymmentä kyynärää sen leveys ja kolmekymmentä kyynärää sen korkeus.

6:16  Tee arkkiin valoaukko, ja tee se kyynärän korkuiseksi, ja sijoita arkin ovi sen kylkeen. Rakenna siihen kolme kerrosta, alimmainen, keskimmäinen ja ylimmäinen.

6:17  Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki. Kaikki, mitä on maan päällä, on hukkuva.

6:18  Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun, poikiesi, vaimosi ja miniäsi sinun kanssasi.

6:19  Kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi. Niitä olkoon koiras ja naaras.

6:20  Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia luoksesi säilyttääksesi ne hengissä.

6:21  Hanki itsellesi kaikkea ravintoa, syötäväksi kelpaavaa, ja kokoa sitä varastoosi, että se olisi ruuaksi sinulle ja heille."

6:22  Nooa teki näin. Juuri niin kuin Jumala käski hänen tehdä, hän teki.

Chapter 7

7:1  Herra sanoi Nooalle: "Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut vanhurskaaksi edessäni.

7:2  Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras.

7:3  [Ota] myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että [niiden] siemen säilyisi elossa koko maan päällä.

7:4  Sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt."

7:5  Nooa teki näin, aivan kuin Herra oli hänen käskenyt tehdä.

7:6  Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, kun vedenpaisumus tuli maan päälle.

7:7  Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan menivät arkkiin vedenpaisumuksen tieltä.

7:8  Puhtaita eläimiä ja epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia, joita maassa matelee,

7:9  meni Nooan luo arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle käskyn antanut.

7:10  Niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle.

7:11  Sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan ikkunat aukenivat

7:12  ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

7:13  Juuri sinä päivänä Nooa sekä Seem, Haam ja Jaafet, Nooan pojat, ja Nooan vaimo ja hänen kolme miniäänsä menivät heidän kanssaan arkkiin.

7:14  He ja kaikki metsäeläimet lajiensa mukaan ja kaikki karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, lajiensa mukaan ja kaikki lentävät olennot lajiensa mukaan, kaikki linnut ja kaikki siivekkäät

7:15  menivät Nooan luo arkkiin kaksittain. [Sinne meni] kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki.

7:16  Ne, jotka menivät sisälle, olivat koiras ja naaras kaikesta lihasta, niin kuin Jumala oli hänelle käskyn antanut. Herra sulki oven hänen jälkeensä.

7:17  Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle, tuli neljänäkymmenenä päivänä, ja vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi maasta korkealle.

7:18  Vedet voimistuivat ja paisuivat suuresti maan päällä, ja arkki kulki veden pinnalla.

7:19  Vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät.

7:20  Vesi nousi vuorten yli viisitoista kyynärää, niin että ne peittyivät.

7:21  Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, maaeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset.

7:22  Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.

7:23  Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, sekä ihmiset että karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut. Ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa, jäivät henkiin.

7:24  Vedet vallitsivat maan päällä sataviisikymmentä päivää.

Chapter 8

8:1  Jumala muisti Nooaa, kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, niin että vesi laski.

8:2  Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi.

8:3  Vesi väistyi väistymistään maan päältä. Sadan viidenkymmenen päivän kuluttua vesi alkoi vähentyä.

8:4  Arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena kuukauden seitsemäntenätoista päivänä Araratin vuorille.

8:5  Vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.

8:6  Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt,

8:7  ja laski korpin lentoon. Se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui.

8:8  Hän lähetti luotaan kyyhkysen nähdäkseen, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta.

8:9  Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa. Hän ojensi kätensä ja otti sen luokseen arkkiin.

8:10  Sitten hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista.

8:11  Kyyhkynen palasi hänen luokseen ilta-aikaan, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä.

8:12  Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen.

8:13  Nooan kuudentenasadantena ensim-mäisenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, vesi oli kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista, ja katso, hän näki, että maan pinta oli kuivunut.

8:14  Toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva.

8:15  Jumala puhui Nooalle sanoen:

8:16  "Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi kanssasi.

8:17  Kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut, karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä."

8:18  Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä lähtivät ulos hänen kanssaan.

8:19  Samoin lähtivät arkista suvuittain kaikki maaeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä.

8:20  Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.

8:21  Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessään: "En enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen ajatukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä enää koskaan tuhoa kaikkea, mikä elää, kuten nyt olen tehnyt.

8:22  Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."

Chapter 9

9:1  Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmällisiä, lisääntykää ja täyttäkää maa.

9:2  Pelätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat. Olkoot ne teidän valtaanne annetut.

9:3  Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi. Samoin kuin olen antanut teille vihreät kasvit, annan teille myös tämän kaiken.

9:4  Älkää vain syökö lihaa, jossa sen henki, sen veri, vielä on.

9:5  Mutta teidän oman verenne minä kostan. Jokaiselle eläimelle sen kostan, ja myös ihmisille kostan ihmisen hengen, sillä hän on hänen veljensä.

9:6  Sen veri, joka ihmisen veren vuodattaa, pitää ihmisen vuodattaa, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvakseen.

9:7  Mutta te olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää, enentykää maassa ja lisääntykää siinä."

9:8  Jumala puhui Nooalle ja hänen pojilleen, jotka olivat hänen kanssaan, sanoen:

9:9  "Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa

9:10  ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat luonanne, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien maaeläinten kanssa, jotka ovat luonanne, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa.

9:11  Teen liiton teidän kanssanne: koskaan ei enää kaikkea lihaa hukuteta vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää tuhoa maata."

9:12  Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen ikuisiksi ajoiksi itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka ovat luonanne:

9:13  panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä.

9:14  Kun kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä,

9:15  muistan liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa.

9:16  Niin kaari on oleva pilvissä, ja katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on."

9:17  Jumala sanoi Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on."

9:18  Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Haam oli Kanaanin isä.

9:19  Nämä kolme ovat Nooan pojat, ja heistä kaikki maan asukkaat polveutuvat.

9:20  Nooa oli viljelijä ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan.

9:21  Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja makasi alasti majassaan.

9:22  Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn ja kertoi siitä molemmille veljilleen ulkona.

9:23  Niin Seem ja Jaafet ottivat viitan ja panivat molemmat sen hartioilleen ja menivät selin sisään ja peittivät isänsä hävyn. Heidän kasvonsa olivat käännetyt toisaalle, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.

9:24  Kun Nooa heräsi päihtymyksestään ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt,

9:25  hän sanoi: "Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjien orja."

9:26  Vielä hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän palvelijansa.

9:27  Jumala laajentakoon Jaafetin, ja asukoon hän Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän palvelijansa."

9:28  Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen kolmesataa viisikymmentä vuotta.

9:29  Nooan koko ikä oli yhdeksänsataa viisikymmentä vuotta. Sitten hän kuoli.

Chapter 10

10:1  Tämä on Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvun syntykirja. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen.

10:2  Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.

10:3  Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma.

10:4  Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset.

10:5  Heistä haarautuivat pakanoiden saarten asukkaat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntiensa mukaan.

10:6  Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan.

10:7  Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan.

10:8  Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä.

10:9  Hän oli mahtava saalistaja Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava saalistaja Herran edessä kuin Nimrod."

10:10  Hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa.

10:11  Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin

10:12  sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille. Se on tuo suuri kaupunki.

10:13  Misraimille syntyivät luudilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset,

10:14  patrokselaiset, kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähteneet, sekä kaftorilaiset.

10:15  Kanaanille syntyivät Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet,

10:16  sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset,

10:17  hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset,

10:18  arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset. Myöhemmin kanaanilaisten heimot hajaantuivat.

10:19  Kanaanilaisten alue ulottui Siidonista Gerariin päin aina Gassaan asti sekä Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboimiin päin aina Lesaan asti.

10:20  Nämä olivat Haamin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.

10:21  Myös Seemille, Jaafetin, [Nooan] vanhimman [pojan], veljelle, josta tuli kaikkien Eeberin poikien kantaisä, syntyi poikia.

10:22  Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram.

10:23  Aramin pojat olivat Uus, Huul, Geter ja Mas.

10:24  Arpaksadille syntyi Selah, ja Selahille syntyi Eeber.

10:25  Eeberille syntyi kaksi poikaa: toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanaan maa jakautui, ja hänen veljensä nimi oli Joktan.

10:26  Joktanille syntyi Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah,

10:27  Hadoram, Uusal, Dikla,

10:28  Oobal, Abimael, Saba,

10:29  Oofir, Havila ja Joobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia.

10:30  Heidän asumasijansa ulottuivat Meesasta aina Sefariin, Itävuorelle asti.

10:31  Nämä olivat Seemin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.

10:32  Nämä olivat Nooan poikien heimot sukukuntiensa ja kansakuntiensa mukaan, ja niistä haarautuivat kansat maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.

Chapter 11

11:1  Kaikkialla maan päällä oli yksi kieli ja yksi puhetapa.

11:2  Kun he lähtivät liikkeelle idän suuntaan, he löysivät alangon Sinearin maassa ja asettuivat sinne.

11:3  He sanoivat toisilleen: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä, ja asfalttipikeä he käyttivät laastina.

11:4  He sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu on taivaassa, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan."

11:5  Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmisen lapset olivat rakentaneet.

11:6  Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Nyt heille ei ole mahdotonta mikään, mihin ryhtyvät.

11:7  Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisensa kieltä."

11:8  Herra hajotti heidät sieltä yli koko maan, niin että he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.

11:9  Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen. Sieltä Herra hajotti heidät yli koko maan.

11:10  Tämä on Seemin suvun syntykirja. Kun Seem oli sadan vuoden vanha, hänelle syntyi Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.

11:11  Seem eli Arpaksadin syntymän jälkeen viisisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:12  Kun Arpaksad oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha, hänelle syntyi Selah.

11:13  Arpaksad eli Selahin syntymän jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:14  Kun Selah oli kolmenkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyi Eeber.

11:15  Selah eli Eeberin syntymän jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:16  Kun Eeber oli kolmenkymmenen neljän vuoden vanha, hänelle syntyi Peleg.

11:17  Eeber eli Pelegin syntymän jälkeen neljäsataa kolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:18  Kun Peleg oli kolmenkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyi Regu.

11:19  Peleg eli Regun syntymän jälkeen kaksisataa yhdeksän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:20  Kun Regu oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha, hänelle syntyi Serug.

11:21  Regu eli Serugin syntymän jälkeen kaksisataa seitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:22  Kun Serug oli kolmenkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyi Naahor.

11:23  Serug eli Naahorin syntymän jälkeen kaksisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:24  Kun Naahor oli kahdenkymmenen yhdeksän vuoden vanha, hänelle syntyi Terah.

11:25  Naahor eli Terahin syntymän jälkeen sata yhdeksäntoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

11:26  Kun Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyivät Abram, Naahor ja Haaran.

11:27  Tämä on Terahin suvun syntykirja. Terahille syntyivät Abram, Naahor ja Haaran. Haaranille syntyi Loot.

11:28  Haaran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean Uurissa.

11:29  Abram ja Naahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon nimi oli Saarai, ja Naahorin vaimon nimi oli Milka, Haaranin tytär. Haaran oli Milkan ja Jiskan isä.

11:30  Saarai oli hedelmätön. Hänellä ei ollut lasta.

11:31  Terah otti poikansa Abramin ja poikansa pojan Lootin, Haaranin pojan, ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon, ja he lähtivät heidän kanssaan Kaldean Uurista mennäkseen Kanaanin maahan. He saapuivat Harraniin asti ja asuivat siellä.

11:32  Terahin elinikä oli kaksisataa viisi vuotta. Terah kuoli Harranissa.

Chapter 12

12:1  Herra oli sanonut Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka sinulle osoitan.

12:2  Teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen nimesi suureksi, ja olet tuleva siunaukseksi.

12:3  Siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

12:4  Abram lähti, kuten Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Harranista lähtiessään seitsemänkymmentä viisi vuotta vanha.

12:5  Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan. He saapuivat Kanaanin maahan.

12:6  Abram kulki halki maan aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa.

12:7  Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi annan tämän maan." Hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt.

12:8  Sieltä hän siirtyi edemmäksi vuoristoon, Beetelistä itään, ja pystytti telttansa, niin että Beetel oli lännessä ja Ai idässä. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja saarnasi Herran nimestä.

12:9  Sieltä Abram lähti ja vaelsi yhä edemmäksi Etelämaahan päin.

12:10  Maahan tuli nälänhätä, ja Abram meni Egyptiin asuakseen siellä jonkin aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova.

12:11  Kun hän lähestyi Egyptiä, hän puhui vaimolleen Saaraille: "Katso, tiedän, että sinä olet kaunis nainen.

12:12  Kun egyptiläiset saavat nähdä sinut, he sanovat: 'Hän on hänen vaimonsa', ja tappavat minut, mutta antavat sinun elää.

12:13  Sano siis olevasi sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja sinun takiasi saisin jäädä henkiin."

12:14  Kun Abram tuli Egyptiin, egyptiläiset näkivät, että Saarai oli hyvin kaunis nainen.

12:15  Kun faraon ruhtinaat olivat nähneet hänet, he ylistelivät häntä faraolle, ja vaimo vietiin faraon hoviin.

12:16  Hän kohteli Abramia hyvin Saarain tähden. Hän sai lampaita ja vuohia, nautoja ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleja.

12:17  Mutta Herra antoi kovien vitsausten kohdata faraota ja hänen hoviaan Saarain, Abramin vaimon, tähden.

12:18  Silloin farao kutsui Abramin luokseen ja sanoi: "Mitä olet minulle tehnyt? Miksi et ilmoittanut minulle, että hän on vaimosi?

12:19  Miksi sanoit: 'Hän on minun sisareni', niin että otin hänet vaimokseni? Katso, tässä on vaimosi, ota hänet ja mene."

12:20  Farao antoi hänestä käskyn miehilleen, että he saattaisivat hänet pois, hänet ja hänen vaimonsa sekä kaiken, mitä hänellä oli.

Chapter 13

13:1  Abram poistui Egyptistä Negeviin, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan.

13:2  Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeaa ja kultaa.

13:3  Hän vaelsi kulkien levähdyspaikasta toiseen Negevistä Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen telttamajansa oli ensi kerralla ollut Beetelin ja Ain välillä,

13:4  siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin. Abram saarnasi siinä Herran nimestä.

13:5  Myös Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli lampaita ja vuohia, nautoja ja telttoja.

13:6  Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät he voineet asua yhdessä.

13:7  Syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Siihen aikaan siinä maassa asuivat kanaanilaiset ja perissiläiset.

13:8  Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.

13:9  Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos menet vasemmalle, minä menen oikealle, tai jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle."

13:10  Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin alangon olevan runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Sooariin asti kuin Herran puutarha, kuin Egyptin maa.

13:11  Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan.

13:12  Abram asettui Kanaanin maahan. Loot asettui alangon kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti.

13:13  Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä.

13:14  Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kun Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen.

13:15  Sillä kaiken maan, jonka sinä näet, annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi.

13:16  Minä teen jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomu. Jos voidaan lukea maan tomu, voidaan lukea myös jälkeläisesi.

13:17  Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle sen annan."

13:18  Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle.

Chapter 14

14:1  Tapahtui siihen aikaan, kun Amrafel oli Sinearin kuninkaana, Arjok Ellasarin kuninkaana, Kedorlaomer Eelamin kuninkaana ja Tidal Goojimin kuninkaana,

14:2  että he aloittivat sodan Beraa, Sodoman kuningasta, Birsaa, Gomorran kuningasta, Sinabia, Adman kuningasta, Semeberiä, Seboimin kuningasta, ja Belan, se on Sooarin, kuningasta vastaan.

14:3  Nämä kaikki liittoutuivat kokoontuen Siddimin laaksoon, jossa on nykyisin Suolameri.

14:4  Kaksitoista vuotta he olivat olleet Kedorlaomerille alamaisia, mutta kolmantenatoista vuotena he tekivät kapinan.

14:5  Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja ne kuninkaat, jotka olivat hänen kanssaan, voittivat refalaiset Astarot-Karnaimissa ja suusilaiset Haamissa, niin myös eemiläiset Kirjataimin tasangolla

14:6  ja hoorilaiset heidän vuoristossaan, Seirissä, aina Eel-Paaraniin asti, joka on erämaan laidassa.

14:7  Sitten he palasivat ja tulivat Mispatin lähteelle, se on Kaadekseen, ja valloittivat koko amalekilaisten maan ja voittivat myös amorilaiset, jotka asuivat Hasason-Taamarissa.

14:8  Silloin lähtivät Sodoman kuningas, Gomorran kuningas, Adman kuningas, Seboimin kuningas ja Belan, se on Sooarin, kuningas ja asettuivat Siddimin laaksossa taistelurintamaan heitä vastaan:

14:9  Eelamin kuningasta Kedorlaomeria, Goojimin kuningasta Tidalia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan, neljä kuningasta viittä vastaan.

14:10  Mutta Siddimin laakso oli täynnä maapihkakuoppia. Sodoman ja Gomorran kuninkaat pakenivat ja putosivat niihin, mutta henkiin jääneet pakenivat vuoristoon.

14:11  Niin he ottivat Sodomasta ja Gomorrasta kaiken tavaran ja kaikki ruokavarat ja menivät matkaansa.

14:12  Lähtiessään he ottivat mukaansa myös Lootin, Abramin veljenpojan, ja hänen omaisuutensa. Hän näet asui Sodomassa.

14:13  Sitten muuan pakolainen tuli ja ilmoitti siitä Abramille, heprealaiselle. Tämä asui tammistossa, joka oli amorilaisen Mamren, Eskolin ja Aanerin veljen, oma. He olivat Abramin liittolaisia.

14:14  Kun Abram kuuli, että hänen veljensä oli otettu vangiksi, hän aseisti luotettavimmat palvelijansa, jotka olivat hänen kodissaan syntyneet, kolmesataa kahdeksantoista miestä, ja ajoi vihollisia takaa aina Daaniin saakka.

14:15  Hän jakoi väkensä ja hyökkäsi palvelijoineen yöllä vihollisten kimppuun ja voitti heidät. Hän ajoi heitä takaa aina Hoobaan saakka, joka on Damaskosta pohjoiseen.

14:16  Hän toi takaisin kaiken tavaran. Myös sukulaisensa Lootin ja hänen tavaransa hän toi takaisin, niin myös vaimot ja muun väen.

14:17  Kun hän oli paluumatkalla voitettuaan Kedorlaomerin ja ne kuninkaat, jotka olivat tämän kanssa, Sodoman kuningas meni häntä vastaan Saaven laaksoon, jota sanotaan "Kuninkaan laaksoksi."

14:18  Mutta Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä. Hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi.

14:19  Hän siunasi hänet sanoen: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan omistaja.

14:20  Kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi käsiisi." Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.

14:21  Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle väki ja pidä sinä tavara."

14:22  Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan omistajan, puoleen ja vannon:

14:23  En totisesti ota, en langan päätä, en sandaalin nyöriä enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi.'

14:24  En tahdo mitään, paitsi mitä palvelijat ovat kuluttaneet ja mikä on niille miehille tuleva, jotka minua seurasivat, Aanerille, Eskolille ja Mamrelle. He saakoot osansa."

Chapter 15

15:1  Näiden tapausten jälkeen Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen kilpesi. Palkkasi on oleva erittäin suuri."

15:2  Mutta Abram sanoi: "Herra, Herra, mitä minulle annat? Minä lähden täältä lapsettomana, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser."

15:3  Abram sanoi vielä: "Katso, et ole antanut minulle jälkeläistä. Katso, talossani syntynyt [palvelija] on minut perivä."

15:4  Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan se, joka lähtee omasta ruumiistasi, on sinut perivä."

15:5  Hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos osaat ne laskea." Hän sanoi hänelle: "Niin paljon sinulla on oleva jälkeläisiä."

15:6  Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

15:7  Hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi."

15:8  Mutta hän sanoi: "Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?"

15:9  Hän sanoi hänelle: "Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias pässi sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen."

15:10  Niin hän toi nämä kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain. Lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.

15:11  Silloin petolintuja laskeutui ruhojen päälle, mutta Abram karkotti ne pois.

15:12  Kun aurinko oli laskemassa, Abramin valtasi raskas uni, ja katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet.

15:13  Herra sanoi Abramille: "Niin tiedä totisesti, että jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän pitää palvella näitä, ja nämä sortavat heitä, – neljäsataa vuotta.

15:14  Mutta minä tuomitsen myös sen kansan, jota he palvelevat. Sitten he pääsevät lähtemään mukanaan paljon tavaraa.

15:15  Mutta sinä menet isiesi luo rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään.

15:16  Neljännessä polvessa jälkeläisesi palaavat tänne takaisin, sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi."

15:17  Kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi savuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä.

15:18  Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: "Sinun jälkeläisillesi annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka:

15:19  keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset,

15:20  heettiläiset, perissiläiset, refalaiset,

15:21  amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset."

Chapter 16

16:1  Mutta Saarai, Abramin vaimo, ei synnyttänyt hänelle lasta. Saarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Haagar.

16:2  Saarai sanoi Abramille: "Katso, Herra on sulkenut kohtuni synnyttämästä. Yhdy siis orjattareeni, ehkä saisin lapsia hänestä." Abram kuuli Saaraita.

16:3  Saarai, Abramin vaimo, otti egyptiläisen orjattarensa Haagarin, sitten kun Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaanin maassa, ja antoi hänet miehelleen Abramille vaimoksi.

16:4  Hän yhtyi Haagariin, ja Haagar tuli raskaaksi. Kun Haagar huomasi olevansa raskaana, hänen emäntänsä tuli halvaksi hänen silmissään.

16:5  Silloin Saarai sanoi Abramille: "Kärsimäni vääryys kohdatkoon sinua. Minä annoin orjattareni syliisi, mutta kun hän huomasi olevansa raskaana, tulin halvaksi hänen silmissään. Herra tuomitkoon välillämme, minun ja sinun."

16:6  Abram sanoi Saaraille: "Katso, orjattaresi on sinun vallassasi, tee hänelle, mitä tahdot." Saarai kuritti häntä, ja hän pakeni hänen luotaan.

16:7  Sitten Herran Enkeli tapasi hänet vesilähteeltä erämaassa, sen lähteen luota, joka on Suurin tien varressa.

16:8  Hän sanoi: "Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?" Hän vastasi: "Olen paossa emäntääni Saaraita."

16:9  Herran Enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen kätensä alle."

16:10  Herran Enkeli sanoi hänelle: "Teen jälkeläistesi luvun niin suureksi, ettei heitä lasketa heidän paljoutensa tähden."

16:11  Herran Enkeli puhui hänelle: "Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan ja annat hänelle nimen Ismael, sillä Herra on kuullut sinun hätäsi.

16:12  Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on asuva kaikkien veljiensä edessä."

16:13  Haagar antoi nimeksi Herralle, joka oli häntä puhutellut: Eel Roi, sillä hän sanoi: "Olenko minä tässä nähnyt takaa hänet, joka minut näkee?"

16:14  Sen tähden kutsutaan kaivoa nimellä Lahai-Roin kaivo. Se on Kaadeksen ja Beredin välillä.

16:15  Haagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen, jonka Haagar oli hänelle synnyttänyt, nimen Ismael.

16:16  Abram oli kahdeksankymmenen kuuden vuoden vanha, kun Haagar synnytti hänelle Ismaelin.

Chapter 17

17:1  Kun Abram oli yhdeksänkymmentä yhdeksän vuotta vanha, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella edessäni ja ole nuhteeton.

17:2  Teen liittoni välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut hyvin runsaasti."

17:3  Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

17:4  "Katso, tämä on liittoni kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

17:5  Älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä teen sinusta monien kansojen isän.

17:6  Teen sinut todella hyvin hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

17:7  Teen liiton kanssasi ja jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

17:8  ja annan sinulle ja jälkeläisillesi sen maan, jossa asut muukalaisena, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi, ja minä olen heidän Jumalansa."

17:9  Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta pidä sinä minun liittoni, sinä ja jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

17:10  Tämä on minun liittoni sinun ja jälkeläistesi kanssa. Pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miespuolinen keskuudessanne.

17:11  Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki välillämme, minun ja teidän.

17:12  Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi keskuudessanne kahdeksan päivän ikäisenä, sekä kotona syntynyt palvelija että muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole jälkeläisiäsi.

17:13  Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi, ja liittoni on oleva merkitty lihaanne ikuiseksi liitoksi.

17:14  Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastaan. Hän on rikkonut liittoni."

17:15  Sitten Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, sillä Saara on hänen nimensä.

17:16  Siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan. Siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17:17  Aabraham lankesi kasvoilleen ja nauroi, sillä hän ajatteli sydämessään: "Satavuotiaalleko syntyy poika, ja Saarako, yhdeksänkymmenen vuoden vanha, synnyttää?"

17:18  Niin Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää edessäsi!"

17:19  Jumala sanoi: "Totisesti, vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänelle nimeksi Iisak, ja teen liittoni hänen kanssaan ikuiseksi liitoksi hänen jälkeläisilleen.

17:20  Mutta myös Ismaelista olen kuullut rukouksesi. Katso, siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä hyvin runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja teen hänestä suuren kansan.

17:21  Mutta liittoni teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

17:22  Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, hän kohosi ylös hänen luotaan.

17:23  Sitten Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miespuoliset, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niin kuin Jumala oli hänelle sanonut.

17:24  Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

17:25  Hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

17:26  Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin samana päivänä.

17:27  Kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

Chapter 18

18:1  Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.

18:2  Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin, katso, kolme miestä seisoi hänen edessään. Nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan.

18:3  Hän sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohi.

18:4  Sallikaa tuoda vähän vettä ja peskää jalkanne ja levätkää puun siimeksessä.

18:5  Tuon palan leipää virkistääksenne itseänne, ennen kuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niin kuin olet puhunut."

18:6  Aabraham kiiruhti majaan Saaran luo ja sanoi: "Hae kiireesti kolme vakallista ydinjauhoja, sotke taikina ja leivo leipiä."

18:7  Aabraham juoksi karjan luo, otti nuoren ja hyvän vasikan ja antoi palvelijalle, joka riensi nopeasti sitä valmistamaan.

18:8  Hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä. Itse hän seisoi heidän luonaan puun alla sillä aikaa, kun he söivät.

18:9  He kysyivät häneltä: "Missä vaimosi Saara on?" Hän vastasi: "Tuolla majassa."

18:10  Hän sanoi: "Palaan todella luoksesi tulevana vuonna tähän aikaan, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin poika." Saara kuunteli majan ovella hänen takanaan.

18:11  Mutta Aabraham ja Saara olivat iäkkäitä, eikä Saaran laita enää ollut, kuten naisten tavallisesti on.

18:12  Sen tähden Saara naurahti mielessään ja ajatteli: "Heräisikö minussa näin kuihduttuani vielä halu? Myös minun herrani on vanha."

18:13  Mutta Herra sanoi Aabrahamille: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö todella, minä, joka olen näin vanha?'

18:14  Onko mikään Herralle mahdotonta? Tähän aikaan palaan luoksesi tulevana vuonna, ja Saaralla on silloin poika."

18:15  Saara kielsi sanoen: "En minä nauranut", sillä hän pelkäsi. Mutta hän sanoi: "Ei ole niin. Sinä nauroit."

18:16  Sitten miehet nousivat siitä ja kääntyivät Sodomaan päin, ja Aabraham kulki heidän kanssaan saattaakseen heitä.

18:17  Herra sanoi: "Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä?

18:18  Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja voimakas kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi.

18:19  Sillä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiaan ja perhettään, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä on vanhurskaus ja oikeus, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut."

18:20  Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat hyvin raskaat.

18:21  Sen tähden menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on tullut eteeni, vai eivät. Tahdon sen tietää."

18:22  Miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen.

18:23  Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: "Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?

18:24  Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta? Aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevien viidenkymmenen vanhurskaan tähden?

18:25  Pois se, että näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?"

18:26  Herra sanoi: "Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin säästän heidän tähtensä koko paikan."

18:27  Aabraham vastasi ja sanoi: "Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka.

18:28  Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi? Hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?" Hän sanoi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi."

18:29  Hän puhui vielä hänelle sanoen: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Hän vastasi: "Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä."

18:30  Aabraham sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Hän vastasi: "En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä."

18:31  Mutta hän sanoi: "Katso, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?" Hän vastasi: "Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä."

18:32  Hän sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?" Hän vastasi: "Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä."

18:33  Herra lähti pois, sen jälkeen kun hän oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, ja Aabraham palasi kotiinsa.

Chapter 19

19:1  Ne kaksi enkeliä saapuivat Sodomaan illalla, ja Loot istui Sodoman portissa. Nähtyään heidät Loot nousi heitä vastaan ja kumartui maahan kasvoilleen.

19:2  Hän sanoi: "Katsokaahan, herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi ja peskää jalkanne! Aamulla varhain voitte jatkaa matkaanne." He sanoivat: "Emme, vaan me jäämme yöksi ulos."

19:3  Mutta hän pyysi heitä pyytämällä, ja he poikkesivat hänen luokseen ja tulivat hänen taloonsa. Niin hän valmisti heille aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.

19:4  Ennen kuin he olivat laskeutuneet levolle, kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, piirittivät talon.

19:5  He huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne luoksemme yhtyäksemme heihin."

19:6  Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä.

19:7  Hän sanoi: "Älkää, veljeni, tehkö niin pahoin.

19:8  Katsokaa, minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät vielä tiedä miehestä. Tuon heidät teille, tehkää heille, mitä tahdotte. Älkää vain tehkö näille miehille mitään pahaa, sillä he ovat tulleet minun kattoni suojaan."

19:9  Mutta he vastasivat: "Mene tiehesi!" He sanoivat: "Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja toimii tosiaan tuomarina. Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä." He tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea.

19:10  Mutta miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin luokseen huoneeseen ja sulkivat oven.

19:11  He sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että vanhat, niin että he yrittivät turhaan löytää ovea.

19:12  Miehet sanoivat Lootille: "Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä? Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, keitä sinulla on kaupungissa.

19:13  Sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, Herra lähetti meidät hävittämään sen."

19:14  Loot meni puhuttelemaan vävyjään, joiden oli aikomus ottaa hänen tyttärensä, ja sanoi: "Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin." Mutta hänen vävynsä luulivat hänen laskevan leikkiä.

19:15  Mutta aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet kuolisi kaupungin syntivelan tähden."

19:16  Kun hän vielä vitkasteli, miehet tarttuivat hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet kaupungin ulkopuolelle.

19:17  Viedessään heitä ulos mies sanoi: "Pakene henkesi tähden, älä katsele taaksesi äläkä pysähdy mihinkään alangolla. Pakene vuorille, ettet hukkuisi."

19:18  Mutta Loot sanoi heille: "Oi Herrani, ei niin!

19:19  Katso, palvelijasi on saanut armon silmiesi edessä, ja suuri on laupeutesi, jota olet minulle osoittanut pelastaaksesi henkeni, mutta minä en voi päästä pakoon vuorille. Pelkään, että onnettomuus saavuttaa minut ja minä kuolen.

19:20  Katso, tuolla on lähellä vähän matkan päässä kaupunki paetakseni sinne. Salli minun pelastua sinne – onhan se vain vähän matkan päässä – jäädäkseni eloon."

19:21  Hän sanoi hänelle: "Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden. En hävitä kaupunkia, josta puhut.

19:22  Pakene nopeasti sinne, sillä en voi tehdä mitään, ennen kuin olet saapunut sinne." Siitä kaupunki sai nimekseen Sooar.

19:23  Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin.

19:24  Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle rikkiä ja tulta Herralta taivaalta.

19:25  Hän hävitti nämä kaupungit ja koko alangon sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvillisuuden.

19:26  Mutta hänen vaimonsa, joka oli tullut hänen jäljessään, katsoi taakseen, ja muuttui suolapatsaaksi.

19:27  Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä.

19:28  Hän katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko alangon, ja katso, maasta nousi paksu savu niin kuin sulatusuunin savu.

19:29  Kun Jumala tuhosi alangon kaupungit, Jumala muisti Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.

19:30  Loot lähti Sooarista ja asettui vuoristoon molempien tyttäriensä kanssa, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa. Hän asui luolassa, hän ja hänen molemmat tyttärensä.

19:31  Niin vanhempi sanoi nuoremmalle: "Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka voisi tulla luoksemme siten, kuin on kaiken maan tapa.

19:32  Tule, juottakaamme isällemme viiniä ja maatkaamme hänen kanssaan saadaksemme isästämme jälkeläisen."

19:33  Niin he juottivat sinä yönä isälleen viiniä. Vanhempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi.

19:34  Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: "Katso, minä makasin viime yönä isäni kanssa. Juottakaamme hänelle tänäkin yönä viiniä. Mene sinä ja makaa hänen kanssaan saadaksemme isästämme jälkeläisen."

19:35  Niin he juottivat sinäkin yönä isälleen viiniä, ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi.

19:36  Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään.

19:37  Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Mooab. Hänestä polveutuvat mooabilaiset aina tähän päivään asti.

19:38  Nuorempikin synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ben-Ammi. Hänestä polveutuvat ammonilaiset aina tähän päivään asti.

Chapter 20

20:1  Aabraham siirtyi sieltä Negeviin ja asettui Kaadeksen ja Suurin välille. Hän asui jonkin aikaa Gerarissa.

20:2  Aabraham sanoi vaimostaan Saarasta: "Hän on sisareni." Abimelek, Gerarin kuningas, lähetti noutamaan Saaran luokseen.

20:3  Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Katso, sinun on kuoltava sen vaimon tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen aviovaimo."

20:4  Mutta Abimelek ei ollut yhtynyt häneen, ja hän sanoi: "Herra, surmaatko syyttömänkin?

20:5  Eikö hän itse sanonut minulle: 'Hän on sisareni'? Samoin tämäkin sanoi: 'Hän on veljeni.' Olen tehnyt tämän vilpittömin sydämin ja viattomin käsin."

20:6  Jumala sanoi hänelle unessa: "Minäkin tiedän, että sinä teit sen vilpittömin sydämin. Sen tähden minä estinkin sinua tekemästä syntiä minua vastaan enkä sallinut sinun kajota häneen.

20:7  Anna nyt miehelle hänen vaimonsa takaisin, sillä hän on profeetta, ja hän on rukoileva puolestasi, että saisit elää. Mutta ellet anna häntä takaisin, niin tiedä, että olet totisesti kuoleva, sinä ja kaikki omaisesi."

20:8  Abimelek nousi varhain aamulla ja kutsui kaikki palvelijansa ja kertoi heille tämän kaiken, ja miehet olivat kovin peloissaan.

20:9  Abimelek kutsui Aabrahamin ja sanoi hänelle: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Mitä olen rikkonut sinua vastaan, koska olet saattanut minut ja valtakuntani syypääksi näin suureen rikokseen? Sinä olet tehnyt minulle, mitä ei sovi tehdä."

20:10  Abimelek sanoi vielä Aabrahamille: "Mikä oli tarkoituksesi, kun tämän teit?"

20:11  Aabraham vastasi: "Ajattelin näin: 'Tällä paikkakunnalla ei varmaankaan pelätä Jumalaa. He surmaavat minut vaimoni tähden.'

20:12  Hän onkin todella sisareni, isäni tytär, vaikkei olekaan äitini tytär, ja niin hänestä tuli vaimoni.

20:13  Mutta kun Jumala lähetti minut kulkemaan pois isäni kodista, sanoin vaimolleni: 'Osoita minulle se rakkaus, että mihin paikkaan ikinä tulemmekin, sanot minusta: hän on veljeni.'"

20:14  Abimelek otti lampaita ja vuohia, nautoja, palvelijoita ja palvelijattaria ja antoi ne Aabrahamille ja lähetti hänen vaimonsa Saaran hänelle takaisin.

20:15  Abimelek sanoi: "Katso, maani on avoinna edessäsi. Asu, missä mielesi tekee!"

20:16  Saaralle hän sanoi: "Katso, annan veljellesi tuhat sekeliä hopeaa. Olkoot ne sinulle hyvitykseksi kaikkien niiden edessä, jotka ovat kanssasi. Niin olet kaikkien edessä todistettu viattomaksi."

20:17  Mutta Aabraham rukoili Jumalaa, ja Jumala paransi Abimelekin ja hänen vaimonsa ja hänen orjattarensa, niin että he synnyttivät lapsia.

20:18  Sillä Herra oli sulkenut jokaisen kohdun Abimelekin huoneessa Saaran, Aabrahamin vaimon, tähden.

Chapter 21

21:1  Herra piti Saarasta huolen, kuten oli luvannut. Herra teki Saaralle, niin kuin oli puhunut.

21:2  Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään, juuri sinä aikana, jonka Jumala oli hänelle sanonut.

21:3  Aabraham antoi pojalleen, joka oli hänelle syntynyt, sille, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, nimen Iisak.

21:4  Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, niin kuin Jumala oli käskenyt hänen tehdä.

21:5  Aabraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle.

21:6  Saara sanoi: "Jumala on saattanut minut riemuitsemaan. Kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa kanssani."

21:7  Hän sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään."

21:8  Poika kasvoi, ja hänet vieroitettiin. Aabraham laittoi suuret pidot siksi päiväksi, jona Iisak vieroitettiin.

21:9  Saara näki egyptiläisen Haagarin pojan, jonka tämä oli Aabrahamille synnyttänyt, ilkkuvan

21:10  ja sanoi Aabrahamille: "Aja pois tuo orjatar poikineen, sillä orjattaren poika ei saa periä poikani, Iisakin, kanssa."

21:11  Aabraham pahastui suuresti tästä puheesta poikansa tähden.

21:12  Mutta Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä pahastu siitä poikasi ja orjattaresi tähden. Kuule Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset.

21:13  Mutta myös orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hän on jälkeläisesi."

21:14  Varhain seuraavana aamuna Aabraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Haagarille pannen ne hänen olalleen sekä pojan ja lähetti Haagarin menemään. Hän lähti ja harhaili Beerseban erämaassa.

21:15  Mutta kun vesi loppui leilistä, hän heitti pojan pensaan alle

21:16  ja meni istumaan syrjään jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "En voi nähdä pojan kuolevan." Istuessaan siinä syrjässä Haagar korotti äänensä ja itki.

21:17  Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille sanoen: "Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan valituksen siinä, missä hän makaa.

21:18  Nouse, nosta poika maasta ja tartu hänen käteensä, sillä minä teen hänestä suuren kansan."

21:19  Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon. Hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

21:20  Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi ja asui erämaassa, ja hänestä tuli jousimies.

21:21  Hän asui Paaranin erämaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta.

21:22  Siihen aikaan Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol puhuivat Aabrahamille sanoen: "Jumala on kanssasi kaikessa, mitä teet.

21:23  Vanno nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole oleva petollinen minulle etkä suvulleni etkä jälkeläisilleni, vaan tee sinäkin laupeus minulle ja sille maalle, jossa muukalaisena asut, niin kuin olen sinulle tehnyt."

21:24  Aabraham sanoi: "Minä vannon."

21:25  Aabraham nuhteli kuitenkin Abimelekia vesikaivon tähden, jonka Abimelekin palvelijat olivat vallanneet.

21:26  Mutta Abimelek vastasi: "En tiedä, kuka sen on tehnyt. Et ole itse minulle mitään ilmoittanut, enkä ole siitä kuullut ennen kuin tänään."

21:27  Silloin Aabraham otti lampaita ja vuohia ja nautoja ja antoi Abimelekille, ja he tekivät molemmat keskenään liiton.

21:28  Aabraham asetti laumasta seitsemän naaraslampaan karitsaa erilleen muista.

21:29  Silloin Abimelek sanoi Aabrahamille: "Mitä tarkoittavat nuo seitsemän karitsaa, jotka olet asettanut tuonne erilleen?"

21:30  Hän vastasi: "Nämä seitsemän karitsaa on sinun otettava minun kädestäni todistukseksi minulle siitä, että tämä kaivo on minun kaivamani."

21:31  Sen vuoksi sitä paikkaa on sanottu Beersebaksi, koska he molemmat vannoivat siinä toisilleen valan.

21:32  He tekivät liiton Beersebassa. Abimelek nousi ja myös Piikol, hänen sotapäällikkönsä, ja he palasivat filistealaisten maahan.

21:33  Aabraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja saarnasi siinä Herran, iankaikkisen Jumalan nimestä.

21:34  Aabraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.

Chapter 22

22:1  Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen."

22:2  Hän sanoi: "Ota Iisak, ainoa poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka sinulle sanon."

22:3  Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.

22:4  Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki paikan kaukaa.

22:5  Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme luoksenne."

22:6  Aabraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään. Itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he kulkivat molemmat yhdessä.

22:7  Iisak puhui isälleen Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani." Hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja polttopuut, mutta missä on lammas polttouhriksi?"

22:8  Aabraham vastasi: "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani." He kulkivat molemmat yhdessä.

22:9  Kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, Aabraham rakensi siihen alttarin, latoi sille polttopuut, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle.

22:10  Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.

22:11  Silloin Herran Enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen."

22:12  Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi."

22:13  Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanaan pässin, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Aabraham meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.

22:14  Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee." Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra tullaan näkemään."

22:15  Herran Enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta.

22:16  Hän sanoi: "Minä vannon itseni kautta, sanoo Herra: Sen tähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi,

22:17  minä siunaan runsaasti sinua ja teen jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.

22:18  Sinun Siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sen tähden että olit minun äänelleni kuuliainen."

22:19  Sitten Aabraham palasi palvelijoidensa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan, ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan.

22:20  Näiden tapausten jälkeen ilmoitettiin Aabrahamille: "Katso, myös Milka on synnyttänyt poikia veljellesi Naahorille."

22:21  Nämä olivat Uus, hänen esikoisensa, tämän veli Buus, Kemuel, Aramin isä,

22:22  Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel.

22:23  Betuelille syntyi Rebekka. Nämä kahdeksan synnytti Milka Naahorille, Aabrahamin veljelle.

22:24  Hänen sivuvaimonsa, nimeltä Reuma, synnytti myös lapsia: Tebahin, Gahamin, Tahaan ja Maakan.

Chapter 23

23:1  Saara eli sadan kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanhaksi. Niin vanhaksi eli Saara.

23:2  Saara kuoli Kirjat-Arbassa, se on Hebronissa, Kanaanin maassa. Aabraham meni suremaan Saaraa ja itkemään häntä.

23:3  Aabraham nousi ja lähti vainajan luota ja puhui heettiläisille sanoen:

23:4  "Minä olen muukalainen ja vieras keskuudessanne. Antakaa minulle perintöhauta maassanne haudatakseni ja kätkeäkseni siihen vainajani."

23:5  Heettiläiset vastasivat Aabrahamille sanoen hänelle:

23:6  "Kuule meitä, herra. Sinä olet Jumalan ruhtinas keskuudessamme. Hautaa vainajasi parhaaseen hautaamme. Ei kukaan meistä kiellä sinua hautaamasta vainajaasi hautaansa."

23:7  Aabraham nousi ja kumarsi maan kansalle, heettiläisille.

23:8  Hän puhui heille sanoen: "Jos teille sopii, että hautaan ja kätken vainajani, niin kuulkaa minua ja taivuttakaa Efron, Sooharin poika,

23:9  antamaan minulle Makpelan luola, joka on hänen omansa ja on hänen vainionsa perällä. Täydestä hinnasta hän antakoon sen minulle perintöhaudaksi teidän keskuudessanne."

23:10  Efron istui siellä heettiläisten joukossa. Efron, heettiläinen, vastasi Aabrahamille heettiläisten kuullen, kaikkien, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, sanoen:

23:11  "Ei, herrani, vaan kuule minua. Vainion lahjoitan sinulle ja myös luolan, joka siinä on, lahjoitan sinulle. Kansalaisteni nähden sen sinulle lahjoitan. Hautaa vainajasi."

23:12  Aabraham kumarsi maan kansalle

23:13  ja puhui Efronille, maan kansan kuullen, sanoen: "Jospa kuitenkin – oi, kuule minua! – maksan vainion hinnan. Ota se minulta ja anna minun haudata siihen vainajani."

23:14  Efron vastasi Aabrahamille, sanoen hänelle:

23:15  "Herrani, kuule minua. Neljänsadan hopeasekelin maa, mitä se minulle ja sinulle merkitsee? Hautaa vainajasi."

23:16  Kuultuaan Efronin sanat Aabraham punnitsi Efronille sen rahasumman, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäsataa hopeasekeliä, kaupassa käypää.

23:17  Niin Efronin vainio, joka on Makpelassa itään päin Mamresta, sekä vainio että siellä oleva luola sekä kaikki puut, jotka kasvoivat vainiolla, koko sillä alueella,

23:18  tulivat Aabrahamin omiksi kaikkien heettiläisten nähden, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista.

23:19  Sen jälkeen Aabraham hautasi vaimonsa Saaran luolaan, joka on Makpelan vainiolla itään Mamresta, se on Hebronista, Kanaanin maassa.

23:20  Vainio ja siellä oleva luola siirtyi heettiläisiltä Aabrahamille perintöhaudaksi.

Chapter 24

24:1  Aabraham oli tullut iältään vanhaksi, ja Herra oli siunannut Aabrahamia kaikessa.

24:2  Aabraham sanoi palvelijalleen, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: "Pane kätesi kupeeni alle.

24:3  Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa minä asun,

24:4  vaan että menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille."

24:5  Palvelija sanoi hänelle: "Entä jos nainen ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?"

24:6  Aabraham vastasi hänelle: "Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne.

24:7  Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi annan tämän maan', hän lähettää enkelinsä edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni.

24:8  Mutta jos nainen ei tahdo seurata sinua, olet tästä valasta vapaa. Älä vain vie poikaani sinne takaisin."

24:9  Palvelija pani kätensä herransa Aabrahamin kupeen alle ja lupasi sen hänelle valalla vannoen.

24:10  Palvelija otti herransa kameleista kymmenen sekä kaikenlaisia kalleuksia herransa tavaroista, nousi ja lähti Mesopotamiaan, Naahorin kaupunkiin.

24:11  Hän antoi kamelien asettua kaupungin ulkopuolelle vesikaivon luo lepäämään illan suussa, jolloin naiset tulivat vettä ammentamaan.

24:12  Hän sanoi: "Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, suo minulle tänään menestystä ja tee laupeus herralleni Aabrahamille.

24:13  Katso, minä seison tässä lähteellä, ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä.

24:14  Tapahtukoon, että tyttö, jolle sanon: 'Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni', ja joka vastaa: 'Juo, juotan kamelisikin', on juuri se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille, ja siitä tiedän, että olet tehnyt laupeuden herralleni."

24:15  Tuskin hän oli lakannut puhumasta, kun siihen tuli Rebekka, joka oli Aabrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, Betuelin, tytär, ja hänellä oli vesiastia olallaan.

24:16  Tyttö oli näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Hän astui alas lähteelle, täytti astiansa ja tuli ylös.

24:17  Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda vähän vettä astiastasi."

24:18  Hän vastasi: "Juo, herrani." Hän laski nopeasti astiansa alas kädelleen ja antoi hänen juoda.

24:19  Annettuaan hänen juoda hän sanoi: "Minä ammennan vettä myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen."

24:20  Hän tyhjensi nopeasti astiansa juottokaukaloon ja riensi uudestaan kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen.

24:21  Mies katseli häntä ääneti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei.

24:22  Kun kamelit olivat juoneet, mies otti esiin kultaisen nenärenkaan, joka painoi puoli sekeliä, ja pani hänen käsiinsä kaksi rannerengasta, jotka painoivat kymmenen kultasekeliä.

24:23  Hän kysyi: "Kenen tytär olet? Sano minulle. Onko isäsi talossa tilaa yöpyäksemme siinä?"

24:24  Hän vastasi hänelle: "Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär."

24:25  Hän sanoi hänelle vielä: "Meillä on runsaasti olkia ja rehua. Meillä on myös paikka yöpyä."

24:26  Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Herraa

24:27  ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoaan ja totuuttaan minun herraltani. Herra on johdattanut minut tätä tietä herrani veljen kotiin."

24:28  Tyttö riensi ilmoittamaan äitinsä perheelle, mitä oli tapahtunut.

24:29  Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban. Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle.

24:30  Sillä kun hän näki nenärenkaan ja rannerenkaat sisarensa käsissä ja kuuli sisarensa Rebekan kertovan ja sanovan: "Näin mies puhui minulle", hän meni miehen luo – ja katso, hän seisoi vielä kamelien luona lähteellä.

24:31  Hän sanoi hänelle: "Tule sisään, sinä Herran siunattu. Minkä tähden seisot ulkona? Minä olen valmistanut tilaa talossa ja sijaa kameleille."

24:32  Mies tuli taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi kameleille olkia ja rehua sekä hänelle ja hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesuun.

24:33  Sitten pantiin ruokaa hänen eteensä, mutta hän sanoi: "En syö, ennen kuin olen puhunut asiani." Laaban vastasi: "Puhu."

24:34  Hän sanoi: "Minä olen Aabrahamin palvelija.

24:35  Herra on suuresti siunannut herraani, niin että hänestä on tullut mahtava mies. Hän on antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautoja, hopeaa ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja.

24:36  Saara, herrani vaimo, on vanhalla iällään synnyttänyt herralleni pojan, jolle herrani on antanut kaiken omaisuutensa.

24:37  Herrani vannotti minua sanoen: 'Älä ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun,

24:38  vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä pojalleni vaimo.'

24:39  Silloin sanoin herralleni: 'Entä jos tyttö ei seuraa minua?'

24:40  Hän vastasi minulle: 'Herra, jonka edessä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä kanssasi ja antaa matkasi onnistua, niin että saat pojalleni vaimon suvustani ja isäni perheestä.

24:41  Silloin, kun saavut sukuni luo, olet vapaa valasta, jonka minulle vannoit. Jos he eivät häntä sinulle anna, olet valasta vapaa.'

24:42  Tulin tänään lähteelle ja sanoin: 'Herra, herrani Aabrahamin Jumala! Jos annat onnistua sen matkan, jolla olen,

24:43  salli tapahtua, että neitsyt, joka minun seisoessani tässä vesilähteellä tulee ammentamaan vettä ja sanoessani hänelle: 'Anna minun juoda vähän vettä astiastasi',

24:44  vastaa minulle: 'Juo itse, ja ammennan myös kameleillesi' – että hän on se nainen, jonka Herra on määrännyt herrani pojalle.'

24:45  Tuskin olin lakannut näin puhumasta itsekseni, katso, Rebekka tuli siihen vesiastia olallaan, astui alas lähteelle ja ammensi. Sanoin hänelle: 'Anna minun juoda.'

24:46  Hän laski nopeasti astian alas olaltaan ja sanoi: 'Juo, juotan myös kamelisi.' Join, ja hän juotti myös kamelit.

24:47  Kysyin häneltä sanoen: 'Kenen tytär olet?' Hän vastasi: 'Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär.' Panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä.

24:48  Kumarruin maahan ja rukoilin Herraa, kiittäen Herraa, herrani Aabrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeaa tietä saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen.

24:49  Jos nyt tahdotte osoittaa suosiota ja uskollisuutta herralleni, ilmoittakaa se minulle. Mutta jos ette, niin ilmoittakaa sekin minulle kääntyäkseni toisaalle, oikealle tai vasemmalle."

24:50  Laaban ja Betuel vastasivat sanoen: "Herralta tämä on tullut. Emme voi tässä asiassa puhua sinulle hyvää emmekä pahaa.

24:51  Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi, niin kuin Herra on sanonut."

24:52  Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen.

24:53  Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi kallisarvoisia lahjoja myös hänen veljelleen ja äidilleen.

24:54  He söivät ja joivat, hän ja hänen seuralaisensa, ja olivat siellä yötä. Mutta kun he olivat nousseet seuraavana aamuna, hän sanoi: "Päästäkää minut menemään herrani luo."

24:55  Tytön veli ja äiti vastasivat: "Anna tytön viipyä luonamme vielä jonkin aikaa, edes kymmenen päivää. Sitten lähde."

24:56  Mutta hän sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo."

24:57  He vastasivat: "Kutsukaamme tänne tyttö ja kysykäämme häneltä itseltään."

24:58  He kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: "Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?" Hän vastasi: "Tahdon."

24:59  He lähettivät sisarensa Rebekan imettäjineen matkalle Aabrahamin palvelijan ja hänen miestensä mukana.

24:60  He siunasivat Rebekan ja lausuivat hänelle: "Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot siemenesi vihamiestensä portit!"

24:61  Rebekka nousi palvelijattarineen, ja he istuivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkalle.

24:62  Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta. Hän asui näet Negevissä.

24:63  Iisak oli illan suussa lähtenyt kedolle kävelemään, ja kun hän nosti silmänsä, hän näki kamelien lähestyvän.

24:64  Kun Rebekka nosti silmänsä ja näki Iisakin, hän pudottautui nopeasti maahan kamelin selästä.

24:65  Hän kysyi palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä vastaan?" Palvelija vastasi: "Hän on herrani." Niin hän otti hunnun ja verhoutui siihen.

24:66  Palvelija kertoi Iisakille kaikki, mitä hän oli toimittanut.

24:67  Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.

Chapter 25

25:1  Aabraham otti vielä vaimon. Hänen nimensä oli Ketura.

25:2  Hän synnytti hänelle Simranin ja Joksanin, Medanin ja Midianin, Jisbakin ja Suuahin.

25:3  Joksanille syntyi Seba ja Dedan. Dedanin jälkeläisiä olivat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset.

25:4  Midianin pojat olivat Eefa, Eefer, Hanok, Abida ja Eldaa. Kaikki nämä ovat Keturan jälkeläisiä.

25:5  Aabraham antoi kaiken omaisuutensa Iisakille.

25:6  Mutta sivuvaimojensa pojille Aabraham antoi lahjoja. Hän lähetti heidät vielä eläessään pois poikansa Iisakin luota idän suuntaan, Itäiselle maalle.

25:7  Tämä on Aabrahamin elinvuosien luku: sata seitsemänkymmentä viisi vuotta.

25:8  Aabraham vaipui kuolemaan korkeassa iässä, vanhana ja elämästä kyllikseen saaneena, ja tuli otetuksi heimonsa luo.

25:9  Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, heettiläisen Efronin, Sooharin pojan, vainiolle, joka on Mamren edessä,

25:10  sille vainiolle, jonka Aabraham oli ostanut heettiläisiltä. Siihen haudattiin Aabraham ja hänen vaimonsa Saara.

25:11  Aabrahamin kuoltua Jumala siunasi hänen poikaansa Iisakia. Iisak asui Lahai-Roin kaivon tienoilla.

25:12  Tämä on Ismaelin suvun syntykirja. Aabrahamin pojan, jonka Saaran egyptiläinen orjatar Haagar synnytti Aabrahamille.

25:13  Nämä ovat Ismaelin poikien nimet heidän nimiensä ja polveutumisensa mukaan: Nebajot, Ismaelin esikoinen, Keedar, Adbeel, Mibsam,

25:14  Misma, Duuma, Massa,

25:15  Hadad, Teema, Jetur, Naafis ja Keedma.

25:16  Nämä ovat Ismaelin pojat ja nämä ovat heidän nimensä heidän kyliensä ja leiripaikkojensa mukaan, kaksitoista ruhtinasta heimokuntineen.

25:17  Tämä on Ismaelin elinvuosien luku: sata kolmekymmentä seitsemän vuotta. Hän vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi heimonsa luo.

25:18  He asuivat Havilasta aina Suuriin asti, joka on Egyptistä itään Assyriaan mentäessä. Hän asettui asumaan kaikkien veljiensä eteen.

25:19  Tämä on Iisakin, Aabrahamin pojan, suvun syntykirja. Aabrahamille syntyi Iisak.

25:20  Iisak oli neljänkymmenen vuoden vanha, kun hän otti vaimokseen Rebekan, joka oli aramilaisen Betuelin tytär Mesopotamiasta ja aramilaisen Laabanin sisar.

25:21  Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi.

25:22  Lapset sysäsivät toisiaan hänen kohdussaan. Niin hän sanoi: "Jos näin käy, miksi tämä tapahtuu minulle?" Hän meni kysymään Herralta.

25:23  Herra sanoi hänelle: "Kaksi kansaa on kohdussasi, kaksi heimoa lähtee ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa."

25:24  Kun hänen synnyttämisensä aika oli tullut, katso, hänen kohdussaan oli kaksoset.

25:25  Se, joka ensiksi tuli hänen kohdustaan, oli ruskea ja yltympäri kuin karvainen viitta. Hänelle annettiin nimeksi Eesau.

25:26  Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä. Hän piti kädellään Eesauta kantapäästä. Hänelle annettiin nimeksi Jaakob. Iisak oli kuudenkymmenen vuoden vanha heidän syntyessään.

25:27  Pojat kasvoivat suuriksi. Eesausta tuli taitava metsästäjä, eränkävijä. Jaakob sitä vastoin oli hurskas ja asui teltoissa.

25:28  Iisak rakasti enemmän Eesauta, sillä hän söi mielellään riistaa, mutta Rebekka rakasti enemmän Jaakobia.

25:29  Kerran, kun Jaakob oli keittänyt itselleen keiton, Eesau tuli kedolta nälästä näännyksissä.

25:30  Eesau sanoi Jaakobille: "Anna minun ahmia tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keittoa, sillä minä olen nälästä näännyksissä." Sen tähden hän sai nimen Edom.

25:31  Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle ensin esikoisuutesi."

25:32  Eesau vastasi: "Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä teen esikoisuudellani?"

25:33  Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin hän vannoi hänelle ja myi esikoisuutensa Jaakobille.

25:34  Jaakob antoi Eesaulle leipää ja linssikeittoa. Hän söi ja joi, nousi ja meni matkoihinsa. Niin halpana Eesau piti esikoisuutensa.

Chapter 26

26:1  Maahan tuli nälänhätä, eri nälänhätä kuin se, joka oli ollut aikaisemmin Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin.

26:2  Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka sinulle sanon.

26:3  Oleskele muukalaisena tässä maassa. Olen kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja siemenellesi annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka olen vannonut isällesi Aabrahamille.

26:4  Teen siemenesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan siemenellesi kaikki nämä maat, ja sinun Siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä

26:5  sen tähden, että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä noudatettavaksi annoin, käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani."

26:6  Iisak asettui Gerariin.

26:7  Kun paikkakunnan miehet kysyivät hänen vaimostaan, hän sanoi: "Hän on sisareni." Hän näet pelkäsi sanoa: "Hän on vaimoni", sillä hän ajatteli: "Nuo miehet voivat tappaa minut Rebekan tähden, sillä hän on näöltään kaunis."

26:8  Kun hän oli viipynyt siellä jonkin aikaa, tapahtui, että Abimelek, filistealaisten kuningas, kerran katsellessaan ulos ikkunasta näki Iisakin hyväilevän vaimoaan.

26:9  Abimelek kutsutti Iisakin ja sanoi: "Katso, hänhän on vaimosi! Miksi olet sanonut: 'Hän on sisareni'?" Iisak vastasi hänelle: "Ajattelin, että minut muuten ehkä tapetaan hänen tähtensä."

26:10  Abimelek sanoi: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Kuinka helposti olisikaan voinut tapahtua, että joku kansasta olisi maannut vaimosi kanssa, ja olisit saattanut meidät syyllistymään syntiin!"

26:11  Abimelek antoi käskyn kaikelle kansalle sanoen: "Joka koskee tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, se on kuolemalla rangaistava."

26:12  Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä.

26:13  Hän rikastui ja hyötyi hyötymistään, kunnes hänestä tuli hyvin rikas.

26:14  Hänellä oli laumoittain sekä lampaita ja vuohia että nautoja ja paljon palvelijoita, niin että filistealaiset alkoivat kadehtia häntä.

26:15  Niin filistealaiset tukkivat kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä palvelijat olivat kaivaneet hänen isänsä Aabrahamin päivinä, ja täyttivät ne maalla.

26:16  Abimelek sanoi Iisakille: "Mene pois luotamme, sillä sinä olet tullut meitä paljon voimakkaammaksi."

26:17  Iisak lähti sieltä ja leiriytyi Gerarin laaksoon ja asui siellä.

26:18  Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä oli kaivettu, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet, ja antoi niille jälleen ne nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.

26:19  Iisakin palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä kaivon, jossa oli juoksevaa vettä.

26:20  Mutta Gerarin paimenet alkoivat riidellä Iisakin paimenten kanssa sanoen: "Vesi on meidän." Niin hän kutsui kaivon Eesekiksi, koska he olivat riidelleet hänen kanssaan.

26:21  He kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin. Niin hän antoi sille nimen Sitna.

26:22  Hän muutti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Sen tähden hän nimitti sen Rehobotiksi ja sanoi: "Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa."

26:23  Sieltä hän meni Beersebaan.

26:24  Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: "Minä olen isäsi Aabrahamin Jumala. Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi ja siunaan sinua ja teen siemenesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden."

26:25  Hän rakensi sinne alttarin, saarnasi Herran nimestä ja pystytti sinne telttansa. Iisakin palvelijat kaivoivat siihen kaivon.

26:26  Niin Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin seuraamana.

26:27  Mutta Iisak sanoi heille: "Minkä tähden tulette minun luokseni, vaikka olette minulle vihamielisiä ja karkotitte minut luotanne?"

26:28  He vastasivat: "Me olemme selvästi nähneet, että Herra on kanssasi. Sen tähden ajattelimme: 'Olkoon sinun ja meidän välillämme valallinen sopimus. Tahdomme tehdä kanssasi liiton,

26:29  ettet tee meille mitään pahaa, niin kuin mekään emme ole sinuun koskeneet, vaan olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa.' Sinä olet nyt Herran siunattu."

26:30  Silloin hän laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat.

26:31  Varhain seuraavana aamuna he vannoivat valan toisilleen. Sen jälkeen Iisak päästi heidät menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa.

26:32  Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat ja kertoivat hänelle kaivosta, jonka he olivat kaivaneet, sanoen hänelle:

26:33  "Me löysimme vettä." Hän antoi sille nimen Siba. Sen tähden on kaupungin nimi vielä tänäkin päivänä Beerseba.

26:34  Kun Eesau oli neljänkymmenen vuoden vanha, hän otti vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin, heettiläisen Eelonin tyttären.

26:35  Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle katkera murhe.

Chapter 27

27:1  Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, ettei hän enää voinut nähdä, hän kutsui Eesaun, vanhimman poikansa, ja sanoi hänelle: "Poikani!" Tämä vastasi hänelle: "Tässä olen."

27:2  Niin hän sanoi: "Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä kuolinpäivääni.

27:3  Ota siis aseesi, nuolikotelosi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.

27:4  Laita minulle herkkuruokaa, mieliruokaani, ja tuo sitä syödäkseni, että siunaisin sinut, ennen kuin kuolen."

27:5  Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa tuodakseen sitä isälleen,

27:6  Rebekka puhui pojalleen Jaakobille sanoen: "Katso, kuulin isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:

27:7  'Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennen kuin kuolen.'

27:8  Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken sinulle:

27:9  mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää kiliä laittaakseni niistä isällesi herkkuruokaa, hänen mieliruokaansa.

27:10  Sinun on vietävä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa."

27:11  Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: "Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen.

27:12  Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minusta tulee hänen silmissään pilkkaaja ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta."

27:13  Hänen äitinsä sanoi hänelle: "Kohdatkoon kirous minua, poikani. Kuule vain ääntäni, mene ja nouda."

27:14  Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruoan, hänen isänsä mieliruoan.

27:15  Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.

27:16  Mutta kilien nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.

27:17  Sitten hän antoi herkkuruoan sekä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.

27:18  Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isäni!" Hän vastasi: "Tässä olen. Kuka sinä olet, poikani?"

27:19  Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niin kuin käskit minun tehdä. Nouse istumaan ja syö riistaani siunataksesi minut."

27:20  Mutta Iisak sanoi pojalleen: "Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?" Hän vastasi: "Herra, Jumalasi, johdatti sen eteeni."

27:21  Niin Iisak sanoi Jaakobille: "Tulehan lähemmäksi, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai et."

27:22  Jaakob astui isänsä Iisakin luo. Tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet."

27:23  Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niin kuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.

27:24  Vielä hän kysyi: "Oletko sinä todella poikani Eesau?" Hän vastasi: "Olen."

27:25  Silloin hän sanoi: "Tuo ruoka minulle syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut." Niin hän toi sen hänelle, ja hän söi. Ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.

27:26  Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: "Tule tänne ja suutele minua, poikani."

27:27  Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteittensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: "Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.

27:28  Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.

27:29  Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa."

27:30  Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä oli juuri lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.

27:31  Hänkin laittoi herkkuruoan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa siunataksesi minut."

27:32  Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: "Kuka olet?" Hän vastasi: "Minä olen poikasi Eesau, esikoisesi."

27:33  Silloin Iisak säikähti kovin ja sanoi: "Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennen kuin tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva."

27:34  Kun Eesau kuuli isänsä sanat, hän puhkesi valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isäni!"

27:35  Mutta hän vastasi: "Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen."

27:36  Hän sanoi: "Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myös siunauksen." Hän kysyi: "Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?"

27:37  Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: "Katso, minä olen asettanut hänet herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä. Mitä voisin enää tehdä hyväksesi, poikani?"

27:38  Eesau sanoi isälleen: "Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa minutkin, isäni!" Niin Eesau korotti äänensä ja itki.

27:39  Mutta hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, asuinpaikkasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä.

27:40  Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen riisut hänen ikeensä niskaltasi."

27:41  Eesau alkoi vihata Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut. Eesau ajatteli itsekseen: "Pian tulee aika, jolloin suremme isäämme, ja tapan veljeni Jaakobin."

27:42  Mutta Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista. Hän lähetti kutsumaan luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Katso, veljesi Eesau uhkaa kostaa sinulle ja tappaa sinut.

27:43  Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja pakene veljeni Laabanin luo Harraniin.

27:44  Jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi viha asettuu,

27:45  kunnes veljesi lakkaa sinua vihaamasta ja unohtaa, mitä olet hänelle tehnyt. Sitten lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkä tähden menettäisin teidät molemmat samana päivänä!"

27:46  Rebekka sanoi Iisakille: "Olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä elän?"

Chapter 28

28:1  Iisak kutsui Jaakobin ja siunasi hänet. Hän käski häntä ja sanoi hänelle: "Älä ota vaimoksesi ketään Kanaanin tyttäristä,

28:2  vaan nouse ja mene Mesopotamiaan, isoisäsi Betuelin kotiin, ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Laabanin tyttäristä.

28:3  Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja antakoon sinun tulla hedelmälliseksi ja lisääntyä, niin että sinusta tulee suuri kansojen joukko.

28:4  Hän suokoon sinulle Aabrahamin siunauksen, sinulle sekä siemenellesi, että saisit omaksesi maan, jossa asut muukalaisena ja jonka Jumala on antanut Aabrahamille."

28:5  Iisak lähetti Jaakobin matkaan. Hän lähti Mesopotamiaan Laabanin luo, joka oli aramilaisen Betuelin poika ja Rebekan, Jaakobin ja Eesaun äidin, veli.

28:6  Kun Eesau näki, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimon – sillä hän oli siunannut hänet, käskenyt häntä ja sanonut: "Älä ota vaimoa Kanaanin tyttäristä" –

28:7  ja että Jaakob oli totellut isäänsä ja äitiään ja lähtenyt Mesopotamiaan,

28:8  hän huomasi, että Kanaanin tyttäret olivat hänen isälleen Iisakille vastenmielisiä.

28:9  Eesau meni Ismaelin luo ja otti Mahalatin, Aabrahamin pojan Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren, vaimokseen entisten lisäksi.

28:10  Jaakob lähti Beersebasta mennäkseen Harraniin.

28:11  Hän tuli erääseen paikkaan, jossa yöpyi, sillä aurinko oli laskenut. Hän otti paikan kivistä yhden, pani sen päänsä aluseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan.

28:12  Hän näki unta: Katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen. Katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.

28:13  Katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan sinulle ja siemenellesi.

28:14  Jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun Siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.

28:15  Katso, minä olen kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan. Sillä en jätä sinua, ennen kuin olen toteuttanut sen, minkä olen sinulle puhunut."

28:16  Silloin Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt."

28:17  Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka pelottava onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti."

28:18  Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä aluseksi, nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle.

28:19  Hän antoi paikalle nimen Beetel, mutta ennen kaupungin nimenä oli Luus.

28:20  Sitten Jaakob teki lupauksen, sanoen: "Jos Jumala on kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni,

28:21  että saan palata rauhassa isäni kotiin, Herra on oleva minun Jumalani,

28:22  ja tämä kivi, jonka olen pystyttänyt patsaaksi, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, totisesti annan sinulle kymmenykset."

Chapter 29

29:1  Jaakob lähti matkaan ja tuli Idän miesten maalle.

29:2  Katso, hän huomasi kedolla kaivon, ja katso, sen luona oli makuulla kolme lammaslaumaa, sillä kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Kaivon suulla oli suuri kivi.

29:3  Sen tähden annettiin kaikkien laumojen kokoontua sinne, vieritettiin kivi kaivon suulta ja juotettiin lampaat. Sen jälkeen kivi taas pantiin paikoilleen kaivon suulle.

29:4  Jaakob sanoi heille: "Veljeni, mistä te olette?" He vastasivat: "Olemme Harranista."

29:5  Hän kysyi heiltä: "Tunnetteko Laabanin, Naahorin pojan?" He vastasivat: "Tunnemme."

29:6  Hän kysyi heiltä: "Voiko hän hyvin?" He vastasivat: "Hyvin hän voi, ja katso, Raakel, hänen tyttärensä, tulee tuolla lammasten kanssa."

29:7  Hän sanoi: "Vielä on täysi päivä ja on liian aikaista koota lauma. Juottakaa lampaat ja viekää ne takaisin laitumelle."

29:8  He vastasivat: "Emme voi, ennen kuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta. Sitten juotamme lampaat."

29:9  Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan tuli Raakel isänsä lammasten kanssa, sillä hänellä oli tapana olla paimenessa.

29:10  Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Laabanin tyttären, ja enonsa Laabanin lampaat, hän astui esiin ja vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa Laabanin lampaat.

29:11  Jaakob suuteli Raakelia, korotti äänensä ja itki.

29:12  Jaakob ilmoitti Raakelille, että hän oli hänen isänsä sukulainen ja Rebekan poika. Raakel riensi pois ja ilmoitti sen isälleen.

29:13  Kun Laaban kuuli kerrottavan Jaakobista, sisarensa pojasta, riensi hän häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä ja toi hänet kotiinsa. Hän kertoi Laabanille kaiken, mitä oli tapahtunut.

29:14  Laaban sanoi hänelle: "Todellakin, sinä olet minun luutani ja lihaani." Sitten hän asui hänen luonaan kuukauden päivät.

29:15  Laaban sanoi Jaakobille: "Olet tosin sukulaiseni, mutta palvelisitko silti minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi oleva."

29:16  Laabanilla oli kaksi tytärtä. Vanhemman nimi oli Leea, nuoremman nimi oli Raakel.

29:17  Leealla oli sameat silmät, mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot.

29:18  Jaakob rakasti Raakelia. Hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi."

29:19  Laaban vastasi: "Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle. Jää luokseni."

29:20  Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä. Niin hän rakasti häntä.

29:21  Sen jälkeen Jaakob sanoi Laabanille: "Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen luokseen."

29:22  Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot.

29:23  Mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen. Jaakob yhtyi häneen.

29:24  Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärelleen Leealle orjattareksi.

29:25  Aamulla Jaakob näki, että se oli Leea. Hän sanoi Laabanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?"

29:26  Laaban vastasi: "Maassamme ei ole tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa.

29:27  Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta."

29:28  Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, Laaban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.

29:29  Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen Raakelille orjattareksi.

29:30  Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea. Hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

29:31  Kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, hän avasi hänen kohtunsa, mutta Raakel oli hedelmätön.

29:32  Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: "Herra on nähnyt kurjuuteni. Nyt on mieheni rakastava minua."

29:33  Hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että minua hyljitään, ja on antanut minulle myös tämän." Niin hän antoi hänelle nimen Simeon.

29:34  Hän tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Nyt kai mieheni vihdoinkin kiintyy minuun, sillä olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa." Sen tähden hän antoi hänelle nimen Leevi.

29:35  Hän tuli vieläkin raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Nyt minä kiitän Herraa." Sen tähden hän antoi hänelle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä.

Chapter 30

30:1  Kun Raakel näki, ettei hän synnyttänyt Jaakobille, hän kadehti sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen."

30:2  Niin Jaakob vihastui Raakeliin ja sanoi: "Minäkö olen Jumala, joka on kieltänyt sinulta kohdun hedelmän?"

30:3  Raakel sanoi: "Tässä on orjattareni Bilha. Yhdy häneen, että hän synnyttäisi minun helmaani ja minäkin siten saisin lapsia hänestä."

30:4  Hän antoi hänelle orjattarensa Bilhan vaimoksi, ja Jaakob yhtyi häneen.

30:5  Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan.

30:6  Raakel sanoi: "Jumala hankki minulle oikeuden, ja hän kuuli ääntäni ja antoi minulle pojan." Sen tähden hän antoi hänelle nimen Daan.

30:7  Bilha, Raakelin orjatar, tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan.

30:8  Raakel sanoi: "Jumalan taisteluja olen taistellut sisareni kanssa ja olen voittanut." Hän antoi hänelle nimen Naftali.

30:9  Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä, hän otti orjattarensa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi.

30:10  Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille pojan.

30:11  Leea sanoi: "Onneksi!", ja antoi hänelle nimen Gaad.

30:12  Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille toisen pojan.

30:13  Leea sanoi: "Oi minua onnellista! Tyttäret ylistävät minua onnelliseksi." Hän antoi hänelle nimen Asser.

30:14  Mutta Ruuben meni kerran ulos vehnänleikkuun aikaan ja löysi lemmenmarjoja vainiolta ja toi ne äidilleen Leealle. Niin Raakel sanoi Leealle: "Anna minulle poikasi lemmenmarjoja."

30:15  Leea vastasi hänelle: "Eikö riitä, että olet vienyt minulta mieheni, kun tahdot ottaa vielä poikani lemmenmarjatkin?" Raakel sanoi: "Olkoon, maatkoon hän tämän yön kanssasi, kunhan saan poikasi lemmenmarjat."

30:16  Kun Jaakob illalla palasi vainiolta, Leea meni häntä vastaan ja sanoi: "Minun luokseni sinun on tultava, sillä olen todella ostanut sinut poikani lemmenmarjoilla." Niin hän makasi sen yön hänen kanssaan.

30:17  Jumala kuuli Leeaa, ja Leea tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan.

30:18  Leea sanoi: "Jumala on palkinnut minulle sen, että annoin orjattareni miehelleni." Hän antoi hänelle nimen Isaskar.

30:19  Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.

30:20  Silloin Leea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni on asuva luonani, sillä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Hän antoi hänelle nimen Sebulon.

30:21  Sitten hän synnytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina.

30:22  Mutta Jumala muisti Raakeliakin. Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa.

30:23  Hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Jumala on ottanut pois häpeäni."

30:24  Hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: "Herra antakoon minulle vielä toisen pojan."

30:25  Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Laabanille: "Päästä minut menemään kotiini ja omaan maahani.

30:26  Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut, lähteäkseni pois, sillä tiedäthän itse, kuinka olen sinua palvellut."

30:27  Laaban vastasi hänelle: "Jospa saisin armon silmiesi edessä! Merkkini ilmoittavat, että Herra on sinun tähtesi siunannut minua."

30:28  Hän sanoi vielä: "Määrää palkka, joka minun on sinulle maksettava, niin sen annan."

30:29  Hän vastasi hänelle: "Itsehän tiedät, kuinka olen sinua palvellut ja millaiseksi karjasi on tullut hoidossani.

30:30  Sillä vähän sinulla oli ennen minun tuloani, mutta sitten se on karttunut suureksi, ja Herra on siunannut sinua minun askeleistani. Mutta milloin minäkin saan ruveta tekemään työtä oman perheeni hyväksi?"

30:31  Hän vastasi: "Mitä minun on sinulle annettava?" Jaakob sanoi: "Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Jos myönnät minulle tämän, niin yhä edelleen paimennan ja vartioin laumojasi:

30:32  Tarkastan tänään koko laumasi. Erota siitä pois kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat sekä karitsoista kaikki mustat ja vuohista kirjavat ja pilkulliset. Ne ovat palkkani.

30:33  Siinä vanhurskauteni tulee näytetyksi toteen: Kun vastaisuudessa tulet omin silmin katsomaan palkkaani, niin kaikki vuohet, jotka eivät ole pilkullisia eivätkä kirjavia, ja kaikki karitsat, jotka eivät ole mustia, katsottakoon minun varastamikseni."

30:34  Laaban vastasi: "Hyvä, olkoon, kuten olet puhunut."

30:35  Samana päivänä hän erotti pois juovikkaat ja kirjavat vuohipukit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet – kaikki, joissa oli jotakin valkoista – sekä kaikki mustat karitsat ja jätti ne poikiensa hoitoon.

30:36  Hän asetti niin, että oli kolmen päivän välimatka hänen ja Jaakobin välillä, ja Jaakob paimensi Laabanin muuta karjaa.

30:37  Mutta Jaakob otti itselleen tuoreita poppelin, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin valkoisia juovia paljastaen oksien valkoisen rungon.

30:38  Kuorimansa oksat hän pani eläinten eteen vesikaukaloihin eli juoma-astioihin, joista ne tulivat juomaan. Ne olivat kiimassa juomaan tullessaan.

30:39  Eläimet pariutuivat oksien edessä ja synnyttivät juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia karitsoita.

30:40  Sitten Jaakob erotti karitsat. Hän asetti eläinten päät niihin päin, jotka olivat pilkullisia, ja kaikkiin niihin päin, jotka olivat mustia Laabanin laumassa. Siten hän hankki itselleen eri laumansa eikä päästänyt niitä Laabanin laumaan.

30:41  Joka kerta kun voimakkaat eläimet olivat kiimassa, Jaakob pani oksat eläinten silmien eteen vesikaukaloihin, niin että ne pariutuivat oksien edessä.

30:42  Mutta heikkojen eläinten eteen hän ei niitä pannut. Niin heikot joutuivat Laabanille ja voimakkaat Jaakobille.

30:43  Mies tuli hyvin rikkaaksi. Hän sai paljon lampaita ja vuohia sekä palvelijattaria, palvelijoita, kameleja ja aaseja.

Chapter 31

31:1  Hän sai kuulla, että Laabanin pojat puhuivat näin: "Jaakob on anastanut kaiken, mitä isämme omisti. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden."

31:2  Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaan kuten ennen.

31:3  Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen kanssasi."

31:4  Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo.

31:5  Hän sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän ole minua kohtaan kuten ennen, vaikka isäni Jumala on ollut kanssani.

31:6  Te tiedätte, että olen palvellut isäänne kaikin voimin,

31:7  mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minulle mitään vahinkoa.

31:8  Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi pilkullisia. Kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita.

31:9  Jumala on ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle.

31:10  Mutta lauman pariutumisen aikana nostin silmäni ja näin unessa, että pukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.

31:11  Jumalan Enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Vastasin: 'Tässä olen.'

31:12  Hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso, kaikki pukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban tekee sinulle.

31:13  Minä olen Jumala, joka ilmestyin Beetelissä, jossa voitelit patsaan ja jossa teit minulle lupauksen. Nouse nyt ja lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.'

31:14  Raakel ja Leea vastasivat ja sanoivat hänelle: "Meillä ei ole enää osaa eikä perintöä isämme talossa.

31:15  Eikö hän pitänyt meitä muukalaisina, koska myi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan?

31:16  Sillä koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, on meidän ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut."

31:17  Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään.

31:18  Hän kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.

31:19  Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.

31:20  Jaakob lähti salaa aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle aikomustaan paeta.

31:21  Hän pakeni kaikkineen, lähti ja meni virran yli ja suuntasi kulkunsa Gileadin vuoria kohti.

31:22  Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut.

31:23  Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivämatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.

31:24  Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa."

31:25  Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle.

31:26  Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Olet pettänyt minut ja kuljettanut pois tyttäreni kuin miekalla otetut!

31:27  Minkä tähden pakenit salaa ja lähdit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, enkä saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, tamburiinein ja harpuin,

31:28  etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi olet menetellyt.

31:29  Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.'

31:30  Olet nyt lähtenyt matkaan, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta minkä tähden olet varastanut minun jumalani?"

31:31  Jaakob vastasi ja sanoi Laabanille: "Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.

31:32  Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä. Heimojemme miesten läsnä ollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois, mikä on omaasi." Sillä Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut.

31:33  Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien orjattarien telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.

31:34  Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään.

31:35  Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, siitä, etten voi nousta edessäsi, sillä minun on, niin kuin naisten tavallisesti on." Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.

31:36  Jaakob vihastui ja soimasi Laabania. Jaakob puhkesi puhumaan ja sanoi Laabanille: "Mitä olen rikkonut, mitä pahaa olen tehnyt, että näin minua ahdistat?

31:37  Nyt olet penkonut kaikki tavarani. Mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi talosi tavaraa? Tuo se tähän minun heimoni ja sinun heimosi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin.

31:38  Nämä kaksikymmentä vuotta minä olen ollut luonasi. Lampaasi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskosia, enkä minä ole syönyt pässejä laumastasi.

31:39  Pedon raatelemaa en ole sinulle tuonut. Se oli minun itseni korvattava. Minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä.

31:40  Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.

31:41  Nämä kaksikymmentä vuotta olen ollut talossasi. Neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta kymmenen kertaa sinä muutit palkkani.

31:42  Jos minun isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää, ei olisi ollut puolellani, niin olisit nyt lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian."

31:43  Laaban vastasi ja sanoi Jaakobille: "Tyttäret ovat minun tyttäriäni, ja lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani, ja kaikki, mitä sinä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt teen näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!

31:44  Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena välillämme, minun ja sinun."

31:45  Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn patsaaksi.

31:46  Jaakob sanoi heimonsa miehille: "Kootkaa kiviä." He ottivat kiviä ja rakensivat niistä röykkiön ja aterioivat siinä kivikasan päällä.

31:47  Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed.

31:48  Laaban sanoi: "Tämä kivikasa olkoon tänään todistajana välillämme, minun ja sinun." Sen tähden hän antoi sille nimen Galed

31:49  ja myös nimen Mispa, sillä hän sanoi: "Herra olkoon vartija välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä.

31:50  Jos sinä kohtelet pahasti tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala on kuitenkin todistajana välillämme, minun ja sinun."

31:51  Laaban sanoi vielä Jaakobille: "Katso, tämä kivikasa ja tämä patsas, jonka olen pystyttänyt välillemme, minun ja sinun

31:52  – tämä kivikasa olkoon todistuksena, ja myös tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän kivikasan ohi luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän kivikasan ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.

31:53  Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina välillämme." Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.

31:54  Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui heimonsa miehet aterioimaan, ja he aterioivat ja olivat yötä vuorella.

Chapter 32

32:1  Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.

32:2  Jaakob kulki tietään, ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.

32:3  Nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukkoa." Hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

32:4  Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan Edomin alueelle.

32:5  Hän käski heitä sanoen: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Palvelijasi Jaakob sanoo: Olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka.

32:6  Olen saanut nautoja, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon silmiesi edessä.'"

32:7  Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Tulimme veljesi Eesaun luo. Hän on jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan."

32:8  Jaakobin valtasi suuri pelko ja ahdistus. Hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, sekä lampaat, vuohet, naudat ja kamelit kahteen joukkoon.

32:9  Hän näet ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon."

32:10  Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaa maahasi ja sukusi luo, niin teen sinulle hyvää!'

32:11  Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota olet palvelijallesi osoittanut. Sillä ainoastaan sauva kädessäni kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt minulla on kaksi joukkoa.

32:12  Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut sekä äidit lapsineen.

32:13  Olethan sinä sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan siemenesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota sen paljouden tähden ei voi lukea.'"

32:14  Hän jäi siihen yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle

32:15  kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa emälammasta ja kaksikymmentä pässiä,

32:16  kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.

32:17  Hän jätti ne palvelijoittensa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: "Menkää edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille."

32:18  Hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo eläimet tuolla edelläsi?'

32:19  vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle. Katso, myös hän itse tulee jäljessämme.'"

32:20  Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.

32:21  Sanokaa myös: 'Katso, palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme.'" Sillä hän ajatteli: "Minä lepytän häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan."

32:22  Niin lahja kulki hänen edellään, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.

32:23  Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja yksitoista lastaan ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.

32:24  Hän otti heidät ja vei heidät joen yli. Hän vei yli kaiken, mitä hänellä oli.

32:25  Jaakob jäi yksin toiselle puolelle. Silloin hänen kanssaan painiskeli muuan mies päivän koittoon asti.

32:26  Kun mies huomasi, ettei hän voittanut häntä, hän iski häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.

32:27  Mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa." Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."

32:28  Hän sanoi hänelle: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Jaakob."

32:29  Hän sanoi: "Nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut."

32:30  Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi." Hän vastasi: "Miksi kysyt nimeäni?" Hän siunasi hänet siinä.

32:31  Jaakob antoi paikalle nimen Penuel, "sillä", hän sanoi, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on pelastunut."

32:32  Kun hän oli kulkenut Penuelin ohi, nousi aurinko, mutta hän ontui lonkkaansa.

32:33  Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli, sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.

Chapter 33

33:1  Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin, katso, Eesau oli tulossa neljäsataa miestä mukanaan. Hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.

33:2  Hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.

33:3  Mutta itse hän meni heidän edellään ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen.

33:4  Mutta Eesau riensi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä, ja he itkivät.

33:5  Hän nosti silmänsä, näki vaimot ja lapset ja kysyi: "Keitä ovat nämä sinulla?" Hän vastasi: "Ne ovat lapsiani, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut."

33:6  Orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.

33:7  Myös Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan.

33:8  Sitten hän sanoi: "Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka kohtasin?" Hän vastasi: "Saada armon herrani silmien edessä."

33:9  Mutta Eesau sanoi: "Minulla on paljon. Pidä, veljeni, omanasi, mitä sinulla on!"

33:10  Jaakob vastasi: "Ei niin. Jos olen saanut armon silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani. Sillä olenhan saanut nähdä kasvosi, niin kuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.

33:11  Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on kaikkea." Hän vaati häntä, ja hän [Eesau] otti.

33:12  Sitten Eesau sanoi: "Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin. Minä vaellan edelläsi."

33:13  Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani. Jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.

33:14  Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä. Minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat kulkea kunnes saavun herrani luo Seiriin."

33:15  Eesau vastasi: "Jätän luoksesi osan väestäni." Hän sanoi: "Minkä tähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!"

33:16  Eesau kääntyi sinä päivänä takaisin ja meni tietään Seiriin.

33:17  Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itselleen majan, mutta karjalleen hän teki katoksia. Siitä tuli paikan nimeksi Sukkot.

33:18  Jaakob saapui matkallaan Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.

33:19  Hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla.

33:20  Hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala.

Chapter 34

34:1  Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan maan tyttäriä.

34:2  Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.

34:3  Hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja puheli hellästi hänelle.

34:4  Sikem puhui isälleen Hamorille sanoen: "Ota minulle tämä tyttö vaimoksi."

34:5  Jaakob oli saanut kuulla, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Diinan. Mutta kun hänen poikansa olivat hänen laumansa kanssa kedolla, Jaakob oli vaiti siihen asti, kunnes he palasivat.

34:6  Hamor, Sikemin isä, meni Jaakobin luo puhuttelemaan häntä.

34:7  Jaakobin pojat tulivat kedolta. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, miehet sydämistyivät ja vihastuivat kovin siitä, että hän oli tehnyt häpeällisen teon Israelissa, kun oli maannut Jaakobin tyttären, sillä semmoista ei saa tehdä.

34:8  Niin Hamor puhui heille sanoen: "Poikani Sikemin sydän on mielistynyt teidän sisareenne. Antakaa hänet hänelle vaimoksi.

34:9  Lankoutukaa kanssamme, antakaa te tyttäriänne meille, ja ottakaa te itsellenne meidän tyttäriämme.

34:10  Jääkää asumaan luoksemme. Maa on oleva teille avoinna, asukaa siinä, kierrelkää siinä ja asettukaa siihen."

34:11  Sikem sanoi tytön isälle ja veljille: "Suokaa minun saada armo silmienne edessä, ja mitä minulta vaaditte, sen minä annan.

34:12  Vaatikaa minulta kuinka suuri morsiamen hinta ja kuinka suuret lahjat tahansa: annan, mitä te minulle sanotte. Antakaa minulle vain tyttö vaimoksi."

34:13  Mutta Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille puhuen petollisesti, koska hän oli raiskannut heidän sisarensa Diinan.

34:14  He sanoivat heille: "Emme voi tehdä sitä, että antaisimme sisaremme ympärileikkaamattomalle miehelle, sillä se olisi meistä häpeällistä.

34:15  Suostumme ainoastaan sillä ehdolla, että te tulette meidän kaltaisiksemme, niin että kaikki miespuolet ympärileikataan.

34:16  Silloin annamme omia tyttäriämme teille ja otamme itsellemme teidän tyttäriänne, ja asetumme luoksenne ja tulemme yhdeksi kansaksi.

34:17  Mutta jos ette kuule meitä ettekä ympärileikkauta itseänne, niin otamme sisaremme ja menemme tiehemme."

34:18  Heidän puheensa kelpasi Hamorille ja Sikemille, Hamorin pojalle.

34:19  Eikä nuori mies viivytellyt sen tekemisessä, sillä hän oli mieltynyt Jaakobin tyttäreen. Hän oli suuremmassa arvossa kuin kukaan toinen hänen isänsä perheessä.

34:20  Hamor ja hänen poikansa Sikem lähtivät kaupunkinsa porttiin ja puhuivat kaupunkinsa miehille sanoen:

34:21  "Näillä miehillä on rauha mielessä meitä kohtaan. Asukoot maassa ja kierrelkööt siinä, onhan maa tilava heillekin joka suuntaan. Ottakaamme heidän tyttäriään vaimoiksemme, ja antakaamme tyttäriämme heille.

34:22  Mutta ainoastaan sillä ehdolla miehet suostuvat asettumaan luoksemme tullakseen kanssamme yhdeksi kansaksi, että kaikki miehenpuolemme ympärileikataan, niin kuin he itsekin ovat ympärileikattuja.

34:23  Tulevathan silloin heidän karjansa ja tavaransa ja kaikki heidän juhtansa omiksemme. Suostukaamme, niin he asettuvat luoksemme."

34:24  He kuulivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, ja kaikki miespuoliset, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, ympärileikkauttivat itsensä.

34:25  Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään, Jaakobin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, otti kumpikin miekkansa. He hyökkäsivät kenenkään aavistamatta kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miespuolisen.

34:26  Myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin he tappoivat miekan terällä, ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois.

34:27  Jaakobin pojat kävivät haavoitettujen kimppuun ja ryöstivät kaupungin, sen tähden että he olivat raiskanneet heidän sisarensa.

34:28  He anastivat heidän lampaansa, vuohensa, nautansa ja aasinsa ja kaikki, mitä oli sekä kaupungissa että kedolla.

34:29  Kaikki heidän tavaransa, kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa he veivät saaliinaan, ja he ryöstivät samoin kaiken muun, mitä taloissa oli.

34:30  Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Joukkoni on vähäinen. Jos he kokoontuvat minua vastaan, he tuhoavat minut, ja minut ja sukuni hävitetään."

34:31  Mutta he vastasivat: "Pitikö hänen kohdella sisartamme kuin porttoa!"

Chapter 35

35:1  Jumala sanoi Jaakobille: "Nouse, mene Beeteliin, asetu sinne ja rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle paetessasi veljeäsi Eesauta."

35:2  Jaakob sanoi perheelleen ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: "Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne.

35:3  Nouskaamme ja menkäämme Beeteliin rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli kanssani tiellä, jota vaelsin."

35:4  He jättivät Jaakobille kaikki vieraat jumalat, jotka olivat heidän hallussaan, sekä renkaat, jotka olivat heidän korvissaan, ja Jaakob kätki ne maahan tammen alle, joka oli Sikemissä.

35:5  He lähtivät liikkeelle. Jumalan kauhu valtasi heidän ympärillään olevat kaupungit, niin etteivät nämä ajaneet takaa Jaakobin poikia.

35:6  Jaakob saapui Luusiin, joka on Kanaanin maassa, se on Beeteliin, ja kaikki väki hänen kanssaan.

35:7  Hän rakensi sinne alttarin ja nimitti paikan Eel-Beeteliksi, koska Jumala oli siellä ilmestynyt hänelle, kun hän pakeni veljeään.

35:8  Debora, Rebekan imettäjä, kuoli, ja hänet haudattiin Beetelin alapuolelle tammen alle. Siitä se sai nimen Allon-Baakuut.

35:9  Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet.

35:10  Jumala sanoi hänelle: "Sinun nimesi on Jaakob, mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel." – Ja hän sai nimen Israel.

35:11  Jumala sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee kupeistasi.

35:12  Maan, jonka olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, annan sinulle. Myös siemenellesi annan sen maan."

35:13  Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa oli häntä puhutellut.

35:14  Jaakob pystytti patsaan siihen paikkaan, jossa hän oli häntä puhutellut, kivipatsaan, ja vuodatti juomauhrin sen päälle ja kaatoi öljyä sen päälle.

35:15  Jaakob nimitti paikan, jossa Jumala oli häntä puhutellut, Beeteliksi.

35:16  He lähtivät liikkeelle Beetelistä. Kun vielä oli jonkin verran matkaa Efrataan, Raakel synnytti, ja hänen synnytystuskansa olivat hyvin kovat.

35:17  Tapahtui hänen synnytystuskiensa ollessa kovimmillaan, että kätilö sanoi hänelle: "Älä pelkää, sillä tämäkin on sinulle poika."

35:18  Kun hänen henkensä oli lähtemäisillään – sillä hänen oli kuoltava – hän antoi hänelle nimen Benoni, mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin.

35:19  Niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen Beetlehemiin.

35:20  Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan. Tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä.

35:21  Israel lähti liikkeelle sieltä ja pystytti telttansa Migdal-Ederin tuolle puolen.

35:22  Tapahtui, kun Israel asui siinä maassa, että Ruuben meni ja makasi Bilhan, isänsä sivuvaimon, kanssa, ja Israel sai sen kuulla.

35:23  Jaakobilla oli kaksitoista poikaa. Leean pojat olivat Ruuben, Jaakobin esikoinen, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon.

35:24  Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin.

35:25  Bilhan, Raakelin orjattaren, pojat olivat Daan ja Naftali.

35:26  Silpan, Leean orjattaren, pojat olivat Gaad ja Asser. Nämä ovat ne Jaakobin pojat, jotka syntyivät hänelle Mesopotamiassa.

35:27  Jaakob saapui isänsä Iisakin luo Mamreen, Kirjat-Arbaan, se on Hebroniin, jossa Aabraham ja Iisak olivat asuneet muukalaisina.

35:28  Iisakin elinaika oli sata kahdeksankymmentä vuotta.

35:29  Iisak vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi heimonsa luo, vanhana ja elämästä kylliksi saaneena. Hänen poikansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet.

Chapter 36

36:1  Tämä on Eesaun eli Edomin suvun syntykirja.

36:2  Eesau otti vaimoikseen Kanaanin tyttäristä Aadan, heettiläisen Eelonin tyttären, ja Oholibaman, joka oli hivviläisen Sibonin pojan Anan tytär,

36:3  ja Baasematin, Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren.

36:4  Aada synnytti Eesaulle Elifaan, ja Baasemat synnytti Reguelin.

36:5  Oholibama synnytti Jeuksen, Jalamin ja Koorahin. Nämä olivat Eesaun pojat, jotka syntyivät hänelle Kanaanin maassa.

36:6  Eesau otti vaimonsa, poikansa ja tyttärensä ja kaiken talonväkensä, karjansa ja kaikki juhtansa ja kaiken tavaransa, jonka hän oli hankkinut Kanaanin maassa, ja lähti toiseen maahan pois veljensä Jaakobin luota.

36:7  Sillä heidän omaisuutensa oli niin suuri, etteivät he voineet asua yhdessä, eikä se maa, jossa he asuivat muukalaisina, riittänyt heille heidän karjansa paljouden tähden.

36:8  Eesau asui Seirin vuoristossa. Eesau on sama kuin Edom.

36:9  Tämä on edomilaisten kantaisän Eesaun suvun syntykirja, hänen, joka asui Seirin vuoristossa.

36:10  Nämä ovat Eesaun poikien nimet: Elifas, Eesaun vaimon Aadan poika, ja Reguel, Eesaun vaimon Baasematin poika.

36:11  Elifaan pojat olivat Teeman, Oomar, Sefo, Gaetam ja Kenas.

36:12  Timna oli Elifaan, Eesaun pojan, sivuvaimo, ja hän synnytti Elifaalle Amalekin. Nämä olivat Eesaun vaimon Aadan pojat.

36:13  Reguelin pojat olivat nämä: Nahat ja Sera, Samma ja Missa. He olivat Eesaun vaimon Baasematin pojat.

36:14  Nämä olivat Eesaun vaimon Oholibaman, Sibonin pojan Anan tyttären, pojat, jotka hän synnytti Eesaulle: Jeus, Jalam ja Koorah.

36:15  Nämä olivat Eesaun poikien sukuruhtinaat: Elifaan, Eesaun esikoisen, pojat olivat ruhtinas Teeman, ruhtinas Oomar, ruhtinas Sefo, ruhtinas Kenas,

36:16  ruhtinas Koorah, ruhtinas Gaetam, ruhtinas Amalek. Nämä olivat ne ruhtinaat, jotka polveutuivat Elifaasta Edomin maassa. He olivat Aadan pojat.

36:17  Nämä olivat Reguelin, Eesaun pojan, pojat: ruhtinas Nahat, ruhtinas Sera, ruhtinas Samma, ruhtinas Missa. Nämä olivat ne ruhtinaat, jotka polveutuivat Reguelista Edomin maassa. Ne olivat Eesaun vaimon Baasematin poikia.

36:18  Nämä olivat Eesaun vaimon Oholibaman pojat: ruhtinas Jeus, ruhtinas Jalam, ruhtinas Koorah. Nämä olivat ne ruhtinaat, jotka polveutuivat Eesaun vaimosta, Anan tyttärestä Oholibamasta.

36:19  Nämä olivat Eesaun, se on Edomin, pojat, ja nämä heidän sukuruhtinaansa.

36:20  Nämä olivat hoorilaisen Seirin pojat, sen maan asukkaat: Lootan, Soobal, Sibon, Ana,

36:21  Diison, Eeser ja Diisan. Nämä olivat hoorilaisten sukuruhtinaat, Seirin pojat, Edomin maassa.

36:22  Lootanin pojat olivat Hoori ja Heemam, ja Lootanin sisar oli Timna.

36:23  Nämä olivat Soobalin pojat: Alvan, Maanahat ja Eebal, Sefo ja Oonam.

36:24  Nämä olivat Sibonin pojat: Aija ja Ana. Tämä oli se Ana, joka löysi lämpimät lähteet erämaassa, paimentaessaan isänsä Sibonin aaseja.

36:25  Nämä olivat Anan lapset: Diison ja Oholiba, Anan tytär.

36:26  Nämä olivat Diisonin pojat: Hemdan, Esban, Jitran ja Keran.

36:27  Nämä olivat Eeserin pojat: Bilhan, Saavan ja Akan.

36:28  Nämä olivat Diisanin pojat: Uus ja Aran.

36:29  Nämä olivat hoorilaisten sukuruhtinaat: ruhtinas Lootan, ruhtinas Soobal, ruhtinas Sibon, ruhtinas Ana,

36:30  ruhtinas Diison, ruhtinas Eeser, ruhtinas Diisan. Nämä olivat hoorilaisten sukuruhtinaat, ruhtinas ruhtinaalta, Seirin maassa.

36:31  Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa ennen kuin yksikään kuningas oli hallinnut israelilaisia:

36:32  Bela, Beorin poika, oli kuninkaana Edomissa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba.

36:33  Kun Bela kuoli, tuli Joobab, Seran poika, Bosrasta, kuninkaaksi hänen jälkeensä.

36:34  Kun Joobab kuoli, tuli Huusam, teemanilaisten maasta, kuninkaaksi hänen jälkeensä.

36:35  Kun Huusam kuoli, tuli Hadad, Bedadin poika, kuninkaaksi hänen jälkeensä, hän, joka voitti midianilaiset Mooabin arolla, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Avit.

36:36  Kun Hadad kuoli, tuli Samla, Masrekasta, kuninkaaksi hänen jälkeensä.

36:37  Kun Samla kuoli, tuli Saul, Rehobotista, virran varrelta, kuninkaaksi hänen jälkeensä.

36:38  Kun Saul kuoli, tuli Baal-Haanan, Akborin poika, kuninkaaksi hänen jälkeensä.

36:39  Kun Baal-Haanan, Akborin poika, kuoli, tuli Hadar kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Paagu. Hänen vaimonsa nimi oli Mehetabel, joka oli Matredin, Mee-Saahabin tyttären, tytär.

36:40  Nämä ovat Eesaun sukuruhtinaiden nimet, heidän sukujensa, asuinpaikkojensa ja nimiensä mukaan: ruhtinas Timna, ruhtinas Alva, ruhtinas Jetet,

36:41  ruhtinas Oholibama, ruhtinas Eela, ruhtinas Piinon,

36:42  ruhtinas Kenas, ruhtinas Teeman, ruhtinas Mibsar,

36:43  ruhtinas Magdiel, ruhtinas Iiram. Nämä olivat Edomin sukuruhtinaat, heidän asuinpaikkojensa mukaan heidän perintömaassaan – Edomin, se on Eesaun, edomilaisten kantaisän, sukuruhtinaat.

Chapter 37

37:1  Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.

37:2  Tämä on Jaakobin suvun syntykirja. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, hän oli veljiensä kanssa paimentamassa lampaita. Hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.

37:3  Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiaan, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällään, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen viitan.

37:4  Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiään, he vihasivat häntä eivätkä voineet puhua hänelle ystävällisesti.

37:5  Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen. Sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.

37:6  Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen olen nähnyt.

37:7  Katso, olimme sitomassa lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat sen ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni."

37:8  Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" He vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.

37:9  Hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua."

37:10  Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä ja sanoi hänelle: "Mikä se sellainen uni on, jonka olet nähnyt? Olisiko minun, äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan eteesi maahan?"

37:11  Hänen veljensä kadehtivat häntä. Mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.

37:12  Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,

37:13  Israel sanoi Joosefille: "Eivätkö veljesi ole paimenessa Sikemissä. Tule, lähetän sinut heidän luokseen." Hän vastasi: "Tässä olen."

37:14  Hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle." Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.

37:15  Muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla. Mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?"

37:16  Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni. Sano minulle, missä he ovat paimentamassa."

37:17  Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin.'" Niin Joosef meni veljiensä perässä ja löysi heidät Dootanista.

37:18  Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennen kuin hän saapui heidän luokseen, he pitivät neuvoa tappaakseen hänet.

37:19  He sanoivat toisilleen: "Katso, tuolla se unennäkijä tulee!

37:20  Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee."

37:21  Kun Ruuben kuuli sen, hän tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi."

37:22  Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää tehkö hänelle väkivaltaa." Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään saattaakseen hänet takaisin isänsä luo.

37:23  Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, he riisuivat Joosefilta hänen viittansa, pitkäliepeisen, hihallisen viitan, joka oli hänen yllään,

37:24  ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon. Mutta kaivo oli tyhjä. Siinä ei ollut vettä.

37:25  Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Kun he nostivat silmänsä, he näkivät ismaelilaisten karavaanin tulevan Gileadista. Heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja mirhaa. He olivat viemässä niitä Egyptiin.

37:26  Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?

37:27  Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme kajotko häneen, sillä hän on veljemme, omaa lihaamme." Hänen veljensä kuulivat häntä.

37:28  Kun nyt midianilaiset kauppiaat olivat menossa ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.

37:29  Kun Ruuben palasi kaivolle, katso, Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,

37:30  palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!"

37:31  Niin he ottivat Joosefin viitan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat viitan vereen.

37:32  Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen viitan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme. Tarkasta, onko se poikasi viitta vai ei."

37:33  Tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on poikani viitta. Villipeto on hänet syönyt. Totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."

37:34  Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.

37:35  Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen hautaan poikani luo", ja hänen isänsä itki häntä.

37:36  Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon varainhoitaja ja henkivartioston päällikkö.

Chapter 38

38:1  Siihen aikaan Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, jonka nimi oli Hiira.

38:2  Siellä Juuda näki Suua-nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, ja hän otti tämän omakseen ja yhtyi häneen.

38:3  Hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja hän antoi hänelle nimen Eer.

38:4  Taas hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan.

38:5  Hän synnytti vieläkin pojan ja antoi hänelle nimen Seela. Synnyttäessään hänet hän oli Kesibissä.

38:6  Juuda otti Eerille, esikoiselleen, vaimon, jonka nimi oli Taamar.

38:7  Mutta Eer, Juudan esikoinen, ei ollut Herralle otollinen. Sen tähden Herra antoi hänen kuolla.

38:8  Niin Juuda sanoi Oonanille: "Yhdy veljesi leskeen ja ota hänet lankousavioon ja herätä siemen veljellesi."

38:9  Mutta kun Oonan tiesi, ettei siemen olisi oleva hänen, hän antoi aina yhtyessään veljensä vaimoon siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.

38:10  Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä. Siksi Herra antoi hänenkin kuolla.

38:11  Silloin Juuda sanoi miniälleen Taamarille: "Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela tulee täysikasvuiseksi." Hän näet ajatteli: "Kun ei vain tämäkin kuolisi niin kuin hänen veljensä." Niin Taamar meni pois ja jäi asumaan isänsä kotiin.

38:12  Pitkän aikaa sen jälkeen Suuan tytär, Juudan vaimo, kuoli. Suruajan mentyä Juuda lähti ystävänsä adullamilaisen Hiiran kanssa Timnaan lammastensa keritsiäisiin.

38:13  Niin Taamarille tuotiin sanoma: "Katso, appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan."

38:14  Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun peittäytyen siihen ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Sillä hän oli nähnyt, että vaikka Seela oli täysikasvuinen, häntä ei annettu Seelalle vaimoksi.

38:15  Kun nyt Juuda näki hänet, hän luuli häntä portoksi, sillä hän oli peittänyt kasvonsa.

38:16  Hän poikkesi hänen luokseen tiepuoleen ja sanoi: "Anna minun yhtyä sinuun." Hän näet ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tämä vastasi: "Mitä annat minulle saadaksesi yhtyä minuun?"

38:17  Hän sanoi: "Lähetän sinulle kilin laumastani." Nainen vastasi: "Annatko minulle pantin, kunnes lähetät sen?"

38:18  Hän sanoi: "Mitä minun on annettava sinulle pantiksi?" Hän vastasi: "Sinettisi, nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi." Niin hän antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja hän tuli hänestä raskaaksi.

38:19  Hän nousi ja meni sieltä ja pani pois huntunsa ja pukeutui lesken vaatteisiinsa.

38:20  Mutta Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään kiliä saadakseen pantin takaisin naiselta, mutta hän ei löytänyt häntä.

38:21  Hän kyseli paikkakunnan miehiltä ja sanoi: "Missä on se pyhäkköportto, joka istui Enaimissa tien varressa?" He vastasivat: "Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa."

38:22  Hän palasi Juudan luo ja sanoi: "En löytänyt häntä, ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollutkaan mitään pyhäkköporttoa."

38:23  Juuda sanoi: "Pitäköön sen, ettemme joutuisi häpeään. Katso, olen lähettänyt tämän kilin, mutta et ole löytänyt häntä."

38:24  Noin kolmen kuukauden kuluttua ilmoitettiin Juudalle: "Sinun miniäsi Taamar on harjoittanut haureutta, ja haureudesta hän on myös tullut raskaaksi." Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi."

38:25  Mutta kun häntä vietiin, hän lähetti sanan apelleen sanoen: "Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat." Hän käski sanoa: "Tarkasta, kenen tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva ovat."

38:26  Juuda tunsi ne ja sanoi: "Hän on oikeassa minua vastaan, koska en antanut häntä pojalleni Seelalle." Hän ei kuitenkaan enää yhtynyt häneen.

38:27  Kun hänen synnyttämisensä aika tuli, katso, hänen kohdussaan oli kaksoset.

38:28  Hänen synnyttäessään pisti toinen kätensä ulos. Kätilövaimo otti punaista lankaa ja sitoi sen hänen käteensä ja sanoi: "Tämä tuli ensiksi ulos."

38:29  Mutta kun hän sitten taas veti kätensä takaisin, katso, silloin tuli hänen veljensä ulos, ja kätilövaimo sanoi: "Minkä repeämän oletkaan reväissyt itsellesi!" Hän sai nimen Peres.

38:30  Sitten tuli hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka, ja hän sai nimen Sera.

Chapter 39

39:1  Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar, egyptiläinen mies, joka oli faraon varainhoitaja ja henkivartioston päämies, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet.

39:2  Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi. Hän oli isäntänsä, egyptiläisen, talossa.

39:3  Hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään.

39:4  Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Hän asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä oli.

39:5  Siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden. Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja kedolla.

39:6  Hän jätti Joosefin haltuun kaiken, mitä hänellä oli, eikä hän itse välittänyt mistään, paitsi ruoasta, jota söi.

39:7  Joosefilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. Sitten tapahtui jonkin ajan kuluttua, että hänen isäntänsä puoliso iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: "Makaa kanssani."

39:8  Mutta hän kieltäytyi ja sanoi isäntänsä puolisolle: "Katso, isäntäni ei itse välitä mistään, mitä talossa on, vaan on uskonut minun haltuuni kaiken, mitä hänellä on.

39:9  Hänellä ei ole tässä talossa enempää valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään, paitsi sinut, koska olet hänen puolisonsa. Kuinka siis tekisin niin suuren vääryyden ja rikkoisin Jumalaa vastaan!"

39:10  Vaikka vaimo joka päivä puhui sellaista Joosefille, tämä ei suostunut makaamaan hänen vieressään eikä olemaan hänen kanssaan.

39:11  Mutta eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä saapuvilla,

39:12  hän tarttui Joosefin viittaan ja sanoi: "Makaa kanssani." Mutta tämä jätti viittansa hänen käsiinsä, pakeni ja riensi ulos.

39:13  Kun hän nyt huomasi, että Joosef oli jättänyt viittansa hänen käsiinsä ja paennut ulos,

39:14  hän huusi talonväkeään ja sanoi heille näin: "Katsokaa, hän on tuonut meille heprealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan. Tämä tuli luokseni maatakseen kanssani, mutta minä huusin kovalla äänellä.

39:15  Kun hän kuuli minun kirkaisevan ja huutavan, hän jätti viittansa viereeni, pakeni ja riensi ulos."

39:16  Hän pani viitan viereensä siihen asti, kunnes Joosefin isäntä tuli kotiin.

39:17  Hän puhui hänelle samalla tavalla, sanoen: "Tuo heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan.

39:18  Mutta kun kirkaisin ja huusin, hän jätti viittansa viereeni ja pakeni ulos."

39:19  Kun hänen isäntänsä kuuli puolisonsa kertovan ja sanovan: "Näin orjasi on tehnyt minulle", syttyi hänen vihansa.

39:20  Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja säilytettiin. Hän jäi siihen vankilaan.

39:21  Mutta Herra oli Joosefin kanssa ja oli hänelle suosiollinen ja päästi hänet vankilan päällikön armoihin.

39:22  Vankilan päällikkö uskoi kaikki vangit, jotka vankilassa olivat, Joosefin haltuun. Kaikki, mitä siellä toimitettiin, tehtiin hänen toimestaan.

39:23  Vankilan päällikkö ei valvonut ollenkaan Joosefille uskottua, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.

Chapter 40

40:1  Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri rikkoivat herraansa, Egyptin kuningasta, vastaan.

40:2  Farao vihastui näihin kahteen hoviherraansa, ylimpään juomanlaskijaan ja ylimpään leipuriin,

40:3  ja pani heidät vankilaan henkivartioston päämiehen taloon, samaan vankilaan, jossa Joosef oli vankina.

40:4  Henkivartioston päällikkö antoi heille Joosefin heitä palvelemaan. He olivat jonkin aikaa vankilassa.

40:5  Ollessaan vankilassa vangittuina he molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri, näkivät samana yönä unta, kumpikin unensa. Kummankin unella oli oma selityksensä.

40:6  Kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, hän huomasi heidät alakuloisiksi.

40:7  Hän kysyi faraon hoviherroilta, jotka olivat hänen kanssaan vankilassa hänen isäntänsä talossa: "Miksi olette tänään niin murheellisen näköisiä?"

40:8  He vastasivat hänelle: "Olemme kumpikin nähneet unen, eikä ole niille selittäjää." Joosef sanoi heille: "Unien selitykset ovat Jumalan. Kertokaa kuitenkin minulle."

40:9  Niin ylin juomanlaskija kertoi unensa Joosefille ja sanoi hänelle: "Näin unta, ja katso, edessäni oli viinipuu.

40:10  Viinipuussa oli kolme oksaa, ja samassa kun se alkoi versoa, sen kukat puhkesivat ja marjat kypsyivät sen tertuissa.

40:11  Minulla oli faraon malja kädessäni, ja otin marjat ja pusersin niistä mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen."

40:12  Joosef sanoi hänelle: "Tämä on sen selitys: kolme oksaa merkitsee kolmea päivää.

40:13  Kolmen päivän kuluttua farao korottaa pääsi ja asettaa sinut takaisin virkaasi. Sinä annat faraon maljan hänen käteensä kuten ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa.

40:14  Mutta muista minua, kun sinun käy hyvin, ja osoita minua kohtaan laupeutta mainitsemalla minusta faraolle ja toimittamalla minut pois tästä talosta.

40:15  Sillä minut on varastettu heprealaisten maasta, enkä ole täälläkään tehnyt mitään, mistä minut olisi tullut panna tähän vankikuoppaan."

40:16  Kun ylin leipuri näki, että Joosef antoi hyvän selityksen, hän sanoi hänelle: "Minäkin näin unen, ja katso, kolme vehnäleipäkoria oli pääni päällä.

40:17  Ylimmässä korissa oli kaikenlaisia leivoksia faraon syötäväksi, mutta linnut söivät ne korista, joka oli minun pääni päällä."

40:18  Joosef vastasi ja sanoi: "Tämä on sen selitys: kolme koria merkitsee kolmea päivää.

40:19  Kolmen päivän kuluttua farao korottaa pääsi ripustamalla sinut hirsipuuhun, ja taivaan linnut syövät lihasi."

40:20  Kolmantena päivänä sen jälkeen, faraon syntymäpäivänä, farao laittoi pidot kaikille palvelijoilleen. Silloin hän korotti palvelijoidensa joukosta sekä ylimmän juomanlaskijan että ylimmän leipurin pään.

40:21  Ylimmän juomanlaskijan hän asetti hänen entiseen juomanlaskijan toimeensa, niin että hän sai antaa maljan faraon käteen.

40:22  Mutta ylimmän leipurin hän hirtätti, niin kuin Joosef oli heille selityksessään sanonut.

40:23  Mutta ylin juomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unohti hänet.

Chapter 41

41:1  Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että farao näki unen. Hän oli seisovinaan Niilin rannalla.

41:2  Katso, virrasta nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka kävivät laitumella kaislikossa.

41:3  Katso, niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, rumia ja laihoja. Ne asettuivat edellisten lehmien viereen virran rannalle.

41:4  Rumat ja laihat lehmät söivät seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi.

41:5  Mutta hän nukahti uudestaan ja näki toisen unen: seitsemän paksua ja kaunista tähkää kasvoi samassa korressa.

41:6  Katso, niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän tähkää, ohutta ja itätuulen polttamaa.

41:7  Ohuet tähkät nielivät seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää. Siihen farao heräsi, ja katso, se oli ollut unta.

41:8  Mutta aamulla hänen mielensä oli levoton, ja hän lähetti kutsumaan eteensä kaikki Egyptin tietäjät ja kaikki viisaat. Farao kertoi heille unensa, mutta ei ollut ketään, joka olisi selittänyt ne faraolle.

41:9  Silloin ylin juomanlaskija puhui faraolle sanoen: "Nyt minä muistan syntini.

41:10  Farao oli vihastunut palvelijoihinsa, ja hän pani minut vankilaan henkivartijoiden päämiehen taloon, minut ja ylimmän leipurin.

41:11  Me molemmat, minä ja hän, näimme samana yönä unta. Näimme kumpikin unemme, jolle oli oma selityksensä.

41:12  Siellä oli kanssamme heprealainen nuorukainen, henkivartijoiden päämiehen palvelija. Kerroimme hänelle unemme. Hän selitti ne meille. Hän selitti, mitä kummankin uni merkitsi.

41:13  Niin kuin hän meille oli selittänyt, niin kävikin: minut asetettiin entiseen virkaani, toinen hirtettiin."

41:14  Silloin farao lähetti kutsumaan Joosefin eteensä. Hänet tuotiin kiireesti vankikuopasta. Hän ajatti hiuksensa, vaihtoi vaatteensa ja tuli faraon eteen.

41:15  Farao sanoi Joosefille: "Minä olen nähnyt unen, eikä ole sille selittäjää, mutta olen kuullut kerrottavan sinusta, että kun kuulet unen, voit sen selittää."

41:16  Joosef vastasi faraolle sanoen: "En minä, mutta Jumala antaa faraolle suotuisan vastauksen."

41:17  Farao puhui Joosefille: "Näin unen: Seisoin Niilin rannalla.

41:18  Katso, virrasta nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka kävivät laitumella kaislikossa.

41:19  Katso, niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, kurjia, kovin rumia ja laihoja. En ole koko Egyptin maassa nähnyt niin rumia kuin ne.

41:20  Laihat ja rumat lehmät söivät ensimmäiset, lihavat lehmät.

41:21  Mutta vaikka ne olivat nielleet nämä, ei voinut huomata, että ne olivat nielleet ne, vaan ne olivat näöltään yhtä rumia kuin ennenkin. Silloin heräsin.

41:22  Mutta taas näin unta: seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkää kasvoi samassa oljessa.

41:23  Katso, niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän tähkää, kuivunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa.

41:24  Ohuet tähkät nielivät seitsemän kaunista tähkää. Kerroin tämän tietäjille, mutta kukaan ei kyennyt sanomaan minulle, mitä se merkitsee."

41:25  Niin Joosef sanoi faraolle: "Faraon unet merkitsevät kumpikin samaa. Jumala on ilmaissut faraolle, mitä hän on tekevä.

41:26  Seitsemän kaunista lehmää ovat seitsemän vuotta, seitsemän kaunista tähkää ovat myös seitsemän vuotta. Unilla on sama merkitys.

41:27  Seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat niiden jälkeen, ovat seitsemän vuotta, ja seitsemän tyhjää, itätuulen polttamaa tähkää ovat seitsemän nälkävuotta.

41:28  Tätä tarkoitin, kun sanoin faraolle: Jumala on antanut faraon nähdä, mitä hän on tekevä.

41:29  Katso, tulee seitsemän vuotta, jolloin on suuri viljavuus koko Egyptin maassa.

41:30  Mutta niitä seuraa seitsemän sellaista nälkävuotta, että Egyptin maan entinen viljavuus kokonaan unohtuu, ja nälänhätä tuottaa maalle häviön.

41:31  Silloin ei enää tiedetä mitään maassa vallinneesta viljavuudesta sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se on oleva erittäin kova.

41:32  Mutta että uni toistui faraolle, se tietää, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että Jumala antaa sen pian tapahtua.

41:33  Nyt valitkoon farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi.

41:34  Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena.

41:35  Koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja koottakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön,

41:36  niin että maalla on viljaa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka kohtaavat Egyptin maata, eikä maa joudu perikatoon nälänhädän aikana."

41:37  Puhe oli hyvä faraon ja kaikkien hänen palvelijoidensa silmissä.

41:38  Farao sanoi palvelijoilleen: "Voisimmeko löytää ketään, jossa on Jumalan Henki niin kuin tässä?"

41:39  Farao sanoi Joosefille: "Koska Jumala on ilmoittanut sinulle kaiken tämän, ei ole ketään toista niin ymmärtäväistä ja taitavaa kuin sinä.

41:40  Hoida sinä taloani, ja käskyäsi totelkoon koko kansani. Ainoastaan valtaistuimen puolesta olen sinua korkeampi."

41:41  Farao sanoi Joosefille: "Katso, olen asettanut sinut koko Egyptin maan hallitsijaksi."

41:42  Farao otti sinettisormuksensa kädestään, pani sen Joosefin käteen, puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa.

41:43  Hän antoi hänen ajaa omissa, lähinnä parhaissa vaunuissaan, hänen edellään huudettiin: abrek! ja hänet oli asetettu koko Egyptin maan hallitsijaksi.

41:44  Farao sanoi Joosefille: "Minä olen farao, mutta sinun tahtomattasi älköön kukaan nostako kättä tai jalkaa koko Egyptin maassa."

41:45  Farao nimitti Joosefin Saafenat-Paneahiksi ja antoi hänelle puolisoksi Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Joosef lähti tarkastamaan Egyptin maata.

41:46  Joosef oli kolmenkymmenen vuoden vanha, kun hän tuli faraon, Egyptin kuninkaan, palvelijaksi. Joosef lähti faraon luota ja kulki läpi koko Egyptin maan.

41:47  Seitsemänä viljavuotena maa kasvoi hyvin runsaasti.

41:48  Näinä seitsemänä hyvänä vuotena, jotka tulivat Egyptin maahan, hän kokosi kaikkea viljaa ja talletti sen kaupunkeihin. Hän talletti kuhunkin kaupunkiin sen viljan, joka tuotiin ympäristön vainioilta.

41:49  Joosef kokosi viljaa kuin meren hiekkaa, hyvin suuret määrät, siihen asti että lakattiin sitä mittaamasta, sillä se ei ollut enää mitattavissa.

41:50  Joosefille syntyi, ennen kuin nälkävuosi tuli, kaksi poikaa, jotka Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär, synnytti hänelle.

41:51  Esikoiselle Joosef antoi nimen Manasse, "sillä", hän sanoi, "Jumala on saattanut minut unohtamaan kaikki vaivani ja koko isäni kodin."

41:52  Toiselle hän antoi nimen Efraim, "sillä", hän sanoi, "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa."

41:53  Ne seitsemän viljavuotta, jotka tulivat Egyptin maahan, tulivat täyteen.

41:54  Sen jälkeen alkoi seitsemän nälkävuotta, niin kuin Joosef oli sanonut, ja nälänhätä tuli kaikkiin maihin, mutta Egyptin maassa oli leipäviljaa kaikkialla.

41:55  Sitten koko Egyptin maa näki nälkää, ja kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: "Menkää Joosefin luo ja tehkää, mitä hän käskee teidän tehdä."

41:56  Kun nälkä ahdisti koko maata, Joosef avasi kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille. Mutta nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa.

41:57  Kaikista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo ostamaan viljaa, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä.

Chapter 42

42:1  Kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, hän sanoi pojilleen: "Mitä epäröitte?"

42:2  Hän sanoi: "Katso, olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi."

42:3  Kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.

42:4  Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.

42:5  Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijoiden mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.

42:6  Joosef oli käskynhaltijana maassa. Hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.

42:7  Joosef näki veljensä ja tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä tulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme ostamaan ruokaa."

42:8  Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.

42:9  Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia. Olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."

42:10  He vastasivat hänelle: "Ei, herra, palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.

42:11  Olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä. Palvelijasi eivät ole vakoojia."

42:12  Mutta hän sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."

42:13  He vastasivat: "Meitä, palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta. Nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole."

42:14  Joosef sanoi heille: "Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.

42:15  Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.

42:16  Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden pitää jäädä tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta. Muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."

42:17  Sitten hän pani heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.

42:18  Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää, tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä:

42:19  jos olette rehellisiä miehiä, jääköön teistä veljeksistä yksi vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.

42:20  Tuokaa nuorin veljenne luokseni. Jos teidän puheenne siten vahvistuu todeksi, vältätte kuoleman." Heidän täytyi tehdä niin.

42:21  Mutta he sanoivat toinen toiselleen: "Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme. Sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Sen tähden tämä tuska on tullut meille."

42:22  Ruuben vastasi heille sanoen: "Enkö sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta ette kuulleet minua. Katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä."

42:23  Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta.

42:24  Hän kääntyi heistä pois ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.

42:25  Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Heille tehtiin niin.

42:26  He sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.

42:27  Kun sitten eräs heistä yöpymispaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiaan, hän huomasi rahansa säkin suussa.

42:28  Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin. Katso, se on säkissäni." Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?"

42:29  Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:

42:30  "Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, kuin olisimme olleet maata vakoilemassa.

42:31  Mutta sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia.

42:32  Meitä on kaksitoista veljestä saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa.'

42:33  Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä saan tietää, oletteko te rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne luokseni. Ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.

42:34  Menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.'"

42:35  Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin, katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään. Nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä pelästyivät.

42:36  Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Teette minut lapsettomaksi. Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin tahdotte viedä minulta. Tämä kaikki kohtaa minua."

42:37  Ruuben vastasi isälleen sanoen: "Saat surmata molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin. Anna hänet huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin."

42:38  Mutta hän sanoi: "Poikani ei saa lähteä kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä. Jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, saatatte harmaat hapseni vaipumaan murheella hautaan."

Chapter 43

43:1  Maassa oli kova nälänhätä.

43:2  Kun he olivat syöneet loppuun viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, heidän isänsä sanoi heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa."

43:3  Juuda vastasi hänelle sanoen: "Mies teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.'

43:4  Jos annat veljemme seurata mukanamme, lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita.

43:5  Mutta jos et anna, emme lähde. Sillä mies sanoi meille: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.'"

43:6  Israel sanoi: "Minkä tähden teitte niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?"

43:7  He vastasivat: "Mies kyseli todella tarkasti meistä ja suvustamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin ilmoitimme hänelle, kuten asia on. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa veljenne tänne'?"

43:8  Juuda sanoi isälleen Israelille: "Anna nuorukaisen seurata mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä, vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.

43:9  Minä vastaan hänestä, minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin luoksesi ja aseta häntä eteesi, olen syyllinen edessäsi koko elinaikani.

43:10  Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, olisimme jo kaksikin kertaa palanneet sieltä."

43:11  Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja mirhaa, pähkinöitä ja manteleita.

43:12  Ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.

43:13  Ottakaa mukaanne myös veljenne, nouskaa ja menkää jälleen miehen luo.

43:14  Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, tulen lapsettomaksi."

43:15  Miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myös Benjaminin, nousivat, menivät Egyptiin ja astuivat Joosefin eteen.

43:16  Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi huoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään. Teurasta teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä kanssani."

43:17  Mies teki, kuten Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon.

43:18  Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin säkeissämme, he nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseen kimppuumme ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme."

43:19  Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntä talon ovella.

43:20  He sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita.

43:21  Kun tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin, katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena. Olemme nyt tuoneet ne mukanamme takaisin.

43:22  Olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut rahamme säkkeihimme."

43:23  Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne on tullut minulle." Sitten hän toi heidän luokseen Simeonin.

43:24  Hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkojen pesuun ja rehua heidän aaseilleen.

43:25  He laittoivat lahjansa järjestykseen siihen asti, kunnes Joosef tulisi päivälliselle. Sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä.

43:26  Kun Joosef oli tullut kotiin, he veivät hänelle taloon lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessään.

43:27  Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?"

43:28  He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin. Hän elää vielä" ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.

43:29  Hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen."

43:30  Silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen. Niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.

43:31  Pestyään kasvonsa hän tuli sieltä pois, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa."

43:32  Tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset näet eivät voi syödä yhdessä heprealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus.

43:33  He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä. Ihmetellen miehet katselivat toisiaan.

43:34  Hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. He joivat hänen kanssaan ja juopuivat.

Chapter 44

44:1  Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane jokaisen raha hänen säkkinsä suuhun.

44:2  Nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, lisäksi hänen viljarahansa." Hän teki, niin kuin Joosef käski.

44:3  Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseineen lähteä matkaan.

44:4  Kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, Joosef sanoi huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Minkä tähden olette palkinneet hyvän pahalla?

44:5  Eikö tämä ole juuri se, josta isäntäni juo ja jolla hän ennustaa. Te olette tehneet väärin näin menetellessänne.'"

44:6  Kun hän sitten saavutti heidät, hän sanoi heille nämä sanat.

44:7  He vastasivat hänelle: "Minkä tähden herramme sanoo näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!

44:8  Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta. Kuinka siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta?

44:9  Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon, ja me muut tulemme herramme orjiksi."

44:10  Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet. Se, jolta se löydetään, olkoon orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."

44:11  He laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.

44:12  Hän etsi alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

44:13  Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.

44:14  Juuda meni veljineen Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.

44:15  Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salaisuudet ilmi?"

44:16  Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijoittesi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi."

44:17  Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."

44:18  Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sana herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä olet kuin itse farao!

44:19  Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'

44:20  Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään ja on vielä nuori. Mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistään, ja hänen isänsä rakastaa häntä.'

44:21  Sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä.'

44:22  Sanoimme herralleni: 'Nuorukainen ei voi jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, tämä kuolisi.'

44:23  Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne kanssanne, älkää enää näyttäytykö kasvojeni edessä.'

44:24  Menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.

44:25  Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.'

44:26  Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne. Me lähdemme ainoastaan, jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, sillä emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.'

44:27  Palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

44:28  Toinen lähti pois luotani, ja sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt.

44:29  Jos nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, saatatte harmaat hapseni vaipumaan tuskalla hautaan.'

44:30  Jos nyt tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,

44:31  hän kuolisi nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, ja me, palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella hautaan.

44:32  Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, olen syyllinen isäni edessä koko elinaikani.'

44:33  Jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.

44:34  Sillä kuinka menen kotiin isäni luo, ellei nuorukainen ole kanssani? En voi nähdä sitä surkeutta, joka tulee isäni osaksi."

Chapter 45

45:1  Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: "Antakaa kaikkien mennä pois luotani!" Niin ei ollut ketään paikalla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen.

45:2  Hän purskahti ääneen itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki kuulivat sen.

45:3  Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?" Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään.

45:4  Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne luokseni." He tulivat. Hän sanoi: "Minä olen Joosef, veljenne, jonka myitte Egyptiin.

45:5  Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut edellänne pitääkseen teidät hengissä.

45:6  Kaksi vuotta nälänhätä on nyt ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata.

45:7  Jumala lähetti minut edellänne säilyttääkseen teille siemenen maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä pelastukseksi monille.

45:8  Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala. Hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.

45:9  Menkää, rientäkää isäni luo ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele!

45:10  Asetut Goosenin maakuntaan ja olet minua lähellä, sinä, lapsesi ja lastesi lapset, lampaasi, vuohesi ja nautasi, kaikki, mitä sinulla on.

45:11  Elätän sinua siellä – vielä on näet viisi nälkävuotta – niin ettet sinä eikä perheesi eikä kukaan omaisistasi sorru puutteeseen.'

45:12  Katso, näette omin silmin, ja myös veljeni Benjamin näkee, että suullani teille puhun.

45:13  Kertokaa siis isällenne kaikesta siitä kunniasta, joka on tullut osakseni Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet, ja rientäkää ja tuokaa isäni tänne."

45:14  Hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myös Benjamin itki hänen kaulassaan.

45:15  Hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan.

45:16  Kun sanoma siitä, että Joosefin veljet olivat saapuneet, kuului faraon hoviin, se oli faraon ja kaikkien hänen palvelijoidensa mieleen.

45:17  Farao sanoi Joosefille: "Sano veljillesi: 'Tehkää näin: sälyttäkää kuormat juhtienne selkään ja lähtekää kotiin Kanaanin maahan,

45:18  ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa luokseni, niin annan teille parasta, mitä Egyptissä on, ja syötte maan lihavuudesta.'

45:19  Näin sinun on käskettävä heitä: 'Tehkää näin: ottakaa itsellenne vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten ja tuokaa isänne ja tulkaa.

45:20  Älkää surko taloustavaroitanne, sillä se, mikä on parasta koko Egyptin maassa, on oleva omaanne.'"

45:21  Israelin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraon käskyn mukaan sekä evästä matkaa varten.

45:22  Hän antoi kullekin heistä juhlapuvun, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopeasekeliä sekä viisi juhlapukua.

45:23  Samoin hän lähetti isälleen lahjaksi kymmenen aasia, jotka olivat kuormitetut Egyptin parhaimmilla tavaroilla, ja kymmenen aasintammaa, jotka kantoivat viljaa ja leipää sekä eväitä hänen isälleen matkaa varten.

45:24  Hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: "Älkää riidelkö matkalla."

45:25  He lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan.

45:26  He kertoivat hänelle ja sanoivat: "Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan valtias." Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä.

45:27  Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli puhunut heille. Kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, elpyi heidän isänsä Jaakobin henki.

45:28  Israel sanoi: "Nyt on minulla kyllin. Poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennen kuin kuolen."

Chapter 46

46:1  Israel lähti matkalle mukanaan kaikki, mitä hänellä oli. Kun hän saapui Beersebaan, hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle.

46:2  Jumala puhui Israelille näyssä yöllä. Hän sanoi: "Jaakob, Jaakob!" Tämä vastasi: "Tässä olen."

46:3  Niin hän sanoi: "Minä olen Jumala, isäsi Jumala. Älä pelkää mennä Egyptiin, sillä teen siellä sinusta suuren kansan.

46:4  Minä menen kanssasi alas Egyptiin, ja minä myös johdatan sinut sieltä takaisin. Joosefin käsi on sulkeva silmäsi."

46:5  Jaakob lähti Beersebasta, ja Israelin pojat nostivat isänsä Jaakobin, lapsensa ja vaimonsa vaunuihin, jotka farao oli lähettänyt häntä noutamaan.

46:6  He ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he olivat hankkineet Kanaanin maassa, ja tulivat Egyptiin, Jaakob sekä kaikki hänen jälkeläisensä hänen kanssaan.

46:7  Hän vei mukanaan Egyptiin poikansa ja poikiensa pojat, tyttärensä ja poikiensa tyttäret, kaikki jälkeläisensä.

46:8  Nämä ovat Israelin lasten nimet, niiden, jotka tulivat Egyptiin: Jaakob ja hänen poikansa. Jaakobin esikoinen oli Ruuben.

46:9  Ruubenin pojat olivat Hanok, Pallu, Hesron ja Karmi.

46:10  Simeonin pojat olivat Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul, kanaanilaisen vaimon poika.

46:11  Leevin pojat olivat Geerson, Kehat ja Merari.

46:12  Juudan pojat olivat Eer, Oonan, Seela, Peres ja Sera. Mutta Eer ja Oonan olivat kuolleet Kanaanin maassa. Peresin pojat olivat Hesron ja Haamul.

46:13  Isaskarin pojat olivat Toola, Puvva, Joob ja Simron.

46:14  Sebulonin pojat olivat Sered, Eelon ja Jahleel.

46:15  Nämä olivat Leean pojat. Hän synnytti heidät Jaakobille Mesopotamiassa sekä tyttären, Diinan. Näitä Jaakobin poikia ja tyttäriä oli kaikkiaan kolmekymmentä kolme henkeä.

46:16  Gaadin pojat olivat Sifjon ja Haggi, Suuni ja Esbon, Eeri ja Arodi sekä Areli.

46:17  Asserin pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria. Heidän sisarensa oli Serah. Berian pojat olivat Heber ja Malkiel.

46:18  Nämä olivat Silpan lapset, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Leealle. Hän oli synnyttänyt ne Jaakobille, kuusitoista henkeä.

46:19  Raakelin, Jaakobin vaimon, pojat olivat Joosef ja Benjamin.

46:20  Pojat, jotka syntyivät Joosefille Egyptin maassa, olivat Manasse ja Efraim. Nämä synnytti hänelle Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär.

46:21  Benjaminin pojat olivat Bela, Beker ja Asbel, Geera ja Naaman, Eehi ja Roos, Muppim ja Huppim sekä Ard.

46:22  Nämä olivat Raakelin pojat, jotka olivat syntyneet Jaakobille, kaikkiaan neljätoista henkeä.

46:23  Daanin poika oli Husim.

46:24  Naftalin pojat olivat Jahseel, Guuni, Jeeser ja Sillem.

46:25  Nämä olivat Bilhan pojat, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Raakelille. Hän oli synnyttänyt ne Jaakobille, kaikkiaan seitsemän henkeä.

46:26  Kaikkiaan niitä, jotka Jaakobin kanssa siirtyivät Egyptiin ja olivat lähteneet hänen kupeistaan, paitsi Jaakobin miniöitä, oli yhteensä kuusikymmentä kuusi henkeä.

46:27  Joosefin poikia, jotka syntyivät hänelle Egyptissä, oli kaksi. Jaakobin perheen jäseniä, jotka siirtyivät Egyptiin, oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä.

46:28  Hän lähetti Juudan edellään Joosefin luo ilmoittamaan hänelle tulostaan Gooseniin. He tulivat Goosenin maakuntaan.

46:29  Joosef valjasti vaununsa ja meni isäänsä Israelia vastaan Gooseniin. Kun hän saapui hänen eteensä, hän lankesi hänen kaulaansa ja itki kauan hänen kaulassaan.

46:30  Israel sanoi Joosefille: "Nyt minä kuolen mielelläni, kun olen nähnyt kasvosi ja tiedän, että sinä vielä elät."

46:31  Sen jälkeen Joosef sanoi veljilleen ja isänsä perheelle: "Menen ilmoittamaan faraolle ja sanon hänelle: 'Veljeni ja isäni perhe, jotka ovat olleet Kanaanin maassa, ovat saapuneet luokseni.

46:32  Nämä miehet ovat paimenia, sillä he hoitavat karjaa. He ovat tuoneet mukanaan lampaansa, karjansa ja koko muun omaisuutensa.'

46:33  Kun siis farao kutsuu teidät eteensä ja kysyy: 'Mikä on ammattinne?'

46:34  vastatkaa: 'Me, palvelijasi, olemme hoitaneet karjaa nuoruudestamme tähän asti, me kuten isämmekin' – että saisitte asettua Goosenin maakuntaan. Sillä kaikki paimenet ovat egyptiläisille kauhistus."

Chapter 47

47:1  Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: "Isäni ja veljeni ovat pikkukarjoineen ja nautoineen, kaikkine omaisuuksineen tulleet Kanaanin maasta, ja katso, he ovat Goosenin maakunnassa."

47:2  Hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä. Hän toi heidät faraon eteen.

47:3  Farao kysyi hänen veljiltään: "Mikä on ammattinne?" He vastasivat faraolle: "Me, palvelijasi, olemme paimenia, me kuten isämmekin."

47:4  He sanoivat vielä faraolle: "Olemme tulleet asuaksemme jonkin aikaa tässä maassa. Palvelijoillasi ei näet ollut laidunta karjalleen, koska kova nälänhätä on Kanaanin maassa. Suo siis palvelijaisi asettua Goosenin maakuntaan."

47:5  Farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet luoksesi.

47:6  Egyptin maa on avoinna edessäsi. Sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseen osaan. Asukoot Goosenin maakunnassa. Jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjani päällysmiehiksi."

47:7  Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitteli hänet faraolle. Jaakob toivotti faraolle siunausta.

47:8  Farao kysyi Jaakobilta: "Kuinka monta ikävuotta sinulla on?"

47:9  Jaakob vastasi faraolle: "Vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana."

47:10  Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.

47:11  Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten farao oli käskenyt hänen tehdä.

47:12  Joosef elätti isäänsä, veljiään ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan.

47:13  Mutta missään koko maassa ei ollut leipää. Nälänhätä oli näet hyvin kova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään.

47:14  Viljalla, jota ostettiin, Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa, ja Joosef vei rahat faraon hoviin.

47:15  Kun raha oli loppunut Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo sanoen: "Anna meille leipää. Miksi kuolisimme silmiesi edessä? Sillä raha on loppunut."

47:16  Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne. Annan teille leipää karjastanne, jos rahanne on loppunut."

47:17  He toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipää hevosista, lampaista, naudoista ja aaseista. Hän elätti heitä sen vuoden leivällä kaiken heidän karjansa hinnasta.

47:18  Niin kului se vuosi. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänen luokseen ja sanoivat hänelle: "Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa, ja myös eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi. Meillä ei ole muuta jäljellä annettavana herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme.

47:19  Miksi menehtyisimme silmiesi edessä, sekä me itse että peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon palvelijoiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi."

47:20  Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot, sillä egyptiläiset myivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä. Maa joutui faraon omaksi.

47:21  Hän siirsi kansan kaupunkeihin Egyptin toisesta äärestä toiseen.

47:22  Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut. Sillä papeilla oli määrätyt tulot faraolta ja he elivät niistä määrätyistä tuloistaan, jotka he faraolta saivat. Sen tähden heidän ei tarvinnut myydä peltojaan.

47:23  Joosef sanoi kansalle: "Katso, olen nyt ostanut teidät ja peltonne faraolle. Katso, tässä on teille siementä, kylväkää peltonne.

47:24  Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle. Neljä viidettä osaa jääköön teille sen sijaan pellon siemeneksi sekä ravinnoksi itsellenne ja niille, jotka talossanne ovat, sekä elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne."

47:25  He vastasivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin olemme faraon palvelijoita."

47:26  Niin Joosef teki sen säädökseksi, joka vielä tänäkin päivänä on voimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa. Ainoastaan pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi.

47:27  Niin Israel jäi asumaan Egyptiin Goosenin maakuntaan. He asettuivat sinne, olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti.

47:28  Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja koko hänen elinaikansa oli sata neljäkymmentä seitsemän vuotta.

47:29  Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, hän kutsui poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon silmiesi edessä, niin pane nyt kätesi kupeeni alle ja osoita minulle laupeus ja uskollisuus: älä hautaa minua Egyptiin.

47:30  Tahdon näet levätä isieni luona. Vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa." Hän vastasi: "Minä teen, kuten sanot."

47:31  Hän sanoi: "Vanno se minulle", ja hän vannoi sen hänelle. Silloin Israel rukoili kumartuneena vuoteensa päänalusta vasten.

Chapter 48

48:1  Näiden tapahtumien jälkeen tuotiin Joosefille sana: "Katso, isäsi on sairaana." Hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.

48:2  Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: "Katso, poikasi Joosef on tullut luoksesi." Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteellaan.

48:3  Jaakob sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa ja siunasi minut.

48:4  Hän sanoi minulle: 'Katso, teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, annan sinusta tulla suuren kansojen joukon, ja annan jälkeläisillesi tämän maan ikiaikaiseksi perintömaaksi.'

48:5  Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennen kuin tulin luoksesi Egyptiin, olkoot omiani. Efraim ja Manasse olkoot omiani niin kuin Ruuben ja Simeon.

48:6  Mutta ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun. Nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosassaan.

48:7  Palatessani Mesopotamiasta kuoli minulta Raakel matkalla Kanaanissa, kun vielä oli jonkin verran matkaa Efrataan. Hautasin hänet siellä Efratan" – se on Beetlehemin – "tien varteen."

48:8  Kun nyt Israel huomasi Joosefin pojat, hän kysyi: "Keitä nämä ovat?"

48:9  Joosef vastasi isälleen: "He ovat poikani, jotka Jumala on antanut minulle täällä." Hän sanoi: "Tuo heidät luokseni siunatakseni heidät."

48:10  Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Niin Joosef toi heidät hänen luokseen, ja hän suuteli heitä ja syleili heitä.

48:11  Israel sanoi Joosefille: "En olisi uskonut saavani nähdä kasvojasi. Katso, Jumala on suonut minun nähdä jälkeläisiäsikin."

48:12  Joosef otti heidät pois hänen polviltaan ja kumartui maahan kasvoilleen.

48:13  Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellään Israelin vasemmalla puolella ja Manasseen vasemmalla kädellään Israelin oikealla puolella, ja toi heidät niin hänen eteensä.

48:14  Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle. Hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.

48:15  Hän siunasi Joosefin sanoen: "Jumala, jonka kasvojen edessä isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on ollut paimeneni syntymästäni hamaan tähän päivään asti,

48:16  Enkeli, joka on pelastanut minut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata."

48:17  Kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, hän pani sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.

48:18  Joosef sanoi isälleen: "Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle."

48:19  Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: "Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän. Hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen siemenestään on tuleva kansan paljous."

48:20  Hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: "Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, kun sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi." Hän asetti Efraimin Manassen edelle.

48:21  Israel sanoi Joosefille: "Katso, minä kuolen, mutta Jumala on kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan.

48:22  Sen lisäksi, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle Sikemin, jonka olen ottanut miekallani ja jousellani amorilaisilta."

Chapter 49

49:1  Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: "Kokoontukaa, ja minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu.

49:2  Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.

49:3  Ruuben, sinä olet esikoiseni, voimani ja miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa.

49:4  Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensi sijalla, sillä sinä nousit isäsi leposijalle. Silloin sen saastutit. Hän nousi vuoteeseeni.

49:5  Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet.

49:6  Heidän neuvoonsa ei suostu sieluni, heidän seuraansa ei yhdy sydämeni. Sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä.

49:7  Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, [kirottu] heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Jaan heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.

49:8  Juuda, sinua veljesi ylistävät. Kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat.

49:9  Juuda on nuori leijona. Saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona – kuka uskaltaa häntä häiritä?

49:10  Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee Šilo, jota kansat tottelevat.

49:11  Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan. Hän huuhtoo vaatteensa viinissä, viittansa rypäleen veressä.

49:12  Hänen silmänsä ovat viinistä kirkkaat, hänen hampaansa valkeat maidosta.

49:13  Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen alueensa reuna ulottuu Siidoniin.

49:14  Isaskar on luiseva aasi, joka loikoilee karjatarhojen välissä.

49:15  Hän huomasi lepopaikkansa suloiseksi ja maan ihanaksi. Hän taivutti olkansa taakan alla ja joutui työveroa tekemään.

49:16  Daan hankkii oikeutta kansalleen, hänkin yhtenä Israelin sukukunnista.

49:17  Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.

49:18  Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.

49:19  Gaadia ahdistavat rosvojoukot, mutta hän itse ahdistaa heitä heidän kintereillään.

49:20  Asserista tulee lihavuus, hänen leipänsä. Hän tarjoaa kuninkaan herkkuja.

49:21  Naftali on nopea peura. Hän antaa kauniita sanoja.

49:22  Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla. Sen oksat ulottuvat yli muurin.

49:23  Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat häntä.

49:24  Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, paimenen, Israelin kallion,

49:25  isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia rinnoista ja kohdusta.

49:26  Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempieni siunausten, yli ikuisten kukkuloiden ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle.

49:27  Benjamin on raateleva susi. Aamulla hän syö riistaa ja illalla jakaa saalista."

49:28  Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän puhui heille heidän isänsä siunatessaan heidät. Hän siunasi jokaisen erikseen erityisellä siunauksella.

49:29  Hän käski heitä ja sanoi heille: "Minut otetaan pois heimoni luo. Haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla,

49:30  luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään Mamresta Kanaanin maassa, jonka vainion Aabraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudakseen.

49:31  Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean,

49:32  siihen vainioon, joka luolineen on ostettu heettiläisiltä."

49:33  Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, hän veti jalkansa vuoteeseen, kuoli ja tuli otetuksi heimonsa luo.

Chapter 50

50:1  Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä.

50:2  Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.

50:3  Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

50:4  Sitten kun hänen muistokseen vietetty suruaika oli päättynyt, Joosef puhui hoviväelle: "Jos olen saanut armon silmienne edessä, puhukaa puolestani faraolle näin:

50:5  Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.' Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni, sitten palaan takaisin."

50:6  Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut."

50:7  Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat

50:8  sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa, vuohensa ja nautansa he jättivät Goosenin maakuntaan.

50:9  Hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Heitä oli hyvin suuri joukko.

50:10  Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, he panivat siellä toimeen hyvin suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.

50:11  Kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, he sanoivat: "Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla." Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim. Se on Jordanin tuolla puolella.

50:12  Hänen poikansa tekivät hänelle, niin kuin hän oli heille määrännyt:

50:13  hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli Mamresta itään.

50:14  Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.

50:15  Mutta Joosefin veljet pelkäsivät, kun heidän isänsä oli kuollut, ja ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä olemme hänelle tehneet."

50:16  He lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:

50:17  'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.

50:18  Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!"

50:19  Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö, olenko minä Jumalan sijassa?

50:20  Tosin te pyritte saamaan aikaan pahaa minua vastaan, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.

50:21  Älkää siis pelätkö. Minä elätän teidät, vaimonne ja lapsenne." Hän lohdutti ja rauhoitti heitä.

50:22  Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Joosef eli sata kymmenen vuotta vanhaksi.

50:23  Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Myös Maakirista, Ma-nassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.

50:24  Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille."

50:25  Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin luuni täältä."

50:26  Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden ikäisenä. Hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.