FinBiblia - Sirach

Chapter 1

1:1  Kaikki viisaus on Herralta Jumalalta, ja pysyy hänen tykönänsä ijankaikkisesti.

1:2  Kuka on lukenut meren sannan, ja sateen pisarat, ja maailman päivät?

1:3  Kuka on mitannut taivaan korkeuden, ja maan leveyden, ja meren syvyyden? Kuka on Jumalan viisauden tutkinut?

1:4  Sillä hänen viisautensa on ennen kaikkia.

1:5  Jumalan, kaikkein Korkeimman, sana on viisauden kaivo,

1:6  Ja Ijankaikkinen käsky on hänen lähteensä.

1:7  Kuka taitais muutoin tietää, kuinka ihmisen pitää viisauden ja toimen käsittämän?

1:8  Yksi on kaikkein Korkein, kaikkein Luoja, Kaikkivaltias, väkevä Kuningas, ja sangen hirmuinen, joka istuu istuimellansa, hallitseva Jumala.

1:9  Hän on Pyhän Henkensä kautta sen luonut, ja nähnyt, tietänyt ja mitannut,

1:10  Ja on vuodattanut viisauden kaikkein tekoinsa päälle ja kaiken lihan päälle, armonsa perästä, ja antaa sen niille, jotka häntä rakastavat.

1:11  Herran pelko on kunnia ja ylistys, riemu ja kaunis kruunu

1:12  Herran pelko ilahuttaa sydämen ja antaa ilon ja riemun, ja pitkän ijän!.

1:13  Joka Herraa pelkää, hänelle käy hyvin viimeisessä hädässä, ja hän saa lopulta siunauksen.

1:14  Rakastaa Jumalaa, on kaikkein kaunein viisaus.

1:15  Ja joka sen näkee, hän rakastaa sitä; sillä hän näkee, kuinka suuria ihmeitä se tekee.

1:16  Herran pelko on viisauden alku., joka on uskollisten sydänten pohjassa, ja asuu valittuin vaimoin tykönä, ja löydetään ainoasti vanhurskasten ja uskollisten tykönä.

1:17  Herran pelko on oikia jumalanpalvelus.

1:18  Joka sydämet varjelee, ja tekee hurskaaksi, ja antaa ilon ja riemun.

1:19  Joka Herraa pelkää, hänelle käy hyvin, ja kuin hän lohdutusta tarvitsee, niin hän tulee siunatuksi.

1:20  Peljätä Jumalaa on täydellinen viisaus. joka tekee rikkaaksi ja tuo myötänsä kaikkea hyvää.

1:21  Se täyttää koko huoneen lahjallansa ja kaikki paikat tavarallansa.

1:22  Herran pelko on viisauden kruunu, ja antaa hyvän rauhan terveyden;

1:23  Ja ne molemmat ovat Jumalan lahjat.

1:24  Tämä viisaus tekee ihmiset oikein toimellisiksi; ja joka siinä vahvasti riippuu kiinni, se auttaa häntä kunnialla..

1:25  Sillä Herran pelko on viisauden juuri,

1:26  Ja hänen oksansa kukoistaa ijankaikkisesti.

1:27  Herran pelko ajaa synnin pois.

1:28  Sillä joka on ilman pelkoa, ei se kelpaa Jumalalle, ja hänen ylpeytensä maahan kukistaa hänen.

1:29  Mutta siviä odottaa sitä aikaa, joka häntä lohduttais.

1:30  Sillä vaikka hänen asiansa on sorrettu ajaksi, niin kuitenkin kiittävät toimelliset hänen viisauttansa. Jumalan sana on jumalattomalle kauhistus; sillä se on viisauden tavara, joka häneltä kätketty on. Minun poikani, jos sinä tahdot viisaaksi tulla, niin opi käskysanat, ja Jumala antaa sinulle viisauden. Sillä Herran pelko on oikea viisaus ja kuritus; usko ja kärsivällisyys kelpaa Jumalalle. Katso, ettei sinun Jumalan pelkos ole ulkokullaisuus, ja älä palvele häntä petollisella sydämellä. Älä etsi kiitosta ihmisten tykönä ulkokullaisesti; ja katso, mitä sinä puhut, uskot ja aiot; Ja älä itsiäs korota, ettet lankeaisi ja häpiään tulisi. Ja Herra ilmoittaa sinun salaisuutes, ja maahan kukistaa sinun julkisesti ihmisten nähden, Ettes ole palvellut oikiassa Jumalanpelvossa, ja sinun sydämes on ollut petollinen.

Chapter 2

2:1  Poikani, jos sinä tahdot olla Jumalan palvelia, niin valmista sinuas kiusaukseen.

2:2  Pysy vahvana ja kärsi, ja älä ole nopia seuraamaan, jos sinua siitä houkutellaan.

2:3  Pidä sinuas Jumalan tykö, ja älä poikkee, ettäs vihdoin vahvistuisit.

2:4  Kärsi mielelläs kaikkia, mikä sinun päälles tulee, ja ole kärsivällinen kaikessa murheessa.

2:5  Sillä niinkuin kulta tulen kautta, niin myös ne, jotka Jumalalle kelpaavat, murheen tulen kautta koetellaan.

2:6  Luota Jumalaan, niin hän auttaa sinua; ojenna ties, ja toivo häneen

2:7  Te, jotka Herraa pelkäätte, luottakaat; sillä hän puutu teiltä

2:8  Te, jotka Herraa pelkäätte, toivokaat häneltä hyvää, niin te löydätte armon ja lohdutuksen.

2:9  Jotka Herraa pelkäätte, odottakaat hänen armoansa ja älkööt poiketko, ettette hukkuisi.

2:10  Katselkaat vanhain esimerkkejä; ja ottakaat niistä vaari.

2:11  Kuka on koskaan häpiään tullut, joka on toivonut häneen.

2:12  Kuka on koskaan hyljätty, joka Jumalan pelvossa on pysynyt? eli kuka on koskaan häneltä hyljätty, joka on häntä avuksensa huutanut?

2:13  Sillä Herra on armollinen ja laupias, hän antaa synnit anteeksi, ja auttaa hädässä.

2:14  Voi niitä, jotka Jumalaa epäilevät, ja ei pysy vahvana! voi jumalatointa, joka sinne ja tänne kääntyy!

2:15  Voi epäuskoisia, ettei he usko! sentähden ei pidä heidän myös varjelluksi tuleman.

2:16  Voi niitä, jotka ei ole kärsivälliset!

2:17  Kuinka heidän silloin käy, kuin Herra on heitä etsivä?

2:18  Jotka Herraa pelkäävät, uskovat hänen sanansa, ja jotka häntä rakastavat, ne pitävät hänen käskynsä. Jotka Herraa pelkäävät, tekevät mitä hänelle on otollinen, ja jotka häntä rakastavat, ne pitävät lain oikein. Jotka Herraa pelkäävät, ne ojentavat sydämensä, ja nöyryyttävät itsensä hänen eteensä, ja sanovat, Me tahdomme ennemmin langeta Herran käsiin, kuin ihmisten käsiin; sillä hänen laupiutensa on niin suuri kuin hän itsekin on.

Chapter 3

3:1  Rakkaat lapset, kuulkaat minua, teidän isäänne,

3:2  Ja tehkäät niin, että teille hyvin kävisi

3:3  Sillä Herra tahtoo, että lapset isäänsä kunnioittavat, ja mitä äiti käskee lapsille, sitä hän tahtoo pidettää.

3:4  Joka isäänsä kunnioittaa, hänen syntiänsä ei Jumala rankaise,

3:5  Ja joka äitiänsä kunnioittaa, se kokoo itsellensä hyvän tavaran.

3:6  Joka isäänsä kunnioittaa, se saa ilon lapsistansa; ja kuin hän rukoilee, niin hän tulee kuulluksi.

3:7  Joka isäänsä kunnioittaa, se saa kauvan elää, ja joka Herran tähden on kuuliainen, se lohduttaa äitinsä.

3:8  Joka Herraa pelkää, se kunnioittaa myös isäänsä ja palvelee vanhempiansa, ja pitää heitä herranansa.

3:9  Kunnioita isääs ja äitiäs työllä, puheella ja kärsivällisyydellä,

3:10  Että heidän siunauksensa tulis sinun päälles.

3:11  Sillä isän siunaus rakentaa lapsille huoneet, mutta äidin kirous ne maahan kukistaa.

3:12  älä naura isäs ylönkatsetta, sillä ei sinun ole siitä kunniaa.

3:13  Kunnioittaa isääs on sinun oma kunnias, ja katsoa ylön äitiäs on sinun oma häpiäs.

3:14  Rakas lapsi! korjaa isääs hänen vanhalla ijällänsä, ja älä saata häntä murheelliseksi niinkauvan kuin hän elää.

3:15  Kärsi häntä, jos hän tulee lapselliseksi, ja älä katso häntä ylön, vaikka, sinä olet jalompi.

3:16  Sillä mitä hyvää vanhemmille tehdään, sitä ei ikänä unohdeta; ja vaikkas olet syntinen, niin sinulle kuitenkin hyvin tapahtuu.

3:17  Sinun pitää tuskassa muistettaman, ja sinun syntis pitää hukkuman, niinkuin jää auringonpaisteessa.

3:18  Joka isänsä hylkää, pitää häväistämän, ja joka äitinsä murheelliseksi saattaa, se on kirottu Herralta.

3:19  Rakas lapsi! pysy mielelläs alammaisessa säädyssä, se on parempi kuin kaikki, jota maailma pyytää.

3:20  Jota sinä olet korkiampi, sitä enempi nöyryytä sinuas, niin on Herra sinulle armias.

3:21  Sillä Herra on kaikkein korkein, joka tekee suuria töitä nöyräin kautta.

3:22  Älä pyydä korkeampaa virkaa ja älä ajattele ylitse sinun voimas.

3:23  Mutta mitä Jumala on sinun käskenyt, ota siitä vaari.

3:24  Sillä ei se hyödytä sinua, jos sinä sitä pyydät, jota ei sinulle ole käsketty.

3:25  Joka sinun virkaas ei sovi, älä siitä tottele; sillä sinulle on enempi käsketty, kuin sinä taidat toimittaa.

3:26  Senkaltainen mieli on monta pettänyt, ja heidän ylpeytensä on heitä kukistanut.

3:27  Sillä joka mielellänsä an taa itseänsä vaaraan, se hukkuu siinä,

3:28  Ja ylönannetun ihmisen käy lopulla pahoin.

3:29  Ylpiä ihminen tekee itsellensä paljon pahaa, ja syntinen tekee syntiä synnin päälle.

3:30  Sillä ylpiä sydän ei tee mitään hyvää, ja ei matkaan saata muuta kuin pahaa.

3:31  Toimellinen ihminen oppii mielellänsä Jumalan sanaa; ja joka viisautta rakastaa, se kuultelee mielellänsä. Niinkuin vesi tulen sammuttaa, niin myös anto pyyhkii synnit: Ylimmäinen kostaja on sen muistava, ja varjelee hänen vahingosta.

Chapter 4

4:1  Rakas lapsi, älä köyhää hätäytä, ja älä ole kova tarvitsevaiselle.

4:2  Älä isoovaista katso ylön, ja älä tee murheelliseksi tarvitsevaa hänen vaivaisuudessansa.

4:3  Murheellista sydäntä älä tee enemmin murheelliseksi, ja älä viivytä lahjaa köyhältä.

4:4  Älä katso viheliäisen rukousta ylön, ja älä käännä kasvojas pois köyhän puolesta.

4:5  Älä käännä pois silmiäs tarvitsevalta, ettei hän sinun ylitses valittaisi.

4:6  Sillä se, joka hänen tehnyt on, kuulee hänen rukouksensa, kuin hän murheellisella sydämellä sinun ylitses valittaa.

4:7  Älä ole riitainen oikeuden edessä, ja pidä tuomari kunniassa.

4:8  Kuule köyhää mielelläs, ja vastaa häntä suloisesti ja siviästi.

4:9  Jolle väkivaltaa tehdään, niin auta häntä siltä, joka hänelle tekee vääryyttä; ja älä hämmästy, kun sinun pitää tuomitseman.

4:10  Ole isättömille isä ja heidän äidillensä niinkuin perheen isäntä.

4:11  Niin sinä ole niinkuin kaikkein Korkeimman poika, ja hän on sinua rakastava enempi kuin sinun oma äitis.

4:12  Viisaus ylentää lapsensa, ja korottaa ne, jotka häntä etsivät.

4:13  Jotka sitä rakastaa, se elämää rakastaa; ja joka häntä ahkerasti etsii. se on saava snuren ilon

4:14  Joka siinä itsensä vahvana pitää, se on saava suuren kunniaa; jaa mitä hän aikoo, sen Herra antaa menestyä.

4:15  Joka Jumalan sanaa kunnioittaa, se tekee oikian jumalanpalveluksen; ja joka sitä rakastaa häntä myös Herra rakastaa.

4:16  Joka viisautta kuulee, hän taitaa muitakin ihmisiä opettaa, ja joka pitää hänen puoltansa, se saa asua levossa.

4:17  Joka on vilpitöin, se saa hänen, ja hänen jälkeentulevaisensa pitää menestymän.

4:18  Ja jos se ensin itsensä toisin käyttää häntä vastaan,

4:19  Ja tekee hänelle vaivan ja ahdistuksen, ja koettelee häntä vitsallansa, ja tutkii kurituksellansa siihenasti kuin se löytää hänen vilpittömäksi;

4:20  Niin se tulee jälleen hänen tykönsä oikialla tiellä, ja ilahuttaa häntä,

4:21  Ja ilmoittaa hänelle salaisuutensa.

4:22  Mutta jos hänessä löydetään vilppi, niin se hylkää hänen, ja hänen täytyy hukkua.

4:23  Rakas lapsi, ota ajasta vaari, ja vältä vääriä asioita.

4:24  Älä häpee tunnustaa henkes edestä sitä mikä oikein on.

4:25  Sillä ihminen taitaa niin hävetä, että hän siinä syntiä tekee, ja ihminen taitaa myös niin hävetä, että hänen siitä armo ja kunnia on.

4:26  Älä anna yhdenkään sinuas kehoittaa vahinkoon, eli peljättää sinuas kadotukseen;

4:27  Mutta tunnusta rohkiasti se, mikä oikein on, kuin sinun kansaa auttamaan pitää.

4:28  Sillä tunnustuksen kautta totuus ja oikeus ilmi tulee.

4:29  Älä puhu totuutta vastaan, mutta anna häpiän tulla päälles, jos sinä viallinen olet.

4:30  Älä häpee tunnustaissas, jos rikkonut olet, ja älä sodi virkaa vastaan.

4:31  Älä tyhmää palvele hänen siassansa, ja älä katso hänen jalouttansa. Mutta vastaa totuuden puolesta kuolemaan asti, niin Herra Jumala on sotiva sinun edestäs. Älä ole niinkuin ne, jotka paljon lupaavat, ja kuitenkaan ei saa mitään aikoin. Älä ole jalopeura huoneessas ja julma perhettäs vastaan. Ei sinun kätes pidä oleman aina avoin ottamaan ja pivottu antamaan.

Chapter 5

5:1  Älä luota rikkautees, ja älä ajattele: minulla on kyllä.

5:2  Älä seuraa omaa ylpeyttäs, vaikka jotakin taidat matkaan saattaa; ja älä tee, mitäs tahdot.

5:3  Älä ajattele itselläs: kuka sen minulta kieltää? sillä Herra, ylimmäinen kostaja, on sen kostava.

5:4  Älä ajattele: jo minä olen ennenkin syntiä tehnyt, ja ei minulle mitään pahaa tapahtunut; sillä Herra on tosin kärsivällinen, mutta ei hän pidä sinua rankaisematta.

5:5  Älä ole surutoin, Jos syntis on vielä rankaisematta, ja tahdot aina sentähden syntiä tehdä.

5:6  Älä ajattele: Jumala on ylen laupias, ei hän rankaise minua, minä teen syntiä niin paljon kuin minä tahdon.

5:7  Hän taitaa niin pian olla vihainen kuin armollinenkin, ja hänen vihansa ei lakkaa jumalattomista.

5:8  Sentähden älä viivyttele kääntymästä Herran tykö, ja älä lykkää yhdestä päivästä toiseen.

5:9  Sillä hänen vihansa tulee nopiasti, ja kostaa sinun ja kadottaa sinun.

5:10  Älä luota väärään kaluun; sillä ei se auta sinua, kuin kiusaukset tulevat.

5:11  Älä anna sinuas ympäri vietellä kaikkinaisilta tuulilta, älä myös jokaista tietä seuraa, niin. kuin huikentelevaiset sydämet tekevät.

5:12  Mutta ole vahva sanoissas, ja pysy yhdessä puheessa.

5:13  Ole valmis kuulemaan ja vastaamaan, mitä oikein on, ja älä hoputa.

5:14  Jos sinä asias ymmärrät, niin neuvo lähimmäistäs, jos et, niin ole ääneti.

5:15  Sillä puhe saattaa kunnian, ja puhe myös saattaa häpiän, Ja oma kieli ihmisen langettaa. Älä ole panettelia, älä myös väijy kielelläs. Varas on häpiällinen, mutta panettelia ja kaksikielinen on paljo pahempi Älä mitään pidä halpana, Joko se olis vähä eli paljo.

Chapter 6

6:1  Älä tule ystäväs vihamieheksi; sillä siitä sinä saat pahan nimen, häpiän ja häväistyksen. Niin myös panetteliat tulevat viimein häpiään.

6:2  Älä itsiäs ylen viisaana pidä joka miestä nuhtelemaan.

6:3  Ettei sinun lehtes surkastu, ja sinun hedelmäs turmellu, ettäs viimein tulet niinkuin kuiva puu.

6:4  Sillä senkaltainen häijy ihminen vahingoittaa itsensä, ja tulee vihamiestensä pilkaksi.

6:5  Mutta se, joka kaikki asiat parhain toimittaa. saa itsellensä monta ystävää; ja se, joka asian parhain päin puhuu, hänestä muut jälleen hyvin puhuvat.

6:6  Pidä itses joka miehen kanssa ystävällisesti; mutta usko tuskin yhtä tuhannesta.

6:7  Älä usko yhtäkään ystävää, jolles ole häntä koetellut hädässä.

6:8  Sillä monta on ystävää niin kauvan kuin heidän siitä hyvää on; mutta ei he pysy vahvana hädässä.

6:9  Moni on ystävä, ja tulee pian vihamieheksi; ja jos hän tietäis murhan sinun kanssas, kyllä hän sen sanois.

6:10  Muutamat ovat myös pöytäystävät, ja ei nekään pysy vahvana hädässä.

6:11  Kuin sinun käy hyvin, niin hän on sinun kumppanis, ja elää sinun huoneessas niinkuin hän siellä kotomies olis;

6:12  Mutta jos sinun käy pahoin niin hän on sinua vastaan, ja ei häntä myös mistään löydetä.

6:13  Eroita sinus vihamiehistäs ja karta myös ystäviäs.

6:14  Uskollinen ystävä on vahva turva; joka sen löytää, hän löytää suuren tavaran.

6:15  Uskollinen ystävä ei taideta maksettaa paljolla kalulla ja rahalla.

6:16  Uskollinen ystävä on elämän turva; joka Jumalaa pelkää, hän saa senkaltaisen ystävän.

6:17  Joka Jumalaa pelkää, hänellä on menestys ystäväin kanssa, ja niinkuin hän itse on, niin on myös hänen ystävänsä.

6:18  Rakas lapsi! anna opettaa sinulles viisautta nuoruudesta', niin sinusta tulee viisas mies aina vanhuuteen asti.

6:19  Suostu häneen, niinkuin se, joka kyntää ja kylvää, ja odota hänen hyviä hedelmiänsä.

6:20  Vähä aikaa pitää sinun hänen tähtensä työtä ja vaivaa kärsimän; mutta juuri pian saat sinä nautita hänen hedelmiänsä.

6:21  Karvas on hän niille, jotka ei ole häntä koetelleet, ja itsevaltainen ei pysy hänen tykönänsä.

6:22  Sillä se on hänelle kova koetuskivi, ja hän heittää sen pian pois tyköänsä.

6:23  Moni kerskaa viisaudesta, mutta vähän siitä tietää.

6:24  Rakas lapsi, kuule minun oppiani, ja älä katso ylön minun neuvoani.

6:25  Anna jalkas hänen kahleisiinsa, ja kaulas hänen ikeensä alle.

6:26  Kallista olkas ja kanna häntä, ja älä ole hänen siteitänsä vastaan.

6:27  Pidä sinuas hänen tykönsä kaikesta sydämestä, ja pysy kaikella voimalla hänen teillänsä.

6:28  Kysy häntä ja etsi häntä, ja niin sinä löydät hänen; ja kuin hänen saanut olet, niin älä pane häntä pois tyköäs.

6:29  Sillä sinä olet lopulla saava .levon hänestä, ja sinun murhees on iloksi kääntyvä.

6:30  Hänen kahleensa pitää oleman sinulle vahva turva, ja hänen ikeensä kunniavaate.

6:31  Hänellä on kultainen kruunu, ja hänen siteensä ovat purpurainen kaunistus.

6:32  Sen kunniavaatteen pitää sinun pukeman ylles, ja sen kauniin kruunun päähäs paneman.

6:33  Rakas lapsi! jos sinä tottelet, niin sinä tulet viisaaksi, ja jos sinä panet sydämees, niin sinä tulet toimelliseksi.

6:34  Jos sinä mielelläs kuulet, niin sinä saat ymmärryksen ja jos sinä korvaa kallistat, niin sinä tulet viisaaksi.

6:35  Ole mielelläs vanhain joukossa, ja kussa viisas mies on, niin ole hänen seurassansa. Kuule mielelläsi Jumalan sanaa ja ota vaari viisauden sananlaskuista

6:36  Kussas näet toimellisen miehen, niin riennä hänen tykönsä, ja käy joka paikassa. ulos ja sisälle hänen kanssansa.

6:37  Tutki aina Jumalan käskyjä, ja muista hänen sanaansa: se vahvistaa sinun sydämes, ja antaa sinulle viisauden, jotas himoitset.

Chapter 7

7:1  Älä tee pahaa, niin ei myös sinulle pahaa tapahdu.

7:2  Vältä vääryyttä, niin ei sinulle vahinkoa tapahdu.

7:3  Älä kylvä vääryyden peltoa, niin et sinä siltä seitsemänkertaisesti jälleen niitä.

7:4  Älä tunge mihinkään virkaan Jumalan edessä, ja älä pyydä kuninkaalta valtaa.

7:5  Älä Jumalan edessä ole olevinas hyvä siihen, älä myös kuninkaan nähden ole olevinas viisas siihen.

7:6  Älä pyydä tuomarin virkaa; sillä et sinä voi estää vääryyttä. Taitaa tapahtua, ettäs pelkäät korkiaa, ja annat oikeuden häpiällä poljettaa.

7:7  Älä antaudu kapinan nostajain sekaan kaupungissa, älä myös riipu kiinni yhteisessä kansassa,

7:8  Ettei kahtalainen syy tule sinun päälles; sillä ei kenkään pääse rankaisematta.

7:9  Älä myös ajattele: Jumala ottaa sentähden minun uhrini otolliseksi

7:10  Ja kuin minä uhraan Jumalalle, kaikkein Korkeimmalle, niin : hän ottaa sen otolliseksi.

7:11  Kuin rukoilet, niin älä epäile, älä myös ole hidas almua antamaan.

7:12  Älä häpäise murheellista; sillä yksi on, joka taitaa alentaa ja ylentää.

7:13  Älä valhetta ajattele ystävääs eli veljeäs vastaan,

7:14  Älä totuta itsiäs valheeseen; sillä se on vahingollinen tapa.

7:15  Älä ole suupaltti vanhain joukossa; ja kuin rukoilet, niin älä paljon puhu.

7:16  Jos sinä työläästi elatukses saat peltos viljelemisestä, niin älä sitä pane pahakses; sillä Jumala on sen niin säätänyt.

7:17  Älä luota siihen, että se joukko on suuri, jonka kanssa sinä pahaa teet;

7:18  Mutta muista, ettei rangaistus ole kaukana sinusta.

7:19  Sentähden nöyryytä itses sydämestä; sillä tuli ja mato on kosto jumalattomille.

7:20  Älä hylkää ystävääs kalun tähden ja sinun uskollista veljeäs parhaan kullan tähden.

7:21  Älä eroita sinuas toimellisesta ja hyvästä vaimosta; sillä hän on kalliimpi kultaa.

7:22  Uskollista orjaa ja hyväntahtoista työntekiää älä pidä pahoin.

7:23  Rakasta toimellista orjaa. ja jos hän vapaaksi tulla taitaa, niin älä estä häntä.

7:24  Jos sinulla on karjaa, niin niin holho niitä ja jos ne on tarpeelliset, niin pidä niitä.

7:25  Jos sinulla on lapsia, niin kurita heitä, ja notkista heidän kaulansa nuoruudesta.

7:26  Jos sinulla on tyttäriä, niin holho heidän ruumistansa, ja älä salli heille itsevaltaisuutta.

7:27  Naita tyttäres, niin sinä olet suuren työn tehnyt, ja anna häntä toimelliselle miehelle.

7:28  Jos sinulla on vaimo, joka sinua rakastaa, niin älä anna sinuas hänestä kääntää pois, ja älä usko vihansuopaa.

7:29  Kunnioita isääs kaikesta sydämestä, ja älä unhota, kuinka rakas sinä olet ollut äidilles.

7:30  Muista, että sinä olet heistä syntynyt, ja mitä sinä taidat heille siitä tehdä, mitä he sinulle tehneet ovat.

7:31  Pelkää Herraa kaikesta sydämestäs. ja kunnioita hänen pappiansa.

7:32  Rakasta häntä kaikesta voimastas, joka sinun tehnyt on, älä hylkää hänen palvelioitansa ,

7:33  Pelkää Herraa ja kunnioita pappia, ja anna hänelle hänelle osansa, niinkuin sinulle käsketty on:

7:34  Esikoisista ja syntiuhrista, ja ylennysuhrista, ja kaikista, jotka uhriksi pyhitetään, ja kaikista esikoisista.

7:35  Ojenna köyhälle kätes, ettäs runsaasti siunatuksi tulisit,

7:36  Ja sinun hyvä työs tekis: sinun otolliseksi kaikkein elävä ihmisten edessä; ja osoita myös hyvät työs kuolleiden päälle. Lohduta itkeväisiä ja murehdi murehtivaisten kanssa. Älä väsy sairaita oppimasta; sillä näiden tähden sinä rakastetaan Mitä sinä ikänä teet, niin ajattele loppua, ja niin et sinä koskaan syntiä tee.

Chapter 8

8:1  Älä riitele voimallisten kanssa, ettet lankee hänen käteensä.

8:2  Älä riitele rikkaan kanssa, ettei hän tule sinulle raskaaksi.

8:3  Sillä moni antaa itsensä lahjoa rahalla, ja lahjat kääntävät kuningastenkin sydämet.

8:4  Älä riitele riitaisen kanssa, ettet kantaisi puuta hänen valkiallensa.

8:5  Älä tee leikkiä taitamattoman kanssa, ettei hän häpiäisi sinun sukuas.

8:6  Älä sen syntiä soimaa, joka itsensä parantaa; mutta muista, että me kaikki vielä nyt olemme vialliset.

8:7  Älä katso vanhuutta ylön; sillä me aiomme myös vanhaksi tulla.

8:8  Älä iloitse vihollises kuolemasta; vaan muista, että meidän pitää myös kaikkein kuoleman.

8:9  Älä katso ylön, mitä viisaat puhuvat, mutta aseta itses heidän sananlaskunsa jälkeen;

8:10  Sillä sinä taidat heiltä oppia hyvää neuvoa, ja kuinka sinun ylimmäisiä toimellisesti palveleman pitää.

8:11  Älä hylkää vanhain puhetta, sillä he ovat myös oppineet isiltänsä,

8:12  Ja sinä taidat heistä oppia, kuinka sinun pitää vastaaman, kuin tarvitaan.

8:13  Älä viritä jumalattoman valkiaa, ettet myös sinä palaisi hänen tulensa liekistä.

8:14  Älä härsyttele pilkkaajaa. ettei hän sinun sanojas kääntäisi.

8:15  Älä lainaa voimallisemmille sinua; mutta jos lainaat heille, niin pidä se kadotettuna.

8:16  Älä takaa ylitse voimaas; jos sinä sen teet, niin ajattele maksavas.

8:17  Älä riitele tuomaria vastaan; sillä tuomio sanotaan, niinkuin hän tahtoo.

8:18  Älä vaella ylönannetun kanssa, ettei hän saata sinua vahinkoon; sillä hän tekee, mitä hän tahtoo, ja hänen hulluutensa tähden pitää sinun vahinkoa kärsimän.

8:19  Älä riitele vihaisen kanssa, älä myös mene metsään yksin hänen kanssansa; sillä hän vuodattaa veren, ja ei hän sitä minään pidä; kuin ei myös sinulla ole apua, niin tappaa hän sinun. Älä pidä hullun kanssa neuvoa; sillä ei hän pane sitä sydämeensä. Älä tee vieraan nähden, mitäs salata tahtoisit; sillä et sinä tiedä, mitä siitä seuraa. Älä joka miehelle sydäntäs ilmoita; taitaa tapahtua, että sinua pahoin kiitetään.

Chapter 9

9:1  Älä pahoja luulottele emännästäs, joka sinulle rakas on; sillä senkaltainen luulo ei saata mitään hyvää matkaan.

9:2  Älä anna vaimolle sinun ylitses valtaa, ettei hän rupeaisi sinua hallitsemaan.

9:3  Vältä porttoa, ettet tulisi hänen paulaansa.

9:4  Älä harjoita sinuas laulajan vaimon tykö, ettei hän käsittäisi sinua liehakoitsemisellansa.

9:5  Älä katsele piikoja, ettet heihin syttyisi.

9:6  Älä ryhdy porttoihin, ettet omastas pääsisi.

9:7  Älä kurkistele sinne ja tänne kaupungissa, ja älä juokse joka loukkaasen.

9:8  Käännä pois kasvos kauniista vaimosta, ja älä katso muiden vaimoin kauneutta.

9:9  Sillä kauniit vaimot ovat monta hulluiksi tehneet;

9:10  Ja paha himo syttyy niinkuin tuli.

9:11  Älä istu toisen miehen emännän tykönä,

9:12  Älä myös halaa häntä;

9:13  Älä pidä pitoa hänen kanssansa, ettei sinun sydämes suostuisi häneen, ja ettei sinun mieles tulisi tyhmyyteen.

9:14  Älä hylkää vanhaa ystävää; sillä ei uusi ole hänen kaltaisensa.

9:15  Uusi ystävä on niinkuin uusi viina: anna hänen vanheta, niin hän hyvin sinulle maistaa.

9:16  Älä tottele jumalatointa suuressa kunniassansa; sillä et sinä tiedä, minkä lopun hän saa.

9:17  Älä mielisty jumalattomain aivoituksiin; sillä ei he tule koskaan hyväksi, ei helvettiinkään asti.

9:18  Ole kaukana siitä, jolla on voima tappaa, niin ei sinun tarvitse peljätä, että hän sinun tappaa. Jos sinun täytyy olla hänen kanssansa, niin älä loukkaa sinuas, ettei hän ottaisi sinun henkeäs, kuin vähimmän sitä ajattelet. Tiedä, ettäs vaellat paulain keskellä, ja käyt ylhäällä korkiain tutkainten päällä. Opi kaikella vireydellä tuntemaan lähimmäistäs; ja jos sinä neuvoa tarvitset, niin etsi sitä viisailta ihmisiltä. Ja kysele toimellisilta, Ja toimita kaikki asias Jumalan sanan jälkeen. Ole hyvänlaisten ihmisten seurassa, ja ole iloinen, mutta kuitenkin Jumalan pelvossa. Työ tekiäänsä kiittää, ja toimellista päämiestä hänen työnsä. Se on vaarallinen hallitusvirassa, joka pyytää paljon puhua; ja se, joka nopsa on puhumaan, tulee häpiään.

Chapter 10

10:1  Viisas hallitsia hallitsee hyvin kansaansa, ja kussa toimellinen esivalta on, siellä kaikki soveliaasti toimitetaan.

10:2  Niinkuin hallitsia on, niin ovat myös hänen käskyläisensä; niinkuin valtamiehet ovat, niin myös kaupungin asuvaiset.

10:3  Taitamatoin kuningas turmelee maan ja kansan, mutta kuin päämiehet ovat toimelllset, silloin kaupunki on hyvin.

10:4  Hallitusvirka maan päällä on Jumalan kädessä, joka hänelle toisinansa antaa kelvollisen hallitsian.

10:5  Jos ihminen menestyy, se Jumalan kädestä; hän antaa myös hänelle jalon neuvonantajan.

10:6  Älä lähimmäiselles kaikkea vääryyttä kosta, ja älä pyydä vihaas sammuttaa, kuin sinun pitää rankaiseman.

10:7  Jumala ja ihmiset vihaavat ylpeitä, sillä he tekevät väärin molempia vastaan.

10:8  Väkivallan, vääryyden ja ahneuden tähden siirretään valtakunnan hallitus kansasta kansaan

10:9  Mitä koreilet, sinä vaivainen tuhka ja multa?

10:10  Joka et kuitenkaan mitään muuta ole kuin likiä loka eläissäs.

10:11  Ja vaikka parantajat kauvan itsensä siitä vaivaavat,

10:12  Niin se kuitenkin siihen loppuu: tänäpänä kuningas, huomenna kuollut.

10:13  Ja kuin ihminen on kuollut, niin madot ja toukat syövät sen.

10:14  Siitä tulee kaikki ylpeys, kuin ihminen luopuu Jumalasta ja hänen sydämensä kääntyy Luojastansa.

10:15  Ylpeys yllyttää kaikkein synteihin; jolla se on, se monta kauhistusta matkaan saattaa.

10:16  Sentähden on Herra antanut aina ylpeyden tulla häpiään ja on sen viimeiseltä kukistanut.

10:17  Jumala on ylpiät päämiehet istuimelta kukistanut, ja antanut nöyräin istua heidän siassansa.

10:18  Jumala on hävittänyt ylpiän pakanain juuret, ja on siihen siaan istuttanut nöyrät.

10:19  Jumala on pakanain maan ylösalaisin kääntänyt ja peräti hävittänyt.

10:20  Hän on antanut heidän kuivettua ja hävitä, ja on pyyhkinyt pois heidän nimensä maan päältä.

10:21  Ei ihmiset ole luodut ylpiäksi, eikä ne tuimaksi, jotka vaimosta syntyneet ovat.

10:22  Mutta joka pelkää Jumalaa, se pysyy kunnialla vahvana;

10:23  Vaan joka Jumalan käskyn rikkoo, se tulee häpiään.

10:24  Jotka Jumalaa pelkäävät, ne pitävät päämiehensä kunniassa, sentähden varjelee hän heitä.

10:25  Ei yksikään rikas eikä köyhä, ei suuri eikä pieni, pidä muusta kerskaaman, kuin siitä, että hän pelkää Jumalaa.

10:26  Ei se kelpaa mitään, että ihminen toimellista köyhää ylenkatsoo, ja jumalatointa rikasta kunnioittaa.

10:27  Päämiehet, herrat ja hallitsiat ovat suuressa kunniassa; mutta ei he ole niin suuret kuin se, joka Jumalaa pelkää.

10:28  Viisasta palveliaa täytyy herran palvella, ja toimellinen herra ei nurise sitä.

10:29  Älä tee virassa oman pääs perään, ja älä ylpeile kuin sinua tarvitaan.

10:30  Se on parempi, että ihminen ottaa vaarin askareistansa, joilla hän itsensä auttaa, kuin se, että hän paljon aikoo, ja tulee sen kautta kerjääjäksi.

10:31  Poikani, ole rohkia vastoinkäymisessä, ja luota virkaas. Sillä se, joka epäilee virastansa, kuka tahtoo häntä auttaa? ja kuka tahtoo häntä kunniassa pitää, joka oman virkansa häpäisee? Köyhä kunnioitetaan viisautensa tähden, ja rikas tavaransa tähden. Mutta jos viisaus on ylistettävä köyhässä, kuinka paljon ennemmin rikkaassa? Ja mitä rikkaalle pahoin sopii, se sopii köyhälle paljon pahemmin.

Chapter 11

11:1  Nöyrän miehen viisaus saattaa hänen kunniaan, ja istuttaa hänen päämiesten sivuun.

11:2  Ei sinun pidä ketään kiittämän jaloutensa tähden, eikä ketään katsoman ylön muotonsa tähden.

11:3  Sillä mettinen on pieni lintu, ja antaa kuitenkin kaikkein makeimman hedelmän.

11:4  Älä koreile vaatteillas, ja älä ole ylpiä kunniassas; sillä Herra on töissänsä ihmeellinen, ja ei kenkään tiedä, mitä hän tehdä tahtoo.

11:5  Monen kuninkaan ja tyrannin täytyy istua maahan, ja kruunu on pantu sen päähän, jota ei ajatella taidettu.

11:6  Monta suurta herraa on langennut, ja jalot kuninkaat ovat muiden käsiin joutuneet.

11:7  Älä ketään tuomitse ennen kuin sinä asian tiedät; tutki ensin ja rankaise sitte.

11:8  Älä tuomitse ennen kuin sinä asian kuullut olet, ja anna kansan ensin asian puhua ulos.

11:9  Älä sekoita itsiäs toisen miehen asioihin, ja älä istu väärässä tuomiossa.

11:10  Poikani, älä anna itsiäs moneen asiaan; sillä jos sinä otat moninaista etees, niin et sinä siitä paljon voita. Jos sinä vielä kovin pyydät sitä, niin et sinä kuitenkaan saa, ja vaikka kuhunka sinä sinus käännät, niin et sinä siitä kuitenkaan pääse.

11:11  Moni pyrkii ja pyytää rikkautta, mutta ei hän muuta saa, kuin viivyttää sillä itsensä.

11:12  Mutta moni taas hiljaksensa oleskelee, joka aina on tarvitsevainen, ja on myös heikko ja köyhä;

11:13  Häntä katsoo Jumala armollisesti, ja auttaa häntä viheliäisyydestä, ja saattaa hänen kunniaan, niin että moni häntä ihmettelee.

11:14  Kaikki tulee Jumalalta, onni ja onnettomuus, elämä ja kuolema, köyhyys ja rikkaus.

11:15  Jumalisille antaa Jumala pysyväiset rikkaudet;

11:16  Ja mitä hän aikoo, niin se aina menestyy.

11:17  Moni on saita ja säästää, ja tulee sen kautta rikkaaksi,

11:18  Luulee kyllä itsellensä kokoovansa, ja sanoo:

11:19  Nyt minä tahdon elää hyvin, syödä ja juoda minun tavarastani;

11:20  Ja ei tiedä, että hetki on tullut, jona hänen pitää kaikki muille jättämän, ja kuoleman.

11:21  Pysy Jumalan sanassa, ja harjoita itses siinä, ja pysy virassas.

11:22  Älä tottele, kuinka jumalattomat kalua pyytävät: turvaa sinä Jumalaan, ja pysy virassas.

11:23  Sillä se on Herran edessä huokia äkisti köyhän rikkaaksi tehdä.

11:24  Jumala siunaa hyväin tavaran, ja kuin aika tulee, niin he äkisti kostuvat.

11:25  Älä sano: mitä se auttaa minua, ja mitä nyt minun siitä on?

11:26  Älä sano: minulla on kyllä, kuinka minulta taitaa jotakin puuttua?

11:27  Kuin sinun hyvin käy, niin ajattele, että sinun taitaa myös pahoin käydä;

11:28  Ja kuin sinun pahoin käy, niin ajattele, että sinun taitaa myös hyvin käydä; sillä Herra taitaa jokaiselle kostaa kuolemassa niinkuin ansaittu on.

11:29  Paha hetki tekee, että ihminen kaiken ilonsa unohtaa, ja kuin ihminen kuolee, niin hän saa tietää, kuinka hän on elänyt.

11:30  Sen tähden ei sinun pidä ketään ennen loppua kiittämän; millainen hän on ollut, se löydetään hänen jääneidensä tykönä.

11:31  Älä joka miestä ota huoneeses; sillä maailma on täynnä viekkautta ja petosta.

11:32  Petollinen sydän on niin. kuin houkutella lintu satimessa, ja vartioitsee sitä, kuinka hän taitais sinun ottaa kiinni.

11:33  Sillä se hyvä, minkä hän näkee, sen hän kääntää pahemmaksi, ja sitä, mikä kaikkein paras on, hän enimmän laittaa.

11:34  Kipinästä tulee suuri tuli. ja jumalatoin ei lakkaa ennenkuin hän verta vuodattaa. Vältä senkaltaisia pahanjuonisia; ei ole heillä hyvää sydämessä, ettei he saata sinulle ijäistä häpiää. Jos sinä otat muukalaisen tykös, niin hän tekee sinun rauhattomaksi ja karkottaa sinun omaisuudestas pois.

Chapter 12

12:1  Jos siis tahdot hyvää tehdä, niin katso, kenelle teet, niin sinä saat kiitoksen.

12:2  Tee hyvää jumaliselle, niin se sinulle runsaasti maksetaan jälleen, jos ei häneltä, niin kuitenkin totisesti Herralta.

12:3  Mutta pahanjuonisille, jotka ei hyvän työn edestä kiitä, ei pidä, hyvin käymän.

12:4  Anna jumaliselle, ja älä jumalatointa armahda.

12:5  Tee hyvää vaivaiselle, mutta älä jumalattomalle anna mitään.

12:6  Pidä itse leipäs, ja älä anna hänelle, ettei hän siitä vahvistu ja tallaa sinua allensa; hän tekee sinulle niin paljon pahaa, kuin sinäkin olet hänelle hyvää tehnyt.

12:7  Sillä kaikkein Korkein vihaa jumalatointa, ja tahtoo häntä rangaista.

12:8  Kuin hyvin käy, niin ei taideta ystävää oikein tuta; mutta kuin pahoin käy, niin ei vihansuopa taida itsiänsä salata.

12:9  Sillä kuin hyvin käy, niin vihansuopa kadehtii sitä; mutta jos pahoin käy, niin ystävät myös luopuvat pois.

12:10  Älä vihamiestäs ikänä usko. Sillä niinkuin rauta taitaa jälleen ruostua, niiu ei hän myös lakkaa pahuudestansa.

12:11  Jos hän vielä kumartelee ja lyykistää, niin pidä kuitenkin vaaris ja karta häntä; jos sinä hänen kirkastat niinkuin peilin, niin hän kuitenkin ruostuu jälleen.

12:12  Älä ota häntä tykös, ettei hän sinua aja pois, ja astu sialles. Älä häntä vierees istuta, ettei hän rupee sinun istuintas pyytämään, ja sinä muistat viimein minun sanani ja kadut.

12:13  Niinkuin koska mato pistää lumoojansa, ei häntä kenkään armahda; niinkuin myös koska joku petoin kanssa seuraa pitää ja niiltä revitään, juuri niin myös sille käy, joka suostuu jumalattomaan, ja sekoittaa itsensä hänen syntiinsä.

12:14  Kyllä hän hetken pysyy sinun tykönäs; mutta jos sinä kompastut, niin ei hän odota sinua.

12:15  Vihamies antaa hyviä sanoja, ja valittaa sinua, ja on olevinansa sinun ystäväs, taitaa myös itkeä;

12:16  Mutta sydämessänsä ajattelee hän, kuinka hän sinun hautaan langettais, ja jos hän saa tilan, niin ei hän taida tulla ravituksi sinun verestäs. Jos joku tahtoo vahingoittaa sinua, niin on hän ensimäinen: hän on tahtovinansa auttaa sinua, ja kuitenkin sinun salaisesti lykkää maahan.

12:17  Hän vääntää päätänsä ja nauraa salaisesti, pitittää sinua ja suutansa ammottelee.

Chapter 13

13:1  Joka tervaan rupee, se saastuttaa itsensä, ja joka antaa itsensä ylpiäin seuraan, se oppii ylpiäksi

13:2  Älä anna itsiäs voimallisen ja rikkaan seuraan; muutoin sinä otat raskaan kuorman päälles.

13:3  Mitä on saviastia vaskipadan tykönä? Sillä jos he loukkaavat toinen toistansa, niin se rikkoutuu.

13:4  Rikas tekee vääryyttä ja öykkää sitä; mutta köyhän täytyy kärsiä, ja päälliseksi kiittää.

13:5  Niinkauvan kuin hänellä on sinusta hyvää, niin hän tahtoo sinua; mutta kuin et sinä enää voi, niin hän hylkää sinut.

13:6  Niinkauvan kuin sinulla on jotakin, niin hän nautitsee sinun kanssas; mutta jos sinä häviät, niin ei hän sitä tottele.

13:7  Kuin hän sinua tarvitsee, niin hän taitaa kyllä suositella sinua ja nauraa sinulle, lupaa sinulle paljon, antaa hyviä sanoja, ja sanoo: tarvitsetkos mitään?

13:8  Ja kutsuu sinut petollisesta sydämestä vieraaksensa, kahdesti eli kolmasti, niinkauvan kuin hän saa sinun omas sinulta pois;

13:9  Mutta viimeiseltä häpäisee hän sinun.

13:10  Ja jos hän näkee sinun hätäs, niin hän laskee sinun menemään ja vääntelee päätänsä sinun päälles.

13:11  Ota sentähden vaari, ettei sinun yksinkertaisuutes petä sinua, ja saata sinua vahinkoon.

13:12  Jos voimallinen tahtoo vetää sinua tykönsä, niin kiellä, ja hän vetää sitä enemmin.

13:13  Älä tunge sinuas hänen tykönsä, ettet ajettaisi pois; älä myös sinuas ylen kauvas siirrä, että sinua tarpeen aikana nautita saataisiin.

13:14  Älä kiellä, jos hän sinun jotakin käskee; mutta älä luota häneen, vaikka hän on ystävällinen sinun kanssas;

13:15  Sillä hän koettelee sinua, ja tutkii sinua suloisella käyttämisellänsä.

13:16  Kuin hän sinulle vihastuu, niin ei hän enää pidä ystävällistä puhetta,

13:17  Eikä tee leikkiä rangaistuksella ja vankiudella.

13:18  Ota sentähden vaari, ja katso hyvin etees; sillä sinä elät suuressa vaarassa.

13:19  Jokainen eläin rakastaa vertaistansa,

13:20  Niin myös jokainen ihminen pitää vertaisensa tykö itsensä pitämän.

13:21  Se on juuri niinkuin susi menis lammasten joukkoon, kuin jumalatoin tulee jumalisten seuraan.

13:22  Niinkuin hyena antaa itsensä koiran seuraan, niin tekee rikas köyhän kanssa.

13:23  Niinkuin jalopeura syö metsäaasin korvessa, niin myös rikkaat syövät köyhiä.

13:24  Niinkuin ylpiä suuttuu nöyrään, niin myös rikas suuttuu köyhään.

13:25  Kuin rikas lankee, niin hänen ystävänsä auttavat häntä ylös; mutta kuin köyhä lankee, lykkäävät hänen ystävänsä häntä perästä.

13:26  Kuin rikas tekee väärin, niin on monta häntä auttamassa, ja kuin hän puhuu väärin, niin se annetaan olla niinkuin se oikein olis. Mutta jos köyhä osaa tehdä väärin, niin se punnitaan ylen tarkasti; ja vaikka hän vielä viisaasti puhuis, niin ei se kuitenkaan löydä siaansa. Kuin rikas puhuu, niin kaikki vaikenevat, ja korottavat hänen puheensa taivaasen asti; Mutta jos köyhä puhuu, niin he sanovat: kuka tämä on ja jos hän jotakin horjahtaa, niin hänelle pahoin kostetaan. Rikkaus on tosin hyvä, kuin se ilman syntiä nautitaan; mutta jumalattoman köyhyys opettaa hänen paljon pahaa puhumaan. Mitä ihmisen sydämessä on, se nähdään hänen silmistänsä, olkoon se paha eli hyvä. Jos hyvää on hänen mielessänsä, niin hän katsoo suloisesti; Mutta jolla on pahaa sydämessä, ei sillä ole lepoa.

Chapter 14

14:1  Autuas on se, joka ei anna pahaa neuvoa., ja ei hänellä ole pahaa tuntoa siitä.

14:2  Autuas on se, jolla ei ole pahaa tuntoa, ja ei hänen toivonsa ole turha.

14:3  Saidan ei sovi rikkaan olla, ja miksi kalu ja raha olis saidalle?

14:4  Joka paljon kokoo, ja ei tee itsellensä siitä hyvää, hän kokoo muille., ja muut pitää sen tuhlaaman.

14:5  Joka ei tee itsellensä hyvää., kuinka hän taitaa muille hyvää tehdä? Ei hänellä ole ikänä iloa kaluistansa.

14:6  Ei ole yhtäkään pahempaa kuin se on, koska ei ihminen suo itsellensä hyvää, ja se on oikia rangaistus hänen pahuutensa tähden.

14:7  Jos hän jotakin hyvää tekee, niin ei hän ymmärrä sitä, ja hän tulee viimein sentähden kirriksi.

14:8  Se on paha ihminen, joka ei suo ihmisille hyvää tehtävän, mutta kääntää kasvonsa pois ja ei armahda ketään.

14:9  Ei ahne ihminen ikänä tyydy osaansa., eikä taida ahneuden tähden menestyä.

14:10  Ei saita tahdo mielellänsä, että ihminen söis, ja se tekee hänen pahaa, että hänen ruokaa antaman pitää.

14:11  Poikani. tee omastas itselles hyvää, ja anna Herralle uhri niin paljo kuin hänelle tulee.

14:12  Muista, ettei kuolema viivyttele, ja sinä kyllä tiedät, mikä liitto sinulla on kuoleman kanssa.

14:13  Tee ystävilles hyvää ennen loppuas, ja anna köyhälle varasi jälkeen.

14:14  Älä unohda köyhää, kuin sinulla on iloinen päivä, niin sinulle myös ilo tapahtuu, jotas halajat.

14:15  Sinun täytyy kuitenkin vaivaloisen hikes muille jättää, ja sinun työs perillisille antaa.

14:16  Anna mielelläs, niin sinulle myös annetaan, ja pyhitä sinun sielus.

14:17  Sillä kuin sinä kuollut olet, niin on se kaikki pois kulutettu.

14:18  Kaikki liha kuluu pois niinkuin vaate, sillä se on vanha liitto: sinun pitää kuoleman

14:19  Niinkuin tapahtuu viheriäisen lehden kanssa kauniissa puussa: muutamat putoovat pois, muutamat kasvavat jälleen;

14:20  Niin myös tapahtuu ihmisten kanssa: muutamat kuolevat ja muutamat syntyvät jälleen.

14:21  Kaikki turmellut kappaleet saavat lopun, ja ne, jotka niissä ovat, myös hukkuvat ynnä.

14:22  Autuas on, joka aina Jumalan sanaa rakastaa, ja sitä selittää ja opettaa,

14:23  Tutkii sitä sydämessänsä ja oppii oikein ymmärtämään, ja etsii enemmin ja enemmin viisautta,

14:24  Ja rientää sen jälkeen, ehkä kuhunka se menee, kurkistelee hänen akkunassansa, Ja kuultelee hänen ovensa edessä,

14:25  Pyytää majaa lähes hänen huonettansa, ja asettaa majansa hänen seinänsä tykö,

14:26  Joka hänelle on hyvä asuinsija; hän panee lapsensa hänen suojaansa, ja hänen oksainsa alle.

14:27  Sen alla hän varjellaan palavuudelta ja siellä on hänelle kaunis asuinsia.

Chapter 15

15:1  Joka Herraa pelkää, se tekee hyvää, ja joka itsensä pitää Jumalan sanassa, se löytää viisauden,

15:2  Ja hän kohtaa häntä niinkuin äiti, ja ottaa hänen vastaan niinkuin kihlattu morsian.

15:3  Hän ravitsee hänen ymmärryksen leivällä, ja antaa hänen viisauden vettä juoda.

15:4  Siitä hän vahvistuu, että hän taitaa vahvana olla; hän pitää itsensä sen tykö, ettei hän tule häpiään.

15:5  Se ylentää hänen lähimmäisensä ylitse, ja avaa hänen suunsa seurakunnassa,

15:6  Kruunaa hänen ilolla ja riemulla, ja lahjoittaa hänen ijankaikkisella nimellä.

15:7  Mutta ei tomppelit löydä sitä, ja ei jumalattomat saa nähdä sitä,

15:8  Sillä se on ylpeistä kaukana, ja ei ulkokullatut tiedä mitään siitä.

15:9  Ei jumalatoin taida oikein, opettaa; sillä ei se tule Jumalalta. Grekan tekstin jälkeen kuuluu tämä värsy näin: Ei ole kiitos kaunis syntisen suussa, sillä ei se ole lähetetty Herralta.

15:10  Oikiassa opissa tarvitaan viisaus, ja Jumala antaa siihen armonsa.

15:11  Ei sinun pidä sanoman: jos minä olen opettanut väärin, niin sen on Jumala tehnyt; sillä jota hän vihaa, sitä ei pitäisi sinun tekemän.

15:12  Ei sinun pidä sanoman: jos minä olen opettanut väärin, niin hän on minun pettänyt; sillä ei hän tarvitse jumalatointa.

15:13  Sillä Herra vihaa kaikkea epäjumalan palvelusta, ja se, joka häntä pelkää, välttää sitä.

15:14  Hän loi ihmisen alusta ja antoi hänelle ehdon:

15:15  Jos sinä tahdot, niin pidä käskyt,

15:16  Ja tee hyvässä uskalluksessa sitä, mikä hänelle kelpaa.

15:17  Hän pani tulen ja veden sinun etees; ota, kumman sinä tahdot.

15:18  Ihmisen edessä on elämä ja kuolema; kumman hän tahtoo, se hänelle annetaan.

15:19  Sillä Jumalan viisaus on suuri, hän on sangen voimallinen, ja näkee kaikki,

15:20  Ja hänen silmänsä katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät; hän tietää kyllä, mikä oikein on tehty, ja mikä ulkokullaisuus on. Ei hän käske yhdenkään olla jumalattoman, eikä anna kenellekään lupaa syntiä tehdä.

Chapter 16

16:1  Älä iloitse, että sinulla on monta hillimätöintä lasta, ja älä luota itsiäs siihen, että sinulla on monta lasta, jos ei he pelkää Jumalaa.

16:2  Älä luota heihin, älä myös uskalla heidän varaansa.

16:3  Sillä parempi on yksi hyvä lapsi, kuin tuhannen jumalatointa.

16:4  Ja parempi on kuolla lapsetoinna, kuin että olis jumalattomia lapsia.

16:5  Hyvänlainen mies taitaa kaupunkia auttaa; mutta vaikka monta olis jumalatointa, niin ne kuitenkin hänen hävittävät.

16:6  Siitä olen minä elinaikanani paljon nähnyt, ja vielä enemmän kuullut.

16:7  Tuli poltti kaiken jumalattoman joukon, ja viha sattui jumalattomiin.

16:8  Ei hän säästänyt vanhoja sankareita, jotka hukkuivat väkevyydessänsä.

16:9  Ei hän niitäkään säästänyt, joiden tykönä Lot muukalainen oli, mutta kadotti heitä heidän sydämensä koreuden tähden,

16:10  Ja hävitti kaiken sen maakunnan armottomasti, jonka he synneillänsä täyttäneet olivat.

16:11  Niin hän myös hukutti kuusisataa tuhatta, että he olivat kovakorvaiset; kuinka hän siis pitäis kovakorvaisen rankaisematta?

16:12  Hän on tosin laupias, mutta hän on myös vihainen. Hän leppyy kyllä, mutta hän rankaisee myös kauhiasti. Niin suuri kuin hänen laupiutensa on, niin suuri on myös hänen rangaistuksensa, ja hän tuomitsee jokaisen ansionsa jälkeen.

16:13  Jumalattoman ei pidä vääryytensä kanssa pääsemän rankaisematta, ja hyvän toivo ei pidä turha oleman.

16:14  Jokainen hyvä työ pitää siansa löytämän, ja kullekin pitää tapahtuman ansionsa jälkeen.

16:15  Älä sano: ei Herra katsele minua; kuka kysyy minua taivaassa?

16:16  Ei hän muista minua niin suuressa joukossa; mitä minä olen suuren maailman suhteen?

16:17  Sillä katso, taivas, meri ja maa vapisevat, vuoret ja ja laaksot värisevät, kuin hän niitä etsii:

16:18  Eikö siis hänen pitäis näkemän sinun sydäntäs?

16:19  Mutta mitä hän tehdä tahtoo, sitä ei yksikään näe, ja tuulta, joka on hänen kädessänsä, ei näe yksikään ihminen.

16:20  Hän taitaa paljon tehdä, jota ei kenkään näe.

16:21  Ja kuka taitaa puhua ja kärsiä, kuin hän tuomitsee? Mutta senkaltainen vaatimus on kaukana silmäin edestä.

16:22  Kuin tyhmä ihminen sen kuulee, niin hän kuitenkin pysyy hulluudessansa ja erehdyksessänsä.

16:23  Poikani, kuule minua, opi viisautta, ja tottele minun sanaani täydellä todella.

16:24  Minä tahdon antaa sinulle totisen opin, ja neuvon sinua selkiästi.

16:25  Jumala on alusta työnsä hyvin asettanut.

16:26  Ja antanut heille jokaiselle oman työnsä,

16:27  Ja pitää heitä ijäti senkaltaisessa järjestyksessä, että he aina virkansa toimittavat, ja ei yksi estä toista;

16:28  Mutta ovat aina hänen käskyllensä kuuliaiset.

16:29  Vielä sitte on hän myös katsonut maan päälle, ja on sen hyvyydellänsä täyttänyt,

16:30  Ja täytti maan eläimillä, jotka maaksi jälleen tulevat.

Chapter 17

17:1  Jumala loi ihmisen maasta., ja teki hänen jälleen maaksi,

17:2  Ja määräsi heille heidän elinaikansa;

17:3  Ja loi heidät molemmat, ja antoi luontonsa kummallekin, ja teki heitä omaksi kuvaksensa.

17:4  Hän antoi kaiken lihan heitä peljätä, ja että heidän piti hallitseman kaikkia eläimiä ja lintuja.

17:5  Hän antoi heille järjen, puheen, silmät, korvat, ymmärryksen ja tunnon,

17:6  Ja osoitti heille sekä pahan että hyvän.

17:7  Hän katsoi heidän puoleensa erinomaisesti muiden eläinten suhteen,

17:8  Osoittaaksensa heille suuren majesteettinsa.

17:9  Hän opetti heitä, ja antoi heille elämän lain.

17:10  Hän teki heidän kanssansa ijankaikkisen liiton, ja ilmoitti oikeutensa.

17:11  He näkivät silmillänsä hänen majesteettinsa, ja kuulivat hänen julkisen äänensä korvillansa,

17:12  Ja hän sanoi heille: karttakaat kaikkea vääryyttä! ja antoi myös jokaiselle käskyn lähimmäisestänsä.

17:13  Heidän menonsa on joka paikassa hänen edessänsä, ja ei ole mitään salattu.

17:14  Jokaiseen maakuntaan asetti hän hallitsian;

17:15  Mutta itse on hän Israelin Herra.

17:16  Kaikki heidän tekonsa ovat julki hänen edessänsä niinkuin aurinko, ja hänen silmänsä näkevät lakkaamatta kaikkein heidän menonsa.

17:17  Kaikki heidän pahuutensa on ilmi hänen edessänsä, ja kaikki heidän syntinsä ovat julki hänen edessänsä.

17:18  Hän kätkee ihmisten hyvät työt niinkuin sinettisormuksen, ja hyvät teot niinkuin silmäterän.

17:19  Viimeiseltä herää hän, ja kostaa jokaisen pään päälle, niinkuin hän on ansainnut.

17:20  Mutta jotka parantavat itsensä, ne antaa hän tulla armoihin, ja niitä, jotka väsyneet ovat, lohduttaa hän, ettei he epäilisi.

17:21  Niin käännä siis nyt sinuas Herran tykö, ja hylkää syntinen elämäs;

17:22  Rukoile Herraa ja lakkaa pahasta.

17:23  Pidä sinuas Korkeimman tykö, eriä vääryydestä,

17:24  Ja vihaa epäjumalanpalvelusta totuudella.

17:25  Kuka tahtoo Korkeinta kiittää helvetissä; sillä elävät taitavat ainoasti kiittää.

17:26  Kuolleet, jotka ei silleen ole, ei taida kiittää.

17:27  Sentähden kiitä Herraa niinkauvan kuin sinä elät ja terveenä olet.

17:28  Oi kuinka suuri on Herran laupius! Hän on kaikille armollinen. jotka kääntyvät hänen tykönsä.

17:29  Sillä mikä taitaa ihminen olla, ettei hän ole kuolematoin?

17:30  Mikä on kirkkaampi aurinkoa, jonka kuitenkin täytyy hukkua? Ja mitä liha ja veri ajattelee, se on paha.

17:31  Hän näkee mittaamattoman taivaan korkeuden; mutta kaikki ihmiset ovat tuhka ja multa.

Chapter 18

18:1  Mutta se, joka elää ijankaikkisesti, kaikki, mitä hän tekee, se on täydellinen.

18:2  Herra on yksinänsä vanhurskas; ei taida kenkään puhua ulos hänen töitänsä. .

18:3  Kuka voi käsittää hänen suuret ihmeensä?

18:4  Kuka taitaa mitata hänen suuren voimansa? Kuka taitaa luetella hänen suuren laupiutensa?

18:5  Ei ihminen taida sitä vähentää eikä enentää, ja hänen suuria ihmeitänsä ei taida hän käsittää.

18:6  Mutta ihminen kuin hän parhaansa tehnyt on, niin on se tuskin aljettu; ja kuin hän luulee sen päättäneensä, silloin vielä paljo puuttuu.

18:7  Sillä mikä on ihminen? mihinkä hän kelpaa? mitä hän taitaa auttaa eli vahingoittaa?

18:8  Jos hän kauvan elää, niin hän elää sata ajastaikaa. Niinkuin pisara vettä on koko merta vastaan, ja niinkuin sannan hiekka on meren santaa vastaan: niin harvat ovat hänen vuotensa ijankaikkisuuden suhteen.

18:9  Sentähden kärsii Jumala heitä, ja vuodattaa laupiutensa heidän päällensä.

18:10  Hän näkee kyllä ja tietää, kuinka he kaikki ovat kuoleman omat.

18:11  Sentähden hän armahtaa heitä sitä runsaammin.

18:12  Ihmisen laupius ulottuu ainoastaan lähimmäisellensä, mutta Jumalan laupius käy kaiken maailman ylitse.

18:13  Hän kurittaa ja rankaisee, .hän opettaa ja kaitsee, niinkuin paimen laumaansa.

18:14  Hän armahtaa kaikkia niitä, jotka itsensä opettaa antavat ja ahkerasti kuulevat Jumalan sanaa..

18:15  Poikani! kuin jonkun hyvää teet, niin älä nurise, ja kuin jotakin annat, niin älä tee häntä murheelliseksi kovilla sanoilla.

18:16  Kaste palavuuden jäähdyttää, niin myös hyvä sana on parempi kuin lahja,

18:17  Ja yksi sana on toisinansa parempi kuin suuri lahja; ja toimellinen ihminen antaa ne molemmat.

18:18  Mutta tyhmä soimaa toista hävyttömästi, ja ylönmielinen lahja ei ole otollinen.

18:19  Opi ensin itse, ennenkuin sinä muita opetat.

18:20  Auta ensin itsiäs, ennenkuin sinä muita autat.

18:21  Nuhtele ensin itsiäs, ennenkuin sinä muita tuomitset, niin sinä löydät armon, kuin muita rangaistaan.

18:22  Älä viivytä katumustas siihen asti kuin sinä sairaaksi tulet, mutta paranna sinus, kuin vielä syntiä tehdä taidat.

18:23  Älä viivytä hyväksi tulla, ja älä viivytä katumustas kuolemaan asti.

18:24  Ja jos sinä tahdot Jumalaa palvella, niin tee se vilpittömästi, ettet kiusaisi Jumalaa.

18:25  Muista sitä vihaa, joka lopulla on tuleva.

18:26  Sillä kuin ihminen ravittu on, niin muistakaan, että hän jälleen isoaa; ja kuin ihminen rikas on, niin ajatelkaan, että hän jälleen köyhäksi tulla taitaa.

18:27  Sillä ehtoona taitaa toisin olla kuin aamulla oli, ja kaikki nämät äkisti Jumalan edessä tapahtuvat.

18:28  Viisas ihminen pitää näissä kaikissa vaarinsa ja välttää syntiä, kuin hän vielä syntiä tehdä taitaa.

18:29  Joka toimellinen on, hän ottaa senkaltaisen viisauden tykönsä ja joka sen saa, hän kiittää sitä.

18:30  Joka sen opin oikein oppinut on, se taitaa visusti itsensä käyttää, ja hyvin siitä puhua parannukseksi,

18:31  Älä seuraa pahaa himoas, mutta käännä pois sinun tahtos.

18:32  Sillä jos sinä seuraat pahaa himoas, niin sinä saatat itses vihamiestes pilkaksi.

18:33  Älä ole tuhlaaja, älä myös harjoita sinuas tuhlaamaan, ettet tulisi kerjääjäksi. Ja kuin ei sinulla ole silleen rahaa kukkarossa, niin sinun täytyy kasvulle lainaksi ottaa.

Chapter 19

19:1  Juomari työmies ei rikastu, ja joka ei vähääkään kätke, se enemmin ja enemmin häviää.

19:2  Viina ja vaimot tekevät viisaat miehet hulluiksi, ja ne, jotka porttoin kanssa yhteyttä pitävät, tulevat mielipuoliksi.

19:3  Koi ja mato on heidän palkkansa, ja he kuivettuvat muille julkiseksi opiksi.

19:4  Joka pikaisesti uskoo, se on köykäinen, ja kuin hän antaa hänensä vietellä, niin hän vahingoittaa itsensä.

19:5  Joka koiruudestansa iloitsee, se tulee ylönkatsotuksi; mutta joka vihaa kelvottomia panettelioita, se varjelee itsensä vahingosta.

19:6  Jos sinä jotakin pahaa kuulet, niin älä sano sitä; sillä vaiti olla ei vahingoitse ketään.

19:7  Ei sinun pidä sanoman ystävälle eikä vihamiehelle.

19:8  Älä myös ilmoita sitä, jos sinä sen taidat tehdä ilman pahaa omaatuntoa,

19:9  Sillä kyllä sinua kuunnellaan ja otetaan vaari sinun puheestas, ja kuitenkin sinua sentähden vihataan.

19:10  Jos sinä olet jotakin kuullut, niin anna sen kuolla sinussas, niin sinulla on levollinen sydän, ja et sinä sentähden kahtia pakahdu.

19:11  Mutta tyhmä tahtoo sen kanssa ulos, niinkuin täysiaikainen lapsi tahtoo ulos.

19:12  Kuin tyhmä sanankin kuulee, niin se on niinkuin nuoli istuis kiinni hänen reidessänsä.

19:13  llmoita sitä lähimmäiselles, mitämaks ettei hän ole sitä tehnyt; mutta jos hän on sen tehnyt, ettei hän sitä enään tekisi.

19:14  Puhu siitä ystävälles: sillä kyllä paljo ihmisten päälle valhetellaan.

19:15  Älä siis usko kaikkea, mitäs kuulet.

19:16  Toisinansa pääsee ihmiseltä sana tapaturmasta, jonka hän toisin ymmärtää; sillä kuka on se, joka ei toisinansakaan sanoissansa eksy?

19:17  Puhu siitä lähimmäiselle, ennenkuin sinä riitelet hänen kanssansa, ja muista Jumalan käskyt.

19:18  Sillä Jumalan pelko tekee ihmisen itsensä kaikissa asioissa visusti käyttämään, ja Jumalan käsky opettaa kaikki asiat toimellisesti tekemään.

19:19  Kavaluus ei ole viisaus, ja jumalattomain petos ei ole toimellisuus.

19:20  Mutta se on pahuus ja epäjumalan palvelus, ja on kaikki hulluus ja tyhmyys.

19:21  Parempi on vähä ymmärrys Jumalan pelvossa, kuin suuri ymmärrys Jumalan ylönkatseen kanssa.

19:22  Moni in tarkka ymmärryksestä, ja on kuitenkin pahanjuoninen, ja taitaa vääntää asian, kuhunka hän tahtoo.

19:23  Hän kallistaa päänsä, ja katsoo yksivakaisesti, ja on kuitenkin kaikki petos.

19:24  Hän laskee silmänsä alas, ja kuultelee korvillansa, ja jos et sinä ota vaaria, niin hän sinun pettää.

19:25  Ja jos hän on heikko sinua vahingoittamaan, ei hän kuitenkaan tottele sitä, jos hän tilansa näkee, niin hän tekee pahaa; kyllä se hänestä nähdään.

19:26  Toimellinen mies havaitaan käyttämisestänsä.

19:27  Sillä hänen vaatteensa, naurunsa ja käymisensä ilmoittavat hänen.

Chapter 20

20:1  Ihminen nuhtelee usein lähimmäistänsä sopimattomalla ajalla, ja tekis viisaammin, jos hän olis vaiti.

20:2  Parempi on julki nuhdella, kuin salaa vihata; ja jolle se kelpaa, niin se tulee hänelle hyväksi.

20:3  Joka väkivaltaa tekee oikeudessa, hän on niinkuin se huoneenvartia, joka sen neitseen häpäisee, jota hänen piti varjeleman.

20:4  Muutamat ovat ääneti, ettei he taida edestänsä vastata.

20:5  Muutamat ovat vaiti ja odottavat aikaansa.

20:6  Viisas on siihenasti ääneti kuin hän aikansa näkee, mutta rohkia tyhmä ei taida odottaa aikaansa.

20:7  Joka suupaltti on, hän suututtaa ihmiset itseensä, ja joka paljon valtaa ottaa itsellensä, häntä vihataan.

20:8  Monelle käy pahassa asiassa myöten, mutta se tapahtuu hänelle vahingoksi.

20:9  Moni antaa usein, ja ei hän siitä hyödy; mutta sitä vastaan moni myös antaa, joka hänelle tulee parhaaksi.

20:10  Joka paljon koreilee, se saa siitä vahingon; mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.

20:11  Moni ensin ostaa halvasti, mutta sitte maksaa sen kalliisti.

20:12  Viisas tekee lahjansa otolliseksi suloisella sanalla; mutta mitä tyhmät antavat, sen he itse tekevät kelvottomaksi.

20:13  Ei tyhmän lahja tule paljo sinun hyväkses; sillä yhdellä silmällä hän antaa, mutta seitsemällä silmällä hän katsoo, mitä hänen siitä jälleen saaman pitää.

20:14  Hän antaa vähän ja sanoo paljon antaneensa, ja huutaa siitä niinkuin viinanlaskia.

20:15  Tänäpänä hän lainaa ja huomenna tahtoo jälleen. Nämät ovat ne ihmiset, joita ei voida kärsiä.

20:16  Tyhmä valittaa; ei yksikään ole minulle uskollinen, ei kenkään kiitä minua hyvästä työstä.

20:17  Ja jotka minun leipääni syövät, ei puhu minusta hyvää.

20:18  Oi kuinka usein ja monelta hän häväistään!

20:19  senkaltainen puhe tekee hänelle pahempaa kuin jos hän putois alas korkiasta huoneesta.

20:20  Juuri niin tapahtuu pahoille, joiden viimein äkisti lankeeman pitää.

20:21  Häpeemättömällä ihmisellä on suuri suu, hän puhuu ajattelematta kaikki, mikä hänen mieleensä joutuu.

20:22  Vaikka tyhmä jotakin hyvää puhuis, ei se kuitenkaan kelpaa; sillä ei hän sitä puhu oikialla ajalla.

20:23  Köyhyys estää monta pahaa tekemästä; siitä on hänellä se voitto, , ettei hänellä ole paha tunto

20:24  Moni tekee ennen pahaa kuin hän hukkais kunniansa, ja tekee sitä jumalattoman ihmisen tähden.

20:25  Moni palvelee toista väärässä asiassa, ja saattaa niin hänen vihamieheksensä.

20:26  Valhe on suuri häpiä ihmiselle, ja se löydetään enimmästi pahain ihmisten tykönä.

20:27  Ei varas ole niin paha kuin valehtelia; mutta viimeiseltä he molemmin vahinkoon tulevat.

20:28  Valhe on ihmiselle häpiällinen, ja eihän tule ikänä kunniaan

20:29  Viisas mies kunnioittaa itsensä viisaalla puheellansa, ja toimellisesta miehestä päämiehet paljon pitävät.

20:30  Joka peltonsa hyvin rakentaa, hän täyttää salvonsa; ja joka itsensä pitää päämiesten tykö, niin, että hän heille kelpaa, se taitaa paljon pahaa estää.

20:31  Antimet ja lahjat sokaisevat viisaat ja panevat suitset heidän suuhunsa, ettei he taida rangaista. Kätketty viisaus ja salattu tavara, mihinkä ne molemmat kelpaavat? Parempi on se ihminen, joka tyhmyytensä kätkee, kuin se, joka viisautensa kätkee.

Chapter 21

21:1  Poikani, jos sinä olet syntiä tehnyt, niin lakkaa, ja rukoile, että ennen tehty sinulle annettaisiin anteeksi.

21:2  Pakene syntiä niinkuin kärmettä; sillä jos sinä tulet häntä lähes, niin hän puree sinua.

21:3  Hänen hampaansa ovat niinkuin jalopeuran hampaat ja tappavat ihmisen.

21:4  Jokainen synti on niinkuin kaksiteräinen miekka, ja tekee senkaltaisen haavan, jota ei kenkään parantaa taida.

21:5  Joka väkivaltaa ja vääryyttä tekee, se tulee viimein kerjääjäksi; ja se joka ylpiä on, se tulee viimeiseltä pois huoneestansa ja talostansa.

21:6  Sillä kuin raadollinen huutaa, niin Jumala kuulee, ja kosto tulee nopiasti.

21:7  Joka ei salli neuvoa itsiänsä, hän on jo parhaallansa jumalattoman tiellä.

21:8  Joka Jumalaa pelkää, se taittaa itsensä, mutta joka niskuri on, sen Jumala taampaa näkee, ja taitava havaitsee hänen hukkuvan.

21:9  Joka huoneensa rakentaa toisen miehen rahalla, se kokoo kiviä haudaksensa.

21:10  Jumalattomain joukko on niinkuin rohtimet, jotka tulella pitää poltettaman.

21:11  Jumalattomat käyvät tosin tasaista tietä, jonka loppu on helvetin syvyys.

21:12  Joka Jumalan käskyt pitää, ei hän seuraa omaa päätänsä.

21:13  Peljätä yksitotisesti Jumalaa on viisaus.

21:14  Kussa ei järkeä ole, ei siellä oteta oppia vastaan.

21:15  Muutamat ovat kyllä toimelliset, mutta he matkaan saattavat sillä paljon pahaa.

21:16  Viisaan miehen oppi vuotaa niinkuin virta ja niinkuin elävä lähde.

21:17  Tyhmäin sydän on niinkuin vuotava astia, ja ei taida pitää oppia.

21:18  Kuin toimellinen kuulee hyvän opin, niin hän kiittää sitä. ja levittelee häntä; mutta jos tyhmä sen kuulee, niin ei se kelpaa hänelle, ja hän heittää sen selkänsä taa

21:19  Tyhmän puhe painaa niin kuin taakka tien päällä; mutta kuin viisas puhuu, se on suloinen kuulla.

21:20  Neuvon pitämisestä otetaan vaari viisaan puheesta, ja mitä hän neuvoo, se on seisovainen.

21:21  Tyhmän puhe on niinkuin kaatunut huone, ja taitamattoman neuvosta ei tiedä kenkään mitään,

21:22  Kuin joku tahtoo neuvoa tyhmää, niin hän asettaa itsensä niinkuin joku tahtois sitoa hänen kätensä ja jalkansa.

21:23  Mutta viisas lukee sen itsellensä kultaiseksi kaunistukseksi ja rannerenkaaksi oikiassa kädessänsä.

21:24  Tyhmä juoksee rohkiasti toisen huoneesen, mutta toimellinen pitää suuren eroituksen.

21:25  Tyhmä kurkistelee rohkiasti toisen akkunasta, mutta toimellinen seisoo ulkona.

21:26  Tyhmä kuultelee oven takana, mutta toimellinen pitää sen häpiänä.

21:27  Paljopuhuvaiset sanovat paljon sitä, mikä ei sovi asiaan; mutta viisaat punnitsevat sanansa kultavaa'alla.

21:28  Tyhmäin sydän on suussa, mutta viisasten suu on sydämessä. Tyhmä nauraa korkiasti, mutta viisas nauraa kohtuullisesti. Kuin jumalatoin kiroilee pahaa, silloin hän kiroilee itsiänsä. Korvankuiskuttelia vahingoitsee itsensä, ja ei kenkään pidä häntä mielellänsä tykönänsä.

Chapter 22

22:1  Laiska ihminen on niinkuin kivi, joka loassa makaa!

22:2  Joka sen ottaa ylös, hänen pitää sitte kätensä pyyhkimän.

22:3  Hävytöin poika on isällensä häpiäksi.

22:4  Toimellinen tytär kyllä naidaan, mutta pahantapainen tytär annetaan olla, ja hän saattaa isänsä murheelliseksi.

22:5  Joka ylen rohkia on, hän on sekä isällensä, että miehellensä häpiäksi, ja heiltä molemmilta vihataan.

22:6  Puhe, joka sopimattomaan aikaan puhutaan, on niinkuin harpun soitto murheelliselle.

22:7  Oikialla ajalla pitää ihmisiä kuritettaman ja opetettaman; mutta joka tyhmää opettaa, se tahtoo liittää rikotun saviastian kappaleita, ja tekee niinkuin se, joka jonkun raskaasta unesta herättää.

22:8  Joka tyhmää puhuttelee, hän puhuu makaavan kanssa:

22:9  Kuin se on loppunut, niin hän kysyy: mikä se on?

22:10  Kuollutta itketään, ettei hänellä enää ole valkeutta; mutta tyhmää pitää sinun itkemän, ettei hänellä ole ymmärrystä.

22:11  Ei ihmisen pidä ylen paljon kuolleita itkemän, sillä he ovat lepoon tulleet;

22:12  Mutta tyhmän elämä on pahempi kuin kuolema.

22:13  Seitsemän päivää kuollutta itketään, mutta tyhmää ja jumalatointa koko hänen elinaikansa.

22:14  Älä tyhmän kanssa paljon puhu, älä myös ole taitamattomain seurassa.

22:15  Väitä häntä, ettet tulisi tuskaan hänen kanssansa, ja tahratuksi hänen saastaisuudestansa.

22:16  Pakene häntä, niin sinä olet rauhassa, ja et tule ahdistukseen ja hätään hänen tyhmyytensä tähden.

22:17  Mikä on raskaampi lyijyä? Ja kuinka pitää ihmisen kutsuman tyhmää muuksi kuin lyijyksi.

22:18  Keveämpi on kantaa santaa, suolaa ja rantaa, kuin taitamatointa ihmistä.

22:19  Niinkuin huone, joka toisen huoneen kanssa on vahvasti sidottu yhteen, ei tuulispäätä kukisteta:

22:20  Niin myös se sydän, joka asiansa hyvin tietää, ei pelkää yhtään peljätystä.

22:21  Niinkuin kauniisti kalkilla sivuttu tasainen seinä ei pysy sateessa kauniina, eli aita korkealla tuulen edessä:

22:22  Niin myös tyhmän sydämen huono aivoitus ei ole seisovainen peljätystä vastaan.

22:23  Jos ihminen silmäänsä painottelee, niin siitä kyyneleet vuotavat; jos joku osaa toista sydämeen, niin se ilmoittaa aivoituksensa.

22:24  Joka laskettaa kiviä lintuin sekaan, se peljättää heidät pois; Ja joka ystävänsä häpäisee, se rikkoo ystävyyden.

22:25  Vaikkas vetäisit miekkaas ystävääs vastaan, et sinä kuitenkaan sillä niin pahoin tee kuin häväistyksellä.

22:26  Sillä sinä taidat jälleen tulla ystäväksi, kuin et sinä pakene häntä, mutta puhut hänen kanssansa; sillä kaikki asiat taitaan kyllä sovitettaa, paitsi häväistystä, ylönkatsetta, salaisuuden ilmoitusta ja pahoja juonia: näillä ystävyys ajetaan pois.

22:27  Ole uskollinen ystävälles hänen köyhyydessänsä, ettäs hänen kanssansa iloitsisit, kuin hänelle hyvin käy. Ole vahva hänen kanssansa, kuin hänelle pahoin käy, että sinäkin nautitsisit hänen onnensa hyväkses. Savu ja tomu käy edellä, kussa tuli palaa tahtoo: niin myös häväistyksestä tulee veren vuodatus. Älä häpeä vastata ystäväs edestä, älä myös häntä pakene. Jos sinulle jotakin pahaa häneltä tapahtuu, niin jokainen joka sen kuulee, välttää myös häntä. Jospa minä taitaisin panna lukon suuni eteen, ja painaa vahvan sinetin huulteni päälle, etten minä sen kautta lankeaisi, eikä minun kieleni vahingoittaisi minua!

Chapter 23

23:1  Herra Isä Jumala, ja minun elämäni Herra! älä anna minun joutua pilkkaajain keskelle, ja älä anna minua heidän seassansa turmeltaa.

23:2  Jospa minä taitaisin hillitä ajatukseni suitsilla, ja kurittaa sydämeni Jumalan sanalla, ja etten minä säästäisi minuani erhetyksessäni,

23:3  Etten minä syntiä tekisi ja tulisi suureen erhetykseen, ja tekisi paljon pahaa, jolla minun täytyis langeta vihamiesteni edessä ja olla heidän naurunansa.

23:4  Herra Isä Jumala, ja minun elämäni Herra, varjele minua hävyttömistä silmistä,

23:5  Ja käännä minusta pois kaikki pahat himot.

23:6  Älä salli minun tulla tuhlaajaksi ja saastaiseksi, ja varjele minua häpeemättömistä sydämistä.

23:7  Rakkaat lapset, oppikaat suunne pitämään kiinni; sillä joka suunsa pitää kiinni, ei se eksy sanoissa,

23:8  Niinkuin jumalattomat pilkkaajat ja ylpiät sen kautta lankeevat.

23:9  Älä harjoita suutas vannomaan, ja lausumaan turhaan Jumalan nimeä.

23:10  Sillä niinkuin palvelia, joka usein vitsalla piestään, ei ole ilman vanteita,

23:11  Niin ei myös se taida olla synnistä puhdas, joka usein vannoo ja Jumalan nimeä turhaan lausuu.

23:12  Joka usein vannoo, se usein syntiä tekee, ja ei rangaistus pidä hänen huoneestansa luopuman.

23:13  Jos hän vannoo, ja ei ymmärrä sitä, niin hän kuitenkin syntiä tekee; jos hän sen ymmärtää ja katsoo ylön, niin hän tekee syntiä kaksinkertaisesti.

23:14  Mutta jos hän turhaan vannoo, niin ei hän kuitenkaan ole ilman syntiä, ja hänen huoneensa pitää kovin rangaistaman.

23:15  Se on myös kuolettavainen kiroilemus, josta Jumala Jakobin huonetta varjelkoon!

23:16  Ja jumaliset senkaltaista välttävät, eikä tahraa itsiänsä siinä synnissä.

23:17  Älä harjoita suutas keviästi vannomaan, sillä se tulee pahasta aivoituksesta.

23:18  Älä unohda isäs ja äitis oppia, niin sinä olet herrain seassa istuva, eikä sinua pidä unhotettaman,

23:19  Ettet harjaantuisi tyhmyyteen, ja soisit viimeiseltä, ettet syntynytkään olisi, ja sinä kiroot syntymäpäiväsi.

23:20  Joka itsensä harjoittaa panettelemaan, ei se paranna itsiänsä kaikkena elinaikanansa.

23:21  Toistamiseen syntiä tehdä on ylenpaljon; sillä kolmannella kerralla tulee rangaistus.

23:22  Joka haureudesta on syttynyt, se on niinkuin palava tuli, eikä lakkaa siihenasti kuin hän itsensä polttaa.

23:23  Hekumallisella ihmisellä ei ole lepoa ruumiissansa, siihenasti kuin hän tulen sytyttää.

23:24  Hekumallisen ihmisen on kaikki ruoka makia, ja ei lakkaa ennen kuin hän himonsa täyttää.

23:25  Mies, joka aviokäskynsä rikkoo, ja ajattelee itseksensä: kuka minun näkee?

23:26  Pimeys on minun ympärilläni, ja seinät verhottavat minun, niin ettei kenkään näe minua: ketä minun pitäis karttaman? Korkein ei tottele minun syntiäni;

23:27  Tämä välttää ainoasti ihmisten silmät, ja ei muista Herran silmää paljoa kirkkaammaksi aurinkoa, Joka näkee kaikki, mitä ihmiset tekevät, ja katsoo salaisiinkin loukkaisiin. Hän tietää kaikki kappaleet, ennenkuin ne luoduksi tulevat, niinkuin sittekin, kuin he luodut ovat. Se mies pitää julkisesti kaupungissa rangaistaman, Ja pitää otettaman kiinni, kuin hän vähimmän eteensä katsoo. Juuri niin pitää myös sille vaimolle tapahtuman, joka miehensä hylkää, ja saa toisesta perillisen. Ensisti on hän kovakorvainen Jumalan käskylle, sitälikin tekee myös syntiä miestänsä vastaan, ja kolmanneksi saa huoruudestansa lapsen. Nämä pitää eroitettaman seurakunnasta, ja hänen lapsensa pitää sen maksaman. Ei hänen lapsensa pidä juurtuman, eikä hänen oksansa hedelmää kantaman. Hän jättää kirotun muiston jälkeensä, ja hänen häpiänsä ei pidä ikänä pyyhittämän pois. Siitä oppivat jälkeentulevaiset, ettei mitään ole parempaa kuin peljätä Jumalaa, ja ei ole mitään makiampaa ottaa vaarin Jumalan käskystä

Chapter 24

24:1  Viisaus kiittää itsiänsä, ja kunnioittaa itsiänsä kansan seassa.

24:2  Hän saarnaa Jumalan seurakunnassa, ja ylistää itsiänsä valtakunnassansa.

24:3  Ja sanoo: minä olen Jumalan sana, ja liikun ympäri kaikkea maata niinkuin pilvi.

24:4  Minun asuinsiani on ylhäällä korkeudessa.

24:5  Ja minun Istuimeni pilvissä; minä yksinäni olen joka paikassa,

24:6  Niin avaralta kuin taivas on,

24:7  Ja niin syvältä, kuin syvyyden perustus on.

24:8  Joka paikassa meressä,

24:9  Joka paikassa maan päällä, kaikkein kansain seassa ja kaikkein pakanain seassa.

24:10  Näiden kaikkein tykönä olen minä etsinyt asuinsiaa,

24:11  Löytääkseni siaani johon kuhun paikkaan.

24:12  Silloin käski minua kaikkein Luoja, ja se, joka minun luonut on, sääsi minulle asuinsian, ja sanoi:

24:13  Jakobissa pitää sinun asuman, ja Israel pitää sinun perintös oleman.

24:14  Ennen maailmaa, alusta olen minä luotu, ja pysyn ijankaikkisesti, ja olen pyhässä majassa palvellut hänen edessänsä,

24:15  Ja olen sitte saanut Zionissa vahvan paikan. Ja hän pani minun pyhään kaupunkiin, Jerusalemia hallitsemaan.

24:16  Minä olen juurtunut kunnioitetussa kansassa, joka Jumalan perintö on.

24:17  Minä olen korkiaksi kasvanut, niinkuin sedripnu Libanonissa, ja niinkuin sypressi Hermonin vuorella.

24:18  Minä olen kasvanut niinkuin palmupuu virran tykönä, ja niinkuin ruusun vesat, jotka Jerihossa kasvavat,

24:19  Niinkuin kaunis öljypuu lakialla kedolla.

24:20  Minä olen kasvanut niinkuin vaahtera; minä annoin itsestäni suloisen hajun niinikuin kaneli ja kalliit yrtit, ja niinkuin paras mirham

24:21  Niinkuin galbaan ja onik ja mirham, ja niinikuin pyhä savu templissä.

24:22  Minä ojensin oksani niinkuin tammi, ja minun oksani olivat kauniit ja suloiset.

24:23  Minä annoin makian hajun minustani niinkuin viinapuu,

24:24  Ja minun kukkaseni kantoivat joka vuosi runsaan hedelmän.

24:25  Tulkaat tänne minun tyköni kaikki, jotka minua anotte,

24:26  Ja ravitkaat teitänne minun hedelmästäni.

24:27  Minun saarnani on makiampi hunajaa,

24:28  Jaa minun lahjani ovat makiammat kuin mesileipä.

24:29  Joka minusta syö, se enemmin isoo minua; ja joka minusta juo, se janoo enemmin minua.

24:30  Joka kuulee minua, ei se tule häpiään; ja joka seuraa minua, sen pitää nuhteetoinna oleman.

24:31  Kaikki nämät ovat liiton kirja, joka kaikkein korkeimman Jumalan kanssa tehty on.

24:32  Nimittäin laki, jonka Moses Jakobin huoneelle tavaraksi antanut on,

24:33  Josta viisaus on vuotanut, niinkuin Pisonin virta, kuin se suuri on,

24:34  Ja niinkuin Tigris, kuin se keväällä kuohuu. Siitä on ymmärrys vuotanut, niinkuin Phratin virta, kuin se suuri on, ja niinkuin Jordan elonaikana. Siitä kuritus on tullut niinkuin valkeus ja niinkuin Niilin virta syksyllä. Ei ole yhtään ollut, joka sen kaiken oppinut on, ei tule myös yksikään ikänä, joka sen täydellisesti tutkia taitaa. Sillä sen mieli on rikkaampi merta, ja sen neuvo syvyyttä syvempi. Minusta vuotaa monta ojaa ryytimaihin, Niinkuin sinne vettä johdatettaisiin. Sillä minä kastan minun ryytimaani, ja juotan minun niittyni. Sillä minun ojani suureksi virraksi tulevat, ja minun virtani isoksi mereksi. Sillä minun oppini valistaa niin avaralta kuin aamuvalkeus, ja taampaa paistaa, Ja minun oppini vuodattaa prophetian, joka on ijankaikkisesti pysyvä. Siinä te näette, etten minä ainoasti itselleni työtä tee, mutta myös kaikille, jotka viisautta anovat.

Chapter 25

25:1  Kolme on kaunista kappaletta, jotka Jumalalle Ja ihmisille kelpaavat.

25:2  Kuin veljekset ovat yksimieliset, kylänmiehet rakastavat toinen toistansa, Ja mies ja vaimo keskenänsä hyvin sopivat.

25:3  Kolmea kappaletta minä sydämestäni vihaan, ja heidän menonsa saattaa minulle mielikarvauden:

25:4  Kuin köyhä on ylpiä, ja rikas mielellänsä valhettelee, ja vanha tyhmä on huorintekiä.

25:5  Jos et sinä nuorena kokoo, mitäs tahdot löytää vanhalla ijälläs?

25:6  Oi kuinka kaunis se on, kuin harmaapäät viisaat ovat, Ja vanhat taitavat,

25:7  Ja herrat toimelliset ja ymmärtäväiset.

25:8  Se on vanhain kruunu, että he paljon koetelleet ovat, Ja se on heille kunniaksi, että he Jumalaa pelkäävät.

25:9  Yhdeksää kappaletta minä sydämessäni pidän korkiasti ylistettävänä, ja kymmenettä minä suullani kiitän:

25:10  Ihmistä, jolla on ilo lapsistansa; joka niin kauvan elää, että hän näkee vihamiehensä olevan maahan lyödyt.

25:11  Autuas on se, jolla on toimellinen vaimo; joka ei puheellansa ketään vahingoita; jonka ei pidä pahempaansa palveleman.

25:12  Autuas on se, jolla on uskollinen ystävä; autuas on se, joka on taitava,

25:13  Ja joka silloin opettaa, kuin häntä mieluisesti kuullaan

25:14  Oi kuinka suuri se on, joka viisas on!

25:15  Mutta joka Jumalaa pelkää, ei häntä ylempänä ole kenkään;

25:16  Sillä Jumalanpelko voittaa kaikki:

25:17  Joka sen vahvasti omistaa, keneenkä taidan minä hänen verrata?

25:18  Ei yksikään kipu ole niin suuri kuin sydämen murhe.

25:19  Ei yhdenkään kavaluus voita vaimoin kavaluutta.

25:20  Ei yhdenkään väijyminen voita vihamiehen väijymistä; ei yksikään kosto ole pahempi vihamiehen kostoa.

25:21  Ei yksikään pää ole niin kavala kuin kärmeen pää; ei yhdenkään viha ole niin katkera kuin vaimon viha.

25:22  Ennen minä asuisin jalopeurain ja lohikärmeen kanssa, kuin pahan vaimon kanssa.

25:23  Kuin hän vihastuu, niin hän muuttaa hahmonsa, ja tulee rumaksi kuin säkki.

25:24  Hänen miehellensä on häpiä hänestä, ja kuin hänelle sitä soimataan, niin se tekee hänen sydämensä kipiäksi.

25:25  Kaikki viekkaus on vähä vaimoin viekkauden suhteen, hänelle tapahtukoon niinkuin jumalattomalle tapahtuu.

25:26  Suupaltti, vaimo siviällä miehellä on niinkuin santainen tie ylöspäin vanhalle miehelle. Älä hänen kauneutensa anna sinuas pettää, älä myös sentähden himoitse häntä. Jos vaimo saattaa miehen rikkaaksi, niin ei siitä seuraa muuta kuin riita, tora, ylönkatse ja suuri pilkka. Paha vaimo saattaa murheellisen sydämen, surkian katsannon ja sydämen ahdistuksen. Vaimo, josta ei miehelle iloa ole, se suututtaa hänen kaikkiin kappaleihin. Synti on tullut vaimosta. ja sen tähden täytyy meidän kaikkein kuolla. Niinkuin ihmisen ei pidä antaman vedelle siaa: Niin ei pidä myös miehen salliman vaimolle hänen tahtoansa. Jos ei hän tahdo olla sinun mieltäs myöten, niin eroita häntä sinustas.

Chapter 26

26:1  Autuas on se mies, jolla on toimellinen vaimo: siitä hän kaksi sen vertaa elää.

26:2  Hyvä talon vaimo on miehellensä iloksi ja tekee hänen elämänsä levolliseksi.

26:3  Hyväntapainen vaimo on kallis lahja, ja annetaan sille, joka pelkää Jumalaa;

26:4  Joko hän on rikas eli köyhä, niin hän on kuitenkin hänelle lohdutukseksi, ja aina häntä ilahuttaa.

26:5  Kolme on hirmuista kappaletta, ja neljäs on kauhia:

26:6  Petos, kapina, viattoman veren vuodatus,

26:7  Jotka kaikki ovat pahemmat kuolemaa.

26:8  Mutta se on sydämen murhe, kuin luulia vaimo toisen kanssa riitelee, ja häpäisee häntä jokaisen kuullen.

26:9  Kuin miehellä on paha vaimo, niin he ovat niinkuin sopimatoin pari härkiä, joiden ynnä vetämän pitää;

26:10  Joka sen saa, hän saa skorpionin.

26:11  Juoppo vaimo on suuri rangaistus; sillä ei hän taida peittää häpiäänsä.

26:12  Portto tunnetaan hävyttömästä katsannostansa ja silmistänsä.

26:13  Jos ei tyttäres ole häveliäs, niin pidä häntä kurituksessa, ettei hän pahaa tekisi, kuin hänelle tila annetaan.

26:14  Kuin ymmärrät hänen ylen rohkiasti katsovan ympärillensä, niin ota vaari; ja jos et sinä sitä tee, ja hän sitte tekee sinua vastaan, niin ei sinun sitä tarvitse ihmetellä.

26:15  Niinkuin matkustavainen, joka janoo, niin myös hän avaa suunsa ja juo vettä, lähin on, ja istuu, kussa hän kannon löytää, Ja ottaa, mitä hän saada taitaa.

26:16  Suloinen vaimo ilahuttaa miehensä, ja kuin hän pitää itsensä, toimellisesti, niin hän virvoittaa hänen sydämensä.

26:17  Vaimo, joka taitaa vaiti olla, on Jumalan lahja.

26:18  Ja hyvin opetettu vaimo ei taideta maksettaa.

26:19  Ei ole mitään rakkaampaa maan päällä, kuin häveliäs vaimo,

26:20  Ja ei ole mitään kalliimpaa kuin puhdas vaimo.

26:21  Niinkuin aurinko noustuansa kaunistaa Herran korkian taivaan, niin myös hyväntapainen vaimo kaunistaa huoneensa.

26:22  Kaunis vaimo, joka hyvyydessä kaiken elinaikansa vahvana pysyy, on niinkuin kirkas lamppu pyhässä kynttiläjalassa.

26:23  Yksivakainen vaimo on niinkuin kultaiset patsaat hopiajalkain päällä.

26:24  Kaksi saattavat minulle mielikarvauden, ja kolmas vihoittaa minun:

26:25  Kuin vahva sotamies viimeiseltä köyhyyttä kärsii, ja viisaat neuvonantajat viimeiseltä katsotaan ylön,

26:26  Ja joka oikiasta uskosta luopuu väärään uskoon; sen on Jumala tuominnut miekan alle.

Chapter 27

27:1  Kauppamies välttää työläästi vääryyden, ja myyjä synnin. Sillä rahan tähden tekee moni vääryyttä, ja jotka rikkaaksi tulla tahtovat, kääntävät pois silmänsä.

27:2  Niinkuin vaaja kahden kiven välille tungetaan muuriin,

27:3  Niin myös synti tunkee ostajan ja myyjän välille.

27:4  Jos ei hän itsiänsä pidä ahkerasti Herran pelvossa, niin hänen huoneensa pian kukistetaan.

27:5  Kuin seulotaan, niin kaunat jäävät: niin myös, mitä ihminen aikoo tehdä, niin siihen aina jotakin saastaista tarttuu.

27:6  Niinkuin pätsi koettelee uudet padat, niin myös murhe koettelee ihmisen mielen.

27:7  Hedelmistä tuntuu, kuinka puu on katsottu: niin myös puheesta ymmärretään, millainen sydän on.

27:8  Ei sinun pidä ketään kiittämän ennen kuin sinä hänen kuullut olet; sillä mies tunnetaan puheestansa.

27:9  Jos sinä vanhurskautta seuraat, niin sinä sen saavutat, ja puet sen päälles niinkuin kauniin hameen.

27:10  Linnut lähistelevät vertaisiansa: niin myös totuus pitää itsensä sen tykönä, joka häntä kuulee..

27:11  Niinkuin jalopeura vartioitsee saalista, niin myös synti viimein ottaa kiinni pahantekiän.

27:12  Jumalinen puhuu aina terveellisiä, mutta tyhmä muuttuu niinkuin kuu.

27:13  Kuin sinä taitamattomain seassa olet, niin ota vaari, mitä aika sallii; mutta ole viisasten seassa ahkera.

27:14  Tyhmäin puhe on ylen nurja, ja heidän naurunsa on sula synti, ja kuitenkin he sitä ailakoitsevat.

27:15  Kussa ihminen kuulee paljon vannottavan. siellä hänen karvansa nousee, ja heidän riitansa saattaa ihmiset korvansa tukitsemaan.

27:16  Kuin ylpiät riitelevät, siitä seuraa verenvuodatus, Ja se on nurja kuulla, kuin he toistansa häpäisevät.

27:17  Joka salaisuuden ilmoittaa se kadottaa uskon, eikä saa sitten uskollista ystävää.

27:18  Pidä ystäväs hyvänä, Ja ole hänelle uskollinen.

27:19  Mutta, jos sinä ilmoitat hänen salaisuutensa, niin et sinä saa häntä jälleen.

27:20  Jolta ystävä tulee pois, hänen on siitä niin paljon pahaa kuin sen, jonka vihamies pääsee.

27:21  Niinkuin sinä linnun päästät kädestäs, niin on myös se, kuin pääset ystävästäs, niin et sinä saa häntä jälleen.

27:22  Ei sinun tarvitse juosta hänen peräänsä: hän on taampana, ja on hypännyt pois niinkuin metsäkauris verkosta.

27:23  Haava taidetaan sitoa, ja ylpiät sanat taidetaan sovitettaa;

27:24  Mutta joka salaisuuden ilmoittaa, ei hänestä sitte mitään ole.

27:25  Joka silmää iskee, sillä on pahaa sydämessä, ja ei se anna kääntää pois itsiänsä.

27:26  Edessäs taitaa hän kyllä makiasti puhua, ja ylistää sinun puhettas, mutta takana puhuu hän toisin, ja kääntää sinun sanas pahemmin päin.

27:27  En minä taida mitään niin pahoin kärsiä kuin sitä. ja ei Herrakaan häntä kärsi.

27:28  Joka kiven heittää korkialle, se putoo hänen päähänsä; ja joka jonkun salaisesti pistää, se haavoittaa itsensä.

27:29  Joka haudan kaivaa, se putoo itse siihen.

27:30  Joka paulan virittää toisen eteen, hän kietoo itsensä. Joka toista tahtoo vahingoittaa, se tulee tietämättä hänen omaan kaulaansa. Ylpiät pilkkaavat ja häpäisevät, mutta kosto vartioitsee heitä niinkuin jalopeura. Jotka iloitsevat, kuin hyville pahoin käy, ne vangitaan paulalla, ja sydämen murhe kalvaa heidät ennen kuin he kuolevat. Viha ja julmuus ovat kauhiat, jotka molemmat jumalattomalle ovat.

Chapter 28

28:1  Joka itse kostaa, hänelle Herra jälleen kostaa, ja hän pitää myös hänen syntinsä hänelle.

28:2  Anna anteeksi lähimmäiselles, mitä hän on rikkonut sinua vastaan, ja rukoile sitte, niin sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.

28:3  Ihminen vihaa toista, ja etsii armoa Herralta.

28:4  Hän on armotoin vertaistansa vastaan, ja tahtoo rukoilla synteinsä edestä.

28:5  Hän, joka liha on, pitää vihaa: kuka siis antais hänelle anteeksi hänen syntinsä?

28:6  Muista loppua, ja pane pois viha, joka kuoleman ja kadotuksen etsii,

28:7  Ja pysy käskysanoissa.

28:8  Muista käskyt, ja hylkää uhkaukses lähimmäistä vastaan.

28:9  Muista Korkeimman liittoa, ja anna rikos anteeksi.

28:10  Vältä riitaa, niin monta syntiä jää takaperin.

28:11  Sillä vihainen ihminen saattaa kapinan, ja jumalatoin sytyttää sekaannuksen hyväinkin ystäväin välille, ja yllyttää ne toisen toistansa vastaan, joilla hyvä rauha on.

28:12  Kuin paljon puita on, silloin tuli enenee, ja kuin ihmiset uljaat ovat, niin viha tulee suuremmaksi. Ja jos ihmiset ovat rikkaat, niin viha tulee sitä väkevämmäksi; ja jos riita kauvan pysyy, niin se sitä enemmän palaa.

28:13  Olla valmis riitelemään, sytyttää tulen, ja olla nopia kapinaan, se vuodattaa verta.

28:14  Jos sinä kipinää puhallat, niin se tulee suureksi liekiksi; mutta jos sinä syljet kipinän päälle, niin se sammuu; ja ne molemmat taitavat sinun suustas tulla.

28:15  Korvankuiskutteliat ja väärät viekkaat suut ovat kirotut; sillä ne turmelevat monta, joilla on hyvä rauha.

28:16  Paha kieli tekee monta ihmistä eripuraisiksi, Ja tunkee heitä ulos yhdestä maasta niin toiseen.

28:17  Se kukistaa vahvat kaupungit, Ja särkee valtakunnat.

28:18  Paha kieli ajaa pois jalot vaimot,

28:19  Ja tyhjäksi tekee heitä siitä, josta heidän vaivaa ja työtä on ollut.

28:20  Joka sitä kuulee, ei hänellä ole ikänä lepoa, eikä saa missään olla rauhassa.

28:21  Ruoska tekee vanteet, mutta paha kieli särkee luut ja kaikki tyynni.

28:22  Monta on langennut miekan terän kautta, mutta ei ikänä niin usia kuin pahan kielen kautta.

28:23  Hyvin sille tapahtuu, joka on siltä varjeltu, ja ei sitä vaivata, eikä täydy kantaa sen ijestä, ei myös ole sidottu sen kahleisiin.

28:24  Sillä sen ijes on rautainen, Ja sen kahleet ovat vaskesta.

28:25  Se kipu on katkerampi kuolemaa ja pahempi helvettiä.

28:26  Mutta jumalisia ei voi se polkea alas, ja ei heidän pidä sen tulessa palaman. Joka Herran hylkää, hänen pitää siihen lankeeman ja siinä palaman, jota ei pidä sammutettaman. Sen pitää hänen päällensä hyökkäämän niinkuin jalopeura, ja turmeleman hänen niinkuin pardi. Sinä aitaat tavaras orjantappuroilla, miksi et paremmin tee ovea ja telkeä suus eteen? Sinä punnitset hopias ja kultas, miksi et myös sanojas kultavaa'alla punnitse? Ota vaari, ettet sen kautta horjahda ja lankee vihamiestes käsiin, jotka sinua väijyvät.

Chapter 29

29:1  Joka lähimmäisellensä lainaa, hän tekee laupiudentyön.; ja jolla tavaraa on, hänen tulee se tehdä.

29:2  Lainaa lähimmäiselles, kuin hän tarvitsee, ja anna (a) sinä lähimmäiselles jälleen määrätyllä ajalla.

29:3  Pidä, mitäs puhunut olet, ja älä ole petollinen hänen kanssansa, niin sinä aina saat sinun tarpees.

29:4  Moni luulee sen löytyksi, jonka hän lainaksi ottaa, ja tekee sen murheelliseksi. joka häntä on auttanut.

29:5  Hän antaa kätensä suuta, häneltä lainan ottaissansa, ja puhuu nöyrästi lähimmäisensä rahan tähden.

29:6  Mutta kuin hänen pitäis maksaman jälleen, niin hän viivyttelee ja valittaa suuresti, että aika on kallis.

29:7  Ja vaikka hän vielä vois, niin hän antaa työläästi puolen jälleen, ja lukee sen hänelle voitoksi.

29:8  Jos ei hän voi, niin hän tekee hänen tyhjäksi rahastansa: niin on se itsellensä ostanut vihamiehen rahallansa.

29:9  Ja se maksaa hänen kirouksella ja häväistyksellä, ja antaa hänelle kiitoksesta pilkkasanat.

29:10  Moni lainaa ylönmielin, ei pahasta ajatuksesta, mutta pelkää tyhjäksi jäävänsä omastansa.

29:11  Kärsi kuitenkin lähimmäistäs hädässä, ja tee myös se armo, ettäs annat hänelle aikaa.

29:12  Auta köyhää käskyn tähden, ja älä anna hänen tyköäs lähteä tyhjänä hädässänsä.

29:13  Ole mielelläs rahaas paitsi veljes ja lähimmäises tähden, ja älä kätke sitä kiven alle, kussa se kumminkin hukkaantuu.

29:14  Kokoo itselles tavaraa Ylimmäisen käskyn jälkeen: se on sinulle parempi kuin kulta.

29:15  Pane almus erinomaiseen paikkaan, joka sinua on kaikesta onnettomuudesta auttava,

29:16  Ja on sotiva sinun puolestas sinun vihamiehiäs vastaan, paremmin kuin kilpi ja keihäs.

29:17  Hyväntahtoinen mies takaa lähimmäisensä;

29:18  Mutta häpeemätöin ihminen jättää hänen.

29:19  Älä unohda takausmiehes hyvää työtä; sinä hän on pannut itsensä sinun edestäs.

29:20  Jumalatoin vie takausmiehensä vahinkoon.

29:21  Ja kiittämätöin antaa vapahtajansa istua vahingossa.

29:22  Takaus on monta rikasta ihmistä hävittänyt, ja on heitä heittänyt sinne ja tänne, niinkuin aallot meressä.

29:23  Se on ajanut pois jalot miehet, joiden täytyy vieraalla maalla kulkiana käydä.

29:24  Jos jumalatoin on taannut, ja juonittelee siitä päästäksensä. kuitenkin ei hänen pidä rangaistusta välttämän.

29:25  Auta lähimmäistäs voimas perästä, ja katso, ettet itse sentähden tule vahinkoon.

29:26  Siinä on kyllä tähän elämään, että ihmisellä on vettä ja leipää, vaatteet ja huone, joilla hän tarpeensa peittää taitaa.

29:27  Parempi on köyhän elo lautakaton alla, joka oma on, kuin herkullinen pöytä muukalaisten seassa.

29:28  Tyydy siihen. mitä sinulla on, vähä eli paljo; sillä se on häpiällinen elämä. siirtää huoneesta huoneesen. Kussa joku on muukalainen, ei hän siellä tohdi suutansa avata. Hänen täytyy heitä vieraanansa pitää, ja antaa heidän juoda kanssansa, ja ei saa yhtään kiitosta. Hänen täytyy myös kuulla pahoja sanoja, Nimittäin: sinä muukalainen, mene ja valmista pöytä; Anna minun syödä kanssas, mitä sinulla on. Mene tästä ulos, sinä muukalainen, minä olen saanut kunniallisemman vieraan: minun veljeni tulee minun tyköni. Senkaltaiset ovat toimelliselle miehelle työläät, että hänen asuinsian tähden niitä sanoja kuuleman pitää, ja että hänelle soimataan sitä, mikä hänelle lainattu oli.

Chapter 30

30:1  Joka lastansa rakastaa, se pitää hänen aina kurituksen alla, että hän sitte saa ilon hänestä.

30:2  Joka lapsensa pitää pelvon alla, se saa ilon hänestä, eikä tarvitse hänen tähtensä tuttavainsa tykönä hävetä.

30:3  Kuin joku poikaansa kurittaa, niin hän tekee vihamiehensä mielen pahaksi, ja iloittaa ystävänsä.

30:4  Sillä jos hänen isänsä kuolee, niin se on niinkuin ei hän olisikaan kuollut; sillä hän on kaltaisensa jälkeensä jättänyt.

30:5  Kuin hän eli, näki hän hänen, ja iloitsi hänestä; kuin hän kuoli, niin ei hänen tarvinnut murehtia;

30:6  Sillä hän jätti jälkeensä vastuksen vihamiehiänsä vastaan, ja sen, joka ystäväin mielen jälleen noutaa taitaa.

30:7  Mutta joka lapsillensa pehmeä on, hän valittaa sen vanteita; ja niin usein kuin se itkee, niin hän peljästyy.

30:8  Kurittamatoin lapsi tulee niin kankeaksi kuin hillimätöin hevonen.

30:9  Ole pehmiä pojalles, niin sinun täytyy edespäin peljätä häntä; leikitse hänen kanssansa, niin hän sinun viimein saattaa murheelliseksi.

30:10  Älä tee leikkiä hänen kanssansa, ettei sinun sitte pidä hänen kanssansa murehtiman, ja niin sinun täytyy viimein hänen tähtensä hampaita kiristää.

30:11  Älä anna hänelle valtaa nuorella ijällänsä, ja älä vastaa hänen tyhmyytensä edestä.

30:12  Kumarra hänen kaulansa nuorena, ja lyö häneltä selkään vähänä, ettei hän tulisi sinulle niskuriksi ja tottelemattomaksi. 7:25.

30:13  Opeta lastas, ja älä anna hänen joutilaana käydä, ettes tulisi häpiään hänen tähtensä.

30:14  Parempi on jonkun olla köyhänä, raittiina ja terveenä, kuin rikkaana ja kipiänä.

30:15  Olla raittiina ja terveenä on parempi kultaa, ja raitis ruumis on parempi kuin paljo kalua.

30:16  Ei mikään rikkaus ole verrattava raittiisen ruumiisen, ja ei yksikään ilo ole sydämellisen ilon vertainen.

30:17  Kuolema on parempi kuin kivulloinen elämä ja alinomainen sairaus:

30:18  Se on niinkuin hyvä herkku sen suun edessä, joka ei voi syödä, ja niinkuin se ruoka, joka kuolleen haudalle pannaan.

30:19  Sillä mitä uhri on tarpeellinen epäjumalalle, joka ei taida syödä eikä haistaa? Niin se on myös rikkaalle, jonka Jumala sairaaksi tekee.

30:20  Kyllä hän näkee sen silmillänsä ja huokaa sitä, ja on niinkuin kuohittu, joka neitseen ohessa makaa ja huokaa.

30:21  Älä tee itselles murhetta, älä myös vaivaa sinuas omilla ajatuksillas.

30:22  Sillä iloinen sydän on ihmisen elämä, ja hänen ilonsa on hänen pitkä ikänsä.

30:23  Tee itselles hyvää ja vahvista sydäntäs, ja aja murhe kauvas tyköäs.

30:24  Sillä murhe on tappanut monta ihmistä, ja ei kelpaa mihinkään.

30:25  Kiivaus ja viha lyhentää elämän, ja murhe tekee ihmisen ennen aikaansa vanhaksi. Iloiselle sydämelle maistavat kaikki hyvin, mitä hän syö.

Chapter 31

31:1  Valvoa rikkautta syö ruumiin ja siitä murehtia ei anna maata.

31:2  Kuin joku makaa ja murehtii, niin hän aina herää, niinkuin suuri sairauskin aina herättää.

31:3  se on rikas, joka aina työtä tekee ja rahaa kokoo, ja välistä lakkaa, ja nautitsee sitä.

31:4  Mutta se on köyhä, joka työtä tekee, ja ei mitään menesty, ja vaikka hän vielä lakkaa, niin on hän kuitenkin vaivainen.

31:5  Joka rahaa rakastaa, ei se ole synnitöin, ja joka katoovaista etsii, sen täytyy ynnä hukkua.

31:6  Moni rahan tähden tulee vahinkoon, ja sen kautta turmellaan omain silmäinsä nähden.

31:7  Jotka sille uhraavat, se kukistaa ne maahan, ja taitamattomat se ottaa kiinni.

31:8  Autuas on se rikas, joka nuhteettomaksi löydetään, ja ei etsi rahaa.

31:9  Kuka se on? ja me tahdomme kiittää häntä; sillä hän tekee väkeviä töitä kansansa seassa.

31:10  Joka tässä koetelluksi ja yksivakaiseksi löydetään, sitä syystä ylistetään.

31:11  Hän taisi kyllä pahaa tehdä, ja ei kuitenkaan tehnyt; hän taisi vahingoittaa, ja ei vahingoittanutkaan; sentähden pysyy hänen tavaransa, ja pyhät ylistävät hänen almuansa.

31:12  Kuin istut rikkaan pöydän tykönä, niin älä suutas ammottele.

31:13  Älä myös ajattele: kyllä tässä syömistä on;

31:14  Mutta muista paha silmä saidaksi.

31:15  Sillä mikä on tiiviimpi kuin senkaltainen silmä, joka itkee, kuin hän näkee jonkun ottavan.

31:16  Älä rupee kaikkiin, mitä siinä näet.

31:17  Älä myös siihen rupee, joka hänen edessänsä vadissa on.

31:18  Ajattele itselläs, mitä sinun lähimmäises mielellänsä eli ylönmielen hyvänä pitää, ja käytä itses toimellisesti kaikissa kappaleissa.

31:19  Syö niinkuin ihminen, mitä etees pantu on; älä myös ylen paljon syö, ettei ihmiset sinulle vihastuisi.

31:20  Lakkaa ensin kunnian tähden syömästä; älä myös ole tyytymätöin, ettet voittaisi vihaa.

31:21  Kuin istut monen keskellä, niin älä ensin ota.

31:22  Hyväntapainen ihminen tyytyy vähäänkin, sentähden ei hän tarvitse nikuttaa vuoteessansa.

31:23  Ja kuin vatsa kohtuullisesti ravitaan, silloin ihminen suloisesti lepää, ja taitaa varhain aamulla nousta ja olla iloinen.

31:24  Mutta tyytymätöin syömäri makaa levottomasti, ja hänellä on väänne ja vatsan tauti.

31:25  Jos sinä olet ylen paljon syönyt, niin nouse, ja mene ja pane levätä.

31:26  Poikani, kuule minua, ja älä katso minua ylön, ettei minun sanani viimein sinua kohtaisi.

31:27  Ota jotakin tehdäkses, niin ei tauti tule sinun päälles.

31:28  Antiasta miestä kiittävät ihmiset ja sanovat: hän on kunniallinen mies, ja senkaltainen puhe on hyvä kiitos.

31:29  Mutta tylystä ja nälkäisestä puhuu koko kaupunki pahoin, ja sen hän oikein sanoo.

31:30  Älä ole viinan juomari; sillä viina on monta turmellut.

31:31  Ahjo koettelee juotetun raudan, niin koettelee myös viina ylönannetut sydämet, kuin ne juovuksissa ovat. Viina pidentää ihmisen elämän, jos sitä kohtuullisesti juodaan. Ja mikä elämä se on, kussa ei viinaa ole? Viina on sitä varten luotu, että sen pitää ihmistä iloittaman. Viina, tarpeeksi juotu, iloittaa ihmisen ruumiin ja sielun; Mutta jos sitä paljon juodaan, Niin se tuo paljon pahaa myötänsä. Juopumus tekee hullun vielä hullummaksi, Niin että hän haastaa ja uhkaa, Siihenasti kuin hän loukataan, lyödään ja haavoitetaan. Älä nuhtele lähimmäistäs juomingissa, älä myös ylenkatso häntä ilossansa. Älä anna hänelle pahaa sanaa, älä myös kohtaa häntä kovalla puheella.

Chapter 32

32:1  Jos he ovat, sinun asettaneet johdattajaksensa, niin älä siitä ylpeile, vaan pidä itses heidän kaltaisenansa, ja aseta itses niinkuin hekin, niin sinä istut oikein;

32:2  Ja anna siihen, mitä sinun tulee, jos sinä tahdot siinä kanssa istua,

32:3  Että he olisivat iloiset sinun kanssas, niin sinä saat kunnian, ja kutsutaan taitavaksi ja hyvin eläneeksi mieheksi.

32:4  Vanhimman pitää puhuman; sillä se tulee hänen tehdä, niinkuin sen, joka koetellut on.

32:5  Älä estä soittajoita.

32:6  Jos myös virsiä veisataan, niin älä sekoita itsiäs niiden sekaan, mutta säästä viisautes toiseksi ajaksi.

32:7  Niinkuin rubiini valistaa kauniissa kullassa, niin myös veisu kaunistaa pidon.

32:8  Niinkuin smaragdi on kauniissa kullassa ihana,

32:9  Niin myös virret ovat hyvän viinan tykönä.

32:10  Puhukaan nuorukainen kerran eli kaksi, kuin niin tarvitaan.

32:11  Ja kuin häneltä kysytään, niin hänen pitää vastaaman lyhykäisesti,

32:12  Ja pitämän itsensä niinkuin se, joka ei paljon tietäisi, ja paremmin vaiti oleman.

32:13  Ei hänen pidä itsiänsä herrain vertaisena pitämän, ja kuin vanha puhuu, ei itsiänsä sekoittaman hänen puheesensa.

32:14  Ukkosella on suuri tulen leimaus myötä; häveliäisyys tekee suuren mielisuosion.

32:15  Nouse pöydän tyköä aikanansa, ja älä ole viimeinen;

32:16  Mutta mene nopiasti kotias, iloitse siellä ja tee, mitäs tahdot: kuitenkin, ettet mitään pahaa tee, eli ylpiästi puhu.

32:17  Mutta kiitä häntä kaikkein niiden edestä, joka sinun luonut ja hyvyydellänsä ravinnut on.

32:18  Joka Herraa pelkää, se antaa itsensä mielellänsä opettaa, ja joka aikanansa itsensä siihen sovittaa, se löytää armon.

32:19  Joka kysyy Jumalan sanaa, hän on sen runsaasti saava; mutta joka ei sitä täydestä todesta ajattele, hän pahenee siitä.

32:20  Joka Herraa pelkää, se saa oikian opin, ja saattaa vanhurskauden valistamaan niinkuin valkeuden.

32:21  Ei jumalatoin anna itsiänsä kurittaa, ja tietää kuitenkin aivoituksessansa auttaa itsiänsä toisen elämällä.

32:22  Ei toimellinen mies katso ylön hyvää neuvoa;

32:23  Mutta ylönannettu ja ylpiä ei pelkää, vaikka hän on tehnyt, mitä hän on tahtonut.

32:24  Älä tee mitään ilman neuvoa, niin et sinä kadu sitä sitte kuin se tehty on. Älä käy sitä tietä, jolla lankeat, taikka niissä, joissa itses kiviin loukkaat. Älä siihen luota, että tie on tasainen, ja kavahda myös omia lapsias. Ehkä mitä sinä teet, niin turvaa Jumalaan. kaikesta sydämestäs; sillä se on pitää Jumalan käskyjä. Joka uskoo Jumalan sanan, se pitää käskysanat; ja joka Herraan luottaa, ei häneltä pidä mitään puuttuman.

Chapter 33

33:1  Joka Herraa pelkää, ei hänelle tapahdu mitään pahaa; mutta kuin hän kiusattu on, niin hänen pitää jälleen vapahdetuksi tuleman.

33:2  Viisas mies ei vihaa Jumalan sanaa; mutta ulkokullattu häälyy niinkuin haaksi suuressa ilmassa merellä.

33:3  Ymmärtäväinen ihminen pitää itsensä Jumalan sanassa. ja Jumalan sana on hänelle vahva niinkuin selkiä puhe.

33:4  Tutki hyvin asia, ja puhu sitte siitä: anna itses ensin hyvin opettaa, niin sinä vastata taidat.

33:5  Tyhmän sydän on niinkuin vaunuin ratas, ja hänen ajatuksensa juoksee ympäri niinkuin rattaan pyörä.

33:6  Niinkuin suodanhaltia hirnuu jokaista tammaa vastaan, niin myös ulkokullattu riippuu jokaisessa pilkkaajassa, ja sanoo:

33:7  Miksi pitää yksi päivä oleman pyhempi toista? sillä aurinko käy joka päivä vuosikautena yhtäläisesti.

33:8  Herran viisaus on ne niin eroittanut,

33:9  Ja hän on niin asettanut vuoden ajat ja pyhäpäivät.

33:10  Hän muutamat valinnut ja pyhittänyt muiden päiväin suhteen.

33:11  Niinkuin kaikki ihmiset ovat maasta, ja Adam on mullasta luotu,

33:12  Ja Herra on kuitenkin eroittanut heitä sanomattomasta viisaudestansa, ja on asettanut moninaiset tavat heidän seassansa.

33:13  Muutamat on hän siunannut, korottanut ja pyhittänyt, ja palvelukseensa kutsunut: mutta muutamat on hän kironnut, alentanut ja heittänyt pois heidän säädystänsä.

33:14  Sillä he ovat hänen kädessänsä niinkuin savi valajan kädessä: hän tekee kaikki työnsä niinkuin hän tahtoo;

33:15  Juuri niin ovat myös ihmiset hänen kädessänsä, joka heidät tehnyt on, ja hän antaa jokaiselle, niinkuin hänelle näkyy hyväksi.

33:16  Niin on myös hyvä asettua pahaa vastaan, ja elämä kuolemaa vastaan, ja jumalinen jumalatointa vastaan. Katso näin kaikkia sen Korkeimman töitä, niin on kaksi asetettu kahta vastaan, ja yksi yhtä vastaan.

33:17  Minä olen jälkinnä herännyt, niinkuin se, joka syksyllä jälissä poimii. Ja Jumala antoi minulle siunauksen, että minä olen myös täyttänyt minun viinakuurnani, niinkuin täydellä syksyllä.

33:18  Katsokaat, etten minä ole itselleni työtä tehnyt, mutta kaikille niille, jotka mielellänsä oppia tahtovat.

33:19  Kuulkaat minua, te suuret herrat, ja te, kansan haltiat, pankaat sitä sydämeen.

33:20  Älä anna poikas, emäntäs, veljes, ja ystäväs vallita sinuas niinkauvan kuin sinä elät; älä myös anna tavaraas kenenkään haltuun, ettet kadu sitä, ja sinun täytyy sentähden heitä rukoilla.

33:21  Niinkauvan kuin sinä elät, niin älä anna itsiäs yhdenkään ihmisen haltuun.

33:22  Se on parempi, että sinun lapses tarvitsevat sinua, kuin se, että sinun pitää heidän käsiinsä katseleman.

33:23  Ole itse tavaras haltia, älä myös anna ottaa pois sinun kunniaas.

33:24  Kuin sinun loppus tulee, ja sinun pitää täältä eriämän, niin jaa silloin perintös.

33:25  Aasin tulee saada hänen ruokansa, ruoska ja kuorma: niin myös palvelian hänen leipänsä, kurituksensa ja työnsä.

33:26  Pidä palvelias työssä, niin sinä saat häneltä levon; mutta jos sinä annat hänen käydä joutilaana, niin hän tulee ylpiäksi.

33:27  Ies ja ohjat notkistavat kaulan, niin pahan palvelian haavat ja lyömiset.

33:28  Aja häntä työhön, ettei hän käy joutilaana; käydä joutilaana opettaa paljon pahaa.

33:29  Pane työ hänen eteensä, se mikä palvelialle sopii.

33:30  Jos ei hän kuule sinua, niin pane häntä jalkapuuhun; älä kuitenkaan kellenkään ylen paljon tee, mutta pidä kohtuus kaikissa asioissa.

33:31  Jos sinulla on palvelia, niin pidä hänestä vaari niinkuin itse sinustas; sillä se, joka hänelle jotakin tekee, se väijyy sinun henkeäs ja elämääs. Jos sinulla on palvelia, niin anna häntä pidettää niinkuin sinä itse olisit; sillä sinä tarvitset häntä niinkuin omaa henkeäs.

33:32  Jos sinä pidät hänen pahana, niin että hän karkaa sinun tyköäs, kustas tahdot etsiä häntä?

Chapter 34

34:1  Tyhmät ihmiset pitävät itsensä hullulla toivolla, ja hullut luottavat hourauksiin.

34:2  Joka unia tottelee, se rupee varjoon, ja tuulta takaa ajaa.

34:3  Ei unet ole muuta kuin kuvat ilman olentoa.

34:4  Se joka saastainen on, kuinka se taitaa puhdas olla? ja se mikä petos on, kuinka taitaa se tosi olla?

34:5  Oma arvo, ja selitys, ja unet ei ole mitään, ja ne saattavat kuitenkin raskaat ajatukset,

34:6  Ja jos ei se tule Korkeimman ilmoituksesta, niin älä siitä pidä mitään.

34:7  Sillä unet ovat monta pettäneet, ja ne häpiään tulleet, jotka niihin ovat luottaneet.

34:8  Ei siihen tarvita valhetta, että ihmisen pitää Jumalan käskyt pitämän, ja Jumalan sanassa on kyllä, kuin ihminen oikein opettaa tahtoo.

34:9  Hyvin harjoitettu mies ymmärtää paljon, ja hyvin koeteltu taitaa puhua viisaudesta.

34:10  Mutta joka ei ole mitään harjoitettu, se vähän ymmärtää,

34:11  Ja erhettyväiset henget saattavat paljon pahaa.

34:12  Kuin minä vielä eksyksissä olin, taisin minä myös paljon oppia, ja olin niin oppinut, etten minä taitanut kaikkia sanoa,

34:13  'Ja tulin sentähden kuoleman vaaraan, siihenasti kuin minä siitä vapahdettiin.

34:14  Nyt minä näen, että jumalisilla on oikia henki;

34:15  Sillä heidän toivonsa on hänen tykönsä, joka auttaa taitaa.

34:16  Joka Herraa pelkää, ei hänen tarvitse hämmästyä eli vapista; sillä hän on hänen toivonsa.

34:17  Autuas on, joka Herraa pelkää.: mihinkä hän uskaltaa? ja mikä on hänen lohdutuksensa?

34:18  Herran silmät katsovat niiden päälle, jotka häntä rakastavat.

34:19  Hän on voimallinen turva, suuri väkevyys, varjo palavuutta vastaan, peite kuumaa puolipäivää vastaan, varjelus kompastusta vastaan, apu lankeemista vastaan;

34:20  Joka sydämen ilmoittaa, kasvot ihastuttaa, antaa myös terveyden, elämän ja siunauksen.

34:21  Joka väärin saatua kalua uhraa, sen uhri on pilkka,

34:22  Ja senkaltainen jumalattomain häväistys ei millään muotoa kelpaa Jumalalle.

34:23  Jumalattomain lahjat ei kelpaa ensinkään Korkeimmalle, ja synnit ei tule sovitetuksi uhrien paljoudella.

34:24  Joka uhraa köyhän tavarasta, hän tekee niinkuin se, joka pojan teurastaa isän silmäin nähden.

34:25  Ei köyhällä ole mitään muuta kuin vähäinen leipä; joka sen ottaa häneltä pois, se on murhaaja.

34:26  Joka toiselta ottaa pois hänen elatuksensa, se tappaa lähimmäisensä.

34:27  Joka ei anna työntekiälle hänen palkkaansa, se on veren vuodattaja.

34:28  Kuin joku rakentaa ja jälleen rikkoo maahan: mitä hänen siitä muuta on kuin työtä?

34:29  Kuin joku rukoilee ja jälleen kiroilee: kuinka Herra kuulee hänen rukouksensa?

34:30  Joka itsensä pesee, koska hän kuolleesen sattunut on, ja rupee siihen jälleen: mitä hänen pesonsa auttaa häntä?

34:31  Juuri niin on se ihminen, joka synteinsä tähden paastoo, ja aina jälleen syntiä tekee; kenen pitäis hänen rukouksensa kuuleman, ja mitä hänen paastonsa häntä auttaa?

Chapter 35

35:1  Pitää Jumalan käskyt, se on rikas uhri.

35:2  Korkiana pitää Jumalan käskyt, se uhri auttaa hyvin.

35:3  Joka Jumalaa kiittää, se on oikia sämpyläuhri.

35:4  Joka laupiutta harjoittaa, se tekee oikian kiitosuhrin.

35:5  Hyljätä syntiä on jumalanpalvelus, joka Herralle kelpaa; ja lakata pahaa tekemästä on oikia sovintouhri.

35:6  Mutta ei sinun pidä sentähden hänen eteensä tyhjänä tuleman;

35:7  Sillä sen pitää myös meidän tekemän Herran käskyn tähden.

35:8  Vanhurskaan uhri tekee alttarin rikkaaksi, ja hänen suitsuttamisensa on makia Korkeimman edessä.

35:9  Vanhurskaan uhri on otollinen, ja ei häntä pidä ikänä unhotettaman.

35:10  Anna Jumalalle kunnia iloisella mielellä ja sinun esikoises ilman puuttumusta.

35:11  Mitäs annat, niin anna mielelläs, ja pyhitä sinun kymmenykses iloisesti.

35:12  Anna sille Korkeimmalle, niinkuin hän sinulle antanut on, ja mitäs voit, niin anna se iloisella mielellä.

35:13  Sillä Herra, joka maksaa jälleen, on sen sinulle maksava seitsemänkertaisesti.

35:14  Älä vähennä lahjaas; sillä ei se ole otollinen.

35:15  Älä etsi omaa parastas, kuin sinun pitää uhraaman; sillä Herra on kostaja, joka ei katso yhdenkään muodon jälkeen.

35:16  Hän auttaa köyhää, ja ei katso kenenkään muotoa, joka myös kuulee sorretun rukouksen.

35:17  Ei hän katso ylön orpoin rukousta, eikä lesken valitusta.

35:18  Lesken kyyneleet tosin vuotavat alas sasupäin.

35:19  Mutta ne huutavat ylöspäin sitä vastaan, joka niitä vuodattanut on.

35:20  Joka Jumalaa mielellänsä palvelee, hän on otollinen, ja hänen rukouksensa ulottuu hamaan pilviin.

35:21  Viheliäisen rukous tunkee pilvien lävitse ja ei seisahda, siihenasti kuin hän tulee eteen, eikä lakkaa ennen kuin se Korkein katsoo sitä.

35:22  Ja Herra on oikein tuomitseva ja rankaiseva, eikä viivy eli kärsi viivytystä,

35:23  Siihenasti kuin hän rikkoo armottomain lanteet, ja kostaa senkaltaisille ihmisille, ja kadottaa kaikki, jotka ovat häntä vastaan, ja kukistaa maahan pahantekiäin voiman,

35:24  Ja antaa jokaiselle heidän töittensä jälkeen, ja maksaa heille niinkuin he ansainneet ovat,

35:25  Ja kostaa kansansa puolesta, ja ilahuttaa heitä laupiudellansa.

35:26  Niinkuin sade on poudalla tarpeellinen, niin myös laupius tulee hädässä oikiaan aikaan.

Chapter 36

36:1  Herra, kaikkivaltias Jumala! armahda meitä,

36:2  Ja katso tänne ja peljätä kaikki kansat.

36:3  Nosta kätes muukalaisten päälle, että he sielun voimas näkisivät.

36:4  Niinkuin sinä heidän nähtensä meidän seassamme pyhitetään, niin näytä myös itses kunnialliseksi heidän päällensä meidän nähtemme,

36:5  Että he tuntisivat, niinkuin me tunnemme, ettei yhtään muuta Jumalaa ole kuin sinä, Herra.

36:6  Tee uudet ihmeet ja tunnustähdet.

36:7  Osoita kätes ja oikia käsivartes kunniallisesti.

36:8  Herätä viha ja vuodata julmuus.

36:9  Tempaa pois vastaanseisova, muserra vihamies.

36:10  Riennä ja muista valas, että ihmiset ylistäisivät sinun ihmeellisiä töitäs.

36:11  Tulen viha kuluttakoon ne, jotka suruttomasti elävät, ja ne hukkukoon, jotka sinun kansalles pahaa tekevät.

36:12  Särje päämiesten pää, jotka meidän vihamiehemme ovat, ja sanovat: me olemme yksinämme.

36:13  Kokoo kaikki Jakobin sukukunnat, ja anna heidän olla sinun perikuntanas, niinkuin alustakin

36:14  Armahda kansaas, jolla sinusta nimi on, ja Israelia, jonka sinä kutsut esikoisekses.

36:15  Armahda Jerusalemin kaupunkia, jossa sinun pyhäs on ja jossa asut.

36:16  Rakenna taas Zion, että sinun sanas siellä saarnattaisiin, ja kunnias tulis kansan seassa suureksi.

36:17  Osoita sinus heille, jotka alusta sinun omaa olleet ovat, ja täytä ne ennustukset, jotka sinun nimees ilmoitetut ovat.

36:18  Kosta niille, jotka sinua odottavat, että sinun prophetas totiseksi löydettäisiin.

36:19  Kuule, Herra, sinun palveliais rukous, Aaronin siunauksen jälkeen sinun kansas ylitse, että kaikki, jotka asuvat maan päällä, tuntisivat sinun olevan Herran, ijankaikkisen Jumalan!

36:20  Vatsa ottaa kaikkinaista ruokaa tykönsä, kuitenkin on yksi ruoka parempi kuin toinen.

36:21  Niinkuin kieli maistaa metsänotuksen, niin myös toimellinen sydän ymmärtää petolliset sanat.

36:22  Viekas ihminen taitaa toisen saattaa vahinkoon, mutta joka hyvin koeteltu on, se taitaa ottaa vaarin itsestänsä.

36:23  Kaikki äidit rakastavat poikiansa, kuitenkin on tytär toisinansa parempi kuin poika.

36:24  Kaunis vaimo iloittaa miehensä, ja ei miehelle ole mitään rakkaampaa.

36:25  Jos hän on myös ystävällinen ja hyvä, niin ei löydetä sen miehen vertaa.

36:26  Jolla emäntä on, sen hyvyys enenee, ja hänellä on uskollinen apu ja tuki, johon hän taitaa nojata.

36:27  Kussa ei ole aitaa ympärillä, siinä kalu hajoitetaan, ja kussa ei emäntää ole, siellä perheen isäntä epätiedossa kävelee.

36:28  Niinkuin ei ihminen usko ryöväriä, jotka yhdestä kaupungista toiseen juoksee, niin ei myös sitä miestä uskota, jolla ei pesää ole, vaan siinä oleskelee, kussa ehtoo tulee.

Chapter 37

37:1  Jokainen ystävä tosin sanoo: minä olen myös ystävä, mutta muutamat ovat ainoastaan nimeltä ystävät.

37:2  Kuin ystävät toinen toisensa kanssa vihastuvat, niin viha pysyy hamaan kuolemaan asti.

37:3  Voi! kusta siis se pahuus tulee, että koko maailma on petosta täynnä?

37:4  Kuin ystävälle hyvin käy, iloitsevat he hänen kanssansa, mutta kuin hänelle pahoin käy, tulevat he hänen vihamiehiksensä.

37:5  He murehtivat hänen kanssansa vatsan tähden, mutta kuin hätä tulee, turvaavat he kilpeensä.

37:6  Älä unhota ystävääs ilossas,

37:7  Ja muista häntä, kuin rikastut.

37:8  Jokainen neuvonantaja tahtoo antaa neuvoa, mutta muutamat neuvovat omaksi hyväksensä.

37:9  Ota sentähden vaari neuvonantajista, ajattele ensin, jos se hyvä on; sillä mitämaks hän ajattelee neuvoaksensa itsellensä parhaaksi ja antaa sinun koetella, ja sanoo:

37:10  Sinä olet oikialla tiellä, ja hän seisoo kuitenkin sinua vastaan, katsomassa, kuinka se sinulle menestyy.

37:11  Älä neuvoa sen kanssa pidä, jolla paha ajatus on sinua vastaan, ja älä ota niitä neuvoos, jotka sinua kadehtivat.

37:12  Niinkuin sinä vaimolta neuvoa kysyisit, kuinka sinun pitäis ystävällisesti oleman hänen riitasisarensa kanssa, eli pelkurilta, kuinka sinun pitää sotiman, eli kauppamieheltä, kuinka kalliiksi hän tahtoo arvata sinun riistas hänen kaluansa vastaan.

37:13  Taikka ostajalta, kuinka kalliisti sinua omas antaman pitäis, eli tiiviiltä, kuinka hyvää pitäis tehtämän.

37:14  Eli armottomalta. kuinka armahdettaman pitää, eli laiskalta raskaasta työstä, eli vuoden palkolliselta, kuinka työ täytettämän pitää? eli laiskalta palvelialta monesta askareesta.

37:15  Älä näiden ihmisten kanssa neuvoa pidä; mutta pidä itses joka paikassa jumalisten ihmisten tykö, joiden tiedät pitävän Jumalan käskyn,

37:16  Jotka sillä mielellä ovat kuin sinäkin, ja kärsivät sinun kanssas, jos sinä osaat horjahtaa.

37:17  Niin pysy heidän neuvossansa; sillä et sinä löydä uskollisempaa neuvoa.

37:18  Ja yksi senkaltaisista taitaa usein paremmin nähdä asian, kuin seitsemän vartiaa, jotka ylhäällä vartioitsevat.

37:19  Kuitenkin kaikissa näissä rukoile Korkeinta auttamaan sinun työtäs, ja ettei hän sinulta antaisi mitään puuttua.

37:20  Ennenkuin sinä jotakin alat, niin kysele, ja ennenkuin sinä jotakin teet, niin ota neuvo.

37:21  Sillä jos jotakin uutta aljetaan, niin siihen tulee yksi näistä neljästä: hyvä eli paha, elämä eli kuolema, jotka kaikki kieli aina hillitsee.

37:22  Moni on sovelias muita neuvomaan, mutta itsellensä on neuvotoin.

37:23  Moni tahtoo viisaasti neuvoa, ja ei kuitenkaan kuulla häntä mielellänsä, joka tulee kerjääjäksi.

37:24  Sillä ei hänellä ole Herralta armoa siihen, ja ei hänessä ole viisautta.

37:25  Moni on viisas oman harjoituksensa kautta, ja saattaa neuvoansa hyödytyksen, ja osaa oikein.

37:26  Viisas mies taitaa opettaa väkensä, tuottaa hyödytyksen neuvollansa, ja osaa oikein.

37:27  Viisas mies korkiasti kunnioitetaan, ja kaikki, jotka hänen näkevät, ne ylistävät häntä.

37:28  Jokaisella on määrätty elinaikansa, mutta Israelin aika on määrätöin.

37:29  Viisas on kansansa edessä suuressa kunniassa, ja hänen nimensä pysyy ijankaikkisesti.

37:30  Poikani, koettele, mitä ruumiilles terveellinen on, ja katso, mikä ei sille ole terveeIlinen, älä sille sitä anna.

37:31  Sillä ei kaikki sovi kaikille, ei myös jokaiselle kaikki kelpaa. Älä täytä itsiäs ylen täyteen kaikkinaisilla herkullisilla ruilla, ja älä syö ylen ahneesti. Sillä ylensyömys tekee ihmisen kipiäksi, ja tyytymätöin syömän saa taudin. Moni on itsensä kuoliaaksi syönyt, mutta joka kohtuuden pitää, hän sitä enemmän elää.

Chapter 38

38:1  Kunnioita parantajaa kohtuullisesti, että saisit hänen hädän aikana.

38:2  Sillä Herra on luonut hänen, ja parannus tulee Korkeimmalta, ja kuninkaat kunnioittavat häntä.

38:3  Parantajan taito korottaa hänen, ja tekee hänen suureksi päämiesten ja herrain tykönä.

38:4  Herra antaa parannuksen kasvaa maasta, ja toimellinen ei katso sitä ylön.

38:5  Karvas vesi tuli puusta makiaksi, että sen voima piti tunnettaman.

38:6  Hän on senkaltaisen taidon antanut ihmiselle, että hänen piti ylistetyksi tuleman hänen ihmeellisissä töissänsä.

38:7  Sen kanssa hän parantaa ja ajaa pois kivun, ja voiteen keittäjä tekee siitä voiteen.

38:8  (Lyhykäisesti) kaikkea Jumalan työtä ei taida kenkään luetella, joka kaikkea hyvää antaa maan päälle.

38:9  Poikani, kuin sairas olet, niin älä katso sitä ylön, mutta rukoile Herraa, niin hän tekee sinun terveeksi.

38:10  Lakkaa syntiä tekemästä, ja tee kätes nuhteettomaksi, ja puhdista sydämes kaikista pahoista töistä.

38:11  Uhraa makiaa savua ja sämpylöitä ajatusuhriksi, ja anna, lihava uhri, niinkuin sinun pitäis pois täältä.

38:12  Sitte salli parantajan tulla tykös; sillä Herra on hänen luonut; ja älä päästä häntä pois tyköäs, ettäs kuitenkin tarvitset häntä.

38:13  Sillä hetki taitaa tulla, että sairas ainoastaan näiden kautta tulee autetuksi,

38:14  Kuin he rukoilevat Herraa, että hän hänen parantais, ja hän sais terveytensä kauvan elääksensä.

38:15  Joka Luojansa edessä syntiä tekee, sen täytyy tulla parantajan käsiin.

38:16  Poikani, kuin joku kuolee, niin itke häntä, ja valita niinkuin se, joka suuren surun on saanut, ja kääri hänen ruumiinsa kohtuullisesti, ja anna hänen kunniallisesti tulla hautaan.

38:17  Sinun pitää katkerasti itkemän, ja sydämestä murheellinen oleman, ja valitusitkua pitämän, senjälkeen kuin hän on ollut, vähimmäksikin yksi päivä eli kaksi, ettei sinua paneteltaisi.

38:18  Ja ota jälleen lohdutus, ettet murheella täytettäisi; sillä murheesta tulee kuolema., ja sydämen ahdistus tekee voimattomaksi.

38:19  Murhe ja köyhyys saattavat sydämen valittamaan ylitse määrän kiusauksessa.

38:20  Älä päästä murhetta sydämees, mutta estä häntä tyköäs.

38:21  Ajattele loppua, ja älä unhota sitä;

38:22  Sillä ei sieltä ole palausta, eikä se auta häntä mitään, mutta sinä teet itselles vahingon.

38:23  Muista häntä, niinkuin hän on kuollut, niin pitää myös sinunkin kuoleman: eilen piti minun, tänäpänä sinun.

38:24  Sittekuin kuollut rauhassa makaa, niin lakkaa myös sinäkin häntä ajattelemasta, ja lohduta sinuas hänen tähtensä, että hänen henkensä on täältä niin vieroitettu.

38:25  Joka Raamattua oppiman pitää, ei se, saa muuta työtä tehdä, ja kuin joku pitää opettaman, niin ei sillä pidä muuta tekemistä oleman.

38:26  Kuinka se taitaa opista vaarin ottaa, jonka pitää kyntämän ja joka härkiä mielellänsä ruoskalla ajaa, ja muuta senkaltaista työtä tekee, eikä tiedä muusta kuin härjistä puhua.

38:27  Hänen pitää ajatteleman, kuinka hän pellon rakentaa, ja hänen täytyy hiljain ja varhain lehmiä ruokkia.

38:28  Juuri niin myös rakentajat ja puusepät, jotka yötä ja päivää työtä tekevät, ja kuvaa leikkaavat, ja niin ahkeroitsevat heitänsä moninaista työtä tekemään. Heidän pitää ajatteleman, että se tulis oikein tehdyksi, ja varhain ja hiljain siitä ahkeroitseman, että se tulis tehdyiksi.

38:29  Niin myös seppä: hänen pitää oleman alasimensa tykönä, ja ottaman vaarin pajastansa, hän tulee voimattomaksi liekistä, ja tekee työtä itsensä väsyksiin ahjon tykönä.

38:30  Vasara lukitsee hänen korvansa.

38:31  Hän ahkeroitsee siitä, kuinka hän työnsä taitais oikein tehdä, ja pitää ajatteleman, kuinka hän sen saa valmiiksi, ja varhain ja hiljain ahkeroitsee siitä, kuinka hän sen taitais hyvin päättää.

38:32  Niin myös savenvalajan pitää työstänsä ottaman vaarin, jaloillansa pitää hänen pyörää kääntämän, ja aina tekemän työnsä murheella, ja hänellä on määrätty päivätyönsä.

38:33  Hänen pitää käsivarrellansa savesta astian valmistaman, ja täytyy kumartaa jalkainsa tykö väsyksiin.

38:34  Hänen pitää ajatteleman, kuinka hän sen hyvin sileäksi sivuu sisältä, ja pitää varhain ja hiljain käväisemän pätsin. Kaikki nämät turvaavat virkaansa, ja jokainen ahkeroitsee, että hän taitais työnsä tehdä. Ei niitä paitsi saada olla kaupungissa. Mutta ei heitä taideta valtakunnan asioille lähettää, ei heille taideta myös valtaa antaa, ja ei he taida hallita yhteistä kansaa. Ei heillä ole ymmärrystä opettaa Raamattua, eikä saarnata oikeutta ja vanhurskautta. Ei he taida lukea sananlaskuja, mutta heidän täytyy ottaa vaarin ajallisesta elatuksesta. eikä edemmä ajattele kuin he työllänsä voittaa taitavat.

Chapter 39

39:1  Mutta joka tahtoo itsensä siihen antaa, että hänen pitää oppiman Korkeimman lakia, hänen pitää tutkiman kaikkein vanhain viisautta, ja ahkerasti lukeman prophetain ennustuksia.

39:2  Hänen pitää katseleman viisasten miesten kirjoituksia, ja ottaman vaarin, mitä ne merkitsevät ja opettavat.

39:3  Hänen pitää oppiman hengelliset sananlaskut, ja harjoittelemaan itsensä syvissä puheissa.

39:4  Hän taitaa palvella päämiehiä, ja olla herrain seassa, hän tietää itsensä käyttää vieraalla maalla;

39:5  Sillä hän on koetellut, mitä ihmisten seassa kelpaa ja ei kelpaa.

39:6  Ja ajattelee, kuinka hänen pitää varhain nouseman Herraa etsimään, joka hänen luonut on, ja rukoilemaan Korkeimman edessä.

39:7  Hän avaa suunsa rohkiasti ja rukoilee kaiken kansan syntein tähden.

39:8  Ja kuin Herra lepytetty on, niin hän antaa hänelle runsaasti viisauden hengen,

39:9  Että hän taitaa antaa viisasta neuvoa ja opettaa voimalla.

39:10  Sentähden kiittää hän Herraa rukouksessansa, ja Herra antaa armon, että hänen neuvonsa ja oppinsa menestyy,

39:11  Jonka hän ensin ajattelee itseksensä, ja sanoo sitte neuvonsa ja oppinsa ulos, ja vahvistaa sen pyhällä kirjoituksella.

39:12  Ja moni ihmettelee hänen viisauttansa, jonka ei ikänä pidä hukkuman.

39:13  Ei häntä koskaan unohdeta, mutta hänen nimensä pysyy ijankaikkisesti.

39:14  Mitä hän on opettanut, pitää vastakin saarnattaman, ja seurakunnan pitää häntä ylistämän.

39:15  Niinkauvan kuin hän elää, niin hänellä on suurempi nimi kuin tuhannella muulla, joka myös hänellä kuolemansakin jälkeen pysyy.

39:16  Minulla on vielä jotakin sanomista; sillä minä olen niinkuin täysi kuu.

39:17  Kuulkaat minua, te pyhät lapset, ja kasvakaat niinkuin istutetut kukkaset juoksevan ojan reunalla,

39:18  Ja antakaat makia haju teistänne niinkuin pyhä savu.

39:19  Kukoistakaat niinkuin valmut, ja hyvälle hajatkaat, veisatkaat kiitosvirttä,

39:20  Ja kiittäkäät Herraa kaikissa hänen töissänsä, ylistäkäät hänen nimeänsä suurella kunnialla. Kiittäkäät häntä ja ylistäkäät virsillä ja kanteleilla, ja sanokaat kiitos näin:

39:21  Kaikki Herran työt ovat sangen hyvät, ja mitä hän käskee, se tapahtuu oikialla ajalla; ja ei kenkään rohkea sanoa: mihinkä tämä? sillä he tulevat ajallansa toivotettuna,

39:22  Niinkuin silloin, kuin vesi seisoi hänen käskystänsä niinkuin muurit, ja vedet hänen sanansa jälkeen niinkuin he olisivat olleet suljetut.

39:23  Sillä mitä hän käskyllänsä toimittaa, se on suloinen, ja ei kenenkään ole valittamista, että jotakin hänen avustansa puuttuu.

39:24  Kaikki ihmisten työt ovat hänen edessänsä, ja ei hänen silmäinsä edestä ole mitään salattu.

39:25  Hän näkee kaikki kappaleet maailman alusta hamaan maailman loppuun asti, ja ei hänen edessänsä ole yhtäkään kappaletta uutta.

39:26  Ei ihmisen pidä sanoman: mihinkä tämä? Sillä hän on luonut jokaisen, niin että ne johonkuhun kelpaavat.

39:27  Sillä hänen siunauksensa vuotaa niinkuin virta, ja tuoreuttaa maan niinkuin juokseva vesi.

39:28  Sitä vastaan hänen vihansa sattuu pakanoihin, niinkuin silloin, kuin hän antaa vesisen maan kuivua.

39:29  Hänen työnsä ovat pyhäin edessä oikiat, mutta jumalattomat loukkautuvat niihin.

39:30  Kaikki, mikä alusta luotu on, se on hyville hyvä, mutta jumalattomille vahingollinen.

39:31  Ihminen tarvitsee elämäänsä vettä, valkeata, rautaa, suolaa, jauhoja, hunajaa, rieskaa, viinaa, öljyä ja vaatteita.

39:32  Kaikki nämät tulevat hyville hyväksi, ja jumalattomille vahingoksi.

39:33  Tuulet ovat myös puolittain luodut kostoksi, ja puhalluksellansa tekevät ne vahinkoa,

39:34  Ja kuin rangaistus pitää tuleman, niin ovat ne julmat, ja täyttävät Luojansa vihan.

39:35  Tuli, rakeet, nälkä, kuolema, kaikki nämät ovat luodut kostamaan. Metsän pedot, skorpionit, kärmeet ja miekka ovat myös luodut kostoksi, kadottamaan jumalattomia. Ne tekevät ilolla hänen käskynsä, ja ovat valmiit, kuhunka hän heitä tarvitsee maan päällä, ja kuin hetki tulee, niin ei ne ole joutilaat. Tämä on se, josta minä rupesin ja ajattelin kirjoittaa: (Nimittäin) että kaikki Herran työt ovat hyvät, ja kukin on ajallansa tarpeellinen, Niin ettei ihmisen tarvitse sanoa: ei ne kaikki ole hyvät; sillä jokainen on ajallansa kallis. Sentähden pitää ihmisen kiittämän ja ylistämän Herran nimeä sydämellä ja suulla.

Chapter 40

40:1  Viheliäinen ja surkia meno on kaikkein ihmisten elämällä, hamasta äidin kohdusta niin siihen asti kuin he jälleen maahan haudataan, joka on meidän kaikkein äitimme.

40:2  Täällä on aina murhe, pelko ja viimein kuolema odotettavana,

40:3  Niin sen, joka Suuressa kunniassa istuu, kuin halvimmankin maan päällä;

40:4  Niin sen, joka silkkiä ja kruunua kantaa, kuin senkin, joka rohtimiin on puetettu.

40:5  Täällä on aina viha, kiivaus, tuska, sota ja kuoleman vaara, riita ja tora; ja kuin ihminen yöllä lepää ja makaa vuoteessansa, niin tulevat monet ajatukset eteen,

40:6  Ja vaikka hän vähän lepoa saa, niin ei se kuitenkaan mitään ole; sillä hän peljätetään unissansa, niinkuin hän vihamiehet näkis.

40:7  Ja kuin hän herää, ja näkee olevansa ilman vaaraa, niin se on hänelle niinkuin sille, joka sodasta on päässyt ja ihmettelee, ettei siellä hätää ollut.

40:8  Senkaltaista tapahtuu kaikelle lihalle, sekä ihmisille että eläimille, mutta jumalattomille seitsemän kertaa enempi.

40:9  Murha, veri, riita, miekka, vahinko, nälkä, hukka ja vaiva, kaikki nämät ovat asetetut jumalattomia vastaan.

40:10  Sillä vedenpaisumus piti myös heidän tähtensä tuleman.

40:11  Kaikki mitä maasta tulee, pitää maaksi jälleen tuleman, niinkuin kaikki vedet mereen jälleen juoksevat.

40:12  Kaikki lahjat ja väärin saatu kalu pitää hukkuman, mutta totuus pysyy ijankaikkisesti.

40:13  Jumalattoman kalu raukee tyhjään, ja kuivuu niinkuin oja, ja niinkuin ukkonen sateesta lakkaa.

40:14  He ovat iloiset niinkauvan kuin he lahjoja ottavat, mutta viimeiseltä pitää heidän kuitenkin hukkuman.

40:15  Jumalattomain jälkeentulevaisten ei pidä vesoman, ja väärintekiäin juuri pitää seisoman paljaalla karilla,

40:16  Ja vaikka hän vielä seisois jokseenkin syvässä ja veden tykönä, niin hän pitää kuitenkin hävitettämän, ennenkuin hän kypsyy. Mutta hyvin tehdä on niinkuin siunattu yrttitarha, ja laupius pysyy ijankaikkisesti.

40:18  Joka itsensä työllänsä elättää ja tyytyy siihen, hänellä on levollinen elämä, se on, löytää kaikkein parhaan tavaran.

40:19  Lapsia synnyttää, ja kaupunkia parantaa, saattaa ijäisen muiston; mutta kunniallinen vaimo enemmän kuin nämät molemmat.

40:20  Viina ja kantele iloittavat sydämen; mutta viisaus on suloisempi niitä molempia.

40:21  Pillit ja harput kuuluvat hyvin; mutta ystävällinen puhe on niitä parempi.

40:22  Sinun silmäs katsovat mielellänsä sitä, mikä otollinen ja kaunis on; mutta viheriäinen kylvö on parempi niitä.

40:23  Ystävä tulee ystävänsä tykö tuskassa; mutta mies ja vaimo paljoa ennemmin.

40:24  Veli auttaa veljeänsä hädässä; mutta laupius auttaa paljoa enemmin.

40:25  Kulta ja hopia tukevat miehen; mutta hyvä neuvo paljoa enemmin.

40:26  Raha ja riista rohkaisevat; mutta Herran pelko paljoa enemmin.

40:27  Ei Herran pelvolta mitään puutu, eikä se tarvitse yhdenkään apua.

40:28  Herran pelko on siunattu yrttitarha, ja ei ole mitään niin kaunista kuin se on.

40:29  Poikani, älä pyydä kerjätä, parempi on kuolla kuin kerjätä.

40:30  Joka luottaa toisen pöytään, ei se ajattele itsiänsä elättää kunniallisesti; sillä hänen täytyy tehdä syntiä toisen miehen ruan tähden; Mutta toimellinen mies kavahtaa sitä. Kerjäys maistaa häpeemättömän suulle hyvin; mutta se tulee viimein hänelle pahaksi.

Chapter 41

41:1  Oi kuolema! kuinka katkera sinä olet, kuin ihmisen sinua ajattelee, jolla on hyvät päivät ja paljo kalua, ja elää ilman surua,

41:2  Ja jolle kaikki asiat hyvin käyvät ja vielä hyvin syödä voi.

41:3  Oi kuolema! kuinka hyvin sinä teet tarvitsevalle, joka heikko ja vanha on,

41:4  Ja kaikessa murheessa elää, eikä ole parempaa toivottavaa eli odotettavaa.

41:5  Älä pelkää kuolemaa; johdata mielees, että tämä on näin asetettu Herralta kaikelle lihalle, sekä niille, jotka sinun edelläs olleet ovat, että niille, jotka sinun jälkees tuleman pitää.

41:6  Mitäs olet Jumalan tahtoa vastaan, jokos elät kymmenen, sata eli tuhannen ajastaikaa?

41:7  Sillä ei kuolemassa kysytä, kuinka kauvan ihminen elänyt on.

41:8  Jumalattomain lapset, ja jotka jumalattomain seuraan antauvat, tulevat kauhistukseksi.

41:9  Jumalattomain lasten perintökalu pitää hukkuman ja heidän jälkeentulevaisensa pitää oleman ylönkatsotut.

41:10  Lasten täytyy valittaa jumalatointa isää; sillä he ovat hänen tähtensä katsotut ylön.

41:11  Voi teitä, te jumalattomat! jotka hylkäätte Korkeimman lain:

41:12  Joko te elätte eli kuolette, niin te olette kirotut.

41:13  Niinkuin kaikki, mikä on maasta, tulee jälleen maaksi, niin tulevat myös jumalattomat kirouksesta kadotukseen.

41:14  Ihmisen kärsimys olkoon täällä niinkauvan kuin hän elää, mutta jumalattomain nimi pitää pyyhittämän pois, joka ei mitään kelpaa.

41:15  Katso, ettäs pidät hyvän nimen, joka vahvempana pysyy kuin tuhannen suurta kultaista tavaraa.

41:16  Olkoon elämä niin hyvä kuin se taitaa, kuitenkin se pysyy vähän aikaa; mutta hyvä nimi pysyy ijankaikkisesti.

41:17  Poikani, kuin teille hyvin käy, niin katsokaat, ja pysykäät Jumalan pelvossa.

41:18  Miksi te häpeette minun sanojani?

41:19  Ihminen häpee silloin usein, kuin ei hänen pitäisi häpeemän, ja mielistyy usein siihen, mihin ei hänen pitäisi mielistymän.

41:20  Hävetkään isä ja äiti huoruudesta, päämies ja herra valheesta,

41:21  Tuomari ja neuvonantaja vääryydestä., ja yhteinen kansa kovakorvaisuudesta,

41:22  Lähimmäinen ja ystävä vahinkoa tekemästä, ja kylänmies varkaudesta. Häpee, että käsivarrellas makaat pöydällä leivän päällä. Häpee, ettet kestä luvun laskemisessa, ja ettet kiitä, kuin sinua tervehditään. Häpee, ettäs porttoja katsot, ja käännät kasvos pois sukulaisestas. Häpee, ettäs muutat perinnön ja huomenlahjan, ja ettäs himoitset toisen emäntää. Häpee sinuas himoitakses toisen piikaa, ja seisoakses hänen vuoteensa tykönä. Häpee, ettäs soimaat ystävääs; ja kuin sinä hänelle jotakin annat, niin älä sitä soimaa hänelle. Häpee sanoa kaikkia, mitäs kuullut olet, ja ilmoittaa salaista ja uskottua puhetta.. Niin sinä oikein häpeet ja tulet rakastetuksi ja ylistetyksi kaikilta ihmisiltä.

Chapter 42

42:1  Mutta älä näiden tähden ensinkään häpee, älä myös tee kenenkään tähden väärin:

42:2  Älä häpee Jumalan lakia ja. Korkeimman liittoa, ja auta jumalisia oikeuteen,

42:3  Olla uskollinen lähimmäiselles ja kumppanilles, antaa sukulaisten saada perintönsä,

42:4  Ahkeroida pitämään oikiaa mittaa ja vaakaa, tyytyä, joko voitat paljon eli vähän,

42:5  Oikein tehdä ajallisen kalun ostamisessa ja myymisessä, opettaa lapsia ahkerasti, lyödä pahoja palvelioita,

42:6  Kätkeä hyvin omas pahalta vaimolta, kaikki hyvin lukita, kussa paljon ottamista on,

42:7  Mitä heille on antaminen, kaikki lukea ja punnita, kaikki anto ja otto kirjoittaa,

42:8  Neuvoa taitamattomia ja pöhköjä ja peräti vanhoja ihmisiä, ettei he nuorten kanssa riitelisi: näin sinä tulet soveliaaksi ihmiseksi ja joka mieheltä kiitetyksi.

42:9  Naittamatoin tytär saattaa isänsä paljon valvomaan, ja murhe hänestä ottaa paljon unta häneltä pois: kuin hän nuori on, ettei hän naiduksi tule, eli kuin hän miehen saa, ettei hän siltä vihattavaksi tulisi;

42:10  Eli kuin hän vielä neitsyt on, mahtaisi häväistyksi ja isänsä huoneessa raskaaksi tulla;

42:11  Eli kuin hän miehensä tykönä on, ettei hän pidä itsiänsä kunniallisesti, eli ettei hän saata hänen kanssansa.

42:12  Jos ei sinun tyttäres ole häveliäs, niin ole kova hänen kanssansa., ettei hän tee sinua vihamiehes pilkaksi, ja koko kaupunki saa sinusta puhumista, ja sinun pitää jokaiselta häpiän kuuleman, ja joka miehen edessä häpeemän.

42:13  Älä katsele ympäri kauniita ihmisiä, ja älä mielelläs ole vaimoväen seassa.

42:14  Sillä niinkuin vaatteista tulee koi, niin myös paljo pahaa tulee vaimoista.

42:15  Parempi on olla pahan miehen kanssa, kuin ystävällisen vaimon kanssa, sen vaimon kanssa, joka nauruksi ja pilkaksi saattaa.

42:16  Minä ylistän Herran töitä, ja pyhästä Raamatusta niitä ilmoitan, niinkuin minä niistä lukenut olen.

42:17  Aurinko valistaa kaiken maailman, ja on täynnä Herran kunniaa.

42:18  Ei se ole vielä nytkään annettu pyhille Herralta, että he kaikki hänen ihmeensä ulos sanoa taitavat, sillä kaikkivaltias Herra on tehnyt ne niin suuriksi, ja kaikki kappaleet ovat ylen suuret niin ylistettää kuin tulis.

42:19  Hän yksinänsä tutkii syvyyden ja ihmisten sydämet, ja tietää, mitä he ajattelevat.

42:20  Sillä Herra tietää kaikki kappaleet, ja näkee, miltä ajalla kukin pitää tapahtuman. Hän ilmoittaa, mitä tapahtunut on, ja mitä tapahtuva on, ja ilmoittaa, mitä salattu on.

42:21  Hän ymmärtää kaiken salaisuuden, ja ei yksikään asia ole häneltä peitetty.

42:22  Hän osoittaa viisautensa suurella kunnialla, ja hän pysyy ijanikaikkisesta ijankaikkiseen.

42:23  Ei ihminen taida tehdä häntä suuremmaksi eikä vähemmäksi; ei hän myös tarvitse yhtäkään neuvoa.

42:24  Oi kuinka suloiset ovat kaikki hänen työnsä, vaikka ihminen työläästi taitaa ainoasti kipinän siitä ymmärtää!

42:25  Ne elävät kaikki, ja niin myös ijankaikkisesti pysyvät, ja mihinkä hän heitä tarvitsee, niin ne ovat hänelle kuuliaiset. Kaikissa paikoissa ovat kaksi kahta vastaan, ja yksi yhtä vastaan; ja mitä hän tekee, niin ei siitä mitään puutu. Ja hän on asettanut jokaisen, kuhunka se tarpeellinen oleman pitää; ja kuka suuttuu katsomasta hänen suurta kunniaansa?

Chapter 43

43:1  Herran kunnia näkyy ylen suuressa korkeudessa, vahvuuden kirkkaudessa ja taivaan kauneudessa.

43:2  Kuin aurinko nousee, niin hän ilmoittaa päivän, se joka on yksi Korkeimman ihmetyö.

43:3  Puolipäivästä kuivaa hän maan, ja kuka voi olla hänen palavuudessansa?

43:4  Hän on palavampi kuin monta pätsiä, ja polttaa vuoret, ja hohtaa palavuutta tyköänsä, ja antaa niin kirkkaan paisteen itsestänsä, että se silmät häikäisee.

43:5  Se mahtaa suuri Herra olla, joka hänen tehnyt on, ja on käskenyt hänen niin nopiasti juosta!

43:6  Ja kuun pitää kaikessa maailmassa ajallansa paistaman, ja eroittaman kuukaudet ja jakaman vuoden.

43:7  Kuun jälkeen luetaan juhlapäivät, se on valkeus, joka vähenee ja kasvaa jälleen.

43:8  Se tekee kuukaudet, kasvaa ja muuttaa itsensä ihmeellisesti,

43:9  Valistaa myös kaiken taivaan sotajoukon ylhäällä vahvuudessa, ja kirkkaat tähdet kaunistavat taivaan.

43:10  Niin on Herra korkeudessa käskenyt niiden maailmaa valistaa.

43:11  Jumalan sanan kautta pitävät ne säätynsä, ja ei väsy valvomasta.

43:12  Katso taivaan kaarta, ja kiitä häntä, joka sen tehnyt on; sillä se on sangen kaunis kirkkaudessansa.

43:13  Hän on tehnyt taivaan kauniisti ympyriäiseksi, ja Korkeimman käsi on sen venyttänyt.

43:14  Hänen sanansa kautta sataa paljon lunta, ja hän antaa ihmeellisesti tulen leimahtaa sekaisin, niin että taivas avaa itsensä,

43:15  Ja pilvet häälyvät, niinkuin linnut lentävät.

43:16  Hän tekee voimallansa pilvet paksuksi, niin että rakeet sieltä satavat.

43:17  Hänen ukkosensa jylinä peljättää maan, että vuoretkin hänen edessänsä värisevät.

43:18  Hänen tahdostansa puhaltaa etelätuuli ja pohjatuuli,

43:19  Ja niinkuin linnut lentävät, niin kääntyvät myös tuulet, ja puhaltavat lunta kokoon, niin että hän ajaa kinokseen, ja se putoo alas niinkuin heinäsirkat.

43:20  Se on niin valkia, että se häikäisee silmät, ja sydämen täytyy ihmetellä senkaltaista kamalaa sadetta.

43:21  Hän vuodattaa härmän maan päälle niinkuin suolan, ja kuin se kylmettyy, niin siitä tulee jää, niinkuin teroitetut seipäät.

43:22  Ja kuin kylmä pohjatuuli puhaltaa, niin vesi tulee jääksi; kussa vettä on, siellä se puhaltaa, ja pukee veden päällensä, niinkuin haarniskan.

43:23  Hän turmelee vuoret ja polttaa korvet, ja kuivaa kaiken vihannon niinkuin tuli.

43:24  Sitä vastaan auttaa synkiä pilvi ja kaste virvoittaa kaikki jälleen poudan jälkeen.

43:25  Sanallansa estää hän meren pysymään siassansa, ettei se edemmä pääse, ja hän on pannut luodot siihen.

43:26  Jotka merellä vaeltavat, ne juttelevat sen vaaroista, ja me, jotka sitä kuulemme, ihmettelemme.

43:27  Siellä ovat kamalat ihmeet, moninaiset eläimet ja valaskalat, ja niiden keskeltä he purjehtivat.

43:28  Hänen sanallansa pysyvät kaikki kappaleet.

43:29  Ja jos me vielä paljonkin sanoisimme, niin emme kuitenkaan kerkiä kaikkiin; lyhykäisesti: hän on kaikki tyynni.

43:30  Ja vaikka me vielä kaikkia korkiasti kunnioittaisimme, mitä se olis? Hän on vielä sittenkin paljoa korkiampi kuin kaikki hänen työnsä.

43:31  Herra on sanomattomasti suuri, ja hänen voimansa on ihmeellinen.

43:32  Kiittäkäät ja kunnioittakaat Herraa teidän voimanne perästä hän on sittekin korkiampi;

43:33  Ylistäkäät häntä kaikesta voimasta ja älkäät lakatko, ette kuitenkaan taida käsittää. Kuka on hänen nähnyt, että hänestä sanoa taitais? Kuka taitaa häntä niin korkiasti ylistää kuin hän on? Me näemme ainoastaan vähimmän hänen töistänsä; sillä paljo suuremmat ovat meiltä vielä peitetyt. Sillä kaikki on Herra tehnyt, jotka hän antaa jumalisten tietää.

Chapter 44

44:1  Kiittäkäämme kunniallisia miehiä ja meidän isiämme, yhtä toisensa jälkeen!

44:2  Monta kunniallista työtä on Herra tehnyt heidän kauttansa jo alusta suurella voimallansa.

44:3  He ovat valtakuntansa hyvin hallinneet ja jaloja töitä tehneet; he ovat viisaasti neuvoneet ja ennustaneet.

44:4  He ovat maakuntia ja kansoja hallinneet neuvolla ja Raamatun ymmärryksellä.

44:5  He ovat lauluja opettaneet ja hengellisiä veisuja ajatelleet.

44:6  He ovat olleet rikkaat, ja heillä on ollut paljo tavaraa, ja ovat rauhassa hallinneet niinkauvan kuin he täällä olivat.

44:7  Näin ovat he kaikki aikanansa olleet kiitettävät, ja niinkauvan kuin he elivät, suuressa kunniassa pidetyt,

44:8  Ja jättäneet jälkeensä kunniallisen nimen.

44:9  Mutta muilla ei ole yhtään kiitosta, jotka ovat hukkuneet, niinkuin ei he ensinkään olisi eläneet, ja ovat syntyneet, niinkuin ei he olisikaan olleet, niin myös heidän lapsensa heidän jälkeensä.

44:10  Mutta pyhille ihmisille, joiden vanhurskaus ei unohdeta, on hyvä perintö jäänyt, niin myös heidän lapsillensa.

44:11  Heidän jälkeentulevaisensa pysyivät liitossa, ja heidän tähtensä pysyivät heidän lastensa lapset ijankaikkisesti,

44:12  Ja heidän kiitoksensa ei pidä hukkuman.

44:13  He ovat rauhassa haudatut, mutta heidän nimensä elää ijankaikkisesti.

44:14  Kansa puhuu heidän viisaudestansa,

44:15  Ja seurakunta ilmoittaa heidän kiitoksensa.

44:16  Enok kelpasi Herralle, ja otettiin pois, että hän olis maailmalle neuvo katumukseen.

44:17  Noa löydettiin nuhteettomaksi, ja vihan aikana löysi hän armon.

44:18  Ja tallella pidettiin maan päällä, kuin vedenpaisumus tuli.

44:19  Hän sai liiton maailman : puolesta, ettei yksikään liha pidä silleen vedenpaisumisella hukkuman.

44:20  Abraham, korkiasti kunnioitettu monen kansan isä, jolla ei ole vertaa kunniassa, hän piti Korkeimman lain, ja Jumala teki hänen kanssansa liiton.

44:21  Hänen lihaansa asetti hän sen liiton; ja hän löydettiin silloin uskolliseksi kuin hän kiusattiin.

44:22  Sentähden Jumala valalla lupasi hänelle, että hänen siemenensä kautta piti kaikki pakanat siunattaman, ja hän niinkuin maan tomu enennettämän,

44:23  Ja hänen siemenensä korotettaman niinkuin tähdet, ja oleman perilliset yhdestä merestä niin toiseen ja virrasta hamaan maailman ääreen asti. Niin hän myös vahvisti liiton Isaakin kanssa, hänen isänsä Abrahamin tähden, Ja antoi hänelle kaikkein ihmisten siunauksen ja liiton, ja vahvisti sen Jakobin pään päälle. Hänen siunasi hän armollisesti, antoi hänelle perinnön, eroitti hänen osansa ja jakoi hänen kahteentoistakymmeneen sukukuntaan.

Chapter 45

45:1  Hän antoi hänestä tulla pyhän miehen Moseksen, joka kaikelle maailmalle rakas ja otollinen oli, jota sekä Jumala että ihmiset rakastivat, jonka nimi korkiasti kunnioitetaan.

45:2  Häntä kunnioitti hän niinkuin pyhiä isiä, ja korotti hänen suuresti, niin että vihamiesten täytyi häntä peljätä; ja antoi hänen tehdä monta ihmettä sanoilla.

45:3  Hän teki hänen kuninkaalliseksi kuningasten edessä, ja antoi hänelle käskyn kansansa tykö, ja osoitti hänelle kunniansa.

45:4  Hän valitsi hänen pyhään säätyyn, hänen uskonsa ja siveytensä tähden, ja valitsi hänen kaikista ihmisistä.

45:5  Hän antoi hänen kuulla oman äänensä, ja otti hänen synkiään pilveen.

45:6  Hän antoi hänelle läsnäollessansa käskysanat, elämän ja viisauden lain, että hänen piti opettaman Jakobille hänen liittonsa ja Israelille hänen oikeutensa.

45:7  Hän korotti myös Aaronin. pyhäksi, hänen kaltaiseksensa, hänen veljensä Levin sukukunnasta.

45:8  Hän teki ijankaikkisen liiton hänen kanssansa, ja antoi hänelle pappeuden kansan seassa.

45:9  Hän vaatetti hänen kunniallisesti ja kauniisti, ja puetti kunniahameen hänen yllensä, ja kaunisti hänen kaikkinaisilla kaunistuksilla.

45:10  Hän valmisti hänelle kalliin käädyn, hän puki alaisen vaatteen hänen yllensä, pitkän hameen ja päällishameen,

45:11  Ja ripusti monta kultaista kulkuista ja nastaa hänen päällensä, aina ympärinsä, helisemään, kuin hän kävi ulos ja sisälle; ja se helinä piti kuuluman pyhään, jolla piti Jumalan edessä hänen kansaansa muistuttaman;

45:12  Ja pyhän hameen kullalla, sinisillä villoilla ja purpuralla neulotun, väkikilven rinnalle, valkeuden ja oikeuden;

45:13  Taitavasti ommellun kalliilla kivillä, joihin kahdentoistakymmenen Israelin sukukunnan nimet kaivetut olivat, ja kivien vuolialta kultaan sioitellut, että heitä Jumalan edessä piti muistettaman;

45:14  Kultalehden lakissa, johon pyhyys kaivettu oli, joka kaikki oli kaunis, kallis ja ihanainen,

45:15  Jonka kaltaista ei ennen ole nähty.

45:16  Ei sitä saanut kenkään panna yllensä, mutta ainoastaan hänen poikansa ja hänen poikansa pojat ijankaikkiseen asti.

45:17  Hänen uhrinsa tehtiin kahdesti joka päivä.

45:18  Moses täytti hänen kätensä, Ja voiteli hänen pyhällä öljyllä.

45:19  Hänen kanssansa tehtiin liitto, että hän ja hänen poikansa piti häntä palveleman ijankaikkisesti; niinkauvan kuin taivaan päivät olivat, piti papit oleman siunaamassa hänen kansaansa hänen nimeensä.

45:20  Hän valitsi hänen kaikista elävistä, ruoka uhria ja savu-uhria uhraamaan Herralle makiaksi hajuksi ja muistoksi kansaa sovittamaan.

45:21  Hän antoi hänen haltuunsa sanansa viran, opettaa Jakobille hänen todistuksensa, ja hänen laillansa Israelia valistaa.

45:22  Muut asettivat tosin itsensä häntä vastaan ja kadehtivat häntä korvessa, jotka Datanin ja Abiramin kanssa olivat, ja kiukuitseva Koran joukko.

45:23  Mutta Herra näki sen, ja ei se kelvannut hänelle, ja he nieltiin julmassa vihassa.

45:24  Hän antoi nähdä heissä kauhian ihmeen ja kulutti heitä tulellansa.

45:25  Hän kunnioitti myös vielä Aaronin, ja antoi hänelle perinnön, nimittäin, hän jakoi hänelle kaikki esikoiset.

45:26  Kaikkein muiden suhteen lähetti hän hänelle kaikkein ensin leipää kyllä; sillä heidän piti syömän Herran uhrin, jonka hän hänelle ja hänen siemenellensä antoi Mutta ei heillä pitänyt osaa maassa oleman, eikä perintöä ottaman kansan seassa, mutta Herra itse oli heidän osansa ja perintönsä. Pinehas Eleatsarin poika oli kolmas tässä kunniassa; hänellä oli kiivaus Jumalan pelvossa. Ja kuin kansa lankesi pois, oli hän uskollinen, vahva ja rohkia, ja sovitti Israelin. Sentähden annettiin hänelle rauhan liitto, hallitsemaan pyhää kansaa, jonka myös piti ynnä siemenensä kanssa pitämän papillisen kunnian ijankaikkisesti. Niinkuin liitto tehtiin Davidin kanssa Juudan sukukunnasta, että ainoastaan hänen pojistansa piti yksi kuninkaaksi tuleman; Niin myös Aaron ja hänen siemenensä piti oleman sen perilliset, opettamassa meille viisautta ja hallitsemassa hänen kansaansa oikein, ettei heidän säätynsä ja kunniansa olisi hukkunut, mutta pysynyt heillä ijankaikkisesti.

Chapter 46

46:1  Josua Naven poika oli uljas sodassa ja propheta Moseksen jälkeen, joka nimensä jälkeen sai suuren voiton Jumalan valittuin pelastuksessa.

46:2  Ja he kostivat vihamiehensä, jotka nousivat heitä vastaan, että lsrael olis saanut perimisensä.

46:3  Hän sai kunnian, kuin hän ojensi kätensä, ja veti miekkansa kaupungeita vastaan.

46:4  Kuka on ennen häntä niin miehuullinen ollut? Hän otti vangiksi Herran viholliset.

46:5  Hänen tähtensä seisoi aurinko, ja yksi päivä oli niin pitkä kuin kaksi.

46:6  Hän avuksensa huusi korkeinta ja väkevintä, kuin hän vihollisensa ahdisti kaikilta puolilta;

46:7  Ja suuri Herra kuuli hänen rukouksensa, ja antoi suuret kivirakeet langeta vihollisten päälle, ja tappoi ne uppiniskaiset mennessänsä alas,

46:8  Että pakanat havaitsivat, mitkä sota-aseet näillä olivat, ja että Herra itse oli läsnä sodassa, ja ajoi jaloja takaa.

46:9  Ja Moseksen aikana teki hän myös Kaleb Jephunnen pojalle hyvän työn, kuin he olivat joukkoa vastaan, ja estivät kansaa syntiä tekemästä, ja asettivat vahingollisen kapinan;

46:10  Sentähden vapahdettiin ainoastaan kaksi niistä kuudestasadasta tuhannesta miehestä, jotka kansan johdattivat perintöönsä, siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.

46:11  Ja Herra piti Kalebin väessänsä hamaan vanhuuteen asti menemään vuorelle maakunnassa, jonka siemen myös piti perinnön,

46:12  Että kaikkein Israelin lasten piti näkemän, kuinka hyvä on kuulla Herraa.

46:13  Ja tuomarit, jokainen nimeltänsä, jotka ei epäjumalia palvelleet eikä Herrasta luopuneet, myös ylistetään.

46:14  Heidän luunsa vielä nytkin viheriöitsevät, kussa he makaavat,

46:15  Ja heidän nimensä ylistetään heidän lapsissansa, jotka sen perineet ovat.

46:16  Ja Samuel, Herran propheta, joka Jumalaltansa rakastettiin: hän asetti valtakunnan, ja voiteli päämiehet hänen kansaansa.

46:17  Hän tuomitsi kansaa Herran lain jälkeen, ja Herra katsoi jälleen Jakobin puoleen.

46:18  Ja hän löydettiin vaaksi ja uskolliseksi prophetaksi, että hän ymmärrettäisiin olevan ennustuksessansa totinen.

46:19  Hän rukoili väkevää Herraa, kuin hän vihollistansa joka haaralta ahdisti, ja uhrasi nuoria karitsoita.

46:20  Ja Herra jylisi alas taivaasta, ja antoi kuulla itsensä suuressa tulessa, Ja löi Tyron päämiehet ja Philistean herrat. Ja loppunsa edellä ennen kuolemaansa tunnusti hän, Herran ja hänen voideltunsa edessä, ettei hän yhdeltäkään ihmiseltä ollut rahaa ottanut, ei yhtään kenkääkään, niin ettei yksikään ihminen taitanut häntä laittaa. Ja kuin hän pois nukkunut oli, ennusti hän ja ilmoitti kuninkaalle hänen loppunsa, ja antoi itsensä kuulla maasta, ja aavisti jumalattoman kansan hukkuvan.

Chapter 47

47:1  Davidista, Salomonista, Rehabeamista ja Jerobeamista. Sitte ennusti Davidin aikana Natan.

47:2  Ja David oli Israelin lapsista valittu, ja niinkuin lihava uhri Jumalalle omistettu.

47:3  Hän oli jalopeurain kanssa niinkuin vohlan, ja karhuin kanssa niinkuin karitsain.

47:4  Nuorella ijällänsä tappoi hän sankarin, ja otti pois häpiän kansasta.

47:5  Hän nosti kätensä ja paiskasi lingolla ja löi maahan ylpiän goljatin.

47:6  Sillä hän rukoili Herraa, Korkeinta, joka vahvisti hänen kätensä lyömään väkevää sotamiestä, ja korotti niin kansansa sarven.

47:7  Hän antoi häntä ylistää kymmenentuhannen edestä, ja kunnioitti häntä Jumalan siunauksella, että hän sai kuninkaan kruunun.

47:8  Hän löi viholliset joka paikassa, ja löi maahan vastaanseisoviansa Philistealaiset, ja musersi rikki heidän sarvensa niinkuin se vielä tänäpänä rikki muserrettu on.

47:9  Jokaisesta työstä kiitti hän Pyhää, Korkeinta, kauniilla veisulla.

47:10  Hän veisasi kaikesta sydämestä, ja rakasti sitä, joka hänen tehnyt oli,

47:11  Hän asetti laulajat alttarin tykö, ja antoi heidän veisata hänen suloisia veisujansa.

47:12  Hän asetti kunniallisesti pidettää pyhäpäivät, että koko ajastajassa pitäis kauniisti vuodenajat muistettaman Herran nimen kiitoksella, veisaten aamulla pyhässä.

47:13  Herra antoi hänen syntinsä anteeksi ja korotti hänen sarven ijankaikkisesti, ja teki liiton hänen kanssansa, että valtakunta ja kuninkaallinen istuin Israelissa piti hänellä pysymän.

47:14  Hänen jälkeensä tuli hänen viisas poikansa Salomo kuninkaaksi, jolle isä oli saattanut levon, hallitsemaan rauhassa.

47:15  Sillä Jumala oli kaikki sodat asettanut ympäristöllä, että hän olis rakentanut hänen nimellensä huoneen, Ja pannut ylös pyhän, pysymään ijankaikkisesti.

47:16  Oi kuinka hyvin sinä olet oppinut nuorella ijälläs, ja sinä olit täynnä ymmärrystä, niinkuin vesi, joka maan peittää.

47:17  Ja sinä olet kaikki täyttänyt sananlaskuilla ja opetuksilla.

47:18  Ja sinun nimes kuullun kaukana luodoissa ja sinun rauhas tähden rakastettiin sinua, ja paljon sinusta pidettiin.

47:19  Kaikki maakunnat ihmettelivät sinun veisujas, sananlaskujas, vertauksias ja selityksiäs,

47:20  Ja kiittivät Herraa, joka Israelin Jumalaksi kutsutaan.

47:21  Sinä saatit kultaa niin paljon kuin tinaa, ja hopiaa niin paljon kuin lyijyä.

47:22  Sinun sydämes suostui vaimoihin, ja sinä annoit eksyttää sinus, ja annoit virheen tulla kunniaas.

47:23  Sinä teit, että sinun lapses hyljättiin, ja viha sattui sinun jälkeentulevaisiis, sinun tyhmyytes rangaistukseksi, kuin valtakunta hajoitettiin ja Ephraimissa epäjumalinen valtakunta tuli.

47:24  Mutta ei Herra palannut laupiudestansa, eikä muuttanut luvattua työtänsä;

47:25  Ei myös peräti kadottanut valittunsa jälkeentulevia eikä hyljännyt rakastajansa siementä; Mutta tallella piti jotakin Jakobin kansasta ja juuren Davidista. Ja Salomo nukkui isänsä kanssa, Ja jätti siemenestänsä Rehabeamin, taitamattoman miehen, kansaa hallitsemaan, jolla ei ymmärrystä ollut, joka neuvollansa saatti kansan luopumaan; Ja Jerobeamin Nebatin pojan, joka Israelin vei epäjumalan palvelukseen, ja saatti Ephraimin syntiä tekemään, Joiden synnit olivat monet, että he viimein ajettiin pois maaltansa; Sillä he sääsivät kaikkinaiset epäjumalan palvelukset, siihenasti että kosto tuli heidän päällensä.

Chapter 48

48:1  Ja propheta Elia tuli edes niinkuin tuli, ja hänen sanansa paloi niinkuin tulisoitto.

48:2  Hän antoi heille kovat vuodet tulla, ja vähensi heitä kiivaudessansa.

48:3  Sillä hän sulki Herran sanalla taivaan, ja antoi kolmasti tulen tulla alas.

48:4  Oi kuinka kuuluisa olet sinä Elia sinun tunnustähdeilläs ollut! kuinka on niin kuuluisa kuin sinä?

48:5  Sen Korkeimman sanalla olet sinä herättänyt kuolleen, ja toit hänen haudasta jälleen.

48:6  Sinä kukistit, ylpiät kuninkaat vuoteistansa, ja hukutit heitä.

48:7  Sinä kuulit Sinain vuorella tulevaisen rangaistuksen ja koston Horebilla.

48:8  Sinä ennustit kuninkaille, jotka piti rankaiseman, ja asetit sinun jälkees prophetat.

48:9  Sinä otettiin pois tuulispäässä, tulisilla rattailla ja hevosilla.

48:10  Sinä lähetettiin rankaisemaan ajallansa, ja asettamaan vihaa ennenkuin hirmuisuus tuli, kääntämään isäin sydämet lasten tykö, ja saattamaan Jakobin suvulle oikian menon.

48:11  Autuaat ovat ne, jotka sinun nähdä saavat, ja sinun ystävyytes tähden kunnioitetuksi tulevat; siellä me saamme oikian elämän.

48:12  Kuin Elia oli poissa tuulessa, tuli hänen henkensä Elisan päälle runsaasti.

48:13  Ei hän peljännyt aikanansa yhtään päämiestä, ei myös kenkään häntä voittanut.

48:14  Ei hän antanut itsiänsä vaatia, ja kuin hän jo kuollut oli, niin hänen ruumiinsa vielä sitte ennusti.

48:15  Hän teki eläissänsä tunnustähtiä ja kuolleena ihmeitä.

48:16  Näistä kaikista ei kuitenkaan kansa kääntynyt parannukseen, eikä lakanneet synneistänsä, siihenasti kuin he ajettiin ulos omasta maastansa, ja hajoitettiin kaikkiin maakuntiin ympärinsä.

48:17  Kuitenkin jäi piskuinen joukko ja päämies Davidin huoneesen,

48:18  Joiden seassa muutamat tekivät sitä, mikä Jumalalle kelpasi; mutta muutamat tekivät syntiä sangen raskaasti.

48:19  Hiskia vahvisti kaupunkinsa, ja johdatti sinne veden; hän antoi kaivaa kallioita ja tehdä kaivoja.

48:20  Hänen ajallansa meni Sanherib ylös, ja lähetti Rabsaken, joka nosti kätensä Zionia vastaan, ja uhkasi sitä suurella ylpeydellä.

48:21  Silloin värisi heidän sydämensä ja kätensä, ja he surkuttelivat itsiänsä niinkuin vaimo lapsen kivussa.

48:22  He rukoilivat laupiasta Herraa, ja nostivat kätensä hänen tykönsä.

48:23  Ja Pyhä taivaasta kuuli nopiasti heidän rukouksensa, ja pelasti heitä Jesaian kautta.

48:24  Hän löi Assyrialaisten sotajoukon, ja hänen enkelinsä hukutti heidät.

48:25  Sillä Hiskia teki sitä, mikä Herralle kelpasi, ja pysyi isänsä Davidin tiellä, niinkuin Jesaia hänen opettanut oli, joka oli suuri ja totinen propheta ennustuksissansa. Sillä ajalla kävi aurinko takaperin, ja hän pitensi kuninkaan ijän. Hän ennusti suurella hengellä, mitä viimeiseltä tapahtuva oli, Ja antoi murheellisille Zionissa lohdutuksen, jolla he itsensä ijankaikkisesti piti lohduttaman. Hän ilmoitti tulevaiset ja salaiset asiat, ennenkuin ne tapahtuivat.

Chapter 49

49:1  Josian muisto on niinkuin kallis savu taitavasti tehty voiteen keittäjältä,

49:2  Joka on makia suussa niinkuin hunaja, ja niinkuin kanteleen soitto viinaa juotaissa.

49:3  Hänellä oli suuri lahja kääntää kansaa, ja panna pois epäjumalan kauhistusta.

49:4  Hän piti sydämensä Herran tykö, ja ojensi jälleen oikian jumalanpalveluksen, kuin maakunta oli täynnä epäjumalan palvelusta.

49:5  Kaikki kuninkaat, paitsi Davidia, Hiskiaa ja Josiaa, ovat rikkoneet;

49:6  Sillä he hylkäsivät Korkeimman lain.

49:7  Senjälkeen saivat Juudan kuninkaat lopun; sillä heidän täytyi valtakuntansa antaa muille, ja kunniansa muukalaiselle kansalle,

49:8  Jotka polttivat valitun pyhän kaupungin, ja tekivät hänen kujansa autioksi, niinkuin Jeremia oli ennustanut,

49:9  Jota he pahoin vaivasivat, joka äitinsä kohdussa prophetaksi valittu oli, hävittämään, särkemään ja kukistamaan, niin myös jälleen rakentamaan ja istuttamaan.

49:10  Hesekiel näki Herran kunnian näyssä, jonka hän näytti hänelle Kerubimin rattaissa.

49:11  Hän ennusti vihollisia vastaan, ja ilmoitti lohdutuksen niille, jotka tekivät oikeuden.

49:12  Ja kahdentoistakymmenen prophetan luut vielä nyt viheröitsevät, kussa he makaavat, sillä he ovat lohduttaneet Jakobia ja luvanneet vapauden, johon heidän lujasti luottaman piti.

49:13  Kuinka me ylistämme Serubabelia? joka oli niinkuin sormus oikiassa kädessä,

49:14  Ja Jesusta Josedekin poikaa, jotka aikanansa templin rakensivat, ja Herralle pyhän huoneen jälleen tekivät ijankaikkiseksi kunniaksi pysymään.

49:15  Ja Nehemiaa pitää aina kiitettämän, joka meille kukistetut muurit jälleen rakensi, ja sioitti portit ja teljet, ja rakensi huoneemme jälleen.

49:16  Ei ole maan päällä yhtään luotu Enokin vertaiseksi, joka on otettu pois maasta; Ei Josephinkaan, joka veljeinsä herra oli ja kansansa holhoja, jonka luut vietiin kotia jälleen. Set ja Bem olivat suuressa kunniassa kansan seassa. Mutta Adam on kunnioitettu kaikkein eläväin seassa, joka kaikkein ensin Jumalalta luotiin.

Chapter 50

50:1  Simon Onian poika, ylimmäinen pappi, joka aikanansa rakensi käytävät huoneen ympärille, ja teetti sinne patsaat,

50:2  Ja korotti perustuksen kahta sen vertaa ylemmä, ja valmisti ympärikäytävän templin päälle.

50:3  Hänen aikanansa olivat lähteet soenneet, jotka hän vaskella varusti.

50:4  Hän murehti kansansa vahinkoa, ja vahvisti kaupungin vihollista vastaan.

50:5  Hän teki kunniallisen työn, joka antoi kansan tulla jälleen oikiaan järjestyksen.

50:6  Kuin hän tuli ulos huoneesta esiripun eteen, niin hän valisti kuin kointähti pilven lävitse, niinkuin täysi kuu;

50:7  Niinkuin aurinko paistaa Korkeimman templin päälle, ja niinkuin taivaankaari on hänen kauneudessansa;

50:8  Niinkuin kaunis kukkanen keväällä, ja niinkuin kukkaset veden reunalla, niinkuin pyhän savun puu keväällä:

50:9  Niinkuin sytytetty pyhä savu astiassansa;

50:10  Niinkuin kultainen astia, kaikkinaisella kalliilla kivillä kaunistettu;

50:11  Niinkuin hedelmällinen öljypuu ja niinkuin korkia sypressipuu;

50:12  Kuin hän puki yllensä kauniin pitkän hameen ja koko puvun, ja tuli pyhän alttarin tykö, silloin kaunisti hän kaiken pyhän.

50:13  Mutta kuin hän otti uhrin kappaleet pappein käsistä, ja seisoi tulen tykönä, joka alttarilla paloi,

50:14  Silloin seisoivat hänen veljensä hänen ympärillänsä niinkuin istutettu sedripuu Libanonissa, ja piirittivät hänen niinkuin palmupuun oksat;

50:15  Ja kaikki Aaronin pojat kunniassansa, ja Herran uhrit olivat heidän käsissänsä koko Israelin sukukunnan edessä.

50:16  Ja hän päätti virkansa alttarin edessä, ja teki niin Korkeimmalle ja Kaikkivaltiaalle kauniin uhrin.

50:17  Hän ojensi kätensä juomauhrin kanssa, ja uhrasi punaista viinaa, ja vuodatti alttarin pohjaan makiaksi hajuksi Korkeimmalle, joka on kaikkein Kuningas.

50:18  Silloin huusivat Aaronin pojat korkiasti, ja puhalsivat vaskitorviin, tekivät suuren huminan, että heitä muistettaisiin Korkeimman edessä.

50:19  Silloin kaikki kansa lankesi äkisti maahan kasvoillensa, ja rukoili Herraa kaikkivaltiasta, korkeinta Jumalaansa,

50:20  Ja veisaajat kiittivät häntä psalmeilla, että se kajahti koko huoneessa siitä suloisesta äänestä,

50:21  Ja kansa rukoili korkeinta Jumalaa olemaan armollisen, siihenasti kuin jumalanpalvelus loppui ja he virkansa päättäneet olivat.

50:22  Kuin hän jälleen meni alas, niin hän ojensi kätensä koko Israelin seurakunnalle, ja antoi heille suullansa Herran siunauksen, ja toivotti heille terveyden hänen nimeensä.

50:23  Niin rukoilivat he jälleen, ja ottivat vastaan siunauksen Korkeimmalta,

50:24  Ja sanoivat: kiittäkäät nyt kaikki Jumalaa, joka suuria töitä tekee kaikissa paikoissa, joka meitä elävinä varjelee hamasta äidin kohdusta, ja tekee meille kaikkea hyvää.

50:25  Hän antakoon meille iloisen sydämen, ja lainatkoon rauhan joka paikassa Israelissa meidän elinaikanamme;

50:26  Ja että hänen armonsa aina pysyis meidän tykönämme, ja vapahtais meitä, niinkauvan kuin me elämme.

50:27  Kahtalaista väkeä vihaan minä sydämestäni, ja kolmannelle olen minä niin julma, etten minä ole kellekään niinkuin heille:

50:28  Samarialaisille, Philistealaisille ja hullulle väelle Sikemissä.

50:29  Tämän opin ja viisauden on tähän kirjaan kirjoittanut Jesus Sirakin poika Jerusalemista, ja on vuodattanut sydämestänsä tämän opetuksen. Autuas on se, joka itsensä tähän harjoittaa ja tämän panee sydämeensä: hän tulee viisaaksi, Ja jos hän sen jälkeen tekee, niin hän on kaikkiin kelvollinen; sillä Herran vaikeus johdattaa häntä.

Chapter 51

51:1  Minä kiitän sinua, Herra Kuningas, ja ylistän sinua, Jumala, minun vapahtajani.

51:2  Minä kiitän sinun nimeäs, ettäs minun varjelukseni ja apuni olet, ja olet lunastanut minun ruumiini kadotuksesta,

51:3  Viekkaan kielen paulasta ja niistä, jotka valheella liikkuvat.

51:4  Ja olet auttanut minua vihollisia vastaan, ja vapahtanut minua sinun suuren ja korkiasti ylistettävän laupiutes jälkeen niiden kiljunnasta, jotka minun niellä tahtoivat;

51:5  Niiden kädestä, jotka minun henkeni perään seisoivat, ja suuresta murheesta, jossa minä makasin;

51:6  Tulisista kekäleistä, jotka minun olivat piirittäneet, keskeltä tulta, etten minä siinä palanut;

51:7  Syvästä helvetin juovasta, petollisista panettelioista, valhettelioista kuninkaan edessä ja väärästä tuomiosta.

51:8  Minä olin sangen läsnä kuolemaa, ja minun elämäni tahtoi vajota helvettiin,

51:9  Minä olin piiritetty, ja ei kenkään auttanut minua,

51:10  Minä etsin ihmisiltä apua, ja en löytänyt;

51:11  Silloin minä ajattelin sinun laupiuttas, Herra ja kuinka sinä aina auttanut olet;

51:12  Sillä sinä autat kaikkia niitä, jotka sinua odottavat, ja pelastat heitä pakanain käsistä.

51:13  Minä rukoilin Jumalaa heidän julmuuttansa vastaan, ja rukoilin lunastusta kuolemasta,

51:14  Ja avuksi huusin Herraa, minun Isääni ja hallitsiaani, ettei hän hylkäisi minua tuskassa, kuin ne kovat sydämestä pukkailivat, ja ei minulla yhtään apua ollut.

51:15  Minä kiitän sinun nimeäs lakkaamatta, ja ylistän ja kiitän sinua;

51:16  Sillä minun rukoukseni tuli kuulluksi, ja sinä olet auttanut minua kadotuksesta ja kaikesta pahasta.

51:17  Sentähden tahdon minä kiittää ja ylistää sinua, Herra, ja kunnioittaa sinun nimeäs.

51:18  Kuin minä vielä nuori olin ennenkuin minä tulin vietellyksi etsin minä viisautta julkisesti minun rukouksellani.

51:19  Templissä rukoilin minä sitä, ja tahdon etsiä hamaan loppuuni asti.

51:20  Minun sydämeni iloitsi siitä, niinkuin silloin kuin viinamarjat kypsyvät. Minä kävin oikiaa tietä hänen tykönsä, ja etsin häntä nuoruudesta.

51:21  Minä etsin häntä, ja otin hänen vastaan.

51:22  Silloin opin minä hyvin ja enensin minuani vahvasti hänen kauttansa.

51:23  Sentähden minä kiitän häntä, joka minulle antoi viisauden.

51:24  Minä aioin tehdä sen jälkeen, ja ahkeroida hyvää, ja en tullut siitä häpiään.

51:25  Minä pyysin sitä sydämestäni, ja ahkeroitsin tehdä sen jälkeen.

51:26  Minä nostin käteni taivaasen päin; silloin valaistiin minun sieluni viisaudesta, että minä tunsin hulluuteni.

51:27  Minä pyysin häntä vakuudella; hän ja minä olimme yksi sydän alusta, ja minä löysin hänen puhtaana.

51:28  Sentähden en minä tule hyljätyksi.

51:29  Minun sydämeni ikävöitsi häntä, ja minä sain hyvän tavaran.

51:30  Herra on antanut minulle hänen kauttansa uuden kielen, sillä tahdon minä häntä kiittää. Lähestykäät tänne minun tyköni, te jotka ette mitään koetelleet ole, Ja tulkaat minun kouluuni, jos teiltä jotain puuttuu, niin te taidatte täällä oppia; sillä te olet te tosin suuresti janoovaiset. Minä olen avannut suuni ja olen opettanut: ajatelkaat nyt ja ostakaat viisautta, koska te sen ilman rahaa saada taidatte, Ja antakaat teidän niskanne hänen ikeensä alle, ja antakaat opettaa teitänne: nyt löytään hän sangen läsnä. Katsokaat minua: minulla on vähä aika ollut vaivaa ja työtä, ja olen löytänyt kuitenkin suuren lohdutuksen. Ottakaat oppi, niinkuin suuri hopiatavara, ja kätkekäät sitä niinkuin suurta kultaläjää. Iloitkaat Jumalan laupiudesta, ja älkäät hävetkö hänen kiitostansa. Tehkäät mitä teille on käsketty, niinkauvan kuin teillä aikaa on, niin hän teille ajallansa hyvin maksaa. Jesus Sirakin pojan kirjan loppu.