FinPR - Psalms

Chapter 1

1:1  Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,

1:2  vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!

1:3  Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

1:4  Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.

1:5  Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.

1:6  Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.

Chapter 2

2:1  Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2:2  Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

2:3  "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

2:4  Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

2:5  Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

2:6  "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

2:7  Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

2:8  Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

2:9  Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

2:10  Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

2:11  Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

2:12  Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Chapter 3

3:1  Daavidin virsi, hänen paetessaan poikaansa Absalomia. {3:2} Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan!

3:2  {3:3} Monet sanovat minusta: "Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa". Sela.

3:3  {3:4} Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni.

3:4  {3:5} Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela.

3:5  {3:6} Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee.

3:6  {3:7} En pelkää kymmentuhantista joukkoa, joka asettuu yltympäri minua vastaan.

3:7  {3:8} Nouse, Herra, pelasta minut, minun Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia minun vihollisiani, sinä murskaat jumalattomain hampaat.

3:8  {3:9} Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela.

Chapter 4

4:1  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi. {4:2} Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.

4:2  {4:3} Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Sela.

4:3  {4:4} Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.

4:4  {4:5} Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.

4:5  {4:6} Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.

4:6  {4:7} Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.

4:7  {4:8} Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.

4:8  {4:9} Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.

Chapter 5

5:1  Veisuunjohtajalle; huilusoittimilla; Daavidin virsi. {5:2} Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.

5:2  {5:3} Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.

5:3  {5:4} Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan.

5:4  {5:5} Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.

5:5  {5:6} Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä.

5:6  {5:7} Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus.

5:7  {5:8} Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelvossasi.

5:8  {5:9} Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni.

5:9  {5:10} Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he liukkaasti liehakoivat.

5:10  {5:11} Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi, rauetkoon heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he niskoittelevat sinua vastaan.

5:11  {5:12} Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi.

5:12  {5:13} Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä.

Chapter 6

6:1  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. {6:2} Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.

6:2  {6:3} Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,

6:3  {6:4} ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?

6:4  {6:5} Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.

6:5  {6:6} Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?

6:6  {6:7} Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.

6:7  {6:8} Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.

6:8  {6:9} Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.

6:9  {6:10} Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.

6:10  {6:11} Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.

Chapter 7

7:1  Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. {7:2} Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,

7:2  {7:3} etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois-eikä pelastajaa olisi.

7:3  {7:4} Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,

7:4  {7:5} jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,

7:5  {7:6} niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.

7:6  {7:7} Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.

7:7  {7:8} Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.

7:8  {7:9} Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.

7:9  {7:10} Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.

7:10  {7:11} Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.

7:11  {7:12} Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.

7:12  {7:13} Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;

7:13  {7:14} hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.

7:14  {7:15} Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.

7:15  {7:16} Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.

7:16  {7:17} Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.

7:17  {7:18} Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

Chapter 8

8:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Daavidin virsi. {8:2} Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!

8:2  {8:3} Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.

8:3  {8:4} Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,

8:4  {8:5} niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?

8:5  {8:6} Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;

8:6  {8:7} panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle:

8:7  {8:8} lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet,

8:8  {8:9} taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee.

8:9  {8:10} Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!

Chapter 9

9:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Kuole pojan puolesta"; Daavidin virsi. {9:2} Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.

9:2  {9:3} Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.

9:3  {9:4} Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä.

9:4  {9:5} Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari.

9:5  {9:6} Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.

9:6  {9:7} Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.

9:7  {9:8} Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.

9:8  {9:9} Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.

9:9  {9:10} Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.

9:10  {9:11} Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.

9:11  {9:12} Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.

9:12  {9:13} Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa.

9:13  {9:14} Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,

9:14  {9:15} että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.

9:15  {9:16} Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät.

9:16  {9:17} Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. -Kanteleen välisoitto. Sela.

9:17  {9:18} Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan.

9:18  {9:19} Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.

9:19  {9:20} Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.

9:20  {9:21} Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. Sela.

Chapter 10

10:1  Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

10:2  Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.

10:3  Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

10:4  Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.

10:5  Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

10:6  Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".

10:7  Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

10:8  Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

10:9  Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10:10  Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

10:11  Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

10:12  Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.

10:13  Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

10:14  Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

10:15  Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.

10:16  Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

10:17  Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,

10:18  auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.

Chapter 11

11:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herraan minä turvaan; kuinka te sanotte minulle: "Paetkaa vuorellenne niinkuin linnut!

11:2  Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa, ovat panneet nuolensa jänteelle oikeamielisiä pimeässä ampuaksensa.

11:3  Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?"

11:4  Herra pyhässä temppelissänsä, Herra, jonka istuin on taivaassa-hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset;

11:5  Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.

11:6  Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän maljansa osa.

11:7  Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa.

Chapter 12

12:1  Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. {12:2} Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

12:2  {12:3} He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

12:3  {12:4} Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

12:4  {12:5} ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

12:5  {12:6} "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

12:6  {12:7} Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

12:7  {12:8} Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

12:8  {12:9} Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.

Chapter 13

13:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

13:2  Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi?

13:3  Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan?

13:4  Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan,

13:5  ettei minun viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun.

13:6  Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.

Chapter 14

14:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.

14:2  Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.

14:3  Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

14:4  Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?

14:5  Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.

14:6  Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.

14:7  Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Chapter 15

15:1  Daavidin virsi. Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?

15:2  Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta;

15:3  joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi;

15:4  joka halveksuu hylkiötä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa; joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen;

15:5  joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, hän ei ikinä horju.

Chapter 16

16:1  Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.

16:2  Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää";

16:3  ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni".

16:4  Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan; minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.

16:5  Herra on minun pelto-ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani.

16:6  Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.

16:7  Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa.

16:8  Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.

16:9  Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.

16:10  Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.

16:11  Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

Chapter 17

17:1  Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.

17:2  Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.

17:3  Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.

17:4  Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.

17:5  Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.

17:6  Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.

17:7  Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.

17:8  Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan

17:9  jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.

17:10  He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.

17:11  He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.

17:12  Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.

17:13  Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,

17:14  kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.

17:15  Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.

Chapter 18

18:1  Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. {18:2} Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

18:2  {18:3} Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

18:3  {18:4} Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

18:4  {18:5} Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

18:5  {18:6} Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

18:6  {18:7} Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.

18:7  {18:8} Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

18:8  {18:9} Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

18:9  {18:10} Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

18:10  {18:11} Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;

18:11  {18:12} hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.

18:12  {18:13} Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

18:13  {18:14} Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.

18:14  {18:15} Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

18:15  {18:16}. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.

18:16  {18:17} Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;

18:17  {18:18} hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

18:18  {18:19} He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

18:19  {18:20} Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

18:20  {18:21} Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

18:21  {18:22} Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

18:22  {18:23} Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.

18:23  {18:24} Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

18:24  {18:25} Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

18:25  {18:26} Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;

18:26  {18:27} puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

18:27  {18:28} Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

18:28  {18:29} Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

18:29  {18:30} Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

18:30  {18:31} Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

18:31  {18:32} Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-

18:32  {18:33} se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

18:33  {18:34} tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

18:34  {18:35} joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

18:35  {18:36} Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

18:36  {18:37} Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

18:37  {18:38} Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;

18:38  {18:39} minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.

18:39  {18:40} Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

18:40  {18:41} Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.

18:41  {18:42} He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

18:42  {18:43} Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.

18:43  {18:44} Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

18:44  {18:45} Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.

18:45  {18:46} Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.

18:46  {18:47} Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,

18:47  {18:48} Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;

18:48  {18:49} sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

18:49  {18:50} Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

18:50  {18:51} sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

Chapter 19

19:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. {19:2} Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

19:2  {19:3} Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.

19:3  {19:4} Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.

19:4  {19:5} Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.

19:5  {19:6} Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.

19:6  {19:7} Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.

19:7  {19:8} Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.

19:8  {19:9} Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.

19:9  {19:10} Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.

19:10  {19:11} Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.

19:11  {19:12} Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.

19:12  {19:13} Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.

19:13  {19:14} Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.

19:14  {19:15} Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.

Chapter 20

20:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. {20:2} Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.

20:2  {20:3} Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.

20:3  {20:4} Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.

20:4  {20:5} Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi.

20:5  {20:6} Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

20:6  {20:7} Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.

20:7  {20:8} Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.

20:8  {20:9} He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.

20:9  {20:10} Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme.

Chapter 21

21:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. {21:2} Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!

21:2  {21:3} Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.

21:3  {21:4} Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.

21:4  {21:5} Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.

21:5  {21:6} Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella.

21:6  {21:7} Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä.

21:7  {21:8} Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.

21:8  {21:9} Sinun kätesi saavuttaa kaikki sinun vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa sinun vihamiehesi.

21:9  {21:10} Sinä panet heidät hehkumaan kuin pätsin, kun sinä kasvosi näytät; Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät.

21:10  {21:11} Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.

21:11  {21:12} Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi;

21:12  {21:13} sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä.

21:13  {21:14} Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi.

Chapter 22

22:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. {22:2} Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

22:2  {22:3} Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

22:3  {22:4} Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

22:4  {22:5} Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

22:5  {22:6} He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

22:6  {22:7} Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

22:7  {22:8} Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

22:8  {22:9} "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

22:9  {22:10} Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

22:10  {22:11} sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

22:11  {22:12} Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

22:12  {22:13} Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

22:13  {22:14} avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

22:14  {22:15} Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

22:15  {22:16} Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

22:16  {22:17} Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

22:17  {22:18} Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

22:18  {22:19} he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

22:19  {22:20} Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

22:20  {22:21} Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

22:21  {22:22} Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

22:22  {22:23} Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

22:23  {22:24} Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

22:24  {22:25} Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

22:25  {22:26} Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

22:26  {22:27} Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

22:27  {22:28} Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

22:28  {22:29} sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

22:29  {22:30} Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

22:30  {22:31} Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

22:31  {22:32} He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

Chapter 23

23:1  Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

23:2  Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

23:3  Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

23:4  Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

23:5  Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.

23:6  Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Chapter 24

24:1  Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

24:2  Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle.

24:3  Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?

24:4  Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin.

24:5  Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta.

24:6  Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, -tämä on Jaakob. Sela.

24:7  Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!

24:8  Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa.

24:9  Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!

24:10  Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.

Chapter 25

25:1  Daavidin virsi. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,

25:2  Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.

25:3  Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.

25:4  Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.

25:5  Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.

25:6  Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.

25:7  Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.

25:8  Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.

25:9  Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.

25:10  Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.

25:11  Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.

25:12  Kuka on se mies, joka Herraa pelkää-sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.

25:13  Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

25:14  Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.

25:15  Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.

25:16  Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.

25:17  Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani.

25:18  Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.

25:19  Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla.

25:20  Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan.

25:21  Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua, sillä sinua minä odotan.

25:22  Jumala, vapahda Israel kaikista ahdistuksistansa.

Chapter 26

26:1  Daavidin virsi. Auta minut oikeuteeni, Herra, sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti ja turvaan horjumatta Herraan.

26:2  Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele minun munaskuuni ja sydämeni.

26:3  Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.

26:4  En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa.

26:5  Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa.

26:6  Minä pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Herra,

26:7  antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun ihmeitäsi.

26:8  Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.

26:9  Älä tempaa pois minun sieluani syntisten kanssa äläkä minun henkeäni verenvuodattajain kanssa,

26:10  joiden käsiä ilkityö tahraa, joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä.

26:11  Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen.

26:12  Minun jalkani seisoo tasaisella maalla; seurakunnan kokouksissa minä kiitän Herraa.

Chapter 27

27:1  Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!

27:2  Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.

27:3  Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.

27:4  Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.

27:5  Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.

27:6  Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.

27:7  Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle.

27:8  Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani". Herra, minä etsin sinun kasvojasi.

27:9  Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala.

27:10  Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.

27:11  Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.

27:12  Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.

27:13  Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.

27:14  Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.

Chapter 28

28:1  Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.

28:2  Kuule minun rukousteni ääni, kun minä sinua avuksi huudan, kun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhintäsi kohti.

28:3  Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijäin kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus.

28:4  Anna heille heidän työnsä mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan; anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet.

28:5  Sillä eivät he ota vaaria Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät, älköönkä heitä rakentako.

28:6  Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen.

28:7  Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.

28:8  Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.

28:9  Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.

Chapter 29

29:1  Daavidin virsi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.

29:2  Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa.

29:3  Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä.

29:4  Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti.

29:5  Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit.

29:6  Hän hypittää niitä niinkuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia niinkuin nuorta villihärkää.

29:7  Herran ääni halkoo tulen liekit.

29:8  Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan.

29:9  Herran ääni saattaa peurat poikimaan, se raastaa paljaiksi metsät. Ja kaikki hänen temppelissänsä sanoo: "Kunnia!"

29:10  Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti.

29:11  Herra antaa kansallensa väkevyyden, Herra siunaa kansaansa rauhalla.

Chapter 30

30:1  Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu. {30:2} Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.

30:2  {30:3} Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.

30:3  {30:4} Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

30:4  {30:5} Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.

30:5  {30:6} Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.

30:6  {30:7} Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju".

30:7  {30:8} Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin.

30:8  {30:9} Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:

30:9  {30:10} "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?

30:10  {30:11} Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani."

30:11  {30:12} Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla,

30:12  {30:13} että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.

Chapter 31

31:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. {31:2} Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurskaudessasi.

31:2  {31:3} Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.

31:3  {31:4} Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.

31:4  {31:5} Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani.

31:5  {31:6} Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.

31:6  {31:7} Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan.

31:7  {31:8} Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset,

31:8  {31:9} etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle.

31:9  {31:10} Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini.

31:10  {31:11}. Sillä minun elämäni kuluu murheessa ja minun vuoteni huokauksissa. Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet.

31:11  {31:12} Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni; jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua.

31:12  {31:13} Minä olen unhottunut ihmisten mielistä niinkuin kuollut, minä olen kuin rikottu astia.

31:13  {31:14} Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenänsä pitävät neuvoa minua vastaan, aikovat ottaa minulta hengen.

31:14  {31:15} Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet minun Jumalani".

31:15  {31:16} Minun aikani ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani.

31:16  {31:17} Valista kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi.

31:17  {31:18} Herra, älä salli minun tulla häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään, vaietkoot ja vaipukoot tuonelaan.

31:18  {31:19} Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti.

31:19  {31:20} Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!

31:20  {31:21} Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta.

31:21  {31:22} Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa.

31:22  {31:23} Minä sanoin hädässäni: "Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin.

31:23  {31:24} Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin.

31:24  {31:25} Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

Chapter 32

32:1  Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!

32:2  Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

32:3  Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.

32:4  Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.

32:5  Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

32:6  Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.

32:7  Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.

32:8  "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee".

32:9  Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty.

32:10  Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.

32:11  Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.

Chapter 33

33:1  Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää.

33:2  Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.

33:3  Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.

33:4  Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.

33:5  Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa.

33:6  Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.

33:7  Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.

33:8  Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.

33:9  Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.

33:10  Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet.

33:11  Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.

33:12  Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!

33:13  Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset;

33:14  asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita,

33:15  hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.

33:16  Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa.

33:17  Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.

33:18  Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,

33:19  pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.

33:20  Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.

33:21  Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.

33:22  Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.

Chapter 34

34:1  Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. {34:2} Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.

34:2  {34:3} Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.

34:3  {34:4} Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.

34:4  {34:5} Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.

34:5  {34:6} Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

34:6  {34:7} Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.

34:7  {34:8} Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

34:8  {34:9} Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

34:9  {34:10} Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

34:10  {34:11} Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

34:11  {34:12} Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.

34:12  {34:13} Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:

34:13  {34:14} varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;

34:14  {34:15} vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

34:15  {34:16} Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.

34:16  {34:17} Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.

34:17  {34:18} Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.

34:18  {34:19} Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

34:19  {34:20} Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

34:20  {34:21} Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.

34:21  {34:22} Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.

34:22  {34:23} Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

Chapter 35

35:1  Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

35:2  Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.

35:3  Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".

35:4  Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.

35:5  Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;

35:6  heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

35:7  Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.

35:8  Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.

35:9  Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.

35:10  Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"

35:11  Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.

35:12  He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.

35:13  Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

35:14  Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.

35:15  Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,

35:16  nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.

35:17  Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.

35:18  Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

35:19  Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

35:20  Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

35:21  He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"

35:22  Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

35:23  Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.

35:24  Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

35:25  Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".

35:26  Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

35:27  Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".

35:28  Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.

Chapter 36

36:1  Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi. {36:2} Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.

36:2  {36:3} Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.

36:3  {36:4} Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.

36:4  {36:5} Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa.

36:5  {36:6} Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.

36:6  {36:7} Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

36:7  {36:8} Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.

36:8  {36:9} Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

36:9  {36:10} Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.

36:10  {36:11} Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.

36:11  {36:12} Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako.

36:12  {36:13} Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.

Chapter 37

37:1  Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

37:2  Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

37:3  Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

37:4  silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

37:5  Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

37:6  Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

37:7  Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

37:8  Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

37:9  Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

37:10  Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

37:11  Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

37:12  Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

37:13  mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

37:14  Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

37:15  Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

37:16  Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

37:17  Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

37:18  Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

37:19  Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

37:20  Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

37:21  Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

37:22  Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

37:23  Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

37:24  Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

37:25  Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

37:26  Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

37:27  Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

37:28  Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

37:29  Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

37:30  Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

37:31  Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

37:32  Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

37:33  Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

37:34  Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

37:35  Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

37:36  Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

37:37  Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

37:38  mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

37:39  Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

37:40  Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.

Chapter 38

38:1  Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. {38:2} Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.

38:2  {38:3} Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.

38:3  {38:4} Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.

38:4  {38:5} Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

38:5  {38:6} Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.

38:6  {38:7} Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

38:7  {38:8} Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.

38:8  {38:9} Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.

38:9  {38:10} Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.

38:10  {38:11} Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.

38:11  {38:12} Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

38:12  {38:13} Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

38:13  {38:14} Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.

38:14  {38:15} Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.

38:15  {38:16} Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

38:16  {38:17} Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

38:17  {38:18} Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;

38:18  {38:19} sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

38:19  {38:20} Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,

38:20  {38:21} jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.

38:21  {38:22} Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.

38:22  {38:23} Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.

Chapter 39

39:1  Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. {39:2} Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."

39:2  {39:3} Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.

39:3  {39:4} Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.

39:4  {39:5} Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.

39:5  {39:6} Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.

39:6  {39:7} Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

39:7  {39:8} Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.

39:8  {39:9} Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.

39:9  {39:10} Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.

39:10  {39:11} Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

39:11  {39:12} Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

39:12  {39:13} Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.

39:13  {39:14} Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.

Chapter 40

40:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. {40:2} Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.

40:2  {40:3} Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.

40:3  {40:4} Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

40:4  {40:5} Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!

40:5  {40:6} Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.

40:6  {40:7} Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

40:7  {40:8} Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.

40:8  {40:9} Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."

40:9  {40:10} Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.

40:10  {40:11} Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

40:11  {40:12} Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.

40:12  {40:13} Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.

40:13  {40:14} Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.

40:14  {40:15} Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen; peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

40:15  {40:16} Tyrmistykööt häpeästänsä ne, jotka minulle sanovat: "Kas niin, kas niin!"

40:16  {40:17} Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"

40:17  {40:18} Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.

Chapter 41

41:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. {41:2} Autuas se, joka vaivaista holhoo! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.

41:2  {41:3} Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle.

41:3  {41:4} Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.

41:4  {41:5} Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan".

41:5  {41:6} Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"

41:6  {41:7} Ja jos joku tulee minua katsomaan, puhuu hän petosta; hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä, hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä.

41:7  {41:8} Kaikki minun vihamieheni minusta keskenään kuiskuttelevat ja hankitsevat minulle pahaa:

41:8  {41:9} "Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse".

41:9  {41:10} Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan.

41:10  {41:11} Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös, pystyyn, niin minä sen heille maksan.

41:11  {41:12} Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita.

41:12  {41:13} Minun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan.

41:13  {41:14} Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Amen.

Chapter 42

42:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. {42:2} Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

42:2  {42:3} Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?

42:3  {42:4} Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"

42:4  {42:5} Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

42:5  {42:6} Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

42:6  {42:7} Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

42:7  {42:8} Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.

42:8  {42:9} Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.

42:9  {42:10} Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"

42:10  {42:11} Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"

42:11  {42:12} Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Chapter 43

43:1  Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavaloista ja vääristä ihmisistä.

43:2  Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?

43:3  Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,

43:4  että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani.

43:5  Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Chapter 44

44:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. {44:2} Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.

44:2  {44:3} Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.

44:3  {44:4} Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.

44:4  {44:5} Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

44:5  {44:6} Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

44:6  {44:7} Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;

44:7  {44:8} vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

44:8  {44:9} Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.

44:9  {44:10} Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

44:10  {44:11} Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.

44:11  {44:12} Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.

44:12  {44:13} Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

44:13  {44:14} Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.

44:14  {44:15} Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

44:15  {44:16} Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

44:16  {44:17} herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

44:17  {44:18} Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.

44:18  {44:19} Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.

44:19  {44:20} Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.

44:20  {44:21} Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

44:21  {44:22} eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

44:22  {44:23} Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

44:23  {44:24} Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

44:24  {44:25} Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

44:25  {44:26} Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.

44:26  {44:27} Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.

Chapter 45

45:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; koorahilaisten mietevirsi; laulu rakkaudesta. {45:2} Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä.

45:2  {45:3} Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sentähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti.

45:3  {45:4} Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi.

45:4  {45:5} Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja.

45:5  {45:6} Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään.

45:6  {45:7} Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.

45:7  {45:8} Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi.

45:8  {45:9} Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista.

45:9  {45:10} Kuningasten tyttäriä on sinun kaunistuksenasi, kuningatar seisoo sinun oikealla puolellasi, Oofirin kullassa.

45:10  {45:11} Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota kansasi ja isäsi huone,

45:11  {45:12} ja saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi, sillä hän on sinun herrasi. Kumarra häntä.

45:12  {45:13} Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan sinun suosiotasi.

45:13  {45:14} Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa.

45:14  {45:15} Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan tykö. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan sinun tykösi.

45:15  {45:16} Ilolla ja riemulla heitä saatetaan, he astuvat kuninkaan palatsiin.

45:16  {45:17} Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.

45:17  {45:18} Minä teen sinun nimesi kuuluksi suvusta sukuun; sentähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti.

Chapter 46

46:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. {46:2} Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.

46:2  {46:3} Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,

46:3  {46:4} vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.

46:4  {46:5} Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.

46:5  {46:6} Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.

46:6  {46:7} Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.

46:7  {46:8} Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

46:8  {46:9} Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:

46:9  {46:10} hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.

46:10  {46:11} "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."

46:11  {46:12} Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

Chapter 47

47:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. {47:2} Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto.

47:2  {47:3} Sillä Herra on korkein, peljättävä, kaiken maan suuri kuningas.

47:3  {47:4} Hän kukistaa kansat meidän allemme ja kansakunnat jalkaimme alle.

47:4  {47:5} Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela.

47:5  {47:6} Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa.

47:6  {47:7} Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa.

47:7  {47:8} Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi.

47:8  {47:9} Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa.

47:9  {47:10} Kansojen päämiehet kokoontuvat Aabrahamin Jumalan kansaksi. Sillä maan kilvet ovat Jumalan; hän on ylen korkea.

Chapter 48

48:1  Laulu, koorahilaisten virsi. {48:2} Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.

48:2  {48:3} Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.

48:3  {48:4} Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.

48:4  {48:5} Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä.

48:5  {48:6} Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois.

48:6  {48:7} Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.

48:7  {48:8} Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat.

48:8  {48:9} Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.

48:9  {48:10} Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.

48:10  {48:11} Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka; sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.

48:11  {48:12} Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi.

48:12  {48:13} Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit.

48:13  {48:14} Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.

48:14  {48:15} Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

Chapter 49

49:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. {49:2} Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

49:2  {49:3} sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

49:3  {49:4} Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

49:4  {49:5} Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

49:5  {49:6} Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

49:6  {49:7} He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

49:7  {49:8} Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

49:8  {49:9} Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

49:9  {49:10} että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

49:10  {49:11} Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

49:11  {49:12} He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

49:12  {49:13} Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

49:13  {49:14} Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.

49:14  {49:15} Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.

49:15  {49:16} Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

49:16  {49:17} Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

49:17  {49:18} Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

49:18  {49:19} Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

49:19  {49:20} täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.

49:20  {49:21} Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

Chapter 50

50:1  Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.

50:2  Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.

50:3  Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.

50:4  Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:

50:5  "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".

50:6  Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.

50:7  "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.

50:8  En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.

50:9  En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.

50:10  Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.

50:11  Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.

50:12  Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

50:13  Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?

50:14  Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.

50:15  Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

50:16  Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?

50:17  Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!

50:18  Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.

50:19  Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.

50:20  Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.

50:21  Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.

50:22  Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.

50:23  Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."

Chapter 51

51:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi,{51:2} kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan. {51:3} Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.

51:2  {51:4} Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.

51:3  {51:5} Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.

51:4  {51:6} Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.

51:5  {51:7} Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

51:6  {51:8} Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.

51:7  {51:9} Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.

51:8  {51:10} Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.

51:9  {51:11} Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.

51:10  {51:12} Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.

51:11  {51:13} Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.

51:12  {51:14} Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.

51:13  {51:15} Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.

51:14  {51:16} Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi.

51:15  {51:17} Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.

51:16  {51:18} Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.

51:17  {51:19} Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.

51:18  {51:20} Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.

51:19  {51:21} Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.

Chapter 52

52:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi,{52:2} kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon". {52:3} Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati.

52:2  {52:4} Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.

52:3  {52:5} Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela.

52:4  {52:6} Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.

52:5  {52:7} Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.

52:6  {52:8} Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä:

52:7  {52:9} "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä".

52:8  {52:10} Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.

52:9  {52:11} Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.

Chapter 53

53:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; Daavidin mietevirsi. {53:2} Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.

53:2  {53:3} Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.

53:3  {53:4} Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

53:4  {53:5} Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani, eivätkä avuksensa huuda Jumalaa?

53:5  {53:6} Siinä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole; sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät.

53:6  {53:7} Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Chapter 54

54:1  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi,{54:2} kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee meidän luonamme". {54:3} Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja minun asiani väkevyydelläsi.

54:2  {54:4} Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat.

54:3  {54:5} Sillä muukalaiset nousevat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyvät minun henkeäni, eivät he pidä Jumalaa silmäinsä edessä. Sela.

54:4  {54:6} Katso, Jumala on minun auttajani, Herra on minun sieluni tuki.

54:5  {54:7} Kohdatkoon paha minun vihamiehiäni, hävitä heidät uskollisuudessasi.

54:6  {54:8} Niin minä alttiisti sinulle uhraan, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.

54:7  {54:9} Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja minun silmäni saa mielikseen katsella vihollisiani.

Chapter 55

55:1  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. {55:2} Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.

55:2  {55:3} Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,

55:3  {55:4} koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.

55:4  {55:5} Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.

55:5  {55:6} Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.

55:6  {55:7} Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!

55:7  {55:8} Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.

55:8  {55:9} Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.

55:9  {55:10} Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.

55:10  {55:11} Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.

55:11  {55:12} Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.

55:12  {55:13} Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;

55:13  {55:14} vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,

55:14  {55:15} jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!

55:15  {55:16} Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus.

55:16  {55:17} Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.

55:17  {55:18} Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.

55:18  {55:19} Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

55:19  {55:20} Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.

55:20  {55:21} Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.

55:21  {55:22} Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.

55:22  {55:23} Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.

55:23  {55:24} Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.

Chapter 56

56:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa". Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa. {56:2} Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua.

56:2  {56:3} Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.

56:3  {56:4} Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.

56:4  {56:5} Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?

56:5  {56:6} Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.

56:6  {56:7} He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni.

56:7  {56:8} Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.

56:8  {56:9} Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.

56:9  {56:10} Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani.

56:10  {56:11} Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.

56:11  {56:12} Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?

56:12  {56:13} Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit.

56:13  {56:14} Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.

Chapter 57

57:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan. {57:2} Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.

57:2  {57:3} Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen.

57:3  {57:4} Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.

57:4  {57:5} Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.

57:5  {57:6} Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

57:6  {57:7} Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.

57:7  {57:8} Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa.

57:8  {57:9} Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.

57:9  {57:10} Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.

57:10  {57:11} Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti.

57:11  {57:12} Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

Chapter 58

58:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu. {58:2} Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?

58:2  {58:3} Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.

58:3  {58:4} Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.

58:4  {58:5} Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee,

58:5  {58:6} ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.

58:6  {58:7} Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.

58:7  {58:8} Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.

58:8  {58:9} Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.

58:9  {58:10} Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.

58:10  {58:11} Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.

58:11  {58:12} Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä".

Chapter 59

59:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet. {59:2} Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.

59:2  {59:3} Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä.

59:3  {59:4} Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.

59:4  {59:5} Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso.

59:5  {59:6} Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela.

59:6  {59:7} He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

59:7  {59:8} Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: "Kuka sen kuulee?"

59:8  {59:9} Mutta sinä, Herra, naurat heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi.

59:9  {59:10} Sinä, minun väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on minun linnani.

59:10  {59:11} Minun armollinen Jumalani käy minua kohden, Jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani.

59:11  {59:12} Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unhottaisi. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, meidän kilpemme.

59:12  {59:13} Minkä he huulillaan puhuvat, sen he suullaan syntiä tekevät. Joutukoot he ylpeydessään kiinni kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat.

59:13  {59:14} Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt he, että Jumala hallitsee Jaakobissa, maan ääriin saakka. Sela.

59:14  {59:15} He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

59:15  {59:16} He harhailevat ruuan haussa; elleivät tule ravituiksi, he murisevat.

59:16  {59:17} Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä.

59:17  {59:18} Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.

Chapter 60

60:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi,{60:2} kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. {60:3} Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.

60:2  {60:4} Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

60:3  {60:5} Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.

60:4  {60:6} Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela.

60:5  {60:7} Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

60:6  {60:8} Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

60:7  {60:9} Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.

60:8  {60:10} Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.

60:9  {60:11} Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

60:10  {60:12} Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!

60:11  {60:13} Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

60:12  {60:14} Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

Chapter 61

61:1  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi. {61:2} Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni.

61:2  {61:3} Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.

61:3  {61:4} Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.

61:4  {61:5} Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan. Sela.

61:5  {61:6} Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät.

61:6  {61:7} Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin; hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen.

61:7  {61:8} Hallitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä; säädä armo ja totuus häntä varjelemaan.

61:8  {61:9} Niin minä veisaan iankaikkisesti sinun nimesi kiitosta, täytän lupaukseni päivästä päivään.

Chapter 62

62:1  Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. {62:2} Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

62:2  {62:3} Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

62:3  {62:4} Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?

62:4  {62:5} He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.

62:5  {62:6} Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.

62:6  {62:7} Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

62:7  {62:8} Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

62:8  {62:9} Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

62:9  {62:10} Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.

62:10  {62:11} Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

62:11  {62:12} Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.

62:12  {62:13} Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

Chapter 63

63:1  Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. {63:2} Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

63:2  {63:3} Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.

63:3  {63:4} Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.

63:4  {63:5} Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.

63:5  {63:6} Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,

63:6  {63:7} kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

63:7  {63:8} Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.

63:8  {63:9} Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

63:9  {63:10} Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.

63:10  {63:11} Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.

63:11  {63:12} Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.

Chapter 64

64:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. {64:2} Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.

64:2  {64:3} Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,

64:3  {64:4} jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,

64:4  {64:5} salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.

64:5  {64:6} He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"

64:6  {64:7} He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.

64:7  {64:8} Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.

64:8  {64:9} He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

64:9  {64:10} Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.

64:10  {64:11} Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.

Chapter 65

65:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu. {65:2} Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.

65:2  {65:3} Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.

65:3  {65:4} Minun syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme.

65:4  {65:5} Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä.

65:5  {65:6} Ihmeellisillä teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, meidän autuutemme Jumala, sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva,

65:6  {65:7} joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä;

65:7  {65:8} sinä, joka asetat merten pauhinan ja niiden aaltojen pauhinan ja kansojen metelin,

65:8  {65:9} niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät sinun ihmeitäsi; aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla.

65:9  {65:10} Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan.

65:10  {65:11} Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon.

65:11  {65:12} Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta.

65:12  {65:13} Erämaan laitumet tiukkuvat, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

65:13  {65:14} Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!

Chapter 66

66:1  Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,

66:2  veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.

66:3  Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.

66:4  Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. Sela.

66:5  Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.

66:6  Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.

66:7  Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. Sela.

66:8  Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.

66:9  Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.

66:10  Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.

66:11  Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.

66:12  Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.

66:13  Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,

66:14  joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.

66:15  Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. Sela.

66:16  Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.

66:17  Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.

66:18  Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.

66:19  Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.

66:20  Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.

Chapter 67

67:1  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi, laulu. {67:2} Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valistakoon kasvonsa meille, -Sela-

67:2  {67:3} että maan päällä tunnettaisiin sinun tiesi, kaikissa pakanakansoissa sinun apusi.

67:3  {67:4} Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.

67:4  {67:5} Iloitkoot ja riemuitkoot kansakunnat, sillä sinä tuomitset kansat oikein ja johdatat kansakunnat maan päällä. Sela.

67:5  {67:6} Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.

67:6  {67:7} Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.

67:7  {67:8} Siunatkoon meitä Jumala, ja peljätkööt häntä kaikki maan ääret.

Chapter 68

68:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu. {68:2} Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä.

68:2  {68:3} Sinä hajotat heidät, niinkuin savu hajoaa; niinkuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä.

68:3  {68:4} Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä, he ihastuvat ilosta.

68:4  {68:5} Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä.

68:5  {68:6} Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa,

68:6  {68:7} Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa.

68:7  {68:8} Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä, kun sinä kuljit erämaassa, -Sela-

68:8  {68:9} niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä.

68:9  {68:10} Runsaalla sateella sinä, Jumala, kostutit perintömaasi; ja kun se oli näännyksissä, niin sinä virvoitit sen.

68:10  {68:11} Sinun laumasi asettui siihen; hyvyydessäsi, Jumala, sinä sen kurjille valmistit.

68:11  {68:12} Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko:

68:12  {68:13} "Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat, he pakenevat, ja perheen emäntä jakaa saaliin.

68:13  {68:14} Jäättekö makailemaan karjatarhojen vaiheille? Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla!

68:14  {68:15} Kun Kaikkivaltias siellä hajotti kuninkaat, satoi lunta Salmonilla."

68:15  {68:16} Baasanin vuori on Jumalan vuori, Baasanin vuori on monihuippuinen vuori.

68:16  {68:17} Miksi te, monihuippuiset vuoret, karsaasti katsotte vuorta, jolla Jumala on mielistynyt asumaan? Totisesti, Herra asuu siellä iankaikkisesti.

68:17  {68:18} Jumalan sotavaunuja on kymmenet tuhannet, on tuhannen kertaa tuhannet; Herra on niiden keskellä, pyhyydessään niinkuin Siinai.

68:18  {68:19} Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä.

68:19  {68:20} Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela.

68:20  {68:21} Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.

68:21  {68:22} Mutta Jumala murskaa vihollistensa pään, niiden karvaisen päälaen, jotka synneissänsä vaeltavat.

68:22  {68:23} Herra sanoo: "Baasanista minä heidät palautan, palautan meren syvyyksistä,

68:23  {68:24} että sinä polkisit jalkasi vereen, että sinun koiriesi kieli saisi osansa vihollisista".

68:24  {68:25} Julkinähtävät ovat sinun juhlasaattosi, Jumala, minun Jumalani, kuninkaani juhlasaatot pyhäkössä.

68:25  {68:26} Laulajat käyvät edellä, kanteleensoittajat jäljessä, keskellä nuoret naiset vaskirumpuja lyöden.

68:26  {68:27} Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa, kiittäkää Herraa te, jotka olette Israelin lähteestä.

68:27  {68:28} Tuolla on Benjamin, nuorin, heitä johtaen, Juudan ruhtinaat joukkoinensa, Sebulonin ruhtinaat, Naftalin ruhtinaat.

68:28  {68:29} Sinun Jumalasi on säätänyt sinulle vallan. Vahvista, Jumala, minkä olet hyväksemme tehnyt.

68:29  {68:30} Sinun temppelisi tähden, joka kohoaa Jerusalemissa, kuninkaat tuovat sinulle lahjoja.

68:30  {68:31} Käske ankarasti ruovikon petoa, härkien laumaa ynnä vasikoita, kansoja, lankeamaan maahan hopeaharkkoinensa. Hän hajottaa kansat, jotka sotia rakastavat.

68:31  {68:32} Mahtavat saapuvat Egyptistä, Etiopia kiiruhtaa ojentamaan käsiänsä Jumalan puoleen.

68:32  {68:33} Te maan valtakunnat, laulakaa Jumalalle, veisatkaa Herran kiitosta, -Sela-

68:33  {68:34} hänen, joka kiitää ikuisten taivasten taivaissa! Katso, hän antaa äänellänsä väkevän jylinän.

68:34  {68:35} Antakaa väkevyys Jumalalle! Hänen herrautensa on Israelin yllä ja hänen voimansa pilvien tasalla.

68:35  {68:36} Peljättävä on Jumala, joka ilmestyy sinun pyhäköstäsi, Israelin Jumala. Hän antaa kansallensa voiman ja väkevyyden. Kiitetty olkoon Jumala.

Chapter 69

69:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. {69:2} Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

69:2  {69:3} Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

69:3  {69:4} Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

69:4  {69:5} Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

69:5  {69:6} Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

69:6  {69:7} Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

69:7  {69:8} Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

69:8  {69:9} Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

69:9  {69:10} Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

69:10  {69:11} Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

69:11  {69:12} Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

69:12  {69:13} Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

69:13  {69:14} Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

69:14  {69:15} Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

69:15  {69:16} Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

69:16  {69:17} Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

69:17  {69:18} Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

69:18  {69:19} Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

69:19  {69:20} Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

69:20  {69:21} Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

69:21  {69:22} Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

69:22  {69:23} Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

69:23  {69:24} Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

69:24  {69:25} Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

69:25  {69:26} Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

69:26  {69:27} Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

69:27  {69:28} Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

69:28  {69:29} Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

69:29  {69:30} Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

69:30  {69:31} niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

69:31  {69:32} Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

69:32  {69:33} Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

69:33  {69:34} Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

69:34  {69:35} Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

69:35  {69:36} Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

69:36  {69:37} Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

Chapter 70

70:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. {70:2} Jumala, riennä minua pelastamaan, riennä minun avukseni, Herra.

70:2  {70:3} Joutukoot häpeään ja punastukoot ne, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt ja saakoot häpeän ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

70:3  {70:4} Kääntykööt takaisin häpeissänsä ne, jotka sanovat: "Kas niin, kas niin!"

70:4  {70:5} Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!"

70:5  {70:6} Mutta minä olen kurja ja köyhä; Jumala, riennä minun tyköni. Sinä olet minun apuni ja vapauttajani; Herra, älä viivy.

Chapter 71

71:1  Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.

71:2  Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.

71:3  Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

71:4  Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.

71:5  Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.

71:6  Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.

71:7  Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.

71:8  Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.

71:9  Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.

71:10  Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:

71:11  "Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole".

71:12  Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.

71:13  Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

71:14  Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.

71:15  Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.

71:16  Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.

71:17  Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.

71:18  Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

71:19  Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

71:20  Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.

71:21  Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.

71:22  Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.

71:23  Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.

71:24  Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

Chapter 72

72:1  Salomon virsi. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.

72:2  Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan.

72:3  Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta.

72:4  Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan.

72:5  Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko paistaa ja kuu kumottaa, polvesta polveen.

72:6  Hän olkoon niinkuin sade, joka nurmikolle vuotaa, niinkuin sadekuuro, joka kostuttaa maan.

72:7  Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole.

72:8  Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka.

72:9  Hänen edessänsä erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.

72:10  Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat veroa maksavat.

72:11  Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä.

72:12  Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole.

72:13  Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun.

72:14  Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.

72:15  Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa; hänen puolestansa rukoiltakoon alati, ja siunattakoon häntä lakkaamatta.

72:16  Maa kasvakoon runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten, sen hedelmä huojukoon niinkuin Libanon; ja kansaa nouskoon kaupungeista niinkuin kasveja maasta.

72:17  Pysyköön hänen nimensä iankaikkisesti, ja versokoon hänen nimensä, niin kauan kuin aurinko paistaa. Hänessä he itseänsä siunatkoot, ja kaikki kansakunnat ylistäkööt häntä onnelliseksi.

72:18  Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee.

72:19  Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Amen, amen.

72:20  Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät.

Chapter 73

73:1  Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.

73:2  Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.

73:3  Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.

73:4  Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.

73:5  Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

73:6  Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.

73:7  Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

73:8  He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.

73:9  Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

73:10  Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.

73:11  Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"

73:12  Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.

73:13  Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:

73:14  minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.

73:15  Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.

73:16  Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,

73:17  kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

73:18  Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.

73:19  Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

73:20  Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.

73:21  Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,

73:22  silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.

73:23  Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

73:24  Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.

73:25  Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.

73:26  Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

73:27  Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

73:28  Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

Chapter 74

74:1  Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?

74:2  Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.

74:3  Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.

74:4  Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.

74:5  Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.

74:6  Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.

74:7  He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.

74:8  He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.

74:9  Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.

74:10  Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?

74:11  Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.

74:12  Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.

74:13  Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.

74:14  Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.

74:15  Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.

74:16  Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.

74:17  Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.

74:18  Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.

74:19  Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.

74:20  Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.

74:21  Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.

74:22  Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.

74:23  Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.

Chapter 75

75:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu. {75:2} Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.

75:2  {75:3} "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.

75:3  {75:4} Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." Sela.

75:4  {75:5} "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.

75:5  {75:6} Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."

75:6  {75:7} Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,

75:7  {75:8} vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

75:8  {75:9} Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.

75:9  {75:10} Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.

75:10  {75:11} Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

Chapter 76

76:1  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi; Aasafin laulu. {76:2} Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa;

76:2  {76:3} Saalemissa on hänen majansa ja hänen asumuksensa Siionissa.

76:3  {76:4} Siellä hän mursi jousen salamat, kilven ja miekan ja sodan. Sela.

76:4  {76:5} Kirkkaudessa, valtasuuruudessa sinä tulit voittosaaliin vuorilta.

76:5  {76:6} Urhoollisilta ryöstettiin aseet, he uupuivat uneen; kaikkien sankarien kädet herposivat.

76:6  {76:7} Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaipuivat raskaaseen uneen vaunut ja hevoset.

76:7  {76:8} Sinä olet peljättävä, kuka kestää sinun edessäsi, kun sinä vihastut?

76:8  {76:9} Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua; maa peljästyi ja vaikeni,

76:9  {76:10} kun Jumala nousi tuomiolle vapahtaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.

76:10  {76:11} Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen.

76:11  {76:12} Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvaiset tuokoot lahjoja Peljättävälle,

76:12  {76:13} joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on peljättävä maan kuninkaille.

Chapter 77

77:1  Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. {77:2} Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.

77:2  {77:3} Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.

77:3  {77:4} Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.

77:4  {77:5} Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.

77:5  {77:6} Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.

77:6  {77:7} Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:

77:7  {77:8} Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?

77:8  {77:9} Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?

77:9  {77:10} Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.

77:10  {77:11} Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.

77:11  {77:12} Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.

77:12  {77:13} Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.

77:13  {77:14} Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?

77:14  {77:15} Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.

77:15  {77:16} Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.

77:16  {77:17} Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.

77:17  {77:18} Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.

77:18  {77:19} Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.

77:19  {77:20} Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.

77:20  {77:21} Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.

Chapter 78

78:1  Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

78:2  Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

78:3  Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

78:4  sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

78:5  Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

78:6  että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

78:7  Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

78:8  Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

78:9  Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

78:10  Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

78:11  vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

78:12  Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

78:13  Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

78:14  Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

78:15  Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

78:16  Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

78:17  Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

78:18  He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

78:19  Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

78:20  Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

78:21  Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

78:22  koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

78:23  Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

78:24  hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

78:25  Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

78:26  Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

78:27  hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

78:28  hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

78:29  Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

78:30  Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

78:31  kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

78:32  Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

78:33  Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

78:34  Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

78:35  He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

78:36  Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

78:37  sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

78:38  Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

78:39  Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

78:40  Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

78:41  Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

78:42  He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

78:43  jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

78:44  muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

78:45  lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

78:46  antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

78:47  hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

78:48  antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

78:49  Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

78:50  Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

78:51  Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

78:52  Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

78:53  Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

78:54  Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

78:55  Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

78:56  Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

78:57  vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

78:58  He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

78:59  Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

78:60  Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

78:61  Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

78:62  Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

78:63  Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

78:64  Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

78:65  Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

78:66  Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

78:67  Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

78:68  vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

78:69  Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

78:70  Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

78:71  Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

78:72  Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

Chapter 79

79:1  Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.

79:2  He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.

79:3  He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.

79:4  Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat.

79:5  Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?

79:6  Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.

79:7  Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.

79:8  Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

79:9  Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.

79:10  Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.

79:11  Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

79:12  Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

79:13  Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

Chapter 80

80:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Aasafin todistus; virsi. {80:2} Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.

80:2  {80:3} Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä voimasi, tule meidän avuksemme.

80:3  {80:4} Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

80:4  {80:5} Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun sinun kansasi rukoilee?

80:5  {80:6} Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä;

80:6  {80:7} olet pannut meidät riidaksi naapureillemme, meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.

80:7  {80:8} Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

80:8  {80:9} Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen.

80:9  {80:10} Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan.

80:10  {80:11} Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit.

80:11  {80:12} Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.

80:12  {80:13} Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät?

80:13  {80:14} Metsäkarju sitä jyrsii, ja kedon eläimet sitä syövät.

80:14  {80:15} Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe; ota hoitaaksesi tämä viinipuu

80:15  {80:16} ja suojaa se, minkä sinun oikea kätesi istutti, tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.

80:16  {80:17} Se on tulen polttama, se on karsittu. He hukkuvat sinun kasvojesi uhkauksesta.

80:17  {80:18} Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä, ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.

80:18  {80:19} Silloin me emme sinusta luovu. Suo meidän elää, niin me huudamme sinun nimeäsi avuksemme.

80:19  {80:20} Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

Chapter 81

81:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. {81:2} Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

81:2  {81:3} Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.

81:3  {81:4} Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.

81:4  {81:5} Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

81:5  {81:6} Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:

81:6  {81:7} "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.

81:7  {81:8} Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.

81:8  {81:9} "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!

81:9  {81:10} Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.

81:10  {81:11} Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.

81:11  {81:12} Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.

81:12  {81:13} Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.

81:13  {81:14} Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

81:14  {81:15} niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.

81:15  {81:16} Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.

81:16  {81:17} Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

Chapter 82

82:1  Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:

82:2  "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" Sela.

82:3  "Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.

82:4  Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.

82:5  Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.

82:6  Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;

82:7  kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa."

82:8  Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

Chapter 83

83:1  Laulu, Aasafin virsi. {83:2} Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.

83:2  {83:3} Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.

83:3  {83:4} Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.

83:4  {83:5} He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta".

83:5  {83:6} Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan:

83:6  {83:7} Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset,

83:7  {83:8} Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat.

83:8  {83:9} Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela.

83:9  {83:10} Tee heille, niinkuin teit Midianille, niinkuin Siiseralle, niinkuin Jaabinille Kiison-joen rannalla.

83:10  {83:11} Heidät tuhottiin Eendorissa, he joutuivat lannaksi maahan.

83:11  {83:12} Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle,

83:12  {83:13} koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot".

83:13  {83:14} Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä.

83:14  {83:15} Niinkuin kulovalkea metsää polttaa, niinkuin liekit kärventävät vuoria,

83:15  {83:16} niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi.

83:16  {83:17} Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.

83:17  {83:18} Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot.

83:18  {83:19} Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.

Chapter 84

84:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi. {84:2} Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!

84:2  {84:3} Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.

84:3  {84:4} Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.

84:4  {84:5} Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.

84:5  {84:6} Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!

84:6  {84:7} Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.

84:7  {84:8} He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.

84:8  {84:9} Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.

84:9  {84:10} Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.

84:10  {84:11} Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.

84:11  {84:12} Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.

84:12  {84:13} Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!

Chapter 85

85:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. {85:2} Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.

85:2  {85:3} Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.

85:3  {85:4} Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta.

85:4  {85:5} Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.

85:5  {85:6} Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?

85:6  {85:7} Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?

85:7  {85:8} Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.

85:8  {85:9} Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.

85:9  {85:10} Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.

85:10  {85:11} Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,

85:11  {85:12} uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.

85:12  {85:13} Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.

85:13  {85:14} Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.

Chapter 86

86:1  Daavidin rukous. Kallista, Herra, korvasi minun puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä.

86:2  Varjele minun sieluni, sillä minä olen hurskas; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa.

86:3  Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää.

86:4  Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.

86:5  Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.

86:6  Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä.

86:7  Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle.

86:8  Ei ole sinun vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi.

86:9  Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi.

86:10  Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.

86:11  Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.

86:12  Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti;

86:13  sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä.

86:14  Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua silmäinsä edessä.

86:15  Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.

86:16  Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa.

86:17  Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua autat ja lohdutat.

Chapter 87

87:1  Koorahilaisten virsi, laulu. Pyhille vuorille perustamaansa kaupunkia,

87:2  Siionin portteja, Herra rakastaa enemmän kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja.

87:3  On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: -Sela. -

87:4  "Minä mainitsen tunnustajikseni Rahabin ja Baabelin; katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Etiopiasta minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä."

87:5  Mutta Siionista sanotaan: "Joka-ainoa on syntynyt siellä". Sitä Korkein itse vahvana pitää.

87:6  Herra luettelee, kirjoittaessaan kirjaan kansat: "Tämäkin on syntynyt siellä". Sela.

87:7  Veisaten, karkeloiden sanotaan: "Kaikki minun lähteeni ovat sinussa".

Chapter 88

88:1  Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. {88:2} Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

88:2  {88:3} Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

88:3  {88:4} Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.

88:4  {88:5} Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

88:5  {88:6} Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

88:6  {88:7} Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

88:7  {88:8} Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.

88:8  {88:9} Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

88:9  {88:10} Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

88:10  {88:11} Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.

88:11  {88:12} Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

88:12  {88:13} Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

88:13  {88:14} Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

88:14  {88:15} Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

88:15  {88:16} Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

88:16  {88:17} Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

88:17  {88:18} Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

88:18  {88:19} Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

Chapter 89

89:1  Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. {89:2} Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.

89:2  {89:3} Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. -

89:3  {89:4} "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:

89:4  {89:5} 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". Sela.

89:5  {89:6} Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi.

89:6  {89:7} Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?

89:7  {89:8} Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.

89:8  {89:9} Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua.

89:9  {89:10} Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.

89:10  {89:11} Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.

89:11  {89:12} Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut.

89:12  {89:13} Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.

89:13  {89:14} Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi.

89:14  {89:15} Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.

89:15  {89:16} Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!

89:16  {89:17} He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.

89:17  {89:18} Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme.

89:18  {89:19} Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.

89:19  {89:20} Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:

89:20  {89:21} minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.

89:21  {89:22} Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava.

89:22  {89:23} Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra;

89:23  {89:24} vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.

89:24  {89:25} Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.

89:25  {89:26} Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä.

89:26  {89:27} Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'.

89:27  {89:28} Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.

89:28  {89:29} Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja.

89:29  {89:30} Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.

89:30  {89:31} Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan,

89:31  {89:32} jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni,

89:32  {89:33} niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla;

89:33  {89:34} mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani.

89:34  {89:35} En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.

89:35  {89:36} Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:

89:36  {89:37} 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko,

89:37  {89:38} se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." Sela.

89:38  {89:39} Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen.

89:39  {89:40} Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.

89:40  {89:41} Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.

89:41  {89:42} Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.

89:42  {89:43} Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä.

89:43  {89:44} Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.

89:44  {89:45} Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.

89:45  {89:46} Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. Sela.

89:46  {89:47} Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa?

89:47  {89:48} Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.

89:48  {89:49} Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? Sela.

89:49  {89:50} Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?

89:50  {89:51} Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää,

89:51  {89:52} kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita.

89:52  {89:53} Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen.

Chapter 90

90:1  Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

90:2  Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

90:3  Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".

90:4  Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.

90:5  Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

90:6  aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.

90:7  Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.

90:8  Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

90:9  Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

90:10  Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.

90:11  Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?

90:12  Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

90:13  Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

90:14  Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

90:15  Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.

90:16  Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

90:17  Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.

Chapter 91

91:1  Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

91:2  se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".

91:3  Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.

91:4  Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

91:5  Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,

91:6  et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.

91:7  Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.

91:8  Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -

91:9  Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.

91:10  Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.

91:11  Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.

91:12  He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

91:13  Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -

91:14  "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.

91:15  Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.

91:16  Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

Chapter 92

92:1  Virsi, sapatinpäivä-laulu. {92:2} Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein,

92:2  {92:3} aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi

92:3  {92:4} kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.

92:4  {92:5} Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.

92:5  {92:6} Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.

92:6  {92:7} Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli.

92:7  {92:8} Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.

92:8  {92:9} Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.

92:9  {92:10} Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa.

92:10  {92:11} Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä.

92:11  {92:12} Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.

92:12  {92:13} Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.

92:13  {92:14} He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.

92:14  {92:15} Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat

92:15  {92:16} ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.

Chapter 93

93:1  Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju.

93:2  Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä.

93:3  Vesivirrat nostavat, Herra, vesivirrat nostavat pauhinansa, niin, vesivirrat nostavat kuohunsa.

93:4  Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen.

93:5  Sinun todistuksesi ovat aivan vahvat, pyhyys on sinun huoneellesi arvollinen, Herra, hamaan aikojen loppuun.

Chapter 94

94:1  Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.

94:2  Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.

94:3  Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?

94:4  Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.

94:5  Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.

94:6  He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.

94:7  Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".

94:8  Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?

94:9  Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?

94:10  Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?

94:11  Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

94:12  Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,

94:13  antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!

94:14  Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,

94:15  vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

94:16  Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?

94:17  Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.

94:18  Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.

94:19  Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.

94:20  Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,

94:21  ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?

94:22  Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.

94:23  Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.

Chapter 95

95:1  Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

95:2  Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

95:3  Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

95:4  Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

95:5  Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

95:6  Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

95:7  Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

95:8  "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

95:9  jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

95:10  Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

95:11  Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

Chapter 96

96:1  Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa.

96:2  Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa,

96:3  ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa.

96:4  Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain.

96:5  Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat.

96:6  Herraus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, kiitos ja ylistys hänen pyhäkössänsä.

96:7  Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.

96:8  Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa.

96:9  Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.

96:10  Sanokaa pakanain seassa: "Herra on kuningas". Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.

96:11  Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on.

96:12  Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on, riemuitkoot silloin kaikki metsän puut

96:13  Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessansa.

Chapter 97

97:1  Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.

97:2  Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.

97:3  Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri.

97:4  Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee.

97:5  Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä.

97:6  Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

97:7  Kaikki kuvain kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskaavat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat.

97:8  Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi, Herra.

97:9  Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain.

97:10  Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa.

97:11  Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo.

97:12  Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.

Chapter 98

98:1  Virsi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsivarrellansa.

98:2  Herra on tehnyt tiettäväksi pelastustekonsa, hän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain silmien edessä.

98:3  Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa kohtaan; kaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pelastusteot.

98:4  Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta.

98:5  Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla-kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä,

98:6  vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä.

98:7  Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

98:8  Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot

98:9  Herran edessä; sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan.

Chapter 99

99:1  Herra on kuningas, vaviskoot kansat-hän, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat-huojukoon maa.

99:2  Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen.

99:3  He ylistävät sinun suurta ja peljättävää nimeäsi. Hän on pyhä.

99:4  Se on kuninkaan voima, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan, sinä toimitat oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa.

99:5  Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen jalkainsa astinlaudan eteen. Hän on pyhä.

99:6  Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeänsä, he huusivat Herraa, ja hän vastasi heille.

99:7  Hän puhui heille pilvenpatsaasta; he noudattivat hänen todistuksiansa ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut.

99:8  Herra, meidän Jumalamme, sinä vastasit heille, olit heille anteeksiantava Jumala, vaikka sinä heidän pahat tekonsa kostit.

99:9  Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortansa kohti; sillä Herra, meidän Jumalamme, on pyhä.

Chapter 100

100:1  Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.

100:2  Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

100:3  Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

100:4  Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.

100:5  Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Chapter 101

101:1  Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.

101:2  Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.

101:3  En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua.

101:4  Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.

101:5  Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.

101:6  Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani.

101:7  Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.

101:8  Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.

Chapter 102

102:1  Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. {102:2} Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

102:2  {102:3} Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

102:3  {102:4} Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

102:4  {102:5} Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

102:5  {102:6} Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

102:6  {102:7} Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

102:7  {102:8} Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

102:8  {102:9} Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

102:9  {102:10} Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

102:10  {102:11} sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

102:11  {102:12} Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

102:12  {102:13} Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

102:13  {102:14} Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

102:14  {102:15} Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

102:15  {102:16} Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

102:16  {102:17} kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

102:17  {102:18} kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

102:18  {102:19} Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

102:19  {102:20} että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

102:20  {102:21} kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

102:21  {102:22} jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

102:22  {102:23} kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

102:23  {102:24} Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

102:24  {102:25} Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

102:25  {102:26} Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

102:26  {102:27} Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

102:27  {102:28} Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

102:28  {102:29} Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

Chapter 103

103:1  Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

103:2  Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

103:3  hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,

103:4  joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

103:5  joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

103:6  Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

103:7  Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

103:8  Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

103:9  Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

103:10  Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

103:11  Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

103:12  Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

103:13  Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.

103:14  Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

103:15  Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.

103:16  Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

103:17  Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

103:18  niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

103:19  Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

103:20  Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.

103:21  Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.

103:22  Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.

Chapter 104

104:1  Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

104:2  Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

104:3  sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

104:4  Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

104:5  Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

104:6  Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

104:7  Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

104:8  vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

104:9  Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

104:10  Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

104:11  Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

104:12  Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

104:13  Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

104:14  Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

104:15  ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

104:16  Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

104:17  Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

104:18  Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

104:19  Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

104:20  Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

104:21  Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

104:22  Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

104:23  Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

104:24  Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

104:25  Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

104:26  Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

104:27  Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

104:28  Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

104:29  Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

104:30  Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

104:31  Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

104:32  hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

104:33  Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

104:34  Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

104:35  Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!

Chapter 105

105:1  Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.

105:2  Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.

105:3  Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

105:4  Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.

105:5  Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,

105:6  te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.

105:7  Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.

105:8  Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,

105:9  liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.

105:10  Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

105:11  Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".

105:12  Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.

105:13  Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.

105:14  Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:

105:15  "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".

105:16  Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,

105:17  oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.

105:18  Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,

105:19  siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.

105:20  Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.

105:21  Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,

105:22  sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.

105:23  Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

105:24  Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.

105:25  Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.

105:26  Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

105:27  Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.

105:28  Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.

105:29  Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.

105:30  Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.

105:31  Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.

105:32  Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.

105:33  Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.

105:34  Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;

105:35  ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.

105:36  Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.

105:37  Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.

105:38  Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.

105:39  Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.

105:40  He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.

105:41  Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.

105:42  Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.

105:43  Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.

105:44  Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,

105:45  että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!

Chapter 106

106:1  Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

106:2  Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

106:3  Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!

106:4  Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,

106:5  että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

106:6  Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

106:7  Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

106:8  Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

106:9  Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

106:10  Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

106:11  Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

106:12  Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.

106:13  Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

106:14  Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

106:15  Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

106:16  Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

106:17  Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

106:18  Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.

106:19  He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;

106:20  he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

106:21  He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

106:22  ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

106:23  Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

106:24  He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

106:25  He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.

106:26  Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

106:27  kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

106:28  He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

106:29  He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

106:30  Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

106:31  Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

106:32  He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

106:33  Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

106:34  He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

106:35  vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

106:36  He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.

106:37  Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.

106:38  He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

106:39  Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.

106:40  Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

106:41  Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

106:42  Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

106:43  Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

106:44  Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

106:45  Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

106:46  Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

106:47  Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.

106:48  Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"

Chapter 107

107:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

107:2  Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

107:3  ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

107:4  He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.

107:5  Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.

107:6  Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

107:7  Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

107:8  Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:9  Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

107:10  He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

107:11  koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

107:12  Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

107:13  Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

107:14  Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

107:15  Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:16  Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

107:17  He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

107:18  Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

107:19  Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

107:20  Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

107:21  Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:22  Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

107:23  He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

107:24  He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

107:25  Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.

107:26  He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

107:27  He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

107:28  Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

107:29  Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

107:30  He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

107:31  Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:32  Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

107:33  Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

107:34  hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.

107:35  Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

107:36  Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

107:37  Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.

107:38  Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

107:39  Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,

107:40  niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

107:41  hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

107:42  Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

107:43  Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

Chapter 108

108:1  Laulu; Daavidin virsi. {108:2} Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.

108:2  {108:3} Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.

108:3  {108:4} Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.

108:4  {108:5} Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.

108:5  {108:6} Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan.

108:6  {108:7} Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.

108:7  {108:8} Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

108:8  {108:9} Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.

108:9  {108:10} Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta.

108:10  {108:11} Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

108:11  {108:12} Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!

108:12  {108:13} Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

108:13  {108:14} Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

Chapter 109

109:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

109:2  Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

109:3  Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

109:4  Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

109:5  He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

109:6  Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

109:7  Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8  Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

109:9  Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

109:10  Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

109:11  Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

109:12  Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

109:13  Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

109:14  Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15  Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

109:16  Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

109:17  Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

109:18  Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

109:19  Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

109:20  Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

109:21  Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

109:22  Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

109:23  Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

109:24  Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

109:25  Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

109:26  Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

109:27  ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

109:28  Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

109:29  Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

109:30  Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

109:31  Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

Chapter 110

110:1  Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".

110:2  Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä.

110:3  Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.

110:4  Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan".

110:5  Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.

110:6  Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä.

110:7  Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä.

Chapter 111

111:1  Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten kokouksessa ja seurakunnassa.

111:2  Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat.

111:3  Kunnialliset ja korkeat ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

111:4  Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra.

111:5  Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti.

111:6  Hän ilmoitti kansallensa tekojensa voiman, hän antoi heille pakanain perintöosan.

111:7  Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa.

111:8  Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.

111:9  Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.

111:10  Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.

Chapter 112

112:1  Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!

112:2  Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.

112:3  Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

112:4  Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.

112:5  Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.

112:6  Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.

112:7  Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.

112:8  Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.

112:9  Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.

112:10  Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

Chapter 113

113:1  Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä.

113:2  Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.

113:3  Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty.

113:4  Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa.

113:5  Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu

113:6  ja katsoo syvälle-taivaassa ja maassa?

113:7  Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän

113:8  asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle,

113:9  joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja!

Chapter 114

114:1  Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta,

114:2  silloin Juuda tuli hänen pyhäkökseen, Israel hänen valtakunnaksensa.

114:3  Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin.

114:4  Vuoret hyppivät niinkuin oinaat, kukkulat niinkuin lammasten karitsat.

114:5  Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin?

114:6  Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat, te kukkulat, kuin lammasten karitsat?

114:7  Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä,

114:8  joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi.

Chapter 115

115:1  Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.

115:2  Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"

115:3  Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.

115:4  Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

115:5  Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.

115:6  Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.

115:7  Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.

115:8  Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.

115:9  Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.

115:10  Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.

115:11  Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.

115:12  Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,

115:13  hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.

115:14  Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.

115:15  Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

115:16  Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.

115:17  Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.

115:18  Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!

Chapter 116

116:1  Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;

116:2  sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.

116:3  Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.

116:4  Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"

116:5  Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.

116:6  Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.

116:7  Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.

116:8  Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.

116:9  Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.

116:10  Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.

116:11  Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".

116:12  Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?

116:13  Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.

116:14  Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

116:15  Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.

116:16  Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.

116:17  Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.

116:18  Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä

116:19  Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

Chapter 117

117:1  Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat.

117:2  Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja!

Chapter 118

118:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

118:2  Näin sanokoon Israel; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

118:3  Näin sanokoon Aaronin suku; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

118:4  Näin sanokoot ne, jotka Herraa pelkäävät; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

118:5  Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan.

118:6  Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä?

118:7  Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni.

118:8  Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.

118:9  Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.

118:10  Kaikki pakanat piirittivät minua-Herran nimessä minä lyön heidät maahan.

118:11  He piirittivät minua joka taholta-Herran nimessä minä lyön heidät maahan.

118:12  Niinkuin mehiläiset he minua piirittivät-he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä lyön heidät maahan.

118:13  Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua.

118:14  Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi.

118:15  Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

118:16  Herran oikea käsi korottaa, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

118:17  En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä.

118:18  Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.

118:19  Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa.

118:20  Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle.

118:21  Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi.

118:22  Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.

118:23  Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme.

118:24  Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.

118:25  Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!

118:26  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta.

118:27  Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti.

118:28  Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän. Minun Jumalani, sinua minä kunnioitan.

118:29  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

Chapter 119

119:1  Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!

119:2  Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,

119:3  jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!

119:4  Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.

119:5  Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!

119:6  Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.

119:7  Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.

119:8  Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.

119:9  Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.

119:10  Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.

119:11  Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.

119:12  Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.

119:13  Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.

119:14  Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.

119:15  Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.

119:16  Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.

119:17  Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.

119:18  Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.

119:19  Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.

119:20  Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.

119:21  Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi.

119:22  Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.

119:23  Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.

119:24  Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.

119:25  Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.

119:26  Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.

119:27  Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.

119:28  Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.

119:29  Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.

119:30  Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.

119:31  Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.

119:32  Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.

119:33  Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.

119:34  Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.

119:35  Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.

119:36  Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.

119:37  Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.

119:38  Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville.

119:39  Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät.

119:40  Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.

119:41  Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen,

119:42  että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.

119:43  Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni.

119:44  Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.

119:45  Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.

119:46  Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.

119:47  Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.

119:48  Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.

119:49  Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.

119:50  Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa.

119:51  Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea.

119:52  Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.

119:53  Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.

119:54  Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa.

119:55  Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi.

119:56  Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi.

119:57  Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi.

119:58  Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.

119:59  Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.

119:60  Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.

119:61  Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.

119:62  Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.

119:63  Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.

119:64  Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.

119:65  Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra.

119:66  Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.

119:67  Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.

119:68  Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.

119:69  Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.

119:70  Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.

119:71  Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.

119:72  Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.

119:73  Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.

119:74  Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.

119:75  Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.

119:76  Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.

119:77  Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni.

119:78  Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi.

119:79  Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.

119:80  Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi.

119:81  Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.

119:82  Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?"

119:83  Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota.

119:84  Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani?

119:85  Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.

119:86  Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua.

119:87  He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi.

119:88  Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.

119:89  Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.

119:90  Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.

119:91  Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.

119:92  Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.

119:93  En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.

119:94  Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.

119:95  Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi.

119:96  Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.

119:97  Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.

119:98  Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.

119:99  Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.

119:100  Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.

119:101  Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.

119:102  Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.

119:103  Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.

119:104  Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.

119:105  Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

119:106  Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.

119:107  Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.

119:108  Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.

119:109  Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.

119:110  Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.

119:111  Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo.

119:112  Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.

119:113  Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.

119:114  Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.

119:115  Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.

119:116  Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään.

119:117  Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.

119:118  Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha.

119:119  Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi.

119:120  Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.

119:121  Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin.

119:122  Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa.

119:123  Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi.

119:124  Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.

119:125  Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin.

119:126  On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.

119:127  Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.

119:128  Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.

119:129  Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.

119:130  Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.

119:131  Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi.

119:132  Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.

119:133  Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.

119:134  Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.

119:135  Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.

119:136  Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta.

119:137  Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.

119:138  Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.

119:139  Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.

119:140  Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.

119:141  Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.

119:142  Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.

119:143  Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.

119:144  Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin.

119:145  Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.

119:146  Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi.

119:147  Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.

119:148  Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi.

119:149  Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.

119:150  Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.

119:151  Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.

119:152  Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.

119:153  Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi.

119:154  Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.

119:155  Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.

119:156  Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.

119:157  Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.

119:158  Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.

119:159  Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.

119:160  Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.

119:161  Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.

119:162  Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.

119:163  Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.

119:164  Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden.

119:165  Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.

119:166  Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi.

119:167  Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan.

119:168  Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.

119:169  Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.

119:170  Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.

119:171  Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.

119:172  Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat.

119:173  Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi.

119:174  Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.

119:175  Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot.

119:176  Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.

Chapter 120

120:1  Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

120:2  Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

120:3  Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

120:4  Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

120:5  Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

120:6  Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

120:7  Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

Chapter 121

121:1  Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?

121:2  Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.

121:3  Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.

121:4  Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.

121:5  Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.

121:6  Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.

121:7  Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.

121:8  Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

Chapter 122

122:1  Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

122:2  Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

122:3  sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

122:4  jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

122:5  Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

122:6  Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

122:7  Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

122:8  Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

122:9  Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.

Chapter 123

123:1  Matkalaulu. Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut.

123:2  Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä.

123:3  Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta.

123:4  Sielumme on jo kyllänsä saanut suruttomien pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta.

Chapter 124

124:1  Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme-näin sanokoon Israel-

124:2  ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,

124:3  niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;

124:4  niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;

124:5  niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.

124:6  Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.

124:7  Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.

124:8  Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Chapter 125

125:1  Matkalaulu. Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti.

125:2  Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti.

125:3  Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, että vanhurskaat eivät ojentaisi käsiänsä vääryyteen.

125:4  Anna hyvää hyville, Herra, ja oikeamielisille.

125:5  Mutta jotka poikkeavat mutkaisille teilleen, ne Herra hukuttakoon yhdessä väärintekijäin kanssa. Rauha Israelille!

Chapter 126

126:1  Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.

126:2  Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".

126:3  Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.

126:4  Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

126:5  Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

126:6  He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

Chapter 127

127:1  Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.

127:2  Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.

127:3  Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.

127:4  Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.

127:5  Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.

Chapter 128

128:1  Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä.

128:2  Sinä saat nauttia kättesi ansion; onnellinen sinä, sinun käy hyvin!

128:3  Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä.

128:4  Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää.

128:5  Siunatkoon Herra sinua Siionista, niin sinä saat kaikkina elinpäivinäsi nähdä Jerusalemin onnellisena,

128:6  saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille!

Chapter 129

129:1  Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

129:2  he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

129:3  Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

129:4  Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

129:5  Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

129:6  Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

129:7  josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

129:8  Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

Chapter 130

130:1  Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

130:2  Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

130:3  Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

130:4  Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

130:5  Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

130:6  Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

130:7  Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

130:8  Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Chapter 131

131:1  Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät.

131:2  Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa.

131:3  Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.

Chapter 132

132:1  Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,

132:2  hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

132:3  "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,

132:4  minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

132:5  ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".

132:6  Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

132:7  Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.

132:8  Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.

132:9  Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

132:10  Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.

132:11  Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

132:12  Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."

132:13  Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:

132:14  "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.

132:15  Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.

132:16  Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.

132:17  Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.

132:18  Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."

Chapter 133

133:1  Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!

133:2  Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan-Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.

133:3  Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.

Chapter 134

134:1  Matkalaulu. Katso, kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa.

134:2  Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa.

134:3  Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Chapter 135

135:1  Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä. Ylistäkää, te Herran palvelijat,

135:2  jotka seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme huoneen esikartanoissa.

135:3  Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä, veisatkaa kiitosta hänen nimellensä, sillä se on suloinen.

135:4  Sillä Herra on valinnut Jaakobin omaksensa, Israelin omaisuudeksensa.

135:5  Sillä minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Herramme korkeampi kaikkia jumalia.

135:6  Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä;

135:7  hän, joka nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuopi tuulen sen säilytyspaikoista;

135:8  hän, joka surmasi Egyptin esikoiset, niin ihmisten kuin eläinten;

135:9  hän, joka lähetti tunnusteot ja ihmeet sinun keskellesi, Egypti, faraota ja kaikkia hänen palvelijoitansa vastaan;

135:10  hän, joka kukisti suuret kansat ja tuotti surman väkeville kuninkaille,

135:11  Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, ja kaikille Kanaanin valtakunnille

135:12  ja antoi heidän maansa perintöosaksi, perintöosaksi kansallensa Israelille.

135:13  Herra, sinun nimesi pysyy iankaikkisesti, Herra, sinun muistosi polvesta polveen.

135:14  Sillä Herra hankkii oikeuden kansalleen ja armahtaa palvelijoitansa.

135:15  Pakanain epäjumalat ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

135:16  Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe,

135:17  niillä on korvat, mutta eivät kuule, eikä niillä ole henkeä suussansa.

135:18  Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat.

135:19  Te, Israelin suku, kiittäkää Herraa, te, Aaronin suku, kiittäkää Herraa.

135:20  Te, Leevin suku, kiittäkää Herraa, te, Herraa pelkääväiset, kiittäkää Herraa.

135:21  Kohotkoon Herralle kiitos Siionista, hänelle, joka Jerusalemissa asuu. Halleluja!

Chapter 136

136:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

136:2  Kiittäkää jumalien Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

136:3  Kiittäkää herrain Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:4  häntä, joka yksin tekee suuria ihmeitä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:5  häntä, joka on taidolla tehnyt taivaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:6  häntä, joka on vetten ylitse levittänyt maan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:7  häntä, joka on tehnyt suuret valot, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti:

136:8  auringon hallitsemaan päivää, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:9  kuun ja tähdet hallitsemaan yötä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:10  häntä, joka löi Egyptiä surmaten sen esikoiset, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:11  ja vei Israelin pois heidän keskeltänsä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:12  väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:13  häntä, joka jakoi Kaislameren kahtia, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:14  ja kuljetti Israelin sen keskitse, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:15  ja syöksi faraon sotajoukkoineen Kaislamereen, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:16  häntä, joka johdatti kansaansa erämaassa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:17  häntä, joka voitti suuret kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:18  ja surmasi mahtavat kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:19  Siihonin, amorilaisten kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:20  ja Oogin, Baasanin kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:21  ja antoi heidän maansa perintöosaksi, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:22  perintöosaksi palvelijallensa Israelille, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:23  häntä, joka muisti meitä alennuksessamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:24  ja kirvoitti meidät vihollisistamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:25  häntä, joka antaa ravinnon kaikelle lihalle, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

136:26  Kiittäkää taivaan Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

Chapter 137

137:1  Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

137:2  Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

137:3  Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

137:4  Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

137:5  Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

137:6  Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

137:7  Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

137:8  Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

137:9  Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Chapter 138

138:1  Daavidin virsi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun kiitostasi jumalien edessä.

138:2  Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa.

138:3  Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.

138:4  Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat sinun suusi sanat.

138:5  Ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.

138:6  Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.

138:7  Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.

138:8  Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä.

Chapter 139

139:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

139:2  Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

139:3  Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

139:4  Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

139:5  Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.

139:6  Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

139:7  Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?

139:8  Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.

139:9  Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,

139:10  sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

139:11  Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",

139:12  niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

139:13  Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

139:14  Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

139:15  Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

139:16  Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

139:17  Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!

139:18  Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

139:19  Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!

139:20  Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.

139:21  Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?

139:22  Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.

139:23  Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

139:24  Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Chapter 140

140:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. {140:2} Päästä minut, Herra, pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä,

140:2  {140:3} jotka ajattelevat sydämessään pahaa ja joka päivä yllyttävät sotaan.

140:3  {140:4} He hiovat kielensä niinkuin käärmeet, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela.

140:4  {140:5} Suojaa minut, Herra, jumalattomien käsiltä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka tahtovat saada minun jalkani lankeamaan.

140:5  {140:6} Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja minun tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela.

140:6  {140:7} Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Jumalani". Herra, ota korviisi minun rukousteni ääni.

140:7  {140:8} Herra, Herra, sinä minun väkevä apuni, sinä suojaat minun pääni taistelun päivänä.

140:8  {140:9} Herra, älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua; muutoin he ylvästelevät. Sela.

140:9  {140:10} Sattukoon minun saartajaini omaan päähän onnettomuus, jota heidän huulensa hankkivat.

140:10  {140:11} Tulkoon tulisia hiiliä heidän päällensä; hän syösköön heidät tuleen, vesivirtoihin, joista he älkööt nousko.

140:11  {140:12} Kielevä mies ei ole pysyvä maassa; väkivaltaista ajaa onnettomuus ja iskee iskemistään.

140:12  {140:13} Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii köyhille oikeuden.

140:13  {140:14} Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.

Chapter 141

141:1  Daavidin virsi. Herra, minä huudan sinua, riennä minun tyköni. Ota korviisi minun ääneni, kun minä sinua huudan.

141:2  Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri.

141:3  Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.

141:4  Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa.

141:5  Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin minun rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy pahoin:

141:6  heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi.

141:7  Niinkuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut tuonelan kuilun suulle.

141:8  Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani.

141:9  Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista.

141:10  Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa; mutta suo minun ne välttää.

Chapter 142

142:1  Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. {142:2} Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

142:2  {142:3} Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.

142:3  {142:4} Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

142:4  {142:5} Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.

142:5  {142:6} Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.

142:6  {142:7} Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.

142:7  {142:8} Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.

Chapter 143

143:1  Daavidin virsi. Herra, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun anomiseni. Vastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurskaudessasi.

143:2  Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi.

143:3  Sillä vihollinen vainoaa minun sieluani, hän on ruhjonut minun elämäni maahan ja pannut minut pimeään niinkuin ammoin kuolleet.

143:4  Minun henkeni nääntyy minussa, sydäntäni kouristaa minun rinnassani.

143:5  Minä muistelen muinaisia päiviä, tutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kättesi tekoja.

143:6  Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela.

143:7  Vastaa minulle pian, Herra, minun henkeni nääntyy. Älä peitä minulta kasvojasi, etten tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan vaipuvat.

143:8  Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni.

143:9  Pelasta minut vihollisistani, Herra. Sinun tykösi minä pyrin suojaan.

143:10  Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.

143:11  Herra, virvoita nimesi tähden, vanhurskaudessasi auta minun sieluni ahdistuksesta.

143:12  Tuhoa minun viholliseni armosi tähden ja hukuta kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen sinun palvelijasi.

Chapter 144

144:1  Daavidin virsi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan,

144:2  hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle.

144:3  Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!

144:4  Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.

144:5  Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.

144:6  Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.

144:7  Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä,

144:8  joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!

144:9  Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,

144:10  sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.

144:11  Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi.

144:12  Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat;

144:13  meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin;

144:14  meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.

144:15  Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!

Chapter 145

145:1  Daavidin ylistysvirsi. Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.

145:2  Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.

145:3  Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.

145:4  Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi.

145:5  Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.

145:6  Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron.

145:7  Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon.

145:8  Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.

145:9  Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.

145:10  Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua.

145:11  He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi.

145:12  Niin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset työnsä ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian.

145:13  Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen.

145:14  Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.

145:15  Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.

145:16  Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.

145:17  Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan.

145:18  Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.

145:19  Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.

145:20  Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.

145:21  Minun suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki liha kiittäköön hänen pyhää nimeänsä, aina ja iankaikkisesti.

Chapter 146

146:1  Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa.

146:2  Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän.

146:3  Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.

146:4  Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.

146:5  Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,

146:6  häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,

146:7  joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut,

146:8  Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita.

146:9  Herra varjelee muukalaiset, holhoo orvot ja lesket, mutta jumalattomain tien hän tekee mutkaiseksi.

146:10  Herra on kuningas iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

Chapter 147

147:1  Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.

147:2  Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.

147:3  Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.

147:4  Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.

147:5  Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.

147:6  Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.

147:7  Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.

147:8  Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille

147:9  ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.

147:10  Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:

147:11  Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.

147:12  Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.

147:13  Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.

147:14  Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.

147:15  Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.

147:16  Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.

147:17  Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?

147:18  Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.

147:19  Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.

147:20  Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja! 148 PSALMI.

Chapter 148

148:1  Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa.

148:2  Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa.

148:3  Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet.

148:4  Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä.

148:5  Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi.

148:6  Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea.

148:7  Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet,

148:8  tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet hänen käskynsä toimeen,

148:9  te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit,

148:10  te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut,

148:11  te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit,

148:12  te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa.

148:13  Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan.

148:14  Hän on korottanut sarven kansallensa, että häntä ylistäisivät kaikki hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on häntä lähellä. Halleluja!

Chapter 149

149:1  Halleluja! Veisatkaa Herralle uusi virsi: ylistysvirsi hänelle hurskasten seurakunnassa.

149:2  Iloitkoon Israel tekijästänsä, Siionin lapset riemuitkoot kuninkaastaan.

149:3  Ylistäkööt he karkeloiden hänen nimeänsä, soittakoot hänelle kiitosta vaskirummuilla ja kanteleilla.

149:4  Sillä Herra on mielistynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella.

149:5  Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissansa.

149:6  Jumalan ylistys on heidän suussansa, ja heidän kädessään kaksiteräinen miekka,

149:7  että he kostaisivat pakanoille, kurittaisivat kansakuntia,

149:8  panisivat kahleisiin heidän kuninkaansa ja jalkarautoihin heidän ylhäisensä

149:9  ja täyttäisivät heissä tuomion, joka on kirjoitettu. Tämä on kaikkien hänen hurskaittensa kunnia. Halleluja!

Chapter 150

150:1  Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa.

150:2  Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri.

150:3  Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla.

150:4  Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.

150:5  Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla.

150:6  Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!