FinRK - Psalms

Chapter 1

1:1  Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa,

1:2  vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin.

1:3  Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

1:4  Niin ei ole jumalattomien laita, vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli lennättää.

1:5  Sen tähden jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskaiden seurakunnassa.

1:6  Sillä Herra tuntee vanhurskaiden tien, mutta jumalattomien tie vie tuhoon.

Chapter 2

2:1  Miksi kansat kohisevat ja kansakunnat turhia ajattelevat?

2:2  Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan:

2:3  ”Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.”

2:4  Hän, joka istuu taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä.

2:5  Silloin hän puhuu heille vihassaan, kauhistuttaa heitä kiivaudessaan:

2:6  ”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.”

2:7  Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

2:8  Pyydä minulta, niin minä annan kansat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi.

2:9  Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat, särjet kuin saviastian.”

2:10  Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa nuhteesta opiksenne, maan tuomarit!

2:11  Palvelkaa Herraa hänen pelossaan, iloitkaa ja vaviskaa.

2:12  Suudelkaa Poikaa, ettei hän vihastuisi ettekä te suistuisi tieltä, sillä hänen vihansa syttyy äkkiä. Autuaita ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Chapter 3

3:1  Daavidin psalmi hänen paetessaan poikaansa Absalomia.

3:2  Herra, kuinka paljon minulla onkaan ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan.

3:3  Monet sanovat minusta: ”Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa.” Sela.

3:4  Mutta sinä, Herra, olet minun suojakilpeni. Sinä olet kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn.

3:5  Ääneen minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Sela.

3:6  Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra tukee minua.

3:7  En pelkää kymmentuhantista kansanjoukkoa, joka asettuu minua piirittämään.

3:8  Nouse, Herra! Pelasta minut, Jumalani! Sinä lyöt kaikkia vihollisiani poskelle, sinä murskaat jumalattomien hampaat.

3:9  Herrassa on pelastus. Sinun siunauksesi on kansasi yllä. Sela.

Chapter 4

4:1  Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin psalmi.

4:2  Vastaa minulle, Jumala, minun vanhurskauteni, kun huudan sinua. Sinä päästät minut ahdistuksesta. Ole minulle armollinen, kuule rukoukseni!

4:3  Ihmiset, kuinka kauan minun kunniaani loukataan? Te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta. Sela.

4:4  Tietäkää: Herra on erottanut hurskaan itseään varten. Herra kuulee, kun huudan häntä.

4:5  Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.

4:6  Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.

4:7  Moni sanoo: ”Kunpa saisimme osaksemme jotakin hyvää!” Herra, käännä meihin kasvojesi valo.

4:8  Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin muilla on sadonkorjuun aikaan runsaasta viljasta ja viinistä.

4:9  Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, sinä yksin annat minun asua turvassa.

Chapter 5

5:1  Musiikinjohtajalle. Huiluilla. Daavidin psalmi.

5:2  Herra, kuule minun sanani, huomaa huokaukseni!

5:3  Kuuntele avunhuutoani, kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.

5:4  Herra, aamulla sinä kuulet ääneni, aamulla minä esitän pyyntöni sinulle ja odotan.

5:5  Sinä et ole Jumala, joka mieltyy vääryyteen. Paha ei saa asua sinun luonasi.

5:6  Kerskailijat eivät kestä sinun silmiesi edessä. Sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä,

5:7  sinä hävität valheenpuhujat. Verenvuodattajia ja petollisia Herra inhoaa.

5:8  Mutta minä saan tulla sinun huoneeseesi suuren armosi tähden, saan kumartua pyhään temppeliisi päin sinun pelossasi.

5:9  Herra, johdata minua vanhurskaudessasi vihamiesteni tähden, tasoita tiesi eteeni.

5:10  Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmeltunut. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellään he liehittelevät.

5:11  Jumala, osoita heidät syyllisiksi, kaatukoot he omiin hankkeisiinsa. Karkota heidät pois monien rikostensa vuoksi, sillä he ovat niskoitelleet sinua vastaan.

5:12  Mutta iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot ikuisesti, sillä sinä suojelet heitä. Iloitkoot sinussa ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi.

5:13  Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä hyvyydelläsi kuin kilvellä.

Chapter 6

6:1  Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla šeminitin tapaan. Daavidin psalmi.

6:2  Herra, älä nuhtele minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita.

6:3  Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä. Paranna minut, Herra, sillä olen pelästynyt luitani myöten.

6:4  Sieluni on kovin säikähtänyt. Voi, Herra – kuinka kauan?

6:5  Käänny jälleen puoleeni, Herra, vapauta sieluni, pelasta minut armosi tähden.

6:6  Sillä kuolemassa ei sinua muisteta. Kuka kiittää sinua tuonelassa?

6:7  Olen uupunut huokaamisesta. Joka yö itken vuoteeni märäksi ja kastelen leposijani kyynelilläni.

6:8  Silmäni ovat murheesta hämärtyneet, himmenneet kaikkien vastustajieni tähden.

6:9  Menkää pois luotani, kaikki väärintekijät, sillä Herra on kuullut itkuni äänen.

6:10  Herra on kuullut anomiseni, Herra ottaa rukoukseni vastaan.

6:11  Kaikki viholliseni joutuvat häpeään ja säikähtävät perin pohjin. He pakenevat ja joutuvat hetkessä häpeään.

Chapter 7

7:1  Daavidin valituspsalmi, jonka hän lauloi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta.

7:2  Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan! Pelasta minut ja vapauta minut kaikista vainoojistani,

7:3  etteivät he raatelisi minua kuin leijona, repisi kappaleiksi, eikä olisi pelastajaa.

7:4  Herra, minun Jumalani, jos olen tehnyt näin: jos käsissäni on vääryyttä,

7:5  jos olen tehnyt pahaa sille, joka eli rauhassa minun kanssani, ja riistänyt siltä, joka syyttä minua ahdistaa,

7:6  niin ajakoon vihollinen minua takaa, saakoon minut kiinni, polkekoon maahan elämäni ja painakoon kunniani tomuun. Sela.

7:7  Herra, nouse vihassasi, nouse ahdistajieni raivoa vastaan ja herää avukseni, sinä, joka olet säätänyt tuomion.

7:8  Ympäröiköön sinua kansakuntien joukko, palaa sen yläpuolelle korkeuteen.

7:9  Herra tuomitsee kansat. Auta minut oikeuteeni, Herra, vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.

7:10  Tee loppu jumalattomien pahuudesta, vahvista vanhurskaita, sinä, vanhurskas Jumala, joka tutkit sydämet ja mielet.

7:11  Minun kilpenäni on Jumala, oikeamielisten pelastaja.

7:12  Jumala on vanhurskas tuomari, Jumala, joka vihastuu joka päivä.

7:13  Jos kääntymystä ei tapahdu, hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää.

7:14  Hän valmistaa jumalatonta varten surma-aseensa ja tekee nuolensa palaviksi.

7:15  Katso, jumalaton on pahuuden synnytystuskissa, raskaana ilkeydestä ja synnyttää valheen.

7:16  Hän kaivaa kuopan ja kovertaa sen mutta putoaa itse kaivamaansa hautaan.

7:17  Hänen ilkeytensä kääntyy häntä itseään vastaan, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen oman päänsä päälle.

7:18  Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestaan ja laulan ylistystä Herran, Korkeimman, nimelle.

Chapter 8

8:1  Musiikinjohtajalle. Viininkorjuulaulu. Daavidin psalmi.

8:2  Herra, meidän Herramme, kuinka mahtava onkaan sinun nimesi kaikkialla maan päällä, sinun, joka olet asettanut kunniasi yli taivaiden!

8:3  Lasten ja imeväisten suun kautta sinä ilmaiset voimasi vastustajiesi tähden, vaientaaksesi vihollisen ja kostonhimoisen.

8:4  Kun katselen sinun taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet asettanut paikoilleen,

8:5  niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen!

8:6  Sinä teit hänestä lähes jumalolennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.

8:7  Sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaiken hänen jalkojensa alle:

8:8  lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös villieläimet,

8:9  taivaan linnut ja meren kalat, ja kaikki, jotka merten polkuja kulkevat.

8:10  Herra, meidän Herramme, kuinka mahtava onkaan sinun nimesi kaikkialla maan päällä!

Chapter 9

9:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Pojan kuoleman johdosta”. Daavidin psalmi.

9:2  Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, tahdon kertoa kaikista sinun ihmeteoistasi.

9:3  Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, laulan ylistystä nimellesi, sinä Korkein.

9:4  Kun viholliseni perääntyivät, he kompastuivat ja tuhoutuivat sinun kasvojesi edessä,

9:5  sillä sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani. Sinä istuit valtaistuimelle, sinä, vanhurskas tuomari.

9:6  Sinä nuhtelit kansoja, tuhosit jumalattomat ja pyyhit pois heidän nimensä ainiaaksi.

9:7  Vihollisista on tullut loppu. Kaupungit ovat ikuisesti raunioina, niiden muisto on totisesti kadonnut.

9:8  Herra hallitsee ikuisesti. Hän on pystyttänyt istuimensa käydäkseen oikeutta.

9:9  Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, jakaa kansakunnille oikeutta tasapuolisesti.

9:10  Herra on sorretun linna, turvapaikka ahdingon aikoina.

9:11  Sinuun luottavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat, sillä sinä et hylkää niitä, jotka etsivät sinua, Herra.

9:12  Laulakaa ylistystä Herralle, joka asuu Siionissa, kertokaa kansojen keskuudessa hänen teoistaan.

9:13  Sillä veritekojen rankaisija muistaa heidät, hän ei unohda kurjien huutoa.

9:14  Armahda minua, Herra, katso, kuinka vihamieheni sortavat minua! Sinä nostat minut kuoleman porteilta,

9:15  että minä kertoisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa riemuitsisin valmistamastasi pelastuksesta.

9:16  Kansat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan. Jumalattomien jalat ovat takertuneet verkkoon, jonka he olivat itse virittäneet.

9:17  Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi siitä, että hän tekee oikeuden. Jumalaton kietoutuu kättensä tekoihin. Higgajon. Sela.

9:18  Perääntykööt jumalattomat tuonelaan, kaikki kansat, jotka unohtavat Jumalan.

9:19  Köyhää ei unohdeta iäksi, eikä kurjien toivo katoa ainiaaksi.

9:20  Nouse, Herra! Älköön ihminen mahtailko. Tuomittakoon kansat sinun kasvojesi edessä.

9:21  Herra, saata ne pelon valtaan! Tietäkööt kansat olevansa vain ihmisiä. Sela.

Chapter 10

10:1  Miksi, Herra, seisot kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

10:2  Ylpeydessään jumalattomat vainoavat kurjia, jotka takertuvat heidän punomiinsa juoniin.

10:3  Sillä jumalaton kerskailee omista himoistaan, kiskuri kiroaa ja halveksii Herraa.

10:4  Ylpeydessään jumalaton ajattelee: ”Ei Jumala vaadi tilille. Ei häntä edes ole.” Siinä kaikki hänen ajatuksensa.

10:5  Hänen hankkeensa menestyvät aina. Sinun tuomiosi ovat kaukana hänestä. Kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

10:6  Hän sanoo sydämessään: ”En minä horju, en koskaan joudu onnettomuuteen.”

10:7  Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta ja sortoa, tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

10:8  Hän istuu väijyksissä kylien liepeillä, salassa hän surmaa viattoman. Hänen silmänsä vaanivat avutonta.

10:9  Hän väijyy kätkössä kuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäkseen kurjan kimppuun. Hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10:10  Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja avuttomat joutuvat hänen kynsiinsä.

10:11  Hän sanoo sydämessään: ”Jumala on sen unohtanut. Hän on peittänyt kasvonsa eikä ikinä näe.”

10:12  Nouse, Herra! Kohota kätesi, Jumala! Älä unohda kurjia.

10:13  Miksi jumalaton pilkkaa sinua, Jumala, ja sanoo sydämessään, ettet sinä vaadi tilille?

10:14  Sinä olet sen nähnyt. Sinä havaitset tuskan ja vaivan, sinä otat ne käsiisi. Sinulle avuton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

10:15  Murskaa jumalattoman käsivarsi ja rankaise pahan jumalattomuus, niin ettei sitä enää ole.

10:16  Herra on kuningas aina ja ikuisesti. Vieraat kansat ovat hävinneet hänen maastaan.

10:17  Sinä kuulet nöyrien kaipauksen, Herra. Sinä vahvistat heidän sydämensä. Korvasi kuuntelevat tarkkaan

10:18  auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka on maasta tehty, enää saisi kauhua aikaan.

Chapter 11

11:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Herraan minä turvaan. Kuinka voitte sanoa minulle: ”Pakene vuorellesi kuin lintu!”

11:2  Katso, jumalattomat jännittävät jousensa, he ovat panneet nuolensa jänteelle ampuakseen pimeässä oikeamielisiä.

11:3  Kun perustukset tuhotaan, mitä vanhurskas voi tehdä?

11:4  Herra on pyhässä temppelissään, Herra, jonka valtaistuin on taivaassa. Hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmiset.

11:5  Herra tutkii niin vanhurskaan kuin jumalattomankin, mutta väkivaltaa rakastavaa hänen sielunsa vihaa.

11:6  Hän antaa sataa jumalattomien päälle ansoja, tulta ja tulikiveä. Polttava tuuli on heidän maljansa, heidän osansa.

11:7  Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta. Oikeamielinen saa nähdä hänen kasvonsa.

Chapter 12

12:1  Musiikinjohtajalle. Šeminitin tapaan. Daavidin psalmi.

12:2  Herra, pelasta minut, sillä hurskaita ei enää ole, uskollisuus on hävinnyt ihmisten keskuudesta.

12:3  He puhuvat valhetta toinen toiselleen. He puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

12:4  Herra hävittää kaikki liukkaat huulet, jokaisen kielen, joka kerskuen puhuu,

12:5  ne, jotka sanovat: ”Kielemme voimalla me voitamme, huulemme ovat apunamme – kenestä on meille herraksi?”

12:6  ”Kurjien ryöstön, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen”, sanoo Herra. ”Minä tuon pelastuksen sille, joka sitä huokaillen ikävöi.”

12:7  Herran sanat ovat puhtaita sanoja, hopeaa, maasulatossa jalostettua, seitsenkertaisesti puhdistettua.

12:8  Sinä, Herra, varjelet heitä. Sinä suojelet heitä aina tältä sukupolvelta.

12:9  Jumalattomat kiertelevät ympäriinsä, kun halpamaisuus pääsee valtaan ihmisten keskuudessa.

Chapter 13

13:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

13:2  Kuinka kauan, Herra, yhä unohdat minut? Kuinka kauan kätket minulta kasvosi?

13:3  Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivästä päivään murheita sydämessäni? Kuinka kauan viholliseni saa ylvästellä minua vastaan?

13:4  Katso tänne, Herra! Vastaa minulle, Jumalani! Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan,

13:5  ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun.

13:6  Mutta minä luotan sinun armoosi. Riemuitkoon sydämeni valmistamastasi pelastuksesta. Minä tahdon laulaa Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.

Chapter 14

14:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Mieletön sanoo sydämessään: ”Ei Jumalaa ole.” Jotka näin ajattelevat, ovat turmeltuneita ja tekevät iljettäviä tekoja. Ei ole ketään, joka tekee hyvää.

14:2  Herra katsoo taivaasta ihmisiin nähdäkseen, onko ketään ymmärtävää, ketään, joka etsii Jumalaa.

14:3  Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhden yhtäkään.

14:4  Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät? He syövät minun kansaani, syövät kuin leipää, eivät he huuda avukseen Herraa.

14:5  Yhtäkkiä he joutuvat kauhun valtaan, sillä Jumala on läsnä vanhurskaassa sukukunnassa.

14:6  Te tahdotte häpäistä kurjan aikeet, mutta Herra on hänen turvansa.

14:7  Kunpa Israelin pelastus jo tulisi Siionista! Kun Herra palauttaa kansansa ennalleen, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Chapter 15

15:1  Daavidin psalmi. Herra, kuka saa majailla telttamajassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?

15:2  Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka toimii vanhurskaasti ja puhuu totuus sydämessään.

15:3  Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.

15:4  Se, joka halveksii kelvotonta mutta kunnioittaa Herraa pelkääviä. Se, joka ei valaansa riko, vaikka olisi vannonut vahingokseen.

15:5  Se, joka ei vaadi rahastaan korkoa eikä ota lahjusta viattoman turmioksi. Joka näin tekee, ei ikinä horju.

Chapter 16

16:1  Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.

16:2  Minä sanon Herralle: ”Sinä olet minun Herrani, ilman sinua minulla ei ole mitään hyvää.”

16:3  Pyhät, jotka ovat maan päällä, ovat kunnioitettavia, ja heille kuuluu minun koko suosioni.

16:4  Niiden murheet lisääntyvät, jotka kiiruhtavat muiden jumalien luo. Minä en vuodata niille verta juomauhriksi enkä ota huulilleni niiden nimiä.

16:5  Herra, sinä olet minun perintöosani ja maljaosani, sinä hoidat minun arpani.

16:6  Ihana maa on tullut osakseni, ja kaunis on minun perintöosani.

16:7  Minä ylistän Herraa, joka on minua neuvonut. Yölläkin sisimpäni minua siihen kehottaa.

16:8  Minä pidän aina edessäni Herran. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

16:9  Sen tähden minun sydämeni iloitsee, sieluni riemuitsee, ja myös ruumiini asuu turvassa.

16:10  Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä katoavaisuutta.

16:11  Sinä ilmoitat minulle elämän tien. Sinun kasvojesi edessä on yltäkylläinen ilo, sinun oikeassa kädessäsi ikuinen ihanuus.

Chapter 17

17:1  Daavidin rukous. Kuule, Herra, oikeaa asiaani! Tarkkaa minun huutoani, kuuntele rukoustani, joka ei lähde petollisilta huulilta.

17:2  Sinulta tulee oikeuteni, sinun silmäsi näkevät sen, mikä on oikein.

17:3  Sinä koettelet sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä. Sinä tutkit minua mutta et mitään löydä. Olen päättänyt, ettei suuni tee syntiä.

17:4  Tehkööt ihmiset mitä tahansa, minä pysyn sinun huultesi sanassa ja vältän väkivaltaisen teitä.

17:5  Tue askeleitani poluillasi, etteivät jalkani horju.

17:6  Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä, Jumala, vastaat minulle. Kallista korvasi puoleeni, kuule minun puheeni.

17:7  Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat sinuun turvaavat niiltä, jotka nousevat sinun oikeaa kättäsi vastaan.

17:8  Varjele minua kuin silmäterää. Kätke minut siipiesi suojaan

17:9  jumalattomilta, jotka riistävät minua, verivihollisiltani, jotka saartavat minut.

17:10  He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylpeillen.

17:11  He ovat kintereilläni. Nyt he saartavat minut! He vaanivat silmillään painaakseen minut maahan.

17:12  Tuo on kuin saalista himoitseva leijona, kuin nuori leijona, joka väijyy piilossa.

17:13  Nouse, Herra! Asetu häntä vastaan, paina hänet maahan! Vapauta miekallasi minun sieluni tuon jumalattoman vallasta,

17:14  kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä. Heidän vatsansa sinä täytät antimillasi, heidän lapsensa tulevat ravituiksi, ja he jättävät yltäkylläisyytensä pienokaisilleen.

17:15  Mutta minä saan katsella sinun kasvojasi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.

Chapter 18

18:1  Musiikinjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Nämä sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin kädestä.

18:2  Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

18:3  Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, kallioni, jonka turviin pakenen, minun kilpeni, pelastukseni sarvi ja turvapaikkani!

18:4  Ylistetty olkoon Herra! Näin minä huudan ja pelastun vihollisiltani.

18:5  Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, turmion virrat pelästyttivät minut.

18:6  Tuonelan siteet kietoivat minut, kuoleman ansat tulivat yllättäen eteeni.

18:7  Ahdistuksessani minä huusin Herraa, huusin avuksi Jumalaani. Hän kuuli temppelistään minun ääneni, huutoni tuli hänen eteensä ja kantautui hänen korviinsa.

18:8  Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät. Ne horjuivat, koska hän vihastui.

18:9  Savu nousi hänen sieraimistaan ja kuluttava tuli hänen suustaan, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

18:10  Hän taivutti taivaat ja astui alas synkkä pilvi jalkojensa alla.

18:11  Hän ratsasti kerubilla ja lensi, kiiti tuulen siivillä.

18:12  Hän teki kätköpaikakseen pimeyden, majaksi ympärilleen synkät vedet, paksut pilvet.

18:13  Loisteesta, joka kävi hänen edellään, purkautuivat pilvet rakeiksi ja tulisiksi hiiliksi.

18:14  Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kuulua: satoi rakeita ja tulisia hiiliä.

18:15  Hän lennätti nuolensa ja hajotti viholliset, ampui salamoita ja saattoi heidät hämmennyksiin.

18:16  Vetten syvänteet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, vihasi hengen puhalluksesta.

18:17  Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

18:18  Hän pelasti minut väkevältä viholliseltani, vihamiehiltäni, sillä he olivat minua vahvempia.

18:19  He nousivat minua vastaan hätäni päivänä, mutta Herra oli minun tukenani.

18:20  Hän toi minut avaraan paikkaan. Hän pelasti minut, sillä hän on mieltynyt minuun.

18:21  Herra palkitsee minut vanhurskauteni mukaan, kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

18:22  Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalastani jumalattomuuteen.

18:23  Kaikki hänen säädöksensä ovat edessäni, hänen lakejaan en luotani torju.

18:24  Olen nuhteeton hänen edessään ja varon tekemästä pahaa.

18:25  Herra maksaa minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

18:26  Uskollista kohtaan sinä olet uskollinen, nuhteetonta kohtaan nuhteeton.

18:27  Puhdasta kohtaan sinä olet puhdas mutta kieroa kohtaan nurja.

18:28  Sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

18:29  Sinä saat minun lamppuni loistamaan. Herra, minun Jumalani, valaisee pimeyteni.

18:30  Sinun avullasi minä juoksen kiinni rosvojoukon, Jumalani avulla hyppään yli muurin.

18:31  Jumalan tie on täydellinen, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kilpenä kaikille, jotka häneen turvaavat.

18:32  Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalamme?

18:33  Hän on Jumala, joka vyöttää minut voimalla ja tekee minun tieni nuhteettomaksi.

18:34  Hän tekee minun jalkani peuran jalkojen kaltaisiksi ja asettaa minut kukkuloilleni.

18:35  Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

18:36  Sinä annat minulle pelastuksesi kilven. Sinun oikea kätesi tukee minua, sinun alentumisesi tekee minut suureksi.

18:37  Sinä annat askeleilleni avaran tilan, eivätkä minun nilkkani nyrjähdä.

18:38  Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaa, ennen kuin heistä on tullut loppu.

18:39  Minä murskaan heidät, eivätkä he voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.

18:40  Sinä vyötät minut voimalla sotaan, vastustajani sinä painat alleni.

18:41  Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä tuhoan.

18:42  He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

18:43  Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät kuin loan kadulle.

18:44  Sinä vapautat minut kansan riidoista. Sinä asetat minut kansojen pääksi, ja kansat, joita en tuntenut, palvelevat minua.

18:45  Jo korvan kuulemalta ne minua tottelevat, muukalaiset liehittelevät minua.

18:46  He menettävät rohkeutensa ja tulevat vavisten varustuksistaan.

18:47  Herra elää! Siunattu olkoon kallioni, korotettu olkoon Jumala, minun pelastajani!

18:48  Hän on Jumala, joka kostaa puolestani ja saattaa kansat valtani alle.

18:49  Hän vapauttaa minut vihollisistani. Niin, sinä korotat minut vastustajieni ylitse, vapautat minut väkivaltaisesta miehestä.

18:50  Sen tähden minä kiitän kansojen keskuudessa sinua, Herra, ja laulan kiitosta sinun nimellesi.

18:51  Hän antaa kuninkaalleen suuria voittoja ja osoittaa laupeutta voidellulleen, Daavidille ja hänen siemenelleen, ikuisesti.

Chapter 19

19:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

19:2  Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

19:3  Päivä lausuu päivälle sanan, yö ilmoittaa yölle tiedon.

19:4  Se ei ole puhetta eikä sanoja, joiden ääni ei kuuluisi.

19:5  Niiden ääni ulottuu yli koko maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Sinne hän on sijoittanut majan auringolle.

19:6  Se on kuin hääkammiosta lähtevä sulhanen, se riemuitsee kuin sankari juostessaan rataansa.

19:7  Se nousee taivaiden ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi piiloutua sen helteeltä.

19:8  Herran opetus on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran todistus on luotettava, se tekee yksinkertaisesta viisaan.

19:9  Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.

19:10  Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat todet ja vanhurskaat kaikki tyynni.

19:11  Ne ovat halutummat kuin kulta, kuin puhtaan kullan paljous, makeammat kuin hunaja, kuin kennosta valuva hunaja.

19:12  Niistä myös sinun palvelijasi ottaa opikseen, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.

19:13  Kuka ymmärtää erehdykset? Puhdista minut salaisista synneistä.

19:14  Varjele palvelijasi myös julkeilta ihmisiltä, älkööt he hallitko minua. Silloin olen nuhteeton ja paljosta synnistä puhdas.

19:15  Kelvatkoot suuni sanat ja sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.

Chapter 20

20:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

20:2  Vastatkoon Herra sinulle hädän päivänä, suojelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.

20:3  Lähettäköön hän sinulle avun pyhäköstä ja tukensa Siionista.

20:4  Muistakoon hän kaikki uhrilahjasi, ja olkoon polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.

20:5  Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi haluaa, ja toteuttakoon kaikki suunnitelmasi.

20:6  Riemuitkaamme sinun voitostasi ja nostakaamme lippumme Jumalamme nimessä. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

20:7  Nyt minä tiedän, että Herra pelastaa voideltunsa, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan, pelastaa hänet oikean kätensä voimateoilla.

20:8  Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.

20:9  He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.

20:10  Herra, pelasta kuningas! Vastaa meille, kun me huudamme.

Chapter 21

21:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

21:2  Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee, kuinka suuresti hän riemuitseekaan valmistamastasi pelastuksesta.

21:3  Hänen sydämensä kaipauksen sinä täytit etkä kieltänyt hänen huultensa toivetta. Sela.

21:4  Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.

21:5  Elämää hän sinulta pyysi, sen sinä hänelle annoit: pitkän iän, ainaisen, iankaikkisen elämän.

21:6  Suuri on hänen kunniansa, kun sinä pelastat hänet. Sinä puet hänen ylleen loiston ja kirkkauden.

21:7  Sinä teet hänet siunaukseksi ikuisiksi ajoiksi, ilahdutat häntä riemulla kasvojesi edessä.

21:8  Sillä kuningas luottaa Herraan. Korkeimman armon tähden hän ei horju.

21:9  Sinun kätesi löytää kaikki vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa vihamiehesi.

21:10  Sinä teet heidät tulisen pätsin kaltaisiksi, kun sinä paljastat kasvosi. Herra nielee heidät vihassaan, tuli kuluttaa heidät.

21:11  Sinä hävität maasta heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmisten joukosta.

21:12  Sillä he suunnittelevat pahaa sinua vastaan, punovat juonia mutta eivät mitään voi.

21:13  Sinä ajat heidät pakoon, kun tähtäät heitä kasvoihin jousellasi.

21:14  Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja soittaen me ylistämme sinun väkevyyttäsi.

Chapter 22

22:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Aamuruskon peura”. Daavidin psalmi.

22:2  Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Olet kaukana, et pelasta minua, olet kaukana, kun huudan apua.

22:3  Jumalani, minä huudan päivin, mutta sinä et vastaa, ja öin, enkä voi olla hiljaa.

22:4  Kuitenkin sinä olet Pyhä, sinä asut Israelin ylistyslaulujen keskellä.

22:5  Sinuun luottivat isämme, he luottivat, ja sinä saatoit heidät turvaan.

22:6  He huusivat sinua ja pelastuivat, sinuun he luottivat eivätkä joutuneet häpeään.

22:7  Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten herjaama ja kansan halveksima.

22:8  Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua. He aukovat suutaan ja nyökyttelevät päätään:

22:9  ”Jätä itsesi Herran haltuun! Herra vapauttakoon ja pelastakoon hänet, koska on mieltynyt häneen.”

22:10  Sinä päästit minut kohdusta, annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla.

22:11  Sinun huomaasi minut on jätetty syntymästäni saakka, äitini kohdusta asti sinä olet ollut Jumalani.

22:12  Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on lähellä eikä auttajaa ole.

22:13  Minua ympäröi sonnilauma, Baasanin härät piirittävät minut.

22:14  Ne avaavat kitansa minua vastaan, kuin raatelevat, karjuvat leijonat.

22:15  Olen kuin maahan vuodatettu vesi. Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vahaa, se on sulanut sisimmässäni.

22:16  Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni on tarttunut kitalakeeni. Sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

22:17  Sillä koirat piirittävät minut, pahantekijöiden parvi saartaa minut. He ovat lävistäneet käteni ja jalkani.

22:18  Minä voin laskea kaikki luuni. He katselevat ja tuijottavat minua.

22:19  He jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

22:20  Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, väkevyyteni, riennä avukseni!

22:21  Pelasta sieluni miekalta, ainokaiseni koirien kynsistä.

22:22  Pelasta minut leijonan kidasta, villihärkien sarvista. Sinä vastasit minulle.

22:23  Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

22:24  Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä! Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin jälkeläiset! Pelätkää häntä, kaikki Israelin jälkeläiset!

22:25  Sillä hän ei halveksinut eikä inhonnut kurjan kärsimystä, ei kätkenyt häneltä kasvojaan vaan kuuli hänen avunhuutonsa.

22:26  Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa. Minä täytän lupaukseni häntä pelkäävien edessä.

22:27  Nöyrät syövät ja tulevat kylläisiksi, ne, jotka Herraa etsivät, ylistävät häntä. Eläköön sydämenne ikuisesti!

22:28  Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Herran luo. Kaikki kansojen heimot kumartuvat palvoen sinun eteesi.

22:29  Herran on kuninkuus, hän hallitsee kansoja.

22:30  Kaikki maan mahtavat aterioivat ja kumartuvat palvomaan Herraa. Hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi pysyä elossa.

22:31  Heidän jälkeensä tulevat palvelevat Herraa, hänestä kerrotaan tulevalle sukupolvelle.

22:32  He tulevat ja julistavat hänen vanhurskauttaan vastedes syntyvälle kansalle, kertovat, että hän on tämän tehnyt.

Chapter 23

23:1  Daavidin psalmi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

23:2  Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa.

23:3  Hän virvoittaa minun sieluni. Hän johdattaa minua vanhurskauden teillä nimensä tähden.

23:4  Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi lohduttavat minua.

23:5  Sinä katat minulle pöydän minun vihollisteni nähden. Sinä voitelet minun pääni öljyllä, minun maljani on ylitsevuotava.

23:6  Sula hyvyys ja armo seuraavat minua kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Chapter 24

24:1  Daavidin psalmi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

24:2  Hän on perustanut sen merien päälle, vahvistanut sen virtoja korkeammalle.

24:3  Kuka saa nousta Herran vuorelle ja kuka seisoa hänen pyhässä paikassaan?

24:4  Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei tavoittele turhuutta eikä vanno väärin.

24:5  Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden Jumalalta, pelastajaltaan.

24:6  Tämä on suku, joka etsii häntä, joka etsii sinun kasvojasi, Jaakobin Jumala. Sela.

24:7  Nostakaa päänne, te portit, kohotkaa korkeiksi, te ikuiset ovet! Kunnian kuningas tulee.

24:8  Kuka on tämä kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa.

24:9  Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet! Kunnian kuningas tulee.

24:10  Kuka hän on, tämä kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.

Chapter 25

25:1  Daavidin psalmi. Sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.

25:2  Jumalani, sinuun minä luotan. Älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.

25:3  Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään. Häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomia.

25:4  Herra, ilmoita minulle tiesi, opeta minulle polkusi.

25:5  Johdata minua totuudessasi ja opeta minua, sillä sinä olet Jumala, minun pelastajani. Sinua minä odotan kaiken päivää.

25:6  Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet ikuisuudesta asti.

25:7  Älä muista nuoruuteni syntejä äläkä rikoksiani. Muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.

25:8  Herra on hyvä ja oikeamielinen, sen tähden hän neuvoo syntiset tielle.

25:9  Hän johdattaa nöyriä oikein ja opettaa heille tiensä.

25:10  Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.

25:11  Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi syntivelkani, vaikka se on suuri.

25:12  Kuka on se mies, joka Herraa pelkää? Hänelle Herra neuvoo tien, joka tämän tulee valita.

25:13  Hänen sielunsa asuu hyvyyden keskellä, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

25:14  Herra paljastaa salaisuutensa niille, jotka häntä pelkäävät, ja ilmoittaa heille liittonsa.

25:15  Minun silmäni katsovat aina Herraan, sillä hän päästää jalkani verkosta.

25:16  Käänny puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.

25:17  Ahdistukset täyttävät sydämeni, päästä minut hädästäni.

25:18  Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki syntini anteeksi.

25:19  Katso vihollisiani, heitä on paljon, ja heidän vihansa minua kohtaan on väkivaltainen.

25:20  Varjele minun sieluni ja vapauta minut. Älä salli minun joutua häpeään, sillä sinuun minä turvaan.

25:21  Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoot minua, sinuun minä panen toivoni.

25:22  Jumala, lunasta Israel kaikista ahdistuksistaan.

Chapter 26

26:1  Daavidin psalmi. Auta minut oikeuteeni, Herra, sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti, minä luotan Herraan enkä horju.

26:2  Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, puhdista sisimpäni ja sydämeni.

26:3  Sillä sinun armosi on silmieni edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.

26:4  En istu valehtelijoiden seurassa enkä kulje teeskentelijöiden kanssa.

26:5  Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa.

26:6  Minä pesen käteni viattomuudessa ja kierrän alttarisi ympäri, Herra,

26:7  antaakseni kuulua kiitoksen äänen ja julistaakseni kaikkia sinun ihmetekojasi.

26:8  Herra, minä rakastan sinun huoneesi sijaa, sinun kirkkautesi asumuksen paikkaa.

26:9  Älä tempaa sieluani pois syntisten kanssa äläkä elämääni verenvuodattajien mukana,

26:10  joiden käsissä on pahuus ja joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä.

26:11  Minä vaellan nuhteettomasti. Lunasta minut ja ole minulle armollinen!

26:12  Minun jalkani seisoo tasaisella maalla. Seurakunnan kokouksissa minä ylistän Herraa.

Chapter 27

27:1  Daavidin psalmi. Herra on minun valoni ja pelastajani, ketä minä pelkäisin! Herra on elämäni turva, ketä minä kauhistuisin!

27:2  Kun pahantekijät käyvät kimppuuni syödäkseen lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.

27:3  Vaikka sotajoukko leiriytyisi minua vastaan, sydämeni ei pelkäisi. Vaikka minua vastaan nousisi sota, silloinkin olisin luottavainen.

27:4  Yhtä olen pyytänyt Herralta, sitä minä etsin, että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Herran ihanuutta ja mietiskellä hänen temppelissään.

27:5  Hän piilottaa minut majaansa pahana päivänä, hän kätkee minut telttansa suojaan. Hän nostaa minut kalliolle.

27:6  Nyt pääni kohoaa vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät. Riemuhuudoin minä uhraan uhreja hänen majassaan, laulan ja soitan Herralle.

27:7  Kuule ääneni, Herra, kun huudan! Ole minulle armollinen ja vastaa minulle!

27:8  Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä etsin sinun kasvojasi.

27:9  Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet ollut minun apuni, älä jätä äläkä hylkää minua, Jumala, minun pelastajani.

27:10  Vaikka isäni ja äitini minut hylkäisivät, Herra ottaa minut hoiviinsa.

27:11  Herra, opeta minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden.

27:12  Älä anna minua alttiiksi ahdistajieni mielivallalle, sillä väärät todistajat ovat nousseet minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.

27:13  Mutta minä uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.

27:14  Odota Herraa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea. Odota Herraa.

Chapter 28

28:1  Daavidin psalmi. Sinua, Herra, minä huudan, minun kallioni, älä ole minulle kuuro, etten minä, kun sinä olet vaiti, muuttuisi hautaan vaipuvien kaltaiseksi.

28:2  Kuule ääneni, kun anon armoa ja huudan sinua avuksi, kun nostan käteni sinun pyhäkkösi pyhintä kohti.

28:3  Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa äläkä väärintekijöiden mukana. He puhuvat lähimmäisilleen rauhasta, mutta heidän sydämissään on pahuus.

28:4  Anna heille heidän työnsä mukaan, heidän tekojensa pahuuden mukaan. Anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, maksa heille palkka, joka heille kuuluu.

28:5  Sillä he eivät ymmärrä Herran töitä eivätkä hänen kättensä tekoja. Hän kukistaa heidät, ei hän heitä rakenna.

28:6  Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut ääneni, kun anoin armoa.

28:7  Herra on voimani ja kilpeni. Häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä sydämeni riemuitsee, ja laulullani minä häntä kiitän.

28:8  Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.

28:9  Pelasta kansasi ja siunaa perintöosaasi. Kaitse heitä ja kanna heitä ikuisesti.

Chapter 29

29:1  Daavidin psalmi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.

29:2  Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartukaa Herran eteen pyhässä kauneudessa.

29:3  Herran ääni vetten päällä – kunnian Jumala jylisee! Herra suurten vetten päällä!

29:4  Herran ääni on voimallinen, Herran ääni on mahtava.

29:5  Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit.

29:6  Hän hypittää niitä kuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia kuin nuorta villihärkää.

29:7  Herran ääni halkoo tulen liekit.

29:8  Herran ääni saa autiomaan vapisemaan, Herra saa vapisemaan Kaadeksen autiomaan.

29:9  Herran ääni pelästyttää peurat ja riisuu paljaiksi metsät. Kaikki hänen temppelissään sanoo: ”Kunnia!”

29:10  Herra hallitsi vedenpaisumuksen yllä, Herra hallitsee kuninkaana ikuisesti.

29:11  Herra antaa kansalleen väkevyyden, Herra siunaa kansaansa rauhalla.

Chapter 30

30:1  Daavidin psalmi, temppelinvihkimislaulu.

30:2  Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä nostit minut syvyyksistä etkä sallinut viholliseni iloita minusta.

30:3  Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.

30:4  Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

30:5  Laulakaa ylistystä Herralle, te hänen hurskaansa, kiittäkää hänen pyhää nimeään.

30:6  Sillä hetken kestää hänen vihansa, eliniän hänen suosionsa. Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.

30:7  Minä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä ikinä horju.”

30:8  Herra, armossasi sinä vahvistit vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, minä säikähdin.

30:9  Sinua, Herra, minä huusin, Herra, sinulta anoin armoa:

30:10  Mitä hyötyä on verestäni, kun vaivun hautaan? Kiittääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?

30:11  Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, tule auttajakseni.

30:12  Sinä muutit valitukseni karkeloksi, sinä riisuit surupukuni ja vyötit minut ilolla,

30:13  että sieluni laulaisi sinun kunniaasi eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän ikuisesti.

Chapter 31

31:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

31:2  Herra, sinuun minä turvaan, älä salli minun ikinä joutua häpeään. Vapauta minut vanhurskaudessasi.

31:3  Kallista korvasi puoleeni, pelasta minut pian! Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.

31:4  Sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani, ja nimesi tähden sinä johdatat ja ohjaat minua.

31:5  Päästä minut verkosta, joka on minulle viritetty, sillä sinä olet minun turvani.

31:6  Sinun käteesi minä uskon henkeni. Sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.

31:7  Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhuutta ja petosta. Minä turvaan Herraan.

31:8  Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, sinun, joka olet nähnyt minun kurjuuteni, tuntenut sieluni ahdistukset.

31:9  Sinä et jättänyt minua vihollisen käsiin vaan asetit jalkani avaralle paikalle.

31:10  Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus. Minun silmäni ovat surusta sumentuneet, niin myös sieluni ja ruumiini.

31:11  Minun elämäni kuluu murheessa, vuoteni huokauksissa. Voimani on rauennut syyllisyyteni tähden, ja luuni ovat heikentyneet.

31:12  Kaikkien ahdistajieni tähden minusta on tullut häväistyksen kohde, ylenpalttisen pilkan aihe naapureilleni, pelon aihe tuttavilleni. Ne, jotka minut ulkona näkevät, pakenevat minua.

31:13  Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, olen kuin särkynyt astia.

31:14  Minä kuulen monien parjaukset – kauhua kaikkialla! Kokoontuessaan he pitävät neuvoa minua vastaan, aikovat ottaa minulta hengen.

31:15  Mutta sinuun, Herra, minä turvaan. Minä sanon: ”Sinä olet minun Jumalani.”

31:16  Minun päiväni ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojiltani.

31:17  Valaise kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi.

31:18  Herra, älä salli minun joutua häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat joutukoot häpeään, vaietkoot ja vaipukoot tuonelaan.

31:19  Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja halveksien.

31:20  Kuinka suuri onkaan hyvyytesi, jonka olet varannut niille, jotka sinua pelkäävät, ja jota osoitat ihmisten edessä niille, jotka sinuun turvautuvat!

31:21  Sinä kätket heidät kasvojesi suojaan ihmisten juonittelulta, sinä kätket heidät turvapaikkaan kielten riidalta.

31:22  Siunattu olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa.

31:23  Minä sanoin hädässäni: ”Minut on reväisty pois sinun silmiesi edestä.” Kuitenkin sinä kuulit ääneni, kun huusin sinua ja anoin armoa.

31:24  Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeilijöille hän kostaa runsain mitoin.

31:25  Olkoon sydämenne rohkea ja olkaa lujat, kaikki te, jotka odotatte Herraa.

Chapter 32

32:1  Daavidin mietepsalmi. Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty!

32:2  Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojaan ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

32:3  Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää.

32:4  Sillä öin ja päivin sinun kätesi oli raskaana päälläni. Elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Sela.

32:5  Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

32:6  Sen tähden rukoilkoon sinua jokainen hurskas aikana, jona sinut voidaan löytää. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät häneen ulotu.

32:7  Sinä olet minun piilopaikkani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröit minut pelastuksen riemulla. Sela.

32:8  ”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ” ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Minä neuvon sinua, minun silmäni valvoo sinua.”

32:9  Älkää olko niin kuin järjettömät hevoset ja muulit. Kuolaimilla ja ohjaksilla valjastettuina niitä on hillittävä, muuten ne eivät pysy lähelläsi.

32:10  Jumalattomalla on monta tuskaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröi armo.

32:11  Iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, vanhurskaat, kohottakaa riemuhuuto, kaikki oikeamieliset!

Chapter 33

33:1  Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat! Oikeamielisten sopii ylistää häntä.

33:2  Kiittäkää Herraa lyyran säestyksellä, soittakaa hänelle kymmenkielisellä harpulla.

33:3  Laulakaa hänelle uusi laulu, soittakaa taitavasti riemuhuudon kaikuessa.

33:4  Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat luotettavia.

33:5  Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta. Herran armo täyttää maan.

33:6  Herran sanalla on taivaat tehty ja kaikki niiden joukot hänen suunsa henkäyksellä.

33:7  Hän kokoaa meren vedet kuin röykkiöksi, panee syvyydet varastoihin.

33:8  Pelätköön Herraa kaikki maa, hänen edessään vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.

33:9  Sillä hän sanoi, ja niin tapahtui. Hän käski, ja se oli tehty.

33:10  Herra tekee tyhjäksi kansojen neuvon, estää kansojen aikeet.

33:11  Herran neuvo pysyy ikuisesti, hänen sydämensä ajatukset polvesta polveen.

33:12  Autuas se kansa, jonka Jumala on Herra, kansakunta, jonka hän on perinnökseen valinnut!

33:13  Herra katsoo taivaasta ja näkee kaikki ihmiset.

33:14  Valtaistuimeltaan hän valvoo kaikkia maan asukkaita,

33:15  hän, joka on luonut heidän kaikkien sydämensä, hän, joka ymmärtää kaikki heidän tekonsa.

33:16  Kuningas ei pelastu paljolla sotaväellä, eikä sankari selviydy suurella voimalla.

33:17  Pettävä on sotaratsu pelastajaksi, ei sen suuri voima auta pakoon.

33:18  Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka pelkäävät häntä ja panevat toivonsa hänen armoonsa,

33:19  että hän pelastaisi heidän sielunsa kuolemasta, pitäisi heidät elossa nälänhädän aikana.

33:20  Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.

33:21  Hänessä iloitsee meidän sydämemme, koska me turvaamme hänen pyhään nimeensä.

33:22  Sinun armosi, Herra, olkoon meidän yllämme, kun panemme toivomme sinuun.

Chapter 34

34:1  Daavidin psalmi, kun hän oli tekeytynyt mielipuoleksi Abimelekin edessä. Tämä karkotti hänet luotaan, ja hän lähti pois.

34:2  Minä kiitän Herraa joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani.

34:3  Minun sieluni kerskaa Herrassa, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat.

34:4  Julistakaa kanssani Herran suuruutta, korottakaamme yhdessä hänen nimeään.

34:5  Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani.

34:6  Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä.

34:7  Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

34:8  Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka pelkäävät Herraa, ja vapauttaa heidät.

34:9  Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

34:10  Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään.

34:11  Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää.

34:12  Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan.

34:13  Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä,

34:14  varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta,

34:15  karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

34:16  Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan.

34:17  Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, jotta hän hävittäisi maasta heidän muistonsa.

34:18  Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista.

34:19  Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

34:20  Monet ahdistukset kohtaavat vanhurskasta, mutta Herra pelastaa hänet niistä kaikista.

34:21  Hän varjelee kaikki hänen luunsa, yksikään niistä ei murru.

34:22  Pahuus tappaa jumalattoman, ja ne, jotka vanhurskasta vihaavat, tulevat syyllisiksi.

34:23  Herra lunastaa palvelijoittensa sielun, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syylliseksi.

Chapter 35

35:1  Daavidin psalmi. Aja asiani, Herra, minun riitapuoliani vastaan, sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

35:2  Ota pieni kilpi ja suuri kilpi, nouse avukseni.

35:3  Vedä esiin keihäs ja sulje tie vainoojiltani. Sano sielulleni: ”Minä olen sinun pelastuksesi.”

35:4  Joutukoot häpeään ja pilkattaviksi ne, jotka tavoittelevat henkeäni. Perääntykööt ja hävetkööt ne, jotka aikovat minulle pahaa.

35:5  Olkoot he kuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli karkottakoon heidät.

35:6  Olkoon heidän tiensä pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

35:7  Sillä syyttä he ovat kätkeneet eteeni kuopan verkkoineen, syyttä he ovat sen kaivaneet minua varten.

35:8  Tulkoon vainoojalleni tuho aavistamatta, ja tarttukoon hän itse virittämäänsä verkkoon, pudotkoon siihen ja tuhoutukoon.

35:9  Silloin sieluni iloitsee Herrassa, riemuitsee hänen antamastaan pelastuksesta.

35:10  Kaikki minun luuni sanovat: ”Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka pelastat kurjan vahvempansa käsistä, kurjan ja köyhän riistäjänsä vallasta.”

35:11  Väärät todistajat nousevat esiin ja kysyvät minulta sellaista, mitä en tiedä.

35:12  He palkitsevat minulle hyvän pahalla, minun sieluni on orpo.

35:13  Heidän sairastaessaan minä pukeuduin säkkiin, vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

35:14  Kuin surren ystävää, kuin omaa veljeäni, kuin omaa äitiäni surren minä kuljin synkkänä ja pää painuksissa.

35:15  Mutta kun kompastuin, he iloitsivat ja kokoontuivat, kokoontuivat minua vastaan, nuo julmurit, joita en tuntenut. He herjasivat minua lakkaamatta,

35:16  nuo jumalattomat. He kiristelivät hampaitaan ja leipäpalaa kärkkyen pilkkasivat minua.

35:17  Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni tuhosta, varjele minun ainoa elämäni nuorilta leijonilta.

35:18  Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua kansanpaljouden keskellä.

35:19  Älkööt iloitko minusta ne, jotka vihaavat minua ilman syytä. Älkööt silmää iskekö ne, jotka vihaavat minua ilman aihetta.

35:20  Sillä he eivät puhu rauhan puheita vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

35:21  He levittelevät suutaan minua vastaan ja sanovat: ”Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!”

35:22  Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana.

35:23  Herää ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, tuo minulle oikeus riita-asiassani.

35:24  Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän riemuita minusta.

35:25  Älä salli heidän sanoa sydämessään: ”Kas niin! Sitä me halusimmekin.” Älä salli heidän sanoa: ”Me olemme hänet nielleet.”

35:26  Joutukoot häpeän ja pilkan alaisiksi kaikki, jotka iloitsevat onnettomuudestani. Saakoot puvukseen häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

35:27  Huutakoot ilosta ja riemuitkoot ne, jotka haluavat minulle oikeutta. Sanokoot he aina: ”Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta.”

35:28  Myös minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun ylistystäsi kaiken päivää.

Chapter 36

36:1  Musiikinjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi.

36:2  Sydämessäni kuulen, mitä synti puhuu jumalattomalle, jolla ei ole jumalanpelkoa silmiensä edessä.

36:3  Synti silottelee kaiken hänen silmissään, niin ettei hän huomaa eikä vihaa pahuuttaan.

36:4  Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta. Hän ei enää ymmärrä tehdä hyvää.

36:5  Vuoteessaan hän miettii vääryyttä. Hän asettuu tielle, joka ei ole hyvä, hän ei inhoa pahaa.

36:6  Herra, sinun armosi täyttää taivaat, pilviin ulottuu sinun uskollisuutesi.

36:7  Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi kuin suuri syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

36:8  Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmiset turvautuvat sinun siipiesi suojaan.

36:9  He saavat kyllänsä sinun huoneesi runsaista antimista, sinä juotat heitä suloisuutesi virrasta.

36:10  Sillä sinun luonasi on elämän lähde, sinun valossasi me näemme valon.

36:11  Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.

36:12  Älköön ylpeiden jalka saavuttako minua, älköön jumalattomien käsi minua karkottako.

36:13  Tuonne ovat pahantekijät kaatuneet. Heidät on syösty maahan, eivät he voi nousta.

Chapter 37

37:1  Daavidin psalmi. Älä vihastu pahojen tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

37:2  Sillä hetkessä heidät niitetään pois kuin heinä, ja he lakastuvat kuin vihreä ruoho.

37:3  Luota Herraan ja tee hyvää, asu maassa ja noudata totuutta.

37:4  Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää.

37:5  Anna tiesi Herran haltuun ja luota häneen, niin hän sen tekee.

37:6  Hän tuo esiin vanhurskautesi kuin valon ja oikeutesi kuin keskipäivän.

37:7  Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, joka menestyy tiellään, mieheen, joka juonia punoo.

37:8  Jätä pois viha ja hylkää kiukku. Älä kanna kaunaa, se on vain pahaksi.

37:9  Sillä pahat hävitetään, mutta ne, jotka Herraa odottavat, perivät maan.

37:10  Vielä vähän aikaa, niin jumalatonta ei enää ole. Kun katsot hänen asuinpaikkaansa, hän on poissa.

37:11  Mutta nöyrät perivät maan ja nauttivat rauhan runsaudesta.

37:12  Jumalaton juonii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitaan.

37:13  Herra nauraa jumalattomalle, koska näkee hänen päivänsä tulevan.

37:14  Jumalattomat ovat paljastaneet miekkansa ja jännittäneet jousensa kaataakseen kurjan ja köyhän, teurastaakseen ne, jotka kulkevat oikeaa tietä.

37:15  Mutta heidän miekkansa osuu heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särjetään.

37:16  Parempi se vähä, mikä vanhurskaalla on, kuin monen jumalattoman rikkaus.

37:17  Sillä jumalattomien käsivarret murretaan, mutta Herra tukee vanhurskaita.

37:18  Herra tuntee nuhteettomien päivät, ja heidän perintönsä pysyy ikuisesti.

37:19  Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä he ovat kylläisiä.

37:20  Mutta jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus. He katoavat – kuin savu he katoavat.

37:21  Jumalaton ottaa lainan eikä maksa takaisin, mutta vanhurskas on armahtava ja antelias.

37:22  Ne, joita Herra siunaa, perivät maan, mutta ne, jotka hän kiroaa, revitään juurineen maasta.

37:23  Herra ohjaa sen miehen askeleet, jonka tie on hänelle mieluinen.

37:24  Jos hän lankeaa, ei hän sorru maahan, sillä Herra tukee häntä kädellään.

37:25  Olen ollut nuori ja tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää.

37:26  Aina hän armahtaa ja antaa lainaksi, ja hänen jälkeläisensä ovat siunaukseksi.

37:27  Karta pahaa ja tee hyvää, niin saat asua maassasi ikuisesti.

37:28  Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitaan. Heidät varjellaan ikuisesti, mutta jumalattomien jälkeläiset hävitetään.

37:29  Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä ikuisesti.

37:30  Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeutta.

37:31  Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

37:32  Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii tilaisuutta tappaakseen hänet.

37:33  Mutta Herra ei jätä vanhurskasta hänen käsiinsä eikä julista vanhurskasta syylliseksi, kun tämä on tuomittavana.

37:34  Odota Herraa ja kulje aina hänen tietään, niin hän korottaa sinut, ja sinä saat periä maan ja nähdä, kuinka jumalattomat hävitetään.

37:35  Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, levittäytyneenä kuin paikoilleen juurtunut viheriöivä puu.

37:36  Mutta hän meni pois, eikä häntä enää ollut, minä etsin häntä, eikä häntä löytynyt.

37:37  Tarkkaa nuhteetonta ja katso rehellistä – rauhan miehellä on tulevaisuus.

37:38  Kaikki pahantekijät tuhoutuvat, jumalattomien loppuna on perikato.

37:39  Mutta vanhurskaiden pelastus tulee Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana.

37:40  Herra auttaa heitä ja vapauttaa heidät, vapauttaa jumalattomista ja pelastaa heidät, sillä he turvaavat häneen.

Chapter 38

38:1  Daavidin psalmi. Muistettavaksi.

38:2  Herra, älä nuhtele minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita,

38:3  sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun ja sinun kätesi painaa minua.

38:4  Lihassani ei ole tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa syntieni tähden.

38:5  Sillä syntieni taakka on kohonnut yli pääni. Kuin raskas kuorma se painaa minua yli voimieni.

38:6  Haavani haisevat ja märkivät mielettömyyteni tähden.

38:7  Olen painunut kumaraan, aivan kyyryyn, kuljen synkkänä kaiken päivää.

38:8  Lanteeni ovat täynnä polttoa, eikä lihassani ole tervettä paikkaa.

38:9  Olen voimaton ja täysin runneltu, minä huudan sydämeni tuskassa.

38:10  Herra, sinun edessäsi on koko minun kaipaukseni, eikä huokaukseni ole sinulta salassa.

38:11  Sydämeni jyskyttää, voimani on jättänyt minut. Ja silmieni valo – sitäkään ei minulla ole.

38:12  Ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä vitsauksestani, ja omaiseni seisovat kaukana.

38:13  Ne, jotka tavoittelevat henkeäni, virittävät ansoja, ja ne, jotka aikovat tehdä minulle pahaa, puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiken aikaa.

38:14  Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, olen kuin mykkä, joka ei suutaan avaa.

38:15  Minusta on tullut kuin mies, joka ei kuule ja jonka suusta ei lähde moitteen sanaa.

38:16  Sillä sinua, Herra, minä odotan. Sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

38:17  Minä sanon: älkööt he iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

38:18  Olenhan kaatumaisillani, ja tuskani on aina edessäni.

38:19  Minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

38:20  Mutta viholliseni elävät ja ovat mahtavia. Yhä enemmän on niitä, jotka vihaavat minua ilman syytä,

38:21  jotka palkitsevat hyvän pahalla ja vastustavat minua, koska minä pyrin hyvään.

38:22  Älä hylkää minua, Herra! Jumalani, älä ole minusta kaukana!

38:23  Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni!

Chapter 39

39:1  Musiikinjohtajalle. Jedutunin mukaan. Daavidin psalmi.

39:2  Minä sanoin: ”Minä valvon vaellustani, etten tekisi kielelläni syntiä. Minä vartioin suutani ja pidän sen suljettuna, niin kauan kuin jumalaton on edessäni.”

39:3  Minä vaikenin, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä on hyvää, mutta tuskani vain yltyi.

39:4  Sydämeni hehkui rinnassani, huokaillessani syttyi tuli, ja niin minä puhuin kielelläni.

39:5  Herra, ilmoita minulle, milloin loppuni tulee ja mikä on päivieni määrä, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen olen.

39:6  Katso, muutaman kämmenenleveyden verran sinä annoit minulle päiviä, ja elinaikani on edessäsi kuin ei mitään. Vain turhuutta ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.

39:7  Vain varjokuvana ihminen vaeltaa, aivan turhaan hän metelöi. Hän kokoaa rikkauksia eikä tiedä, kuka ne korjaa.

39:8  Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.

39:9  Vapauta minut kaikista rikkomuksistani, älä pane minua houkkien häväistäväksi.

39:10  Minä vaikenen enkä suutani avaa, sillä sinä olet tämän tehnyt.

39:11  Poista vitsauksesi minun päältäni, muuten minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

39:12  Sinä kuritat ihmistä rangaistuksilla synnin tähden, sinä kulutat hänen ihanuutensa niin kuin koi kuluttaa. Vain turhuutta ovat kaikki ihmiset. Sela.

39:13  Kuule rukoukseni, Herra, kuuntele avunhuutoani, älä ole kuuro kyyneleilleni. Minä olen muukalainen sinun luonasi, vieras niin kuin kaikki isänikin.

39:14  Käännä syyttävä katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.

Chapter 40

40:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

40:2  Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.

40:3  Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni.

40:4  Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan.

40:5  Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät.

40:6  Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

40:7  Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua – korvani sinä avasit – polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

40:8  Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen, kirjakääröön on minusta kirjoitettu.

40:9  Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.”

40:10  Minä julistan ilosanomaa vanhurskaudesta suuressa seurakunnassa. Katso, minä en sulje huuliani, sinä, Herra, sen tiedät.

40:11  Minä en peitä vanhurskauttasi sydämeeni vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi. Minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

40:12  Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi! Armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.

40:13  Onnettomuudet ovat saartaneet minut, niitä on määrättömästi. Syntini ovat ottaneet minut kiinni, kaikkia en voi edes nähdä, sillä niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni. Rohkeuteni on poissa.

40:14  Herra, olkoon sinulle mieluista pelastaa minut. Herra, riennä avukseni!

40:15  Hävetkööt ja joutukoot hämmennyksiin kaikki, jotka tavoittelevat henkeäni tuhotakseen minut. Perääntykööt ja joutukoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

40:16  Tyrmistykööt häpeästään ne, jotka sanovat minulle: ”Kas niin, kas niin!”

40:17  Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät. Ne, jotka rakastavat sinun valmistamaasi pelastusta, sanokoot aina: ”Herra on suuri!”

40:18  Vaikka olen kurja ja köyhä, Herra pitää minut mielessään. Sinä olet minun apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy!

Chapter 41

41:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

41:2  Autuas se, joka pitää huolta vähäosaisesta. Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.

41:3  Herra varjelee häntä ja pitää hänet elossa. Maassa häntä kutsutaan onnelliseksi, etkä sinä, Herra, anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa mielivallalle.

41:4  Herra tukee häntä tautivuoteella. Kun hän sairastaa, sinä nostat hänet vuoteeltaan.

41:5  Minä sanoin: ”Herra, armahda minua! Paranna sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan!”

41:6  Viholliseni puhuvat minusta pahaa: ”Milloin hän kuolee ja hänen nimensä häviää?”

41:7  Ja jos joku tulee katsomaan minua, hän puhuu tyhjänpäiväisiä. Hän kerää sydämeensä pahuutta, lähtee ulos ja puhuu sitä.

41:8  Kaikki vihamieheni yhdessä kuiskuttelevat minusta, he ajattelevat minusta pahaa:

41:9  ”Jokin parantumaton paha on tarttunut häneen, ei hän enää nouse siitä missä makaa.”

41:10  Jopa läheinen ystäväni, johon minä luotin ja joka söi leipääni, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.

41:11  Mutta sinä, Herra, armahda minua ja nosta minut ylös, niin minä maksan heille.

41:12  Siitä minä tiedän sinun mieltyneen minuun, ettei viholliseni saa minusta riemuita.

41:13  Mutta minä – minua sinä tuet nuhteettomuuteni tähden ja asetat minut kasvojesi eteen ainiaaksi.

41:14  Siunattu olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Aamen, aamen.

Chapter 42

42:1  Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten mietepsalmi.

42:2  Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala.

42:3  Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla ja nähdä Jumalan kasvot?

42:4  Kyyneleet ovat olleet leipäni päivin ja öin, kun minulle yhtenään sanotaan: ”Missä on sinun Jumalasi?”

42:5  Näitä minä muistelen ja vuodatan ulos sieluni murheen, kun kuljen väentungoksessa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

42:6  Miksi olet masentunut, sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta.

42:7  Jumalani, sieluni on minussa masentunut, sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarinvuorella.

42:8  Syvyys huutaa syvyydelle sinun koskiesi pauhatessa; kaikki kuohusi ja aaltosi vyöryvät ylitseni.

42:9  Päivällä Herra lähettää armonsa, ja yöllä on sisimmässäni hänen laulunsa – rukous elävälle Jumalalle.

42:10  Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ”Miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy kulkea murehtien, vihollisen ahdistamana?”

42:11  Luissani on kuin kuolemantuska, kun viholliseni häpäisevät minua sanoen minulle yhtenään: ”Missä on sinun Jumalasi?”

42:12  Miksi olet masentunut, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, pelastajaani, minun Jumalaani.

Chapter 43

43:1  Hanki minulle oikeus, Jumala, ja aja riita-asiani jumalatonta kansaa vastaan. Päästä minut petollisista ja pahoista ihmisistä.

43:2  Sillä sinä, Jumala, olet turvapaikkani. Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea murehtien, vihollisen ahdistamana?

43:3  Lähetä valosi ja totuutesi, ne johdattakoot minua. Viekööt ne minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,

43:4  että saan tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on iloni ja riemuni. Silloin kiitän sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani.

43:5  Miksi olet masentunut, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, pelastajaani, minun Jumalaani.

Chapter 44

44:1  Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten mietepsalmi.

44:2  Jumala, me olemme kuulleet omin korvin, isämme ovat kertoneet meille teosta, jonka sinä teit heidän päivinään, muinaisina päivinä.

44:3  Sinä karkotit kädelläsi kansat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansakunnat, sinä ajoit ne pois.

44:4  Sillä eivät isämme ottaneet maata haltuunsa miekallaan eikä heidän käsivartensa pelastanut heitä, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valo, koska sinä olit mieltynyt heihin.

44:5  Sinä, Jumala, olet minun kuninkaani, anna määräys Jaakobin pelastuksesta.

44:6  Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

44:7  Sillä minä en luota jouseeni eikä miekkani minua pelasta,

44:8  vaan sinä pelastat meidät ahdistajistamme ja saatat vihamiehemme häpeään.

44:9  Jumalassa me kerskaamme kaiken päivää, sinun nimeäsi me kiitämme ikuisesti. Sela.

44:10  Kuitenkin sinä hylkäsit ja häpäisit meidät etkä lähtenyt meidän sotajoukkojemme mukaan.

44:11  Sinä panit meidät pakenemaan ahdistajaa, ja vihamiehemme ryöstivät itselleen saalista.

44:12  Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat ja hajotit meidät kansojen sekaan.

44:13  Sinä myit kansasi halvalla etkä siitä paljoa hyötynyt.

44:14  Sinä jätit meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.

44:15  Sinä teit meidät sananparreksi kansojen keskuudessa, päänpudistuksen aiheeksi kansakuntien keskellä.

44:16  Kaiken päivää häväistykseni on mielessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut

44:17  herjaajan ja pilkkaajan puheiden tähden, vihollisen ja kostonhimoisen tähden.

44:18  Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unohtaneet emmekä rikkoneet sinun liittoasi.

44:19  Sydämemme ei ole vetäytynyt sinusta pois, eivätkä askeleemme ole poikenneet sinun polultasi,

44:20  vaikka olet runnellut meitä sakaalien asuinsijoilla ja peittänyt meidät kuoleman varjolla.

44:21  Jos olisimme unohtaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

44:22  eikö Jumala tutkisi sitä? Hänhän tuntee sydämen salaisuudet?

44:23  Totisesti, sinun vuoksesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

44:24  Herää, miksi nukut, Herra? Nouse, älä hylkää iäksi!

44:25  Miksi peität kasvosi, unohdat kurjuutemme ja ahdistuksemme?

44:26  Sillä sielumme on vaipunut tomuun, ruumiimme on painunut maahan.

44:27  Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden!

Chapter 45

45:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Liljat”. Koorahilaisten mietepsalmi. Laulu rakkaudesta.

45:2  Sydämeni tulvii ihania sanoja. Minä lausun psalmini kuninkaalle, kieleni on taitavan kirjoittajan kynä.

45:3  Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu huulillesi, sen vuoksi Jumala siunaa sinua iäti.

45:4  Vyötä miekka kupeellesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja loistoosi.

45:5  Ratsasta menestyksellisesti totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta. Oikea kätesi opettakoon sinulle pelottavia tekoja.

45:6  Sinun nuolesi iskeytyvät terävinä kuninkaan vihollisten sydämiin, kansat kaatuvat allesi.

45:7  Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ikuisesti. Sinun kuninkuutesi valtikka on oikeuden valtikka.

45:8  Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat laittomuutta. Sen vuoksi on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin kumppaneitasi.

45:9  Mirhalta, aaloelta ja kassialta tuoksuvat kaikki vaatteesi, norsunluupalatseista sinua ilahdutetaan kielisoittimilla.

45:10  Kuninkaiden tyttäret ovat kaunistautuneet kalleuksillasi, kuningatar seisoo oikealla puolellasi Oofirin kullassa.

45:11  Kuule, tytär, katso ja kuuntele tarkoin: unohda kansasi ja isäsi koti.

45:12  Kuningas on mieltynyt sinun kauneuteesi. Hän on herrasi, heittäydy maahan hänen eteensä.

45:13  Tytär Tyros ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan suosiotasi.

45:14  Kuninkaan tytär kaikessa loistossaan on sisähuoneissa, kultakudosta on hänen pukunsa.

45:15  Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan luo. Neitsyet, hänen ystävättärensä, seuraavat häntä, heidät tuodaan sinun luoksesi.

45:16  Iloiten ja riemuiten heitä saatetaan, he tulevat kuninkaan palatsiin.

45:17  Sinun poikasi nouskoot isiesi sijaan, sinä asetat heidät ruhtinaiksi koko maahan.

45:18  Minä teen nimesi muistettavaksi polvesta polveen, sen vuoksi kansat kiittävät sinua aina ja ikuisesti.

Chapter 46

46:1  Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.

46:2  Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apumme hädän hetkellä.

46:3  Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin,

46:4  vaikka merten aallot pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat niiden mahtavuudesta. Sela.

46:5  Virta haaroineen ilahduttaa Jumalan kaupunkia, Korkeimman asuntojen pyhää paikkaa.

46:6  Jumala on sen keskellä, se ei horju. Jumala auttaa sitä aamun koitteessa.

46:7  Kansat metelöivät, valtakunnat horjuvat, hänen äänensä kuuluu, ja maa järkkyy.

46:8  Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

46:9  Tulkaa ja katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä.

46:10  Hän lopettaa sodat maan ääriä myöten. Hän särkee jousen, taittaa keihään ja polttaa sotavaunut tulessa.

46:11  ”Laskekaa aseenne ja tietäkää, että minä olen Jumala, minä olen korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.”

46:12  Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

Chapter 47

47:1  Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.

47:2  Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa riemuhuuto Jumalalle!

47:3  Sillä Herra on korkein, pelottava, koko maan suuri kuningas.

47:4  Hän alistaa kansat valtaamme, kansakunnat jalkojemme alle.

47:5  Hän on valinnut meille perintöosan, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela.

47:6  Jumala on astunut ylös riemuhuudon raikuessa, Herra pasuunan pauhatessa.

47:7  Laulakaa ylistystä Jumalalle, laulakaa, laulakaa ylistystä kuninkaallemme, laulakaa!

47:8  Jumala on koko maan kuningas, laulakaa hänelle psalmi.

47:9  Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellaan.

47:10  Kansojen ylhäiset kokoontuvat Abrahamin Jumalan kansaksi, sillä maan kilvet kuuluvat Jumalalle. Hän on ylen korkea.

Chapter 48

48:1  Laulu, koorahilaisten psalmi.

48:2  Suuri on Herra, suuresti ylistettävä. Hän, meidän Jumalamme, asuu kaupungissaan, pyhällä vuorellaan.

48:3  Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjoisen puolella Siionin vuori, suuren Kuninkaan kaupunki.

48:4  Sen linnoissa Jumala tunnetaan turvapaikaksi.

48:5  Katso, kuninkaat kokoontuivat, lähtivät yhdessä eteenpäin.

48:6  He näkivät sen ja hämmästyivät, pelästyivät ja kiiruhtivat pois.

48:7  Heidät valtasi siellä vavistus, kuin tuska synnyttäjän.

48:8  Itätuulella sinä särjet Tarsiksen laivat.

48:9  Niin kuin olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, Jumalamme kaupungissa. Jumala pitää sen lujana ikuisesti. Sela.

48:10  Jumala, me mietiskelemme armoasi sinun temppelissäsi.

48:11  Niin kuin sinun nimesi, Jumala, niin ulottuu ylistyksesi maan ääriin saakka. Sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.

48:12  Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioittesi tähden.

48:13  Kiertäkää Siion, kulkekaa sen ympäri, laskekaa sen tornit.

48:14  Tarkastelkaa sen muureja, kulkekaa sen linnoissa kertoaksenne niistä tulevalle sukupolvelle.

48:15  Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme ikuisesti. Hän johdattaa meidät kuoleman yli.

Chapter 49

49:1  Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.

49:2  Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, kaikki maan asukkaat,

49:3  sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

49:4  Minun suuni puhuu viisautta, sydämeni mietteissä on ymmärrystä.

49:5  Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, ratkaisen arvoitukseni lyyraa soittaen.

49:6  Miksi pelkäisin pahoina päivinä, kun petturien vääryys ympäröi minua,

49:7  noiden, jotka luottavat vaurauteensa ja kerskailevat suuresta rikkaudestaan.

49:8  Ei kukaan voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa

49:9  – onhan ihmisten sielujen lunastus kallis, ihmiseltä se jää ikuisesti suorittamatta –

49:10  niin että hän saisi elää ikuisesti eikä näkisi kuolemaa.

49:11  Nähdäänhän, että viisaat kuolevat. Myös tyhmät ja järjettömät menehtyvät ja jättävät toisille vaurautensa.

49:12  Sisimmässään he ajattelevat, että heidän huoneensa pysyy ikuisesti, heidän asuinsijansa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

49:13  Mutta mahtavinkaan ihminen ei ole pysyvä. Häntä voi verrata eläimiin, jotka häviävät.

49:14  Tämä on heidän tiensä, heidän hulluutensa, ja heidän jälkeensä niiden, jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela.

49:15  Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee. Aamun koittaessa oikeamieliset hallitsevat heitä. Heidän hahmonsa katoaa, tuonela on heidän asuntonsa.

49:16  Mutta Jumala lunastaa minun sieluni tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

49:17  Älä pelkää, kun joku rikastuu, kun hänen kotinsa loisto lisääntyy.

49:18  Sillä kuollessaan hän ei ota mitään mukaansa eikä hänen rikkautensa astu alas hänen jäljessään.

49:19  Vaikka hän eläessään kutsuu itseään siunatuksi – ja sinuahan ylistetään, kun sinulla on kaikki hyvin –

49:20  hänen sielunsa joutuu esi-isiensä luo, jotka eivät ikinä valoa näe.

49:21  Mahtavinkin ihminen, jolla ei ole ymmärrystä on verrattavissa eläimiin, jotka hukkuvat.

Chapter 50

50:1  Aasafin psalmi. Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut maan auringon noususta sen laskuun asti.

50:2  Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala on ilmestynyt kirkkaudessaan.

50:3  Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene. Hänen edellään käy kuluttava tuli ja hänen ympärillään väkevä myrsky.

50:4  Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan käydäkseen oikeutta kansansa kanssa.

50:5  ”Kootkaa eteeni minun hurskaani, jotka uhrin kautta ovat tehneet liiton minun kanssani.”

50:6  Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, sillä Jumala itse on tuomari. Sela.

50:7  ”Kuule, kansani, kun minä puhun. Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.

50:8  En minä nuhtele sinua uhriesi tähden – polttouhrisi ovat aina minun edessäni.

50:9  En ota härkää talostasi enkä vuohipukkeja karjatarhoistasi,

50:10  sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karja.

50:11  Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedoilla liikkuu, on minun.

50:12  Jos minun tulisi nälkä, en sitä sinulle sanoisi, sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

50:13  Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin vuohipukkien verta?

50:14  Uhraa kiitosta Jumalalle ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.

50:15  Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua.”

50:16  Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet kertomaan minun säädöksistäni ja ottamaan liittoni huulillesi?

50:17  Sinähän vihaat nuhtelua ja heität minun sanani selkäsi taakse!

50:18  Jos näet varkaan, sinä miellyt häneen, ja avionrikkojien kanssa sinä pidät yhtä.

50:19  Sinä päästät suusi puhumaan pahaa ja kielesi punomaan petosta.

50:20  Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.

50:21  Näitä olet tehnyt, ja minä olen ollut vaiti. Luuletko sinä, että minä olen ollut sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä silmiesi eteen.

50:22  Ymmärtäkää tämä, te, jotka unohdatte Jumalan, etten raatelisi teitä eikä olisi pelastajaa!

50:23  Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua. Joka pitää huolen vaelluksestaan, se saa nähdä pelastuksen, jonka Jumala antaa.”

Chapter 51

51:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi

51:2  profeetta Naatanin tultua hänen luokseen sen jälkeen, kun hän oli yhtynyt Batsebaan.

51:3  Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden.

51:4  Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.

51:5  Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni.

51:6  Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi.

51:7  Katso, synnin alaisena olen syntynyt, synnin alaiseksi sikisin äitini kohdussa.

51:8  Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka, ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden.

51:9  Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun. Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi.

51:10  Anna minun kuulla iloa ja riemua, ratketkoot riemuun luut, jotka olet murskannut.

51:11  Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni.

51:12  Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni.

51:13  Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.

51:14  Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.

51:15  Minä tahdon opettaa väärintekijöille sinun tiesi, että syntiset palaisivat sinun luoksesi.

51:16  Vapauta minut verivelasta Jumala, Jumala, minun pelastajani. Silloin minun kieleni laulaen ylistää sinun vanhurskauttasi.

51:17  Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun ylistystäsi.

51:18  Sillä sinä et halua uhria, sen kyllä antaisin, polttouhri ei ole sinulle mieleen.

51:19  Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

51:20  Tee laupeudessasi hyvää Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.

51:21  Silloin sinä miellyt vanhurskauden uhreihin, polttouhreihin ja kokonaisuhreihin. Silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.

Chapter 52

52:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin mietepsalmi,

52:2  kun edomilainen Dooeg oli tullut ilmoittamaan Saulille: ”Daavid on mennyt Ahimelekin taloon.”

52:3  Miksi kerskailet pahuudesta, sankari? Jumalan armo pysyy ainaisesti.

52:4  Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petturi.

52:5  Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää, valhetta enemmän kuin totuuden puhumista. Sela.

52:6  Sinä rakastat kaikkia tuhoisia sanoja, sinä kavala kieli.

52:7  Sen vuoksi Jumala murskaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut teltastasi, repii sinun juuresi elävien maasta. Sela.

52:8  Vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, he nauravat häntä:

52:9  ”Katsokaa miestä, joka ei pitänyt Jumalaa turvanaan vaan luotti suureen rikkauteensa ja turvautui omaisuuteensa.”

52:10  Mutta minä olen kuin viheriöivä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja ikuisesti.

52:11  Minä kiitän sinua aina siitä, mitä olet tehnyt, ja panen toivoni hurskaittesi edessä sinun nimeesi, sillä se on hyvä.

Chapter 53

53:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin mietepsalmi. Lauletaan kuin ”Sairaus”.

53:2  Houkka sanoo sydämessään: ”Ei Jumalaa ole.” He ovat turmeltuneita ja inhottavia pahuudessaan. Ei ole ketään, joka tekee hyvää.

53:3  Jumala katsoo taivaasta ihmisiin nähdäkseen, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.

53:4  Kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.

53:5  Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka syövät kansaani kuin söisivät leipää eivätkä huuda avukseen Jumalaa?

53:6  He joutuvat pelon valtaan siinä, missä ei ole pelättävää. Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala on hylännyt heidät.

53:7  Jospa Israelin pelastus jo tulisi Siionista! Kun Jumala palauttaa kansansa ennalleen, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Chapter 54

54:1  Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin mietepsalmi,

54:2  kun siifiläiset olivat tulleet kertomaan Saulille: ”Eiköhän Daavid piileksi meillä päin.”

54:3  Jumala, pelasta minut nimesi tähden, aja minun asiani voimassasi!

54:4  Jumala, kuule rukoukseni, kuuntele suuni sanoja,

54:5  sillä muukalaiset nousevat minua vastaan ja väkivaltaiset tavoittelevat henkeäni. He eivät piittaa Jumalasta. Sela.

54:6  Katso, Jumala on auttajani, Herra on niiden kanssa, jotka minua tukevat.

54:7  Hän kääntää pahan minun vihamiehiäni kohti. Hävitä heidät totuutesi tähden.

54:8  Alttiisti minä uhraan sinulle, kiitän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.

54:9  Hän on vapauttanut minut kaikesta ahdingosta, ja silmäni ovat saaneet nähdä vihollisteni tappion.

Chapter 55

55:1  Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin mietepsalmi.

55:2  Jumala, kuule rukoukseni, älä kätkeydy, kun anon armoa.

55:3  Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhattomana valittaen ja huokaillen,

55:4  koska vihollinen huutaa ja jumalaton ahdistaa. He vyöryttävät päälleni onnettomuutta ja vainoavat minua vihassaan.

55:5  Sydämeni vapisee rinnassani, kuoleman kauhut ovat langenneet päälleni.

55:6  Pelko ja vapina valtaa minut, ja minut peittää kauhu.

55:7  Minä sanon: Olisipa minulla siivet, niin lentäisin pois kuin kyyhkynen lepopaikkaan!

55:8  Minä pakenisin kauas ja yöpyisin autiomaassa. Sela.

55:9  Rientäisin pakopaikkaani myrskytuulen ja rajuilman alta.

55:10  Herra, sekoita, tee eripuraisiksi heidän kielensä. Minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa,

55:11  yötä päivää ne kiertävät sen muureilla. Vääryys ja pahuus ovat sen keskellä.

55:12  Turmelus on sen sisällä, sorto ja petos ei väisty sen torilta.

55:13  Ei minua herjaa vihollinen – sen minä kestäisin. Eikä minua vastaan mahtaile vihamieheni – häneltä voisin piiloutua.

55:14  Ei, vaan se olet sinä, vertaiseni ihminen, ystäväni ja tuttavani,

55:15  jonka kanssa olimme suloisessa sovussa ja vaelsimme yhdessä Jumalan huoneeseen väentungoksessa.

55:16  Yllättäköön kuolema heidät, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä pahuus on heidän asunnoissaan ja heidän sisimmässään.

55:17  Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.

55:18  Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokailen, ja hän kuulee minun ääneni.

55:19  Hän on lunastanut minun sieluni rauhaan taistelusta, jota käydään minua vastaan, sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

55:20  Jumala kuulee minua ja nöyryyttää heidät, hän, joka on hallinnut muinaisista ajoista asti. Sela. He eivät muuta mieltään eivätkä pelkää Jumalaa.

55:21  Jumalaton käy käsiksi niihin, jotka elävät rauhassa hänen kanssaan, ja rikkoo liittonsa.

55:22  Sulava kuin voi on hänen suunsa, mutta hänellä on sota mielessä. Pehmeämpiä kuin öljy ovat hänen sanansa, kuitenkin ne ovat kuin paljastetut miekat.

55:23  Heitä taakkasi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ainaisesti horjua.

55:24  Murhamiehet ja petturit sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen, he eivät pääse edes puoleen ikäänsä. Mutta minä luotan sinuun.

Chapter 56

56:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa”. Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa.

56:2  Armahda minua, Jumala, sillä ihmiset polkevat minua, koko ajan he sotivat minua vastaan ja ahdistavat minua.

56:3  Vihamieheni polkevat minua kaiken päivää. Paljon on niitä, jotka sotivat ylpeästi minua vastaan.

56:4  Sinä päivänä, jona pelkään, minä turvaudun sinuun,

56:5  Jumalaan, jonka sanaa minä ylistän, Jumalaan minä luotan enkä pelkää. Mitä ihminen voisi minulle tehdä?

56:6  Kaiken aikaa he vääntelevät sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.

56:7  He väijyvät, he kätkeytyvät, he vakoilevat askeleitani tavoitellessaan henkeäni.

56:8  Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.

56:9  Sinä olet laskenut pakolaispäiväni. Pane leiliisi kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.

56:10  Kerran viholliseni kääntyvät takaisin, sinä päivänä, jona huudan Herraa. Siitä tiedän, että Jumala on puolellani.

56:11  Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.

56:12  Jumalaan minä luotan, enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?

56:13  Minulla on lupauksia täytettävänä sinulle, Jumala. Minä uhraan sinulle kiitosuhrit.

56:14  Sillä sinä pelastit sieluni kuolemasta, varjelit jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, elämän valossa.

Chapter 57

57:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Älä tuhoa”. Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan.

57:2  Armahda minua, Jumala, armahda minua, sillä sinuun sieluni turvautuu. Minä turvaudun sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat menneet ohi.

57:3  Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, Jumalaa, joka vie asiani päätökseen.

57:4  Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen ja saattaa sortajani häpeään. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.

57:5  Sieluni on leijonien keskellä, minä makaan kuin tulisilla hiilillä, ihmisten joukossa, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.

57:6  Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, kirkkautesi yli kaiken maan!

57:7  He virittivät verkon minun tielleni, sieluni masentui. He kaivoivat eteeni kuopan mutta suistuivat siihen itse. Sela.

57:8  Minun sydämeni on valmis, Jumala, minun sydämeni on valmis, minä tahdon laulaa ja soittaa!

57:9  Herää, sieluni, herää, harppu ja lyyra! Minä tahdon herättää aamuruskon.

57:10  Herra, sinua minä kiitän kansojen keskellä, laulan ylistystäsi kansakuntien keskuudessa.

57:11  Sillä sinun armosi on suuri ja yltää taivaisiin ja sinun totuutesi pilviin asti.

57:12  Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, kirkkautesi yli kaiken maan!

Chapter 58

58:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Älä tuhoa”. Daavidin laulu.

58:2  Onko se todella oikeamielistä puhetta, kun vaikenette? Tuomitsetteko silloin oikein, te ihmislapset?

58:3  Ette, vaan sydämestänne te teette vääryyttä. Kättenne väkivallalla te raivaatte tien maan päällä.

58:4  Jumalattomat ovat eksyksissä kohdusta asti, valheenpuhujat ovat harhassa syntymästään saakka.

58:5  Heissä on myrkkyä kuin käärmeen myrkky. He ovat kuin kuuro kobra, joka tukkii korvansa

58:6  eikä kuule lumoajien ääntä, taitavan taikojan loitsuja.

58:7  Jumala, särje hampaat heidän suustaan, Herra, murskaa nuorten leijonien raateluhampaat!

58:8  Häipykööt he pois kuin vesi, joka menee menojaan. Kärjettömiä olkoot heidän ampumansa nuolet.

58:9  Olkoot he kuin etana, joka sulaa mataessaan, kuin naisen synnyttämät keskoset, jotka eivät aurinkoa näe.

58:10  Ennen kuin patanne tuntevat orjantappurat allaan, hän myrskyllään puhaltaa pois niin tuoreen kuin kuivankin.

58:11  Vanhurskas iloitsee, kun näkee koston. Hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.

58:12  Silloin ihmiset sanovat: ”Totisesti, vanhurskas saa palkkansa. Totisesti, on olemassa Jumala, joka tuomitsee maan päällä.”

Chapter 59

59:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Älä tuhoa”. Daavidin laulu, kun Saul lähetti miehiä vartioimaan hänen taloaan ja tappamaan hänet.

59:2  Vapauta minut vihollisistani, Jumalani. Suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.

59:3  Vapauta minut pahantekijöistä, pelasta minut murhamiesten käsistä.

59:4  Katso, kuinka he väijyvät henkeäni. Mahtavat kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.

59:5  Ilman syytäni he juoksevat ja varustautuvat. Herää, tule avukseni ja katso puoleeni!

59:6  Sinä, Jumala, Herra Sebaot, Israelin Jumala, herää kostamaan kaikille pakanoille. Älä armahda ketään pahaa petturia. Sela.

59:7  He palaavat illalla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

59:8  Kuule, mitä he syytävät suustaan. Miekat ovat heidän huulillaan, sillä he ajattelevat: ”Kuka sen kuulee?”

59:9  Mutta sinä, Herra, naurat heille, sinä pidät pilkkanasi kaikkia pakanoita.

59:10  Jumala, minun väkevyyteni, sinua minä odotan, sillä sinä olet minun linnani.

59:11  Armollinen Jumalani tulee minua vastaan. Jumala antaa minun nähdä vihamiesteni tappion.

59:12  Älä tapa heitä, ettei kansani unohtaisi sitä. Horjuta heitä voimallasi ja syökse heidät alas, Herra, meidän kilpemme.

59:13  Heidän suunsa synnin, heidän huultensa sanojen tähden, joutukoot he ylpeydessään kiinni, kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat.

59:14  Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, niin he saavat tietää, että Jumala hallitsee Jaakobissa ja maan ääriin saakka. Sela.

59:15  He palaavat illalla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

59:16  He harhailevat saadakseen ruokaa, ja elleivät saa kyllikseen, he murisevat.

59:17  Mutta minä laulan sinun voimastasi, riemuitsen aamuisin sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani, kun minulla on ahdistus.

59:18  Jumala, minun voimani, sinulle minä tahdon laulaa ylistystä, sillä sinä olet linnani, minun armollinen Jumalani.

Chapter 60

60:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Todistuksen lilja”. Opetettavaksi. Daavidin laulu,

60:2  kun hän taisteli Mesopotamian ja Sooban aramilaisia vastaan ja kun Jooab palatessaan voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoistatuhatta miestä.

60:3  Jumala, sinä hylkäsit meidät ja hajotit meidät, sinä olit vihastunut – auta meidät ennallemme!

60:4  Sinä järisytit maan ja saatoit sen halkeilemaan. Korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

60:5  Olet antanut kansasi kokea kovia, olet juottanut meille myrkkyviiniä.

60:6  Niille, jotka sinua pelkäävät, olet antanut lipun nostettavaksi ylös totuuden puolesta – sela –

60:7  että rakkaasi vapautettaisiin. Pelasta meidät oikealla kädelläsi ja vastaa meille!

60:8  Jumala on puhunut pyhyydessään: ”Riemuiten minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

60:9  Minun on Gilead, minun on Manasse. Efraim on pääni suojus, ja Juuda on valtikkani.

60:10  Mooab on pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni. Filistea, nosta minulle riemuhuuto!”

60:11  Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin? Kuka johtaa minut Edomiin?

60:12  Etkö sinä, Jumala, hylännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, sotajoukkojemme kanssa!

60:13  Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä ihmisapu on turha.

60:14  Jumalan voimassa me teemme väkeviä tekoja. Hän tallaa ahdistajamme maahan.

Chapter 61

61:1  Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin psalmi.

61:2  Jumala, kuule minun huutoni, kuuntele tarkoin rukoustani.

61:3  Maan äärestä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea,

61:4  sillä sinä olet turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.

61:5  Anna minun asua majassasi ikuisesti, kätkeytyä sinun siipiesi suojaan. Sela.

61:6  Sillä sinä, Jumala, olet kuullut lupaukseni, olet antanut minulle perinnön, joka kuuluu nimeäsi pelkääville.

61:7  Sinä lisäät kuninkaalle elinpäiviä, hänen vuotensa ovat kuin sukupolvien saatto.

61:8  Hallitkoon hän ikuisesti Jumalan edessä. Säädä armo ja totuus häntä varjelemaan,

61:9  niin minä laulan ikuisesti ylistystä nimellesi, täytän lupaukseni päivästä päivään.

Chapter 62

62:1  Musiikinjohtajalle. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.

62:2  Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa. Häneltä tulee minun pelastukseni.

62:3  Hän yksin on minun kallioni ja pelastukseni. Hän on turvani, en minä pahoin horju.

62:4  Kuinka kauan te hyökkäätte yhtä miestä vastaan yhdessä hänet surmataksenne, niin kuin hän olisi kaatuva seinä, kuin murrettu muuri.

62:5  He neuvottelevat vain syöstäkseen hänet hänen korkeudestaan. He ovat mieltyneet valheeseen. Suullaan he siunaavat mutta sydämessään kiroavat. Sela.

62:6  Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa minun sieluni, sillä hänessä on minun toivoni.

62:7  Hän yksin on minun kallioni ja pelastukseni. Hän on turvani, minä en horju.

62:8  Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on minun voimani kallio ja turvani.

62:9  Luottakaa häneen joka hetki, te Israelin kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

62:10  Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, pelkkää valhetta jalosukuiset. Kaikki he nousevat vaa’assa tuulta kevyempinä.

62:11  Älkää turvautuko riistoon, älkää turhaan panko toivoanne ryöstösaaliiseen. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

62:12  Kerran on Jumala puhunut, kahdesti olen kuullut, että väkevyys on Jumalan.

62:13  Sinun, Herra, on armo, sillä sinä maksat ihmiselle hänen tekojensa mukaan.

Chapter 63

63:1  Daavidin psalmi, kun hän oli Juudan autiomaassa.

63:2  Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

63:3  Minä katselin sinua pyhäkössä nähdäkseni voimasi ja kunniasi.

63:4  Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä; minun huuleni ylistävät sinua.

63:5  Minä ylistän sinua koko elämäni ajan ja kohotan käteni sinun nimessäsi.

63:6  Sieluni tulee kylläiseksi kuin juhlapöydässä. Suuni ylistää riemuitsevin huulin,

63:7  kun muistan sinua vuoteessani ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

63:8  Sillä sinä olet ollut apuni, ja minä laulan ylistystä siipiesi suojassa.

63:9  Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

63:10  Mutta ne, jotka suunnittelevat sieluni tuhoamista, joutuvat maan syvyyksiin.

63:11  Heidät annetaan miekan saaliiksi, he joutuvat sakaalien osaksi.

63:12  Mutta kuningas iloitsee Jumalassa. Jokainen, joka vannoo Jumalan kautta, kerskaa Jumalasta, sillä valheenpuhujien suu tukitaan.

Chapter 64

64:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

64:2  Jumala, kuule ääneni, kun valitan. Varjele elämäni vihollisen pelolta.

64:3  Kätke minut pahojen salaliitolta, pahantekijöiden riehuvalta joukolta.

64:4  He hiovat kielensä kuin miekan, suuntaavat katkeran puheensa kuin nuolen

64:5  ampuakseen piilopaikastaan nuhteetonta. Äkkiä he ampuvat häntä eivätkä pelkää.

64:6  He rohkaisevat itseään pahoissa aikeissaan. He kehuvat virittävänsä ansoja ja kysyvät: ”Kuka sen näkee?”

64:7  He suunnittelevat vääryyksiä: ”Meillä on juoni suunniteltuna.” Syvä on miehen sisin ja sydän.

64:8  Mutta Jumala ampuu heitä nuolella, yhtäkkiä heitä kohtaavat iskut.

64:9  Heidän oma kielensä tulee heille ansaksi. Kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttelevät ilkkuen päätään.

64:10  Ja kaikki ihmiset pelästyvät. He julistavat Jumalan töitä ja ottavat opikseen hänen teoistaan.

64:11  Iloitkoon vanhurskas Herrassa ja turvatkoon häneen! Kaikki oikeamieliset kerskatkoot!

Chapter 65

65:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.

65:2  Jumala, sinulle kuuluu ylistys Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.

65:3  Sinä, joka kuulet rukouksen, sinun luoksesi tulee kaikki liha.

65:4  Syntini ovat minulle ylen raskaat, mutta sinä sovitat meidän rikoksemme.

65:5  Autuas se, jonka sinä valitset ja otat lähellesi, esikartanoissasi asumaan! Me tulemme kylläisiksi sinun huoneesi hyvyydestä, sinun temppelisi pyhyydestä.

65:6  Pelottavilla teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa, Jumala, meidän pelastajamme, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva.

65:7  Voimallasi sinä olet perustanut vuoret, sinä olet vyöttäytynyt väkevyydellä.

65:8  Sinä hiljennät merten pauhinan, niiden aaltojen pauhinan ja kansojen metelin,

65:9  niin että maan äärissä asuvat pelkäävät sinun tunnustekojasi. Sinä saat auringon nousun ja laskun maat kohottamaan riemuhuudon.

65:10  Sinä pidät maasta huolen ja kastelet sen runsaasti, teet sen hyvin rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sinä todellakin valmistat sen.

65:11  Sinä kastelet maan vaot, tasoitat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen kasvun.

65:12  Sinä kruunaat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun polkusi tiukkuvat runsautta,

65:13  tiukkuvat autiomaan keitaille, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

65:14  Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja laaksot peittyvät viljaan. Riemuitaan ja lauletaan!

Chapter 66

66:1  Musiikinjohtajalle. Laulu, psalmi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa!

66:2  Laulakaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys!

66:3  Sanokaa Jumalalle: ”Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!” Suuren voimasi tähden vihollisesi matelevat sinun edessäsi.

66:4  Koko maa kumartaa sinua ja laulaa ylistystäsi, laulaa nimesi ylistystä. Sela.

66:5  Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä, pelottavia tekoja ihmisiä kohtaan.

66:6  Hän muutti meren kuivaksi maaksi, virran poikki mentiin jalkaisin. Siellä me iloitsimme hänestä.

66:7  Hän hallitsee voimassaan ikuisesti, hänen silmänsä tarkkaavat kansoja. Kapinalliset älkööt korottako itseään. Sela.

66:8  Ylistäkää, kansat, meidän Jumalaamme, antakaa hänen ylistyksensä äänen raikua.

66:9  Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli jalkamme horjua.

66:10  Totisesti sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet puhdistanut meitä, niin kuin hopea puhdistetaan sulattamalla.

66:11  Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman lanteillemme.

66:12  Sinä panit ihmiset ajamaan päämme yli. Me jouduimme tuleen ja veteen, mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.

66:13  Minä saavun huoneeseesi polttouhrien kera. Minä täytän sinulle lupaukseni,

66:14  jotka huuleni lausuivat ja suuni puhui hädässäni.

66:15  Minä uhraan sinulle lihavia polttouhreja pässien uhrisavun kera. Minä valmistan sinulle uhreiksi härkiä ja vuohipukkeja. Sela.

66:16  Tulkaa, kaikki jotka pelkäätte Jumalaa, kuulkaa, niin kerron, mitä hän on sielulleni tehnyt.

66:17  Minä huusin häntä suullani, ja ylistys oli kielelläni.

66:18  Jos minä olisin vaalinut vääryyttä sydämessäni, ei Herra olisi minua kuullut.

66:19  Kuitenkin Jumala kuuli minua ja kuunteli tarkoin rukoukseni ääntä.

66:20  Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylännyt rukoustani eikä ottanut minulta pois armoaan!

Chapter 67

67:1  Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, laulu.

67:2  Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä. Hän valaiskoon kasvonsa meille – sela –

67:3  että maan päällä tunnettaisiin sinun tiesi, kaikissa kansoissa sinun valmistamasi pelastus.

67:4  Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.

67:5  Iloitkoot ja huutakoot riemusta kansakunnat, sillä sinä tuomitset kansat oikein ja johdat kansakuntia maan päällä. Sela.

67:6  Kiittäkööt kansat sinua, Jumala, kiittäkööt sinua kaikki kansat.

67:7  Maa on antanut satonsa. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.

67:8  Siunatkoon meitä Jumala, ja pelätkööt häntä kaikki maan ääret.

Chapter 68

68:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.

68:2  Nouskoon Jumala, hajaantukoot hänen vihollisensa, hänen vihamiehensä paetkoot hänen kasvojensa edestä.

68:3  Sinä hajotat heidät niin kuin savu hajoaa. Niin kuin vaha sulaa tulen ääressä, niin katoavat jumalattomat Jumalan kasvojen edestä.

68:4  Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat, Jumalan edessä he iloitsevat riemuiten.

68:5  Laulakaa Jumalalle, laulakaa hänen nimensä ylistystä! Tehkää tie hänelle, joka ratsastaa halki aromaiden. Herra on hänen nimensä, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä!

68:6  Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossaan.

68:7  Jumala antaa yksinäisille kodin ja vie vangitut vapauteen, mutta niskoittelijat saavat asua kuivassa maassa.

68:8  Jumala, kun sinä lähdit kansasi edellä, kun sinä astelit autiomaassa – sela –

68:9  niin maa vapisi, jopa taivaatkin pisaroivat vettä Jumalan edessä, itse Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, edessä.

68:10  Runsailla sateilla sinä, Jumala, vihmoit perintömaatasi. Kun se oli näännyksissä, sinä virvoitit sen.

68:11  Sinun laumasi asettui siihen asumaan. Hyvyydessäsi sinä, Jumala, valmistit sen kurjille.

68:12  Herra antaa sanoman, suuri on ilosanoman saattajatarten joukko.

68:13  ”Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat, he pakenevat, ja perheenemäntä jakaa saaliin.

68:14  Jäättekö makailemaan lammastarhojen vaiheille? Kyyhkysen siivet on silattu hopealla, sen sulat vihertävällä kullalla.

68:15  Kun Kaikkivaltias ajoi kuninkaat hajalle, satoi lunta Salmonilla.”

68:16  Baasanin vuori on Jumalan vuori, Baasanin vuori on monihuippuinen vuori.

68:17  Miksi te, monihuippuiset vuoret, katsotte karsaasti vuorta, jonka Jumala on halunnut asuinpaikakseen? Totisesti, Herra asuu siellä ikuisesti.

68:18  Jumalan sotavaunuja on kymmeniätuhansia, tuhansia ja taas tuhansia. Herra on niiden keskellä pyhyydessään kuin Siinai.

68:19  Sinä nousit korkeuteen, otit vankeja saaliiksi, sait lahjaksi ihmisiä. Jopa kapinallisetkin joutuvat asumaan luonasi, Jumala.

68:20  Siunattu olkoon Herra, joka päivittäin kantaa kuormamme, Jumala meidän pelastajamme. Sela.

68:21  Meillä on Jumala, Jumala, joka pelastaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapauttaa.

68:22  Mutta vihollistensa pään Jumala murskaa, niiden karvaisen päälaen, jotka syyllisinä vaeltavat.

68:23  Herra sanoo: ”Baasanista minä heidät palautan, palautan meren syvyyksistä,

68:24  jotta saisit pestä jalkasi heidän veressään ja jotta koiriesi kieli saisi osansa vihollisista.”

68:25  Jumala, ihmiset näkevät juhlakulkueesi, minun Jumalani ja kuninkaani kulkueet pyhäkössä.

68:26  Edellä kulkevat laulajat, jäljessä soittajat rumpuja lyövien neitsyiden keskellä.

68:27  Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa, kiittäkää Herraa, te jotka olette Israelin lähteestä.

68:28  Siellä nuori Benjamin johtaa heitä, Juudan ruhtinaita joukkoineen, Sebulonin ruhtinaita, Naftalin ruhtinaita.

68:29  Jumalasi on säätänyt sinulle vallan. Jumala, osoita voimasi, niin kuin olet tehnyt meille ennenkin.

68:30  Sinun temppelisi tähden, joka kohoaa Jerusalemin yli, kuninkaat tuovat sinulle lahjoja.

68:31  Nuhtele ankarasti ruovikon petoa, härkien laumaa, kansojen vasikoita, niin että ne lankeavat maahan hopeaharkkoineen. Hajota kansat, jotka rakastavat taisteluja.

68:32  Mahtavat saapuvat Egyptistä, Kuus kiiruhtaa ojentamaan käsiään Jumalan puoleen.

68:33  Maan valtakunnat, laulakaa Jumalalle, laulakaa Herran ylistystä – sela –

68:34  hänen, joka ratsastaa ikuisten taivaitten taivaassa! Katso, hän antaa äänensä kuulua, mahtavan äänen.

68:35  Tunnustakaa Jumalan väkevyys! Hänen majesteettiutensa on Israelin yllä ja hänen voimansa pilvissä.

68:36  Pelättävä olet sinä pyhäkössäsi, Jumala! Hän on Israelin Jumala, hän antaa kansalleen voiman ja väkevyyden. Siunattu olkoon Jumala!

Chapter 69

69:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Liljat”. Daavidin psalmi.

69:2  Pelasta minut, Jumala, sillä vedet nousevat sieluuni asti.

69:3  Olen vajonnut syvälle pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta on huuhtonut minut mukanaan.

69:4  Olen väsynyt huutamisesta, kurkkuani kuivaa. Silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

69:5  Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat. Paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, noita petollisia vihollisiani. Se, mitä en ole ryöstänyt, minun täytyy palauttaa.

69:6  Jumala, sinä tunnet mielettömyyteni, eikä syyllisyyteni ole sinulta salassa.

69:7  Älkööt minun vuokseni joutuko häpeään ne, jotka odottavat sinua, Herra Jumala, Sebaot. Älkööt minun vuokseni joutuko häväistyiksi ne, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

69:8  Sillä sinun tähtesi minä kannan häpeää, pilkka peittää kasvoni.

69:9  Olen käynyt vieraaksi veljilleni, muukalaiseksi äitini lapsille,

69:10  sillä kiivaus huoneesi puolesta on kuluttanut minut ja sinua herjaavien herjaukset ovat osuneet minuun.

69:11  Minä itkin ja vaivasin sieluani paastolla, mutta siitäkin sain pilkkaa osakseni.

69:12  Kun otin puvukseni säkin, silloinkin minusta tuli heille sananparsi.

69:13  Porteissa istujat puhuvat minua vastaan, ja väkijuomien juojat laulavat minusta.

69:14  Mutta otollisella ajalla minä tuon rukoukseni sinulle, Herra. Jumala, vastaa minulle suuressa armossasi pelastavan uskollisuutesi tähden.

69:15  Pelasta minut liejusta, etten vajoaisi siihen. Anna minun pelastua vihamiesteni käsistä ja vetten syvyyksistä.

69:16  Älköön virta huuhtoko minua mukanaan, älköön syvyys minua nielkö, älköönkä kuilu sulkeko suutaan ylläni.

69:17  Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny puoleeni suuren laupeutesi tähden.

69:18  Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi. Vastaa minulle pian, sillä minulla on ahdistus.

69:19  Tule lähelle sieluani ja lunasta se, lunasta minut vihollisteni tähden.

69:20  Sinä tiedät häväistykseni, häpeäni ja pilkkani. Kaikki ahdistajani ovat sinun edessäsi.

69:21  Häväistys on särkenyt sydämeni, olen kuolemansairas. Minä odotin sääliä, mutta sitä ei ollut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

69:22  He panivat koiruohoa ruokaani ja juottivat hapanviiniä janooni.

69:23  Tulkoon heidän pöytänsä heille pyydykseksi ja hyvinvointinsa ansaksi.

69:24  Pimentykööt heidän silmänsä, etteivät he näkisi, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

69:25  Vuodata heidän päälleen kiivautesi, ja vihasi hehku saavuttakoon heidät.

69:26  Tulkoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän teltoissaan olko asukasta.

69:27  Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, kertoilevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

69:28  Lisää heille syyllisyyttä syyllisyyden päälle, älkööt he pääskö osallisiksi sinun vanhurskaudestasi.

69:29  Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heitä kirjoitettako vanhurskaiden joukkoon.

69:30  Minä olen kurja ja tunnen tuskaa. Sinun valmistamasi pelastus, Jumala, suojatkoon minua.

69:31  Minä ylistän Jumalan nimeä laulaen ja julistan hänen suuruuttaan kiittäen.

69:32  Se kelpaa Herralle paremmin kuin uhrihärkä, paremmin kuin sonni, sarvipää ja sorkkajalka.

69:33  Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat. Etsikää Jumalaa, niin sydämenne saa elää,

69:34  sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejaan.

69:35  Ylistäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

69:36  Sillä Jumala pelastaa Siionin ja rakentaa Juudan kaupungit. Hänen palvelijansa asettuvat sinne ja saavat sen perinnökseen.

69:37  Se tulee heidän jälkeläistensä perintöosuudeksi, ja ne, jotka hänen nimeään rakastavat, saavat asua siinä.

Chapter 70

70:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Muistettavaksi.

70:2  Jumala, riennä pelastamaan minut! Herra, riennä avukseni!

70:3  Hävetkööt ja hämmentykööt ne, jotka tavoittelevat henkeäni. Perääntykööt ja joutukoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle pahaa.

70:4  Kääntykööt takaisin häpeissään ne, jotka sanovat: ”Kas niin, kas niin!”

70:5  Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät. Ne, jotka rakastavat valmistamaasi pelastusta, sanokoot aina: ”Jumala on suuri!”

70:6  Mutta minä olen kurja ja köyhä. Jumala, riennä minun luokseni. Sinä olet minun apuni ja vapauttajani. Herra, älä viivy!

Chapter 71

71:1  Herra, sinuun minä turvaan, älä salli minun ikinä joutua häpeään.

71:2  Vapauta minut vanhurskaudessasi ja auta minut pakoon, käännä korvasi puoleeni ja pelasta minut.

71:3  Ole minulle turvakallio, jolle saan aina tulla. Sinä olet säätänyt minulle pelastuksen, sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

71:4  Jumalani, auta minut pakoon jumalattoman kädestä, väärintekijän ja väkivaltaisen kourista.

71:5  Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, sinä olet ollut minun turvani nuoruudestani asti.

71:6  Sinun varassasi olen ollut kohdusta saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta. Sinua minä aina ylistän.

71:7  Monelle minä olen kuin kummajainen, mutta sinä olet vahva turvani.

71:8  Suuni on täynnä sinun kiitostasi, kaiken päivää sinun ihanuutesi ylistystä.

71:9  Älä heitä minua pois vanhuudessani, älä hylkää minua, kun voimani loppuvat.

71:10  Sillä viholliseni puhuvat minusta, ne, jotka väijyvät henkeäni, neuvottelevat keskenään ja sanovat:

71:11  ”Jumala on hylännyt hänet. Ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, ei hänellä ole pelastajaa.”

71:12  Jumala, älä ole kaukana minusta, Jumalani, riennä avukseni.

71:13  Joutukoot häpeään ja tuhoutukoot minun vastustajani. Peittykööt häväistykseen ja pilkkaan ne, jotka hankkivat minulle pahaa.

71:14  Mutta minä odotan ja toivon alati ja ylistän sinua yhä enemmän.

71:15  Suuni kertoo sinun vanhurskaudestasi, kaiken päivää sinun pelastusteoistasi, vaikka en tunnekaan niiden määrää.

71:16  Minä kuljen Herran Jumalan voimateoissa, muistutan sinun vanhurskaudestasi, sinun ainoan.

71:17  Jumala, sinä olet opettanut minua nuoruudestani asti, ja tähän saakka olen julistanut sinun ihmeitäsi.

71:18  Ja vaikka olen tullut vanhaksi ja harmaaksi, älä hylkää minua, Jumala, että saan julistaa käsivartesi voimaa nousevalle sukupolvelle, sinun voimatekojasi kaikille vielä tuleville.

71:19  Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu korkeuksiin, sinun, joka teet suuria tekoja. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

71:20  Sinä, joka olet antanut minun kokea monia vaikeita ahdistuksia, sinä virvoitat minut ja nostat minut jälleen ylös maan syvyyksistä.

71:21  Anna minun arvoni kasvaa, käänny puoleeni ja lohduta minua.

71:22  Silloin minä kiitän harppua soittaen sinua, sinun uskollisuuttasi, Jumalani. Soitan lyyralla ylistystä sinulle, sinä Israelin Pyhä.

71:23  Huuleni riemuitsevat, kun laulan sinulle ylistystä, niin myös sieluni, jonka olet lunastanut.

71:24  Kaiken päivää minun kieleni kertoo sinun vanhurskaudestasi, sillä häpeän ja pilkan kohteiksi joutuvat ne, jotka hankkivat minulle pahaa.

Chapter 72

72:1  Omistettu Salomolle. Jumala, anna kuninkaalle kyky tuomita niin kuin sinä tuomitset; anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.

72:2  Hän tuomitkoon kansaasi vanhurskaasti ja kurjiasi oikeuden mukaan.

72:3  Kantakoot vuoret rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskaudessa.

72:4  Hän hankkikoon kansan kurjille oikeuden, pelastakoon köyhät ja musertakoon sortajan.

72:5  Niin he pelkäävät sinua niin kauan kuin aurinko ja kuu pysyvät, polvesta polveen.

72:6  Olkoon hän kuin sade, joka lankeaa nurmikolle, kuin sadekuuro, joka kostuttaa maan.

72:7  Hänen päivinään vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas, kunnes kuuta ei enää ole.

72:8  Hallitkoon hän merestä mereen ja virrasta maan ääriin saakka.

72:9  Hänen edessään polvistuvat autiomaan asujat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.

72:10  Tarsiksen ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat maksavat veroa.

72:11  Hänen edessään kumartuvat maahan kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä,

72:12  sillä hän pelastaa köyhän, joka huutaa apua, ja kurjan, jolla ei ole auttajaa.

72:13  Hän säälii vähäosaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielun.

72:14  Hän lunastaa heidät sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.

72:15  Hän eläköön, ja hänelle annettakoon Saban kultaa. Hänen puolestaan rukoiltakoon aina ja häntä siunattakoon lakkaamatta.

72:16  Olkoon maan vilja runsasta vuorten huippuja myöten. Sen hedelmä huojukoon kuin Libanon, ja kansaa nouskoon kaupungeista kuin ruohoa maasta.

72:17  Pysyköön hänen nimensä ikuisesti. Niin kauan kuin aurinko paistaa, olkoon hänen nimensä Jinnoon. Hänessä siunatkoot itsensä kaikki kansat ja ylistäkööt häntä onnelliseksi.

72:18  Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee.

72:19  Kiitetty olkoon hänen kunniakas nimensä ikuisesti, kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa.

72:20  Aamen, aamen. Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät.

Chapter 73

73:1  Aasafin psalmi. Todellakin, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.

73:2  Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat liukastua,

73:3  sillä minä kadehdin ylvästelijöitä, kun näin jumalattomien menestyvän.

73:4  He ovat vapaita vaivoista kuolemaansa asti, heidän ruumiinsa on terve.

73:5  Eivät he ole osallisia kuolevaisten raadannasta, eikä heitä vaivata niin kuin muita ihmisiä.

73:6  Siksi ylpeys on heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka verhoaa heidät.

73:7  Heidän silmänsä pullistuvat ulos lihavuuden vuoksi, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

73:8  Pahuudessaan he pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita. He puhuvat kuin korkeuksista.

73:9  He ovat suunnanneet suunsa taivasta vastaan, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

73:10  Siksi kansa kääntyy heidän puoleensa ja särpii vettä yllin kyllin.

73:11  Jumalattomat sanovat: ”Kuinka Jumala sen tietäisi, onko Korkeimmalla tietoa?”

73:12  Katso näitä jumalattomia: he elävät ainaisessa rauhassa ja lisäävät rikkauttaan.

73:13  Aivan turhaan olen puhdistanut sydämeni ja pessyt käteni viattomuudessa,

73:14  sillä minua vaivataan kaiken päivää ja saan kuritusta joka aamu.

73:15  Jos olisin sanonut: noin minäkin puhun, olisin pettänyt lastesi suvun.

73:16  Minä mietin ymmärtääkseni tämän, mutta se oli minusta kovin vaikeaa,

73:17  kunnes pääsin sisälle Jumalan pyhyyksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on.

73:18  Todellakin, sinä panet heidät liukkaalle, syökset heidät perikatoon.

73:19  Kuinka äkkiä he joutuvatkaan tuhoon! He tuhoutuvat täysin, heidän loppunsa on kauhea.

73:20  Niin kuin uni katoaa herätessä, niin sinä noustessasi, Herra, teet tyhjäksi heidän valhekuvansa.

73:21  Kun sydämeni katkeroitui ja sisimpääni pisti,

73:22  silloin minä olin älytön enkä ymmärtänyt mitään, olin edessäsi kuin nauta.

73:23  Kuitenkin minä pysyn aina sinun luonasi, sinä pidät kiinni oikeasta kädestäni.

73:24  Sinä johdatat minua neuvosi mukaan ja otat minut viimein kunniaan.

73:25  Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet kanssani, en kaipaa mitään maan päältä.

73:26  Ruumiini ja sieluni ovat riutuneet, mutta Jumala on sydämeni kallio ja ikuinen osani.

73:27  Sillä katso, ne, jotka ovat sinusta kaukana, hukkuvat. Sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa luopuvat sinusta.

73:28  Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä panen turvani Herraan Jumalaan, kertoakseni kaikista sinun töistäsi.

Chapter 74

74:1  Aasafin mietepsalmi. Miksi, oi Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi? Miksi vihasi savuaa laitumesi lampaita vastaan?

74:2  Muista seurakuntaasi, jonka muinoin ostit ja lunastit perintöheimoksesi, muista Siionin vuorta, jolla asut!

74:3  Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Kaiken on vihollinen raiskannut pyhäkössä.

74:4  He karjuivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät sinne omat lippunsa voitonmerkeiksi.

74:5  Näytti kuin tiheässä metsässä olisi heilutettu kirveitä korkealle.

74:6  Ja nyt he lyövät kaikki temppelin koristeveistokset kirveillä ja nuijilla rikki!

74:7  He polttivat pyhäkkösi tulessa maan tasalle, häpäisivät nimesi asumuksen.

74:8  He sanoivat sydämessään: ”Me hävitämme kaiken.” He polttivat kaikki Jumalan kokoushuoneet maasta.

74:9  Emme näe merkkejämme, ei ole enää profeettaa. Joukossamme ei ole ketään, joka tietäisi, kuinka kauan!

74:10  Kuinka kauan, Jumala, ahdistaja saa herjata, saako vihollinen iankaiken pilkata sinun nimeäsi?

74:11  Miksi pidätät kättäsi, oikeaa kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.

74:12  Jumala on minun kuninkaani muinaisuudesta asti. Hän tekee pelastustekoja kaikkialla maan päällä.

74:13  Sinä halkaisit voimallasi meren, musersit lohikäärmeiden päät vetten päällä.

74:14  Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät ja annoit sen ruoaksi autiomaan asukkaille.

74:15  Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.

74:16  Sinun on päivä ja sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.

74:17  Sinä määräsit kaikki maan rajat, kesän ja talven olet sinä tehnyt.

74:18  Muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, ja houkka kansa pilkkaa sinun nimeäsi.

74:19  Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysi sielua, älä unohda iäksi kurjiesi elämää.

74:20  Katso liittoasi, sillä maan pimennot ovat täynnä väkivallan pesiä.

74:21  Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.

74:22  Nouse, Jumala, aja asiasi! Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken päivää.

74:23  Älä unohda vihollistesi huutoa, älä vastustajiesi melua, joka kohoaa lakkaamatta.

Chapter 75

75:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Älä tuhoa”. Psalmi, Aasafin laulu.

75:2  Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua! Lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeistäsi kerrotaan.

75:3  ”Vaikka minä asetan määräajan, minä tuomitsen oikein.

75:4  Maa kaikkine asukkaineen järkkyy, mutta minä pidän lujina sen pylväät. Sela.

75:5  Pöyhkeilijöille minä sanon: ’Älkää pöyhkeilkö!’ ja jumalattomille: ’Älkää sarvea nostako!’

75:6  Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti.”

75:7  Ei tule apua idästä, ei lännestä eikä vuorisesta autiomaasta,

75:8  vaan Jumala on tuomari: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

75:9  Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnä sekoitettua viiniä, ja siitä hän kaataa. Kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä se pohjasakkoja myöten.

75:10  Minä julistan iäti, laulan ylistystä Jaakobin Jumalalle.

75:11  Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen, mutta vanhurskaan sarvet kohoavat korkealle.

Chapter 76

76:1  Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, Aasafin laulu.

76:2  Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa.

76:3  Saalemissa on hänen majansa, Siionissa hänen asumuksensa.

76:4  Siellä hän mursi jousen salamat, kilven, miekan ja sodan. Sela.

76:5  Sinä olet loistokas, ylväämpi kuin voittosaaliin vuoret.

76:6  Urhoollisilta ryöstettiin aseet, he nukkuivat uneensa, eikä kukaan sankareista kyennyt käyttämään käsiään.

76:7  Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaunumiehet ja hevoset vaipuivat raskaaseen uneen.

76:8  Sinä olet pelottava, sinä yksin. Kuka kestää sinun edessäsi, kun sinä vihastut?

76:9  Sinä annoit tuomiosi kuulua taivaasta. Maa pelästyi ja vaikeni,

76:10  kun Jumala nousi tuomiolle pelastaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.

76:11  Ihmisten vihakin tulee sinulle ylistykseksi. Vihasta pelastuneet sinä vyötät voimalla.

76:12  Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvat tuokoot lahjoja Pelättävälle.

76:13  Hän lannistaa ruhtinaitten rohkeuden, häntä pelkäävät maan kuninkaat.

Chapter 77

77:1  Musiikinjohtajalle. Jedutunin tapaan. Aasafin psalmi.

77:2  Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen, ja hän kuuntelee minua.

77:3  Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa. Käteni ojentuu yöllä Herran puoleen eikä väsy. Minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.

77:4  Minä mietiskelen Jumalaa ja huokaan. Minä mietiskelen ja henkeni nääntyy. Sela.

77:5  Sinä pidät silmäni auki. Olen niin järkyttynyt, etten voi puhua.

77:6  Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.

77:7  Minä muistan yöllä soittoni ja lauluni, mietiskelen sydämessäni, ja henkeni tutkii.

77:8  Hylkääkö Herra ikuisiksi ajoiksi, eikö hän enää ole suosiollinen?

77:9  Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen ilmoituksensa lakannut ikiajoiksi?

77:10  Onko Jumala unohtanut olla armollinen, onko hän vihassaan sulkenut laupeutensa? Sela.

77:11  Minä sanon: minun tuskani on se, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.

77:12  Minä muistelen Herran tekoja, niin, minä muistelen sinun muinaisia ihmeitäsi.

77:13  Minä mietiskelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun tekojasi.

77:14  Jumala, sinun tiesi on pyhä. Kuka on jumala, suuri niin kuin sinä, Jumala?

77:15  Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä. Sinä olet tehnyt voimasi tunnetuksi kansojen keskuudessa.

77:16  Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.

77:17  Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, jopa syvyydet järisivät.

77:18  Pilvet syöksivät vettä, taivaat antoivat äänensä jylistä, ja sinun nuolesi lensivät.

77:19  Sinun ukkosesi jylinä vyöryi, salamat valaisivat maanpiirin, maa vapisi ja järkkyi.

77:20  Meren halki kävi sinun tiesi, polkusi läpi suurten vetten, eikä sinun jalanjälkiäsi voitu havaita.

77:21  Sinä johdit kansaasi kuin lammaslaumaa Mooseksen ja Aaronin kädellä.

Chapter 78

78:1  Aasafin mietepsalmi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kääntäkää korvanne kuulemaan sanojani.

78:2  Minä avaan suuni vertauksiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

78:3  Mitä olemme kuulleet ja saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

78:4  sitä me emme heidän lapsiltaan salaa. Me kerromme aina viimeiseen sukupolveen asti Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastaan ja ihmeistään, joita hän on tehnyt.

78:5  Hän asetti Jaakobiin todistuksen, sääti Israeliin lain ja käski isiämme opettamaan ne lapsilleen,

78:6  jotta tulevakin polvi ne tuntisi, ja vastedes syntyvät lapset nousisivat ja kertoisivat niistä omille lapsilleen.

78:7  Ja niin nämä panisivat luottamuksensa Jumalaan eivätkä unohtaisi Jumalan tekoja vaan pitäisivät hänen käskynsä.

78:8  Silloin he eivät olisi niin kuin isänsä, niskoitteleva ja kapinoiva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei ollut vakaa ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

78:9  Efraimilaiset, aseistetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

78:10  He eivät pitäneet Jumalan liittoa, vaan kieltäytyivät vaeltamasta hänen opetuksensa mukaan.

78:11  He unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän oli antanut heidän nähdä.

78:12  Heidän isiensä nähden hän teki ihmeitä Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

78:13  Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän pani vedet seisomaan kuin seinämän.

78:14  Hän johdatti heitä päivisin pilvellä ja öisin tulen valolla.

78:15  Hän halkoi kalliot autiomaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

78:16  Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti vettä virtanaan.

78:17  Silti he yhä tekivät syntiä häntä vastaan, niskoittelivat Korkeinta vastaan kuivassa maassa.

78:18  He kiusasivat Jumalaa sydämessään vaatimalla mieleistään ruokaa.

78:19  He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: ”Voiko Jumala kattaa pöydän autiomaassa?

78:20  Kyllä hän kallioon iski, niin että vedet vuotivat ja purot tulvivat, mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansalleen lihaa?”

78:21  Kun Herra sen kuuli, hän kiivastui. Tuli syttyi Jaakobissa, ja viha nousi Israelia vastaan,

78:22  koska he eivät uskoneet Jumalaa eivätkä luottaneet hänen valmistamaansa pelastukseen.

78:23  Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet.

78:24  Hän antoi sataa heille mannaa syötäväksi ja tarjosi heille taivaan viljaa.

78:25  Ihmiset söivät enkelten leipää. Hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

78:26  Hän pani itätuulen liikkeelle taivaalla ja ohjasi voimallaan etelätuulta.

78:27  Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa.

78:28  Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asuntojensa ympärille.

78:29  He söivät ja tulivat kylläisiksi. Hän toi heille sitä, mitä he himoitsivat.

78:30  He eivät olleet vielä tyydyttäneet himoaan, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

78:31  kun Jumalan viha nousi heitä vastaan. Hän tappoi lihavimmat heidän joukostaan ja painoi maahan Israelin nuoret miehet.

78:32  Kaikesta huolimatta he yhä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeisiinsä.

78:33  Sen tähden hän lopetti heidän päivänsä kuin tuulahduksen, päätti heidän vuotensa äkilliseen perikatoon.

78:34  Kun hän surmasi heitä, he etsivät häntä, kääntyivät ja etsivät hartaasti Jumalaa.

78:35  He muistivat, että Jumala on heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, on heidän lunastajansa.

78:36  Mutta he mielistelivät häntä suullaan ja valehtelivat hänelle kielellään.

78:37  Heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan.

78:38  Silti hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Usein hän myös käänsi vihansa pois eikä antanut kaiken kiivautensa herätä.

78:39  Hän muisti, että he ovat vain lihaa, he ovat tuuli, joka menee eikä palaa.

78:40  Kuinka usein he niskoittelivatkaan häntä vastaan autiomaassa ja murehduttivat aavikolla hänen mielensä!

78:41  Yhä edelleen he koettelivat Jumalaa ja kiusasivat Israelin Pyhää.

78:42  He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän lunasti heidät ahdistajan vallasta,

78:43  hän, joka teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla.

78:44  Hän muutti Niilin ja Egyptin purot vereksi, niin ettei niistä voinut juoda.

78:45  Hän lähetti egyptiläisten keskuuteen paarmoja, jotka purivat heitä, ja sammakoita, jotka tekivät heille vahinkoa.

78:46  Hän antoi heidän satonsa toukille ja heidän vaivannäkönsä tuloksen heinäsirkoille.

78:47  Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja heidän metsäviikunapuunsa raekivillä.

78:48  Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

78:49  Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

78:50  Hän raivasi tien vihalleen, ei säästänyt heidän sielujaan kuolemalta vaan antoi heidät ruton valtaan.

78:51  Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

78:52  Hän ajoi kansansa liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä autiomaassa kuin laumaa.

78:53  Hän johdatti heitä turvallisesti, eivätkä he pelänneet, mutta heidän vihollisensa peitti meri.

78:54  Hän vei kansansa pyhälle alueelleen, tälle vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

78:55  Hän karkotti kansat heidän tieltään, jakoi niiden maan arvalla heille perinnöksi ja asetti Israelin heimot asumaan niiden majoihin.

78:56  Mutta he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, ja kapinoivat häntä vastaan eivätkä noudattaneet hänen säädöksiään.

78:57  He kääntyivät pois ja olivat uskottomia isiensä tavoin, he muuttuivat velton jousen kaltaisiksi.

78:58  He vihoittivat hänet uhrikukkuloillaan ja herättivät veistetyillä kuvilla hänen kiivautensa.

78:59  Jumala kuuli sen ja kiivastui, hän peräti hylkäsi Israelin.

78:60  Hän jätti asumuksensa Siilossa, telttamajan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

78:61  Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisen käsiin.

78:62  Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja kiivastui perintöosaansa.

78:63  Tuli kulutti sen nuorukaiset, eikä sen neitoja ylistetty häälauluilla.

78:64  Sen papit kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä itkeneet.

78:65  Silloin Herra havahtui kuin unesta, kuin viinistä villiintynyt sankari.

78:66  Hän löi vihollisensa takaisin, tuotti heille ikuisen häpeän.

78:67  Hän hylkäsi Joosefin majan eikä valinnut Efraimin heimoa,

78:68  vaan valitsi Juudan heimon, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

78:69  Hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen niin kuin maan, jonka oli perustanut ikiajoiksi.

78:70  Hän valitsi palvelijansa Daavidin, otti hänet lammastarhoista

78:71  ja toi hänet imettävien lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa Jaakobia ja perintöosaansa Israelia.

78:72  Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin, johti heitä taitavalla kädellä.

Chapter 79

79:1  Aasafin psalmi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi. He ovat saastuttaneet pyhän temppelisi ja ovat tehneet Jerusalemin kiviraunioiksi.

79:2  He ovat antaneet palvelijoittesi ruumiit ruoaksi taivaan linnuille, hurskaittesi lihan maan pedoille.

79:3  He ovat vuodattaneet heidän vertaan kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä kukaan ole haudannut kuolleita.

79:4  Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvien pilkattaviksi ja ivattaviksi.

79:5  Kuinka kauan, Herra, olet vihainen? Ikuisestiko? Kuinka kauan kiivautesi palaa kuin tuli?

79:6  Vuodata vihasi pakanakansoihin, jotka eivät tunne sinua, ja niiden valtakuntien päälle, jotka eivät huuda avukseen sinun nimeäsi.

79:7  Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja autioittaneet sen asuinsijat.

79:8  Älä lue meidän syyksemme esi-isiemme rikoksia vaan anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme joutuneet suureen kurjuuteen.

79:9  Auta meitä, Jumala, meidän pelastajamme, nimesi kunnian tähden! Pelasta meidät ja anna anteeksi meidän syntimme nimesi tähden.

79:10  Miksi pakanat saisivat sanoa: ”Missä on heidän Jumalansa?” Tulkoon pakanoiden keskuudessa tunnetuksi meidän silmiemme nähden, kuinka sinä kostat palvelijoittesi veren, joka on vuodatettu.

79:11  Tulkoon vankien valitus sinun eteesi. Suurella voimallasi pidä elossa kuoleman lapset.

79:12  Maksa naapureittemme syliin seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat häväisseet sinua, Herra.

79:13  Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua ikuisesti, julistamme ylistystäsi polvesta polveen.

Chapter 80

80:1  Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Liljat”. Aasafin todistus. Psalmi.

80:2  Kuule, Israelin paimen, joka johdat Joosefia kuin lammaslaumaa. Sinä, joka istut kerubien keskellä, ilmesty kirkkaudessa

80:3  Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä. Herätä voimasi ja tule meille pelastukseksi.

80:4  Jumala, palauta meidät ennallemme, anna kasvojesi valon loistaa, niin me pelastumme.

80:5  Herra Sebaot, kuinka kauan olet vihastunut kansasi rukoukseen?

80:6  Olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä.

80:7  Olet pannut meidät riidaksi naapureillemme, ja vihollisemme ilkkuvat meitä.

80:8  Sotajoukkojen Jumala, palauta meidät ennallemme, anna kasvojesi valon loistaa, niin me pelastumme.

80:9  Sinä siirsit viiniköynnöksen Egyptistä, karkotit pakanat ja istutit sen.

80:10  Sinä raivasit tilaa sen eteen, juurrutit sen, ja se täytti maan.

80:11  Vuoret peittyivät sen varjoon ja Jumalan setrit sen oksien alle.

80:12  Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa virtaan saakka.

80:13  Miksi hajotit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tien kulkijat sitä raastavat?

80:14  Sitä repii metsäkarju, kedon eläimet sitä syövät.

80:15  Sotajoukkojen Jumala, palaa takaisin! Katso taivaasta ja näe! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös

80:16  ja suojaa taimi, minkä oikea kätesi istutti, poika, jonka olet kasvattanut itseäsi varten.

80:17  Se on tulen polttama, maahan hakattu. He hukkuvat, kun sinä heitä nuhtelet.

80:18  Olkoon kätesi miehen yllä, joka on oikealla puolellasi, ihmislapsen yllä, jonka olet kasvattanut itseäsi varten.

80:19  Silloin emme enää luovu sinusta. Pidä meidät elossa, niin me huudamme avuksemme sinun nimeäsi.

80:20  Herra Sebaot, palauta meidät ennallemme, anna kasvojesi valon loistaa, niin me pelastumme.

Chapter 81

81:1  Musiikinjohtajalle. Viininkorjuulaulu. Aasafin psalmi.

81:2  Kohottakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme! Nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle!

81:3  Virittäkää kiitoslaulu, lyökää rumpuja, soittakaa suloisesti lyyraa ja harppua.

81:4  Puhaltakaa pasuunaan uudenkuun aikaan ja täydenkuun päivänä, juhlapäivämme kunniaksi.

81:5  Sillä tämä on laki Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

81:6  Hän asetti sen todistukseksi Joosefiin lähtiessään Egyptin maata vastaan. Kuulen kieltä, jota en tunne.

81:7  ”Minä poistin taakan hänen harteiltaan, päästin hänen kätensä irti kantokorista.

81:8  Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut. Ukkospilven kätköstä minä vastasin sinulle. Minä koettelin sinua Meriban veden luona.” Sela.

81:9  ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Israel, jospa kuulisit minua!

81:10  Älköön sinulla olko vierasta jumalaa, älä kumarru palvomaan muukalaisten jumalaa.

81:11  Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä sen täytän.

81:12  Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei välittänyt minusta.

81:13  Niinpä minä annoin heidän mennä pois paatunein sydämin vaeltamaan omien neuvojensa mukaan.

81:14  Oi, jospa minun kansani kuulisi minua ja Israel vaeltaisi minun teitäni!

81:15  Silloin minä hetkessä kukistaisin sen viholliset ja kääntäisin käteni sen ahdistajia vastaan.”

81:16  Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, tämä olisi heidän osansa ikuisesti.

81:17  Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla vehnällä: ”Minä ravitsen sinut hunajalla kalliosta.”

Chapter 82

82:1  Aasafin psalmi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, tuomitsee jumalien keskellä:

82:2  ”Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomien puolta?” Sela.

82:3  ”Auttakaa oikeuteensa vähäosainen ja orpo, hankkikaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.

82:4  Vapauttakaa vähäosainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomien käsistä.

82:5  Eivät he tiedä eivätkä ymmärrä, he vaeltavat pimeydessä. Kaikki maan perustukset horjuvat.

82:6  Minä sanoin: ’Te olette jumalia, kaikki te olette Korkeimman poikia.

82:7  Silti te kuolette kuin ihmiset, kaadutte kuin kuka tahansa ruhtinaista.’”

82:8  Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä kaikki kansat ovat sinun perintöosasi.

Chapter 83

83:1  Laulu, Aasafin psalmi.

83:2  Jumala, älä ole ääneti! Älä vaikene, Jumala, älä ole niin hiljaa!

83:3  Sillä katso, sinun vihollisesi metelöivät ja vihaajasi ovat nostaneet päänsä.

83:4  He juonittelevat sinun kansaasi vastaan ja pitävät neuvoa suojattejasi vastaan.

83:5  He sanovat: ”Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta.”

83:6  Yksissä tuumin he ovat neuvotelleet, sinua vastaan he ovat tehneet liiton:

83:7  Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset,

83:8  Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ja Tyroksen asukkaat.

83:9  Myös Assur on liittynyt heihin, tullut tueksi Lootin lapsille. Sela.

83:10  Tee heille niin kuin Midianille, niin kuin Siiseralle, niin kuin Jaabinille Kiisonjoen rannalla.

83:11  He tuhoutuivat Een-Doorissa, he joutuivat lannaksi maahan.

83:12  Tee heidän ylhäisilleen niin kuin Oorebille ja Seebille, kaikille heidän ruhtinailleen niin kuin Sebahille ja Salmunnalle,

83:13  jotka sanoivat: ”Ottakaamme haltuumme Jumalan asuinsijat.”

83:14  Jumalani, tee heidät pyöriviksi ohdakepalloiksi, kuin kuiviksi korsiksi, joita tuuli ajaa.

83:15  Niin kuin tuli polttaa metsän, niin kuin liekki korventaa vuoret,

83:16  niin aja heitä takaa rajuilmallasi ja kauhistuta heitä myrskylläsi.

83:17  Peitä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.

83:18  Joutukoot he häpeään ja olkoot kauhuissaan ainaisesti, tulkoot häväistyiksi ja hukkukoot.

83:19  Saakoot he tietää, että sinä ainoa, jonka nimi on Herra, olet korkein kaikessa maassa.

Chapter 84

84:1  Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten viininkorjuulaulu. Psalmi.

84:2  Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!

84:3  Minun sieluni ikävöi ja nääntyy kaipauksesta Herran esipihoihin, sydämeni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon elävälle Jumalalle.

84:4  Löysihän lintunen kodin ja varpunen pesän, johon se poikasensa laskee – sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani.

84:5  Onnellisia ovat ne, jotka asuvat sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati. Sela.

84:6  Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat!

84:7  Kun he kulkevat kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.

84:8  He kulkevat voimasta voimaan, heidät nähdään Jumalan edessä Siionissa.

84:9  Herra Sebaot, kuule minun rukoukseni, kuuntele, Jaakobin Jumala. Sela.

84:10  Jumala, katso kilpeämme, katso voideltusi kasvoja!

84:11  Yksi päivä sinun esipihoissasi on parempi kuin tuhat muualla. Mieluummin olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä kuin asun jumalattomien majoissa.

84:12  Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi. Herra antaa armon ja kunnian, ei hän pidätä hyvää niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.

84:13  Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka luottaa sinuun!

Chapter 85

85:1  Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.

85:2  Herra, sinä olit suosiollinen maallesi, sinä palautit Jaakobin vankeudesta.

85:3  Sinä otit pois kansasi rikkomuksen ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.

85:4  Sinä vedit pois kaiken suuttumuksesi ja käännyit pois vihasi hehkusta.

85:5  Palauta meidät ennallemme, Jumala, meidän pelastajamme, ja poista vihasi päältämme.

85:6  Oletko suuttunut meihin ikuisesti, pitkitätkö vihaasi polvesta polveen?

85:7  Etkö herätä meitä jälleen eloon, että kansasi iloitsisi sinussa?

85:8  Herra, osoita meille armosi ja pelasta meidät.

85:9  Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu, sillä hän puhuu rauhaa kansalleen ja hurskailleen. Älkööt he palatko tyhmyyteen.

85:10  Onhan hänen valmistamansa pelastus lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, että kunnia asuisi maassamme.

85:11  Armo ja totuus tapaavat toisensa, vanhurskaus ja rauha suutelevat toisiaan.

85:12  Totuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.

85:13  Totisesti, Herra antaa kaikkea hyvää, ja maamme antaa satonsa.

85:14  Vanhurskaus käy hänen edellään ja johtaa hänen askeleitaan tiellä.

Chapter 86

86:1  Daavidin rukous. Herra, kallista korvasi ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä.

86:2  Varjele sieluni, sillä minä olen uskollinen. Sinä olet minun Jumalani. Pelasta palvelijasi, joka luottaa sinuun.

86:3  Armahda minua, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää.

86:4  Ilahduta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.

86:5  Olethan sinä, Herra, hyvä ja anteeksiantava, ja armosi on suuri kaikille, jotka huutavat sinua avukseen.

86:6  Herra, kuule minun rukoukseni, kuuntele tarkoin anomiseni ääntä.

86:7  Hätäni päivänä minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle.

86:8  Ei ole sinun vertaistasi jumalien joukossa, Herra, ei mikään ole sinun tekojesi vertaista.

86:9  Kaikki kansat, jotka olet tehnyt, tulevat ja kumartuvat palvoen sinun edessäsi, Herra, kunnioittavat sinun nimeäsi.

86:10  Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä yksin olet Jumala.

86:11  Opeta minulle tiesi, Herra, että vaeltaisin sinun totuudessasi. Tee sydämeni ehyeksi, että pelkäisin sinun nimeäsi.

86:12  Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän kaikesta sydämestäni ja kunnioitan sinun nimeäsi ikuisesti,

86:13  sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut sieluni tuonelan syvyyksistä.

86:14  Jumala, röyhkeät ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko tavoittelee henkeäni, eivät he sinusta piittaa.

86:15  Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtava Jumala. Sinä olet pitkämielinen, sinun armosi ja uskollisuutesi on suuri.

86:16  Käänny puoleeni ja armahda minua! Anna voimasi palvelijallesi, pelasta palvelijattaresi poika.

86:17  Tee tunnusteko minun hyväkseni. Nähkööt vihamieheni sen ja hävetkööt, kun sinä, Herra, autat ja lohdutat minua.

Chapter 87

87:1  Koorahilaisten psalmi, laulu.

87:2  Pyhille vuorille perustamaansa kaupunkia, Siionin portteja, Herra rakastaa enemmän kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja.

87:3  Sinusta puhutaan kunnioittavasti, sinä Jumalan kaupunki. Sela.

87:4  ”Minä mainitsen tunnustajikseni Rahabin ja Baabelin. Katso, Filisteasta, Tyroksesta ja Kuusista minä mainitsen: sekin on syntynyt siellä.

87:5  Mutta Siionista sanotaan: Joka ainoa on syntynyt siellä.” Hän itse, Korkein, vahvistaa sen.

87:6  Herra luettelee, kirjatessaan kansat: ”Tämä on syntynyt siellä.” Sela.

87:7  Karkeloiden he laulavat: ”Kaikki lähteeni ovat sinussa.”

Chapter 88

88:1  Laulu, koorahilaisten psalmi. Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Sairaus”. Esrahilaisen Heemanin mietepsalmi.

88:2  Herra, Jumala, minun pelastajani, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

88:3  Tulkoon rukoukseni sinun eteesi, kallista korvasi huutoni puoleen.

88:4  Sillä minun sieluni on saanut kokea pahaa kyllikseen, elämäni on lähellä tuonelaa.

88:5  Minua pidetään hautaan menevien kaltaisena, minusta on tullut kuin mies, jolla ei ole voimaa.

88:6  Minut on jätetty kuolleitten joukkoon kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat. Heitä sinä et enää muista, ja heidät on erotettu sinun kädestäsi.

88:7  Sinä olet pannut minut syvimpään hautaan, pimeyden syvyyksiin.

88:8  Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki tyrskysi ahdistavat minua. Sela.

88:9  Tuttavani sinä olet karkottanut minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhottavaksi. Olen suljettuna sisään enkä pääse ulos.

88:10  Silmäni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

88:11  Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, nousevatko vainajat sinua kiittämään? Sela.

88:12  Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, kadotuksessa sinun uskollisuudestasi?

88:13  Tunnetaanko pimeydessä sinun ihmeitäsi ja unohduksen maassa sinun vanhurskauttasi?

88:14  Mutta minä huudan sinun puoleesi, Herra, ja aamulla varhain tuon rukoukseni sinun eteesi.

88:15  Miksi, Herra, hylkäät sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

88:16  Minä olen ollut kurja ja lähellä kuolemaa nuoruudestani asti. Minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

88:17  Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, kauhusi tuhoavat minut.

88:18  Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, kaikki yhdessä ne piirittävät minua.

88:19  Kaikki rakkaat ja ystävät sinä olet karkottanut minusta kauas, pimeys on ainoa tuttavani.

Chapter 89

89:1  Esrahilaisen Eetanin mietepsalmi.

89:2  Minä laulan lakkaamatta Herran armoteoista, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.

89:3  Olenhan sanonut: ”Sinun armosi pysyy lujana ikuisesti. Taivaisiin sinä olet perustanut uskollisuutesi.”

89:4  ”Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen vannonut palvelijalleni Daavidille:

89:5  ’Minä vahvistan jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen, joka kestää polvesta polveen.’” Sela.

89:6  Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhien seurakunta sinun uskollisuuttasi.

89:7  Sillä kuka korkeuksissa on Herran vertainen, kuka jumalien joukossa Herran kaltainen?

89:8  Hän on Jumala, suuresti kunnioitettu pyhien kokouksessa, kaikkia ympärillään olevia pelättävämpi.

89:9  Herra Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Uskollisuutesi ympäröi sinua.

89:10  Sinä hallitset meren raivon. Kun sen aallot kohoavat, sinä tyynnytät ne.

89:11  Sinä ruhjoit Rahabin kuoliaaksi. Väkevällä käsivarrellasi sinä löit vihollisesi hajalle.

89:12  Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa. Maanpiirin kaikkineen sinä olet perustanut.

89:13  Sinä loit pohjoisen ja etelän. Taabor ja Hermon riemuitsevat sinun nimessäsi.

89:14  Sinulla on voimallinen käsivarsi, sinun kätesi on väkevä, oikea kätesi on kohotettu.

89:15  Vanhurskaus ja oikeus ovat sinun valtaistuimesi perustus. Armo ja totuus käyvät kasvojesi edellä.

89:16  Onnellinen se kansa, joka tuntee juhlariemun ja vaeltaa sinun kasvojesi valossa, Herra!

89:17  Sinun nimessäsi he riemuitsevat kaiken päivää, sinun vanhurskaudessasi heidät korotetaan.

89:18  Sinä olet heidän voimansa ja kaunistuksensa, ja armossasi sinä kohotat meidän sarvemme.

89:19  Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme.

89:20  Muinoin sinä puhuit hurskaillesi näyssä ja sanoit: ”Olen antanut avun sankarille, olen korottanut kansan keskeltä nuorukaisen.

89:21  Olen löytänyt palvelijani Daavidin. Olen voidellut pyhällä öljylläni hänet,

89:22  jota käteni lujasti tukee ja jota käsivarteni vahvistaa.

89:23  Vihollinen ei voi häntä pettää eikä vääryyden mies häntä sortaa,

89:24  sillä minä murskaan hänen ahdistajansa hänen edestään ja lyön hänen vihamiehensä maahan.

89:25  Minun uskollisuuteni ja armoni ovat hänen kanssaan, minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.

89:26  Minä asetan hänen kätensä meren ylle, virtojen ylle hänen oikean kätensä.

89:27  Hän kutsuu minua: ’Sinä olet isäni, sinä olet Jumalani ja pelastukseni kallio.’

89:28  Niinpä minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.

89:29  Minä säilytän armoni hänelle ikuisesti, liittoni hänen kanssaan on luja.

89:30  Minä annan hänen jälkeläistensä pysyä iäti ja hänen valtaistuimensa yhtä kauan kuin taivaat.

89:31  Jos hänen poikansa hylkäävät minun opetukseni eivätkä vaella säädöksieni mukaan,

89:32  jos he rikkovat minun lakini eivätkä noudata käskyjäni,

89:33  minä rankaisen heitä vitsalla heidän rikoksistaan ja kuritan heitä heidän pahojen tekojensa tähden.

89:34  Mutta armoani minä en ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudessani.

89:35  Minä en riko liittoani enkä muuta sitä, mikä on huuliltani lähtenyt.

89:36  Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, totisesti, minä en valehtele Daavidille!

89:37  Hänen siemenensä pysyy ikuisesti ja hänen valtaistuimensa niin kuin aurinko minun edessäni.

89:38  Se pysyy lujana iäti kuin kuu, uskollinen todistaja taivaalla.” Sela.

89:39  Kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi, halveksit häntä ja vihastuit häneen.

89:40  Sinä olet purkanut liiton, olet häväissyt palvelijasi kruunun ja heittänyt sen maahan.

89:41  Olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet tehnyt raunioiksi hänen linnoituksensa.

89:42  Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hänestä on tullut naapuriensa häpeä.

89:43  Sinä olet korottanut hänen ahdistajiensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehilleen.

89:44  Olet tehnyt tehottomaksi hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.

89:45  Sinä olet tehnyt lopun hänen loistostaan ja syössyt maahan hänen valtaistuimensa.

89:46  Olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet peittänyt hänet häpeällä. Sela.

89:47  Kuinka kauan, Herra? Kätkeydytkö iäksi? Kuinka kauan vihasi palaa kuin tuli?

89:48  Muista, kuinka katoavainen minä olen! Kuinka vähäisiksi oletkaan luonut kaikki ihmiset!

89:49  Kuka on se mies, joka elää näkemättä kuolemaa, joka pelastaa sielunsa tuonelan vallasta? Sela.

89:50  Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi? Olethan vannonut Daavidille uskollisuuttasi.

89:51  Muista, Herra, palvelijoittesi häväistys! Minä kärsin sisimmässäni kaikkien noiden monien kansojen vuoksi,

89:52  jotka herjaavat – sinun vihollisesi – Herra, jotka herjaavat voideltusi askeleita.

89:53  Siunattu olkoon Herra, ikuisesti! Aamen, aamen.

Chapter 90

90:1  Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet ollut meidän turvapaikkamme polvesta polveen.

90:2  Ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin loit maan ja maanpiirin – iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

90:3  Sinä palautat ihmiset tomuun. Sinä sanot: ”Palatkaa, te ihmisten lapset.”

90:4  Tuhat vuotta on sinun silmissäsi kuin eilinen päivä, joka kiiti ohi, kuin öinen vartiohetki.

90:5  Sinä huuhdot heidät pois kuin unen. Ihmiset ovat kuin aamulla versova ruoho:

90:6  aamulla se kasvaa ja puhkeaa kukkaan, mutta illalla se leikataan, ja se lakastuu.

90:7  Näin me katoamme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivautesi kauhistuttaa meitä.

90:8  Sinä asetat pahat tekomme eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valoon.

90:9  Kaikki päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme haihtuvat kuin huokaus.

90:10  Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta, ja jos voimamme kestää, kahdeksankymmentä vuotta. Ja parhaimmillaankin ne ovat vaivaa ja turhuutta, sillä ne kiitävät ohi, ja me lennämme pois.

90:11  Kuka tuntee sinun vihasi voiman, sinun kiivautesi, että hän pelkäisi sinua?

90:12  Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.

90:13  Herra, palaa takaisin! Kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

90:14  Ravitse meidät aamuisin armollasi, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkina päivinämme.

90:15  Ilahduta meitä yhtä monta päivää kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta kuin olemme kokeneet pahaa.

90:16  Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

90:17  Olkoon yllämme Herran, meidän Jumalamme, suosio. Vahvista kättemme työ, niin, vahvista meidän kättemme työ!

Chapter 91

91:1  Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

91:2  se sanoo Herralle: ”Sinä olet minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä luotan.”

91:3  Hän päästää sinut linnustajan ansasta ja surmaavasta rutosta.

91:4  Sulillaan hän suojaa sinua, hänen siipiensä alla sinä saat turvan. Hänen totuutensa on kilpi ja suojus.

91:5  Sinä et pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,

91:6  et ruttoa, joka kulkee pimeässä, et tautia, joka tekee tuhojaan keskellä päivää.

91:7  Kaatukoon tuhat sivultasi, kymmenentuhatta oikealta puoleltasi, mutta sinuun ei satu.

91:8  Sinä saat omin silmin katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan,

91:9  sillä sinä ajattelet: ”Sinä, Herra, olet minun turvani.” Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi.

91:10  Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.

91:11  Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.

91:12  He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.

91:13  Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen yli, sinä tallaat jalkoihisi nuoren leijonan ja lohikäärmeen.

91:14  ”Koska hän on kiintynyt minuun, minä pelastan hänet. Minä vien hänet turvaan, koska hän tuntee minun nimeni.

91:15  Hän huutaa minua avukseen, ja minä vastaan hänelle. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa. Minä vapautan hänet ja kunnioitan häntä.

91:16  Minä tyydytän hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä valmistamani pelastuksen.”

Chapter 92

92:1  Psalmi, sapatinpäivän laulu.

92:2  Hyvä on kiittää Herraa ja laulaa ylistystä sinun nimellesi, sinä Korkein.

92:3  Hyvä on julistaa aamulla sinun armoasi ja yön tullen sinun uskollisuuttasi

92:4  kymmenkielisen soittimen, harpun ja lyyran, säestyksellä.

92:5  Sillä sinä olet ilahduttanut minua teoillasi, Herra, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.

92:6  Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat sangen syvät.

92:7  Järjetön mies ei tätä tiedä, eikä tyhmä tätä ymmärrä.

92:8  Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho ja kaikki väärintekijät kukoistavat, se koituu heidän ikuiseksi tuhokseen.

92:9  Mutta sinä, Herra, olet ikuisesti korkea.

92:10  Totisesti, sinun vihollisesi, Herra, totisesti, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajalleen.

92:11  Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet, minut voidellaan tuoreella öljyllä.

92:12  Silmäni katsovat vainoojiani, korvani kuulevat, kun pahat nousevat minua vastaan.

92:13  Vanhurskas kukoistaa kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.

92:14  Ne, jotka on istutettu Herran huoneeseen, kukoistavat meidän Jumalamme esipihoissa.

92:15  Vielä vanhuudessaan he tuottavat hedelmää, ovat reheviä ja tuoreita

92:16  ja julistavat, että Herra on oikeamielinen, hän, minun kallioni, jossa ei ole vääryyttä.

Chapter 93

93:1  Herra on kuningas, hän on pukeutunut loistoon. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Sen tähden maanpiiri pysyy lujana, se ei horju.

93:2  Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta ikuisuudesta olet sinä.

93:3  Virrat nostavat, Herra, virrat nostavat äänensä, virrat nostavat kuohunsa.

93:4  Mutta mahtavampi kuin suurten, valtavien vetten pauhina, mahtavampi kuin meren kuohut on Herra korkeudessa.

93:5  Sinun todistuksesi ovat täysin luotettavat. Pyhyys kaunistaa sinun huonettasi kautta aikojen, Herra.

Chapter 94

94:1  Koston Jumala, Herra, koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa!

94:2  Nouse, maan tuomari, maksa ylpeille heidän ansionsa mukaan.

94:3  Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat iloita?

94:4  He syytävät sanoja, puhuvat röyhkeästi, he ylpeilevät, kaikki nuo väärintekijät.

94:5  Herra, sinun kansaasi he runtelevat, sortavat sinun perintöosaasi.

94:6  He tappavat leskiä ja muukalaisia, murhaavat orpoja

94:7  ja sanovat: ”Ei Herra näe, ei Jaakobin Jumala huomaa.”

94:8  Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, te typerykset, milloin tulette järkiinne?

94:9  Hän, joka on istuttanut korvan – hänkö ei kuule? Hän, joka on luonut silmän – hänkö ei näe?

94:10  Hän, joka kurittaa kansoja – hänkö ei nuhtelisi, hän, joka antaa ihmiselle ymmärrystä?

94:11  Herra tuntee ihmisten ajatukset: ne ovat turhuutta.

94:12  Onnellinen se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle opetat lakiasi

94:13  antaaksesi hänelle rauhan pahoina päivinä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta.

94:14  Ei Herra hylkää kansaansa eikä jätä perintöosaansa,

94:15  sillä oikeus noudattaa jälleen vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

94:16  Kuka nousee puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu rinnalleni väärintekijöitä vastustamaan?

94:17  Ellei Herra olisi apunani, sieluni asuisi kohta hiljaisuuden maassa.

94:18  Kun sanon: minun jalkani horjuu, sinun armosi, Herra, tukee minua.

94:19  Kun minulla on paljon huolia sisimmässäni, sinun lohdutuksesi ilahduttaa sieluani.

94:20  Onko yhteyttä sinulla ja turmeltuneella tuomioistuimella, jossa lain varjolla tehdään vääryyttä,

94:21  ahdistetaan vanhurskaan sielua ja viaton tuomitaan syylliseksi?

94:22  Mutta Herrasta on tullut minulle turvapaikka, Jumalastani suojakallio.

94:23  Hän kääntää heidän pahuutensa heitä itseään vastaan ja tuhoaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.

Chapter 95

95:1  Tulkaa, laulakaamme iloiten Herralle, kohottakaamme riemuhuuto pelastuksemme kalliolle!

95:2  Käykäämme hänen kasvojensa eteen kiittäen, laulakaamme hänelle riemulauluja,

95:3  sillä Herra on suuri Jumala, kaikkia jumalia suurempi kuningas.

95:4  Maan syvyydet ovat hänen kädessään, vuorten huiputkin kuuluvat hänelle.

95:5  Hänen on meri, hän on sen tehnyt, kuivan maan ovat hänen kätensä muovanneet.

95:6  Tulkaa, palvokaamme häntä, kumartukaamme ja polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen,

95:7  sillä hän on meidän Jumalamme. Me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä,

95:8  älkää kovettako sydäntänne niin kuin Meribassa, niin kuin Massan päivänä autiomaassa,

95:9  jossa teidän isänne kiusasivat ja koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

95:10  Neljäkymmentä vuotta minä olin tympääntynyt siihen sukupolveen ja sanoin: ”He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivät he tunne minun teitäni.”

95:11  Heistä minä vannoin vihassani: ”He eivät pääse minun lepooni.”

Chapter 96

96:1  Laulakaa Herralle uusi laulu! Laulakaa Herralle, kaikki maa!

96:2  Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Julistakaa päivästä päivään ilosanomaa hänen valmistamastaan pelastuksesta.

96:3  Kertokaa kansojen keskuudessa hänen kunniastaan, hänen ihmeistään kaikkien kansojen keskellä,

96:4  sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on kaikkia jumalia pelättävämpi.

96:5  Epäjumalia ovat kaikki pakanakansojen jumalat, mutta Herra on tehnyt taivaat.

96:6  Kunnia ja loisto on hänen edessään, voima ja kauneus hänen pyhäkössään.

96:7  Antakaa Herralle, te kansojen heimot, antakaa Herralle kunnia, tunnustakaa hänen voimansa.

96:8  Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa uhrilahjoja ja tulkaa hänen esipihoihinsa.

96:9  Kumartukaa palvomaan Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.

96:10  Sanokaa kansojen keskuudessa: ”Herra hallitsee kuninkaana, ja maanpiiri pysyy lujana, horjumatta. Hän tuomitsee kansat oikeudenmukaisesti.”

96:11  Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa! Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on!

96:12  Riemuitkoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on! Kaikki metsän puut huutakoot riemusta

96:13  Herran edessä, sillä hän tulee, hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat totuuden mukaan.

Chapter 97

97:1  Herra on kuningas, riemuitkoon maa! Iloitkoon saarten suuri joukko.

97:2  Pilvi ja pimeys on hänen ympärillään, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.

97:3  Tuli käy hänen edellään ja polttaa ympäriltä hänen vihollisensa.

97:4  Hänen salamansa valaisevat maanpiirin. Maa näkee sen ja vapisee.

97:5  Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, koko maan Herran edessä.

97:6  Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

97:7  Häpeään joutuvat kaikki kuvien palvojat, jotka kerskuvat epäjumalista. Kumartukaa hänen edessään, kaikki jumalat.

97:8  Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioittesi tähden, Herra.

97:9  Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalien.

97:10  Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskaittensa sielut, pelastaa heidät jumalattomien käsistä.

97:11  Vanhurskaalle koittaa valo ja oikeamielisille ilo.

97:12  Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat! Kiittäkää hänen pyhää nimeään!

Chapter 98

98:1  Psalmi. Laulakaa Herralle uusi laulu, sillä hän on tehnyt ihmeitä. Oikealla kädellään, pyhällä käsivarrellaan hän on saanut voiton.

98:2  Herra on ilmoittanut pelastustekonsa, pakanoiden silmien edessä hän on paljastanut vanhurskautensa.

98:3  Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa kohtaan. Kaikki maan ääret ovat nähneet pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on valmistanut.

98:4  Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa! Puhjetkaa riemuun, iloitkaa ja laulakaa ylistystä!

98:5  Laulakaa Herran ylistystä lyyran säestyksellä, lyyran ja ylistyslaulun sävelin,

98:6  vaskitorvien ja oinaansarven äänin. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä!

98:7  Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

98:8  Virrat taputtakoot käsiään, vuoret yhtykööt riemuhuutoon

98:9  Herran edessä, sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan.

Chapter 99

99:1  Herra on kuningas – vaviskoot kansat! Hän istuu kerubien keskellä – huojukoon maa!

99:2  Herra on suuri Siionissa, korotettu yli kaikkien kansojen.

99:3  Kiittäkööt ne sinun suurta ja pelättävää nimeäsi. Se on pyhä.

99:4  Kuninkaan voima on siinä, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet asettanut oikeudenmukaisuuden kohdalleen, oikeuden ja vanhurskauden sinä toimitat Jaakobissa.

99:5  Korottakaa Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa palvoen hänen jalkojensa astinlaudan eteen. Hän on pyhä.

99:6  Mooses ja Aaron ovat hänen pappiensa joukossa, Samuel niiden joukossa, jotka huutavat avuksi hänen nimeään. He huutavat Herraa, ja hän vastaa heille.

99:7  Pilvipatsaasta hän puhui heille. He noudattivat hänen todistuksiaan ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut.

99:8  Herra, meidän Jumalamme, sinä vastasit heille. Sinä olit heille anteeksiantava Jumala mutta kostit heidän pahat tekonsa.

99:9  Korottakaa Herraa, meidän Jumalaamme! Kumartukaa palvoen hänen pyhää vuortaan kohti, sillä Herra, meidän Jumalamme, on pyhä.

Chapter 100

100:1  Kiitospsalmi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa!

100:2  Palvelkaa Herraa iloiten, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemuiten.

100:3  Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

100:4  Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen, hänen esipihoihinsa ylistäen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään,

100:5  sillä Herra on hyvä. Hänen armonsa pysyy ikuisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Chapter 101

101:1  Daavidin psalmi. Minä laulan armosta ja oikeudesta. Sinulle, Herra, minä laulan ylistystä.

101:2  Tahdon kulkea viisaasti nuhteettomuuden tiellä. Milloin tulet minun luokseni? Tahdon vaeltaa kodissani vilpittömin sydämin.

101:3  En kiinnitä silmiäni siihen, mikä on turmiollista. Minä vihaan luopioiden tekoja, ne eivät saa tarttua minuun.

101:4  Kiero sydän poistukoon minusta, en tahdo tietääkään pahasta.

101:5  Joka panettelee salaa lähimmäistään, sen minä hävitän. Ylpeitä silmiä ja kopeaa sydäntä – niitä minä en siedä.

101:6  Minun silmäni etsivät maan uskollisia, että he asuisivat minun kanssani. Joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se saa palvella minua.

101:7  Petoksen harjoittaja ei saa asua talossani, valheiden puhuja ei kestä silmieni edessä.

101:8  Joka aamu minä hävitän maasta kaikki jumalattomat, tuhotakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.

Chapter 102

102:1  Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

102:2  Herra, kuule rukoukseni, tulkoon huutoni eteesi.

102:3  Älä kätke minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi minun puoleeni. Kiiruhda vastaamaan minulle, kun huudan sinua avuksi,

102:4  sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu ja luitani polttaa kuin tulessa.

102:5  Sydämeni on kuin tallattu ja kuivunut ruoho, sillä minä olen unohtanut syödä leipääni.

102:6  Äänekkään valitukseni tähden olen pelkkää luuta ja nahkaa.

102:7  Olen kuin pelikaani autiomaassa, minusta on tullut kuin raunioiden huuhkaja.

102:8  Minä makaan valveilla, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

102:9  Kaiken päivää viholliseni häpäisevät minua. Ne, jotka pitävät minua pilkkanaan, ovat vannoneet valan minua vastaan.

102:10  Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä

102:11  sinun vihasi ja kiivastumisesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

102:12  Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

102:13  Mutta sinä, Herra, pysyt ikuisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

102:14  Sinä nouset ja armahdat Siionia. On aika tehdä sille laupeus, sillä määrähetki on tullut.

102:15  Sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaita, ja heidän on sääli sen multaa.

102:16  Kansat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat hänen kunniaansa,

102:17  kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

102:18  Hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat menettäneet kaikkensa, eikä halveksi heidän rukoustaan.

102:19  Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle, ja kansa, joka vastaisuudessa luodaan, on ylistävä Herraa.

102:20  Herra katseli pyhästä korkeudestaan, hän katsoi taivaasta maahan

102:21  kuullakseen vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset,

102:22  että Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja Jerusalemissa hänen ylistystään,

102:23  kun kansat ja valtakunnat kokoontuvat yhteen palvelemaan Herraa.

102:24  Hän on lannistanut matkalla minun voimani, lyhentänyt päiväni.

102:25  Minä sanon: Jumalani, älä ota minua pois, sinä, jonka vuodet kestävät polvesta polveen.

102:26  Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.

102:27  Ne katoavat, mutta sinä pysyt; ne kuluvat kaikki kuin vaate. Sinä vaihdat ne kuin vaatteet, ja ne vaihtuvat.

102:28  Mutta sinä olet aina sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.

102:29  Sinun palvelijoittesi lapset asuvat turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät lujina sinun edessäsi.

Chapter 103

103:1  Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään.

103:2  Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt.

103:3  Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi.

103:4  Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.

103:5  Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka.

103:6  Herra tekee vanhurskaita tekoja ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

103:7  Hän on tehnyt tiensä tunnetuksi Moosekselle, tekonsa Israelin lapsille.

103:8  Herra on laupias ja armahtava, pitkämielinen ja suuri armossaan.

103:9  Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa ikuisesti.

103:10  Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä maksa meille pahojen tekojemme mukaan.

103:11  Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

103:12  Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

103:13  Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät.

103:14  Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa, että olemme tomua.

103:15  Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho; hän kukoistaa kuin kedon kukka.

103:16  Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

103:17  Mutta Herran armo on ikuisuudesta ikuisuuteen niiden yllä, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa kestää lasten lapsille,

103:18  niille, jotka pitävät hänen liittonsa, muistavat hänen asetuksensa ja noudattavat niitä.

103:19  Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkea.

103:20  Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka toteutatte hänen sanansa, kun kuulette sen.

103:21  Ylistäkää Herraa, kaikki hänen joukkonsa, te hänen palvelijansa, jotka täytätte hänen tahtonsa.

103:22  Ylistäkää Herraa, kaikki hänen luotunsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Ylistä Herraa, minun sieluni!

Chapter 104

104:1  Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri. Olet pukeutunut loistoon ja kirkkauteen.

104:2  Herra verhoutuu valoon kuin viittaan, hän levittää taivaat kuin teltan.

104:3  Hän rakentaa yläsalinsa vetten keskelle, tekee pilvet vaunuikseen ja kulkee tuulen siivillä.

104:4  Hän tekee tuulet sanansa saattajiksi, palvelijoikseen tulenliekit.

104:5  Hän on asettanut maan perustuksilleen, niin ettei se ikinä horju.

104:6  Sinä peitit syvyyden kuin vaatteella, vedet seisoivat vuorten yllä.

104:7  Ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne kiirehtivät pakoon.

104:8  Vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

104:9  Sinä asetit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata.

104:10  Sinä puhkaisit lähteet laaksoihin. Vedet virtaavat vuorten välissä

104:11  ja antavat juoman kaikille kedon eläimille; villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

104:12  Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja laulavat lehvien välistä.

104:13  Yläsaleistaan hän kastelee vuoret. Sinun töittesi hedelmistä maa tulee kylläiseksi.

104:14  Hän kasvattaa ruohon karjalle ja kasvit ihmisen viljeltäviksi, tuottamaan maasta leivän.

104:15  Viini ilahduttaa ihmisen sydämen, öljy saa hänen kasvonsa kiiltämään, ja leipä vahvistaa hänen sydäntään.

104:16  Kyllikseen saavat vettä Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

104:17  Niissä pesivät linnut, sypresseissä on haikaran koti.

104:18  Korkeat vuoret ovat kauriita varten, kalliot ovat tamaanien suojana.

104:19  Hän on tehnyt kuun näyttämään aikoja, aurinko tietää laskunsa hetken.

104:20  Sinä teet pimeän, ja tulee yö. Silloin kaikki metsän eläimet lähtevät liikkeelle.

104:21  Nuoret leijonat karjuvat saalista ja pyytävät Jumalalta ruokaansa.

104:22  Aurinko nousee – ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat makuulle pesäpaikkoihinsa.

104:23  Silloin ihminen lähtee toimiinsa ja on työssään iltaan asti.

104:24  Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet tehnyt ne kaikki viisaasti. Maa on täynnä sinun luotujasi.

104:25  Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee pieniä ja suuria eläimiä lukematon määrä.

104:26  Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, jonka sinä olet luonut kisailemaan siellä.

104:27  Kaikki ne odottavat sinua, että antaisit niille ruuan ajallaan.

104:28  Sinä jakelet niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne tulevat kylläisiksi hyvyydestäsi.

104:29  Kun sinä peität kasvosi, ne pelästyvät. Kun otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat jälleen tomuun.

104:30  Kun sinä lähetät Henkesi, ne luodaan, ja sinä uudistat maan kasvot.

104:31  Pysyköön Herran kunnia ikuisesti, saakoon Herra iloita teoistaan!

104:32  Hän katsoo maata, ja se vapisee, hän koskettaa vuoria, ja ne savuavat.

104:33  Minä laulan Herralle kaiken ikäni, laulan ylistystä Jumalalleni niin kauan kuin elän.

104:34  Olkoon mietiskelyni hänelle mieluisaa. Minä iloitsen Herrassa.

104:35  Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!

Chapter 105

105:1  Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, tehkää hänen tekonsa tunnetuiksi kansojen keskuudessa!

105:2  Laulakaa hänelle, laulakaa hänelle ylistystä, kertokaa kaikista hänen ihmeistään!

105:3  Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne! Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

105:4  Etsikää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.

105:5  Muistakaa hänen ihmeitään, jotka hän on tehnyt, hänen tunnustekojaan ja hänen suunsa tuomioita,

105:6  te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin lapset, hänen valittunsa.

105:7  Hän on Herra, meidän Jumalamme. Hänen tuomionsa ulottuvat yli koko maan.

105:8  Hän muistaa ikuisesti liittonsa, säätämänsä sanan tuhansiin sukupolviin,

105:9  liittonsa, jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa, jonka hän vannoi Iisakille.

105:10  Hän vahvisti sen laiksi Jaakobille, Israelille ikuiseksi liitoksi,

105:11  sanoen: ”Sinulle minä annan Kanaaninmaan, teidän perintöosanne.”

105:12  Heitä oli vähäinen joukko, vain muutamia, ja he olivat muukalaisia siinä maassa.

105:13  He vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen.

105:14  Hän ei sallinut kenenkään heitä sortaa, ja hän nuhteli kuninkaita heidän vuokseen:

105:15  ”Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.”

105:16  Hän kutsui nälänhädän maahan, mursi kaiken leivän tuen.

105:17  Hän oli lähettänyt heidän edellään miehen: Joosef oli myyty orjaksi.

105:18  Hänen jalkojaan vaivattiin kahleilla. Hän joutui rautoihin,

105:19  kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran sana osoitti hänet puhtaaksi.

105:20  Silloin kuningas lähetti vapauttamaan hänet, kansojen hallitsija päästi hänet vapaaksi.

105:21  Hän pani Joosefin talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi,

105:22  sitomaan omaan tahtoonsa faraon ruhtinaita ja opettamaan hänen vanhimmilleen viisautta.

105:23  Niin Israel tuli Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

105:24  Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi, väkevämmäksi kuin sen ahdistajat.

105:25  Hän käänsi näiden sydämet vihaamaan Jumalan kansaa, kohtelemaan kavalasti hänen palvelijoitaan.

105:26  Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

105:27  Nämä tekivät hänen tunnustekojaan egyptiläisten keskellä, ihmeitä Haamin maassa.

105:28  Hän lähetti pimeyden, ja pimeys tuli, eivätkä he voineet vastustaa hänen sanojaan.

105:29  Hän muutti vedet vereksi ja tappoi heidän kalansa.

105:30  Heidän maansa vilisi sammakoita kuninkaiden huoneita myöten.

105:31  Hän sanoi, ja tuli paarmoja ja syöpäläisiä kaikkialle heidän alueelleen.

105:32  Hän antoi heille rakeita sateen sijaan ja tulen leimauksia heidän maahansa.

105:33  Hän hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa ja pirstoi puut heidän alueeltaan.

105:34  Hän sanoi, ja tuli heinäsirkkoja ja niiden toukkia lukematon joukko,

105:35  ja ne söivät kaiken vihannan heidän maastaan, söivät heidän maansa hedelmät.

105:36  Hän surmasi kaikki esikoiset heidän maassaan, kaikki heidän miehuutensa ensi hedelmät.

105:37  Sitten hän vei Israelin sieltä pois varustettuna hopealla ja kullalla, eikä sen heimoissa ollut kompastelevia.

105:38  Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä sen oli vallannut kauhu heidän takiaan.

105:39  Herra levitti kansansa suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.

105:40  Kansa pyysi, ja hän pani tulemaan viiriäisiä ja antoi heille kylliksi taivaan leipää.

105:41  Hän avasi kallion, ja vedet virtasivat, kuivassa maassa juoksivat virrat.

105:42  Sillä hän muisti pyhän sanansa, hän muisti palvelijaansa Abrahamia.

105:43  Hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa riemuhuudon raikuessa.

105:44  Hän antoi heille kansojen maat, ja he perivät kansakuntien vaivannäön hedelmät,

105:45  että he noudattaisivat hänen lakejaan ja seuraisivat hänen opetuksiaan. Halleluja!

Chapter 106

106:1  Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti.

106:2  Kuka voi luetella Herran voimateot, kylliksi kuuluttaa hänen ylistystään?

106:3  Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina toimivat vanhurskaasti!

106:4  Herra, muista minua suosiolla, jota kansallesi osoitat. Etsi minua ja pelasta minut,

106:5  että näkisin valittujesi onnen ja saisin iloita yhdessä kansasi kanssa, kerskata perintöosasi kanssa.

106:6  Me olemme tehneet syntiä isiemme tavoin, olemme tehneet pahaa, olleet jumalattomia.

106:7  Meidän isämme eivät ymmärtäneet sinun ihmeitäsi Egyptissä, eivät muistaneet monia armotekojasi, vaan kapinoivat meren rannalla, Kaislameren äärellä.

106:8  Mutta Herra pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tunnetuksi.

106:9  Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksien halki kuin autiomaassa.

106:10  Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

106:11  Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan heistä ei jäänyt jäljelle.

106:12  Silloin he uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänen ylistystään.

106:13  Mutta pian he unohtivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoaan.

106:14  He paloivat himosta autiomaassa ja kiusasivat Jumalaa aavikolla.

106:15  Niinpä hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

106:16  He kadehtivat leirissä Moosesta ja Aaronia, Herran pyhää.

106:17  Silloin maa aukeni ja nieli Daatanin, peitti Abiramin joukon.

106:18  Heidän joukossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.

106:19  He tekivät vasikan Hoorebilla ja kumartuivat palvomaan valettua kuvaa.

106:20  He vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

106:21  He unohtivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

106:22  ihmeitä Haamin maassa, pelottavia tekoja Kaislameren äärellä.

106:23  Hän olisi tuhonnut heidät, ellei Mooses, hänen valittunsa, olisi astunut hänen eteensä puolustajaksi ja kääntänyt pois hänen vihaansa tuhoa tuottamasta.

106:24  He halveksivat ihanaa maata eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

106:25  He napisivat teltoissaan eivätkä kuunnelleet Herran ääntä.

106:26  Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan tuhotakseen heidät autiomaassa,

106:27  hävittääkseen heidän jälkeläisensä kansojen keskuudessa ja hajottaakseen heidät vieraisiin maihin.

106:28  He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, söivät kuolleille jumalille tuotuja uhreja

106:29  ja vihoittivat teoillaan Jumalan. Silloin vitsaus puhkesi heidän keskuudessaan.

106:30  Mutta Piinehas astui esiin, pani tuomion täytäntöön, ja vitsaus lakkasi.

106:31  Se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, ikuisesti.

106:32  Meriban vesien äärellä he vihastuttivat Jumalan. Mooseksen kävi pahoin heidän vuokseen,

106:33  sillä he katkeroittivat hänen mielensä, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

106:34  He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

106:35  vaan sekoittuivat vieraisiin kansoihin ja ottivat oppia heidän teoistaan.

106:36  He palvelivat heidän jumalankuviaan, ja niistä tuli heille ansa.

106:37  He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään riivaajille.

106:38  He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, ja uhrasivat heidät Kanaanin epäjumalille. Maa saastui verenvuodatuksesta,

106:39  ja he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureellisia teoissaan.

106:40  Herra vihastui kansaansa ja inhosi perintöosaansa.

106:41  Hän antoi heidät vieraiden kansojen käsiin, ja heidän vihamiehensä hallitsivat heitä.

106:42  Israelilaisten viholliset ahdistivat heitä, ja heidän oli alistuttava näiden käden alle.

106:43  Monet kerrat Herra pelasti heidät, mutta he niskoittelivat oman mielensä mukaan ja sortuivat pahuutensa tähden.

106:44  Kuitenkin hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun kuuli heidän huutonsa.

106:45  Hän muisti heidän kanssaan tekemänsä liiton ja leppyi suuressa armossaan.

106:46  Hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

106:47  Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme! Kokoa meidät kansojen seasta, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja pitäisimme kunnianamme sinun ylistystäsi.

106:48  Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen, ja kaikki kansa sanokoon: ”Aamen. Hallelujaa!”

Chapter 107

107:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti.

107:2  Näin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistajan kädestä

107:3  ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä.

107:4  He harhailivat autiomaassa, kuivassa maassa, löytämättä tietä kaupunkiin, johon asettua asumaan.

107:5  Heillä oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi.

107:6  Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.

107:7  Hän ohjasi heidät kulkemaan suoraa tietä kaupunkiin, jossa asua.

107:8  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan,

107:9  sillä hän tyydyttää nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvillä antimilla.

107:10  He istuivat pimeydessä ja kuoleman varjossa, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

107:11  koska olivat niskoitelleet Jumalan sanoja vastaan ja halveksineet Korkeimman neuvoa.

107:12  Hän lannisti heidän mielensä raadannalla. He sortuivat, eikä ollut auttajaa.

107:13  Silloin he huusivat hädässään Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.

107:14  Hän vei heidät ulos pimeydestä ja kuoleman varjosta ja katkaisi heidän kahleensa.

107:15  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan,

107:16  sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

107:17  He olivat tyhmiä vaeltaessaan syntisesti ja saivat kärsiä vaivaa pahojen tekojensa tähden.

107:18  Kaikki ruoka inhotti heitä, ja he saapuivat kuoleman porteille asti.

107:19  Silloin he huusivat hädässään Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.

107:20  Hän lähetti sanansa ja paransi heidät. Hän pelasti heidät tuhosta.

107:21  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan.

107:22  Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuhuudoin hänen töistään.

107:23  He lähtivät laivoilla merelle ja tekivät työtä aavoilla vesillä.

107:24  He näkivät Herran teot, hänen ihmeensä meren syvyyksissä.

107:25  Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, aallot kohosivat korkealle.

107:26  He kohosivat kohti taivasta, vajosivat syvyyksiin, heidän sielunsa nääntyi hädässä.

107:27  He horjuivat ja hoippuivat kuin juopuneet, ja kaikki heidän viisautensa hävisi.

107:28  Silloin he huusivat hädässään Herraa, ja hän vapautti heidät ahdingosta.

107:29  Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

107:30  He iloitsivat, kun ne vaikenivat, ja hän johti heidät kaivattuun satamaan.

107:31  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan.

107:32  Korottakoot häntä kansankokouksessa ja ylistäkööt häntä vanhinten istunnossa.

107:33  Hän muutti virrat autiomaaksi ja vesilähteet janoiseksi maaksi,

107:34  hedelmällisen maan suola-aroksi sen asukkaiden pahuuden tähden.

107:35  Hän muutti autiomaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

107:36  Hän asutti sinne nälkäiset, ja he rakensivat kaupungin asuakseen siinä.

107:37  He kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat runsaan sadon.

107:38  Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, eikä hän antanut heidän karjansa vähetä.

107:39  Mutta sorron, pahuuden ja huolten painon alla he vähenevät ja vaipuvat maahan.

107:40  Hän vuodattaa halveksuntaa ruhtinaitten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

107:41  mutta nostaa köyhän kurjuudesta ja tekee suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

107:42  Oikeamieliset näkevät sen ja iloitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

107:43  Joka on viisas, se pitäköön nämä mielessään ja tutkikoon Herran armotekoja.

Chapter 108

108:1  Laulu. Daavidin psalmi.

108:2  Minun sydämeni on valmis, Jumala. Minä tahdon laulaa ja soittaa. Se olkoon kunniani.

108:3  Herää, harppu, herää, lyyra! Minä tahdon herättää aamuruskon.

108:4  Herra, sinua minä kiitän kansojen keskellä ja laulan ylistystäsi kansakuntien keskuudessa.

108:5  Sillä suuri, taivaat ylittävä on sinun armosi, ja sinun uskollisuutesi ulottuu pilviin asti.

108:6  Ole korotettu yli taivaitten, Jumala, olkoon kunniasi koko maan yllä!

108:7  Vapauta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle, että rakkaasi tulisivat pelastetuiksi.

108:8  Jumala on puhunut pyhyydessään: ”Riemuiten minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

108:9  Minun on Gilead, minun on Manasse. Efraim on pääni suojus, Juuda on valtikkani.

108:10  Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni. Minä nostan voittohuudon Filistean yli.”

108:11  Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin? Kuka johtaa minut Edomiin?

108:12  Etkö sinä, Jumala, hylännyt meidät? Sinä, Jumala, et lähtenyt meidän sotajoukkojemme kanssa.

108:13  Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä ihmisten apu on turha.

108:14  Jumalassa me teemme väkeviä tekoja. Hän tallaa ahdistajamme maahan.

Chapter 109

109:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti,

109:2  sillä jumalattomat ja petolliset ovat avanneet suunsa minua vastaan. He puhuvat minulle valheellisin kielin.

109:3  Vihan sanoin he ovat minut piirittäneet ja sotivat syyttä minua vastaan.

109:4  Rakkauteni palkaksi he syyttävät minua, mutta minä rukoilen.

109:5  Hyvän he palkitsevat minulle pahalla ja rakkauteni vihalla.

109:6  Aseta jumalaton vihamiestäni vastaan, seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellaan.

109:7  Oikeuden edessä hän osoittautukoon syylliseksi, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8  Olkoot hänen päivänsä vähälukuiset, ottakoon toinen hänen tehtävänsä.

109:9  Tulkoon hänen lapsistaan orpoja ja hänen vaimostaan leski.

109:10  Kuljeksikoot hänen lapsensa aina kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

109:11  Koronkiskuri saalistakoon kaiken hänen omansa, ja vieraat riistäkööt hänen työnsä hedelmät.

109:12  Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköön kukaan armahtako hänen orpojaan.

109:13  Hänen jälkeläisensä hävitkööt, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

109:14  Hänen isiensä pahuus pysyköön Herran muistissa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15  Olkoot ne aina Herran edessä, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä,

109:16  koska tuo mies ei muistanut tehdä laupeutta vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa tappaakseen hänet.

109:17  Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä. Hän ei huolinut siunauksesta, ja se loittoni hänestä kauas.

109:18  Hän puki kirouksen ylleen kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa kuin vesi ja hänen luihinsa kuin öljy.

109:19  Se olkoon vaate, johon hän verhoutuu, ja vyö, jolla hän itsensä aina vyöttää.

109:20  Tämä olkoon Herralta palkka minun syyttäjilleni ja niille, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

109:21  Mutta sinä, Herra, minun Herrani, toimi puolestani nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä. Pelasta minut,

109:22  sillä minä olen kurja ja köyhä ja sydämeni on haavoittunut rinnassani.

109:23  Minä katoan kuin pitenevä varjo, minut pudistellaan pois kuin heinäsirkka.

109:24  Polveni horjuvat paastoamisesta, ja ruumiini on kuihtunut rasvattomaksi.

109:25  Olen joutunut heidän herjattavakseen. Minut nähdessään he nyökyttävät päätään.

109:26  Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armossasi.

109:27  Tulkoot he tietämään, että tämä on sinun kätesi työtä, että sinä, Herra, sen teit.

109:28  He kiroavat, mutta sinä siunaat. Jos he nousevat, he joutuvat häpeään, mutta palvelijasi saa iloita.

109:29  Olkoon vastustajieni pukuna häväistys, kietoutukoot he häpeäänsä kuin viittaan.

109:30  Minun suuni kiittää suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

109:31  Sillä Herra seisoo köyhän oikealla puolella ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka hänet tuomitsevat.

Chapter 110

110:1  Daavidin psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.”

110:2  Herra ojentaa sinun voimasi valtikan Siionista: ”Hallitse vihollistesi keskellä!

110:3  Sinun kansasi on altis voimasi päivänä. Pyhässä kauneudessa – kuin kasteen aamuruskon kohdusta – olen sinut synnyttänyt.”

110:4  Herra on vannonut eikä muuta mieltään: ”Sinä olet pappi ikuisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan.”

110:5  Herra on sinun oikealla puolellasi, hän murskaa kuninkaat vihansa päivänä.

110:6  Hän tuomitsee kansojen keskuudessa. Maa on täynnä ruumiita. Hän murskaa päitä laajalti maan päällä.

110:7  Hän juo purosta tien varrelta, sen tähden hän kohottaa päänsä.

Chapter 111

111:1  Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni oikeamielisten kokouksessa ja seurakunnassa.

111:2  Suuret ovat Herran teot. Kaikki, jotka ovat niihin mieltyneet, tutkivat niitä.

111:3  Kunniakkaat ja ihanat ovat hänen tekonsa, iäti pysyy hänen vanhurskautensa.

111:4  Hän on tehnyt ihmeensä muistettaviksi. Herra on armollinen ja laupias.

111:5  Hän antaa ruuan niille, jotka häntä pelkäävät, hän muistaa liittonsa ikuisesti.

111:6  Hän ilmoitti kansalleen tekojensa voiman antaessaan heille kansojen perintöosan.

111:7  Hänen kättensä teot ovat totuus ja oikeus. Kaikki hänen asetuksensa ovat luotettavia,

111:8  ne pysyvät lujina aina ja ikuisesti. Ne on laadittu totuudessa ja oikeamielisesti.

111:9  Hän lähetti kansalleen lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi. Pyhä ja pelättävä on hänen nimensä.

111:10  Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy ikuisesti.

Chapter 112

112:1  Halleluja! Autuas se mies, joka pelkää Herraa ja on suuresti mieltynyt hänen käskyihinsä.

112:2  Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.

112:3  Varallisuutta ja rikkautta on hänen kodissaan. Hänen vanhurskautensa pysyy iäti.

112:4  Oikeamielisille loistaa pimeydessä valo: armollinen, laupias ja vanhurskas.

112:5  Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.

112:6  Hän ei ikinä horju. Vanhurskaan muisto pysyy ikuisesti.

112:7  Ei hän pelkää pahaa sanomaa. Hänen sydämensä on vahva, hän turvaa Herraan.

112:8  Hänen sydämensä on luja ja peloton, ja lopulta hän näkee ahdistajiensa tappion.

112:9  Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy ainaisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.

112:10  Jumalaton näkee sen ja raivostuu, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Tyhjiin raukeaa jumalattomien halu.

Chapter 113

113:1  Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä!

113:2  Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja ikuisesti!

113:3  Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty.

113:4  Herra on korkea yli kaikkien kansojen, yli taivaitten kohoaa hänen kunniansa.

113:5  Kuka on niin kuin Herra, meidän Jumalamme, joka istuu korkealla

113:6  ja alentuu katsomaan taivasta ja maata?

113:7  Hän nostaa tomusta vähäosaisen, korottaa jätekasasta köyhän

113:8  asettaakseen hänet istumaan ruhtinaiden rinnalle, kansansa ruhtinaiden rinnalle.

113:9  Hän saattaa hedelmättömän asumaan kodissa iloisena lasten äitinä. Halleluja!

Chapter 114

114:1  Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta,

114:2  silloin Juudasta tuli Herran pyhäkkö, Israelista hänen valtakuntansa.

114:3  Meri näki sen ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin.

114:4  Vuoret hyppivät kuin pässit, kukkulat kuin lampaiden karitsat.

114:5  Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin?

114:6  Vuoret, miksi te hypitte kuin pässit, te kukkulat kuin lampaiden karitsat?

114:7  Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä.

114:8  Hän muuttaa kallion vesilammeksi, kovan kiven vesilähteeksi.

Chapter 115

115:1  Älä meille, Herra, älä meille vaan omalle nimellesi anna kunnia, armosi ja uskollisuutesi tähden.

115:2  Miksi kansat saisivat sanoa: ”Missä on heidän Jumalansa?”

115:3  Meidän Jumalamme on taivaissa. Kaiken, mitä hän tahtoo, hän tekee.

115:4  Kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

115:5  Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, silmät, mutta ne eivät näe.

115:6  Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, nenä, mutta hajua ne eivät tunne.

115:7  Niiden kädet eivät koskettele, niiden jalat eivät astu, eikä niiden kurkusta tule ääntä.

115:8  Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin luottavat.

115:9  Israel, luota Herraan! Hän on sinun apusi ja kilpesi.

115:10  Aaronin suku, luota Herraan! Hän on sinun apusi ja kilpesi.

115:11  Te, jotka Herraa pelkäätte, luottakaa Herraan! Hän on teidän apunne ja kilpenne.

115:12  Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua.

115:13  Herra siunaa niitä, jotka häntä pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.

115:14  Herra lisätköön teitä, teitä ja teidän lapsianne.

115:15  Te olette Herran siunaamia, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

115:16  Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisille.

115:17  Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen laskeutuneista.

115:18  Mutta me, me siunaamme Herraa, nyt ja ikuisesti. Halleluja!

Chapter 116

116:1  Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee anomiseni äänen

116:2  ja on kallistanut korvansa puoleeni. Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina päivinäni.

116:3  Kuoleman köydet kietoivat minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua, jouduin hätään ja murheeseen.

116:4  Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: ”Oi Herra, vapauta minun sieluni!”

116:5  Herra on laupias ja vanhurskas, meidän Jumalamme on armollinen.

116:6  Herra varjelee yksinkertaiset. Minä olin vajonnut kurjuuteen, mutta hän pelasti minut.

116:7  Palaa takaisin lepoosi, sieluni, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.

116:8  Hän pelasti sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta,

116:9  sen tähden minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.

116:10  Minä uskon, siksi puhun, minä, joka olin kovin ahdistettu.

116:11  Minä sanoin hädän hetkellä: ”Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita.”

116:12  Millä minä korvaan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?

116:13  Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.

116:14  Minä täytän lupaukseni Herralle koko hänen kansansa edessä.

116:15  Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.

116:16  Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi! Minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. Sinä päästit minut siteistäni.

116:17  Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.

116:18  Minä täytän lupaukseni Herralle koko hänen kansansa edessä,

116:19  Herran huoneen esipihoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

Chapter 117

117:1  Ylistäkää Herraa, kaikki kansat, ylistäkää häntä, kaikki kansakunnat!

117:2  Sillä hänen armonsa on voimallinen meitä kohtaan ja Herran uskollisuus pysyy ikuisesti. Halleluja!

Chapter 118

118:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti!

118:2  Näin sanokoon Israel, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

118:3  Näin sanokoon Aaronin suku, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

118:4  Näin sanokoot ne, jotka pelkäävät Herraa, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

118:5  Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän vastasi minulle ja vei minut avaralle paikalle.

118:6  Herra on minun puolellani, en minä pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä!

118:7  Herra on minun puolellani, hän on minun auttajani. Minä saan nähdä vihamiesteni tappion.

118:8  Parempi on turvata Herraan kuin luottaa ihmiseen.

118:9  Parempi on turvata Herraan kuin luottaa ylhäisiin.

118:10  Kaikki kansat piirittivät minua, mutta Herran nimessä minä hävitän ne.

118:11  Ne piirittivät minua joka taholta, mutta Herran nimessä minä hävitän ne.

118:12  Niin kuin mehiläiset ne minua piirittivät, mutta ne sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä hävitän ne.

118:13  Minua sysättiin rajusti, jotta kaatuisin, mutta Herra auttoi minua.

118:14  Herra on minun voimani ja ylistyslauluni, hän tuli minulle pelastukseksi.

118:15  Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: ”Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

118:16  Herran oikea käsi on kohotettu, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja!”

118:17  En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran tekoja.

118:18  Herra kuritti minua ankarasti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.

118:19  Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä minä käyn sisälle kiittämään Herraa.

118:20  Tämä on Herran portti; vanhurskaat käyvät siitä sisälle.

118:21  Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastukseksi.

118:22  Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut huippukivi.

118:23  Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme.

118:24  Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä!

118:25  Oi Herra, pelasta! Oi Herra, anna menestys!

118:26  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Me siunaamme teitä Herran huoneesta.

118:27  Herra on Jumala, hän valaisee meitä. Sitokaa juhlauhri köysillä alttarin sarviin.

118:28  Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän, minun Jumalani, sinua minä korotan.

118:29  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti!

Chapter 119

119:1  Autuaita ne, joiden tie on nuhteeton, jotka vaeltavat Herran opetuksen mukaan.

119:2  Autuaita ne, jotka noudattavat hänen käskyjään, jotka etsivät häntä koko sydämestään

119:3  eivätkä tee vääryyttä, vaan vaeltavat hänen teillään.

119:4  Sinä olet säätänyt asetuksesi, että niitä tarkoin noudatettaisiin.

119:5  Kunpa tieni olisivat vakaat, että noudattaisin sinun lakejasi!

119:6  Silloin en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.

119:7  Minä kiitän sinua vilpittömin sydämin, kun opin tuntemaan sinun vanhurskaat tuomiosi.

119:8  Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä minua peräti hylkää.

119:9  Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että noudattaa sinun sanaasi.

119:10  Minä etsin sinua koko sydämestäni. Älä salli minun eksyä sinun käskyistäsi.

119:11  Olen kätkenyt sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.

119:12  Siunattu olet sinä, Herra! Opeta minulle lakisi.

119:13  Huulillani minä kerron kaikki sinun suusi tuomiot.

119:14  Minä iloitsen sinun todistustesi tiellä, niin kuin iloitaan kaikesta rikkaudesta.

119:15  Minä mietiskelen sinun asetuksiasi ja tarkkailen sinun teitäsi.

119:16  Minä saan iloni sinun laeistasi. Sinun sanaasi minä en unohda.

119:17  Tee palvelijallesi hyvää, että eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.

119:18  Poista peite silmiltäni, jotta voin katsella opetuksesi ihmeitä.

119:19  Minä olen muukalainen maan päällä, älä salaa minulta käskyjäsi.

119:20  Minun sieluni murtuu, kun se ikävöi kaiken aikaa sinun tuomioitasi.

119:21  Sinä nuhtelet julkeita, noita kirottuja, jotka poikkeavat sinun käskyistäsi.

119:22  Poista minun päältäni häväistys ja halveksunta, olenhan pitänyt sinun todistuksesi.

119:23  Ruhtinaatkin istuvat ja puhuvat keskenään minua vastaan, mutta palvelijasi mietiskelee sinun lakejasi.

119:24  Myös sinun todistuksesi ovat ihastukseni, ne ovat minun neuvonantajiani.

119:25  Minun sieluni on painunut maahan, virvoita minua sanasi mukaan.

119:26  Minä kerroin, mitä teitä olen kulkenut, ja sinä vastasit minulle. Opeta minulle lakisi.

119:27  Auta minua ymmärtämään asetustesi tie, niin minä mietiskelen sinun ihmeitäsi.

119:28  Minun sieluni itkee surusta. Vahvista minua sanasi mukaan.

119:29  Pidä minut poissa valheen teiltä ja armossasi opeta minua.

119:30  Minä olen valinnut uskollisuuden tien, olen asettanut eteeni sinun säädöksesi.

119:31  Minä pidän kiinni sinun todistuksistasi, Herra. Älä saata minua häpeään.

119:32  Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat sydämeni.

119:33  Herra, opeta minulle lakiesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.

119:34  Anna minulle ymmärrys, niin seuraan sinun opetustasi ja noudatan sitä kaikesta sydämestäni.

119:35  Opasta minua käskyjesi polulla, sillä sitä minä haluan.

119:36  Taivuta sydämeni todistustesi, älä väärän voiton puoleen.

119:37  Käännä silmäni pois katselemasta turhuutta, virvoita minua tielläsi.

119:38  Toteuta palvelijallesi sanasi, joka on annettu sinua pelkääville.

119:39  Poista häväistykseni, jota kammoan, sillä sinun tuomiosi ovat hyvät.

119:40  Kuinka ikävöinkään sinun asetuksiasi! Virvoita minua vanhurskaudessasi.

119:41  Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, valmistamasi pelastus, niin kuin olet puhunut,

119:42  että voisin vastata herjaajalleni. Sinun sanaasi minä luotan.

119:43  Älä ota peräti suustani pois totuuden sanaa, sillä sinun tuomioosi minä panen toivoni.

119:44  Minä tahdon noudattaa aina sinun lakiasi, aina ja ikuisesti.

119:45  Minä saan vaeltaa avaralla paikalla, sillä olen etsinyt sinun asetuksiasi.

119:46  Minä puhun sinun todistuksistasi kuninkaiden edessä enkä joudu häpeään.

119:47  Minä saan iloni sinun käskyistäsi, joita minä rakastan.

119:48  Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, joita rakastan, ja mietiskelen sinun lakejasi.

119:49  Muista palvelijallesi antamaasi sanaa, jonka kautta annoit minulle toivon.

119:50  Tämä on lohdutukseni kurjuudessani: sinun sanasi virvoittaa minua.

119:51  Julkeat ilkkuvat minua kovin, mutta minä en poikkea sinun opetuksestasi.

119:52  Herra, minä muistan sinun tuomiosi ikiajoista asti ja saan lohdutuksen.

119:53  Palava vihastus on vallannut minut jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun opetuksesi.

119:54  Sinun lakisi ovat ylistyslauluni muukalaisuuteni majassa.

119:55  Yölläkin minä muistan sinun nimeäsi, Herra; tahdon noudattaa sinun opetustasi.

119:56  Tämä on tullut osakseni: noudattaa sinun asetuksiasi.

119:57  Herra on minun osani. Olen luvannut noudattaa sinun sanaasi.

119:58  Koko sydämestäni minä etsin sinun kasvojasi. Ole minulle armollinen sanasi mukaan.

119:59  Minä tutkin teitäni ja käännän askeleeni sinun todistuksiasi kohti.

119:60  Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.

119:61  Jumalattomien köydet kiertyvät ympärilleni, mutta sinun opetustasi minä en unohda.

119:62  Keskiyölläkin minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskaista tuomioistasi.

119:63  Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka pelkäävät sinua ja noudattavat sinun asetuksiasi.

119:64  Sinun armosi, Herra, täyttää maan. Opeta minulle lakisi.

119:65  Herra, hyvin sinä olet palvelijallesi tehnyt, sanasi mukaan.

119:66  Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä minä luotan sinun käskyihisi.

119:67  Ennen kuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.

119:68  Sinä olet hyvä, ja hyvää sinä teet. Opeta minulle lakisi.

119:69  Julkeat tahraavat minua valheillaan. Minä noudatan sinun asetuksiasi koko sydämestäni.

119:70  Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä saan iloni sinun opetuksestasi.

119:71  Minulle oli hyväksi, että minut nöyryytettiin, näin opin sinun lakisi.

119:72  Sinun suusi opetus on minulle arvokkaampi kuin tuhannet kulta- ja hopeaharkot.

119:73  Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet. Anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.

119:74  Ne, jotka sinua pelkäävät, näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.

119:75  Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat ja että uskollisuudessasi sinä olet minua nöyryyttänyt.

119:76  Sinun armosi lohduttakoon minua, niin kuin olet palvelijallesi luvannut.

119:77  Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että eläisin, sillä sinun opetuksesi on ihastukseni.

119:78  Joutukoot häpeään julkeat, koska he syyttävät minua valheellisesti. Minä tutkiskelen sinun asetuksiasi.

119:79  Palatkoot minun luokseni ne, jotka pelkäävät sinua ja tuntevat sinun todistuksesi.

119:80  Pysyköön sydämeni vilpittömänä sinun laeissasi, etten joutuisi häpeään.

119:81  Minun sieluni ikävöi näännyksiin asti sinun valmistamaasi pelastusta, sinun sanaasi minä panen toivoni.

119:82  Minun silmäni riutuvat ikävöidessäni sanaasi: milloin lohdutat minua?

119:83  Vaikka minusta on tullut kuin nahkaleili savussa, en ole unohtanut sinun lakejasi.

119:84  Kuinka monta päivää palvelijallasi vielä on? Milloin sinä panet täytäntöön vainoojieni tuomion?

119:85  Julkeat kaivavat minulle kuoppia, nuo, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.

119:86  Kaikki sinun käskysi ovat luotettavia. He vainoavat minua syyttä. Auta minua!

119:87  He ovat miltei tuhonneet minut tässä maassa, mutta minä en ole hylännyt sinun asetuksiasi.

119:88  Virvoita minua armosi mukaan, niin minä noudatan suusi todistusta.

119:89  Herra, sinun sanasi on ikuisesti vakaa taivaissa.

119:90  Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen. Sinä perustit maan, ja se pysyy.

119:91  Sinun päätöksesi mukaan ne pysyvät tänäkin päivänä, sillä ne kaikki palvelevat sinua.

119:92  Ellei sinun opetuksesi olisi ollut ihastukseni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.

119:93  En ikinä unohda sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä olet virvoittanut minua.

119:94  Sinulle minä kuulun, pelasta minut, sillä minä etsin sinun asetuksiasi.

119:95  Jumalattomat väijyvät minua tuhotakseen minut, mutta minä tutkin sinun todistuksiasi.

119:96  Kaikella täydelliselläkin on rajansa, sen olen nähnyt, mutta sinun käskysi on hyvin avara.

119:97  Kuinka rakastankaan sinun opetustasi! Kaiken päivää se on mietiskelyni aiheena.

119:98  Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat ikuisesti minun.

119:99  Minulla on enemmän ymmärrystä kuin kaikilla opettajillani, sillä sinun todistuksiasi minä mietiskelen.

119:100   Minulla on enemmän ymmärrystä kuin vanhoilla, sillä sinun asetuksiasi minä noudatan.

119:101   Minä pidän jalkani pois kaikilta pahoilta teiltä noudattaakseni sinun sanaasi.

119:102   En ole poikennut sinun säädöksistäsi, sillä sinä olet opettanut minua.

119:103   Kuinka suloisia ovatkaan sanasi kielelläni, hunajaa makeampia suussani!

119:104   Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.

119:105   Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun polullani.

119:106   Olen vannonut ja tahdon pitää valani, että noudatan sinun vanhurskaita päätöksiäsi.

119:107   Olen kärsinyt hyvin paljon. Herra, virvoita minua sanasi mukaan.

119:108   Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit. Opeta minulle säädöksesi.

119:109   Henkeni on aina kämmenelläni, mutta sinun opetustasi en unohda.

119:110   Jumalattomat ovat virittäneet ansan minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.

119:111   Sinun todistuksesi ovat ikuinen perintöosani, ne ovat sydämeni ilo.

119:112   Olen taivuttanut sydämeni noudattamaan sinun lakejasi, aina ja loppuun asti.

119:113   Kahtaalle horjuvia minä vihaan, mutta sinun opetustasi minä rakastan.

119:114   Sinä olet kätköpaikkani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.

119:115   Menkää pois luotani, te pahantekijät! Minä tahdon pitää Jumalani käskyt.

119:116   Tue minua sanasi mukaan, että eläisin, äläkä saata minua toivossani häpeään.

119:117   Auta minua, niin minä pelastun ja tarkastelen aina sinun lakejasi.

119:118   Sinä hylkäät kaikki, jotka eksyvät laeistasi, sillä turhaa on heidän petollisuutensa.

119:119   Niin kuin kuonan sinä hävität kaikki maan jumalattomat. Sen tähden minä rakastan sinun todistuksiasi.

119:120   Ruumiini vapisee sinun pelostasi, minä pelkään sinun tuomioitasi.

119:121    Olen tehnyt sitä, mikä on oikein ja vanhurskasta, älä jätä minua sortajieni käsiin.

119:122   Ole palvelijasi takaaja hänen hyväkseen, älä salli röyhkeiden minua sortaa.

119:123   Silmäni ikävöivät pelastusta ja sinun vanhurskasta sanaasi.

119:124   Tee palvelijallesi armosi mukaan ja opeta minulle lakisi.

119:125   Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että tuntisin sinun todistuksesi.

119:126   Nyt on aika Herran toimia – sinun lakiasi rikotaan!

119:127   Mutta minä rakastan käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhdasta kultaa.

119:128   Minä pidän kaikkia asetuksiasi oikeina, kaikkia valheen teitä minä vihaan.

119:129   Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, siksi minä säilytän ne sielussani.

119:130   Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee ja antaa yksinkertaiselle ymmärrystä.

119:131   Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä kaipaan sinun käskyjäsi.

119:132   Käänny puoleeni ja armahda minua, niin kuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.

119:133   Tee askeleeni vakaiksi sanallasi, ettei mikään vääryys minua hallitse.

119:134   Vapauta minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.

119:135   Valaise kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle lakisi.

119:136   Silmäni vuotavat kyynelvirtoja, kun sinun opetustasi ei noudateta.

119:137   Herra, sinä olet vanhurskas, ja sinun tuomiosi ovat oikeamielisiä.

119:138    Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.

119:139   Kiivauteni on kuluttanut minut, sillä ahdistajani ovat unohtaneet sinun sanasi.

119:140   Sinun sanasi on koeteltu ja puhdas, palvelijasi rakastaa sitä.

119:141   Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta en ole unohtanut sinun asetuksiasi.

119:142   Sinun vanhurskautesi on ikuinen vanhurskaus, ja sinun opetuksesi on totuus.

119:143   Hätä ja ahdistus ovat kohdanneet minua, mutta sinun käskysi ovat ihastukseni.

119:144   Sinun todistuksesi ovat ikuisesti vanhurskaat, anna minulle ymmärrys, että eläisin.

119:145   Kaikesta sydämestäni minä huudan sinua, vastaa minulle, Herra. Minä tahdon noudattaa sinun lakejasi.

119:146   Minä huudan sinua, pelasta minut. Silloin minä noudatan sinun todistuksiasi.

119:147   Jo ennen aamun valkenemista minä huudan apua, sinun sanoihisi minä panen toivoni.

119:148   Ennen yön vartiohetkiä silmäni tutkiskelevat sinun sanaasi.

119:149   Kuule minun ääneni armosi mukaan. Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.

119:150   Ilkeät vainoojat ovat lähellä, sinun opetuksestasi he ovat kaukana.

119:151   Sinä, Herra, olet lähellä. Kaikki sinun käskysi ovat totuus.

119:152   Jo kauan olen tiennyt todistuksistasi, että sinä olet perustanut ne iäti pysyviksi.

119:153   Näe kurjuuteni ja pelasta minut, sillä minä en unohda sinun opetustasi.

119:154   Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua sanasi mukaan.

119:155   Pelastus on kaukana jumalattomista, sillä he eivät välitä sinun laeistasi.

119:156   Herra, monet ovat sinun armotekosi, virvoita minua oikeutesi mukaan.

119:157   Monta on minulla vainoojaa ja ahdistajaa, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.

119:158   Minä näen petturit, ja minua inhottaa, koska he eivät noudata sinun sanaasi.

119:159    Katso, minä rakastan sinun asetuksiasi, Herra, virvoita minua armossasi.

119:160   Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti.

119:161   Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.

119:162   Minä riemuitsen sinun sanastasi niin kuin suuren saaliin löytäjä.

119:163   Valhetta minä vihaan ja inhoan, sinun opetustasi minä rakastan.

119:164   Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua vanhurskaiden tuomioittesi tähden.

119:165   Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun opetustasi. He eivät kompastu mihinkään.

119:166   Minä odotan pelastusta sinulta, Herra, ja teen käskyjesi mukaan.

119:167   Sieluni noudattaa sinun todistuksiasi; minä rakastan niitä suuresti.

119:168   Minä noudatan sinun asetuksiasi ja todistuksiasi, sillä kaikki tieni ovat sinun edessäsi.

119:169   Tulkoon huutoni sinun eteesi, Herra, anna minulle ymmärrys sanasi mukaan.

119:170   Tulkoon anomiseni sinun eteesi, pelasta minut sanasi mukaan.

119:171   Vuodattakoot huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle lakisi.

119:172   Puhukoon kieleni sinun sanaasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaita.

119:173   Olkoon sinun kätesi apunani, olenhan valinnut sinun asetuksesi.

119:174   Minä ikävöin pelastusta sinulta, Herra, ja sinun opetuksesi on minun ihastukseni.

119:175   Saakoon sieluni elää ja ylistää sinua, sinun tuomiosi auttakoot minua.

119:176   Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas. Etsi palvelijaasi, sillä sinun käskyjäsi minä en unohda.

Chapter 120

120:1  Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

120:2  Herra, pelasta minun sieluni valheellisilta huulilta, petolliselta kieleltä.

120:3  Mitä hän sinulle antaakaan ja mitä siihen lisää, sinä petollinen kieli:

120:4  soturin teräviä nuolia ja kinsteripensaan tulisia hiiliä!

120:5  Voi minua, sillä minä asun muukalaisena Mesekissä, oleskelen Keedarin telttojen keskellä!

120:6  Liian kauan on sieluni asunut niiden seurassa, jotka vihaavat rauhaa.

120:7  Minä tahdon rauhaa, mutta jos sanankin sanon, he ovat valmiit sotaan.

Chapter 121

121:1  Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti – mistä minulle tulee apu?

121:2  Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta.

121:3  Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.

121:4  Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.

121:5  Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealla puolellasi.

121:6  Aurinko ei vahingoita sinua päivällä eikä kuu yöllä.

121:7  Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.

121:8  Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ikuisesti.

Chapter 122

122:1  Daavidin matkalaulu. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: ”Menkäämme Herran huoneeseen.”

122:2  Meidän jalkamme seisoivat sinun porteissasi, Jerusalem.

122:3  Sinä, Jerusalem, olet rakennettu kaupungiksi, joka on täysin yhtenäinen.

122:4  Sinne nousevat sukukunnat, Herran sukukunnat, niin kuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

122:5  Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

122:6  Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille! Ne, jotka sinua rakastavat, saavat levon ja rauhan.

122:7  Olkoon hyvinvointi muuriesi sisällä, rauha linnoissasi!

122:8  Veljieni ja ystävieni tähden tahdon lausua: olkoon sinulla rauha, vallitkoon sinussa rauha.

122:9  Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden tahdon etsiä sinun parastasi.

Chapter 123

123:1  Matkalaulu. Minä nostan silmäni sinua kohti, joka asut taivaissa.

123:2  Katso, niin kuin palvelijoiden silmät katsovat heidän isäntiensä kättä ja niin kuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä kättä, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä.

123:3  Armahda meitä, Herra, armahda meitä, sillä kylliksi olemme jo saaneet halveksuntaa.

123:4  Sielumme on jo saanut aivan kyllikseen ylimielisten pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta.

Chapter 124

124:1  Daavidin matkalaulu. Ellei Herra olisi ollut puolellamme – näin sanokoon Israel –

124:2  ellei Herra olisi ollut puolellamme ihmisten noustessa meitä vastaan,

124:3  he olisivat nielleet meidät elävältä, kun heidän vihansa syttyi meitä kohtaan.

124:4  Silloin vedet olisivat huuhtoneet meidät mukanaan, virta olisi tulvinut sielumme yli,

124:5  kuohuvat vedet olisivat tulvineet ja hukuttaneet meidät.

124:6  Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hampaittensa raadeltaviksi.

124:7  Meidän sielumme pääsi pakoon kuin lintu pyydystäjien ansasta. Ansa särkyi, ja me pääsimme pakoon.

124:8  Meidän apumme on Herran nimessä, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Chapter 125

125:1  Matkalaulu. Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori. Se ei horju vaan pysyy ikuisesti.

125:2  Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröi kansaansa, nyt ja ikuisesti.

125:3  Jumalattoman valtikka ei pysy vanhurskaitten arpaosan yllä, etteivät vanhurskaat ojentaisi käsiään vääryyteen.

125:4  Herra, tee hyvää hyville ja sydämeltään oikeamielisille.

125:5  Mutta ne, jotka poikkeavat mutkaisille teilleen, Herra vieköön pois yhdessä väärintekijöiden kanssa. Rauha Israelille!

Chapter 126

126:1  Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, me olimme kuin unta näkevät.

126:2  Silloin suumme täyttyi naurusta ja kielemme riemusta. Silloin sanottiin kansojen keskuudessa: ”Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan.”

126:3  Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan, ja siitä me iloitsemme!

126:4  Herra, palauta meidät ennallemme, niin kuin uomat täyttyvät vedellä Negevissä.

126:5  Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

126:6  Joka itkien lähtee matkaan kylvösiementä vieden, se riemuiten palaa lyhteitään kantaen.

Chapter 127

127:1  .Salomon matkalaulu. Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia varjele, turhaan sen vartija valvoo.

127:2  Turhaan te nousette varhain, istutte yömyöhään ja syötte murehtien leipänne. Hän kyllä antaa ystävälleen unen.

127:3  Katso, lapset ovat Herralta saatu lahja, kohdun hedelmä on palkka.

127:4  Kuin nuolet sankarin kädessä, ovat nuoruudessa saadut pojat.

127:5  Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä! He eivät joudu häpeään, kun puhuvat portissa vihollistensa kanssa.

Chapter 128

128:1  Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa ja vaeltaa hänen teitään.

128:2  Sinä saat nauttia kättesi työn hedelmistä. Onnellinen olet sinä, sinun käy hyvin!

128:3  Vaimosi on kuin hedelmällinen viiniköynnös huoneesi perällä, lapsesi kuin öljypuun taimet pöytäsi ympärillä.

128:4  Katso, näin siunataan miestä, joka pelkää Herraa.

128:5  Herra siunatkoon sinua Siionista, niin että saat katsella Jerusalemin menestystä kaikkina elinpäivinäsi,

128:6  ja saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille!

Chapter 129

129:1  Matkalaulu. Kovin on minua ahdistettu nuoruudestani asti – näin sanokoon Israel –

129:2  kovin ovat viholliset ahdistaneet minua nuoruudestani asti mutta eivät ole mahtaneet minulle mitään.

129:3  Kyntäjät ovat selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

129:4  Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomien köydet.

129:5  Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki, jotka vihaavat Siionia.

129:6  Olkoot he kuin katoilla kasvava ruoho, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamista.

129:7  Siitä ei leikkaaja täytä kouraansa, ei lyhteensitoja syliään,

129:8  eivätkä ohikulkijat sano: ”Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimessä.”

Chapter 130

130:1  Matkalaulu. Syvyyksistä minä huudan sinua, Herra.

130:2  Herra, kuule minun ääneni. Kuunnelkoot korvasi tarkoin rukousteni ääntä.

130:3  Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

130:4  Mutta sinun luonasi on anteeksiantamus, että sinua pelättäisiin.

130:5  Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja hänen sanaansa minä panen toivoni.

130:6  Sieluni odottaa Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.

130:7  Pankoon Israel toivonsa Herraan, sillä Herran luona on armo, hänen luonaan on täysi lunastus.

130:8  Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Chapter 131

131:1  Daavidin matkalaulu. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivätkä silmäni ole korskeat. En puutu asioihin, jotka ovat minulle liian suuria ja ihmeellisiä.

131:2  Totisesti, minä olen tyynnyttänyt ja rauhoittanut sieluni. Niin kuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niin kuin vieroitettu lapsi, niin on minun sieluni.

131:3  Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja ikuisesti!

Chapter 132

132:1  Matkalaulu. Herra, muista Daavidin hyväksi kaikki hänen kärsimyksensä,

132:2  hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

132:3  ”Totisesti, en mene kotitelttaani enkä nouse leposijalleni,

132:4  en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

132:5  ennen kuin löydän paikan Herralle, asuinsijan Jaakobin Väkevälle.”

132:6  Katso, me kuulimme siitä Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

132:7  Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkojensa astinlaudan eteen.

132:8  Nouse, Herra, lepopaikkaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkku.

132:9  Sinun pappisi pukeutukoot vanhurskauteen, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

132:10  Palvelijasi Daavidin tähden, älä torju voideltuasi.

132:11  Herra on vannonut Daavidille, ja totisesti, hän ei peräänny siitä: ”Sinun jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.

132:12  Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidänkin poikansa saavat aina ja iäti istua sinun valtaistuimellasi.”

132:13  Sillä Herra on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asuinpaikakseen:

132:14  ”Tämä on minun lepopaikkani ainaisesti, tässä minä asun, tänne olen halunnut.

132:15  Siionin ravinnon minä siunaan runsaasti, annan sen köyhille kylliksi leipää.

132:16  Sen pappien ylle minä puen pelastuksen, ja sen hurskaat iloitsevat ja riemuitsevat.

132:17  Siellä minä annan nousta Daavidille sarven, asetan paikoilleen voideltuni lampun.

132:18  Hänen vihollisensa minä puen häpeään, mutta hänen päässään loistaa hänen kruununsa.”

Chapter 133

133:1  Daavidin matkalaulu. Kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun veljekset elävät sopuisasti yhdessä!

133:2  Se on kuin pään päälle vuodatettu hyvä öljy, jota valuu partaan, Aaronin partaan, öljy, jota tippuu pitkin hänen viittaansa.

133:3  Se on kuin Hermonin kaste, joka laskeutuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, ikuisen elämän.

Chapter 134

134:1  Matkalaulu. Kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa.

134:2  Kohottakaa kätenne pyhäkössä ja kiittäkää Herraa!

134:3  Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Chapter 135

135:1  Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä! Ylistäkää, te Herran palvelijat,

135:2  jotka seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme huoneen esipihoissa.

135:3  Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä, laulakaa kiitosta hänen nimelleen, sillä se on suloinen.

135:4  Sillä Herra on valinnut Jaakobin omakseen, Israelin erityiseksi omaisuudekseen.

135:5  Minä tiedän, että Herra on suuri, meidän Herramme on kaikkia jumalia suurempi.

135:6  Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä, merissä ja kaikissa syvyyksissä.

135:7  Hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee sateen ja salamat ja tuo tuulen varastoistaan.

135:8  Hän on se, joka löi Egyptin esikoiset, niin ihmisten kuin eläintenkin.

135:9  Hän teki tunnustekoja ja ihmeitä sinun keskelläsi, Egypti, faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan vastaan.

135:10  Hän löi monet kansat ja tuotti surman väkeville kuninkaille

135:11  – Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle – kaikille Kanaanin valtakunnille

135:12  ja antoi heidän maansa perintöosaksi, perintöosaksi kansalleen Israelille.

135:13  Herra, sinun nimesi pysyy ikuisesti, sinun muistosi, Herra, polvesta polveen.

135:14  Herra jakaa kansalleen oikeutta ja armahtaa palvelijoitaan.

135:15  Kansojen epäjumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

135:16  Suu niillä on, mutta ne eivät puhu, silmät, mutta ne eivät näe.

135:17  Niillä on korvat, mutta ne eivät ota korviinsa, niiden suussa ei ole henkäystäkään.

135:18  Niiden tekijät tulevat niiden kaltaisiksi, kaikki, jotka niihin turvaavat.

135:19  Israelin suku, kiittäkää Herraa! Aaronin suku, kiittäkää Herraa!

135:20  Leevin suku, kiittäkää Herraa! Herraa pelkäävät, kiittäkää Herraa!

135:21  Kohotkoon Herralle kiitos Siionista, hänelle, joka asuu Jerusalemissa. Halleluja!

Chapter 136

136:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

136:2  Kiittäkää jumalien Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

136:3  Kiittäkää herrojen Herraa, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:4  häntä, joka yksin tekee suuria ihmeitä, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:5  häntä, joka on tehnyt taivaat ymmärryksellä, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:6  häntä, joka on levittänyt maan vesien ylle, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:7  häntä, joka on tehnyt suuret valot, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:8  auringon hallitsemaan päivää, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:9  kuun ja tähdet hallitsemaan yötä, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

136:10  Kiittäkää häntä, joka löi egyptiläisiä surmaten heidän esikoisensa, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:11  ja vei Israelin pois heidän keskeltään, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:12  väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

136:13  Kiittäkää häntä, joka halkaisi Kaislameren kahtia, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:14  ja kuljetti Israelin sen keskitse, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:15  ja syöksi faraon sotajoukkoineen Kaislamereen, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

136:16  Kiittäkää häntä, joka johdatti kansaansa autiomaassa, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:17  häntä, joka löi suuret kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:18  ja surmasi mahtavat kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:19  Siihonin, amorilaisten kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:20  ja Oogin, Baasanin kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:21  ja antoi heidän maansa perintöosaksi, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:22  perintöosaksi palvelijalleen Israelille, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

136:23  Kiittäkää häntä, joka muisti meitä alennustilassamme, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:24  ja pelasti meidät ahdistajiemme käsistä, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti,

136:25  häntä, joka antaa ravinnon kaikille luoduille, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

136:26  Kiittäkää taivaan Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

Chapter 137

137:1  Baabelin virtojen varsilla me istuimme ja itkimme, kun muistelimme Siionia.

137:2  Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme lyyramme,

137:3  sillä vangitsijamme vaativat meiltä lauluja ja sortajamme iloa: ”Laulakaa meille Siionin lauluja!”

137:4  Kuinka me voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?

137:5  Jos unohdan sinut, Jerusalem, unohda sinä minun oikea käteni.

137:6  Tarttukoon kieleni kitalakeeni, ellen sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

137:7  Muista, Herra, Jerusalemin tuhon päivää, jolloin edomilaiset huusivat: ”Hävittäkää se, hävittäkää perustuksiaan myöten!”

137:8  Tytär Baabel, sinä tuhoon tuomittu! Autuas se, joka maksaa sinulle palkan siitä, minkä olet meille tehnyt.

137:9  Autuas se, joka ottaa pienokaisesi ja murskaa ne kallioon.

Chapter 138

138:1  Daavidin psalmi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, laulan sinun kiitostasi jumalien edessä.

138:2  Minä kumarrun sinun pyhää temppeliäsi kohti ja kiitän sinun nimeäsi armosi ja totuutesi tähden, sillä sinä olet tehnyt nimesi ja sanasi suureksi yli kaiken.

138:3  Kun huusin sinua avuksi, sinä vastasit minulle. Sinä rohkaisit minua, ja minun sieluni sai voiman.

138:4  Kaikki maan kuninkaat kiittävät sinua, Herra, koska ovat kuulleet sinun suusi sanat.

138:5  He laulavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.

138:6  Herra on korkea, hän näkee alhaisen, ja ylpeän hän tuntee jo kaukaa.

138:7  Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, sinä pidät minut elossa. Vihollisteni vihaa vastaan sinä ojennat kätesi, ja sinun oikea kätesi pelastaa minut.

138:8  Herra vie asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy ikuisesti. Älä jätä kesken kättesi työtä!

Chapter 139

139:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut.

139:2  Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa.

139:3  Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

139:4  Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi.

139:5  Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni.

139:6  Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää.

139:7  Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä?

139:8  Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

139:9  Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin,

139:10  sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni.

139:11  Ja vaikka sanoisin: ”Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi”,

139:12  ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo.

139:13  Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

139:14  Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin.

139:15  Minun luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa valmistettiin, kun minut kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä.

139:16  Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.

139:17  Kuinka kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

139:18  Jos laskisin ne, niitä olisi enemmän kuin hiekanjyviä. Minä herään ja olen yhä sinun luonasi.

139:19  Jumala, kunpa sinä surmaisit jumalattomat! Murhamiehet, väistykää luotani!

139:20  He puhuvat sinusta juonitellen ja lausuvat nimesi turhaan, nuo vihollisesi.

139:21  Herra, enkö vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?

139:22  Minun vihani on loputon heitä kohtaan, heistä on tullut minun vihollisiani.

139:23  Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni,

139:24  ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle.

Chapter 140

140:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

140:2  Vapauta minut, Herra, pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä,

140:3  jotka ajattelevat sydämessään pahaa ja lietsovat joka päivä sotaa.

140:4  He ovat teroittaneet kielensä käärmeen kielen kaltaiseksi, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela.

140:5  Varjele minut, Herra, jumalattoman käsistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka miettivät, kuinka saada jalkani kompastumaan.

140:6  Nuo ylpeät ovat virittäneet minulle ansan ja pauloja, levittäneet verkon tielle, asettaneet pyydyksiä minua varten. Sela.

140:7  Minä sanoin Herralle: ”Sinä olet minun Jumalani.” Herra, kuule avunpyyntöni.

140:8  Herra, Herra, minun väkevä pelastukseni, sinä suojaat pääni taistelun päivänä.

140:9  Herra, älä anna jumalattomien halujen täyttyä, älä anna heidän aikeittensa onnistua, etteivät he ylpeilisi. Sela.

140:10  Peittäköön saartajieni pään paha, jota heidän huulensa puhuvat.

140:11  Pudotkoon tulisia hiiliä heidän päälleen. Herra syösköön heidät tuleen, syviin kuoppiin, joista he eivät voi nousta.

140:12  Liukaskielinen mies ei saa pysyvää sijaa maassa, onnettomuus ajaa väkivaltaista takaa ja tuhoaa hänet.

140:13  Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii oikeuden köyhille.

140:14  Totisesti, vanhurskaat kiittävät sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.

Chapter 141

141:1  Daavidin psalmi. Herra, minä huudan sinua, riennä luokseni. Kuuntele minun ääntäni, kun sinua huudan.

141:2  Rukoukseni olkoon alati suitsutusuhrina sinun edessäsi, kätteni kohottaminen olkoon iltauhri.

141:3  Herra, aseta suulleni vartija, vartioi huulteni ovea.

141:4  Älä anna sydämeni taipua pahaan, tekemään jumalattomia tekoja väärintekijöiden kanssa, etten joutuisi maistamaan heidän herkkupalojaan.

141:5  Lyököön minua vanhurskas – se on armoa. Ojentakoon hän minua – se on öljyä päähäni, siitä älköön pääni kieltäytykö. Yhä uudelleen minä kohotan rukoukseni jumalattomien pahoja tekoja vastaan.

141:6  Heidän tuomarinsa syöstään kalliolta alas, ja silloin minun sanojani kuunnellaan, sillä ne ovat suloiset.

141:7  Niin kuin kuokittu ja kynnetty maa ovat meidän luumme hajallaan tuonelan suulle asti.

141:8  Sinuun katsovat silmäni, Herra, Herra. Sinuun minä turvaan, älä hylkää minun sieluani.

141:9  Varjele minut ansasta, joka on minulle viritetty, ja väärintekijöiden pyydyksistä.

141:10  Joutukoot jumalattomat itse omiin verkkoihinsa, salli minun käydä niiden ohitse.

Chapter 142

142:1  Daavidin mietepsalmi. Daavidin rukous hänen ollessaan luolassa.

142:2  Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja anon Herralta armoa.

142:3  Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.

142:4  Minun henkeni nääntyy, mutta sinä tunnet polkuni. Tielle, jota kuljen, on viritetty ansa minua varten.

142:5  Katso oikealle puolelleni, niin näet, että kukaan ei halua tuntea minua. Minulla ei ole pakopaikkaa, kukaan ei välitä sielustani.

142:6  Minä huudan sinun puoleesi, Herra, ja sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.

142:7  Kuuntele tarkoin huutoani, sillä minä olen joutunut suureen kurjuuteen. Pelasta minut vainoojieni käsistä, sillä he ovat minua vahvempia!

142:8  Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat ympärilleni, kun sinä teet minulle hyvin.

Chapter 143

143:1  Daavidin psalmi. Herra, kuule minun rukoukseni, ota korviisi anomiseni! Vastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurskaudessasi.

143:2  Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä sinun edessäsi ei yksikään elävä ole vanhurskas.

143:3  Vihollinen vainoaa sieluani, hän on ruhjonut elämäni maahan ja pannut minut istumaan pimeässä kuin ammoin kuolleet.

143:4  Minun henkeni nääntyy, sydän rinnassani on kauhuissaan.

143:5  Minä muistelen muinaisia päiviä, mietin kaikkia sinun töitäsi ja pohdin kättesi tekoja.

143:6  Minä ojennan käteni sinun puoleesi, sieluni on edessäsi kuin janoinen maa. Sela.

143:7  Kiirehdi, vastaa minulle, Herra, henkeni nääntyy! Älä kätke minulta kasvojasi, etten tulisi hautaan vaipuvien kaltaiseksi.

143:8  Anna minun aamulla kuulla armonsanasi, sillä sinuun minä turvaan. Ilmoita minulle tie, jota minun tulee kulkea, sillä sinun puoleesi minä ylennän sieluni.

143:9  Pelasta minut vihollisteni käsistä, Herra. Sinun luoksesi minä kätkeydyn.

143:10  Opeta minua tekemään sinun tahtosi mukaan, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johtakoon minua tasaista maata.

143:11  Herra, virvoita minua nimesi tähden, vanhurskaudessasi päästä sieluni ahdistuksesta.

143:12  Tuhoa armossasi minun viholliseni ja hävitä kaikki sieluni ahdistajat, sillä minä olen sinun palvelijasi.

Chapter 144

144:1  Daavidin psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa käteni taistelemaan, sormeni sotimaan.

144:2  Hän on minun armahtajani ja linnani, varustukseni ja pelastajani, kilpeni, johon minä turvaan, hän, joka laskee kansani minun valtani alle.

144:3  Herra, mikä on ihminen, että otat hänet huomioon, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!

144:4  Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä kuin väistyvä varjo.

144:5  Herra, taivuta taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne savuavat.

144:6  Iske salamoilla ja hajota viholliseni, lennätä nuolesi ja saata heidät sekasortoon.

144:7  Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten käsistä.

144:8  Heidän suunsa puhuu turhuutta, ja heidän oikea kätensä on valheen oikea käsi.

144:9  Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,

144:10  sinulle, joka suot kuninkaille pelastuksen ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.

144:11  Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä. Heidän suunsa puhuu turhuutta ja heidän oikea kätensä on valheen oikea käsi.

144:12  Meidän poikamme ovat kuin taimet, nuoruudessaan suureksi kasvatetut, tyttäremme kuin kulmapatsaat, palatsin kaunistukseksi veistetyt.

144:13  Ruoka-aittamme ovat täynnä, ne tarjoavat kaikenlaista ravintoa. Pikkukarjamme lisääntyy laitumillamme kymmenintuhansin.

144:14  Härkämme ovat kuormatut. Ei ole aukkoa muurissa, ei pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.

144:15  Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala on Herra!

Chapter 145

145:1  Daavidin ylistyslaulu. Minä korotan sinua, Jumalani, sinä kuningas, minä ylistän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti.

145:2  Joka päivä minä ylistän sinua, ylistän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti.

145:3  Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, tutkimaton on hänen suuruutensa!

145:4  Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi ja kertoo sinun voimallisista töistäsi.

145:5  Sinun majesteettisen kunniasi kirkkautta, sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon mietiskellä.

145:6  Sinun pelottavien tekojesi voimasta puhutaan, minä kerron sinun suurista töistäsi.

145:7  Sinun suuren hyvyytesi maine tulee julki, ja sinun vanhurskaudestasi riemuitaan.

145:8  Armahtava ja laupias on Herra, pitkämielinen ja suuri armossaan.

145:9  Herra on hyvä kaikkia kohtaan ja armahtaa kaikkia luotujaan.

145:10  Kiittäkööt sinua, Herra, kaikki sinun luotusi, sinun hurskaasi ylistäkööt sinua.

145:11  Puhukoot he sinun valtakuntasi kunniasta, kertokoot sinun voimastasi.

145:12  Näin he saattavat ihmisten tietoon Herran voimalliset teot ja hänen valtakuntansa kunnian ja kirkkauden.

145:13  Sinun valtakuntasi on ikuinen valtakunta, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.

145:14  Herra tukee kaikkia kaatuvia, kaikki alaspainetut hän nostaa pystyyn.

145:15  Kaikkien silmät katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille heidän ravintonsa ajallaan.

145:16  Sinä avaat kätesi ja ravitset hyvyydessäsi kaiken elollisen.

145:17  Herra on vanhurskas kaikissa toimissaan ja uskollinen kaikissa teoissaan.

145:18  Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksi huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksi huutavat.

145:19  Hän täyttää häntä pelkäävien toiveet, hän kuulee heidän avunhuutonsa ja auttaa heitä.

145:20  Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.

145:21  Minun suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki luodut kiittäkööt hänen pyhää nimeään aina ja ikuisesti.

Chapter 146

146:1  Halleluja! Ylistä Herraa, minun sieluni!

146:2  Niin kauan kuin elän, minä tahdon ylistää Herraa, tahdon laulaa ylistystä Jumalalleni niin kauan kuin olen olemassa.

146:3  Älkää luottako ruhtinaisiin, älkää ihmiseen – ei hänestä ole pelastajaksi.

146:4  Hänen henkensä lähtee, ja hän tulee jälleen maaksi; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.

146:5  Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa.

146:6  Hän on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Hän pysyy ikuisesti uskollisena.

146:7  Hän hankkii oikeuden sorretuille ja antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut.

146:8  Herra avaa sokeiden silmät ja nostaa pystyyn alaspainetut. Herra rakastaa vanhurskaita.

146:9  Herra varjelee muukalaisia, tukee orpoja ja leskiä, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.

146:10  Herra on kuningas ikuisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

Chapter 147

147:1  Ylistäkää Herraa! Hyvä on laulaa ylistystä meidän Jumalallemme. Se on suloista, ylistäminen on soveliasta.

147:2  Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkotetut.

147:3  Hän parantaa ne, joilla on särkynyt sydän, ja sitoo heidän haavansa.

147:4  Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.

147:5  Suuri on meidän Herramme, suuri hänen voimansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.

147:6  Herra tukee nöyriä, mutta jumalattomat hän painaa maahan.

147:7  Laulakaa Herralle kiitosta, laulakaa ylistystä Jumalallemme lyyran säestyksellä!

147:8  Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa maalle sateen. Hän saa vuoret kasvamaan ruohoa.

147:9  Hän antaa ruuan eläimille, korpin poikasillekin, kun ne huutavat.

147:10  Ei hänelle kelpaa hevosen voima, ei hän mielly miehen jalkojen nopeuteen.

147:11  Herra mieltyy niihin, jotka häntä pelkäävät, niihin, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.

147:12  Kiitä Herraa, Jerusalem, ylistä Jumalaasi, Siion,

147:13  sillä hän tekee lujiksi porttiesi salvat, hän siunaa sinun lapsesi keskelläsi.

147:14  Hän antaa rauhan rajoillesi, ravitsee sinut parhaalla vehnällä.

147:15  Hän lähettää käskynsä maahan, nopeasti kiitää hänen sanansa.

147:16  Hän antaa sataa lunta kuin villaa ja sirottaa härmää kuin tuhkaa.

147:17  Hän viskaa rakeitaan kuin leivänmuruja – kuka voi kestää hänen pakkastaan?

147:18  Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet. Hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.

147:19  Hän julistaa sanansa Jaakobille, lakinsa ja säädöksensä Israelille.

147:20  Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään muulle kansalle, eivätkä ne tunne hänen säädöksiään. Halleluja!

Chapter 148

148:1  Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaissa, ylistäkää häntä korkeuksissa!

148:2  Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa!

148:3  Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki loistavat tähdet!

148:4  Ylistäkää häntä, te taivaitten taivaat ja te vedet, jotka olette taivaitten yläpuolella!

148:5  Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän antoi käskyn, ja ne tulivat luoduiksi.

148:6  Hän asetti ne olemaan aina ja ikuisesti, hän antoi lain, joka ei häviä.

148:7  Ylistäkää Herraa maassa, ylistäkää te meripedot ja kaikki syvyydet,

148:8  tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet toimeen hänen käskynsä,

148:9  te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit,

148:10  te villieläimet ja kaikki kotieläimet, te matelijat ja siivekkäät linnut,

148:11  maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit,

148:12  nuorukaiset ja myös neitoset, te vanhat yhdessä nuorten kanssa.

148:13  Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä yksin hänen nimensä on korkea, hänen kunniansa ulottuu yli maan ja taivaitten.

148:14  Hän on korottanut kansalleen sarven, ylistyksen aiheeksi kaikille hurskailleen, Israelin lapsille, kansalle, joka on häntä lähellä. Halleluja!

Chapter 149

149:1  Halleluja! Laulakaa Herralle uusi laulu, laulakaa hänen ylistystään pyhien seurakunnassa!

149:2  Iloitkoon Israel tekijästään, riemuitkoot Siionin lapset kuninkaastaan!

149:3  Ylistäkööt he hänen nimeään karkeloiden, ylistäkööt häntä rumpuja ja lyyraa soittaen,

149:4  sillä Herra on mieltynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella.

149:5  Iloitkoot hurskaat kunniasta, laulakoot ilosta vuoteillaan!

149:6  Heidän suustaan kuulukoon Jumalan ylistys, ja heidän kädessään olkoon kaksiteräinen miekka,

149:7  että he kostaisivat kansoille, kurittaisivat kansakuntia,

149:8  panisivat kahleisiin niiden kuninkaat ja rautoihin niiden ylhäiset

149:9  ja panisivat täytäntöön heistä kirjoitetun tuomion. Se on kunniaksi kaikille hänen pyhilleen. Halleluja!

Chapter 150

150:1  Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä taivaan avaruuksissa hänen voimastaan!

150:2  Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistaan, ylistäkää häntä hänen valtavan suuruutensa tähden!

150:3  Ylistäkää häntä pasuunaan puhaltaen, ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!

150:4  Ylistäkää häntä rumpua lyöden ja karkeloiden, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla!

150:5  Ylistäkää häntä helisevillä symbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla symbaaleilla!

150:6  Kaikki, joissa on henki, ylistäkää Herraa! Halleluja!