FinSTLK2017 - Psalms

Chapter 1

1:1  Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvossa eikä kulje syntisten tietä eikä istu pilkkaajien kokouksessa,

1:2  vaan jonka ilona on Herran laki ja joka mietiskelee hänen lakiaan päivin ja öin!

1:3  Hän on kuin istutettu puu vesiojien luona, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu, ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

1:4  Niin eivät ole jumalattomat, vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.

1:5  Sen tähden jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.

1:6  Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomien tie hukkuu.

Chapter 2

2:1  Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2:2  Maan kuninkaat nousevat, vallanpitäjät yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen Messiastaan vastaan:

2:3  "Katkaiskaamme heidän siteensä, heittäkäämme päältämme heidän köytensä."

2:4  Hän, joka taivaassa asuu, nauraa. Herra pilkkaa heitä.

2:5  Silloin hän on puhuva heille vihassaan, saattava heidät kiivaudessaan kauhun valtaan:

2:6  "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin pyhälle vuorelleni."

2:7  Kerron Herran säädöksen, jonka hän minulle lausui: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

2:8  Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinulle perinnöksi ja maan ääret omiksesi.

2:9  Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, kuin saviastian sinä särjet heidät."

2:10  Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

2:11  Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavisten.

2:12  Tervehtikää Poikaa suudelmalla, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä lyhyen ajan jälkeen hänen vihansa syttyy. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Chapter 3

3:1  Daavidin psalmi hänen paetessaan poikaansa Absalomia.

3:2  Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, kuinka paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan!

3:3  Monet sanovat sielustani: "Hänellä ei ole pelastusta Jumalassa." Sela.

3:4  Mutta, Herra, sinä olet kilpeni, sinä olet kunniani, sinä korotat minun pääni.

3:5  Ääneen minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Sela.

3:6  Minä käyn levolle ja nukun, minä herään, sillä Herra tukee minua.

3:7  En pelkää kymmentuhantista kansaa, joka minua piirittää.

3:8  Nouse, Herra, pelasta minut, Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia vihollisiani, sinä murskaat jumalattomien hampaat.

3:9  Herrassa on pelastus. Olkoon kansallasi siunauksesi. Sela.

Chapter 4

4:1  Veisuunjohtajalle, kielisoittimilla, Daavidin psalmi.

4:2  Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä, vanhurskauteni Jumala, joka autat minut ahdingosta. Armahda minua, kuule rukoukseni.

4:3  Te miehet, kuinka kauan kunniani on pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta ja etsitte valhetta? Sela.

4:4  Tietäkää: ihmeellinen on Herra pyhäänsä kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.

4:5  Vaviskaa, mutta älkää syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.

4:6  Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.

4:7  Moni sanoo: "Kuka osoittaa meille, mikä hyvä on?" Herra, käännä meihin kasvojesi valkeus.

4:8  Sinä annat sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaan viljan ja viinin aikana.

4:9  Minä käyn rauhassa levolle ja nukun, sillä yksin sinä, Herra, annat minun asua turvassa.

Chapter 5

5:1  Veisuunjohtajalle, huilusoittimilla, Daavidin psalmi.

5:2  Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.

5:3  Kuuntele huutoni ääntä, kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.

5:4  Herra, aamulla sinä kuulet ääneni, aamulla minä tuon sinulle pyyntöni ja odotan.

5:5  Sillä sinä et ole Jumala, joka mieltyy jumalattomuuteen. Paha ei saa asua luonasi.

5:6  Kerskurit eivät kestä silmiesi edessä. Sinä vihaat kaikkia vääryydentekijöitä.

5:7  Sinä hukutat valheenpuhujat. Murhamiehet ja petolliset ovat Herralle kauhistus.

5:8  Mutta suuresta armostasi minä saan tulla huoneeseesi, saan kumartaa pyhään temppeliisi päin sinun pelossasi.

5:9  Herra, johdata minua vanhurskaudessasi vihamiesteni tähden, tee tiesi suoraksi eteeni.

5:10  Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta ja kielellään he pettävät.

5:11  Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi. Rauetkoot heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he ovat kapinassa sinua vastaan.

5:12  Iloitkoot siis kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti, sillä sinä olet heidän suojansa. Iloitkoot sinussa ne, jotka nimeäsi rakastavat.

5:13  Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä ympäröit hänet armollasi kuin kilvellä.

Chapter 6

6:1  Veisuunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.

6:2  Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kurita minua kiivastuksessasi.

6:3  Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä. Paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat pelästyneet,

6:4  ja sieluni on kovin peloissaan. Voi, Herra, kuinka kauan?

6:5  Käänny, Herra, vapahda sieluni, pelasta minut armosi tähden.

6:6  Sillä kuolemassa ei sinua muisteta. Kuka sinua haudassa ylistää?

6:7  Olen uupunut huokaamisesta. Joka yö itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyynelilläni.

6:8  Silmäni ovat voipuneet surusta ja vanhentuneet kaikkien vastustajieni tähden.

6:9  Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee itkuni äänen.

6:10  Herra kuulee anomiseni. Herra ottaa rukoukseni vastaan.

6:11  Kaikki viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan. He joutuvat häpeään yhtäkkiä. He kääntyvät pois.

Chapter 7

7:1  Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta.

7:2  Herra, Jumalani, sinuun minä turvaan. Pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,

7:3  etteivät he raatelisi minua kuin leijona ja tempaisi pois – eikä pelastajaa olisi.

7:4  Herra, Jumalani, jos näin olen tehnyt, jos vääryys tahraa käsiäni,

7:5  jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,

7:6  vainotkoon vihollinen henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan elämäni ja painakoon kunniani tomuun. Sela.

7:7  Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa vastustajieni raivoa vastaan ja herää avukseni, sinä, joka olet säätänyt tuomion.

7:8  Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaa heidän ylitseen korkeuteen.

7:9  Herra tuomitsee kansat. Auta minut oikeuteeni, Herra, vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.

7:10  Loppukoon jumalattomien pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munuaiset, olet vanhurskas Jumala.

7:11  Jumala on kilpeni. Hän on oikeamielisten pelastaja.

7:12  Jumala on vanhurskas tuomari, ja hän on Jumala, joka on vihassaan ankara joka päivä.

7:13  Jos kääntymystä ei tule, hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä.

7:14  Hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.

7:15  Katso, tuolla on paha mielessä, hän kantaa tuhoa sisällään, mutta synnytti itselleen pettymyksen.

7:16  Hän kaivoi hautaa ja sai sen valmiiksi, mutta itse hän kaatui tekemäänsä kuoppaan.

7:17  Hänen turmionhankkeensa kääntyi hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankesi hänen päälaelleen.

7:18  Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestaan ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

Chapter 8

8:1  Veisuunjohtajalle. Gatilaisten tapaan. Daavidin psalmi.

8:2  Herra, Herramme, kuinka majesteetillinen onkaan nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten yli!

8:3  Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajiesi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.

8:4  Kun katselen taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka olet luonut,

8:5  mikä on ihminen, että häntä muistat, tai Ihmisen Poika, että pidät hänestä huolen?

8:6  Kuitenkin sinä, Jumala, hylkäät hänet vähäksi aikaa, mutta seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.

8:7  Sinä panet hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetat kaikki hänen jalkojensa alle:

8:8  lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös aron eläimet,

8:9  taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä kulkee meren polkuja.

8:10  Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan nimesi kaikessa maassa!

Chapter 9

9:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Pojan kuoleman johdosta"; Daavidin psalmi.

9:2  Ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki ihmetekosi.

9:3  Iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan nimesi kiitosta, sinä Korkein.

9:4  Sillä viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat kasvojesi edessä.

9:5  Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit asiani, sinä istuit vanhurskaan tuomarin istuimelle.

9:6  Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat. Sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.

9:7  Viholliset ovat tuhotut, he ovat tulleet ikuisiksi raunioiksi. Kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.

9:8  Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti. Hän on pystyttänyt istuimensa pitääkseen tuomion.

9:9  Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti. Hän hallitsee kansoja oikeuden mukaan.

9:10  Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.

9:11  Sinuun turvaavat ne, jotka nimesi tuntevat. Sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.

9:12  Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.

9:13  Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unohda kurjien huutoa.

9:14  Armahda minua, Herra, katso, kuinka vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,

9:15  että minä julistaisin kaikkia ylistettäviä tekojasi tytär Siionin porteissa, ja riemuitsisin pelastuksestasi.

9:16  Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan. Heidän jalkansa on takertunut verkkoon, jonka he olivat virittäneet.

9:17  Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi. Hän on pitänyt tuomiot ja kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. – Välisoitto. Sela.

9:18  Jumalattomat peräytyvät helvettiin, kaikki pakanat, ne, jotka unohtavat Jumalan.

9:19  Sillä köyhää ei unohdeta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.

9:20  Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat kasvojesi edessä.

9:21  Saata, Herra, heidät pelkoon. Pakanat tietäkööt olevansa vain ihmisiä. Sela.

Chapter 10

10:1  Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

10:2  Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii. Takertukoot punomiinsa juoniin.

10:3  Sillä jumalaton kerskailee omista himoistaan, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

10:4  Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta." "Ei Jumalaa ole" – siinä kaikki hänen ajatuksensa.

10:5  Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, hänestä kaukana. Kaikkia vastustajiaan hän sortaa.

10:6  Hän sanoo sydämessään: "Minä en horju enkä joudu koskaan onnettomuuteen."

10:7  Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa. Tuhoa ja turmiota on hänen kielensä alla.

10:8  Hän istuu kylien väijytyspaikoissa ja murhaa syyttömän salaisessa paikassa. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

10:9  Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona pensaikossa. Hän väijyy hyökätäkseen kurjan kimppuun. Kun hän saa kurjan kiinni, hän vetää hänet verkkoonsa.

10:10  Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

10:11  Hän sanoo sydämessään: "Jumala unohtaa sen, hän on peittänyt kasvonsa eikä ikinä sitä näe."

10:12  Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unohda kurjia.

10:13  Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

10:14  Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan. Sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

10:15  Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä!

10:16  Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti. Pakanat ovat hävinneet hänen maastaan.

10:17  Sinä kuulet kurjien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä herkistät korvasi kuulemaan,

10:18  auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka on maasta, enää saisi aikaan kauhua.

Chapter 11

11:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herraan minä turvaan, kuinka te sanotte minulle: "Paetkaa vuorellenne kuin linnut!

11:2  Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa. He ovat asettaneet nuolensa jännitykseen ampuakseen pimeässä oikeamielisiä.

11:3  Kun perustukset murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?"

11:4  Herra pyhässä temppelissään, Herra, jonka istuin on taivaassa – hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset.

11:5  Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.

11:6  Hän antaa sataa jumalattomien päälle ansoja, tulta ja rikkiä. Polttava tuuli on heidän maljansa osa.

11:7  Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta. Oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojaan.

Chapter 12

12:1  Veisuunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.

12:2  Auta, Herra, sillä pyhät ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

12:3  He puhuvat valhetta toinen toiselleen, puhuvat liukkain huulin, monimielisin sydämin.

12:4  Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka puhuu kerskaten,

12:5  ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla olemme väkevät. Huulemme ovat tukemme. Kuka on meille Herra?"

12:6  "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen, jotta voidaan opettaa rohkeasti."

12:7  Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeaa, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

12:8  Sinä, Herra, varjelet heitä ja suojelet iäti tältä sukukunnalta.

12:9  Kaikkialla ympärillä jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislapsissa.

Chapter 13

13:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

13:2  Kuinka kauaksi aikaa, Herra, unohdat minut, iäksikö kätket kasvosi minulta?

13:3  Kuinka kauan minun täytyy kärsiä sielussani, päivät päästään kestää murhetta sydämessäni? Kuinka kauan vihollinen ylvästelee minua vastaan?

13:4  Katso tänne, vastaa minulle, Herra, Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan;

13:5  ettei vihamieheni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun horjun.

13:6  Mutta minä turvaan armoosi. Riemuitkoon sydämeni pelastuksestasi. Minä laulan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.

Chapter 14

14:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessään: "Ei ole Jumalaa." Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.

14:2  Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäkseen, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.

14:3  Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

14:4  Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä kansaani eivätkä huuda avukseen Herraa?

14:5  Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.

14:6  Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.

14:7  Kuka antaa Siionista pelastuksen Israelille! Kun Herra palauttaa kansansa karkotetut, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Chapter 15

15:1  Daavidin psalmi. Herra, kuka asettuu telttamajaasi, kuka asuu pyhällä vuorellasi?

15:2  Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessään totuutta.

15:3  Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.

15:4  Se, joka halveksii hylättyä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa. Se, joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen.

15:5  Se, joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, se ei ikinä horju.

Chapter 16

16:1  Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinun turviisi minä pakenen.

16:2  Minä sanon Herralle: "Sinä olet Herrani, ilman sinua minulla ei ole mitään hyvää."

16:3  Mutta pyhille, jotka maassa ovat, minä sanon: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni."

16:4  Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan. Minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.

16:5  Herra on pelto- ja malja-osani. Sinä hoidat arpani.

16:6  Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on perintöosani.

16:7  Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehottaa.

16:8  Pidän Herran aina edessäni; kun hän on oikealla puolellani, en horju.

16:9  Sen tähden sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös ruumiini asuu turvassa.

16:10  Sillä [sinä] et hylkää sieluani kuolemaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.

16:11  [Sinä] neuvot minulle elämän polun. Ylenpalttisesti on iloa kasvojesi edessä, ihanuutta oikealla kädelläsi iankaikkisesti.

Chapter 17

17:1  Daavidin rukous. Kuule, Herra, oikeaa asiaani, ota vaari huudostani, ota korviisi rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.

17:2  Sinulta tulee minulle oikeus, silmäsi katsovat sitä, mikä on oikein.

17:3  Koettelet sydäntäni, tarkkailet sitä yöllä, tutkit minua, mutta et löydä mitään. Mitä ajattelen, se ei tule suustani ulos.

17:4  Mitä ihmisten tekoihin tulee, pysyn huultesi sanassa ja varjellun väkivaltaisen poluilta.

17:5  Askeleeni pysyvät poluillasi, jalkani eivät horju.

17:6  Minä huudan avukseni sinua, sillä sinä vastaat minulle, Jumala. Kallista korvasi puoleeni, kuule puheeni.

17:7  Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat oikeaan käteesi.

17:8  Varjele minua kuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan

17:9  jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.

17:10  He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.

17:11  He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään lyödäkseen maahan.

17:12  Hän on kuin saalista himoitseva leijona, kuin nuori leijona, joka väijyy piilossa.

17:13  Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi sieluni jumalattomista.

17:14  Vapahda minut kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.

17:15  Minä saan nähdä kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni muotosi katselemisella.

Chapter 18

18:1  Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.

18:2  Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

18:3  Herra, kallioni, linnani ja pelastajani, Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

18:4  Ylistetty olkoon Herra! – niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

18:5  Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat pelästyttivät minut.

18:6  Helvetin paulat kietoivat minut, kuoleman ansat piirittivät minut.

18:7  Ahdistuksessani rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani. Hän kuuli ääneni temppelistään, ja huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.

18:8  Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät. Ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

18:9  Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

18:10  Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

18:11  Silloin hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivin.

18:12  Hän pani pimeyden verhokseen, majakseen joka puolelle mustat vedet, paksut pilvet.

18:13  Hohteesta, joka kävi hänen edellään, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

18:14  Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua ja tulla rakeita ja palavia hiiliä.

18:15  Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät. Salamien paljous sai heidät sekasortoon.

18:16  Vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat nuhtelustasi, Herra, Henkesi vihanpuuskasta.

18:17  Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

18:18  Hän pelasti minut voimakkaasta vihollisestani, vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

18:19  He hyökkäsivät kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

18:20  Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

18:21  Herra tekee minulle vanhurskauteni mukaan, kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

18:22  Sillä noudatan Herran teitä enkä luovu Jumalastani jumalattomuuteen.

18:23  Kaikki hänen oikeutensa ovat silmieni edessä, enkä sysää syrjään hänen käskyjään.

18:24  Olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

18:25  Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

18:26  Pyhää kohtaan sinä olet pyhä, nuhteetonta kohtaan nuhteeton.

18:27  Puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

18:28  Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

18:29  Sillä sinä saatat lamppuni loistamaan. Herra, Jumalani, valaisee pimeyteni.

18:30  Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan. Jumalani avulla minä ryntään muurin yli.

18:31  Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

18:32  Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi Jumalamme –

18:33  se Jumala, joka minut vyöttää voimalla ja tekee tieni nuhteettomaksi,

18:34  tekee jalkani nopeiksi kuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

18:35  joka opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni jännittämään vaskijousta!

18:36  Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja oikea kätesi tukee minua. Nöyryyttämisesi tekee minut suureksi.

18:37  Sinä annat askeleilleni avaran tilan, eivätkä jalkani horju.

18:38  Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaa, ennen kuin teen heistä lopun.

18:39  Minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta. He sortuvat jalkojeni alle.

18:40  Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani alleni.

18:41  Sinä ajat viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.

18:42  He huutavat, mutta pelastajaa ei ole. He huutavat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

18:43  Survon heidät tomuksi tuuleen, heitän heidät kuin loan kadulle.

18:44  Sinä pelastat minut kansan riidoista. Sinä asetat minut pakanoiden pääksi. Kansa, jota en tunne, palvelee minua.

18:45  Jo korvan kuulemalta he tottelevat minua. Muukalaiset matelevat edessäni.

18:46  Muukalaiset käyvät heikoiksi ja tulevat vavisten varustuksistaan.

18:47  Herra elää! Kiitetty olkoon kallioni ja ylistetty pelastukseni Jumala,

18:48  Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat valtani alle,

18:49  sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajieni yli ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

18:50  Sen tähden minä ylistän sinua, Herra, pakanakansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

18:51  sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

Chapter 19

19:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.

19:2  Taivaat julistavat Jumalan kunniaa. Taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

19:3  Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.

19:4  Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuulu.

19:5  Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.

19:6  Se on kuin ylkä, joka tulee kammiostaan. Se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.

19:7  Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi mennä piiloon sen helteeltä.

19:8  Herran laki on täydellinen. Se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva. Se tekee tyhmästä viisaan.

19:9  Herran asetukset ovat oikeat. Ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät. Ne valaisevat silmät.

19:10  Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.

19:11  Ne ovat kalliimmat kultaa ja puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.

19:12  Myös palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.

19:13  Erehdykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi salaiset syntini.

19:14  Myös varjele palvelijasi röyhkeiltä. Älä anna heidän hallita minua. Niin minä pysyn nuhteettomana ja olen paljosta synnistä puhdas.

19:15  Kelvatkoot sinulle suuni sanat ja sydämeni ajatukset edessäsi, Herra, kallioni ja lunastajani.

Chapter 20

20:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

20:2  Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.

20:3  Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.

20:4  Muistakoon hän kaikki uhrilahjasi, ja olkoon polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.

20:5  Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi toivoo, ja täyttäköön kaikki aikeesi.

20:6  Me riemuitsemme pelastuksestasi ja nostamme lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki pyyntösi.

20:7  Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuaan, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.

20:8  Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me muistamme Herran, Jumalamme, nimeä.

20:9  He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.

20:10  Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille sinä päivänä, kun häneltä apua pyydämme.

Chapter 21

21:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

21:2  Herra, sinun voimassasi kuningas iloitsee. Kuinka suuresti hän riemuitseekaan autuudessasi!

21:3  Mitä hänen sydämensä halusi, sen sinä hänelle annoit, etkä kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.

21:4  Sinä varustat hänet siunauksella ja onnella, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.

21:5  Hän anoi sinulta elämää, sinä annoit hänelle pitkän, ainaisen, iankaikkisen elämän.

21:6  Suuri on hänen kunniansa autuudessasi. Sinä annoit hänelle valtasuuruuden ja kirkkauden.

21:7  Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikiajoiksi. Sinä ilahdutat häntä kasvojesi riemulla.

21:8  Sillä kuningas luottaa Herraan, eikä hän horju Kaikkivaltiaan armossa.

21:9  Sinun kätesi löytää kaikki vihollisesi, oikea kätesi tavoittaa ne, jotka sinua vihaavat.

21:10  Sinä teet heidät tulisen pätsin kaltaisiksi, kun näytät kasvosi. Herra nielee heidät vihassaan, ja tuli syö heidät.

21:11  Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.

21:12  Vaikka he aikovat pahaa sinua vastaan ja miettivät juonia, he eivät mahda mitään,

21:13  sillä sinä teet heidän olkapäänsä tueksi jännitetylle jousellesi heidän kasvojaan vastaan.

21:14  Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja soittaen me ylistämme väkevyyttäsi.

Chapter 22

22:1  Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Aamuruskon peura." Daavidin psalmi.

22:2  Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

22:3  Jumalani, huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä vaikene.

22:4  Kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirsien keskellä.

22:5  Isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

22:6  He huusivat sinua ja pelastuivat. He luottivat sinuun eivätkä joutuneet häpeään.

22:7  Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylkäämä.

22:8  Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutaan, nyökyttävät ilkkuen päätään:

22:9  "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mieltynyt."

22:10  Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla.

22:11  Sinun huomaasi minut jätettiin syntymästäni saakka. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

22:12  Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

22:13  Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minua.

22:14  Ne avaavat kitansa minua vastaan, kuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

22:15  Kuin vesi minut on maahan vuodatettu. Kaikki luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vaha, se on sulanut rinnassani.

22:16  Voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

22:17  Sillä koirat minua piirittävät, pahojen parvi saartaa minut, käteni ja jalkani ovat lävistetyt.

22:18  Voin laskea kaikki luuni. He katselevat minua ilkkuen.

22:19  He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.

22:20  Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, väkevyyteni, riennä avukseni.

22:21  Vapahda sieluni miekasta, ainokaiseni koirien kynsistä.

22:22  Pelasta minut leijonan kidasta, re'eem-eläinten sarvista – vastaa minulle.

22:23  Minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

22:24  Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, pelätkää häntä.

22:25  Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen eikä kätke häneltä kasvojaan, vaan kuulee hänen avunhuutonsa.

22:26  Sinusta on ylistyslauluni suuressa seurakunnassa. Minä täytän lupaukseni häntä pelkäävien edessä.

22:27  Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi. Ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

22:28  Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Herran luo. Kaikki pakanoiden sukukunnat kumartavat häntä.

22:29  Sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

22:30  Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat. Hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi pysyä elossa.

22:31  Jälkipolvet palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

22:32  He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

Chapter 23

23:1  Daavidin psalmi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

23:2  Vihreille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten luo hän minut johdattaa.

23:3  Hän virvoittaa sieluni. Hän kääntää minut vanhurskauden tielle nimensä tähden.

23:4  Vaikka vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet kanssani. Sinun valtikkasi ja sauvasi minua lohduttavat.

23:5  Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni öljyllä, maljani on ylitsevuotavainen.

23:6  Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Chapter 24

24:1  Daavidin psalmi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

24:2  Sillä hän on perustanut sen merien yläpuolelle, vahvistanut sen virtojen ylle.

24:3  Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassaan?

24:4  Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halua turhuutta eikä vanno väärin.

24:5  Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta.

24:6  Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii kasvojasi – tämä on Jaakob. Sela.

24:7  Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!

24:8  Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja vahva, Herra, vahva sodassa.

24:9  Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!

24:10  Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.

Chapter 25

25:1  Daavidin psalmi. Sinun luoksesi, Herra, minä ylennän sieluni,

25:2  Jumalani, sinuun minä turvaan. Älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.

25:3  Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään. Häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomia.

25:4  Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.

25:5  Kuljeta minua totuudessasi ja opeta minua, sillä sinä olet autuuteni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.

25:6  Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet iankaikkisuudesta asti.

25:7  Älä muista nuoruuteni syntejä äläkä rikoksiani. Muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.

25:8  Hyvä ja vakaa on Herra. Sen tähden hän neuvoo syntiset tielle.

25:9  Hän johdattaa nöyriä oikein ja opettaa nöyrille tiensä.

25:10  Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.

25:11  Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi syntivelkani, sillä se on suuri.

25:12  Kuka on se mies, joka Herraa pelkää – sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.

25:13  Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

25:14  Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.

25:15  Silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää jalkani verkosta.

25:16  Käänny puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.

25:17  Sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani.

25:18  Katso kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki syntini anteeksi.

25:19  Katso vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla.

25:20  Varjele sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä turvaan sinuun.

25:21  Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoot minua, sillä sinua minä odotan.

25:22  Jumala, vapahda Israel kaikista sen ahdistuksista.

Chapter 26

26:1  Daavidin virsi. Hanki minulle oikeus, Herra, sillä minä olen vaeltanut vilpittömästi, turvannut Herraan enkä horju.

26:2  Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele munuaiseni ja sydämeni.

26:3  Sillä armosi on silmieni edessä, ja olen vaeltanut totuudessasi.

26:4  En istu valheellisten miesten seurassa enkä kulje salakavalien kanssa.

26:5  Vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa.

26:6  Pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa alttarisi ympäri, Herra,

26:7  antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia ihmeitäsi.

26:8  Herra, rakastan sinun huoneesi asuinsijaa, sitä paikkaa, jossa kirkkautesi asuu.

26:9  Älä tempaa pois sieluani syntisten kanssa äläkä henkeäni verenvuodattajien kanssa,

26:10  joiden käsiä ilkityö tahraa ja joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä.

26:11  Mutta minä vaellan vilpittömästi. Vapahda minut ja ole minulle armollinen.

26:12  Jalkani seisoo tasaisella maalla. Seurakunnan kokouksissa kiitän Herraa.

Chapter 27

27:1  Daavidin virsi. Herra on valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on elämäni turva. Ketä minä vapisen!

27:2  Kun pahat käyvät kimppuuni syömään lihaani, niin he, ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.

27:3  Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, sydämeni ei pelkäisi. Vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin olisin turvassa.

27:4  Yhtä minä anon Herralta, sitä minä pyydän, että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Herran suloisuutta ja tutkia hänen temppelissään.

27:5  Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa ja korottaa minut kalliolle.

27:6  Pääni kohoaa nyt vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja uhraan riemu-uhreja hänen telttamajassaan. Minä laulan ja soitan Herralle.

27:7  Herra, kuule ääneni, kun huudan, armahda minua ja vastaa minulle.

27:8  Sydämeni vetoaa omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä etsin sinun kasvojasi.

27:9  Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet apuni, älä minua jätä, älä hylkää minua, pelastukseni Jumala.

27:10  Vaikka isäni ja äitini hylkäisivät minut, niin Herra ottaa minut suojaansa.

27:11  Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden.

27:12  Älä anna minua alttiiksi ahdistajani vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puhkuvat väkivaltaa.

27:13  Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.

27:14  Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sydämesi. Odota Herraa.

Chapter 28

28:1  Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan, minun kallioni. Älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä olet vaiti, joutuisi hautaan vaipuneiden kaltaiseksi.

28:2  Kuule rukousteni ääni, kun sinua avuksi huudan, kun nostan käteni kaikkeinpyhintäsi kohti.

28:3  Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus.

28:4  Anna heille heidän tekojensa mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan. Anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet.

28:5  Sillä eivät he ota vaarin Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät älköönkä heitä rakentako.

28:6  Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut rukousteni äänen.

28:7  Herra on voimani ja kilpeni. Häneen sydämeni turvasi, ja sain avun. Siitä sydämeni riemuitsee, ja veisuullani ylistän häntä.

28:8  Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.

28:9  Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi. Kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.

Chapter 29

29:1  Daavidin psalmi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.

29:2  Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa.

29:3  Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä.

29:4  Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti.

29:5  Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit.

29:6  Hän hypittää niitä kuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia kuin nuorta re'eem-eläintä.

29:7  Herran ääni halkoo tulen liekit.

29:8  Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan.

29:9  Herran ääni saattaa peurat poikimaan. Se raastaa paljaiksi metsät. Kaikki hänen temppelissään sanovat: "Kunnia!"

29:10  Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti.

29:11  Herra antaa kansalleen voiman, Herra siunaa kansaansa rauhalla.

Chapter 30

30:1  Daavidin psalmi. Herran asumuksen vihkimislaulu.

30:2  Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä vedit minut ylös vedestä etkä sallinut viholliseni iloita minusta.

30:3  Herra, Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.

30:4  Herra, sinä nostit sieluni haudasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

30:5  Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen pyhänsä, ylistäkää hänen pyhää nimeään.

30:6  Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa. Illalla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.

30:7  Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju."

30:8  Herra, armossasi sinä vahvistit vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, minä pelästyin.

30:9  Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:

30:10  "Mitä etua on verestäni, jos minä vaivun hautaan? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se uskollisuuttasi?

30:11  Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole auttajani."

30:12  Sinä muutit murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit surupukuni ja vyötit minut riemulla,

30:13  jotta sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.

Chapter 31

31:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

31:2  Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään joutua, vapahda minut vanhurskaudessasi.

31:3  Kallista korvasi puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.

31:4  Sillä sinä olet kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.

31:5  Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat virittäneet eteeni, sillä sinä olet turvani.

31:6  Sinun käteesi annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.

31:7  Vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan.

31:8  Iloitsen ja riemuitsen armostasi. Kun sinä katsoit kurjuuttani, sinä tunsit sieluni ahdistukset,

31:9  etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit jalkani aukealle.

31:10  Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus. Silmäni on surusta riutunut, niin myös sieluni ja ruumiini.

31:11  Sillä elämäni kuluu murheessa ja vuoteni huokauksissa. Voimani on rauennut pahojen tekojeni tähden, ja luuni ovat riutuneet.

31:12  Kaikkien ahdistajieni tähden minä olen tullut pilkaksi, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, kauhuksi tuttavilleni. Ne, jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua.

31:13  Olen unohtunut ihmisten mielistä kuin kuollut, olen kuin rikottu astia.

31:14  Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenään pitävät neuvoa minua vastaan ja aikovat ottaa minulta hengen.

31:15  Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet Jumalani."

31:16  Aikani ovat kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani.

31:17  Valaise kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi.

31:18  Herra, älä saata minua häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään ja vaietkoot helvetissä.

31:19  Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti.

31:20  Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat sinua pelkääville ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!

31:21  Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten juonitteluilta. Sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta.

31:22  Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa.

31:23  Minä sanoin hädässäni: "Minut on sysätty pois silmiesi edestä." Kuitenkin sinä kuulit rukousteni äänen, kun sinua huusin.

31:24  Rakastakaa Herraa, kaikki hänen pyhänsä. Herra varjelee vilpittömät, mutta ylpeille hän kostaa ankarasti.

31:25  Olkaa lujat, ja olkoon sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

Chapter 32

32:1  Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!

32:2  Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue syntiä ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

32:3  Kun minä vaikenin, riutuivat luuni jokapäiväisestä valituksestani.

32:4  Sillä yötä päivää kätesi oli raskaana päälläni. Nesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Sela.

32:5  Tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani. Sanoin: "Tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi syntivelkani. Sela.

32:6  Sen tähden rukoilkoot sinua kaikki pyhät aikana, jona sinut voidaan löytää. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät ulotu heihin.

32:7  Sinä olet suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröit minut pelastuksen riemulla. Sela.

32:8  "Opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Neuvon sinua, silmäni sinua ohjaa."

32:9  Älkää olko kuin järjettömät oriit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan. Muuten ne eivät sinua lähesty.

32:10  Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröi armo.

32:11  Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.

Chapter 33

33:1  Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää.

33:2  Ylistäkää Herraa lyyroilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.

33:3  Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.

33:4  Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.

33:5  Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta. Maa on täynnä Herran armoa.

33:6  Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa Hengellä.

33:7  Hän kokoaa meren vedet kuin röykkiöksi, panee syvyydet säiliöihin.

33:8  Pelätköön Herraa kaikki maa, hänen edessään vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.

33:9  Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja oli tehty.

33:10  Herra särkee pakanoiden neuvon ja tekee turhiksi kansojen aikeet.

33:11  Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti ja hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.

33:12  Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnökseen valinnut!

33:13  Herra katsoo alas taivaasta ja näkee kaikki ihmislapset.

33:14  Hän katselee asumuksestaan, valtaistuimeltaan kaikkia maan asukkaita,

33:15  hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä ja joka tarkastelee kaikkia heidän tekojaan.

33:16  Ei kuningas voita paljolla väellään, ei sankari pelastu suurella voimallaan.

33:17  Turha on sotaratsu auttajaksi eikä sen suuri voima pelasta.

33:18  Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,

33:19  että hän pelastaisi heidän sielunsa kuolemasta ja elättäisi heitä nälän aikana.

33:20  Sielumme odottaa Herraa. Hän on apumme ja kilpemme.

33:21  Sillä hänessä sydämemme iloitsee. Me turvaamme hänen pyhään nimeensä.

33:22  Armosi, Herra, olkoon suojanamme, niin kuin panemme toivomme sinuun.

Chapter 34

34:1  Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkotti hänet luotaan ja meni pois.

34:2  Minä kiitän aina Herraa, hänen ylistyksensä on alati suussani.

34:3  Herra on sieluni ylistys, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat.

34:4  Ylistäkää kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeään.

34:5  Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista kauhuistani.

34:6  Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

34:7  Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan.

34:8  Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

34:9  Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

34:10  Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään.

34:11  Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää.

34:12  Tulkaa, lapset, kuulkaa minua! Herran pelkoon minä opetan teidät.

34:13  Kuka oletkin, joka olet mieltynyt elinpäiviisi ja rakastat niitä nähdäksesi onnea:

34:14  varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta

34:15  sekä vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

34:16  Herran silmät katselevat vanhurskaita ja hänen korvansa [ottavat vaarin] heidän huudostaan.

34:17  Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan hävittääkseen maasta heidän muistonsa.

34:18  Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistaan.

34:19  Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

34:20  Monta kärsimystä on vanhurskaalla, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

34:21  Hän varjelee kaikki hänen luunsa. Niistä ei yksikään murru.

34:22  Pahuus tappaa jumalattoman, ja ne, jotka vanhurskasta vihaavat, tulevat syynalaisiksi.

34:23  Herra lunastaa palvelijoidensa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

Chapter 35

35:1  Daavidin virsi. Riitele, Herra, riitaveljiäni vastaan. Sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

35:2  Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse avukseni.

35:3  Vedä esiin keihäs ja salpaa tie vainoojiltani. Sano sielulleni: "Minä olen pelastuksesi."

35:4  Joutukoot häpeään ja pilkkaan ne, jotka henkeäni väijyvät. Peräytykööt ja punastukoot ne, jotka aikovat minulle pahaa.

35:5  Olkoot he kuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan.

35:6  Heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

35:7  Sillä he ovat syyttä virittäneet verkkonsa eteeni. Syyttä he ovat kaivaneet sielulleni haudan.

35:8  Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmakseen.

35:9  Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustaan.

35:10  Kaikki luuni sanokoot: "Herra, kuka on vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"

35:11  Väärät todistajat astuvat esiin. He kyselevät minulta, mitä en tiedä.

35:12  He palkitsevat minulle hyvän pahalla. Sieluni on orpo.

35:13  Minä puolestani puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat. Minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

35:14  Minä kuljin ikään kuin he olisivat olleet ystäviäni, omia veljiäni. Minä kävin surupuvussa, kumarruksissa kuin äitiään sureva.

35:15  Mutta he iloitsevat kompastuksestani ja kokoontuvat – kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita en tunne. He herjaavat herkeämättä,

35:16  nuo konnat pilkkaavat minua ja kiristelevät minulle hampaitaan.

35:17  Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä sieluni turmiosta, jota he hankkivat, päästä minun ainokaiseni nuorista leijonista.

35:18  Kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

35:19  Älkööt ne minusta iloitko, jotka ovat syyttä vihamiehiäni. Älkööt iskekö silmää ne, jotka aiheetta vihaavat minua.

35:20  Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

35:21  He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"

35:22  Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

35:23  Herää ja nouse, Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeus ja ajamaan asiaani.

35:24  Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

35:25  Älä salli heidän sanoa sydämessään: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet."

35:26  Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvukseen häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

35:27  Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta."

35:28  Kieleni julistakoon vanhurskauttasi, kiitostasi kaiken päivää.

Chapter 36

36:1  Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi.

36:2  Synti sanoo jumalattomalle: sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmiensä edessä.

36:3  Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.

36:4  Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta. Hän on lakannut tekemästä sitä, mikä on taidollista ja hyvää.

36:5  Hän miettii vuoteessaan turmiota. Hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä. Hän ei kammo pahaa.

36:6  Herra, armosi ulottuu taivaisiin, totuutesi pilviin asti.

36:7  Vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

36:8  Kuinka kallis onkaan armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät siipiesi suojaa.

36:9  Heidät ravitaan huoneesi lihavuudella. Sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

36:10  Sillä luonasi on elämän lähde. Valkeudessasi me näemme valkeuden.

36:11  Säilytä armosi niille, jotka tuntevat sinut, ja vanhurskautesi oikeamielisille.

36:12  Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomien käsi minua karkottako.

36:13  Katso, pahantekijät kaatuvat. He suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.

Chapter 37

37:1  Daavidin virsi. Älä vihastu pahojen tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

37:2  Sillä kuin heinä niitetään heidät pian pois, ja he lakastuvat kuin vihanta ruoho.

37:3  Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä on hyvää, asu maassa ja noudata totuutta.

37:4  Silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sydämesi ikävöi.

37:5  Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

37:6  Hän antaa vanhurskautesi nousta kuin valkeuden ja sinun oikeutesi kuin keskipäivän.

37:7  Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka punoo juonia.

37:8  Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

37:9  Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

37:10  Hetki vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun katsot hänen sijaansa, hän on jo poissa.

37:11  Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

37:12  Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitaan.

37:13  Mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

37:14  Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa kaataakseen kurjan ja köyhän, teurastaakseen ne, jotka ovat oikealla tiellä.

37:15  Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

37:16  Vanhurskaan vähäinen varallisuus on parempi kuin monen jumalattoman omaisuuden paljous.

37:17  Sillä jumalattomien käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

37:18  Herra tuntee nuhteettomien päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

37:19  Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kylliksi syötävää.

37:20  Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat kuin savu.

37:21  Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

37:22  Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

37:23  Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

37:24  Jos hän lankeaa, hän ei maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättään.

37:25  Olen ollut nuori ja olen tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

37:26  Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

37:27  Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

37:28  Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää pyhiään. Heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomien siemen hävitetään.

37:29  Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

37:30  Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

37:31  Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

37:32  Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaakseen.

37:33  Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

37:34  Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestään, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

37:35  Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtuneena paikoilleen.

37:36  Mutta kun ohi kuljettiin, katso, häntä ei enää ollut. Minä etsin häntä, mutta häntä ei löytynyt.

37:37  Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

37:38  mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomien tulevaisuus leikataan pois.

37:39  Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

37:40  Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät, sillä he turvaavat häneen.

Chapter 38

38:1  Daavidin psalmi. Muistoksi.

38:2  Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kurita minua kiivaudessasi.

38:3  Sillä nuolesi ovat uponneet minuun, kätesi painaa minua.

38:4  Ei ole lihassani tervettä paikkaa vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa syntieni tähden.

38:5  Sillä pahat tekoni käyvät pääni yli, kuin painava kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

38:6  Haavani haisevat ja märkivät hulluuteni tähden.

38:7  Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

38:8  Sillä lanteeni ovat polttavaa kipua täynnä eikä lihassani ole tervettä paikkaa.

38:9  Olen voimaton ja aivan runneltu, itken sydämeni tuskassa.

38:10  Herra, edessäsi on kaikki, mitä toivon, eikä huokaukseni ole sinulta salassa.

38:11  Sydämeni värisee, voimani on minusta luopunut, silmieni valo – sekin on minulta mennyt.

38:12  Ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä vaivastani, ja omaiseni seisovat kaukana.

38:13  Ne, jotka etsivät henkeäni, virittävät pauloja. Ne, jotka minulle pahaa tahtovat, puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

38:14  Mutta minä olen kuin kuuro, enkä kuule mitään, kuin mykkä, joka ei avaa suutaan.

38:15  Olen kuin mies, joka ei kuule mitään ja jonka suussa ei ole vastausta.

38:16  Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, Jumalani.

38:17  Sillä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

38:18  Minä olen näet kaatumaisillani, ja tuskani on aina edessäni.

38:19  Sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

38:20  Mutta viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka vihaavat minua syyttä,

38:21  jotka palkitsevat hyvän pahalla ja vihaavat minua, koska teen hyvää.

38:22  Älä hylkää minua, Herra, Jumalani, älä ole minusta kaukana

38:23  Riennä avukseni, Herra, sinä, autuuteni.

Chapter 39

39:1  Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.

39:2  Sanoin: "Pidän vaelluksestani vaarin, etten tekisi kielelläni syntiä. Pidän suustani vaarin ja tukin sen, niin kauan kuin jumalaton on edessäni."

39:3  Olin vaiti, olin ääneti enkä puhunut siitä, mikä on hyvä, mutta tuskani yltyi.

39:4  Sydämeni hehkui rinnassani, kun huokailin. Minussa syttyi tuli, ja puhuin kielelläni.

39:5  Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja sitä, mikä päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoava minä olen.

39:6  Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit päiväni, ja elämäni on edessäsi kuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisovatkin. Sela.

39:7  Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

39:8  Mutta nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.

39:9  Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua tyhmien pilkaksi.

39:10  Minä vaikenen enkä suutani avaa, sillä sinä sen teit.

39:11  Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn kätesi kuritukseen.

39:12  Kun sinä kuritat ihmistä synnin tähden rangaistuksilla, sinä kulutat hänen kauneutensa kuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

39:13  Kuule rukoukseni, Herra, ota korviisi huutoni. Älä ole kuuro kyyneleilleni. Sillä minä olen muukalainen luonasi, vieras, kuten kaikki isänikin.

39:14  Käännä katseesi pois minusta, että ilahtuisin, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.

Chapter 40

40:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

40:2  Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli huutoni.

40:3  Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti jalkani kalliolle, hän vahvisti askeleeni.

40:4  Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

40:5  Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka kääntyvät valheeseen!

40:6  Herra, Jumalani, suuret ovat ihmetekosi ja ajatuksesi, joita sinä meille osoitat. Ei ole ketään vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niiden paljous on suurempi, kuin osaan luetella.

40:7  Teurasuhriin ja ruokauhriin sinä et mielisty. Korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

40:8  Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu minusta.

40:9  Sinun tahtosi, Jumalani, teen mielelläni, ja lakisi on sisimmässäni."

40:10  Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa. Katso, minä en sulje huuliani. Herra, sinä sen tiedät.

40:11  Minä en peitä vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi. Minä en salaa armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

40:12  Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.

40:13  Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, rikokseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten voi nähdä. Ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.

40:14  Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä avukseni.

40:15  Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka etsivät henkeäni hukuttaakseen sen. Peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

40:16  Kauhistukoot häpeästään ne, jotka sanovat minulle: "Kas niin, kas niin!"

40:17  Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"

40:18  Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy.

Chapter 41

41:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

41:2  Autuas se, joka ottaa köyhän hoiviinsa! Herra pelastaa hänet pahana päivänä.

41:3  Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään häntä autuaaksi, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa haluille.

41:4  Herra tukee häntä tautivuoteessa. Sinä päästät hänet hänen sairasvuoteestaan.

41:5  Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna sieluni, sillä olen tehnyt syntiä sinua vastaan."

41:6  Viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloin hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"

41:7  Jos joku tulee minua katsomaan, hän puhuu petosta. Hänen sydämensä kerää itseensä pahuutta. Hän menee ulos kadulle ja puhuu sitä.

41:8  Kaikki vihamieheni kuiskuttelevat minusta keskenään ja suunnittelevat minulle pahaa:

41:9  "Jokin paha on häneen iskenyt, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse."

41:10  Ystävänikin, johon luotin, joka söi leipääni, nostaa kantapäänsä minua vastaan.

41:11  Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös pystyyn, niin sen heille maksan.

41:12  Siitä tiedän sinun mieltyneen minuun, ettei viholliseni saa minusta riemuita.

41:13  Nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seistä kasvojesi edessä iäti.

41:14  Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Aamen.

Chapter 42

42:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

42:2  Kuin peura ikävöi vesipuroille, niin sieluni ikävöi sinua, Jumala.

42:3  Sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin tulen ja minut nähdään Jumalan kasvojen edessä?

42:4  Kyyneleeni ovat ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on Jumalasi?"

42:5  Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

42:6  Miksi, sieluni, murehdit ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

42:7  Jumalani, sieluni on murheellinen minussa, sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

42:8  Sinun koskiesi pauhussa syvyys huutaa syvyydelle. Kaikki kuohusi ja aaltosi käyvät ylitseni.

42:9  Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä laulan hänelle ja rukoilen elämäni Jumalaa.

42:10  Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa vihollisen ahdistamana?"

42:11  Luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on Jumalasi?"

42:12  Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, kasvojeni apua, Jumalaani.

Chapter 43

43:1  Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavalista ja vääristä ihmisistä.

43:2  Sillä sinä olet Jumalani, linnani. Miksi olet minut hylännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa vihollisen ahdistamana?

43:3  Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut pyhälle vuorellesi, asuntoihisi,

43:4  että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on iloni ja riemuni, ja kiittäisin sinua lyyroilla, Jumala, minun Jumalani.

43:5  Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä kiitän häntä, kasvojeni apua, Jumalaani.

Chapter 44

44:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

44:2  Jumala, olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina päivinä.

44:3  Sinä karkotit pakanat kädelläsi, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit laajalle.

44:4  Sillä he eivät itse valloittaneet miekallaan maata eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mieltynyt.

44:5  Sinä, Jumala, sinä olet kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

44:6  Sinun avullasi syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi tallaamme vastustajamme.

44:7  Sillä minä en luota jouseeni, eikä miekkani minua auta,

44:8  vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

44:9  Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.

44:10  Kuitenkin sinä hylkäsit meidät ja saatoit meidät häpeään etkä lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

44:11  Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja vihamiehemme ryöstivät saalista.

44:12  Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanoiden sekaan.

44:13  Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

44:14  Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvien pilkaksi ja ivaksi.

44:15  Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

44:16  Joka päivä on häväistykseni edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

44:17  herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

44:18  Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unohtaneet emmekä liittoasi rikkoneet.

44:19  Sydämemme ei ole sinusta luopunut, eivätkä askeleemme poikenneet pois polultasi.

44:20  Kuitenkin sinä runtelit meidät sakaalien asuinsijoilla ja peitit meidät kuoleman varjolla.

44:21  Jos me olisimme unohtaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

44:22  eikö Jumala olisi sitä saanut tutkituksi, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

44:23  Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

44:24  Herää, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

44:25  Miksi peität kasvosi, unohdat kurjuutemme ja ahdistuksemme?

44:26  Sillä sielumme on vaipunut tomuun ja ruumiimme painunut maahan.

44:27  Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.

Chapter 45

45:1  Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Liljat". Koorahilaisten mietevirsi. Laulu rakkaudesta.

45:2  Sydämeni tulvii ihania sanoja. Minä lausun: kuninkaasta on lauluni, ja kieleni on nopean kirjurin kynä.

45:3  Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu huulillesi. Sen tähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti.

45:4  Vyötä miekka vyöllesi, sankari, vyöttäydy valtasuuruuteesi ja kunniaasi.

45:5  Menesty kunniassasi. Ratsasta totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden tähden, ja oikea kätesi opettakoon sinulle pelättäviä tekoja.

45:6  Nuolesi ovat terävät. Kansat kaatuvat allesi, ne, jotka ovat sydämeltään kuninkaan vihollisia.

45:7  Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti. Sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.

45:8  Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sen tähden on Jumala, Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin tovereitasi.

45:9  Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki vaatteesi, lyyrat helisevät iloksesi norsunluisista palatseista.

45:10  Kuningasten tyttäriä on kaunistuksenasi, kuningatar seisoo oikealla puolellasi Oofirin kullassa.

45:11  Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unohda kansasi ja isäsi huone,

45:12  ja saakoon kuningas halun kauneuteesi, sillä hän on sinun Herrasi. Kumarra häntä.

45:13  Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan suosiotasi.

45:14  Hyvin ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa.

45:15  Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan luo. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan luoksesi.

45:16  Ilolla ja riemulla heitä saatetaan. He astuvat kuninkaan palatsiin.

45:17  Sinun poikasi tulkoot isiesi sijaan. Aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.

45:18  Minä teen nimesi kuuluisaksi suvusta sukuun. Sen tähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti.

Chapter 46

46:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.

46:2  Jumala on turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.

46:3  Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret vajoaisivat meren pohjaan,

46:4  vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.

46:5  Virta lähteineen ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.

46:6  Jumala on sen keskellä. Se ei horju. Jumala auttaa sitä jo aamun koitteessa.

46:7  Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat. Kun hän jyrisee, huojuu maa.

46:8  Herra Sebaot on meidän kanssamme. Jaakobin Jumala on linnamme. Sela.

46:9  Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:

46:10  hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.

46:11  "Vaietkaa ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."

46:12  Herra Sebaot on kanssamme. Jaakobin Jumala on linnamme. Sela.

Chapter 47

47:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi.

47:2  Lyökää käsiänne yhteen, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto.

47:3  Sillä Herra on korkein, pelottava, koko maailman suuri kuningas.

47:4  Hän kukistaa kansat allemme ja kansakunnat jalkojemme alle.

47:5  Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela.

47:6  Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra torvien pauhatessa

47:7  Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa kuninkaallemme, veisatkaa.

47:8  Sillä Jumala on koko maailman kuningas. Veisatkaa hänelle virsi.

47:9  Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellaan.

47:10  Kansojen päämiehet kokoontuvat Aabrahamin Jumalan kansaksi. Sillä maan kilvet ovat Jumalan. Hän on hyvin korkea.

Chapter 48

48:1  Laulu, koorahilaisten psalmi.

48:2  Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellaan.

48:3  Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjoisen puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.

48:4  Jumala tunnetaan sen linnoissa turvana.

48:5  Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, mutta kulkivat ohi yhdessä.

48:6  He näkivät sen, hämmästyivät, pelästyivät ja pakenivat pois.

48:7  Vapina valtasi heidät siellä kuin tuska synnyttäjän.

48:8  Itätuulella sinä särjet Tarsiin laivat.

48:9  Niin kuin olimme kuulleet, niin sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen perustuksillaan iankaikkisesti. Sela.

48:10  Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.

48:11  Jumala, kuten sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka. Sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.

48:12  Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat tuomioistasi.

48:13  Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, laskekaa sen tornit.

48:14  Kiinnittäkää sydämenne sen muureihin, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.

48:15  Sillä tämä on Jumala, Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

Chapter 49

49:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi.

49:2  Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, kaikki maailman asukkaat,

49:3  sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

49:4  Suuni puhuu viisautta, sydämeni miettii ymmärrystä.

49:5  Kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, selitän ongelmani lyyraa soittaen.

49:6  Miksi pelkäisin pahoina päivinä, kun vainoojani vääryys piirittää minua?

49:7  He luottavat tavaroihinsa ja kerskuvat suuresta rikkaudestaan.

49:8  Kukaan ei voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

49:9  Sillä heidän sielujensa lunastus on hyvin kallis ja jää heiltä iäti suorittamatta,

49:10  vaikka hän eläisi iankaikkisesti eikä näkisi hautaa.

49:11  Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömätkin hukkuvat ja jättävät toisille omaisuutensa.

49:12  He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

49:13  Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei pysy: hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat.

49:14  Näin käy niiden, jotka luottavat itseensä, ja samoin heidän jäljessään niiden, jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela.

49:15  Kuin lammaslauma heidät viedään hautaan, kuolema heitä kaitsee. Jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitseen. Hauta kalvaa heidän hahmonsa, eikä heillä ole asuntoa.

49:16  Mutta minun sieluni Jumala lunastaa kuoleman vallasta, sillä hän ottaa minut hoivaansa. Sela.

49:17  Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

49:18  Sillä kuollessaan hän ei ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessään.

49:19  Vaikka hän eläessään kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

49:20  sinun täytyy mennä isiesi suvun luo, jotka eivät enää ikinä näe valoa.

49:21  Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat.

Chapter 50

50:1  Aasafin psalmi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan esiin auringon noususta sen laskuun.

50:2  Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.

50:3  Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellään käy kuluttava tuli ja hänen ympärillään väkevä myrsky.

50:4  Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:

50:5  "Kootkaa eteeni pyhäni, jotka teurasuhreja uhraten ovat tehneet kanssani liiton."

50:6  Silloin taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, sillä Jumala on tuomari. Sela.

50:7  "Kuule, kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinun keskelläsi. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.

50:8  En minä nuhtele sinua teurasuhreistasi, ja sinun polttouhrisi ovat aina edessäni.

50:9  En minä ota härkiä talostasi enkä pukkeja tarhoistasi.

50:10  Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.

50:11  Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on edessäni.

50:12  Jos minun olisi nälkä, en minä sitä sinulle sanoisi, sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

50:13  Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin pukkien verta?

50:14  Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle,

50:15  ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaa minua."

50:16  Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan liittoni suuhusi?

50:17  Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität sanani selkäsi taakse!

50:18  Jos sinä näet varkaan, sinä miellyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojien kanssa.

50:19  Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja kielesi punoo petosta.

50:20  Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.

50:21  Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä silmiesi eteen.

50:22  Ymmärtäkää tämä, te, jotka Jumalan unohdatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.

50:23  Se, joka kiitosta uhraa, kunnioittaa minua. Sen, joka ottaa tiestään vaarin, annan nähdä Jumalan autuuden."

Chapter 51

51:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi,

51:2  kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kun hän oli yhtynyt Batsebaan.

51:3  Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden. Pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden.

51:4  Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.

51:5  Sillä minä tunnen rikokseni, ja syntini on aina edessäni.

51:6  Sinua ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa silmissäsi, jotta sinä olisit vanhurskas puheessasi ja puhdas tuomitessasi.

51:7  Katso, olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä alulle saattanut.

51:8  Katso, sinä miellyt totuuteen, joka on salassa, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.

51:9  Puhdista minut iisopilla, että puhdistuisin, pese minut, että minä tulisin lunta valkeammaksi.

51:10  Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ilahtuisivat ne luut, jotka olet särkenyt.

51:11  Peitä kasvosi näkemästä syntejäni, pyyhi pois kaikki pahat tekoni.

51:12  Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.

51:13  Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.

51:14  Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.

51:15  Minä tahdon opettaa laittomuuden tekijöille tiesi, että syntiset palaisivat luoksesi.

51:16  Päästä minut veriveloista, Jumala, autuuteni Jumala, että kieleni riemuitsisi vanhurskaudestasi.

51:17  Herra, avaa huuleni, että suuni julistaisi kiitostasi.

51:18  Sillä sinulle ei kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin. Polttouhri ei ole sinulle mieleen.

51:19  Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki. Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.

51:20  Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.

51:21  Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit. Silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.

Chapter 52

52:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi,

52:2  kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon."

52:3  Miksi kerskailet pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy joka päivä.

52:4  Kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.

52:5  Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää, valhetta enemmän kuin vanhurskauden puhumista. Sela.

52:6  Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.

52:7  Sen tähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi. Hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut telttamajastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.

52:8  Vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat hänelle:

52:9  "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanаan, vaan luotti suureen rikkauteensa ja vahvistui pahuudessaan."

52:10  Mutta minä olen kuin viheriöivä öljypuu Jumalan huoneessa. Minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.

52:11  Kiitän sinua iäti, että sen teit, ja odotan nimeäsi, sillä se on hyvä pyhiesi edessä.

Chapter 53

53:1  Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Sairaus". Daavidin mietevirsi.

53:2  Hullu sanoo sydämessään: "Ei ole Jumalaa." Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.

53:3  Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin, jotta näkisi, onko ketään ymmärtäväistä, onko ketään, joka etsii Jumalaa.

53:4  Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, kaikki tyynni he ovat käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

53:5  Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä kansaani eivätkä huuda avukseen Jumalaa?

53:6  Siinä heidät valtaa kauhu, missä kauhistavaa ei ole, sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua piirittävät. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät.

53:7  Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala vapauttaa vangitun kansansa, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Chapter 54

54:1  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi,

54:2  kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee luonamme."

54:3  Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja asiani väkevyydelläsi.

54:4  Jumala, kuule rukoukseni, ota korviisi suuni sanat.

54:5  Sillä muukalaiset nousevat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyvät henkeäni. He eivät pidä Jumalaa silmiensä edessä. Sela.

54:6  Katso, Jumala on auttajani, Herra on sieluni tuki.

54:7  Kohdatkoon vihamiehiäni paha, hävitä heidät uskollisuudessasi.

54:8  Minä uhraan sinulle alttiisti ja ylistän nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.

54:9  Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja silmäni katselee pelotta vihollisiani.

Chapter 55

55:1  Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin mietevirsi.

55:2  Jumala, ota korviisi rukoukseni. Älä kätkeydy, kun anon armoa.

55:3  Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhattomana murheessani ja huokaan,

55:4  koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa. Sillä he vyöryttävät päälleni turmiota ja vainoavat minua vihassa.

55:5  Sydämeni rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat päälleni.

55:6  Pelko ja vapina on vallannut minut, ja kauhu on peittänyt minut.

55:7  Sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin lentäisin pois ja pääsisin lepoon!

55:8  Katso, pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.

55:9  Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.

55:10  Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.

55:11  Yötä päivää he kiertävät sitä sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva ovat sen keskellä.

55:12  Sen keskellä on turmio. Sorto ja petos eivät väisty sen torilta.

55:13  Sillä minua ei herjaa vihollinen – sen kestäisin – eikä minua vastaan ylvästele vihamieheni – hänen edestään voisin piiloutua.

55:14  Vaan sinä, vertaiseni, sinä, ystäväni ja uskottuni,

55:15  jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen kohinassa!

55:16  Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas helvettiin, sillä heidän asunnoissaan ja sydämissään vallitsee pelkkä pahuus.

55:17  Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.

55:18  Illoin, aamuin ja keskipäivällä valitan ja huokaan, ja hän kuulee ääneni.

55:19  Hän päästää sieluni heistä rauhaan, etteivät he saavuta minua. Sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

55:20  Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee alusta lähtien. Sela. Sillä he eivät muuta mieltään eivätkä pelkää Jumalaa.

55:21  Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka elävät hänen kanssaan rauhassa. Hän rikkoo liittonsa.

55:22  Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä. Hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.

55:23  Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ikinä horjua.

55:24  Mutta heidät sinä, Jumala, syökset helvetin syvyyteen. Murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.

Chapter 56

56:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa." Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa.

56:2  Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset tahtovat minut niellä, joka päivä he sotivat minua vastaan ja ahdistavat minua.

56:3  Joka päivä vihamieheni tahtovat minut niellä, sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.

56:4  Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.

56:5  Jumalaan luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?

56:6  Joka päivä he vääntelevät sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.

56:7  He ahdistavat, väijyvät minua ja vakoilevat askeleitani, sillä he tavoittelevat henkeäni.

56:8  Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.

56:9  Sinä olet lukenut pakolaispäiväni. Pane leiliisi kyyneleeni, ovathan ne kirjassasi.

56:10  Kerran väistyvät viholliseni, sinä päivänä, jona huudan. Tiedän, että Jumala on puolellani.

56:11  Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.

56:12  Jumalaan turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?

56:13  Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala: annan sinulle kiitosuhrit.

56:14  Sillä sinä pelastit sieluni kuolemasta ja jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, elävien valkeudessa.

Chapter 57

57:1  Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan.

57:2  Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen, sillä sieluni turvaa sinuun. Turvaan siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohi.

57:3  Huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, Jumalaa, joka vie asiani päätökseen.

57:4  Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun ne, jotka haluavat minut niellä, herjaavat minua. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.

57:5  Sieluni on leijonien keskellä. Minun täytyy maata raatelevien petojen keskellä, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia, ja joiden kieli on terävä miekka.

57:6  Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

57:7  He virittivät verkon askelteni tielle, painoivat sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.

57:8  Jumala, sydämeni on luja, sydämeni on luja: minä tahdon laulaa ja soittaa.

57:9  Herää, kunniani; herää, harppu ja lyyra. Haluan herätä varhain.

57:10  Herra, kiitän sinua kansojen joukossa, veisaan kiitostasi niiden keskellä, jotka eivät ole kansakuntia.

57:11  Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu taivaisiin asti, ja sinun totuutesi pilviin saakka.

57:12  Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

Chapter 58

58:1  Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin psalmi.

58:2  Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?

58:3  Ei, vaan te hankitte sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.

58:4  Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valehtelijat äidin helmasta asti.

58:5  Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka tukkii korvansa,

58:6  ettei kuulisi lumoajan ääntä, taitavan lumoajan lumoussanoja.

58:7  Jumala, särje hampaat heidän suustaan, Herra, murra nuorten leijonien raateluhampaat.

58:8  Haihtukoot he tyhjiin kuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.

58:9  Olkoot he kuin etana, joka sulaa madellessaan, kuin vaimon keskoset, jotka eivät näe aurinkoa.

58:10  Ennen kuin teidän patanne tuntevat orjantappuroista tulevan tulen allaan, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.

58:11  Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston. Hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.

58:12  Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä. Totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä."

Chapter 59

59:1  Veisuunjohtajalle; veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin psalmi, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloaan tappaakseen hänet.

59:2  Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.

59:3  Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä.

59:4  Sillä, katso, he väijyvät henkeäni. Väkevät kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.

59:5  Ilman minun syytäni he juoksevat ja valmistautuvat. Herää, käy minua kohden ja katso.

59:6  Sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, herää kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään epäuskoista väärintekijää. Sela.

59:7  He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

59:8  Katso, heidän suustaan lähtee sanatulva, miekat ovat heidän huulillaan, sillä: "Kenen on sitä kuunneltava?"

59:9  Mutta, Herra, sinä naurat heille, sinä pidät pilkkanasi kaikkia pakanoita.

59:10  Sinä, väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on linnani.

59:11  Armollinen Jumalani käy minua kohden. Jumala on antava minun kokea iloa vihollisistani.

59:12  Älä heitä tapa, ettei kansani sitä unohda. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, kilpemme.

59:13  Heidän huultensa puhe on heidän suunsa synti. Otettakoon heidät kiinni heidän ylpeydessään kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat.

59:14  Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt, että Jumala hallitsee Jaakobissa maan ääriin asti. Sela.

59:15  He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

59:16  He harhailevat ruuan haussa. Elleivät tule ravituiksi, he murisevat.

59:17  Mutta minä laulan väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani hätäni päivänä.

59:18  Sinä, väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on linnani ja armollinen Jumalani.

Chapter 60

60:1  Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Todistuksen lilja". Daavidin psalmi, opetettavaksi,

60:2  kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä.

60:3  Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.

60:4  Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan. Korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

60:5  Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä. Olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.

60:6  Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat jousta pakoon lippusi turviin. Sela.

60:7  Jotta sinun rakkaasi tulisivat pelastetuiksi, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

60:8  Jumala on puhunut pyhäkössään! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

60:9  Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on pääni suojus, Juuda valtikkani.

60:10  Mooab on pesuastiani. Edomiin minä heitän sandaalini. Filistea, nosta minulle riemuhuuto.

60:11  Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

60:12  Etkö sinä, Jumala, hylännyt meidät? Jumala, sinä et lähtenyt sotajoukkojemme kanssa!

60:13  Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

60:14  Jumalan voimalla teemme väkeviä tekoja. Hän tallaa vihollisemme maahan.

Chapter 61

61:1  Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin psalmi.

61:2  Kuule, Jumala, huutoni, huomaa rukoukseni.

61:3  Maan ääristä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.

61:4  Sillä sinä olet turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.

61:5  Suo minun asua telttamajassasi iankaikkisesti ja turvautua siipiesi suojaan. Sela.

61:6  Sillä sinä, Jumala, kuulet lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka pelkäävät nimeäsi.

61:7  Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin. Hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen.

61:8  Hallitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä. Säädä armo ja totuus häntä varjelemaan.

61:9  Niin veisaan iankaikkisesti nimesi kiitosta ja täytän lupaukseni päivästä päivään.

Chapter 62

62:1  Veisuunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.

62:2  Jumalaa yksin sieluni odottaa hiljaisuudessa. Häneltä tulee minulle apu.

62:3  Hän yksin on kallioni, apuni ja turvani: en suuresti horju.

62:4  Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte hänet yhdessä surmataksenne, niin kuin hän olisi kaatuva seinä, kuin luhistuva muuri?

62:5  He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullaan ja kiroavat sydämessään. Sela.

62:6  Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, sieluni, sillä häneltä tulee toivoni.

62:7  Hän yksin on kallioni, apuni ja turvani: en horju.

62:8  Jumalassa on apuni ja kunniani. Väkevyyteni kallio ja turvani on Jumala.

62:9  Turvatkaa häneen joka aika, te kansa. Vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on turvamme. Sela.

62:10  Todella tuulen henkäystä ovat ihmiset, valhetta ylhäisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös kevyempinä kuin tuulenhenkäys.

62:11  Älkää luottako väkivaltaan älkääkä turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

62:12  Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: voima on Jumalan.

62:13  Sinun, Herra, on myös armo, sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

Chapter 63

63:1  Daavidin psalmi, kun hän oli Juudan erämaassa.

63:2  Jumala, sinä olet Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua sieluni janoaa, sinua ikävöi ruumiini kuivassa ja janoon nääntyvässä, vedettömässä maassa.

63:3  Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni voimasi ja kunniasi.

63:4  Sillä armosi on parempi kuin elämä. Huuleni ylistäkööt sinua.

63:5  Minä kiitän sinua elinaikani ja nostan käteni nimesi puoleen.

63:6  Sieluni ravitaan kuin lihavuudella ja rasvalla, ja suuni ylistää sinua riemuitsevin huulin,

63:7  kun vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

63:8  Sillä sinä olet apuni, ja siipiesi suojassa minä riemuitsen.

63:9  Sieluni riippuu sinussa kiinni ja oikea kätesi tukee minua.

63:10  Mutta he etsivät henkeäni omaksi turmiokseen ja menevät maan syvyyksiin.

63:11  Heidät annetaan miekalle alttiiksi, ja he joutuvat sakaalien saaliiksi.

63:12  Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa. Hän on jokaisen ylistys, joka hänen kauttaan vannoo. Sillä valehtelijoiden suu tukitaan.

Chapter 64

64:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.

64:2  Kuule, Jumala, ääneni, kun valitan, varjele elämäni vihollisen pelosta.

64:3  Suojaa minut pahojen kokoukselta, pahantekijäin meluavalta joukolta,

64:4  jotka hiovat kielensä kuin miekan, ja jännittävät jousensa nuolinaan karvaat sanat

64:5  ampuakseen salaa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkkiä eivätkä kavahda.

64:6  He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan. He kehuvat, kuinka he virittävät pauloja. He sanovat: "Kuka ne näkee?"

64:7  He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä." Syvä on miehen sisin ja sydän.

64:8  Mutta Jumala ampuu heidät nuolella. Äkkiä heitä kohtaavat iskut.

64:9  He kompastuvat, heidän oma kielensä langettaa heidät. Kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

64:10  Mutta kaikki ihmiset pelästyvät. He julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistaan.

64:11  Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset ylistävät häntä.

Chapter 65

65:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.

65:2  Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.

65:3  Sinä kuulet rukouksen: luoksesi tulee kaikki liha.

65:4  Syntivelkani ovat raskaat. Olemme rikkoneet, mutta sinä sovitat rikoksemme.

65:5  Autuas se, jonka valitset ja otat luoksesi esikartanoihisi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi huoneesi hyvyydellä, temppelisi pyhyydellä.

65:6  Ihmeellisillä teoilla vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, autuutemme Jumala, sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva,

65:7  joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä.

65:8  Sinä, joka hiljennät merten kohinan, niiden aaltojen pauhun ja kansojen metelin,

65:9  niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät ihmeitäsi. Aamun ja illan sinä täytät riemulla.

65:10  Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen hyvin rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä vahvistat maan.

65:11  Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen mullan, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen viljan.

65:12  Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja polkusi vuotaa lihavuutta.

65:13  Erämaan laitumet saavat vettä, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

65:14  Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!

Chapter 66

66:1  Veisuunjohtajalle. Laulu, psalmi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa.

66:2  Veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.

66:3  Sanokaa Jumalalle: "Kuinka pelottavat ovatkaan tekosi!" Suuren voimasi tähden vihollisesi lyyhistyvät edessäsi.

66:4  Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon kiitostasi, veisatkoon nimesi kiitosta. Sela.

66:5  Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on pelottava teoissaan ihmisten lapsia kohtaan.

66:6  Hän muutti meren kuivaksi maaksi: jalan mentiin virran poikki. Silloin me iloitsimme hänestä.

66:7  Hän hallitsee voimallaan iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioivat kansoja. Niskoittelijat älkööt nousko. Sela.

66:8  Kiittäkää, te kansat, Jumalaamme, kaiuttakaa korkealle hänen ylistystään.

66:9  Hän antaa sielullemme elämän eikä salli jalkamme horjua.

66:10  Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niin kuin hopea sulatetaan.

66:11  Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman lanteillemme.

66:12  Sinä annoit ihmisten ajaa päämme yli, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.

66:13  Minä tuon huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,

66:14  joihin huuleni avautuivat ja jotka suuni hädässäni lausui.

66:15  Lihavat polttouhrit sinulle uhraan sekä pässien uhrituoksun. Uhraan sinulle härkiä ja vuohia. Sela.

66:16  Tulkaa, kuulkaa, kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkäävät, mitä hän on sielulleni tehnyt.

66:17  Häntä suullani huusin, ja ylistys tuli kielelleni.

66:18  Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, Herra ei minua kuulisi.

66:19  Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin rukoukseni äänestä.

66:20  Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylännyt rukoustani eikä ottanut minulta pois armoaan.

Chapter 67

67:1  Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, laulu.

67:2  Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valaiskoon kasvonsa meille, – sela –

67:3  että maan päällä tunnettaisiin tiesi ja kaikissa pakanakansoissa autuutesi.

67:4  Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.

67:5  Iloitkoot ja riemuitkoot kansakunnat, sillä sinä tuomitset kansat oikein ja johdatat kansakunnat maan päällä. Sela.

67:6  Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.

67:7  Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, Jumalamme.

67:8  Siunatkoon meitä Jumala, ja pelätkööt häntä kaikki maan ääret.

Chapter 68

68:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.

68:2  Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä.

68:3  Sinä hajotat heidät, kuin savu hajoaa, kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä.

68:4  Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä ja ihastuvat ilosta.

68:5  Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Ylistäkää häntä, joka ratsastaa taivaitten päällä. Hänen nimensä on Herra. Riemuitkaa hänen kasvojensa edessä.

68:6  Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossaan,

68:7  Jumala, joka antaa hylätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa.

68:8  Jumala, kun kävit kansasi edellä, kun kuljit erämaassa, – sela –

68:9  maa vapisi ja taivaat vuotivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä.

68:10  Runsaalla sateella sinä, Jumala, kostutit perintömaasi. Sinä virvoitit sen, kun se oli näännyksissä.

68:11  Sinun laumasi asettui siihen. Hyvyydessäsi, Jumala, sinä valmistit sen kurjille.

68:12  Herra antaa sanoman. Suuri on evankeliumin julistajien joukko:

68:13  "Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat. He pakenevat, ja perheen emäntä jakaa saaliin.

68:14  Jäättekö makailemaan karjatarhojen vaiheille? Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla!

68:15  Kun Kaikkivaltias siellä hajotti kuninkaat, satoi lunta Salmonilla."

68:16  Baasanin vuori on Jumalan vuori, Baasanin vuori on monihuippuinen vuori.

68:17  Miksi te, monihuippuiset vuoret, karsaasti katsotte vuorta, jolla Jumala on mieltynyt asumaan? Totisesti, Herra asuu siellä iankaikkisesti.

68:18  Jumalan sotavaunuja on kymmenet tuhannet, on tuhat kertaa tuhat. Herra on niiden keskellä, pyhyydessään kuin Siinai.

68:19  Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjoiksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan luona.

68:20  Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, autuutemme. Sela.

68:21  Meillä on Jumala, Jumala, joka pelastaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.

68:22  Mutta Jumala murskaa vihollistensa pään, niiden karvaisen päälaen, jotka synneissään vaeltavat.

68:23  Herra sanoo: "Baasanista minä heidät palautan, palautan heidät meren syvyyksistä,

68:24  että polkisit jalkasi vereen ja että koiriesi kieli saisi osansa vihollisista."

68:25  He näkivät juhlasaattosi, Jumala, Jumalani, kuninkaani, juhlasaatot pyhäkössä.

68:26  Laulajat käyvät edellä, lyyransoittajat jäljessä, keskellä neitsyet tamburiineja lyöden.

68:27  Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa, kiittäkää Herraa te, jotka olette Israelin lähteestä.

68:28  Tuolla on Benjamin, nuorin, heitä johtaen, Juudan ruhtinaat joukkoineen, Sebulonin ruhtinaat, ja Naftalin ruhtinaat.

68:29  Jumalasi on säätänyt sinulle vallan. Vahvista, Jumala, minkä olet hyväksemme tehnyt.

68:30  Temppeliäsi varten, joka kohoaa Jerusalemissa, kuninkaat tuovat lahjoja sinulle.

68:31  Käske ankarasti ruovikon petoa, härkien laumaa sekä vasikoita, kansoja, lankeamaan maahan hopeaharkkoineen. Hän hajottaa kansat, jotka sotia rakastavat.

68:32  Mahtavat saapuvat Egyptistä ja Kuus kiirehtii ojentamaan käsiään Jumalan puoleen.

68:33  Te maan valtakunnat, laulakaa Jumalalle, veisatkaa Herralle kiitosta, – sela –

68:34  hänen, joka ratsastaa ikuisten taivaitten taivaissa! Katso, hän antaa äänellään väkevän jyrinän.

68:35  Antakaa väkevyys Jumalalle! Hänen valtasuuruutensa on Israelin yllä ja hänen voimansa pilvien tasalla.

68:36  Pelottava on Jumala, joka ilmestyy pyhäköstäsi, Israelin Jumala. Hän antaa kansalleen voiman ja väkevyyden. Kiitetty olkoon Jumala.

Chapter 69

69:1  Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin psalmi.

69:2  Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät sieluuni asti.

69:3  Olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii ylitseni.

69:4  Olen väsynyt huutamisesta, kurkkuni kuivettuu ja silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

69:5  Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka vihaavat minua syyttä. Paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka ovat syyttä vihollisiani. Mitä en ole ryöstänyt, se minun täytyy maksaa.

69:6  Jumala, sinä tunnet hulluuteni, eivätkä vikani ole sinulta salassa.

69:7  Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

69:8  Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta ja pilkka peittää kasvoni.

69:9  Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

69:10  Sillä kiivaus huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

69:11  Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

69:12  Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

69:13  Porteissa istujat minusta jaarittelevat, ja juomarit minusta laulavat.

69:14  Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, suureen laupeuteesi turvaten. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

69:15  Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

69:16  Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä äläkä kuilun sulkea suutaan ylitseni.

69:17  Vastaa minulle, Herra, sillä armosi on hyvä, käänny puoleeni suuressa laupeudessasi.

69:18  Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa. Joudu, vastaa minulle.

69:19  Lähesty sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

69:20  Sinä tiedät häväistykseni, häpeäni ja pilkkani, edessäsi ovat julki kaikki ahdistajani.

69:21  Häväistys on särkenyt sydämeni. Olen käynyt heikoksi. Odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

69:22  Koiruohoa he antoivat syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

69:23  Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

69:24  Sokaistukoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

69:25  Vuodata vihastuksesi heidän päälleen, ja yllättäköön heidät vihasi hehku.

69:26  Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköönkä heidän teltoissaan asukasta olko.

69:27  Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, ja kerskuvat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

69:28  Lisää heille rikosta rikoksen päälle, mutta vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

69:29  Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

69:30  Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

69:31  niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

69:32  Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

69:33  Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat. Elpyköön sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

69:34  Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejaan.

69:35  Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

69:36  Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

69:37  Hänen palvelijoidensa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeään rakastavat, saavat asua siinä.

Chapter 70

70:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin kirjoittama. Syntiä tunnustettaessa.

70:2  Jumala, riennä pelastamaan minut, riennä avukseni, Herra.

70:3  Joutukoot häpeään ja punastukoot ne, jotka väijyvät henkeäni. Peräytykööt ja saakoot häpeän ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

70:4  Kääntykööt takaisin häpeissään ne, jotka sanovat: "Kas niin, kas niin!"

70:5  Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät ja joille autuutesi on rakas. He sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!"

70:6  Mutta minä olen kurja ja köyhä. Jumala, riennä luokseni. Sinä olet apuni ja vapauttajani. Herra, älä viivy.

Chapter 71

71:1  Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun ikinä joutua häpeään

71:2  Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi puoleeni ja auta minua.

71:3  Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne saan aina mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet kallioni ja linnani.

71:4  Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.

71:5  Sillä sinä olet toivoni, Herra, Herra, turvani nuoruudestani asti.

71:6  Sinä olet ollut tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta. Sinua minä alati ylistän.

71:7  Monelle minä olen kuin ihme, mutta sinä olet minun vahva turvapaikkani.

71:8  Minun suuni on täynnä kiitostasi, täynnä ylistystäsi kaiken päivää.

71:9  Älä heitä minua pois vanhalla iälläni äläkä hylkää minua, kun voimani loppuu.

71:10  Sillä viholliseni puhuvat minusta. Ne, jotka väijyvät henkeäni, neuvottelevat keskenään:

71:11  "Jumala on hänet hylännyt. Ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä pelastajaa hänellä ei ole."

71:12  Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä avukseni.

71:13  Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat sieluani. Peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

71:14  Mutta minä odotan alati, ja yhä minä sinua kiitän.

71:15  Suuni on julistava vanhurskauttasi, pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en tunne.

71:16  Herran, Herran väkeviä tekoja tuon julki, ylistän vanhurskauttasi, sinun ainoan.

71:17  Jumala, sinä olet opettanut minua nuoruudestani asti, ja yhä vielä minä julistan ihmeitäsi.

71:18  Älä, Jumala, hylkää minua vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin julistan käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

71:19  Jumala, vanhurskautesi ulottuu korkeuksiin asti, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on vertaisesi?

71:20  Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.

71:21  Sinä korotit minut ja lohdutit minut.

71:22  Minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, Jumalani, soitan lyyralla kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.

71:23  Huuleni riemuitsevat, kun sinulle soitan, ja myös sieluni, jonka sinä olet lunastanut.

71:24  Kieleni julistaa vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

Chapter 72

72:1  Salomon kirjoittama. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niin kuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.

72:2  Tuomitkoon hän kansaasi vanhurskaasti ja kurjiasi oikeuden mukaan.

72:3  Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat vanhurskaudella.

72:4  Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhien lapset ja musertakoon sortajan.

72:5  Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko ja kuu ovat polvesta polveen.

72:6  Hän olkoon kuin sade, joka nurmikolle vuotaa, kuin sadekuuro, joka kostuttaa maan.

72:7  Hänen päivinään vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen asti, kun kuuta ei enää ole.

72:8  Hallitkoon hän merestä mereen ja virrasta maan ääriin asti.

72:9  Hänen edessään erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.

72:10  Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat tuovat antejaan.

72:11  Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä.

72:12  Sillä hän pelastaa köyhän, joka huutaa apua, kurjan ja sen, jolla ei ole auttajaa.

72:13  Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielun.

72:14  Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.

72:15  Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa. Hänen puolestaan rukoiltakoon alati ja siunattakoon häntä lakkaamatta.

72:16  Maa kasvakoon runsaasti viljaa vuorten huippuja myöten. Sen vilja huojukoon kuin Libanon. Kansaa nouskoon kaupungeista kuin kasveja maasta.

72:17  Pysyköön hänen nimensä iankaikkisesti, ja versokoon hänen nimensä, niin kauan kuin aurinko paistaa. Hänessä he itseään siunatkoot, ja kaikki kansakunnat ylistäkööt häntä autuaaksi.

72:18  Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee.

72:19  Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Aamen, aamen.

72:20  Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät.

Chapter 73

73:1  Aasafin psalmi. Totisesti Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.

73:2  Mutta jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukastua.

73:3  Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun näin jumalattomien menestyvän.

73:4  Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.

73:5  Heillä ei ole muiden ihmisten tuskia, eikä heitä vaivata kuin muita.

73:6  Sen tähden ylpeys on heillä kaulakoristeena ja väkivalta on puku, joka heitä verhoaa.

73:7  Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

73:8  He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessaan. He puhuvat kuin korkeuksista.

73:9  Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

73:10  Sen tähden heidän kansansa kääntyy heihin ja juo vettä täyttäen sillä itsensä.

73:11  Niinpä he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"

73:12  Katso, nämä ovat jumalattomia. Kuitenkin heillä on ainainen rauha, ja he yhä rikastuvat.

73:13  Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:

73:14  minua vaivataan joka päivä, ja saan kuritusta joka aamu.

73:15  Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.

73:16  Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen, mutta se oli minulle hyvin vaikeaa,

73:17  kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

73:18  Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.

73:19  Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

73:20  Niin kuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, noustessasi hylkäät heidän valhekuvansa.

73:21  Kun sydämeni katkeroitui ja munuaisiani pisti,

73:22  silloin minä olin järjetön enkä älynnyt mitään, olin edessäsi kuin nauta.

73:23  Kuitenkin minä pysyn alati sinun luonasi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

73:24  Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.

73:25  Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Mutta kun sinä olet kanssani, mikään maan päällä ei minua miellytä.

73:26  Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on sydämeni kallio ja osani iankaikkisesti.

73:27  Sillä katso, jotka sinusta eroavat, ne hukkuvat. Sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

73:28  Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

Chapter 74

74:1  Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi? Miksi vihasi suitsuaa laitumesi lampaita vastaan?

74:2  Muista seurakuntaasi, jonka otit muinoin omaksesi ja lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.

74:3  Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.

74:4  Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.

74:5  Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.

74:6  He löivät kaikki sen veistokset rikki kirveillä ja nuijilla.

74:7  He pistivät pyhäkkösi tuleen, he häpäisivät ja panivat maan tasalle nimesi asumuksen.

74:8  He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni." He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.

74:9  Merkkejämme emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan.

74:10  Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, kuinka kauan vihamies saa pilkata nimeäsi lakkaamatta?

74:11  Miksi pidätät kätesi, oikean kätesi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.

74:12  Jumala on kuninkaani muinaisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.

74:13  Sinä halkaisit voimallasi meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.

74:14  Sinä ruhjoit rikki leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.

74:15  Sinä puhkaisit lähteen ja puron kuohumaan ja kuivasit väkevät virrat.

74:16  Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.

74:17  Sinä määräsit kaikki maan rajat. Sinä asetit kesän ja talven.

74:18  Muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, tyhmä kansa pilkkaa nimeäsi.

74:19  Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unohda kurjiesi elämää.

74:20  Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat täynnä väkivallan pesiä.

74:21  Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää nimeäsi.

74:22  Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.

74:23  Älä unohda vihollistesi huutoa, älä vastustajiesi melua, joka kohoaa lakkaamatta.

Chapter 75

75:1  Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Psalmi. Aasafin laulu.

75:2  Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on nimesi, ihmeitäsi kerrotaan.

75:3  "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.

75:4  Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, minä pidän lujina sen perustukset." Sela.

75:5  "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.

75:6  Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."

75:7  Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,

75:8  vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

75:9  Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa. Kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, imeä tyhjiin pohjia myöten.

75:10  Mutta minä julistan iäti ja veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.

75:11  Mutta kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen. Korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

Chapter 76

76:1  Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, Aasafin laulu.

76:2  Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa.

76:3  Saalemissa on hänen majansa ja hänen asumuksensa Siionissa.

76:4  Siellä hän mursi jousen salamat, kilven, miekan ja sodan. Sela.

76:5  Kirkkaudessa, valtasuuruudessa sinä tulit valona voittosaaliin vuorilta.

76:6  Urhoollisilta ryöstettiin aseet. He uupuivat uneen. Kaikkien sankarien kädet herposivat.

76:7  Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaipuivat raskaaseen uneen vaunut ja hevoset.

76:8  Sinä olet pelottava. Kuka kestää edessäsi, kun sinä vihastut?

76:9  Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua. Maa pelästyi ja vaikeni,

76:10  kun Jumala nousi tuomiolle pelastaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.

76:11  Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt viimeiseen vihaasi.

76:12  Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvat tuokoot lahjoja hänelle, jolle kuuluu pelko,

76:13  joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on pelottava maan kuninkaille.

Chapter 77

77:1  Veisuunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Aasafin psalmi.

77:2  Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen, ja hän kuulee minua.

77:3  Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa. Käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy. Sieluni ei huoli lohdutusta.

77:4  Muistan Jumalaa ja huokaan. Tutkistelen, ja henkeni nääntyy. Sela.

77:5  Sinä pidät silmäni valveilla. Olen niin levoton, etten voi puhua.

77:6  Ajattelen muinaisia päiviä, entisaikojen menneitä vuosia.

77:7  Muistan yöllä lyyraani. Mietiskelen sydämessäni, ja henkeni tutkii:

77:8  Hylkääkö Herra ikuisesti eikä enää osoita mielisuosiota?

77:9  Onko hänen armonsa lakannut ainiaaksi? Onko hänen sanansa päättynyt eikä jatku polvesta polveen?

77:10  Onko Jumala unohtanut olla armollinen? Onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.

77:11  Minä sanoin: Olen haavoilla. Korkeimman oikea käsi sen muuttaa.

77:12  Muistelen Herran tekoja. Muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.

77:13  Minä tutkin kaikkia töitäsi ja mietin suuria tekojasi.

77:14  Jumala, sinun tiesi on pyhä. Kuka on jumala, suuri kuin sinä, Jumala?

77:15  Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä. Sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.

77:16  Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.

77:17  Vedet näkivät sinut, Jumala. Vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.

77:18  Pilvet purkivat vettä. Pilvet antoivat jylinänsä, nuolesi lensivät.

77:19  Jyrinäsi ääni vyöryi, salamat valaisivat maanpiirin ja maa vapisi ja järkkyi.

77:20  Meren halki kävi tiesi, polkusi läpi suurten vetten, eivätkä jälkesi tuntuneet.

77:21  Sinä kuljetit kansaasi kuin lammaslaumaa Mooseksen ja Aaronin kädellä.

Chapter 78

78:1  Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, opetustani. Kallistakaa korvanne suuni sanoille.

78:2  Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi entisaikojen arvoituksia.

78:3  Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

78:4  sitä emme salaa heidän lapsiltaan, vaan kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastaan ja ihmeistään, jotka hän on tehnyt.

78:5  Hän asetti todistuksen Jaakobiin, sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsilleen,

78:6  että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsilleen.

78:7  Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unohtaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistään vaarin.

78:8  Silloin heistä ei tulisi, kuten heidän isistään, kapinoiva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

78:9  Efraimin lapset, aseistetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

78:10  He eivät pitäneet Jumalan liittoa eivätkä tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

78:11  vaan he unohtivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

78:12  Heidän isiensä nähden hän teki ihmeitä Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

78:13  Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi. Hän seisautti vedet röykkiöksi.

78:14  Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

78:15  Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti kuin syvistä vesistä.

78:16  Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti vettä virtanaan.

78:17  He tekivät kuitenkin yhä syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

78:18  He kiusasivat Jumalaa sydämessään vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

78:19  He puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

78:20  Katso, hän iski kyllä kallioon, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia lihaa kansalleen?"

78:21  Sen tähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui. Silloin Jaakobissa syttyi tuli, ja Israelia vastaan nousi viha,

78:22  koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

78:23  Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet.

78:24  Hän antoi sataa heille ruuaksi mannaa. Hän antoi heille taivaan viljaa.

78:25  Ihmiset söivät enkelien leipää. Hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

78:26  Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi etelätuulen esiin voimallaan.

78:27  Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa.

78:28  Hän pudotti ne leiriin, kaikkialle heidän asumustensa ympärille.

78:29  Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi. Mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

78:30  He eivät olleet vielä himoaan tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

78:31  kun jo heitä vastaan nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

78:32  Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitään.

78:33  Sen tähden hän lopetti heidän päivänsä kuin tuulahduksen ja antoi heidän vuosiensa päättyä äkilliseen perikatoon.

78:34  Kun hän surmasi heitä, he kysyivät häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

78:35  He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

78:36  Mutta he pettivät häntä suullaan ja valehtelivat hänelle kielellään,

78:37  sillä heidän sydämensä ei ollut luja häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan.

78:38  Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikokset eikä tahdo hukuttaa. Sen tähden hän usein kääntyi vihastaan eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

78:39  Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaa.

78:40  Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

78:41  Niin he yhä edelleen kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

78:42  He eivät muistaneet hänen kättään, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

78:43  jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

78:44  muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet juoda vesiojistaan.

78:45  Hän lähetti heidän keskelleen paarmoja, jotka purivat heitä, ja sammakoita, jotka vaivasivat heitä.

78:46  Hän antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heidän vaivannäkönsä heinäsirkoille.

78:47  Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja huurteella heidän metsäviikunapuunsa.

78:48  Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

78:49  Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

78:50  Hän raivasi tien vihalleen eikä säästänyt kuolemasta heidän sielujaan, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

78:51  Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

78:52  Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

78:53  Hän johti heitä turvallisesti. Heidän ei tarvinnut pelätä, mutta heidän vihollisensa peitti meri.

78:54  Hän vei heidät pyhälle alueelleen, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

78:55  Hän karkotti pakanat pois heidän tieltään, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntien asua niiden telttamajoissa.

78:56  Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet vaarin hänen todistuksistaan,

78:57  vaan luopuivat pois, olivat uskottomia isiensä lailla ja kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

78:58  He vihoittivat hänet uhrikukkuloillaan ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

78:59  Jumala kuuli sen ja julmistui ja hylkäsi Israelin suuressa määrin.

78:60  Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, telttamajan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

78:61  Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

78:62  Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja syttyi vihaan perintöosalleen.

78:63  Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

78:64  Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkeä itkuja.

78:65  Silloin Herra heräsi kuin nukkuja, kuin viinin voittama sankari.

78:66  Hän löi vihollisensa pakoon ja tuotti heille ikuisen häpeän.

78:67  Hän hylkäsi myös Joosefin telttamajan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

78:68  vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

78:69  Sitten hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

78:70  Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

78:71  Hän toi hänet imettävien lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

78:72  Daavid kaitsi heitä eheällä sydämellä ja johti heitä taitavalla kädellä.

Chapter 79

79:1  Aasafin psalmi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet perintöosaasi. He ovat saastuttaneet pyhän temppelisi ja ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.

79:2  He antoivat palvelijoittesi ruumiit ruuaksi taivaan linnuille, maan pedoille pyhiesi lihan.

79:3  He vuodattivat heidän vertaan kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.

79:4  Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka asuvat ympärillämme.

79:5  Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhä vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi palaa tulena?

79:6  Vuodata vihasi pakanoiden päälle, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien päälle, jotka eivät huuda nimeäsi avukseen.

79:7  Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.

79:8  Älä lue meille syyksi isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

79:9  Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi nimesi tähden.

79:10  Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanoiden keskuudessa silmiemme nähden palvelijoittesi vuodatetun veren kosto.

79:11  Tulkoon vankien huokaus kasvojesi eteen. Pidä kuoleman lapset elossa suuren käsivartesi voimalla.

79:12  Maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

79:13  Mutta me, kansasi, laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme kiitostasi polvesta polveen.

Chapter 80

80:1  Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Liljat". Aasafin todistus, psalmi.

80:2  Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia kuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.

80:3  Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä voimasi, tule avuksemme.

80:4  Jumala, saata meidät entisellemme, valaise kasvosi, niin tulemme autetuiksi.

80:5  Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun kansasi rukoilee?

80:6  Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä.

80:7  Sinä olet pannut meidät riidaksi naapureillemme. Vihollisemme pilkkaavat meitä.

80:8  Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valaise kasvosi, niin me tulemme autetuiksi.

80:9  Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkotit pakanat ja istutit sen.

80:10  Sinä raivasit sille sijan, ja se todella juurtui ja täytti maan.

80:11  Se peitti vuoret varjollaan ja oksillaan Jumalan setrit.

80:12  Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.

80:13  Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät?

80:14  Villisika sitä kalvaa, ja kedon eläimet sitä syövät.

80:15  Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe. Ota hoitaaksesi tämä viinipuu

80:16  ja suojaa se, minkä oikea kätesi istutti, ja Vesa, jonka teit vahvaksi itseäsi varten.

80:17  Se on tulen polttama, se on karsittu. He hukkuvat kasvojesi uhkauksesta.

80:18  Olkoon kätesi oikean kätesi miehen suojana, Ihmisen Pojan, jonka teit vahvaksi itseäsi varten.

80:19  Silloin me emme sinusta luovu. Suo meidän elää, niin huudamme avuksemme nimeäsi.

80:20  Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valaise kasvosi, niin tulemme autetuiksi.

Chapter 81

81:1  Veisuunjohtajalle. Gatilaisten tapaan. Aasafin psalmi.

81:2  Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on väkevyytemme. Nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

81:3  Virittäkää kiitosvirsi, lyökää tamburiineja, soittakaa suloisesti lyyroja ja harppuja.

81:4  Puhaltakaa torveen uudenkuun aikana ja täyden kuun aikana juhlapäiviemme kunniaksi.

81:5  Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

81:6  Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Kuulen puhetta, jota en tunne:

81:7  "Nostin taakan hänen hartioiltaan, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.

81:8  Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut: Ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle. Minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.

81:9  "Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Israel, kunpa minua kuulisit!

81:10  Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.

81:11  Minä olen Herra, Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä sen täytän.

81:12  Mutta kansani ei kuullut ääntäni, eikä Israel noudattanut mieltäni.

81:13  Minä lähetin heidät pois sydämensä paatumuksessa. He vaelsivat omien neuvojensa mukaan.

81:14  Oi, jospa kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

81:15  niin minä lyhyessä ajassa nöyryyttäisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiään vastaan.

81:16  Ne, jotka Herraa vihaavat, nöyrtyisivät hänen edessään, mutta heidän aikansa kestäisi iankaikkisesti.

81:17  Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla vehnällä. Minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

Chapter 82

82:1  Aasafin psalmi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:

82:2  "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomien puolta?" Sela.

82:3  "Auttakaa oikeuteensa alhainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteessa olevalle oikeus.

82:4  Vapauttakaa alhainen ja köyhä. Pelastakaa hänet jumalattomien käsistä.

82:5  Heillä ei ole älyä eikä ymmärrystä. He vaeltavat pimeydessä, niin että kaikki maan perustukset horjuvat.

82:6  Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia.

82:7  Kuitenkin te kuolette, niin kuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte kuin kuka ruhtinas tahansa."

82:8  Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

Chapter 83

83:1  Laulu. Aasafin psalmi.

83:2  Jumala, älä ole niin ääneti äläkä ole vaiti. Älä, Jumala, ole niin hiljaa.

83:3  Sillä, katso, vihollisesi pauhaavat, ja vihaajasi nostavat päätään.

83:4  Heillä on kavalat hankkeet kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa niitä vastaan, jotka olet ottanut suojaasi.

83:5  He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta."

83:6  Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti. He tekevät liiton sinua vastaan:

83:7  Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset,

83:8  Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea sekä Tyyron asukkaat.

83:9  Myös Assur on liittynyt heihin. Nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela.

83:10  Tee heille, kuten teit Midianille, niin kuin Siiseralle, niin kuin Jaabinille Kiison-joen rannalla.

83:11  Heidät tuhottiin Eendorissa. He joutuivat lannaksi maahan.

83:12  Anna heidän ylhäisilleen käydä, niin kuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinailleen, niin kuin Seballe ja Salmunnalle,

83:13  koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot."

83:14  Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä.

83:15  Niin kuin kulovalkea polttaa metsää, niin kuin liekit kärventävät vuoria,

83:16  niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi.

83:17  Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.

83:18  Joutukoot he häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot.

83:19  Tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.

Chapter 84

84:1  Veisuunjohtajalle. Gatilaisten tapaan. Koorahilaisten psalmi.

84:2  Kuinka ihanat ovat asuinsijasi, Herra Sebaot!

84:3  Sieluni ikävöi ja haluaa Herran esikartanoihin. Sydämeni ja ruumiini huutaa riemuiten elävän Jumalan puoleen.

84:4  Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee, sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.

84:5  Autuaat ne, jotka huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.

84:6  Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joiden sydämissä ovat tiesi!

84:7  Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he tekevät sinne lähteitä, ja opettaja peittää sen siunauksilla.

84:8  He käyvät voimasta voimaan. He astuvat Jumalan eteen Siionissa.

84:9  Herra, Jumala Sebaot, kuule rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.

84:10  Jumala, sinä, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoihin.

84:11  Sillä yksi päivä esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla. Mieluummin olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien telttamajoissa.

84:12  Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvää niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.

84:13  Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!

Chapter 85

85:1  Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi.

85:2  Herra, ennen sinä osoitit suosiota maallesi ja käänsit Jaakobin kohtalon.

85:3  Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.

85:4  Sinä panit pois kaiken kiivastuksesi ja lauhduit vihasi hehkusta.

85:5  Käänny taas puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää meille vihainen.

85:6  Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa polvesta polveen?

85:7  Etkö virvoita meitä jälleen eloon, että kansasi iloitsisi sinussa?

85:8  Herra, suo meidän nähdä armosi, anna apusi meille.

85:9  Tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansalleen, pyhilleen. Älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.

85:10  Totisesti, hänen autuutensa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin kunnia asuu maassamme.

85:11  Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisilleen,

85:12  uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.

85:13  Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.

85:14  Vanhurskaus käy hänen edellään ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.

Chapter 86

86:1  Daavidin rukous. Kallista, Herra, korvasi puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä.

86:2  Varjele sieluni, sillä olen pyhäsi. Sinä, Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa.

86:3  Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää.

86:4  Ilahduta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.

86:5  Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avukseen huutavat.

86:6  Ota, Herra, korviisi rukoukseni, tarkkaa anomiseni ääntä.

86:7  Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle.

86:8  Ei ole vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi.

86:9  Kaikki kansat, jotka sinä olet tehnyt, tulevat ja kumartuvat edessäsi, Herra, ja kunnioittavat nimeäsi.

86:10  Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.

86:11  Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin totuudessasi. Kiinnitä sydämeni siihen yhteen, että minä nimeäsi pelkäisin.

86:12  Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, Jumalani, ja kunnioitan nimeäsi iankaikkisesti,

86:13  sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut sieluni helvetin syvyydestä.

86:14  Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii henkeäni. He eivät pidä sinua silmiensä edessä.

86:15  Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.

86:16  Käänny puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa.

86:17  Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäkseen vihamieheni nähkööt, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua.

Chapter 87

87:1  Koorahilaisten psalmi, laulu. Hän on perustanut sen pyhille vuorille.

87:2  Herra rakastaa enemmän Siionin portteja, kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja.

87:3  On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: – Sela. –

87:4  "Minä mainitsen Rahabin ja Baabelin tuntevan minut. Katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Kuusista minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä."

87:5  Mutta Siionista sanotaan: "Joka ainoa on syntynyt siellä." Korkein on sen perustanut.

87:6  Herra luettelee kirjoittaessaan kirjaan kansat: "Tämäkin on syntynyt siellä." Sela.

87:7  Veisaajat ja karkeloivat: "Kaikki minun lähteeni ovat sinussa."

Chapter 88

88:1  Koorahilaisten laulu, psalmi. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuten "Sairaus", esrahilaisen Heemanin mietevirsi.

88:2  Herra, pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan edessäsi.

88:3  Salli rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi huutoni puoleen.

88:4  Sillä sieluni on saanut kärsimyksistä tarpeeksi, ja elämäni on lähellä hautaa.

88:5  Minut luetaan hautaan menevien joukkoon. Olen kuin mies, jolta voima on poissa.

88:6  Minut on jätetty kuolleiden joukkoon. Olen kuin kaatuneet, jotka makaavat haudassa ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat kädestäsi erotetut.

88:7  Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

88:8  Vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät ylitseni. Sela.

88:9  Sinä olet karkottanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi. Minut on suljettu sisään enkä pääse ulos.

88:10  Kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

88:11  Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko kuolleiden henget sinua kiittämään? Sela.

88:12  Kerrotaanko haudassa armostasi, kadotuksessa uskollisuudestasi?

88:13  Tunnetaanko ihmeesi pimeydessä ja vanhurskautesi unohduksen maassa?

88:14  Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja rukoukseni tulee varhain eteesi.

88:15  Miksi, Herra, hylkäät sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

88:16  Minä olen ollut kurja ja lähellä kuolemaa nuoruudestani alkaen. Minä kärsin kauhujasi ja olen neuvoton.

88:17  Vihasi vyöryy ylitseni, kauhusi hukuttavat minut.

88:18  Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet. Ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

88:19  Ystävät ja toverit sinä olet karkottanut minusta kauas. Pimeys on ainoa tuttavani.

Chapter 89

89:1  Esrahilaisen Eetanin mietevirsi.

89:2  Minä laulan lakkaamatta Herran armoteoista, julistan suullani uskollisuuttasi polvesta polveen.

89:3  Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. –

89:4  "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:

89:5  'Minä vahvistan jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen.'" Sela.

89:6  Silloin taivaat ylistävät ihmeitäsi, Herra, ja pyhien seurakunta uskollisuuttasi.

89:7  Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan lasten joukossa on kuin Herra?

89:8  Hän on Jumala, hyvin pelottava pyhien kokouksessa, pelottavampi kaikkia, jotka hänen ympärillään ovat.

89:9  Herra, Jumala Sebaot, kuka on vertaisesi voimassa, Herra? Uskollisuutesi ympäröi sinua.

89:10  Sinä hallitset meren raivon. Kun sen aallot kohoavat, sinä ne hiljennät.

89:11  Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen. Väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.

89:12  Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa. Maanpiirin ja kaiken, mitä siinä on, sinä olet perustanut.

89:13  Sinä loit pohjoisen ja etelän. Sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.

89:14  Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä. Väkevä on kätesi ja korotettu oikea kätesi.

89:15  Vanhurskaus ja oikeus on valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy kasvojesi edellä.

89:16  Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat kasvojesi valkeudessa, Herra!

89:17  He riemuitsevat nimestäsi kaikkina päivinään, ja vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.

89:18  Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä korotat armossasi sarvemme.

89:19  Sillä kilpemme on Herran huomassa, kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.

89:20  Silloin sinä puhuit näyssä pyhillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:

89:21  minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.

89:22  Käteni on lujasti tukeva häntä, käsivarteni on vahvistava häntä.

89:23  Vihollinen ei yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra,

89:24  vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestään ja lyön hänen vihamiehensä maahan.

89:25  Uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssaan, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.

89:26  Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja, hänen oikean kätensä.

89:27  Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun Isäni, sinä Jumalani ja pelastukseni kallio.'

89:28  Minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.

89:29  Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja liittoni hänen kanssaan on luja.

89:30  Minä annan hänen siemenensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.

89:31  Jos hänen poikansa hylkäävät lakini eivätkä vaella oikeuksieni mukaan,

89:32  jos he rikkovat säädökseni eivätkä noudata käskyjäni,

89:33  minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja vitsauksilla heidän pahat tekonsa.

89:34  Mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä ole vilpillinen uskollisuudessani.

89:35  Minä en riko liittoani, enkä muuta sitä, mikä on lähtenyt huuliltani.

89:36  Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valehtele:

89:37  'Hänen siemenensä pysyy iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on edessäni kuin aurinko.

89:38  Se pysyy lujana ikuisesti kuin kuu, ja todistaja pilvissä on uskollinen.'" Sela.

89:39  Kuitenkin sinä hylkäsit Voideltusi ja pidit hänet halpana ja olit vihastunut häneen.

89:40  Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.

89:41  Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.

89:42  Kaikki tienkulkijat ovat häntä ryöstäneet. Hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.

89:43  Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehilleen.

89:44  Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.

89:45  Sinä olet tehnyt hänen loistostaan lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.

89:46  Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. Sela.

89:47  Kuinka kauan sinä, Herra, yhä kätkeydyt? Kuinka kauan vihasi palaa tulena?

89:48  Muista, kuinka lyhyt on elämäni, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.

89:49  Kuka on se mies, joka jää eloon eikä näe kuolemaa, joka pelastaa sielunsa helvetin kädestä? Sela.

89:50  Herra, missä ovat entiset armotekosi, jotka vannoit uskollisuudessasi Daavidille?

89:51  Ajattele, Herra, palvelijoittesi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy kestää povessani,

89:52  kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun Voideltusi askeleita.

89:53  Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Aamen, aamen.

Chapter 90

90:1  Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet turvamme polvesta polveen.

90:2  Ennen kuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

90:3  Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset."

90:4  Sillä tuhat vuotta on silmissäsi kuin eilinen päivä, joka meni ohi, ja kuin öinen vartiohetki.

90:5  Sinä huuhdot heidät pois. He ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

90:6  aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja se kuivuu.

90:7  Sillä meistä tulee loppu vihasi voimasta, ja kiivautesi voimasta häviämme pois.

90:8  Pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

90:9  Sillä kaikki päivämme kuluvat vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

90:10  Elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta tai kahdeksankymmentä vuotta, jos pysymme voimissamme, ja kaikki, mitä niistä ylpeillään, on vaivaa ja turhuutta, sillä ne kiitävät ohi, kuin me lentäisimme pois.

90:11  Kuka tuntee vihasi ankaruuden, kiivautesi, niin että hän sinua pelkäisi?

90:12  Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.

90:13  Herra, palaa jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

90:14  Ravitse aamulla meitä armollasi. Suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

90:15  Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kokeneet kovaa.

90:16  Saakoot palvelijasi nähdä tekosi ja heidän lapsensa kunniasi.

90:17  Tulkoon osaksemme Herran, Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn. Suo menestyä kättemme työn.

Chapter 91

91:1  Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

91:2  sanoo: "Herra on turvani ja linnani, hän on Jumalani, johon turvaan."

91:3  Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta ja turmiollisesta rutosta.

91:4  Sulillaan hän suojaa sinua, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla. Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

91:5  Sinä et pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,

91:6  et ruttoa, joka kulkee pimeässä, etkä kulkutautia, joka keskellä päivää tekee hävitystä.

91:7  Vaikka tuhat kaatuisi sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, se ei sinuun satu.

91:8  Silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. –

91:9  Sillä: "Sinä, Herra, olet turvani." – Korkeimman sinä olet ottanut suojaksesi.

91:10  Sinua ei kohtaa onnettomuus, eikä vitsaus lähesty telttamajaasi.

91:11  Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.

91:12  He kantavat sinua käsillään, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

91:13  Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen yli, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. –

91:14  "Koska hän riippuu minussa kiinni, minä hänet pelastan. Minä suojelen hänet, sillä hän tuntee nimeni.

91:15  Hän huutaa minua avukseen, ja vastaan hänelle. Minä olen hänen luonaan, kun hänellä on ahdistus. Vapautan hänet ja saatan hänet kunniaan.

91:16  Ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä autuuteni."

Chapter 92

92:1  Psalmi, sapatinpäivän laulu.

92:2  Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta nimellesi, sinä Korkein,

92:3  aamulla julistaa armoasi ja yön tullen totuuttasi

92:4  kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, lyyralla soittaen.

92:5  Sillä sinä ilahdutat minut, Herra, töilläsi. Minä riemuitsen kättesi teoista.

92:6  Kuinka suuret ovatkaan tekosi, Herra! Ajatuksesi ovat hyvin syvät.

92:7  Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä tyhmä sitä älyä.

92:8  Kun jumalattomat rehottavat kuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, se on heille ikuiseksi häviöksi.

92:9  Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.

92:10  Sillä katso, vihollisesi, Herra, katso, vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajaantumaan.

92:11  Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin re'eem-eläimen sarvet. Minut voidellaan tuoreella öljyllä.

92:12  Silloin silmäni katsovat vainoojiani, korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.

92:13  Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu ja kasvaa kuin Libanonin setri.

92:14  He ovat istutetut Herran huoneeseen. He viheriöivät Jumalamme kartanoissa.

92:15  Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat

92:16  ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, kallioni, ja ettei hänessä ole vääryyttä.

Chapter 93

93:1  Herra on kuningas. Hän on pukeutunut valtasuuruuteen. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Maanpiiri pysyy lujana eikä horju.

93:2  Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, iankaikkisuudesta asti olet sinä.

93:3  Vesivirrat nostavat, Herra, vesivirrat nostavat pauhinansa, niin, vesivirrat nostavat kuohunsa.

93:4  Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen Herra on korkeudessa voimallinen.

93:5  Todistuksesi ovat aivan vahvat ja pyhyys on huoneesi kaunistus, Herra, aina päivien loppuun saakka.

Chapter 94

94:1  Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.

94:2  Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.

94:3  Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?

94:4  He suoltavat julkeita sanoja, kaikki väärintekijät kerskuvat.

94:5  Herra, he runtelevat kansaasi, ja rasittavat perintöosaasi.

94:6  He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.

94:7  Vieläpä he sanovat: "Herra ei sitä näe eikä Jaakobin Jumala sitä huomaa."

94:8  Ymmärtäkää, te järjettömät kansassa, ja te houkat – milloin viisastutte?

94:9  Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?

94:10  Eikö se, joka kurittaa kansoja, rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?

94:11  Herra tuntee ihmisten ajatukset, sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

94:12  Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,

94:13  antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!

94:14  Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä heitä pois perintöosaansa,

94:15  vaan oikeus on palaava vanhurskauden luo, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

94:16  Kuka nousee puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu rinnalleni väärintekijöitä vastaan?

94:17  Ellei Herra olisi apuni, sieluni asuisi kohta hiljaisuudessa.

94:18  Kun sanoin: "Jalkani horjuu", niin armosi, Herra, tuki minua.

94:19  Kun minulla on sisälläni paljon murheita, lohdutuksesi ilahduttaa sieluani.

94:20  Onko turmion tuomioistuimella yhteyttä sinuun, kun väkivaltaa tehdään lakiin vedoten?

94:21  He hyökkäävät vanhurskaan sielua vastaan ja tuomitsevat viattoman veren syylliseksi.

94:22  Mutta Herra on linnani, Jumalani on suojakallioni.

94:23  Hän kostaa heille heidän vääryytensä ja hävittää heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hävittää heidät.

Chapter 95

95:1  Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

95:2  Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

95:3  Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

95:4  Maan syvyydet ovat hänen kädessään, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

95:5  Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

95:6  Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran, meidän Luojamme, eteen.

95:7  Sillä hän on Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

95:8  "Älkää paaduttako sydäntänne kuten Meribassa, niin kuin Massan päivänä erämaassa,

95:9  jossa isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet tekoni.

95:10  Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää teistäni.'

95:11  Niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni.'"

Chapter 96

96:1  Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa.

96:2  Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään. Julistakaa päivästä päivään hänen autuuttaan,

96:3  ilmoittakaa pakanoiden keskuudessa hänen kunniaansa, hänen ihmeitään kaikkien kansojen seassa.

96:4  Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on pelottava yli kaikkien jumalien.

96:5  Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat.

96:6  Valtasuuruus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä. Hänen pyhäkössään on voima ja ihanuus.

96:7  Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja voima.

96:8  Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa.

96:9  Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.

96:10  Sanokaa pakanoiden keskuudessa: "Herra on kuningas." Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.

96:11  Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa. Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on.

96:12  Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on. Riemuitkoot silloin kaikki metsän puut

96:13  Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessaan.

Chapter 97

97:1  Herra on kuningas! Riemuitkoon maa. Iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.

97:2  Pilvi ja pimeys on hänen ympärillään, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.

97:3  Tuli käy hänen edellään ja polttaa hänen vihollisensa kaikkialta hänen ympäriltään.

97:4  Hänen salamansa valaisevat maanpiiriä. Maa näkee sen ja vapisee.

97:5  Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä.

97:6  Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

97:7  Kaikki kuvien kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskuvat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat.

97:8  Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat tuomioistasi, Herra.

97:9  Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet hyvin korkea, yli kaikkien jumalien.

97:10  Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee pyhien sielut. Hän pelastaa heidät jumalattomien kädestä.

97:11  Vanhurskaalle kylvetään valkeutta ja oikeamielisille iloa.

97:12  Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Kiittäkää hänen pyhyytensä muistoksi.

Chapter 98

98:1  Psalmi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellään ja pyhällä käsivarrellaan.

98:2  Herra on tehnyt tiettäväksi autuutensa. Hän on tehnyt tiettäväksi vanhurskautensa pakanoiden silmien eteen.

98:3  Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin huonetta kohtaan. Kaikki maan ääret ovat nähneet Jumalamme autuuden.

98:4  Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta.

98:5  Veisatkaa Herran kiitosta lyyroilla – lyyroilla ja ylistysvirren sävelillä,

98:6  vaskitorvilla ja torven äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä.

98:7  Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

98:8  Lyökööt virrat käsiään yhteen, ja vuoret yhdessä riemuitkoot

98:9  Herran edessä, sillä hän tulee tuomitsemaan maan. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat oikeuden mukaan.

Chapter 99

99:1  Herra on kuningas. Kansat vapisevat. Hän istuu kerubien yläpuolella. Maa järkkyy.

99:2  Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen.

99:3  He ylistävät sinun suurta ja pelättävää nimeäsi. Hän on pyhä.

99:4  Kuninkaan voimana on, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan. Sinä panet toimeen oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa.

99:5  Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme. Kumartukaa hänen jalkojensa astinlaudan eteen. Hän on pyhä.

99:6  Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeään. He huusivat Herraa, ja hän vastasi heille.

99:7  Hän puhui heille pilvenpatsaasta. He noudattivat hänen todistuksiaan ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut.

99:8  Herra, Jumalamme, sinä vastasit heille, ja olit heille anteeksiantava Jumala, vaikka sinä kostit heidän pahat tekonsa.

99:9  Ylistäkää Herraa, Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortaan kohti, sillä Herra, Jumalamme, on pyhä.

Chapter 100

100:1  Kiitosuhripsalmi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.

100:2  Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

100:3  Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

100:4  Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeään.

100:5  Sillä Herra on hyvä. Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Chapter 101

101:1  Daavidin psalmi. Laulan armosta ja oikeudesta ja veisaan ylistystäsi, Herra.

101:2  Minä tahdon katsella nuhteetonta tietä. Milloin tulet luokseni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani eheällä sydämellä.

101:3  En aseta silmieni eteen mitään turhaa. Eksyttävää menoa minä vihaan. Se ei saa minuun tarttua.

101:4  Nurja sydän väistyköön minusta. Pahasta en tahdo tietää.

101:5  Joka salaa panettelee lähimmäistään, sen minä hukutan. Sitä, jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, minä en siedä.

101:6  Maan uskollisiin ovat silmäni, että he asuisivat kanssani. Se, joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, on palveleva minua.

101:7  Vilpin tekijä älköön asuko huoneessani, valheen puhuja ei kestä silmieni edessä.

101:8  Joka aamu minä hävitän kaikki jumalattomat maasta lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.

Chapter 102

102:1  Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

102:2  Herra, kuule rukoukseni, ja huutoni tulkoon eteesi.

102:3  Älä kätke kasvojasi minulta, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi puoleeni, kun huudan, riennä ja vastaa minulle.

102:4  Sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja luitani polttaa kuin ahjossa.

102:5  Sydäntäni on taottu ja se on kuivunut kuin ruoho, sillä minä unohdan syödä leipääni.

102:6  Vaikerrukseni äänestä luuni tarttuvat lihaani.

102:7  Olen kuin pelikaani erämaassa. Olen kuin huuhkaja raunioissa.

102:8  Olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

102:9  Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät. Ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat nimeni kautta.

102:10  Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä

102:11  sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja heittänyt pois.

102:12  Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

102:13  Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

102:14  Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja sen hetki on tullut.

102:15  Sillä sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaat, ja sen sorakasoja heidän on sääli.

102:16  Pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat kunniaasi,

102:17  kun Herra rakentaa Siionin, hän ilmestyy kunniassaan,

102:18  ja kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää hylkää heidän rukoustaan.

102:19  Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

102:20  että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

102:21  kuullakseen vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset,

102:22  jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystään Jerusalemissa,

102:23  kun kaikki kansat ja valtakunnat kokoontuvat yhteen, palvelemaan Herraa.

102:24  Hän on lannistanut matkalla voimani ja lyhentänyt päiväni.

102:25  Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni. Sinun vuotesi kestävät polvesta polveen.

102:26  Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialaasi.

102:27  Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki kuin vaate. Sinä muutat ne, niin kuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

102:28  Mutta sinä pysyt samana, eivätkä vuotesi lopu.

102:29  Sinun palvelijasi lapset asuvat turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät edessäsi.

Chapter 103

103:1  Daavidin psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeään.

103:2  Kiitä Herraa, sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

103:3  hän, joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi,

103:4  joka lunastaa elämäsi haudasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

103:5  joka tyydyttää halajamisesi hyvyydellään, niin että nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

103:6  Herra tekee vanhurskauden ja oikeuden kaikille sorretuille.

103:7  Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

103:8  Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

103:9  Hän ei aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

103:10  Hän ei tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahojen tekojemme mukaan.

103:11  Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

103:12  Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikoksemme.

103:13  Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiään.

103:14  Sillä hän tietää, millaisia me olemme. Hän muistaa meidät tomuksi.

103:15  Ihmisen päivät ovat kuin ruoho. Hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla.

103:16  Kun tuuli käy hänen ylitseen, häntä ei enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

103:17  Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

103:18  niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä noudattaakseen niitä.

103:19  Herra on perustanut valtaistuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

103:20  Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka toteutatte hänen sanansa, kun kuulette hänen sanansa äänen.

103:21  Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.

103:22  Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, sieluni, Herraa.

Chapter 104

104:1  Kiitä Herraa, sieluni. Herra, Jumalani, sinä olet sangen suuri. Valtasuuruus ja kirkkaus ovat pukunasi.

104:2  Sinä verhoudut valoon kuin viittaan, sinä levität taivaat kuin teltan.

104:3  Sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivin.

104:4  Sinä teet enkelisi tuuliksi ja palvelijasi tulen liekeiksi.

104:5  Sinä asetit maan perustuksilleen, niin että se pysyy horjumatta ikuisesti.

104:6  Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella. Vuorten yläpuolella seisoivat vedet.

104:7  Mutta ne pakenivat nuhteluasi. Sinun jyrinääsi ne pakenivat;

104:8  vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka olit niille valmistanut.

104:9  Panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata.

104:10  Lähetit laaksoihin lähteitä, jotka virtaavat vuorten välissä puroina.

104:11  Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit sammuttavat niistä janonsa.

104:12  Taivaan linnut asuvat niiden partailla ja visertävät lehvien välissä.

104:13  Saleistasi [sinä] kastelet vuoret, töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

104:14  [Sinä] kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi tuottaaksesi maasta leivän

104:15  ja viinin, joka ilahduttaa ihmisen sydämen. Saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

104:16  Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

104:17  Niissä linnut pesivät, ja haikaroilla on majansa sypresseissä.

104:18  Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suojana.

104:19  Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja. Aurinko tietää laskunsa.

104:20  Teet pimeän, ja tulee yö. Silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

104:21  Nuoret leijonat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustaan.

104:22  Aurinko nousee. Ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa makaamaan.

104:23  Silloin ihminen menee töihinsä ja hoitaa askareitaan iltaan asti.

104:24  Kuinka monenlaiset ovat tekosi, Herra! Olet tehnyt ne kaikki viisaasti, maa on täynnä luotujasi.

104:25  Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläimiä.

104:26  Siellä kulkevat laivat, siellä leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikkimään.

104:27  Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit niille ruuan ajallaan.

104:28  Annat niille, ja ne kokoavat, avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

104:29  Peität kasvosi, ja ne pelästyvät. Otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat tomuun jälleen.

104:30  Lähetät Henkesi, ja ne luodaan, ja uudistat maan muodon.

104:31  Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra iloita teoistaan,

104:32  hän, joka luo silmänsä maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne syöksevät savua.

104:33  Kaiken ikäni ylistän Herraa, ja veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

104:34  Olkoot tutkisteluni hänelle otolliset. Minä iloitsen Herrassa.

104:35  Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, sieluni. Halleluja!

Chapter 105

105:1  Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeään, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.

105:2  Laulakaa hänelle, soittakaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistään.

105:3  Hänen pyhä nimensä olkoon kerskauksenne. Iloitkoon niiden sydän, jotka Herraa etsivät.

105:4  Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.

105:5  Muistakaa hänen ihmetöitään, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitään ja hänen suunsa tuomioita,

105:6  te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.

105:7  Hän, Herra, on Jumalamme. Hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.

105:8  Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan tuhansiin polviin asti,

105:9  liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.

105:10  Hän vahvisti sen säädökseksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

105:11  Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, olkoon se teidän perintöosanne."

105:12  Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat siellä muukalaisia.

105:13  Silloin he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.

105:14  Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:

105:15  "Älkää koskeko voideltuihini älkääkä tehkö pahaa profeetoilleni."

105:16  Kun hän oli kutsunut nälänhädän maahan ja kokonaan murtanut leivän tuen,

105:17  hän oli lähettänyt heidän edellään miehen: Joosef oli myyty orjaksi.

105:18  Hänen jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,

105:19  siksi kunnes hänelle annettu sana kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.

105:20  Kuningas lähetti ja vapautti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.

105:21  Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,

105:22  sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitaan ja opettamaan viisautta vanhimmille.

105:23  Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

105:24  Sitten Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja heidän vihamiehiään väkevämmäksi.

105:25  Hän käänsi näiden sydämen vihaamaan hänen kansaansa ja kohtelemaan kavalasti hänen palvelijoitaan.

105:26  Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

105:27  Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään ja tekivät ihmeitä Haamin maassa.

105:28  Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojaan.

105:29  Hän muutti heidän vetensä vereksi ja tappoi heiltä kalat.

105:30  Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten huoneita myöten.

105:31  Hän käski, ja paarmoja ja sääskiä tuli koko heidän alueelleen.

105:32  Hän antoi heille rakeita sateen sijaan ja tulen leimauksia heidän maahansa.

105:33  Hän myös hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltaan.

105:34  Hän käski, ja heinäsirkkoja ja tuhosirkkoja tuli lukematon joukko.

105:35  Ne söivät kaiken ruohon heidän maastaan, söivät sadon heidän vainioiltaan.

105:36  Sitten hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.

105:37  Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaa.

105:38  Egypti iloitsi heidän lähdöstään, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.

105:39  Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.

105:40  He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäisiä, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.

105:41  Hän avasi kallion, ja vettä vuoti. Se juoksi virtana kautta erämaan.

105:42  Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.

105:43  Hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.

105:44  Sitten hän antoi heille pakanoiden maita, ja he ottivat omakseen kansojen vaivannäköjä,

105:45  että he noudattaisivat hänen säädöstään ja säilyttäisivät hänen lakinsa. Halleluja!

Chapter 106

106:1  Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

106:2  Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

106:3  Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka tekevät aina vanhurskauden!

106:4  Muista minua, Herra, suosiosi tähden kansaasi kohtaan, etsi minua autuudellasi,

106:5  että näkisin valittujesi onnen, iloitsisin kansasi ilossa ja kerskaisin perintöosasi kanssa.

106:6  Me olemme tehneet syntiä isiemme kanssa, olemme tehneet väärin ja olleet jumalattomat.

106:7  Isämme eivät ymmärtäneet Egyptissä ihmeitäsi eivätkä muistaneet monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

106:8  Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

106:9  Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä kuin erämaassa.

106:10  Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

106:11  Vedet peittivät heidän ahdistajansa eikä yhtään jäänyt heistä jäljelle.

106:12  He uskoivat hänen sanansa ja veisasivat hänen ylistystään.

106:13  Mutta pian he unohtivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoaan.

106:14  Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa korvessa.

106:15  Silloin hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta hän myös lähetti heihin hivuttavan taudin.

106:16  Heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

106:17  Maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

106:18  Heidän joukkiossaan syttyi tuli ja liekki poltti jumalattomat.

106:19  He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa.

106:20  He vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

106:21  He unohtivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

106:22  ihmeitä Haamin maassa, pelottavia tekoja Kaislameren rannalla.

106:23  Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

106:24  He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

106:25  He napisivat teltoissaan eivätkä kuulleet Herran ääntä.

106:26  Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

106:27  kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanoiden sekaan ja sirotellakseen heidät muihin maihin.

106:28  He liittyivät Baal-Peoriin ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

106:29  He vihoittivat hänet teoillaan, ja vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

106:30  Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

106:31  Se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

106:32  He vihoittivat hänet [Herran] Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

106:33  Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

106:34  He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

106:35  vaan pitivät yhteyttä pakanoiden kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

106:36  He palvelivat heidän jumalankuviaan, ja niistä tuli heille paula.

106:37  He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään riivaajille.

106:38  He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heitä Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

106:39  He saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissaan.

106:40  Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

106:41  Hän jätti heidät pakanoiden käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

106:42  Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he alistuivat heidän kätensä alle.

106:43  Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaisia omissa arvioinneissaan ja sortuivat pahojen tekojensa tähden.

106:44  Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessansa kuullessaan heidän valitushuutonsa.

106:45  Hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessaan.

106:46  Hän myös salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

106:47  Pelasta meidät, Herra, Jumalamme, ja kokoa meidät pakanoiden seasta, että kiittäisimme pyhää nimeäsi ja kerskauksenamme olisi ylistyksesi.

106:48  Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Niin kaikki kansa sanokoon: "Aamen. Halleluja!"

Chapter 107

107:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

107:2  Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut vihollisen kädestä

107:3  ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

107:4  He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa löytämättä asuttua kaupunkia.

107:5  Heidän oli nälkä ja jano ja heidän sielunsa nääntyi heissä.

107:6  Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

107:7  Hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

107:8  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:9  Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

107:10  He istuivat pimeydessä ja kuoleman varjossa, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

107:11  koska olivat nousseet Jumalan sanoja vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

107:12  Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä, ja he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

107:13  Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

107:14  Hän vei heidät ulos pimeydestä ja kuoleman varjosta, hän katkaisi heidän kahleensa.

107:15  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:16  Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

107:17  Houkkia vaivattiin heidän rikostensa ja pahojen tekojensa tähden.

107:18  Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

107:19  Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

107:20  Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

107:21  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:22  Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töistään.

107:23  He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

107:24  He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

107:25  Hän nosti sanalla myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.

107:26  He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin, ja heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

107:27  He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän viisautensa oli raunioina.

107:28  Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

107:29  Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

107:30  He iloitsivat, kun tuli tyyntä, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

107:31  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:32  Kunnioittakoot he häntä kansan seurakunnassa ja ylistäkööt häntä vanhinten kokouksessa.

107:33  Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi ja

107:34  hedelmällisen maan suola-aroksi sen asukasten pahuuden tähden.

107:35  Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

107:36  Sitten hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuttavakseen.

107:37  He myös kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat runsaan sadon.

107:38  Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

107:39  Mutta kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painamina,

107:40  niin se, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

107:41  kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

107:42  Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

107:43  Se, joka on viisas, ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

Chapter 108

108:1  Laulu. Daavidin psalmi.

108:2  Sydämeni on vahva, Jumala, tahdon veisata ja soittaa, myös omaa kunniaani.

108:3  Herää, harppu ja lyyra. Tahdon herättää aamuruskon.

108:4  Herra, sinua kiitän kansojen joukossa ja veisaan kiitostasi kansakuntien keskellä.

108:5  Sillä suuri on armosi ja se ulottuu yli taivasten ja totuutesi pilviin asti.

108:6  Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan,

108:7  jotta rakkaasi tulisivat pelastetuiksi. Auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.

108:8  Jumala on puhunut pyhäkössään. Riemuitsen ja jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

108:9  Minun on Gilead, ja minun on Manasse. Efraim on pääni suojus ja Juuda valtikkani.

108:10  Mooab on pesuastiani, Edomiin minä heitän sandaalini ja riemuitsen Filistean maasta.

108:11  Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

108:12  Etkö sinä, Jumala, hylännyt meitä etkä lähtenyt, Jumala, sotajoukkojemme kanssa?

108:13  Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

108:14  Jumalan voimalla teemme väkeviä tekoja. Hän tallaa vihollisemme maahan.

Chapter 109

109:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

109:2  Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun ja puhuttelevat minua valheen kielellä.

109:3  Vihan sanoilla he ovat piirittäneet minut, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

109:4  Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä rukoilen.

109:5  He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

109:6  Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon saatana hänen oikealla puolellaan.

109:7  Kun häntä tuomitaan, todettakoon hänet syylliseksi, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8  Hänen päivänsä olkoot harvat. Ottakoon toinen mies hänen kaitsijantoimensa.

109:9  Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

109:10  Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten ja etsikööt turvaa autioilta seuduilta.

109:11  Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

109:12  Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköön kukaan armahtako hänen orpojaan.

109:13  Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

109:14  Hänen isiensä rikokset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15  Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

109:16  Sillä mies ei muistanut tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa tappaakseen hänet.

109:17  Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä. Hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

109:18  Hän puki kirouksen ylleen kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa kuin vesi ja hänen luihinsa kuin öljy.

109:19  Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän vyöttäytyy aina.

109:20  Tämä olkoon Herralta minun vainoojieni palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

109:21  Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä armosi on hyvä, pelasta minut.

109:22  Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu rinnassani.

109:23  Katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

109:24  Polveni horjuvat paastoamisesta, ja ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

109:25  Minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätään.

109:26  Auta minua, Herra, Jumalani, pelasta minut armosi mukaan,

109:27  ja he saakoot tuntea, että tämä on kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

109:28  Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

109:29  Olkoon häväistys vainoojieni pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä kuin viitta.

109:30  Kiitän suullani suuresti Herraa ja ylistän häntä monien keskellä.

109:31  Sillä hän seisoo kurjan oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

Chapter 110

110:1  Daavidin psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: "Istu oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi."

110:2  Herra ojentaa valtasi valtikan Siionista. Hallitse vihollistesi keskellä.

110:3  Altis on kansasi voimasi päivänä: pyhässä asussa nuoresi ovat edessäsi kasteena aamuruskon helmasta.

110:4  Herra on vannonut eikä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan."

110:5  Herra on oikealla puolellasi ja musertaa kuninkaat vihansa päivänä.

110:6  Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla. Hän murskaa päitä laajalti maan päällä.

110:7  Hän juo purosta tien varrelta. Sen tähden hän kohottaa päänsä.

Chapter 111

111:1  Halleluja! Kiitän Herraa. Ylistän Herraa kaikesta sydämestäni vanhurskasten kokouksessa ja seurakunnassa.

111:2  Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkittavat, jotka niitä rakastavat.

111:3  Kunnialliset ja majesteetilliset ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

111:4  Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra.

111:5  Hän antaa ruuan pelkäävilleen ja muistaa liittonsa iankaikkisesti.

111:6  Hän ilmoitti kansalleen tekojensa voiman. Hän antoi heille pakanoiden perintöosan.

111:7  Hänen kättensä teot ovat totuutta ja noudattavat oikeutta. Kaikki hänen asetuksensa ovat luotettavat.

111:8  Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti. Ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.

111:9  Hän lähetti kansalleen lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi. Pyhä ja pelättävä on hänen nimensä.

111:10  Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.

Chapter 112

112:1  Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja jolla on suuri rakkaus hänen käskyihinsä!

112:2  Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.

112:3  Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessaan, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

112:4  Oikeamielisille koittaa pimeydessä valo, armollinen, laupias ja vanhurskas.

112:5  Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.

112:6  Sillä hän ei koskaan horju. Vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.

112:7  Hän ei pelkää pahaa sanomaa. Hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.

112:8  Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän ilolla katselee vihollisiaan.

112:9  Hän sirottelee ja antaa köyhille. Hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. Hänen sarvensa kohoaa kunniassa.

112:10  Jumalaton näkee sen ja närkästyy. Hän kiristelee hampaitaan ja menehtyy. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

Chapter 113

113:1  Halleluja! Ylistäkää Herraa, ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä.

113:2  Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.

113:3  Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty.

113:4  Herra on korkea yli kaikkien pakanakansojen ja yli taivasten on hänen kunniansa.

113:5  Kuka on kuin Herra, meidän Jumalamme, joka asuu korkealla

113:6  ja katsoo alas taivaassa ja maassa?

113:7  Hän, joka nostaa tomusta alhaisen ja korottaa loasta köyhän

113:8  asettaakseen hänet ylhäisten rinnalle, kansansa ylhäisten rinnalle,

113:9  joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja!

Chapter 114

114:1  Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin huone vieraskielisestä kansasta,

114:2  silloin Juuda tuli hänen pyhäkökseen, Israel hänen valtakunnakseen.

114:3  Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin.

114:4  Vuoret hyppivät kuin pässit, kukkulat kuin lammasten karitsat.

114:5  Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin?

114:6  Te vuoret, miksi hypitte kuin pässit, ja te kukkulat, kuin lammasten karitsat?

114:7  Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä,

114:8  joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi.

Chapter 115

115:1  Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.

115:2  Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"

115:3  Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.

115:4  Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

115:5  Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe.

115:6  Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, niillä on nenä, mutta ne eivät haista.

115:7  Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, eikä niiden kurkusta tule ääntä.

115:8  Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.

115:9  Israel, turvaa Herraan. Hän on heidän apunsa ja kilpensä.

115:10  Te, Aaronin huone, turvatkaa Herraan – hän on heidän apunsa ja kilpensä.

115:11  Te, Herraa pelkäävät, turvatkaa Herraan – hän on heidän apunsa ja kilpensä.

115:12  Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin huonetta, hän siunaa Aaronin huonetta,

115:13  hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, sekä pieniä että suuria.

115:14  Herra lisätköön teille, sekä teille että lapsillenne.

115:15  Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

115:16  Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.

115:17  Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.

115:18  Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!

Chapter 116

116:1  Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee ääneni ja rukoukseni,

116:2  sillä hän on kallistanut korvansa puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.

116:3  Kuoleman paulat piirittivät minut, helvetin ahdistukset kohtasivat minua. Minä kohtasin hädän ja murheen.

116:4  Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi, Herra, pelasta sieluni!"

116:5  Herra on armollinen ja vanhurskas, Jumalamme on laupias.

116:6  Herra varjelee yksinkertaiset. Minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.

116:7  Palaa, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvää.

116:8  Sillä olet pelastanut sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta.

116:9  Vaellan Herran kasvojen edessä elävien maassa.

116:10  Uskon, sen tähden minä puhun. Minä olin kovin vaivattu.

116:11  Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita."

116:12  Kuinka maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?

116:13  Kohotan pelastuksen maljan ja saarnaan Herran nimestä.

116:14  Täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

116:15  Kallis on Herran silmissä hänen pyhiensä kuolema.

116:16  Oi, Herra, minä olen palvelijasi. Minä olen palvelijasi ja palvelijattaresi poika! Sinä avasit siteeni.

116:17  Sinulle uhraan kiitosuhrin ja saarnaan Herran nimestä.

116:18  Täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä

116:19  Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

Chapter 117

117:1  Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat.

117:2  Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja!

Chapter 118

118:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

118:2  Sanokoon nyt Israel että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

118:3  Sanokoon nyt Aaronin huone, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

118:4  Sanokoot nyt Herraa pelkäävät, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

118:5  Ahdistuksessani huusin Herraa. Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan.

118:6  Herra on puolellani, en pelkää. Mitä ihmiset voivat minulle tehdä!

118:7  Herra on puolellani ja auttaa minua, ja minä saan iloiten katsella vihamiehiäni.

118:8  Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ihmisiin.

118:9  Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ruhtinaihin.

118:10  Kaikki pakanat piirittivät minua, mutta Herran nimessä lyön heidät maahan.

118:11  He piirittivät minua joka taholta, mutta Herran nimessä lyön heidät maahan.

118:12  Kuin mehiläiset he minua piirittivät, mutta he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä lyön heidät maahan.

118:13  Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua.

118:14  Herra on voimani ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle autuudeksi.

118:15  Riemun ja autuuden ääni kuuluu vanhurskaitten teltoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

118:16  Herran oikea käsi on korotettu. Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

118:17  En kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä.

118:18  Herra kuritti minua kurittamalla, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.

118:19  Avatkaa minulle vanhurskauden portit käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa.

118:20  Tämä on Herran portti: vanhurskaat menevät siitä sisälle.

118:21  Kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle autuudeksi.

118:22  Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.

118:23  Herralta tämä on tullut. Se on ihmeellinen silmissämme.

118:24  Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.

118:25  Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!

118:26  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Siunaamme teitä Herran huoneesta.

118:27  Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlalehvät alttarin sarviin asti.

118:28  Sinä olet Jumalani, ja sinua minä kiitän. Jumalani, sinua minä kunnioitan.

118:29  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

Chapter 119

119:1  Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!

119:2  Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestään

119:3  eivätkä tee vääryyttä, vaan vaeltavat hänen teitään!

119:4  Sinä olet säätänyt asetuksesi, että niitä tarkasti noudatettaisiin.

119:5  Oi, jospa vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin säädöksiäsi!

119:6  Silloin en joudu häpeään, kun katselen kaikkia käskyjäsi.

119:7  Kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin vanhurskautesi oikeudet.

119:8  Noudatan käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.

119:9  Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sanaasi.

119:10  Etsin sinua kaikesta sydämestäni. Älä salli minun eksyä pois käskyistäsi.

119:11  Kätken sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.

119:12  Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.

119:13  Huulillani julistan kaikki sinun suusi oikeudet.

119:14  Iloitsen todistustesi tiestä kuin kaikesta rikkaudesta.

119:15  Tutkin asetuksiasi ja katselen polkujasi.

119:16  Iloitsen käskyistäsi enkä unohda sanaasi.

119:17  Tee palvelijallesi hyvin, että eläisin ja noudattaisin sanaasi.

119:18  Avaa silmäni näkemään lakisi ihmeitä.

119:19  Minä olen muukalainen maan päällä. Älä salaa minulta käskyjäsi.

119:20  Sieluni nääntyy ikävöidessäni alati oikeuksiasi.

119:21  Nuhtelet julkeita, kirottuja, jotka poikkeavat käskyistäsi.

119:22  Poista päältäni häväistys ja halveksunta, sillä otan todistuksistasi vaarin.

119:23  Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkii käskyjäsi.

119:24  Sinun todistuksesi ovat iloni ja neuvonantajani.

119:25  Sieluni on vaipunut tomuun. Virvoita minua sanasi mukaan.

119:26  Kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle. Opeta minulle käskysi.

119:27  Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin tutkin ihmeitäsi.

119:28  Sieluni itkee murheesta, vahvista minua sanasi mukaan.

119:29  Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.

119:30  Olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni oikeutesi.

119:31  Riipun kiinni todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.

119:32  Juoksen käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat sydämeni.

119:33  Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin seuraan sitä loppuun asti.

119:34  Anna minulle ymmärrys ottaakseni laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.

119:35  Anna minun vaeltaa käskyjesi polkua, sillä sitä haluan.

119:36  Taivuta sydämeni todistuksiisi, älä väärän voiton puoleen.

119:37  Käännä silmäni pois katselemasta turhuutta, virvoita minua teilläsi.

119:38  Tee sanasi lujaksi palvelijallesi, että sinua pelkäisin.

119:39  Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä oikeutesi ovat hyvät.

119:40  Katso, ikävöin asetuksiasi. Virvoita minua vanhurskaudellasi.

119:41  Tulkoon minulle armosi, Herra, apusi sanasi mukaan,

119:42  että voisin sanalla vastata herjaajalleni; sillä turvaan sanaasi.

119:43  Älä ota peräti pois suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi panen toivoni.

119:44  Tahdon alati noudattaa lakiasi, aina ja iankaikkisesti.

119:45  Vaellan avaralla paikalla, sillä kysyn asetuksiasi.

119:46  Puhun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.

119:47  Iloitsen käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.

119:48  Nostan käteni käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkin säädöksiäsi.

119:49  Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä siinä sinä olet antanut minulle toivon.

119:50  Lohdutuksenani kurjuudessani on, että sanasi minua virvoittaa.

119:51  Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta laistasi en poikkea.

119:52  Herra, ajattelen ikiaikaisia tuomioitasi ja saan lohdutuksen.

119:53  Minut valtaa palava viha jumalattomien tähden, jotka hylkäävät lakisi.

119:54  Käskysi ovat ylistysvirteni muukalaisuuteni huoneessa.

119:55  Yöllä ajattelen nimeäsi, Herra, ja noudatan lakiasi.

119:56  Tämä on suotu osakseni: että otan vaarin asetuksistasi.

119:57  Perintöosani, Herra, sanoin, on pitää sanasi.

119:58  Etsin mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni. Ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.

119:59  Tutkin teitäni, ja käännän askeleeni todistustesi puoleen.

119:60  Riennän viivyttelemättä noudattamaan käskyjäsi.

119:61  Jumalattomien paulat piirittävät minua, mutta lakiasi en unohda.

119:62  Puoliyöstä nousen kiittämään sinua vanhurskautesi oikeuksista.

119:63  Olen kaikkien niiden ystävä, jotka pelkäävät sinua ja noudattavat asetuksiasi.

119:64  Maa on täynnä laupeuttasi, Herra. Opeta minulle käskysi.

119:65  Osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi mukaan, Herra.

119:66  Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä luotan käskyihisi.

119:67  Ennen kuin minut nöyryytettiin, eksyin, mutta nyt noudatan sanaasi.

119:68  Sinä olet hyvä, ja hyvin teet. Opeta minulle käskysi.

119:69  Julkeat tahraavat minua valheillaan, mutta minä otan asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.

119:70  Heidän sydämensä on tunnoton kuin ihra, mutta minä iloitsen laistasi.

119:71  Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: jotta opin käskysi.

119:72  Suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeaa.

119:73  Kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet. Anna minulle ymmärrystä oppiakseni käskysi.

119:74  Sinua pelkäävät näkevät minut ja iloitsevat, sillä panen toivoni sanaasi.

119:75  Herra, tiedän, että tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi olet minut nöyryyttänyt.

119:76  Armosi olkoon lohdutukseni, kuten olet palvelijallesi luvannut.

119:77  Tulkoon minulle laupeutesi ja suokoon se minulle elämän, sillä lakisi on iloni.

119:78  Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä. Minä tutkin sinun asetuksiasi.

119:79  Kääntykööt puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka todistuksesi tuntevat.

119:80  Pysyköön sydämeni eheästi käskyissäsi, etten häpeään joutuisi.

119:81  Apuasi sieluni ikävöitsee, sanaasi panen toivoni.

119:82  Silmäni ikävöitsevät sanaasi sanoen: "Milloin lohdutat minua?"

119:83  Sillä olen kuin nahkaleili savussa, mutta käskyjäsi en unohda.

119:84  Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin tuomitset vainoojani?

119:85  Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä lakisi mukaan.

119:86  Kaikki käskysi ovat todet. Syyttä he minua vainoavat, auta minua.

119:87  He ovat minut lähes tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hylännyt asetuksiasi.

119:88  Virvoita minua armosi mukaan, niin noudatan suusi todistuksia.

119:89  Herra, sanasi pysyy vahvana taivaissa iankaikkisesti.

119:90  Uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.

119:91  Päätöksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat palvelijoitasi.

119:92  Ellei lakisi olisi ollut iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.

119:93  En unohda koskaan asetuksiasi, sillä niillä sinä virvoitat minua.

119:94  Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä etsin asetuksiasi.

119:95  Jumalattomat väijyvät minua tuhotakseen minut, mutta otan vaarin todistuksistasi.

119:96  Olen nähnyt, että kaikella täydellisellä on rajansa, mutta sinun käskysi on hyvin avara.

119:97  Kuinka lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää sitä tutkin.

119:98  Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat omani iankaikkisesti.

119:99  Olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä mietin todistuksiasi.

119:100  Olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä otan vaarin asetuksistasi.

119:101  Pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä noudattaakseni sanaasi.

119:102  En poikkea oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.

119:103  Kuinka makeat ovatkaan minulle lupauksesi! Ne ovat suussani hunajaa makeammat.

119:104  Asetuksistasi saan ymmärrystä; sen tähden vihaan kaikkia valheen teitä.

119:105  Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo tielleni.

119:106  Olen vannonut ja tahdon sen täyttää noudattaakseni vanhurskautesi oikeuksia.

119:107  Olen peräti vaivattu. Herra, virvoita minua sanasi mukaan.

119:108  Kelvatkoon sinulle, Herra, suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.

119:109  Sieluni on alati kämmenelläni, mutta lakiasi en unohda.

119:110  Jumalattomat virittävät pauloja eteeni, mutta asetuksistasi en eksy.

119:111  Todistuksesi ovat ikuinen perintöosani, sillä ne ovat sydämeni ilo.

119:112  Olen taivuttanut sydämeni pitämään käskysi aina ja loppuun asti.

119:113  Kaksiselitteisiä vihaan, mutta lakiasi rakastan.

119:114  Sinä olet suojani ja kilpeni, sanaasi panen toivoni.

119:115  Luopukaa minusta, te pahantekijät, tahdon ottaa vaarin Jumalani käskyistä.

119:116  Tue minua lupauksesi mukaan, että eläisin, äläkä anna minun joutua häpeään toivossani.

119:117  Vahvista minua, että pelastuisin, niin pidän alati käskysi mielessäni.

119:118  Sinä hylkäät kaikki, jotka eksyvät käskyistäsi, sillä heidän kavaluutensa on pettävää.

119:119  Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois kuin kuonan. Sen tähden rakastan todistuksiasi.

119:120  Ruumiini värisee pelottavuutesi tähden, ja pelkään tuomioitasi.

119:121  Teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajieni käsiin.

119:122  Ole palvelijasi puolustaja hänen parhaakseen äläkä salli julkeiden minua sortaa.

119:123  Silmäni ikävöivät kaiholla autuuttasi ja vanhurskaita lupauksiasi.

119:124  Tee palvelijallesi armosi mukaan ja opeta minulle käskysi.

119:125  Minä olen palvelijasi, anna minulle ymmärrystä, että tuntisin todistuksesi.

119:126  Herran on aika toimia: he ovat rikkoneet lakisi.

119:127  Sen tähden rakastan käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.

119:128  Sen tähden vaellan kaikessa suoraan, kaikkien asetuksiesi mukaan, ja vihaan kaikkia valheen polkuja.

119:129  Ihmeelliset ovat todistuksesi, sen tähden sieluni ottaa niistä vaarin.

119:130  Kun sanasi avautuvat, ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.

119:131  Avaan suuni ja huokailen, sillä ikävöin käskyjäsi.

119:132  Käänny puoleeni, ole minulle armollinen, kuten on oikein niitä kohtaan, jotka nimeäsi rakastavat.

119:133  Tee askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.

119:134  Vapauta minut ihmisten sorrosta, niin noudatan asetuksiasi.

119:135  Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.

119:136  Silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun lakiasi ei noudateta.

119:137  Sinä olet vanhurskas, Herra, ja tuomiosi ovat oikeat.

119:138  Olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.

119:139  Kiivauteni kuluttaa minut, sillä vihamieheni unohtavat sanasi.

119:140  Sanasi on hyvin koeteltu, ja palvelijasi rakastaa sitä.

119:141  Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta en unohda asetuksiasi.

119:142  Vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja lakisi on totuus.

119:143  Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta käskysi ovat iloni.

119:144  Todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat. Anna minulle ymmärrystä, niin elän.

119:145  Kaikesta sydämestäni huudan. Vastaa minulle, Herra. Tahdon ottaa käskyistäsi vaarin.

119:146  Huudan sinua, pelasta minut, niin noudatan todistuksiasi.

119:147  Jo ennen aamun valkenemista huudan, sinun sanoihisi panen toivoni.

119:148  Jo ennen yön vartiohetkiä silmäni tutkivat puhettasi.

119:149  Kuule ääneni armosi mukaan, Herra, ja virvoita minua oikeutesi mukaan.

119:150  Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana laistasi.

119:151  Sinä, Herra olet lähellä, ja kaikki käskysi ovat totuus.

119:152  Jo kauan olen tiennyt todistuksistasi, että olet ne perustanut iäti pysyviksi.

119:153  Katso kurjuuttani ja pelasta minut, sillä lakiasi en unohda.

119:154  Aja asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi mukaan.

119:155  Kaukana on autuus jumalattomista, sillä he eivät kysy käskyjäsi.

119:156  Herra, armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.

119:157  Monta minulla on vainoajaa ja vihamiestä, mutta todistuksistasi en poikkea.

119:158  Näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sanaasi.

119:159  Huomaa, että rakastan asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi mukaan.

119:160  Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.

119:161  Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta sydämeni pelkää sanojasi.

119:162  Riemuitsen puheestasi kuin suuren saaliin saanut.

119:163  Valhetta vihaan ja inhoan, mutta lakiasi rakastan.

119:164  Seitsemästi päivässä ylistän sinua vanhurskautesi oikeuksien tähden.

119:165  Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat lakiasi, eikä heille tule kompastusta.

119:166  Odotan autuuttasi, Herra, ja täytän käskysi.

119:167  Sieluni noudattaa todistuksiasi, ja rakastan niitä hyvin paljon.

119:168  Noudatan asetuksiasi ja todistuksiasi, sillä kaikki tieni ovat edessäsi.

119:169  Herra, suo valitukseni tulla kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrystä sanasi mukaan.

119:170  Tulkoon anomiseni kasvojesi eteen, pelasta minut sanasi mukaan.

119:171  Vuodattakoot huuleni ylistystä, sillä opetat minulle käskysi.

119:172  Kieleni veisatkoon sanastasi, sillä kaikki käskysi ovat vanhurskaat.

119:173  Kätesi olkoon apuni, sillä olen valinnut asetuksesi.

119:174  Ikävöin autuuttasi, Herra, ja lakisi on iloni.

119:175  Saakoon sieluni elää ja ylistää sinua, ja oikeutesi minua auttakoot.

119:176  Olen eksynyt kuin kadonnut lammas. Etsi palvelijaasi, sillä en unohda käskyjäsi.

Chapter 120

120:1  Matkalaulu. Ahdistuksessani huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

120:2  Herra, pelasta sieluni valheellisista huulista ja petollisesta kielestä.

120:3  Mitä petollinen kieli voi antaa sinulle ja mitä siihen vielä lisätä?

120:4  Väkivaltaisen teräviä nuolia sekä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

120:5  Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin telttojen keskellä!

120:6  Kauan on sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka vihaavat rauhaa.

120:7  Minä olen rauhan ihminen, mutta jos puhun, he nostavat sodan.

Chapter 121

121:1  Matkalaulu. Nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?

121:2  Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.

121:3  Hän ei salli jalkasi horjua, varjelijasi ei torku.

121:4  Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.

121:5  Herra on varjelijasi, Herra on suojaava varjosi oikealla puolellasi.

121:6  Aurinko ei vaivaa sinua päivällä, eikä kuu yöllä.

121:7  Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sielusi.

121:8  Herra varjelee lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja aina.

Chapter 122

122:1  Matkalaulu. Daavidin kirjoittama. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen."

122:2  Jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem,

122:3  sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

122:4  jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, kuten Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

122:5  Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

122:6  Toivottakaa rauhaa Jerusalemille. Menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

122:7  Rauha olkoon muuriesi sisällä ja onni linnoissasi.

122:8  Veljieni ja ystävieni tähden sanon: olkoon sinulla rauha.

122:9  Herran, Jumalamme, huoneen tähden tahdon etsiä parastasi.

Chapter 123

123:1  Matkalaulu. Nostan silmäni sinun puoleesi, joka asut taivaissa.

123:2  Katso, kuin palvelijoiden silmät katsovat heidän isäntiensä käsiin, ja kuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin silmämme katsovat Herran, Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä.

123:3  Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet halveksuntaa.

123:4  Sielumme on jo saanut tarpeekseen suruttomien pilkasta, ylpeitten halveksunnasta.

Chapter 124

124:1  Matkalaulu. Daavidin kirjoittama. Ellei Herra olisi kanssamme – näin sanokoon Israel –

124:2  ellei Herra olisi kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,

124:3  he nielisivät meidät elävältä, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;

124:4  vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi sielumme yli;

124:5  vedet tulvisivat sielumme yli.

124:6  Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.

124:7  Sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjien paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.

124:8  Apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Chapter 125

125:1  Matkalaulu. Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti.

125:2  Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröi kansaansa, nyt ja iankaikkisesti.

125:3  Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, jotta vanhurskaat eivät ojentaisi käsiään vääryyteen.

125:4  Herra, tee hyvää sydämeltään hyville ja oikeamielisille.

125:5  Mutta ne, jotka poikkeavat mutkaisille teilleen, Herra hukuttakoon yhdessä väärintekijöiden kanssa. Rauha Israelille!

Chapter 126

126:1  Matkalaulu. Kun Herra palautti Siionin vangitut, olimme kuin unta näkeviä.

126:2  Silloin oli suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanoiden keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan."

126:3  Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan. Siitä iloitsemme.

126:4  Herra, käännä vankeutemme kuin purot Negevissä.

126:5  Ne, jotka kyynelin kylvävät, riemuiten leikkaavat.

126:6  He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät. He palaavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

Chapter 127

127:1  Matkalaulu. Salomon kirjoittama. Jos Herra ei huonetta rakenna, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia varjele, turhaan vartija valvoo.

127:2  Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: Yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessaan.

127:3  Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.

127:4  Kuin nuolet sankarin kädessä ovat nuoruuden pojat.

127:5  Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! He eivät joudu häpeään, kun puhuttelevat portissa vihamiehiään.

Chapter 128

128:1  Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillään.

128:2  Sinä syöt kättesi ansion. Olet onnellinen, omanasi on hyvä!

128:3  Kuin hedelmällinen viiniköynnös on vaimosi huoneesi perällä, kuin öljypuun vesat ovat lapsesi pöytäsi ympärillä.

128:4  Sillä katso, näin siunataan miestä, joka Herraa pelkää.

128:5  Siunatkoon Herra sinua Siionista, että näet kaikkina elinpäivinäsi Jerusalemin onnellisena ja

128:6  näet lastesi lapset. Rauha Israelille!

Chapter 129

129:1  Matkalaulu. He ovat ahdistaneet minua paljon nuoruudestani asti – näin sanokoon Israel –

129:2  he ovat ahdistaneet minua paljon nuoruudestani asti, mutta he eivät ole päässeet minusta voitolle.

129:3  Kyntäjät ovat selkääni kyntäneet ja vetäneet siihen pitkät vaot.

129:4  Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomien köydet.

129:5  Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

129:6  Olkoot he kuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

129:7  josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliään.

129:8  Älkööt ohikulkijat sanoko: "Herran siunaus tulkoon teille. Siunaamme teitä Herran nimeen."

Chapter 130

130:1  Matkalaulu. Syvyydestä huudan sinua, Herra.

130:2  Herra, kuule ääneni. Tarkatkoot korvasi rukousteni ääntä.

130:3  Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

130:4  Mutta sinun luonasi on anteeksiantamus, että sinua pelättäisiin.

130:5  Odotan Herraa, sieluni odottaa, ja panen toivoni hänen sanaansa.

130:6  Sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

130:7  Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran luona on armo, runsas lunastus hänen luonaan,

130:8  ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Chapter 131

131:1  Matkalaulu; Daavidin kirjoittama. Herra, sydämeni ei ole ylpeä, silmäni eivät ole korskeat, enkä tavoittele asioita, jotka ovat minulle kovin suuria ja käsittämättömiä.

131:2  Totisesti, olen rauhoittanut ja tyynnyttänyt sieluni. Kuin äidin rinnoilta vieroitettu lapsi, kuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa.

131:3  Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.

Chapter 132

132:1  Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojaan,

132:2  hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

132:3  "En mene telttaan, joka on kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on leposijani,

132:4  en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

132:5  ennen kuin löydän paikan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle."

132:6  Katso, kuulimme sen olevan Efratassa, löysimme sen Jaarin kedoilta.

132:7  Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkojensa astinlaudan eteen.

132:8  Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja väkevyytesi arkki.

132:9  Pappisi olkoot puetut vanhurskauteen, ja pyhäsi riemuitkoot.

132:10  Palvelijasi Daavidin tähden älä käännä pois voideltusi kasvoja.

132:11  Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Ruumiisi hedelmän asetan valtaistuimellesi.

132:12  Jos poikasi pitävät liittoni ja todistukseni, jotka heille opetan, niin heidänkin poikansa saavat istua valtaistuimellasi iankaikkisesti."

132:13  Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnokseen:

132:14  "Tämä on leposijani iankaikkisesti. Tässä asun, sillä tänne on ollut haluni.

132:15  Siionin ravinnon runsaasti siunaan, ruokin sen köyhät leivällä.

132:16  Sen papit puetan autuuteen, ja sen pyhät riemuiten riemuitkoot.

132:17  Siellä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.

132:18  Hänen vihollisensa puetan häpeään, mutta hänen päässään loistaa hänen kruununsa."

Chapter 133

133:1  Matkalaulu; Daavidin kirjoittama. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!

133:2  Se on kuin kallis öljy pään päällä, jota valuu partaan – Aaronin partaan, jota valuu hänen viittansa liepeille.

133:3  Se on kuin Hermonin kaste, joka valuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.

Chapter 134

134:1  Matkalaulu. Katso, kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa.

134:2  Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa.

134:3  Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Chapter 135

135:1  Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä. Ylistäkää, te Herran palvelijat,

135:2  jotka seisotte Herran huoneessa, Jumalamme huoneen esikartanoissa.

135:3  Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä, veisatkaa kiitosta hänen nimelleen, sillä se on suloinen.

135:4  Sillä Herra on valinnut Jaakobin omakseen, Israelin omaisuudekseen.

135:5  Sillä minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Herramme on korkeampi kaikkia jumalia.

135:6  Kaiken, mikä Herralle on mieleen, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä;

135:7  hän, joka nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista;

135:8  hän, joka surmasi Egyptin esikoiset, sekä ihmisten että eläinten;

135:9  hän, joka lähetti tunnusteot ja ihmeet keskellesi, Egyptiä, faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan vastaan;

135:10  hän, joka kukisti suuret kansat ja tuotti surman väkeville kuninkaille,

135:11  Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, ja kaikille Kanaanin valtakunnille

135:12  ja antoi heidän maansa perintöosaksi, perintöosaksi kansalleen Israelille.

135:13  Herra, nimesi pysyy iankaikkisesti, Herra, muistosi polvesta polveen.

135:14  Sillä Herra hankkii oikeuden kansalleen ja armahtaa palvelijoitaan.

135:15  Pakanoiden epäjumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

135:16  Niillä on suu, mutta ne eivät puhu. Niillä on silmät, mutta ne eivät näe,

135:17  niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, eikä niiden suussa ole henkeä.

135:18  Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat.

135:19  Te, Israelin suku, kiittäkää Herraa, te, Aaronin suku, kiittäkää Herraa.

135:20  Te, Leevin suku, kiittäkää Herraa, te, Herraa pelkäävät, kiittäkää Herraa.

135:21  Kohotkoon Herralle kiitos Siionista, hänelle, joka Jerusalemissa asuu. Halleluja!

Chapter 136

136:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

136:2  Kiittäkää jumalien Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

136:3  Kiittäkää herrojen Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:4  häntä, joka yksin tekee suuria ihmeitä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:5  häntä, joka on taidolla tehnyt taivaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:6  häntä, joka on vetten yli levittänyt maan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:7  häntä, joka on tehnyt suuret valot, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti:

136:8  auringon hallitsemaan päivää, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:9  kuun ja tähdet hallitsemaan yötä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:10  häntä, joka löi Egyptiä surmaten sen esikoiset, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:11  ja vei Israelin pois heidän keskeltään, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:12  väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:13  häntä, joka jakoi Kaislameren kahtia, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:14  ja kuljetti Israelin sen keskitse, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:15  ja syöksi faraon sotajoukkoineen Kaislamereen, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:16  häntä, joka johdatti kansaansa erämaassa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:17  häntä, joka voitti suuret kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:18  ja surmasi mahtavat kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:19  Siihonin, amorilaisten kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:20  ja Oogin, Baasanin kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:21  ja antoi heidän maansa perintöosaksi, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:22  perintöosaksi palvelijalleen Israelille, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:23  häntä, joka muisti meitä alennuksessamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,

136:24  ja kirvoitti meidät vihollisistamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

136:25  häntä, joka antaa ravinnon kaikelle lihalle, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

136:26  Kiittäkää taivaan Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

Chapter 137

137:1  Baabelin virtojen rannoilla – siellä istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

137:2  Pajuihin, joita siellä oli, ripustimme lyyramme.

137:3  Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä."

137:4  Kuinka voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

137:5  Jos unohdan sinut, Jerusalem, unohda oikea käteni.

137:6  Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

137:7  Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

137:8  Tytär Baabel, sinä häviöön tuomittu, autuas se, joka sinulle kostaa tekosi, minkä olet meille tehnyt!

137:9  Autuas se, joka ottaa pienet lapsesi ja murskaa heidät kallioon!

Chapter 138

138:1  Daavidin kirjoittama. Kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan kiitostasi jumalien edessä.

138:2  Rukoilen sinua kumartuneena pyhään temppeliisi päin ja kiitän nimeäsi armosi ja totuutesi tähden, sillä olet sanallasi tehnyt nimesi suureksi.

138:3  Sinä päivänä, jona huusin, vastasit minulle. Rohkaisit minua, ja sieluni sai voimaa.

138:4  Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat suusi sanat,

138:5  ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.

138:6  Sillä vaikka Herra on korkea, hän katsoo alhaisen puoleen, mutta ylpeän hän tuntee kaukaa.

138:7  Vaikka vaellan ahdistuksen keskellä, virvoitat minut. Ojennat kätesi vihamiesteni vihaa vastaan, ja oikea kätesi auttaa minua.

138:8  Herra vie asiani päätökseen. Herra, armosi pysyy iankaikkisesti. Älä jätä kesken kättesi työtä.

Chapter 139

139:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi. Herra, [sinä] tutkit minut ja tunnet minut.

139:2  Istun tai nousen, sinä sen tiedät. [Sinä] ymmärrät ajatukseni kaukaa.

139:3  Käyn tai makaan, sen havaitset, ja kaikki tieni ovat sinulle tutut.

139:4  Sillä, katso, ei ole sanaa kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

139:5  Olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi päälleni.

139:6  Sellainen tieto on minulle kovin ihmeellinen, sangen korkea käsittääkseni sen.

139:7  Minne voisin mennä, missä ei Henkesi olisi, minne paeta kasvojesi edestä?

139:8  Jos taivaaseen nousisin, sinä olet siellä; jos helvettiin vuoteeni tekisin, niin katso, olet siellä.

139:9  Jos kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,

139:10  sielläkin kätesi minua taluttaisi, oikea kätesi tarttuisi minuun.

139:11  Mutta jos sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",

139:12  pimeyskään ei olisi sinulle pimeä: yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valkeus.

139:13  Sillä sinä olet luonut munuaiseni, kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

139:14  Kiitän sinua siitä, että olen tehty hyvin ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat tekosi, sen sieluni kyllä tietää.

139:15  Luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

139:16  Silmäsi näkivät minut jo idussani. Päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki kirjaasi jo ennen, kuin ainoakaan niistä oli tullut.

139:17  Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niiden luku!

139:18  Jos tahtoisin ne lukea, niitä olisi enemmän kuin hiekan jyviä. – Herään ja olen vielä luonasi.

139:19  Jumala, jospa surmaisit jumalattomat! Mutta te, murhamiehet, väistykää minusta pois!

139:20  Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan nimesi – nuo sinun vihollisesi.

139:21  Herra, enkö vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?

139:22  Kaikella vihalla heitä vihaan, he ovat omia vihollisiani.

139:23  Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua, tunne ajatukseni

139:24  ja katso: jos tieni on vaivaan vievä, johdata minut iankaikkiselle tielle.

Chapter 140

140:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.

140:2  Päästä minut, Herra, pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä,

140:3  jotka ajattelevat sydämessään pahaa ja joka päivä yllyttävät sotaan.

140:4  He hiovat kielensä kuin käärmeet. Kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela.

140:5  Suojaa minut, Herra, jumalattomien käsiltä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka tahtovat saada jalkani lankeamaan.

140:6  Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela.

140:7  Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Jumalani." Herra, ota korviisi rukousteni ääni.

140:8  Herra, Herra, vahva apuni, [sinä] suojaat pääni taistelun päivänä.

140:9  Herra, älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua. Muuten he ylvästelevät. Sela.

140:10  Sattukoon saartajieni omaan päähän onnettomuus, jota heidän huulensa hankkivat.

140:11  Tulkoon tulisia hiiliä heidän päälleen. Hän syösköön heidät tuleen, vesivirtoihin, joista he älkööt nousko.

140:12  Suulas mies ei pysy vahvana maassa. Väkivaltaista ajaa onnettomuus, ja se iskemällä iskee häneen.

140:13  Tiedän, että Herra ajaa kurjan asian ja hankkii köyhille oikeuden.

140:14  Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua kasvojesi edessä.

Chapter 141

141:1  Daavidin virsi. Herra, huudan sinua, riennä luokseni. Ota korviisi ääneni, kun sinua avuksi huudan.

141:2  Rukoukseni olkoon suitsutusuhri kasvojesi edessä. Kätteni kohottaminen rukoukseen olkoon iltauhri.

141:3  Herra, pane suulleni vartija ja vartioi huulteni ovea.

141:4  Älä salli sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijöiden kanssa. En tahdo syödä heidän herkkupalojaan.

141:5  Lyököön minua vanhurskas lempeydellä. Kurittakoon hän minua. Se on öljyä päähäni. Siitä älköön pääni kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy huonosti.

141:6  Heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi.

141:7  Kuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin luumme ovat hajotettuina haudan suulle.

141:8  Mutta sinuun, Herra, Herra, silmäni katsovat, sinuun turvaan. Älä hylkää sieluani.

141:9  Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijöiden ansoista.

141:10  Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa, mutta suo minun välttää ne.

Chapter 142

142:1  Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa. Rukous.

142:2  Korotan ääneni ja huudan Herraa, Korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

142:3  Vuodatan hänen eteensä valitukseni ja kerron hänelle ahdistukseni.

142:4  Kun henkeni minussa nääntyy, sinä tunnet tieni. Polulle, jota käyn, he ovat virittäneet paulan eteeni.

142:5  Katso oikealle puolelleni ja näe: kukaan ei minua tunne. Minulla ei ole pakopaikkaa, eikä kukaan välitä sielustani.

142:6  Huudan puoleesi, Herra. Sanon: Sinä olet turvani ja osani elävien maassa.

142:7  Tarkkaa huutoani, sillä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.

142:8  Vie sieluni ulos vankilasta kiittämään nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat ympärilleni, kun teet minulle hyvin.

Chapter 143

143:1  Daavidin psalmi. Herra, kuule rukoukseni, ota korviisi anomiseni. Vastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurskaudessasi.

143:2  Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä yksikään elävä ei ole vanhurskas edessäsi.

143:3  Sillä vihollinen vainoaa sieluani. Hän on ruhjonut elämäni maahan ja pannut minut pimeään kuin muinoin kuolleet.

143:4  Henkeni on minussa ahdistunut, ja sydämeni jähmettyy rinnassani.

143:5  Muistelen entisiä päiviä, tutkin kaikkia töitäsi ja ajattelen kättesi tekoja.

143:6  Levitän käteni puoleesi. Kuin kuiva maa sieluni janoaa sinua. Sela.

143:7  Vastaa minulle pian, Herra, henkeni nääntyy. Älä peitä minulta kasvojasi, etten tulisi niiden kaltaiseksi, jotka vaipuvat hautaan.

143:8  Suo minun varhain kuulla armoasi, sillä turvaan sinuun. Osoita minulle tie, jota minun tulee kulkea, sillä sinun luoksesi ylennän sieluni.

143:9  Pelasta minut vihollisistani, Herra. [Sinä] minut suojaat.

143:10  Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.

143:11  Herra, virvoita minua nimesi tähden, ja vanhurskaudessasi auta sieluni ahdistuksesta.

143:12  Tuhoa viholliseni armosi tähden ja hukuta kaikki, jotka sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelijasi.

Chapter 144

144:1  Daavidin kirjoittama. Kiitetty olkoon Herra, kallioni, joka opettaa käteni taistelemaan ja sormeni sotimaan,

144:2  hän, joka antaa minulle armon, hän, linnani, varustukseni ja pelastajani, hän, kilpeni, jonka turviin pakenen, hän, joka laskee kansani valtani alle.

144:3  Herra, mikä on ihminen, että pidät hänestä lukua, mikä ihmisen poika, että häntä ajattelet!

144:4  Kuin tuulen henkäys on ihminen, kuin pakeneva varjo ovat hänen päivänsä.

144:5  Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.

144:6  Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.

144:7  Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä,

144:8  joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!

144:9  Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,

144:10  sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.

144:11  Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, niiden, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi.

144:12  Silloin poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat.

144:13  Aittamme ovat täynnä ja antavat kaikenlaista viljaa. Lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin.

144:14  Härkiemme kuormat ovat runsaat. Muurissa ei ole aukkoa, ei ole pakolaista, eikä kuulu valitushuutoa kaduillamme.

144:15  Autuas se kansa, jolle näin käy. Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!

Chapter 145

145:1  Daavidin kirjoittama ylistysvirsi. Kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän nimeäsi aina ja iankaikkisesti.

145:2  Joka päivä kiitän sinua ja ylistän nimeäsi aina ja iankaikkisesti.

145:3  Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.

145:4  Sukupolvi ylistää sukupolvelle tekojasi, ja he julistavat voimallisia töitäsi.

145:5  Valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja ihmeellisiä tekojasi tahdon tutkia.

145:6  Pelättävien töittesi voimasta puhutaan, suurista teoistasi kerron.

145:7  Julistettakoon suuren hyvyytesi muistoa ja riemuittakoon vanhurskaudestasi.

145:8  Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.

145:9  Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojaan.

145:10  Kaikki tekosi ylistävät sinua, Herra, ja pyhäsi kiittävät sinua.

145:11  He puhuvat valtakuntasi kunniasta ja kertovat voimastasi.

145:12  He ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset tekonsa ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian.

145:13  Valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja valtiutesi pysyy polvesta polveen.

145:14  Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki sorronalaiset hän nostaa.

145:15  Kaikkien silmät katsovat sinuun, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.

145:16  Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.

145:17  Herra on vanhurskas kaikilla teillään ja armollinen kaikissa teoissaan.

145:18  Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avukseen huutavat, kaikkia, jotka huutavat häntä avukseen totuudessa.

145:19  Hän tekee, mitä häntä pelkäävät haluavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.

145:20  Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.

145:21  Suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki liha kiittäköön hänen pyhää nimeään, aina ja iankaikkisesti.

Chapter 146

146:1  Halleluja! Ylistä, sieluni, Herraa.

146:2  Ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän.

146:3  Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä hän ei voi auttaa.

146:4  Kun hänen henkensä lähtee hänestä, hän tulee maaksi jälleen. Sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.

146:5  Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan Jumalaansa,

146:6  häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,

146:7  joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut,

146:8  Herra avaa sokeiden silmät, Herra nostaa sorretut, Herra rakastaa vanhurskaita.

146:9  Herra varjelee muukalaiset, ottaa hoivaansa orvot ja lesket, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.

146:10  Herra on kuningas iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

Chapter 147

147:1  Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta Jumalallemme. Se on suloista, ylistäminen on soveliasta.

147:2  Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkotetut.

147:3  Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.

147:4  Hän on määrännyt tähtien luvun ja kutsuu niitä kaikkia nimeltä.

147:5  Herramme on suuri, suuri voimassaan, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.

147:6  Herra ylentää nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.

147:7  Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa lyyroilla kiitosta Jumalallemme.

147:8  Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle. Hän kasvattaa ruohon vuorille

147:9  ja antaa ruuan eläimille, korpin poikasillekin, kun ne huutavat.

147:10  Hänelle ei kelpaa hevosen voima, eikä hän mielisty miehen sääriin:

147:11  Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.

147:12  Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.

147:13  Sillä hän tekee lujiksi porttiesi salvat ja siunaa lapsesi keskuudessasi.

147:14  Hän hankkii rauhan rajojesi sisälle ja ravitsee sinut parhaalla vehnällä.

147:15  Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen sanansa.

147:16  Hän antaa sataa lunta kuin villaa ja sirottelee härmää kuin tuhkaa.

147:17  Hän heittelee rakeitaan kuin leivänmuruja. Kukapa kestää hänen pakkastaan!

147:18  Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet. Hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.

147:19  Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, säädöksensä ja oikeutensa Israelille.

147:20  Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiaan ne eivät tunne. Halleluja!

Chapter 148

148:1  Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa.

148:2  Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa.

148:3  Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet.

148:4  Ylistäkää häntä, te taivaitten taivaat, te vedet, jotka olette ylhäältä taivaalta.

148:5  Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi.

148:6  Hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti. Hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea.

148:7  Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet,

148:8  tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet toimeen hänen sanansa,

148:9  te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit,

148:10  te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut,

148:11  te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit,

148:12  te nuorukaiset sekä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa.

148:13  Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan.

148:14  Hän on korottanut sarven kansalleen, että häntä ylistäisivät kaikki hänen pyhänsä, Israelin lapset, kansa, joka on häntä lähellä. Halleluja!

Chapter 149

149:1  Halleluja! Veisatkaa Herralle uusi virsi: ylistysvirsi hänelle pyhien seurakunnassa.

149:2  Iloitkoon Israel tekijästään, Siionin lapset riemuitkoot kuninkaastaan.

149:3  Ylistäkööt he karkeloiden hänen nimeään, soittakoot hänelle kiitosta tamburiineilla ja lyyroilla.

149:4  Sillä Herra on mieltynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät autuudella.

149:5  Iloitkoot pyhät kunniassa ja riemuitkoot vuoteissaan.

149:6  Jumalan ylistys on heidän suussaan, ja heidän kädessään kaksiteräinen miekka,

149:7  että he kostaisivat pakanoille, kurittaisivat kansakuntia,

149:8  panisivat kahleisiin heidän kuninkaansa ja jalkarautoihin heidän ylhäisensä

149:9  ja täyttäisivät heissä tuomion, joka on jo kirjoitettu. Tämä on kaikkien hänen pyhiensä kunnia. Halleluja!

Chapter 150

150:1  Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen voimansa taivaanvahvuudessa.

150:2  Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistaan, ylistäkää häntä hänen suuren kunniansa tähden.

150:3  Ylistäkää häntä torven pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja lyyroilla.

150:4  Ylistäkää häntä tamburiineilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.

150:5  Ylistäkää häntä helisevillä symbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla symbaaleilla.

150:6  Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!